En aio luopua Lenin-patsaastamme!

Lauantai 7.5.2022 - -Esko Erkkilä-

Venäjän roistomainen hyökkäys Ukrainaan on aiheuttanut paineita mm. sille, että kaikki Neuvostoliittoon liittyvät patsaat pitäisi tuhota.

 

 

 

Meilläkin on nuorimmaisen huoneessa kaapin päällä nelikymmensenttinen Lenin-patsas – patsas on painava, sillä se on pronssia!

 

**************

 

Kävin vuonna 1980 syntyneen keskipojan kanssa anoppini ja keskipojan mummun synnyinkodin raunioilla Laatokan Mantsinsaarella joskus ennen Neuvostoliiton romahtamista.

 

Majoituimme Pitkärannassa kerrostalossa toimivassa ”hotellissa” ja joskus luppohetkenämme meille tuli kaksi pojankoltiaista kauppaamaan tuota Lenin-pystiä.

 

Keskipoika ei ollut kiinnostunut, mutta rohkaisin häntä tarjoamaan pystistä 20 markkaa, sillä elimme vielä markka-aikaa.

 

Kossit hyväksyivät keskipojan tarjouksen ja veistos vaihtoi omistajaa – pojat lähtivät kaupanteon jälkeen paskasta naurua nauraen juoksemaan omille teilleen ja meillä oli hallussamme tuo Lenin-pysti.

 

Nyt uskon, että pojat olivat varastaneet tuon sinänsä laadukkaan veistoksen ehkä Pitkärannan Kulttuuritalolta.

 

Patsas matkasi Suomeen bussin tavaratilassa ja nyt se on ”kunniapaikalla” kuopuksemme huoneessa kaapin päällä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Rouvan äiti, anoppini ja poikiemme mummu oli syntynyt Salmin pitäjän Mantsinsaarella vuonna 1915.

Tiistai 19.4.2022 - -Esko Erkkilä-

Rouvan äiti, anoppini ja poikiemme mummu oli syntynyt Salmin pitäjän Mantsinsaarella vuonna 1915.

 

Anoppini synnyinkodin rauniot sijaitsevat Mantsinsaaren Työmpäisten kylässä ja olen päässyt käymään noilla raunioilla muutaman kerran.

 

Rouvaa en ole sinne saanut lähtemään, mutta keskipoikamme oli mukana eräällä Mantsinsaaren matkallamme – taisi olla vuosi 1998 eli keskipoikamme oli silloin 8-vuotias.

 

Ahvenen-talon raunioille – anoppini oli tyttösukunimeltään Ahven – on matkaa Mantsinsaaren laituripenkereeltä kolmisen kilometriä ja raunioilta poislähtiessämme olin tyytyväinen, kun keskipoikamme jäi muusta porukasta jälkeen ja kuvasi mummunsa lapsuudenmaisemia!

 

Putinin hirviömäinen toiminta Ukrainassa merkitsee, että suomalaisilla ei ole mahdollisuutta pitkään aikaan päästä kotiseutumatkoille pakkoluovutettuun Karjalaan.

 

Olen tyytyväinen, että olen saanut olla osallisena siinä sukupolvien ketjussa, jotka ovat aikaansaaneet katkeamattoman ketjun Mantsinsaarelta nyky-Suomeen!

 

-Esko Erkkilä-

Varttikarjalaisten poikieni juuret ovat osaltaan Salmin pitäjän Mantsinsaaren Työmpäisten kylässä!

Torstai 24.3.2022 - -Esko Erkkilä-

Venäjän hyökkäys Ukrainaan nostaa pintaan tuon hylkiövaltion edeltäjän eli Neuvostoliiton valloitukset toisessa maailmansodassa, jolloin myös Suomi menetti merkittävän osan pinta-alastaan Neuvostoliitolle.

 

Karjalan menettäminen koskettaa myös perhekuntaamme, sillä edesmennyt anoppini oli kotoisin Salmin pitäjän Mantsinsaaren Työmpäisten kylästä. Tämä merkitsee, että Rouvani on puolikarjalainen ja poikamme ovat varttikarjalaisia!

 

Olen käynyt Mantsinsaaren Työmpäisissä sijaitsevilla anoppini kotitalon raunioilla ja siitä olen suorastaan ylpeä, että keskipoikamme oli mukana eräällä matkallani. Vaimoni ei ole suostunut käymään Mantsinsaarella, mutta keskipoikamme ansiosta sukupolvien ketju sinne on siis muodostettu.

 

****************************

 

 

Leo Mirala on koonnut tarkat tiedot Mantsinsaaren asukkaista ennen sotia ja tässä hyödynnän noita tietoja.

 

***

 

 

Kartta Työmpäisten kylän taloista, teistä ja merkittävistä kohteista ml. kylän tsasouna, kansakoulu sekä vartioasema – ne kaikki ovat paikkoina tuttuja minulle.

 

 

Kartalla kohde numero 22 on anoppini kotipaikka ja tässä Leo Miralan laatima luettelo sen asukkaista – anoppini on Stepan ja Palagea Ahvenen seitsemäs lapsi.

 

 

***

 

 

Ahven Stepan (Stjoppi) Mihailinp. 26.7.1874 - 4.8.1949, asuntotilall, räätäli.

Pso Pelagea Ivanintr o.s. Kirilä 10.9.1877.

Lapset:

1. Aleksantra (Sanni) 13.4.1902, pso Grigori Stepaninp Kima,  

2. Natalia 15.8.1904, pso Venäläinen,

3. Maria 4.4.1906,

4. Ljubov (Lempi) 19.7.1908,

5. Anfisa 21.10.1910,

6. Olga 21.7.1912, pso Pekka Stepaninp Kuha,

7. Raisa 30.8.1915,

8. Ivan (Johannes) 7.9.1917,

 

 

Pääseeköhän enää milloinkaan Mantsinsaarelle?

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomessa pääsee kauas itään!

Maanantai 2.8.2021 - -Esko Erkkilä-

On varmaan monille yllättävä tieto, että Suomen maankamaralla pääsee n. seitsemänkymmentä kilometriä idemmäs kuin on Pietari!

 

Tuo paikka sijaitsee Ilomantsin Hattuvaaran Virmajärvellä ja on nimeltään ”Itäpiste”.

 

 

 

Taannoisella Kyröläismatkallamme poikkesimme Suomen ja EU:n mantereella sijaitsevalla itäisimmällä pisteellä ja tässä kaksi luutnanttia – kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki ja yliluutnantti Esko Erkkilä – poseeraavat ja meidän välissämme Virmajärven saaressa näkyy Suomen ja Venäjän välinen rajapiste!

 

Rajapisteen takana näkyvä maasto on Venäjän Karjalan tasavaltaa ja Suojärven piiriä.

 

 

 

 

Katselupaikalta on 170 metriä matkaa rajapaalulle.

 

 

 

Mainio oppaamme Rauno Suhonen selosti näkymäämme ja kertoi, että nyt olemme n. 70 kilometriä idempänä kuin Pietarin kaupunki – uskomatonta!

 

 

Rajapisteen lähelle -  parisadan metrin etäisyydelle – pääsee autoilla ja parkkipaikalta pitää kävellä köysin erotettua käytävää pitkin tuolle katselupaikalle.

 

 

 

Paikalla saa valokuvata vapaasti, mutta köysien yli ei saa mennä!

 

 

En toisiaan ole tiennyt, että Suomessa pääsee Pietarin kaupunkia idemmäs!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kyröläismatkojen ohjelmaan kuuluu aina shampanjahetki!

Lauantai 31.7.2021 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyröläissyntyinen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki on järjestänyt jokakesäisen Kyröläismatkan jo lähemmäs kaksikymmentä kertaa.

 

Olen saanut osallistua kaikille Kyröläismatkoille, jotka alkoivat hämeenkyröläisten ja viljakkalalaisten sotaveteraanien sekä heidän läheistensä sotahistoriamatkoina rajan taakse jääneille taistelupaikoille.

 

Nyt heinäkuussa ensimmäisen kerran Kyröläismatka suuntautui pelkästään Suomeen ja syynä oli luonnollisesti korona!

 

 

Kyröläismatkoilla on yksi pysyvä ohjelmanumero ja se on, kun kenraali tarjoaa osanottajille shampanjapullojen poksautuksen. Shampanjapullojen poksautushetki on aina arvoitus, sillä vain kenraali päättää tuon tapahtuman ajankohdan!

 

 

*****************

 

 

 

 

Nyt paikkana oli Ilomantsin mottitaistelujen päämuistomerkki ja siellä ensimmäisen shampanjapullon korkki lensi korkeuksiin!

 

 

 

Mukana oli sotakamreeri Rauno Suhonen,…

 

 

 

…joka toimi Kyröläismatkamme asiantuntevana oppaana matkamme Ilomantsin osuudella.

 

Voin suositella sotakamreeria oppaaksi Ilomantsiin ja sen lähiseuduille suuntautuville matkoille!

 

 

 

Neljän shampanjapullollisen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaamme - tyhjät pullot otimme luonnollisesti mukaamme!

 

 

Arvostan kenraalin tapaa huomioida retkeläiset!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ilomantsin mottitaistelujen päämuistomerkillä on useiden joukko-osastojen muistokiviä

Perjantai 30.7.2021 - -Esko Erkkilä-

Taannoisella Kyröläismatkallamme eräs matkamme pääkohteista oli Ilomantsin mottitaistelujen päämuistomerkki.

 

 

 

Päämuistomerkki koostuu kahdesta 122 mm:n haupitsista, joiden keskellä on…

 

 

…muistomerkin luonnetta kuvaava muistokivi asiaankuuluvine laattoineen.

 

 *****************

 

Tällä avaralla mäellä oli Jatkosodan loppuvaiheessa heinä-elokuussa 1944 tykkipatterin tulenjohtopaikka. Mäeltä oli hyvä näkyvyys 5,7 kilometrin päässä sijaitsevaan Hattuvaaraan, johon pyrkineiden vihollisjoukkojen hyökkäykset tykistökeskityksillä estettiin.

 

 

Muistomerkin on suunnitellut Sulo Leppänen ja se paljastettiin 27.9.1981.

 

 

*****************

 

 

Päämuistomerkin reunoilla on Ilomantsissa taistelleiden eri joukko-osastojen muistokiviä ja niistä voidaan todeta, että Ilomantsin taisteluihin osallistui useita joukko-osastoja eri puolilta Suomea.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilomantsin taisteluja johti kenraalimajuri Erkki Johannes Raappana.

 

 

-Esko Erkkilä-

Ilomantsin Oinassalmella sijaitseva muistomerkki kertoo suomalaisten tärkeästä torjuntavoitosta

Torstai 29.7.2021 - -Esko Erkkilä-

Talvisodassa vihollinen pyrki useilla hyökkäyksillään Ilomantsissa saamaan suomalaiset jättimäiseen mottiin eteläisimmillä rintamalohkoilla.

 

Merkittävä vihollisen hyökkäys pystyttiin torjumaan vuoden 1939 joulukuussa Ilomantsin Oinaansalmella.

 

Suomalaiset joukot pitivät pintansa Talvisodan loppuun saakka ja vihollisen hyökkäysyritykset torjuttiin.

 

 ****************

 

 

 

 

Oinaansalmen taisteluiden muistomerkki on massiivinen ja siinä on kuvanveistäjä Veikko Jalavan veistämä reliefi.

 

Muistomerkki paljastettiin 30.8.1959 ja on nimeltään ”Parivartio”.

 

Reliefissä on teksti:

 

"Tolvajärvi - Oinassalmi - Kallioniemi vesistölinjalla puolustivat Suomen miehet isänmaan vapautta talvisodassa 1939-40."

 

 

Aloitimme taannoisella Kyröläismatkallamme Ilomantsin taisteluihin tutustumisen Oinaansalmen muistomerkillä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Varttikarjalaiset

Sunnuntai 14.3.2021 - -Esko Erkkilä-

Eilen vietetty Talvisodan päättymispäivä toi taas kerran mieliin ne karjalaiset, joiden koti jäi rajan taakse Talvisodan päättyessä.

 

Kotinsa menettäneet karjalaiset pääsivät palaamaan kotikonnuilleen asemasotavaiheen aikana, mutta uusi lähtö oli kuitenkin edessä.

 

Karjalaiset menettivät kotinsa siis kahdesti eli Talvisodan yhteydessä ja uudestaan vuonna 1944.

 

Karjalainen kansa oli kuitenkin sitkeä ja se asettui vahvana tynkä-Suomeen Jatkosotamme jälkeen.

 

***********************

 

Minulla on neljännestusina poikia ja he kaikki ovat varttikarjalaisia, sillä anoppini on kotoisin Salmin pitäjän Mantsinsaarelta. Tämä merkitsee, että Rouva on puoliksi karjalainen ja poikamme ovat varttikarjalaisia!

 

 

 

Eräs elonpolkuni huippuhetkistä on se, kun sain keskipojan kanssa käydä hänen mummunsa kotitalon raunioilla Mantsinsaarella ja se, kun keskipoika jäi poislähtiessämme muusta porukasta jälkeen ja kuvasi mummunsa lapsuudenmaisemia.

 

 

Silloin tunsin, että olin karjalaisuuden ulkopuolisena onnistunut toimimaan karjalaisuuden siirtäjänä sukupolvelta toiselle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Anopin ja mummon synnyinkodin raunioilla

Torstai 25.2.2021 - -Esko Erkkilä-

Tutkailin vanhoja valokuvakansioitani ja löysin kuvia keskipojan kanssa käynnistäni hänen mummunsa ja minun anoppini synnyinkodin raunioilla Salmin pitäjän Mantsinsaarella.

 

 

 

 

Mantsinsaari sijaitsee Laatokalla ja sinne kuljetaan Lunkulansaaren kautta.

 

Kulkemisemme Lunkulasta Manstsiin oli helppo, mutta paluumatka sieltä oli hieman haasteellinen – paluumatkastamme ehkä joskus hieman tarkemmin.

 

Arvostan, että keskipoika jättäytyi paluumatkalla muusta seurueesta jälkeen ja ilmiselvästi halusi paneutua mummunsa matkaan Mantsin Työmpäisistä Mantsin rantaan saakka!

 

On ilmeistä, että vierailuni Mantsinsaarella on käyty, sillä koronatilanne ja ikääntymiseni estävät jatkossa vierailut Mantsinsaarella – arvostan kuitenkin koettuja matkojani!

 

 

-Esko Erkkilä-

Opetin Venäjän-poikaa pääsemään suosta eteenpäin!

Torstai 4.2.2021 - -Esko Erkkilä-

Nykyään pellot ovat niin kuivatettuja, että kyntö-, äestys- tai kylvöhommissa traktorit eivät jää mahastaan kiinni pelloille.  Osaltaan tämä on myös sen ansiota, että nykyviljelijöiden traktorit ovat nelivetoisia ja sen ansiosta ne pärjäävät myös kosteilla mailla.

 

 

Toista oli ennen ja mm. minä olen jäänyt Valmetillani mahastani kiinni mökkitontilla nykyisen lipputankomme kohdalla – eipä helpolla uskoisi!

 

 

Mieliinpainuvin aiheeseen liittyvä kokemukseni on Laatokalta Mantsinsaarelta, kun sai opettaa ”ruskipojan” pääsemään Belaruksellaan suosta pois suomalaisin konstein.

 

Kas näin se kävi:

 

Edesmennyt anoppini oli syntynyt Mantsinsaarella ja taas kerran olin käymässä hänen synnyinsijoillaan.

 

Siihen aikaan Mantsilla oleili keski-ikäinen venäläismies, jolla oli käytössään aito-Belarus.

 

Ylitimme Laatokan Pöllästä Mantsinsaarelle veneellä ja jatkoimme siitä Belarus-kyydillä Työmpäisiin eli siihen hiljentyneeseen kylään, jossa anoppini synninkodin rauniot sijaitsevat.

 

Paluumatkan teimme ”mutkin” Mantsin patterin kautta ja jossain vaiheessa jouduimme suolle, jonne Belaruksemme upposi mahaansa myöten.

 

Ruskipoika hätääntyi, mutta totesin, että ei mitään hätää ja ryhdyin hommiin – yhteistä kieltä ei toki löytynyt!

 

Belaruksessa oli hyvät oheisvarustukset, kuten terävä kirves ja riittävästi vahvaa kettinkiä.

 

Ohjasin ruskipoikaa kaatamaan vankan pystyynkuivaneen kuusen ja raahaamaan sen karsittuna traktorimme luo.

 

Laitoin muutaman metrin pituisen kuusenrangan Belaruksen takapyörän taakse ja sidoin sen takapyörään kettingillä – sen varoin, että kettinkisidos ei osunut venttitapin kohdalle.

 

Tämän jälkeen pyysin ruskipoikaa ajamaan hitaalla peruutusvaihteella vajaan metrin verran taaksepäin ja niinhän Belarus oli pelastettu suosta.

 

Nyt vaan kuusenlatvaa takapyörien etupuolelle ja Belarus oli pelastettu suosta.

 

 

Tulipahan tuossa taas kerran mieleen se suomalainen perustotuus, että…

 

 

…meillä pannaan konsteilla, mutta ei suurilla munilla!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomen Talousseuran mitali on maamme vanhin virallinen kunniamerkki!

Sunnuntai 10.1.2021 - -Esko Erkkilä-

Suomen Talousseura on perustettu vuonna 1797 ja sen myöntämä kunniamerkki on vanhin virallinen kunniamerkki Suomessa.

 

Piironginlaatikossamme on alkuperäinen Suomen Talousseuran myöntämä kultainen ansiomitali…

 

 

 

 

 

…ja todennäköisesti se on myönnetty vaimoni äidille ehkä joskus 1950- luvulla.

 

Tuo mitali myönnettiin sen saajalle 10, 20 tai 30 vuoden palvelusajan jälkeen ja mitalin on anonut työnantaja.

 

Anoppini oli useiden lääkärien ”huushollerskana” 1940- ja 1950-luvuilla ja oletan, että joku hänen työnantajistaan on aikoinaan anonut tuon ansiomitalin hänelle.

 

Täytyy vielä mainita, että anoppini oli syntynyt vuonna 1915 Salmin Mantsinsaarella ja sieltä lähdettyään sotia pakoon hän oli useiden lääkäreiden huushollerskana eri puolilla Suomea.

 

 

-Esko Erkkilä-

Evankelis-luterilainen kirkko on korona-kriisin aikana osoittanut notkeutensa

Keskiviikko 13.5.2020 - -Esko Erkkilä-

Tuskin olen ollut ainoa, joka on pitänyt evankelis-luterilaista kirkkoamme sinänsä kansalaisten sielunelämää hyvin palvelevana, mutta jäykkänä, kaavoihinsa kangistuneena – jopa byrokraattisena.

 

Olen monta kertaa omaisten surupöydässä istuneena arvostellut samassa pöydässä istuneille kirkkoherroille kirkkoamme muotoköyhyydestä ja tämä havaintoni perustuu siihen, että olen elämäni varrella saanut läheltä seurata ortodoksikirkkoa ja sen kirkollisia tapahtumia – anoppini kun oli syntynyt Salmin Mantsinsaarella ja monesti sain osallistua anoppini sisarten ortodoksisiin ja muotorikkaisiin hautajaismenoihin.

 

**************************

 

Olen korkeintaan jonkinmoinen ”rivikristitty”, joka vain muutaman kerran vuodessa osallistuu jumalanpalveluksiin – todellinen ”takapenkintaavi”, vaikka kirkonmenoissa pyrinkin istumaan ristikongin etupuolelle.

 

 

**************************

 

Nyt korona-kriisin aikana olen mieluusti muuttanut käsityksiäni kirkkomme toiminnasta.

 

Syynä mielenmuutokseeni on kirkkomme nopeus ja notkeus levittää Sanaa netin välityksellä.

 

Sananlevittämisessä Tampereen hiippakunnassa eturivissä on piispamme Matti Repo, jonka jokailtaiset hartaus- ja rukoushetket ovat muodostuneet erääksi iltarituaalikseni.

 

Piispamme rukoushetket tulevat netistä joka ilta klo 21.00 ja ne löytävät facebookista osoitteesta ”Tampereen piispa Matti Repo”.

 

Piispa Revon hartaushetket tulevat iltaisin siis klo 21.00 livenä, mutta myös edellispäivien hartaushetket ovat katsottavissa samassa osoitteessa!

 

Tässä muutama läppäriltäni eilen ottamani kuva eilisestä rukoushetkestä:

 

 

 

Piispa saapuu kameroiden eteen ja taustalla piispatar Päivi Repo.

 

 

 

Olin rukoushetken alussa ensimmäinen ja ainoa kuulija, mutta nopeasti väkeä oli ”paikalla” viitisenkymmentä!

 

 

 

Rukoushetki päättyy virteen ja sen säestää piispa kitarallaan.

 

 

 

Rukoushetken lopuksi piispa ja piispatar sammuttavat kynttilöiden liekit!

 

 

Kannustan osallistumaan Tampereen piispan rukoushetkeen iltaisin klo 21.00!

 

 

-Esko Erkkilä-

Samovaarin, kastrullin ja kuparipannun värikäs matka Mantsinsaarelta Tampereelle!

Tiistai 7.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Edesmenneen anoppini kotitalo sijaitsi Salmin kuntaan kuuluneen Mantsinsaaren Työmpäisten kylässä ja heille eli Ahvenen perheelle tuli niin kiire Talvisotaa pakoon, että perheen tärkeät tarvekalut eli…

 

…samovaari,...

 

…kastrulli ja...

 

…kuparipannu piti kätkeä maakuoppaan.

 

Hyökkäysvaiheen aikana perhe palasi kotiinsa, kaivoi kätketyt astiat esiin ja nyt ne ovat perintökaluina meillä keittiökaapin päällä!

 

 

Kastrulli eli kasari sekä kahvipannu ovat maasepän tekemiä ja ne ovat olleet anopillani jo 1940-luvulta alkaen – kahvipannua on useasti tinattu ja se on ollut jokapäiväisessä käytössä.

 

Samovaarin Rouva sai perintökaluna sen jälkeen, kun tätinsä, jonka hallussa se oli, siirtyi tuonilmaisiin.

 

Olen saanut muutaman kerran käydä anoppini kotitalon raunioilla Mantsinsaarella ja osaan arvostaa noita perinnekaluja, joilla on ainutlaatuinen historia!

 

 

-Esko Erkkilä-

Mantsinsaaren Työmpäisten kansakoulun lämmitysuunin kohennuskeppi!

Sunnuntai 5.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1915 syntynyt anoppini oli Salmin kunnan Mantsinsaaren Työmpäisten kylän Ahvenen talon tyttäriä.

 

Rouva ei ole milloinkaan suostunut käymään äitinsä synnyinkodin raunioilla, mutta minä olen siellä käynyt muutaman kerran ja kerran mukanani oli keskipoikamme, joten sukupolvien ketju on hoidettu.

 

Anoppini synnyinkodin raunioilta en ole kerännyt mitään muistoja, mutta Työmpäisten kansakoulun kellarin jäännöksistä löysin joskus…

 

 

…leivinuunin kohennuskepin!

 

Oletan, että kohennuskeppi on suomalaisen maasepän tekemä, sillä…

 

 

 

…sen päässä oleva koukku on taidokkaasti tehty!

 

 

Mantsinsaaren ja Lunkulansaaren välistä venekuljetuksista huolehtiva kaveri sanoi minulle, että et voi viedä tuota kohennuskeppiä Suomeen, sillä se on Neuvostoliiton omaisuutta.

 

Silloin olin selkäkivun vaivaama ja sanoin, että käytän tätä keppinäni ja jätän tämän Neuvostoliittoon.

 

No, en toiminut lautturille lupaamallani tavalla, vaan toin kohennuskepin Suomeen ja nyt se on saanut uuden elämän mökkitakkani kohennuskeppinä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Karjalassa Pitkärannan sairaalassa on karut olosuhteet

Lauantai 4.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Pitkäranta sijaitsee Laatokan pohjoispuolella noin sadan kilometrin etäisyydellä Suomen rajasta. Pitkäranta on niiden alueiden joukossa, jotka jouduttiin Talvi- ja Jatkosodan jälkeen luovuttamaan Neuvostoliitolle.

 

Ilta-Sanomat kertoi eilen, että Pitkärannan sairaalasta on irtisanoutunut lääkäreitä sen vuoksi, että sairaalaan ei ole saatu kunnollisia suojavälineitä lääkäreille ja hoitajille.

 

Lääkäreille oli Ilta-Sanomien mukaan toimitettu suoja-asuiksi maalaus- ja rakennustöissä käytettäviä suojia. Hengityssuojaimet ovat likaisia ja ”miten-kuten" ommeltuja.

 

******************

 

Minulla on henkilökohtainen kokemus Pitkärannan sairaalasta vuodelta 1995, sillä silloin olin mukana sukumatkalla anoppini synnyin paikan raunioille Mantsinsaarella - onneksi kokemukseni ei ole potilaana!

 

Yövyimme muistaakseni kolmekin yötä Pitkärannassa ”hotellissa”, joka todellisuudessa oli ränsistynyt kerrostalo.

 

Joissakin ”hotellihuoneissa” oli sähköhelloja, mutta ei niillä voinut vettä keittää tai ruokaa laittaa, sillä helloja oli kylmänä vuodenaikana käytetty huoneiden lämmittämiseen ja sen vuoksi hellojen levyt olivat käpristyneet melkein puolipallon muotoisiksi!

 

*****************

 

Mutta siihen tutustumiseeni Pitkärannan sairaalaan!

 

Kävin jonain iltana kävelylenkillä Pitkärannan sairaalan portilla - sairaala-alueelle en mennyt.

 

Portilla oli muovirakenteinen roska-astia ja kannen nostettuani näin kuution kokoisen roska-astian olevan puolillaan verisiä riepuja ja siteitä sekä lukemattoman määrän verisiä ruiskuja, joita oli ilmeisesti käytetty hoitotoimenpiteissä!

 

Paiskasin kannen kiinni ja olin tyytyväinen, että ei tarvinnut tuonne mennä potilaana!

 

*************

 

Omasta kokemuksestani on aikaa kulunut 25 –vuotta, mutta sen perusteella uskon, että eilinen Ilta-Sanomien juttu on täyttä totta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Uskomatonta, jos Salmin ortodoksikirkko voidaan vielä pelastaa!

Maanantai 5.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Salmi on entinen suomalainen kunta pakkoluovutetussa Karjalassa.

 

Kunta sijaitsee silloisella Suomen itärajalla Laatokan pohjoisrannalla. Manneralueen lisäksi Salmiin kuuluvat minulle hyvinkin tutut Mantsinsaari ja Lunkulansaari – saaret ovat tulleet minulle tutuiksi kolmenkymmenen vuoden aikana, sillä anoppini oli syntynyt Mantsinsaarella ja olen ainakin kolmesti käynyt Mantsissa.

 

 

Mantsiin kuljetaan Lunkulansaaren läpi, joten myös se on ainakin ”läpiajosaarena” tullut minulle tutuksi.

 

 

*****************

 

 

Kuten eilen kerroin, poikkesimme Kyröläismatkallamme Salmin hautausmaalla, jossa sijaitsee mm. Aunuksen retkeläisten muistomerkki.

 

 

 

 

Salmin keskustassa, Tulemajoen korkealla rantatöyräällä sijaitsee Salmin ortodoksinen kirkko eli Pyhän Nikolauksen kirkko.  

 

 

Toki tänään voidaan perustellusti todeta, että kyseessä on rauniokirkko, mutta toisaalta joudun toteamaan, että tuossa tilassa se on omien havaintojeni mukaan ollut jo kolmekymmentä vuotta.

 

 

 

 

 

Kirkon rakentaminen alkoi vuonna 1817 Pavel ja Ivan Gromovin toimiessa rakennuttajina. Valmistuttuaan vuonna 1823 se vihittiin käyttöönsä.

 

 

On selvää, että kirkkoa piti korjata vuosien saatossa ja eräs korjausoperaatio oli se, kun kirkko sai päälleen uuden peltikaton.  Kuparikattoremontti ”liippaa” minua ja Rouvaani läheltä, sillä Rouvan eno – Juhani Ahven – osallistui nuorena poikana kirkon kattoremonttiin.

 

 

 

 

 

Emme Kyröläismatkallamme käyneet kirkossa sisällä ja käynti siellä olisikin hengenvaarallista puuhaa, sillä putoilevat tiilet ovat ainainen uhka kirkkosalissa kävijöille.

 

 

Harmillista Salmi ortodoksisen kirkon osalta on se, että kellotapulissa aikoinaan olleista yhdestätoista kirkonkellosta ei yhtäkään onnistuttu pelastamaan, vaan ne kaikki jäivät miehittäjän saaliiksi.

 

 

***********************

 

 

Salmin tiilisellä ortodoksikirkolla on ollut edeltäjinä ainakin kaksi puukirkkoa ja niistä toinen on aikoinaan siirretty Mantsinsaarelle – olen joskus saanut nähdä Mantsin Työmpäisten kylässä rukoushuoneen jäännökset, mutta ilmeisesti Salmista Mantsiin siirrettyä kirkkoa ei uudelleenrakennettu Työmpäisiin vaan kyse on vaatimattomammasta tsasounasta.

 

 

**********************

 

 

Viittaan tämän juttuni otsikkoon, kun kerron Yle Uutisten 7.11.2017 julkaisemasta uutisesta, joka on otsikoitu näin:

 

 

”Salmin ortodoksikirkko vaurioitui sodissa pahoin – nyt se korjataan entiseen loistoonsa”

 

 

Toivon toki, että uutinen pitää paikkansa, mutta vaikea sitä on todeksi uskoa!

 

 

Joka tapauksessa suosittelen googlaamaan tuon yllä lainausmerkeissä olevan uutisotsikon, lukemaan jutun ja toivomaan, että se joskus olisi totta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Varttikarjalaiset

Perjantai 3.5.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen sukujuuriltani pirkanmaalainen, mutta kolme poikaani – neljännestusina – ovat varttikarjalaisia!

 

 

Arvaatte, että poikieni varttikarjalaisuus perustuu siihen, että Rouvani on puoliksi karjalainen, sillä hänen äitinsä oli syntynyt Salmin pitäjän Mantsinsaarella Laatokalla.

 

 

Anoppini sukunimi tyttönimenä oli Ahven.

 

 

Arvostan karjalaisuutta, sillä se heimo on vuosisatojen saatossa saanut kokea kovia.

 

 

Vaimoni sai aikoinaan tarpeekseen muutamasta matkastamme Neuvostoliittoon ja en ole häntä saanut kanssani Mantsiin, mutta keskipoika lähti kerran mukaani.

 

 

Poikkesimme anoppini ja keskipojan mummon kotitalon raunioilla Mantsinsaaren Työmpäisten kylässä ja mielessäni liikahti jotain lämpimästi, kun palatessamme keskipoika jäi muusta seurueesta jälkeen ja valokuvasi mummonsa nuoruuden maisemia!

 

 

Silloin tunsin, että olen ollut auttamassa perhekunnassamme karjalaisuuden kapulan vaihtamista vaikka en itse olekaan karjalainen!

 

 

 

*****************

 

 

 

 

 

 

Olin vuosia sitten huutokaupassa Turussa ja kaupan oli tämä kipsitaulu Viipurin linnasta.

 

 

Siihen aikaan ainakin Turussa oli vähäinen kysyntä karjalaisesineille ja sain tuon taulun kahdellakympillä!

Tunnustan, että en muista oliko tuolloin vielä markka-aika vai oliko tuo kaksikymppinen euroja!!

 

 

Arvostan joka tapauksessa huutoani!

 

 *****************

 

Pääsen Viipuriin taas heinäkuun alkupäivinä, kun me viljakkalalaiset ja hämeenkyröläiset saamme osallistua kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen johtamalle Kyröläismatkalle Sortavalaan, Petroskoihin, Kizhin saarelle ja lopulta myöskin Viipuriin.

 

 

Odotan matkaa suurella mielenkiinnolla ja ehkä sitten aikoinaan laadin matkastamme jonkun jutun tällekin saitille!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Säilyivät sodalta suojassa!

Keskiviikko 14.2.2018 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1915 syntynyt anoppini oli Salmin Mantsinsaarella Työmpäisten kylässä sijainneen Ahvenen talon monilapsisen perheen nuorimmainen.

 

 

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939 ja rajapitäjänä Salmi joutui heti sodan alkaessa sotatantereeksi.

 

 

Poliittinen tilanne oli Neuvostoliiton toimien johdosta kiristynyt jo marraskuun aikana ja mm. Mantsinsaaren väestölle annettiin marraskuun lopulla  evakuointimääräys.

 

 

Väestö evakuoitiin läheisen Lunkulansaaren kautta mantereelle, mutta väki ehti ottamaan mukaansa vain kaiken välttämättömimmän.

 

 

Ahvenen perhekunta ehti myös ottamaan mukaansa vain tärkeimmät esineensä ja he kaivoivat maakuoppaan mm. samovaarinsa, yhden kastrullin sekä kuparisen kahvipannunsa.

 

 

 

Puna-armeija ei löytänyt Ahvenen perheen kalleuksia Talvisodan aikana ja Suomen hyökkäysvaiheen aikana vuonna 1941 mantsinsaarelaiset palasivat kotikonnuilleen.

 

 

Ahvenen suku kaivoi sodalta säästyneet kalleutensa esiin ja olivat tyytyväisiä.

 

 

Uusi evakkomatka oli kuitenkin ennakoitavissa, sillä sotaonni kääntyi.

 

 

Nyt kuitenkin oli niin paljon aikaa, että myös samovaari, kastrulli sekä kahvipannu saatiin mukaan kohti Tervoa, jonne Ahvenen perhekunta sijoittui.

 

 

 

************************

 

 

 

Ahvenen kovia kokenut samovaari, kastrulli sekä kuparinen kahvipannu ovat eri vaiheiden jälkeen Rouvani omaisuutta ja nyt niillä on kunniapaikka omakotitalomme keittiökaappien päällä.

 

Lainasin samovaaria, kastrullia ja kahvipannua, kun osallistuin Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen puheenjohtajana yhdistyksemme Maanantaitapaamiseen, jonka aiheena oli

 

 

”Erikoiset esineet”!

 

 

Olen vuosien saatossa päässyt muutaman kerran käymään Mantsinsaarella anoppini kotitalon raunioilla ja osaan arvostaa näitä esineitä!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Lenin-patsas Pitkärannasta

Maanantai 9.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen Lenin-museon viehättävästä virkailijasta, joka on kotoisin Pitkärannasta.

 

 

Pitkäranta oli Impilahden kunnan vilkas asutustaajama ja nyt se lienee saanut kaupungin statuksen.

 

 

Pitkäranta sijaitsee Laatokan pohjoisrannalla ja olen käynyt siellä muutaman kerran.

 

 

Neuvostoliitto romahti vuonna 1991 ja ehdin ”keskipojan” kanssa käymään Pitkärannassa ennen Neuvostoliiton romahtamista. Toki olen Venäjän aikana saanut poiketa Pitkärannassa myöhemminkin.

 

 

Osallistuimme matkalle, jonka tarkoituksena oli käydä Mantsinsaarella, sillä se on anoppini ja poikiemme mummun synnyinsaari.

 

 

Kävimme anoppini kodin rauniolla Mantsinsaaren Työmpäisten kylässä ja jokin liikahti lämpimästi rinnassani, kun lähtiessämme raunioilta keskipoika jäi jälkeemme ja kuvasi Työmpäisten maisemia – tunsin, että olen siirtänyt kapulan seuraavalle sukupolvelle!

 

 

Mutta siitä Pitkärannasta!

 

 

Majoitumme matkamme aikana Pitkärannassa kerrostalossa, jota kutsuttiin hotelliksi.

 

 

”Hotellissa” oli monen huoneen yhteinen keittiö, jossa sähkölieden levyt olivat kuumennettu täysin pilalle, sillä niitä oli talvisaikaan käytetty lämmönlähteenä.

 

 

”Hotellimme” vieressä sijaitsi Pitkärannan sairaala ja sairaalan portilla oli muutama roskis. Kurkkasin yhteen roskikseen ja siellä näkyi verisiä neuloja sekä verisiä sidetarpeita - ehkä komento on nyt muuttunut.

 

 

*****************

 

 

Eräänä luppohetkenämme luoksemme tuli kaksi pojankoltiasta, jotka kaupittelivat komeaa Lenin-pystiä keskipojalle.

 

 

Kannustin keskipoikaa, että tarjoa kahtakymmentä markkaa ja niin myös tapahtui.

 

 

Koltiaiset antoivat Lenin-pystin ja saivat kaksikymmenentä markkaa; nauroivat paskasta naurua ja lähtivät juosten pois.

 

 

 

 

 

Kauppa oli osaltamme rehti ja nelikymmensenttinen pronssinen Lenin seisoo nykyisin nuorimmaisemme kirjahyllyn päällä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pääsin sentään suosta pois!

Perjantai 23.9.2016 - -Esko Erkkilä-

Traktorihommissa voi aina kokea mielenkiintoisia asioita.

 

 

Itse koin niitä tässä päivänä muutamana, kun menin hyvin sujuneen kyntöpäivän päätteeksi mökkitontin rannassa olevalle joutomaalle ja tarkoitukseni oli kyntää tuo pieni maapläntti.

 

 

Ensimmäinen veto onnistui jotenkin, mutta toisella vedolla upposin mutaan  melekin traktorin pohjia myöten.

 

 

Tiedän kokemuksesta, että tuolla kohdalla on kivikova savikko puolen metrin syvyydessä, joten lopullisesta vajoamisesta esim. moottoria myöten ei ollut vaaraa.

 

 

Omaan kokemusta traktorin suosta ajamisesta takapyörään kiinnitetyn parimetrisen tukkipöllin avulla, mutta mökillä ei ole kettinkejä ja vaijeri ei oikein sovi siihen tarkoitukseen.

 

 

Olen joskus ollut mukana ”työnjohtajana” ja opastajana Mantsinsaarella, kun meitä saarella kuljettanut venäläiskuski ajoi traktorinsa suohetteikköön.

 

 

Menetelmä oli venäläismiehelle aivan uusi ja hän kovasti kiitteli, kun sai käytännön kautta oppia tavan, jolla traktori saadaan suosta ylös.

 

 

 

Mutta se oma tapaukseni:

 

 

Jouduin käyttämään kahta keinoa eli lapioimaan traktorille kulkuväylä kovalle maalle ja irrottamaan kyntöaurat.

 

 

Lapionti piti suorittaa savijankkoon saakka ja se vajaa parituntinen joka siinä kului, oli hyvää kuntoilua!

"Tapahtumapaikalle" jättämäni aurat vedin vaijerilla kuivalle maalle ja laitoin traktorin perään.

 

 

Tässä kuvakimara tapahtuneesta – onneksi olin mökillä yksin, joten ei tarvinnut kuulla arvostelua tyhmyydestäni:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Onneksi mökin kastelujärjestelmää en vielä ollut ehtinyt laittaa talviasentoon, joten vesipumppu päälle ja traktorin peseminen onnistui helposti.

 

 

Toivottavasti ensi kesänä on pätkä niin kuivaa, että pystyn tuolle alueelle kylvämään nurmikon, jotta sinne ei enää tarvitse traktorilla upota.

 

 

Alue on hyvää, kalkitsematonta suomutaa, joten se olisi mainio kasvualusta alppiruusuille, pensasmustikalle ja syreenihortensialle!

 

 

-Esko Erkkilä-