Viherpiipertäjät ja Suomen talouselämän vaikeuttamista yrittäneet hävisivät Fennovoima-taistelun selkähäviöllä

Torstai 6.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Suomelle ja Suomen tulevaisuudelle on suuri askel eteenpäin, kun Fennovoima-kuviossa löydettiin omistajuusratkaisu, joka mahdollistaa ydinvoimalan rakentamisen Pyhäjoelle.

 

 

Viherpiipertäjät ja Suomen talouselämän kituuttamista haluavat hävisivät kiistan selkähäviöllä.

 

 

Fortumin, Outokummun ja SVR:n eiliset päätökset osoittavat kyseisten yritysten vastuuta Suomen hyvinvoinnista.

 

 

Arvostan em. yritysten päätöksiä!

 

 

Fennovoiman toteutuminen on suuri askel alueellisen tasapainon tiellä, mutta erityisen suuri askel se on Suomen taloustilanteen kohentamisen näkökulmasta.

 

 

Tunnen työelämäni ajalta Pyhäjoen ja olen tyytyväinen, että Hanhikiven alueelle suunniteltu ydinvoimala toteutuu.

 

 

Pyhäjoen ydinvoimala tuo hyvinvointia laajalle alueelle Pohjois-Pohjanmaalle, Keski-Pohjanmaalle sekä syvälle keskiseen Suomeen. 

 

 

Erityisen iloinen olen mm. Kalajoen sataman kehittymisen kannalta – tiedän, että satamaa on kuluneina vuosina kehitetty sen vuoksi, että Kalajoella on luotettu Pyhäjoen ydinvoimalan toteutumiseen.

 

 

Kiitokset kaikille niille tahoille, jotka varmistivat eilen julkistetut Fennovoiman omistajakuviot!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomessa lehmät aitauksessa ja ihmiset "vapaana" - Venäjällä tämäkin asia on toisin!

Keskiviikko 5.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Olemme Suomessa tottuneet, että lehmät pidetään aitauksessa ja ihmiset liikkuvat kotipihoillaan ”vapaana”.

 

 

Venäjän karjalaiskylissä Äänisen, Laatokan ja Vienan-Karjalan maisemissa asia on toisin – asuinrakennusten lähiympäristö, perunamaat ja yleensäkin puutarhamaat on aidattu ja kylän lehmät käyskentelevät kylänraitilla vapaina.

 

 

Paikka taisi olla Avdeeson kylä Kupetskoje-järven rannalla, jossa saimme taannoisella kyröläismatkallamme tutustua ”irtolehmiin”.

 

 

 

 

 

 

Kylän kadut – eivät taida kaikkien mielestä olla katuja – kasvavat rehevää ruohoa ja sitä on lehmien mukava nautiskella.

 

 

 

 

 

 

Lehmät olivat hyväkuntoisia, mutta tuskin sentään yltävät kymppitonniluokkaan eli maitotuotokseen 10.000 kiloa vuodessa.

 

 

 

 

 

 

Tämän lehmän rakennepisteet olisivat suomalaisessa arvostelussa aivan kohdallaan.

 

 

 

 

 

 

On selvää, että kotieläintalouden parissa neljäkymmentä vuotta toimineena piti minunkin tehdä lähempää tuttavuutta Avdeeson kylän lehmien kanssa.

 

 

 

 

 

 

Lyhyen tuttavuuden jälkeen jätimme hyvästit Avdeeson lehmille ja jatkoimme matkaamme seuraaviin seikkailuihin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Onko taskulaskin syrjäyttämässä helmitaulun venäläiskaupassa?

Tiistai 4.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Poikkeaminen venäläiskaupassa on aina elämys – näin erityisesti syrjäisissä venäläiskylissä.

 

 

Poikkesimme kyröläismatkallamme muutamia kertoja pieniin venäläiskauppoihin ja koimme aikakoneella paluun viisikymmentä – kuusikymmentä vuotta ajassa taaksepäin – suorastaan romanttista.

 

 

 

 

 

 

Tsulmoisissa poikkeamiskohteemme oli tyypillinen venäläinen kyläkauppa.

 

 

Kyläkaupassa oli laaja valikoima alkoholijuomia ja riittävästi lihaa sekä lihajalosteita, rinkeleitä suurempaan nälkään ja monenlaista jokapäiväisessä elossa tarvittavaa työkalua.

 

 

 

 

 

Ostin 160 ruplaa eli hieman vajaat kolme euroa maksaneen puutarhakuokan ja olin tyytyväinen, että kotijoukot arvostivat tuliaistani.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Matkamme ei jatkunut kaupalta sillan yli eteenpäin, vaikka silta tuntuikin kiehtovalta kokemukselta.

 

 

 

 

 

Matkanjohtajamme kenraali Pentti Lehtimäki kertoi aina ihmettelevänsä, että kuljettajamme Raivo ei suostu ajamaan sillan yli,…

 

 

 

 

 

 

…mutta tarkempi tutkiminen osoittikin, että Raivon päätös oli aivan oikea!

No, kenraali kertoi juttujaan ihan leikispäiten!

 

 

 

 

 

 

Eipä tästä ollut linja-autolla ylimenemistä!

 

 

 

********************

 

 

 

 

 

Puhelinyhteydet kuitenkin pelaavat, vaikka kopin juurella kasvavasta pitkästä ruohosta voi päätellä, että puhelinkopilla ei ainakaan tänä kesänä ole ollut käyttöä.

 

 

 

 

 

 

Toinen perivenäläinen ilmiö ovat palaneet talot.

 

 

Pahat kielet kertovat, että jos joku kyläläisistä saa elämänsä hyville jengoille, niin kohta tulipalo lopettaa hyvinvoinnin.

 

 

Saattaa olla vain pahaa puhetta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Mielenkiintoisia venäläiskyliä Äänisen itäpuolella

Maanantai 3.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Kyröläismatkamme jatkui Poventsasta Äänisen itäpuolta kohti etelää ja kohtasimme matkallamme paljon metsää, mutta myös mielenkiintoisia karjalaiskyliä.

 

 

Ohitimme Haapaselän kylän, jonne asti suomalaiset joukot Jatkosodassa hyökkäsivät.

 

 

Seuraava kohteemme oli Tsolmuisen kylä, mutta ennen sinne pääsyämme tässä muutamia kuvia venäläisasutuksesta Äänisen itäpuolella.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näemme, että oma tupa ja perunamaa on teemana Äänisen itäpuolella!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomalaisten hyökkäys pysähtyi vuonna 1941 Mannerheimin käskystä Poventsaan

Sunnuntai 2.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Poventsan kanava oli kyröläismatkamme pohjoisin kohde, kun kesä…heinäkuun vaihteessa kiersimme Äänisen ja Laatokan.

 

 

Poventsan kanavalla on suomalaisittain vahva sotilaspoliittinen merkitys, sillä hyökkäysvaiheen aikana vuonna 1941 Mannerheim käski pysäyttää hyökkäyksemme Poventsaan.

 

 

Suomalaiset valloittivat Poventsan joulukuun 8. päivänä 1941.

 

 

Ääniseltä lähtevä ja Poventsaan päättyvä kanava on 227 kilometriä pitkä, josta kaivettua kanavaa 48 km, padottua jokea 97 km, säännösteltyä järveä 80 km ja sulkuja 19.

 

 

Kanavasta käytetään yleisesti nimeä Stalinin kanava, vaikka sen virallinen nimi Stalinin kuoleman jälkeen on ollutkin Vienanmeren – Itämeren kanava.

 

 

Vienanmeren kanava erottaa Fennoskandinavian niemimaan muusta Euraasian mantereesta.

 

 

Stalinin kanava on osa laivareittiä Pietarista Vienanmerelle ja se lyhentää matkaa 4.000 kilometriä verrattuna siihen, että matkaa tehtäisiin Suomenlahden, Itämeren, Pohjanlahden ja Norja kiertäen.

 

 

Kanava rakennettiin 20 kuukaudessa vuosina 1931 – 1933 vankityövoimalla ja sanotaan, että jokaiselle kanavametrille on haudattuna yksi vanki – on siis totta, että kanava on tehty luiden päälle!

 

 

********************

 

 

Olen käynyt Poventsan kanavalla muutaman kerran ja aina sen näkemisessä on tietty hohtonsa.

 

 

Hohto saattaa liittyä siihen, että kanavan kuvaaminen on virallisesti kielletty, mutta esim. netissä on lukematon määrä kuvia Poventsan kanavasta.

 

 

Tässä muutamia lisää:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

En tiedä Poventsan kanavan eli Stalinin kanavan nykyistä taloudellista merkitystä, mutta en ole milloinkaan nähnyt, että Poventsan kanavassa olisi sulutettavana laivoja.

 

 

Kanava tehtiin aikoinaan kiireellä matalaksi ja se ilmeisesti rajoittaa nykypäivänä kanavan tehokasta käyttöä.

 

 

-Esko Erkkilä-

"Ihmiset, älkää tappako toisianne"

Lauantai 1.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Stalinin vainot olivat poliittisia vainoja Neuvostoliitossa, joiden avulla diktaattori Josef Stalin vahvisti valta-asemiaan.

 

 

Stalinin vainot painottuivat 1930-luvun lopulle ja vuodet 1937 – 1938 olivat niiden synkintä aikaa.

 

 

Vainojen uhrien lukumäärästä ei luonnollisesti ole tarkkaa tietoa, mutta on esitetty, että uhreja olisi ollut 1,5 miljoonaa – ja kaikki nämä siis oman maan kansalaisia.

 

 

Voidaan perustellusti yhtyä niihin mielipiteisiin, jotka toteavat Stalinin vainojen pelastaneen Suomen Talvisodassa.

 

 

Mielipide on perusteltu, sillä Stalinin vainot kohdistuivat rankasti mm. upseeristoon, joka merkitsi, että maan paras upseeriaines oli likviditoitu juuri ennen Neuvostoliiton aloittamaa Talvisotaa Suomea vastaan.

 

 

 

******************

 

 

 

Nykyisen Venäjän alueella on monia Stalinin vainojen uhrien teloitus- ja hautapaikkaa, jotka on arkistolähteisiin perustuen pystytty jäljittämään.

 

 

Eräs näistä teloituspaikoista on Sandarmoh`n teloitus- ja hautapaikka, jossa kävimme kyröläismatkallamme heinäkuun 2. päivänä 2015.

 

 

Sandarmoh sijaitsee 18 kilometrin etäisyydellä Karhumäestä ja jos sielläpäin liikkuu, niin se kannattaa sisällyttää matkaohjelmaan!

 

 

Kannustan googlaamaan ”Sandarmoh” tai ”Sandarmohin metsä” – sieltä löydätte lisää tietoa Stalinin vainoista!

 

 

Olen käynyt Sandarmoh´ssa kerran aikaisemminkin, mutta siellä käynti on aina pysähdyttävä kokemus.

 

 

 

 

 

 

 

Ihmiset, älkää tappako toisianne

 

 

 

Stalinin joukkoteloituksista pidettiin yhtä tarkkaa kirjanpitoa kuin vastaavasti Hitlerin hirmutöistä, joten molempien diktaattorien joukkoteurastukset ovat selvinneet jälkipolville.

 

 

Hitler tappoi pääsääntöisesti muita kuin saksalaisia, mutta Stalinin teloitukset kohdistuivat oman maan kansalaisiin.

 

 

Sandarmoh´ssa on ammuttu yli 7.000 ihmistä, joista 762 suomalaista.

 

Sandarmoh´n teloitus- ja hautapaikalla lepää yli kuudenkymmenen eri kansallisuuden edustajaa.

 

 

Sandarmoh´ssa on lukuisia joukkohautoja ja kenenkään uhrin todellista leposijaa ei tiedetä.

 

 

Uhrien omaiset ovat sen jälkeen, kun Sandarmoh´n teloitus- ja hautapaikka saatiin julkisuuteen, laittaneet alueen puihin ja eri maastonkohtiin muistomerkkejä Sandarmoh´ssa teloitettujen omaistensa muiston kunnioittamiseksi.

 

 

Tässä kuvia maastoon asennetuista muistoista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*****************

 

 

 

 

 

Monille kyröläismatkaajille käynti Sandarmoh´n teloitus- ja hautapaikalla oli ensimmäinen ja puhutteleva kokemus!

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomalaiset valloittivat Karhumäen 5.12.1941 ja kyröläismatkaajat saapuivat sinne pariksi tunniksi 2.7.2015!

Perjantai 31.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Kyröläismatkaajien matka jatkui Kontupohjasta kohti Karhumäkeä heinäkuun 2. päivänä 2015.

 

 

 

 

 

 

Muurmanskiin oli matkaa 766 kilometriä, kun käännyimme Valtatie M18:lta kohti Karhumäkeä, jonne olikin matkaa enää muutama sata metriä.

 

 

*************

 

 

Tavoittelimme Karhumäen rautatieasemalle, mutta sitä ennen katselimme mm. näitä näkymiä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

 

 

Karhumäen rautatieasemarakennus on romanttisen näköinen, mutta…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…ehkä talviaikaan odotushuoneissa on tarkenemista, ainakin jos polttopuita ei ole muistettu lisätä odotushuoneiden uuneihin.

 

 

 

************

 

 

Karhumäki on tärkeä rautatieasema, sillä sen kautta kulkee Muurmannin rautatie.

 

 

 

 

 

 

Karhumäen asemalla pysähtyvät Muurmanskin ja Pietarin, Moskovan, Minskin, Novorossijskin, Astrahanin, Adlerin, Simferopolin, Velikije Lukin ja Harkovan väliset kaukojunat sekä monet paikallisjunat.  Karhumäen asemalla on myös paljon tavaraliikennettä.

*********************

 

 

Asemalle oli juuri saapunut juna ja oli mielenkiintoista seurata, kun junasta poistui useita henkilöitä, joilla oli savustettuja kaloja kantovitsaksissa sekä savustusritilöillä!

 

 

Tässä muutamia kuvia savustettuja kaloja kuljettavista matkustajista – olivatkohan tulossa joltain kalojen savustusleiriltä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

****************

 

 

 

 

 

 

 

Lähdimme jatkamaan matkaamme, mutta vielä näimme Karhumäen rauhaa valvovan T34- panssarivaunun.

 

 

Panssarivaunun sanotaan olevan paikoillaan toisen maailmasodan muistoksi, mutta sen vierellä olevat vuosiluvut 1944 – 1969 jäivät meille tarkoitukseltaan hämäriksi!

 

 

**************

 

 

Isämme joutuivat luovuttamaan Karhumäen kesäkuussa 1944 eli n. kahden ja puolen vuoden kuluttua sen valtaamisesta.

 

 

Me kyröläismatkaajat tutustuimme Karhumäkeen vain parisen tuntia, mutta kun matkanjohtajanamme oli kenraali, niin ennen Karhumäestä ”perääntymistämme” kävimme katsomassa vanhoja kasarmeja. Ne olivat mielenkiintoisia meille kaikille!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Totesimme, että enää ne eivät ole sotilaskäytössä!

 

 

 

******************

 

 

 

Karhumäen matkailupotentiaalin sanotaan pohjautuvan sotahistoriaan ja siihen, että kaupungin korostunut tavanomaisuus, pysähtyneisyys ja näköalattomuus viehättävät matkailijaa.

 

Sain nyt toisen kerran vierailla Karhumäessä ja kaupunki kieltämättä viehättää!

 

 

-Esko Erkkilä-

Miksi Neuvostoliiton aikaisissa maissa myllylaitosten sisätilat ovat pölyistä putipuhtaat?

Torstai 30.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Omaan kokemusta jokseenkin kaikista Suomessa toimivista myllylaitoksista, sillä olen käynyt auditoimassa ne melkein kaikki.  Auditointikäyntien syy oli se, että ne toimittivat myllyteollisuuden rehujakeita työnantajayritykseni raaka-aineiksi.

 

 

Suomalaisten myllyjen hygieniataso on korkea – se on korkea viljanvastaanottotiloista aina jauho- sekä rehujaesiiloihin saakka.

 

 

Sain työurani aikana tutustua myllylaitoksiin myös Virossa sekä Venäjällä.

 

 

Merkillepantavaa virolaisessa myllyssä sekä Kontupohjan myllyssä Venäjällä oli se, että myllytilojen siisteys ja pölyttömyys olivat huippuluokkaa.  Samaa ei voida sanoa kyseisten myllyjen ulkotiloista, sillä varikset mellastivat molempien myllyjen kaatosuppiloiden ympärillä.

 

 

Syy entisten neuvostoliittolaismaiden myllyjen poikkeukselliseen sisätilojen puhtauteen paljastui Kontupohjan myllyllä, kun näimme kuvia pölyräjäytysten tuhoamista myllyrakennuksista.

 

 

Tiedän, että Suomessakin on ollut ainakin yksi myllyrakennusta kohdannut pölyräjähdys, mutta Kontupohjan myllyn vastaanottoaulassa näimme kuvia kymmenkunnasta myllyrakennuksesta, jotka Neuvostoliiton aikana olivat tuhoutuneet pölyräjähdyksessä.

USA:ssa pölyräjähdykset viljankäsittelylaitoksissa ovat aiheuttaneet suurta taloudellista tuhoa ja ihmishenkien menetyksiltäkään ei ole vältytty.

 

 

Myllyjen lisäksi pölyräjähdysvaara on mm. turve- ja pellettitehtailla.

Lämpövoimalat ja niiden vastaanottoaltaisiin sekä vastaanottoaltaiden lähistölle kertyvä pöly on oivallinen paikka pölyräjähdykselle. Muistan, kun kerran tarjosin kaurankuorijauhoa Tampereella lämpövoimalan polttoaineeksi, niin kaupat olisivat syntyneet, mutta lämpövoimalan käytöstä vastaava insinööri ei uskaltanut vastaanottaa kaurankuorijauhoa sen suuren pölyämisominaisuuden vuoksi.

 

Googlettamalla ”pölyräjähdys” saa esille lukemattoman määrän tapauksia, joissa pölyräjähdys on saanut pahoja aikaan.

 

 

Turvatekniikan keskus eli TUKES on vuonna 2003 julkaissut ohjeet pölyräjäytysvaaran välttämiseksi. Kyse on ATEX-lainsäädännöstä, joka tuli silloin voimaan – ATEX = atmospheres explosibles.

 

 

Jos haluaa tarkemmin tutustua pölyräjähdyksiin ja niiden estämiseen, kannattaa tutustua em. Turvatekniikan keskuksen…

 

…"ATEX räjähdysvaarallisten tilojen turvallisuus"…

 

…–nimiseen oppaaseen.

 

 

Tehokas tapa estää pölyräjähdys on sisätilojen ehdoton puhtaus ja tämän seikan olivat kantapään kautta oppineet jo Neuvosliiton aikana maan myllyteollisuusjohtajat!

Minä sain saman opin Kontupohjan myllyllä Äänisen rannalla vuonna 2006!

 

 

-Esko Erkkilä-

Marx ja Engels jaksavat istua Kirovin puistossa Petroskoissa sekä pohtia, että miksi kommunismi ja sosialismi eivät valloittaneetkaan maailmaa

Maanantai 27.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Edustan hieman toisenlaista maailmakatsomusta kuin Karl Marx tai Friedrich Engels, mutta aina, kun se on mahdollista, menen tapaamaan näitä herroja.

Karl Marx syntyi vuonna 1818 ja kuoli vuonna 1883.  Friedrich Engels puolestaan syntyi 1820 ja kuoli 1895, joten näitä kaveruksia pystyy nykyään tapaamaan ainoastaan patsaina.

 

 

Marx ja Engels julkaisivat vuonna 1848 Kommunistisen manifestin, jota käytettiin perustana aatteelle, joka elää vielä sitkeästi jossakin päin maailmaa.

 

 

Lähdin taannoisella kyröläismatkalla myöhään illalla kaupungille Petroskoissa 1.7.2015 ja tarkoituksenani oli mennä tapaamaan Marx´a sekä Engels´ä, jotka istuvat Kirovin puistossa ja pohtivat kommunisminen sekä sosialismin syntyjä syviä.

 

 

 

 

 

 

Petroskoin rautatieaseman vierellä sijaitsevalta hotelliltamme oli matkaa kilometrin verran Kirovin puistoon, jossa Marx´n ja Engels´n patsas sijaitsee.

 

 

 

 

 

 

Kaikki patsaat ovat nähtävyys sinänsä ja kuvaavat sitä aikaa, jolloin patsas on paljastettu.

 

 

Arvostan Marx´n ja Engels´n patsasta Petroskoissa ja mielelläni käyn sitä aina mahdollisuuksien mukaan katsomassa.

 

 

 

 

 

Tässä vaiheessa herrojen katse on vielä varma ja levollinen, kun uskovat aatteensa valloittavan maailman. Toisin kuitenkin kävi, mutta se ei heikennä tämän patsaan merkitystä.

 

 

Poiketkaahan tämän patsaan luona, kun käytte Petroskoissa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Petroskoin rautatieasema - tärkeä asema Venäjän rautatieverkossa

Lauantai 25.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana suomalaiset valloittivat Petroskoin lokakuun 1. päivänä 1941 ja nimittivät kaupungin Äänislinnaksi.

 

 

Suomalaiset menettivät Petroskoin kesäkuun 28. päivänä vuonna 1944.

 

 

Petroskoin rautatieasema oli Suomen aikana tärkeä paikka ja se esiintyy monissa sodanaikaisissa kuvissa.

 

 

Kyröläismatkamme aikana 1.7.2015 poikkesin Petroskoin rautatieasemalla ja tässä käynnistäni pieni kuvareportaasi.

 

 

 

 

 

 

Petroskoisn rautatieasema sijaitsee Leninkadun päässä ja se näyttää ulkoapäin tältä.

 

 

 

 

 

 

Petroskoin rautatieaseman odotushuone on tyypillinen rautatieaseman odotushuone.

 

 

 

 

 

 

Tuloaula sijaitsee katutasossa ja ala-aulasta johtavat portaat vievät ylätasanteelle eli tasolle, josta junat lähtevät.

 

 

Tavallinen matkaaja pääsee Petroskoissa vapaasti ala-aulasta ylätasanteelle, vaikka ei olekaan ostanut matkalippua. Viipurin asemalla tämä ei ole mahdollista, joten kontrolli Petroskoissa on heikompaa kuin Viipurissa.

 

 

 

 

 

 

Petroskoin rautatieasema on tärkeä asema mm. Moskovan ja Muurmanskin välisellä radalla ja on luonnollista, että kaikki matkustajajunat pysähtyvät Petroskoissa.

 

 

 

 

 

 

Kaikille Neuvostoliiton ja Venäjän kävijöille tuttu traktori toimii vetopelinä sille kärryjonolle, jonka avulla junavaunujen lastia Petroskoissa puretaan ja lastataan.

Olen tuollaisen traktorin kuljettajalle joskus Mantsinsaarella opettanut, että miten Suomi-poika ajaa suohetteikköön uponneen traktorin kuivalle maalle männynrungon ja kettingin avulla!

 

 

 

 

 

 

Tarkistin myös Petroskoin rautatieaseman WC-tilat ja miesten pisuaarit olivat täysin länsimaalaistyyliset,…

 

 

 

 

 

 

…mutta isommat asiat olisi pitänyt toimittaa suomalaisille hieman erikoisemmalla tavalla.

 

 

En kokeillut isompien asioiden hoitamista,…

 

 

 

 

 

 

…sillä hieno hotellimme sijaitsi aivan Petroskoin rautatieaseman vierellä ja hotellihuoneen ikkunasta pystyi koko ajan seuraamaan, kun ”sarvijaakot”, tavalliset bussit ja linja-autot sekä henkilöautot poikkesivat rautatieaseman edessä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Otto Ville Kuusinen - syntynyt Laukaassa, haudattuna Kremlin muuriin ja patsas Äänisen rannalla Petroskoissa

Perjantai 24.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Otto Ville Kuusinen syntyi Jyväskylän lähellä Laukaassa vuonna 1881 ja kuoli Moskovassa 1964.

 

 

Kuusisen monivaiheinen elämä käsitti Suomessa mm. kolme kautta SDP:n kansanedustajana eli 1908 – 1910, 1911 – 1914 ja 1917 – 1918.

 

 

Monille on ehkä yllätys, että Otto Ville Kuusinen toimi SDP:n puheenjohtajana 1911 – 1913.

 

 

Kuusinen siirtyi Neuvosto-Venäjälle vuonna 1919 ja lyhyen Suomessa piilottelunsa jälkeen lopullisesti vuonna 1921.

 

 

Otto Ville Kuusinen on kommunistisessa liikkeessä korkeimmalle kohonnut suomalainen.

 

 

Kuusinen joutui Terijoelle vuonna 1939 perustetun ”Suomen kansanhallituksen” eli ns. Terijoen hallituksen pää- ja ulkoministeriksi, kun Stalinin pääministeriksi kaavailema Arvo Poika Tuominen ei suostunut palaamaan Tukholmasta Neuvostoliittoon.

 

 

Otto Ville Kuusinen yritti palata Suomeen kahdesti, mutta ensimmäisellä kerralla Neuvostoliitto ei päästänyt häntä Suomeen ja toisella kerralla Urho Kekkonen ei hyväksynyt hänen tuloaan Suomeen.

 

 

Talvisodan sotatoimet kehittyivät Stalinin kannalta epäsuotuisasti ja hän joutuikin unohtamaan Terijoen nukkehallituksen ja solmimaan rauhan Suomen virallisen hallituksen kanssa.

 

 

Talvisodan jälkeen Kuusinen toimi 16 vuotta Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan johtajana ja niitä peruja on hänen patsaansa Petroskoissa Äänisen rannalla.

 

 

Paikalliset eivät kovin suuresti arvostaneet Kuusista ja sen vuoksi hänen patsastaan kutsutaankin ”Kalastuksenvalvojan” –patsaaksi.

 

 

Monet suomalaiset pitävät Otto Ville Kuusista maanpetturina ja monet vihatuimpana suomalaisena – jokainen tehkööt omat johtopäätöksensä.

 

 

Hyvänä apuna johtopäätösten tekemisessä saattaa olla vaikkapa Keskisuomalainen-lehden 26.6.2013 Otto Ville Kuusisesta laatima perusteellinen kirjoitus – löytyy varmasti googlaamalla!

 

 

 

***************

 

 

”Tapasin” Otto Ville Kuusisen patsaan Petroskoissa Äänisen rannalla viimeksi kyröläismatkamme aikana 1.7.2015 ja tässä muutama silloin ottamistani kuvista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Muistoja ja kokemuksia Petroskoin hotelleista

Keskiviikko 22.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Saavuimme kyröläismatkallamme Petroskoihin illan suussa heinäkuun 1. päivänä 2015 ja oli luonnollista, että tutustuimme kaupunkiin ennen unten maille menoa.

 

 

Olen päässyt vierailemaan Petroskoissa kymmenkunta kertaa aikaisemmin, mutta aina Petroskoi jaksaa kiinnostaa.

 

 

 

 

 

 

 

Majoituimme tällä kerralla Petroskoin rautatieaseman välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan uuteen Park Inn Petrozavodsk –hotelliin.

 

 

Oli ensimmäinen kerta, kun sain Petroskoissa majoittua Park Inn Petrozavodsk –hotelliin.

 

 

Hotelli on täysin länsimaalaistasoinen ja huomasin illan ja seuraavan aamun aikana, että suomalaiset bisnesmatkaajat ovat valinneet hotellin omakseen, kun yöpyvät Petroskoissa.

 

 

Tapasin hotellissa entisiä työkavereitani, jotka kalanrehuseosten myyntimatkoillaan ovat vaihtaneet…

 

 

 

 

 

 

…pois Hotelli Pohjolasta.

 

 

Hotelli Pohjola on mieleenpainuva muistorikas hotelli, jossa ainakin takavuosina suomalaisille miesmatkaajille kovin auliisti oli tarjolla paikallisten naisten toimesta mm. ”pilua”!

Tapaan varata Venäjälle "kokeneita vaatteita ja kenkiä" ja muistan, kun joskus toisen kenkäni kengänpohja sanoi Hotelli Pohjolassa työsopimuksensa irti ja eipä siinä muu auttanut, kun läpsytellä irtonaisella kengänpohjalla Hotelli Pohjolan pitkiä käytäviä edestakaisin!

 

 

 

 

 

 

Hotelli Maski on keskeisellä paikalla Petroskoita sijaitseva hotelli, jossa myös olen menneinä vuosina saanut yöpyä.

 

 

Maski sijaitsee nimensä mukaisesti teattereiden lähellä ja ympyriäisen muotonsa vuoksi se jotenkin muistuttaa seinäjokelaista Hotelli Sorsanpesää.

 

 

Maski on kaksikerroksinen pyöreämuotoinen hotelli, jonka hotellihuoneista on sisäkäytävän kautta näkymä hotellin ruokasaliin - kokemisen arvoinen hotelli!

************

 

 

Neljäs hotelli Petroskoissa, jossa olen saanut menneinä vuosina yöpyä, on Karjala-hotelli.

 

 

Tällä reissullamme en poikennut Karjala-hotellissa ja en myöskään iltakävelylläni sitä kuvannut.

 

 

Karjala-hotellissa olen saanut joskus syyspimeänä yönä viettää unohtumattomia hetkiä, kun silloisen retkueemme laulutaitoiset jäsenet kajauttivat yösydännä parvekkeeltamme ”Äänisen aallot” ja Ääninen loiskui melkein hotellihuoneemme alapuolella.

 

 

Voi täydestä sydämestäni suositella Petroskoissa yöpyjälle kaikkia näitä neljää hotellia:

 

 

• Karjala-hotelli

• Maski-hotelli

• Pohjola-hotelli

• Park Inn Petrozavodsk-hotelli

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kyröläismatkan kuvakertomus Murheen ristiltä Petroskoihin 1.7.2015

Tiistai 21.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Lukijani ovat varmaan huomanneet, että 30.6. – 4.7.2015 toteutuneen kyröläismatkan juttuni ovat edenneet aikajärjestyksessä Säkkijärven kenttähautausmaalta alkaen.

 

 

Tänään on vuorossa kuvakertomus – bussin ikkunan läpi kuvattuna – Murheen ristiltä Prääsän kautta Petroskoihin.

 

 

Olen kuluneen parinkymmenen vuoden aikana saanut matkata tuon matkan useasti, mutta en milloinkaan niin hyviä teitä pitkin kuin nyt.

 

 

Neuvostoliiton aikana maanteitä arvosteltiin PIM-luvulla eli PerseeseenIskujaMinuutissa, mutta sen mittayksikön saa nykyisillä venäläisillä pääteillä unohtaa – sivukylien maantiet ovat asia erikseen ja niillä humoristisella PIM-luvulla on edelleen käyttöä.

 

 

Silmiinpistävää nyt jutun aiheena olevalla tienpätkällä oli se, että tienparannusprojekteja oli edelleen käynnissä.  On varmaa, että tienparannusprojektit ovat osa naapurivaltiomme strategista suunnittelua ja ajattelua.

 

 

Mutta nyt niihin kuviin:

 

 

 

 

 

Tienparannustyömaiden keskukset ovat mittavia henkilömääriltään ja materiaalimääriltään.

 

 

 

 

 

 

Siltoja…

 

 

 

 

 

 

…ja siltoja.

 

 

 

 

 

 

Kauniita näkymiä.

 

 

 

 

 

 

Ja taas siltoja!

 

 

 

 

 

 

Saavuimme Petroskoi – Aunus –valtatielle; oikealla Aunus ja vasemmalla Petroskoi.

 

 

 

 

 

 

Poikkesimme valtatieltä ihailemaan Prääsän näkymiä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

Suoraan Muurmansk ja oikealle Petroskoi.

 

 

Ilmeisesti näiltä paikoilta tai tästä hieman Petroskoihin päin Tuntemattoman sotilaan miehet katselivat hyökkäysvaiheen aikana Petroskoita – ”siellä se siintää Petroskoi”!

 

 

 

 

 

 

Muurmansk 945 kilometriä ja Petroskoi 14 kilometriä.

 

 

 

 

 

 

Ja sitten saavuimmekin Petroskoin rautatieasemalle!

 

 

Tästä eteenpäin se onkin taas uuden jutun aihe!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Maailman ensimmäisen naiskosmonautin isän sankarihautamuistomerkki sijaitsee Murheen ristin lähellä

Maanantai 20.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Impilahdella Koirinojan –Lemetin alueella sijaitseva Murheen risti on ensimmäinen Talvisotaa koskeva muistomerkki Venäjän puolella.

 

 

Talvisota oli Neuvostoliitolle ja vielä nyt myös Venäjälle vaikea pala, sillä suurvalta ei pystynytkään Talvisodassa nitistämään Suomea ja sen itsenäisyyttä.

 

 

 

 

Vuonna 2000 paljastettu Murheen risti kuvaa venäläistä äitiä…

 

 

 

 

 

 

…ja suomalaista äitiä suremassa Talvisodassa kaatuneita poikiaan.

 

 

 

Muistokivessä oleva teksti kuuluu näin:

 

 

1939 – 1940

 

 

Venäjä ja Suomi – kaksi sisarusta

 

Suomi ja Venäjä kaksi äitiä

 

Nyt he muodostavat tämän Murheen ristin

 

itsestään.

 

Heidän päänsä ovat sulautuneet yhdeksi

 

ja kätensä liittyneet yhteen Toivossa

 

Että Rakkaus voittaa

 

Se riippuu meistä

 

Jokaisesta

 

 

*******************

 

Murheen ristin läheisyydessä sijaitsee maailman ensimmäisen naiskosmonautin Valentina Tereskovan isän muistokivi, jonka tytär sai siihen hankittua, vaikka silloinen Neuvostoliitto ei tunnustanutkaan Talvisotaa.

 

 

Avaruuslentonsa jälkeen Valentina Tereskovalla (syntynyt vuonna 1937) oli Puna-armeijassa kuitenkin sellainen asema, että hän sai hankittua Lemetin motissa kaatuneelle isälleen, joka toimi Talvisodassa hyökkäysvaunun kuljettajana, muistomerkin.

 

 

 

 

 

Olen joskus takavuosina käynyt Vladimir Tereskov`n muistomerkin äärellä ja kuvannut sen, mutta nyt joudun tässä tukeutumaan www.matkaviljanen.fi –nettisivuilla olevaan kuvaan. Toivottavasti Matkaviljanen suhtautuu kuvan kopiontiin myötäsukaisesti!

 

*********************

 

Pysähdyimme taannoisella kyröläismatkallamme Murheen ristillä ja nautimme eväskahvit sillä paikalla, jolle Valentina Tereskova aina Voitonpäivänä laskeutui Puna-armeijan helikopterilla, käveli parisensataa metriä pohjoista kohti ja laski isänsä hautamuistomerkille seppeleen.

 

 

Olen kirjoittanut samasta aiheesta kaksikin juttua tälle saitille vuonna 2010 ja ne löytyvät, kun googlaa: ”Esko Erkkilä Murheen Risti” ja ”Esko Erkkilä Valentina Tereskova”.

 

 

-Esko Erkkilä-

"Loppuunmyyty" -läimäkin laittaminen myyntihinnastoon on myyjän kannalta aina hyvä asia

Sunnuntai 19.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan Seurojentalolla järjestettiin eilen Viljakkalan kirpputorisuunnistukseen liittyen myyntitapahtuma, johon osallistuin Rouvan sijaishenkilönä.

Seurojentalon sali oli täynnä kirpputoritavaraa myyvien myyntipöytiä.

 

 

******************

 

 

Myyntipöydälläni oli myynnissä Viljakkalan Majajärven mökkitontillamme kasvatettuja perunoita, sipulia, mansikkaa sekä lehtikaalia.

 

 

 

 

 

 

Jouduin jo varhain kirjoittamaan perunoiden ja sipulien hinnastolappuun läimäkin: ”Loppuunmyyty”.

 

 

****************

 

 

Elintarvikkeiden myymisellä kirpputoritapahtumassa on kaksi puolta; on se positiivinen puoli ja on se negatiivinen puoli.

 

 

 

Negatiivinen puoli on se, kun myyntipaikan haju ja aromi on vanhojen tavaroiden tunkkainen haju ja se ei ole elintarvikkeiden myyntiä ajatellen positiivinen asia.

 

 

Positiivinen asia on se, että euron ja kahden euron hintaisten kirpputoritavaroiden rinnalla raikkaiden elintarvikkeiden myynti on asiakkaiden kannalta piristävää ja ostamiseen houkuttelevaa.

 

 

Olen tyytyväinen eiliseen myyntitulokseeni.

 

 

Seuraavan kerran pystytämme myyntipöytämme Viljakkalan Seurojentalolle 5.9.2015, kun siellä järjestetään ”Läheltä Sinulle” –myyntitapahtuma!

 

 

Poikkea silloin Viljakkalan Seurojentalolle, sillä tuolloin myyntipöytämme valikoima on paljon runsaampi kuin eilen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kalanviljelylaitokset eivät sovi Kirjavanlahdelle

Lauantai 18.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Laatokan sanotaan olevan seitsemän järven meri. Sanonnalla kuvataan Laatokan moni-ilmeisyyttä.

 

 

Sortavalasta Pitkärantaa kohti ajettaessa tie kulkee Laatokan Kirjavanlahden rantamaisemia pitkin.

 

 

Tässä muutama bussin ikkunasta otettu kuva Kirjavanlahden maisemista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

 

 

 

 

 

Tien toisella puolella Kirjavanlahden alkupäässä sijaitsee kuuluisa apteekkari Jääskeläisen huvila.

 

En tiedä, että millaisessa käytössä apteekkari Jääskeläisen huvila nykyisin on, mutta joskus kauan sitten siellä oli viihtyisä kahvila – poikkesin apteekkarin huvilassa, kun siellä oli kahvila.

 

 

 

******************

 

 

 

Pidän valitettavana, että Kirjavanlahdelle on apteekkari Jääskeläisen huvilan kohdalle rakennettu kalanviljelylaitos.

 

 

En pidä kalanviljelylaitoksen rakentamista haitallisena sen ympäristövaikutusten vuoksi, sillä todennäköisesti siellä käytetään suomalaisia kalanrehuseoksia, jotka tunnetusti ovat ympäristöystävällisiä.

 

 

Pidän kalanviljelylaitosten rakentamista Kirjavalanlahdelle maisemahaittana ja suurena sellaisena.

 

 

Vaikka Kirjavanlahti nyt onkin Venäjän hallussa, pidän Kirjavanlahtea suomalaisena maisemana ja sen vuoksi en soisi sen tuhoutua.

 

 

 

************************

 

 

 

 

 

 

 

En ehtinyt kuvaamaan apteekkari Jääskeläisen huvilan kohdalla ollutta kalanviljelylaitosta, mutta huomasin, että siitä hieman Pitkärannan suuntaan on rakenteilla toinen teollisuuslaitos – ilmeisesti kalanviljelylaitos sekin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Karjala on saanut olla maisemallisesti neitseellisessä tilassa seitsemänkymmentä vuotta, mutta nyt näyttää, että hienoimmillekin paikoille on kaikenlainen nykyelämä levittäytymässä – valitettavasti.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kurkijoki - suomalaisen maatalousopetuksen kehto

Perjantai 17.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Pariisin rauhansopimuksessa Neuvostoliitolle luovutetuista pitäjistä pidetään maatalousvaltaisimpana Sakkolaa.

 

Näin ehkä sikatalouden osalta onkin, mutta Kurkijoki on ehdottomasti se pitäjä, joka on suomalaisen maatalousopetuksen kehto.

 

 

Kurkijoen maamiesopisto on opistotasoisen maatalousopetuksen aloittaja Suomessa.

 

 

Olen saanut poiketa Kurkijoella kerran aikaisemminkin ja nyt toinen poikkeamiseni tapahtui kyröläismatkan aikana 1.7.2015.

Presidentti Lauri Kristian Relander sekä Veikko Hakulinen ovat syntyneet Kurkijoella.

 

 

 

 

 

 

Tulimme Kurkijoelle Käkisalmen suunnalta ja ensimmäisessä kuvassa on Kurkijoen nimiviitta (vai onko?).

 

 

 

 

 

 

Hylätty huoltoasema.

 

 

 

 

 

 

Maatalousmaisemaa…

 

 

 

 

 

 

…Kurkijoelle…

 

 

 

 

 

 

…Käkisalmen suunnalta tultaessa.

 

 

 

 

 

 

Takana suomalaistalo ja edessä nykyisäntien rakennuksia.

 

 

 

 

 

 

Näkymää Käkisalmesta päin Kurkijoelle tultaessa.

 

 

 

 

 

 

Tällä paikalla sijaitsi Kurkijoen puukirkko ennen sen tuhonnutta tulipaloa.

 

 

Googlaa ”Kurkijoen kirkko” ja kuvittele se tälle paikalle - tulee surullinen olo.

 

 

 

 

 

 

Näkymää joen yli…

 

 

 

 

 

 

…Kurkijoen kirkon paikalta (onko kyseessä Kurkijoen kansanopiston rakennukset?).

 

 

 

 

 

 

Sankarihautausmaan muistokivi.

 

 

 

 

 

 

Kurkijokelaista maisemaa Kurkijoelta kohti Sortavalaa.

 

 

 

Maatalousmiehenä tunnen suurta surua Kurkijoen nykykohtalosta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pianotaiteilija Janne Anttila ja musiikin monitaituri Jouni Joronen olivat kesän viimeisen (!) keskiviikkokahvilan musikantit Viljakkalan Seurojentalolla

Torstai 16.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Arvostan korkealle, että Viljakkalan Seurojentaloyhdistys järjestää kesäisinä keskiviikkoina keskiviikkokahvilan Viljakkalan Seurojentalolla.

 

 

Keskiviikkokahvilaan kuuluu kahvittelua ja mukavaa musisointia.

 

 

Kesä ei ole vielä kuin alussa, mutta eilen Viljakkalan Seurojentalolla järjestettiin kesän viimeinen keskiviikkokahvila.

 

 

Pystyin sovittamaan menoni niin, että pääsin osallistumaan eiliseen keskiviikkokahvilaan.

 

 

 

 

 

 

 

Viljakkalan Seurojentaloyhdistyksen puuhanainen ja yhdistyksen sihteeri Leena Kunttu toivotti yleisön tervetulleeksi tapahtumaan.

 

 

 

 

 

 

Kesän viimeinen keskiviikkokahvila veti salin melkein salin täyteen, sillä paikalla oli yli 60 paikkakuntalaista ja Viljakkalan kesäasukasta.

 

 

 

 

 

 

Pianotaiteilija Janne Anttila loihti ilmoille kesäisiä musiikkitunnelmia, sikermän ”Josef Josef etsii metsäkukkia Eldankajärven jäältä” ja löytyihän pianon koskettimilta myös aito Säkkijärven polkka!

 

 

 

 

 

 

Ennakkotiedoista mukavasti poiketen Janne Anttila esitteli toisena musikanttina Hämeenkyrön Lavajärvellä asuvan Jouni Jorosen (vasemmalla), joka urkurin, pianistin, kitaristin ja laulajan taidoillaan esitti Anttilan kanssa duettona useita yleisölle mieluisia kappaleita.

 

 

 

 

 

 

Kiitokset Viljakkalan Seurojentaloyhdistykselle, sillä meillä kaikilla oli yhtä hauskaa kuin tilaisuudesta kiittäneellä Leena Kuntulla!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Kahdestoista kyröläismatka kiersi Äänisen ja Laatokan"

Keskiviikko 15.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyröläissyntyinen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki on omistamansa Vihdin Liikenteen ja VL-Matkojen puitteissa jo kahtenatoista kesänä järjestänyt Hämeenkyrön ja Viljakkalan sotaveteraaneille ja heidän läheisilleen matkan Venäjälle, Baltian maihin tai Puolaan.

 

 

Olen osallistunut kaikille kenraali Lehtimäen järjestämille kyröläismatkoille.

 

 

Kahdestoista matkamme kiersi 30.6. – 4.7.2015 Äänisen ja Laatokan.

 

 

Sain matkalaisilta tehtäväkseni laatia juttu matkasta ja tarjota sitä Hämeenkyrön Sanomille.

 

 

 

 

 

 

Tein työtä käskettyä ja ilokseni huomasin eilen, että Hämeenkyrön Sanomat julkaisi juttuni.

 

 

Tässä juttuni:

 

 

*****************

 

 

Kahdestoista kyröläismatka kiersi Äänisen ja Laatokan

 

Hämeenkyrön ja Viljakkalan sotaveteraanit ja heidän läheisensä ovat toteuttaneet ns. kyröläismatkan jo kaksitoista kertaa.

 

Kyröläismatkat ovat usein suuntautuneet Venäjän puolelle jääneille taistelupaikoille, mutta myös Baltian maat sekä Puola ovat olleet matkakohteinamme.

 

Matkanjärjestäjänä ja oppaana jälleen kerran toimineen hämeenkyröläissyntyisen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen sotilaskokemus ja laajat tiedot kohdemaiden taloudesta, kulttuurista sekä historiasta ovat olleet perusta kaikille onnistuneille matkoille.

 

Kesä – heinäkuun vaihteessa toteutettu kahdestoista matkamme kiersi Äänisen ja Laatokan.

 

Sotatoimien kulku ja Hämeenkyrön sekä Viljakkalan miesten rooli sotatoimien myllerryksessä oli johtavana teemana kiertomatkan ohjelmassa, mutta alueen käytännön elämään tutustuminen oli myös keskeistä. Pikkukylät, sivukylien mutkikkaat tiet ja kylien paljon nähneet talot antoivat elämyksiä matkalaisille.

 

Hyvin hoidetut perennapenkit, valkosipulimaat ja hyvässä kasvussa olevat perunamaat olivat melkein pienen kateuden aihe, kun ajoimme karjalaiskylien läpi.

 

Petroskoi, Kontupohja ja Karhumäki olivat matkamme pohjoisimmat kohteet.

 

 

Aloitimme matkaohjelmamme lähellä Suomen rajaa sijaitsevalta Säkkijärven kenttähautausmaalta ja päätimme matkamme ohjelmaosuuden Ihantalan muistomerkille.

 

 

Ihantalan muistomerkillä yhteislauluna laulettu ”Kotimaani ompi Suomi” päätti antoisan kyröläismatkan.

 

 

******************

 

 

Liitin mukaan muutaman valokuvan ja Hämeenkyrön Sanomat julkaisi niistä nämä:

 

 

 

Kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki selostaa Säkkijärven kenttähautausmaan muistomerkin äärellä niitä vaiheita, joiden kautta Venäjän puolella on nyt seitsemän suomalaisten sotilaiden kenttähautausmaata.

 

 

 

 

 

 

Käkisalmen linna oli eräs tutustumiskohteemme.

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Peter von Nottbeck rakensi Milavidan Tampereen Näsikalliolle, mutta ei ehtinyt asua siellä päivääkään

Tiistai 14.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Lupailin eilen, että viivyn tänään vielä hetken Nottbeckkien perheen parissa ja kerron, kun patruuna Wilhelm von Nottbeckin poika Peter von Nottbeck rakensi Tampereen Näsikalliolle Milavida-palatsin.

 

 

 

 

 

 

Patruunalla oli kreivitär Constance Marie Elise Mangden kanssa seitsemän poikaa, joista yksi kuoli heti synnytyksessä.

 

 

Muut olivat nimeltään Carl Samuel, Wilhelm Fredrik, Edvard Alexander, Peter Burchard, Alexander Johan Ferdinand ja Ernst Friedrich Rembert.

 

 

 

 

 

 

Pojista Peter von Nottbeck avioitui Olga von Tobiesenin kanssa ja he saivat Tampereella kaksi lasta.

 

 

Peter ja Olga päättivät rakentaa Näsikalliolle Milavida-palatsin.

 

 

 

 

 

 

Olga halusi kolmannen raskautensa aikana päästä synnyttämään Baden-Bedeniin ja niin he matkustivat Peterin kanssa sinne.

 

 

Raskaus oli kaksoisraskaus ja se päättyi lasten kannalta onnellisesti, mutta Olga kuoli synnytykseen.

 

 

Kun myös Peter kuoli seuraavana vuonna umpisuolentulehdukseen, siirtyi Tampereen Näsikalliolla sijainneen upouuden Milavida-palatsin omistus neljälle orpolapselle – Iris, Andree, Alfred ja Olga.

 

 

 

 

 

 

 

Vanhemmat lapset Milavida-museon näköisnukkeina tässä ja…

 

 

 

 

 

 

…kaksoset puolestaan tässä.

 

 

Lasten holhooja Edvard von Nottbeck myi Milavidan Tampereen kaupungille vuonna 1905 ja siitä alkoi Milavidan 110-vuotinen taival Näsilinnana, kunnes sen nimi tänä vuonna palasi Molavidaksi.

 

 

***************

Von Nottbeck-suvun jäsenet jättivät Tampereen yksi toisensa jälkeen 1900-luvun alussa. Nykyisin heidän jälkeläisiään asuu mm. Sveitsissä ja Kanadassa.

 

 

Wilhelm von Nottbec saapui pikkukaupunkiin ja hän sekä hänen jälkeläisensä kehittivät Tampereesta aivan uudentyyppisen kaupungin!

 

 

-Esko Erkkilä-