Häpeän, että joskus annoin tukeni hänelle!

Lauantai 20.10.2018 - -Esko Erkkilä-

Tämä juttuni on ollut ”säilössä” kuukauden verran, sillä kirjoitan näitä rivejä syyskuun 20. päivänä 2018.

 

Häpeäni ja virhearviointini liittyvät siihen, että olen joskus tukenut Paavo Väyrysen toimintaa politiikassa.

 

Puolustukseksi kuitenkin se, että Väyrynen oli silloin, kun tuin häntä, hän oli täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

 

Olin mukana virallisena kokousedustajana Rovaniemen puoluekokouksessa, jossa Paavo Väyrynen yritti paluuta Keskustan puheenjohtajaksi. Ei onnistunut, sillä toisella kierroksella olivat vastakkain Tuomo Puumala ja Juha Sipilä.

 

Väyrynen tuli luokseni ensimmäisen äänestyskierroksen jälkeen ennen äänestystuloksen julkistamista ja kysyi mielipidettäni, että ketkä ovat mukana toisella ja ratkaisevalla äänestyskierroksella.

 

Olin vieraskorea ja sanoin, että Sipilä ja Väyrynen ,vaikka Puumalaa ounastelinkin Sipilän vastaehdokkaaksi.

 

***************

 

Juha Sipilä teki aivan oikein, kun ei ottanut Väyrystä mukaan ensimmäiseen hallitukseensa.

 

 

Tämä mielipiteeni on saanut vahvistusta lukemattomista tapahtumista kuluvan vaalikauden aikana.

 

 

Seikkailut Kansalaispuolueen ja nyt Seitsemän tähden parissa osoittavat vanhuudenhöperyyden iskeneen vahvasti Paavoon.

 

Europarlamenttijäsenyys on ollut Paavolle vain rahantekoväline, sillä mitään poliittista urotekoa hän ei ole Brysselissä pystynyt saamaan aikaan.

 

 

****************

 

 

Yhdessä asiassa arvostan edelleen Paavoa ja se on hänen herukkaviljelyksensä.

 

 

Rovaniemen puoluekokouksen aikana Väyrysellä oli 10.000 herukkapensasta kasvamassa ja satoa tuottamassa Keminmaalla.

 

 

Joskus myöhemmin kysyin Paavolta, että miten herukkaviljelykset ovat kehittyneet. Paavo kertoi, että nyt hänellä on kasvamassa 20.000 herukkapensasta.

 

 

Paavon olisi jo aikoja sitten pitänyt keskittyä vain herukanviljelyyn ja luopua politikoinnista – silloin minunkaan ei tarvitsisi hävetä aikoinaan hänelle antamaani tukea!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Gallup-tulokset johdattelevat päin mäntyä!

Lauantai 20.1.2018

On tunnettu tosiasia, että gallup-tutkimukset ennen vaaleja ovat puutaheinää -vaikuttamista.

 

 

Monella meistä on muistissa, kun SMP:n silloinen puoluesihteeri Eino Poutiainen ennusti ennen vuoden 1970 eduskuntavaaleja, että SMP saa suurvoiton.

 

 

Poutiainen ennusti, että SMP saa eduskuntaan 18 kansanedustajaa ja hänen ennustuksensa osui täydellisesti nappiin, sillä…

 

 

…Pentti Antila Lavialta, Matti Asunmaa Alavuudelta, Kalevi Huotari Lappeenrannasta, Antti Isomursu Pudasjärveltä, Heikki Kainulainen Sulkavalta, Juhani Kortessalmi Oulusta, Mauno Kurppa Loimaalta, Lauri Linna Ylivieskasta, Arttur Niemelä Kemijärveltä, Aarne Penttinen Kuopiosta, Eino Poutiainen Kiihtelysvaarasta, Matti Silander Porvoosta, Viljo Suokas Kauhajoelta, Eino Syrjä Virroilta, Olavi Tupamäki Petäjävedeltä, Mikko Vainio Lahdesta, Veikko Vennamo Helsingistä ja Hannes Volotinen Kiteeltä…

 

 

…valittiin kansanedustajiksi.

 

 

Tunnen Poutiaisen ”vastapelurina” tuolloin olleen SDP:n professori Risto Sänkiahon, sillä hän oli RUK-kurssini 125 priimus ja kunniamiekan saaja.

 

 

Sänkiaho tukeutui tietokone-ennusteisiin, mutta sinne oli ohjelmoitu vallan väärät taustatiedot ja arvoisa professori jäi täysin alakynteen metsien miehen Eino Puotiaisen käsittelyssä.

 

 

 

*********************

 

 

 

Jotakuinkin samanlainen tilanne on nyt, kun gallupit lupaavat kokoomuksen ehdokkaalle äänivyöryä presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella.

 

 

Ei se näin tule menemään!

 

 

******************

 

 

 

Paras tae pielessä olevista ennusteista on se, kun verrataan Helsingin Sanomien ja Aamulehden viimeisimpiä tulosennusteita.

 

 

Helsingin Sanomien gallupissa kokoomuksen ehdokas saa 68 % äänistä, mutta Aamulehden gallupissa vain 58 %!

 

 

Uskon vakaasti, että presidentinvaalit eivät ratkea ensimmäisellä kierroksella, vaan toisella kierroksella 11.2.2018 kokoomuksen ehdokas ja Matti Vanhanen ratkaisevat, että kummasta tulee Suomen seuraava presidentti - …

 

 

…ja hyvä niin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Itse asiassa kuultuna

Sunnuntai 24.12.2017 - -Esko Erkkilä-

Tämän lyhyen juttuni pontimena on viime perjantaina eli 22.12.2017 TV 1:n lähettämä ohjelma ”Itse asiasta kuultuna”, jossa kuultavana oli moninkertainen kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä.

 

 

Olin Esko-Juhani Tennilän kanssa samalla RUK-kurssilla 13.8. – 24.11.1967.

 

 

Esko-Juhani Tennilä on reservissä kohonnut minua yhtä sotilasarvoa korkeammalle, sillä hänen sotilasarvonsa on kapteeni, kun minun sotilasarvoni on yliluutnantti.

 

 

Wikipedia kertoo Esko-Juhani Tennilästä mm. näin:

 

 

”Tennilä tunnetaan entisenä SKP:n vähemmistöläisenä eli taistolaisena.”

 

 

”Keväällä 1971 Hämeen Yhteistyö -lehdessä hän kertoi, miten taistolaiset pyrkivät käymään RUK:n saadakseen johtajakoulutusta sosialistisen vallankumouksen varalle.”

 

 

Nykykielenkäytön mukaan Tennilä oli RUK:ssa siis myyrä!

 

 *****************

Henkilökohtaisesti muistan, kun matkustimme samalla Onni Vilkas Oy:n tilausajobussilla aina sunnuntai-iltaisin Tampereelta Haminaan, niin lähes joka kerta Esko-Juhani Tennilä keräsi Tampereen Linja-autoasemalla kolehdin meiltä muilta upseerioppilailta, jotta pystyi matkustamaan Tampereelta Haminaan.

Mainittakoon, että yli puolen vuosisadan mittaan Onni Vilkkaan vinttikoiratunnuksella varustetut bussi tulivat tutuiksi koko maassa ja syynä oli mm. se, että Vilkkaan bussit huolehtivat pitkään Reserviupseerikoulun oppilaiden lomakuljetuksista. Toistakymmentä bussia käsittäneen jonon sotilaallisen täsmällinen lähtö RUK:n portilta Haminasta oli vaikuttava näky, jota Onni Vilkas saapui usein itse seuraamaan. RUK:n lomakuljetuksia alettiin kilpailuttamaan 1990-luvulla, ja tällöin vuosikymmenien ajan jatkunut perinne Vilkkaan "vinttikoirilla" tehdyistä lomamatkoista katkesi.

 

Pohjolan Liikenne osti Onni Vilkas Oy:n liiketoiminnan vuonna 1999 ja silloin Vilkkaan ”vinttikoirat” hävisivät Suomen teiltä.

Liikenneneuvoksen arvon Onni Vilkas sai jo vuonna 1964 ja hän kuoli vuonna 1999.

 

*************

 

Samalla RUK:n kurssilla numero 125 kurssikavereinani oli myös kaksi muuta sittemmin politiikassa ja tiedemaailmassa merkittäviin asemiin kohonnutta henkilöä, mutta heistä ehkä muistelus joskus myöhemmin.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kotimainen ruis on ruistuotteiden myynnissä vahva argumentti, mutta myös tuotekehitystä tarvitaan

Tiistai 19.12.2017 - -Esko Erkkilä-

Maassamme on tänä vuonna korjattu ennätysmäinen ruissato, sillä ennakkosatoarvioiden mukaan ruissato muodostuu 116 miljoonaksi kiloksi.

 

 

Viime syksynä syysruista kylvettiin 33.000 hehtaarille ja kun kokonaissato oli 116 miljoonaa kiloa, keskisadoksi muodostui n. 3.500 kg/ha.  Näin hyvä keskisato on mahdollinen, kun rukiinviljelyssä on paljolti siirrytty ns. hybridilajikkeisiin.

 

 

Rukiinkäyttö on jo vuosikaudet ollut tasolla 90 – 100 miljoonaa kiloa, joten kotimaista ruista tulee riittämään kaikille leipureille ensi syksyyn saakka.

 

 

Huolestuttavaa on, että viime syksyn sääolosuhteet olivat vaikeat ja syysruista saatiin kylvettyä vain 22.000 hehtaaria.

 

 

Jos ensi kesän keskisato pysyy samanlaisena kuin tänä vuonna, niin syksyllä 2018 rukiin kokonaissadoksi muodostuu vain 77 miljoonaa kiloa eli syksyllä 2018 korjattava sato ei tule riittämään, vaan joudutaan tuontirukiin varaan.

 

 

Joudutaan siis laittamaan leipään petäjäistä eli tuontiruista, mutta ei sentään puolet, kuten Saarijärven Paavo aikoinaan!

 

 

 

 

 

Siitä tuotekehityksestä:

 

 

 

 

 

Vaasan Oy osui vast´ikään kultasuoneen, kun se lanseerasi markkinoille ohuen version ruispalasta.

 

 

Julkisuudessa kommentoidaan, että erityisesti nuoret ovat ottaneet Vaasan täysjyvä Ruispalojen ”Ohut herkku” –version suosioonsa, mutta kyllä minulle kävi samoin, kun ensimmäisen kerran sain maistaa tuotetta.

 

 

Pakkauksessa todetaan, että…

 

 

”Sitkeään rukiin himoon”

 

 

…ja sellaiseksi tuo homma on ainakin minun kohdallani mennyt!

 

 

 

Suosittelen Vaasan ruispalojen ”Ohut herkku” –versiota!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ränsistyneen herukkapensaan leikkaamisella on mahdollisuus palauttaa herukkapensas tuottavaan kuntoon

Perjantai 1.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Mummonmökkien ja perikuntien puutarhojen lisäksi ränsistyneitä herukkapensaita kasvaa monilla muillakin puutarhapalstoilla ja tässä joudun tunnustamaan, että malka on myös omassa silmässäni.

 

 

Mökkitontillani kasvavat herukkapensaat ovat kohtuullisessa kunnossa, mutta synnyinkotini ja Rouvan synnyinkodin pihoilla on herukkapensaiden hoitaminen ollut puutteellista

 

 

Ränsistyneet herukkapensaat omaavat yleensä hyvän geeniperimän eli niillä on hyvät mahdollisuudet hyvään sadontuottokykyyn.

 

 

On tärkeää, että hyvän geeniperimän omaavat herukkapensaat saadaan tuottamaan satoa.

 

 

****************

 

 

Sain muutama päivä sitten palauttaa muutaman herukkapensaan täydellisestä ränsistyneisyyden tilasta siihen kuntoon, että niistä on mahdollisuus jo ensi kesänä poimia kohtuullinen sato:

 

 **

 

Kuvissa esiintyvät mustaherukkapensaat olivat ennen kunnostusta yli metrisen heinän ja erilaisten rikkakasvien peittämiä – herukkapensaita ei kunnolla nähnyt kymmenen metrin päästä!

 

 

Herukkapensaita ei oltu leikattu ainakaan kymmeneen vuoteen ja näky oli ennen kunnostusta surkea.

 

 

 

 

 

 

 

 

Leikkasin kunnollisella Klippo-ruohonleikkurilla kunnostuksen aluksi yli metrisen heinikön herukkapensaiden ympäriltä – toki sitä ennen poimin pulleat marjat pensaista talteen.

 

 

Viikate tai ainakin polttomoottorikäyttöinen trimmeri olisivat olleet oikea työväline heinikon niittämiseen, mutta kun kumpaakaan ei ollut käytettävissä!

 

Niittämisen jälkeen – niittotuloksen näette kuvista – perkasin pensaiden ympäriltä kaikki ruohot viimeistä ruohontupsua myöten pois; konttaamalla ja paljain käsin.

Oleellista kunnostuksessa oli se rohkea leikkaaminen, jonka pensaille suoritin.

 

Valitettavasti minulla ei ollut mukanani fosforilannoitetta, jotta olisin yhdellä kourallisella antanut kullekin herukkapensaalle kunnon ”talviturkin”!

 

 

Tarinan opetus on se, että pienellä vaivannäöllä pystytään ränsistynytkin herukkapensas saattamaan tuottokuntoon!

 

 

-Esko Erkkilä-

Hybridirukiiseen siirtyminen vähentää ruisalan tarvetta

Keskiviikko 23.8.2017 - -Esko Erkkilä-

Olen työtehtävieni vuoksi seurannut Suomen viljamarkkinoita siitä alkaen, kun Suomi liittyi vuonna 1995 Euroopan unioniin.

 

 

Ainakin yhden asian olen sisäistänyt ja se on se, että Suomessa tarvitaan ruista elintarvikekäyttöön n. 90 – 100 miljoonaa kiloa vuodessa.

 

 

Vuonna 2000 Suomessa rukiin viljelyala oli yli 40.000 hehtaaria ja kun se kerrotaan rukiin silloisella keskisadolla eli vajaalla 3.000 kilolla per hehtaari, päästiin kokonaissadossa tasolle 120 miljoonaa kiloa.

 

 

Tuon vuoden jälkeen rukiin viljelyala on ollut selvästi pienempi ja nyt viljelyssä oleva 32.000 hehtaaria on tuon ennätysvuoden jälkeen toiseksi suurin viljelyala.

 

 

Monet sanovat, että ruislohkoja ei enää teiden varsilla näe ja siinä onkin tietty totuus.

 

 

Rukiin viljelymenetelmät ovat 2000-luvulla kehittyneet pitkin harppauksin ja merkittävin harppaus on se, että viljelyssä on siirrytty ns. hybridilajikkeiden viljelyyn.

 

 

Hybridilajikkeiden myötä ruissadot per hehtaari ovat tuplaantuneet ja nykyisin 5.000 – 6.000 kilon hehtaarisadot ovat mahdollisia.

 

 

Hybridilajikkeen elinvoima ja korkea satopotentiaali perustuvat ns. heteroosi-ilmiöön, mikä saadaan aikaan yhdistämällä perimältään mahdollisimman erilaisia ja tarkasti valikoituja vanhemmaislinjoja uudeksi lajikkeeksi.

 

 

Hybridiruis ei pysty tuottamaan itämiskykyistä siementä, vaan rukiinsiemenet pitää hankkia joka vuosi.

 

 

Jos korjuuolot ovat rukiinpuintiaikana kohtuulliset olen varma, että 32.000 hehtaarin alalta saadaan niin suuri ruissato, että tulevana talvena ei tarvitse laittaa petäjäistä eli tuontiruista leipämme jatkeeksi.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Abrukan saarelta merenpohjaa pitkin kävellen Vehasensaareen

Lauantai 29.7.2017 - -Esko Erkkilä-

 

 

Tässä kartassa esiintyy Kuressaaren vieressä sijaitseva Abrukan saari ja sen vieressä Vehasen saari.

 

 

 

Nämä saaret tulevat aina mieleeni, kun muistelen ensimmäistä käyntiäni Saarenmaalla ja Kuressaaressa.

 

 

 

***********************

 

 

Käyntini oli eräänlainen korruptiomatka, sillä isäntänä vuonna 1995 toteutuneella ”opintomatkalla” oli Kesko.

 

 

Suomi oli juuri liittynyt Euroopan Unioniin ja Kesko oletti, että viljamarkkinoilla kaikki jatkuu entisellään eli teollisuus vastaanottaa edelleen viljaa vain niiltä tavarantoimittajilta, joihin sillä on hyvät suhteet.

 

 

Tämän oletuksen pohjalta Kesko halusi järjestää ”opintomatkan” Raision Maatalousryhmän henkilöille Saarenmaalle.

 

 

Vastasin silloin ostopäällikkönä yhtiömme rehuviljan hankinnasta ja sain kutsun matkalle.

 

 

Majoituimme Kuressaaressa matkustajakotitasoiseen majapaikkaan ja iltaohjelmassamme oli laivamatka Abrukan saarelle.

 

 

Abrukan saaren lähivedet ovat matalia ja sen vuoksi emme päässeet aluksellamme rantaan saakka, vaan jouduimme rantautumaan pienveneillä tai osa kahlaamalla.

 

 

Illanvietto Abrukassa oli kaikin puolin rattoisa ja hyvää ruokaa sekä juomia tarjoiltiin Keskon toimesta riittävästi.

 

 

Merenkäynti voimistui illan edetessä ja isäntämme totesivat, että paluumatkamme ei ole mahdollista Abrukasta.

 

 

Viereisellä Vahasensaarella oli kuulemma toimiva syväsatama ja kun sinne piti kulkea polviin saakka yltävässä ”meripolussa”, niin jouduimme kahlaamaan muutaman sadan metrin matkan Vahasensaarelle.

 

 

Kaikki matkalaiset olivat siinä kunnossa, että kahluumatka onnistui ja kukaan ei kaatunut veteen.  Kokemus oli tuokin!

 

 

 

Vahasensaarella piti kulkea kilometrin verran satamaan ja kulkeminen tapahtui kurapolkuja pitkin kenkiä kantaen ja paljain jaloin.

 

 

Tarjoilut paranivat aluksella ja maittia riitti.

 

 

Muistan aina ne huonetoverini ja työkaverini kuraiset jalat, jotka aamulla pilkistivät hänen sängystään puhtaiden ja valkoisten lakanoiden välistä, kun aloimme heräillä ensimmäiseen aamuumme Saarenmaan Kuressaaressa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kylmä kevät ja pölyttäjien puute vaarantavat herukkasadon

Sunnuntai 4.6.2017 - -Esko Erkkilä-

Jouduin äkämäpunkkisaastunnan vuoksi hävittämään synnyinkotini nurkalta kolmisenkymmentä mustaherukkapensasta, joten meillä on tällä hetkellä vain n. 70 herukkapensasta.

 

 

Meillä on muutama puna- sekä valkoherukkapensasta ja loput ovat musta- sekä viherherukoita.

 

 

 

Tein eilen pienen kierroksen ”herukkakartanolla” ja tältä siellä näytti:

 

 

 

 

 

Punaherukat kukkivat hyvin ja…

 

 

 

 

 

…sama tilanne on myös valkoherukoilla.

 

 

Kun tiedämme, että valkoherukka on punaherukan muunnos, on niiden samanlainen kukkimistilanne ymmärrettävä.

 

 

 

Viherherukka on puolestaan mustaherukan muunnos, joten niiden keskenään samanlainen kukkimistilanne on myös ymmärrettävä.

 

 

 

 

 

Mustaherukka…

 

 

 

 

 

…ja viherherukka kukkivat varsin heikosti, joten niiden osalta sato-odotukset ovat kehnot.

 

*************

 

 

Viime yön piti sääennusteiden mukaan olla pakkasyö, joten pian nähdään, että veikö halla loputkin vaatimattomista sato-odotuksista.

 

Herukat ovat pääosin itsepölyttyviä ja on selvää, että ne vaativat ristipölytyksen, jotta marjoisivat hyvin.

 

 

Hyönteiset ovat tuulta tärkeämmät herukoiden pölyttämisessä ja nyt kylmän kevään olosuhteissa, kun hyönteisiä ei ole, on myös tämä suuri riski hyvälle herukkasadolle.

 

 

Kimalaiset ovat tärkeitä herukan pölyttäjinä, mutta ainakin minä olen tänä keväänä nähnyt vasta muutaman kylmänkankean kimalaisen, joten niistäkään ei ainakaan vielä ole ollut apua.

 

 

Toivottavasti herukankukat selvisivät viime yöstä ja jos nyt alkavat lämpimämmät säät, jotta hyönteiset pääsevät lentoon, niin ehkäpä jotain on vielä tehtävissä herukkasadon suhteen.

 

 

Toivotaan parasta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kahta en halua nähdä - purukumin jauhamista ja miestä, joka ruokailee lakki päässä!

Perjantai 19.8.2016 - -Esko Erkkilä-

On asioita, jotka saavat verenpaineeni nousemaan ja tämän jutun otsikossa on näistä mainittu kaksi.

 

 

Jotenkin ymmärrän lapsia, jotka jauhavat purukumia ja jopa paukuttelevat sitä.

 

 

Pidän surkimuksina aikuisia, jotka jopa tärkeiden neuvottelujen ja kokousten aikana jauhavat purukumia – en sentään ole työurani aikana tavannut sellaista purukumin jauhajaa, jotka paukuttelisivat sitä.

 

 

Neuvottelukumppani, joka jauhaa purukumia menettää silmissäni lähes kaiken uskottavuuteni – en halua tehdä sellaisen henkilön kanssa yhteistoimintaa.

 

 

Purukumia jauhava aikuinen on juuttunut tuttipulloikäisen tasolle ja esim. liikeneuvottelut tuttipullotasolle jämähtäneen aikuisen kanssa ovat vaikeita.

 

 

**************

 

Purukuminjauhajan lisäksi en voi hyväksyä miestä, joka pitää lakkia päässään sisätiloissa ja todellinen kauhu ajatusmaailmassasi on mieshenkilö, joka syyllistyy lakin pitämiseen päässään ruokailun aikana.

 

 

Olen tehnyt metsätöitä eläkevaarina, työurani aikana ja erityisen paljon nuorena poikasena, kun isäni kanssa teimme aluksi pokasahalla, justeerilla ja kirveellä metsätöitä – moottorisaha oli työkalunamme, kun pokasaha-aika oli ohi.

 

 

Metsätöitä tehdessäni ei koskaan ollut niin paljon pakkasta, että en olisi riisunut lakkia pois päästäni, kun aloin syömään eväitäni.

 

 

Lakin poisottaminen päästä ruokailun aikana osoittaa kunnioitusta ruokaa kohtaan.

 

 

Jouduin työelämän aikana yöpymään usein hotelleissa ja silloin minulla oli aamupalan aikana suuria vaikeuksia hillitä itseäni, kun katselin nuoria ja raavaita miehiä, jotka nauttivat aamupalaansa lakki päässä!

 

 

Toivon, että tämä kirjoitukseni herättää ne henkilöt oikeille käytöstavoille, jotka jauhavat purukumia yleisillä paikoilla.

 

 

Toivon myös, että lakki päässä sisätiloissa vetelehtivät miehet muuttavat toimintaansa ja erityisesti kohdistan sanani niille miehille, jotka eivät osaa ottaa lakkia pois päästään, kun ruokailevat!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Maataloustuottajain suurmielenosoituksessa oli paikalla päättäjiemme kärki

Tiistai 15.3.2016 - -Esko Erkkilä-

Puhkun edelleenkin intoa maataloustuottajain suurmielenosoituksesta Senaatintorilla 11.3.2016, johon minulla oli kunnia MTK:n jäsenenä osallistua.

 

 

Tapasin tilaisuudessa useita yhteiskuntamme keskeisiä päättäjiä ja sain monien heidän kanssaan vaihtaa myös ajatuksia.

 

 

Pienoinen kuvakertomus tässä:

 

 

 

 

 

 

MTK-Pirkanmaa järjesti Helsinkiin kolme bussilastillista tilanteeseen tyytymättömiä MTK:n jäseniä ja minä aloitin bussimatkani Lahdesjärven ABC-huoltoasemalta Tampereelta.

 

 

 

 

 

 

Maanviljelijä Aimo Kokkola Pälkäneen Laitikkalasta esitti tunnetuilla taidoillaan lauluja, joilla hän pyrki piristämään vakavalle asialle kokoontuneita maataloustuottajia.

 

 

Kokkolan tilalla viljellään nyt ohraa, mutta aikaisemmin Aimon isä Martti Kokkola oli tunnettu sikatilallinen – olen istunut Kokkolan pirtissä ja tehnyt sianrehukauppoja kohtuullisella menestyksellä!

 

 

 

 

 

 

Pääministeri Juha Sipilä oli tilaisuuden odotetuin vieras ja me kaikki toivoimme Sipilältä selkeitä lupauksia maatalouden ahdingon helpottamiseksi - niitä myös saimme!

 

 

Sain vaihtaa muutaman sanan pääministerin kanssa.

 

 

 

 

 

 

Valtiovarainministeri Alexander Stubb esiintyi yhdessä pääministeri Sipilän kanssa ja oli lohdullista kuulla, että myös hänellä oli rohkaisun sanoja maatalousväestölle.

 

 

 

 

 

 

Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen tuntee itsekin maanviljelijänä sen taloudellisen ahdingon, johon suomalainen maataloustuotanto on joutunut S-ryhmän halpuutuksen, Venäjälle suuntautuneen elintarvikkeiden vientikaupan ongelmien sekä Maaseutuviraston tupeksinnan johdosta.

 

 

 

 

 

 

MTK:n valtuuskunnan puheenjohtaja Tommi Junttila Äänekoskelta piti useita jämäköitä puheenvuoroja meille toimeentulostamme huolestuneille viljelijöille.

 

 

 

 

 

 

MTK:n johtokunnan puheenjohtaja Juha Marttila hoiti pääministerin, valtiovarainministerin sekä maatalous- ja ympäristöministerin haastattelut ja hyvin hoitikin.

 

 

Marttilan puhe mielenosoituksen lopuksi oli innostava ja toimintaan kannustava.

 

 

 

 

 

 

Maamme ruotsinkielisen maataloustuottajajärjestön eli Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC:n puheenjohtaja Holger Falck on osaava edunvalvontajohtaja ja hän hoiti osuutensa mielenosoituksessa mallikkaasti.

 

 

 

 

 

 

Maatalousasioissa on paljon turhaa byrokratiaa ja Keskustan kansanedustaja Olavi Ala-Nissilällä onkin tärkeä tehtävä Keskustan byrokratian purkutalkoiden vastuuhenkilönä, kun maatalouden turhaa byrokratiaa puretaan.  Maatalouden osalta vastuuhenkilönä on kansanedustaja Pertti Hakanen Pirkanmaalta, joka toimii myös MTK:n johtokunnan jäsenenä.

 

 

 

 

 

 

Tapasin kamerani linssiin myös maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Jari Lepän sekä ex-maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan – molemmat Keskustan kansanedustajia!

 

 

Tapaan aina Sirkka-Liisan tavatessani todeta hänelle, että hänen ministeriaikanaan oli turvallinen olo, sillä silloin ei ollut vaaraa asioiden menemisestä vikasuuntaan!

 

 

 

 

 

 

Keskustan hallintosihteeri Minna Siira oli myös paikalla kuulostelemassa tuottajajärjestön jäsenten tunnelmia – pääsin Minnan kanssa samaan kuvaan!

 

 

 

 

 

 

”Vanhoista tutuistani” juttelin hetken maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallion kanssa.

 

 

Kiittelin nykyistä kansliapäällikköä niistä vuosista, jolloin hän oli Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran pääjohtaja ja minä Rehuraisio Oy:n raaka-ainepäällikkö – silloin valvovan viranomaisen ja maamme johtavan rehuteollisuusyrityksen raaka-ainehuollosta vastaavan henkilön saumaton yhteistyö olivat valttia!

Lukemattomat ovat ne neuvottelut, palaverit, tarkastukset, auditoinnit, seminaarit sekä erilaiset yhteydenotot joihin olen saanut osallistua Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran sekä sen edeltäjän Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen KTTK:n eri henkilöiden kanssa!

 

 

 

 

 

 

Tapasin Senaatintorilla myös Keskustan puoluevaltuuston puheenjohtaja Jouni Ovaskan, jolle me pirkanmaalaiset olemme koko ajan lisäämässä paineita, jotta hän lähtisi ensi kesänä Keskustan puoluekokouksessa puoluesihteerikilpaan!

 

 

 

*****************

 

 

Kuvakimarani lopuksi vielä kolme tuttuakin tutumpaa voimaperäistä viljelyä harjoittavaa maataloustuottajaa, jotka olivat suurmielenosoituksessa vaatimassa talonpojille turvatumpaa huomista;

 

• vasemmalla rajanaapurini Pasi Alakomi Hämeenkyrön Komista
• keskellä vuokraviljelijäni Jouko Koivuniemi Viljakkalasta
• oikealla maanviljelijä Seppo Lehtomäki Viljakkalasta

 

 

Mielenosoituspäivääni voin olla tyytyväinen, sillä olen varma, että saimme talonpoikien voiman osoittamisella maajusseille hieman paremman huomisen kuin olisimme saaneet jäämällä kotiin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Oliko Fazer´n kotimaiseen rukiinviljelyyn panostaminen syy, että maamme on nyt rukiin osalta omavarainen?

Tiistai 8.12.2015 - -Esko Erkkilä-

Luonnonvarakeskuksen 27.11.2015 julkistaman ennakkotiedon mukaan Suomen viljatasearvio tulee tänä vuonna olemaan rukiin kotimaan käytön osalta 104 miljoonaa kiloa.

 

 

Määrästä käytetään;

 

• siemeneksi 6 milj. kg
• rehuksi 1 milj. kg
• teolliseen käyttöön 3 milj. kg
• ruuaksi 92 milj. kg
• vientiin 2 milj. kg

 

 

Samainen Luonnonvarakeskus julkisti 26.11.2015 ennakkotiedon satoarvioksi, joka päätyi ruissadon osalta tarkalleen 108,6 miljoonaan kiloon.

 

 

Luvut merkitsevät, että viiteentoista vuoteen ensimmäisen kerran suomalaisten ei tarvitse laittaa ruisleipäänsä ”petäjäistä” eli tuontiruista!

 

 

 

 

 

 

Tässä kuva Luonnonvarakeskuksen nettisivuilta, jossa on pylväikköinä kuvattu maamme ruissadot 1980 – 2015 eli kolmenkymmenviiden kuluneen vuoden osalta.

Pylväikön mitta-asteikolta näkyy 100 miljoonan kilon taso ja sata miljoonaa kiloa merkitsee, että hieman sen ylittävä satotaso riittää kattamaan rukiin vuotuisen tarpeen.

Ennen EU-aikaa Suomessa oli kaksi "hullua" rukiinviljelyvuotta ja silloin ennätykselliset kokonaissadot saatiin poikkeuksellisen suurilla rahallisilla tukitoimenpiteillä, joihin EU-aikana ei ole mahdollisuuksia.

 

Nähdään, että olemme EU-aikana vain kerran aikaisemmin päässeet rukiin kohdalla omavaraisuuteen, kun vuonna 2000 kokonaissato oli 108 miljoonaa kiloa.

 

***********

 

Uskallan sanoa, että opin työaikanani tuntemaan maamme viljatalouden ja viljabisneksen läpikotaisin koko EU-jäsenyytemme aikana. En tunne viljabisnestä "bresneviläisyyden aikana" eli ennen EU-aikaa, sillä en silloin tehnyt viljakauppaa.

 

 

Sain paneutua maamme viljatilanteeseemme täysillä heti 16.10.1994 järjestetyn EU-kansanäänestyksen jälkeen.

 

 

EU-jäsenyyden alkamisen jälkeen Suomen viljatilanne on ollut tiiviisti kytköksissä EU:n viljatilanteeseen ja sitä kautta myös maailman viljataseet, valuuttakurssimuutokset ja muut ”ison kuvan” asiat olivat jokapäiväisiä työtehtäviä.  Eläkevaarina olen halunnut säilyttää jonkinlaisen tuntuman vilja-asioihin.

 

 

 

Olen iloinen, että pitkästä aikaa Suomi on saavuttanut omavaraisuuden rukiin osalta.

 

 

Annan tilanteesta suuren tunnustuksen entiselle yhteistyökumppanilleni Fazer´lle, jonka vahva panostaminen on mielestäni merkittävä syy siihen, että nyt olemme rukiissa omavaraisia.

 

 

Oy Karl Fazer Ab Fazer Mylly Lahdessa oli työnantajani kilpailija konsernitasolla, mutta minulle Yhtymän rehuteollisuuden raaka-ainehankinnoista vastaavana ”Lahden Oululaisen mylly” oli merkittävä tavarantoimittaja.  Muistelen lämmöllä sitä yhteistyötä, jonka sain rakentaa työnantajani ja Karl Fazer´n Lahden myllyn välille.

 

 

 

*****************

 

 

Mitä opimme tästä?

 

 

Opimme tästä sen, että yksittäisen teollisen aktiivinen toiminta saattaa muuttaa isojakin asioita valtakunnassa.

 

 

Vastaan siis otsikkokysymykseeni:

 

 

Kyllä!

 

 

Kiitokset Fazer´lle ja yrityksen miellyttäville sekä taidokkaille henkilöille, jotka ovat työllään olleet ratkaisevassa asemassa, jotta suomalaisen kuluttajan ei nyt tarvitse laittaa ruisleipäänsä ”petäjäistä”!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Onko kansanedustajaehdokkaiden ruoka-, ruokaturvallisuus- ja yleensäkin elintarviketietämys noin heikko?

Maanantai 23.3.2015 - -Esko Erkkilä-

Kuten eilen kerroin, järjesti Aamulehti ruuan hintaan liittyvän vaalipaneelin Lempäälässä perjantaina 20.3.2015.

 

 

 

 

 

 

Paneelissa olivat edustettuina kaikkien eduskuntapuolueiden edustajat – Keskustaa edusti koordinaattori, maatalousyrittäjä Marjo Mäkinen-Aakula Oriveden Eräjärveltä.

 

*****************

 

Nelikymmenvuotinen työjaksoni elintarviketeollisuuden palveluksessa antaa minulle tietyn etumatkan tavallisiin kyläpolitiikoihin verrattuna, mutta hämmästyttävän heikoilla elintarvikkeisiin liittyvillä eväillä monet yrittävät kansanedustajiksi.

 

 

Vaalitilaisuuden juontajana Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen totesi alkujuonnossaan, että kaikki puhuvat nyt sotesta tai puolustuspolitiikasta, mutta jokapäiväinen ruokamme unohdetaan vaalitaistelun tiimellyksessä.

 

 

Olen samaa mieltä Jokisen kanssa ja pidän valitettavana, että ruuasta, sen tuottamisesta, ruuan hinnasta ja ruuan hinnanmuodostuksesta, elintarviketurvallisuudesta, ruokaan liittyvästä huoltovarmuudesta, ruokaketjun työllistämisvaikutuksista, ruokaturvallisuudesta ja monista muista ruokaan liittyvistä seikoista puhutaan aivan liian vähän.

 

 

 

 

 

 

Keskustan kansanedustajaehdokas Marjo Mäkinen-Aakula oli panelisteista ylivoimainen ja panelistit valitsivatkin hänet joukkonsa parhaaksi asiantuntijaksi elintarvikeasioissa.

 

 

Marjo Mäkinen-Aakula on mm. rukiinviljelijä ja hän otti esimerkin rukiinviljelijän arkitodellisuudesta.

 

 

Rukiinviljelijä saa ruistonnista nyt 185,00 € käyttöpaikalle toimitettuna.

 

Toimituslauseke ”käyttöpaikalle toimitettuna” merkitsee, että myyjä eli tässä tapauksessa rukiinviljelijä maksaa rahdin tilaltaan myllylle.

 

Ruiskuormaan mahtuu tavaraa täysperävaunukuormassa n. 35 tonnia ja siitä viljelijä joutuu maksamaan rahtia lyhyelläkin matkalla 10 €/tonni.

 

 

Jos rukiinviljelijä myy rukiinsa teollisuudelle kaupan välityksellä – Kesko, Hankkijan Agrimarket tai joku muu viljaliike - niin kaupan välityspalkkio saattaa olla 5 €/tonni.

 

 

Kun myllyhinnasta vähennetään myyjän maksama rahti ja välitysliikkeen perimä ”pirunkyytiraha”, niin rukiinviljelijän saamaksi tilityshinnaksi jää ainoastaan 170 €/tonni.

 

 

Vilja-alan Yhteistyöryhmän julkaisun mukaan rukiin keskisato Suomessa on viime vuosina ollut 2,3 tonnia/hehtaari eli rukiinviljelijän saama rahamäärä hehtaarin suuruisesta ruisalasta on keskimäärin 391 €!

 

 

Karua, mutta totta.

Kuka vielä ihmettelee, että ruispeltoja ei juurikaan näy!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljasadon määrä on sääolosuhteiden armoilla ja viljanhinnat määräytyvät markkinoilla

Torstai 2.1.2014 - -Esko Erkkilä-

Työskentelin 40 vuotta ja 6 kuukautta kestäneen työurani aikana yli 15 vuotta vilja-asioiden parissa. Viisitoista ”viljavuottani” sijoittuivat ajanjaksoon, jolloin olin työelämässä ennen eläkkeelle siirtymistäni.

 

Vilja-asiat kiinnostavat edelleenkin ja seuraa viljamarkkinoita jatkuvasti.

 

Viljantuotannolla on keskeinen rooli elintarvikeketjussa, sillä viljan elintarvikekäytön lisäksi kaikki viljalajit ruista lukuun ottamatta muodostavat perustan myös kotieläintuotannolle.

 

 

**********

 

Maa- ja metsätalousministeriön Tilastopalvelukeskus tuottaa luotettavia viljatilastoja ja niiden antaman tiedon perusteella voidaan arvioida maamme viljatasetta.

 

Viime kesän satotilastot tarkentuvat vasta 11.2.2014, kun lopulliset satotilastot julkaistaan, mutta nyt käytettävissä olevien ennakkotietojen perusteella voidaan hyvinkin analysoida viime vuonna korjatun viljasadon määriä sekä myös laatutietoja.

 

 

 

 

 

TIKE:n 28.11.2013 julkaisema ennakkotieto kertoo, että viime vuonna korjattu viljasato oli 489 miljoonaa kiloa suurempi kuin edellisvuonna. 

 

 

Sadon määrä ei kuitenkaan ole korrelaatiossa viljasta saatuun hintaan, sillä viljojen markkinatilanne vaihtelee voimakkaasti. Markkinatilanteen vaihtelut ovat globaaleja ja ne on otettava annettuina suureina.

 

Asiantuntijat ovat laskeneet, että lähes 500 miljoonaa kiloa edellisvuotta suuremman kokonaissadon bruttoarvo on peräti 170 miljoonaa euroa pienempi kuin vuonna 2012 korjatun viljasadon bruttoarvo!

 

Uskon, että luvut tuntuvat monesta lähes käsittämättömiltä – paljon enemmän työtä, mutta rutkasti vähemmän myyntituloja!

 

 

********

 

Olen joskus aiemminkin käsitellyt näillä sivuilla ruissatomme pientä omavaraisuutta.

 

MMM:n Tilastokeskuksen 28.11.2013 julkaisemien ennakkosatotietojen perusteella Suomessa saatiin korjattu ruista viime syksynä laareihin 27,0 milj. kiloa.

 

Rukiin elintarvikekäyttö Suomessa on viime vuosina ollut seuraava:

 

• vuonna 2009 91,1 milj. kiloa
• vuonna 2010 95,3 milj. kiloa
• vuonna 2011 95,1 milj. kiloa
• vuonna 2012 91,9 milj. kiloa

 

Luvut ovat rukiin kokonaiskulutuslukuja, sillä ruista ei käytetä kotieläinten ruokintaan.

 

Kun tiedämme rukiin kokonaistarpeen olevan tasoa 95 milj. kiloa vuodessa ja kun viime syksynä saatiin 27 milj. kilon suuruinen kokonaissato, on helposti laskettavissa, että alkaneena talvena kotimaista ruista riittää vain joka neljänteen leipään!

 

Kolme leipää neljästä on siis leivottava petusta eli tuontirukiista!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaksi poistuu ja vain yksi nousee uutena viljelykiertoon?

Sunnuntai 4.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Olen huolestunut Suomen kasvinviljelyn yksipuolistumisesta, sillä vaarana on kahden merkittävän kasvin poistuminen viljelykierrosta.

 

Rukiin viljelyala alkaa olla huoltovarmuusnäkökohdankin kannalta kriittinen, sillä syksyllä korjattavan ruissadon lisukkeeksi on tuotava ruista kaksinkertainen määrä kotimaasta saatavan määrän lisäksi.

 

Rukiin kylvöaika asettuu elokuun puolenvälin ja syyskuun alkupäivien välille. Pelkään, että rukiinviljelyn kiinnostavuus on nyt niin alhainen, että merkittävää parannusta ainakaan parempaan suuntaan ei ole nähtävissä.

 

 

 

 

Nämä näkymät, joissa esiintyy suomalainen ruispelto, ovat tulevina vuosina entistä harvinaisempia – näin pelkään.

 

 

 

 

Toinen uhanalainen viljelykasvimme rukiin ohella on rypsi.

 

EU:n uunituoretta peittausainepäätöstä saamme kiittää siitä, että tämä maaseutumaisemaa kaunistava näkymä on tulevina vuosina yhä harvinaisempi.

 

 

 

 

Jos ruis ja rypsi ovat poistumassa Suomen pelloilta viljelyskasveina, niin niiden tilalle on ehkä kohoamassa maissi!

Kyseessä on rehumaissi, joka olisikin erinomainen raaka-aine nautaeläinten ruokintaan.

Maissin suomalainen viljelytekniikka on vielä kehittelyn alla, mutta on varmaa, että oikeat viljelymenetelmät löydetään.

 

 

*********

 

Kannan huolta suomalaisesta kotieläintaloudesta, kasvinviljelyn tulevaisuudesta, huoltovarmuudesta sekä kuluttajien ruokaturvallisuudesta ja toivottelen maissin lämpimästi tervetulleeksi suomalaisten peltoviljelykasvien joukkoon.

 

Mutta miten turvaisimme rukiin ja rypsin tulevaisuuden Suomessa?

 

Rukiin osalta ratkaisu on suomalaisen kuluttajan päätettävissä. On vaadittava sellaista leipää, joka on leivottu suomalaisesta rukiista!

 

Rypsin osalta tilanne on haastavampi.

 

Tiedän, että suomalaisesta rypsistä saatava rypsirouhe on haluttua tavaraa kotieläinten rehuseoksissa. Samaa on toki sanottava rypsistä saatavan rypsiöljyn osalta elintarviketeollisuudessa, mutta kun rypsinsiemenestä saadaan öljyä lähes yksi kolmannes, on kotimaisesta rypsistä saatavan öljyn määrä niin suuri, että valtaosa rypsiöljystä on vietävä maailmanmarkkinoille tai kotimaisen öljynjalostuksen raaka-aineeksi ja molemmat markkinasegmentit pystyvät maksamaan rypsiöljystä niin huonon hinnan, että tilanne on vaikea.

 

*********

 

Rypsi – käytän tässä yhteydessä termiä ”rypsi” synonyyminä myös rapsille – on viljelytekniikan vinkkelistä merkittävä kasvi viljelykierrossa.

Toivon, että suomalaiset talonpojat pitävät sen viljelyohjelmissaan, vaikka lyhytnäköiset ja heikosti perustellut EU-päätökset peittaussäännösten osalta sen viljelyä nyt karsastavatkin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ruisleipään on pantava kaksikolmasosaa petäjäistä!

Keskiviikko 31.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Vierailin MMM:n Tiken tilastosivuilla ja lähes järkytyin, sillä rukiin omavaraisuutemme on romahtamassa todella huolestuttavaksi.

 

Tiken (Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus) 19.7.2013 julkaisema ennakkosatoennuste kertoo, että Suomessa tullaan syksyn aikana korjaamaan ainoastaan 32 miljoonan kilon suuruinen ruissato!

 

Olen työni puolesta seurannut Suomen viljatasetta tiiviisti parinkymmenen vuoden ajan ja tiedän, että maamme rukiintarve vuodessa on n. 92 – 100 miljoonaa kiloa.

 

Tiken nyt julkistama tieto merkitsee, että ensi talvena jokapäiväiseen leipäämme on lisättävä petäjäistä eli tuontiruista kaksikolmasosaa!

 

Hyväksymmekö me tämän?

 

Viime vuonna maamme ruissato oli 64 miljoonaa kiloa eli ruissatomme tulee puolittumaan yhden vuoden aikana.

 

Ruissadon puolittumiseen on kaksi syytä; viljelyala on pienentynyt 20.700 hehtaarista 12.500 hehtaariin ja maamme keskisatotaso tulee alenemaan viimevuotisesta 3.090 kilosta per hehtaari 2.580 kg/ha!

 

Rukiinviljelyn ongelmat ovat kaikkien havainnoitavissa, kun liikkuu maakunnissa. Ruispellot ovat todella harvassa.

 

 

********

 

 

Ruismarkkinoilla ilmenee selkeää ylioptimistista asennetta, sillä esim. Suomen suurin rukiinkäyttäjä Fazer unelmoi käyttävänsä vuonna 2016 ruistuotteidensa raaka-aineena yksinomaan kotimaista ruista! Ei tule onnistumaan!

 

Rukiinviljelyn edistämiseksi eräät tahot perustivat ProRuis ry:n, mutta yhdistyksen toimet ovat jääneet suurten sanojen asteelle.

 

*******

 

 

Olen huolestunut rukiin omavaraisuuden hupenemisesta, sillä jopa huoltovarmuusnäkökohdat puolustavat sitä, että rukiin omavaraisuus saataisiin vähintäänkin tuplaantumaan siitä, johon ensi talven aikana tulemme vajoamaan.

 

Rukiinviljelyn pelastamiseksi tarvitaan nyt tekoja – puheet eivät riitä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viherherukka on hieno suomalainen marja!

Tiistai 30.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Viherherukka on monien mielestä paras herukka. Erityisesti lapset pitävät viherherukan miedosta ja makeasta mausta.

 

On ehkä yllätys, että viherherukka on miedosta maustaan huolimatta todellinen C-vitamiinipommi, sillä se sisältää C-vitamiinia lähes yhtä paljon kuin tyrni!

 

Viherherukka on mustaherukan muunnos, joka syntyy mustaherukan itsepölytyksen tuloksena.

 

Viherherukkaa viljellään ainoastaan Suomessa – ehkä tämäkin on yllätys monille.

 

Olemme aikojen kuluessa istuttaneet mökillemme parisenkymmentä viherherukkapensasta ja emme ole sitä katuneet.

 

Siihen aikaan, kun istutimme viherherukkamme, oli ainoa lajike ”Vertti”. Nyt on jalostustyön tuloksena tullut myös muita lajikkeita, mutta niistä meillä ei ole kokemusta.

 

Uusia lajikkeita ovat ainakin ”Vilma” ja ”Venny”.

 

Osa viherherukoistamme on karussa kasvupaikassa metsän vierellä ja siellä viherherukka ei pidä olostaan. Viherherukka vaatii hyvässä kasvukunnossa olevan maan ja sellaisen paikan, jossa kosteutta on sopivasti. Heikosti menestyvien viherherukoidemme vieressä on toinen rivi niitä ja siinä ne menestyvät selvästi paremmin – pienikin kasvupaikan muutos on merkittävä viherherukalle.

 

Vertti-viherherukalla on kaksi heikkoutta; sen kasvutapa on lamoava ja sen marjat varisevat helposti niiden kypsyttyä.

 

Meillä viherherukat kasvavat nurmikolla ja pensasta ympäröivä nurmikko pitää Vertin lamoavan kasvutavan vuoksi leikata lyhyeksi ennen kuin marjat alkavat kypsyä.

 

Viherherukan marjat ovat parhaimmillaan läpikuultavan kypsinä, mutta silloin ne ovat erityisen helppoja varisemaan.

 

 

 

 

Tänä vuonna keksin varisemisongelmaan ainakin osaratkaisun, kun työnsin oksien alle lasten laskettelupulkkia, joihin varisevat marjat sitten ropisivat! Suosittelen.

 

 

 

 

 

Viherherukkasatomme oli tänä vuonna 16 kiloa.

 

Perheessämme herukoiden poimintavastuu on pääosin minulla, mutta vastaavasti minun ei tarvitse osallistua mansikoiden poimintaan eikä marjojen puhdistamiseen. Kuudentoista kilon poimimisessa kuluikin melkein koko toissapäivä.

Olen tulokseen tyytyväinen, sillä pulkkakeksinnön ansiosta jokseenkin kaikki marjat saatiin pakkaseen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Mitä yhteistä on marjapensaiden tukemisella ja kunnallisveron korottamisella?

Perjantai 17.5.2013 - -Esko Erkkilä-

Myönnän, että otsikossa esittämäni kysymys saattaa olla hämmentävä ja vaatii sen vuoksi hieman taustoittamista.

 

Meillä on marjapensaita – mustaherukkaa, punaherukkaa, viherherukkaa, valkoherukkaa ja karviaista – n. 120 kappaletta.

 

Olen harrastelija verrattuna esim. VTT Paavo Väyryseen, jolla on herukkapensaita tuottamassa satoa n. 11.000 kappaletta – näin Paavo kertoi joskus minulle.

 

En ole koskaan hyväksynyt herukkapensaiden tukemista erilaisilla tukisysteemeillä – mielestäni tukisysteemien käyttäminen on osoitus marjanviljelijän ammattitaidottomuudesta.

 

Herukkapensaiden ja myös karviaispensaiden oikea rakenne huolehditaan leikkaamalla. Herukkapensaat on leikattava jokaisena syksynä heti sadonkorjuukauden jälkeen – vain näin pensaat säilyttävät oikean ”ryhtinsä” ja keinotekoisia tukisysteemejä ei tarvita.

 

 

 

En väitä, että tämä viherherukkapensas…

 

 

 

…tai tämä mustaherukkapensas olisivat rakenteeltaan virheettömiä, mutta keinotekoisia tukivirityksiä ne eivät tarvitse.

 

 

 

Miten marjapensaiden tukemista voi verrata kunnallisveron korottamiseen?

 

Marjapensaiden hoitotoimenpiteitä tai hoitotoimenpiteistä laistamista voi vallan hyvin verrata kunnallisveron korottamiseen.

 

Jos kunnan luottamushenkilöt ovat huolehtineet kunnan tuloskunnosta, kunnallisveron korottamisia ei tarvita. Kyse on siis täsmälleen samasta kuin marjapensaiden hoidosta – jos et hoida asioita kunnolla, joudut turvautumaan hätäratkaisuihin!

 

Tampere on esimerkki herukkapensaasta, jolle ei ole aikanaan tehty sen vaatimia toimenpiteitä.

 

Tampereella on tänä vuonna edessään 70 miljoonan euron suuruinen miinusmerkkinen taloudellinen tulos. Leikkaukset ovat takavuosina jääneet tekemättä – rönsyjen on annettu rehottaa.

 

Valitettavasti tilanne näyttää jatkuvan, sillä mitään ei tapahdu.

 

Jatkuvasti saamme Tampereen nettisivuilta lukea ”säästöistä”, jotka heikentävät erityisesti työttömien, eläkeläisten, lapsiperheiden, nuorten sekä muiden vähäväkisten palveluja ja hyvinvointia.

 

Erityisesti suren Hervannan ja hervantalaisten kohtelua, joka alkaa olla samanlaista kuin kuntaliitoksissa isompiin kuntiin yhdistyneiden liitoskuntien kohtalo – kaikki viedään pois!

 

On hyvin ymmärrettävää, että Tampereen virkamiehet ja ylin luottamushenkilöjohto hamuavat kuntaliitoksia kehyskuntien kanssa – he haluavat lisää maksumiehiä Tampereen ongelmille.

 

Onko turha toive, että Tampereen luottamushenkilöt heräisivät ja alkaisivat vaatia kaupungin tehostamaan toimiaan?

Tehostamiseen tarvitaan rakenteiden uudistamista ja sen aloittaminen kaupunkiorganisaation madaltamisella olisi hyvä alku tälle toiminnalle.

 

Puheet ja ajatukset kunnallisveron korottamisesta on heti alkuunsa tyrmättävä – se olisi vihoviimeinen ja tarpeeton temppu Tampereen talouden kuntoonlaittamisessa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Yli puolet on pantava petäjäistä!

Lauantai 9.3.2013 - -Esko Erkkilä-

Saarijärven Paavo sai kahden huonon satovuoden jälkeen hyvän sadon, mutta totesi siitä huolimatta vaimolleen, että pannaan leipään puolet petäjäistä. Syynä Paavon toteamukseen oli, että ”veihän naapurimme touon halla”.

 

Suomalaiset joutuvat ensi talvena laittamaan leipäänsä yli puolet petäjäistä eli tuontiruista, sillä rukiin kylvöala jäi viime syksynä poikkeuksellisen pieneksi.

 

Olen seurannut maamme viljasatojen kehittymistä tiiviisti vuodesta 1996 alkaen.

 

Viime syksynä rukiin kylvöalaksi muodostui maamme EU-ajan pienin, sillä syysruista saatiin kylvöön ainoastaan 14.000 hehtaaria. Keväällä kylvettävä kevätruis nostaa hieman ensi kesän ruisalaa, mutta siitä huolimatta se jää poikkeuksellisen alhaiseksi.

 

Maamme ruisalan pienentymisestä saa käsityksen, kun tietää että vuonna 1940 rukiin viljelyala laski ensimmäisen kerran alle 200.000 hehtaarin ja olympiavuoden eli 1952 jälkeen rukiin kylvöala on ylittänyt 100.000 hehtaarin rajan vain neljänä vuonna – vuonna 1965 meillä ruisala on viimeksi ylittänyt 100.000 hehtaaria.

 

Pitkän aikavälin pinta-alavertailuissa on luonnollisesti huomioitava sodissa Neuvostoliitolle menetetyt maan parhaimmat viljelyalueet.

 

Suomessa rukiinkäyttö on vakiintunut tasolle 86 – 99 miljoonaa kiloa vuodessa.

 

Jos neljäntoistatuhannen hehtaarin ruisalalta saadaan edellisvuosien tapainen keskisato, niin omavaraisuutemme jää ensi talvena alle 50 prosentin!

 

Kolmentuhannen kilon keskisadolla kotimaista ruista tullaan ensi syksynä korjaamaan hieman yli 40 miljoonaa kiloa eli omavaraisuutemme romahtaisi lähelle 40 prosenttia!

 

Onko rukiin omavaraisuutta mahdollisuus nostaa?

 

Suhtaudun tilanteeseen realistisesti ja oletan Suomen ruisomavaraisuuden pudonneen pysyvästi tasolle 50 – 70 %.

 

On muistettava, että ruisomavaraisuuden jääminen noin alas on ollut normaali olotila Suomessa koko sen ajan, kun olemme kuuluneet Euroopan Unioniin.

 

Rukiin kauppaantulomäärät ovat EU-aikana vaihdelleet vuosittain 14 – 76 miljoonan kilon välillä eli emme ole koskaan päässeet täyteen omavaraisuuteen.

 

Rukiin halpa viljelijähinta verrattuna tuontirukiin hintaan on yksi syy, mutta ei suinkaan ainoa syy.

 

Rukiin kylvöajankohdan heikot sääolosuhteet ovat keskeinen syy ja Suomessa viihtyvien ruislajikkeiden heikko satotaso on merkittävä syy rukiinviljelyn heikkoon suosioon.

 

Huoltovarmuuteen liittyvät seikat ovat mielestäni yksi keskeinen tosiasia, jonka vuoksi rukiin omavaraisuuteen pitäisi kiinnittää nykyistä suurempaa huomiota.

Oletan ja jopa tiedän, että rukiin varmuusvarastot ovat ”jollakin tasolla”, mutta ongelma on, että varmuusvarastoissa olevat rukiit ovat valitettavan paljon tuontiruista.

 

 

-Esko Erkkilä- 

Miksi se joka tekee eniten, saa vähiten?

Torstai 15.11.2012 - -Esko Erkkilä-

MTK toteutti eilen hienon kampanjan, jonka tarkoituksena oli selvittää kuluttajille, että kuinka vähän tuottajille maksetaan elintarvikkeiden tuottamisesta.

Kampanjan teemana oli puhuttelevasti:

Miksi se joka tekee eniten, saa vähiten?

 

Kampanja toteutettiin Helsingissä, Hämeenlinnassa, Joensuussa, Jyväskylässä, Kokkolassa, Kuopiossa, Lappeenrannassa, Seinäjoella, Ylivieskassa ja Tampereella.

 

Olin MTK-Viljakkalan edustajana mukana Tampereen Keskustorilla järjestetyssä tilaisuudessa.

 

Tampereella myytiin;

 

• porsaan palapaisti lavasta 500 g, 80 senttiä/kpl (tuottajahinta 1,58 euroa/kg, keskihinta vähittäiskaupoissa 8,23 euroa/kg)
  

• ruisleipä 450 grammaa, 10 senttiä/kpl (tuottajahinta 0,20 euroa/kg, keskihinta vähittäiskaupoissa 4,57 euroa/kg)

 

Hinnat vastasivat sitä hintaa, jonka tuottajat saavat sianlihasta sekä rukiista, joka kuluu yhden ruisleivän valmistukseen.

 

Kuluttajilla oli mahdollisuus ostaa molemmat tarjoustuotteet kerralla ja niiden yhteissummaksi muodostui 90 senttiä. On luonnollista, että ostoksesta sai kuitin.

 

 

 

Tempauksemme sai tamperelaiset liikkeelle, sillä suomalaista ruokaa jonottavien tamperelaisten jono kierteli ympäri Keskustoria.

 

 

Kuluttajien mieliala jonossa oli tuottajien tukena ja sitä vahvisti mm. se, kun MTK-Viljakkalan puheenjohtaja Jukka Niittyoja kertoi jonottajille omakohtaisia kokemuksiaan siankasvatuksesta ja rukiinviljelystä.

 

 

 

Myös minä jaoin esitteitä ruokajonossa odottaville. Saamani palaute tuottajahinnan korjaamistarpeesta oli sataprosenttinen!

 

 

 

MTK-Tampereen projektikoordinaattori Päivi Fallström (vasemmalla) ja Lahdelman tilan omistaja Anne Kaasalainen Mouhijärveltä myivät tuotteet kuluttajille.

 

 

 

Monet mediat olivat kiinnostuneita tapahtumastamme. Tässä Jukka Niittyoja TV2:n kuvattavana.

 

 

 

 

Possuesiliinani oli monien kuluttajien kiinnostuksen kohteena.

Eräs ompelunharrastaja ja kuluttajarouva halusi kuvata minut ja pyysi lähettämään tämän kuvan sähköpostilla itselleen. Tein työtä käskettyä ja suostuin oman kamerani välityksellä mannekiiniksi, sillä rouva kertoi, että hän ompelee samanlaisen esiliinan lahjaksi naapurinsa isännälle!

 

 

 

Tilaisuudessa solmittiin myös aitoja kauppasuhteita suoramyynnin merkeissä.

Tässä Karppilan lihakarjatilan isäntä Hannu Karppila Kangasalta kertoo tilansa suoramyyntitarjonnasta siitä kiinnostuneelle asiakkaalle.

 

 

MTK:n junailema kampanja lähensi alkutuottajan ja kuluttajan välisiä suhteita. Se auttoi kuluttajia ymmärtämään sen ahdingon, johon päivittäistavarakaupan keskittyminen kahden toimijan haltuun on aiheuttanut elintarvikehuollollemme.

 

Jos tilanteeseen ei saada muutosta, on kotimainen elintarviketuotanto kuihtumassa kokonaan pois.

 

Tätä kuluttajat eivät halua!

 

 

-Esko Erkkilä-

Herukkapensaiden leikkaaminen on nyt ajankohtaista!

Lauantai 1.9.2012 - -Esko Erkkilä-

Puutarhassa on nyt aika valmistella asioita talven varalle.

 

Eräs ajankohtaisemmista asioista on herukkapensaiden leikkaaminen.

 

Toimenpide on omassa puutarhassamme ”vaiheessa”, sillä valitettavan monta muutakin puuhaa odottaa tekijäänsä.

 

Herukkapensaiden leikkaaminen ja niiden talvikuntoon saattaminen on kuitenkin meillä saatu alkuun ja siitä jokunen kuva sekä muutama ajatus:

 

Suurin leikkaustarve syksyisin kokemuksemme mukaan on musta- ja viherherukalla. Toki myös puna- ja valkoherukkapensaiden leikkaamisesta on huolehdittava, jos niistä haluaa seuraavana kesä jonkinlaisen sadon.

 

Jotkut leikkaavat herukkapensaat vasta keväällä, mutta meillä leikkaaminen on aina tapahtunut syksyllä.

 

Kerran leikkaaminen jäi huolimattomuuden sekä varhaisen lumentulon vuoksi kevääseen ja se ei ollut hyvä asia.

 

 

 

Työkalut herukkapensaiden leikkaamisessa ovat yksinkertaiset. Vahvempien oksien poistamiseen tarvitaan voimasakset ja pienemmät oksat pystyy hoitelemaan tavallisilla puutarhasaksilla.

Sopiva pressunpalanen tai muovimatto suojaa polvia kostealta maalta, sillä pensaiden juurella pitää työskennellä polvillaan.

On luonnollista, että leikattujen oksien keräämiseen tarvitaan talikkoa, heinähankoa tai haravaa. Myös kottikärryt ovat tarpeelliset, kun oksat kuljetetaan pois puutarhamaalta.

Kuvassa näkyvät tavalliset puutarhasakset olen yli kymmenen vuotta sitten hankkinut ruplilla Vienan Karjalan Uhtualla sijainneesta ”tavaratalosta”. Ne eivät maksaneet Suomen rahassa paljoakaan, mutta ne ovat edelleen meidän parhaat puutarhasakset!

 

 

 

Tässä eräs mustaherukkapensas, joka on leikattu edellisen kerran viime syksynä.

Pensaan takana on kuvausta varten asennettu valkoinen levy. mutta eipä sitä tässä kuvassa paljoakaan näy!

 

 

 

Tässä äskeinen pensas leikkaamisen jälkeen ja…

 

 

 

…nyt myös nurmikko pensaan ympäriltä on leikattu ”säälliseen” kuntoon!

 

 

Vanha viisaus herukkapensaiden leikkaamisessa on se, että leikkaamisen jälkeen pitää pystyä heittämään karvalakki herukkapensaan oksien lävitse!

 

Viisaus pitää paikkansa.

 

Leikkaamisen jälkeen kourallinen PK-lannoitusta pensasta kohti ja sitten saa olla turvallinen olo odottaa kevättä ja ensi kesän herukkasatoa!

 

 

-Esko Erkkilä-