Sininen hetki

Tiistai 8.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen aikojen kuluessa kuullut kanssakulkijoideni kertovan ”sinisestä hetkestä” ja olen käsittänyt, että silloin kertoja on saanut kokea poikkeuksellisen miellyttävän hetken.

 

 

On minullakin kokemuspiirissäni ”sininen hetki” ja kun googlasin, löysin useita erilaisia merkityksiä tuolle sanaparille.

 

 

***************

 

 

Monet pienyritykset ovat ottaneet tuon sanaparin yritysnimekseen, siitä on tehty lauluja, mutta valtaosaltaan ”sininen hetki” näyttää tarkoittavan tiettyä valoilmiötä.

 

Kerrotaan, että sanapari on peräisin espanjan- ja ranskankielisistä ilmauksista ”La hora azul” ja ”L`Heure Bleue" ja niillä tarkoitetaan hetkeä ennen auringonnousua tai heti auringonlaskun jälkeen.

 

 

Helsingin kaupunginkirjasto kertoo kyselyyn vastaajille sinisestä hetkestä näin:

 

• Talven sininen hetki koittaa,kun valo vähenee ja vie mennessään värit kirkkaimmasta alkaen. Auringon laskeuduttua maisemaa valaisee taivaankannesta sironnut valo,jossa vallitsevat siniset, lyhyet aallonpituudet. Taivaan sininen valo tekee myös lumeen lankeavista varjoista sinisiä.

 

 

************************

 

 

Mutta miten minä olen käsittänyt ja kokenut tuon sanaparin ennen googlailujani?

 

 

Uskallan sen kertoa, sillä viimeisimmästäkin ”sininen hetki” –kokemuksestani on vierähtänyt aikaa jo ainakin puolentusinan verran vuosia!

 

 

Istukaa vankasti tuolillanne, sillä sininen hetkeni liittyy kesäiseen sahdinvalmistukseen!

 

 

Sahdinvalmistushan vie monine työvaiheineen koko päivän ja valmistuspäivän jälkeen sahti on juhlasahtia vasta muutaman päivän kuluttua.

 

 

Oma sininen hetkeni on sateisen sahdinvalmistuspäivän iltapäivällä, kun muuripadassa keitetty mäski on ämpärillä ja muilla välineillä nostettu kuurnaan ja kun kuumaa sahtivierrettä sitten kuurnan tappi avaamalla saa kauhaansa maistelua varten.

 

 

Kuuman vierteen maistelu sateisena päivänä mökkiverannalla kauhasta on minulle sininen hetki!

 

 ***************

 

Rouva opiskeli isältäni sahdinteon niksit ja muutaman kerran meillä on sahtia valmistettukin siten, että olen toiminut apumiehenä.  Viimeisimmästä sahdinvalmistuksesta on kulunut varmaan ainakin puolenkymmentä vuotta, joten olisi uusinnan paikka valmistaa tuota perinnejuomaa.

 

 

Pitäisi varmaan joskus paneutua asiaan ja laatia juttu tällekin saitille sahdista ja sahdinteosta – toisaalta toivonkin, että vielä joskus saisin olla mukana, kun ohra- ja ruismaltaista tehtyä sahtia valmistetaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kangasalla sijaitseva Mobilia on tieliikenteen valtakunnallinen erikoismuseo...

Maanantai 7.1.2019 - -Esko Erkkilä-

…jonne pääsee tutustumaan mm. Museokortilla!

 

 

 

 

 

Mobilia on tieliikenteen alan valtakunnallinen erikoismuseo, joka tallentaa, tutkii ja esittelee suomalaisen tieliikenteen historiaa, sijaitsee Kangasalla ja kokemuksesta kerron, että siellä kannattaa poiketa.

 

 

Mobilia on sitoutunut yhteistyösopimuksella Museoviraston kanssa museoiden valtakunnalliseen tallennustyönjakoon. Tallennustyönjaon puitteissa Mobilian vastuualueisiin kuuluvat maantieliikenteen infrastruktuuri, tieliikenne ja automatkailu, sekä linja-auto- ja kuorma-autoteollisuuden tallentaminen.

 

 

Henkilöautoteollisuuden historiaa tallentaa Uudenkaupungin museo ja sen vuoksi Mobiliassa on nähtävillä vain muutamia henkilöautoja.

 

 

Seuraavassa kuvakimarassa entisaikojen linja- sekä kuorma-autoja, joihin voi tutustua Mobiliassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mobilia on suuria juhlapyhiä lukuunottamatta avoinna joka päivä ja siellä on päivittäin ruokailumahdollisuus. Lisäksi siellä on suuret tilat pienimuotoisten  messujen, juhlien sekä erilaisten seminaarien järjestämiseksi.

*****************

 

Mobilia sijaitsee Längelmäveden rannalla ja sen vuoksi tämän jutun voi päättääkin näin:

 

 

”Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen:

niin kauas kuin silmään siintää, näen järviä lahtineen.

Kas, Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee,

ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee.”

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ensimmäinen Saabini varastettiin viiden päivän ikäisenä ja 772 ajokilometrin jälkeen

Sunnuntai 6.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Lukijani ovat huomanneet, että kirjoittelen tälle saitilleni monenlaisia asioita maan ja taivaan väliltä ja tänään kerron ensimmäisestä Saabistani.

 

 

Ensimmäisen autoni hankin vasta vuonna 1970, kun pääsin leivänsyrjään kiinni eli Raision myyntimieheksi Kokkolaan.

 

 

Olin varannut Viljakkalan Säästöpankista lainakiintiökseni 10.000 markkaa, mutta kun ensimmäinen autoni – FinnDatsun – maksoikin 11.900 merkkaa totesin, että se 900 markkaa minulla on, mutta lainaa pitää saada 11.000 markkaa.

 

 

Viljakkalan Säästöpankin toimitusjohtaja Antti Hietaniemi oli suosiollinen ja myönsi minulle autolainaa 11.000 markkaa.

 

 

Ajokilometrejä minulle kertyi jo silloin n. 60.000 kilometriä vuodessa, joten uuden auton hankinta oli ajankohtainen heti vuoden 1972 alussa, sillä työelämässä pidin alusta alkaen tavoitteena, että runsaan 100.000 kilometrin jälkeen vaihdan autoa.

 

 

 

 

 

Toiseksi autokseni hankin Saab 96:n eli samanlaisen, jonka näin Mobilia-tieliikenteen valtakunnallisessa museossa Kangasalla 14.11.2018 – myös väri täsmäsi täydellisesti.

 

 

Autossa oli vapaakytkin, joka ilmeisesti oli ratkaisevassa roolissa sitten myöhemmin, kun Rovaniemeltä kotoisin ollut vankikarkuri romutti autoni.

 

 

Saab 96 –autoja aloitettiin valmistamaan vuonna 1960 ja viimeiset ysikuutoset valmistuivat Uudenkaupungin autotehtaalta vuonna 1979. Ysikuutosia valmistettiin yhteensä 647.000 kappaletta eli se on siis eräänlainen legenda suomalaisessa autoteollisuudessa.

 

 

Minulla uusia ysikuutosia ehti olla puolisenkymmentä, kunnes siirryin Saab 99 –autoihin.

 

 

Muistelen joskus laskeneeni, että Saab-jaksooni sisältyi 16 erilaista Saabia eli olin jonkinmoinen saabisti!

 

 

Mutta siihen autovarkauteen!

 

 

Ensimmäinen Saabini taisi olla viiden päivän ikäinen, kun jätin sen konttoripäivän ajaksi konttorimme parkkipaikalle ja olin todella tyhmä, sillä jätin avaimet paikoilleen!

 

 

Konttoripäivän jälkeen huomasimme työkaverini kanssa, että autoani ei ole missään vaan se oli varastettu.

 

 

Soitimme poliisille, mutta eihän heillä ollut autostani mitään tietoa.

 

 

Lähdimme työkaverini kanssa – hänen Saabillaan – ajelemaan keski-pohjalaisia teitä, mutta emme löytäneet autoani.

 

 

 

 

 

 

Autoa kuljettanut Rovaniemeltä karannut Evijärveltä kotoisin oleva vankikarkuri oli majoittunut Motelli Marjaanaan Kaustisilla, josta poliisit olivat korjanneet hänet suojiinsa – vankikarkurilta oli autoon jäänyt vaillinainen viinapullo, mutta melkoisesti siitä oli kuulemma nautittukin.

 

 

Tapasin autoni varastaneen vankikarkurin oikeudessa, mutta sattuneesta syystä emme jutelleet. Muistan toki vankikarkurin nimenkin, mutta sitähän ei nykyisin saa ilmoittaa tai joutuu itse lukkojen taakse!

 

 

Autoni oli vakuutettu Y-Vakuutuksessa ja pidin kokeneiden neuvosta luonnollisena, että saan uuden auton. Näin sitten kävikin, mutta nyt varmaan asia ei olisi niin yksiselitteinen.

 

 

Vielä yksi sivujuonne:

 

 

Saabit olivat siihen aikaan suosittuja autoja ja jonotusajat olivat pitkiä. Uusi Saabini oli luvattu hiihtäjälegenda Helena Takalolle, mutta on luonnollista, että Kokkolan Scan-Auto sai paremman kaupan Y-Vakuutuksen kanssa ja Helena Takalo joutui jatkamaan hänelle luvatun auton odottamista vielä jonkin aikaa.

 

 

 

Semmoinen opetuscase se!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Syöpäseulonnoissa ei ole tietoakaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta

Lauantai 5.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Myönnän, että juttuni otsikko on raflaava ja yhtä hyvin se voisi olla vaikkapa näin:

 

 

Lääkärit eivät noteeraa potilaiden ja potilasjärjestöjen mielipidettä 

 

tai

 

Lääkärit jyräävät potilasjärjestöjen mielipiteen

 

 

**********

 

 

Suomessa kaksi yleisintä syöpää ovat rintasyöpä ja eturauhassyöpä.

 

 

************************

 

 

 

Syöpätilastot laahaavat jälkijunassa, sillä löysin viralliset luvut vasta vuodelta 2016.

 

 

Vuonna 2 016 Suomessa todettiin 34 122 uutta syöpää, joista miehillä 17 614 ja naisilla 16 508.

 

 

Suomen Syöpärekisterin tietojen mukaan yleisimpiä syöpiä vuonna 2016 oli miehillä eturauhassyöpä (5162 tapausta) ja naisilla rintasyöpä (4961 tapausta).

 

Eturauhassyöpä ja rintasyöpä ovat jo vuosikaudet olleet Suomen yleisimmät syövät ja niiden yleisyys uusien syöpätapausten löytämisessä ovat jokseenkin tasavahvat.

 

 

********************

 

 

Sairastin eturauhassyövän vuonna 2001 ja sen varhaistoteamisen ansiosta olen yhä kunnossa.

 

 

Varhaistoteaminen onkin mielestäni kaiken A ja O, kun tarkastellaan syövästä selviämistä.

 

 

Rintasyövän varhaistoteamisessa mammografia on keskeinen menetelmä ja vastaavasti eturauhassyövässä PSA-seulonta verinäytteestä toimii samalla tavalla.

 

**********

Annastiina Hakuliselta valmistui keväällä 2018 Tampereen yliopistossa kansanterveystieteen pro gradu-tutkielma, jossa tarkasteltiin mm. eturauhassyövän hoitopäätöksiin liittyviä prosesseja, radikaalihoitotoimenpiteiden jälkeistä elämänlaatua sekä vertaistukihenkilötoimintaa.

 

 

Tutkielman aineistokeruussa tiedusteltiin eturauhassyöpäpotilailta – käytän mieluummin termiä ”eturauhassyöpäasiakkailta” – heidän näkemyksiään eturauhassyövän väestötason seulonnasta ja sen tarpeellisuudesta.

 

 

 

 

Tutkielmaa referoitiin joulukuussa 2018 ”Propo – Suomen eturauhasyhdistys ry”:n jäsenlehdessä.

 

 

Referointi oli täyttä asiaa, mutta artikkelin otsikko ei sitä ollut – oletan, että otsikkoa olivat päässeet käpälöimään PSA-analysointia vastustavat tahot! Surullista!

 

 

Artikkelin teksti oli asiallista ja siitä pieni näyte:

 

 

”Seulonnan tarpeellisuutta perusteltiin erityisesti varhaisen diagnostiikan hyödyillä. Tutkimukseen osallistuneiden mukaan syöpien havaitseminen ja hoitaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa säästäisi terveydenhuollon kustannuksia, parantaisi potilaiden hoitomahdollisuuksia ja vähentäisi kuolleisuutta. Lisäksi PSA-seulonnan laajentamista puolsi heidän mielestään se, että seulontamenetelmänä on yksinkertainen ja edullinen verikoe.”

 

 

Vetoan lukijoitani tekemään kanssani työtä, jotta miesten eturauhassyövän varhaistoteamiseksi luotaisiin nopeasti järjestelmä, jossa 45 – 48 –vuotiaat miehet pääsisivät ensimmäisen kerran elämässään yhteiskunnan luomaan terveydenhoitojärjestelmään, jossa miehille tehtäisiin PSA-verikoe ja ryhdyttäisiin koetulosten pohjalta joko hoitotoimenpiteisiin tai sovittaisiin seuraava aika PSA-kokeen tekemiselle.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Käteisellä maksavat kertalipun käyttäjät ja seniorilippuun oikeutetut joutuvat eilisestä alkaen Tampereen joukkoliikenteessä suurimpien korotusten maksajiksi

Perjantai 4.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Tampereen joukkoliikenteessä otettiin eilen käyttöön entistä korkeammat lipunhinnat.

 

 

Arvata saattaa, että tänä vuonna jo yhdeksättä kertaa peräkkäiseen tappiolliseen tilinpäätökseen tähtäävä Tampere kurittaa joukkoliikenteen käyttäjiä vaikka juhlapuheissa muuta todistellaankin.

 

 

 

 

Sain Tampereen Eläkeläisvaltuuston ja Vanhusneuvoston jäsenenä perehtyä 31.10.2018 niihin korotussuunnitelmiin, joita virkamiehillä jo silloin oli Joukkoliikennelautakunnan päätökseksi.

 

 

 

 

 

Joukkoliikenteen lipunhintojen korotusesityksen taustalla oli jo silloin nähtävissä oleva joukkoliikenteen tappiotason kohoaminen edellisvuoden 13,2 miljoonan tasosta peräti hieman yli 15 miljoonaan euroon.  Tappiotaso merkitsee, että jokainen 232.407:sta tamperelaisesta osallistui viime vuonna maksumiehenä joukkoliikenteen maksajaksi n. 64,6 eurolla per henkilö!

 

 

Meille esitetystä taulukosta ilmenee, että tänä vuonna Tampereen kaupungin tappioennuste on 13,8 miljoonaa euroa ja kun kaupungin väkimäärä on kasvanut tasolle 240.000 asukasta, niin joukkoliikenteen tappion kattamiseen jokainen tamperelainen osallistuu n. 58 eurolla!

 

 

Totuus on hyvä tiedostaa! No, on jokaisen asia, että uskooko Tampereen kaupungin talousennusteisiin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Miksi virkamiehet ajavat Tampereella kuin "käärmettä pyssyyn" liikelaitosten yhtiöittämistä?

Torstai 3.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Suomalainen sananlasku kuvailee turhaa toimenpidettä siten, että asiaa ajetaan kuin käärmettä pyssyyn.

 

 

Tampereella kaupungin palkolliset eli virkamiehet ovat ajaneet eräitä liikelaitoksia yhtiöittämisen tielle ja nyt virkamiesten kohteena on Tampereen Infra Liikelaitos.

 

 

Tunnen Tampereen Infra Liikelaitoksen läpikotaisin, sillä toimin sen johtokunnassa varapuheenjohtajana liikelaitoksen perustamisesta eli 1.1.2009 alkaen neljä vuotta ja sen jälkeen johtokunnan jäsenenä neljä vuotta ja viisi kuukautta eli johtokuntakokemusta minulle ehti kertyä melkein kahdeksan ja puoli vuotta.

 

 

Tampereen Infran kuntoonlaittaminen oli haastava projekti, mutta kaikkien puolueiden yhteistyöllä onnistuimme.

 

 

Onnistumisestamme kertoo se, että alussa liikelaitoksen henkilöstömäärä oli lähes 800 henkilöä ja johtokuntapestini päättyessä väkeä liikelaitoksella oli vain hieman yli 400!

 

 

Johtokuntatyöskentelyämme leimasi se, että emme olleet johtokunnassa minkään puolueen edustajia, vaan kaikki olimme liikelaitoksen parasta ajavia luottamushenkilöitä.

 

 

Paras esimerkki tuosta on se, että olin vuosina 2013 ja 2014 johtokunnassa demareiden ”kiintiö”paikalla!

 

 

 

Tampereen Infra Liikelaitoksen yhtiöittämisvimma on ollut osin jopa surullista seurattavaa, sillä niin tarkasti ovat kaupunginvaltuuston jäsenet aluksi totelleet virkamiesten laatimia nuotteja.

 

 

*********************

 

 

Onneksi – ja arvostan sitä suuresti – SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Pekka Salmi esitti 19.11.2018 pidetyssä kaupunginvaltuuston kokouksessa, että Tampereen Infra Liikelaitoksen yhtiöittämiskysymys palautetaan uuteen valmisteluun.

 

 

Pekka Salmi totesi, että he ovat asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen huolissaan perustettavan yhtiön tulevaisuudesta. Salmi totesi aivan oikein, että nyt asiaa tuodaan kaupunginvaltuustoon keskeneräisenä ja kovalla kiireellä. Pekka Salmi perusteli SDP:n kantaa neljällä pääkohdalla ja ne olivat seuraavat:

 

 

• Liikelaitoksen yhtiöittäminen ei ole pieni asia. Kun asiasta valtuustossa päätetään, olisi päätöksentekijöiden syytä tietää, mikä on perustettavan yhtiön asema ja rooli kaupunkikonsernissa. Nyt rooli on epäselvä. Sitä ei ole vielä määritelty. Eikö ensin pitäisi määritellä yhtiön rooli ja asema, ja sen jälkeen päättää toimintamallista?

 

• Mikäli esityksen mukainen Infra-yhtiö perustetaan, on se asemaltaa heikko, ja sen tulevaisuuden näkymät ovat epäsuotuisat. Liikevaihto tulee tuskin kasvamaan, päinvastoin. Ennuste saattaa hyvinkin olla, että yhtiöstä tulee vähitellen hiipuva.

 

• Kaupunkikonsernin edun mukaista olisi, että katuympäristössä olisi toimija, joka vastaisi mahdollisimman laajasta kokonaisuudesta. Jos perustettavaan infrayhtiöön liitettäisiin myös Tampereen Veden vesi- ja viemäriverkoston saneeraus- ja rakennuttamistoiminta, otettaisiin merkittävä askel kohti yhden rakennuttajan mallia. Myös Sähkölaitoksen toimintojen osalta pitäisi siirtoa selvittää. Tällainen malli toisi kustannussäästöjä ja nopeuttaisi urakointiaikoja, mikä parantaisi myös kuntalaisten sujuvaa arkea.

 

• Perustettavan yhtiön seudullisuus olisi aidosti oikea mahdollisuus, joka mahdollistaisi yhtiön kasvun sekä kehittymisen.

 

 

Olen tyytyväinen, että Pekka Salmen hyvin perusteltu esitys tuli Tampereen kaupunginvaltuuston vastuulliseksi päätökseksi äänin 61 – 3 ja Infran yhtiöittämiskaavailut palautettiin uuteen valmisteluun.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Keskusliikkeiden konttoriverkosto on onnistuttu saneeraamaan 1970-luvun jälkeen

Keskiviikko 2.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Viime aikoina on hyvinkin aiheellisesti kritisoitu kaupan osuutta esim. päivittäistavaroiden hinnoittelussa – tunnustan, että olen ollut aktiivinen kritisoija minäkin!

 

 

Kaiken kritiikin keskellä on hyvä muistaa se rankka karsimistyö, jota keskeiset jakelutiemme eli K-ryhmä ja S-ryhmä ovat tehneet esimerkiksi konttoriverkostolleen vaikkapa kuluneiden runsaan neljänkymmenen vuoden aikana.

 

 

Aloitin bisneksessä vuonna 1970 ja jäin ”täysin palvelleena” eläkkeelle 2010. Sain noiden neljänkymmenen vuoden aikana läheltä seurata keskusliikkeiden konttoriverkoston alasajoa. Seurasin tilannetta ensisijaisesti agribisneksen kannalta, mutta tuntosarveni olivat tiiviisti mukana seuraamassa myös päivittäistavarakauppaa.

 

 

 

Keskolla oli parhaimmillaan tai pahimmillaan 23 konttoria Suomessa ja se on kyllä paljon, sillä konttoreiden henkilökunta ei koskaan nähnyt ”elävää asiakasta” vaan heidän toimintansa oli jotain muuta.

 

S-ryhmän osalta voin omakohtaisen kokemukseni perusteella todeta, että sen konttoriverkosto oli samaan aikaan Keskon konttoriverkoston tapainen lukumäärältään ja konttoreiden sijainniltaan.

 

Keskon ja SOK:n aluekonttoreiden lisäksi maakunnissa oli ainakin punapääoman eli ns. edistysmielisen osuustoiminnan sekä lukuisia tukolaisen kaupan konttoreita.

 

 

Nyt punapääoman bisnekset ovat jokseenkin kokonaan siirtyneet historiaan ja samoin on tapahtunut tukolaiselle eli T-ryhmän kaupoille.

 

 

Monissa kaupungeissa entiset tukkuliikkeiden konttorirakennukset ovat toisarvoisessa käytössä ja tilanteeseen ei ole tulossa muutosta.

 

 

*******************

 

 

Tämä juttuni ei missään tapauksessa ole synninpäästö päivittäistavarakaupan ylisuurille katteille, mutta on osoitus bisnesmaailman kyvystä leikata kustannuksiaan karsimalla sellaisia toimintoja, jotka eivät kasvata liiketoimintaketjun arvoa.

 

 

Milloinkahan kuntamaailmassa osataan asioita katsella samalla tavalla?

 

 

-Esko Erkkilä-

Uudenvuodenlupauksia vuodelle 2019

Tiistai 1.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Uudenvuodenlupausten julkistamisen olisi oikeastaan pitänyt tapahtua jo eilen, mutta ehkä niiden julkistaminen vielä tänäänkin sallitaan.

 

 

En lupaa mitään järisyttävän uutta, vaan lähinnä päivitän sitä toimintaa, jota olen toteuttanut jo aikaisemminkin.

 

 

Suurena punaisen lihan ja kotimaisen ruuan kannattajana lupaan lisätä punaisen lihan kulutustani ja sen, että kaikki kotimaassa syömäni liha on alkuperältään kotimaista.

 

 

Kananmunien osalta pyrin lisäämään niiden osuutta ruokavaliossani ja lupaustani kotimaisuuden puolesta lisää se, että Suomen edullisen hintatason vuoksi ulkomaisia kananmunia ei Suomessa onneksi ole edes tarjolla.

 

 

Lupaan tänäkin vuonna olla avaamatta Ikean ovea, sillä niin kaltoin Tampereella rakennusaikainen Ikea-helvetti koetteli Palokallion omakotialuetta – puolenkymmentä alueemme omakotitaloa kärsi suuruusluokaltaan 30.000 euron vahingot per omakotitalo.

 

 

Lidl saa edelleen odottaa ensi vuonnakin turhaan, että avaisin kyseisen puljun ovea. Lild´n Suomeen tuloa johtanut johtaja on toki saanut lopputilin, mutta en unohda sitä suomalaisen alkutuottajan ja suomalaisen elintarviketeollisuuden hyljeksintää, johon kyseinen saksalaisfirma syyllistyi Suomeen rantautuessaan.

 

 

Pysyn edelleen ruokapuolella ja totean, että tänäkään vuonna ostoskoriini ei erehdyksessään päädy Pirkka- eikä Rainbow-tuotteita, sillä ne ovat Keskon ja S-ryhmän aseet taistella kunnollisia ja laadukkaista merkkituotteita vastaan ja sitä vastaan, että suomalainen talonpoika saisi tuottamistaan elintarvikkeista kunnollisen hinnan.

 

 

Pyrin ensi kesänä panostamaan entistä enemmän omalla pellolla tuottamieni juuresten ja kasvisten kasvattamiseen, sillä arvostan yhä enemmän käyttämieni elintarvikkeiden alkuperän tuntemista.

 

 

Jatkan puilla lämmittämistä ja sen osalta asetan itselleni tavoitteeksi jo vuodelle 2020, että josko silloin kokeilisin puiden sytyttämistä päältä päin!

 

 

Tässäpä näitä Uudenvuodenlupauksia vuodelle 2019!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomea kiertänyt Coca-Cola -rekka oli vain osa kyseisen kolajuoman menekinedistämiskampanjaa

Maanantai 31.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Coca-Cola toteutti Suomessa ennen Joulua mittavan menekinedistämiskampanjan, jossa näkyvää roolia esitti Coca-Cola –rekka.

 

 

Totean heti tässä juttuni alussa, että en juo pisaraakaan colajuomaa, mutta osallistuin markkinointiasioista kiinnostuneena ja niistä ehkä hieman tietävänäkin kampanjan seurantaan.

 

 

Kyseessä oli mittava panostus Coca-Colan markkinointiin ja huomasin eilen läheisessä Prismassa, että Coca-Cola panostaa edelleenkin kampanjan toteuttamiseen.

 

 

Suomessa Coca-Cola –juomat valmistaa Sinebrychoff, joka aloitti panimotoiminnan 1819 ja on tänään Pohjoismaiden vanhin panimo ja Suomen vanhin elintarvikealan yritys. Sinebrychoff on osa kansainvälistä Carlsberg-konsernia.

 

 

On luonnollista, että Sinebrychoff oli keskeinen taustatoimija Coca-Cola –rekan Suomi-kiertueella.

 

Coca-Cola –rekkka kiersi joulukuun aikana kymmenellä paikkakunnalla ja tässä paikkakunnat:

 

• Helsinki la 8.12.
• Oulu ti 11.12.
• Rovaniemi ke 12.12.
• Kuopio pe 14.12.
• Jyväskylä la 15.12.
• Tuuri ti 18.12.
• Pirkkala ke 19.12.
• Turku to 20.12.
• Järvenpää pe 21.12.
• Lahti la 22.12.

 

 

Kymmenestä pysähtymispaikasta seitsemän oli paikallisen K-Citymarketin paikoitusalueilla ja Helsingissä rekka pysähtyi Narikkatorilla, Tuurissa Keskisen kyläkaupalla ja Turussa Kauppatorilla.

 

 

On selvää, että Tampere ei ollut mukana pysähtymispaikkana, sillä ratikkatöiden runtelema kaupunki ei kiinnosta yrityksiä.

 

 

 

 

 

Ensimmäinen Suomessa liikennöivä Coca-Cola Joulurekka on aito, Suomessa harvinainen Kenworth-jenkkirekka, joka on peräisin vuodelta -78. Suomeen tuo rekka tuotiin kymmenen vuotta sitten ja se on harrastuskäytössä.

 

 

 

 

 

Kuvituksena Coca-Colan joulurekan kyljissä on aito ja alkuperäinen Coca-Cola joulupukki, joka on kuvittaja Haddon Sundblomin luoma valkopartainen ukko ikonisessa punaisessa nutussaan. 

 

Juuriltaan suomalainen Sundblom loi lämminhenkisen, punaposkisen joulupukkihahmon Coca-Colalle jo vuonna 1931.

 

 

 

 

 

Piipahdin Pirkkalan Citymarketin paikoitusalueella, kun Coca-Cola –rekka pysähtyi siellä.

 

 

 

 

******************

 

 

 

 

 

Coca-Colan ja Sinebrychoff`n tarkoituksena oli luonnollisesti maksimoida Joulurekasta saatava hyöty.

 

 

Voi vain kuvitella niitä mittavia kaupallisia suunnitelmia, jotka olivat edeltäneet Coca-Cola –rekan Joulutempausta.

 

 

Rekan pysähtymispaikat olivat valtaosin K-Citymarkettien paikoitusalueilla ja on selvää, että Coca-Colan sekä Sinebrychof ´n myyntiorganisaatiot pyrkivät hyödyntämään yhteistyönsä Citymarkettien kanssa.

 

 

Oli merkittävää, että yhtään S-ryhmän markettia ei ollut mukana Coca-Cola –rekan pysähtymispaikkoina.

 

 

On selvää, että Coca-Cola pyrkii hyödyntämään myös S-ryhmän marketit jakelutienään ja siinä varmaan Coca-Colan pääkilpailija Pepsi-Cola pyrki olemaan vahvana esteenä.

 

 

Tilanne oli ihanteellinen S-ryhmän kannalta, sillä kahden tavarantoimittajan kilpailuttaminen toi S-ryhmälle mukavasti erilaisia kampanjaetuja.

 

 

Sivusta seuranneena

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Coca-Cola on ollut Suomessa vuodesta 1952 alkaen

Sunnuntai 30.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Coca-Cola rantautui Suomeen Helsingin Olympialaisten oheistuotteena vuonna 1952.

 

 

Monelle saattaa olla uutta tietoa ja yllätys, että Coca-Colan Suomen valloitus tapahtui kiinteässä yhteistyössä Sotainvalidien Veljesliiton kanssa.

 

 

1950-luvun alussa Suomessa oli 95.000 sodissa vammautunutta sotaveteraania ja vielä silloin he olivat kunniakansalaisia – sotaveteraanien hylkiminen alkoi vasta myöhemmin, kun suomalaiset poliitikot ja myös osa kansasta syyttivät sotaveteraaneja, että ”miksi lähditte sinne”!

 

 

Sotainvalidien Veljesliitto ja Coca-Cola Company sopivat 5.5.1952 yhteistyöstään Helsingin Olympialaisissa.

 

 

Aivan ensimmäiseksi Amsterdamissa toimivan Coca-Cola-yhtiön oli ratkaistava kaikkien tarvittavien materiaalien saatavuus. Hankkeesta tuli koko Eurooppaa koskeva, sillä kylmälaitteet löytyivät Saksasta ja Hollannista, kuorma-autot Ranskasta, mainosmateriaali valmistettiin Oslossa ja Amsterdamissa.

 

 

Normandian maihinnousussa käytetty, rahtilaivaksi muutettu M/S Marvic toi Hollannista Helsinkiin 30 000 korillista Coca-Colaa, kuljetusautoja, kylmälaitteita, pullonavaajia, mainosmateriaalia sekä myös Hollannin purjehdusjoukkueen kilpaveneet.

 

 

Laiva rantautui Helsinkiin 1.7.1952 ja kisat alkoivat 19.7.1952.

 

 

Mainittakoon, että Coca-Colan yhteistyö Olympialiikkeen kanssa oli alkanut jo vuonna 1928 Amsterdamin Olympialaisissa ja se jatkuu yhä.

 

 

Lähdeaineistona tähän kirjoitukseeni olen käyttänyt vuosien aikana kertyneitä omia muistikuviani ja netin syöväreistä löytämiäni tietoja.

 

 

Ehkä jo lähipäivinä kerron ja analysoin niitä seikkoja, jotka liittyvät nyt ennen Joulua Coca-Colan Suomessa toteuttamaan menekinedistämiskampanjaan, jossa näkyvänä välineenä oli Coca-Cola –rekka!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Jokaisen kannattaa huolehtia, että ei ole itse eikä edustamansa yhdistyksen kautta järjestämässä ilotulituksia!

Lauantai 29.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Elämme lauantaita 29.12.2018 ja kahden yön jälkeen on Uudenvuoden Aatto.

 

 

Ilotulitusrakettien myynti on käynyt kiivaana jo muutamana päivänä ja raketit ovat lainvastaisesti paukkuneet.

 

 

Ensimmäisiä rakettien aiheuttamia vahinkoja saamme odottaa milloin vain.

 

 

Kerron omakohtaisen kokemuksen ilotulitusongelmista, joka tosin ei ehtinyt muodostua ongelmaksi.

 

 

Olen ollut Palokallion Omakotiyhdistyksen luottamushenkilönä jo lähes kolmekymmentä vuotta ja tapanamme on, että järjestämme ”Palokallion Pamauksen” aina vuodenvaihteessa.

 

 

Tarjoamme pamauksessa jäsenillemme kuumaa Pamausjuomaa nuotiotulen lämmössä.

 

 

Eräänä vuonna hankimme metalliputkista hitsattuja rakettien lähtöalustoja ja suunnitelimme asukaskirjeeseen mainintaa, että tervetuloa ampumaan omat uudenvuoden raketit turvallisesti omakotiyhdistyksen hankkimista telineistä.

 

 

Onneksi olin yhteydessä omaan vakuutusyhtiööni ja kerroin suunnitelmistamme.

 

 

Vakuutusyhtiö tyrmäsi suunnitelmamme ja sieltä todettiin, että omakotiyhdistyksemme kantaa täyden vastuun, jos rakettien ampumisesta syntyy joko esine- tai henkilövahinkoja.

 

 

On selvää, että suunniteltua lausetta ei tullut asukaskirjeeseen!

 

 

********************

 

 

En ole koskaan allekirjoittanut yhtäkään kansalaisaloitetta, mutta nyt harkitsen vakavasti, että josko allekirjoittaisin tämän kansalaisaloitteen:

 

”Lakialoite F2 ja F3 luokkiin kuuluvien pyroteknisten tuotteiden käytön rajoittamiseksi”

 

 

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lakia vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005, kemikaaliturvallisuuslaki) ja tähän liittyviä asetuksia siten, että EU:n pyrotekniikkadirektiivissä (2013/29/EU) tarkoitettujen luokan F2 ja F3 ilotulitteiden kuluttajakäyttö kiellettäisiin.

 

 

Aloitteen tarkoituksena on vähentää tuntuvasti ilotulituksista aiheutuvia haittoja, erityisesti ilotulitteista johtuvia silmä- ja muita vammoja ja tulipaloja, sekä edistää uudenvuoden- ja venetsialaisjuhlijoiden turvallisuutta, lievittää eläinten ilotulitteisiin liittyvää stressiä sekä hillitä ilotulittamiseen liittyvää ympäristön kuormittumista.

 

 

Hyvä ja kannatettava aloite!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Jäidennosto oli vielä 1960-luvulla pienen maitotilan jokatalvista puuhaa

Perjantai 28.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Nykyään maitotiloilla on vähintään 40 – 60 lypsylehmää ja niistä lypsetty maito jäähdytetään ja säilytetään keräilyä odottamassa tilatankeissa.

 

 

Maidontuotantotilojenkin kohdalla rakennemuutos on edennyt vinhaa vauhtia, sillä vielä 1970-luvun alussa pienten maitotilojen maito jäähdytettiin sähkökäyttöisillä maidonjäähdyttimillä.

 

 

1960-luvulla pienillä maitotiloilla ei ollut maidonjäähdyttimiä ja silloin maidot jäähdytettiinkin jäillä.

 

 

******************

 

 

Jäidennosto talvella oli naapuruston yhteinen ponnistus, sillä homma sujui parhaiten, kun jäidennostoon osallistui ainakin puolenkymmentä tilaa.

 

 

Jokaisella tilalla oli metsän tai rakennusten katveessa sahanpurukasa, jossa talvella järvestä nostetut jäät varastoitiin.

 

 

Jäävaraston paikka lapioitiin käyttökuntoon syksyllä ennen pakkasten tuloa siten, että varastokuopan koko oli suuruusluokkaa 5 x 4 metriä.

 

 

Jäiden sahaaminen suoritettiin jääsahalla, mutta kokkapuheissa monta kertaa mainittua alasahaajaa ei ollut!

 

 

Moottorisahojen yleistyessä jäiden sahaamisessa käytettiin niitä, mutta moottorisahojen liian lyhyiden laippojen vuoksi silloinkin tarvittiin tavallista jääsahaa.

 

 

Sahatuista lohkareista pari ensimmäistä työnnettiin jään alle, jotta jäälohkareitten vetäminen jäälle onnistui.

 

 

Jäälohkareet olivat kooltaan 60 senttiä leveitä, noin metrin mittaisia ja niin paksuja kuin oli jään paksuus.

 

 

Lohkareet vedettiin jäälle tarkoitusta varten tehdyllä puusta tehdyllä kelkalla, joka laitettiin vedessä lohkareen alle ja vedettiin hevosvoimin jäälle.

 

 

Jäiden nostaminen oli talojen yhteistoimintaa ja jäällä saattoi olla kuutisenkymmentäkin lohkaretta odottamassa kuljettamista eri tilojen jäävarastoille.

 

 

Meille ja lähinaapureille jäät nostettiin aluksi Parvilahdelta, sitten Kaihtonjärveltä ja lopuksi Riihijärveltä.

 

 

Jäidennosto oli kyläkunnan isännille raskasta, mutta mieluisaakin työtä, sillä sen jälkeen he pitivät jäidennostoharjakaiset, joissa nautittiin sahtia ja kenties myös pirtua.

 

 

Pirtua isännät olivat saaneet reseptilääkkeenä eläinlääkäriltä joko ”kääreisiin” tai utaretulehduksen läpikäyneen lehmän jälkihoitoon!

 

 

Harmillista isäntien kannalta, että viime aikoina eläinlääkärit määräsivät pirtuun sekoitettavan mentholia – no, eihän se tahtia liiemmälti haitannut, mutta oli kuitenkin pienoinen jarru!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin yrityksille käyttöönottamat hulevesimaksut ovat isku yritysten toimintamahdollisuuksia vastaan

Torstai 27.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunki valmistautuu aloittamaan jo yhdeksännen peräkkäisen tappiollisen vuotensa.

 

 

Vuonna 2019 Tampereen tappiotavoite on vain 30 miljoonaa euroa, mutta edellisvuosien kokemusten perusteella tappiotaso tulee todellisuudessa varmaankin ainakin kaksinkertaistumaan.

 

 

Huonosti taloutensa hoitaneiden kuntien ja kaupunkien avuksi on vuonna 2014 säädetty Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) pykälän 103 n § (22.8.2014/682) mukaisesti näin:

 

”Kunta voi periä kunnan hulevesijärjestelmästä sille aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi vuosittaisen maksun hulevesijärjestelmän vaikutusalueella sijaitsevien kiinteistöjen omistajilta tai haltijoilta.”

 

 

Taloutensa hyvin hoitaneet kunnat eivät peri asukkailtaan vieläkään hulevesimaksua, mutta persaukiset kunnat ja kaupungit ovat kiirehtineet perimään asukkailtaan ns. hulevesimaksua – on totuuden mukaisesti todettava, että myös eräät taloutensa hyvin hoitaneet kunnat ovat jo nyt päätyneet hulevesimaksun perimiseen.

 

****************

 

 

Ei varmaankaan ole yllätys, että Tampereen kaupunki on ryhtynyt jo kuluvan vuoden puolella perimään hulevesimaksuja.

 

 

Asumme vuokratontille rakennetussa omakotitalossa ja meille kuluvan vuoden hulevesimaksu oli 10.12.2018 eräpäivällä maksettuna 59,66 euroa.

 

 

Virkamiesten esityksen mukaisesti Tampereen kaupunginvaltuusto päätti 13.11.2017 hulevesimaksun käyttöönotosta.

 

 

Yhdyskuntalautakunta päätti hulevesimaksun määräytymisen perusteista 17.4.2018 ja päivitti taksan 25.9.2018.

 

 

Omakotitaloilla hulevesimaksu Tampereella lasketaan kaavalla X + K x A, jossa X on hulevesimaksun yksikköhinta (eli omakotitaloilla 30,00 €), K on maksuluokan neliöhinta (omakotitaloilla 0,036 €) ja A on kiinteistön maapohjan pinta-ala neliömetreissä.

 

 

Meidän kohdallamme tuo em. 59,66 € koostuu siis näin: 30,00 € + 0,036 €/neliö x tonttimme pinta-ala eli 824 neliötä = 59,664 €!

 

 

N. kuudenkympin extramaksu ei ketään ehkä vielä vie konkurssiin, mutta toisin on niiden tamperelaisyritysten kohdalla, jotka joutuvat maksamaan todella suuria summia hulevesimaksua.

 

 

*******************

 

 

Tämän juttuni jatko-osassa tukeudun 18.12.2018 ilmestyneen Pirkanmaan yrittäjä-lehden pääkirjoitukseen, jonka on laatinut lehden päätoimittaja Pasi Mäkinen.

 

 

 

Kirjoituksessa kerrotaan vertaillun samankokoisen yrityksen maksamia hulevesimaksuja Tampereella, Turussa, Jyväskylässä ja Oulussa.

 

 

Vertailun tulokset ovat puhuttelevia, sillä kovin karuilta luvut näyttävät, koska samankokoisesta tontista maksetaan hulevesimaksua vertailukaupungeissa näin:

 

 

• Tampereella 4.312 euroa

• Turussa 1.250 euroa

• Jyväskylässä 1.800 euroa

• Oulussa 745 euroa

 

 

Vertailuluvut ovat käsittämättömiä ja osoittavat, että Tampere haluaa hulevesimaksuillaan iskeä märän rätin päin yrittäjien kasvoja!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sain mieluisan joululahjan!

Keskiviikko 26.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Näin Tapaninpäivänä on paikallaan kertoa Joulupukin tuomista lahjoista ja mielelläni sen teenkin, sillä sain mieluisan joululahjan.

Toki kerroin tällä saitilla jo aikaisemminkin saamastani joululahjasta, mutta joululahjani oli niin erinomainen, että siitä kannattaa kertoa uudestaankin.

 

 

 

 

 

Joulupukki toi minulle Museokortin!

 

 

 

Museokortti on Suomen museoliiton lanseeraama suomalaisten museoiden yhteinen pääsylippu.

 

 

Museokortti tuli myyntiin toukokuussa 2015 ja kerrotaan, että sen käyttöönoton jälkeen museoiden kävijämäärät ovat kasvaneet 35 %.  Museoiden kannalta oleellista on se, että museoiden yhteenlasketut pääsylipputulot ovat kasvaneet peräti 56 %.

 

 

Nyt Museokortti on voimassa 280 museossa eli valinnanvaraa riittää.

 

 

Useinkin museossa käymisen esteenä on tiukka aikataulu, mutta Museokortti mahdollistaa lyhyenkin vierailun museossa ja mikä tärkeintä, samassa museossa voi samalla hinnalla vierailla useasti.

 

 

Tutkimusten mukaan Museokortin haltija käy vuoden aikana museoissa keskimäärin yhdeksän kertaa ja tuon keskivertokäyntimäärän ylittäminen on seuraavan vuoden aikana tavoitteenani.

 

 

Suosittelen Museokortin hankkimista vaikkapa merkkipäivälahjaksi, nimipäivälahjaksi tai vaikkapa valmistumislahjaksi.

 

 

Museoissa tavataan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ovatko tuottajien omistamat yritykset samalla tiellä, jolla punapääoman yritykset tuhoutuivat?

Tiistai 25.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Vasemmistolaisen punapääoman yritykset Suomen Työväen Säästöpankki, Vakuutusyhtiö Kansa, rakentaja Haka sekä vähittäiskauppaa ja myös teollisuutta harjoittanut EKA-yhtymä ovat vajonneet suomalaiselta yrityskartalta unhon yöhön. EKA selvisi yrityssaneerauksen ansiosta jotenkuten ja siitä on nyt jäljellä Tradekan ravintolatoimintaa, ei muuta siitäkään.

 

 

Punapääoman vastapoolina oli aikoja sitten elinvoimainen pellervolaisen tuottajasiiven omistama liiketoimintaryhmä, johon kuuluivat ainakin Keskusosuusliike Hankkija, Munakunta, osuusteurastamot, Valio jäsenmeijereineen, Metsäliitto, Vakuutusyhtiö Tapiola, osuuspankit ja myös osuuskaupat.

 

 

Pellervolaisen ryhmän jäsenkunta on harventunut, kun osuuskaupat ja osuuspankit halusivat profiloitua koko kansan palvelijoiksi.

 

 

Surkein kohtalo mainituista yrityksistä on ollut Keskusosuusliike Hankkijalla, joka ajautui konkurssiin vuonna 1992.

 

 

Keskusosuusliike Hankkija oli tuottajajärjestö MTK:n sylikoira ainakin sen ajan, kun olin vuodesta 1970 alkaen mukana agribisneksessä.

 

 

Vakuutusyhtiö Tapiola ja erityisesti Metsäliitto ovat määrätietoisella toiminnallaan saavuttaneet paikkansa menestyvien yritysten joukossa. Myös Valio jäsenmeijereineen on osannut uudistua siten, että sillä on paikkansa suomalaisessa maidonjalostusketjussa myös tulevaisuudessa.

 

 

Kananmunapakkaaja Munakunta on ajautunut tanskalaisen Danish Agro-konsernin omistukseen, joten sen suomalainen tuottajaomistuksellisuus on historiaa sekin.

 

 

Pellervolaisen osuustoiminnan – jos sellaisesta nyt enää voidaankaan puhua – ongelmalapsi on teurastamoteollisuus.

 

 

Tarkasti ottaen ongelmalapsi sielläkin vain LSO:sta eli Lounais-Suomen Osuusteurastamosta historiansa löytävä HKScan.

 

 

HKScan on vaihtanut toimitusjohtajaansa niin tiheään tahtiin, että esimerkiksi Wikipedian sivuilla sen toimitusjohtajaksi vielä 24.12.2018 kerrotaan potkut saanut Jari Latvanen – näin kertoo Wikipedia :

 

 

***********

 

 

HKScan Oyj on Helsingin pörssissä noteerattu elintarviketeollisuusyhtiö, jolla on toimintaa kymmenessä Euroopan maassa. Konsernin pääkonttori on Turussa Kupittaalla. HK viittasi alkuaan yritysnimeen Helsingin Kauppiaat.

Toimitusjohtaja: Jari Latvanen (31.lokak. 2016-)

Emo-organisaatio: LSO Osuuskunta

 

***********

 

Tuottajaomisteisten yritysten epäonnistujiin joudutaan liittämään myös nelikymmenvuotinen työnantajani Raisio Oyj.

 

Muistan hyvinkin ajan, jolloin Raisiolla oli tuhat työntekijää Raisiossa, tuhat työntekijää muualla Suomessa ja tuhat työntekijää ulkomailla. Hämmästykseni oli suuri, kun huomasin Raision yritysesittelystä, että nyt työntekijöitä on koko konsernissa vain 330 henkilöä!

 

On selvää, että 330 työntekijän yritys ei voi tehdä kummoistakaan taloudellista tulosta, joten siinä mielessä Raision 13.12.2018 antama tulosvaroitus on hyvinkin ymmärrettävissä.

 

 ***************

 

Mutta tuohon otsikkooni:

 

 

Tuottajien omistamien yritysten tulevaisuus saattaa olla hyvinkin samanlainen kuin oli aikoinaan punapääomistamien yritysten kohtalo.

 

 

Atria Oyj ja varauksin myös Valio osuusmeijereineen ovat uhan ulkopuolella. Ulkopuolella ovat myöskin Metsäliitto ja Tapiola sekä aikoinaan oman polkunsa valinneet osuuspankit ja osuuskaupat.

 

 

Valitan, jos jonkun mielestä olen pahanilman lintu, mutta näin minä näen tilanteen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Joulukaurojen tarjoaminen Vappu-hevoselle merkitsi, että Isäni ei tavannut Joulupukkia

Maanantai 24.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Tänään on Jouluaatto ja on paikallaan muistella menneitä Jouluaattoja.

 

 

Vaikka olenkin pienen maalaistalon poika vaatimattomista oloista, niin lapsuuden Jouluaattoihini kuului Joulupukin vierailu.

 

 

Meillä on aina lapsuudessani ollut hevonen ja sen avulla tehtiin raskaimmat maatalouden työt.

 

 

Lapsuusaikojeni hevosena meillä oli täysmusta Vappu-hevonen ja myöhempinä vuosina ”tavallisen” värinen Tyttö. Vapulla oli Poju-niminen orivarsa ja muistan hämärästi, kun Poju menetti pihanurmikolla kalleimpansa eli siitä tehtiin ruuna.

 

 

Se on raakaa peliä kun hevoset nai, siinä tanner jyskää ja aitaa kaatuu, kirjoitti Väinö Linna Tuntemattomassa sotilaassa. 

Raakaa peliä oli myös se, kun Poju salvettiin.

 

**********

 

Mutta piti kirjoittaa siitä, kun meillä kävi Joulupukki!

 

 

 

Isä piti hyvän huolen hevosistaan ja eräs esimerkki siitä oli se, kun hän Jouluaatto-iltana lähti antamaan kauroja Vapulle.

 

 

Meillä lapsilla oli suuren harmituksen aiheena se, kun Joulupukki poikkesi meillä juuri silloin, kun Isä oli tallissa tarjoilemassa Vapulle joulukauroja eli Isä ei milloinkaan varhaislapsuutemme aikana nähnyt Joulupukkia.

 

 

Tai saattoivatpa pihamaalla kohdatakin, kun Joulupukki meni ovesta ulos ja Isä oli tulossa tallista sisälle!

 

 

********************

 

 

No, kyllä Isä toki myöhemmin tapasi Joulupukin meillä pirtissäkin.

 

 

Tätini asui meillä naapurissa miehensä Uunon kanssa ja joskus Jouluaattona Aino-tätini saapui meille, mutta Uuno oli kuulemma vielä jäänyt kotiin.

 

 

Hetken kuluttua eteisessä kopisteltiin ja Joulupukkihan sieltä oli saapumassa.

 

 

Joulupukki oli vähän heikossa kunnossa, sillä hän kaatui joulukuusemme juurelle, mutta siitä huolimatta joululahjat tulivat jaettua.

 

 

Joulupukin heikohko olo jatkui ja hänet saateltiin porukalla käsikynkkää eteiseen ja edelleen ulos.

 

 

Hetken kuluttua Uunokin saapui ja myös hän oli hieman huonossa kunnossa ja me lapsetkin huomasimme, että kummisetämme oli ”astunut korkin päälle”!

 

 

Sen pituisia ja tosia nämä joulumuistot lapsuudenajan Joulupukeista!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Taas kuljemme kohti kevättä ja kesää!

Sunnuntai 23.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Eilen lauantaina 22.12.2018 - tarkalleen klo 00.23 - oli Talvipäivän seisaus.

 

 

Päivä alkoi heti Talvipäivän seisauksen jälkeen pidentyä ja todellisuudessa eilinen oli jo pari sekuntia pidempi kuin perjantai ja tämä johtui siitä, että Talvipäivän seisaus oli melkein heti vuorokauden vaihtumisen jälkeen.

 

 

******************

 

 

En lannistunut vuoden pimeimmälle hetkelle, vaan laitoin valaistukset päälle eri huoneissa, lasiverannalla sekä myös ulkona ja näin halusin selättää vuoden pimeimmän hetken.

 

 

Tässä kuvakimara, jonka julkaisin facebookissa eilen klo 0.23:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt menemme vauhdilla kohti kevättä ja kesää, sillä suomalainen sananlasku toteaa päivän pitenemisestä näin:

 

”Jouluna on päivä jo kukonaskelta pidempi ja Tapanina hullukin sen huomaa.”

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Munamiehenvalan tekeminen oli haastava juttu!

Lauantai 22.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Kananmunantuotanto ja sen kiinteä seuranta olivat nelikymmenvuotisen työurani aikana tärkeä osa työstäni, sillä olihan työnantajani pitkät ajan maamme johtava kananrehujen valmistaja.

 

 

Kananmunatuotanto on Suomessa pysynyt jo pitkät ajat tasolla 70 – 75 miljoonaa kiloa vuodessa.

 

 

Viime vuonna Suomen kanamäärä oli 3,9 milj. kanaa ja se määrä tuotti kananmunia 73,5 miljoonaa kiloa.

 

 

Kananmunien kulutus viime vuonna oli 66,7 miljoonaa kiloa, joten kananmunien omavaraisuusaste oli tasoa 112 % eli vientitoimintaa tarvittiin jonkin verran.

 

 

Mutta piti kirjoittaa siitä munamiehenvalasta!

 

 

Kaikkien kananmuna-alalla toimivien ja agribisneksessä mukanaolevien piti uransa jossain vaiheessa tehdä munamiehenvala.

 

 

Munamiehenvala tehtiin koulutustilaisuuksien ja yhteispalaverien yhteydessä – useinkin saunailloissa ja siinä vaiheessa, kun oli päästy vapaamuotoisen ohjelman ja virvokkeiden pariin.

 

 

Munamiehenvalassa tuore ja keittämätön kananmuna laitetaan suuhun ja murskataan hampailla, jotta kananmunan hienoa makua pääsee nauttimaan.

 

 

Muutama päivä valanteon jälkeenkin poskista yhä löytää kananmunankuoria, mutta niistä tietää, että munamiehenvala on onnistuneesti tullut tehtyä.

 

 

Onneksi en missään vaiheessa ollut esimerkiksi siipikarjanrehujen tuotepäällikkö, sillä sen tehtävän hoitamisen luontaisetuihin kokemukseni mukaan kuului munamiehenvalan uudistaminen monien tilaisuuksien yhteydessä!

 

 

***********************

 

 

Suomessa munamiehenvalan suorittaminen oli silloin ja on yhä edelleen turvallista, sillä suomalaisessa kananmunassa ei ole milloinkaan tavattu munansisäistä salmonellaa.

 

 

Samaa turvallisuutta ei ole kuin ehkä Ruotsissa, mutta esimerkiksi Tanskassa ja Saksassa tilanne on tyystin toinen – puhettakaan eteläisen Euroopan maiden kananmunista!

 

 

-Esko Erkkilä-

Britannian brexit-sekoilu on vaientanut suomalaiset EU-eroa vaatineet ääriainekset

Perjantai 21.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Britanniassa järjestettiin maan EU-erosta kansanäänestys 23. päivänä kesäkuuta 2016.  Britit äänestivät silloin, että tulisiko Ison-Britannian pysyä Euroopan unionin jäsenenä vai irtautua siitä. Äänestäjistä 52 % äänesti Euroopan unionista eroamisen puolesta ja 48 % EU-jäsenyyden puolesta.

 

 

Nyt voidaan yksimielisesti todeta, että kansanäänestykseen päätyminen oli silloisen pääministeri David Cameronin virheveto, sillä Cameron uskoi, että hän pystyisi eroamisella uhkaamalla neuvottelemaan Britannialla paremman aseman Euroopan unionissa.

 

 

Britannia ei kuitenkaan enää ole sellainen suurvalta, jolla olisi määräysvaltaa EU:ssa ja Britannia päätyikin kansanäänestyksen tuloksena sivuraiteelle Euroopan Unionissa.

 

 

Nyt Britannia on sekasortoisessa tilanteessa, kun pääministeri Theresa May yrittää neuvotella EU:n kanssa eroehdoista, mutta huonoin tuloksin.

 

 

Nostan hattua EU:n päättäjille, joilta ei löydy hitusenkaan verran ymmärtämystä Britannian toilailuille – sitä saa mitä pyytää!

 

 

On selvää, että Britannia ero EU:sta ”kovan brexin ehdoin” on hetkellisesti haaste myös jäljellejääville EU-maille, mutta erityisesti bisnesmaailman toimijat löytävät nopeasti uudet toimintamallit, joissa Britanniaa ei tarvita.

 

 

Britannian erohuuhailut ovat hiljentäneet myös niiden suomalaisten ääriliikkeiden toiminnot, jotka ovat julkisuudessa toitottaneet Suomen EU-eron siunauksellisuudesta.

 

 

En mainitse näitä ääriliikkeitä nimeltä, sillä lukijani osaavat ihan itsekin ne nimetä.

 

 

Vähimmässäkään mielessä en halua syyllistyä jumalanpilkkaan, mutta sen totean Britannian EU-eron osalta, että…

 

 

…Jumala tautia lisätköön!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt tuli järkeä luomukeskusteluun

Torstai 20.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Olen seurannut maatalouden ja kotieläntalouden luomukeskustelua siitä alkaen, kun luomulla ratsastaminen ja luomulla rahastaminen alkoi.

 

 

Kotimaisen luomun lisäksi sain työelämässä seurata myös eurooppalaista luomuvouhotusta.

 

 

Surkein eurooppalaiseen ja kotimaiseen luomuvouhotukseen liittyvä tapaus oli se, kun eräs kilpaileva rehualan yritys toi Suomeen pienen erän – noin 500 tonnia – romanialaista luomurapsipuristetta.

 

 

Milloinkaan ei ennen ja ei myöskään sen jälkeen ole Suomeen tuotu niin salmonellapitoista rehuseosten raaka-ainetta, kuin oli tämä romanialainen luomuna myyty rapsipuriste-erä.

 

 

Muistelen, että erästä taidettiin löytyy viitisenkymmentä salmonellapitoista eränäytettä.

 

 

******************

 

 

Kuluvan viikon alussa sai laajaa huomiota tutkimus, jonka lopputulema oli, että luomuviljelyllä on suurempi haitallinen ilmastovaikutus kuin tavanomaisella viljelyllä.

 

 

Luomun suurempi ilmastorasitus perustuu sille, että pienten luomusatojen vuoksi luomupinta-alaa tarvitaan paljon enemmän kuin tavanomaisessa viljelyssä, jotta päästään samaan satomäärään.

 

 

Asia on yksinkertainen, sillä maailman väestö tarvitsee satotonneja, koska viljelyksessä olevat hehtaarit eivät kenellekään takaa riittävästi ravintoa.

 

 

Alhaiset luomusatomäärät per hehtaari merkitsevät globaalisti sitä, että luomuviljelyalan kasvaminen vaatii sademetsien lisääntyvää raivaamista tropiikissa, jotta saisimme maailman kansat ravittua.

 

 

Kiitän professori Stefan Wirsenius´ta Chalmersin teknillisestä korkeakoulusta, joka julkaisi tutkimustuloksen ja kiitän myös niitä maatalousalan lehtiä sekä muita julkaisuja, jotka kertoivat meille monille toki tiedossa olleen asian!

 

 

 

-Esko Erkkilä-