Suksillahan sitä ennen talvisin koulumatkat kuljettiin!

Keskiviikko 13.1.2021 - -Esko Erkkilä-

Suksien ja taksien vertailu koulumatkojen kulkuvälineinä ontuu, sillä kouluthan ovat maaseudulta hävinneet, mutta muistelen kuitenkin aikoja, jolloin koulumatkat kuljettiin talvisin suksilla.

 

Meiltä oli koululle matkaa teiden kautta vajaat kolme kilometriä, mutta hiihtomatkaa hieman vähemmän, sillä koululadut kulkivat peltojen sekä metsäsaarekkeiden kautta ja latuja pitkin koulumatkaa pystyi oikomaan.

 

Oma ja siskoni koulumatka oli toisaalta lyhytkin, jos sitä vertaa Niittyojan sisaruspariin, jotka aamuisin saapuivat pihaamme sen jälkeen, kun he olivat jo ehtineet sauvoa vajaat kolme kilometriä metsien kautta.

 

1950-luvulla talvet olivat talvia, sillä aamuisin pakkaslukemat saattoivat lähennellä neljääkymmentä astetta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Justeerihommista pokasahakauden kautta moottorisaha-aikaan!

Maanantai 4.1.2021 - -Esko Erkkilä-

Aloitin ammattiin johtavan koulutukseni vuonna 1965, mutta sitä ennen sain isä-ukon kanssa tehdä metsähommia kaksi vuotta – nuo kaksi vuotta olivat tärkeää aikaa, sillä ne antoivat kokemusta todellisista töistä!

 

Muutaman lehmän lypsykarjatila vaati, että sivuansioita oli pakko hankkia ja niiden hankkimiseen naapureiden – osin myös omien - metsien metsätyöt antoivat mahdollisuuden.

 

 

*******************

 

Tiukkaa ajallisesti teki, mutta ehdin saada kokemusta tukkipuiden kaatamisesta justeerilla.

 

Justeerikadossa oli tärkeää, että justeeria ei saanut työntää, vaan vedon kohti kanssakaatajaa piti tapahtua vetona kaverin toimesta.

 

Kaatui se tukkipuu justeerillakin!

 

*******************

 

Justeerikaadon kanssa samaan aikaan oli pokasahakausi, sillä isäni hoiti pokasahalla tukki- ja paperipuiden katkomisen – vastuullani oli silloin karsiminen kirveellä.

 

Tukkirungot piti kaatamisen jälkeen karsia ja apteerata ja vasta sen jälkeen katkoa!

 

*****************

Justeerikauden jälkeen siirryimme isän kanssa siihen vaiheeseen, että pyysimme kahtakin eri naapuriamme kaatamaan moottorisahoillaan tukkipuut ja sen jälkeen me hoidimme karsimisen, apteeraamisen sekä katkonnan.

 

********************

 

Hankimme moottorisahan vuonna 1964 ja se oli merkiltään Husqvarna.

 

Moottorisahalla sahaaminen kuului minun tehtäviini – karsimista kömpelöllä Husqvarnalla en opetellut, vaan sen hoidimme kirveillä.

 

****************

 

Justeerikaudesta pokasahan kautta moottorisahaan –aikakausi päättyi osaltani tammikuulla 1965, sillä silloin lähdin opiskelemaan Osaralle maamieskouluun ja sillä tiellä olen yhä!

 

Toki moottorisaha istuu yhä edelleen käteeni, mutta merkki on vaihtunut Stihl´ksi ja nyt minulta onnistuu myös tukki- sekä paperipuiden karsiminen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Karjuporsaiden kivekset pihasoralle!

Tiistai 15.12.2020 - -Esko Erkkilä-

Tein työelämästäni neljäkymmentä vuotta kotieläintalouden parissa, mutta ainoa kerta, jolloin sain nähdä karjuporsaiden salvamista, ajoittui kansalaiskouluaikaani.

 

Vuosi saattoi olla 1963, kun me Viljakkalan kansalaiskoulun oppilaat saimme osallistua tilakäynnille, jonka meille junaili maatalousaiheidemme opettaja, silloinen Viljakkalan palopäällikkö ja sittemmin pitäjäneuvoksen arvonimen ansioistaan saanut Väinö Myllymäki.

 

Tilakäyntimme kohteena oli Virren tila, jonne n. parin kilometrin matkan taitoimme kävellen.

 

Virren tilan isäntä Martti Alanen näytti meille, että miten karjuporsaat salvettiin eli kivekset poistettiin leikkaamalla karjuporsailta.

 

Karjuporsas otettiin istuvan leikkaajan syliin ja polvien väliin siten, että karjuporsas makasi selällään polvien välissä ja kun kivekset olivat siinä hyvin esillä, niin kivesten kohdalle tehtiin partakoneen terällä viilto ja kivekset yksi kerrallaan leikattiin pois ja leikattu kives heitettiin pihasoralle.

 

Nykyisin karjuporsaiden leikkaaminen saattaa kuulua eläinlääkärin hommiin, mutta 1960-luvulla sen saivat toimittaa porsastuotantotilojen omistajat - siihen aikaan porsastuotantotiloja kutsuttiin emakkotiloiksi tai emakkosikaloiksi!

 

 

Maailma on muuttunut, mutta pelkään, että nykyisin kotieläntalouden parissa toimivat henkilöt pääsevät varsin harvoin – joskus  eivät koskaan – tutustumaan sikataloutemme keskeisimpään operaatioon eli karjuporsaiden salvamiseen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ruotsi siirtyi oikeanpuoleiseen liikenteeseen syyskuun 3. päivänä 1967!

Keskiviikko 9.12.2020 - -Esko Erkkilä-

Kuulun siihen yhä harvenevaan suomalaisjoukkoon, joka on ollut Ruotsissa liikenteessä silloin, kun Ruotsissa oli vasemmanpuoleinen liikenne.

 

 

Lähdin tosimielellä opintielle tammikuussa 1965, kun aloitin maamieskouluopintoni Osaran Maamieskoulussa Hämeenkyrössä.

 

Teimme kesällä 1965 opintomatkan Ruotsiin ja silloin Ruotsissa vielä oli vasemmanpuoleinen liikenne.

 

 

 

Matkasimme Turusta Tukholmaan laivalla ja laivamatkalla monet meistä saivat ensikosketuksen mm. halpaan viinaan.

 

Ruotsin puolella meillä oli varattuna tilausbussi ja sillä liikuimme Tukholmassa, mutta teimme matkaa myös muualle.  Istuin näemmä parhaalla paikalla heti kuljettajan takana ja tässä Felica-kamerallani ottamani kuva Tukholman liikenteestä.

 

 

*************************

 

 

Ruotsi siirtyi oikeanpuoleiseen liikenteeseen parisen vuotta käyntimme jälkeen, sillä sunnuntaina 3.9.1967 oli se päivä, jolloin Ruotsissa siirryttiin oikeanpuoleiseen liikenteeseen.

 

Aikakirjat kertovat, että Ruotsissa oli ajokielto kaikilla moottoriajoneuvoilla siirtymäpäivänä klo 01.00 - > 06.00, mutta Tukholmassa ajokielto alkoi jo edellisenä lauantaina klo 22.00 ja ajokielto siellä päättyi vasta sunnuntaina klo 15.00.

 

Hälytysajoneuvoilla ajokielto alkoi 3.9.1967 klo 04.50 jolloin niiden piti pysähtyä ajoradan oikeaan reunaan ja ne saivat jatkaa matkaansa vasta klo 05.00!

 

Tämmöinen historia sillä, kun Ruotsi siirtyi sivistysvaltioiden joukkoon liikenteessä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaksinkäsinkylvämisen hallitsee vain harvat!

Perjantai 6.11.2020 - -Esko Erkkilä-

Olen ikäluokkaa, jonka lapsuuden aikana lannoitteiden ja viljansiementen kylväminen tapahtui ainakin pientiloilla käsin.

 

Käsinkylvö oli kylvömenetelmä myös heinänsiementen osalta, kun kevätviljamaille kylvettiin ohran tai kauran kylvämisen jälkeen heinänsiemen.

 

Opettelin kaksinkäsinkylvämisen Osaran Maamieskoulussa vuonna 1965 ja se taito on yhä hallinnassani.

 

Osaralla kaksikäsinkylväminen alkoi sillä, että teimme metallitöissä siihen soveltuvan kylvövakan ja sen jälkeen opettelimme tuon menetelmän keväisillä hankikannoilla, kun ”kylvimme” hiekkaa hangelle.

 

 

 

Kaksikäsinkylvämisen meille opetti rehtorimme Tuomo Linnainmaa, joka tässä kuvassa näyttää mallia.

 

Kaksikäsinkylväminen on taito, jolla on ollut minulle käyttöä myös myöhemmin – ainoa ongelma on se, että siinä tarvitaan sellainen kylvövakka, joka pysyy paikallaan kylvövaljaiden varassa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pärjäätkö omin avuin 72 tuntia?

Tiistai 22.9.2020 - -Esko Erkkilä-

Olin Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen puheenjohtajana vuodet 2013 – 2018 ja sinä aikana loimme systeemin, joka merkitsi jäsentapaamisia kahden viikon välein eli joka toinen maanantai.

 

Jäsentapaamiset alkoivat ja alkavat yhä edelleen klo 11.00 ja niiden alkuun on omarahoitteinen kahvitarjoilu.

 

Eilen järjestetyn jäsentapaamisen aiheena oli otsikkoaiheinen kysymys, eli ”Pärjäätkö omin avuin 72 tuntia”!

 

Aihe oli poikkeuksellisen mielenkiintoinen ja se kestikin lähes kaksi tuntia.

 

 

***********************

 

 

 

 

Jäsentapaamisemme kouluttajana toimi Hämeen Pelastusliitto ry:n koulutuspäällikkö Saku Roivali ja hänellä oli apunaan oma tyttärensä, joka kirjoitti jokaiselle tilaisuuden osanottajalle osallistumistodistuksen.

 

 

Jäsentapaamisen eli koulutustilaisuuden anti oli monipuolinen, mutta tässä kerron vain niistä valmiuksista, joita jokaisella pitäisi olla veden sekä tarvittavien ruokatarvikkeiden varaamisessa.

 

Vesi

 

Ihminen ei pärjää ilman vettä ja sitä me tarvitsemme juomaksi 2 -3 litraa vuorokaudessa.

 

Ihmisen kokonaisvedentarve on kuitenkin aivan toista, sillä se on luokkaa 130 litraa vuorokaudessa – jos asunnossa ei ole asuntokohtaista vesimittaria, saattaa veden kokonaiskäyttömäärä tuplaantua!

 

On todettu, että kannellisista veden kuljetus- ja säilytysastioista on kaikissa kotitalouksissa liian vähän.

 

Kouluttajamme totesi kauppaliikkeiden puhdasvesitarjonnasta, että niiden määrät riittäisivät vain 15 minuutiksi, jos ruokavedestä tulisi puutetta!

 

Taannoinen Nokian vesikriisi osoitti, että miten haavoittuvainen vesihuoltomme on ongelmatilanteissa.

 

*****************

 

 

Elintarvikkeiden tarve viikossa

 

Koulutuspäällikkö Rouvali esitti kalvon, johon hän oli kerännyt luettelonmäärät erilaisista elintarvikkeista, joita tarvitaan viikon aikana…

 

 

 

 

 

…ja tässä aikuisen viikon aikana tarvitsemien elintarvikkeiden määrät!

 

Puhutteleva esitys ja muista 72 tunnin aikana poikkeustilanteissa tarvittavista tavaroista tällä saitilla joskus myöhemmin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ihminen, joka ovat vaikuttanut elämääni paljon!

Torstai 18.6.2020 - -Esko Erkkilä-

Kävin eilen Viljakkalan hautausmaalla, kun vein hoitovastuullani oleville haudoille kesäkukat.

 

 

Samalla reissulla tein pienen hautausmaakävelyn ja kuvasin tämän…

 

 

 

 

…Väinö Isotalon hautakiven.

 

 

Väinö Isotalo teki pitkän päivätyön Viljakkalan seurakunnan kanttorina ja siinä asemassa hän mm. hyväksyi minut rippikouluun niillä lukusijoilla, jotka aikoinaan järjestettiin Viljakkalan Hanhijärvenkulmalla Kivistön Erkin talossa.

 

 

******************

 

Väinö Isotalo oli aikoinaan todellinen monitoimimies Viljakkalassa, sillä hän toimi todellisuudessa Viljakkalan kunnansihteerinä jonkin aikaa ja hyvin toimikin.

 

 

Kunnansihteeriaikansa jälkeen hän siirtyi pankkimieheksi Ylöjärven Osuuspankin Viljakkalan konttorinjohtajaksi.

 

Pankkimiehenä hän osallistui ratkaisevasti elämäni vaiheisiin, sillä kun olin valmistunut priimuksena Osaran Maamieskoulusta vuonna 1965, hän ohjasi minut vuosiharjoitteluun Keskon omistamalle Länsi-Hahkialan Opetus- ja Koetilalle.

 

 

Hauholla suorittamani vuosiharjoittelu saatteli minut agrologi-opintoihin Mustialan Maatalousopistossa vuosina 1968 -1970!

 

 

*****************

 

 

 

Aika teki minustakin agrologin ja siitä kiitokset Viljakkalan kanttorille, Viljakkalan kunnansihteerille ja Ylöjärven Osuuspankin konttorinjohtaja Väinö Isotalolle!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Dagen H

Lauantai 13.6.2020 - -Esko Erkkilä-

Kuulun siihen yhä harvalukuisammaksi käyvään joukkoon, jolla on omakohtaista kokemusta Ruotsin vasemmanpuoleisesta liikenteestä.

Minullakaan ei ole kokemusta ratin takana olemisesta, mutta bussimatkustajan roolista vasemmanpuoleisen liikenteen aikana kylläkin.

 

Elettiin vuotta 1965 ja silloin aloitin maatalousalan opintoni Osaran Maamieskoulussa. Teimme joskus syyspuolella opinto- ja virkistysmatkan Ruotsiin.  Matkalla oli tosiaan virkistystä, mutta hyvien vetäjien ansiosta paljon ammattiasiaakin.

 

Olin juuri saanut ajokortin ja olihan se vinhaa katsottavaa, kun kaikki liikenne oli vasemmanpuoleista!

 

***************

 

Ruotsi siirtyi oikeanpuoleiseen liikenteeseen syyskuun 3. päivänä vuonna 1967 eli käyntimme jälkeen vasemmanpuoleinen liikenne jatkui vielä jokseenkin tasan kaksi vuotta.

 

Syyskuun 3. päivänä vuonna 1967 ruotsalainen liikenne pysäytettiin klo 04.50 siten, että ajoneuvot jäivät ajoradan vasempaan reunaan.

 

Pysäytyksen jälkeen ajoneuvot siirtyivät varovaisesti ajoradan oikeaan reunaan ja jatkoivat siitä matkaansa klo 05.00!

 

Niin, tuo juttuni otsikossa oleva H tarkoittaa ”Höger” eli suomeksi "Oikea"!

 

 

-Esko Erkkilä-

Justeerikaudesta koneelliseen metsänkorjuuseen

Sunnuntai 31.5.2020 - -Esko Erkkilä-

Puoliksi omistamani maatalousyhtymän takametsään saapui eilen monitoimikone, joka aloitti…

 

 

 

…metsässämme harvennushakkuun.

 

 

Monitoimikoneen saapuminen herätti mielessäni muistoja, jotka liittyvät metsätyömieskauteeni ja metsän hoitotoimenpiteisiini:

 

*****************

 

Hankin mopon metsästä saaduillamme tuloilla vuonna 1962 ja mopolla kuljinkin propsin eli tavallisemmin sanottuna paperipuun kuorintahommissa.

 

Isä teki kuorintapukin ja sen avulla kavalla kuorin isäntien joko Rosenlewille tai Kyrolle myydyt paperipuut. Kyrolle paperipuiden – massapuiksikin niitä kutsuttiin - piti olla pituudeltaan 240 senttiä, mutta Rosenlewille kelpasi 2 metriä pitkät massapuut.  Vain isompien paperipuiden kuorinnassa käytin petkelettä.

 

Syksyisin ja talvisin tein ihan urakkahommina naapureiden metsissä isäni kanssa metsähommia, kun puita oli myyty ”leveranssina” puuyhtiöille.

 

Olihan se kovaa hommaa, kun justeerilla kaadoimme isän kanssa isoja tukkipuita – justeerisahauksessa pitää muistaa, että justeeria ei pidä työntää, sillä justeeria vedetään vuorotellen molempien justeerinsahaajien toimesta.

 

 

Kehitys kehittyi metsähommissakin ja seuraava vaihe oli se, kun saman kylän moottorisahamiehet – Esko Koivumäki tai Orvo Nieminen – kävivät muutaman päivän välein kaatamassa meille tukkipuita ja sitten me isän kanssa pokasahalla katkoen ja kirveellä karsien valmistimme puista tukkirunkoja ja latvasta paperipuuta.

 

Kaadetun tukkipuun apteeraaminen oli tarkkaa työtä, sillä taitamattomalla apteeraamisella metsänomistaja ja tukkityöläinen menettivät paljon tienestiään. Isäni oli taitava ja osaava apteeraaja – monet kerrat hän apteerasi saman tukkirungon kahdesti ja jopa kolmesti ja taulukoista laski, että mikä vaihtoehto antaa parhaan tuloksen metsänomistajalle.

 

*****************

 

Jossain vaiheessa ostimme Husqvarna-moottorisahan ja isäni kieltämisestä huolimatta opettelin käyttämään tuota moottorisahaa myös karsimiseen.

 

”Ammattimainen” metsätyömieskauteni päättyi vuoteen 1965, kun lähdin opintielle Osaran maamieskouluun ja sillä tiellä olen yhä!

 

Moottorisahani on muuttunut Stihl-kauteen ja Stihl-moottorisahaa käytän lähes viikoittain, mutta nyt vain polttopuiden pilkonnassa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt nähdään, että kuinka tarpeellisia kaikenmaailman festarit ovat!

Lauantai 25.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Aistin, että tämänpäiväinen blokikirjoitukseni ei ole kaikkien mieleen, mutta sille en voi mitään!

 

*******************

*******************

 

Suomalaiseen kesään kuuluu paljon laadukkaita tapahtumia niin kulttuurin kuin myös mm. urheilun saralla.

 

Mukana on myös valitettavan paljon erilaisia humpuukiksi luettavia tapahtumia, joiden pääasiallinen tarkoitus on kerätä rahat kansalta järjestäjien taskuihin. Näiden humpuukitapahtumien oleellisena osana on huumerikollisuus ja muut epätoivottavat oheisilmiöt.

 

 

 

Eilinen Aamulehti oli valjastettu valittamaan ja puolestapuhumaan kaikenlaisia kekkereitä, jotka muka toisivat Tampereen kaupungille ja aluetaloudelle satoja miljoonia euroja!

 

 

 

Pirkanmaan aluetalouden uskotellaan hyötyvän näistä kekkereistä jopa 600 miljoonaa euroa vuodessa – uskokoon, ken tahtoo.

 

*****************

 

Aamulehden eilisen vuodatuksen perusteella olen kelvoton kansalainen, sillä minulle riittää varsin hyvin se, että käyn hyvässä seurassa pari - kolme kertaa vuodessa teatterissa ja siinäpä se sitten onkin.  Ulkomaanmatkoja suon itselleni vuodessa muutaman, mutta niilläpä ei Pirkanmaan aluetaloutta paljoakaan rikastuteta!

 

 

En kaipaa ainuttakaan potkupallo-ottelua tai kitarafestivaalia, Rockfestiä, Tammerfestiä, runofestivaalia, Työväen musiikkitapahtumaa ja en montaa muutakaan humpuukiksi luettavaa tapahtumaa, sillä mökillä riittää puuhaa ihan liiaksi saakka.

 

Kahdensadan tai jopa kuudensadan miljoonan menetys on huuhaa-puhetta, sillä valtaosa tuosta summasta jää nyt meidän kansalaisten käytettäväksi muuhun toimintaan ja jos raha alkaa lompakossa valtavasti pakottamaan, niin varatkaamme ainakin osa siitä koronan jälkeisen ajan erilaisiin virkistäytymisaktiviteettien rahoittamiseen.

 

Humpuukimenoista säästäminen on tuikitarpeellista niille jokapäiväisen elannon maksamiseen, jotka koronan vuoksi ovat joutuneet tai ovat joutumassa lomautetuiksi tai jopa irtisanotuiksi.

 

*****************

 

Nyt katsotaan, että mitkä yhteiskunnan toiminnot ovat viimepeleissä tärkeitä ja välttämättömiä ja niitä eivät ole erilaisten humpuukitapahtumien järjestäminen.

 

Elintarvikkeiden  ja yleensäkin maatalouden alkutuotanto, elintarviketeollisuus, vientiin tähtäävien teollisuudenalojen tuotanto ja mm. metsänhoito ovat terveydenhoidon sekä koulutuksen, nuorten sekä lasten ja perheiden tukemisen lisäksi nyt niitä toimintoja, joiden elinkelpoisuudesta ja tulevaisuudesta pitää meidän kaikkien huolehtia – humpuukitilaisuudet ja niistä murehtiminen tulevat kaukana tämän listan jälkeen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Mantsinsaaren Työmpäisten kansakoulun lämmitysuunin kohennuskeppi!

Sunnuntai 5.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1915 syntynyt anoppini oli Salmin kunnan Mantsinsaaren Työmpäisten kylän Ahvenen talon tyttäriä.

 

Rouva ei ole milloinkaan suostunut käymään äitinsä synnyinkodin raunioilla, mutta minä olen siellä käynyt muutaman kerran ja kerran mukanani oli keskipoikamme, joten sukupolvien ketju on hoidettu.

 

Anoppini synnyinkodin raunioilta en ole kerännyt mitään muistoja, mutta Työmpäisten kansakoulun kellarin jäännöksistä löysin joskus…

 

 

…leivinuunin kohennuskepin!

 

Oletan, että kohennuskeppi on suomalaisen maasepän tekemä, sillä…

 

 

 

…sen päässä oleva koukku on taidokkaasti tehty!

 

 

Mantsinsaaren ja Lunkulansaaren välistä venekuljetuksista huolehtiva kaveri sanoi minulle, että et voi viedä tuota kohennuskeppiä Suomeen, sillä se on Neuvostoliiton omaisuutta.

 

Silloin olin selkäkivun vaivaama ja sanoin, että käytän tätä keppinäni ja jätän tämän Neuvostoliittoon.

 

No, en toiminut lautturille lupaamallani tavalla, vaan toin kohennuskepin Suomeen ja nyt se on saanut uuden elämän mökkitakkani kohennuskeppinä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kotimainen ruoka ja suomalainen maaseutu ovat nyt arvossaan!

Lauantai 21.3.2020 - -Esko Erkkilä-

Kotimaisen ruuan, suomalaisen alkutuotannon ja elintarviketeollisuuden, huoltovarmuuden sekä suomalaisen maaseudun arvo on nopeasti saanut puolestapuhujia jopa niistä, jotka aikoinaan julistivat, että...

..."Tapa talonpoika päivässä"

 

*********************

 

 

”Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee” on vanha suomalainen sananlasku, mutta silläkin uhalla uskallan muistella nykyisin työministeri Tuula Haataisen (SDP) valtiosihteeri Ville Kopran taannoista julkista puuskahdusta, jossa hän puolusteli sitä, Espoon koululaisille tarjoillaan saksalaista lihaa!

 

Kuinkahan 9.1.2020 nimityksen valtiosihteeriksi saanut Ville Kopra nyt ajattelee – saattaapa katua twiittiään!

 

***************

 

 

On demarileirissä viime päivinä tapahtunut paljon myönteistäkin ja siitä esimerkkinä perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun sanoma maatalouslomituksen turvaamisesta.

Kiuru muistutti, että lomituksen ansiosta kotieläintuottajalla on mahdollisuus irtautua raskaasta ja sitovasta työstään.

 

Kuka olisi vielä viikko sitten uskonut, että Krista Kiuru joskus sanoo noin!

 

 

-Esko Erkkilä-

KUORMA-AUTOILUA VILJAKKALASSA 1930- JA 1940-LUKUJEN TAITTEESSA

Keskiviikko 19.2.2020 - -Esko Erkkilä-

Tänään julkistan tällä saitilla muistelukirjoitukseni otsikkoaiheesta, jonka olen laatinut vuonna 2001.

 

Muistelukseni oleellinen osa on 1.8.1939 Loimaalla otettu valokuva…

 

 

 

 

…setäni Reino Erkkilän omistamasta kuorma-autosta!

 

Näin juttuni menee:

 

”Setäni Reino Erkkilä Viljakkalan Karhelta omisti 1930-luvulla Chevrolet-merkkisen kuorma-auton puoliksi naapurinsa Viljo Kyhkysen kanssa.  Rahoitusosuutensa ”Letukkaan” hän oli hankkinut vuosina 1934 ja 1935 mm. kuokkimalla uutta peltoa Erkkilän Peräniittuun.  Reino Erkkilä järjesti kylän nuorille miehille kuokkimistalkoita asiaankuuluvine tarjoiluineen ja isänsä Iivari Erkkilä eli vaarini maksoi pojalleen pellon kuokkimisesta.

 

Reino Erkkilä ja Viljo Kyhkynen ajoivat Chervoletillä Lielahdessa sijaitsevalle Enqwist Oy:n paperitehtaalle paperipuuta.

 

Reino Erkkilä osti yksin omistamansa Ford-merkkisen kuorma-auton v. 1938.  Auto maksoi 54.000 markkaa ja hän pystyi maksamaan kauppahinnasta käteisellä 34.000 markkaa.  Enqwist Oy takasi puuttuvan 20.000 markkaa.  Puutavaran ajo oli silloin niin kannattavaa, että Reino Erkkilä maksoi lainansa jo muutaman kuukauden ajojen tienesteillä.  Hyvä kannattavaisuus perustui sille, että kuljetustaksat oli silloin mitoitettu hevospeleille ja koska kuorma-auton kyydissä puuta kulki huomattavasti enemmän, niin ajohommat olivat automiehille rahakkaita.

 

Auto ajettiin Karhelle tammikuussa 1938 Soukon sillalta Karhejärven jäätä pitkin Pirkkalaniemen rantaan.  Koska oli talvi, niin aina yön ajaksi syyläristä laskettiin vesi pois ja aamulla vietiin karjakeittiössä lämmitetty kuuma vesi tilalle.  Vedenajo Erkkilän karjakeittiöstä Pirkkalaniemen rantaan tapahtui hevosella.  Autolla ajettiin paperipuuta Kyrönlahteen ja myös soraa ajettiin ainakin Viljakkalan Harhalassa.

 

Letukasta ei ole valokuvaa, mutta Reino Erkkilän yksin omistamasta toisesta kuorma-autosta, siis Ford-merkkisestä, on oheinen valokuva.

 

Valokuvassa oikealla tummassa puvussa oleva henkilö on Reino Erkkilä ja apukuskin puoleinen henkilö on Aaro Kauppi.

 

Valokuva on otettu elokuun ensimmäisenä päivänä v. 1939 Loimaalla ja valokuvan on laatikkokamerallaan ottanut opettaja Kerttu Tuomi.

 

Kerttu Ala-Jaskara (os. Tuomi) elää edelleen virkeänä 90-vuotiaana Mäntässä. Hän toimi kevätlukukauden loppuun 1939 saakka Viljakkalassa Karhen koululla kolmannen ja neljännen luokkien opettajana.  Tuomi siirtyi kansakoulunopettajaksi Loimaan Torkkalan koululle syyslukukauden 1939 alkaessa ja opettajan muuttokuorma Karhelta Loimaalle kuljetettiin Reino Erkkilän Fordilla.  1930-luvulla oli kansakoulunopettajilla tapana, että lähtevä opettaja sai asua entisen koulunsa asunnossa heinäkuun viimeiseen päivään saakka ja uusi opettaja muutti asuntoon ensimmäisenä päivänä elokuuta. Valokuva on siis otettu muuttokuorman saavuttua Loimaalle ja takana näkyy Torkkalan kansakoulun opettajain asuntolan nurkka.  Kerttu Tuomen, Aaro Kaupin ja Reino Erkkilän lisäksi muuttomatkalla oli mukana Karhen koulun johtajaopettajan Verneri Vuorelaisen tytär, Elvi Vuorelainen joka oli silloin n. 20-vuotias - hän elää nykyisin Tampereella.  Elvi Vuorelainen jäi joksikin aikaa Loimaalle Kerttu Tuomen kaveriksi järjestelemään uuden opettajan tavaroita Torkkalan koululle.

 

Mainittakoon, että ensimmäisen ja toisen luokan opettajana Karhella tuolloin toimi Sylvi Hanhijoki ja koulun johtaja, opettaja Verneri Vuorelainen vastasi viidennen sekä kuudennen luokan opetuksesta.  Verneri Vuorelainen halusi opettaa kolmannelle ja neljännelle luokalle arvostamaansa laskentoa.  Tämän vastapainoksi hän siirsi ylempien luokkien uskonnon sekä lukemisen opettamisen Kerttu Tuomelle – Kerttu Tuomi ei järjestelystä pitänyt ja sanookin nyt, että tämä oli merkittävin syy hänen Loimaalle siirtymiseensä.

 

Kerttu Tuomi viihtyi Torkkalan kansakoululla hyvin ja muistelee Loimaan aikaansa hyvällä.  Taiteilija Alpo Jaakola osti Torkkalan koulun myöhemmin asunnokseen ja taiteensa syntypaikaksi. Torkkalan koulu on tänään Alpo Jaakolan lesken Marja Jaakolan omistuksessa ja siellä toimii professori Alpo Jaakolan Atelierhome, jossa järjestetään erilaisia näyttelyitä sekä taidetapahtumia.  Torkkalan koulu oli rakennettu v. 1894, mutta siellä oli 1939 jo mm. sähkövalo – Karhen koululle sähkö saatiin vasta myöhemmin.

 

Opettaja joutui sota-aikana, sotien välillä sekä sodan jälkeen koville.  Loimaan Torkkalaan sijoitettiin pääasiassa Muolaan siirtolaisia.  Sotien aikana koulupiiriin muutti myöskin inkeriläisiä ja ainakin yksi ukrainalainenkin perhe.  Kerttu Tuomi viihtyi Loimaalla 10 vuotta.

 

Kuva on siis kesältä 1939 ja saman vuoden marraskuun viimeisenä päivänä syttyi Talvisota.

 

Reino Erkkilä joutui sotaan konekiväärimiehenä ja kuorma-auto jäi kotiin Karhelle. Puolustusvoimat halusi kuitenkin kuorma-auton käyttöönsä ja tammikuussa 1940 Vammalan Varikolta saapui Erkkilään kolmen miehen ja yhden hevosen komennuskunta noutamaan Ford-kuorma-autoa Valtion leipiin.  Komennuskunnalla oli eestiläisalkuperäistä bensiiniä mukanaan kaksi 180 litran tynnyrillistä.

 

Komennuskunta ei saanut kylmän kangistamaa Fordia käymään, mutta Erkkilän veljessarjan nuorimmainen eli Leo Erkkilä sai puimakoneen voimanlähteen Wiktor Woiton eli ”porilaisen” käymään ja sen avulla saatiin myöskin Ford käyntiin;  auton takapöyrä nostettiin ylös ja maamoottorista siirrettiin voima remmivedolla siten, että auto lähti käymään !

 

Niemenperän tietä Karhella ei tietenkään talvella 1940 aurattu, joten komennuskunta sai tehdä viikon lapiopelillä lumihommia, jotta kuorma-auto saatiin Soukon sillalle ja siitä eteenpäin auratulle tielle.  Komennuskunnan hevonen yöpyi lapiointiviikon ajan Erkkilän tallissa ja miehet olivat majoittuneena Erkkilään.  Tilan emäntä Edith Erkkilä eli mummuni muonitti komennuskuntaa ja Puolustusvoimat maksoi aikanaan miesten majoittumisen sekä ruokailut.

 

Reino Erkkilä kuoli viisi päivää ennen Talvisodan päättymistä ja hänet on haudattu Viljakkalan sankarihautaan.  Kuorma-auto palasi kevään 1940 aikana sotareissultaan.  Auto oli sodassa saanut kovaa käskyä ja mm. takapyörisssä olleet ketjut olivat hakanneet lavan niin pirstaleiksi, että lava oli uusittava.

 

Bensiiniä ei Talvisodan jälkeen ollut saatavilla ja autoilijoiksi ryhtyneet veljekset Viljo Erkkilä sekä Väinö Erkkilä muuttivatkin Fordin puukaasukäyttöiseksi.  Koska kummallakaan veljeksistä ei ollut kuorma-auton ajoon oikeuttavaa ajokorttia, niin kuljettajaksi palkattiin Aaro Kauppi.

 

Kuorma-autobisnes ei kuitenkaan puukaasuautolla ollut kannattavaa liiketoimintaa, joten veljekset myivät Fordin pois n. puolen vuoden yrittämisen jälkeen.

 

 

***********************

 

 

Tämä muisteluksen on kirjoittanut Esko Erkkilä niiden keskustelujen pohjalta, jotka olen joulukuussa 2001 käynyt setäni Leo Erkkilän sekä puhelimitse opettaja Kerttu Ala-Jaskaran kanssa.  Kiitokset muistelijoille !

 

 

Esko Erkkilä

Ruokomäenkatu 32

33840  TAMPERE”

 

 

******************

 

-Esko Erkkilä-

Eipä Ruotsinlaivoilta enää heitetä roskia mereen!

Perjantai 24.1.2020 - -Esko Erkkilä-

Eilen myöhäishetkinä kotiuduin Viking Linen ryhmänkerääjille suunnatulta koulutusristeilyltä ja parikin muistoa palasi matkan aikana mieleeni.

 

Sain tehdä ensimmäisen Tukholman-risteilyni vuonna 1965 ja silloin Ruotsissa vielä elettiin vasemmanpuoleisen liikenteen aikaa. Oli jännää olla tukholmalaisessa bussissa kaupunkikierroksella, kun liikenne oli vasemmanpuoleista.

 

Ruotsi siirtyi oikeanpuoleiseen liikenteeseen 3.9.1967, joten parisen vuotta vierailumme jälkeenkin Ruotsissa vielä liikennöitiin ”vasemmalla”!

 

***************

 

Toinen erikoisuus tuolla risteilyllä – Osaran Maamieskoulun retki Tukholmaan – oli se, että laivamme miehistö heitti kaikki laivalla syntyneet roskat ja jätteet laivan takakannelta mereen!

 

Käsittämätöntä menettelyä nykymaailman ajatusmaailmalle, mutta niin tapahtui vuonna 1965!

 

 

Eilinen ja toissapäiväinen Viking Linen koulutusristeily toteutettiin Viking Grace-laivalla ja ohjelmaamme kuului myös tutustuminen tuohon Viking Linen lippulaivaan eli Viking Graceen.

 

 

 

 

On selvää, että nykyisin Ruotsinlaivojen peräaalloille ei jää keikkumaan ja kellumaan pahvilaatikoita ja ei myöskään sellaista roskamateriaalia, joka heti painuisi meren aaltoihin.

 

 *****************

Pahvilaatikoita jäi laivan vanaveteen kellumaan kuitenkin vielä 1965, jolloin sain ensimmäisen kerran osallistua laivamatkalle Turusta Tukholmaan ja takaisin!

 

 

On maailma sentään joissain asioissa kehittynyt!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ikäluokan 1947 kansalaiskoulu Viljakkalassa hoidettiin pääosin paikallisin opettajavoimin!

Keskiviikko 8.1.2020 - -Esko Erkkilä-

 

Viljakkalan Seurojentalo on sadan vuoden aikana ehtinyt olemaan moneksi ja eräs vaihe sen kunniakkaassa historiassa on se, kun siellä 1960-luvun alkuvuosina toimi Viljakkalan kansalaiskoulu.

 

Vuonna 1947 syntyneenä olin eräs niistä oppilaista, jotka kävimme kansalaiskoulun Viljakkalan Seurojentalolla, jota siihen aikaan kutsuttiin Viljakkalan Maamiesseurantaloksi.

 

 

Tuolta ajalta ei ainakaan minulla ole valokuvia, mutta muistelen tuota aikaa ilman valokuvia:

 

• oppilaita tuolla (1962 tai 1963) järjestetyllä kurssilla oli nelisenkymmentä

• kurssimme johtajaopettajana toimi Martti Ryhänen, joka olikin ainoa Viljakkalan ulkopuolinen opettaja, sillä kaikki muut opettajamme olivat viljakkalalaisia

• Ryhänen oli taitava poikien puukäsitöiden opettaja ja me kaikki pojat teimme oikein laadukkaat keittöjakkarat  ja sen jälkeen vapaavalintaiset puutyöt - minä tein tiskipöydän keittiöön ja hyvä siitä tulikin!
  

 

 

 

 

• ”puutyöpajanamme” oli nykyinen juhlasali ja tämän maalauksen kohdalla oli erillisellä korokkeella oikohöylä. Tapaturmia ei sattunut, mutta toki tämä Järnefeldin maalauksen kopio oli paksun pölykerroksen peitossa!

********************

• uskonnonopettajana toimi Viljakkalan kirkkoherra Arvo Autio ja uskonnontunnit järjestettiin nykyisessä kahviossa. Muistan oikein hyvin, kun kirkkoherra käveli edessämme edestakaisin ja arvuutteli, että kuinka pitkä hän on – emme osanneet arvata, mutta sitten kirkkoherra kertoi olevansa kolme kyynärää pitkä ja kertoipa vielä myös sen, että kyynärä on 60 senttiä!

• metsänhoidonopetuksesta vastasi Viljakkalan Metsänhoitoyhdistyksen neuvoja Väinö Ihantola, lempinimeltään ”Jumi”!

• maatalousopetus oli Viljakkalan palopäällikön ja sittemmin pitäjäneuvoksen arvonimen saaneen Väinö Myllymäen vastuulla. Mielenkiintoinen oli retki Virrelle, jossa saimme tutustua karjuporsaiden salvamiseen – porsas oli isännän sylissä, viilto partakoneen terällä kivesten kohdalle, kivekset irti ja niiden heittäminen pihahiekalle!

• metallitöiden opetuksesta vastasi Timo Eronen; teoriatunnit nykyisessä kahviossa ja käytännön opetusjaksot hammaslääkärin autotallissa Kurjella, jonne kävelimme oikopolkuja pitkin Maamiesseurantalolta. Kurjella jokaisen piti tehdä vasara, mutta tärkein oppijakso oli se, kun kunnostimme Erosen Opel Kadetin ajokuntoiseksi! Timo Eronen oli kloppeja ymmärtävä opettaja, sillä joskus joku oppilaista heitti häntä lumipallolla niskaan, mutta Timopa aloitti pienen lumisodan meitä kloppeja vastaan.

• tyttöjen käsityönopettajana toimi Elli Ihantola ja heidän kotitalousopettajanaan Hildi Alanen.

 

Toissapäivänä Viljakkalan Seurojentalon satavuotisjuhlissa totesimme Samuli Niittyojan kanssa, että vuosiluokka 1946 oli ensimmäinen, joka sai kansalaiskouluopetuksen Viljakkalan Maamiesseurantalolla ja Harri Niemisen kanssa totesimme, että ehkä vielä 1952-vuosiluokka sai siellä kansalaiskouluopetuksen, mutta jo 1949-vuosiluokka sai metallitöiden opetuksen Lääkärintalon autotallissa!

 

Viljakkalan kansalaiskoulu ikäluokalle 1947 antoi oikein hyvät eväät elämäntaipaleellemme – kiitokset siitä mm. Viljakkalan Seurojentalolle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pitihän sitä Toripolliisia käydä tervehtimässä!

Perjantai 29.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Tein 27.11.2019 päivämatkan Ouluun, kun osallistuin Eläkeliiton sellaisilla jäsenilleen järjestämään koulutustilaisuuteen, jotka ovat kotikaupungeissaan/kotikunnissaan Vanhusneuvostojen jäseniä.

 

Olen Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen puheenjohtaja ja Tampereen kaupungin Vanhusneuvoston jäsen, joten katsoin suorastaan velvollisuudekseni osallistua omin kustannuksin koulutustilaisuuteen.

 

Tarkasti ottaen aloitin matkani jo edellispäivänä, sillä muuten en olisi ehtinyt koulutustilaisuuteen ajoissa.

 

 

 

Tampereelta tiistaina eli 26.11.2019 klo 22.11 lähteneessä yöjunassa oli hyvin tilaa, sillä matkaajia oli liikkeellä Oulua kohti vähän.

 

 

 

Kokkolassa minäkin pidin jaloittelutaon ja samaa teki myös toisiinsa rakastuneet romaaninuoret – he halusivat välttämättä, että otan heistä muutaman valokuvan ja tässä yksi niistä valokuvista; toimitan kaikki ottamani valokuvat heidän antamaansa sähköpostiosoitteeseen!

Voi kuinka söpöä!

 

 

 

Ouluun saapuessani oli vielä pimeää, mutta pitihän sitä luonnollisesti käydä tapaamassa Toripolliisia.

 

Toripolliisi on nyt perin hankalassa paikassa, sillä Oulun Kauppahallissa on menossa tämän vuoden alussa alkanut remontti, joka kaventaa Toripolliisin lähipiiriä.

 

Toripolliisi on kuvanveistäjä Kaarlo Mikkosen vuonna 1987 luoma patsas ja se kuuluu oleellisena osana Oulun katuelämään. Nimensä patsas on saanut torilla vuosina 1934 – 1979 toimineista kolmesta toripoliisista, jotka valvoivat alueella järjestystä.

 

 

 

Koulutustilaisuutemme oli Oulun pääkirjastossa ja se on ulkoa sekä…

 

 

 

…sisältä komea kokonaisuus!

 

 

 

 

Oulun pääkirjaston erikoisuus on se, että henkilökunta saapuu paikalle vasta klo 10.00 ja sitä ennen puolitoistatuntinen on asiakkaiden omatoimiaikaa!

 

 

 

Oulun pääkirjaston vieressä sijaitsee paljon minullekin muistoja touva entinen Hotelli Vaakuna, jossa olen monet kerrat saanut yöpyä työelämäni aikana – nyt hotelli on kolmenkymmenen vuoden ikään ehtiessään täydellisen remontin kohteena.

 

 

 

Ehkä joskus toiste palaan koulutustilaisuudessa saamaamme ”oppiin”, mutta paluumatkan alkaessa otin vielä tämän kuvan Oulun rautatieasemarakennuksesta  - rakennus lienee suojelukohde, mutta matkustajien kannalta se on mahdollisimman epäkäytännöllinen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Hallinportti Ilmailumuseo on Sotamuseon alainen lentoteknillinen erikoismuseo Kuoreveden Hallissa

Lauantai 21.9.2019 - -Esko Erkkilä-

Pirkanmaalainen Kuoreveden kunta liittyi vuonna 2001 toteutuneessa kuntaliitoksessa Jämsän kaupunkiin ja samalla Kuoreveden alue siirtyi Keski-Suomen maakuntaan.
 
 
Kuorevedellä sijaitseva Hallin kylä oli aikoinaan Suomen ilmailutekniikan tärkeä keskus ja sitä se on osiltaan myös vielä nyt, sillä siellä sijaitsee mm. Patrian lentokonetehdas.
 
 
Tunnen Kuoreveden Hallin kohtuullisen hyvin, sillä sain aikoinaan osallistua siellä järjestettyihin moniin kertausharjoituksiin.
 
 
Kertausharjoitukseni ajoittuivat aikaan, jolloin Hallissa toimi mm. Ilmavoimien Teknillinen Koulu, Ilmavoimien Koelentokeskus ja Hallin lentoasema, jolla silloin oli sotilaslentoaseman mandaatti.
 
 
En luonnollisestikaan kuulunut lentävään henkilöstöön, mutta eräässä illanistujaistapaamisessa mukanamme oli lentäjiä, jotka hieman aikaisemmin olivat lentäneet Hornetit Yhdysvalloista Suomeen. Mielenkiintoinen tilaisuus!
 
 
 
Jo tämän juttuni otsikossa kerron, että Hallissa sijaitsee Sotamuseon alainen ”Hallinportti Ilmailumuseo”, joka on lentoteknillinen erikoismuseo.

********
 
 
Eläkeliiton Tampereen yhdistys järjesti elokuussa jäsenilleen kiertomatkan, jonka eräs kohde oli Hallinportin ilmailumuseo.
 
 
Tässä muutamia kuvia, jotka näppäilin museokäyntimme yhteydessä:

 

 

 

 
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
 

 

 

 

 

**********************

 

 

 

 

 

 

Päätän tämän juttuni kenraalimajuri Rauno Meriön muotokuvaan - Meriö toimi Ilmavoimien komentajana 1975 – 1987.

 

 

Mainittakoon, että kenraali Meriö on syntynyt Käkisalmessa vuonna 1933 ja hän toimi Karjala Liiton puheenjohtajana 1990 – 1995.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Perunannostotalkoot olivat 1950- ja 1960-luvuilla suuri tapahtuma maaseudulla

Perjantai 20.9.2019 - -Esko Erkkilä-

 
 

Liitän tämän jo eilen perunannostokoneesta julkaisemani kuvan tämän juttuni aloituskuvaksi.

 
 
Perunannostotalkoot olivat entiseen aikaan meillä Viljakkalan Hanhijärvenkulmalla suuri ja merkittävä tapahtuma.
 
 
Tuo kuvassa oleva perunannostokone oli alkujaan neljän tilan yhteinen perunanostokone ja kotitilani Välimäki oli yksi sen neljästä omistajista.
 
 
Muita omistajatiloja oli kolme ja tuolla – silloin hevosvetoisella – perunannostokoneella nostettiin aina syksyisin talkoilla neljän tilan perunat.
 
 
Hevosvetoisena tuo perunanostokone oli kahden hevosen vetämä ja vetohevosina olivat yleensä meidän Vappu ja Hietamäen Urpo.  Sopuisten parihevosten ohjastajana toimi kummisetäni Uuno Hietamäki.
 
 
Uuno oli taitava hevostenkäsittelijä ja tulosta syntyi.
 
 
Perunat lensivät hajalleen perunamaalle ja niiden poimijoita oli aina monta henkilöä.
 
 
Perunat poimittiin perunakoppiin ja niistä ne kaadettiin joko perunasäkkeihin tai perunalaatikkoihin, jotka sitten ajomiehet ajoivat kellareihin tai perunakuoppiin – meillä oli kellari ja mulla osakkailla perunakuoppa.
 
 
Perunakuormien ajohevosina toimivat joko Borgin Sutki tai Lepomäen Alli – molemmat oikein virkkuja hevosia ja eivät sen vuoksi soveltuneetkaan parihevosiksi.
 
 
Peruna-ala oli tuohon aikaan jokaisella tilalla varsin suuri, sillä elintarvikekäytön lisäksi peruna oli tärkeä myös lehmien päivittäisessä ruokinnassa – lehmien perunat piti huolellisesti halkoa, sillä kokonaisia perunoita ei saanut antaa lehmien syötäväksi.
 
 
Perunanostotalkoot suoritettiin yleensä tila per päivä –periaatteella, joten perunanostotalkoot kestivät yleensä neljä päivää.
 
 
Siihen aikaan ei saanut kansakoulusta perunannostolomaa ja monesti harmittelinkin, että pääsin kotiin vasta perunanostotalkoiden loppuvaiheiseen tai joskus perunat oli jo nostettu, kun pääsin koulusta.
 
 
Niin, tuon hevosvetoisen perunanostokoneen muuttaminen traktorivetoiseksi tapahtui Viljakkalassa Olavi Heinosen pajalla joskus 1970-luvun alussa!
 

 

Mukavia muistoja tuosta perunannostokoneesta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Karhen Markkinat ovat paljon muutakin kuin pelkkä myynti- ja ostostapahtuma!

Sunnuntai 30.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Entisaikaan Viljakkalassa oli kuusi kansakoulupiiriä ja kuusi kansakoulua – Kirkonkylä, Hanhijärvi, Nisu, Karhe, Hepo-oja ja Heinälammi.

 

 

Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin 12 vuotta sitten, mutta jo sitä ennen koulujen määrä supistui kahteen eli nykyään kouluja on vain kirkonkylässä ja Karhella.

 

 

Karhella on aktiivinen Karhen koulun vanhemmat ry ja he ovat jo monina vuosina järjestäneet koulun kentällä Karhen Markkinat.

 

 

Vuoden 2019 Karhen Markkinat järjestettiin eilen ja olin mukana Viljakkala-neuvoston osastolla tapaamassa Viljakkalan vakituisia asukkaita sekä Viljakkalassa vapaa-ajanasunnon omistavia.

 

 

 

 

 

Hoidimme yhdessä Asser Vuolteen kanssa Viljakkala-neuvoston osaston ja asukkailla oli mahdollisuus antaa kauttamme palautetta Ylöjärven kaupungin päättäjille.

 

 

 

 

 

Asukaskyselyyn vastanneiden kesken arvoimme hedelmä- ja vihanneskorin ja arvonnassa onnettarena toimi…

 

 

 

 

 

 

 

Koriarvonnassa onni suosi Veikko Hietamäkeä ja kori saatiin toimitettua voittajalle heti markkinoiden päätyttyä – onnittelut Viljakkala-neuvoston puolesta!

 

 

*******************

 

 

Pikainen silmäys palautteeseen kertoi, että Viljakkalan asukkailla ja siellä vapaa-ajanasunnon omistavilla on tärkeää palautetta Ylöjärven päättäjille. Palaute julkaistaan Ylöjärven kaupungin verkkosivuilla seuraavan Viljakkala-neuvoston kokouksen jälkeen – kokouspäivämäärä on 10.9.2019!

 

 **********************

 

Viljakkala-neuvoston varsinaisista jäsenistä kaksi on jäseninä Ylöjärven kaupunginvaltuustossa ja sen lisäksi meillä on hyvät henkilökohtaiset suhteet kaikkiin Ylöjärvellä toimiviin poliittisiin päättäjiin.

 

 

 

 

 

Kokoomuksen osastolla kamerani tavoitti vasemmalta lukien Katja Luojuksen, Juho Ojareksen ja Ossi Sippolan,…

 

 

 

 

 

…Vihreiden osastolla kolmannestusinan Ylöjärven päättäjiä sekä…

 

 

 

 

 

…Keskustan osastolla Minna Sarvijärven, joka tässä poseeraa yhdessä Asser Vuolteen kanssa.

 

 

 

Itselleni yhteistoiminta kaikkien Ylöjärvellä toimivien poliittisten päättäjien kanssa on mutkatonta, sillä Viljakkala-neuvoston puheenjohtajana mikään puolue ei ole taustatoimijanani.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kansanedustaja Mikko Alatalo sai Moottoriliikenteen ansiomitalin

Lauantai 6.4.2019 - -Esko Erkkilä-

On suuri kunnia kertoa tällä omalla blogipalstallani tänään tämä uutinen:

 

 

 

 

Kansanedustaja Mikko Alatalo sai eilen Moottoriliikenteen ansiomitalin.

Mitali myönnetään ansiokkaasta valtakunnallisesta toiminnasta suomalaisen moottoriliikenteen hyväksi tai henkilölle, joka on pitkäaikaisella ja tuloksekkaalla työllään edistänyt tieliikenteen kehittämistä.

 

Mitalin saivat tänä vuonna seitsemän liikenteen ammattilaista. Alatalo on ainoa kansanedustaja, joka mitalin tällä kertaa sai. Hän on toiminut 16 vuotta Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenenä, välillä myös varapuheenjohtajana.

 

Moottoriliikenteen keskusjärjestöön kuuluvat Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL, Autoalan keskusliitto, Linja-autoliitto, Autoliitto, Suomen Taksiliitto, Autontuojat ja –teollisuus, Suomen autokoululiitto ja Suomen autotekninen liitto.

Ansiomitalin Mikolle myönsi edellä mainittujen järjestöjen yhteisestä esityksestä liikenneministeri Anne Berner.

*******************

 

Koen olevani etuoikeutettu, sillä sain eilenkin tavata Mikon, olla hänen kanssaan ja seurata hänen toimintaansa, kun hän evästi sekä tuki kansanedustajia Arto Pirttilahtea ja Pertti Hakasta näiden ponnisteluissa Arkadianmäelle myös seuraavaksi vaalikaudeksi!

 

Parhaat onnittelut Mikolle minunkin puolestani ja olen varma, että myös lukijani yhtyvät onnitteluihin!

 

 

-Esko Erkkilä-