Kuressaari - kaupunki, jolla on ollut useita nimiä kuluneen sadan vuoden aikana

Lauantai 5.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Vietin Rouvan ja tuttavapariskunnan kanssa elokuun viimeisen viikon Saarenmaalla Kuressaaressa kylpylälomalla.

 

 

Kuressaari on kaupunki, joka on viimeisen sadan vuoden aikana joutunut maailman myrskyissä muuttamaan nimensä monta kertaa.

 

 

Nykyisen Kuressaaren nimi oli vuoteen 1918 saakka Arensburg, jolloin Viron itsenäistyessä sen nimeksi tuli Kuressaare eli suomeksi Kuressaari.

 

 

Kuressaari sai olla Kuressaarena vuoteen 1952 saakka, jolloin Neuvostoliiton miehityksen vuoksi Kuressaaren nimeksi muutettiin Kingissepa.

 

 

Nimi Kingissepa perustui sille, että se oli Neuvostoliiton kunnianosoitus Saarenmaalla syntyneelle virolaiselle bolsevikille ja Viron kommunistisen puolueen perustajalle Viktor Kingissepp – nimiselle henkilölle.

 

 

Synkkää aikaa riitti aina vuoteen 1998 saakka, jolloin Viron toisen itsenäisyyden alkaessa Kuressaren nimeksi palautui Kuresaare eli suomeksi Kuressaari.

 

 

Nyt kun Viro on EU:n sekä Naton jäsen, on oletettavissa, että Saarenmaan ainoa kaupunki Kuressaari saa pitää nimensä kauas hamaan tulevaisuuteen saakka!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuressaaren Matkailuneuvontapisteen tarjoamat taksipalvelut kannattaa hyödyntää

Perjantai 4.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Olen kuluneiden viidentoista…kahdenkymmenen vuoden aikana käynyt Rouvan kanssa lähes kaikissa Viron kylpylöissä viikon kylpylälomalla.

 

 

Yleensä kylpyläviikon aikana matkanjärjestäjä tarjoaa useita mahdollisuuksia lisämaksullisiin retkiin.

 

 

Viime aikoina asiakkaiden kiinnostus lisämaksullisiin retkiin on hiipunut ja niitä ei yleensä järjestetä vajavaisen kysynnän vuoksi.  On valitettavaa, että suomalaiset matkanjärjestäjät kuitenkin mainostavat lisämaksullisia retkiä, vaikka todennäköisesti tietävätkin, että riittävää kiinnostusta retkiin ei ole ja sen vuoksi retket eivät toteudu.

 

 

Kohdistan tässä moittivan katseeni Ikaalisten Matkatoimistoon, joka esitteissään mainostaa lisämaksullisia retkiä vaikka varmasti tietää, että ne eivät pääsääntöisesti toteudu.

 

 

 

 

 

 

Kuressaaren Matkailutoimisto on tarttunut ns. härkää sarvista ja on sopinut ”Arensburg Takso” –yrityksen kanssa edullisista kiinteähintaisista taksimatkoista eri puolille Saarenmaata.

 

 

Tarjolla on 37 erilaista taksimatkaa eri kohteisiin Saarenmaalla ja taksimatkojen hinnat ovat suomalaisen mittapuun mukaan edullisia.

 

 

Hyödynsimme Rouvan ja tuttavapariskunnan kanssa taksimatkan Kuressaaresta Sörvanniemeen ja takaisin.

 

 

Matkaa kertyi 110 kilometriä ja aikaa kului 2 tuntia 30 minuuttia – matka oli kiinteähintainen 56,40 euroa, mutta maksoimme 15,00 €/henkilö eli taksiyrittäjä sai kyydistämme 60,00 euroa.

 

 

Taksiyrittäjällä oli kohtuullinen suomenkielentaito, joten saimme häneltä matkan edetessä mielenkiintoista lisätietoa Saarenmaasta.

 

 

Täytyy mainita, että samainen yritys – Arensburg Takso – tarjoaa Kuressaaresta taksimatkoja Narvaan hinnalla 430 euroa, Tallinnaan 220 euroa ja mm. Tarttoon 330 euroa eli varsin edullisesti.

 

 

On selvää, että harva suomalainen lähtee Kuressaareen, jotta voi sieltä matkata taksilla Narvaan tai vaikkapa Tarttoon, mutta hintaesimerkit osoittavat taksimatkojen edullisuuden Virossa.

 

 

Pitää tiedostaa, että kolme henkilöä taksin takapenkillä merkitsee hieman ahtautta, mutta edulliset hinnat kompensoivat ahtauden!

 

 

Käyttäkää Kuressaaressa Arensburg Takson palveluita, kun haluatte tutustua edullisesti Saarenmaahan!  Arensburg Takson palvelut saatte Kuressaaren Matkailuneuvonnasta, jossa Teitä palvellaan suomenkielellä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuressaaren joukkoliikennebussissa maksu on 55 senttiä/matka

Torstai 3.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Kuressaari on Saarenmaan ainoa kaupunki ja siellä on n. 13.000 asukasta. Pienestä koostaan huolimatta kaupungissa on toimiva joukkoliikenne.

 

 

Taannoisen kylpylälomaviikkomme aikana pääsin tutustumaan Kursesaaren joukkoliikenteeseen kattavasti.

 

 

 

 

 

 

Kuressaaressa joukkoliikennettä hoitaa Atko Group AS, jolla on julkista joukkoliikennettä monissa virolaisissa kaupungeissa.

 

 

Atko työllistää yli 600 työntekijää ja sillä on yli 350 matkustajalinjaa eri puolilla Viroa.

 

 

Viime vuonna Atkon linjakapasiteetti oli yli 16.000.000 linjakilometriä.

 

 

 

 

 

 

Ensimmäinen kosketuksemme Kuressaaren julkiseen liikenteeseen oli, kun neljän hengen seurueemme palasi läheisestä ostoskeskuksesta keskikaupungille.

 

 

Suorastaan nauratti, kun neljän hengen matka maksoi yhteensä vain 2,20 euroa!

 

 

 

 

 

 

Lähdin seuraavana päivänä yksikseni seikkailemaan julkisella liikenteellä eri puolille Kuressaarta.

 

 

 

 

 

 

Atkon autojen tuulilasissa on kerrottuna eri linjojen pysäkit ja Kuressaaressa julkisella liikenteellä on turistin helppo liikkua, sillä kaikki linjat palaavat samaan paikkaan puoli tuntia tai tunnin kestävän lenkkinsä jälkeen.

 

 

Maksu koko lenkistä on 0,55 euroa/henkilö.

 

 

 

 

 

 

Tein koelenkit eri kahdella linjalla ja sijoitin kokemukseeni 1,10 euroa.

 

 

Linjat kulkevat kaupungin sivukaduilla eli Kuressaaressa joukkoliikenne palvelee oikeaoppisesti syrjäkulmia!

 

 

 

 

 

 

On ilmeistä, että erillisellä matkalipulla maksettaessa matkan hinta on edullisempi kuin kertamaksu.

 

 

Huomasin, että vakiomatkustajilla oli matkakortti, jonka kuljettaja leimasi maksupäätteen lukulaitteessa.

 

 

Kuljettajan huolehtiminen leimaamisesta on teknisesti mahdollista, sillä matkustajia oli linjaa kohti vain kymmenkunta. Matkustajat olivat pääosin eläkeläisiä tai nuoria.

 

 

 

 

 

 

Toinen ”koelinjoistani” poikkesi Kuressaaren ulkopuolella…

 

 

 

 

 

 

…ja palasi sitten taas Kuressaareen.

 

 

 

 

 

 

Harmittaa, että en jäänyt bussista pois Auriga-kauppakeskuksen takana sijaitsevalla hautausmaan pysäkillä.  Minulla olisi ollut tunti aikaa tutustua Kuressaaren hautausmaahan ja palata sitten keskelle kaupunkia seuraavalla vuorolla.

 

 

 

 

 

 

Atkolla on hyvät nettisivut www.atko.ee ja niihin kannattaa tutustua.

 

 

 

Kun käytte Kuressaaressa, suosittelen, että tutustuttu kaupunkiin mm. siten, että hyppäätte julkisen liikenteen bussiin ja ajatte sillä muutaman puolen tunnin lenkin eri puolilla kaupunkia!

 

 

-Esko Erkkilä-

Afrikkalainen sikarutto uhkaa Suomea

Keskiviikko 2.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Suomalainen sikatalous on pahassa kriisissä ja kriisi syvenee, jos afrikkalainen sikarutto leviää Suomeen.

 

 

Afrikkalaista sikaruttoa esiintyy nyt meitä lähimpänä Venäjällä Pietarin alueella, mutta suurin vaara taudin leviämiseen Suomeen vaanii Virossa.

 

 

Virossa villisikakanta on kasvanut hallitsemattomaksi ja kun villisika toimii luonnossa afrikkalaisen sikaruton kantajana, on syytä suureen huoleen.

 

 

Villisiat ovat olleet Viron vitsaus jo jonkin aikaa, mutta nyt tilanne on pahenemassa.

 

 

Teimme viimeviikkoisella Saarenmaan kylpylälomallamme taksimatkan Kuressaaren ulkopuolelle ja taksinkuljettajamme näytti Kuressaaren kaupunginrajan läheisyydessä paikan, jossa villisiat temmeltävät yöaikaan.

 

 

Taksinkuljettaja kertoi, että yöllä saattaa tiellä tavata jopa 40 villisian suuruisia laumoja!

 

 

Viron saarilla – siis myös Saarenmaalla – ei vielä ole tavattu villisikoja, jotka kantaisivat afrikkalaista sikaruttoa ja sama tilanne on yhä edelleen laajemmaltikin Länsi-Virossa.

 

 

Virossa esiintyvä afrikkalainen sikarutto on Suomen kannalta ongelma sen vuoksi, että suomalaiset käyvät Virossa metsästämässä villisikoja, joten tartuntaketju on valmis suomalaisiin sikaloihin.

 

 

Päivitetyn tiedon mukaan Virossa on nyt jouduttu lopettamaan jo 18.000 tuotantosikaa, sillä tauti on levinnyt Viron porsastuotanto- ja lihasikaloihin.

 

 

Jos afrikkalainen sikarutto leviää Suomeen, joudutaan sellaisiin eristystoimiin, että ne koskettavat kaikkia suomalaisia.  Afrikkalaisen sikaruton saastuttaman tilan ympärille joudutaan asettamaan laaja suojavyöhyke, jolla kaikkien liikkumista joudutaan viranomaistoimin rajoittamaan.

 

 

On itsestään selvää, että suomalaisten ei nyt kannata tehdä sikalavierailuja virolaisiin sikaloihin.

 

 

Suomessa toimivat virolaiset maatalouslomittajat ja muut kotieläintilojen virolaiset työntekijät kantavat nyt suuren vastuun, jotta noudattavat Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran määräyksiä karanteeniajoista ja kaikista muista menettelyistä, jotta pystyisimme pitämään Suomen vapaana afrikkalaisesta sikarutosta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viikko Saarenmaalla vierähti viikossa!

Tiistai 1.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Terveisiä Saarenmaalta, jossa vietin vaimoni ja tuttavapariskunnan kanssa elokuun viimeisen viikon kylpylälomalla.

 

 

 

 

 

 

Saarenmaa on Viron suurin saari ja sinne on Tallinnasta matkaa n. 200 kilometriä.

 

 

Tallinnasta on mantereella ajomatkaa n. 120 kilometriä Virtsun satamaan ja Virtsusta on n. puolen tunnin lauttamatka Muhun saarelle Kuivastun satamaan.

 

 

Tässä kuvassa lauttamme saapuu Kuivastun satamaan Muhun saarelle.

 

 

********************

 

Muhulaiset eivät halua olla saarenmaalaisia, vaan he ovat muhulaisia.

 

 

Toivottavasti en syyllisty vihapuheeseen, kun toistan oppaamme meille kertoman muhulaisista:

 

”Jos muhulaista sanotaan saarenmaalaiseksi, on se sama jos saarenmaalaista kutsuttaisiin turkkilaiseksi.”

 

 

 

 

 

 

Saarenmaan suosiosta saimme kokemuksen heti Muhun saarelle tultuamme, sillä autojono lautalle oli pitkä - onneksi olimme vasta menossa Saarenmaalle, joten emme joutuneet tuohon jonoon.

 

 

 

 

 

 

Muhun saarelta on Saarenmaalle rakennettu pengertie, joten toista lauttamatkaa ei matkalla Saarenmaalle tarvita.

On helppo uskoa, että nämä seudut ovat tärkeitä levähdyspaikkoja muuttolinnuille keväisin ja syksyisin.

 

 ***************

 

 

Saarenmaa on tunnettu katajistaan, kylpylöistään, Kaalin kraaterista, Piispanlinnasta, sotahistoriastaan sekä monista muista seikoista.

Tämä oli jo neljäs matkani Saarenmaalle - kerran työmatkalla jo kauan sitten ja nyt kolmas kylpyläviikkoni.

Emme käyneet Kaalin kraaterilla, mutta paljon silti näimme!

 

 

Viikon lomamatkan aikana aineistoa useaankin blogikirjoitukseen kertyi rutkasti ja ehkäpä niitä tässä pikkuhiljaa ilmestyy tälle saitille.

 

 

-Esko Erkkilä-

Harituspihdit - katoavaa kansanperinnettä

Maanantai 31.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Harva (nykyajan nuori) tietää, että mitkä ovat harituspihdit ja että mihin niitä käytetään.

 

 

 

 

 

 

Minulla on muutamat harituspihdit ja olen niitä joskus kauan sitten käyttänytkin.

Huomaathan, että vasemmanpuoleiset ovat täysin käyttämättömät ja toiset oikealta ovat puolestaan vanhempaa versiota!

 

 

Harituspihdeillä haritetaan vaikkapa pokasahan terän piikit siten, että pokasahan terä ei ahdista, kun sillä sahataan.

 

 

Harituspihdit ja niiden käyttäminen on käytännössä kai loppunut, kun puutavaran kaataminen ja sen katkominen käsipelillä alkaa käymään vuosi vuodelta entistä harvinaisemmaksi.

 

 

Toki muutama vuosi sitten metsätyökalujen tuttu myyjä kyseli, että olisiko minulla myydä harituspihtejä, sillä niitä kysellään heiltä muutaman kerran vuodessa.

 

 

 

 

 

 

Arvostan entisajan metsätyömiehiä ja olen kerännyt huussirakennuksen seinälle muutamia pokasahoja ja tiedän, että niiden kaikkien terissä olisi haritustarvetta.

 

 

”Tietämättömille” pitää kertoa, että terien teroittaminen on aivan eri asia kuin terien harittaminen!

 

 

Minulle sopii, jos joku liittää tämän juttuni nyt tai joskus tulevaisuudessa osaksi sitä juttusarjaa, jossa esitellään entisaikojen metsätyökaluja!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hedelmäpuille ja marjapensaille on kaivettava kunnollinen istutuskuoppa!

Sunnuntai 30.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Hyvin yleinen syy heikosti menestyviin hedelmäpuihin ja marjapensaisiin on se, että istutuskuoppa on aikoinaan jätetty liian pieneksi.

 

 

Joudun katsomaan peiliin, kun harmittelen metsäreunaan kiviselle alueelle aikoinaan istuttamiamme viherherukkapensaita – niiden kasvu ja sitä kautta marjantuottokyky ovat olemattomat.

 

 

Kivinen ja kova moreenimaa eivät ole hyväksyttäviä syitä sille, että istutuskuoppa jäi pieneksi!

 

 

Katselin joskus, kun eräs omakotiasuja istutti syreenihortensiapensaita sellaiseen rakoon, jonka hän pystyi yhdellä lapionpolkaisulla raottamaan kovaan savimaahan!  On selvää, että homma ei onnistunut – kalliit taimet menivät täysin turhaan!

 

 

Aikoinaan kun istutimme syyshortensia-aidanteen omakotitalotonttimme kahdelle rajalla, niin kaivoimme 60 senttiä leveän yhtäjaksoisen kaivanteen ja kaivoimme vanhan maan pois kuudenkymmenen sentin syvyydeltä.  Ennen istuttamista täytimme kaivanteemme happamalla suomullalla.

 

 

Havainnollisena nyrkkisääntönä on, että istutuskuopan pitää olla vähintään 60 senttiä syvän ja sen koon pitää vastata kahdensadan litran suuruisen öljytynnyrin pohjapinta-alaa.

 

 

Olen kirjoittanut tälle saitille 1.7.2013 jutun omenapuun istuttamisesta ja se löytyy googlettamalla näin: ”esko erkkilä omenapuun istuttaminen”.

 

 

***********************

 

Puhun kokemuksesta, kun totean, että hedelmäpuiden, koristepensaiden ja marjapensaiden istutuskuoppa voidaan tehdä joko kaivinkoneella kaivamalla tai dynamiitilla räjäyttämällä.

 

 

 

Perhekuntaamme kuuluu poikamme, jolla on räjäyttämiseen liittyvät luvat kunnossa ja joka  mielellään avustaa istutuskuoppien tekemisessä.

 

 

Räjäyttämistä ei voi suorittaa lähellä rakennuksia, sillä kuopan kohdalla sijaitsevat kivet saattavat lentää kauaskin.

 

 

Kokemuksesta voin sanoa sen verran, että yksi dynamiittipötkö on liian vähän, mutta kolmen pötkön yhteislataus taas liian paljon.

 

 

Räjäyttämällä tehdyssä istutuskuopassa on se etu, että räjäyttäminen kuohkeuttaa maata hieman varsinaisen räjäytyspaikan ulkopuolellakin.

 

 

Muistakaa turvaetäisyydet, jos päädytte istutuskuopan tekemisessä räjäytystekniikkaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ministeri Heikki Haavisto puhuu asiaa, mutta ei käsittele sitä, kun sittemmin konkurssiin ajautunut Keskusosuusliike Hankkija oli MTK:n suojeluksessa todellinen leijonamainen saalistaja

Perjantai 28.8.2015 - -Esko Erkkilä-

MTK:n toiminnanjohtajana vuosina 1967 – 1974 ja sittemmin MTK:n puheenjohtajana vuosina 1974 – 1994 toiminut ministeri Heikki Haavisto käsittelee Maaseudun Tulevaisuus –lehdessä keskiviikkona 19. päivänä elokuuta julkaistussa 80-vuotishaastattelussaan vähittäiskaupan keskittymistä.

 

 

 

 

 

 

Ministeri Haavisto toteaa aivan oikein, että vähittäiskaupan keskittyminen K- ja S-ryhmille on tuottajille todella paha asia.

 

 

”Kaupan keskusliikkeet ovat aikamoisia susia” toteaa Heikki Haavisto.

 

 

Allekirjoitan jokaisen sanan, jonka ministeri Haavisto lausuu nykyisten kaupan keskusliikkeiden turmiollisesta vallasta, mutta muistutan, että Haaviston johtama MTK pönkitti aikoinaan sittemmin konkurssin ajautunutta Keskusosuusliike Hankkijaa ryöväämään viljelijöiden rahat.

 

 

Toimin Keskusosuusliike Hankkijan kilpailijan palveluksessa tasan 40 vuotta ja voin todeta, että tuottajajärjestön yksisilmäinen tuki Hankkijalle oli melkoinen kummajainen – suorastaan painajainen.

 

 

Se oli painajainen suomalaisen talonpojan vinkkelistä, mutta se oli painajainen myös suomalaisen kuluttajan kannalta, sillä Hankkijan aiheuttamat kustannukset tuottajien oli pakko siirtää kuluttajahintoihin.

 

 

MTK tuki yksisilmäisesti Keskusosuusliike Hankkijaa, jolla oli mm. palveluksessaan jokaisen konttorin alueella ns. maakuntapappeja, jotka kovalla kädellä pitivät oman alueensa talonpojat ruodussa, jotta nämä eivät olisi kaupallisissa asioissa käyttäneet muiden yritysten palveluja kuin Hankkijan.

 

 

Keskusosuusliike Hankkijan organisaatio oli jokaisessa maakunnassa ainakin kolmiportainen ja tietäähän sen, kun talonpojat joutuivat ostouskollisuudellaan elättämään näin mittavan organisaation, niin maatalouden kilpailukyky rapautui.

 

 

Rapautumista ei huomattu ennen Suomen liittymistä Euroopan Unioniin, mutta viimeistään EU:hun liittyminen paljasti karun totuuden.

 

 

Keskusosuusliike Hankkija ajautui aikanaan konkurssiin ja työelämäni parhaita hetkiä olikin se, kun sain tehdä kaupallista yhteistyötä Keskusosuusliike Hankkijan konkurssipesän kanssa!

 

 

Kepeät mullan Hankkijan muistolle, mutta kyseisen yrityksen vaikutusvaltaa kesti suomalaisessa agribisneksessä ainakin kaksikymmentä vuotta liian kauan.

 

 

Kuka ja ketkä olivat vastuussa Keskusosuusliike Hankkijan ylivallasta?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ihailen Paavo Väyrysen aktiivisuutta vaikka en kannatakaan hänen kansalaisaloitettaan eurosta irtautumiseksi

Torstai 27.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen on tehnyt kansalaisaloitteen, jonka nimi on:

 

 

 

 

 

 

”Kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa”

 

 

 

Väyrysellä on menossa valtakunnallinen tilaisuuskierros, jonka aikana hän perustelee näkemyksiään ja vauhdittaa allekirjoitusten saamista kansalaisaloitteeseensa.

Väyrysen tavoitteena on saada aloitteelleen 50.000 allekirjoittajaa, jolloin se pääsee eduskuntakäsittelyyn. Tavoite täyttynee helposti, sillä nyt allekirjoituksia on yli 35.000.

 

 

Väyrynen järjesti tiistaina 18.8.2015 Tampereella Kirjastotalo Metson Pietilä-salissa tilaisuuden, joka sai kahdellesadalle hengelle mitoitetun salin pullistelemaan väenpaljoudesta – vahtimestarit sallivat, että saliin ahtautui 250 Väyrystä kuulemaan saapunutta kansalaista!

 

 

 

En kannata Väyrysen kansalaisaloitetta, mutta yksityishenkilönä ja osin myös Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön puheenjohtajana olin paikalla.

 

 

 

Katsoin velvollisuudekseni olla paikalla Keskustan kunniapuheenjohtajan järjestämässä tilaisuudessa ja muistaen sen, että Paavo Väyrynen sai taannoisten presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella Tampereelta 11.339 ääntä!

 

 

 

 

Perustelen pidättäytymistäni mm. sillä, että vahvan euron myönteisiä vaikutuksia ei ole käydyssä keskustelussa käsitelty lainkaan.

 

 

Toimin neljäkymmentä ja puoli vuotta kestäneen yhtäjaksoisen työurani aikana suuren elintarvikeyrityksen rehuteollisuuden raaka-ainehankinnoista vastaavana raaka-ainepäällikkönä ja näin vahvan euron positiiviset vaikutukset ”suomalaisten jokapäiväiseen leipään”!

 

 

Elintarvikkeiden tuontiraaka-aineet olivat edullisia vahvan euron vuoksi. Huoltoasemien pumppuhinnat olisivat heikon euron vuoksi olleet ainakin parisenkymmentä senttiä per litra korkeammat, jos euromme olisi ollut heikko tai valuuttamme olisi ollut markka.

 

 

Myönnän vahvan euron merkityksen vientituotteiden kilpailukyvyn ongelmana, mutta esimerkiksi Suomen paisunut julkinen sektori on mielestäni paljon suurempi kilpailukyvyn haitta kuin euro.

 

 

Mutta piti kirjoittaa Paavo Väyrysen yleisötilaisuudesta Kirjastotalo Metsossa.

 

 

Tässä muutamia kuvia tilaisuudesta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Väyrynen painotti, että hänen kansalaisaloitteensa allekirjoittaminen ei vielä merkitse, että allekirjoittaja välttämättä puoltaa Suomen eroamista euroalueesta.

 

 

 

 

 

 

Paavo on bisnesmies ja hänellä on edelleen myytävänä Väyrys-mukeja – mukien hintaa ei ole tarvinnut alentaa, sillä ne maksavat edelleen 30 euroa/muki.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Väyrysen puheosuuden jälkeen Pietilä-salissa alkoi varsinainen tungos, kun 250 henkilöä ryntäsi ostamaan Paavon mukeja ja kirjaa sekä palauttamaan allekirjoitettua kansalaisaloitetta.

 

 

 

 

 

 

Lehdistö – tässä tapauksessa Aamulehden Sami Lindfors – halusi haastatella europarlamentaarikko Paavo Väyrystä.

 

 

 

On se ilmiö – tuo Paavo, sillä hän sai salintäyteisen yleisön raikuvat suosionosoitukset jo silloin, kun hän saapui saliin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ay-änkyrät kaatoivat yhteiskuntasopimuksen ja teollaan osoittivat, että ay-liike ei tunne vastuuta Suomen tulevaisuudesta

Keskiviikko 26.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Yhteiskuntasopimuksen kariutuminen viime viikon lopulla varmisti, että ay-änkyrät eivät tunne vastuutaan Suomen tulevaisuudesta.

 

 

Asiaa on nyt katsottava eteenpäin ja siinä on nähtävissä paljon positiivisia näkökohtia.

 

 

Lainaan kahden arvostamani henkilön lausumia:

 

 

Ex-kansanedustaja Kyösti Karjula – fb kaverini – totesi perjantaina 21.8.2015 fb-päivityksessään näin:

 

 

”Yhteiskuntasopimuksen kaatuminen on tälle yhteiskunnalle suuri mahdollisuus.

Odotan erityisesti politiikan tarttuvan niihin asioihin, joihin oikeasti on tartuttava. Yrittäjyyden vapauttaminen on suuri tehtävä.

Tukeutuminen ay-liikkeeseen on menneisyydestä.

Niin EK kuin SAK ovat varsin hampaattomia ratkaisemaan todellisia ongelmia. Suuria näytelmiä ne ovat pystyneet aikanaan rakentamaan. Nyt ei enää niitäkään.

Tämä aikakausi merkitsee yksinkertaisesti sitä, että meidän ihmisten on opittava kantamaan enemmän vastuuta toimistamme.”

 

Elinkeinoministeri Olli Rehn totesi samaisena perjantaina puolestaan näin:

 

”Päätöksellään SAK:n liitot siirsivät Suomen korporatismista parlamentarismiin. Nyt on entistä selkeämmin hallituksen ja eduskunnan tehtävänä etsiä vaihtoehtoinen tie kilpailukyvyn korjaamiseen ja työllisyysasteen nostoon.”

 

***********************

 

Pidän suuressa arvossa Kyösti Karjulan toteamusta:

 

”Tukeutuminen ay-liikkeeseen on menneisyydestä”

 

ja samoin pidän Olli Rehn´n toteamuksesta;

 

”Päätöksellään SAK:n liitot siirsivät Suomen korporatismista parlamentarismiin”!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Kotimaani ompi Suomi"

Maanantai 24.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Kyröläismatkamme viimeinen kohde Venäjän puolella oli Ihantalan taistelujen muistomerkki.

 

 

Tali-Ihantalan taistelut ovat Suomen sotahistorian kunniakkainta osuutta, sillä niiden voitollisuus merkitsi, että säilytimme itsenäisyytemme.

 

 

 

 

 

 

Suomalaiset pystyttivät Ihantalan taistelumaaston keskelle muistomerkin vuonna 1999.

 

 

Sanotaan, että Taisto Tähkämaan rooli muistomerkin pystyttämisessä on ollut keskeinen.

 

Agrologi ja vuodesta 1991 alkaen maanviljelysneuvos Tähkämaa oli puolustusministerinä 1977 – 1979 sekä maa- ja metsätalousministerinä 1979 – 1983.

 

Taisto Tähkämaa lienee nykyään ainoita, jotka ovat osallistuneet Ihantalan taisteluihin vuonna 1944.

 

 

 

 

 

 

On perin harmillista, että Ihantalan muistomerkin välittömään läheisyyteen on nyt alettu rakentamaan tyypillistä venäläisasumusta!

Suomen mahdollisuudet rajoittaa asutuksen laajentamista suomalaisittain näin tärkeään taistelumaastoon ovat kuitenkin hyvin rajalliset.

 

 

 

 

 

 

Olen ylpeä, että matkanjohtajamme kenraali Pentti Lehtimäki valitsi minut (vasemmalla) yhdeksi kyröläismatkaajien joukosta laskemaan kukkalaitteemme Ihantalan muistomerkille.

 

 

 

 

 

 

Ryhmityimme yhteiskuvaan muistomerkin eteen ja…

 

 

 

 

 

 

…lauloimme laulutaitoisten jäsentemme johdolla

 

 

 

”Kotimaani ompi Suomi”

 

 

 

 

 

 

1. Kotimaani ompi Suomi,

Suomi, armas synnyinmaa.

Siellä valkolatva tuomi

ahon laitaa reunustaa,

siellä valkolatva tuomi

ahon laitaa reunustaa. 

 

2. Siellä ensi kerran kuulin

lintuin laulun lehdossa.

Siellä äiti hymyhuulin

tuuditti mua kehdossa,

siellä äiti hymyhuulin

tuuditti mua kehdossa.

 

3. Siellä myöskin ensi kerran

lempi syttyi sydämiin.

Liekö ollut tahto Herran,

kun se päättyi kyyneliin?

Liekö ollut tahto Herran,

kun se päättyi kyyneliin?

 

4. Siellä synnyin, sinne mieli

palaa mailta maailman.

Taaton maa ja maammon kieli,

kuinka teitä rakastan!

Taaton maa ja maammon kieli,

kuinka teitä rakastan!

 

 

********************

 

 

Kirjoitussarjani Äänisen ja Laatokan ympärikierrosta alkaa loppumaan. Muutama matkaan liittyvä aihe saattaa vielä olla käsittelemättä, mutta katsotaan, onko vielä aihetta palata tähän aihepiiriin.

 

 

Kiitän Teitä monisatalukuisat lukijani, jotka olette seuranneet matkaani Euroopan kahden suurimman järven ympäri.

 

 

Täytyypä lähteä uusille ulkomaanmatkoille hankkimaan lisää juttuaineksia, mutta ennen sitä kuitenkin muita juttuaiheita!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ihantalan seurakunnan hautausmaa sijaitsee Ihantalan taistelujen muistomerkin takamaastossa

Sunnuntai 23.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Olen käynyt moniaita kertoja Ihantalan kirkon raunioilla, Ihantalan sankarihautausmaalla sekä Ihantalan taistelujen muistomerkillä ja kun sen lisäksi olen tutustunut Pyöräkankaan maastoon, luulin tietäväni kaiken Ihantalan maisemista – toki kenraali Vihman tarkkaa kaatumispaikkaa Ihantalassa en tunne.

 

Erehdyin, sillä vasta kyröläismatkallamme tutustuin Ihantalan seurakunnan hautausmaahan.

 

 

 

 

 

Ihantalan taistelujen muistomerkki on tuttu monille suomalaisille ja sen on tärkeä paikka meille kaikille, sillä Ihantalan voitokkaat taistelut merkitsivät, että Suomi säilyi itsenäisenä Jatkosodan jälkeen.

 

 

 

 

 

Ihantalan taistelujen muistokiven takamaastossa runsaan sadan metrin etäisyydellä sijaitsee toinen muistokivi, johon hakatussa tekstissä todetaan sillä paikalla sijainneen Ihantalan seurakunnan hautausmaa vuosina 1925 – 1944.

 

 

Tunnustan, että havainto Ihantalan seurakunnan siviilihautausmaan sijainnista oli minulle uutta tietoa. Olen aiemmin luullut, että Ihantalan seurakunnan hautausmaa on sijainnut lähellä Ihantalan kirkkoa, kuten sijaitsee Ihantalan sankarihautausmaa.

 

 

 

 

 

Ihantalan seurakunnan hautausmaalla vallitsee nykyään syvä rauha ja ne männyt, jotka nyt humisevat hautojen yllä, ovat kasvaneet vuoden 1944 taistelujen jälkeen.

 

 

 

 

 

Hautausmaalla on vielä havaittavissa hautakivien aluskiviä, mutta varsinaiset hautakivet nykyisännät ovat siirtäneet muualle.

 

 

 

 

 

 

Ihantalalaiset ovat merkinneet vanhoihin hautausmaakarttoihin nojautuen hautausmaalle merkkikiviä, joiden avulla Ihantalan hautausmaalle haudattujen omaiset pystyvät nykyäänkin paikantamaan omaistensa hautapaikat.

 

 

 

Kiitokset sille seurueemme naishenkilölle, joka johdatteli minut tälle pyhälle paikalle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vihdin Liikenne Oy VL-Matkat valitsi kyröläismatkan viimeisen yöpymispaikan yrityslogon perusteella?

Perjantai 21.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Kyröläismatkamme toteuttajana 30.6 – 4.7.2015 oli Vihdin Liikenne Oy VL-Matkat.

 

 

 

 

 

 

 

Yrityksen bussien kylkeen maalatussa kuviossa on kuvattu viisi lentävää joutsenta.

 

 

Liekö ollut sattuma vaiko vankka tarkoitus, kun matkamme viimeisimmän majapaikan – Hotelli Repinskaja Repinossa – pihassa on komea veistos, jossa myös on viisi uljasta joutsenta kuvattu lennossa!

 

 

Tässä muutama otos hotellin edessä olevasta joutsenveistoksesta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

No, enhän minä tosissani, mutta sainpahan pienen aasinsillan kautta esitellä Hotelli Repinskajan edessä olevan hienon taideteoksen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuuterselän taistelu oli osa neuvostoliittolaisten Kannaksen suurhyökkäystä Jatkosodassa

Torstai 20.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Kanneljärven pitäjän Kuuterselän kylässä kesäkuun 14. – 15. päivinä 1944 käyty taistelu oli osa Puna-armeijan suurhyökkäystä Suomea vastaan.

 

 

Taistelun lopputuloksena suomalaiset joutuivat vetäytymään ja Vammelsuu – Taipale --tukilinja murtui osittain.

 

 

Suomalaisten tappiot olivat suuret, mutta venäläislähteiden mukaan myös hyökkääjä menetti Kuuterselässä yhteensä 40 panssarivaunua, 49 lentokonetta ja tuhansia miehiä.

 

 

Olen käynyt Kuuterselässä monesti ja kyröläismatkallamme pääsin käymään siellä taas kerran 4.7.2015.

 

 

Kuuterselän taistelupaikalla on muistomerkki, jolle saimme pysähtyä matkallamme.

 

 

 

 

 

 

Kuuterselän taistelu on Suomen sotahistoriassa eräs tunnetuimmista taisteluista ja vaikka se päättyikin suomalaisten häviöön, on se eräs kunniakkaimmista taisteluista, joita isämme kävivät.

 

 

 

 

 

 

Muistomerkkiin kaiverretut sanat…

 

 

Himmetä ei muistot koskaan saa

 

 

...on meidän pidettävä mielessämme yli 70 vuotta senkin jälkeen, kun Kuuterselän taistelu käytiin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

On hienoa, että Rakkauden haudalle on nyt saatu Maria Vsevolodna Kartavtsevaa ja Willy-nallekarhua kuvaavat veistokset

Keskiviikko 19.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Vammelsuussa sijaitsevalle Rakkauden haudalle liittyy kiehtova tarina.

 

 

Olen aiemminkin käynyt Rakkauden haudalla, mutta pääsin käymään siellä taas kyröläismatkallamme 4.7.2015.

 

 

Luonnonkauniilla paikalla Vammelsuussa sijainnut Rakkauden hauta ja sen äärellä oleva ortodoksikirkko olivat kolmekymmentäluvulla Karjalan Kannaksen suosituimpia matkailukohteita.

 

 

Talvi- ja jatkosodassa kumpikin tuhoutuivat.

 

 

 

 

 

 

Nyt Rakkauden haudalle kuljetaan näiden porttien läpi.

 

 

 

 

 

 

Rakkauden haudalle on pystytetty ortodoksiristi, jota sillä paikalla ei ennen ole ollut.

 

 

 

 

 

 

Kirkosta on vain jäänteitä jäljellä.

 

 

 

**************

 

Tässä vaiheessa lienee paikallaan lyhyesti kertoa Rakkauden haudan tarina:

 

 

Valtioneuvos Eugene Epafroditsh Kartavtsev ja puolisollaan Maria Vsevolodna Kartavtsevalla oli Kannaksella komea datsha, Villa Marijoki. Tilan läpi virtasi Vammeljoki.

 

Valtioneuvos rakasti vaimoaan suuresti, mutta heidän suhdettaan varjosti vaimon sairastama syöpä.

 

Maria kuoli, mutta sairastamisvaiheessaan hän tukeutui pieneen plyysiseen nallekarhuun – Willyyn – jonka antamaan tukeen Maria luotti sairautensa loppuhetkinä.

 

Maria haudattiin suuren luonnonkiven helmaan datsalla ja valtioneuvos rakennutti datsalle pienen ortodoksikirkon sekä teetti kuvanveistäjä Lisheviltä Mariaa ja Willy-nallea kuvaavat pronssipatsaat luonnonkivien päälle.

 

 

**************

 

 

 

 

 

 

Matkanjohtajamme kenraali Pentti Lehtimäki esittelee tässä luonnonkiveä, jonka helmaan tarinan mukaan Maria on haudattuna.

 

 

Venäläiset ovat ”sitten viime näkemän” tuoneet kivelle Mariaa esittävän patsaan ja läheiselle kivelle Willy-nallekarhua esittävän patsaan.

 

 

Kuvassa näkyy se alkuperäisteksti, jonka valtioneuvos hakkautti kiveen.

 

 

 

 

 

 

En ole nähnyt alkuperäiskuvia Mariasta, mutta on helppo uskoa, että nykyinen veistos muistuttaa alkuperäistä valtioneuvoksen  kuvanveistäjä Lishevillä teettämää veistosta.

 

 

 

 

 

 

Marian surullinen ilme on saatu hyvin esille tässä kopioveistoksessa!

 

 

 

On annettava suuri tunnustus niille venäläisille, jotka viime vuosina ovat panostaneet Rakkauden haudan entisöintiin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Syväri - merkittävä paikka Suomen sotahistoriassa

Lauantai 15.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Syväri on joki, joka laskee Euroopan toiseksi suurimmasta järvestä Äänisestä Euroopan suurimpaan järveen Laatokkaan.

 

Syvärillä on pituutta 224 kilometriä ja sen jokiniska sijaitsee 28 metriä korkeammalla kuin Syvärin jokisuisto.

 

 

Suomalaiset ylittivät Syvärin hyökkäysvaiheessa 1941 ja palasivat takaisin Neuvostoliiton suurhyökkäyksen vuoksi 1944.

 

 

Syväriin liittyvät nimet Lotinanpelto ja Syvärin voimalaitos ovat osa Suomen sotahistoriaa.

 

 

 

 

 

 

Tutustuimme Syvärin yläjuoksulla Syvärin voimalaitoksen maisemiin kyröläismatkallamme 3.7.2015.

 

 

Olimme siis Äänisen eteläisimmällä rannalla.

 

 

Tämä maisema on pysynyt jokseenkin samana yli 70 vuotta, sillä samalta Syvärin voimalaitos näyttää niissä valokuvissa, jotka on otettu 1941 – 1944.

(Valitan, että kuvaajana en ole tässä kuvassa käyttänyt "vatupassia")

 

 

 

 

 

 

Kosketin Syvärin jokiniskan vettä ja tunsi olevani niillä paikoilla, joilla Suomen itsenäisyydestä käytiin kiivaita taisteluja kesäkuun 27. päivänä 1944, jolloin Neuvostoliiton suurhyökkäys Syvärillä alkoi.

Kuvassa olen sillä puolella Syväriä, josta alkoi niiden sotilaiden uintimatka, jotka uiden pääsivät perääntymisvaiheessa Suomen puolelle.

 

 

 

 

 

 

Pietarista Laatokan, Syvärin ja Äänisen kautta Petroskoihin ja siitä edelleen kulkevat risteilylaivat ovat tavallinen näkymä Syvärillä – niin myös tällä kerralla.

Tämä laiva on matkalla kohti Petroskoita.

 

 

 

 

 

 

 

Eräät risteilylaivat pysähtyvät Syvärillä ja niiden matkustajien palvelemiseksi Syvärillä on mm. tsasouna.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olen käynyt muutaman kerran Syvärin rannalla ja aina siellä on käsitöitä tai luonnontuotteita kaupittelevia paikkakuntalaisia.

 

Nyt tarjolla oli ainoastaan sieniä, herukoita, vadelmia…

 

 

 

 

 

 

…ja metsämansikoita.

 

 **************

 

Monesti joku porukasta on aina uinut Syvärissä, mutta nyt olimme kaikki niin arkajalkoja, että kukaan ei uskaltautunut Syvärin aaltoihin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vytegra - venäläinen pikkukaupunki 15 kilometriä Äänisestä etelään

Tiistai 11.8.2015 - -Esko Erkkilä-

 

 

Kyröläismatkaajien Äänisen ja Laatokan kiertomatka ehti heinäkuun 2. päivänä 2015 Vytegran pikkukaupunkiin.

 

 

Matkanjohtajamme kenraali Pentti Lehtimäki hoiti tarvittavat kirjautumiset 435 kilometrin mittaisen päiväajomatkan jälkeen Hotelli Vytegran vastaanottotiskillä ilta-kahdeksan aikoihin.

 

 

Seurasin illan aikana, kun kuvassa näkyvä vastaanottovirkailija kirjasi kuulakärkikynällä jokaisen kyröläismatkaajan passitiedot ristiruutuvihkoon hyvin tarkasti.

 

 

Suomessa on byrokratiatalkoisiin paljon aihetta, mutta tänä osoitti taas kerran, että itäisessä naapurimaassamme turhaa byrokratiaa on paljon enemmän kuin meillä. On jokseenkin varmaa, että mitään todellista käyttöä ei Venäjälläkään ole henkilökohtaisen viisumin saaneiden ulkomaalaisten passitietojen kirjaamisessa pikkukaupungin hotellissa siniseen ristiruutuvihkoon!

 

 ***************

 

 

Hyvin nukutun yön jälkeen tein aamulla pienen kävelylenkin Vytegrassa ja tässä pieni kuvaotos lenkiltäni.

 

 

 

 

 

 

Koivupölleillä voi kukkapenkin rajata – ainakin Vytegrassa!

Ovat koivupöllit paljon parempi ratkaisu kuin autonrenkaat - suorastaan vihaan, kun autonrenkaita käytetään kukkapenkkien reunuksina!

 

 

 

 

 

 

Vytegrasta on Pietariin matkaa 430 kilometriä.

 

 

 

 

 

 

Vytegran sanotaan olevan vilkas satamakaupunki ja näiden näkymien perusteella niin myös on!

 

 

 

 

 

 

Venäjän vallankumouksen 50-vuotispäivänä paljastetun muistomerkin ympäristö on päässyt hieman rupsahtamaan, mutta toki Vladimir Iljits Lenin´n tutut piirteet ovat edelleenkin ”kova sana” Vytegrassa.

 

 

 

 

 

 

Vytegrajoen rannalla sijaitsee pseudovenäläiseen tyyliin rakennettu Herran temppeliin tuomisen kirkko (1869–1873).

 

 

Yritin saada ovea auki, mutta ilmeisesti edellisestä aukaisusta oli kulunut jo vuosia ja ovet saattavat pysyä kiinni vielä vuosikausia.

 

 

 

 

 

 

Paluumatkalla tapasin sillanpielestä alas johtavat leveät portaat – pitkästä ruohikosta saattoi päätellä, että nämä portaat eivät johtaneet mihinkään!

 

 

 

 

 

 

Aamulenkin jälkeen oli aamupalan aika. Se oli niukka, mutta…

 

 

 

 

 

 

…ravitseva, sillä voisilmäkaurapuuron ja jogurtin lisäksi siihen kuului kahvin tai teen ohella pieni lämmin voileipä.

 

************

 

Seurasimme aamulla vytegralaisten töihinmenoa ja se näytti olevan todellista, sillä sataman suuntaan kulkevia henkilöautoja oli aamukahdeksan aikaan runsaasti liikenteessä.

 

 

 

Monta kokemusta rikkaampana lähdimme seuraavaan kohteeseen ja matka sinne ei ollutkaan pitkä, mutta siitä ehkä jo huomenissa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hämeenpuiston puistofiestassa oli mukava kokea se luottamus, joka kansalaisilla on Juha Sipilää ja Keskustaa kohtaan!

Maanantai 10.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin tapahtumatoimisto ja Kulttuuripalvelut järjestivät eilen jo kuudennen kerran Tampereen Hämeenpuistossa

 

Hämeenpuiston puistofiestan.

 

 

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestö ja Keskustan Pirkanmaan piiri osallistuivat puistofiestaan osastolla, jonka nimi oli Tampereen Keskustajärjestöt.

 

 

 

 

 

 

Sää suosi tapahtumaa ja väkeä oli Hämeenpuistossa liikkeellä viiden tunnin aikana ehkä jopa 20.000 henkeä!

 

 

Kyseessä oli ilmeisesti suurin yleisötapahtuma Tampereella, johon Keskusta on milloinkaan osallistunut.

 

 

Tavoitimme suuren joukon sellaisia henkilöitä ja perheitä, joita emme ole aikaisemmin tavoittaneet.

 

 

Voidaan aiheellisesti myös todeta, että monet henkilöt ja perheet pääsivät ensimmäisen kerran yhteyteen Keskustan ja keskustalaisten kanssa tässä tapahtumassa.

*************

 

 

Olin toiminnanjohtaja Jaana Viilon sekä Johannes Jonov´n kanssa mukana aamuvarhaisesta tilaisuuden loppuun saakka ja kokemuksemme olivat todella hienot.

 

 

Tässä pieni kuvakertomus eilisestä:

 

 

 

 

 

 

Suuri kiitos kansanedustaja Arto Pirttilahdelle, joka oli kansalaisten tavattavissa osastollamme monta tuntia.

 

 

 

 

 

 

Olipa mukava seurata, kun kansanedustajamme toimi osastollamme aktiivisena talkoolaisena ja tarjoili innokkaasti kahvia ja mehua vieraillemme!

Esimerkillistä toimintaa!

 

 

 

 

 

 

Keskustan puoluevaltuuston puheenjohtaja ja eduskunnan 1. varapuhemies Mauri Pekkarisen erityisavustaja Jouni Ovaska oli mukana ja myös hän oli Pirttilahden ohella avuliaana talkoomiehenä osastollamme.

 

 

 

 

 

 

Keskustan Pirkanmaan piirin puheenjohtaja Riitta Koskinen hääri osastollamme talkoolaisena monta tuntia ja hän otti omaksi roolikseen ilmapallojen jakamisen perheiden pienimmille sekä poliittiset keskustelut vanhempien kanssa.

 

 

 

 

 

 

Pääsin harvoina hiljaisina hetkinä yhteiskuvaan kansanedustaja Pirttilahden ja piirimme puheenjohtaja Riitta Koskisen kanssa!

 

 

 

 

 

 

Kuvan ottajana toimi Keskustan Pirkanmaan piirin toiminnajohtaja Jaana Viilo, joka tässä on turvallisesti kansanedustaja Arto Pirttilahden kainalossa.

 

 

 

 

 

 

Sata maratonia juossut ikinuori Johannes Jonov ehti joka paikkaan, mutta hän otti päävastuun siitä, että aina oli erivärisiä ilmapalloja annettavaksi perheiden pienimmille.

 

 

 

 

 

 

Keskusta-aktiivi Kaisa Leppänen oli aktiivinen kaikissa talkootehtävissä, joita vaativan tilaisuuden järjestäminen edellytti.

 

 

 

******************

 

 

 

 

 

 

Kansalaiset antoivat Puistofiestan aikana vahvan tuen Juha Sipilän ja Keskustan toiminnalle, jolla Suomea nyt laitetaan kuntoon.

 

 

Kansalaisilta saamamme palaute sai aiheellisesti kansanedustaja Arto Pirttilahden ja minut myhäilemään!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Saminon kylässä sijaitsee eräs lukemattomista Pyhän Eliaan kirkoista

Sunnuntai 9.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Kyröläismatkamme jatkui Stalinin uhrien teloitus- ja hautapaikalta Puutoisista kohti Vytegran kaupunkia.

 

 

Saavuimme Vologdan oblastin alueella sijaitsevaan Saminon kylään.

 

 

 

 

Kylässä sijaitsee Pyhän Eliaan puinen kirkko – rakennettu 1692 – 1702. 

 

 

Maailmassa on lukemattomia kirkkoja, jotka on nimetty Pyhän Eliaan kirkoiksi ja Venäjällä Äänisen itäpuolella Saminon kylässä on yksi sellainen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirkko ei ole avoinna, mutta tällaisenakin se on nähtävyys.

 

 

 

 

 

 

Kirkon vierellä sijainneet rakennukset ovat päässeet rapistumaan siihen kuntoon, että niitä ei mikään enää pelasta.

 

 

 

 

**********************

 

 

 

 

 

 

Kirkon vierellä kulkee rauhallista menoaan joki…

 

 

 

 

 

 

 

…ja sen yli johtaa kyläsilta,…

 

 

 

 

 

 

…joka ei luonnollisesti ole tarkoitettu raskaalle liikenteelle.

 

 

 

 

 

 

Kirkon vastarannalla sijaitsee hyvinhoidetulta vaikuttava venäläistalo.

 

 

 

Suorastaan idyllistä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Eräs Stalinin uhrien teloitus- ja hautapaikka sijaitsee Puutoisista Vytegraan päin

Lauantai 8.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Kerroin aikaisemmin, Venäjällä on useita Stalinin puhdistuksiin vuosina 1937 – 1938 liittyviä teloitus- ja hautapaikkoja.

 

 

Kerroin myös, että olen käynyt monilla niistä, jotka sijaitsevat Äänisen ja Laatokan lähistöllä.

 

 

Kyröläismatkallamme kesä...heinäkuun vaihteessa kävimme yhdellä teloitus- ja hautapaikalla, jolla en ole aikaisemmin käynyt.

 

 

 

 

 

 

Tämä teloitus- ja hautapaikka sijaitsee Puutoisista hieman Vytegraan päin kulkusuunnassa vasemmalla puolella.

 

 

Kävelymatkaa maantieltä on satakunta metriä.

 

 

Tässä oppaamme ja matkanjohtajamme kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki kertoo meille muistomerkistä.

 

 

 

 

 

 

Tein tällä kohdalla puutteelliset muistiinpanot ja kun en osaa venäjää, niin en pysty kertomaan, että mitä muistokivessä sanotaan. Toivon, että venäjää taitavat lukijani suomentavat muistokivessä olevan tekstin.

 

 

 

 

 

 

Maasto muistokiven takana on sellaista, että sinne Stalinin vainojen uhreja on todennäköisesti haudattuna.

 

 

 

 

 

 

Tässä on hieman laajempi kuva paikasta.

 

 

 

*******************

 

 

 

 

 

 

Poistuimme paikalta autolle ja vastaamme tuli supisuomalainen traktori + metsäkärry –yhdistelmä!

 

 

 

 

 

 

Farmi Forest  oli metsäkärryn merkki eli kyseessä on Iisalmessa toimivan tehtaan tuote…

 

 

 

 

 

 

…ja vetopelinä oli Valtra!

 

 

 

Harmittelen nyt jälkeenpäin, että miksi en ryhtynyt kuljettajan kanssa juttusille ja siten selvittänyt, että oliko kyseessä suomalainen yrittäjä!

 

 

 

No, ainakin pelit ja vehkeet olivat suomalaisia!

 

 

 

-Esko Erkkilä-