Viljakkalan Seurojentaloyhdistys ry:n Kesäkahvila on aina hieno tilaisuus!

Torstai 8.7.2021 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin eilen Viljakkalan Seurojentalolla Viljakkalan Seurojentaloyhdistys ry:n järjestämään Kesäkahvilaan, jossa musisoi…

 

 

 

…Vilja-trio.

 

 

Vilja-triossa esiintyivät vasemmalta Heidi Olkinuora, Sonja Viitaniemi ja Aino Lähteenmäki.

 

***************

Vilja-trion esitys oli nautittavaa musiikkia ja seuraavan kerran tätä musiikkia – silloin Vilja-kvartettina – pääsee kuulemaan Pengonpohjan rukoushuoneella lauantaina 24.7.2021 klo 21.00 teemalla ”Kesäyön musiikkia”!

 

Vilja-trio halusi toivottaa kaikki tervetulleiksi tuolloin Pengonpohjan rukoushuoneelle!

 

 

Viljakkalan Seurojentalolla Vilja-trio päätti esiintymisensä ajankohtaiseen Eino Leinon teokseen ”Oi kiitos, sa Luojani armollinen…”!

 

 

 

*****************

 

 

Kesäkahvila-tilaisuuden avasi Viljakkalan Seurojentaloyhdistys ry:n

 

 

 

 

…puheenjohtaja Outi Lähteenmäki ja hän myös esitteli Vilja-trion laulajat.

 

 

 

 

Viljakkalan Seurojentaloyhdistys ry:n…

 

 

 

 …sihteeri Olli Ihantola lausui tilaisuuden päätössanat ja kiitti yleisöä!

 

 

 

*******************

 

 

 

Kesäkahvila-hetki vietettiin Viljakkalan perinnevaakunan kannustavan katseen alla ja tilaisuudesta jäi kaikille hyvä mieli!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Rukiin viljelyalan supistuminen on merkinnyt ruiskaunokin harvinaistumista!

Maanantai 5.7.2021 - -Esko Erkkilä-

Ruiskaunokki oli aikoinaan eräs niistä kasveista, jotka luokiteltiin vaarallisiksi rikkakasveiksi – muistan tuon luokittelun 1960-luvun loppuvuosien ajalta oikein hyvin.

 

Ruiskaunokki eli ruiskukka oli aikoinaan hyvinkin yleinen, mutta rukiin viljelyalan supistuminen, tehokkaat rikkakasvien torjunta-aineet sekä tehokas siemenviljan lajittelu ja puhdistaminen ovat merkinneet ruiskaunokin harvinaistumista.

 

 

 

 

 

 

 

 

Viimevuotisella kukkaispellollamme on harvakseltaan ruiskaunokkeja ja annan niiden olla siellä kaikessa rauhassa.

 

 

 

 

Ruiskaunokki on mehiläisten ja muiden mesipistiäisten suursuosikki, sillä sen kukkien mesipitoisuus on korkea.

 

 **********************

 

 

Ruiskaunokki on useissa maissa oikeistopuolueiden tunnuskukka ja herättikin aikoinaan melkoista ihmetystä, että Suomessa Kansallinen kokoomus valitsi tunnuskukakseen vaarallinen rikkakasvin!

 

 

Ruiskaunokki on mm. Viron sekä Saksan kansalliskukka!

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt pitää kastella herukkapensaitakin

Torstai 24.6.2021 - -Esko Erkkilä-

Hyvin edennyt kesä on merkinnyt myös sitä, että herukkapensaiden raakileet ovat kehittyneet poikkeuksellisesti.

 

Satonäkymät ovat herukkasadon osalta kohtuulliset, mutta poutasäät jatkuessaan merkitsevät jonkinlaista uhkaa herukkasadolle.

 

*******************

 

Meillä on mökkimaailmassa vajaat satakunta herukkapensasta ja niiden hyvinvoinnista kannan jonkinlaista huolta.

 

Onneksi esikoisemme rakensi aikoinaan…

 

 

…isomman kastelupumpun runkoputkistoon kaikkiaan yhdeksän ulosottoa ja niistä on nyt helppo kastella herukkapensaita.

 

Kuvassa pienempi pumppu on isompi pumppu ja isompi pumppu puolestaan pienempi pumppu!

 

 

 

Runkoputkiston alempi jakopiste…

 

 

 

…ja tässä runkoputkiston ylempi jakopiste!

 

 

 

Näin sitä vettä tulee samanaikaisesti neljälle herukkapensaalle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Mökki pikkuhiljaa kesäasentoon!

Tiistai 27.4.2021 - -Esko Erkkilä-

Olen viime päivät valmistellut mökkiä kesäasentoon ja eilen sain siinä hommassa pitkän harppauksen eteenpäin, sillä poltin pari pesällistä kaikissa tulisijoissa tulta ja…

 

 

 

…asensin kuumavesikierukan muuripataan!

 

 

Kuumavesikierukan asentamista edelsi kellarissa sijaitsevan painevesipumpun käynnistäminen ja onneksi myös se käynnistyi – nyt taas riittää kaivovettä talousvetenä.

 

 

Muuripadasssa tai oikeammin Kotapadassa oleva kuumavesikierukka on järjestyksessä jo toinen, sillä tyhjensin ensimmäisen vedestä huolimattomasti ja kierukka halkesi jäätymisen seurauksena – onneksi esikoisemme teki uuden kierukan!

 

Kierukassa on kupariputkea 21 metriä ja kun siellä vesi lämpiää puilla, ovat käyttökustannukset edulliset!

 

 

Mökkimaailmassa olosuhteet alkavat olla kohdillaan, kun lämpöä sekä vettä riittää ja nettikin pelittää!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Myöhäisheränneet" leikkaavat nyt herukkapensaitaan

Maanantai 22.3.2021 - -Esko Erkkilä-

Katselin facebookista, kun ”myöhäisheränneet” kaverini leikkasivat herukkapensaitaan.

 

Herukkapensaiden leikkaamisen pitäisi suorittaa syksyllä ja ei suinkaan keväällä – toki se keväälläkin onnistuu, mutta parempi olisi syksyllä.

 

Toiseen virheeseen kiinnitin huomiotani, kun kevätleikkaajan herukkapensailla oli pensaiden ympärillä muovinen panta!

 

Herukkapensaille ei kuulu missään vaiheessa muovisia ja puurakenteisia pantoja tai tukia, sillä herukkapensaiden oikea muoto pitää pystyä hoitamaan leikkaamalla.

 

Olen näissä asioissa tiukka - toki jokainen voi leikkailla tai olla leikkaamatta herukkapensaitaan, mutta paras olisi tehdä nämäkin asiat oikein!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Ruista ranteissa" ja "Ruis miehen tiellä pitää" - suomalaisen rukiin päivä oli helmikuun 28. päivä

Tiistai 2.3.2021 - -Esko Erkkilä-

Helmikuun viimeisenä päivänä eli Kalevalanpäivänä vietimme suomalaisen ruisleivän päivää – kyseessä oli jo viides vuosipäivä tuolla teemalla.

 

Olen seurannut tiiviisti suomalaisten viljojen tasetta Euroopan Unioniin liittymisestä alkaen, sillä 1.1.1995 siirryin työnantajakonsernissani Maatalousryhmän palvelukseen.

 

********************

 

Suomessa rukiinkäyttö on kuluneina vuosina ollut varsin tasaista, sillä se on asettunut vuosittain tasolle 100 miljoonaa kiloa.

 

Määrästä saa parhaan käsityksen, kun toteaa rukiin vuosikulutuksen olevan Suomessa tasolla n. 18 kiloa henkeä kohti.

 

**********

 

Suurimmat rukiinkäyttäjät Suomessa lienevät…

 

 

…Fazer ”Oululainen” tuotemerkillään…

 

ja…

 

 

…ruotsalaisten talonpoikien omistaman Lantmännenin kautta Vaasan Oy.

 

****************

 

Rukiin omavaraisuus oli Suomessa vuonna 2019 poikkeuksellisen vahva, sillä ruissatomme oli silloin jopa 180 miljoonaa kiloa.

 

Viime kesänä satomäärä puolittui ja syksyn 2020 syyskylvöalat ennakoivat, että tulevana syksynä satomäärä jää vielä edellisvuottakin pienemmäksi.

 

Harmillista, sillä vaarana on, että ensi talvena joudumme laittamaan ruisleipäämme ”puolet petäjäistä” eli tuontiruista!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kantakortti kertoo mielenkiintoisia seikkoja mm. varusmiespalveluksen ajalta

Perjantai 29.1.2021 - -Esko Erkkilä-

Kantakortti on jokaisesta puolustusvoimissa palvelusta suorittaneesta laadittu asiakirja, joka sisältää tiedot hänen palveluksestaan puolustusvoimissa.

 

Nykyään kantakortin tai oikeastaan sen kopion saaminen on haasteellista, mutta toki mahdollista.

 

Olin aikoinaan aktiivinen ja sain helposti kopion omasta kantakortistani, mutta vain siltä ajalta, jolloin olin varusmiespalveluksessa ja reservissä Maavoimissa.  Jossain vaiheessa minut siirrettiin reservissä Ilmavoimiin ja siltä ajalta olisin joutunut maksamaan kantakorttitietojen etsimisestä tuntiveloituksen, mutta ainakaan toistaiseksi en ole siihen ryhtynyt.

 

Ihmettelen kyllä Puolustusvoimien menettelyä, että kantakorttitietojen etsimisestä voidaan uhata erillisveloituksella!

 

 

Mutta siitä kantakortistani:

 

 

Toki tiedän sotilaspassitietojeni perusteella, että kaikki arvosanani ovat varusmiesaikana olleet kiitettäviä, mutta mielenkiintoisia ovat ne esimiesteni luonnehdinnat, jotka ilmenevät kantakortissani.

 

 

 

Aliupseerikoulun aikana saamani luonnehdinnat ovat;

 

• tarmokas

• luonteva

• asiallinen

• tunnollinen

• vaativa

 

Reserviupseerikoulun opinnoista olen saanut luonnehdinnat;

 

• jämerä

• tunnollinen

• vaativa

• aloitekykyinen

 

Uutta minulle kantakortissani oli se, että olin aliupseerikoulussa Panssaritorjuntalinjan 1/25 eli priimus ja Reserviupseerikoulun kurssilla 125 kolmanneksi paras 59 oppilaan joukossa eli 3/59.

 

 

Näillä on työelämässäkin pärjätty!

Niin vielä se, että kansakoulupohjalla tässä on pärjätty, sillä eipä ole aikoinaan oppikoulua tullut käytyä ja sotilasarvoni on yliluutnantti.

Siitäkin olen tyytyväinen, että esikoisemme on sotilarvoltaan kapteeni eli joudun ilmoittautumaan pojalleni: "Herra kapteeni, yliluutnantti Erkkilä ilmoittautuu"!

 

 

-Esko Erkkilä-

Se olikin potkupalloilija!

Sunnuntai 17.1.2021 - -Esko Erkkilä-

Vuoden urheilija-titteliä on jaettu vuodesta 1947 alkaen ja eräinä vuosina on erikseen valittu myös kyseisen vuoden naisurheilija – toki monena vuonna naispuolinen urheilija on saanut ”Vuoden urheilija” –tittelin.

 

1947	Mikko Hietanen ja Lassi Parkkinen	Ei vielä jaettu
1948	Heikki Hasu
1949	Viljo Heino	Kerttu Pehkonen
1950	Heikki Hasu	Sylvi Saimo
1951	Veikko Karvonen	Eevi Huttunen
1952	Veikko Hakulinen	Sylvi Saimo
1953	Veikko Hakulinen	Eevi Huttunen
1954	Veikko Hakulinen	Siiri Rantanen
1955	Voitto Hellsten	Mirja Hietamies
1956	Antti Hyvärinen	Siiri Rantanen
1957	Olavi Vuorisalo	Iiris Sihvonen
1958	Vilho Ylönen	Siiri Rantanen
1959	Juhani Järvinen	Siiri Rantanen
1960	Veikko Hakulinen	Eevi Huttunen
1961	Kalevi Huuskonen	Mirja Lehtonen
1962	Pentti Nikula	Maire Rautakoski
1963	Pentti Eskola	Mirja Lehtonen
1964	Eero Mäntyranta	Kaija Mustonen
1965	Jouko Launonen	Maire Lindholm
1966	Eero Mäntyranta	Eila Pyrhönen
1967	Eero Tapio	Eija Krogerus
1968	Kaarlo Kangasniemi	Kaija Mustonen
1969	Kaarlo Kangasniemi	Marjatta Kajosmaa
1970	Kalevi Oikarainen	Marjatta Kajosmaa
1971	Juha Väätäinen	Marjatta Kajosmaa
1972	Lasse Virén	Marjatta Kajosmaa
1973	Mona-Lisa Pursiainen
1974	Riitta Salin
1975	Heikki Ikola	Helena Takalo
1976	Lasse Virén	Helena Takalo
1977	Pertti Ukkola	Lea Hilokoski
1978	Helena Takalo
1979	Pertti Karppinen	Outi Borgenström
1980	Pertti Karppinen	Hilkka Riihivuori
1981	Heikki Ikola	Hilkka Riihivuori
1982	Keke Rosberg	Hilkka Riihivuori
1983	Tiina Lillak
1984	Marja-Liisa Kirvesniemi
1985	Matti Nykänen	Marja-Liisa Kirvesniemi
1986	Marjo Matikainen
1987	Marjo Matikainen
1988	Matti Nykänen	Marjo Matikainen
1989	Marjo Matikainen
1990	Päivi Alafrantti
1991	Kimmo Kinnunen	Marja-Liisa Kirvesniemi
1992	Toni Nieminen	Marjut Lukkarinen
1993	Juha Kankkunen	Sari Essayah
1994	Jani Sievinen	Sari Essayah
1995	Jari Litmanen	Sari Laine
1996	Heli Rantanen
1997	Mika Myllylä	Raija Koskinen
1998	Mika Häkkinen	Satu Pusila
1999	Mika Myllylä	Tuuli Matinsalo
2000	Arsi Harju	Pia Sundstedt
2001	Sami Hyypiä	Pirjo Manninen
2002	Samppa Lajunen	Heli Koivula
2003	Hanna-Maria Seppälä
2004	Marko Yli-Hannuksela	Tanja Poutiainen
2005	Janne Ahonen	Tanja Poutiainen
2006	Jukka Keskisalo	Tanja Poutiainen
2007	Tero Pitkämäki	Virpi Kuitunen
2008	Satu Mäkelä-Nummela
2009	Aino-Kaisa Saarinen
2010	Minna Kauppi	Ei enää jaettu
2011	Kaisa Mäkäräinen
2012	Tuuli Petäjä-Sirén
2013	Tero Pitkämäki
2014	Iivo Niskanen ja Sami Jauhojärvi
2015	Tero Pitkämäki
2016	Leo-Pekka Tähti
2017	Iivo Niskanen
2018	Iivo Niskanen

 

********************

”Vuoden urheilija” –kunniamaininnan saajan valitsevat Urheilutoimittajain liiton jäsenet ja se on parina viime vuonna myös näkynyt valinnassa.

 

Vuoden 2019 osalta valinnan vielä jotenkin ymmärtää, sillä Teemu Pukin valintaa Vuoden urheilijaksi voidaan jotenkin perustella.

 

Täysin metsään mentiin viime vuoden valinnassa, kun hienon kunniamaininnan sai hyvin tuntematon potkupalloilija! En voi käsittää!

 

Kuulin valitun nimen ja oletin kyseessä olevan joku tuntematon jääkiekkoilija, mutta paljastuikin, että kyseessä on potkupalloilija!

 

Vuoden urheilijan kunniamaininnan on yli kuudenkymmenen vuoden ajan saanut ansioitunut ja suosittu urheilija, mutta nyt Urheilutoimittajien liitto on valinnoissaan lähtenyt hakoteille.

 

En tunne taustoja, mutta oletan potkupallotoimittajien kaapanneen ylivallan Urheilutoimittajien liitossa ja se ei ole kunniaksi kenellekään.

 

Vuoden urheilija -äänestykseen voivat osallistua jäsenmaksunsa maksaneet Urheilutoimittajain Liiton ja sen paikalliskerhojen jäsenet. On ollut hankkeita, että tuon hienon kunniamaininnan valintaan voisi osallistua suuri yleisö ja on varmaa, että kahden viime vuoden valinnat kasvattavat paineita valintamenettelyn uudistamiseen.

 

Valintamenettelyn uudistaminen olisi myös Urheilutoimittajien liitonkin etu, sillä niin vahvasti nyt kyseinen porukka kusee omiin muroihinsa!

 

 

-Esko Erkkilä-

 

 

Tulevaisuudenuskoa riitti!

Sunnuntai 15.11.2020 - -Esko Erkkilä-

Viimeistään nyt on herukkapensaiden syysleikkaamisen aika!

Maanantai 24.8.2020 - -Esko Erkkilä-

On selvää, että herukkapensaat on joka vuosi leikattava ja minä kun olen vankkumaton syysleikkaamisen kannattaja, niin sain tuon tärkeän homman tehtyä eilen.

 

 

Meillä on herukoita – valkoherukkaa, punaherukkaa, viherherukkaa ja mustaherukkaa – muutamalla alueella mökkimaailmassa, mutta tältä ne näyttävät vanhimmalla alueella leikkaamisen jälkeen.

 

Leikkaamisen jälkeen tanner oli kuin sotatannerta, mutta tässä leikatut oksat ovat jo peräkärrykyydillä matkalla kohti polttopaikkaa.

 

Leikatut oksat pitääkin hävittää polttamalla, sillä vain siten niissä piileskelevät taudit ja tuholaiset pystytään tuhoamaan - olen vuosikaudet taistellut mustaherukan äkämäpunkkia vastaan ja yhä se vaan jaksaa vaivata!

 

 

 

Herukkapensaiden leikkaaminen viivästyi minulta ainakin viikon verran, sillä osa pensaista ehti jo etualalla olevan tapaan kellastua; takana oleva pensas on vielä vihreä ja siis sellainen, jollainen leikatun herukkapensaan pitääkin olla.

 

 

Syysleikkaamisen jälkeen jokaiselle herukkapensaalle pitää annostella kourallinen fosforia (P) ja kaliumia (K) sisältävää syyslannosta herukkapensaiden ”talviturkiksi” – pitää muistaa, että typpeä (N) sisältäviä lannoitteita ei pidä syksyllä kasveille antaa.

 

Näillä toimenpiteillä olen luottavainen ensi kesän herukkasatoihin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt pitäisi ehtiä poimimaan metsässä ja trekooleilla!

Lauantai 8.8.2020 - -Esko Erkkilä-

Harvoin on luonnonantimista sellaista ruuhkaa ja tarjontaa, kuin on näinä päivinä.

 

Metsät ja trekoolimaat – jopa pihat – ovat täynnä todellista lähiruokaa.

 

Olin alkuviikosta neljä päivää ulkomaanmatkalla ja voi sitä luonnonantimien ruuhkaa, joka nyt painaa päälle!

 

***********

Lakoista eli hilloista eli suomuuraimista näin ”etelän miehenä” en päässyt osalliseksi, mutta olipa hienoa seurata tuttujen hillasaaliita facebookista. Aivan käsittämättömän suuria saaliita!

 

 

*******************

 

 

 

Vadelmaa olemme saaneet suuria määriä ja todellista lähivadelmaa, sillä matkaa poimintapaikoille on ollut vain hieman runsas sata metriä.

 

Vadelmasadon poiminta jatkuu, mutta nyt ne ovat niin rubiininpunaisia, että varisemisherkkyys on suuri.

 

 

 

Herukanpoiminnan aloitin punaherukoista ja niidenkin kohdalla satotaso on hyvä.

 

Alkukesän kuivuuskautena satonäkymät olivat heikot, mutta sateet tekivät herukoille hyvää ja pakastettavaa löytyy puskista.

 

Punaherukoiden jälkeen herukoista on vuorossa valkoherukka, viherherukka ja viimeisenä mustaherukka.

 

 

 

Mökkitonttimme erikoisuus on parikin kantarellipaikkaa, jotka sijaitsevat runsaan kymmenen metrin etäisyydellä verannaltamme.

 

 

 

Kantarellit ovat vielä pieniä, mutta eilen aloitin alueiden kastelun, joten eiköhän niillekin kokoa kerry!

 

 

Onneksi mansikat on saatu pakkaseen, joten niiden osalta ei enää ole suurta murhetta; ai niin onpas, sillä versojen leikkaaminen on sopivana päivänä työlistalla!

 

On tämä sadonkorjuuaika hienoa aikaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Räkättirastaat ja "paskonärhit" vainoavat punaherukoita, mutta eivät valkoherukoita, viherherukoita ja eivät myöskään mustaherukoita!

Keskiviikko 15.7.2020 - -Esko Erkkilä-

Nyt on aika suojata marjapensaat räkättirastailta ja kaikilta ”paskonärhiltä”, mutta on hyvä tiedostaa, että suojaus verkottamisella on tarpeelliselta vain punaherukoiden osalta.
 
 
Tässä muutama kuva eilen tekemältämme verkottamiselta:
 
 

 
 

 
 

 
 

 
 

**************************
 
 

 
 

Rehvastelin joskus Paavo Väyryselle…

 

 

 

…että meillä on satakunta herukkapensasta – Paavo palautti minut reaaliaikaan, kun totesi, että hänellä on 10.000 herukkapensasta.

 

 
No, sen jälkeen tiedän, että Paavo on laajentanut herukkaviljelyksiään 20.000 herukkapensaaseen!
 
 
Pitäisköhän suutarin pysyä lestissään; niin kumman suutarin vai ehkä sittenkin kummankin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt on kiire suorittaa herukkapensaille kevätruiskutus

Sunnuntai 12.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Herukkapensaiden, mutta myös omenapuiden, kirsikkapuiden, päärynäpuiden sekä muidenkin hedelmäpuiden kevätruiskutusten aika on viimeistään nyt.

 

Kevätruiskutukset pitää suorittaa mahdollisimman varhain keväällä, mutta kuitenkin niin, että hallaöistä ei ole enää vaaraa.

 

Olen parina edellispäivänä hoitanut kevätruiskutukset ja niiden suorittamisesta muutama kuva!

 

 

Paras väline kevätruiskutusten tekemiseen on ksvinsuojeluainesäiliöllä varustettu lehtipuhallin. Asioista tietämättömät jopa pilkaavat lehtipuhallinta turhakkeeksi, minua minua tuo aiheeton pilkkaaminen ei haittaa, sillä minulla on parinkymmenen vuoden kokemus Stihl-lehtipuhaltimen monikäyttöisyydestä.

 

 

 

Käytän SUN 7E –kevätruiskutetta ja sen joutuvat hyväksymään torjunta-aineeksi kiivaimmatkin luomuintoilijat, sillä tuon aineena tehoaineena on parafiiniöljy eli ”kyntteli”.

 

SUN 7E:n teho on oikeastaan mekaaninen, sillä parafiiniöljy muodostaa ötököiden ympärille parafiinikalvon, jonka läpi ötökät eivät pääse tuhoamaan hyötykasveja.

 

 

 

Herukkapensaat ja myös muut hyötykasvit pitää ruiskuttaa siten, että kaikki oksat tulevat joka puolelta märiksi.

 

 

 

Herukkapensaiden pahin vihollinen on äkämäpunkki ja valitettavasti sanotaan, että kevätruiskutteetkaan eivät pysty koteloimaan äkämäpunkkia – kuvassa kämmentäni vasten äkämäpunkin vioittama mustaherukkapensaan oksa.

 

 

Äkämäpunkki pääsi tuhoamaan synnyinkotini nurmikolla olleet nelisenkymmentä mustaherukkapensasta ja samaa äkämäpunkki pyrkii nyt tekemään myös mökkitonttini mustaherukkapensaille.

 

Uskon nyt saaneeni ainakin erävoiton äkämäpunkista, kun viime syksynä suoritin voimakkaan harvennusleikkauksen mökkitonttini mustaherukkapensaille ja kun nyt keväällä suoritin kunnollisen sekä perusteellisen kevätruiskutuksen.

 

Äkämäpunkin vioittamat oksat on vietävä mahdollisimman kauas kunnalliselle jätepisteelle ja niitä ei missään tapauksessa saa jättää omalle tontille.

 

Äkämäpunkin vioittamat versot voi näin keväisin napsia pois, mutta nekin on vietävä omalta tontilta kunnalliselle jätehuoltopisteelle eli mahdollisimman kauas.

 

Napsin minäkin joitakin äkämäpunkin vioittamia versoja, pistin ne takkini taskuun, tyhjensin takkini taskut kunnallisella jätepisteellä jätesäiliöihin ja kaiken lopuksi laitoin takkini kotona pesukoneeseen!

 

Kaikesta huolimatta en ole suinkaan varma, että etteikö äkämäpunkki olisi taas vaivanani ensi kesänä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Hävittäjähankinnoista ei pidä luopua edes aikataulua rukkaamalla!

Keskiviikko 8.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Korona-tilanne on antanut maamme puolustusvalmiudesta vähät välittäville tilaisuuden alkaa puhumaan hävittäjähankinnoista luopumisesta tai ainakin niiden viivästyttämisestä.

 

Suomen nykyinen hävittäjäkalusto koostuu Hornet-hävittäjistä, jotka otettiin Suomessa käyttöön 1995–2000. Niiden elinkaareksi arvioitiin tuolloin 30 vuotta ja viimeiset Hornetit poistuvat käytöstä 2030 mennessä. Uusien hävittäjien pitäisi olla käytössä vuonna 2025 eli aikaa ei ole hukattavissa.

 

 

 

Sain aikoinaan palvella reserviläisurani lopussa Ilmavoimien leivissä ja silloin opin tuntemaan mm. niitä pilotteja, jotka lensivät jenkeissä valmistettuja Hornetteja Suomeen.

 

Tässä kuva eräässä kertausharjoituksessa saamastani palkintotaulusta, jonka sain ammunnoissa pärjäämisestäni.

 

******************

 

Puolustusvoimien logistiikkalaitos on lähettänyt 31.10.2019 tarkennetut tarjouspyynnöt Hornetit korvaavista hävittäjistä.

 

Tarkennettu tarjouspyyntö koskee seuraavia monitoimihävittäjiä sekä niihin liittyviä järjestelmiä ja aseita: Boeing F/A-18 Super Hornet (Yhdysvallat), Dassault Rafale (Ranska), Eurofighter Typhoon (Iso-Britannia), Lockheed Martin F-35 (Yhdysvallat) ja Saab Gripen (Ruotsi).

 

Kaikki ehdokkaana olevat hävittäjät olivat näytillä Pirkkalan tukikohdassa ennen korona-kriisiä ja Pirkkalan lentokentän itäisen laskeutumisreitin alla asuvana sain aitiopaikalta seurata hävittäjäehdokkaiden esittelylentoja.

 

Suomen hallitus tekee päätöksen Hornet-kaluston seuraajasta vuonna 2021. Hankkeen budjetin enimmäismäärä on 10 miljardia euroa. Investoinnin suuruutta arvioitaessa pitää muistaa, että koronan extra-kustannukset Suomelle ovat ainakin 20 miljardia euroa.

 

 

Niin olisihan Suomella toki vaihtoehto Hornettien korvaajaksi eli liittyminen Natoon, vaan eipä taida saada kannatusta edes niidenkään keskuudessa, jotka kritisoivat Hornettien korvaajien hankintaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Minullehan tämä passaa!

Lauantai 14.3.2020 - -Esko Erkkilä-

On se kovaa tämä korona-hössötys, mutta kaikessa kaameudessaan se kyllä minulle passaa.

 

Katselin kalenteriani ja kovin on tullut väljää eilisen ja toissapäivän aikana.

 

Poikkesin toissapäivänä mökkimaailmassa ja jo silloin iski kova kaipaus, että sinne pitäisi päästä.  Tuo tunne vahvistui eilen, kun tuutin täydeltä tuli tietoja uusista rajoituksista.

 

 

 

Mansikkamaalla ei vielä ole puuhasteltavaa, mutta kynnet syyhyvät!

 

 

 

Syksyllä istutetut valkosipulit ovat terhakoina työntämässä kasvuun!

 

 

 

Herukkapensaat odottavat kevätruiskutuksia, mutta (yö)pakkasten pelossa niitä ei vielä uskalla suorittaa.

 

 

 

Alppiruusut kukkivat täysillä vajaan kolmen kuukauden kuluttua; vai ehtivätkö jo aikaisemmin!

 

 

Vielä kerran:

Minullehan tämä passaa, sillä mökkimaailma odottaa minua!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kierros Kizhin saarella on kokemisen arvoinen!

Keskiviikko 31.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Saavuimme taannoisella Kyröläismatkallamme Kizhin saarelle aamun varhaisimmalla kantosiipialuksella 6.7.2019 ja aloimme tutustumaan tuohon jopa tarunhohtoiseen saareen.

 

 

 

 

 

Saari on pituudeltaan viitisen kilometriä ja leveydeltään leveimmältä kohdaltaan n. 800 metriä. Saari on Unescon maailmanperintökohde.

 

 

 

 

 

Oppaanamme oli Tatyana, joka paria kielioppivirhettä lukuunottamatta osasi hyvin suomenkielen.

 

 

 

 

 

Tässä Tayana yhdessä hymyilevän matkanjohtajamme kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen kanssa toivottaa meidät tervetulleiksi Kizhin saarelle.

 

 

 

 

 

Oikealla näkyvä Preobrazhenskaja (Kristuksen kirkastuksen) 22-kupolinen kesäkirkko (v. 1714) on saaren arvokkain puurakennustaiteen luomus ja sen vieressä vasemmalla oleva Pokrovskaja (Pyhän Neitsyen esirukouksen) talvikirkko (v. 1764) on toiseksi merkittävin Kizhin pogostin kirkkoryhmässä.

 

 

Kesäkirkko on ollut remontissa jo vuosikymmenet ja sinne ei turisteilla ole pääsyä, mutta talvikirkko on avoinna saarella vieraileville.

 

 

 

 

 

Talvikirkon ikonostaasi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kolme munkkikaapuihin pukeutunutta miestä esittivät meille mieleenpainuvasti ortodoksisen laulun!

 

 

 

 

 

Jatkoimme Tatyanan johdolla…

 

 

 

 

 

 

…seuraavaan kohteeseen, jossa olikin paljon nähtävää!

 

 

 

 

 

Matkalla sinne kuvasin vielä kerran sekä kesäkirkon, että talvikirkon.

 

 

 

 

 

Seuraava kohde oli siis tämä iso talo, jossa olikin paljon nähtävää!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rakennuksen ”pirtissä” paulotti helmiä täydellistä suomea puhuva nainen, joka olisi mielellään myynyt paulottamiaan helminauhoja.

 

 

 

**********

 

 

 

 

Poistuimme rakennuksesta sen jälkeen, kun vielä olimme tutustuneet saarella käytettyihin veneisiin ja kalanpyydyksiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kiertomatkamme loppupuolella pysähdyimme ja meitä tuli tervehtimään kaksikin sorsapoikuetta, jotka olivat tottuneet turistien antamiin makupaloihin.

 

 

 

 

 

Matkailu Venäjällä ei ole mitään, jos ei pääse tutustumaan venäläiseen vessaan, jossa tarpeet tehdään nousemalla pytyn reunoille seisomaan!

 

 

 

 

 

Loppumatkalla satamaan saimme katsella edellämme lähteneen kantosiipialuksen riehakasta menoa kohti Petroskoita!

 

 

 

 

 

Sitten oli meidänkin vuoro luovuttaa Kizhin vierailulle oikeuttavat kaulanauhat laivapojille ja nousta paluumatkaa varten Meteor-luokan kantosiipialukseen!

 

 

 

Kizhi tuli nähtyä ja koettua – suosittelen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Taistelua äkämäpunkkia vastaan on vaikea voittaa

Sunnuntai 5.5.2019 - -Esko Erkkilä-

Juuri näihin aikoihin on mustaherukkapensaissa helppo havaita sen pahin vihollinen eli äkämäpunkki tai ainakin sen aiheuttama vioitus.

 

 

Olen yhden taistelun hävinnyt äkämäpunkkia vastaan, sillä jouduin kaivamaan kaikki mustaherukkapensaat pois synnyinkotini herukkamaalta, kun kaikki pensaat olivat pahoin äkämäpunkin saastuttamia.

 

 

Nyt minulla on menossa mökkimaailmassa toinen taistelu äkämäpunkkia vastaan ja eipä hyvältä näytä.

 

 

 

 

 

Meillä on alue, jossa on nelisenkymmentä erilaista marjapensasta ja niistä puolet on mustaherukkapensaita.

 

 

Äkämäpunkin saastuttama alue oli aluksi pieni kulmaus, mutta nyt saastuneita pensaita on laajemmalti.

 

 

 

 

Kuvasin kättäni vastaan muutamia äkämäpunkin saastuttamia mustaherukkapensaiden oksia – kas näin:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Torjuntakeinona käytin jo syysleikkauksen aikana voimakasta leikkausta ja jatkoin saastuneiden versojen poistamista myös nyt.

 

 

Äkämäpunkin saastuttamia ja poisleikattuja oksia ei saa jättää paikoilleen vaan ne on poltettava tai kuljetettava kauas jätepisteille muovisäkissä.  Meillä lähin jätepiste sijaitsee vajaan kilometrin päässä, mutta minä vein saastuneet oksat seuraavalle jätepisteelle, joka sijaitsee kymmenen kilometrin etäisyydellä mökiltämme.

 

 

 

 

 

Sanotaan, että parafiinipohjaiset kevätruiskutteet eivät tehoa äkämäpunkkiin, mutta kaikesta huolimatta ruiskutin saastuneet pensaat erityisväkevällä seoksella.

 

 

 

Saa nähdä, että miten minun taistelussani äkämäpunkkia vastaan nyt käy, mutta ennuste ei ole kaksinen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

RUK:n kurssipuukko on perhekunnassamme isältä pojalle jatkunut perinne

Torstai 14.2.2019 - -Esko Erkkilä-

Suoritin varusmiespalvelukseni pääosin vuonna 1967, mutta ikäluokkamme kotiuttaminen tapahtui RUK:n käyneiden osalta vasta 10.1.1968.

 

 

 

 

 

 

Siivoilin ja järjestelin erästä piironginlaatikkoa ja löysin sieltä mieluisan muiston varusmiesajaltani eli RUK-kurssipuukkoni.

 

 

Tavoitteeni oli päästä Reserviupseerikouluun Haminaan ja niin myös tapahtui – RUK-kurssini oli numeroltaan 125.

 

 

RUK-kurssipuukkoni on taattua Iisakki Järvenpää-laatua ja ilmeisesti samoin on yhä edelleen.

 

 

Nykyään – tarkasti ottaen kurssista 129 alkaen – RUK-kursseilla on oma erillisnimi, mutta minun aikanani niin ei vielä ollut.

 

 

Perhekunnassamme on toinenkin RUK-kurssipuukko, sillä vanhin poikamme kävi myös RUK:n.

 

 

*******************

Kurssini priimus ja priimusmiekan saaja oli sittemmin professoriksi ylennyt Risto Sänkiaho, jonka Pientalopoikien puoluesihteeri Eino Poutiainen sitten aikoinaan proknooseillaan päihitti oikein kunnolla - Sänkiaho joutui häpeään!

Toinen kurssikaveri oli sittemmin kansanedustajaksi kohonnut Esko-Juhani Tennilä, joka silloin opiskeli Tampereella ja hän kulki Haminaan samalla bussilla kuin me monet muut. Esko-Juhanilla oli silloin taloudellisesti tiukkaa ja monesti hän lainasi matkarahat meiltä muilta, mutta aina hän maksoi velkansa.

Kolmas sittemmin julkisuuden henkilöksi kohonnut kurssikaverini oli "EU-professori" Esko Antola, jonka kanssa olin samassa tuvassa alokasaikana, aliupseerikoulussa, RUK:ssa ja vielä myös kokelasaikana.

 

 

Työelämän aikana työpöytäni oli Raisiossa ja sen myötä tapasin yöpyä ainakin yhtenä yönä syrjä-Suomessa eli Turussa.

 

 

Tein iltalenkkejä Aurajoen rantamilla ja muutaman kerran tapasin kaimani ja muistelimme menneitä.

 

 

Varusmiesaika oli mukavaa aikaa ja se kasvatti niihin vaikeisiinkin tehtäviin, joihin työelämä sitten aikanaan johdatti.

 

 

Olen Puolustusvoimille kiitollinen varusmiesajasta ja erityisesti niistä kertausharjoitusjaksoista, joihin sain varusmiespalveluksen jälkeen osallistua.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Siemenpussien saapuminen merkitsee, että nyt mennään vauhdilla kevättä kohti

Lauantai 12.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Posti toi eilen mieluisan paksun kirjeen, sillä minulle saapui viisi pussillista erilaisia sipulinsiemeniä!

 

 

Valkosipulin siemensipulit ja porkkanan sekä palsternakan siemenet ovat jo hangen alla riveissä vartoomassa kevään tulemista ja sitä, että pääsevät kasvamaan.

************

 

 

 

 

 

Tilasin muutama päivä sitten neljänlaisia sipulinsiemeniä netin kautta ”Siemenkauppa.com” – osoitteesta ja paksuhko siemeniä sisältänyt kirjelähetys saapuikin eilen.

 

 

Lähetyksessä oli seuraavanlaiset siemenet:

 

 

 

 

 

Jättisipuli

Tätä odotan suurella mielenkiinnolla, sillä olen jo monta vuotta ajatellut, että jättisipulia pitäisi kokeilla.

 

 

 

 

 

Hopeasipuli

Tätä olen joskus kokeillut ja on maultaan hieno sipuli!

 

 

 

 

 

Keltasipuli

 

 

 

 

 

Pillisipuli

 

 

 

**************

 

 

 

 

Tavarantoimittaja oli laittanut kaupanpäälle extra-pussillisen Rukolaa (ruotsiksi sinappikaali).

 

 

Mielestäni koko parttian hinta toimituskuluineen oli kohtuullinen eli 13,70 euroa.

 

 

Sipulinsiemenet on saatu ja nyt alkaa kova ahertaminen esikasvatuksen merkeissä.

 

 

Saapa nähdä, että onnistunko uusien sipulilajien kasvattamisessa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viime kesänä korjattu ruissato oli pienin "miesmuistiin"!

Maanantai 26.11.2018 - -Esko Erkkilä-

Luonnonvarakeskus julkaisi 22.11.2018 ennakkosatoarvion viime kesänä korjatusta viljasadosta ja se on karua kerrottavaa.

 

 

Viljojen kokonaissato on useina vuosina lähennellyt 4 miljardia kiloa ja viime vuonnakin se oli hieman yli 3,4 miljardia kiloa eli tarkalleen 3.418 miljoonaa kiloa.

 

 

Viime kesänä viljojen kokonaissato romahti ennakkotietojen mukaan n. 700 miljoonaa kiloa eli tasolle hieman päälle 2.700 miljoonaa kiloa.

 

 

Olen seurannut Suomen viljasatoja ja niiden kehittymistä siitä saakka, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995.  Vuoteen 2010 saakka seurasin viljasatojen kehittymistä työni puolesta ja sen jälkeen harrastuksesta.

 

 

Viime kesän satoluvuista eniten huolestuttaa rukiin kokonaissato, sillä se romahti kauas omavaraisuudesta.

 

 

Rukiin elintarvikekäyttö Suomessa liikkuu vuodesta toiseen tasolla 95 – 100 miljoonaa kiloa vuodessa, mutta kun viime kesän ruissato oli ainoastaan 41 miljoonaa kiloa, se merkitsee, että nyt on meidän laitettava rukiin joukkoon ”puolet petäjäistä” eli tuontiruista!

 

 

Tilanteesta taustaa sen verran, että viime kesänä korjatun ruissadon pienuus johtuu syksyn 2017 vaikeista syyskylvöolosuhteista.

 

 

Syksyllä 2017 ruista saatiin kylvöön ainoastaan 16.500 hehtaarille ja kun keskimääräinen hehtaarisato jäi 2.490 kiloon, niin kokonaissato notkahti peräti 64 %!

 

 

Vuosina 2008 – 2017 rukiin keskisato oli 2.980 kiloa per hehtaari, joten viime kesä oli ruissadon osalta lähes katastrofi!

 

 

Edellisvuonna eli vuonna 2017 ruissato oli 113,5 miljoonaa kiloa ja saattaa olla, että silloin ruista jäi hieman varastoihin.

 

 

Tilanne on kuitenkin huolestuttava, sillä monet ruismyllärit joutuvat tulevana talvena uusimaan jauhopussiensa ulkoasun ja poistamaan niistä siniristilipun ja koko suomalaisuusilmeen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-