Klapi-Tuiko, Stihl ja Fiskars ovat nyt tärkeitä työvälineitä!

Lauantai 10.9.2022 - -Esko Erkkilä-

Arvostan Rouvaa ja esikoistamme, sillä he olivat ratkaisevassa roolissa, kun pääsimme osakkaaksi kulmakuntamme Klapi-Tuikoon eli klapikoneeseen, joka giljotiini-periaatteella katkaisee ja myös halkaisee polttopuurangat klapeiksi.

 

Klapi-Tuiko pystyy katkaisemaan n. 20 senttiä paksut polttopuurangat ja sillä voidaan klapien pituus säätää 25 – 60 sentin välillä.

 

Klapi-Tuikon rakenne on yksinkertainen ja sen giljotiini-periaate on paljon edullisempi kuin sahaavat klapikoneet.

 

***

 

Toinen tärkeä työväline polttopuiden valmistamisessa on moottorisaha ja meillä moottorisahat ovat aina olleet Stihl-merkkisiä – toki ensimmäinen moottorisahamme oli Husqvarna-merkiltään, mutta se oli joskus 1960-luvulla!

 

***

 

Moottorisahalla pätkittyjen pöllien halkaisemiseen tarvitaan kirves ja minulla se on Fiskarsin halkomakirves. Toki autoni peräkontissa on myös Fiskarsin karsimakirves ja sitäkin joskus tarvitaan!

 

******

 

Näillä työkaluilla pärjätään!

 

 

-Esko Erkkilä-

Fiskarsin halkomakirves, tukkisakset ja Stihl-moottorisaha - niillä polttopuita syntyy!

Sunnuntai 11.4.2021 - -Esko Erkkilä-

Meillä on polttopuun kulutus melkoinen, sillä takan lisäksi lämmitämme saunankiukaan joka päivä ja kun sekin lämpiää puilla, niin puita tarvitaan.

 

Onneksi omassa metsässä riittää polttopuita, mutta jonkinmoinen urakkahan se on kuljettaa polttopuupöllit Viljakkalasta Tampereelle.

 

Nyt korona-aikana on ollut hyvää aikaa puuhastella polttopuiden tekemisessä ja se on onneksi työtä, jossa näkee työnsä tulokset!

 

 

 

Fiskarsin halkomakirves, tukkisakset sekä Stihl-moottorisaha ovat olleet ne työkalut, joilla polttopuita on syntynyt.

 

 

 

Suurimmat pöllit ovat olleet yli 100-vuotiaita ja halkaisijaltaan 45 senttiä.  Onneksi sen verran on vielä ruista ranteessa, jotta ei ole tarvinnut turvautua moottorisahaan pöllien ”halkomisessa”!

 

 

 

Osan pölleistä sahasin oikeaan mittaansa vasta omakotitalomme ”polttopuurantteella”!

 

 

 

Takkaan ja saunanpesään sopivat klapit ovat niin lyhyitä, että pinojen tueksi piti laittaa useamman pinon läpimeneviä tukipuita.

 

 

 

Joissakin järeissä koivupölleissä oli komeaa lainekoivua, mutta kyllä myös ne menivät polttopuiksi – olishan ne olleet puusepille mainiota raaka-ainetta!

 

 

 

Tasan yhdeksän pinokuutiometriä pieniksi pilkottuja klapeja oli saalis ja kyllä niillä hyvinkin ensi talvi pärjätään!

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomen naishiihdon valtikka siirtyi eilen oikeille henkilöille, mutta tulevaisuudennäkymät ovat lohduttomat!

Sunnuntai 14.2.2021 - -Esko Erkkilä-

Olen tavattoman tyytyväinen, että 42-vuotias Riitta-Liisa Roponen voitti eilen Pyhäjärvellä Suomen mestaruuden naisten 10 kilometrin hiihdossa – hiihto hiihdettiin vapaalla tyylillä.

 

Seniori-ikäisten menestystä täydensi 38-vuotias Kaisa Mäkäräinen saavuttamalla hopeasijan!  Mäkäräisen sijoituksen arvoa nostaa se, että hän kilpaili eilen sivulajissaan ja vielä se, että hän on jo ehtinyt lopettamaan loisteliaan ampumahiihtouransa!

 

Iloitsen Riitta-Liisan sekä Kaisan menestyksestä, mutta kieltämätön tosiasia on se, että suomalainen naishiihto kyntää nyt syvissä urissa ja menestystä on isoilla kilpa-areenoilla turha odottaa.

 

Tämän hetken paras naishiihtäjämme Kerttu Niskanen on jalkavammansa vuoksi ainakin kuluvan talven poissa kilpaladuilta ja on epävarmaa, että palaako hän enää koskaan laduille.

 

Krista Pärmäkoski sekä Jasmi Joensuu olivat poissa eiliseltä kympiltä, joten heidän vauhdistaan ei saatu havaintoa – toisaalta Riitta-Liisan ero kolmanteen ja sen jälkeisille sijoille hiihtäneisiin oli sellainen, että Krista tai Jasmi eivät ehkä olisi pärjänneet hänelle.

 

 

Suomalaisen naishiihdon tilanne on vaikea ja erityisen vaikea se on verrattuna Ruotsiin.

 

Missä vika?

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalassa on ollut omatoimikirjasto jo kuusi vuotta!

Lauantai 5.12.2020 - -Esko Erkkilä-

 

 

Katselin kuusi vuotta vanhoja facebook-päivityksiäni ja totesin, että olin 4.12.2014 face-päivittänyt erään uutisen otsikolla…

 

…”Hyväkin kello kuuluu joskus kauas!”

 

 

Saatesanoissa olin kuusi vuotta sitten todennut näin:

 

Päätimme Viljakkala-neuvostossa antaa kiitokset Ylöjärven kaupungin kirjastotoimelle siitä, kun Viljakkalan lähikirjastossa toteutetaan tavallisen kirjastotoiminnan lisäksi omatoimipalvelua.

Julkistimme asian ja pyydämme Viljakkalan kirjastossa asioivia allekirjoittamaan laatimamme adressin, jolla osoitetaan kiitokset Ylöjärven päättäjille.

Tänään Aamulehti julkisti hankkeemme.

Pitkähkö tekstimme kiitosadressissa kuuluu näin:

 

 

****************

 

 

Viljakkala-neuvoston kiitokset Ylöjärven kaupungille Viljakkalan kirjaston kehittämisestä

 

Toteamme tyytyväisyydellä, että Viljakkalaan perustettiin Pirkanmaan toinen omatoimiaukioloaikoja toteuttava lähikirjasto 15.9.2014. Omatoimikirjasto laajentaa perinteisen kirjaston käyttömahdollisuuksia ja suo kirjastopalvelujen saatavuuden myös niille, jotka eivät pääse kirjastoon sen tavanomaisina aukioloaikoina.

 

Ylöjärven kaupungin kirjastotoimelle on helppo antaa tunnustusta, sillä tarvittavat laitevalinnat ja koko toimintakonsepti tuntuvat onnistuneilta. Maakunnallisen PIKI-kirjastokortin soveltuvuus Viljakkalan omatoimikirjaston kulunvalvontaan on hyvä esimerkki yhtenäisen tietojärjestelmän palvelukyvystä laajan alueen asukkaiden palvelemiseksi.

 

On mieluisaa todeta, että Viljakkalan lähikirjastoa ja sen toimintaa käytetään referenssinä, kun oma-toimikirjastotoimintaa Suomessa laajennetaan. Viljakkalan lähikirjaston 17.000 nidettä ovat kunnioitettava määrä Viljakkalan kokoisen paikkakunnan kirjastovolyymille.

 

Lokakuu oli ensimmäinen täysi kuukausi omatoimikirjaston aikana ja silloin saavutettu n. 500 oma-toimikävijää osoittavat, että omatoimikirjasto on löytänyt myös asiakkaat – omatoimikävijöiden osuus lokakuussa oli n. kolmasosa Viljakkalan lähikirjaston lokakuun lainauksista.

 

Viljakkalalaisille kirjastonkäyttäjille on annettava suuri tunnustus siitä aktiivisuudesta, jolla omatoimikirjasto on otettu vastaan. Tunnustuksen ansaitsee myös se vastuullisuus, jolla Viljakkalan lähikirjaston asiakkaat ovat käyttäneet omatoimipalveluja.

 

Viljakkala-neuvosto kiittää Ylöjärven kaupungin kirjastopalveluja siitä aktiivisuudesta, jota se on osoittanut luodessaan Viljakkalaan omatoimikirjaston.

 

Viljakkala-neuvosto toivoo, että Ylöjärven kaupungin nämä toimet toimivat esimerkkinä myös kaupungin muille hallinnonaloille, jotta ne kehittäisivät toimintojaan siten, että myös

kaupungin keskustaajamien ulkopuoliset alueet voisivat kehittyä tasavertaisesti keskusta-alueiden kanssa.

 

Ylöjärvellä 27.11.2014

 

 

Viljakkala-neuvosto

 

Tiina Isosaari             Esko Erkkilä

puheenjohtaja            varapuheenjohtaja

**********************

-Esko Erkkilä-

Pihakoivut eivät kuulu kaupunkiomakotitalon äärelle!

Torstai 30.1.2020 - -Esko Erkkilä-

Tampereen omakotitalomme eräälle nurkalle jätimme rakentamisvuonna 1988 pienehkön koivun ja kolmenkymmenen vuoden aikana se kasvoi isoksi – harmillista oli se, että se likasi omakotitalomme tiilikaton siihen kuntoon, että tiilikatto oli uusittava.

 

Viime vuoden lopulla soitin kaupungille ja pyysin lupaa kaataa tuo koivu ja sen lisäksi eräs mänty, jonka aikoinaan istutimme tontillemme.

 

Kaupungilta vastattiin, että koivun voi kaataa, mutta isojen mäntyjen osalta kaupungilta on saatava lupa – onneksi kaupungilla tulkittiin, että mäntymme ei ole ”iso”!

 

Kaataminen onnistui männyn osalta, mutta koivu piti karsia pystyyn ja pätkiä metrin pituisiksi pölleiksi pystyssä, sillä niin lähellä se oli taloamme – on luonnollista, että molemmat hommat piti antaa ammattimiehen tehtäväksi.

 

Nyt homma alkaa olla hoidossa, sillä sain tässä päivänä muutamana viimeisetkin pöllit siihen asentoon, että ”halkomista vaille”!

 

 

Muutama kuva ”loppuhoidosta”!

 

 

 

Puidenkaatoammattilainen jätti luvallani melkoisen kannon ja nyt oli minun vuoroni "juurimalla" lyhentää kanto.

 

 

 

Mukava määrä isoja pöllejä odottamassa fiskarsilaisen käsittelyä.

 

 

Stihl laulaa!

 

 

 

On ilo halkoa oksattomia koivupöllejä!

 

 

 

Eipä sitä parempia polttopuita voi olla, mutta kuivumisen tietysti kaipaavat!

Kaatajamme ennusti, että koivusta ja männystä tulee kolme mottia klapuja ja siltä se alkaa näyttämään!

 

 

 

Kälviällä kutsutaan näitä ruhmoiksi ja nyt jätin kolme pölliä ruhmoiksi - kelpaa näiden päällä halkoa!

 

******************

 

On välillä mukava tehdä sellaisia töitä, joissa heti näkee työnsä tulokset!

 

 

-Esko Erkkilä-

Onko Sokos Hotell Ilveksen sortuminen tuoteväärennökseen vain jäävuoren huippu?

Lauantai 8.12.2018 - -Esko Erkkilä-

On mainio asia, että ruuan alkuperä kiinnostaa nykyään yhä useampia.

 

 

Kuluttajat arvostavat ruuan alkuperämerkintöjä ja se onkin luonnollista, sillä maailmalla liikkuu paljon erilaisia ruuan tuoteväärennöksiä ja eräät tuoteväärennökset ovat suorastaan hengenvaarallisia, sillä ruuan raaka-aineiden joukkoon on saatettu lisätä mitä epämääräisempiä ainesosia.

 

 

Tamperelaisessa Sokos Hotel Ilveksessä marraskuun alkupäivänä paljastunut neljän ruoka-aineen tuoteväärennös kertoo karua kieltään, että ruuan tuoteväärennökset ovat mahdollisia myös Suomessa.

 

 

Taisi olla tarkalleen 6.11.2018, kun Hotell Ilveksessä järjestettiin Sanomalehtien liiton suuret lehtipäivät.

 

 

Sanomalehtien liitto edustaa maakuntien lehdistöä ja sen vuoksi järjestäjä olikin toivonut ruokalistalle paikallisia tuotteita.

 

 

Kaikki näyttikin olevan kunnossa, sillä listalla oli alkuruokana Näsijärven taimenta, maalaispateeta urjalalaisen Paijan tilan possuista, akaalaisen Tolvilan kartanon luomukaritsaa sekä Pyhäjärven kuhaa.

 

 

Erinäisten vaiheiden jälkeen paljastuikin, että minkään mainitun ruuan alkuperä ei ollut ilmoitettua – taimen ei ollut uinut Näsijärvessä, possu ei ollut Paijan tilalta, karitsa ei ollut Tolvilan kartanon karitsaa ja se ei ollut edes luomua ja pisteenä iin päälle kuhaa ei ollut pyydetty Pyhäjärvestä!

 

 

Hotel Ilves syyllistyi siis törkeään tuoteväärennykseen!

 

 

*********************

 

 

Tamperelaisen Hotel Ilveksen kärähtäminen laajasta tuoteväärennöksestä on kuitenkin kaikesta huolimatta nähtävä positiivisena, sillä paljastihan se sen holtittoman menettelyn, jolla suomalaiset ravintolat kohtelevat asiakkaitaan. 

Ruuan alkuperämerkinnät ovat kuluttajan kannalta keskeinen menettely, mutta kun alkuperämerkintöjen vaatiminen ravintolaruualle ei vielä ole lakisääteistä, niin hotelli ilveksiä kyllä riittää.

 

Isotkin ravintolat käyttävät härskisti tätä lainsäädännön puutetta bisnestoiminnassaan hyödyksi.

 

 

Toivottavasti jo tällä vaalikaudella saadaan aikaiseksi velvoittava lainsäädäntö, jotta myös ravintolaruuan alkuperä pitää ilmoittaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalan vaakuna on kuntaliitoksen jälkeen entistä arvokkaampi ja muistorikkaampi

Maanantai 17.9.2018 - -Esko Erkkilä-

 

 

Gustav von Numers on suunnitellut Viljakkalan vaakunan ja vaikka Viljakkala liittyikin 1.1.2007 Ylöjärven kaupunkiin, on Viljakkalan vaakuna edelleen arvokas ja arvostettu Viljakkalassa.

 

 

Viljakkalan kunnanvaltuusto hyväksyi vaakunan tammikuun 21. päivänä 1950 ja sisäasiainministeriö vahvisti vaakunan käyttöönoton huhtikuussa samana vuonna.

 

 

Arvostan, että meillä on tuo vaakuna kunniapaikalla, sillä isäni Oiva Erkkilä oli pitkäaikainen Viljakkalan kunnan luottamusmies ja hän sai tuon vaakunan joskus kunnianosoituksena luottamushenkilöurastaan.

 

 

Isäni oli kaksissa kunnallisvaaleissa Viljakkalan ääniharava, sillä hän keräsi molemmilla kerroilla eniten ääniä Viljakkalassa.

 

 

Kunnanvaltuutetun uransa jälkeen hän oli ainakin ”roikotuslautakunnan” jäsen eli oli päättämässä kuntalaisille määrättyjen verojen oikaisusta.

****************

 

 

Viljakkalan vaakunan aiheena olevaa vanhaa juomasarvea säilytetään kirkossa ja nyt huomaankin, että pitääpä joskus pyytää päästä katsomaan sitä.

 

 

Vaakunassa oleva kulta-kuparimerkki viittaa Haverin kaivokseen, jonka materiaalista on mm. valmistettu vuoden 1952 Helsingin Olympialaisten kultamitalit.

 

 

*************************

 

 

Viljakkalan vaakunan virallinen vaakunaselitys kuuluu näin:

 

 

”Kultakentässä palkeittain asetettu puna-sinikatkoinen, loivasti kaksikaarteinen sarvi, jonka keski- ja päätehelat sekä vitjat ovat hopeaa; sarven alapuolella punainen kupari-kultamerkki.”

 

 

************************

 

 

 

 

Vaikka Viljakkalan vaakuna nykyään onkin vain ns. kotiseutuvaakuna, on se minulle ja myös muille viljakkalalaisille suorastaan rakas vaakuna!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Italiassa tuotetusta vehnästä lähes puolet on durumvehnää

Tiistai 28.11.2017 - -Esko Erkkilä-

Lokakuisella Sorrenton-matkallamme eräs vierailukohteemme oli pastatehdas ja siellä saimme hieman tutustua italialaiseen vehnänviljelyyn.

 

 

Toimin työelämäni aikana muutaman vuoden päätoimisesti viljojen parissa ja se merkitsi, että pastatehtaalla kuulemani vilja-asia oli mielenkiintoista.

 

 

Olen tätä juttua varten täydentänyt tietojani vehnäasioista useista eri lähteistä.

 

 

Italiassa vuonna 2012 vehnäsato oli 7.445 miljoonaa kiloa, kun se Suomessa samana vuonna oli poikkeuksellisen suuri eli 975 miljoonaa kiloa. Luonnonvarakeskuksen ennakkkotietojen mukaan vehnäsato on tänä vuonna Suomessa 789 miljoonaa kiloa.

Vielä pari mittasuhteita kuvaavaa tietoa:

* Suomessa kaikkien viljalajien kokonaissato on tänä vuonna hieman alle 4 miljardia kiloa eli alle 4.000 Mkg, kun Italiassa pelkästään leipävehnää korjataan saman verran ja samoin myös durumvehnää saman verran kuin Suomessa kaikkia viljalajeja.

* vehnän ja durumvehnän lisäksi Italiassa saadaan maissia tuplasti saman verran kuin Suomessa on viljojen kokonaissato

 

 

**************

 

 

Välihuomautuksena se, että tapaan käyttää vilja- ja yleensäkin raaka-ainevolyymeistä puhuessani mittayksikkönä miljoonia kiloja, kun monet käyttävät mittayksikkönä tuhansia tonneja. Miljoona kiloa on tuhat tonnia.

 

 

**************

 

 

Italian vehnäsadosta puolet on durumvehnää eli vuonna 2012 durumsato oli Italiassa 3.561 Mkg ja tavallisen leipävehnän sato 3.884 Mkg.

 

 

On muistettava, että Italiassa maissisato on siis jokseenkin samaa luokkaa kuin leipävehnä- ja durumvehnäsadot yhteensä.

 

 

Leipävehnän latinankielinen nimi on Triticum aestivum ja durumvehnän vastaavasti Triticum durum.

 

 

Durumvehnää kutsutaan myös nimillä lasivehnä, kovavehnä, makaronivehnä tai pastavehnä – toki sillä saattaa olla muitakin nimiä.

 

 

Durumvehnän nimistä jo voidaan päätellä, että sitä käytetään pastanvalmistuksessa raaka-aineena.

 

 

Pastatehdasvierailullamme minulle oli suuri yllätys, että Italia ei ole omavarainen durumvehnässä vaan Italiaan tuodaan durumvehnää mm. Ukrainasta ja Kanadasta.

 

 

Kanada on maailman suurin durumvehnän vientimaa ja sen tiesinkin, mutta Ukraina durumvehnän vientimaana oli minulle uutta tietoa.

 

 

Durumvehnää tuodaan myös Suomeen, mutta tuontivolyymejä ja tuontimaita en saanut selville.

 

 

Durumvehnää suomalaiset myllyt käyttävät raaka-aineena  pastajauhojen jauhatuksessa.

 

 

Durumvehnä ei kasva Suomessa, mutta muutamia yksilöitä on löydetty yksittäisinä hajaesiintymisinä viljavarastojen ja viljan purkauspaikkojen läheltä, jonne se on kulkeutunut tuontiviljan mukana.

 

 

Pyrin lähipäivinä kertomaan pastatehdasvierailustamme!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viinirypäleitten korjuun ja viininpoljennan jälkeen piti syödä!

Tiistai 20.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Agrologimatkamme ohjelma Quinta do Bucheiron –viinitilalla Celeiros´ssa ei päättynyt viininkorjuuseen eikä viininpoljentaan, vaan se jatkui tutustumisella tilanomistaja, enologi Antonio Dias Teixeiran yksityisasuntoon ja sen jälkeiseen perinteiseen viinitilan työläisten lounaaseen.

 

 

Antonio Dias Teixeiran omistama viinitila on omavarainen myös uskonnonharjoittamisen puitteiden osalta, sillä tilalla on oma kirkko.

 

 

 

 

 

Osoituksena oppaamme Mika Palon hyvistä suhteista oli se, kun pääsimme tutustumaan omistajan yksityisasuntoon.

 

 

 

 

 

Saimme nähdä tilan olohuoneessa kadunpuoleisella seinustalla ikkunan edessä olevat ”seurustelupenkit”, joilla istuen talon tyttäret saattoivat itsensä näytille kadulla kulkeville pojille ja mahdollisille sulhaskandidaateille.

 

 

 

 

 

Ennen ruokailua kiersimme vielä tuotantotiloissa ja siellä näimme mm. tilalaboratorion, jossa suoritetaan viinien laadunvalvontaa.

 

 

 

 

 

Viinit kypsyvät suurissa tammitynnyreissä.

 

 

 

 

 

Viinikellarissa tämä viinierä oli ”Vintage 2005” –laatua.

 

 

 

Mutta sitten kävi kutsu ruokailemaan!

 

 

 

 

 

Alkupaloiksi pientä suolaista, vettä ja toki viiniäkin oli heti alusta alkaen tarjolla.

 

 

 

 

 

Ohjelman mukaan kyseessä oli perinteinen viinitilan työläisen lounas. Lounas koostui vahvasta ja sakeasta keitosta sekä sen jälkeen tarjotusta peuranlihaa sisältävästä liharuuasta.

 

 

 

 

 

Viinit kuuluivat luonnollisesti tarjontaan.

 

 

 

 

 

Vierailupäivänämme oppaamme Mika Palo täytti vuosia ja sen kunniaksi saimme jälkiruuaksi herkullista täytekakkua.

 

 

 

 

 

Isäntämme tarjosi oppaamme synttäreiden kunniaksi meille oman tilansa ”Travela” –kuohujuomaa.

 

 

 

 

 

Tarjolla oli ostettavaksi erilaisia tilan viinituotteita.

 

 

 

 

 

Ruokailumme puitteet olivat arvokkaat, sillä talon lippusaloissa liehuivat (oikealta lukien):

 

• Quinta do Bucheiron eli tilan lippu

• Celeiros´n eli paikkakunnan lippu

• EU:n lippu

• Portugalin lippu

 

 

 

 

 

Teimme lähtöä ja pihassa näimme vielä isoissa konteissa juuripoimittuja viinirypäleitä.

 

 

 

 

 

Kiitokset Quinta do Bucheiron viinitilalle – opimme Teillä viininviljelystä paljon!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Jouduin mäkäräishyökkäyksen kohteeksi; naama verillä ja toinen silmä ummessa

Maanantai 1.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Tapaan kerran vuodessa käydä tietyssä paikassa Kälviällä mustikoita poimimassa.

 

 

Näin tein taas ”männäviikolla” ja kokemus oli kaikkea muuta kuin miellyttävä.

 

 

Mustikoitakaan ei ollut edellisvuosien tapaan, mutta varsinainen ongelma olivat mäkäräiset, joiden joukkoesiintymiseen en osannut valmistautua.

 

 

Varasin rehvakkaasti mukaani kaksi muovisankoa, mutta jo varhain tuli selväksi, että jos ensimmäiseen pystyy keräämään mustikoita jonkin verran, se on hyvä.

 

 

Syynä olivat mäkäräiset, jotka söivät naamani verille heti alkuunsa.

 

 

Olin varannut mukaani vessapaperirullan ja kun pyyhin vessapaperilla naamaani, vessapaperi tuli aivan veriseksi.

 

 

En ole milloinkaan aiemmin kokenut vastaavaa.

 

 

Vasen silmäni alkoi muurautumaan umpeen ja sen vuoksi olikin lähdettävä kohti autoa, sillä yksisilmäisenä autolle pääseminen olisi ollut vaikeaa.

 

 

Pääsimme siskoni kanssa vajain ämpärein autolle ja majapaikkaamme, jossa sain heti Rouvalta määräyksen mennä apteekkiin ja ostaa sieltä apuja naamani tervehdyttämiseksi.

 

 

 

 

 

Menin naamasta vertavaluvana Kälviän apteekkiin, jossa farmaseutti määräsi minulle kortisonisalvaa sekä suun kautta nautittavaksi setiritsiini-valmistetta ja ostin Histec-tuotetta, jota nautitaan suun kautta kerran vuorokaudessa.

 

 

Setiritsiinin kemiallinen kaava on C₂₁H₂₅ClN₂O₃.

 

 

 

 

Lääkkeet tehosivat ja nyt taas näen molemmilla silmilläni normaalisti.

 

 

 

En aio lopettaa mustikanpoimintaani tähän kokemukseen, mutta mäkäräisiltä suojaukseen panostan jatkossa.

 

 

 

 

 

Poikkesimme Kokkolassa Heinolan teollisuusalueella sijaitsevaan Erkin Halli Oy:n myymälään ja ostimme sieltä kaikille perhekunnallemme jäsenille hupullisen hyttys/hirvikärpästakin – takki maksoi 7,90 €.

 

 

Takin toimivuutta ei ole vielä kokeiltu, mutta kokeilu tehdään lähipäivinä.

 

 

Teen vahvasti ”reklaamia” Erkin Hallista, sillä sieltä löytyy monenlaista tavaraa kohtuuhintaan 5.000 neliön myymälätilasta.

 

 

Mäkäräisten hyökkäys oli vakava osoitus pikkuhyönteisten voimasta, mutta asianmukaisesti suojautuen niistäkin selvitään!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkala-neuvoston kiitokset Viljakkalan kirjastopalvelujen kehittämisestä sai laajaa huomiota

Lauantai 7.2.2015 - -Esko Erkkilä-

Sanotaan, että vain huonot uutiset ovat uutisia, mutta Viljakkala-neuvoston menettely Viljakkalan kirjastopalvelujen kehittämisestä osoitti, että myös myönteinen uutinen voi olla UUTINEN.

 

 

Olen ”kahden kaupungin luottamushenkilöloukussa”, sillä minut on Tampereen Infra Liikelaitoksen johtokunnan jäsenyyden lisäksi valittu myös Ylöjärven kaupungissa toimivan Viljakkala-neuvoston jäseneksi.

 

 

Viljakkala-neuvosto on Ylöjärven kaupungin virallinen luottamushenkilöelin ja sen tarkoituksena on seurata Viljakkalan kaupunginosan lähipalveluja ja tehdä tarvittaessa ehdotuksia kaupungin osastoille ja lautakunnille palvelujen kehittämisestä.

 

Toimin kulumassa olevan valtuustokauden aluksi kaksi vuotta Viljakkala-neuvoston varapuheenjohtajana ja tämän vuoden alusta sen jäsenenä. Käsitän, että toimin Viljakkala-neuvostossa niiden edustajana, jotka omistavat vapaa-ajanasunnon Viljakkalassa.

 

 

Viljakkala-neuvostoon on valittu elämänmenoon positiivisesti suhtautuvia henkilöitä ja sen vuoksi meille oli helppoa alkaa junailemaan kiitosadressia Viljakkalan omatoimikirjaston kehittämisestä.

 

 

 

 

 

 

Kiitosadressi oli halukkaiden allekirjoitettavana Viljakkalan kirjastossa ja Viljakkalan-neuvoston varapuheenjohtaja Tiina Isosaari (oikealla), puheenjohtaja Riina-Kaisa Heiska sekä allekirjoittanut luovutivat adressin Ylöjärven kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Leena Joensivulle sekä kirjastotoimenjohtaja Marko Ojalalle 2.2.2015.

 

 

 

 

 

 

Tempauksemme sai paljon positiivista julkisuutta radiossa sekä Pirkanmaan lehdissä.

 

 

On selvää, että Ylöjärven päättäjät arvostivat huomionosoitustamme.

 

 

Liitän tähän jutun, joka julkaistiin Ylöjärven kaupungin nettisivuilla heti adressin luovuttamisen jälkeen:

 

 

 

*******************

 

 

 

Viljakkala-neuvosto kiittää kaupunkia Viljakkalan kirjaston kehittämisestä

2.2.2015 17:30

Viljakkala-neuvosto kiittää Ylöjärven kaupungin kirjastopalveluja Viljakkalan omatoimikirjaston perustamisesta. Neuvosto luovutti asiaa koskevan kiitosadressin kaupungille ennen kevätkauden ensimmäistä kaupunginvaltuuston kokousta 2. helmikuuta.

Viljakkalan kirjastossa joulu-tammikuussa olleeseen adressiin kirjoitti nimensä liki 70 kirjaston käyttäjää.

Viljakkalaan perustettiin Pirkanmaan toinen omatoimiaukioloa toteuttava lähikirjasto 15.9.2014. Omatoimikirjasto laajentaa perinteisen kirjaston käyttömahdollisuuksia ja suo kirjastopalvelujen saatavuuden myös niille, jotka eivät pääse kirjastoon sen tavanomaisina aukioloaikoina, Viljakkala-neuvosto toteaa adressissaan.

Lokakuu 2014 oli ensimmäinen täysi kuukausi omatoimikirjaston aikana ja silloin saavutettu kävijämäärä, noin 500 omatoimikävijää, osoittaa neuvoston mukaan, että omatoimikirjasto on löytänyt asiakkaat. - Omatoimikävijöiden osuus lokakuussa oli noin kolmasosa Viljakkalan lähikirjaston lokakuun kävijöistä.

Viljakkala-neuvosto toivoo, että nämä kaupungin toimet toimisivat esimerkkinä myös muille hallinnonaloille, jotta ne kehittäisivät toimintojaan siten, että myös kaupungin keskustaajamien ulkopuoliset alueet voisivat kehittyä tasavertaisesti keskusta-alueiden kanssa.

Viljakkalalaisten kiitosadressin luovuttivat Viljakkala-neuvoston puheenjohtaja Riina-Kaisa Heiska, varapuheenjohtaja Tiina Isosaari sekä jäsen Esko Erkkilä. Adressin ottivat vastaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Leena Joensivu sekä kirjastotoimenjohtaja Marko Ojala.

 

******************

 

On hienoa, että media teki myönteisestä asiasta suuren UUTISEN!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hienoa, että positiivinenkin asia voi olla UUTINEN!

Perjantai 19.12.2014 - -Esko Erkkilä-

Olemme tottuneet, että ainoastaan negatiiviset uutiset ovat uutisia.

 

Ylöjärven kaupungin luottamushenkilöelimen Viljakkala-neuvoston junailema kiitosadressi omatoimikirjaston aikaansaamisesta Viljakkalaan näyttää kuitenkin ylittävän uutiskynnyksen – se ylittää uutiskynnyksen siitä huolimatta, että asia on positiivinen.

 

Olen uutiskynnyksen ylittymisestä kovin mielissäni, sillä toimin Viljakkala-neuvoston varapuheenjohtajana.

 

En sattunut kuuntelemaan, kun Tampereen Radio uutisoi kiitosadressistamme, mutta oli suorastaan osallisena, kun Ylöjärven Uutisten toimittaja Helka Pylkkö oli keräämässä aineistoa juttuunsa, jossa hän käsitteli Viljakkalan omatoimikirjastoa ja sen tiimoilta laatimaamme kiitosadressia.

 

 

 

 

 

 

Toimittaja Pylkön juttu julkaistiin viime keskiviikkona eli 17.12.2014 ilmestyneessä Ylöjärven Uutisissa.

 

Juttu oli saanut tilaa kokonaisen aukeaman.

 

 

Juttu ei ole varmaankaan luettavissa tuosta kuvasta ja sen vuoksi kerronkin ne lauseet, jotka toimittaja on kirjoittanut juttuun minun sanomakseni:

 

• ”Olen syntynyt Viljakkalassa ja nähnyt Haverin kukoistuksen mutta myös sen, kuinka Viljakkalaa on ajettu alas. Omatoimikirjasto on piristysruiske ja osoitus, että Viljakkalassa on hyvä olla.”

• ”Kiitoksen paikka on silloin, kun kiitos on ansaittu.”

• ”Ei ole ajatusta, että kun kiittää, voi moittia parista kolmesta asiasta.”

• ”Ei asioita saa laajasti eteenpäin, ellei välillä kiitä.”

• ”Adressi helpottaa myös Viljakkalan integrointia Ylöjärven kaupunkiin. Viljakkalalainenkin voi kehua Ylöjärveä ja tuntea aidosti olevansa ylöjärveläinen.”

 

Näen Viljakkalan omatoimikirjaston osana laajempaa kokonaisuutta, jossa Ylöjärven päättäjät tunnustavat vireän sivukulmakunnan olevan osa Ylöjärveä ja koen, että päättäjät kuitenkin haluavat panostaa myös Viljakkalaan.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kiitoksen saa, kun sen ansaitsee!

Perjantai 5.12.2014 - -Esko Erkkilä-

Ylöjärven kaupungin kirjastotoimi kehitti Viljakkalan lähikirjastoa ja lisäsi sen aukioloaikoja omatoimiperiaatteella toimiviksi.

 

Ylöjärven kaupungin virallinen luottamushenkilöelin – Viljakkala-neuvosto – seurasi tiiviisti muutoksen vaikutuksia ja olimme iloisia, kun saamamme palaute omatoimikirjastosta oli pelkästään myönteistä.

 

Toimin Viljakkala-neuvoston varapuheenjohtajana; olen Viljakkala-neuvostossa Vipu Viljakkala ry:n edustajana ja samalla edustan Viljakkalassa vapaa-ajanasunnon omistavia henkilöitä.

 

 

Viljakkalan-neuvoston työnjaon mukaisesti sain tehtäväkseni luonnostella Viljakkala-neuvoston kiitokset Ylöjärven kaupungin kirjastotoimelle ja kaupungin muillekin päättäjille onnistuneesta Viljakkalan lähikirjaston toimintakonseptin kehittämisestä.

 

 

Tein matkan Viljakkalaan ja siltä matkalta muutama kuva:

 

 

 

 

 

 

Viljakkalan lähikirjasto sijaitsee Viljakkalan kirkonkylässä vanhassa lääkärintalossa, jossa viime vuosina on sijainnut monia kunnan toimintoja. Vanha lääkärintalo on kirjastoa lukuun ottamatta paljolti hiljentynyt sen jälkeen, kun Viljakkalan kunta liitettiin Ylöjärven kaupunkiin.

 

 

 

 

 

 

 

Viljakkalan lähikirjastossa on n. 17.000 nidettä ja sen on Viljakkalan kokoiselle paikkakunnalle kunnioitettava määrä.

 

 

 

 

 

 

Omatoimilainaukset hoituvat tällä laitteella.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…PIKI-kirjastokorttina käy myös vanhanmallinen kirjastokortti – tässä minun aikojan sitten hankittu kirjastokorttini, joka pelasi vallan mainiosti myös Viljakkalan lähikirjastossa.

 

 

 

 

 

 

Kirjastonhoitaja Katriina Tuomistolla oli käyntini aikana melkoinen kiire, sillä Karhen koulun oppilaat olivat suurella joukolla tutustumassa Viljakkalan lähikirjastoon ja suorittamassa lainauksia.

 

 

*************

 

Viljakkala-neuvoston kiitokset Ylöjärven kaupungille on nyt asetettu Viljakkalan lähikirjaston asiakkaiden allekirjoitettavaksi ja kiitoksemme kuuluvat näin:

 

 *************

Viljakkala-neuvoston kiitokset Ylöjärven kaupungille Viljakkalan kirjaston kehittämisestä

 

Toteamme tyytyväisyydellä, että Viljakkalaan perustettiin Pirkanmaan toinen omatoimiaukioloaikoja toteuttava lähikirjasto 15.9.2014. Omatoimikirjasto laajentaa perinteisen kirjaston käyttömahdollisuuksia ja suo kirjastopalvelujen saatavuuden myös niille, jotka eivät pääse kirjastoon sen tavanomaisina aukioloaikoina.

 

Ylöjärven kaupungin kirjastotoimelle on helppo antaa tunnustusta, sillä tarvittavat laitevalinnat ja koko toimintakonsepti tuntuvat onnistuneilta. Maakunnallisen PIKI-kirjastokortin soveltuvuus Viljakkalan omatoimikirjaston kulunvalvontaan on hyvä esimerkki yhtenäisen tietojärjestelmän palvelukyvystä laajan alueen asukkaiden palvelemiseksi.

 

On mieluisaa todeta, että Viljakkalan lähikirjastoa ja sen toimintaa käytetään referenssinä, kun omatoimikirjastotoimintaa Suomessa laajennetaan. Viljakkalan lähikirjaston 17.000 nidettä ovat kunnioitettava määrä Viljakkalan kokoisen paikkakunnan kirjastovolyymille.

 

Lokakuu oli ensimmäinen täysi kuukausi omatoimikirjaston aikana ja silloin saavutettu n. 500 omatoimikävijää osoittavat, että omatoimikirjasto on löytänyt myös asiakkaat – omatoimikävijöiden osuus lokakuussa oli n. kolmasosa Viljakkalan lähikirjaston lokakuun lainauksista.

 

Viljakkalalaisille kirjastonkäyttäjille on annettava suuri tunnustus siitä aktiivisuudesta, jolla omatoimikirjasto on otettu vastaan. Tunnustuksen ansaitsee myös se vastuullisuus, jolla Viljakkalan lähikirjaston asiakkaat ovat käyttäneet omatoimipalveluja.

 

Viljakkala-neuvosto kiittää Ylöjärven kaupungin kirjastopalveluja siitä aktiivisuudesta, jota se on osoittanut luodessaan Viljakkalaan omatoimikirjaston.

 

Viljakkala-neuvosto toivoo, että Ylöjärven kaupungin nämä toimet toimivat esimerkkinä myös kaupungin muille hallinnonaloille, jotta ne kehittäisivät toimintojaan siten, että myös kaupungin keskustaajamien ulkopuoliset alueet voisivat kehittyä tasavertaisesti keskusta-alueiden kanssa.

 

 

 

Ylöjärvellä 27.11.2014

 

 

Viljakkala-neuvosto

 

Tiina Isosaari                                            Esko Erkkilä

puheenjohtaja                                          varapuheenjohtaja

 

*****************

 

Kiitosadressi on kaikkien halukkaiden allekirjoitettavana Viljakkalan lähikirjastolla 23.1.2015 saakka ja tarkoituksemme on luovuttaa se Ylöjärven kaupungin päättäjille helmikuun 2. päivänä 2015.

 

Toivon runsaasti allekirjoituksia!

 

 

-Esko Erkkilä-

Finnwatch ry:n julkaisema selvitys kaupan omien merkkien tuotteiden vastuullisuudesta on surullista luettavaa

Sunnuntai 3.2.2013 - -Esko Erkkilä-

Finnwatch ry on yhdistys, joka tutkii yritysten yhteiskuntavastuuta kehittyvissä maissa. Yhdistyksen taustalla on joukko suomalaisia kehitys-, ay- ja ympäristöjärjestöjä.

 

 

Finnwatch ry julkisti 21.1.2013 laatimansa selvityksen, jonka kattoteemana on ”Halvalla on hintansa”. Julkaistun selvityksen nimi on;

 

”Kaupan omien merkkien tuotteiden vastuullisuus”

 

Selvityksessä tarkastellaan suurimpien Suomessa toimivien vähittäiskauppojen omien merkkien eli niin sanottujen private label -tuotteiden vastuullisuutta. Tarkastelussa on mukana neljä vähittäiskaupan ketjua: S-ryhmä, Kesko, Suomen Lähikauppa/Tuko Logistics sekä Lidl Suomi.

 

Selvityksen kenttätutkimuksessa esimerkkituotteiksi oli valittu Thaimaassa prosessoitavat…

 

 

…tonnikalasäilykkeet…

 

 

 

…sekä ananasmehu.

 

 

Esimerkkituotteet oli valittu osuvasti, sillä mainituissa tuoteryhmissä kaupan omat merkit ovat vahvoja.

 

Ylläolevat kuvat ovat laadultaan heikkoja, sillä ne on kuvattu tietokoneen ruudulta Finnwatch ry:n tekemästä selvityksestä.

 

Perheessämme ei käytetä tonnikalatuotteita ja sen vuoksi en ole seurannut kyseisen tuoteryhmän tuotteitakaan, mutta virvoitusjuomia sekä mehuja tulee seurattua hieman tarkemmin. Emme toki osta niitäkään, sillä meillä on oman puutarhan marjoja riittävästi, mutta kaupan mehut kiinnostavat sen vuoksi, että tavallisena kuluttajanakin olen huomannut mehuissa olevan hyvin paljon private label –tuotteita eli kaupan omia merkkejä.

 

Finnwatch ry:n selvitys antaa todella lohduttoman kuvan siitä välinpitämättömyydestä, jolla maamme suurimmat päivittäistavarakaupan jakelutiet S-ryhmä, Kesko, Suomen Lähikauppa/Tuko Logistics sekä Lidl Suomi suhtautuvat juomahyllyillään tarjolla olevien merkittömien tuotteidensa vastuullisuuteen.

 

Finnwatch ry:n selvityksen mukaan Thaimaassa ananasmehutiivistettä valmistavan Natural Fruit -yhtiön olosuhteet tehtaalla viittaavat jopa pakkotyöhön ja ihmiskauppaan.

 

Työntekijöiden kertomukset ananasmehutiivistettä valmistavan tehtaan työoloista ovat karmeaa luettavaa:

 

Jos siirtotyöntekijä käyttää wc:ssä aikaa yli 10 minuuttia, hänen palkastaan vähennetään puolen tunnin palkka.

 

Työntekijät sanoivat lämpöhalvausten sekä pyörtymisten olevan yleisiä.

 

Työntekijöiden mukaan osa tehtaan koneista on vaarallisia ja varomattomien työntekijöiden vaatteita tai ruumiinosia saattaa jäädä kiinni koneisiin ja aiheuttaa näin tapaturmia. Kolme haastateltua työntekijää kertoi tapauksesta, jossa työntekijä oli kuollut koneesta saamaansa sähköiskuun.

 

Erittäin vakavia ihmisoikeusloukkauksia, kuten pakkotyöhön ja ihmiskauppaan viittaavia käytäntöjä, löydettiin ananasmehutiivistettä tuottavasta tehtaasta, joka toimitti raaka-ainetta Suomessa prosessoitaviin ja markkinoitaviin private label -mehuihin.

 

 

Aamulehti referoi Finnwatch ry:n selvitystä tammikuun 22. päivänä julkaistun lehtensä 7-palstaisessa jutussa ja paljasti, että Natural Fruits-yhtiö valmistaa tiivisteet Eldorado-, Pirkka- ja Rainbow-mehuille.

Samassa jutussa paljastetaan myös se, että Thaimaassa tuotettu ananasmehutiiviste tulee Suomeen hollantilaiseen Refresco-konserniin kuuluvan Vip-Juicemakerin Suomessa valmistamien ananasmehujen kautta.

 

Poikkesin lähi-Prismassani ja huomasin, että Vip-Juicemakerin valmistamia Rainbow-ananasmehutuotteita oli tarjolla ainakin kaksi massalatausta. Massalatausten kyljessä oli kissankokoisin kirjaimin ”Valmistettu Suomessa”!

 

Kannattaa googlata ”Vip Juicemaker” ja tutkailla yhtiön nettisivuja!

 

On luonnollista, että Finnwatch ry:n selvityksen tuloksena yritys yrittää selitellä omaa ja raaka-ainetoimittajansa toimintaa thaimaalaisen ananasmehutiivisteen käytössä.

 

***********

 

Positiivista tässä prosessissa on se, että Kesko, S-ryhmä ja Tuko ovat luvanneet ottaa vakavasti tiedot, joiden mukaan niiden myymiä ananasmehuja tuotetaan Thaimaassa epäinhimillisissä oloissa.

 

Kysyä sopii; miksi vasta Finnwatch ry:n tekemän selvityksen jälkeen, sillä on päivänselvää, että epäkohdat ovat olleet kaupparyhmittymien tiedossa koko ajan. Ainakin epäkohtien olisi pitänyt olla kaupparyhmittymien tiedossa!

 

On hyvä, että maamme lehdistö on ottanut vahvasti esille private label –tuotteita nyt kohdanneen kohun. Toivottavasti aiheutunut kohu laittaa hieman jäitä hattuun niille päivittäistavarakaupan jakeluteille, jotka aikovat surutta laajentaa merkittömien tuotteiden tarjontaa.

 

Olen aina karttanut päivittäistavarakauppojen private label –tuotteita ja Finnwatch ry:n nyt julkistama selvitys vahvistaa, että olen toiminut kuluttajana vastuullisesti.

 

Neljäkymmentä sivua pitkä selvitys on helposti kovahermoisten luettavissa www.finnwatch.org –sivuilta.

 

 

-Esko Erkkilä-

Huippu-urheilijat yritysten menekinedistäjinä

Maanantai 3.9.2012 - -Esko Erkkilä-

Raskaskonealan suurkatselmus – FinnMETKO2012 – järjestettiin Jämsässä 30.8 – 1.9.2012.

 

Osallistuin näyttelyyn nyt vasta ensimmäisen kerran, vaikka kyseessä olikin jo 14. METKO-näyttely.

 

Näyttelystä on enemmänkin kerrottavaa ja kommentoitavaa, mutta keskityn tässä jutussani otsikkoaiheeseen eli huippu-urheilijoiden panokseen yritysten menekinedistäjinä.

 

On heti todettava, että arvostan niitä yrityksiä, jotka osaavat tehdä yhteistyötä huippu-urheilijoiden kanssa. Arvostan korkealle myös niitä huippu-urheilijoita, jotka pystyvät yhteistyöhön menestyvien yritysten kanssa!

 

Näin METKO:ssa kaksi hienoa esimerkkiä huippu-urheilijoista Suomessa sijaitsevien yritysten menekinedistäjinä:

 

 

Lännen –osastolla esiintyivät ralliautoilija Jari-Matti Latvala (vasemmalla) sekä hänen kartanlukijansa Miikka Anttila. Heitä haastatteli vuoden 2010 Fitnessmalli Janni Hussi ja sujuvasti haastattelikin.

 

 

 

John Deere Foresty Oy:n osastolla isoa ajokonetta käytti sekä jakoi nimikirjoituksiaan ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen.

Satuin Deeren osastolle vasta silloin, kun Kaisa Mäkäräinen oli jo saamassa kuormauspuuhansa valmiiksi ja en heti osannut tunteakaan, että kuka tämä sujuvasanainen koneenkäyttäjä on.

Vasta Kaisan nimikirjoitusvaiheessa tunsin, että kyseessähän on Kaisa Mäkäräinen!

 

 

 

Jari-Matti Latvala vahvisti Janni Hussin haastattelussa pienen uutisenkin eli sen, että hän ja hänen managerinsa Timo Jouhki käyvät vakavia neuvotteluja Volkswagenin kanssa Jari-Matin siirtymisestä Volkswagen Motorsportin –tehdastalliin jo ensi vuonna.

Latvala tosin painotti, että hänen yhteistyönsä Fordin kanssa on sujunut hyvin ja olisi vaikeaa lopettaa yhteistyö nykyisen työnantajan kanssa.

 

 

 

Jari-Matti Latvalan kartanlukija Miikka Anttila kertoi, että rallin MM-sarjan ajaminen merkitsee pitkiä poissaoloja kotoa.

 

Johtuu varmaan osittain työhistoriastani, mutta arvostan Kaisa Mäkäräistä, Jari-Matti Latvalaa ja Miikka Anttilaa siitä, että he pystyvät tuomaan lisäarvoa yhteistyökumppaneilleen.

 

Olen varma, että nämä kolme sujuvasanaista huippu-urheilijaa pystyvät tulevaisuudessa toimimaan yrityselämän palveluksessa!

 

 

-Esko Erkkilä-

S-ryhmälle kolajuomaa Rainbow-tuotemerkillä valmistava yritys toimii Kuopiossa

Keskiviikko 11.5.2011 - -Esko Erkkilä-

S-ryhmä on viime aikoina kompastellut private label tuotemerkkinsä Rainbow`n laatuongelmien kanssa.

Tanskalaisvalmisteisessa broilerpakasteessa todettiin Salmonella Dublin-tyypin salmonella ja sen lisäksi nokialaisperheen ostamassa kolajuomapullossa oli silmältä näyttävä epämääräinen klöntti.

Oletin, että myös kolajuoma olisi valmistettu ulkomailla, mutta asiaa tutkittuani totesin valmistajaksi VIP-Juicemaker Oy –nimisen firman. Firma sijaitsee Kuopiossa ja sen tavoite on omien nettisivujensa mukaan

• olla Suomen tehokkain ja joustavin mehujen valmistaja ja tuottaa toiminnallaan sidosryhmilleen taloudellista lisäarvoa ja kasvattaa yrityksen arvoa.

Toiminta-ajatuksekseen firma kertoo mm.:

• olla kaupan keskusliikkeiden ja ketjujen vahva private label toimittaja niissä tuoteryhmissä joissa se on mukana, valmistamalla ja markkinoimalla korkealaatuisia mehuja, mehujuomia, hyvinvointijuomia, energiajuomia sekä virvoitusjuomia VIP ja Rodeo -tuotemerkeillä sekä kaupan omilla merkeillä.

Omistuspohjastaan yritys kertoo olevansa osa Refresco Holdingia.

 

Vertailin VIP-Juicemaker Oy:n Rainbow-kolajuoman ja Pepsin sekä Coca-Colan hintoja Koivistonkylän Prismassa.

Tuotteita ei tietenkään pidä vertailla yksi yhteen, mutta silti hintaerot olivat häkellyttäviä.

VIP-Juicemaker´n 1,5 litran pullo kolajuomaa maksoi 1,09 €, kun vastaavankokoisen Pepsi-pullon hinta oli 2,09 € ja Coca-Cola-pullon 2,39 €.

Peräänkuulutan päivittäistavarakaupalta tiettyä harkintaa, kun sille tarjotaan pilkkahinnalla tuotteita.

Sisäänostajien kannattaisi muistaa ikiaikainen totuus: Hyvää ei saa halvalla!

Ainakin omien sanojensa mukaan päivittäistavarakauppa saa merkittömistä tuotteista paremman myyntikatteen kuin luotettavien merkkituotteiden myynnistä. Jos tämä kaupan itsensä kertoma väite pitää paikkansa, on kaupalla itsetutkiskelun paikka.

 

-Esko Erkkilä-