Hämeenkyrön Mannanmäessä taisteltiin Isänmaan puolesta 14 - 24.3.1918

Perjantai 30.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyrön Mannanmäki sijaitsee Kyröskoskelta kolmen kilometrin päässä VT3:n varrella pohjoiseen mentäessä.

 

 

Mannanmäessä käytiin kovia taisteluja Vapaussotamme aikana maaliskuussa 1918.

 

 

 

 

 

Mannanmäessä on 15 metriä korkea näkötorni, joka samalla…

 

 

 

 

 

 

…on Vapaussodan taisteluissa Hämeenkyrössä kaatuneen kuudenkymmenenkahdeksan Valkoisen muistomerkki.

 

 

 

”Tää taistotanner sankarteoin

ain ajast aikain julistaa.

Oot kaunihimpi monin verroin

sa vapahana synnyinmaa.

 

Miespolvi poistuu aikanansa

mutt velvoitus on sama tää:

ett vapahana maa ja kansa

sun jälkehesi tänne jää.”

 

 

 

 

 

 

Sotiemme aikana näkötornia käytettiin ilmavalvonta-asemana, jossa päivystäneiden lottien muistolaatta paljastettiin elokuussa 2014.

 

 

 

Näkötornista on hienot näköalat joka suuntaan:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

******************

 

 

 

 

 

Mannanmäen näkötorni ja Vapaussodassa kaatuneiden muistomerkki vihittiin käyttöönsä 24.3.1938 eli Mannanmäen taistelujen 20-vuotispäivänä.

 

 

******************

Pääsin käymään näkötornissa 8.8.2019 ja eräs seikka näkötornin huipulla harmitti ja ihmetytti; en ole missään ja en ole koskaan nähnyt niin paljon lentomuurahaisia, kuin on näkötornin huipulla.

 

 

Annan vahvan palautteen tornin omistajalle Hämeenkyrön kunnalle sekä näkötornin haltijalle eli Vapaussodan ja Itsenäisyyden Kyrösjärven Seudun Perinneyhdistykselle: Hoitakaa tuholaistorjunta nopeasti kuntoon, sillä lentomuurahaiset saattavat tehdä pahaakin jälkeä arvokkaalle rakennukselle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kierrätysneuvos Matti Järvenpään 1980-luvulla laatiman "Konflikti"-teoksen sanoma on yhä tänäänkin ajankohtainen

Lauantai 24.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Jatkan tänäänkin hämeenkyröläisen kierrätysneuvoksen Matti Järvenpään taidetuotannosta kertomista ja tänään on vuorossa taiteilijan itsensä päätyönään pitämä ”Konflikti”-teos.

 

 

 

 

 

”Konflikti” on maapallon muotoinen kookas taideteos, jolla on vahva sanoma rauhan puolesta.

 

 

 

 

 

Kierrätysneuvos on tehnyt tätä teosta aikoinaan kahdeksan vuotta ja eräänä pitkittymisen syynä on ollut se, että teoksen keskeisiä osasia eli halkomakirveitä ei ollut helppo saada tarvittavaa määrää!

 

 

 

 

 

Sodan, taistelun ja kirveiden kalistelun yläpuolella on kuitenkin kaksi onnea tuovilla hevosenkengillä koristeltua rauhankyyhkystä, jotka silloin kylmän sodan ja myös nyt nykyaikana antavat uskoa rauhanaatteen voitolle!

 

 

Puhutteleva teos!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Presidentti ja valiokuntaneuvos

Tiistai 20.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen MTK-Viljakkalan jäsen ja pääsin sen jäsenenä elokuun alussa käymään hämeenkyröläisen "kierrätysneuvos” Matti Järvenpään (syntynyt 1936) rakentamassa Rautapuistossa.

 

 

Käynnistä taitaa riittää juttuaineksia useampaankin juttuun, mutta aloitan otsikkoaiheella.

 

 

 

 

 

Tässä kuvassa on itse kierrätysneuvos romuraudasta rakentamansa ”Presidentti ja valiokuntaneuvos” -teoksen äärellä.

 

 

Puuttuu vain se, että presidentti huiskaisisi käsilaukullaan valiokuntaneuvosta!

 

 

 

*******************

 

 

 

 

Minulla on yksi henkilökohtainen muistelus presidentistä ja valiokuntaneuvoksesta; kas näin:

 

 

Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen jäsenenä olin kutsuvieraana mukana Finlandia-talolla vuonna 2006, kun Suomen Syöpäyhdistys täytti 70-vuotta ja etupenkissä istuivat juhlaamme juhlistamassa Tasavallan Presidentti Tarja Halonen sekä puolisonsa valiokuntaneuvos Pentti Arajärvi.

 

 

Jossain vaiheessa valiokuntaneuvos nousi ylös ja käveli arvokkaasti etuoikealle kulisseihin – puolisonsa jäi itsekseen istumaan eturiville.

 

 

Luulimme, että valiokuntaneuvos-Pentti lähti käymään kusella, mutta niin ei ollut, sillä hän ei juhlan kestäessä enää saapunut paikalleen!

 

 

No, Hämeenkyrön Rautapuistossa valiokuntaneuvos seisoo presidentin vierellä ja hänellä ei ole tarvetta käydä kusella tai muutenkaan kouluttaa puolisoaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Uskomatonta, jos Salmin ortodoksikirkko voidaan vielä pelastaa!

Maanantai 5.8.2019 - -Esko Erkkilä-

Salmi on entinen suomalainen kunta pakkoluovutetussa Karjalassa.

 

Kunta sijaitsee silloisella Suomen itärajalla Laatokan pohjoisrannalla. Manneralueen lisäksi Salmiin kuuluvat minulle hyvinkin tutut Mantsinsaari ja Lunkulansaari – saaret ovat tulleet minulle tutuiksi kolmenkymmenen vuoden aikana, sillä anoppini oli syntynyt Mantsinsaarella ja olen ainakin kolmesti käynyt Mantsissa.

 

 

Mantsiin kuljetaan Lunkulansaaren läpi, joten myös se on ainakin ”läpiajosaarena” tullut minulle tutuksi.

 

 

*****************

 

 

Kuten eilen kerroin, poikkesimme Kyröläismatkallamme Salmin hautausmaalla, jossa sijaitsee mm. Aunuksen retkeläisten muistomerkki.

 

 

 

 

Salmin keskustassa, Tulemajoen korkealla rantatöyräällä sijaitsee Salmin ortodoksinen kirkko eli Pyhän Nikolauksen kirkko.  

 

 

Toki tänään voidaan perustellusti todeta, että kyseessä on rauniokirkko, mutta toisaalta joudun toteamaan, että tuossa tilassa se on omien havaintojeni mukaan ollut jo kolmekymmentä vuotta.

 

 

 

 

 

Kirkon rakentaminen alkoi vuonna 1817 Pavel ja Ivan Gromovin toimiessa rakennuttajina. Valmistuttuaan vuonna 1823 se vihittiin käyttöönsä.

 

 

On selvää, että kirkkoa piti korjata vuosien saatossa ja eräs korjausoperaatio oli se, kun kirkko sai päälleen uuden peltikaton.  Kuparikattoremontti ”liippaa” minua ja Rouvaani läheltä, sillä Rouvan eno – Juhani Ahven – osallistui nuorena poikana kirkon kattoremonttiin.

 

 

 

 

 

Emme Kyröläismatkallamme käyneet kirkossa sisällä ja käynti siellä olisikin hengenvaarallista puuhaa, sillä putoilevat tiilet ovat ainainen uhka kirkkosalissa kävijöille.

 

 

Harmillista Salmi ortodoksisen kirkon osalta on se, että kellotapulissa aikoinaan olleista yhdestätoista kirkonkellosta ei yhtäkään onnistuttu pelastamaan, vaan ne kaikki jäivät miehittäjän saaliiksi.

 

 

***********************

 

 

Salmin tiilisellä ortodoksikirkolla on ollut edeltäjinä ainakin kaksi puukirkkoa ja niistä toinen on aikoinaan siirretty Mantsinsaarelle – olen joskus saanut nähdä Mantsin Työmpäisten kylässä rukoushuoneen jäännökset, mutta ilmeisesti Salmista Mantsiin siirrettyä kirkkoa ei uudelleenrakennettu Työmpäisiin vaan kyse on vaatimattomammasta tsasounasta.

 

 

**********************

 

 

Viittaan tämän juttuni otsikkoon, kun kerron Yle Uutisten 7.11.2017 julkaisemasta uutisesta, joka on otsikoitu näin:

 

 

”Salmin ortodoksikirkko vaurioitui sodissa pahoin – nyt se korjataan entiseen loistoonsa”

 

 

Toivon toki, että uutinen pitää paikkansa, mutta vaikea sitä on todeksi uskoa!

 

 

Joka tapauksessa suosittelen googlaamaan tuon yllä lainausmerkeissä olevan uutisotsikon, lukemaan jutun ja toivomaan, että se joskus olisi totta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kierros Kizhin saarella on kokemisen arvoinen!

Keskiviikko 31.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Saavuimme taannoisella Kyröläismatkallamme Kizhin saarelle aamun varhaisimmalla kantosiipialuksella 6.7.2019 ja aloimme tutustumaan tuohon jopa tarunhohtoiseen saareen.

 

 

 

 

 

Saari on pituudeltaan viitisen kilometriä ja leveydeltään leveimmältä kohdaltaan n. 800 metriä. Saari on Unescon maailmanperintökohde.

 

 

 

 

 

Oppaanamme oli Tatyana, joka paria kielioppivirhettä lukuunottamatta osasi hyvin suomenkielen.

 

 

 

 

 

Tässä Tayana yhdessä hymyilevän matkanjohtajamme kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen kanssa toivottaa meidät tervetulleiksi Kizhin saarelle.

 

 

 

 

 

Oikealla näkyvä Preobrazhenskaja (Kristuksen kirkastuksen) 22-kupolinen kesäkirkko (v. 1714) on saaren arvokkain puurakennustaiteen luomus ja sen vieressä vasemmalla oleva Pokrovskaja (Pyhän Neitsyen esirukouksen) talvikirkko (v. 1764) on toiseksi merkittävin Kizhin pogostin kirkkoryhmässä.

 

 

Kesäkirkko on ollut remontissa jo vuosikymmenet ja sinne ei turisteilla ole pääsyä, mutta talvikirkko on avoinna saarella vieraileville.

 

 

 

 

 

Talvikirkon ikonostaasi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kolme munkkikaapuihin pukeutunutta miestä esittivät meille mieleenpainuvasti ortodoksisen laulun!

 

 

 

 

 

Jatkoimme Tatyanan johdolla…

 

 

 

 

 

 

…seuraavaan kohteeseen, jossa olikin paljon nähtävää!

 

 

 

 

 

Matkalla sinne kuvasin vielä kerran sekä kesäkirkon, että talvikirkon.

 

 

 

 

 

Seuraava kohde oli siis tämä iso talo, jossa olikin paljon nähtävää!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rakennuksen ”pirtissä” paulotti helmiä täydellistä suomea puhuva nainen, joka olisi mielellään myynyt paulottamiaan helminauhoja.

 

 

 

**********

 

 

 

 

Poistuimme rakennuksesta sen jälkeen, kun vielä olimme tutustuneet saarella käytettyihin veneisiin ja kalanpyydyksiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kiertomatkamme loppupuolella pysähdyimme ja meitä tuli tervehtimään kaksikin sorsapoikuetta, jotka olivat tottuneet turistien antamiin makupaloihin.

 

 

 

 

 

Matkailu Venäjällä ei ole mitään, jos ei pääse tutustumaan venäläiseen vessaan, jossa tarpeet tehdään nousemalla pytyn reunoille seisomaan!

 

 

 

 

 

Loppumatkalla satamaan saimme katsella edellämme lähteneen kantosiipialuksen riehakasta menoa kohti Petroskoita!

 

 

 

 

 

Sitten oli meidänkin vuoro luovuttaa Kizhin vierailulle oikeuttavat kaulanauhat laivapojille ja nousta paluumatkaa varten Meteor-luokan kantosiipialukseen!

 

 

 

Kizhi tuli nähtyä ja koettua – suosittelen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kirjojen paikka ei ole roskalavalla!

Tiistai 18.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Maksan Pirkanmaan Jätehuolto Oy:lle jätemaksua kolmen kiinteistön osalta eli Tampereella omakotitalosta, Viljakkalan vapaa-ajanasunnosta ja vielä maatalousyhtymämme osalta.

 

 

Omakotitalon jätteet noudetaan tontilla oleva jätesäiliö parin viikon välein tyhjentäen, mutta ”mökkiroskat” vien matkani varrella sijaitsevien jätepisteiden säiliöihin.

 

 

Vein muutama päivä sitten mökkiroskia erään jätepisteen jätesäiliöön ja huomasin säiliössä paljon kirjoja.

 

 

Mielestäni kirjojen laittaminen jätesäiliöön on verrattavissa kirjojen polttamiseen kirjarovioilla ja kirjarovioiden roihuamisesta ei maailmanhistoriassa ole seurannut mitään hyvää.

 

 

Pelastin muutaman kirjan ja mukana oli kolme todellista helmeä.

 

 

 

 

 

 

Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä…

 

 

…on Talvisodassa Lapin ryhmän komentajana toimineen kenraali K. M. Walleniuksen kirja, joka kuvaa Walleniuksen omakohtaisia kokemuksia 1920-luvulta. K. M. Wallenius oli sotilasurallaan kiisteltykin persoona, mutta hänen kirjoittamiensa kirjojen luulisi kiinnostavan kaikkia.

 

 

Hämeenmaa 7 ja sen alaotsikkona Längelmäen elämää ja oloja…

 

 

…kertoo niistä tutkimuksista ja sisältää aikalaishaastatteluja Hämäläis-Osakunnan Kotiseutukerhon vuonna 1935 Längelmäellä tekemästä työstä.

 

Kerrassaan mielenkiintoisia juttuja minullekin, jolla ei ole sen kummempia siteitä Längelmäelle.

 

 

Kalevalan laulumailta…

 

 

…on I. K. Inhan paksu teos, jonka sisältö perustuu kirjailijan vuonna 1911 tekemään matkaan Karjalan laulumaille.

 

Olen monesti ajatellut, että tuo teos pitäisi saada ja nyt se on minulla!

 

 

Nykyään nettiaikana tulee aivan liian vähän luettua kirjoja, mutta noihin kolmeen tulen perehtymään.

 

 

 

Onkohan niin, että tuo kirjojen jättäminen jätesäiliöön perustuu siihen, että perikunnan jäsenet ovat siivonneet jonkun kulttuuria arvostaneen henkilön jäämistöä ja sen vuoksi kirjat olivat päätyneet roskikseen – harmillista sinänsä, mutta onni minulle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Virkamiesten märkä uni toteutuu ja kuntalaisdemokratia kaventuu, kun Tampereen Infra Liikelaitos tänään yhtiöitetään

Maanantai 17.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Infra Liikelaitos (alussa nimeltään Tampereen Infratuotanto Liikelaitos) perustettiin vuoden 2009 alussa, kun eräitä Tampereen kaupunki-infraan liittyviä toimintoja koottiin ja keskitettiin yhdeksi vastuuyksiköksi.

 

 

Vastaperustetun liikelaitoksen palveluksessa oli 795 henkilöä.

 

 

Sain toimia silloisen Tampereen Infratuotanto Liikalaitoksen johtokunnan varapuheenjohtaja neljä vuotta ja totean, että aika oli mielenkiintoista ja haastavaa. Työelämässä hankittu tehostamis- ja saneerauskokemus olivat enemmän kuin paikallaan.

 

 

Yhtenä yönä Infran veloitushintoja laskettiin 10 % ja se aiheutti melkoisia haasteita liikelaitoksen taloudelle – hintojen alentaminen oli kuitenkin välttämätöntä, jotta uuden liikelaitoksen toiminta voitiin saada melko lyhyellä aikataululla kompensoimaan  sitä Tampereen kaupungin taloudellisesti surkeaa taivallusta joka jatkuu yhä.

 

 

Varapuheenjohtajakauteni jälkeen sain toimia johtokunnan jäsenenä vielä neljä ja puoli vuotta ja sinä aikana tamperelaiset saivat nauttia Infran kelvollisesta taloudellisesta tuloksesta. Olimme silloin ehken ainoa Tampereen kaupungin yksiköistä, joka pääsi tulostavoitteeseensa.

 

 

Infran johtokunnassa oli kokoomuslaisia, demareita, vasemmistoliittolaisia, vihreitä, perussuomalaisia ja minä keskustalaisena, mutta milloinkaan puoluepoliittiset tarkoitusperät eivät ilmenneet johtokuntatyöskentelyssä, sillä me kaikki halusimme toimia tamperelaisten parhaaksi.

 

 

Saimme liikelaitoksen talouden kahdeksan ja puolen vuoden työskentelyn jälkeen liikeylijäämätasolle plussalle n. viisi miljoonaa euroa ja se on merkittävä tulos talousongelmissa rypevässä Tampereella.

 

 

*********************

 

 

Tänään kaupunginvaltuustossa siunattava Infran yhtiöittäminen on valitettava askel asukasdemokratian kannalta Tampereella.

 

 

Yhtiöittämisen jälkeen Infra siirtyy osakeyhtiölain piiriin ja silloin yhtiön hallituksen ainoa tavoite on hyvän taloudellisen tuloksen tekeminen. Painoarvoa ei ole henkilöstön mielipiteellä, yksikössä vallitsevalla yhteishengellä, eikä puhettakaan kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksista.

 

 

Huvittavaa, kun kaupunginvaltuutetut toistelevat, että heillä olisi mahdollisuus saada tietoja yhtiöitetyn Infran toiminnasta – turhaan toistelevat.

 

 

Valtuutetut saattavat saada jälkijättöisesti joitakin tietoja yhtiön toiminnasta, mutta minkäänlaiseen etukäteisohjaukseen valtuutetuilla ei ole pienintäkään mahdollisuutta. Liikelaitoksen johtokunta pääsi jokaisen asiakohdan kohdalla sparraamaan toimivaa johtoa ja tarvittaessa asettamaan kyseenalaiseksi kaikki pienimmätkin suunnitelmat – yhtiöittämisen jälkeen se ei ole mahdollista.

 

 

Infran yhtiöittämistä on yritetty jo monta kertaa, mutta ennen tätä päivää se ei ole onnistunut.

 

 

Virkamiehet ovat antaneet liikelaitoksena toimivalle Infran johtokunnalle aikoinaan tunnustusta, kun yhtiöittämistä on aikaisemmin yritetty.

 

 

Muistan vallan hyvin, kun eräs johtava virkamies totesi, että liikelaitoksen johtokunta teki arvokkaan työn, kun se sai toimillaan liikelaitoksen henkilömäärän alennettua 795 -> tasolle 430. Jos tätä ei johtavan virkamiehen mukaan olisi tehnyt luottamushenkilöiden johtama johtokunta ja sen olisi joutunut tekemään yhtiöitetyn osakeyhtiön hallitus, olisi siitä noussut melkoinen kalabaliikki.

 

 

 

Kiitokset kuitenkin tässäkin yhteydessä niille tamperelaisille poliittisille päättäjille, jotka luottivat kahdeksan ja puolen vuoden ajan siihen, että liike-elämässä hankkimallani tiedolla ja kokemuksella oli käyttöä kaupunkilaisten parhaaksi!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Herra kapteeni: Yliluutnantti Erkkilä ilmoittautuu ja onnittelee!"

Keskiviikko 5.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa oleva armeijamuotoinen tervehdys oli minulle totuutta eilen aamulla, kun soitin vanhimmalle pojalleni aamutervehdyksen.

 

 

Mieluusti tuon tervehdyksen teinkin vaikka se merkitsi, että menetin perhekunnassamme sotilasarvoltaan korkeimman sotilasarvon omaavan perheenjäsenen aseman.

 

 

Olen aikoinaan saanut ylennyksen yliluutnantiksi, mutta niin on saanut myös vanhin poikamme.

 

 

Ylennysajankohdan perusteella olen ollut perhekuntamme ykkönen sotilasarvoissa, mutta eilen Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä tilanne muuttui, kun…

 

 

 

 

 

…vanhin poikamme Juha sai ylennyksen kapteeniksi.

Tässä kuva Juhan ylennyksestä kertovasta tiedotteesta.

Arvostan poikani saamaa ylennystä!

-Esko Erkkilä-

"Kiitos sulle Esko; tämän takia me täällä olemme!"

Torstai 30.5.2019 - -Esko Erkkilä-

Rannekanavaoireyhtymällä tarkoitetaan tilannetta, jossa käden peukalonpuoleista osaa hermottava keskihermo on puristuksissa kämmeneen johtavassa rannekanavassa.

 

 

Rannekanavanoireyhtymää poteva kokee peukalonsa olevan kylmä, tunnoton ja muutenkin ”pelistä poissaoleva” – kipu peukalossa on jatkuvaa ja kipuilu on kovinta öisin.

 

 

Kuuluin siihen 1 – 2 prosenttiin miehistä, jotka joutuvat kokemaan rannekanavaoireyhtymän – naisista saman joutuu kokemaan 2 – 5 prosenttia!

 

 

Rannekanavaoireyhtymän syytä ei varmuudella tiedetä, mutta kyseessä lienee vahvasti perinnöllinen taipumus, mutta myös ylipaino, nivelreuma, diabetes, munuaissairaudet ja kilpirauhasen vajaatoiminta ovat riskitekijöitä.

On mielestäni selvää, että runsas tietokonehiiren käyttäminen pahentaa rannekanavaoireyhtymää, joten koko ajan oireita nytkin lisään!

 

 

Sairautta – sillä sairaudesta kai on kyse – yritetään hoitaa lastoittamalla ranne, mutta omakohtaisen kokemukseni mukaan perin heikolla menestyksellä.

 

 

Omalla kohdallani lastoittaminen tehtiin mielestäni virheellisesti eli liian lyhyellä lastoituksella. Toisella lastoituskerralla vaadin lastoittamaan käteni sormenpäitä myöten, mutta Tampereella Hatanpään sairaalassa lastoittajana toiminut ”kaikkitietävä” osa-aikainen lastoittaja ei suostunut siihen, vaan teki täysin toimimattoman lastoituksen.

 

 

Onneksi pääsin leikkaukseen, mutta liian myöhään, sillä pysyvänluonteisia vaurioita ehti syntymään.

 

 

Oireet jäivät kolme varttia kestäneessä paikallispuudutuksessa tehdyssä leikkauksessa Hatanpäälle, mutta peukaloni toiminta yskähtelee edelleen.

 

 

*****************

 

 

Rannekanavani leikkaus suoritettiin 27.3.2019 ja silloin leikkaava lääkäri ilmoitti soittavansa 29.5.2019 eli noin kahden kuukauden kuluttua.

 

 

Lääkäri soitti eilen eli täsmälleen sovittuna aikana.

 

 

Kerroin, että varsinaiset kivut jäivät Hatanpäälle kaksi kuukautta sitten, mutta tunto peukaloon on alkanut palailla vasta viimeisen viikon aikana.

 

 

Lääkäri totesi tilanteen kehittymisen olevan normaalia ja saattaa kulua ainakin vielä kuukausi, että tilanne kohenee koko ajan.

 

 

 

Evästykseni rannekanavaoireyhtymään poteville on se, että älkää pitkittäkö leikkaukseen pyrkimistä, sillä vain leikkaus pystyy parantamaan vaivan. Nopea leikkaukseen pääseminen vähentää niitä pysyviä vaurioita, joita ongelma aiheuttaa.

 

 

Olen luottavaisin mielin peukaloni puolesta ja kiittelinkin minua leikannutta lääkäriä vuolaasti ja kannustin häntä tärkeässä työssään.

 

 

Lääkäri – jonka nimeä en tiedä – sanoi puhelunsa lopuksi nuo otsikossa olevat sanat:

 

 

 

”Kiitos sulle Esko; tämän takia me täällä olemme!”

 

 

-Esko Erkkilä-

Vaalit maksavat yhteiskunnalle paljon, mutta ovat puolueille rahasampo

Keskiviikko 29.5.2019 - -Esko Erkkilä-

Tässä jutussani en puutu vaalien poliittiseen puoleen, mutta käsittelen vaalien teknistä puolta.

 

 

Vaikka lähdinkin politiikan taustatoimijaksi vasta vuonna 2008 eli yli viiskymppisenä, olen saanut kokea varsin monipuolisesti vaalitoiminnan eri osa-alueet.

 

 

Ehdokasvinkkelistä minulla on kokemusta kolmista kuntavaaleista eli vuosilta 2008, 2012 ja 2017.

 

 

Kunnallisjärjestön vinkkelistä olen saanut toimia mukana kolmien kuntavaalien lisäksi muutamissa presidentinvaaleissa ja muutamissa eduskunta- sekä EU-vaaleissa.

 

 

Vaalien luottamushenkilönä sain olla muutaman vuoden Tampereen Keskusvaalilautakunnan jäsenenä sekä ainakin kaksissa vaaleissa kotiäänestyksen vaalivirkailijana ja useissa vaaleissa vaalilautakunnan jäsenenä.

 

 

Ennakkoäänestysten vaalivirkailijana en ole toiminut ja samoin en ole ollut vaalivirkailijana laitosäänestyksissä.

 

 

********************

 

 

En nyt jaksa kaivella tilastoja, mutta oletan, että ennakkoäänestys on vallannut äänestystapana kuluneen kymmenen vuoden aikana lisää suosiota.

 

 

Uskon, että ennakkoäänestys lisää suosiotaan myös jatkossa ja pidän sellaista kehitystä hyvin luontevana.

 

 

Ennakkoäänestyksen suosion kasvaminen ja varsinaisena äänestyspäivänä tapahtuneen äänestysinnon hiipuminen pitäisi alkaa näkymään myös niissä menettelytavoissa, joilla Suomessa äänestetään.

 

 

Vaalipäivän äänestykseen tapahtuva massiivinen panostaminen on yhteiskunnalle kallista, mutta puolueille merkittävä rahasampo.

 

 

Varsinaisena äänestyspäivänä äänestyspaikoilla norkoilevat vaalivirkailijat ovat puolueidensa sinne valitsemia henkilöitä, jotka ovat valtuuttaneet yhteiskunnan maksamaan luottamushenkilöpestistään saamasta palkkiosta osan ns. puolueverona taustapuolueelleen.

 

 

Puoluevero merkitsee n. 190 euron suuruisesta päiväpalkkiosta 20 – 25 euron suuruista jyvitystä puolueen kassaan.

 

 

Tampereella yhden äänestyspaikan vaalilautakunnassa on kymmenen jäsentä eli puolueet saavat yhdeltä äänestysalueelta luottamushenkilömaksuja suuruusluokkaa 2.000 euroa ja kun äänestysalueita on lähes 70, niin luottamushenkilömaksuja puolueille joudutaan maksamaan lähemmäs 150.000 euroa eli puolueet saivat Tampereella huhtikuun eduskuntavaaleista ja toukokuun EU-vaaleista yhteiskunnalta yhteensä suuruusluokaltaan 300.000 euron suuruisen virkistysruiskeen.

 

 

Laskekaapa, että paljonko puolueet saavat valtakunnan tasolla rahoitusta vaaleista!

 

 

Äänestysalueen vaalivirkailijan kannalta n. 190 euron suuruisesta palkkiosta menee alkuvaiheessa veroa 60 % ja kun summasta vielä vähennetään puoluevero, niin käteen jää 13 tunnin pituisesta työrupeamasta hieman päälle 50 euroa – toki lopullisessa verotuksessa vero-% laskee melkoisesti.

 

 

Mitäkö ehdottelen?

 

 

Ehdottelen vaalivirkailijoiden määrän alentamista vaalipäivän osalta muutamalla hengellä ja sitä, että vaalihuoneistot suljettaisiin jo vaikkapa klo 18.00.

 

 

Satsauksen puolelle puolestaan ehdottelen resurssien lisäämistä ennakkoäänestykseen, sillä ennakkoäänestyksen merkitys tulee koko ajan kasvamaan.

 

 

Ehdotukseni on yhteiskunnan kannalta nollasummapeliä, sillä panostukset vaalipäivältä ennakkoäänestykseen olisivat yhteisvaikutukseltaan samat kuin säästöt vaalipäivältä..

 

 

Puolueet menettäisivät ehdotuksessani, sillä ennakkoäänestyksessä vaalivirkailijat ovat enimmäkseen opiskelijoita ja he eivät kai maksa puolueveroja – korjatkaa, jos olen väärässä.

 

 

Ehdotukseni kaikuu varmaan kuuroille korville, sillä vaalit ovat puolueille niin suuri rahoitusmesenaatti, että muutoksia ei tulla näkemään!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Turkistalous alentaa "jokapäiväisen makkarapakettimme" hintaa

Perjantai 17.5.2019 - -Esko Erkkilä-

On selvää, että hallitustunnustelut – vai ovatko ne jo hallitusneuvotteluja – tuovat pintaan jälleen kerran kysymyksen turkistuotannosta luopumisesta.

 

 

Suomalaisen turkistalouden työllistävä vaikutus on 5.000 henkilötyövuotta ja se luo verotuloja 150 miljoonaa euroa vuodessa eli Keravan kaupungin verran.

 

 

Turkistalous tuottaa nahkojen lisäksi lannoitteita, biopolttoaineita sekä rehujen raaka-aineita.

 

 

Liian vähälle huomiolle on jäänyt turkistalouden merkitys elintarviketuotannon kiertotaloudessa, sillä elintarviketeollisuuden sivuvirtojen hyödyntäjänä turkistalouden merkitys on huomattava.

 

 

Lihanjalostusteollisuudessa syntyvät rehujakeet – teurasromppeet – turkistalous pystyy hyödyntämään ja jopa maksaa niistä teurastamoille hyvää hintaa. Tämä toiminta alentaa kuluttajan ostaman makkarapaketin hintaa merkittävästi.

 

 

 

 

Tunnen turkistalouden ja ainakin siihen liittyvän ”rehutehtailun” hyvin, sillä sain työurani aikana toimia parikin vuotta Suomen vanhimman turkisrehuyrityksen Monäs Feed Oy Ab:n hallituksen jäsenenä.

 

 

Hallituksen jäsenyyteni ajoittuu siihen aikaan, jolloin työantajani Rehuraisio Oy toimi Monäs Feed Oy Ab:n emoyhtiönä.

 

 

Monäs Feed Oy Ab on yhä edelleen juridisesti itsenäinen yritys ja nyt sen osake-enemmistön omistaa Etelä-Pohjanmaan Minkinrehu Oy.

 

 

 

*******************

 

 

Tässä Etelä-Pohjanmaan Minkirehu Oy:n nettisivuilta kopioitua aineistoa Monäs Feed Oy Ab:n vaiheista:

 

 

1957 Ab Monäs Frys perustettiin.

1980 Uusi keittö uudenaikasella tekniikalla rakennettiin.

1982 KWH osti Monäs Frys. Uusi firmanimi oli Oy KWH Monäs Ab.

1992 Raisio tuli enemmistö-omistajaksi. Uusi firmanimi oli Monäs Feed Oy Ab.

2002 Uusi pakkasvarasto rakennettiin sekä tehtiin muutoksia tuotantolaitoksessa.

2008 E-P:n Minkinrehu uusi omistaja.

 

Keskustalla ja RKP:llä tulee olemaan tärkeä rooli tulevassa hallituksessa – jos sellainen saadaan suunnitellussa muodossa syntymään - jotta elinvoimaisen turkistalouden asema Suomessa saadaan säilymään!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sillamäki oli Viron neuvostomiehityksen aikana salattu kaupunki

Sunnuntai 21.4.2019 - -Esko Erkkilä-

Tallinnasta on Narvaan matkaa 194 kilometriä ja ennen Narvaan saapumista on mahdollisuus tutustua Sillamäen kaupunkiin.

 

 

Sillamäki sijaitsee Tallinnan suunnasta saavuttaessa 25 kilometriä ennen Narvaa ja itä-virossa matkaajan matkailijan kannattaa siellä ehdottomasti poiketa – näin teimme myös me Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen jäsenet, jotka huhtikuun alkupuolella tutustuimme pohjois- ja itä-Viroon.

 

 

Sillamäki oli Neuvostoliiton miehityksen aikana salattu kaupunki, sillä sitä ei virallisten tietojen mukaan ollut lainkaan olemassa.

 

 

Salaaminen johtui siitä, että Sillamäki oli sijaintipaikkakunta Neuvostoliiton johtaville ydinaseasiantuntijoille, jotka mm. kehittivät Neuvostoliiton ensimmäisen ydinpommin.

 

 

Viron uudelleenitsenäistymisen myötä Sillamäen alueella on suoritettu mittavat ydinjätteiden puhdistustoimenpiteet ja nykyään Sillamäki on kaikille avoin kaupunki.

 

 

Olen saanut menneitten vuosien aikana monesti poiketa Sillamäessä, mutta mainion oppaamme…

 

 

 

 

 

…Oiva Pohjarannan johdolla opin taas 9.4.2019 paljon uutta Sillamäestä.

 

 

 

 

 

Sillamäen vaakuna

 

 

 

 

 

Kirkkoa muistuttava Sillamäen kaupungintalo

 

 

 

 

 

Tästä näkymästä Sillamäe tunnetaan – Odessan portaita ja Versailles´n palatsin puistonäkymää muistuttava näkymä Suomenlahdelle.

Kuvassa näkyvän puistotien rakennustyö maksoi 1,4 miljoonaa euroa ja siitä EU eli me kaikki muut EU-kansalaiset maksoimme 1,1 miljoonaa euroa.

 

 

 

 

 

Sillamäen kaupungissa Neuvostoliiton aikana työskennelleiden …

 

 

 

 

 

….ydinvoima-asiantuntijoiden kunniaksi pystytetty muistomerkki.

 

 

 

 

 

Sillamäen kulttuurikeskus, jonka pohjakerroksessa on ydinpommin kestävä väestönsuoja.

 

 

 

 

 

Kulttuurikeskus on rakennettu vuonna 1989 eli vain kolme vuotta ennen Neuvostoliiton romahtamista.

 

 

 

 

Väestönsuojassa on nykyään museo, jonka perusnäyttely on omistettu Sillamäen neuvostoaikaiselle kaudelle.

 

 

Valitettavasti emme käyneet museossa, sillä matkanjohtajana en tiennyt, että museoon olisi ollut mahdollisuus päästä ja pääsymaksukin olisi ollut kohtuullinen eli 1 euro per kävijä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rantanäkymä Suomenlahdelle.

 

 

Muistattehan, että takavuosina Sillamäelle oli matkustajalaivalla yhteys Kotkasta, mutta vähäisen kysynnän vuoksi hanke ei kannattanut – kannustan uuteen yritykseen!

 

 

 

 

 

Idyllinen tuokiokuva Sillamäestä kohti Suomen rannikkoa!

 

 

 

 

 

EU on vahvasti mukana, kun Sillamäkeä kehitetään ja kaupungin kehittämistä toivon myös minä - se suora lauttayhteys Suomesta Sillamäelle olisi parasta kehittämistä!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vuorineuvosten vikatikki oli Fazerin onni!

Tiistai 12.3.2019 - -Esko Erkkilä-

Olemme näinä päivinä saaneet lukea, että Fazer on laajentamassa toimintaansa ksylitolin valmistamiseen.

 

 

Fazer investoi 40 miljoonaa euroa tehtaaseen, joka valmistaa ksylitolia kaurankuorijauhosta.

 

 

Fazer tunnetaan makeisistaan, mutta viljabisneksessä toimivat tuntevat Fazerin myös Suomen suurimpana viljanjalostajana.

 

 

********************

 

 

Työelämäni aikana Fazerin Oululaisen mylly koettiin Raisiossa kilpailijana, mutta minä puolestani koin Fazerin hyvänä yhteistyökumppanina, sillä vastasin Raision rehuteollisuudessa raaka-ainepäällikkönä rehuseostemme raaka-aineista ja niiden luotettavasta saannista.

Pystyin luomaan Fazer Myllyyn sellaiset yhteistyösuhteet, että saimme kuukausittain ostaa Fazerilta merkittävät määrät vehnäleserehujauhoa rehuseostemme raaka-aineeksi.  Neuvottelut ja tapaamiset Fazer Myllyn vastuuhenkilöiden kanssa olivat tiukkoja, mutta miellyttäviä ja aina pyrimme löytämään molempia osapuolia rikastuttavat (sananmukaisesti) ratkaisut.

********************

 

 

 

Minulle on kerrottu ja tiedän asian, että 1960 ja 1970 lukujen vaiheessa Fazer halusi ostaa leipomonsa raaka-aineeksi jauhoja silloisilta myllyalan johtavilta yrityksiltä eli Vaasan Höyrymylly Osakeyhtiöltä ja Raision Tehtailta.

 

 

Vaasan Höyrymyllyä johti silloin vuorineuvos Erik Tuomas-Kettunen ja Raision peräsimessä oli sittemmin vuonna 1970 vuorineuvoksen arvon saanut Veikko Vainio.

 

 

Fazeria johtanut Peter Fazer ei pitänyt siitä, että Tuomas-Kettunen ja Vainio eivät suostuneet myymään vuonna 1958 Fazerin ostamalle Oululaisen Leipomolle jauhoja sopuhintaan ja tämän seurauksena Fazer päätti rakentaa Lahteen oman myllyn.

 

 

Oululaisen mylly avattiin Lahdessa vuonna 1971 ja Vaasan Myllyn sekä Raision vuorineuvokset jäivät nuolemaan näppejään.

 

 

Vaasan Höyrymylly Osakeyhtiö on vuosien saatossa kokenut kovia ja se on jo aikoja sitten irtaantunut jauhatustoiminnasta – nykyään yrityksen jäänteet ovat pohjoismaisen elintarvikejätti Lantmännenin omistuksessa.

 

 

Raisio on suurimmista ajoistaan eli 3.000 hengen yrityksestä kutistunut alle 300 hengen miniyritykseksi.

 

 

Vaasan Myllyn ja Raision aikoinaan hyljeksimä Fazer työllistää tänä päivänä yli 13.000 työntekijää, joista Suomessa n. 6.000 henkilöä.

 

 

Lahdessa sijaitseva Fazer Mylly on jo monet vuodet ollut Suomen suurin mylly-yksikkö!

Tämmöinen pieni, mutta tärkeä muistelos suomalaisen myllymaailman ja elintarviketeollisuuden kehitysvaiheista tänään!

 

 

Kiitokset Fazerille niistä yhteistyön vuosista, jolloin sain tehdä yhteistyötä sen kanssa ja parhaat menestyksen toivotukset sen uusimmasta ideasta eli ksylitolin valmistamisesta kaurankuorijauhosta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Alakuloa, murhetta ja surua Elämän polulla

Keskiviikko 13.2.2019 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Ikurissa ovat paikallinen urheiluseura Ikurin Vire ja Ikuri-Haukiluoman omakotiyhdistys toteuttaneet tänäkin vuonna Jääveistospolun yhdessä ison joukon taiteilijoita ja Suomen Jouluvalo Oy:n kanssa.

 

 

Jääveistospolun nimi on Elämän polku!

 

Jääveistospolulla on pituutta kolmisensataa metriä ja sen varrella on lähemmäs parisenkymmentä jäätaideteosta.

 

 

Harmittelen, että en poikennut ihailemaan jääveistospolun hienoja taideteoksia pakkassään aikana, sillä viime maanantaina teokset olivat lämpöaallon seurauksena täynnä alakuloa, murhetta ja jopa surua.

 

 

Alakuloa lisäsi ”Juutas Käkriäinen” –sää, sillä taivaalta vihmoi märkää räntää.

 

 

Poikkesin polulla heti iltapäivän aluksi ja on selvää, että ajankohta ei antanut mahdollisuuksia suurten elämyksien kokemiselle – polun äänimaisema oli toki nautittava, mutta jääveistosten valoista ei luonnollisesti pystynyt päivänvalolla nauttimaan.

 

 

Kuvasaaliini jäi kalpeaksi, kun vertaa niihin kuviin, joita vierailijat ehtivät ottamaan ennen lämpöaallon iskemistä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 ****************

 

 

Elämänpolun parhaat veistokset olivat suojattu lämpöaallolta vaahtomuovisuojuksin ja niistä ei nyt päässyt nauttimaan:

 

 

 

 

 

 

 

 

*****************

 

 

 

 

 

 

Kiitokset Elämänpolku-jääveistosteoksen taloudellisille tukijoilla – toivottavasti jaksatte ensi vuonnakin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Yksityistiet ovat yhteiskunnalle rahastusautomaatti!

Lauantai 9.2.2019 - -Esko Erkkilä-

Jutun otsikko tuntuu ehkä aluksi yliampuvalta, mutta odottakaas, kun selitän!

 

 

Yksityistieverkon pituutta on vaikea määritellä tarkasti. Liikenneviraston mukaan yksityisteitä on 359 703 kilometriä.  Määrä vastaa noin 80 % Suomen tieverkosta.

 

 

Vaikka yksittäisten yksityisteiden liikennemäärät ovatkin pieniä, ne ovat hyvin merkittäviä haja-asutusalueiden ja mökkiliikenteen ja esimerkiksi metsäteollisuuden puukuljetusten kannalta. Yksityistieverkosta käytetäänkin usein nimitystä tieverkon hiussuonisto.

 

 

Olen maksumiehenä viidessä yksityistiessä ja sen lisäksi Rouva on osakkaana kahdessa yksityistiessä, joten tunnen maksumiehen roolin kohtuullisen hyvin, varsinkin kun olen palkattomana toimitsijamiehenä eräässä yksityistiessä.

 

 

Monet kunnat tukevat kunnan alueella olevin yksityisteiden kustannuspaineita, kun ne myöntävät yksityisteille kunnossapitoavustuksia.

 

 

Kuntien myöntämät yksityisavustukset ovat hyvä asia, mutta samassa yhteydessä pitää muistaa, että yksityistiet joutuvat maksamaan kunnossapitotöistään ml. mm. talviauraukset arvonlisäveroa.

 

 

Yksinkertainen laskuesimerkki:

 

 

Jos ja kun yksityistie tuo sepeliä tielle tuhannella eurolla, niin yrittäjä joutuu veloittamaan sepelin hinnan lisäksi 24 % arvonlisäveroa ja yksityistie maksaakin sepelistä yhteensä 1.240 euroa!

 

 

Yksityistiet eivät voi vähentää arvonlisäveroa, joten se jää osakkaiden maksettavaksi.

 

 

Kunnat maksavat yksityistieavustuksensa vain viimeiseen vakituisesti asuttuun kiinteistölle saakka ja joten kunnan myöntämä avustus jää monesti pienemmäksi kuin maksettu arvonlisävero eli varmaan nyt ymmärrätte juttuni otsikon!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Rautatieyhteydet Tampereelta Helsinkiin

Perjantai 8.2.2019 - -Esko Erkkilä-

Sanna Marinin äänestyssekoilu Tampereen kaupunginvaltuustossa ja siitä huolimatta hänen esiintymisensä ensimmäisenä allekirjoittajana SDP:n tekemässä välikysymyksessä ovat merkittäviä seikkoja nekin, mutta ne ovat kuitenkin lillukanvarsia, kun tarkastellaan mm. Tampereen rautatieyhteyksiä Helsingin suuntaan.

 

 

En sorru siihen populistiseen keskusteluun, jota käydään julkisuudessa termistä ”tunnin juna Helsinkiin”, kun henkilöjunien todetaan olevan vähintään tunnin myöhässä Tampereen ja Helsingin välillä.

 

 

Pääministeri Juha Sipilän sekä liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin vauhdittamina Helsingin, Tampereen ja Vantaan kaupungit aloittavat valmistelut osallistumisesta pääradan kehittämiseen tähtäävään Suomirata-hankeyhtiöön.

 

 

Suomirata mahdollistaa aikanaan suoran nopean yhteyden Helsingin keskustan ja Helsinki-Vantaan lentoaseman välille, suoran kaukojunayhteyden pääradalta lentoasemalle ja noin tunnin junayhteyden Tampereen ja Helsingin välille.

 

 

Suomirata hyödyttää laajasti raideliikenteen kehittymismahdollisuuksia ja koko Suomea.

 

 

*****************

 

 

Hankkeen toteuttaminen merkitsee nykyisillä liikennemäärillä n. viiden miljoonan Tampereen ja Helsingin välillä vuosittain liikkuvan kansalaisen liikkumisen parantamista.

 

 

Valitettavasti tähänkin hankkeeseen sisältyy poliittisia lehmänkauppoja, sillä samassa yhteydessä linjattiin tunnin junan saamista Helsingin ja Turun välille, vaikka sillä rataosuudella käyttäjiä on vain 1,5 miljoonaa henkilöä vuodessa eli vajaat kolmasosa Tampereen ja Helsingin välillä liikkuvista!

 

 

Myös itäisen Suomen raideliikenteeseen panostetaan, mutta ainakin nyt aluksi pääradan itäpuolella on menossa paikkakuntien väliset ”jäsentenväliset”, että mistä lopulta tämä rautatien itäinen haara kulkisi.

 

 

Jotain tarttis piankin tehdä Tampereen ja Helsingin raideyhteyksien parantamiseksi!

 

Tämä toiveeni on taas kerran ajankohtainen, sillä olen runsaan kuukauden kuluttua lähdössä lomamatkalle etelään ja se on varmaa, että menen Helsinki-Vantaan lentokentälle paunulaisella, sillä ei luota pätkääkään VR:n palvelukykyyn!

 

 

-Esko Erkkilä-

Elovena - karjalaistyttö Suomen johtava kaurasuurimomerkki!

Keskiviikko 6.2.2019 - -Esko Erkkilä-

Kaikille on varmasti tuttu eräs suomalaisen elintarviketeollisuuden tuotemerkki Elovena.

 

 

Elovenan juuret ovat Viipurissa, jossa sen syntysanat lausuttiin jo vuonna 1925 eli Elovena-tyttö täyttää sata vuotta kuuden vuoden kuluttua.

 

 

Lainaan Elovenan historiaa Raisio Yhtymän nettisivuilta:

 

Vuonna 1925 viipurilainen Karjalan mylly haki mainoskilpailulla kuvitusta pakkaukseen, joka sisälsi ekstra priima höyrytettyjä Elovena Kaurahiutaleita. Mainoskilpailun voitti myllyn konemestarin poika Joel Viktor Räsänen, jonka luomaan vaaleaan neitoon nimi Elovena nykyään yhdistetään. Nimi Elovena syntyi yhdistämällä yrityksen aiempi nimi Myllyosakeyhtiö Elo kauran latinankieliseen nimeen Avena sativa.

 

******************

 

Siirryin Raision palvelukseen vuonna 1970 ja sillä tiellä olin päivälleen neljäkymmentä vuotta.

 

 

En ollut Yhtymän Elintarviketeollisuuden palveluksessa, mutta seurasin läheltä myös työnantajakonsernini elintarviketoimintoja.

 

 

Myönnän, että harmitti, kun viljanjalostusteollisuuden keskeiset kärkimerkit Elovena, Anni-Helena ja Risella olivat Yhtymän kovimman kilpailijan eli Vaasan Höyrymylly Osakeyhtiön tuotemerkkejä. Toki on todettava, että kuluttajajauhojen markkinajohtaja Sunnuntai-jauho oli koko ajan Raision tuotemerkki!

 

 

Maailmalla on kuitenkin taipumus kehittyä ja Vaasan Höyrymylly Osakeyhtiö hiipui ja sen parhaat tuotemerkit siirtyivät ajallaan Raision omistukseen.

 

 

******************

 

 

Risella siirtyi Raision omistuksesta espanjalaiselle Ebro Foodsille vuonna 2004. Ebro on maailman johtava riisivalmistaja.

 

Risellan omistaa siis espanjalainen Ebro Foods Group ja sen myynnistä ja markkinoinnista Suomessa vastaa Conaxess Trade Finland, joka on myös vastannut tuotemerkin brändiuudistuksesta.

 

Riisimerkki Risellan myynti on kasvanut kahden viime vuoden aikana 15 prosenttia onnistuneen brändiuudistuksen ja myyntistrategian seurauksena. Myynnin kasvun siivittämänä Risella nappasi myös riisibrändien kärkipaikan kahdessa kuluttajatutkimuksessa.

 

 

******************

 

 

 

Anni-Helena on nykyisin Sunnuntai-jauhon alamerkki eli Sunnuntai Anni Helena Kakkuvehnäjauho ja se valmistetaan jyvän ydinosasta, joka sisältää parhaat leivontaominaisuudet, mutta on karkeampaa kuin Raision päämerkki Sunnuntai Erikoisvehnäjauho.

 

 

*****************

 

 

Elovena on tuotemerkkinä niin vetovoimainen, että Raisio on sitä mielestäni pyrkinyt laajentamaan aivan liiaksikin eri alueille.

 

Kohtuus pitäisi pysyä mielessä hyvässäkin menekki-imussa!

 

 

**************

 

 

Elovena kaurahiutale valmistetaan Raision Nokian myllyllä pääosin pirkanmaalaisesta kaurasta.

 

Raision Maatalousryhmässä runsaat pari vuotta ostopäällikkönä toimineena toki tiedän, että joinakin vuosina Elovena-kauraa hankitaan jopa Pohjois-Pohjanmaalta Limingan lakeuksilta saakka.

 

*****************

 

 

 

 

 

Kiitän Raision Nokian myllyn ylimylläri Jouni Järvensivua, jonka pontevan toiminnan tuloksena Nokian myllyn tuotesiilojen kylkeen on nyt saatu valotaideteos Elovena-tytöstä!

 

 

Nokian myllyllä oli työurani kolmena viimeisenä vuotena minulla oma työhuone ja hoidin sieltä muutamana päivänä viikossa Raision rehuteollisuuden eli Rehuraisio Oy:n raaka-ainepäällikön tehtäviä – syrjä-Suomessa eli Raisiossa minulla oli se tärkein työhuoneeni myös silloin!

 

 

 

 

 

Tässä on vielä hieman kauempaa otettu kuva Nokian Elovena-tytöstä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Miksi virkamiehet ajavat Tampereella kuin "käärmettä pyssyyn" liikelaitosten yhtiöittämistä?

Torstai 3.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Suomalainen sananlasku kuvailee turhaa toimenpidettä siten, että asiaa ajetaan kuin käärmettä pyssyyn.

 

 

Tampereella kaupungin palkolliset eli virkamiehet ovat ajaneet eräitä liikelaitoksia yhtiöittämisen tielle ja nyt virkamiesten kohteena on Tampereen Infra Liikelaitos.

 

 

Tunnen Tampereen Infra Liikelaitoksen läpikotaisin, sillä toimin sen johtokunnassa varapuheenjohtajana liikelaitoksen perustamisesta eli 1.1.2009 alkaen neljä vuotta ja sen jälkeen johtokunnan jäsenenä neljä vuotta ja viisi kuukautta eli johtokuntakokemusta minulle ehti kertyä melkein kahdeksan ja puoli vuotta.

 

 

Tampereen Infran kuntoonlaittaminen oli haastava projekti, mutta kaikkien puolueiden yhteistyöllä onnistuimme.

 

 

Onnistumisestamme kertoo se, että alussa liikelaitoksen henkilöstömäärä oli lähes 800 henkilöä ja johtokuntapestini päättyessä väkeä liikelaitoksella oli vain hieman yli 400!

 

 

Johtokuntatyöskentelyämme leimasi se, että emme olleet johtokunnassa minkään puolueen edustajia, vaan kaikki olimme liikelaitoksen parasta ajavia luottamushenkilöitä.

 

 

Paras esimerkki tuosta on se, että olin vuosina 2013 ja 2014 johtokunnassa demareiden ”kiintiö”paikalla!

 

 

 

Tampereen Infra Liikelaitoksen yhtiöittämisvimma on ollut osin jopa surullista seurattavaa, sillä niin tarkasti ovat kaupunginvaltuuston jäsenet aluksi totelleet virkamiesten laatimia nuotteja.

 

 

*********************

 

 

Onneksi – ja arvostan sitä suuresti – SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Pekka Salmi esitti 19.11.2018 pidetyssä kaupunginvaltuuston kokouksessa, että Tampereen Infra Liikelaitoksen yhtiöittämiskysymys palautetaan uuteen valmisteluun.

 

 

Pekka Salmi totesi, että he ovat asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen huolissaan perustettavan yhtiön tulevaisuudesta. Salmi totesi aivan oikein, että nyt asiaa tuodaan kaupunginvaltuustoon keskeneräisenä ja kovalla kiireellä. Pekka Salmi perusteli SDP:n kantaa neljällä pääkohdalla ja ne olivat seuraavat:

 

 

• Liikelaitoksen yhtiöittäminen ei ole pieni asia. Kun asiasta valtuustossa päätetään, olisi päätöksentekijöiden syytä tietää, mikä on perustettavan yhtiön asema ja rooli kaupunkikonsernissa. Nyt rooli on epäselvä. Sitä ei ole vielä määritelty. Eikö ensin pitäisi määritellä yhtiön rooli ja asema, ja sen jälkeen päättää toimintamallista?

 

• Mikäli esityksen mukainen Infra-yhtiö perustetaan, on se asemaltaa heikko, ja sen tulevaisuuden näkymät ovat epäsuotuisat. Liikevaihto tulee tuskin kasvamaan, päinvastoin. Ennuste saattaa hyvinkin olla, että yhtiöstä tulee vähitellen hiipuva.

 

• Kaupunkikonsernin edun mukaista olisi, että katuympäristössä olisi toimija, joka vastaisi mahdollisimman laajasta kokonaisuudesta. Jos perustettavaan infrayhtiöön liitettäisiin myös Tampereen Veden vesi- ja viemäriverkoston saneeraus- ja rakennuttamistoiminta, otettaisiin merkittävä askel kohti yhden rakennuttajan mallia. Myös Sähkölaitoksen toimintojen osalta pitäisi siirtoa selvittää. Tällainen malli toisi kustannussäästöjä ja nopeuttaisi urakointiaikoja, mikä parantaisi myös kuntalaisten sujuvaa arkea.

 

• Perustettavan yhtiön seudullisuus olisi aidosti oikea mahdollisuus, joka mahdollistaisi yhtiön kasvun sekä kehittymisen.

 

 

Olen tyytyväinen, että Pekka Salmen hyvin perusteltu esitys tuli Tampereen kaupunginvaltuuston vastuulliseksi päätökseksi äänin 61 – 3 ja Infran yhtiöittämiskaavailut palautettiin uuteen valmisteluun.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Haapahake tukilastan raaka-aineena

Keskiviikko 19.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Julkisuudessa puhutaan paljon puun uusista käyttömahdollisuuksista ja erityisesti siitä, että puu voi olla raaka-aineena monissa korkean teknologian toiminnoissa.

 

 

Minulla on viime päiviltä kokemusta puuraaka-aineen käyttämisestä lääketieteessä tai olisiko realistisempaa todeta, että kuntouttavassa toiminnassa.

 

 

Olen varmaan ollut liian aktiivinen tietokonehiiren käyttäjä, sillä ”hiirikäteni” ranteessa on ilmennyt rannekanavaoireyhtymää eli oikean käteni peukalo ei ole täysin kunnossa.

 

 

Lääkäri määräsi siihen öisin pidettävän rannetuen ja rannetuen käyttäminen ei ole ainakaan pahentanut oireita.

 

 

 

 

 

Minulle on nyt muovailtu kaksikin rannetukea, joita käytän öisin.

 

 

Entisaikaan – olen murtanut ranteeni kuluneiden vuosikymmenten aikana kahdestikin – rannetuki tai oikeastaan rannekipsaus tehtiin kipsivaloksena, mutta nykyisin ainakin rannetuet valmistetaan haapahakkeesta valmistettuja ohuita levyjä muovailemalla.

 

 

Haapahakkeesta valmistetut levyt muotoillaan aluksi rannetuen kokoiseksi ja sen jälkeen levyä kuumennetaan eräänlaisessa mikroaaltouunissa.

 

 

Mikroaaltouunilämmityksen jälkeen haapahakkeesta leikattu levy muotoillaan ranteeseen sopivaksi ja siinäpä rannetuki alkaakin olla valmis.

 

 

Luonnollisesti rannetuki pehmustetaan ja siihen kiinnitetään tarranauhat, joilla rannetuki voidaan iltaisin kiinnittää paikoilleen.

 

 

Suomalaisittain on harmillista, että rannetuen ja varmaan moneen muuhunkin tukemiseen tarvittavien tukien ja ”kipsauskaukaloiden” muotoiluun tarvittavien haapahakkeesta valmistettavien tarvikkeiden vaatima haapahake on alkuperältään virolaista!

 

 

Onko suomalainen haapahake muka liian kallista vai eikö sitä ole saatavilla?

 

 

Valmistetaanko rannetukiin ja kipsauskaukaloihin tarvittavat haapahakelevyt Suomessa vai ovatko nekin tuontitavaraa?

 

 

Vastaukset vinkkinä asiasta kiinnostuneille!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vakuutusyhtiöiden auditoinnit vähentävät yritysten vahinkoriskejä

Tiistai 18.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Sain olla työelämän bisnesmaailmassa 40 ja puoli vuotta, josta viimeiset neljäkymmentä vuotta saman työnantajan palveluksessa.

 

 

Tuosta neljästäkymmenestä vuodesta vastasin viimeiset 15 vuotta Suomen toiseksi suurimman rehualan yrityksen raaka-ainehankinnasta.

 

 

Vastuullani oli n. 550 miljoonan kilon suuruinen raaka-ainepotti vuodessa.

 

Aamulla ensimmäinen hommani oli katsoa tietojärjestelmistä, että kuinka paljon pääomia oli sitoutunut juuri sillä hetkellä raaka-aineisiin.

 

 

Jos raaka-aineiden eurosaldo oli tasoa 15 – 18 miljoonaa euroa, niin kaikki oli hyvin, mutta jos saldotilanne osoitti 25 miljoonaa euroa, oli melko varmaa, että selityksiä kaivattiin.

 

 

Työelämässä oppimani on perusta sillä, että nyt yhdistysmaailmassa vaadin jokaisen puheenjohtamani yhdistyksen jokaiseen kokoukseen esityslistan alkuun katsauksen yhdistyksen taloustilanteeseen!

 

 

Työelämässä raaka-ainehankintamme tukeutui kotimaisiin raaka-aineisiin, mutta paljon jouduimme käyttämään myös tuontiraaka-aineita.

 

 

Siinä työssä tulivat tutuiksi ainakin Oulun, Kalajoen, Kokkolan, Vaasan, Kaskisten, Porin, Eurajoen, Rauman, Naantalin, Turun, Kirkkonummen, Loviisan, Kotkan ja Haminan merenrantasatamat sekä niissä toimivat satamaoperaattorit. Lappeenrannan Mustolan satamaan toimme useita laivalasteja Saimaan kanavaa pitkin, joten myös Mustolan satama tuli vuosien kuluessa hyvinkin tutuksi.

 

 

On paikallaan tiedostaa, että monissa satamakaupungeissa on useita eri satamia, joten satamien lukumäärä on suurempi kuin satamakaupunkien määrä.

 

 

Työnantajani vakuutusyhtiönä oli Tapiola ja Tapiolan vastuuhenkilöt tulivat vuosien aikana tutuiksi yhteistyökumppaneina.

 

 

Kertaakaan emme joutuneet vahinkotapausten vuoksi asioimaan vakuutusyhtiömme kanssa, mutta siihen saattoi olla ainakin osasyynä se, että Tapiola auditoi säännöllisesti satamaoperaattoreidemme toiminnot.

 

 

 

*****************

 

 

 

Raaka-ainevarastojen ja niiden lähiympäristön palokuormahavainnot olivat eräs seikka, johon vakuutusyhtiömme kiinnitti huomiota.

 

 

Tapiola ei hyväksynyt lainkaan esimerkiksi raaka-ainevarastojen ulkopuolella seinustoilla olevia trukkilavarykelmiä, sillä ne jos mitkä lisäävät varaston palokuormariskiä.

 

 

Vaikka satama-alueet ovatkin kaikissa satamissa aidattuja alueita, niin huumehörhöt saattavat kiivetä aitojen ylitse ja sytyttää trukkilavavarastot tuleen! Jos näin käy, niin samassa palossa haihtuu taivaan tuuliin myös siinä satamavarastossa olevat asiakkaiden omistamat tavarat!

 

 

Kiitän vakuutusyhtiö Tapiolan auditoijia, jotka toiminnallaan pystyivät lisäämään mm. minun näkemyksiäni vahinkojen välttämisessä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-