Helene Schjerfbeck oli eräs suomalaisen kultakauden taiteilijoista...

Maanantai 7.10.2019 - -Esko Erkkilä-

…ja useita hänen teoksiaan on nähtävissä Mäntässä Serlachiuksen Gösta-museon toisessa kerroksessa.

 

 

Helene Schjerfbeck syntyi Suomen suuriruhtinaskunnan aikana vuonna 1862 Helsingissä ja kuoli vuonna 1946 Ruotsissa.

 

 

Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsingissä.

 

 

Serlachiuksen Gösta-museossa on siis useita Schjerfbeck´n teoksia ja niistä tarkemmin tässä kahdesta, joihin tutustuin taannoisella Pirkanmaan Agrologit ry:n 80-vuotisjuhlamatkalla:

 

 

 

 

 

Astereita, vuodelta 1884

 

 

 

 

 

Punainen pää vuodelta 1915

 

 

 

 

 

 

 **************

Helene Schjerfbeck on ollut 2010-luvulla ainakin kahdesti poikkeuksellisen huomion kohteena, sillä vuonna 2012 hänen syntymänsä 150-vuotispäivän kunniaksi lyötiin kaksi miljoonaa kappaletta 2 euron arvoisia juhlarahoja ja kun Schjerfbeck´n syntymäpäivä on Suomen kuvataiteen päivä, niin vuonna 2017 tuona päivänä sisäasiainministeriö suositteli kansalaisia liputtamaan Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi!

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomalaisen taiteen kultakaudella 1880 - 1910 johtohahmona oli Akseli Gallen-Kallela, mutta...

Sunnuntai 6.10.2019 - -Esko Erkkilä-

…suureen suosioon ja maailmanmaineeseen silloin pääsi mm. ...
 
 
 

 
 

 
 
 

******************

 
 
Kolmas saman aikakauden suurista mestareista oli Pekka Halonen, jolta Mäntän Serlachiuksen Gösta-museossa on ainakin…
 
   
 

 
 
 

****************

 
 
 
Pääsen erilaisten luottamushenkilötehtävieni vuoksi silloin tällöin osallistumaan Tampereen Raatihuoneella järjestettäviin ”pippaloihin” ja silloin aina haluan poiketa eräässä ”takakamarissa”, jossa on esillä Pekka Halosen maalaus…
 
   
 

 

 

Aina aistin tuon maalauksen edessä aidon veneentervan tuoksun eli Suomen kultakauden eräs keskeisimmistä taiteilijoista on onnistunut täydellisesti työssään!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomen taiteen kultakauden teoksia on ihailtavissa Serlachiuksen Gösta-museossa Mäntässä

Lauantai 5.10.2019 - -Esko Erkkilä-

Suomen taiteen kultakaudeksi kutsuttu ajanjakso ajoittuu vuodelta 1880 vuoteen 1910 saakka ja jolloin suomalaiselle taiteelle luotiin kansallinen ilme sekä samalla se nousi kansainväliselle tasolle.
 
 
Kultakauden johtohahmo oli vuonna 1865 syntynyt Akseli Gallen-Kallela, joka vuonna 1894 lausui näin:
 

” Minä tunnen, että kohta taas avautuu minulle se ihana taiteen maailma, jonka kauneuksia saan mieleni mukaan nauttia. Maailmassa, elämässä ja luonnossa ei olekaan muuta kuin kauniita satuja, ja kun ovi aukenee, mene sisään ja ota sielusi täyteen.”

 
 
Akseli Gallen-Kallelan teoksia on nähtävillä Mäntässä Serlachiuksen Gösta-museossa mm. nämä:
 
   
 

 
 
   
 

 
 
   
 

 
 

 

 

 

Poiketkaa ihmeessä Serlachiuksen museoissa Mäntässä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Mielenkiintoinen kokeilu, mutta meni hieman överix!

Perjantai 4.10.2019 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin Pirkanmaan Agrologit ry:n 80-vuotisjuhliin 29.9.2019 ja juhlimiseemme kuului mm. osallistuminen museokierrokselle Serlachius-museoissa Mäntässä.
 
 
Aluksi tutustuimme G.A. Serlachiuksen entisessä pääkonttorissa sijaitsevaan Gustaf-museoon.
 
 
Museoon tutustumisemme tapahtui draamaopastuksena, jonka tapahtumat ajoittuivat vuodelle 1951.
 
 
Ryhmämme oli joukko paperiyhtiölle töihin pyrkiviä uusia työntekijöitä.
 
 
 

 
 

 
 
   
 

 
 
   
 

 
 
 
Olemme kaikki monessa ”liemessä keitettyjä”, mutta sihteerin roolia vetäneen oppaan käytös meitä ”työnhakijoita” kohtaan ei sopisi nykypäivään.
 
 
Draaman muotoon sovellettu opastuskierros oli mielenkiintoinen kokeilu, mutta tosikkona minä en sen teknisestä toteuttamistavasta suuremmalti nauttinut!
 
 
Toki draamaopastuksen tapahtumat ajoittuivat lähes 70-vuotta sitten, jolloin työnantaja pystyi käsittelemään työnhakijoita kovalla kädellä, jopa ivallisesti!

 

 

Museokäynnistä pitäisi mielestäni pystyä nauttimaan, mutta nyt sai koko ajan pelätä, että miten ja ketä opas osaa pahiten loukata!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kännykkäaika teki yritysten konttoreissa olleet henkilöhakuvalot tarpeettomiksi!

Torstai 3.10.2019 - -Esko Erkkilä-

On yhä harveneva joukko yritysten pää- ja aluekonttoreissa palvelleita, jotka muistavat henkilöhakuvalot käytössä.

 

 

Henkilöhakuvalot oli asennettu konttoreiden eri huoneisiin ja niillä haettiin puhelimeen ”tärkeitä” henkilöitä.

 

 

Henkilöhakuvaloja näin viime viikolla, kun tutustuimme G.A. Serlachiuksen entisessä pääkonttorissa sijaitsevaan museoon – siellä henkilöhakuvalojen vilkkuvat valot ovat vielä nähtävissä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

”Henkilöhakuvalopatteriston” muodosti Serlachiuksella viiden valopisteen pystysuorassa ollut valoryhmä.

 

 

Aloitin työelämäni Raisio-osuuden koulutusjaksolla joulukuussa vuonna 1970 ja silloin näin henkilöhakujärjestelmän toiminnassa.

 

 

Raisiolla valopatteri käsitti muistaakseni vain neljä valopistettä, jotka oli asennettu 2 x 2 –asentoon.

 

 

Jokaisella henkilöllä oli hakujärjestelmässä oma henkilökohtainen ”vilkkumisjärjestys” ja sen nähtyään jokaisen kutsuttavan oli heti kiiruhdettava lähimpään puhelimeen ja soitettava puhelinkeskukselle, joka sitten ohjasi saapuvan puhelun kyseiseen puhelimeen!

 

 

 

Muistan, kun opastusjaksollani joulukuussa 1970 seurasin toimihenkilöruokalassa, kun valot alkoivat vilkkumaan, niin vilkkumisjärjestyksen omakseen tunnistava lopetti syömisen siihen paikkaan ja kiiruhti ruokalan vieressä sijaitsevaan puhelinkoppiin.

 

 

Oli silloin työmoraali korkealla!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Jussi Mäntysen eläinveistokset ovat todellisia taideteoksia!

Keskiviikko 2.10.2019 - -Esko Erkkilä-

Tunnustan, että olen ”aina” ollut kuvanveistäjä Jussi Mäntysen ja hänen eläinaiheisten veistostensa suuri ihailija.

 

 

 

 

 

Ihailuni perustuu paljolti Viipurissa Torkkelinpuistossa sijaitsevaan ”Hirvi” – veistokseen, jonka Jussi Mäntynen loi jo vuonna 1923 ja se pystytettiin Viipuriin vuonna 1928. Teoksen toisintopatsaat saatiin Lahteen vuonna 1955, Turkuun vuonna 1969 ja Helsinkiin vuonna 1972.

Tunnustan, että en ole milloinkaan nähnyt toisintopatsaita, mutta alkuperäisen sitäkin useammin!

 

 *****************

 

Sain tutustua Jussi Mäntysen veistoksiin Mäntässä Serlachius-museoissa 28.9.2019, kun Pirkanmaan Agrologit ry järjesti mm. sinne suuntautuneen 80-vuotisjuhlatilaisuutensa.

 

 

 

 

 

 

G.A.Serlachiuksen pääkonttorin pääsisäänkäyntiä vartoivat Jussi Mäntysen veistämät ilvespari ja veistosparin nimi on ”Äidin ylpeys”!

 

 

Samasta aiheesta on vuonna 1934 Jussi Mäntysen punaisesta graniitista veistämä veistos Joenniemen kartanossa.

 

 

 

 

 

”Rosvoritari” vuodelta 1930.

 

 

 

 

 

”Selkäänsä koukistava ilves” vuodelta 1935.

 

 

 

 

 

”Istuva ilves” on Jussi Mäntysen tuotantoa joskus 1930-luvulta!

 

 

 

Jussi Mäntynen - oikeastaan Johan Rickhard Konstantin Mäntynen - syntyi 1886 Helsingissä ja kuoli Turussa vuonna 1978 – Mäntynen sai professorin arvonimen vuonna 1949.

 

 ******************

 

Jussi Mäntysen eläinaiheisten veistosten pikkutarkkuus perustuu osaltaan siihen, että hän toimi Helsingin Yliopistossa pitkään konservaattorina ja siinä työssään hän tutustui eläinten anatomiaan perusteellisesti.

 

 

Turun Taidemuseossa on erillinen ”Jussi Mäntysen huone” ja siellä on Mäntysen lahjoittamia pienoisveistoksia esillä peräti 120 kappaletta.

 

 

Jouduin työelämäni aikana viettämään aikaani ihan riittävästi Turussa ja Varsinais-Suomessa, mutta pitäisikö kuitenkin nöyrtyä ja käydä tutustumassa Jussi Mäntysen taideteoksiin?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Minähän se siinä!"

Tiistai 1.10.2019 - -Esko Erkkilä-

Muistelen vanhoja ja muistelen nyt omia pikkutöppäyksiäni, kun seuraavassa kerron eräästä tapauksesta!

 

 

Koulukuntani Agrologien Liiton kesäpäivät järjestettiin joskus kauan sitten Turussa vai oliko Naantalissa, mutta joka tapauksessa työnantajani Raision Tehtaat oli eräs käyntikohde kesäpäiville osallistuneille agrologeille.

 

 

Olin isäntänä ja odottelin eräiden muiden raisiolaisten kanssa vieraiden saapumista Raisioon ja vartoilimme agrologi-veljiä Raisio Yhtymän suurimmassa luentosalissa.

 

 

Raisiolaisten odottajien joukossa oli maanviljelysneuvos ja Raision Kasviöljy Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja, agrologi Allan Nukari.

 

 

Odottelimme vieraita juhlasalissa, jonka seinillä ainakin silloin oli keskeisten Raision yhtiöiden hallintomiesten muotokuvia ja eräs näistä muotokuvista oli V. J. Sukselaisen muotokuva.

 

 

Totesin, että tuossa on V.J. Sukselaisen muotokuva, mutta kuka onkaan tuossa vieressä oleva henkilö.

 

 

Odottelijoiden joukossa ollut maanviljelysneuvos Allan Nukari totesi, että…

 

 

…”Minähän se siinä”!

 

 

 

No, siitäkin tilanteesta selvittiin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Serlachius-museot Mäntässä tarjoavat suorastaan hengästyttävän taide-elämyksen!

Maanantai 30.9.2019 - -Esko Erkkilä-

Sain eilen olla Rouvan kanssa mukana matkassa, kun Pirkanmaan Agrologit ry järjesti 80-vuotisen historiansa kunniaksi retken Mänttään.
 
 
Kohteinamme olivat Serlachius-museot eli Gustav- ja Gösta-museot.

 

 

***************

 
 
Gustav-museo on toiminnallinen museo, joka toimii G.A. Serlachius-yhtiön entisessä hienossa pääkonttorissa.
 
 
 
Sen pääsisäänkäyntiä vartioi kuvanveistäjä Jussi Mäntysen vuonna 1935 veistämä veistospari,…

 

 

 

 

 

 

 

 

…joiden nimi on ”Äidin ylpeys”.

 

 

 

Veistosparissa ilvespari vartioi mietteliäänä G.A. Serlachius-yhtiön vuonna 1935 rakentamaa pääkonttorirakennusta – teokset tilasi Gösta Serlachius.

 

 

 

****************

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Joenniemen kartanoon kuljetaan paviljongista johtavaa lasiseinäistä käytävää kulkien.

 

 

 

******************

 

 

 

 

 

 

 

Paviljongin edessä on nyt Matthew Day Jacksonin vuonna 2013 luoma pronssinen luomus ”Mahtava lohduttomuus”!

 

 

Sateinen sää lisäsi teoksen lohduttomuutta!

*******************

Olen aikaisemminkin saanut tutustua Serlachius-museoihin, mutta aina niihin tutustuminen on vahva elämys -suosittelen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Venäläiset sotavangit helpottivat Haverin kultakaivoksen työvoimapulaa

Sunnuntai 29.9.2019 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalassa Haverin kultakaivoksen alueen eräs erikoisuus on…
 
 
 

 
 
   
 

…Vankitalo, jossa kaivoksen työntekijöinä olleet neuvostovangit olivat majoitettuina Jatkosodan aikana.

 
 
 
Olen muutaman kerran päässyt tutustumaan Vankitaloon ja niin tapahtui taas 24.9.2019, kun Viljakkala-neuvosto tutustui Haverin alueeseen.
 
 
Seuraavassa muutamia valokuvia Vankitalon sisustuksesta:
 
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
 

*********************

 
 
 
 
Venäläiset sotavangit saatiin Kihniöllä sijainneelta vankileiriltä ja heitä oli Haverissa kolmisenkymmentä.
 
 
Kaivoksen johtaja paroni Aminoff oli innokas kalamies ja hän tapasi pyytää jonkun sotavangeista soutumiehekseen, kun lähti aamukalastukselle.
 
 
Kerrotaan, että paronilla oli tapana ottaa pienet ryypyt kalaonnen varmistamiseksi ja hän tarjosi pienet näkäräiset myös soutumiehelleen.
 
 
Venäläiset sotavangit kävivät aseistamattoman suomalaisen työnjohtajan johdolla mm. sienestämässä ja silloinkaan kukaan heistä ei lähtenyt karkuteille.
 
 
 

****************

 
 
   
 
Vankitalon seinällä on kuva viidestä Haverissa työskennelleestä sotavangista…
 
 
 
…ja Vankitalon saneerauksen yhteydessä löytyi seinästä myös…
 
 
   
 

 
 
 
Jatkosodan välirauha allekirjoitettiin 19.10.1944, joten tuo teksti on päivätty välirauhaa seuranneena päivänä!

 

 

 

Mitähän venäläisille sotavangeille tapahtui sen jälkeen, kun he palasivat kotimaahansa?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vakuutusyhtiöiden suorittamat auditoinnit antavat yrityksille paljon hyviä vinkkejä vahinkojen ennaltaehkäisyyn

Perjantai 27.9.2019 - -Esko Erkkilä-

”Vahinko ei tule kello kaulassa” on varmaan kaikille tuttu hokema ja osittain se pitää paikkansakin.
 
 
Puhun kokemuksesta, kun totean, että vakuutusyhtiöiden auditoinnit ovat kuitenkin niitä ”kelloja”, joita ne tarjoavat auditointien muodossa asiakkailleen.
 
 
Vakuutusyhtiöiden tarjoamiin auditointeihin kannattaa aina suhtautua myötäsukaisesti, sillä niiden avulla monet vahingot voidaan välttää kokonaan tai ainakin vahinkojen määrä pystytään rajaamaan.
 
 
Vakuutusyhtiöiden henkilökunnalle on muodostunut kokemuksen kautta erinomaisen tarkka vainu odotettavissa olevista vahingoista ja heidän antamiinsa vinkkeihin kannattaa suhtautua vakavasti – se on tietysti vakuutusyhtiön etu, mutta ennen kaikkea se on vakuutuksenottajan etu!
 
 
Bulk-, suursäkki- ja piensäkkivarastoijan vinkkelistä ja aikoinaan merkittävien materiaalimäärien logistiikasta vastanneena otan esimerkkinä esille yhden seikan ja se on…
 
 

…tyhjien kuormalavojen varastointi tuotanto- ja/tai varastorakennusten seinustoille!

 
 
 
Vakuutusyhtiöiden auditoijat näkevät suorastaan punaista, jos heidän asiakkaansa varastoivat tyhjiä kuormalavoja rakennusten seinustoilla.
 
 
 
Tyhjät kuormalavat seinustoilla merkitsevät melkoista palokuormariskiä, sillä kaikenmaailman hörhöjen on helppo saada kuormalavat tuleen ja se merkitsisi myös koko rakennuksen palamista.
 
 
Joku voi väittää, että tehdaslaitosten ja satamien ympärillä on korkeat aidat, mutta koskaan ne eivät ole niin korkeita, että ne pitelisivät hörhöjä!

 

 

Maatiloilla ei ole hörhöjen esteenä aitoja, joten maatilarakennustenkaan seinänvierustoille ei kannata tyhjiä kuormalavoja varastoida!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Helsingin Olympialaisten kultamitalit vuonna 1952 olivat valmistettu Viljakkalan Haverista louhitusta malmista!

Torstai 26.9.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen ylpeä viljakkalalainen, mm. sen vuoksi mitä totean tämän juttuni otsikossa.
 
 
Viljakkalan Haverin kultakaivoksen toiminta alkoi aikoinaan rautamalmikaivoksena ja päättyi kultakaivoksena 1960.
 
 
Alueella on ollut eri yritysten kaivosvaltauksia ja toivottavasti niistä joku johtaa kaivostoiminnan jatkamiseen - nykyinen valtaus on erään ruotsalaisyrityksen nimissä.
 
 
 

 
 

 
   
 

 
 
Valitettavasti Viljakkalan vaakuna on nykyisin vain ns. perinnevaakuna, sillä Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin kuntaliitoksen seurauksena vuonna 2001!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Vain yksi on joukosta poissa"..., "...sillä Tamperetta siellä ei näy!"

Keskiviikko 25.9.2019 - -Esko Erkkilä-

Suomen johtava teollisuuden messutapahtuma ”Alihankinta 2019” Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa alkoi eilen ja jatkuu tänään sekä myös huomenna eli torstaina 26.9.2019.
 
 
Messuilla tulee käymään yli 20.000 messuvierasta ja he sekä näytteilleasettajat edustavat kattavasti niitä yrityksiä ja tahoja, jotka tuottavat Suomelle hyvinvointia.
 
 
Vierailin messuilla eilen.
 
 
En ole asiantuntija näytteilleasettajien tuotteita, palveluksia tai osaamista arvioimaan, mutta kiinnitin huomiota eri kuntien, kaupunkien ja maakuntien esilläoloon näillä suomalaisten kannalta ehkä tärkeimmillä messuilla.
 
 
Tässä melkoinen kuvakavalkadi niiden kuntien, kaupunkien ja maakuntien osastoilta, jotka kantavat huolta suomalaisten hyvinvoinnista, kun suhtautuvat myönteisesti kotimaisten yritysten pärjäämiseen:
 
 
 

 
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   

 

 

 

Vastuullisia kuntia, kaupunkeja ja maakuntia kaikki!

 

 

 

Yksi joukosta kuitenkin puuttuu ja se on Tampere eli otsikon tekstiä voidaan perustellusti jatkaa…

 

 

…”sillä Tamperetta siellä ei näy!”

 

No, Tampereellahan ei ole mitään hätää, sillä nyt on menossa vasta jo kymmenes tappiollinen vuosi peräkkäin ja tappioennuste on tänä vuonna 40 miljoonaa euroa!

Vai olisko sittenkin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Suoma-tapahtumiin osallistuvien yritysten olisi syytä laajentaa tietämystään myös lähiseutujen kohteista tietämiseen!

Tiistai 24.9.2019 - -Esko Erkkilä-

Suomen matkailuorganisaatioiden yhdistys – SUOMA ry järjestää vuosittain kahdesti näyttelytapahtuman kohderyhmänään yritysten ja yhdistysten matkavastaavat.
 
 
Syksyisen kierroksen se toteuttaa Tampereella, Lahdessa, Turussa ja Porissa.
 
 
Keväällä messutapahtumat ovat Vaasassa, Kuopiossa, Oulussa ja Jyväkylässä.
 
 
 
Suoma käyttää kiertueensa toteuttajana Ykkösmedia Oy:tä
 
 
Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen puheenjohtajana ja matkavastaavana olen tavannut osallistua asiakkaana Tampereen tapahtumaan ja niin myös eilen, kun Ykkösmedia Oy järjesti…
 
 
 

 
 

 
 
 
Mukana oli 86 näytteilleasettajaa ja ne muodostivat valtaosan suomalaisesta majoitus- ja kulttuuritarjonnasta.  Myös laivanvarustamot olivat kattavasti mukana.
 
 
 
 
Yritysten ja yhdistysten matkavastaavat tarvitsevat ”ainespuita” tehtävänsä suorittamiseen ja siihen Suoma- tapahtumat ovat erinomainen tietolähde.
 
 
Puutun jo tämän juttuni otsikossa erääseen haasteeseen ja se on se, että majoitus- ja ruokapalveluja tarjoavien yritysten esittelijät ovat perin kapea-alaisia tiedoiltaan, kun asiakas – mm. minä – kyselen, että minne muualle kannattaisi matkalla tutustua kuin juuri heidän ”erinomaisiin ruoka- ja majoituspalveluihin”!
 
 
Useinkin asiakas – eli vaikkapa minä – joutuu entisen kokemuksensa perusteella kyselemään tai jopa opastamaan innokasta esittelijää hänen ”pyydystään” lähellä sijaitsevien kohteiden sisältöön.
 
 
On selvää, että matkavastaavat joutuvat suunnittelemaan jäsenilleen koko matkakokonaisuuden ja siinä jokunen majoitus- tai ruokapalvelu on vain pieni osa.
 
 
 

***************

 
 
 
Kaikesta huolimatta sain eilen muutamia hyviä ideoita eläkeläisjäsentemme tutustumismatkojen järjestämiseen.
 
 
 
Otan kolme esimerkkiä:
 
 

Nokia…

 
 
…sijaitsee Tampereen kupeessa, mutta sinne matkamme ovat suuntautuneet perin harvoin.
 
 
Nokian Kesäteatteri on maakunnan kuuluisampia ja laadukkaimpia kesäteattereita, joten ehkäpä sinne jo ensi kesänä!
 
 
   
 

 
 
 

Eurajoki…

 
 
…on työelämän ajoilta minulle tuttu pitäjä ja niin ovat myös siellä sijaitsevat Vuojoen kartano sekä…
 
 
   
 

 
 
TVO:n ydinvoimalaan ja Vuojoen kartanoon kun yhdistää tutustumisen Euran Kauttualla sijaitsevaan Ahlströmin Ruukinpuistoon, niin siinäpä saakin Tampereelta kulumaan mielenkiintoisen retkipäivän.
 
 
 

Isonkyrön…

 
 
   
 

 
 
Kolmenkymmenen hengen matka Seinäjoelle ja mutkin Isoonkyröön saattaisi tulla halvimmaksi junalla ja paikallisella bussilla käynti Isossakyrössä.
 
 
Isonkyrön Osuusmeijerissä on aikoinaan luotu ja valmistettukin Oltermanni-juusto, joten meijeriin tutustuminen olisi mitä parhainta suomalaisen elintarviketeollisuuden ja maidonjalostamisen historiaa.
 
 

Vielä se, että Napuella käytiin verinen taistelu 19.2.1714, jossa kaatui yli 4.000 sotilasta Ruotsin ja Venäjän joukoista!

 
 
 
 

Yksi kohde vielä kiellon päälle ja se olisi tutustuminen…

 
 
   
 

 
 
 
Käyntikohteena se soveltuisi vallan mainiosti johonkin Helsingin reissuun!

 

 

 

Näitä pitää kehitellä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Puutarhakasveista palkokasvit ja tyrni pystyvät sitomaan ilmakehästä typpeä

Maanantai 23.9.2019 - -Esko Erkkilä-

Typpi – latinankieliseltä nimeltään nitrogenium ja kemialliselta merkiltään N – on osana monissa elämälle välttämättömissä yhdisteissä.

 

 

Ilmasta n. 78 % on typpeä.

 

 

Tärkeitä typpiyhdisteitä ovat aminohapot ja niistä muodostuneet proteiinit eli valkuaisaineet.

 

 

Vaikka typpeä on runsaasti ilmakehässä, kasvit eivät pysty muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hyödyntämään ilmakehän typpeä.

 

 

Puutarhakasveista palkokasvit sekä tyrni ovat kasveja, jotka pystyvät sitomaan ilmakehän typpeä omaan hyvinvointiinsa.

 

 

Viljelimme päättymässä olevana kasvukautena papuja vajaalla 200:lla rivimetrillä…

 
 
   
 
   
 

…ja se on yksi esimerkki kasvista, joka pystyy sitomaan ilmakehän typpeä.

 

 
 

Pavun typensidonta ilmenee sen juuristossa esiintyvistä juurinystyröistä, joista tässä…

 
 
   
 
   

 

…parikin jopa maatalousopetukseen soveltuvaa kuvaa.

 

 

Palkokasvit pystyvät sitomaan ilmakehästä typpeä 40 – 100 kiloa per hehtaari per vuosi.

 

 

Palkokasvien typensidontakyky merkitsee lannoituskulujen säästämistä, sillä tavanomaisilla typen lisäysmäärillä palkokasvien satotasoa ei pystytä nostamaan.

 
 
   
 

 
 

 

 

 

Yhteistä typensitojakasveille on se, että ne pitävät kalkitusta maasta eli maan pH-luku olisi hyvä olla tasolla 5,7 tai enemmän.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomen Ilmavoimien ensimmäinen kansallisuustunnus - hakaristi - ei perustu aseveljeyteen Saksan kanssa

Sunnuntai 22.9.2019 - -Esko Erkkilä-

 
 

 
 
Nykyisin hakaristin käyttäminen on kielletty Saksan lisäksi mm. Itävallassa, Unkarissa, Puolassa, Tšekissä, Ranskassa, Brasiliassa, Israelissa, Ukrainassa ja Venäjällä.
 
 
Adolf Hitler väittää Mein Kampf omaelämäkerrassaan, että hän suunnitteli Saksalle hakaristilipun, mutta Suomen Ilmavoimien kansallisuustunnuksena hakaristi oli paljon ennen Hitlerin aikaa.
 
 
   
 

 
Hakaristi ilmavoimien tunnuksena oli peräisin Suomen Ilmavoimien ensimmäisestä lentokoneesta, joka saatiin lahjoituksena Ruotsista.
 
 
Koneen lahjoitti Suomelle kreivi Erik von Rosen, joka lahjoitti koneen Vapaussotamme aikana hallituksemme joukoille.
 
 
 
Kreivi von Rosen oli maalauttanut koneen siipiin ennen siirtolentoa oman henkilökohtaisen onnenmerkkinsä ”mariininsinisen hakaristin”!

 

 

Lahjana saadussa Morane-Saulnier Parasol koneessa ollut hakaristi oli alkuna Suomen Ilmavoimien hakaristitunnukselle!

 

 

Sotien jälkeen Ilmavoimien kansallisuustunnukseksi otettiin kokardi, joka oli muuallakin Puolustusvoimissa käytössä.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hallinportti Ilmailumuseo on Sotamuseon alainen lentoteknillinen erikoismuseo Kuoreveden Hallissa

Lauantai 21.9.2019 - -Esko Erkkilä-

Pirkanmaalainen Kuoreveden kunta liittyi vuonna 2001 toteutuneessa kuntaliitoksessa Jämsän kaupunkiin ja samalla Kuoreveden alue siirtyi Keski-Suomen maakuntaan.
 
 
Kuorevedellä sijaitseva Hallin kylä oli aikoinaan Suomen ilmailutekniikan tärkeä keskus ja sitä se on osiltaan myös vielä nyt, sillä siellä sijaitsee mm. Patrian lentokonetehdas.
 
 
Tunnen Kuoreveden Hallin kohtuullisen hyvin, sillä sain aikoinaan osallistua siellä järjestettyihin moniin kertausharjoituksiin.
 
 
Kertausharjoitukseni ajoittuivat aikaan, jolloin Hallissa toimi mm. Ilmavoimien Teknillinen Koulu, Ilmavoimien Koelentokeskus ja Hallin lentoasema, jolla silloin oli sotilaslentoaseman mandaatti.
 
 
En luonnollisestikaan kuulunut lentävään henkilöstöön, mutta eräässä illanistujaistapaamisessa mukanamme oli lentäjiä, jotka hieman aikaisemmin olivat lentäneet Hornetit Yhdysvalloista Suomeen. Mielenkiintoinen tilaisuus!
 
 
 
Jo tämän juttuni otsikossa kerron, että Hallissa sijaitsee Sotamuseon alainen ”Hallinportti Ilmailumuseo”, joka on lentoteknillinen erikoismuseo.

********
 
 
Eläkeliiton Tampereen yhdistys järjesti elokuussa jäsenilleen kiertomatkan, jonka eräs kohde oli Hallinportin ilmailumuseo.
 
 
Tässä muutamia kuvia, jotka näppäilin museokäyntimme yhteydessä:

 

 

 

 
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
 

 

 

 

 

**********************

 

 

 

 

 

 

Päätän tämän juttuni kenraalimajuri Rauno Meriön muotokuvaan - Meriö toimi Ilmavoimien komentajana 1975 – 1987.

 

 

Mainittakoon, että kenraali Meriö on syntynyt Käkisalmessa vuonna 1933 ja hän toimi Karjala Liiton puheenjohtajana 1990 – 1995.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Perunannostotalkoot olivat 1950- ja 1960-luvuilla suuri tapahtuma maaseudulla

Perjantai 20.9.2019 - -Esko Erkkilä-

 
 

Liitän tämän jo eilen perunannostokoneesta julkaisemani kuvan tämän juttuni aloituskuvaksi.

 
 
Perunannostotalkoot olivat entiseen aikaan meillä Viljakkalan Hanhijärvenkulmalla suuri ja merkittävä tapahtuma.
 
 
Tuo kuvassa oleva perunannostokone oli alkujaan neljän tilan yhteinen perunanostokone ja kotitilani Välimäki oli yksi sen neljästä omistajista.
 
 
Muita omistajatiloja oli kolme ja tuolla – silloin hevosvetoisella – perunannostokoneella nostettiin aina syksyisin talkoilla neljän tilan perunat.
 
 
Hevosvetoisena tuo perunanostokone oli kahden hevosen vetämä ja vetohevosina olivat yleensä meidän Vappu ja Hietamäen Urpo.  Sopuisten parihevosten ohjastajana toimi kummisetäni Uuno Hietamäki.
 
 
Uuno oli taitava hevostenkäsittelijä ja tulosta syntyi.
 
 
Perunat lensivät hajalleen perunamaalle ja niiden poimijoita oli aina monta henkilöä.
 
 
Perunat poimittiin perunakoppiin ja niistä ne kaadettiin joko perunasäkkeihin tai perunalaatikkoihin, jotka sitten ajomiehet ajoivat kellareihin tai perunakuoppiin – meillä oli kellari ja mulla osakkailla perunakuoppa.
 
 
Perunakuormien ajohevosina toimivat joko Borgin Sutki tai Lepomäen Alli – molemmat oikein virkkuja hevosia ja eivät sen vuoksi soveltuneetkaan parihevosiksi.
 
 
Peruna-ala oli tuohon aikaan jokaisella tilalla varsin suuri, sillä elintarvikekäytön lisäksi peruna oli tärkeä myös lehmien päivittäisessä ruokinnassa – lehmien perunat piti huolellisesti halkoa, sillä kokonaisia perunoita ei saanut antaa lehmien syötäväksi.
 
 
Perunanostotalkoot suoritettiin yleensä tila per päivä –periaatteella, joten perunanostotalkoot kestivät yleensä neljä päivää.
 
 
Siihen aikaan ei saanut kansakoulusta perunannostolomaa ja monesti harmittelinkin, että pääsin kotiin vasta perunanostotalkoiden loppuvaiheiseen tai joskus perunat oli jo nostettu, kun pääsin koulusta.
 
 
Niin, tuon hevosvetoisen perunanostokoneen muuttaminen traktorivetoiseksi tapahtui Viljakkalassa Olavi Heinosen pajalla joskus 1970-luvun alussa!
 

 

Mukavia muistoja tuosta perunannostokoneesta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Pernak kuoppaaj ja ämmäp pirttiin"?

Torstai 19.9.2019 - -Esko Erkkilä-

…on vanha viljakkalalainen sanonta, kun perunannosto on saatu tehtyä.
 
 
Sain eilen illansuussa viimeiset perunat nostettua, mutta mitään mahdollisuutta ei vielä ole naistenkaan siirtyä pirttihommiin, sillä niin paljon sadonkorjuukiireitä riittää.
 
 
 
Perunasato oli meidän mökkiviljelyksillä ”kaikkien aikojen” paras laadultaan ja erityisesti määrältään.
 
 

Pieni kuvakertomus aiheen tiimoilta:

 
 
   
 

 
 

 
 

 
 
   
 

 
 
   
 

 
 
   
 

 
 
   
 

 
 
   
 

 
 
   
 

 

 
 
   
 

On meillä mökkimaailmassa perunannostokonekin, mutta se vaatisi hieman laittamista. Nyt se toimii tontinkulmalla opasteena toivottamassa mökkivieraat tervetulleiksi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kyynpurema on aina vakava asia!

Tiistai 17.9.2019

Nyt liitän juttuni oheiskuvaksi kuvan kyykäärmeestä, joka ei tarkasti ottaen liity juttuuni, sillä kuvassa on mökkimaailmassani jokunen vuosi sitten kuvaamani kyykäärme.   

Vuonna 1968 agrologiopintoihin liittyvän harjoittelujakson oleellinen osa oli kerätä tietty määrä kasveja ja sitä olimme me kolme MTT:n Hämeen Koeaseman harjoittelijaa tekemässä joskus kesällä 1968.  

Kuljin pusikossa kolmantena ja hurjistunut kyykäärme iski nilkkaani!  

Menimme nopeasti majoituspaikkaamme ja koeaseman johtaja Mauri Takala hälytti heti taksin viemään minua Tampereen Keskussairaalaan.  

Ohitin Keskussairaalan ensiavussa kaikki todellista apua tarvitsevat ja minut kiikutettiin operointipöydälle.  

Koko prosessin kivuliain vaihe oli, kun lääkäri antoi vasta-ainepistoksen nilkkaani – paikkaan, jossa ei juurikaan ole lihaksia. Pistos oli kivulias ja teki mieli potkaista kaikki kohdevalot ja muut rensselit säpäleiksi!  

No, siitäkin selvittiin ja minulle määrättiin viikko lepoa, jotta kyynpistos ei aiheuttaisi minulle sen suurempia ongelmia.  

Tiedän kotikulmilta tapauksen, jossa kyynpurema henkilö polki vasta seuraavana aamuna polkupyörällä kunnanlääkärin vastaanotolle eli polkupyöräily tavallaan varmisti kyynmyrkyn täydellisen tehon. Kyseinen henkilö ei koskaan tullut entiselleen kyynpuremasta!

 

 

 

Kyynpureman jälkeen kehotan mahdollisimman nopeasti hankkiutumaan lääkärin vastaanotolle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Maahan pudonnut omena ei ole enää kauppakelpoinen!

Maanantai 16.9.2019 - -Esko Erkkilä-

 

 

Käytän tuota omenasadostamme eilen ottamaani kuvaa tukikuvana, kun kerron oppivaiheistani omenanpoimijana.

 

 

Suoritin ”omenanpoimijan tutkinnon” Pälkäneellä MTT:n koeasemalla Myttäälässä vuonna 1968, kun olin siellä ensimmäisen vuoden agrologiharjoittelijana.

 

 

Ennen poimintajuttua kerron kuitenkin silloin Myttäälässä harjoitetusta omenapuiden kasvinsuojelusta erään yksityiskohdan:

 

 

**************

 

 

Omenapuut ruiskutettiin traktorin perässä olevalla puhaltimella, joka puhalsi kasvinsuojeluainetta omenapuiden ylimpiinkin oksiin. Traktorissa, jonka nostolaitteissa puhallin oli, ei ollut hyttiä ja se merkitsi, että työtä suorittanut työnjohtaja oli kahvitauolle tullessaan valkoinen kuin lumiukko, sillä kasvinsuojeluainetta pölisi tietysti myös hänen päälleen.

 

 

Sen verran työsuojeluasioista jo silloin huolehdittiin, että harjoittelijat eivät saaneet osallistua omenapuiden kasvinsuojeluruiskutuksiin!

 

 

*************

 

 

Mutta piti kertoa omenanpoiminnasta ja siitä nyt muutama seikka ranskalaisin viivoin:

 

 

• omenat pitää poimia ”hellin käsin”, sillä väkevästi runnomalla omena saa vaurioita, jotka ilmenevät vasta myyntitiskillä

• pudokkaat eivät sovellu lainkaan myyntiomenoiksi

• jos poimija pudottaa omenan, se ei enää sen jälkeen kelpaa myyntikuntoiseksi

• poimintakorista omenoita ei saa kaataa myyntilaatikoihin, sillä kaadettaessa omena vaurioituu, siten että vaurio realisoituu viimeistään myyntitiskillä

• on selvää, että myyntiomenoita ei saa missään vaiheessa kuljettaa ”kolinkolin” –kärryillä, sillä koliseva kyyti vaurioittaa omenat

 

 

 

Omenoiden ja kananmunien käsittelyssä on paljon yhteistä, mutta se pitää muistaa, että kananmunan särkymisen näkee heti, mutta omenan saamat vauriot ilmenevät vasta myöhemmin.

 

 

Osaan antaa arvoa sille koulutukselle, jota aikoinaan sain MTT:n Hämeen Koeasemalla Pälkäneen Myttäälässä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-