29.10.2013Keskustelutilaisuus Viljakkalan terveyspalveluiden tulevaisuudesta 30.10. klo 17Lue lisää »23.5.2012Keskustan puheenjohtajasta järjestettävän neuvoa-antavan jäsenäänestyksen toteuttaminen TampereellaLue lisää »26.4.2012Linjamuutos heikentää erityisesti lukiolaisten bussimatkustamista Länsi-TampereellaLue lisää »
Viinirypäleitten korjuun ja viininpoljennan jälkeen piti syödä!Tiistai 20.12.2016 - -Esko Erkkilä- Agrologimatkamme ohjelma Quinta do Bucheiron –viinitilalla Celeiros´ssa ei päättynyt viininkorjuuseen eikä viininpoljentaan, vaan se jatkui tutustumisella tilanomistaja, enologi Antonio Dias Teixeiran yksityisasuntoon ja sen jälkeiseen perinteiseen viinitilan työläisten lounaaseen.
Antonio Dias Teixeiran omistama viinitila on omavarainen myös uskonnonharjoittamisen puitteiden osalta, sillä tilalla on oma kirkko.
Osoituksena oppaamme Mika Palon hyvistä suhteista oli se, kun pääsimme tutustumaan omistajan yksityisasuntoon.
Saimme nähdä tilan olohuoneessa kadunpuoleisella seinustalla ikkunan edessä olevat ”seurustelupenkit”, joilla istuen talon tyttäret saattoivat itsensä näytille kadulla kulkeville pojille ja mahdollisille sulhaskandidaateille.
Ennen ruokailua kiersimme vielä tuotantotiloissa ja siellä näimme mm. tilalaboratorion, jossa suoritetaan viinien laadunvalvontaa.
Viinit kypsyvät suurissa tammitynnyreissä.
Viinikellarissa tämä viinierä oli ”Vintage 2005” –laatua.
Mutta sitten kävi kutsu ruokailemaan!
Alkupaloiksi pientä suolaista, vettä ja toki viiniäkin oli heti alusta alkaen tarjolla.
Ohjelman mukaan kyseessä oli perinteinen viinitilan työläisen lounas. Lounas koostui vahvasta ja sakeasta keitosta sekä sen jälkeen tarjotusta peuranlihaa sisältävästä liharuuasta.
Viinit kuuluivat luonnollisesti tarjontaan.
Vierailupäivänämme oppaamme Mika Palo täytti vuosia ja sen kunniaksi saimme jälkiruuaksi herkullista täytekakkua.
Isäntämme tarjosi oppaamme synttäreiden kunniaksi meille oman tilansa ”Travela” –kuohujuomaa.
Tarjolla oli ostettavaksi erilaisia tilan viinituotteita.
Ruokailumme puitteet olivat arvokkaat, sillä talon lippusaloissa liehuivat (oikealta lukien):
Teimme lähtöä ja pihassa näimme vielä isoissa konteissa juuripoimittuja viinirypäleitä.
Kiitokset Quinta do Bucheiron viinitilalle – opimme Teillä viininviljelystä paljon!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: agrologit 2016 Portugalissa, agrologit2016, Quinta do Bucheiro, Quinta do Bucheiron viinitila, enologi, winemakar, Celeiros, Antonio Dias Teixreira, viininkorjuu, viininpoljenta, |
Viininpolkeminen on totta ja se käy työstäMaanantai 19.12.2016 - -Esko Erkkilä- Olen pitänyt juttuja viininpolkemisesta vain juttuina, joilla ei ole todellisuuspohjaa, mutta lokakuisen pohjois-Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme tuloksena tiedän, että viinirypäleiden polkeminen on täyttä totta.
Näimme viininpoljentaa matkamme aikana useitakin kertoja ja minäkin pääsin kerran osallistumaan viinirypäleiden poljentaan.
Viininpoljenta, johon osallistuin, tapahtui Quinta do Bucheiron viinitilalla Celeiros-nimisellä paikkakunnalla.
Olen jo aiemmin kertonut viininrypäleiden korjuustamme samalla tilalla ja nyt pieni kuvakertomus seurueemme korjaamien viinirypäleitten polkemisesta:
Korjaamamme viinirypäleet, joita kertyi 900 kiloa, kuljetettiin avolava-autolla poljentasammioiden äärelle.
Riuskat työmiehet…
…kantoivat täysinäiset viinirypälesaavit sisälle poljentasammioiden äärelle…
…ja kaatoivat vastapoimimamme viinirypäleet esimurskaimeen.
Esimurskatut viinirypäleet pumpattiin poljentasammioon…
…jossa ne erityisellä haravalla tasoitettiin poljentasammioon tasaiseksi kerrokseksi.
Ja sitten alkoi varsinainen polkeminen!
Kengät ja sukat pois jaloista, pienen vesipaljun kautta poljentasammioon ja siitä se alkoi.
Viininpolkeminen on rankkaa hommassa, sillä rypäleitä on sammiossa lähes polveen saakka.
Viininpolkijat tukevat toisiaan tiukassa käsikynkässä, jotta kaatumisia ei pääse tapahtumaan.
Polkemistamme vauhditti katselijoiden virittämä Mustialan ajoilta tuttu laulu eli ”Jos mie saisin jouten olla”:
Jos mie saisin jouten olla
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: agrologit 2016 Portugalissa, agrologit2016, viininpoljenta, viinirypäleitten polkeminen, Quinta do Bucheiro, Quinta do Bucheiron viinitila, Celeiros, Portugal, pohjois-Portugal, Douro, Douro-jokilaakso, Jos mie saisin jouten olla, |
Agrologien viininkorjuumatka pohjois-Portugaliin oli suuri menestysSunnuntai 18.12.2016 - -Esko Erkkilä- Joulukuussa ilmestynyt Luonnonvarassa-lehti...
...julkaisi agrologien pohjois-Portugaliin suuntautuneesta viininkorjuumatkastamme...
...laatimani matkakertomuksen. ********************Tässä otsikkoaiheinen juttuni siinä muodossa, kuin se lehdessä julkaistiin:*************Agrologien Liiton yhdessä matkatoimisto SUBLU Tour Portugal´n kanssa lokakuun alussa toteuttama viininkorjuumatka pohjois-Portugaliin oli kokeneellekin matkaajalle hieno kokemus. Mukana matkalla oli yli 30 agrologia ja heidän läheistään. Matkaohjelmassamme oli n. 25 erilaista kohdetta, mutta matkan aikana kohteita kertyi kymmenkunta lisää, joten kahdeksan päivän ohjelma oli tupaten täynnä mielenkiintoisia kokemuksia.
Lensimme Helsinki-Vantaalta suoraan Lissaboniin, josta jatkoimme Nazaren-kaupunkiin – kaupunkiin, jonka rannat ovat syksyin surffaajien mielipaikkoja, sillä siellä on tavattu jopa 32 metrisiä aaltoja. Viiden yön verran tukikohtamme oli kaupunki nimeltään Vila Real, josta teimme päivämatkoja viineistään kuuluisan Douro-jokilaakson eri kohteisiin.
Rypäleitten polkeminen on kovaa työtä
Viininkorjuumatkamme eräs kokokohta ajoittui keskiviikolle 5.10.2016, kun saimme osallistua Caleirosissa Quinta do Bucheiron viinitilalla viinirypäleiden poimintaan ja sen jälkeen viinirypäleiden polkemiseen.
Varsinainen korjuuaika tilalla oli jo loppusuoralla, mutta meitä varten oli jätetty riittävästi viinirypäleitä korjaamatta. Voitte uskoa, että itse puutarhasaksilla viiniköynnöksistä leikatut rypäleet maistuivat herkullisilta! Kypsät rypäletertut kerättiin poimintasankojen avulla keräilytynnyreihin, jotka sitten täysinä kuljetettiin avolavapakettiautolla pihapiirissä sijaitseville poljentasammioille. Saimme vajaan tunnin aikana kerättyä viinirypäleitä 900 kiloa ja niistä kerrottiin saatavan 750 litraa viiniä.
Viinirypäleiden poiminnan ja polkemisen jälkeen saavuimme Vila Realiin hotellille ja saimme kokea matkamme vaikuttavimman extra-ohjelman, kun hotellimme ohitse kulki vajaan kahden tunnin ajan sadonkorjuun onnistumista juhliva kulkue. Kulkueessa oli lukemattomia kuorma-autoja ja traktoreita, joiden lavoilla ja peräkärryissä maanviljelijät, vaimot ja lapset esittivät erilaisia kuvaelmia viljelytoimenpiteistä ja sadonkorjuusta.
Tanssivia, laulavia ja soittavia ryhmiä oli kulkueessa jatkuvasti. Viljelijät tarjosivat katselijoille viiniä leileistään, juustonviipaleita ja erilaisia hedelmiä. Pitkäsarviset härät ja niiden vetämät vankkurit toivat tiettyä arvaamattomuutta kulkueen käyttäytymiseen. Kulkueen perässä kulkevat uskonnolliset osastot ja ryhmät muistuttivat, että maanviljelyssä tarvitaan myös uskoa asioiden onnistumiseen. Kerrassaan mahtava kokemus!
Douro-jokea alavirtaan
Matkamme viimeistä edellisenä päivänä teimme 180 kilometrin mittaisen jokilaivaristeilyn Douro-jokea alavirtaan. Lähdimme jokilaivaristeilylle Peso da Reguasta ja päädyimme valtameren äärelle Portoon. Leppoisa tuulenvire ja muutenkin hieno sää tekivät laivamatkastamme nautittavan.
Melkein heti Peso da Reguasta lähdettyämme huomasimme, että hedelmällinen Douro-joen viininviljelyalue loppui ja kohti valtamerta edetessämme rantamaisemat muuttuvat karuiksi. Douro-jokilaakson viinit kuljetettiin Portoon ennen rabelos-laivoilla ja matka kesti alavirtaan 6 – 8 päivää – nousu Portosta Douron alueelle kesti 14 päivästä jopa kolmeen kuukauteen.
Agrologien viininkorjuumatkalle osallistuneet kiittävät Agrologien Liittoa ja matkaopastamme Mika Paloa hienosta kokemusviikosta. Uskallamme suositella samanlaisen matkan järjestämistä jo vaikkapa syyskesällä 2017!
**********************
Ja sitten jutun kuvituksena olleet kuvat ja niiden selitykset:
Peso da Reguan ja Porton välillä on kaksi sulkua – Euroopan korkein sulku eli Carraptelon on sulutuskorkeudeltaan 35 metriä ja Crestuma-Lever –sulku, jonka sulutuskorkeus on 14 metriä. Molempien sulkujen sulutukset onnistuivat nopeasti ja olivat nekin matkamme eräät elämykset!
Ensimmäiset innokkaat viininpolkijamme pääsivät Don Miitun johdolla Quinta da Avessadan viinitilan Enotecassa eli viini-infokeskuksessa kokeilemaan viinirypäleiden polkemista! Polkijoilla ja meillä katselijoilla oli hauskaa! Viinirypäleiden polkeminen on raskas taitolaji. Polkijat työskentelevät tiiviissä ”käsikynkkäketjussa” ja tukevat näin toisiaan, jotta kukaan ei kaadu poljentasammioon.
Poiminta- ja poljentarupeaman jälkeen talo tarjosi talkooväelle viinitilan perinteisen työläisten lounaan.
Saimme matkallamme useita hyviä elämänviisauksia ja yksi niistä oli Quinta da Varzean viinitilan emännän varakreivitär Maria Manuel Cyrnen toteamana: ”Älkää koskaan lakatko unelmoimasta!” Varakreivitär tässä yhdessä mainion oppaamme Mika Palon seurassa.
Viininkorjuumatkamme huipentui viimeisenä iltana Fado-esitykseen – fado-musiikki on vuonna 2011 lisätty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
**********
Omien kuvieni lisäksi kuvituksena oli yksi mainio agrologi-veli Pertti Keltalan ottama kuva hienosta viiniköynnösviljelmästä ja sen selitystekstinä oli laatimani selitys eli
”Hyvät – paljolti EU:n rahoituksella rakennetut tiet ja henkeäsalpaavat näkymät tekivät matkastamme nautittavan.”
********************
Kiitän matkamme aikana minulle tuntemattomassa ja salaisessa paikassa kokoontunutta Ikivanhojen Veljien Neuvostoa vuosimallia 1965, joka velvoitti minut Nuorena Veljenä laatimaan matkastamme matkakertomuksen joulukuussa 2016 ilmestyvään LUVA-lehteen.
Tämmöinen siitä sitten tuli!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: agrologit 2016 Portugalissa, agrologit2016, Luonnon varassa, Luonnon varassa-lehti, Agrologien Liitto, Douro, Douro-joki, Carraptelo, rabebos, Crestuma-Lever, Quinta da Avessada, Peso da Regua, Porto, viinirypäleiden polkeminen, |
Oli hieno puurojuhla!Lauantai 17.12.2016 - -Esko Erkkilä- Keskustan perinteistä jouluhenkistä puurojuhlaa vietettiin eilen Tampereen Näsilinnankadulla sijaitsevalla piiritoimistolla.
Sain olla mukana mukavassa tilaisuudessa koko ajan eli klo 14.00 – 17.00.
Puurojuhlan pääemäntänä toimi Keskustan Pirkanmaan piirin varapuheenjohtajana ensi vuoden alussa aloittava mansikkatilan emäntä Mirva Kittilä Pälkäneeltä.
Pirkanmaan keskustalaisilla kävi hyvä ”emäntätuuri”, sillä niin selkeäsanaisesti, osuvasti ja nasevasti Mirva osasi sujuvasti sanansa asettaa, kun kannusti Pirkanmaan keskustaisia ensi vuoden kuntavaaleihin ja tammikuun 2018 maakuntavaaleihin!
Kansanedustaja Mikko Alatalo antoi suurta tunnustusta Keskustan eduskuntaryhmälle, joka osaa edetä kaikkiin asioihin asiapohjalla.
Mikko toi voimakkaasti esille sen, että Suomen – Isänmaamme – suunta on muuttunut. Suomen Pankin arvioon perustuen Suomi on saatu kasvuun ja luottamus maamme taloudenpitoon on kasvanut.
Myös kansanedustaja Pertti Hakanen painotti puheenvuorossaan, että Suomi on saatu myönteisen talouskehityksen uralle.
Pertti oli huolestunut Virossa ja Venäjällä riehuvasta afrikkalaisesta sikarutosta (ASF), joka Suomeen saapuessaan merkitsisi kotimaisen sianlihantuotannon alasajoa.
Hakanen totesi, että vast´ikään Kiinaan saadut sianlihan vientiluvat katkeaisivat välittömästi, jos Suomessa tavattaisiin afrikkalaista sikaruttoa. Vakava paikka ja vaatii Viroon matkaavilta vastuullisuutta, jotta tauti ei leviäisi Suomeen.
Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Antti Kurvinen piti asiasisällöltään ja esitystekniikaltaan todella mainion puheen.
Myös Kurvinen tukeutui Suomen Pankin analyysiin maamme taloudellisesta tilanteesta ja totesi, että lama-aika Suomessa on päättynyt.
Investoinnit ovat lähteneet liikkeelle ja kotimainen kysyntä on vilkastunut. Nämä molemmat tosiasiat heijastuvat koko Suomeen, sillä ne merkitsevät, että teollisuuden alihankkijoiden ketjut ovat saaneet viime aikoina melkoisen piristysruiskeen.
Sinipunahallituksen katastrofi on saatu käännettyä nousuun.
Kansanedustaja Arto Pirttilahti loi omassa puheenvuorossaan katsauksen maamme elinkeinoasioihin ja mainitsi uutena asiana, että pk-sektorin vientivauhditukseen tullaan panostamaan - odotamme suurella mielenkiinnolla
Hankintalain uudistamisessa Pirttilahti on tehnyt paljon töitä ja hän oli tyytyväinen siihen, että uusi hankintalaki mahdollistaa painottamaan hankinnoissa muitakin seikkoja, kuin halvinta hintaa. Paljon riippuu kunnista, että miten ne osaavat hyödyntää uuden hankintalain säädöksiä.
”Pirkanmaan taudin” eli maalle rakentamiskiellon selättäminen on asia, johon Pirkanmaan kuntien pitää nyt panostaa.
************************
Käytin tilaisuuden lopussa yleisöpuheenvuoron, jossa totesin, että kullakin kolmella pirkanmaalaisella kansanedustajalla on asialohkonsa, joilla he ovat huippuasiantuntijoita.
Kiitin kansanedustajiamme, että näin on.
Osoitin kiitokseni myös Keskustan varapuheenjohtaja Antti Kurviselle selkeästä puheenvuorosta, joka selvensi monia asioita.
Hieno tilaisuus kerta kaikkiaan!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Keskustan Pirkanmaan piiri, Keskustan Tampereen kunnallisjärjestö, Keskustan puurojuhla, Keskustan perinteinen puurojuhla, Mikko Alatalo, Pertti Hakanen, Arto Pirttilahti, Antti Kurvinen, Mirva Kiitilä, Keskustan Pirkanmaan piirin varapuheenjohtaja, |
Mahtava juttu!Torstai 15.12.2016 - -Esko Erkkilä- Eilinen oli monessakin asiassa suuri uutispäivä, mutta suurimmaksi uutiseksi nostan eilen iltapäivällä julkisuuteen saatetun uutisen, jossa todetaan, että ahtausalalle on solmittu kaksivuotinen sopimus.
Uutisen merkittävyyttä lisää, että sopimukseen sisältyy kaksi optiovuotta!
Eilen solmittu sopimus rakentaa tukevan lisäpohjan sille positiiviselle talouskehitykselle, josta on viime päivinä uutisoitu.
Työrauha Suomen satamissa ja vakaat ennustettavat kustannukset ovat avainasemassa, kun Suomea ollaan nyt todella kampeamassa nousuun!
Sopimuksessa on sovittu, että ensi vuonna yleispalkankorotuksia ei tehdä, mutta seuraavina vuosina niiden osalta noudatetaan yleistä linjaa.
AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen ja Satamaoperaattorit ry:n toimitusjohtaja Juha Mutru totesivat eilen, että sopimus turvaa ahtausalan työpaikkoja ja tuo vakautta ja ennustettavuutta alalle – totta joka sana!
Omaan työurani ajalta kokemusta AKT:n kanssa toimimisesta ja työssäni oli oleellista ”satamarauha”, sillä merkittävä osa vastuullani olleista rehuteollisuusyrityksen raaka-aineista olivat tuontiraaka-aineita.
Tervehdin suurella tyytyväisyydellä eilen solmittua sopimusta ja tiedän, että se luo vankan perustan sille, että Suomen taloustilanne kohenee!
Koirat haukkuvat, mutta vastuullinen karavaani kulkee!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: AKT, Satamaoperaattorit, ahtausalan sopimus, |
Pitäkää tunkkinne!Keskiviikko 14.12.2016 ”Pitää tunkkinne” on nykypäivien tunnuslause monissa asioissa.
Myös minulla on oma ”tunkkini” ja se on autioitettu Tampereen Hämeenkatu erikoisliikkeineen.
Olen jättänyt ”tunkkini” niille tamperelaisille virkahenkilöille ja poliittisille päättäjille, jotka päättivät autioittaa Hämeenkadun itäpään ja koristaa sen punaisilla ruukuilla, tekonurmimatoilla ja istumakorkeudeltaan liian korkeilla penkeillä.
Nyt samaiset autioittajat, jotka kutsuvat itseään elävöittäjiksi, ovat päättäneen laajentaa autioittamistaan koko Tampereen valtasuonen – Hämeenkadun – koko pituudelle.
En ole koko Hämeenkadun itäpään ”elävöittämiskokeilun” aikana voinut kävellä Hämeenkadulla Koskipuistosta Rautatieasemalle, sillä niin paljon sydäntäni särkee Hämeenkadun turmeleminen – kierrän tuon matkan muuta kautta.
Minulla ja kaltaisillani ei kuitenkaan ole mitään hätää, sillä saamme kaikki ne palvelut, joita ennen meille tarjosivat Hämeenkadun varrella sijainneet erikoisliikkeet, muualta.
Perhekuntamme ostospaikaksi on valikoitunut Pirkkalan Partolassa sijaitseva Citymarket.
Partolan Citymarket tarjoaa päivittäistavarakaupan osalta riittävän valikoiman ”ihmisenkokoisessa” tilassa – esimerkiksi Kalevan Prisma on kooltaan niin suuri, että siellä on käveltävä satoja metriä, jotta saa vaikkapa vain tarvitsemansa elintarvikkeet.
Partolan Citymarketin ohella saamme perhekuntamme tarvitsemat palvelut Ylöjärven Elosta, Koivistonkylän Prismasta ja jos oikein tiukka tilanne tulee, ajamme minun tai Rouvan autolla Lempäälän Ideapark´iin.
Kaikissa näissä paikoissa on hienosti ilmaista paikoitustilaa henkilöautoillemme, jotka ovat välttämättömiä, jotta asioita pystyy hoitamaan.
Oleellista on se, että kaikissa mainituissa paikoissa on saman katon alla päivittäistavarakaupan lisäksi apteekit, kukkakaupat, kultasepänliikkeet, lemmikkieläimiin ja niiden hoitoon liittyvät yritykset, edulliset kahvilat ja ruokapaikat, kännykkäkaupat eli kaikki se, mitä tavallinen kuluttaja tarvitsee.
Palavereissa ja kokouksissa joudun toki käymään Tampereen keskustassa, mutta sinne pääsen julkisilla kulkuneuvoilla ja sieltä en mitään palveluksia tarvitse.
Sanon Hämeenkadun autioittajille pontevasti:
"Pitäkää Hämeenkatunne" ja runnelkaa sitä oikein täydessä vimmassanne!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pitäkää tunkkinne!, Hämeenkadun autioittaminen, Hämeenkadun "elävöittäminen", Hämeenkadun autioittaminen oli virhe, |
Viininkorjuuta Quinta do Bucheiron viinitilalla Celeiros´ssa pohjois-PortugalissaTiistai 13.12.2016 - -Esko Erkkilä- Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme keskeinen kohokohta oli vierailumme Quinta do Bucheiron viinitilalla, sillä siellä pääsimme tositoimiin eli viininkorjuuseen ja viinirypäleiden polkemiseen.
Nyt pieni kuvakertomus viininkorjuusta.
Tavanomainen viininkorjuun ajankohta oli jo ohi, mutta kun tilalla tiedettiin tulostamme, viininviljelyksille oli jätetty korjaamatta meitä varten riittävä ala.
Rypäletertut irrotetaan viiniköynnöksistä tavallisilla sekatööreillä eli puutarhasaksilla ja niitä oli meille varattuna sakset jokaiselle.
Hajaannuimme viiniköynnösrivien väliin niin, että vai lakit ja puserot vilkkuivat rivien välissä.
Rypäletertut olivat houkuttelevan näköisiä viiniköynnöksissä.
Isäntä varoitteli terävistä oksasaksista, mutta kun me agrologit olemme käytännönläheistä koulukuntaa, meille ei sattunut lainkaan vahinkoja.
Mukavahan näitä on esitellä!
Rouva oli oikein tehokas viinirypäleitten kerääjänä.
Kelpasi näitä maistella!
Keräilyastioina toimineet muovisangot täyttyivät melkein heti.
***************
Muovisankoihin kertynyt saalis tyhjennettiin ajoväylän reunalla olleisiin muovisaaveihin…
…jotka viinitilan vakituiset työntekijät tulivat sitten noutamaan.
***************
Saimme kolmenkymmenen hengen voimin kerättyä tunnin aikana 900 kiloa viinirypäleitä, joista isäntäväki ennakoi saatavan 750 litraa viiniä!
Palasimme onnistuneen korjuutyön jälkeen laaksosta viinitilan pihapiiriin ja katselimme, kun…
…juurikorjaamiamme viinirypäleitä kuljettava auto kipusi laakson viljelyksiltä pihapiiriin.
Viininkorjuumatkamme osio, jossa pääsimme viinirypäleitten korjuuseen, oli koettu mutta paljon saimme vielä kokea Quinta do Bucheiron viinitilalla.Niistä lisää kuitenkin ehkä jo huomenna!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: agrologit2016, Agrologimatka Portugaliin 2016, Douro, Quinta do Bucheiron viinitila, Quinta do Bucheiro, viininkorjuu, viinirypäleet, viinirypäle, viinikyönnös, Portugal, Celeiros, |
Saako tavallinen portugalilainen viininviljelijä EU-tukia?Maanantai 12.12.2016 - -Esko Erkkilä- Celeiros on pikkupaikkakunta Portugalissa Douron alueella ja lokakuisen agrologimatkamme eräs pääkohteista oli Celeiroksessa sijaitseva Quinta do Bucheiron viinitila.
Kyseinen viinitila oli eräs matkamme pääkohde sen vuoksi, että saimme siellä osallistua viininkorjuuseen ja halukkaat pääsivät osallistumaan viinirypäleiden polkemiseen.
Vierailutilamme isäntä on aikoinaan ollut Portugalin ensimmäisiä ja on yhä edelleen maan johtavia enologeja.
Enologia on suomeksi viinitutkimus ja viinioppi. Se on viinien ja viinivalmistuksen tutkimusta tai tuntemusta rypäleiden korjaamisesta pullotukseen saakka. Sana on peräisin kreikan kielen viiniä tarkoittavasta sanasta, johon on liitetty –logia-termi. Enologian asiantuntija on enologi.
Odotuksemme olivat suuret, että josko nyt saisimme perinpohjaisen selvityksen Euroopan Unionin viinitiloille maksamista tuista sekä tietoa myös niistä kansallisista tukitoimenpiteistä, joita Portugali saa maksaa ja pystyy maksamaan maan viininviljelijöille.
Petyimme, sillä isäntämme oli kovin haluton kertomaan viininviljelijöiden saamista EU-tuista ja vielä vähemmän isäntämme oli innostunut kertomaan niistä tuista, joita Portugali maksaa maansa viininviljelijöille.
Emme saaneet mitään vastausta siihen, että millaisia tukia viininviljelijät tilatasolla Portugalissa saavat.
Isäntämme mainitsi kuulemamme tulkkauksen perusteella, että Portugalin EU:lta saamat tuet menevät suurten viinintuotantotilojen hyväksi ja tavallinen viininviljelytila ei niitä saa.
En jaksa uskoa isäntämme väitettä, mutta jos niin on, on pikaisesti ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta tavallinen portugalilainen viininviljelijä saa meidän EU:lle maksamista tukieuroista oikeudenmukaisen osuuden itselleen ja tilansa kehittämiseen.
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: agrologit 2016 Portugalissa, agrologit2016, enologi, Celeiros Portugal, Quinta do Bucheiron viinitila, Quinta do Bucheiro, Portugalin saamat viininviljekyn EU-tuet, Viininviljelyn EU-tuet, |
MTK:n traktorimarssilla saatiin paljon aikaanSunnuntai 11.12.2016 - -Esko Erkkilä- Olin mukana MTK:n traktorimarssilla Helsingin Senaatintorilla 11.3.2016.
Maataloustuottajien suurmielenosoitukseen osallistui yli 5.000 viljelijää ja 700 traktoria.
Viestimme otettiin vakavasti ja siitä kertoo jo sekin, että paikalla olivat pääministeri Juha Sipilä, silloinen valtiovarainministeri Alexander Stubb sekä maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen.
Traktorimarssi sai yleisen hyväksynnän, sillä ruoka on niin lähellä jokaista suomalaista, että sen tuottamisen ongelmista ovat kaikki suomalaiset kiinnostuneita.
Suurmielenosoituksesta tällä saitilla kertovat raporttini löytyvät, kun googlaa ”Esko Erkkilä traktorimarssi”.
Mitäkö traktorimarssista jäi käteen?
Siitä jäi viljelijöille paljonkin ja saimme kuulla traktorimarssin tuloksista yhteenvedon perjantaina 9.12.2016 pidetyssä MTK-Pirkanmaan syyskokouksessa.
En toista oheisessa kuvassa yksilöityjä tuloksia, mutta totean niiden olevan yhteisarvoltaan yli 90 miljoonaa euroa.
Kiitokset MTK:lle traktorimarssin järjestämisestä, sillä se havahdutti päättäjät tajuamaan sen tilanteen, johon elintarvikkeidemme alkutuotantoa oltiin ajamassa.
Kiitokset myös Juha Sipilän johtamalle hallitukselle, joka osasi nähdä ”ajan merkit” ja ryhtyi toimenpiteisiin suomalaisen ruuantuotannon alasajon lopettamisessa.
Kuntavaalit 9.4.2017 ovat seuraava virstanpylväs, jolloin jokaisen suomalaisen velvollisuus on äänestyskopin hiljaisuudessa tehdä sellaisia päätöksiä, että suomalaisen ruuantuotannon edellytykset turvataan.
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: MTK, MTK-Pirkanmaa, traktorimarssi, traktorimarssi 11.3.2016, MTK:n traktorimarssi, pääministeri Juha Sipilä, valtiovarainministeri Alexander Stubb, maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen, kuntavaalit 9.4.2017, |
Quinta da Avessadan viinitilan museo Douron viinialueen sydämessä Favaioksessa...Lauantai 10.12.2016 - -Esko Erkkilä- …oli tiistai-päivän 4.10.2016 kolmas kohde agrologimatkallamme syyskuussa Portugaliin.
Oppaanamme ja isäntänämme täälläkin oli edellispaikan isäntä mosanbikiläissyntyinen Don Mitu, jonka kanssa tässä peukutan.
Museon esitteessä todetaan, että vierailija on täällä ystävä ja siltä se myös tuntui.
Tässäkin muuten valmis slougan suomalaisilla matkailuyrityksille:
"Meillä olet ystävä!"
Don Mitu kertoi, että museorakennus on rakennettu sata vuotta sitten ja siellä pyritään säilyttämään alueen viininvalmistuksen perinne, mutta huomioidaan myös se interaktiivinen kehitys, jolla viininvalmistusta on kehitetty ja kehitetään!
Täällä näimme matkamme aikana ensimmäisen kerran viininkorjuuseen liittyvää todellista perinnettä, kun esittelyhuoneessa muutama miesnukke oli polkemassa viinirypäleitä – tosin kuiviltaan ja ilman rypäleitä.
Viinitilan omistaja löi tahtia viininpolkijoille.
Mutta sitten pääsi ryhmämme vauhtiin ja ensimmäiset viininpolkijamme ammeeseen!
****************
Tahtia löivät hanuristi sekä rumpali…
…ja katsojilla oli hauskaa!
Ja sitten jalkojen pesulle!
***************
Ovi seuraavaan huoneeseen avattiin…
…ja nyt pääsimme asiaan eli maistelemaan Moscatel-aperitiiviviiniä!
Paljon jäi Moscatel-viiniä tynnyreihin,…
…kun jatkoimme matkaamme kohti majapaikkaamme Vila Realia!
-Esko Erkkilä-
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: agrologit2016, Agrologimatka Portugaliin 2016, SUBLU Tour Portugal Lda -matkatoimisto, Quinta da Avessada, Quinta da Avessadan viinitila, Favaios, Moscatel, Moscatel-viini, viininpoljenta, Douro, Douro-laakso, Douro-joki, |
"Lounas Pinhaossa"Perjantai 9.12.2016 - -Esko Erkkilä- Otsikossa toistamani lause kuului Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme ennakko-ohjelmaan tiistaille 4.10.2016.
Muistiinpanoissani se hieman laajenee, kun oppaamme totesi muistiinpanojeni mukaan, että kyseessä on perinteinen pohjois-portugalilainen lounas.
No, katsotaan pienen kuvakertomuksen avulla, että mitä oli perinteinen pohjois-portugalilainen lounas:
Lounaspaikkamme sijaitsi Favaijos-nimisellä paikkakunnalla – paikkakunta on pieni, sillä siellä on ainoastaan n. 1.500 asukasta ja paikkakunnan pinta-ala on vain hieman yli 21 neliökilometriä.
Lounaspaikkamme sijaitsi merenpinnasta 600 metrin korkeudessa – kylässä on 1.000 hehtaaria Muscatel-viinitarhoja.
Moscatel on portviinin kaltainen viini ja kylässä tuotetaan sitä n. 30 miljoonaa pulloa vuosittain.
Sitten muutamia kuvia varsinaisesta lounasruokailusta – siitä on paljon opittavaa suomalaisille ravintoloille ja niille, jotka haluavat tehdä rahaa turistien avulla:
Nousimme bussista ja meitä tervehti korvia huumaavalla musiikilla tilan viihdeorkestari.
Viihdeorkesteri johdatteli meidät varsinaisen lounaspaikkamme pihamaalle.
Asiaan kuului, että tervetuliaisjuomana oli tilan moscatel-viini.
Pihamaalta oli hulppeat näkymät tilan viiniviljelyksille.
Oppaamme Mika Palo oli valmistellut meitä toteamalla, että tilanomistaja muistuttaa ulkonäöltään ja esiintymiseltään Mr. Bean´a ja siinä oppaamme luonnehdinta osui täsmälleen oikeaan.
Oppaamme valmisteli meitä myös siitä, että tilanomistajan kakkosmies on myös melkoinen taitaja.
Vakuutuimme tästä, sillä Mosambicissa syntynyt Don Mitu (keskellä) esitteli lounaan yhteydessä nautitut viinit. Lisäksi hän kertoi tarinan viini-sanan synnystä. Tarinan pääosissa olivat Olympos-jumalien lisäksi ihmisen viisi aistia, joilla viinin voi havaita.
Aistimukset ovat;
*******************
Pöydällä oli meitä odottamassa useita viinilaatuja:
**************
Lautasemme ja viinilasimme olivat tyhjät, mutta pian ne alkoivat täyttyä.
Riistamakkaraa, paneroitua turskaa ja possunlihapaloja.
Voimakasta vihanneskeittoa, jonka saatesanoiksi Don Mitu evästi;…
… ”Voimia töihinne ja harrastuksiinne!”
Ruokailun edetessä Don Mitu esitteli eri ruokalajien kanssa nautittavat viinit.
***************
Jälkiruokapöytä oli vapaassa käytössä…
…ja valittavana oli useita eri vaihtoehtoja:
***************
Musikantit viihdyttivät meitä jälkiruokaan ehdittyämme. He tykkäsivät, jos heidän vyölaukkuunsa sujautti euron tai pari!
Musikanttiseurueeseen yhtyi myös viehättävä hanuristi…
…ja hän sekä tarjoilijat toivottivat meille hyvää matkaa seuraavaan kohteeseen…
…jonka paikallisoppaana jatkoi Don Mitu, mutta siitä joskus toiste – ehkä jo huomenissa!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: agrologit2016, Agrologimatka Portugaliin 2016, SUBLU Tour Portugal Lda -matkatoimisto, Pinhao, moscatel, moscatel-viini, Favaijos, pohjois-Portugali, Portugal, Don Mitu, viininmaistajaiset, Douro, |
Retkikunnat pitää elintarvikeyrityksissä aina kuljettaa puhtaalta puolelta likaiselle puolelleTorstai 8.12.2016 - -Esko Erkkilä- Tehdasvierailujen ehdoton sääntö elintarviketeollisuudessa on, että retkikuntien tehdasvierailut pitää aina aloittaa prosessin puhtaalta puolelta ja päättää ns. likaiselle puolelle.
Alaa tuntematon saattaa ajatella, että tehdasvierailu toteutettaisiin samalla vuokaaviolla, kuin tuotteen valmistus tapahtuu eli raaka-ainepuolelta valmiiden tuotteiden osastolle. Ei, näin ei saa tehdä.
”Vastavirtaan” eteneminen perustuu hygieniasyihin eli emme saa tehdasvierailuilla vaarantaa yrityskohteemme tuotteiden hygieniaturvallisuutta.
Vierailimme lokakuisella agrologimatkallamme Quinta do Bomfimin portviiniä valmistavalla tehtaalla Pinhao´ssa ja isäntämme kuljettivat meitä aivan oikein eli puhtaalta puolelta likaiselle puolelle.
Quinta do Bomfim on Symington-perheen omistama neljännen polven sukuyritys, joka tuottaa viinirypäleitä 27 viinitilalla ja viinitarha-alaa on tuotannossa yhteensä 940 hehtaaria.
Oppaanamme tehdaskierroksella oli parrakas Antonio, jonka selostukset oppaamme Mika Palo suomensi.
Aloitimme tehtaaseen tutustumisen avarasta esittelyhallista, jossa oli mm. esillä…
…pienoismalli ”rabelos”-veneestä, jollaisilla Douron alueella tuotetut viinit entisaikaan kuljetettiin Douro-jokea pitkin Portoon ja sieltä edelleen maailmanmarkkinoille.
*******************
Quinta do Bomfim`n tuotanto-ohjelmassa on seitsemän erilaista portviinilaatua ja tunnetuimmat merkit ovat…
…Dow´s…
…sekä Graham´s.
Tehtaanmyymälässä huomasi hinnastosta, että tarjolla oli erilaisia pullokokoja yli kymmenen eri tuotetta molemmista merkeistä.
****************
Tässä muutama kuva tuotantohallitilasta – kaikesta näki, että tilat olivat puhtaat ja tuotantotilojen hygieniataso oli moitteeton.
Kuten jo totesinkin, etenimme oikeaoppisesti tuotantoprosessia vastavirtaan ja tehdasvierailumme lopussa saimme nähdä, kun…
…tehtaalle tuotiin viinirypäleitä…
…ja tilan kuljetuslaatikot tyhjennettiin suuriin muovilaatikkoihin.
Laatikoiden sisältö tyhjennettiin kuljettimelle, jossa miesvoimin – naisia ei työntekijöissä ollut – suoritettiin esipuhdistus,…
…rypäleet riivittiin koneellisesti irti tertuista,…
…tertuista irtiriivityt rypäleet ohjattiin putkea pitkin prosessiin…
…ja karat ohjattiin eläinten rehuksi tai vietiin pellolle lannoitteeksi.
*************
Yhä edelleenkin Douron alueen viinit kuljetetaan Portoon, jossa viinien loppukypsytys tapahtuu, mutta nykyään kuljetus tapahtuu säiliöautoilla.
*****************
Tehtaanmyymälässä oli vierailijoiden ihailtavana ja ilmeisesti myös ostettavissa hieman tavallista kokoa suurempiakin viinipulloja, jotka suuren kokonsa lisäksi olivat ”Vintage”-mallia ja laatua!
**********************
On luonnollista, että tehdaskierroksen jälkeen oli portviinin maistajaiset ja täytyy todeta, että kielenkannat kertoivat kyseessä olevan laadukkaat tuotteet.
-Esko Erkkilä- |
|
2 kommenttia . Avainsanat: agrologit 2016 Portugalissa, agrologit2016, Quinta do Bomfim, Pinhao, Porto, Douro, Symington, Dow´s, Graham´s, rabelos, elintarvikehygienia, viininmaistajaiset, portviini, |
Mietteitä Itsenäisyyspäivän iltanaKeskiviikko 7.12.2016 - -Esko Erkkilä- Kirjoitan näitä muutamia rivejä Itsenäisyyspäivän iltana 6.12.2016 ja odottelen Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton alkamista – tule katselemaan sen televisiosta.
Sain hetki sitten tekstiviestinä Itsenäisyyspäivätervehdyksen Pirkanmaan senaattori Mikko Alatalolta. Täytyypä seurata tarkasti, että miten Keskustan Pirkanmaan kansanedustajat saavat televisiosta katseluaikaa – Mikko ja Seija Alatalo, Arto ja Eija Pirttilahti sekä Pertti ja Seija Hakanen.
Eniten tänään kuitenkin muistelen isääni Oiva Erkkilää, joka syntyi vuonna 1915 ja oli ”täydet vuodet” Isänmaan palveluksessa rintamilla 1939 – 1944.
Isäni oli etulinjan miehenä Talvisodassa ja Jatkosodassa – niiden jälkeen hän oli vielä mukana kenraali Hersalon joukoissa ajamassa saksalaisia pois Lapista.
Isäni haavoittui kahdesti ja hänen mukanaan meni hautaan Puna-armeijan ampumien ammusten sirpaleita niskassa ja toisessa ranteessa. Penskana kokeilimme isän niskaa sekä rannetta ja tunsimme, että miten sirpaleet nuljahtelivat ihon alla.
Lukemattomat olivat ne kerrat, kun isä ja meille saapuneet hänen rintamakaverinsa muistelivat tupakansavun täyttämässä pirtissä taistelutapahtumia.
Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että taistelutapahtuminen kertaaminen oli sitä henkistä hoitoa, jota nykyisin ohjatusti annetaan henkilöille, jotka ovat joutuneet läheltä seuraamaan traagisia tapahtumia.
Isäni toimi sodissa pikakivääriampuna eli Emma oli hänen aseensa – isän apumiehenä oli viljakkalalainen Simo Niittunen ja monta kertaa he yhdessä muistelivat sota-ajan tapahtumia.
Pyrin kerran vuodessa käymään Venäjällä eri taistelupaikoilla ja se on eräänlaista kunnianmaksua Isälle ja muille sotaveteraaneille.
Sotiemme veteraanien muisteleminen ei ole sodan ihannointia ja sen vuoksi ihmettelenkin eräiden fb-kavereideni horinoita, joissa he vähättelevät sotiemme veteraanien ansioita – horinat olivat tavallisia ja yleisiä joskus 1970-luvulla, mutta nykypäivänä ne tuntuvat vähintäänkin kummallisilta.
Vaikka sotiemme veteraanien rivit harvenevatkin viimeisen iltahuudon heille koittaessa, me emme saa unohtaa niitä, jotka hengellään tai ainakin suurilla ponnistuksilla ja elämänsä parhaimmat vuodet uhraten ovat taanneet meille Itsenäisen Suomen!
Otan esille vielä ne raukat, jotka toitottavat, että Suomen liittyminen Euroopan Unioniin vei Suomelta itsenäisyyden.
Äänestin 16.10.1994 sen puolesta, että Suomi liittyisi Euroopan Unioniin ja tähän päivään mennessä minulla ei ole hetkeäkään ollut tunnetta, että olisin äänestänyt väärin!
Eläköön Suomi!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Itsenäisyyspäivä 6.12.2016, Mikko Alatalo, Arto Pirttilahti, Pertti Hakanen, Emma-pikakivääri, Degtjarjov, |
Vietimme Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen Itsenäisyyspäiväjuhlaa jo eilenTiistai 6.12.2016 - -Esko Erkkilä- Olimme Eläkeliiton Tampereen yhdistyksessä päivän verran etuajassa, kun järjestimme jäsenillemme Itsenäisyyspäiväjuhlan jo eilen.
Tässä pieni kuvakertomus onnistuneesta juhlastamme:
Yhdistyksen puheenjohtajana sovin jo hyvissä ajoin Tampereen aluetoimiston päällikön everstiluutnantti Marko Alamäen kanssa, että hän tulee tuomaan juhlaamme Puolustusvoimien tervehdyksen.
Varmistin asian Alamäen kanssa eilen aamulla, sillä olen kokemuksen kautta oppinut, että asiat pitää aina varmistaa.
Everstiluutnantti Alamäki piti seikkaperäisen esityksen Puolustusvoimien roolista.
Jäsenemme Salme Suonpää kiitti everstiluutnantti Alamäkeä selkeästä esityksestä.
Salme Suonpään lähiomainen on kaatunut Tali-Ihantalan torjuntataisteluissa vuonna 1944.
Yhdistyksemme sihteeri Pirkko Tilvis luovutti everstiluutnantti Alamäelle Eläkeliiton Pirkanmaan piirin Joululehden.
Everstiluutnantti Alamäki kertoi tilaisuudesta sopiessamme, että hänen tehtäväänsä kuuluu oikean tiedon levittäminen Puolustusvoimien toiminnasta ja olikin helppo havaita, että Alamäki viihtyi tilaisuudessamme.
Yhdistyksemme emäntä Liisa Kellokumpu (vasemmalla) ja tämänkertainen apuemäntä Marja Halme olivat pukeutuneet Itsenäisyyspäivänjuhlaan hyvin soveltuviin sinisiin asuihin.
Jäsenemme Ritva Nyberg halusi tarjota täytekakut kaikille Itsenäisyyspäiväjuhlamme osanottajille - kiitokset Ritvalle!
Myös Ritva oli pukeutunut itsenäisyytemme juhlaväreihin.
Kirsi Hellsten loihti soittimestaan Itsenäisyyspäiväjuhlaan soveltuvia säveliä.
Runotaitajamme Irja Lehmus esittää tavallisesti tilaisuuksissamme itse kirjoittamiaan runoja, mutta nyt hän esitti juhlaväelle Maaria Leinosen kirjoittaman runon "Vain pimeässä näkyvät tähdet". Runon viimeinen säkeistö kuuluu näin: On se Sinullekin annettutehtävä jouluna ja joulun jälkeen;iloksi Sinutkin on tarkoitettuiloa viemään, valoa pimeäänhymyä, hyvää sanaaKukaan ei niin köyhäettei jaettavaksiystävällisyyden lahjaakukaan ei niin rikasettei sitä tarvitsisi.Ilo annettu jaettavaksivalo vietäväksi eteenpäin.Hyvää Joulua ihmiset -Iloa, Valoa, Rauhaa.
Yhdistyksemme musiikkivastaavan Pekka Hildenin johdolla päätimme Itsenäisyyspäiväjuhlamme yhteisesti seisaaltamme laulamaamme Lippulauluun:
|
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: everstiluutnantti Marko Alamäki, Irja Lehmus, Pekka Hilden, Kirsi Hellsten, Marttala Tampere, |
Merkillistä!Maanantai 5.12.2016 - -Esko Erkkilä- Huomenna vietämme Suomen 99:ttä itsenäisyyspäivää.
Ritarikunnat ja tasavallan presidentti palkitsevat itsenäisyyspäivämme kunniaksi 3.786 ansioitunutta suomalaista kunniamerkeillä.
Korkeimman kunniamerkin, Suomen Valkoisen ruusun suurristin saavat pääministeri Juha Sipilä ja puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg.
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan perusti valtionhoitaja G. Mannerheim 1919 isänmaan palveluksessa ansioituneiden kansalaisten ja ulkomaalaisten palkitsemiseksi. Mannerheim antoi ritarikunnan perustamiskirjan 28.1.1919.
Suomen Leijonan ritarikunnan perusti tasavallan presidentti Risto Ryti 11.9.1942 antamallaan asetuksella. Uuden ritarikunnan perustaminen mahdollisti kunniamerkkien helpomman ja tarkemman sovittamisen palkittavan aseman ja ansioiden mukaan.
Olen vuosia sitten saanut Suomen Valkoisen Ruusun ansioristin.
Saamani kunniamerkin tunnus on SVR Ar ja sen on korkeampi kuin esimerkiksi Suomen Leijonan ansioristi tai Suomen Punaisen ristin ansioristi.
Suomen Valkoisen Ruusun kunniamerkki on aina korkeampi kuin vastaava kunniamerkki Suomen Leijonan ritarikunnassa ja se johtuu siitä, että Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta on vanhempi kuin Suomen Leijonan ritarikunta.
Tiedän, että merkin minulle anoi Pirkanmaan Agrologit ry.
Kiitokset Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnalle ja Pirkanmaan Agrologit ry:lle!
*****************
Olen vuosien saatossa saanut olla mukana useiden kunniamerkkien anomisessa ja niistä jokunen ajatus niille hyödynnettäväksi, jotka jatkossa tulevat anomaan yhteisöissään ansioituneille henkilöille kunniamerkkejä.
Anomus kannattaa tehdä ajoissa
Pyytäkää ehdottamanne saajan itse kertoa ansioistansa!
Arvioikaa, että kannattaako kunniamerkkianomuksesta kertoa ehdokkaalle
Ohjeet kunniamerkkien anomisesta löytyvät, kun googlaa ”Ritarikunnat”!
Kaikki kunniamerkkianomukset kuuluvat tietyn ministeriön piiriin ja kokemuksesta luulen tietäväni, että ministeriöillä on ohjeelliset kiintiöt esittää ritarikuntien hallituksille kunniamerkkianomuksia - anakin takavuosina esim. omakotiyhdistysten anomukset kuuluivat ympäristöministeriön kiintiöön.
Kerron vielä yhden tositapauksen kunniamerkin anomisesta:
Kannustan yhdistyksiä, kuntia, kuntainliittoja ja erilaisia muita tahoja anomaan ansioituneille jäsenilleen kunniamerkkejä, mutta tiedostakaa ne ”vaarat”, jos kunniamerkkiä ei kuitenkaan myönnetä!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ritarikunnat, Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta, Suomen Leijonan ritarikunta, Agrologien Liitto ry, Pirkanmaan Agrologit, kunniamerkin anominen, Suomen Valkoisen Ruusun suurristi, Juha Sipilä Suomen Valkoisen Ruusun suurristi, |
Myös järjestöä johdetaan edestä!Sunnuntai 4.12.2016 - -Esko Erkkilä- Eläkeliitto on Suomen suurin eläkeläisjärjestö 130.000 jäsenellään.
Eläkeliitolla on 20 piiriä ja 403 paikallisyhdistystä – puheenjohtamani Eläkeliiton Tampereen yhdistys on yksi paikallisyhdistyksistä.
Vietimme yhdistyksemme 40-vuotisjuhlia keskiviikkona 30.11.2016 Kalevanpaasi-ravintolassa Sarvijaakonkadulla. Meitä onnisti, sillä saimme varhaisen varauksen ansiosta juhlapuhujaksi Eläkeliiton puheenjohtaja Eeva Kuuskosken.
Yhdistyksen puheenjohtajana kävin muutaman puhelinsoiton sekä sähköpostiviestin voimin keskusteluja Eeva Kuuskosken kanssa ja homma oli alusta alkaen selvä.
Tampereen etuna on nopea junamatka Helsingistä – se tuli taas kerran todistettua.
Puheenjohtajamme Eeva Kuuskoski saapui juhlatilaisuuteemme varhain ja hänen tervehdyksensä juhlivalle yhdistykselle oli mukava vastaanottaa.
Vieraiden vastaanottajana vierelläni oli yhdistyksemme varapuheenjohtaja Marja Vainikka.
Tässä muutama valokuva, kun puheenjohtaja Kuuskoski tervehti juhlivaa yhdistystämme:
*****************
Sali tuli aikanaan täyteen juhlayleisöä, mutta salin täyttymisen aikana oli mukava seurata, kun puheenjohtajamme Eeva Kuuskoski kierteli aktiivisesti juhlavieraidemme pöydissä ja halusi kuulla järjestökenttämme tuntemuksia – näin toimii aito johtaja!
Eeva Kuuskoski johtaa Suomen suurinta eläkeläisjärjestöä edestä!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Myös järjestöä johdetaan edestä!, Eeva Kuuskoski, puheenjohtaja Eeva Kuuskoski, Marja Vainikka, Kalevanpaasi, Sarvijaakonkatu, |
Miksi se jää aina viimetinkaan?Lauantai 3.12.2016 - -Esko Erkkilä- Pidän itseäni kohtuullisen kokeneena puhujana. Olen toki pitkäsanainen, sillä yleensä minulla ei ole aikaa sanoa sanomaani lyhyesti!
Se hieman rasittaa, että tavallisesti puheeni valmistelu jää viimetinkaan.
Työelämän aikana sattui useasti, että tein iskusanaliuskan puhettani varten vasta parkkipaikalla, kun olin menossa vaikkapa onnittelukäynnille yhteistyökumppanin luo.
Iskusanaliuskan tekeminen on aina ollut minulle tuttua ja nyt kehitin iskusanaliuskasta uuden version, kun laadin tervetulopuhetta Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen 40-vuotisjuhliin.
Tein tavallista enemmän töitä – toki tapani mukaan viimetingassa – sillä kirjoitin puheeni sanasta sanaan paperille, mutta lisäsin paperiversioon kynällä iskusanat jokaisen kappaleen alkuun.
Tällä menetelmällä puheestani ei tullut paperista lukemista, mutta siitä huolimatta puheen jäsentely pysyi kuosissa.
Kammoksun paperista lukien pidettyjä puheita, sillä ne mielestäni suorastaan halveksivat kuulijoita.
Tässä puheeni, jota terästin iskusanoilla – puhuin vapaasti, mutta sanasta sanaan kirjoitettu puhe oli takavarmistuksena. Vinokirjaimin kirjoitetut ja alleviivatut tekstit kirjoitin kynällä puheluonnokseni joukkoon.
**************************
Arvoisa Eläkeliiton puheenjohtaja, arvoisa terveyttä ja toimintakykyä edistävistä palveluista sekä ikäihmisten palveluista vastaava apulaispormestari, hyvät kutsuvieraat – arvoisat Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen jäsenet!
Ongelmat, vaikeudetIkäihmisten osalta kuulemme näinä aikoina paljon ongelmista ja niistä vaikeuksista, joita ikäihmiset kohtaavat.
Tänään vain positiivisiaHaluan kuitenkin tänään Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen 40-vuotismerkkipäivänä ottaa esille ainoastaan niitä positiivisia seikkoja, joita me ikäihmiset saamme tänä päivänä kohdata ja joista voimme iloita.
TerveysSeniori-iässä terveys on seikka, josta saamme joka päivä iloita, kunhan pysymme edes kohtuullisessa kunnossa.
Talous
Penniä tai nykyään senttejä pitää meidän jokaisen venyttää, mutta uskon, että meillä monilla oli lapsena ja on aikuisenakin ollut taloudellisesti tiukempaa.
AsuinolosuhteetAsunto-olosuhteet olivat meillä lapsuudessamme heikommat kuin nykyään – muistan, kun meilläkin pirtin ikkunoihin kertyi talvipakkasilla huurretta, jopa jäätä; nykyään saamme kovillakin pakkasilla viihtyä kodeissamme kevyissä vaatteissa.
Perhe ja läheiset
Perhe ja läheiset – erityisesti lapset ja lastenlapset – tuovat meille iloa, toki myös murheita, mutta tänään emme murheita muistele.
Maailma on pienentynyt
Uskallan laskea myönteiseksi asiaksi myös se, että maailma on tavallaan pienentynyt; tänään olemme osa laajempaa kokonaisuutta kuin ennen. Nyt näemme kauas, kun ennen katselimme maailmaa ”saunan räppänästä”! Tiedän toki vallan hyvin, että maailman pienentymisestä meillä on toisenlaisiakin mielipiteitä.
RAUHA
Eräs suuri asia – asioista ehkä suurin, on se rauhantilanne, joka Suomessa vallitsee.
Joukossamme on aktiivisia jäseniä, jotka muistavat omakohtaisesti sota-ajat. On joskus paikallaan tiedostaa myös meidän 1940-luvun lopulla syntyneiden se, että synnyinhetkellämme Suomi oli ollut rauhantilassa vasta muutaman vuoden ja rauha oli syntymämme aikana nuori ja osin myös heiveröinen.
Hyvät Juhlavieraat!
Talous
Juhlassa on hieman noloa puhua taloudesta, mutta kun on kyse kiitoksista, se sallittaneen.
Omarahoitus
Kiitokset jäsenistöllemme siitä omarahoitusosuuden vaalimisesta, jota olemme pystyneet toteuttamaan.
Kiitokset Tampereen kaupungille
Haluan lausua tässä yhteydessä kiitokset Tampereen kaupungille, joka suhtautuu myötäsukaisesti ikäihmisten toimintaan. Kiitokset apulaispormestari Mikko Aaltonen siitä taloudellisesta tuesta, jota olemme kaupungilta saaneet. Olemme päättymässä olevan vuoden aikana monipuolistaneet toimintaamme ja monipuolistamisen tarkoituksena on jäsenistömme vireyden kehittäminen sekä terveyden vaaliminen.
Uudet toimintamuodot
Hyvät Ystävät!
Tervetuloa Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen 40-vuotisjuhlaan, tehdään tästä juhlasta eteenpäinkatsova tuokio – viihtykää!
TervetuloaEteenpäinkatsova tuokioViihtykää !
*************************
Jopa Rouva kommentoi, että puheeni oli onnistunut – jatkan siis samalla tekniikalla!
Huomaan muuten sen, että juttuuni ei sisälly edes yritystä vastata otsikon kysymykseen - no joskus toiste sitten ehkä!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puheluonnos, iskusanaliuska, iskusanat, paperista lukeminen aliarvioi kuulijat, puheen valmistelu, onnistunut puhe, |
Azulejo-kaakelitaideteokset ovat tärkeä osa portugalilaista kulttuuriaPerjantai 2.12.2016 - -Esko Erkkilä- Azulejo on Portugalissa yleisesti käytetty koristeellinen keraaminen laatta.
Niitä käytetään julkisivujen, katupintojen, sisäseinien sekä lattioiden pinnoitukseen ja koristeluun.
Portugalissa tapaa hyvin yleisesti azulejo-laatoista tehtyjä seinäkuvioita ulkotiloista kirkkotiloihin saakka.
Azulejo-laatat ovat yleensä kiiltäväksi lasitettuja ja sinikuvioisia, mutta myös muita värejä käytetään.
Azulejo-kulttuuri on saanut vaikutteita Hollannissa jo 1600-luvulla tehdystä sinivalkoisesta keramiikasta.
Lokakuisella agrologimatkallamme saimme tutustua azulejo-taideteoksiin Pinhaon rautatieasemalla, jossa asemarakennuksen kaikki ulkoseinät on koristeltu azulejo-kaakelilaatoilla.
Azulejo on osa portugalilaista kulttuuria, sillä se on ollut tunnettua jo viisi vuosisataa.
****************
Kauniit azulejo-keramiikkalaatoista luodut taideteokset ovat olleet osa Pinhão rautatieasemaa vuodesta 1937 alkaen. Ne kertovat kaupungin historiasta ja kuvaavat viinitarhoja, viinitiloja, viininkorjuuta sekä yleensäkin elämä Douro-joen rannalla.
Kiersin Pinhaon rautatieaseman vastapäivään ja kuvasin näkemäni azulejo-taideteokset.
Tässä kuvakavalkaadi:Toivon, että perehdyt jokaiseen kuvaan, vaikka niitä onkin paljon, ja ajattelet, että mitä viininkorjuuseen liittyvää tapahtumaa kukin azulejo-taideteos kuvaa. Monet azulejo-teokset kuvaavat Douro-jokea ja sen merkitystä Douron alueen viininviljelylle. Kaikki Douron alueen hyvinvointia kasvattava viini piti kuljettaa Douro-jokea pitkin rannikolle Portoon! Ihailkaa Douro-joen maisemia!
Kannattaa poiketa Pinhaon rautatieasemalla ja tutustua azulejo-taideteoksiin, sillä niitä on ulkoseinien lisäksi myös asemarakennuksen sisällä!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: agrologit2016, Agrologimatka Portugaliin 2016, SUBLU Tour Portugal Suomi-matkatoimisto, azulejo, azulejo Portugal, azulejo Pinhao, Pinhao, Pinhaon rautatieasema, |
Junamatka Douro-joen upeissa rantamaisemissaTorstai 1.12.2016 - -Esko Erkkilä- Lokakuisen agrologimatkamme ohjelmassa oli tiistain 4.10.2016 kohdalla otsikossa mainittu ohjelmanumero ja sen tiimoilta nyt muutama kuva sekä selostava saatesana!
Matkasimme majapaikkakunnaltamme Vila Realista bussilla kauniita portugalilaismaisemia ihaillen läheiseen Peso de Reguaan.
Olimme Peso de Reguan rautatieasemalla hyvissä ajoin sillä,…
…asemalla oppaamme Mika Palon jakamissa matkalipuissa junamme lähtöajaksi kerrottiin 9.09.
Rautatieasemalla oli hyvää aikaa tehdä ostoksia…
…ja viettää aikaa junanlähtöä odotellen.
Reguan asemalla kuuluu kuvaan, että siellä on makeisten myyjiä,…
…jotka myyvät itsevalmistamiaan makeisia…
…euron kappalehintaan.
Rebucados-niminen makeinen on valmistettu hellalla kuumennetulla pannulla. Sen raaka-aineina ovat vesi, sokeri, hunaja ja sitruuna – makeisen loppusilaus on jokaisen myyjän salaisen reseptin aikaansaama.
Makeinen on kova ja se nautitaan imeskelemällä.
Reguan aseman rebucados-makeista on valmistettu ja asemalla myyty jo vuodesta 1879 alkaen.
Pitihän sellaisia ostaa!
****************
Juna saapui täsmällisesti ja nousimme junaan.
Matkasimme joenrantaa pitkin ylävirtaan eli kohti Espanjan rajaa ja ihailimme Douro-joen maisemia.
Konduktööri tarkisti lippumme ja kaikki selvisimme tarkastuksesta ilman moitteita.
Douro-joki lipui (oikealle) laiskasti kohti parinsadan kilometrin päässä odottavaa Atlantia…
…ja jokiliikennekin oli hiljaista.
Covelinhas oli Reguasta lähdettyämme ensimmäinen asema; se on pieni kylä Peso de Reguan kaupungissa, sillä siellä on ainoastaan hieman yli 200 asukasta, mutta oma rautatiepysäkki kuitenkin.
On hyvin tyypillistä monissa paikoissa keski- ja etelä-Euroopassa, että jokiväylän toisella puolella kulkee rautatie ja toisella puolella maantie – näin myös Douro-jokilaaksossa!
Ohitimme Ferrao´n pienen seisakkeen ja jatkoimme ylävirran suuntaan.
Viherpeukalon syke tiheni, kun näimme junaradan ja joen välisellä kapealla rantakaistaleella kaktuksia. Valitettavasti niitä ei päässyt lähempää ihailemaan!
Junamatkamme alkoi olla lopuillaan ja…
…saavuimme Pinhao´n rautatieasemalle.
Pinhaon rautatieasemalla olikin mielenkiintoista nähtävää, mutta niistä joskus toiste!
Sen verran avaan jo nyt, että kyseessä oli tutustuminen azulejo-taideteoksiin!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: agrologit2016, Agrologimatka Portugaliin 2016, SUBLU Tour Portugal Suomi-matkatoimisto, Douro-jokilaakso, Douro Portugal, Vila Real, Peso de Regua, rebucados, rebucados-makeinen, Pinhao, azulejo, rebucados da Regua, traditional sweets, Sucres Traditionels |
Museu do Espumante - kuohuviinimuseo Dalvadesin kylässä PortugalissaKeskiviikko 30.11.2016 - -Esko Erkkilä- Viinintuotanto on ollut kautta aikain tärkeä elinkeino Portugalissa ja se merkitsee, että maassa on monia museoita, jotka liittyvät viininvalmistukseen.
Eräs sellainen sijaitsee pohjois-portugalilaisessa Dalvaresin kylässä – pääsimme tutustumaan museoon taannoisella agrologien viininkorjuumatkallamme Portugaliin.
Kyseinen museo on nimeltäänMuseu do Espumanteja se on erikoistunut kuohuviinimuseoksi.
Kuohuviinimuseo on rakennettu kunnan omistamaan jo rappeutumaan päässeeseen kiinteistöön, joka on museoksi muuttamisen jälkeen saanut uuden elämän.
Museossa on kuohuviininvalmistuksessa tarvittua esineistöä, joista tässä muutama kuva:
***************
Museossa oli ”pölysinetin” alla takavuosina valmistettuja laadukkaita vuosikertakuohuviinejä.
***************
Museon nauttimasta arvostuksesta kertoo, että Portugalin pääministerinä ja sittemmin EU-komission puheenjohtajana toiminut Jose Manuel Barroso on vieraillut museossa.
Saimme vierailla saman pöydän äärellä, jolla Barroso on aikanaan kirjoittanut nimensä museon vieraskirjaan.
*****************
Kuohuviinin valmistamiseen liittyy tiettyä gloriaa ja siitä kertovat mm. ne hienot puvut, merkit ja arvokkaat liput, joilla on paikkansa kuohuviinimuseossa.
************************
On luonnollista, että kuohuviinimuseossa vierailumme huipentui ja päättyi kuohuviinien maistajaisiin!
-Esko Erkkilä- |
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: agrologit 2016 Portugalissa, agrologit2016, Museu do Espumante, Kuohuviinimuseo Dalvades, Jose Manuel Barroso, |
