Menetämmekö lähikauppamme ja lähipostimme?

Perjantai 13.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Kesko osti Suomen Lähikauppa Oy:n pääomasijoittaja Tritonilta 60 miljoonalla eurolla.

 

 

Kesko sai kaupassa 643 Siwaa ja Valintaloa.  Kauppa kasvatti Keskon markkinaosuutta päivittäistavarakaupassa 10 %-yksikköä, mutta kaupan jälkeenkin Kesko jäi päivittäistavarakaupan markkinaosuuksissa S-ryhmää pienemmäksi.

 

 

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) ilmoitti 11.4.2016 hyväksyvänsä yrityskaupan. KKV asetti kaupan ehdoksi velvoitteen myydä 60 Suomen Lähikauppa Oy:n kauppaa kilpailijoille.

 

 

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV):n myyntivelvoite askarruttaa, sillä eräänä kauppana, joka Keskon on myytävä, on lähikauppamme Peltolammin Siwa Tampereella.

 

 

 

 

Ymmärrän KKV:n päätöksen ja se on varmaan myös Keskon tahto, sillä Peltolammilla on jo nyt K-Market, mutta se ei ole lähikappamme, sillä…

 

 

 

 

 

…myytäväksi määrätty Siwa – joka on siis lähikauppamme – sijaitsee nykyisestä K-Marketista n. 600 metrin etäisyydellä.

 

 

Perhekuntani ei voi rehvastella, että olisimme Peltolammin Siwalle kummoinenkaan asiakas, sillä teemme päivittäistavaraostoksemme pääsääntöisesti joko Koivistonkylän Prismasta ja nykyään yhä enemmän Patolan Citymarketista.

 

 

Peltolammin Sivalla on yksi vahvuus ja se on se, että siellä sijaitsee erittäin hienosti palveleva asiamiesposti!

 

 

Emme ole mikään supersuuri asiakas Postillekaan, mutta järjestöelämässä vahvasti elävänä joudun usein lähettämään ”vanhanaikaisesti” kirjeitä, sillä kaikilla jäsenillämme ei ole sähköpostimahdollisuuksia.

Peltolammin Siwan "seinästä saa rahaa", sillä lähin pankkiautomaatti sijaitsee lähikauppamme seinässä.

 

 

Toivon, että Peltolammin Siwaa ei osta ainakaan Lild, sillä sen liikkeen ovea en halua avata jatkossakaan.

 

 

Lild´n joutuminen boikottilistalleni on kyseisen ketjun Suomeen rantautuminen, jolloin Lild suhtautui halveksien suomalaiseen elintarviketeollisuuteen ja yleensäkin suomalaiseen ruokaan.

 

 

Tiedän vallan hyvin, että Lild´n hyllyillä on nykyisin paljon suomalaisia tuotteita, mutta minä en ole vielä päässyt sen yli, miten kyseinen pulju suhtautui suomalaiseen ruokaan Suomeen tullessaan.

 

 

Haluan vielä erikseen antaa tunnustuksen Peltolammin Siwan henkilöstölle, sillä niin ammattitaitoisia ja asiakkaitaan arvostavia myyjiä ei muualla tapaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan..."

Torstai 12.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Noin lauletaan vanhassa suomalaisessa kansansävelmässä, johon J. H. Erkko on laatinut sanat.

 

 

Toki meillä joulukuusessa on kynttilät, jotka ”kukkivat”, mutta tänä vuonna joulukuusemme valinta onnistui niin hyvin, että joulukuuseemme on näinä päivinä ilmestynyt aitoja ”kukkia” eli kuusenkärkkiä.

 

 

 

 

 

Joulukuusen ”kukkiminen” on aina onnistuminen joulukuusen hankkijalle ja sen ylläpitäjälle.

Olen ylpeä joulukuusestamme!

 

 

Kaadoin joulukuusen synnyinkotini pihapiiristä ja toin sen peräkärrykyydillä Tampereelle.

 

 

Ihmettelen kuusemme ”kukkimista”, sillä joulukuusi sai olla pari – kolme päivää ilman vettä ulkosalla.

 

 

Oli puhetta, että kuusentyvestä on sahattava kymmensenttinen pala pois, jotta joulukuusenjalkaan olisi ollut laittaa tuorerunkoinen kuusi.  Sahaaminen kuitenkin jäi tekemättä ja sen vuoksi ihmetys onkin melkoinen, kun kuusi nyt kukkii.

 

 

Vaikka joulukuusemme onkin nyt hyvissä voimissa ja sen neulaset eivät putoile, sen taru joulukuusena on kuitenkin viikonvaihteen jälkeen päättymässä.

 

 

 

 

 

Vaikka ensi viikolla olohuoneessa oleva joulukuusi saakin lähteä, jää meille edelleen lasiverannalla kuukauden päivät ollut verantakuusi.

 

 

Hyvin ovat verantakuusen sähkökynttilät kestäneet, sillä ne ovat loistaneet nyt kuukauden verran yötä päivää.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Eero Elias Sillanpään joulukirje isälleen Nobel-kirjailija Frans Emil Sillanpäälle jouluna 1948

Keskiviikko 11.1.2017 - -Esko Erkkilä-

F. E. Sillanpäällä ja hänen Sigrid-vaimollaan oli kaikkiaan kahdeksan lasta:

 

Saara (s. 1917), Esko (s. 1919), Helmi (s. 1921), Paula (s. 1923), Eero (s. 1924), Juhani (s. 1926), Heikki (1933–1934) ja Kristiina (s. 1938)

 

 

Hämeenkyrö, kuten myös synnyinpitäjäni Viljakkala, on vahvaa sahtialuetta ja kun viime joulukuussa sain Hämeenkyröstä pienen sahtinäytteen, se oli kääritty…

 

 

 

 

 

…24.12.1948 ilmestyneen Hämeenkyrön Sanomat –lehden puolivalmiiseen kirjapainoversioon.

 

 

Kyseessä oli tuolloin ilmestyneen lehden etusivu ja tuolla etusivulla on Nobel-kirjailijan pojan Eero Eliaksen kirje isälleen.

 

 

Naputtelin kirjeen tuohon alle ja tässä kirje sellaisena, kuin se 69 –vuotta sitten on ollut Hämeenkyrön Sanomissa:

 

 

 

 

***********************

 

 

 

 

Joulukirje Papalleni F. E. Sillanpäälle Lauttasaareen.

 

 

  Minä, Sinun kaksikymmentäviisivuotta sitten Porvoon kaupungissa syntynyt poikasi Eero Elias, kirjoitan nyt Sinulle joulukirjeen. Tämän vaatimaton arvo on 15:- (postikuluihin), mutta uskon tällaisen tuulahduksen Saavutuksesta tulevana, jossa tänä jouluna 1949 ainoastaan valvon, jossain määrin ilahduttavan Sinua ja väläyttävän mieleesi muunkinlaisia Saavutus- y.m. jouluja.

 

 

  Minä puolestani, vaikka hyvin tiedänkin, että kaunis on vaikeata, yritän kuvata Sinulle erästä joulua, jolloin minä Eero Elias olin kahdeksan päivän ikäinen.

 

 

  Sinä olet Mamman ja minut pari päivää sitten käynyt hakemassa laitokselta. Minä makaan toivon mukaan tyytyväisenä kopassani. Raottelen silloin tällöin omituisen ryppyisiä, rintamaidon kuolaisia huuliani ja hengitän pienistä kolmionmuotoisista sieraimistani ruumiini tarvitseman ilman. Silmäluomiani tuskin monastikaan viitsin availla, sillä olen varmaan jo kahdeksan päivän aikana ehtinyt kyllästyä siihen katselemiseen, joka on kuin katselisi hiljan kudetun sammakon kudun lävitse.  Minulla ei ole huolia eikä silmälläpidettäviä asioita.  Jouluruokani ei pala pohjaan ja sitä on kylliksi.

 

 

  Sinä, Pappani, kiertelet huoneita Mamman perässä ja todennäköisesti uskot itsekin kuinka kovasti autat Mammaa.  Pääset silloin tällöin salaa huomaamaan, kuinka Mamma hieman horjahtaa, ja kehoitat häntä hosumaan vähemmän, ettei nyt vain niin ja niin kävisi… mutta tiedät jo sanoessasi, että jos ne sen tekisivät, niin sitten vasta hukassa oltaisiin.

 

 

  Mamma siis tekee kaiken. Hänen minun ”valkaisemani”, laitoksella omituisen siroiksi ja ikään kuin läpinäkyviksi tulleet kätensä tekevät tottuneen varmasti ja nopeasti tehtävissä olevat työt.  Hänen liikkumisessaan on hivenen epävarmuutta, jonka Sinä hyvin huomaat, mutta katselet sitä suurella nautinnolla, vaikka tiedätkin sen johtuvan heikkoudesta.

 

 

  Niin kuluu aattopäivä iltaa kohden.  Lapset eivät oikein tahdo pysyä ulkona niin kuin tavallisesti, ja tavan takaa saat nostaa Mamman syliin alvaria pyrkivän alle kaksivuotiaan Paulan käsivarsillesi.  Mamma väsyy iltaa kohti entistä enemmän, ja kun hän kuuden aikaan illalla alkaa minua syöttää, on hänen onnellisen kapeilla ja väsyneillä kasvoillaan sellainen ilme, jota en uskalla kuvitellakaan kuvaavani sanoin.  Sinä huomioit jälleen nautinnolla Paula sylissäsi, mitä minussa ja Mammassa tapahtuu.  Kysyt Mammalta jotakin, saadaksesi edestäpäin katsella hänen puhuvan.  Mamman ääni on hauskasti pienivoimaisempi ja sanat ovat jotenkin pehmeämmin ja selvemmin lausutuita – Sinun on hyvä olla – niin on Mamman ja minunkin.  Sieraimiini tulevassa ilmassa on ”Mamman haju”, sellainen, jonka luulen vielä myöhemminkin, nyt tällaisena varttuneena miehenäkin, löytäväni lapsen, ehkä erikoisesti Saara-sisareni nuorimman tyttären, kaksivuotiaan ”Noonan” kaulalta – tuosta kaulan ja solisluun välimailta – varsinkin hänen juuri herätessään.

 

 

  Katselet tyytyväisenä kuinka Mammakin hiukan herkuttelee minun ja syömiseni syötyä ja nukahdettuani hänen lämpimille rinnoilleen, jossa hänen tasaiset sydämenlyöntinsä saapuvat korvakalvooni niin kuin jotkin unikellot.  Unissani suuni tekee vielä muutaman imuliikkeen.

 

 

  Nyt et uskalla mitään kysyäkään – katselet vain.  Minun käteni on omituisesti Mamman rinnalla peukalo alaspäin.  Katsellessasi sitä tulet tietämättäsi vääntäneeksi omaakin kättäsi sentapaiseen mutkaan.  Syntyneen hiljaisuuden katkaisee Mamman lause: ”Kyllä tälle pojalle sun kätes ainakin tulee”.  Ja sen sanottuaan nostaa Mamma minut koppaan niin, että siinä noutessa vielä esillä oleva syötetty rinta pompahtaa osittain puvun sisään.  Minut ja rinnat peitetään huolellisesti.

 

 

  Seuraavan kerran sinä päivänä tapaamme me kolme joskus kymmenen jälkeen illalla, muitten lasten jo nukahdettua.  Taas minä syön.  Istut vieressä ja katselet syöntiäni.

 

 

  Syötyäni jään nyt pisemmäksi aikaa Mamman syliin.  Mamma pyyhkii poskeltaan pudonneen kyyneleen minun ohimoltani – katselette minua ja toisianne – puhutte hyvin vähän – teillä on siinä jouluja ja joulu.

 

 

Eero Elias.

 

 

 

*********************

 

-Esko Erkkilä-

Frans Emil Sillanpää - kaksi veistosta Hämeenkyrössä

Tiistai 10.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Frans Emil Sillanpää sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1939.

 

 

Palkinnon perusteluissa todetaan mm. seuraavaa:

 

 

”syvällisestä ymmärtämyksestään maansa maalaisväestöä kohtaan ja siitä ihastuttavan taiteellisesta tavasta, jolla hän kuvasi heidän elämäntapaansa ja heidän luontosuhdettaan”.

 

 

F. E. Sillanpäästä on Hämeenkyrössä kaksikin veistosta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

F. E. Sillanpään lukion (entinen Hämeenkyrön Yhteiskoulu) puistossa sijaitsee kuvanveistäjä Heikki Niemisen veistämä rintakuva.

 

 

Patsas paljastettiin kesäkuussa 1965 ja se on paikallisen Lions clubin aikaansaama.

 

 

Patsasta yritettiin saada Hämeenkyrön kunnantalon eteen, mutta se torpattiin sillä perusteella, että Sillanpäällä ei ollut Hämeenkyrössä kunnallisia ansioita!

 

 

 

Huomenna kerron Sillanpäästä hieman lisää!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Alkaako Viljakkalan vanhuksilla tänään mierontie?

Maanantai 9.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Tunnen synnyinkuntani Viljakkalan edelleen kotikunnakseni vaikka asunkin nyt Tampereella ja Viljakkalakin yhdistyi Ylöjärven kaupunkiin 1.1.2007.

 

 

Viljakkalaan kohdistuvaa kotikuntatunnettani lisää se, että olen Ylöjärven kaupungin luottamushenkilö, sillä minut on valittu Ylöjärven kaupungin Viljakkala-neuvoston jäseneksi kulumassa olevaksi vaalikaudeksi.

 

 

Itsenäinen Viljakkala rakensi kirkonkylään hienon vanhustentalon Elokaaren, jota nykyisin kutsutaan Elokaaren palvelukeskukseksi.

 

 

Kuntaliitoksen jälkeen lähes kaikki palvelut on ajettu alas Viljakkalasta ja tänään tulee Ylöjärven kaupunginhallituksen käsittelyyn suunnitelma, jolla päätettäisiin jatkotoimenpiteistä Elokaaren palvelukeskuksen kiinteistön myymisestä Esperi Care – konsernille, joka samalla ryhtyisi tuottamaan palvelukeskuksessa Ylöjärven kaupungin tällä hetkellä tuottamat sosiaali- ja terveyspalvelujen asumispalvelut.

 

 

Elokaaren palvelukeskuksen kiinteistön tasearvo on tällä hetkellä noin 600 000 euroa.  Kaupunginjohtaja esittää tänään kokoontuvalle kaupunginhallitukselle, että tekninen lautakunta aloittaisi valmistelemaan Elokaaren kiinteistön myymistä sillä edellytyksellä, että kaupunki saa kiinteistön myydessään merkittävän tulosvaikutteisen myyntivoiton.

 

 

Valitettavasti minulla ei nyt ole valokuvaa Elokaaresta, mutta on selvää, että 600 000 euron tasearvo on kaukana kiinteistön todellisesta arvosta – toisaalta on tunnustettava, että Viljakkalassa mikään kiinteistö ei alueen kurittamisen jälkeen ole kummoisenkaan arvoinen.

 

 

Asiaa on valmisteltu Ylöjärven kaupungin perusturvalautakunnassa 13.9.2016 ja niihin asiakirjoihin toivon kaupunginhallituksen jäsenten sekä kaupunginvaltuuston jäsenten tutustuvan.

 

 

Vierastan kunnallisten yksiköiden yhtiöittämistä ja kaikkia sellaisia toimenpiteitä, jotka vievät kunnallisilta luottamushenkilöiltä mahdollisuuden puuttua kuntalaisten kannalta tärkeisiin asioihin.

 

 

Elokaaren myyminen brittiläisen sijoitusyhtiö Intermediate Capital Group´n (ICG), Eläkevakuutusyhtiö Eteran ja yhtiön toimivan johdon omistamalle Esperille vie kaiken päätösvallan viljakkalalaisten vanhusten ja heidän omaistensa sekä Ylöjärven kaupungin luottamushenkilöiden ulottumattomiin.

 

 

Kaupunginjohtajan päätösehdotuksessa todetaan, että henkilöstön palvelusuhteet turvataan ja he siirtyvät liikkeen luovutuksen periaatteen mukaisesti Esperin palvelukseen.

 

 

Henkilöstöä koskeva päätösehdotuksen kohta on sanahelinää sen jälkeen, kun nimet on riipustettu kauppasopimukseen.

Olen työelämässä saanut läheltä seurata lukuisia yritysfuusioita, joiden "kauppakirjassa" on samanlainen maininta henkilöstön asemasta.  Puhun kokemuksesta, kun totean, että musteen kuivuttua aloitetaan YT-neuvottelut joiden tarkoituksena on "tehokkuuden lisääminen" eli irtisanomiset.

 

 

Ylöjärven kaupunki on Nokian kaupungin toimiessa ”isäntänä” pyytänyt taannoin eri tahoilta kilpailutuksessa tarjouksia tehostetun palveluasumisen järjestämisestä eräissä kohteissa Ylöjärvellä.

 

 

Kilpailutuksessa ei ole sanallakaan mainittu Viljakkalan Elokaarta ja nyt Ylöjärven kaupunki selvittääkin mahdollisuudet siirtää Esperin em. kilpailutuksessa voittamat tehostetun palveluasumisen paikat koskemaan myös Elokaarta.  Onkohan kaavailtu menettelytapa laillinen?

 

 

Myönnän, että arvostelussani Elokaaren ja sen asukkaiden uhraamisessa kaupallisuuden alttarille on aimo annos kotiseuturakkautta.  Se kuitenkin sallittaneen ja erityisesti, kun siihen sisältyy paljon aitoa huolta kotiseutuni vähäväkisimmistä ja siitä, että Viljakkala olisi haluttu asuinpaikka.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Antonio Guterres - YK:n pääsihteeri 1.1.2017 alkaen

Sunnuntai 8.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Ulkomaanmatkoilla harvoin ehtii paneutumaan kohdemaan päivänpoliittisiin kysymyksiin ja uutisiin, mutta lokakuisella Portugaliin suuntautuneella agrologimatkallamme ehdin torstaina 6.10.2016 seuraamaan hotellihuoneemme televisiosta, kun portugalilaiset saivat suuren tunnustuksen – jopa voiton - maailmanpolitiikassa!

 

 

Lokakuun 6. päivänä viime vuonna varmistui, että Portugalin entinen pääministeri Antonio Guterres on 1.1.2017 alkaen YK:n pääsihteeri.

 

 

Guterresin valinta alkoi varmistumaan jo edellispäivänä, kun Venäjän YK-lähettiläs Vitali Tsurkin kertoi kansainväliselle lehdistölle, että Guterres on turvallisuusneuvoston jäsenmaiden keskuudessa selkeä suosikki.

 

 

Rádio e Televisão de Portugal, eli suomeksi Portugalin radio ja televisio on Portugalin valtion tukema yleisradiotoimintaa harjoittava yritys. Yleensä se lyhennetään kirjaimin RTP.

 

 

Seurasin RTP:n televisiolähetystä Rouvan kanssa huoneessamme 6.10.2016 hieman iltaseitsemän jälkeen, kun Guterresin valinta varmistui.

 

 

Tässä muutama kuva hotellihuoneemme television ruudulta kuvattuna:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

Guterres seuraa YK:n pääsihteerinä eteläkorealaista Ban-Ki-moonia.

 

 

 

Yhdistyneitten kansakuntien turvallisuusneuvosto valitsee YK:n pääsihteerin ja YK:n yleiskokous nimittää hänet viideksi vuodeksi.

 

 

YK:n pääsihteerin virka-asunto sijaitsee Manhattanilla New York´ssa.

 

 

YK:ssa on vakiintunut käytäntö, että pääsihteeriä ei valita turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenmaista, jotka ovat Britannia, Kiina, Ranska, Venäjä ja Yhdysvallat.

 

 ************

 

Portugalilla on aikaisemminkin ollut hyvä ”herraonni” kun jaetaan kansainvälisesti tärkeitä johtopaikkoja – muistamme, että Jose Manuel Barroso toimi kymmenen vuotta Euroopan komission puheenjohtajana vuodesta 2004 alkaen.

 

 

Mainittakoon, että Barroso toimi Portugalin pääministerinä vuosina 2002 – 2004 ja Guterres puolestaan häntä ennen eli vuosina 1995 – 2002.

 

 

Viikon verran YK:n pääsihteerinä toiminut Guterres vieraili YK:n pakolaisavun pääsihteerinä eli UNHCR:n johtajana Suomessa vuonna 2015.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Obidos - aikamatka menneisyyteen

Perjantai 6.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Obidos on keskiaikainen linnoitettu kylä, joka sijaitsee n. 80 kilometriä Lissabonista pohjoiseen.

 

 

 

 

 

Pohjoisesta Lissabonia kohti ajettaessa Obidos näkyy ajosuunnassa oikealla korkean vuoren päällä.

 

 

 

 

 

Obidoksen ”kylänraitin” muodostaa kapea katu, jota turistit kulkevat ylös linnoitukselle ja takaisin.

 

 

Katu kulkee harjanteella, joten pääkadun molemmin puolin olevat sivukujat ovat hyvin jyrkkiä.

 

 

 

 

 

Kadun varrella on vieri vieressä myymälöitä, joissa…

 

 

 

 

 

…myydään erilaisia koriste- ja matkamuistoesineitä.

 

 

 

 

 

Obidos on kuuluisa ginja-likööristään ja sitä tavataan Obidosissa nauttia pienistä ”suklaamukeista”.

 

Kuvassa oppaamme kädessä pullo ”Ginja de Obidos” –likööriä ja toisessa kädessä pakkaus ”suklaamukeja”.

 

 

Ginja-likööri on valmistettu kirsikasta, se on väriltään rubiini ja sitä voidaan nauttia ennen ruokailua tai ruokailun jälkeen.

 

 

Obidoksen pääkadun varrella on toinen toisensa vieressä ”katubaareja”, joista voi ostaa suklaamukillisen Ginja-likööriä yhdellä eurolla.

 

 

***********

 

 

Olen käynyt kerran aikaisemminkin Obidoksen linnoituskylässä, mutta vasta nyt lokakuisella agrologimatkalla kiipesin linnoituksen huipulle.

 

 

Kiipeämisestä ja huipulta avautuvista näköaloista muutama kuva:

 

 

 

 

 

Kuva portaista, joita pitkin sukulaismiehen kanssa kiipesimme linnoituksen huipulle.  Suomalaiset turvallisuusmääräykset eivät sallisi turistien kiivetä noita portaita, sillä minkäänlaisia turvakaiteita ei ollut!

 

 

******

 

 

 

 

Näkymät linnoituksen huipulta olivat komeat!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******

 

Alas kuitenkin pääsimme kunnialla ja saatoimme läheltä ihailla linnoitusta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

******

 

 

Linnoituksella käynnin jälkeen aloimme palailla bussimme luo.

 

 

 

 

 

 

 

 

Hevosvaunut mahtuivat juuri ja juuri pääkadulle turistien joukkoon, mutta vahinkojakin sattui, sillä ollessamme eräässä liikkeessä ostoksilla kuului särkyvien lasien helinää, kun joko hevonen tai hevosta väistänyt turisti kaatoi myymälän ulkopuolella esillä olleita lasitavaroita kadulle ja rikkihän ne menivät!

 

 

 

Veikkaan, että jos olette turistimatkalla Lissabonista pohjoiseen, niin matkaohjelmaanne kuuluu Obidosissa poikkeaminen – kyllä sinne kannattaa poiketa, sillä siellä saa hyvän kuvan keskiaikaisesta portugalilaisesta kaupungista!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Turistihevosten" lanta pitää ja kannattaa kerätä hyötykäyttöön

Torstai 5.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi lisätä ravinteiden talteenottoa. Tavoitteena on, että vähintään puolet lannasta ja yhdyskuntajätevesilietteestä saadaan kehittyneen prosessoinnin piiriin vuoteen 2025 mennessä. Lisäksi hallitusohjelman tavoitteena on sallia hevosen lannan käyttö energiatuotannossa.

 

Asia on edennyt, sillä maa- ja metsätalousministeriö on käynnistänyt hevosenlannan hyötykäyttöhankkeen ja hankkeen vetäjäksi on yhdeksästä hakijasta valittu ympäristöliiketoimintaan erikoistunut yritys nimeltään Envitecpolis Oy.

 

 

*****************

 

 

 Saimme taannoisella Portugaliin suuntautuneella agrologimatkallamme tutustua turistihevosten lannankeruuseen!

 

 

Tutustuminen tapahtui Obidosin linnoitetussa keskiaikaisessa kylässä, jonne pysähdyimme matkalla Lissabonin lentokentälle.

 

 

 

 

 

Jokseenkin kaikissa keski- ja etelä-Euroopan kaupungeissa turisteilla on mahdollisuus hevosvaunuajeluihin ja niin myös Obidoksessa.

 

 

 

 

 

Hevosvaunuja oli koko ajan liikenteessä, mutta niiden lähtöpaikalla oli aina valmiina vaunuja ajoon.  Huomaa oikean takapyörän edessä tiilenkappale, joka toimii asiakkaita odottavan vaunun seisontajarruna!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hevonen tuottaa lantaa vuodessa 8.000 – 10.000 kiloa ja on selvää, että lantaa ilmestyy myös kaduille, jos sen tuloon ei ole valmistauduttu.

 

 

Olen joskus ulkomailla nähnyt, että ajurilla on käden ulottuvilla eräänlainen haavi, jolla ajuri taitavasti ottaa ”kopin” lannasta, jos hevoselle tulee sontimisen tarve.

 

 

Obidos-ajurit olivat valmistaneet ”hevospotan”, johon lanta putoaa – kätevä ratkaisu!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hevosenlanta on monipuolinen lannoite ja sen vuoksi sen kerääminen…

 

 

 

 

 

…säkkiin on tärkeää ja lannankerääminen turistikylässä on hygieniankin kannalta välttämätön ja onhan se myös ympäristöteko.

 

 

 ***************************

 

 

Suomessa on n. 75.000 hevosta ja niistä poneja n. 10.000.

 

Jos lasketaan 65.000 hevosta x 8 tonnia lantaa per hevonen, päästään todella suuriin volyymeihin eli 520 miljoonaa kiloa.

 

 

Maassamme käytetään lannoitteita vuosittain suuruusluokkaa 580 – 640 miljoonaa kiloa vuodessa ja vuonna 2015 rehuseosten valmistusmäärä oli n. 1.400 miljoonaa kiloa.

 

 

********************

 

 

Yhteenvetona voidaan todeta, että hevosenlannan ja lannoitteiden volyymit ovat samalla tasolla ja rehuseoksia valmistetaan maassamme n. kolminkertainen määrä hevosenlantatuotokseen verrattuna.

 

 

Nämä luvut kertovat, että hevosenlannan hyötykäyttöprojekti on volyymimahdollisuuksiltaan mittava. Näin siitä huolimatta, vaikka hallituksen tavoitteena on saada hevosenlannasta prosessoinnin piiriin vain puolet eli n. 250 miljoonaa kiloa vuoteen 2025 mennessä.

 

 

Projektin nimenä on ”HELMET – hevosenlanta menestystarinoiksi” ja toivotan projektille parhainta menestystä!

 

 

Juttu luiskahti hieman sivuraiteille Obidoksen hevosvaunuajeluista, mutta se sallittakoon, kun kuitenkin samalla tuli kaiveltua faktatietoa eräästä hallituksemme bioalueen kärkihankkeesta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

3F:n Portugali

Tiistai 3.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Fado, Futbol ja Fatima muodostavat F3:n Portugalin.

 

 

Olen Portugalin matkoillani tutustunut kaikkiin noihin kolmeen asiaan, jotka ovat tärkeitä Portugalissa ja ovat tärkeitä portugalilaisille.

 

 

Fatima on katolilaisille tärkeä paikkakunta pohjois-Portugalissa.

 

 

Fatima on tunnettu pyhiinvaelluspaikka, sillä Neitsyt Marian sanotaan ilmestyneen siellä Fatiman ilmestyksessä vuonna 1917 kolmelle lapselle; Lucialle, Jacitalle ja Fransescolle.

 

 

Lokakuisella agrologimatkallamme emme käyneet Fatimassa, mutta tapasimme eri kohteissa turisteja – pyhiinvaeltajia - jotka olivat juuri käyneet tai olivat menossa Fatimaan.

 

 

Olen saanut kerran aiemmin käydä Fatimassa – huomasin, että googlettamalla ”Esko Erkkilä Fatima” löytyi juttujani vain madeiralaisesta Fatima-bussinkuljettajasta, joka ajoi meitä kyyditessämme kolarin eli en ole lainkaan kirjoittanut tälle saitille juttua Fatima-pyhiinvaelluspaikasta. Pitääpä joskus korjata tuo asia.

 

 

Futbol eli jalkapallo on portugalilaisille tärkeä asia.

 

 

Portugali voitti viime heinäkuussa jalkapalloilun Euroopan mestaruuden, joten tulostakin on syntynyt.

 

 

Emme viime kesän agrologimatkallamme käyneet katsomassa jalkapallo-ottelua, mutta hotellihuoneen televisiosta sitä tuli eri kanavilta ympäri vuorokauden.

 

 

 

Fado on 1820-luvulla Portugalissa kehittynyt kansanmusiikin tyylilaji.

 

 

Portugalin kolmesta F:stä näimme ja kuulimme fadoa.

 

 

 

Fado on ilmeeltään surumielistä musiikkia, mutta aina sitä kannattaa kuunnella, kun käy Portugalissa.

 

 

Fado merkitsee suomennettuna kohtaloa.

 

 

Fado on vuonna 2011 liitetty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

 

 

 

Meillä ei ollut agrologimatkamme ohjelmassa fado-esitystä, mutta halusimme sellaisen kokea viimeisenä iltanamme Portugalissa ja asia järjestyi mainion oppaamme Mika Palon toimesta.

 

 

 

 

 

Meille esiintyneessä fado-yhtyeessä oli kolme soittajaa,…

 

 

 

 

 

…miessolisti sekä…

 

 

 

 

 

…naissolisti.

 

 

 

 

 

Fado-esitys sai matkaseurueemme hieman surullisen näköiseksi vai oliko surumielisyyden syynä, että pian matkamme läheni loppuaan!

 

 

 

 

 

Vielä hienot pokkaukset ja fado-esitys oli päättynyt.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Porto on asukasluvultaan Portugalin toiseksi suurin kaupunki

Maanantai 2.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Peso da Reguasta alkanut agrologimatkamme jokiristeily Douro-jokea pitkin päättyi Atlantin rannalla sijaitsevaan Portugalin toiseksi suurimpaan kaupunkiin Portoon.

 

 

Porto on asukasluvultaan Tampereen kokoinen kaupunki, sillä siellä on n. 230.000 asukasta.

 

 

Tutustumisemme Portoon jäi ainoastaan rantanäkymien ihailuun risteilyaluksemme kannalta.

 

 

Douro-jokea myöten kun saavuimme Portoon, niin ilmeeksi muodostui siltojen kaupunki!

 

 

 

Tässä muutamia siltoja, kun olimme saapumassa kaupungin keskustassa sijaitsevaan jokiristeilysatamaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miehistö aloitti maihinnousun valmistelut jo hyvissä ajoin…

 

 

 

 

 

…ja se sujuikin joutuisasti.

 

 

 

 

 

Oppaamme huhuili joukkomme koolle, jotta ehtisimme lähtemään nopeasti kohti majapaikkaamme. 

 

 

Valitettavasti emme ehtineet lainkaan tutustua Porton kaupunkiin, joka on saanut nimensä portviinistä ja sanotaan, että myös Portugalin maannimi on saanut alkunsa Portosta!

 

 

****************

 

 

Jotain herkkää kuitenkin koimme Portossa, sillä saimme todistaa morsiusparin ensisuudelman!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

  

”Ajoneuvoon nouse” -komento kuului ja matkamme Nazaren kaupunkiin ja kohti fado-esitystä alkoi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ja matka jatkui kohti Portoa!

Sunnuntai 1.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Edellisessä agrologien Portugalin matkastamme kertoneessa jutussani laskeuduimme Douro-joessa olevan Euroopan korkeimman sulun eli Carrapatelon läpi kohti Portoa.

 

 

Carrapatelon sulutuskorkeus on 35 metriä.

 

 

Jatkoimme matkaa ja nyt ohjelmassa laivalla oli…

 

 

 

 

 

…ruokailu.

 

 

 

 

 

Keittoa eturuuaksi,…

 

 

 

 

 

…kunnon pihvi lisukkeineen ja…

 

 

 

 

 

…hyvä juomavalikoima takasivat onnistuneen ruokailun.

 

 

 

 

 

Carrapatelo-sulussa samassa sulutuksessa kanssamme ollut ”Barcadouro” – alus pysyi kiltisti takanamme, mutta sitten se kiristi vauhtiaan ja…

 

 

 

 

 

…porhalsi vasemmalta ohitsemme.

 

 

 

 

 

Lähestyimme Portoa ja jokilaivaliikenne…

 

 

 

 

 

…oli selvästi vilkastumassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sulutustoiminta Crestuma-sululla on vilkasta ja…

 

 

 

 

 

…jouduimmekin odottamaan, että…

 

 

 

 

 

…Douro-jokea ylöspäin menevä risteilylaiva oli päässyt pois sulusta.

 

 

 

 

 

Edellisessä sulussa takamanne ollut Barcadouro-alus pääsi Crestuma-sulkuun ennen meitä, mutta kun Crestuma-sulun pituus on 470 metriä, mahduimme vallan hyvin samaan sulutukseen.

 

 

Crestuma-sulun patohanke alkoi vuonna 1976 ja pato valmistui vuonna 1985 – padon omistaa ”Companhia Portuguesa de Producao de Electricidade” –yhtiö; sama yhtiö omistaa myös Carrapatelo-sulun.

 

 

 

 

 

Nelitoistametrinen sulutus onnistui nopeasti ja pääsimme jatkamaan matkaamme.

 

 

 

 

 

Seuraava laiva oli jo odottamassa, jotta se pääsisi nousemaan Douro-joessa ”seuraavalle tasolle”!

 

 

 

Portugalissa osataan maanteiden ja moottoriteiden rakentaminen, sillä suuret korkeuserot vaativat hyvää sillanrakennustaitoa.

 

 

Voimme antaa hyvän arvosanan myös Portugalin kanavanrakennustaidolle, sillä Euroopan korkein sulku Carrapatelo ja äsken kokemamme Crestuma-sulku on molemmat rakennettu hyvin toimiviksi.

 

 

Carrapatelon sulutuskorkeus 35 metriä ja Crestuma´n sulutuskorkeus 14 metriä merkitsivät, että saimme jokiristeilymme aikana kokea suluissa 49 metrin ”pudotuksen” kohti Atlantia!  "Sulkupudotuksen " lisäksi on huomioitava se pudotus, joka kertyy matkalla ennen sulkuja.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kunnallisissa yhtiöissä päätösvalta karkaa kaupunkilaisten ja luottamushenkilöiden ulottumattomiin

Lauantai 31.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Löysin saunanpesään tulta laittaessani viime huhtikuussa ilmestyneen Tamperelainen-lehden ja lehdessä olleen kirjoituksen, jossa Tampereen kaupungin talousjohtaja Jukka Männikkö ihmettelee näin:

 

 

”Miksei Tampere yhtiöitä enemmän?”

 

 

 

 

 

Tallensin lehden ja ehdin sen jo kadottaakin, mutta ei hätää mitään, sillä internetin syövereistä tuo juttu oli helppo kaivaa esille.

 

Juttu löytyy, kun googlaa ”Tamperelainen Jukka Männikkö”.

 

***************

 

Talousjohtaja ottaa esimerkkeinä hyvin pärjäävistä Tampereen kaupungin yhtiöistä Tampereen Sähkölaitoksen, Vuokratalosäätiön, Finnpark´n, Kotilinnasäätiön, Insinöörioppilastalon ja Särkänniemen.

 

 

Uskallan olla talousjohtajan kanssa tiukasti eri mieltä.

 

 

Helppoakos Sähkölaitoksen, Vuokratalosäätiön ja Kotilinnasäätiön on tehdä hyvää tulosta, kun kaupunkilaiset ja vuokralaiset maksavat – vuokralaiset maksavat korkeita vuokria saamansa asumistuen avulla.

 

 

Insinöörioppilastalon toimintaa en tunne, mutta ihmettelen, että sellainen superyritys kuin Särkänniemi tekee tulosta vain vaivaisen vajaan millin vuodessa – entinen vuorineuvokseksi edennyt eräs esimieheni tapasi sanoa, että tuollaisen summan löytää kadultakin!

 

 

Talousjohtaja haluaisi ottaa Tampereen kaupungin liikelaitoksista Tampereen Kaupunkiliikenne Liikelaitoksen, Tampereen Infra Liikelaitoksen ja Tampereen Voimia Liikelaitoksen ”luonteviksi kohteiksi”, kun puhutaan liikelaitosten yhtiöittämisestä.

 

 

Talousjohtaja saattaa tuntea esim. Tampereen Infra Liikelaitoksen lukujen perusteella, mutta kun olen ollut Infran johtokunnassa liikelaitoksen perustamisesta eli vuodesta 2009 alkaen, uskon tuntevani kyseisen liikelaitoksen talousjohtajaa paremmin.

 

 

Infraa on kehitetty liikelaitoksena näiden vuosien aikana tehokkaasti ja se on tapahtunut nimenomaan liikelaitoksena, ei yhtiönä.  Toki liikelaitoksen johtokunta toimii yhtiön hallituksen tavoin eli periaatteessa johtamisessa ei pitäisi olla eroja.

 

 

Erona on kuitenkin se, että liikelaitoksen johtaminen on läpinäkyvää ja myös henkilöstön hyvinvointi ja kaupunkilaisten etu ovat keskeisiä suuntaviittoja.

 

 

Jos liikelaitos olisi yhtiö, sen toimintaa ohjaisi osakeyhtiölaki, joka selkeästi sivuuttaisi yksikön henkilöstön hyvinvoinnin ja kaupunkilaisten edun.

 

 

Ymmärrän virkamiesbyrokraatin mietteet, sillä osakeyhtiön kohdalla ei tarvitsisi vähääkään välittää toiminnan avoimuudesta, ei henkilöstön hyvinvoinnista ja ei kaupunkilaisten edusta – kaiken edelle menisi yhtiön etu.

 

 

Toivon, että Tampereen kaupungin eri toimintojen yhtiöittämisestä käydään avoin keskustelu ja että siihen osallistuvat kaupunkilaisten valitsemat luottamushenkilöt – palkkarenkien ajatukset me osaamme arvata.

 

 

Virkahenkilöt valmistelevat ja toteuttavat, mutta luottamushenkilöt päättävät!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hyvin mahtuvat samaan kuvaan!

Perjantai 30.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Tervehdys kaikille lukijoilleni!

Pyydän anteeksi niiltä eilisiltä "aamulukijoiltani", jotka pettyivät, kun eilen blogisivuillani ei ollutkaan uutta juttua.

Huomasin virheeni vasta aamukahdeksan tienoilla, kun totesin, että olen töpeksinyt eilisen juttuni tallentamisessa.

Toki olin tallentavanani se ajoissa edellisiltana, mutta jossain tein virheen ja aamulukijani joutuivat pettymään.

Onneksi eilisen jutun valokuvat olivat helposti lisättävissä, joten eilinen juttuni oli katseluvalmis hieman aamukahdeksan jälkeen.

Tunnen melkoista vastuuta Teille arvoisat lukijani, sillä Teitä on viime aikoina ollut melkoinen joukko - puhutaan ..., no en kuitenkaan kerro lukijamäärääni, mutta näen sen reaaliaikaisesti joka hetki. Portugaliin liittyvät jutut ovat kuitenkin nostaneet lukijamääräni uudelle tasolle!

Mutta nyt uusin juttuni!

*******************

Kävin eilen Tampereen Biltemassa, jonne on meiltä matkaa vajaat parisen kilometriä.

 

Käyntini aiheena oli ostaa sellainen värkki, jolla pystyy avaamaan huonosti vetävän kodinhoitohuoneen viemärin.

 

 

Onnistuin ostoksessani ja pihalla huomasin, että nyt on mainio tilaisuus saada samaan kuvaan kahden ruotsalaisfirman liikekyltit.

 

 

 

 

 

Tässä kuva on eli samassa kuvassa Biltema ja Ikea!

 

 

Firmat sijaitsevat Tampereen eri kaupunginosissa eli Biltema Lakalaivassa ja Ikea Lahdesjärvellä – firmojen välissä kulkee Tampere – Helsinki –moottoritie.

 

 

Bilteman perusti ruotsalainen Sten-Åke Lindholm vuonna 1963.

 

 

Tampereen Biltema on ”lähikauppani” monessa asiassa ja arvostan se sijaintia Tampereen Lakalaivassa.

 

 

 

Tampereen Ikea sijaitsee Lahdesjärven kaupunginosassa ja sitä puolestaan en voi arvostaa lainkaan.

 

 

Arvostuksen puutteeni johtuu siitä, että Tampereen Ikean rakennusvaiheessa toteutettiin sellaisia räjäytystöitä, jotka vahingoittivat omaa omakotitaloani hieman, mutta erityisen paljon räjäytysvahingoista kärsivät puolentusinaa omakotialueemme eli Palokallion omakotialueen omakotitaloa – vahingot kohosivat tasolle 30.000 euroa per omakotitalo!

 

 

Ikean Tampereelle tuleminen on syynä, että olen nyt toiminut jonkinlaisena taustatoimijana Tampereen kunnallispolitiikassa vuodesta 2008 alkaen.

 

 

Olen joutunut toimimaan Palokallion alueen ”puhemiehenä” Tampereen kaupunkia vastaan vuodesta 2008 alkaen ja tämä huomattiin Keskustan Tampereen vastuuhenkilöiden toimesta ja he pyysivät minua näkyvän roolini ansiosta kunnallisvaaliehdokkaaksi vuonna 2008 järjestetyissä kunnallisvaaleissa.

 

 

Siitä se kuntavaikuttajan urani urkeni!

 

 

On selvää, että en ole avannut Ikean ovea koskaan Suomessa, sillä niin voimakkaat antipatiat tuon firman rakennustyöt minulle aiheuttivat.

 

 

Palokallion Omakotiyhdistyksellä oli pitävät valitukset Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa Ikeaaa vastaan, mutta me hölmöt peruutimme valituksemme.

 

 

Tampereen silloinen pormestari Timo P. Nieminen ja ”suuri päällikkö” Risto Laaksonen tulivat villapaidat päällään kokoukseemme ja anelivat valituksemme peruttamista.

 

 

Olen yksi niistä Palokallion Omakotiyhdistyksen vastuuhenkilöistä, jotka suostuimme perumaan vedenpitävän valituksemme Hämeenlinnan hallinto-oikeudesta – voin syyttää asiasta vain itseäni.

 

 

Jos olisimme pitäneet valituksemme voimassa, niin koskaan Ikea ei olisi saanut rakennuslupaa Tampereen Lahdesjärvelle ja alueemme omakotitalot olisivat säästyneet suurilta tuhoilta.

 

 

Mitä opimme tästä?

 

 

Herrojen kanssa ei pidä lähteä marjaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

 

Carrapatelo - Euroopan korkein sulku

Torstai 29.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen ”esteestä”, jonka kohtasimme, kun lokakuisella agrologimatkallamme matkasimme jokilaivalla Douro-jokea pitkin Paso da Reguasta kohti Portoa.

 

 

”Este” oli Carrapatelon sulku Douro-joessa.

 

 

Carrapatelo on Euroopan korkein sulku ja sillä on korkeutta 35,5 metriä.

 

 

Monet meistä ovat käyneet Saimaan kanavan kautta Viipurissa ja tässä vertailuksi Saimaan kanavan sulut sekä suluissa kunkin sulun pudotuskorkeudet:

 

 

• Suomen puolella
• Mälkiä (12,4 m)
• Mustola (7,2 m)
• Soskua (8,3 m)

• Venäjän puolella
• Pälli (11,7 m)
• Lietjärvi (10,2 m)
• Rättijärvi (5,5 m)
• Särkijärvi (11,4 m)
• Juustila (10,0 m)

 

*******************

 

Seuraavassa kuvakimara, kun laskeudumme Milenio do Douro –jokilaivalla alas  Carrapatelo –sulusta –pudotuskorkeus on siis Euroopan korkein eli 35,5 metriä!

 

 

Carrapatelo-sulku on pituudeltaan niin tilava, että perässämme tullut Barcadouro-laiva mahtui samaan sulutukseen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saimme siis seuraksemme samaan sulutukseen ”Barcadouro” –aluksen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sulutus on onnellisesti ohi ja myös Barcadouro pääsi jatkamaan matkaansa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Jokilaivalla Peso da Regua´sta Douro-jokea alavirtaan kohti Portoa

Keskiviikko 28.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme eräs parhaista kokemuksistamme alkoi…

 

 

 

 

 

…perjantaina 7. lokakuuta klo 11.00, kun aloimme matkata…

 

 

 

 

 

…Milenio do Douro –jokilaivalla Peso da Regua´sta Douro-jokea alavirtaan kohti Porton kaupunkia.

 

 

******************

 

 

Oppaamme valisti meitä etukäteen, että Peso da Reguan laiturilla on paikallisia aktiivisia kauppiaita, jotka kauppaavat hellehattuja.

 

 

Tieto piti paikkansa sillä hellehattukauppiaita oli!

 

 

Kuten kuvistakin näkee, hellehattukauppiaat karttoivat valokuvaamista – miksiköhän?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

********************

 

 

 

 

Milenio do Douro on 250 hengen viihtyisä jokilaiva.  Varustamon esitteessä painotetaan laivan sekä miehistön turvallisuusorientoitumista. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Douro-joki saa alkunsa kaukaa Espanjan puolelta, sillä sen pituus on 895 kilometriä.

 

 

Peso da Reguasta matkaa Atlantille on 180 kilometriä ja sen matkan me kuljimme.

 

 

 

***************

 

 

Seuraavassa kuvia – ilman selityksiä - , kun etenemme kohti Portoa:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Mitä nyt?????

 

 

 

Hetkinen, mikä este se siellä edessä näkyy?

 

 

Ehkä jo huomenna kerron tuosta ”esteestä”!

 

 

-Esko Erkkilä-

Alkuperäinen on se ainoa oikea

Sunnuntai 25.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Minun jouluni alkaa, kun käyn sytyttämässä kynttilät jouluaattona iltapäivällä Viljakkalan hautausmaalla lepäävien läheisteni haudoille.

 

 

Kynttilöiden sytyttämisen jälkeen osallistun aattoillan hartauteen Viljakkalan kirkossa.

 

 

Näin taas eilen iltapäivällä!

 

 

 

 

 

Viljakkalan kirkko on kotikirkkoni ja tässä se eilen kuvattuna Karhen porstuan puolelta.

 

 

Karhelaiset tulivat ennenaikaan kirkkoon oman porstuansa kautta, mutta nykyään sen kautta kirkkoon voivat saapua myös muut kuin karhelaiset.

 

 

Karhen porstuan edessä oleviin kivirappusiin liittyy monilla mukavia muistoja, sillä aikaisemmin ne toimivat porrastuksena, kun rippilapset valokuvattiin ennen ripillepääsyä.

 

 

Myös minulla on noilla rappusilla kuvattu oma rippikuvani tallella.

 

 

 

 

 

Sakastin puolelta Viljakkalan kirkko näytti eilen tältä – edessä Viljakkalan sankarihaudat.

 

 

 

********************

 

 

Pidän valitettavana, että nykymuotoinen Jouluevankeliumi on minulle ja ikäpolveni edustajille vieras.

 

 

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vanha Jouluevankeliumi on se oikea Jouluevankeliumi.

 

 

Nykymuotoinen Jouluevankeliumi ei tuo sitä joulutunnelmaa, jota kaipaamme.

 

 

Tässä se ainoa ja oikea Jouluevankeliumi:

 

 

***************

 

 

 

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.

 

Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.

 

Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.

 

Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

 

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

 

Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti."

 

Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.

 

Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.

 

 

******************

 

 

-Esko Erkkilä-

Nerokasta bisneksentekoa!

Lauantai 24.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Mateus Rose on ainakin joidenkin tietojen mukaan maailman suosituin roseviini.

 

 

Mateus Rose erottuu muista viineistä erikoisenmuotoisen pullonsa vuoksi ja sen vuoksi, että pullon etiketissä on kuvattu hieno palatsirakennus.

 

 

Meillä oli tilaisuus taannoisella agrologien viininkorjuumatkalla pohjois-Portugaliin vierailla Mateus Rose –viinipullon etiketissä kuvatulla palatsilla Vila Realin kaupungissa.

Palatsi, jolla kävimme, sillä ei ole mitään yhteyttä Mateus Rosen valmistamiseen, mutta palatsin kuvaa käytetään pullon etiketissä!  Aineetonta markkinointia parhaimmillaan!

 

Palatsilla on kielialueesta riippuen monta nimeä: Mateus Palace, Palacio de Mateus, Solar de Mateus tai Casa de Mateus.

 

 

Palatsi on arkkitehti Nicolau Nasoli´n suunnittelema ja sen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1739 ja se valmistui vuonna 1743.

 

Palatsi on vuonna 1911 luokiteltu ”National Monument” eli kansalliseksi monumentiksi.

 

 

Palatsi on suunniteltu italialaiseen arkkitehtuurityyliin arkkitehti Nasolinin mukaan.

 

 

************************

 

 

Mateus Rose –roseviinillä ei ole siis mitään muuta yhteyttä Mateus Palace´seen kuin se, että palatsin julkisivu on kuvattu Mateus Rose –viinipullon etiketissä.

 

 

Tässä on se nerokas bisneksenteko, jota Mateus Palace´n omistama säätiö on osannut tehdä palatsinsa hyödyntämiseksi.

 

 

Vierailimme agrologimatkallamme Mateus Palace´ssa ja seuraavassa kuvakimara vierailustamme:

 

 

 

 

 

Tienviitta Palacio de Mateus –palatsiin.

 

 

 

 

 

Palatsin portilla oli mies, joka myi…

 

 

 

 

 

 

…valmistamiaan taidokkaita polkupyörien ja moottoripyörien pienoismalleja.

 

 

Taustalla kyltti, joka kertoi myyjän polvi- sekä säärivammoista.

 

 

 

 

 

Palatsin pihalammikon takaa näimme osan palatsin julkisivusta.

 

 

 

 

 

Palatsin pihalammikossa on portugalilaisen kuvanveistäjän John Cutileiron vuonna 1981 marmorista veistämä naisfiguuri, joka nukkuu vedessä.

 

 

 

 

 

Tässä palatsin julkisivu sellaisena kuin sen näemme Mateus Rose –roseviinipullon etiketissä.

 

 

 

 

 

Yksityiskohtia…

 

 

 

 

 

…palatsin julkisivusta.

 

 

 

 

 

Saimme osallistua kiertokäynnille palatsin toisen kerroksen huoneisiin, mutta kun siellä ei saanut valokuvata, on tyydyttävä tähän kuvaan, jossa on kuvattuna portaat, jotka veivät palatsin toisen kerroksen huoneisiin.

 

 

 

 

 

No, yhden kuvan ehdin ottamaan ennen kuvauskiellon julistamista!

 

 

 

*****************

 

Palatsi tarjoaa kahdenlaisia tutustumiskierroksia turisteille; tutustuminen palatsin sisätiloihin ja sen lisäksi tutustuminen palatsin puutarhaan tai pelkästään tutustuminen puutarhaan.

 

 

Me tutustuimme palatsin lisäksi myös puutarhaan ja puutarhasta nyt muutama kuva ilman selityksiä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*****************

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Palatsi osaa hyödyntää markkinoinnissaan mm. viininpoljentaa, sillä siihen oli mahdollisuus monessakin poljentasammiossa ja…

 

 

 

 

 

…maksu poljennasta oli vapaaehtoinen!

 

 

 

 

Jatkoimme matkaamme uusiin seikkailuihin, mutta tässä vielä viimeinen katsahdus Mateus Palace – palatsin suuntaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Koko perheen joululaulut" -tapahtuma eilen Tampere-talossa aloitti Joulun!

Perjantai 23.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Taisi olla jo kahdeksas kerta, kun Tampere-talo ja Aamulehti järjestivät Tampere-talon Isossa salissa ”Koko perheen joululaulut” –tapahtuman.

 

 

Olin paikalla nuorimmaisen kanssa.

*****************

 

 

 

 

 

Aina pirteä Tampere-talon toimitusjohtaja Pauliina Ahokas toivotti salintäyteisen yleisön tervetulleeksi tilaisuuteen.

 

 

 

 

 

Paavo Hyökin johtama Mieskuoro Laulajat toimi kaikkien yhteislaulujen ”esilaulajana”.

 

 

 

 

 

Tilaisuuden juonsivat Sami Hintsanen ja Suvi Karjula, mutta suurimmat suosionosoitukset sai musiikkineuvos Matti Heinivaho (oikealla).

 

 

 

 

 

Musiikkineuvos Matti Heinivaho on syntynyt Tampereen Messukylässä tammikuussa 1936 eli kuukauden kuluttua hän täyttää 81 –vuotta.

 

 

Minä ja varmaan koko ikäluokkani muistavat, kun Heinivaho vuonna 1960 levytti läpimurtokappaleensa ”Tunturin juurella”.  Sen sanat ”Lapin poika mä oon juurta noitain…” ovat syöpyneet aikalaisten mieliin.

 

 

En olisi vuonna 1960 uskonut, että saan tehdä joskus poliittista yhteistyötä Matti Heinivahon kanssa, mutta niin siinä vaan on käynyt.  Lennämme eri poliittisessa parvessa, mutta meitä on jo vuosikaudet yhdistänyt taistelu mieletöntä Tampereen seudun tekopohjavesihanketta Tavasea vastaan!

 

 

 

 

 

Tilaisuus oli ilmainen, mutta olen erityisen tyytyväinen, että tilaisuudessa oli mahdollisuus vapaaehtoisella keräyksellä tukea Pirkanmaan Pioni Omaishoitajat ry:n toimintaa.

 

 

Minä ja nuorimmaisemme tapasimme tilaisuudessa runsaasti vammaistyön sekä omaishoidon piirissä toimivia aktiivihenkilöitä ja oli ilo antaa pieni roponen Pionin työn tukemiseen.

 

 

 

 

 

Tilaisuus Tampere-talossa päättyi yhteisesti laulettuun ”Maa on niin kaunis” –lauluun ja oli hienoa, kun…

 

 

 

 

 

…sen esilaulajina toimivat kuoron lisäksi vasemmalta lukien Sami Hintsanen, Suvi Karjula, Matti Heinivaho sekä Tampere-talon toimitusjohtaja Pauliina Ahokas.

 

 

 

 

 

Kiitokset Tampere-talolle hienon tilaisuuden puitteista ja sen järjestämisestä – tästä alkaa Joulu!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Cortenjo etnografico - sadonkorjuukulkue Vila Real´ssa

Keskiviikko 21.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Pohjois-Portugaliin suuntautuneella lokakuisella agrologimatkallamme oli n. 25 ennalta suunniteltua käyntikohdetta.

 

Matkan aikana lisää ex-tempore –kohteita ilmestyi kymmenkunta ja eräs hienoimmista niistä oli sadonkorjuukulkua, johon pääsimme tutustumaan majoituspaikkakunnallamme Vila Real´ssa.

 

Palasimme bussilla 5.10.2016 Quinta do Bucheiron –viinitilalta viininkorjuusta ja viininpoljennasta majapaikkaamme, mutta emme päässeet bussilla perille, sillä hotellimme lähikadut olivat suljettu sadonkorjuujuhlan vuoksi.

 

 

 

 

 

Kaupungilla oli sadonkorjuujuhlasta kertovia julisteita, mutta emme osanneet juhliin kuitenkaan valmistautua.

 

Etnografia on kansan, kansankulttuurin ja kansankulttuurin historian kuvausta.

 

Näkemämme sadonkorjuun juhlakulkue oli kansaa, kansankulttuuria ja kansankulttuurin historiaa mahtavasti kuvaava tapahtuma.   Kulkue oli Vila Real –kaupungin järjestämä ja ilmeisesti jokavuotinen tapahtuma.

 

Kulkue oli ennen hotellille saapumistamme kestänyt jo jonkin aikaa, mutta kun kulkueen kärki oli juuttunut kaupungin keskustaan, saimme kokea kulkueen etenemistä majapaikkamme ohi parin tunnin verran.

 

Etenemisestä ei paljon voinut puhua, mutta kulkueen osanottajat laittoivat kulkueen seisahtumisen ajaksi tanssiksi, lauluksi ja kaikenmoiseksi hauskanpidoksi.

 

Kulkue eteni kävellen, mutta sadonkorjuuseen liittyvät kuvaelmat esitettiin kuorma-autojen lavoilla, traktoreiden peräkärryillä – härkien mukanaolo kulkueessa teki kulkueesta ajoittain arvaamattoman.  Soittokunnat pitivät kulkueessa eloa yllä.

 

 

Kulkueessa esitettiin kuvaelmia sadonkorjuun eri vaiheista – kuvaelmat esitettiin traktoreiden ja kuorma-autojen lavoilla.

 

 

Tässä kuvakavalkadi sadonkorjuukulkueesta – vain osassa kuvista on selitystekstejä!

 

 

Tervetuloa seuraamaan sadonkorjuukulkuetta!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Minulle tarjottiin leilistä punaviiniä! Oli laadukasta!

 

 

 

 

 

Viininpoljentaa….

 

 

 

 

 

…olimme itse kokeilleet päivällä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rouva ei tykännyt lainkaan, kun menin tekemään lähempää tuttavuutta härkien kanssa.

 

 

 

 

 

Varstat ovat tuttuja puintivälineitä myös Portugalissa.

 

 

 

 

 

Ihailin oikein käsikopelolla jättisipuleita.

 

 

 

 

 

 

 

 

Höylämies ja paljon tuttuja työkaluja seinällä!

 

 

 

 

 

Justeeri on tuttu Portugalissakin!

 

 

 

 

 

Savenvalajat

 

 

 

 

 

Kusihätähän siitä tulee morsiusparia kuljettaville härillekin, kun joutuu odottamaan paikoillaan!

 

 

 

 

 

Sadonkorjuukulkueen lopussa oli kirkollinen osasto.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Virkavalta toimi kulkueen jälkipään valvojana!

 

 

 

Hieno kokemus – saisikohan Suomessa jonkin maatalousnäyttelyn yhteyteen vastaavan?

  Pystyisikö Okra?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viinirypäleitten korjuun ja viininpoljennan jälkeen piti syödä!

Tiistai 20.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Agrologimatkamme ohjelma Quinta do Bucheiron –viinitilalla Celeiros´ssa ei päättynyt viininkorjuuseen eikä viininpoljentaan, vaan se jatkui tutustumisella tilanomistaja, enologi Antonio Dias Teixeiran yksityisasuntoon ja sen jälkeiseen perinteiseen viinitilan työläisten lounaaseen.

 

 

Antonio Dias Teixeiran omistama viinitila on omavarainen myös uskonnonharjoittamisen puitteiden osalta, sillä tilalla on oma kirkko.

 

 

 

 

 

Osoituksena oppaamme Mika Palon hyvistä suhteista oli se, kun pääsimme tutustumaan omistajan yksityisasuntoon.

 

 

 

 

 

Saimme nähdä tilan olohuoneessa kadunpuoleisella seinustalla ikkunan edessä olevat ”seurustelupenkit”, joilla istuen talon tyttäret saattoivat itsensä näytille kadulla kulkeville pojille ja mahdollisille sulhaskandidaateille.

 

 

 

 

 

Ennen ruokailua kiersimme vielä tuotantotiloissa ja siellä näimme mm. tilalaboratorion, jossa suoritetaan viinien laadunvalvontaa.

 

 

 

 

 

Viinit kypsyvät suurissa tammitynnyreissä.

 

 

 

 

 

Viinikellarissa tämä viinierä oli ”Vintage 2005” –laatua.

 

 

 

Mutta sitten kävi kutsu ruokailemaan!

 

 

 

 

 

Alkupaloiksi pientä suolaista, vettä ja toki viiniäkin oli heti alusta alkaen tarjolla.

 

 

 

 

 

Ohjelman mukaan kyseessä oli perinteinen viinitilan työläisen lounas. Lounas koostui vahvasta ja sakeasta keitosta sekä sen jälkeen tarjotusta peuranlihaa sisältävästä liharuuasta.

 

 

 

 

 

Viinit kuuluivat luonnollisesti tarjontaan.

 

 

 

 

 

Vierailupäivänämme oppaamme Mika Palo täytti vuosia ja sen kunniaksi saimme jälkiruuaksi herkullista täytekakkua.

 

 

 

 

 

Isäntämme tarjosi oppaamme synttäreiden kunniaksi meille oman tilansa ”Travela” –kuohujuomaa.

 

 

 

 

 

Tarjolla oli ostettavaksi erilaisia tilan viinituotteita.

 

 

 

 

 

Ruokailumme puitteet olivat arvokkaat, sillä talon lippusaloissa liehuivat (oikealta lukien):

 

• Quinta do Bucheiron eli tilan lippu

• Celeiros´n eli paikkakunnan lippu

• EU:n lippu

• Portugalin lippu

 

 

 

 

 

Teimme lähtöä ja pihassa näimme vielä isoissa konteissa juuripoimittuja viinirypäleitä.

 

 

 

 

 

Kiitokset Quinta do Bucheiron viinitilalle – opimme Teillä viininviljelystä paljon!

 

 

 

-Esko Erkkilä-