On viimeiset hetket tänä syksynä nauttia syyshortensioista!

Torstai 21.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Istutimme vajaat 30 –vuotta sitten vastavalmistuneen omakotitalomme kahdelle tonttirajalla syyshortensioita ja vaikka itse sen toteankin, syyshortensiamme on hoidettu hyvin.

 

 

Syyshortensian saa leikata vasta keväällä, sillä syysleikkaus ei sille sovi – kasvi on onttovartinen ja jos sen leikkaa syksyllä, onttoon varteen menee vettä ja jäätyessään vesi halkaisee varren.

 

 

Syyshortensian oikea leikkausaika on keväällä sen jälkeen, kun yöpakkasista ei enää ole vaaraa.

 

 

Leikkaamisessa jätetään jokaiseen oksaan yksi eli alin kasvusilmu kasvamaan, sillä näin pensas saadaan säilymään vuodesta toiseen tukevana ja tuuheana.

 

 *****************

 

Muutama viime päivinä ottamani kuva:

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä kaksi kuvaa omakotitalotonttimme rajalla kasvavasta syyshortensia-aidanteesta – olemme huomanneet, että ohikulkijat ihailevat aidannettamme!

 

 

 

 

 

Viljakkalan keskustassa vanhan lääkärintalon ja vanhan kunnantalon välisellä alueella kasvaa komea ja oikeinhoidettu syyshortensia.

 

 

 

 

 

Tampere-talon ympäristöstä huolehtivat…

 

 

 

 

 

…puutarhurit osaavat hommansa, sillä…

 

 

 

 

 

…eri puolilla Tampere-taloa on komeita syyshortensioita.

 

 

 

****************

 

 

 

Joskus keväällä oli muka kiireitä ja mökillä kasvavan yhden syyshortensian leikkaaminen jäi lähelle juhannusta ja on todettava, että pensas meni pilalle ja tuskin saan sitä enää milloinkaan kunnolliseksi!

 

 

Muistakaa leikata syyshortensianne ajoissa keväällä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Mikään ei ole muuttunut kuudessakymmenessä vuodessa!

Keskiviikko 20.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Sain olla kutsuvieraana Tampere-talossa viime maanantaina, kun kaupunkilehti Tamperelainen juhli kuusikymmenvuotista ilmestymistään.

 

 

Olin yksi 600 juhlavieraasta.

 

 

 

 

 

Juhlapuheen piti opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen ja sain vierestä seurata, kun Tamperelainen-lehden toimittaja Pekka Ristimäki teki omalla kännykällään haastatteluvideon ministerin ajatuksista tilaisuudessa.

 

 

Video löytyy, kun googlaa: ”Tamperelainen Sanni Grahn-Laasonen haastattelu”.

 

 

 

 

 

Tässä kuvassani toimittaja Pekka Ristimäki työssään.

 

 

 *****************

 

 

 

 

Ilmaisjakelulehti Tamperelaisen ensimmäisen numeron etusivulla 19.9.1957 oli kirjailija Väinö Linnan haastattelu – haastattelun otsikko sopii hyvin tähänkin päivään, sillä se oli;

 

 

”V. Linna: Toivon Suomeen poutaa ja järkeä”

 

 

Mikään ei ole kuudessakymmenessä vuodessa muuttunut!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Miellyttävä tuoksumuisto säilyy mielessä vuosikymmenet!

Tiistai 19.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Tämän juttuni otsikkona voisi vaihtoehtoisesti olla vaikkapa tämä:

 

”Erikoinen tuoksumuisto säilyy mielessä vuosikymmenet!”

 

 

Osallistuin viime lauantaina Pirkanmaan Säätiön järjestämään seminaariin Viljakkalan Seurojentalolla ja seminaariyleisöllä oli mahdollisuus tutustua talossa sijaitsevaan pankkimuseoon.

 

 

Nykyisen Seurojentalon tiloissa toimi aikoinaan Viljakkalan Säästöpankki ja pankinjohtajan entisessä huoneessa on tänäänkin…

 

 

 

 

 

…pankinjohtaja Hugo Salvaksen muotokuva.

 

 

Pankinjohtaja Salvaksen muotokuva tuo minulle mieleeni miellyttävän muiston vaikka kyse onkin hänen polttamastaan sikaarista ja sen sikaarintuoksusta!

 

 

Pääsin pikkupoikana käymään vanhempieni mukana Viljakkalan Säästöpankissa ja vaikka emme useinkaan nähneet pankinjohtaja Hugo Salvasta, hänen polttamansa sikaarintuoksu leijaili pankkisalissa.

 

 

En ole tupakkamies ja suorastaan vihaan tupakanhajua, mutta Viljakkalan Säästöpankissa 1950-luvulla leijaillut sikaarintuoksu muistuu yhäkin mieleeni miellyttävänä kokemuksena.

 

 

********************

 

 

Tiedemiehet toteavat, että tuoksut ja hajut herättävät tunteita ja tuovat mieleen tunteita tehokkaammin kuin mitkään muut aistimukset.

 

 

Syy on siinä, miten aivomme käsittelevät hajuaistimukset. Hajut kulkevat aivoissa melko lyhyttä reittiä hajukeskukseen, joka on yhteydessä aivojen limbiseen järjestelmään.

 

 

Samaan paikkaan, joka käsittelee tunteita – näin sanovat tiedemiehet!

 

 

He jatkavat, että ihmiset muistavat tuoksuja helpommin kuin vaikkapa valokuvia!

 

 

 

Missähän saisin haistella hyvän sikaarin tuoksuja?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Omenoita pitää käsitellä varovaisemmin kuin kananmunia

Maanantai 18.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Parhaillaan on menossa omenanpoiminta-aika ja se tuo mieleeni sen ”omenanpoiminnan korkeakoulun”, jonka sain käydä vuosia sitten MTT:n Koeasemalla Pälkäneen Myttäälässä.

 

 

Koeasema on nyt jo lopetettu, mutta sain siellä suorittaa aglogiopintoihini liittyneen kesäharjoittelun.

 

 

Myttäälässä oli iso omenatarha ja me harjurit osallistuimme omenankorjuuseen.

 

 

 

 

 

Myttäälässä opin, että omenoita pitää korjuuvaiheessa käsitellä hellemmin kuin kananmunia.

 

 

Jos omena on päässyt putoamaan puusta itsekseen tai poimija pudottaa sen maahan, niin sitä ei enää saa kelpuuttaa ykkösluokan omenaksi.

 

 

Omenat poimitaan koreihin ja omenakorien sisältöä ei missään tapauksessa saa kaataa myyntiin meneviin laatikkoihin, vaan poimitut omenat pitää yksitellen hellästi asettaa myyntilaatikkoihin!

 

 

 

 

 

 

Miksi omenoita pitää käsitellä hellävaraisemmin kuin kananmunia?

 

 

Vastaus kysymykseen on yksinkertainen:

 

 

Jos kananmunaa käsitellään varomattomasti, se särkyy ja sen huomaa.

 

 

Jos puolestaan omenaa käsitellään varomattomasti, sen saamia vaurioita ei heti huomaa, mutta kuitenkin asiakas huomaa vaurioitumisen muutaman päivän kuluttua!

 

 

Muistakaahan käsitellä omenoita varovasti ja älkää pudotelko niitä ja ettehän kaada poimintakoriin keräämiänne omenoita varastointilaatikkoihin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Asiallista pohdintaa

Sunnuntai 17.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Pirkanmaan Säätiö järjesti eilen Viljakkalan Seurojentalolla seminaarin, jonka otsikko oli

 

”Suomi sodasta syntynyt”.

 

 

Seminaariannista on aineksia useampaankin blogikirjoitukseen, mutta keskityn nyt sen puheenvuoron käsittelyyn, jonka kansanedustaja Pertti Hakanen piti seminaarin yhteenvetopuheenvuorona.

 

 

Kansanedustaja Hakasen työhistoriaan kuului toimiminen opistoupseerina varusmiesten kouluttamisessa Porin Prikaatissa Säkylässä.

 

 

Kansanedustaja Pertti Hakanen toimii Karjalan Liiton puheenjohtajana ja jo ennen sitä sekä valintansa jälkeen hän saanut tutustua luovutetulla alueella Talvi- sekä Jatkosodan kunniakkaisiin taistelupaikkoihin.

 

 

 

 

 

Hakanen kysyi oikeastaan itseltään eilisessä puheenvuorossaan, että olisiko hän pystynyt parempaan varusmiesten koulutustyöhön, jos hän olisi ennen koulutustyötään saanut tutustua sotiemme taistelupaikkoihin?

 

 

 

*********************

 

 

 

Olen tavallaan joutunut samaan tilanteeseen kuin Hakanen, mutta hieman eri perspektiivistä.

 

 

Varusmiehen peruskoulutusjaksolla ja ei ehkä vielä aliupseerikoulutuksessakaan olisi ollut hyötyä tutustumisesta sotiemme taistelupaikkoihin.

 

 

Reserviupseerikoulutuksessa asia olisi kohdaltani ollut toinen, sillä mm. joukkojen sijoittamisessa puolustustaisteluun olisi ollut hyötyä, jos pohjana olisi ollut tutustuminen sotiemme taistelupaikkoihin.

 

 

Joukkojen sijoittamisessa mittasuhteet ovat todellisessa sodassa tyystin toiset kuin opetustilanteissa.

 

 

Opetustilanteissa joukkueet ja komppaniat sijoiteltiin ainakin omalla RUK-aikanani liian sumppuun ja sijoittelu ei vastannut tositilannetta.  Sumppusijoittelu olisi estynyt, jos RUK-oppilaat olisivat päässeet tutustumaan todellisiin taistelupaikkoihin.

 

 

Tunnen vaikkapa Taipaleenjoen taistelumaaston melko hyvin ja tiedän ryhmityksemme syvyyden, joka oli etulinjan taistelijoiden takana.  Syvyyttä oli Taipaleenjoelta aina Keljaan saakka tai oikeastaan Sakkolan asemalle tai jopa Kiviniemeen saakka. Jos vihollinen olisi saanut läpimurron Taipaleessa,sen jatkoeteneminen olisi ollut vaikeaa.

 

 

Olen laatinut Taipaleenjoen taistelupaikkoihin tutustumisistani useitakin kirjoituksia ja ne löytyvät, jos googlaa: ”Esko Erkkilä Taipaleenjoki”!

 

 

*****************

 

 

Sain varusmiespalveluksen jälkeen osallistua varsin moniin kertausharjoituksiin ja niissä toki päästiin joukkojen sijoittelussa oikeisiin mittasuhteisiin.

 

 

Vastaukseni Pertti Hakasen kysymykseen on se, että sotiemme taistelupaikkoihin tutustuminen toisi arvokasta taustatietoa siihen koulutustyöhön, jolla kantahenkilöstö kouluttaa varusmiehiä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Ei niin isoa herraa, ettei söisi talonpojan tuottamaa ruokaa"!

Perjantai 15.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Neljäkymmentä vuotta suomalaisen elintarviketeollisuuden palveluksessa olleena halusin eilen poiketa Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa järjestetyillä ”Elintarviketeollisuus” –messuilla.

 

Olen ylpeä suomalaisesta elintarviketeollisuudesta ja siitä, että sain olla sen palveluksessa neljäkymmentä vuotta!

 

 

Elintarvikkeet ovat ala, joka porskuttaa kaikissa olosuhteissa, sillä kaikkien pitää syödä.

 

 

Voimme tinkiä monista asioista, mutta ruuasta emme voi tinkiä.

 

*****************

 

Seuraavissa kuvissa muutamia slouganeita ruuasta:

 

 

 

 

 

”Laatu ei ole sattumaa”

 

 

ja

 

 

”Hyvä maku on työn takana”

 

 

 

 

 

”Hyvä laatu on vaikea määritellä, mutta helppo tunnistaa”

 

 

 

 

 

Keskeistä suomalaisessa ruuassa on Hyvää Suomesta -joutsenlippumerkki ja toteamus:

 

 

”Ruokaa omasta maasta”

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Arvostan, kun sankarivainajan hautakivessä on mainittu kaatumispaikkakunta

Torstai 14.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Sotahistoriasta kiinnostuneena ja isäni taisteluita Talvi- sekä Jatkosodassa kunnioittavana pidän tapanani poiketa mahdollisuuksien mukaan eri seurakuntien sankarihautausmailla.

 

Maamme itsenäisyyttä kunnioittavana arvostan erityisesti niitä sankarihautausmaitamme, joissa sankarivainajan hautakivessä on maininta kaatumispaikkakunnasta.

 

 

Valitettavan monilla sankarihautausmailla sankarivainajan hautakivessä on ainoastaan syntymä- ja kaatumispäivät, mutta ei kaatumispaikkakuntaa.

 

 

Synnyinseurakuntani Viljakkalan päättäjät ovat aikoinaan olleet viisaita ja Viljakkalan sankarihautausmaalla hautakivissä on joitain poikkeuksia lukuun ottamatta maininta kaatumispaikkakunnasta.

 

 

Panin taannoin tyydytyksellä merkille, että vihkikirkkoni Kälviän sankarihautausmaalla on Vapaussodan sankarivainajien hautakivissä maininta kaatumispaikasta – Talvi- ja Jatkosodassa kaatuneiden kälviäläisten sankarivainajien hautakivissä ei valitettavasti ole mainintaa kaatumispaikkakunnasta.

 

 

 

 

 

Poikkesin Viljakkalan hautausmaalla viimeksi viime lauantaina eli 9.9.2017 ja totesin taas kerran, että sankarihautausmaa on hyvin hoidettu.

 

 

 

 

 

Tässä kolmen viljakkalalaisen sankarivainajan hautakivet, joissa kaatumispaikkamerkinnät kertovat, että he kaikki kaatuivat Äyräpään taistelussa Puna-armeijan suurhyökkäyksen alkaessa 4.7.1944.

 

 

Virtanen ja Ollila ovat kaatuneet Äyräpäässä ja Himola samassa taistelussa Vuoksen toisella puolella Vuokselassa.

 

 

Olen saanut useita kertoja käydä Äyräpään kirkon rauniolla, joka oli keskeinen paikka Äyräpään taistelulle – kerran olen saanut käydä Vuoksen toisella puolella Vuokselassa sillä paikalla, josta Adolf Ehrnrooth johti Äyräpään taistelua.

 

 

 

***********************

 

 

 

Tässä seitsemän kälviäläisen Vapaussodassa kaatuneen vapaussotataistelijan hautakivet; kaatumispaikkakuntina ovat Hauho, Vesilahti, Tampere ja Valkjärvi. 

 

 

Viimeisessä kuvassa nähdään, että samaan hautarivistöön on haudattuna myös kaksi kälviäläistä, jotka osallistuivat Aunuksen retkeen ja kaatuivat siellä.

 

 

Arvokasta sotahistoriatietoa tässäkin!

 

 

****************

 

Esitän, että sankarivainajien kaatumispaikka merkitään kaikissa seurakunnissa sankarivainajien hautakiviin viimeistään silloin, kun kaiverrusten uusintakaiverrus tai uusintakultaus tulee ajankohtaiseksi!

 

 

Maanpuolustusväki ja seurakuntalaiset:

Ideani on vapaasti käytettävissä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Eläkeläiset ja eläkeläisjärjestöt pyörittävät Suomen matkailuelinkeinoa

Keskiviikko 13.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Eilen taisi olla jo ainakin kolmas kerta, kun osallistuin kutsuvieraana Ykkösmedia Oy;n Suomen Matkailuorganisaatioiden yhdistys SUOMA ry:n toteuttamaan kontaktifoorumiin.

 

 

Kyseessä on kiertue, jonka ensimmäinen tilaisuus oli Turussa toissapäivänä ja tänään kiertue jatkaa Porissa ja ylihuomenna Vaasassa.

 

 

 

 

 

Tampereella Suoma-tapahtuma on perinteisesti Solo Sokos Hotelli Tornissa ja niin myös eilen.

 

 

Suoma-tapahtumassa eilen oli 75 näytteilleasettajaa ja niiden joukossa oli kuntia, matkailu- ja kulttuurikohteita, ravintoloita, hotelleja, kylpylöitä, varustamoita ja teattereita eri puolilta Suomea.

 

 

Olin mukana Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen puheenjohtajana ja etsin ensi vuoden mahdollisia matkakohteita.

 

 

 

Eniten mielessäni oli ensi vuoden sokkomatkan etsiminen ja saatoin löytääkin siihen tarkoitukseen ainakin pari hyvää ehdokasta.  Sokkomatka on sellainen yhden päivän matkailuelämys, jonka kohde/kohteet paljastuvat vasta retkipäivän aikana.

 

 

Kun kyseessä on sokkomatka, en voi tässä paljastaa kohde-ehdokkaita!

 

 

Suoma-tapahtumassa huomaa, että eläkeläiset pyörittävät maamme matkailubisnestä ainakin jos tarkastellaan keskellä viikkoa tapahtuvia matkoja. Sama seikka pätee myös laivanvarustamoiden suuntaan.

 

 

Useimmat Suoma-näytteilleasettajat ovat ammattitaitoista väkeä, mutta joukossa on muutamia esittelijöitä – ravintoloita ja hotelleja – jotka tyrkyttävät vain omia palveluitaan.

 

 

On luonnollista, että matkalla pitää syödä ja useamman päivän matkalla myös yöpyä, mutta matkaaja kaipaa kuitenkin elämyksiä ja niiden esitteleminen sekä tarjonta on liian monelle esittelijälle ylivoimainen ponnistus.

 

 

Peräänkuulutan esittelijöiltä kokonaisvaltaisen matkailupaketin esittelyä!

 

 

Erityiskiitokset esitän kaikille eteläisen Suomen – ja nyt lasken mm. Vaasan sekä Seinäjoen eteläiseen Suomeen – siitä aktiivisuudesta, jolla eri teatterit esittelivät ohjelmistoaan Suoma-messuilla!

 

 

Runsaudenpulaa on!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Purkuun vaan molemmat!

Tiistai 12.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin eilen Tampereella yleisötapahtumaan, jossa esiteltiin Morkun aukion ja Ratapihankadun suunnittelua.

 

 

Alueella sijaitsee surullisen kuuluisa Vanha Tavara-asema, jonka siirtoa suunniteltiin runsaan kansalaispalautteen villitsemänä.

 

 

Päätös siirtämisestä tehtiin, kun siirron kustannusarvioksi ounasteltiin 700.000 euroa.

 

 

Olin Tampereen Infra Liikelaitoksen johtokunnan jäsenenä paikalla, kun siirtourakan tarjoukset avattiin ja todelliseksi siirtokustannukseksi olisi muodostunut 3,2 miljoonaa euroa – sinänsä hyvin tyypillistä Tampereen meiningeille!

 

 

Tampereen kaupungin päättävät elimet olivat järkeviä ja siirtourakkaan ei lähdetty – on luonnollista, että kukaan urakoitsija ei olisi mennyt takuuseen, että hapertunut kivirötiskö olisi pysynyt siirrossa ehjänä.

 

 

Nyt alueen suunnittelussa on palattu alkuruutuun ja taas näyttää ilmaantuneen kaikenmaailman taivaanrannan maalareita, jotka kinuavat, että Morkku ja Vanha Tavara-asema jäisivät paikoilleen.

 

 

Konsulttiyhtiö ehdottaa alueen suunnitellussa neljää vaihtoehtoa:

1.      Tavara-asema puretaan, mutta Morkku säilytetään

2.      Molemmat puretaan

3.      Molemmat säilytetään

4.      Morkku puretaan, mutta Tavara-asema säilytetään

 

 

 

 

 

Vaikutusten arvioinnissa vaihtoehdot 1 ja 2 saavat samat plus- ja miinuspisteet, mutta…

 

 

 

 

 

…kustannusvertailussa molempien purkaminen on kaupunkilaisten kannalta ylivoimaisesti parempi vaihtoehto.

Kustannusvertailun arvioinnissa pitää muistaa "Tampereen tauti" eli se, että kustannukset ennakoidaan aina raskaamman mukaan alakanttiin - sen voi todeta, että molempien kohteiden purkukustannukset ovat oikein!

 

 

*********************

 

Eilisessä yleisötilaisuudessa oli mukana mölisevä porukka, jolla ei tuntunut olevan mitään käsitystä taloudellisista tosiasioista. On valitettavaa, jos eilisen yleisötilaisuuden muistioihin kirjoitetaan tuon porukan mielipiteitä, sillä se merkitsisi, että taas ollaan menossa reipasta vauhtia ns. ”metsähallituksen puolelle”!

 

 

Toivon, että jo konsultit ehdottavat ja viimeistään Tampereen kaupungin päättäjät päätyvät siihen, että Morkku ja Vanha Tavara-asema puretaan ja niiden jäännökset kuljetetaan Tarastenjärven kaatopaikalle!

 

 

Muistutan, että ennen kuntavaaleja Aamulehden puoluetentissä mm. demarit olivat tavara-aseman purkamisen kannalla ja Keskustan Jouni Ovaska oli lähtemässä niiltä sijoiltaan purkamaan tuota rötisköä.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Digitalisaation hurjan nopea eteneminen luo syrjäytymistä!

Maanantai 11.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Vaikka nettini onkin auki 24/7 eli vuorokaudet ympäriinsä, tunnen suurta huolta digitalisaation nopeasta etenemisestä.

 

 

Tampereella ilman nettiä olevia kaupunkilaisia on 60.000 – 70.000 henkilöä.

 

 

Näin valtava ihmisjoukko syrjäytyy yhteiskunnasta, jos ilman nettiä ja ilman tietoliikenneyhteyttä olevien asiasta ei huolehdita.

 

 

Valtakunnan tasolla ilman nettiä olevien kansalaisten määrä on tasolla 1.500.000 eli neljännes Suomen väkiluvusta.

 

 

Pitää tiedostaa, että monet meistäkin, joilla on netti, me emme suostu sitä käyttämään asioiden hoitamisessa.

 

 

Puhun omakohtaisesta kokemuksesta, kun totean, että en suostu käyttämään sähköistä asiointia esimerkiksi veroviranomaisten kanssa.

 

 

*************

 

 

Jouduin muutama päivä sitten varaamaan kokoustilaa jostain sopivasta paikasta ja tutkailin, että josko Kirjastotalo Metsosta sellainen löytyisi.

 

 

Soitin vahtimestareille kuten niin monesti ennenkin ja kysyin vapaita kokoustiloja tietylle päivälle.

 

 

Vahtimestari oli ystävällinen ja totesi, että eräs sopiva luentosali olisi vapaana, mutta samalla hän kertoi, että nyt ei enää onnistu kokoustilan varaaminen puhelimitse hänen kauttaan, vaan varaaminen on hoidettava sähköisesti.

 

 

Kiitin kummastellen tiedosta ja menin nettiin varatakseni kokoustilan.

 

 

Hämmästykseni oli suuri, sillä palveluun päästäkseen olisi pitänyt kirjautua Tampereen kaupungin tietojärjestelmäsysteemeihin pankkitunnuksilla.

 

 

Toki minulla on pankkitunnukset, mutta vihastuin byrokratian lisääntymisestä niin, että jätin Kirjastotalon Metson tilavaraukset silleen ja varasin kokouspaikan toisesta paikasta.

 

 

 

***************

 

 

Ymmärrän digitalisaation merkityksen kustannusten hallintamielessä, mutta vaadin, että ilman tietokonetta ja nettiyhteyksiä vailla oleville taataan mahdollisuus pysyä yhteiskuntamme täysivaltaisina jäseninä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Menoa ja meininkiä!

Sunnuntai 10.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan Seurojentalolla oli eilen perinteinen ”Läheltä Sinulle” –tapahtuma.

 

 

Rouvalla oli tapahtumassa oma myyntipöytä ja minä olin matkassa apupoikana.

 

 

 

Tässä muutama kuva Rouvan myyntipöydästä ennen ryysiksen alkamista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

**********************

 

 

Asiakkaat kaipaavat kotimaista lähiruokaa ja sen vuoksi oli mukava seurata, kun Viljakkalan Majajärvellä kasvatetut juurekset tekivät hyvin kauppansa.

 

 

Oli hieman vaikea hahmottaa, että miten päivän teemaan eli ”Läheltä Sinulle” -teemaan soveltuvat Kiinassa ja kaukomailla valmistetut rihkamatuotteet.

 

 

Tilaisuus alkoi klo 10.00 ja Seurojentalon Juhlasalissa oli varsinainen härdeli päällä ensimmäisen puolitoistatuntisen aikana.

 

 

Olimme Rouvan kanssa paikalla tilaisuuden loppuun saakka eli kello iltapäiväkahteen, mutta rihkamakauppiaat kokoilivat kamppeensa jo puoliltapäivin.

 

 

”Läheltä Sinulle” on paljon muutakin kuin myyntitapahtuma – ainakin se on paljon muuta meille, joiden juuret ovat Viljakkalassa.

 

 

Toivottavasti ensi kesä on juuresten ja muiden puutarhatuotteiden kasvattamisen kannalta parempi kuin päättyvä kesä, jotta vuoden 2018 syksyllä ”Läheltä Sinulle” –tapahtumassa Rouvan myyntipöydällä olisi tarjolla mm. valkosipuleita ja papuja!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vanhustenhoito ja eläkeläisten hyvinvointi on riittoisa bisnes!

Lauantai 9.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin toissapäivänä Tampere-talossa seminaariin, jonka otsikkona oli

 

 

Ikä- ja muistiystävällinen Pirkanmaa.

 

 

Pystyin osallistumaan seminaariin vain osan aikaa, sillä eläkeläisellä on tunnetusti kiireitä.

 

 

Juttuni otsikko on haastava ja sana ”bisnes” kattaa aihepiirin bisnestoiminnan lisäksi kaiken sen viranomaistoiminnan ja kuntavirkamiesten toiminnan, joka vanhustenhuoltoon liittyy.

 

 

Seminaariannista minulle jäi päällimmäiseksi se, että erilaiset virkahenkilöt ja aiheeseen enemmän tai vähemmän asianosaiset viettivät tässäkin seminaarissa aikaansa muka kiinnostuneina seminaariannista.

 

Vaikka kritisoinkin seminaaria, sain sen aikana merkittäviä kontakteja sekä ideoita.

 

 

 

 

 

Tapasin seminaarissa Ikaalisten Vanhusneuvoston puheenjohtaja Asko Alpin, joka on ehdolla Eläkeliiton Pirkanmaan piirin puheenjohtajaksi seuraavassa piirikokouksessa.

 

 

 

 

 

Ex-puolustusministeri ja entinen Etelä-Suomen läänin maaherra Anneli Tina piti mielenkiintoisen alustuksen, jossa hän mm. ihmetteli, että liike-elämä ei ole täysillä havahtunut huomaamaan eläkeläisten ostopotentiaalia.

 

 

Nykyisestä digitaalisuusvillityksestä Anneli Taina totesi, että mm. pankeista vanhempi väki on jo heitetty ulos ja se merkitsee vanhusten sekä ikäihmisten syrjäytymistä.

 

 

Tampereen kaupunginvaltuutettu Anneli Taina muistutti, että  1/5 henkilöistä, jotka ovat täyttäneet 75-vuotta. kokevat 500 metrin asiointimatkan liian pitkäksi!

 

 

Toivottavasti ne virkahenkilöt, jotka olivat paikalla seminaarissa, muistavat työpaikoilleen palattuaan seminaarissa kuulemansa.

 

 

Muistutan, että seminaariaineisto on ilmestymässä Pirkanmaan liiton nettisivuille – kannattaa tutustua!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Päättynyt vaalikausi oli asukasdemokratian kannalta Tampereella synkkää aikaa

Perjantai 8.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Tunnen Tampereen kunnallispolitiikkaa vuodesta 2009 alkaen, sillä osallistuin loppuvuonna 2008 järjestettyihin kunnallisvaaleihin ehdokkaana.

 

 

Ajanjakso 2009 – 2012 kirjataan Tampereella asukasdemokratian kannalta eräänlaisena kulta-aikana, sillä silloin myös XL-ryhmän ulkopuolisilla poliittisilla ryhmillä oli täydet vaikutusmahdollisuudet.

 

 

Pormestari Timo P. Nieminen (kokoomus) ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Hanna Tainio (sdp) järjestivät useita asukastilaisuuksia, joissa myös ns. XL-ryhmän ulkopuoliset poliittiset ryhmät saivat esiintyä kaupunkilaisille.  Pidin tilaisuuksista.

 

 

Kaikki hyvä heitettiin romukoppaan, kun vuonna 2013 alkoi kokoomusjohtoisen ns. valtakoalition aika, jolloin Tampereella luotiin kuntapolitiikkaan täysin uusi termi eli ”oppositio”.

 

 

Valtakoalition aika kesti neljä ja puoli vuotta ja se oli kuntalaisdemokratian kannalta synkkää aikaa.

 

 

Pormestari Anna-Kaisa Ikonen (kokoomus) ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sanna Marin (sdp) junailivat niin, että pormestarin ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajan asukasilloissa äänessä saivat olla vain valtakoalitioon kuuluvien puolueiden edustajat. Haettiinko mallia peräti onnettomasti päättyneen Neuvostoliiton menettelytavoista?

 

 

Kävin valtakoalition alkuaikoina muutamassa asukasillassa, mutta kun näin sen asukasvaikuttamisen alennustilan, johon valtakoalitio ajoi asukasvaikuttamisen, lopetin asukasilloissa käymisen.  Samoin tekivät myös muuta kaupunkilaiset ja sen vuoksi asukasillat lopetettiinkin.

 

 

Valtakoalitio junaili myös sen, että Tampereella kehitetty Alvari- toiminta lopetettiin (Alvari = Alueellisen vaikuttamisen kanava).

 

 

**********************

 

 

Nyt pitää katsoa eteenpäin, sillä muistot valtakoalitiosta ovat vain pahaa unta.

 

 

Demarit nousivat viime kuntavaaleissa Tampereen suurimmaksi ryhmäksi ja toivon, että pormestari Lauri Lylyllä riittää viisautta palauttaa Tampereelle suora asukasvaikuttaminen jossain muodossa.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Joutavatkin punnertamaan!

Torstai 7.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Vanhusneuvoston eilisessä koulutustilaisuudessa eräs alustaja oli Tampereen kaupungin kuntademokratiayksikön kehittämispäällikkö Antti Leskinen.

 

 

 

 

 

Leskisen alustus oli hyvä ja hän osasi antaa sopivasti pureskeltavaa meille Vanhusneuvoston jäsenille.

 

 

Leskinen painotti, että luottamushenkilöiden pitäisi löytää asioihin uusia lähestymistapoja ja toiminnassa olisi pystyttävä ”rikkomaan rajoja”!

 

 

Ideapalavereista ja yleensäkin palavereista kehittämispäällikkö Leskinen totesi, että niissä ”EI” – sanan käyttäminen pitää olla kielletty. Leskinen kertoi erään porukan ideapalaverista, jossa ”EI” – sanan suustaan päästänyt joutuu punnertamaan!

 

 

Olen osallistunut työelämässä ja myös eläkkeellä ollessani lukemattomiin palavereihin, joissa olisi toivonut olevan sääntönä, että ”EI” – sanan sanonut joutuisi punnertamaan – kymmenen punnerrusta nyt ensi alkuun!

 

 

Samaa punnertamissääntöä olisin mieluusti soveltamassa niihin palaverihäirikköihin, jotka takertuvat merkityksettömiin muotoseikkoihin ja menettelyllään kylvävät palaverissa eripuraa ja kyräilyä.

 

 

Katson peiliin kun toivon, että kitkemme itsestämme ja lähiryhmistämme ”EI” – kulttuurin pois!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Häpeän!

Keskiviikko 6.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Olin elintarvikeyhtiö Raision palveluksessa ennen eläkkeelle siirtymistäni päivälleen 40-vuotta.

 

 

Nyt entinen työnantajani on töppäillyt oikein kunnolla, kun se on päättänyt lahjoittaa ”ympäristöjärjestö” WWF:lle jokaisesta Elovena-luomukaurahiutalepakkauksesta 10 senttiä sille toiminnalle, jota WWF harrastaa!

 

 

Häpeän entisen työnantajani toimintaa!

 

 

Toiminnallaan Raisio häpäisee maailman parasta kauraraaka-ainetta Nokian myllylle toimittavien todellisten viljelijöiden toiminnan, kun se ensinnäkin panostaa luomutuotantoon ja sen lisäksi maksaa kymmenykset eli lunnasrahat WWF:lle.

 

 

Onneksi toimin kaikki Raisio-vuoteni Yhtymän rehupuolella, joten se hieman lievittää häpeäntunnettani.

 

 

Raision päätös on käsittämätön, sillä WWF:lle maksetut lunnasrahat ovat samansuuruiset kuin Raisio maksaa kyseiseen pakkaukseen tarvittavasta kauramäärästä viljelijälle!

 

 

On selvää, että Raision päätös tulee vaikeuttamaan Yhtymän viljaraaka-aineiden hankintaa, sillä viljelijät ja kansalaiset eivät hyväksy moista toimintaa.

 

 

Raision nykyjohto haluaa tuhota loputkin Yhtymän toiminnot – surullista ja kiukuttavaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Eihän vaan roolit heitä häränpyllyä?

Tiistai 5.9.2017 - -Esko Erkkilä-

On aika, jolloin viime kuntavaalien tuloksena valitut luottamushenkilöt aloittelevat toimintaansa valtuutettuina, lautakuntien ja johtokuntien sekä erilaisten neuvostojen ja toimikuntien jäseninä.

 

 

Nyt luottamushenkilöiden joukossa on paljon uusia luottamushenkilöitä ja näin pitää ollakin, sillä muuten kansalaisten vaaleissa ilmaisema tahto ei täyty.

 

 

Luottamushenkilöiden kouluttaminen vastuulliseen tehtäväänsä on juuri nyt ajankohtaista toimintaa kunnissa ja kaupungeissa.

 

 

Erilaisissa seminaareissa, koulutustilaisuuksissa sekä symposiumeissa luodaan kunnalle visioita, strategioita ja tulevaisuuden suuntaviivoja.

 

 

Hyvä näin, mutta kaikissa noissa seminaareissa, koulutustilaisuuksissa ja symposiumeissa on se valuvika, että ”opettajina” niissä ovat ne samat virkamiehet, jotka ovat jo monet vaalikaudet olleet kuntien palveluksessa ja todellisuudessa johtaneet kuntaa.

 

 

Kansalaiset ovat vaaleissa ilmaisseet haluavansa muutosta ja valinneet päättäjiksi uusia henkilöitä.

 

 

Miksi vanhojen ja kaavoihin kangistuneiden virkamiesten sallitaan kouluttaa luottamushenkilöitä?

 

 

Vaalien jälkeen luottamustehtäviin valittujen luottamushenkilöiden pitäisi kouluttaa virkamiehiä eikä virkamiesten luottamushenkilöitä, sillä muuten asiat heittävät häränpyllyä ja entinen meno jatkuu!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ilma on kallista kuljetettavaa!

Maanantai 4.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa oleva toteamus on eräs etu sillä jätteiden putkikeräysjärjestelmällä, joka on rakennettu Tampereen Vuorekseen.

 

 

Jätteiden putkikeräysjärjestelmä toimii alipaineella.

 

 

 

 

 

Vuoreksessa on asunto-osakeyhtiökohtaisia jäteasemia ja sen lisäksi jäteasemia eri puolilla aluetta siten, että jätteiden kuljetusmatkat asukkailla pysyvät kohtuullisina.

 

 

Tällä asemalla on omat jätekuilunsa vasemmalta lukien biojätteelle, sekajätteelle, kartongille ja paperille.

 

 

Jäteluukku avataan asuntokohtaisella kortilla, joten kuka tahansa ei pääse järjestelmää käyttämään.

 

 

Seuranta onkin paikallaan, jotta ei aiheutettaisi ongelmia järjestelmän toimivuudelle.

 

 

Tampereen Vanhusneuvoston tutustumiskäynnillä meille kerrottiin, että ongelmia on aiheutunut ainakin silloin, kun kiuaskiviä tai sirkkelinteriä on työnnetty jäteaseman kuiluun!!

 

 

Jäteaseman alla on 300 litran suuruinen säiliö, jossa sinne pudotettu jätemassa puristetaan tiiviimpään muotoon ja sen jälkeen puristettu jätemassa kulkee alipaineen voimalla…

 

 

 

 

 

…koonta-asemalle, joka sijaitsee Vuoreksen puistokadun varrella.

 

 

Koonta-asemalla jätemassa puristetaan tehokkailla puristimilla tiiviiksi, jotta autokuljetuksessa ei tarvitsisi kuljettaa tarpeettomasti ilmaa.

 

 

 

 

 

Vuoreksen putkikeräysjärjestelmän laitetoimittajana on vantaalainen MariMatic Oy, joka on toimittanut yli 800 alipaineella toimivaa kuljetusjärjestelmää eri toimialoille yli 40 eri maahan.

 

 

Vuoreksen pihoilla ja kulkuväylillä ei tarvitse pelätä peruuttelevia ja melusaastetta aiheuttavia jätteenkuljetusautoja!

 

 

Putkikeräysjärjestelmän heikkoutena on mm. se, että asuntokohtaisia jätemääriä ei seurata ja sen seurauksena asukkailla ei ole motiivia jätemäärien pienentämiseen, koska jätemäärien pienentämisestä ei palkita jätemaksun alenemisen muodossa.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vantaan päättäjät eivät tunne antibioottien ja kasvinsuojeluaineiden käyttömääriä eri maissa

Sunnuntai 3.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Luin jostakin, että Vantaalla kouluruokakustannus on maan alhaisin.

 

 

Vantaa on eräs maamme velkaisimmista kaupungeista, sillä vuonna 2015 kaupungilla oli velkaa 10 006,05 euroa per asukas. Mainittakoon, että Tampereen velkataakka tuolloin oli 5 670,33 euroa asukasta kohti.

 

 

Otan Vantaan tässä jutussani lähempään käsittelyyn, sillä sain internetin mittaamattoman suurista tietovirroista tiedon, että Vantaalla päiväkotilapsille tarjottavasta ruuasta järkyttävän paljon on tuontiruokaa.

 

Tässä poimintoja Vantaan päiväkotilapsille tarjottavan ruuan alkuperästä:

 

 

• Broilerin fileesuikale Virosta
• Kinkku Saksasta tai Tanskasta
• Naudan jauheliha (10 %, kypsä) Saksasta
• Omenat Puolasta
• Juuressekoitus ja keittojuures (pakaste) Belgiasta
• Kukkakaali (pakaste) Belgiasta
• Kurkku Espanjasta
• Juusto, ruoanvalmistusjuusto ja juustocreme Tanskasta
• Margariini (leivonta ja ruoanvalmistus) Tanskasta
• Kalapuikko Virosta
• Kasvispuikko ja vegepuikko Tanskasta
• Quorn-kuutioiden alkuperämaa on Britannia

 

Vantaalla päiväkotilasten ruuasta 89 % hankkii Vantaan kaupungin omistama...

...”Vantaan Tilapalvelut Vantti Oy”...

...ja ylläolevat tiedot koskevat Vantin hankkimien ruokien alkuperää.

 

 

Vantin hankkimista ruuissa kotimaisuusaste on vain 57 %.

 

 

Päiväkotilasten ruuasta 11 % tulee muilta kuin Vantilta ja Vantin ulkopuolisten tavarantoimittajien ruuassa kotimaisuusaste on 75 %!

 

 

Käsittämätöntä tupeksintaa Vantaan ruokahankinnoissa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ei ollut käpy selän alla vaan se oli pakoputken päällä!

Lauantai 2.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Mökkivaraston nurkassa on ollut yli viisitoista vuotta jauhesammutin, joka on hylätty yli-ikäisenä ja tarkastamattomana.

 

Eilen se joutui tositoimiin ja hyvin pärjäsikin.

 

 

Perheemme esikoinen ajoi illan hämärtyessä mökkinurmikkoa yli 20-vuotiaalla päältäajettavalla Stigalla, kun huomasin, että leikkurin takapäästä tulee liekkejä.

 

 

 

 

 

Onneksi alussa mainitsemani jauhesammutin oli melkein vieressä ja poika iski sammuttimen pari kertaa kiveen, jotta systeemit sammuttimessa lähtivät pelaamaan, suuntasi jauhesuihkun leikkurin takapäähän ja liekit loppuivat välittömästi.

 

 

Sammutin on peräisin vuodelta 1970 ja se on viimeksi tarkastettu vuonna 1997 – hyvin kuitenkin pelitti!

 

 

Onneksi oli iltahämärä, jotta huomasin liekit. Päivänvalolla liekkejä ei olisi näkynyt.

 

 

 

***************

 

 

 

 

 

Kun jauhesammutin oli ”korkattu”, niin pitihän myös nuorimpien mökkivieraiden opetella jauhesammuttimen käyttöä.

 

 

Eilisen opetus on se, että aina pitää jauhesammuttimet olla kunnossa ja kaikkien pitää tietää niiden säilytyspaikat.

 

 

Nyt tyhjennetty jauhesammutin oli ”romu”, mutta hyvin pelasi.

 

 

Mökkimme varsinainen jauhesammutin jäi edelleen käyttämättömäksi ja tapauksen jälkeen tarkistin, että kaikki perhekuntamme jäsenet tietävät sen sijainnin ja nyt he osaavat sitä myös käyttää.

 

 

-Esko Erkkilä-

Ränsistyneen herukkapensaan leikkaamisella on mahdollisuus palauttaa herukkapensas tuottavaan kuntoon

Perjantai 1.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Mummonmökkien ja perikuntien puutarhojen lisäksi ränsistyneitä herukkapensaita kasvaa monilla muillakin puutarhapalstoilla ja tässä joudun tunnustamaan, että malka on myös omassa silmässäni.

 

 

Mökkitontillani kasvavat herukkapensaat ovat kohtuullisessa kunnossa, mutta synnyinkotini ja Rouvan synnyinkodin pihoilla on herukkapensaiden hoitaminen ollut puutteellista

 

 

Ränsistyneet herukkapensaat omaavat yleensä hyvän geeniperimän eli niillä on hyvät mahdollisuudet hyvään sadontuottokykyyn.

 

 

On tärkeää, että hyvän geeniperimän omaavat herukkapensaat saadaan tuottamaan satoa.

 

 

****************

 

 

Sain muutama päivä sitten palauttaa muutaman herukkapensaan täydellisestä ränsistyneisyyden tilasta siihen kuntoon, että niistä on mahdollisuus jo ensi kesänä poimia kohtuullinen sato:

 

 **

 

Kuvissa esiintyvät mustaherukkapensaat olivat ennen kunnostusta yli metrisen heinän ja erilaisten rikkakasvien peittämiä – herukkapensaita ei kunnolla nähnyt kymmenen metrin päästä!

 

 

Herukkapensaita ei oltu leikattu ainakaan kymmeneen vuoteen ja näky oli ennen kunnostusta surkea.

 

 

 

 

 

 

 

 

Leikkasin kunnollisella Klippo-ruohonleikkurilla kunnostuksen aluksi yli metrisen heinikön herukkapensaiden ympäriltä – toki sitä ennen poimin pulleat marjat pensaista talteen.

 

 

Viikate tai ainakin polttomoottorikäyttöinen trimmeri olisivat olleet oikea työväline heinikon niittämiseen, mutta kun kumpaakaan ei ollut käytettävissä!

 

Niittämisen jälkeen – niittotuloksen näette kuvista – perkasin pensaiden ympäriltä kaikki ruohot viimeistä ruohontupsua myöten pois; konttaamalla ja paljain käsin.

Oleellista kunnostuksessa oli se rohkea leikkaaminen, jonka pensaille suoritin.

 

Valitettavasti minulla ei ollut mukanani fosforilannoitetta, jotta olisin yhdellä kourallisella antanut kullekin herukkapensaalle kunnon ”talviturkin”!

 

 

Tarinan opetus on se, että pienellä vaivannäöllä pystytään ränsistynytkin herukkapensas saattamaan tuottokuntoon!

 

 

-Esko Erkkilä-