Uudenkaupungin automuseo ei pidä ääntä itsestään

Torstai 7.10.2010 - -Esko Erkkilä-

Sain vierailla Uudenkaupungin automuseossa syyskuun lopulla.

 

Uudenkaupungin automuseo sijaitsee Metso Oyj:n omistaman Valmet Automotive Oy:n vieressä. Valmet Automotive Oy on Suomen ainoa autoja valmistava yritys.

 

Uudenkaupungin Automuseo ei pidä ääntä itsestään - sillä ei ole esimerkiksi nettisivuja lainkaan! Tähän asiantilaan soisi pikaisen muutoksen, sillä museossa on paljon mielenkiintoista nähtävää.

 

Uudenkaupungin Automuseossa on useita erillisiä osastoja.

 

Autoilun historiaa esittelevällä osastolla on monia 1900-luvun alkupuolelta 1980-luvulle saakka olevia historiallisia autoja. Osasto on liian pieneen tilaan ahdettu ja sen vuoksi autokaunottaret eivät ole täysin edukseen.

 

Saab-historiaa esittelevä osasto antaa kattavan kuvan Saab`n mallikehityksestä. Osastolla on tutut 95- sekä 96-mallit useina yksilöinä, mutta siellä on mm. joitakin Saab´n kehitysversioita, jotka jäivät joko prototyyppiasteelle tai muutaman auton valmistuserän suuruisiksi kokeiluiksi. Osastolla selviää mm. se, että poliisille toimitettiin vv. 1970…1990 yhteensä 2.645 Saab-autoa.

 

Uudenkaupungin autotehtaan tuotanto on kattavasti esillä omalla osastollaan. Esillä ovat ne lukuisat merkit, joita Uudenkaupungin Autotehtaalla on valmistettu.

 

Autokorjaamomuseo on oma hieno osastonsa.

 

Autokorjaamomuseo on Vakka-Suomen Autoteknillisen Yhdistyksen suunnittelema ja toteuttama. Se esittelee autokorjaamoperinnettä, poltto- ja voiteluaineiden jakelua sekä suomalaisen autonrakennuksen historiaa.

 

Autokorjaamomuseossa on "kalustettuna" kolme erillistä autokorjaamoa. Ne ovat vuosilta 1915, 1929 ja nuorin vuodelta 1960.

 

Museon helmi on Korvensuu 1913 - auto. Se on kahden hengen avoauto, joka on kokonaan Suomessa suunniteltu ja valmistettu - auton valmistaja on Korvensuun Maanviljelyskonetehdas Mynämäeltä. Auton kotimaisuusaste on yli 90 % ja ainoat vieraat osat siinä ovat magneetto, sytytystulpat, taka-akselin laakerit ja renkaat.

 

Käynti Uudenkaupungin Automuseossa kannattaa, sillä siellä näkee mielenkiintoista sellainenkin henkilö, jolle autot eivät ole maailman tärkein asia.

 

Toivon, että museon taustavoimat saavat aikaiseksi nettisivut, sillä ne varmaan auttaisivat suurta yleisöä nykyistä paremmin löytämään Uudenkaupungin ja siellä vaikkapa Automuseon.

 

-Esko Erkkilä-

Herukka-reitille kaavoituksessa tilaa ja Toivosen Rauta Oy ojennukseen

Keskiviikko 6.10.2010 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Irene Roivainen ja valtuuston jäsenet tapaavat tamperelaisia asukastilaisuuksissa. Kaupungin nettisivuilla luvataan, että tilaisuuksiin kaikki ovat tervetulleita esittämään kysymyksiä ja keskustelemaan ajankohtaisista, kaupunkia koskevista asioista.

Olin mukana tiistaina 5.10. 2010 klo 18.00-20.00 Pohjois-Hervannan koulun juhlasalissa, kun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Roivainen ja kahdeksan kaupunginvaltuutettua tapasivat kuntalaisia.

Kaupunginvaltuutetut olivat:

• Olli-Poika Parviainen (vihr.)
• Heikki Luoto (ps.)
• Mikko Kriikku (kesk.)
• Leena Rauhala (kd.)
• Sofia Vikman (kok.)
• Laila Räikkä (SKP)
• Ilpo Sirniö (sdp)
• Anna Kontula (vas.)

Kuntalaisia oli paikalla harvinaisen paljon eli 25 asukasta - toki muutama "asukas" oli paikalla virkansa puolesta eli esim. alue-Alvareiden vetäjinä.

Asukastilaisuuden aluksi Hervanta-aktiivi Ari Hyvärinen esitteli Kaakkois-Alvarin ideoiman Herukka-reitin. Herukka-reitin alkusanat on kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Irene Roivaisen mukaan lausunut kymmenkunta vuotta sitten hänen miehensä Pauli Välimäki - reitin nimi oli silloin Hervanta-reitti.

Joka tapauksessa Herukka-reitti on nyt saamassa ilmaa siipiensä alle. Vakaana todisteena se, että tässä asukastilaisuudessa kaikki valtuutetut lupasivat toimia Herukka-reitin puolesta.

Herukka-reitti on maastoon muodostettava kävely- ja hiihtoreitti, joka tulee kiertämään Hervannan.

Reitille kertyy pituutta 13 kilometriä. Reitistä on nyt valmiina 5 kilometriä ja toivotaan, että reitti valmistuu pienissä palasissa. Jokseenkin kaikki reitin alle tuleva maa on Tampereen kaupungin omistuksessa.

Herukka-reitin uhkana on ainakin kolme kaavahanketta. Asukastilaisuudessa toivottiin, että uhkana olevat kaavahankkeet toteutettaisiin siten, että Herukka-reitti voisi toteutua.

Mainittakoon, että sana Herukka pohjautuu tässä tapauksessa kolmen kaupunginosan nimeen; Hervanta, Rusko ja Kaukajärvi.

Toinen tilaisuuden keskeinen asia oli Toivosen Rauta Oy:n toiminta Houkanjoen, Vihinojan ja sitä kautta aina Pyhäjärven pilaamiseksi.

Toivosen Rauta Oy:n toiminta oli edellisen kerran esillä kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Roivaisen asukasillassa Kaukajärvellä 13.04.2010.

Olin paikalla siinäkin tilaisuudessa ja muistan vallan hyvin, kun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja sekä läsnä olleet kaupunginvaltuutetut lupasivat "heti huomenna" puuttua asiaan. Laila Räikkä osoitti huonomuistisuutensa, kun totesi, että hänellä on hämärä muistikuva asiasta. Tarkistin laatimastani muistiosta, että ainoastaan Laila Räikkä oli Roivaisen lisäksi valtuutetuista paikalla Kaukajärvellä ja nyt.

Toivosen Rauta Oy:n saamasta lisäluvasta oli Ilpo Sirniöllä selkeä kuva, kun hän muisti lupaehtojen ehtona olleen jätteenkäsittelylaitoksen pihan "kaukaloinnin" sekä aluetta ympäröivän aidan korottaminen. Onkohan lupaukset hoidettu?

Sauli Sidoroff otti asian esille nyt ja samoin hän teki Kaukajärvellä 13.04.2010. Esko Vuoristo käytti asiallisen puheenvuoron ja totesi, että Kaukajärvellä luvattiin puuttua asiaan.

Myös minä käytin asiasta puheenvuoron ja totesin olevani hyvilläni, kun pystyimme taannoin estämään saman yrityksen pyrkimykset aloittaa jätteenkäsittely Viljakkalan vanhalla kaatopaikalla. Aiemmin sama jätealan yritys sai pakit Ruoveveltä.

Toivosen Rauta Oy on pilannut Houkanjoen, jonka vettä monet vierasmaalaiset käyttävät kasteluvetenään joen läheisyydessä olevilla kasvimaillaan. Sidoroff´n mukaan myös jotkut suomalaiset käyttävät Houkanjoen vettä kasteluvetenä, mutta useimmat noutavat puutarhavihannestensa kasteluveden muualta.

Kaakkois-Alvarin vetäjä Sirpa Koivu totesi aiheellisesti yhteenvedossaan, että kaupunginvaltuutetut ovat nyt lupautuneet hoitamaan Herukka-reitin kaavoitusasiat kuntoon sekä huolehtimaan, että Toivosen Rauta Oy:n toiminta muuttuu lupaehtojen mukaiseksi.

-Esko Erkkilä-

Työpajatyöskentelyä Tampereelle suunnitellun jätteenpolttolaitoksen sijoituspaikkavaihtoehdoista

Tiistai 5.10.2010 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Sähkölaitos -yhtiöt ja Pirkanmaan Jätehuolto Oy suunnittelevat hyö-tyvoimalaitosta (Tammervoima) Tampereen alueelle. Voimalaitoksen tehtävänä on tuottaa kaukolämpöä Tampereelle ja sähköä valtakunnan verkkoon. Suunnitellussa voimalaitoksessa käytetään pääasiallisena polttoaineena jätettä, joka on peräisin kotitalouksilta, julkisesta ja yksityisestä palvelutoiminnasta sekä kaupasta ja teollisuudesta.

 

 

Nyt on käynnissä hankkeen ympäristövaikutusten arviointi (YVA). Hankkeessa on neljä sijoituspaikkavaihtoehtoa: Lielahti, Rusko, Peltolammi ja Tarastenjärvi. Virkahenkilöt pyrkivät hämäämismielessä käyttämään Peltolammin sijoituspaikkavaihtoehdosta nimeä Sarankulma".

 

 

Osana hankkeen YVA-prosessia jokaisen sijoituspaikkavaihtoehdon lähiympäristön edustajille on järjestetty oma työpajatilaisuus.

 

Osallistuin Palokallion Omakotiyhdistys ry:n edustajana Peltolammin koululla keskiviikkona 29.9.2010 järjestettyyn työpajaan, jossa käsiteltiin Peltolammin sijoituspaikkavaihtoehtoa.

 

Paikalla oli edustajia 14 eri yhteisöstä, sillä edustettuina olivat;

 

• Etelä-Alvari
• Peltolammiseura
• Toivion omakotiyhdistys ry
• Palokallion omakotiyhdistys ry
• Pirkkalan Hiihtäjät ry
• Härmälän oky
• Partolan osakaskunta
• Toivion päiväkotiryhmä
• Toivion koulu
• Pirkkalan ympäristöyhdistys ry
• Toivion koulun vanhempainyhdistys
• Peltolammin koulun vanhempainyhdistys
• Multisillan koulun vanhempainyhdistys
• Multisillan Lähiöyhdistys ry

 

Hyötyvoimalahankkeen etenemisaikataulu merkitsee asemakaavoituksen aloittamista jo tänä vuonna, ympäristölupahakemuksen tekemistä ensi vuonna ja rakentamisen suunnitellaan aloitettavan v. 2012.

 

Peltolammin taakse suunnitellulla hyötyvoimalahankkeella on alueellisesti monta kilpailijaa.

 

Logistiikkakeskus, Tampereen tavaraliikenteen järjestelyratapiha, kolmostien ns. Puskiaisten oikaisu ja Tampereen läntinen ohitusrata ovat suunnitelmissa samoille alueille hyötyvoimalan (=jätteenpolttolaitos) kanssa.

 

Jäte- ja tuhkakuljetuksia vajaan 4 minuutin välein

 

 

Peltolammille suunnitellun hyötyvoimalan liikenneyhteydet olisi erittäin hankalat toteuttaa.

 

Liikenneväylänä on suunniteltu Patamäenkadun kautta suuntautuvaa vaihtoehtoa. Ennen Patamäenkadulle pääsyään jäteautot huristelisivat monilla nyt kohtuullisen rauhallisilla katuosuuksilla.

 

Työpajassa totesimme, että jatkossa liikenne suuntautuisi Kurikan eritasoliittymän kautta Toivion omakotialuetta hipoen "itse tapahtumapaikalle". Tätä vaihtoehtoa työpaja piti viimeiseen saakka vastustettavana, mutta suunnittelijoiden todennäköisesti ajamana.

 

Kolmas todennäköinen liikennöintivaihtoehto olisi Sääksjärven eritasoliittymästä Lempääläntien yli ja siitä edelleen nykyisiä ulkoilumaastoja halkoen jätteenpolttolaitoksen tontille.

 

Liikennemäärät tulevat olemaan hyötyvoimalalle valtavat. YVA-laskelmissa keskikuormakooksi lasketaan pakkaavilla jäteautoilla 7 tonnia/auto. Jätettä tullaan laitokselle kuljettamaan 180.000 tonnia vuodessa.

 

Jätteen lisäksi kuorma-autoliikennettä aiheuttaa tuhkan kuljettaminen. Tuhkaa syntyy 24.000 tonnia vuodessa ja laskelmissa sen poiskuljettaminen tapahtuu 35 tonnin täysperävaunuautoilla.

 

Jäte- ja tuhkakuljetukset merkitsevät, että polttolaitokselle johtavalla liikenneväylällä tulee kulkemaan kuorma-auto 3 minuutin ja 54 sekunnin välein. Tätä tapahtuu viitenä päivänä viikossa klo 07.00 alkaen ja ralli päättyy vasta klo 22.00!

 

Työpajan osanottajat olivat yksimielisiä, että Peltolammi ei ole sopiva paikka Tammervoiman suunnittelemalle hyötyvoimalalle.

 

Yhtä yksimielisiä työpajan osanottajat olivat, että Tarastenjärvi on ainoa oikea paikka suunnitellulle laitokselle.

 

-Esko Erkkilä-

S-ryhmässä toimihenkilöiden valta on kasvanut liikaa luottamushenkilöiden kustannuksella

Maanantai 4.10.2010 - -Esko Erkkilä-

Ministeri Heikki Haavisto on puuttunut Pellervo-Seuran osuustoimintaseminaarissa siihen, että S-kaupparyhmässä toimihenkilöiden valta on kasvanut luottamushenkilöiden kustannuksella.

 

Haavisto ihmettelee, että alueosuuskauppojen hallitusten puheenjohtajana toimii kyseisen alueosuuskaupan toimitusjohtaja! Ei missään muussa organisaatiossa toimita niin!

 

Arvostettu ministeri kummastelee myös sitä, että SOK:n hallitus koostuu SOK:n toimihenkilöiden ohella yksinomaan alueosuuskauppojen toimitusjohtajista.

 

Lähemmäs käytäntöä ja tavallisen kuluttajan arkea ministeri Haavisto tulee siinä, kun hän peräänkuuluttaa hyvin kannattavan S-ryhmän voittojen jakamista suurempina bonuksina asiakasomistajille. Toisena vaihtoehtona Haavisto esittää hintojen alentamista.

 

Haavisto ihmettelee, että S-ryhmä panostaa Suomesta keräämiään voittoja toiminnan laajentamiseen ulkomaille tai panostamista kokonaan uusille toimialoille.

 

Pitääkö Prismoja rakentaa kasapäin Tallinnaan ja ympäri Viroa?

 

Onko oikein, että kotieläintuotteiden tuotantoketju on teurastamoja ja meijereitä lukuun ottamatta pian S-ryhmän hallussa?

 

Autoilija tuntee olevansa monopolin kynittävänä, kun jokaisen mutkan takana alkaa olla taivaisiin kurottava ABC-huoltamon mainospylväs tismalleen samoin polttoainehinnoin koko maassa.

 

Ministeri Heikki Haaviston ajatuksiin on siis helppo yhtyä.

 

On hyvä, että S-ryhmän mammuttitaudin ottaa esille arvostettu henkilö, joka tunteen perinjuurin suomalaisen osuustoiminnan.

 

S-ryhmän virkamiehistyminen on kuluttajan kannalta suuri vaara. Toimihenkilöillä on tiukat tuloksentekotavoitteet ja niihin pääsemiseksi helposti unohtuu osuustoiminnan perusajatus. Kääntyykö osuustoiminnan luoja Hannes Gebhard haudassaan?

 

Taannoinen Hankkija toteutti asiakkaidensa mielihaluja niin innokkaasti, että toiminta päätyi surkeaan konkurssiin. Näinkään ei saa tapahtua, mutta nykyinen S-ryhmä alkaa olla toiminnassaan varsin lähellä tuloksenteon toista laitaa - tulosta tehdään niin, että ranteita pakottaa ylettömästä rahantulosta.

 

S-ryhmän luottamushenkilöistä merkittävä osa on Suomen Keskustaa kannattavia. Keskustalaisilla luottamushenkilöillä on suuri vastuu S-ryhmän vastuullisesta kehittämisestä.

 

Ensimmäinen vaihe on luottamushenkilöiden roolin palauttaminen sille tasolle, että he voivat ohjata kaupparyhmän toimintaa. Valtaa ei koskaan anneta, vaan se otetaan - S-ryhmässä toimihenkilöt ovat ottaneet vallan luottamushenkilöiltä.

 

Toimihenkilöiden vallankaappaus S-ryhmässä vastaa virkamiesten ylivaltapyrkimyksiä kunnalliselämässä. Ilmiö on siis tuttu, sillä vallalla on taipumus siirtyä virkamiesten ja toimihenkilöiden hallintaan.

 

Toivon, että kunnissa ja osuustoiminnassa toimivat luottamushenkilöt muistavat vastuunsa ja säilyttävät heille annetun vallan itsellään. Se on kuntalaisten sekä kuluttajien etu ja sitä näkökulma ei saa sumentaa.

 

-Esko Erkkilä-

Mikko Alatalolla oli vahva osuus Keskusta-risteilyn onnistumisessa

Sunnuntai 3.10.2010 - -Esko Erkkilä-

Suomen Keskustan tamperelainen kansanedustaja Mikko Alatalolla oli suuri osuus Riikaan suuntautuneen Keskustan suurristeilyn onnistumisessa.

 

Mikon - ja hänen säestäjänsä Jammi Humalamäen - osuus alkoi jo Länsisatamassa, kun risteilyväki saapui terminaaliin. Tamperelaisena oli mukava seurata, kun jälleen kerran näki Mikon kautta maan nauttiman suuren suosion ja arvostuksen.

 

Mikon Känkkäränkkätuokio m/s Baltic Princess-laivan Iskelmäbaarissa oli pikkuväen suosikkitapahtuma - myös me vanhemmat risteilyvieraat nautimme Känkkäränkkätuokiosta.

 

Jos känkkäränkkä on yllättämässä, pitää painaa naurunappulaa, opasti Mikko. Mikko ohjeisti, että naurunappula löytyy vieruskaverin kaulalta, "sieltä solisluun alapuolelta".

 

Mikko toivoi, että känkkäränkkä tulisi päälle vain kerran viikossa!

 

Krokotiili Niilo Niili, Suojelusenkeli, Takapenkin räpätys ja "Tytöt tahtoo pitää hauskaa" olivat känkkäränkkätuokion lopuksi Mikon ja Jammin esittämät kappaleet.

 

 

Sali oli täynnä, kun Mikko aloitti yhteislaulutilaisuutensa "Itämeren aalloilla". Järjestelyt pelasivat, sillä järjestäjät olivat varanneet laulumonisteita riittävästi, jotta oudommatkin kappaleet osattiin koko joukolla laulaa.

 

Puoluesihteeri Timo Laaninen ja Pirkanmaan Ritva Männistö sekä Pirkko Vuolle muodostivat todellisen "ammattilaistrion", kun lauloimme Mikon johdolla yhteislauluja.

 

Tunnelma on Mikko Alatalon esiintymisissä aina korkealla. Mikko osaa ottaa yleisönsä!

 

Tiedämme Mikon kyvyt parlamentaarikkona ja toivotamme hänelle menestystä ensi kevään vaaleissa, kun hän tavoittelee kolmannelle peräkkäiselle kaudelleen kansanedustajaksi. Mikko omaa laajaa suosiota koko maassa ja uskomme, että hänen poliittiset ja musikaaliset kykynsä takaavat osaltaan hyvän vaalimenestyksen koko sille keskustalaiselle pirkanmaalaisporukalle, joka tavoittelee hienoa lopputulosta kevään vaaleissa!

 

-Esko Erkkilä-

Suomella on edustava ja asiantunteva pääministeri - koko hallitus pärjäsi haastattelutunnilla erinomaisesti!

Perjantai 1.10.2010 - -Esko Erkkilä-

Eduskunnan televisioidulla kyselytunnilla torstaina 30.9.2010 tuli kaikille selväksi, että meillä on asiantunteva ja edustava pääministeri.

 

Vasemmisto-oppositio yritti hiillostaa pääministeri Mari Kiviniemeä monen henkilön voimin, mutta hiillostus jäi tuloksettomaksi.

 

Pääministeri Kiviniemi osoitti asiantuntemuksensa ja pystyi torjumaan kaikki vasemmiston räksytykset.

 

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen urputti tapansa mukaan suurella äänellä ja antaumuksella suurtuloisten ja vähätuloisten eriarvoisuudesta. Olin tyytyväinen, että pääministeri muistutti oppositiota mm. ruuan arvonlisäverokannan alentamisesta, joka on vähäväkisten tukemista parhaimmillaan.

 

Kyselytunnin edistyessä Urpilainen ja Arhinmäki myötäjuoksijoineen totesivat Kiviniemen, Pekkarisen sekä Rehulan olevan talouden asiantuntijoita ja luopuivat räksyttämisestään.

 

Kansanedustaja Toimi Kankaanniemi otti esille säätiölain valmistelun. Kankaanniemi mainitsi Nuorisosäätiön lisäksi esille demarikompastelijat eli Riihisäätiön sekä Urheilusäätiön.

 

Urheilusäätiö on Paavo Lipposen johdolla tukenut mm. sosiaalidemokraattien Tarja Halosen ja Jani Sievisen vaalikampanjoita. Urheilusäätiö otti saamistaan ojennuksista opikseen ja on luvannut jatkossa olla tukematta ehdokkaita - mistähän demarit nyt joutuvat repimään Urheilusäätiön heille osoittamat vaalituet?

 

Televisioitavat haastattelutunnit ovat tärkeä elementti politiikan avaamisessa kansalaisille. On hyvä, että hallitus oli lähes täysilukuisena vastaamassa kansanedustajien kysymyksiin.

 

Uskon, että kyselytunti ja sen televisiointi ovat opposition kannalta kiusallisia, sillä niiden kuluessa kansalaisille selviää opposition onttous räksytyksilleen.

 

-Esko Erkkilä-

Suomen Keskustan onnistunut suurristeily Riikaan

Torstai 30.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Suomen Keskusta järjesti omalle väelleen suurristeilyn Helsingistä Riikaan 25. - 27.9.2010 m/s Baltic Princess-laivalla.

 

Suurristeily toimi ensi kevään eduskuntavaalien lähtölaukauksena. Risteilyllä oli hyvä tunnelma - kaikesta näki, että keskustaväki lähtee luottavaisena viiden ja puolen kuukauden kuluttua järjestettäviin eduskuntavaaleihin.

 

Olin risteilyllä mukana ja voin vakuuttaa, että tunnelma risteilyllä oli luottavainen. Keskustalla on kaikki eväät päästä Suomen suurimmaksi puolueeksi jo kolmannen kerran peräkkäin.

 

Erityisen tyytyväinen voi olla nuorten suuresta osanotosta risteilylle. Julkisuudessa Keskustaa mainitaan menneisyyden kansanliikkeeksi, mutta todellisuus on vallan toista.

 

Risteilyllä oli koko matkan ajan korkeatasoisia seminaareja ja ajankohtaiskeskusteluja, joissa olivat mukana raskaan sarjan suomalaiset vaikuttajat.

 

Keskustan monet ministerit olivat pääministeri Mari Kiviniemen johdolla mukana. Osan keskustaministereistä oli jäätävä koti-Suomeen, sillä hallituksen on oltava koko ajan päätösvalmiina.

 

Ministereistä mukana olivat ympäristöministeri Paula Lehtomäki, maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila, sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula ja kuntaministeri Tapani Tölli. Pääsin keskustelemaan kaikkien ministereiden kanssa.

 

Europarlamentaarikoista mukana olivat Anneli Jäätteenmäki sekä Riikka Manner.

 

Tamperelaisista kansanedustajaehdokkaista mukana olivat Vilhartti Hanhilahti ja Mikko Alatalo.

 

Useat Pirkanmaan keskustalaiset kansanedustajaehdokkaat olivat tukijoukkoineen mukana risteilyllä.

 

Keskustan piiritoimistolta olivat menossa mukana Keskustan Pirkanmaan piirin toiminnanjohtaja Ritva Männistö sekä Keskustanaisten Pirkanmaan piiri ry:n toiminnanjohtaja Pirkko Vuolle - he kunnostautuivat monessa asiassa; erikoisesti Ritva ja Pirkko pääsivät esille mainioina laulajina Mikko Alatalon vetämässä yhteislaulutilaisuudessa.

 

Olen tyytyväinen, että pääsin risteilylle mukaan. Risteily osoitti laajalle kenttäväelle ja mukana seuranneelle mediaväelle, että Keskusta on menossa kohti hyvää vaalitulosta.

 

-Esko Erkkilä-

Suomi-konepistooli - itsenäisyytemme eräs merkittävä takaaja

Keskiviikko 29.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Sain taannoin osallistua tilaisuuteen, jossa käsiteltiin Suomi-konepistoolia ja sen merkitystä Talvisodan sekä Jatkosodan taisteluissa.

 

Kyse ei ollut aseharrastajien tai reserviläisten järjestämästä tilaisuudesta, vaan keskustelimme laajalla joukolla sotiemme muistoista ja keskityimme Suomi-konepistoolin rooliin viime sodissamme.

 

Suomi-konepistoolin suunnittelija on Aimo Johannes Lahti. Hänellä on pirkanmaalaiset juuret, sillä Lahti syntyi Viialassa 28.4.1896.

 

Lahdella ei ollut kummoistakaan teknillistä koulutusta, mutta se ei estänyt hänen nousemistaan suureksi asekeksijäksi.

 

Aimo J. Lahti ei saanut keksijänuransa alkutaipaleella mitään tukea valtiolta. Vasta, kun amerikkalaiset yrittivät 1930-luvun alkupuolella ostaa hänet suurella rahalla palvelukseensa, heräsivät myös maamme hallituspiirit.

 

Suomen hallitus ja Aimo J. Lahti allekirjoittivat sopimuksen, jolla Lahti sai korvauksen aiemmista ja tulevista asekeksinnöistään sekä turvatun aseman aseiden kehittäjänä Suomen armeijalle.

 

Talvisodan aikana Suomi-konepistooleja oli käytössä vasta 3.200 kappaletta, mutta Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkaessa niitä Suomen Puolustusvoimilla oli jo 53.000 kappaletta.

 

Suomi-konepistoolit valmistettiin Tikkakoskella alkuaan Tikkakosken Rauta- ja Puuteollisuusosakeyhtiön tuotantona. Yrityksen toinen tunnettu tuotemerkki Suomi-konepistoolin ohella on Tikka-ompelukone.

 

Suomi-konepistooli oli tehokas ase sodissamme. Se kuului monen sotilaan aseistukseen. Lukemattomat kahakat ratkaistiin sen avulla suomalaisten voitoksi. Juoksuhautojen vyörytyksessä se oli tehokas ase.

 

Olen 1960-luvulla asevelvollisuuteni suorittaneena luonnollisesti käyttänyt Suomi-konepistoolia. Myöhemmissä kertausharjoituksissa se on tullut entistäkin tutummaksi.

 

Kuvailisin Suomi-konepistoolia aseeksi, jolla on "pehmeä" ampua. Konepistoolin käyttäjä ei osaa ampuessaan arvostaa aseen tehoa - vasta perehtyminen aseen tehoon antaa oikean kuvan sen ominaisuuksista.

 

Meillä oli tilaisuudessa mahdollisuus tutustua deaktivoituun Suomi-konepistooliin. Tuttu ase, jonka purkamisessa ja kokoamisessa on varusmiesaikana ja myöhemmin kertausharjoituksissa vietetty paljon aikaa.

 

Suomi-konepistoolin luoja Aimo J. Lahti teki merkittävän keksijänuran. Osaltaan hänen ansiostaan Suomi säilytti itsenäisyytensä.

 

-Esko Erkkilä

Jouduin olemaan eri mieltä pormestarin kanssa - asukkaat olivat samaa mieltä kanssani!

Tiistai 28.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunki järjesti pormestarin asukasillan Peltolammin koululla 21.9.2010.

 

Tilaisuuteen oli erityisesti kutsuttu Peltolammin ja sen lähialueiden asukkaita, mutta paikalle sai tulla asukkaita kaikkialta Tampereelta.

 

Kutsua oli noudattanut kuutisenkymmentä asukasta pääosin Peltolammilta, Multisillasta sekä Palokalliolta.

 

Olin paikalla lähes tilaisuuden loppuun saakka - valitettavasti jouduin poistumaan hieman ennen tilaisuuden päättymistä, sillä oli kiirehdittävä seuraavaan palaveriin.

 

Pormestari Timo P. Nieminen avasi tilaisuuden.

 

Nieminen kosketteli eteläisen Tampereen viimeaikaisia tapahtumia ja näki ne asukkaiden vinkkelistä positiivisina.

 

Ikean rakentuminen moottoritien toiselle puolelle, Ikano-tavaratalon rakentamissuunnitelmat Ikean viereen ja Peltolammin tiivistysrakentaminen ovat pormestarin mielestä asukkaiden kannalta positiivisia asioita.

 

Ne tulevat Timo P. Niemisen mielestä nostamaan asuntojen hintoja Peltolammilla ja lähiseudulla ja siten tuovat kaikkea hyvää asukkaille. Lakalaivan kaavoituksen eriyttämien Lahdesjärven kaavasta takaa hyvän kaavoituksen Peltolammin lähialueelle.

 

Sulkavuoreen suunniteltua jätevedenpuhdistamoa ja Peltolammille suunniteltua jätteenpolttolaitosta Nieminen ei sentään maininnut Peltolammille autuutta tuovina kohteina.

 

Pyysin illan edetessä puheenvuoron ja tilaisuuden puheenjohtajana toiminut pormestarin erityisavustaja Pauli Välimäki sen myös minulle antoi.

 

Annoin tunnustusta pormestari Timo P. Niemisen näkemyksille Tampereen kaupungin kehittämisestä. Sanoin kuitenkin puheenvuoroni alussa, että haluan tuoda esille asukkaiden mielipiteitä pormestarin mainioiksi kertomista hankkeista ja asukasmielipide ei niiden kohdalla ole lainkaan myötäsukainen.   

 

Totesin, että Ikean sullominen ahtaalle paikalla Tampereen rajojen sisäpuolelle oli hölmöä hommaa. Ikean tontin ja sen vaatimien liikenneväylien rakentaminen vaati älyttömät räjäytystyöt ja niiden aiheuttamat suurimmat vahingot ovat edelleen korvaamatta.

 

Kerroin, että Peltolammin vaihtoehto jätteenpolttolaitoksen sijoittamiseksi Peltolammille on varmaan pelkää vaihtoehtojen etsintää hankkeen YVA-tarkastelua varten ja siinä järki voittaa ja jätteenpolttolaitos rakennetaan Tarastenjärven kaatopaikalle.

 

 Totesin, että asukkailla on huoli Sulkavuoreen suunnitellun jätevedenpuhdistamon louheista, joita saattaa syntyä jopa 1.200.000 kuutiometriä. Välivarastoidaanko ne eteläisen Tampereen alueella ja missä? Räjäytetäänkö ne murskeeksi jossain Peltolammin, Multisillan, Palokallion, Härmälän tai Koivistokylän alueella? Mitkä ovat räjäytysten vaikutukset asunnoille ja omakotitaloille? Kysymyksiä Sulkavuoren tiimoilta riittää.

 

Kerroin Peltolammin tiivistysrakentamisesta asukkailla olevan tyystin toinen näkemys kuin pormestarilla. Peltolammilaiset eivät kaipaa alueensa rauhan häirintää ja siten torjuvat alueen tiivistysrakentamisen.

 

Painotin, että virkamiesten pitäisi lopettaa tiivistysrakentamissuunnitelmansa, sillä alue on lentomelualuetta ja siten asuinrakentaminen Peltolammille ei ole lainsäädännöllisestikään mahdollista. Miksi euroja hutlataan turhaan työhön?

 

Lopuksi esitin tiettyä hyvitystä sille, että eteläinen Tampere on joutunut ja joutuu kantamaan raskaan vastuun Tampereen kehittymisestä.

 

Peltolammi ja sen lähialueet ovat viihtyisiä asuinalueita. Alueiden kerrostalot, rivitalot ja omakotitalot sijaitsevat pääosin kaupungin vuokratonteille. Alkuperäiset vuokrasopimukset ovat katkolla lähivuosina ja silloin…

 

…Tampereen kaupungin pitäisi pidättäytyä suurilta vuokrankorotuksilta.

 

Puheenvuoroni oli maltillinen, mutta sen sanoma oli selkeä. Halusin siinä tuoda esille laajan alueen asukasmielipiteen rakentavassa mielessä.

 

Uskon onnistuneeni, sillä mm. pormestari taisi kommentoida sitä tuoreeltaan myötämielisesti.

 

Korostan, että arvostan pormestari Timo P. Niemisen toimintaa Tampereen kehittämisessä ja toivon, että kommenttipuheenvuoroni edistää tamperelaisen asukasmielipiteen huomioimista lopullisia päätöksiä tehtäessä.

 

Läsnäollut yleisö kommentoi puheenvuoroani kättentaputuksin ja olen seuraavina päivinä saanut mukavasti kannustavia puhelinsoittoja ja teksti- sekä sähköpostiviestejä.

 

Toivo elää eteläisellä Tampereella synkistä pilvistä huolimatta!

 

-Esko Erkkilä-

Lumetta vai todellista asukasvaikuttamista?

Maanantai 27.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Olen seurannut Tampereen kunnallispolitiikkaa aktiivisesti kymmenkunta vuotta ja viime vuodet ollut jopa pienenä osallisena siinä.

 

Kehitys on asukasvaikuttamisen kannalta mennyt parempaan suuntaan, mutta koko ajan pitää kysyä, että onko kyse sittenkin lumeesta. Onko asukasmielipiteellä vaikutusta kunnallisiin päätöksiin?

 

Omaan pientä kokemusta Tampereen kunnalliselämästä "pysähtyneisyyden ajalta", ajalta jolloin aseveliakseli hallitsi kaupunkia. Aseveliakselin muodostivat demarit ja kokoomus.

 

Kaupunginjohtaja oli perinteen mukaan demari. Tampereen viimeinen kaupunginjohtaja oli Jarmo Rantanen ja hänen aikanaan ei tunnettu käsitettä asukasvaikuttaminen.

 

Omaan siitä henkilökohtaista kokemusta, sillä Palokallion Omakotiyhdistys pyrki Rantasen puheille niiden kiemuroiden alkutahdeilla, jotka sitten päättyivät onnettomaan Ikea-ratkaisuun. Ei puhettakaan, että kulmahuoneen ovi olisi avautunut asukkaille!

 

Pormestarijärjestelmään siirtyminen on tuonut ainakin tiettyä avoimuutta ja ainakin instrumentteja asukasvaikuttamiseen.

 

Pormestarin asukasillat, kaupunginvaltuuston puheenjohtajan asukasillat ja erityisesti Alvari-toiminta ovat antaneet asukkaille välittömän mahdollisuuden keskustalla päättäjien kanssa sekä saada tietoa kaupungin päätöksenteosta.

 

Pormestarin asukasilta Peltolammin koululla 21.9.2010 oli esimerkki osin hyvästä, mutta osin myös heikosti toteutetusta asukastilaisuudesta.

 

Pormestari Timo P. Nieminen osaa nähdä asiat positiivisena ja se oli hänen vahvuutensa myös tässä asukasillassa. Niemisen tapa sanoa asiansa lyhyesti on suuri plussa.

 

Timo P. Nieminen osasi käsitellä avauspuheenvuorossaan Peltolammin ja sen lähialueiden asioita eli juuri niitä asioita, jotka kiinnostivat illan yleisöä.

 

Illan toinen onnistuja oli liikenneinsinööri Jukka Kyrölä. Hänen täsmälliset ilmaisunsa olivat poikkeus illan jaarittelija-esiintyjien jorinoista ja siten kiinnostavia, vaikka läheskään kaikkiin Kyrölän esittämiin mielipiteisiin ei voinut yhtyä.

 

Apulaispormestari Perttu Pesä oli illan epäonnistujia ja nimenomaan esitysteknisesti. Tämä on hämmästyttävää, sillä näyttelijän ja esiintyvän taiteilijan taustalla olevalta henkilöltä odottaisi toista.

 

Perttu jaaritteli esittämiään asioita tavattoman pitkään ja kuulijoita alkoi nukuttamaan. Pääosassa Pertun esitystä oli se, että hänellä oli kiire poikien Suomi-Ranska -maaotteluun, jota samaan aikaan pelattiin Tampereella.

 

Osansa Pertun epäonnistumisesta saa kantaa tilaisuuden puheenjohtajana toiminut pormestarin "oikea käsi" Pauli Välimäki. Välimäen olisi pitänyt puuttua pöydän takana olleiden esiintyjien jaaritteluun ja ohjata heitä asiaan.

 

Melkein puuta heinää puhui myös apulaispormestari Kristiina Järvelää tuurannut suunnittelupäällikkö Aila Salmelin. Salmelin ei tuntenut aluetta lainkaan ja sen vuoksi hän jaaritteli latteuksia kaupungin toimista apulaispormestari Järvelän vastuualueella. Salmelinin esiintyminen ei antanut vakuuttavaa kuvaa virkamiesten kyvyistä.

 

Apulaispormestari Anna-Kaisa Ikonen esiintyi tapansa mukaan pirteästi ja iloisen oloisesti. Peltolammin alue on maantieteellisesti hänellekin outo ja sen vuoksi Ikonen keskittyi Tampereen kaupungin linjauksiin ja kosketteli korkeintaan eteläisen Tampereen asioita pintapuolisesti.

 

Peltolammin asukastilaisuudesta jäi mieleen kaksijakoinen tunnelma. Esiintyneistä virkamiehistä toinen - Jukka Kyrölä - tunsi alueen asiat, mutta toiselle - Aila Salmelin - ne olivat hepreaa.

 

Pormestari Timo P. Nieminen tuntee Tampereen kaupungin eri alueet kuin omat taskunsa. Se on suuri vahvuus, kun hän on asukkaiden tentittävänä.

 

Apulaispormestarit Pesä ja Ikonen eivät ilmeisesti paljon liiku kaupungin virastotalolta, sillä perin ohut tuntuma heillä tuntui olleen alueen asioihin. He pyrkivät peittämään tietämättömyytensä latelemalla vastuualueeltaan Tampereen kaupungin kokonaisnäkymiä. Ne eivät asukkaita kovin paljon kiinnostaneet.

 

Puheenjohtajana toiminut Pauli Välimäki onnistui hyvin. Hänen olisi kuitenkin pitänyt patistaa esiintyjiä lyhyempiin puheenvuoroihin, jotta asukkaiden kiinnostus olisi säilynyt.

 

Kokonaisuutena pormestarin asukasilta oli kohtuullisen onnistunut tapahtuma. Kehitettävää on edelleen, mutta oikealla tiellä ollaan.

 

-Esko Erkkilä-

Merenrantakylpylä, jonka huoneista ei ole merinäköalaa

Sunnuntai 26.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Toila on 2.000 asukkaan kunta itä-Vironmaalla. Toilaa luonnehditaan tahtotilaltaan virolaisimmaksi kunnaksi itä-Virossa.

 

Tallinnasta Toilaan on matkaa 180 kilometriä ja  Toilasta  puolestaan Narvaan n. 45 kilometriä.

 

Toila tunnetaan matkailijoiden keskuudessa Toila SPA Hotellista, joka on eräs Viron kylpylöistä. Kylpylä sijaitsee kaunilla paikalla Suomenlahden rannalla. Kerroksia hotellissa on yhdeksän.

 

Kylpylämatkat Toila SPA-kylpylään kuuluvat monen matkatoimiston ohjelmaan.

 

Teimme yhden yön kestäneen pikavierailun Toilan SPA-kylpylään viimekesäisen itä-Viroon suuntautuneen matkamme lopuksi.

 

Toilan SPA-kylpylän historia perustuu Neuvostoliiton aikaan ja siihen, että kylpylä rakennettiin aikanaan palavankiven kaivosmiesten kylpyläksi ja parantolaksi.

 

Kaivosmiehet olivat Neuvostoliitossa arvostettu ryhmä, sillä he saivat normaalin kuukauden pituisen loman lisäksi toisen kuukauden pituisen loman vuosittain kylpylälomaa varten. Käynti palavankiven kaivosmuseossa vakuutti, että kaivosmiehet olivat kylpylälomansa ansainneet.

 

Toilan SPA-kylpylä on siitä erikoinen, että siellä majoittuvista asiakkaista yli puolet on norjalaisia.

 

Norjalaisten suuri osuus on sen syytä, että joskus eräs norjalaismies yöpyi Toilan SPA-kylpylässä ja tykästyi paikkaan. Hän aloitti toiminnan, joka perustui norjalaisten kuljettamiseen Toilan SPA-kylpylään ja sama perinne  - tai paremminkin liiketoiminta - kukoistaa yhä.

 

Eräs toinenkin erikoisuus on Toilan SPA-kylpylässä.

 

Oppaamme tiedusteli meiltä lähtöaamuna viekkaasti, että millainen näkymä teidän huoneestanne avautui Suomenlahdelle.

 

Onneksi kukaan ei alkanut retostelemaan huoneestaan avautuneen komea näkymän Suomenlahdelle. Hotellissa ei ole ainoatakaan huonetta, josta olisi näkymä Suomenlahdelle.

 

Umpiseinät meren puolella perustuvat KGB:n määräykseen, että hotelliin ei saanut vakoiluvaaran vuoksi rakentaa yhtäkään huonetta, joista olisi merinäkymä Suomenlahdelle. Neuvostoliitto pelkäsi, että kylpylästä muodostuu vakoilijoille otollinen paikka, jos hotelliin rakennetaan huoneita merinäköalalla. Kaikkea se kommunismi teetti!

 

Pikavisiitti Toilan kylpylään oli niin antoisa, että ehkä joskus perhekuntamme varaa viikon tai puolen viikon pituisen kylpylämatkan sinne.

 

Kylpylässä on poikkeuksellisen runsaasti erilaisia saunoja - kattotasanteella on erikoisuutena pyöröhirsistä rakennettu suomalainen sauna.

 

Toilan kylpylä on mainio "tukikohta", kun haluaa tutustua tarkemmin itä-Viron matkailukohteisiin. Narva ja Narva-Joesuun kaupungit, Kuremäen nunnaluostari, Valasteen vesiputous, Viron Kultaranta ja Viron pank-rannikon idän puoleinen osuus ovat helposti tavoitettavissa Toilan SPA-kylpylästä.

 

On helppo suositella Toilan SPA-kylpylää rauhallisen loman kylpyläkohteeksi!

 

-Esko Erkkilä-

Kansanedustaja Pertti Virtanen likasi omaa pesäänsä satuhassimaiseen tapaan

Lauantai 25.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Vihreiden europarlamentaarikko Satu Hassi on leppymätön Suomen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin vihaaja. Se on tullut monien tapausten myötä todistetuksi.

 

Torstaina 23.9.2010 eduskunnan kyselytunnilla tamperelainen kansanedustaja Pertti "Veltto" Virtanen liittyi satuhassilaiseksi eli kotikulmiensa katkeraksi vihamieheksi.

 

Virtanen kiihkoili paperista lukemassaan kysymyksessä ja lisäkysymyksessä "Tampereen kaupunginhallitusta" vastaan, kun se hänen mielestään esittää Rantaväylän tunnelin rakentamista.

 

Virtanen onnistui tällä kertaa välttämään kiemuraiset esityskoukeronsa, sillä hän luki sanasta sanaan paperista taustajoukkojensa kirjoittaman kysymyksen ja siihen liittyvän lisäkysymyksen.

 

Virtasen taustajoukot olivat kyhänneet omaa pesää likaavat kysymykset edellisiltana Tampereen valtuustosalissa yleisölle esitetystä Rantatunnelin valmisteluaineistosta. Virtasen vaahtoamat miljoonat olivat siis suuruusluokaltaan oikeat.

 

Virtanen heitti likaa ja sontaa Tampereen ja sen kunnallispolitiikan ylle. Virtanen istuu itse Tampereen kaupunginvaltuustossa, joten hän ei usko omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa, kun Tampereen asioista vaahtoaa Arkadianmäellä.

 

Virtanen ei itse vaivautunut paikalle, kun asiantuntijat selvittelivät Rantaväylän tunneliin liittyviä kysymyksiä Tampereen valtuustosalissa. Kysymystekstit olivat siis syötetyt hänelle. Kenen kädestä Virtanen syö?

 

Kansanedustajat ja euroedustajat on totuttu pitämään oman alueensa puolestapuhujina. Näin haluavat tehdä Satu Hassikin ja Pertti "Veltto" Virtanen vaalien alusaikaan. Edustajapaikan varmistuttua likaa sitten heitetään oikein olan takaa valitsijoiden ja oman alueen kansalaisten silmille ja vähät piitataan kotiseudun parhaasta.  

 

-Esko Erkkilä-

Ajatuksia Etelä-Alvarin Sulkavuorilausunnon hienosäätämiseksi

Perjantai 24.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Etelä-Alvari on jättämässä mielipiteen Sulkavuoreen suunnitellusta jätevedenpuhdistamosta.

 

Puheenjohtaja Juhani Skogberg pyysi Etelä-Alvarin jäseniä kommentoimaan lausuntoluonnosta.

 

Tässä 23.09.2010 lähettämäni kommentointiviesti:

 

 

Tervehdys !

 

Luonnos on kattava ja asiantunteva jätevedenpuhdistamon vesistövaikutusten osalta. Myös prosessin eri vaiheiden "vaiheistaminen" on käsitelty kattavasti.

 

Ikea-räjäytysten tiimoilta saamani kokemuksen perusteella esitän huomioitavaksi puhdistamon rakentamisen yhteydessä ilmeneviä ongelmia.

 

 

Kuinka paljon kalliolouhetta syntyy Sulkavuoreen louhittavista tiloista?

 

Sulkavuoreen tullaan suunnitelman mukaan räjäyttämään puhdistamotilat kuuden (6) hehtaarin pinta-alalle. Kuuden hehtaarin pinta-ala muodostuu esim. suorakaiteesta, jonka pituus on 300 metriä ja leveys 200 metriä.

 

Jos louhittavan kallioluolan keskikorkeus on 20 metriä, joudutaan vuoren sisältä kuljettamaan kalliolouhosta 1.200.000 kuutiometriä.

 

Mikäli louhe ajetaan ihmisten ilmoille autolla, johon louhetta mahtuu 10 kuutiometriä, se merkitsee 120.000 louhekuormaa.

 

Louhe ajetaan Sulkavuoresta kahden ajorampin kautta eli louheen kokonaismäärä merkitsee 60.000 louhekuormaa/ramppi.

 

Kyse on valtavasta kuljetusurakasta ja louheliikenteen ympäristövaikutukset on jo YVA-vaiheessa selvitettävä tarkasti.

 

Minne Sulkavuoresta ajettava kalliolouhe välivarastoidaan?

 

Liikenneinsinööri Jukka Kyrölä totesi pormestarin asukasillassa Peltolammin koululla 21.09.2010, että Sulkavuoresta louhittavalle louheelle löytyy käyttöä.

 

Kyrölän maininta on helppo uskoa, mutta missä sijaitsee Sulkavuoresta louhittavan kalliolouheen loppusijoituspaikka?

 

Mitkä alueet joutuvat kärsimään mielettömästä louherallista? On varmaa, että louheralli tulee häiritsemään taloja, jotka sijaitsevat lähellä ajoramppien suuta sekä niitä, joiden asunto/talo sijaitsee lähellä niitä liikenneväyliä, jotka johtavat rampin suulta välivarastointipaikalle.

 

Oletan, että Sulkavuoresta louhittava kalliolouhe ajetaan maan pinnalle isoina lohkareina, jotka välivarastoidaan jonnekin eteläisen Tampereen alueelle (minne?) ja sitten aikanaan räjäytetään pienemmäksi louheeksi välivarastointipaikalla. Näin meneteltiin aikoinaan nykyisellä Ikean tontilla ja aiheutettiin suurta vahinkoa lähellä sijaitseville taloille.

 

Sulkavuoresta ajettavan kalliolouheen välivarastointipaikat sekä loppusijoituspaikat pitää selvittää jo tässä vaiheessa. Samoin on selvitettevä se, että joudutaanko kalliolohkareet räjäyttämään välivarastointipaikalla.

 

Välivarastoinpaikoilla suoritettavien räjäytysten vaaratekijät ja ympäristövaikutukset on selvitettävä.

 

 

Kallioluolat Viinikasta Sulkavuoreen ja Sulkavuoresta Pyhäjärven purkupaikalle?

 

Kävin tänään tutustumassa Moreniassa Sulkavuori-suunnitelmiin. Asukkaiden mielenkiinto suunnitelmia kohtaan on laimea, sillä olin vasta neljäs näyttelyssä vieraillut.

 

Moreniassa varmistui, että Viinikasta Sulkavuoreen ja Sulkavuoresta purkupaikalle tullaan louhimaan omat kallioluolat. Kallioluolien pituus on 3 kilometriä kummallakin.

 

Kuinka paljon kalliolouhetta syntyy kallioluolien louhinnasta?

 

YVA-yleisötilaisuudessa kerrottiin, että kallioluolista louhittava louhe ajetaan ramppeja pitkin luolien puolivälin tienoilta maan päälle. Mikä on tarkka paikka kallioluolien ajorampille/ajorampeille? Tieto on välttämätön, jotta ajoramppien läheisyydessä asuvat asukkaat pystyvät muodostamaan mielipiteensä väliramppien sijainnista ja louheliikenteen ongelmista.

 

Varapurkauspaikka?

 

Yleisötyilaisuudessa kerrottiin, että häiriötilanteita varten rakennetaan varapurkauspaikka, jonne häiriötilanteissa lasketaan puhdistamaton jätevesi.

 

Sijaitseeko varapurkauspaikka kuivalla maalla vai lasketaanko puhdistamaton jätevesi häiriötilanteissa Pyhäjärven rantaveteen esim. Arboretum´n kohdalla?

 

Puhdistamon päiväkapasiteetti on 91.000 kuutiometriä jätevettä vuorokaudessa.

 

Varapurkauspaikan merkityksestä saa kuvan, kun tietää, että jos varapurkauspaikka on käytössä vuorokauden, sen merkitsee puhdistamatonta jätevettä kahden hehtaarin alueelle päästettynä 4,5 metrin paksuista p...avesikerrosta!

 

 

Valitettavasti kuvatut asiat ovat ainakin kalliolouheen osalta täyttä totta. Toivottavasti varapurkauspaikkaa ei koskaan tarvitse ottaa käyttöön, mutta siihenkin pitää jo YVA-vaiheessa valmistautua.

 

 

 

Jos ajatuksistani on jotain hyötyä Etelä-Alvarin lausuntoa hienosäädettäessä, niin siitäpä vaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Haja-asutusalueiden jätevesiasetus pitää muuttaa järkeväksi

Torstai 23.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 2004 säädetyn jätevesiasetuksen mukaan haja-asutuksen jätevesistä pitää puhdistaa 90 prosenttia orgaanisesta aineesta, 85 prosenttia fosforista ja 40 prosenttia typestä.

Asetus koskee kaikkia uudisrakennuksia. Vanhojen rakennusten on täytettävä vaatimukset vuoden 2013 loppuun mennessä.

Astus on aiheuttanut paljon hämminkiä ja vastustusta. Likakaivosysteemejä markkinoivia tahoja asetus on palvellut. Maaseutuväelle ja mökkiläisille on myyty kalliita ja toimimattomia järjestelmiä.

Toivottavasti asiaan saadaan nyt järkeä, kun pääministeri Mari Kiviniemi lupasi pääministerin haastattelutunnilla 19.9.2010, että ympäristöministeri Paula Lehtomäki antaa asetusmuutosesityksen, jolla asetuksen pahimmat ongelmakohdat muutetaan.

Haja-asutusalueiden jätevesiasetus on osoittautunut kohtuuttomaksi maaseudun väestölle ja myös monille kaupunkilaisille, sillä sen järjettömyydet koskevat myös mökkiläisiä.  

Järjen puuttuminen jätevesiasetuksesta on esimerkki siitä toiminnasta, jota demari- ja viherpiipertäjävirkamiehet Ympäristöministeriössä puuhastelevat.

Poliittisesti vastuulliset puolueet eivät Ympäristöministeriön perustamisen aikoihin ymmärtäneet sitä merkitystä ja vaaraa, joka oli muodostumassa. Ympäristöministeriö annettiin demareiden ja vihreiden temmellyskentäksi. Ministeriöön muodostui virkamieskunta, jonka tärkein tehtävä näyttää olevan vaikeuttaa kansalaisten elämää.

Oli surullista lukea Iltasanomista 20.09.2010, että ministeri Jan-Erik Enestam´lle asian esitellyt virkamies oli sisällyttänyt valmistelutekstiinsä vääriä tietoja, kun Enestam esittelevänä ministerinä ajoi haja-asutusalueiden jätevesiasetusta.

Nyt kyseinen virkamies kommentoi yksioikoisesti: "En ota kantaa".

Toivon, että Paula Lehtomäki nyt toimii kentältä saamansa palautteen mukaan ja muuttaa jätevesiasetuksen pahimmat kohdat oikeudenmukaisiksi ja järjellisiksi. Siihen Lehtomäellä on täysi oikeus, sillä ovathan ministeriöt päällikkövirastoja, joiden päättäjä viime kädessä on ministeri.

-Esko Erkkilä-

Asukasmielipide; Sulkavuoren jätevedenpuhdistamo/YVA

Keskiviikko 22.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Toimitin asukasmielipiteeni Pirkanmaan ELY-keskukselle perjantaina 17.07.2010.

 

Mielipide on pitkähkö, mutta "minulla ei ollut aikaa kirjoittaa lyhyesti"!

 

-----------------

 

 

 

PIRKANMAAN KESKUSPUHDISTAMO, Sulkavuoren vaihtoehto

 

Yleistä

 

Kiinnitän huomiota Pirkanmaa keskuspuhdistamon ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta laadittuun tiivistelmään, joka oli yleisön saatavilla mm. 07.09.2010 järjestetyssä yleisötilaisuudessa.

 

Tiivistelmän otsikoinnissa puhutaan ainoastaan Sulkavuoren vaihtoehdosta eli tiivistelmästä saa ilmeistä todellisuutta vastaavan kuvan, että muita vaihtoehtoja ei ole tutkittukaan. Tätä tuntumaa ei vähennä se, että tiivistelmän alussa lyhyesti mainitaan myös vaihtoehto VE NYKY+ eli olemassa olevien puhdistamojen puhdistusprosessin tehostaminen.

 

Sulkavuoreen sijoitettavaksi kaavailtua keskuspuhdistamoa on suunniteltu salassa ja vastoin niitä lupauksia, joita Tampereen Veden johto antoi syksyllä 2009 Ahlmanilla järjestetyssä yleisötilaisuudessa. Prosessi on kunnallisen asukasvaikuttamisen irvikuva.

 

Yksityiskohtaiset seikat, jotka tulee YVA-menettelyssä huomioida

 

Kiinnitän huomiota muutamaan kohtaan, jotka pyydän YVA-menettelyssä käsittelemään, mahdollisuuksien mukaan selvittämään ja ohjeistamaan:

 

1. Kalliolouhinnat

 

Sulkavuoren sisään on suunniteltu pinta-alaltaan 60.000 neliömetrin suuruiset louhinnat. Louhintoja tarvitaan siis kuuden (6) hehtaarin suuruisen alueen pinta-alalle.

 

YVA:ssa pitää selvittää, että kuinka monta kuutiometriä kalliota on louhittava puhdistamotiloja varten. Louhintamäärien arvioinneissa on esim. Ikea-projektin aikana epäonnistuttu perusteellisesti eli louhintamäärät on arvioitu rankasti alakanttiin. Samoin tapahtui Pirkkalassa Linnavuoren louhintaprojektissa.

 

YVA-prosessissa on käytettävä sellaisia asiantuntijoita, jotka pystyvät arvioimaan tarvittavat louhintamäärät oikein.

 

Mikäli Sulkavuoreen louhittavan tilan keskikorkeus on 20 metriä, syntyy louhetta 1.200.000 kuutiometriä. Kun tämä louhemäärä kuljetaan välivarastoon jonnekin Tampereen kaupungin alueella, merkitsee se 10 kuutiometrin kaivosautoilla 120.000 edestakaista ajomatkaa. Koska kaivosauton pitää palata samaa reittiä takaisin Sulkavuoren sisään, niin kaivosautot joutuvat kulkemaan maanpinnalla yhteensä 240.000 ajomatkaa - 120.000 matkaa kaivoksesta välivarastointipaikalle ja 120.000 matkaa välivarastointipaikalta takaisin Sulkavuoren uumeniin. Mikäli Sulkavuoreen louhittavan luolaston keskikorkeus tulee olemaan 40 metriä, niin matkaluvut luonnollisesti tuplaantuvat ja 10 metrin keskikorkeudella matkaluvut puolittuvat.

 

Viinikasta Sulkavuoreen ja Sulkavuoresta Pyhäjärveen on louhittava yhteensä kuuden kilometrin pituisesti kalliotunnelia.

 

YVA:ssa pitää selvittää, että kuinka monta kuutiometriä kalliota on louhittava jäteveden siirtotunneleita varten.

 

Kalliolouhinnat tulevat olemaan kuutiomääriltään valtavat.

 

YVA:ssa pitää selvittää, että kuinka monta kuorma-autokuormallista kalliolouhosta on ajettava Sulkavuoren sisältä ja siirtotunneleista maan pinnalle. Ajoramppien ulostulokohdat on tarkasti selvitettävä, jotta asukkaat pystyvät seuraavassa vaiheessa kommentoimaan ajoramppien sijaintia sekä sitä ajoneuvomäärää, joka rakennustyön aikana tulee liikkumaan ajoramppien kautta Tampereen kaupungin liikenneväylille.

 

Ajoneuvoliikenteen laskennassa on huomioitava se, että kuorma-autot joutuvat ajamaan ajoramppien kautta tyhjänä takaisin. Tyhjänä ajavan auton liikennemelu ja sen asukkaille aiheuttama häiriö on lähellä kuormaa kuljettavan ajoneuvon aiheuttamasta liikennemelusta ja sen vuoksi tyhjänä louhokseen ajavien ajoneuvojen lukumäärä pitää sisällyttää hankkeen vaatimiin liikennöintimääriin.

 

Kalliolouhoksen välivarastointipaikat sekä louhinnassa syntyneen louheen lopulliset sijoituspaikat on YVA:ssa  selvitettävä.

 

Jos kalliolouhinnassa syntyvät kivijärkäleet joudutaan murskaamaan ennen tavaran loppusijoitusta, YVA:ssa on selvitettävä, että missä murskaustyö suoritetaan ja mitä ongelmia maan päällä tapahtuva murskaaminen aiheuttaa. Ongelmina tulevat olemaan ainakin melu- ja tärinä- ja pölyongelmat. Jos kivenjärkäleiden murskaamisessa on käytettävä räjäyttämistä, on maan päällä tapahtuvan räjäyttämisen vaikutukset asuntoihin, rakennuksiin, ihmisiin ja luontoon erikseen arvioitava.

 

Jäteveden siirtotunneleiden puolivälin tienoille rakennettavan ajoluiskan paikka on tarkasti suunniteltava ja kerrottava asukkaille. Luiskan sijoituspaikkavaihtoehdoista pitää asukkaille varata erikseen mahdollisuus sanoa mielipiteensä.

 

2. Luohintojen tärinä- ja räjäytysvahinkojen arviointi sekä niiden korvausvastuun määrittäminen

 

                      Louhinta- ja räjäytystöiden aiheuttamien vaurioiden arvioiminen on haasteellista.

 

Maan johtavilta ns. räjäytysasiantuntijoilta puuttuu käytännön kokemus räjäytystöiden aiheuttamien vahinkojen ennakoinnissa. Ns. asiantuntijat ovat sallimaan heilahdusnopeuksia, jotka vaurioittavat kaukanakin räjäytyskohteesta sijaitsevia asuintaloja. Tästä on karmeaa kokemusta Tampereen Ikean ja sen tarvitsemien liikenneramppien rakennusajalta.

 

YVA:ssa on määrättävä, että räjäytystöiden aiheuttamien vahinkojen arvioinnissa on etukäteistarkastus tehtävä asunnoille ja rakennuksille, jotka sijaitsevat 500 metrin etäisyydellä tai sitä lähempänä räjäytyskohdetta. Ikea-räjäytysten kokemus oli, että parikymmentä vuotta sitten rakennetut omakotitalot vaurioituivat pysyvästi jopa 500 metrin etäisyydellä räjäytyskohdasta.

 

Heilahdusnopeusmittareita on jo YVA:ssa määrättävä kiinnittämään riittävä määrä, jotta räjäytyskohtaiset vahinkojen aiheuttajat pystytään jäljittämään. Räjäytyskohtaisen vahingonaiheuttajan jäljittäminen on korvausvastuiden vuoksi välltämätöntä.

 

Jo YVA:ssa pitäisi määrätä, että räjäytysvahinkojen korvaajaksi määrättäisiin jätevesilaitoksen rakennuttaja eli Tampereen Vesi. Räjäytysvahinkojen minimoinnissa on tärkeää, että rakennuttaja on määrätty korvausvelvolliseksi, sillä se takaa sellaisten urakkasopimusten solmimisen, jotka säästäisivät rakennuttajan suurilta korvauksilta alueen asukkaille.

 

3. Varapurkupaikan määrittäminen ja sen selvittäminen, että onko suunniteltu varapurkupaikka lainkaan mahdollinen

 

YVA:ssa on kiinnitettävä erityistä huomiota jätevedenpuhdistamon poikkeustilanteiden hallintaan.

 

Yleisötilaisuudessa tuli esille, että varapurkupaikka on suunniteltu sijoittaa Vihilahden tuntumaan lähes "kuivalle maalle".

 

Jätevedenpuhdistamon kapasiteetiksi suunnitellaan 91.000 kuutiometriä jätevettä vuorokaudessa. Varapurkupaikan merkitys havainnollistuu, kun toteaa vuorokausimäärä tarvitsevan kahden hehtaarin suuruisen alueen, jolle vuorokaudessa johdettaisiin puhdistamatonta jätevettä 4,5 metrin paksuinen "paskapatja". Kyse on valtavasta ympäristöriskistä.

 

Varapurkupaikan sijainti ja sen toimivuus on perusteellisesti selvitettävä. Käsittelemättömän jäteveden ohjaaminen kuivalla sijaitsevan purkupaikan kautta luontoon sisältää suuren ympäristöriskin.

 

Varapurkupaikan sijoittaminen Pyhäjärven rannan tuntumaan on perusteellisesti tutkittava ja sijaintipaikka on selkeästi kerrottava YVA-selostuksessa, jotta kansalaiset voivat ottaa asiaan kantaa.

 

 

Yhteenvetoa

 

                      YVA:ssa pitää mielestäni selvittää mm. seuraavat asiat:

 

• Sulkavuoreen louhittavan kalliotilan tilavuus
• ajoluiskien paikat, joiden kautta räjäytetty kalliolouhe kuljetetaan ulos
• kalliolouheen partikkelikoko ja selvitys siitä, että onko kiviaineksen murskaaminen maan päällä tarpeellista
• kalliolouheen murskauspaikat ja paikoilla syntyvä melu, pöly sekä tärinävaikutukset
• kalliomurskeen välivarastointipaikat (=murskauspaikat) sekä loppusijoituspaikat 
• yhdensuuntaiset ajomatkat Sulkavuoresta louhittavalle kalliomurskeelle ja ajoreittien tarkka selvittäminen
• likaisen jäteveden johtamiseksi Viinikasta Sulkavuoreen tarvittavan siirtotunnelin osalta samat selvitykset kuin Sulkavuoren sisällä tapahtuvien louhintojen kohdalla
• kulkeeko puhdistettu jätevesi omissa putkistoissaan samassa tunnelissa kuin likaista vettä kuljettavat putkistot? Jos puhdistettua vettä varten tarvitaan erillisiä louhintoja, on niiden osalta tehtävä samat selvitykset kuin Sulkavuoren louhinnoille. Erityisen huolella pitää selvittää Viinikan ja Sulkavuoren väliin mahdollisesti tulevan ajoluiskan paikka. Ajoluiskan kautta kulkevan liikenteen määrä pitää selvittää.
• varapurkupaikan sijainti. Mitä vaikutuksia ihmisille, luonnolle, liikenteelle ja ympäristölle koituu, jos likaista jätevettä joudutaan ohjaamaan varapurkupaikan kautta vuorokausi tai viikko?
• Pyhäjärveen suunnitellun purkupaikan kohdalla olevan virtaama pitää selvittää
• mitä vaikutuksia olisi, jos purkuputkea jatkettaisiin se 17 kilometrin matka, joka nyt puuttuu, jotta Tampereen seudun (puhdistetut) jätevedet voitaisiin ohjata vesistön alajuoksulle?

 

Toivon, että tässä esitetyistä mielipiteistä on hyötyä Sulkavuoden YVA:aa laadittaessa. Myönnän, että mielipide sisältää uhkakuvia. Uhkakuvat ovat kuitenkin sen laatuisia, että ne pitää huomioida, kun asiaa jatkokäsitellään.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

 

Toilan Kultaranta - sodan tuhoama Viron presidentin kesäasunto

Tiistai 21.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Viime kesän itä-Viron matkalla saimme vierailla Viron presidentin kesäasunnolla Toilan Kultarannassa.

Toila sijaitsee n. 170 kilometriä itään Tallinnasta ja sieltä on matkaa Venäjän rajalle Narvaan 45 kilometriä. Kultarannan hieno päärakennus oli rakennettu Suomenlahden rannalle.

 

Viron Kesäranta tuhoutui toisessa maailmansodassa ja nyt siitä on jäljellä ainoastaan rauniot ja häivähdys hienosta palatsia ympäröineestä puistosta.

 

Neuvostoliiton puna-armeija poltti Kesärannan rakennukset perääntyessään Saksan valloitusta ja saksalaiset puolestaan räjäyttivät loput Kultarannasta, kun aloittivat perääntymisen Virosta kohti Berliiniä.

 

Molemmat - neuvosto-Venäjä ja natsi-Saksa - ovat tässäkin mielessä yhtä syyllisiä aiheuttamaansa suureen tuhoon.

 

Viron Kesäranta toimi presidentti Konstain Päts´n aikana Viron presidentin kesäasuntona. Se vastasi jopa nimeltään Suomen presidentin Naantalissa sijaitsevaa kesäasuntoa!

 

Kultarannan linna rakennettiin 1900-luvun vaihteessa pietarilaisen kauppiaan Jelissevin kesälinnan ympärille. Presidentti Päts´n kesäasunnoksi Kultaranta päätyi, kun virolaiset liikemiehet hankkivat linnan v. 1934 haltuunsa ja lahjoittivat sen Viron valtiolle.

 

Kultarannan puistosta löysimme muistolaatan, jossa kerrottiin Suomen presidentti P. E. Svinhufvud´n vierailleen Kultarannassa 1.8.1936 eli tasan 74 vuotta ennen vierailuamme!

 

Kultarannan rakennuksista on ainoastaan perustusten paikat nähtävissä, sillä niin perusteellista tuhotyötä puna-armeija ja natsit tehneet. Oletettavasti rakennusten piirustukset ovat tallella ja voi vain toivoa, että joskus Kultarantaan rakennetaan uudelleen hävitetyt rakennukset.

 

Kultarannan puisto on tänä päivänä Viron kasvilajirikkain puisto, sillä siellä on nähtävissä yli 300 kasvilajia.

 

Kultarannan sisäänpääsyä vartioi kujan molemmin puolin kaksi graniittista veistettyä karhunpentua korkeiden pylväiden nenässä - karhujen sylissä on tangot, joiden päässä on alkuaan ollut valopiste. Nyt valopisteet ovat sammuksissa, mutta toivottavasti ne lähitulevaisuudessa jälleen loistavat, sillä Kultaranta on paikka, jonka soisi nousevan entiseen kukoistukseensa.

 

Toivon, että moni suomalainen pääsisi vierailemaan Viron Kultarannassa, sillä paikka on merkittävä virolaisille ja se kertoo merkittäviä tarinoita myös Suomen historiaan liittyen.

 

-Esko Erkkilä-

Palavan Kiven museo - mainio esimerkki toimivasta museosta

Maanantai 20.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Palava kivi on Viron energiatuotannon perusta, sillä maan energiaomavaraisuus perustuu palavaan kiveen.

 

Se on muodostunut vuosituhansien aikana maan uumenissa eloperäisestä aineksesta. Palava kivi on muodostunut kasvi- ja eläinkunnan aineksista.

 

Kivi on ruskeankellertävää kevyttä materiaalia. Se sisältää öljyä 18 % ja sen vuoksi se palaa.

 

Palavakiviesiintymiä on Venäjällä, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Kiinassa, Brasiliassa sekä Virossa.

 

Viron esiintymä on kooltaan 160 kilometriä x 160 kilometriä. Se alkaa Suomenlahden rannalta ja ulottuu Peipsjärven tienoille saakka. Suomenlahden rannalla esiintymä on melkein maan pinnalla ja Peipsjärven lähellä se sijaitsee n. 80 metrin syvyydessä. Esiintymä on paksuudeltaan varsin ohut, sillä palavaa kiveä esiintyy Virossa vain n 3,5 metrin vahvuisena kerroksena.

 

Kävimme viime kesän itä-Viron matkallamme Kohtla-Nommella sijaitsevassa Palavan Kiven museossa. Museo on muodostettu v. 2001 lopetettuun kaivokseen.

 

Oppaanamme museossa oli hauskasti suomea murtaen puhuva vanhempi eläkkeellä oleva mieshenkilö, joka oli tehnyt työuransa nyt museoksi muutetussa palavan kiven kaivoksessa. Kaivoksessa oli parhaimmillaan töissä 700 kaivosmiestä.

 

Luentosalissa pidetyn lyhyen museoesittelyn jälkeen saimme päällemme asianmukaiset kaivosmiehen varusteet. Oleellinen osa varustusta oli kaivosmiehen otsalamppu, jonka tarpeellisuuden havaitsimme kaivoskäynnin aikana.

 

Kaivokseen laskeuduttiin kävelyluiskaa myöten, sillä palavan kiven esiintymä näillä paikoin sijaitsee varsin lähellä maan pintaa.

 

Kaivoskäytävät olivat kosteita ja mukavan viileitä.

 

Kaivoskäytävillä oli kohteita, joilla oppaamme kertoi palavan kiven kaivamisesta. Kaivokseen oli jätetty louhintalaitteita, jotka olivat täydessä käyntikunnossa - oppaamme kytki muutaman laitteen päälle ja saimme kokea kaivosmiehen meluympäristön täydellisenä.

 

Varsinainen elämys - joillekin ehkä koettelemus - oli se, kun saimme ahtautua pieniin kaivosvaunuihin, joilla kaivosmiehet oli kuljetettu kaivoksen toiminta-aikana jopa kuuden kilometrin päähän lähtöpaikasta.

 

Vaunut olivat matalia - alle puolitoista metriä - ja niihin mahtui istumaan korkeintaan neljä henkilöä kuhunkin. Vaunuletkaa veti sähkökäyttöinen veturi ja sen ajojohdin leiskui iloisesti kun se tapaili ajolangoissa kulkevaa sähkövirtaa.

 

Vaunujen ovien virkaa toimitti enemmän ja vähemmän kunnossa olevat oviaukon puoliväliin yltävät ovet. Suomalaiset virkamiehet eivät varmaan sallisi yleisön kuljettamista sellaisella vempeleellä, mutta työsuojelumääräysten soveltaminen EU-maailmassa on niin maasta kiinni!

 

Kysyin, että tapahtuiko kaivoksessa vakavia tapaturmia. Opas kertoi, että niitä tapahtui, mutta Neuvostoliiton aikana niistä ei saanut kertoa. Vielä nytkin oppaamme oli vaitonainen tapaturmista.

 

Tutustuminen Palavan Kiven museoon oli elämys.

 

Museokäynti antoi uuden pohjan arvostella tai arvostaa eteläisen naapurimaamme energiaratkaisuja. Maan energiaomavaraisuus on tärkeä asia ja Viron on luonnonrikkauksiensa turvin ratkaissut asian palavan kiven hyödyntämisellä. Palavan kiven jäte- ja tuhkavuoret ovat energiaomavaraisuuden kääntöpuoli, mutta niistä huolimatta Viron energiaratkaisuja pitää ymmärtää ja jopa hyväksyä.

 

Suosittelen käyntiä Palavan Kiven museossa.

 

-Esko Erkkilä-

Niinistö sai kahdesti köniinsä

Sunnuntai 19.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Eduskunnan puhemies sai lyhyen ajan kuluessa kahdesti köniinsä.

 

Puhemies Sauli Niinistö ryhtyi menestyksen toivossa ja julkisuuden kipeyttään Suomen Palloliitto ry:n liittohallituksen puheenjohtajaksi.

 

Liittohallituksen puheenjohtajuuden tuoman mandaatin myötä hän johtaa myös Suomen Palloliiton hallintovaliokuntaa.

 

Suomen Palloliitto ja sen liittohallituksen puheenjohtaja Sauli Niinistö ovat viime päivinä kokeneet kovia, kun Suomi hävisi jalkapalloilun minimaalle Moldovalle 2 -0 ja samalla reissulla Suomi kävi häviämässä Hollannille 2 - 1.

 

Niinistö oli mukana turnausmatkalla. Jalkapallokiireet merkitsivät, että puhemies ei ehtinyt Eduskuntaan, kun valtiopäivät aloittivat syysistuntokautensa tiistaina 7.9.2010.

 

Niinistö on hyvin herkästi puuttunut kansanedustajien erilaisiin kotkotuksiin ja hyvä niin, mutta ei hänkään näköjään näe malkaa omassa silmässään.

 

Jalkapalloilu on tärkeä toimintamuoto tavallisille nuorille ja miksei kaikille kansalaisille, mutta se pitäisi olla tullut selväksi kaikille, että Suomesta ei tule jalkapalloilun suurmaata.

 

Tämän vuoksi ihmetyttääkin, että Eduskunnan puhemies laistaa syysistuntokauden avajaiset.

 

Syysistuntokauden avajaisiin toi omaa tummaa väriään kansanedustaja Tommy Tabermann´n poismeno kesän lopulla. Hänen paikallaan Eduskunnan istuntosalissa oli kukkavihko.

 

Eduskunnan varapuhemies Seppo Kääriäisen muistosanat Tabermann´n muistolle olivat koskettavat, joten siinä mielessä Niinistön poissaolo ei vaikuttanut avajaisten tunnelmaa latistavasti.

 

Ehkä Niinistön kannattaisi vielä kerran miettiä, että onko hänen paikkansa urheilujärjestön peräsimessä. Sitä hänen ainakin pitäisi miettiä, että onko Eduskunnan puhemiehen soveliasta missata Eduskunnan tärkeimmät istuntopäivät ja loistaa poissaolollaan silloin. Poissaolo tärkeistä istunnoista vapaa-ajan kiireisiin vedoten vie pohjan vaatia säntillistä käyttäytymistä kansanedustajilta.

 

-Esko Erkkilä-

Kuremäen nunnaluostari - kokemisen arvoinen käyntikohde itä-Vironmaalla

Lauantai 18.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Pühtitsan nunnaluostari on luostari koillis-Virossa Illukan kunnan Kuremäen kylässä.

Jumalan äidille pyhitetty luostari on perustettu 1892 - 1895.

Olen vieraillut luostarissa aiemminkin ja pääsin käymään siellä perhekuntani kanssa uudestaan elokuun alussa 2010.

Luostarin pääkirkko on rakennettu sata vuotta sitten eli vuosina 1908 - 1910. Kirkkoon mahtuu 1 200 henkeä.

Luostarin pääportti avataan ainoastaan, kun luostarin asukas saatellaan viimeiselle matkalleen portin ulkopuolella sijaitsevalle hautausmaalle. Pääportti avataan myös silloin, kun Moskovan kirkon johtaja vierailee luostarissa.

Vain näiden tapausten yhteydessä pääportti avataan - muuten esim. ambulanssien ja paloautojen saapuminen luostarin alueelle tapahtuu sivuporteista.

Luostarin alueella asuu yli sata nunnaa ja noviisia. Nunnat liikkuvat luostarin alueella sankan vierailijajoukon keskellä ja toimittavat hälystä piittaamatta omia askareitaan.

Nunnia ei saa kuvata ja tätä periaatetta vierailijat noudattavatkin.

Luostarin puutarha on todellinen "luostarin puutarha", jota nunnat hoitavat huolella ja suurella vaivannäöllä. Puutarhassa on lukemattomia hienoja kukkia ja muita erikoisia kasveja, joita on ilo katsella.

Luostarin alueella on Viron kuvatuimmat halkopinot. Halot on pinottu kauniisti suuriksi rakennelmiksi, jotka on ladottu siten, että kuivat halot säilyvät mahdollisimman kuivina myös sadesäällä. Luostarissa on haloista riippumaton keskuslämmitysjärjestelmä, joten halkopinot ovat varapolttoainetta ja siten tavallaan rekvisiittaa.

Kuremäen luostari saa virolaisen liike-elämän vaikuttajilta taloudellista avustusta. Käyntimme aikana tapasimme luostarin alueella mm. erään hyvin menestyneen virolaisen liikemiehen.

 Avustusten vuoksi luostarin kaupalliset toiminnot ovat vaatimattomia, sillä niihin ei ole suurta tarvetta.

Pühtitsan nunnaluostari on paikka, joka kannattaa valita käyntikohteeksi, kun matkailee itä-Vironmaalla.

Luostarin puutarhan kauneus, kirkon harras tunnelma, nunnien hälystä piittaamaton puuhailu ja luostarimäellä aistittava tunnelma ovat kokemus.

Saimme kokea käyntimme lopuksi hartaushetken, jonka luostarin asukkaat järjestivät luostarin portailla. Kokemus oli erikoinen, kun asukkaiden ortodoksinen laulu piti pitkiä taukoja - pitkän tauon jälkeen se taas jatkui.

Näiden kokemusten vuoksi Pühtitsan nunnaluostarissa kannattaa poiketa.

-Esko Erkkilä-

"Älä lähre mihenkkas ennen ku Föri on kii kaijas"

Perjantai 17.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Joudun työni vuoksi yöpymään keskimäärin yhden yön viikossa syrjä-Suomessa eli Turussa.

 

Yöpyminen Turussa on tamperelaiselle kova paikka, mutta onhan tuo mennyt.

 

Turku-yöpymisiin on vuosien saatossa kehittynyt tietyt rituaalit ja yksi rituaaleistani on joenrantakävely Aurajokirannassa.

 

Menen Samppalinnan puolelle Tuomiokirkkosillan kautta ja palaan toiselle puolelle jokea Förillä. Kaavoihin kangistumisestani kertoo, että en voisi ajatellakaan kiertää kävelylenkkiäni vastapäivään!

 

On todettava, että Förissä olisi ainesta ehkä enempääkin kuin sitä nyt Turussa hyödynnetään. Kesäaikaan saattaa nähdä, että bussilastillinen turisteja saapuu Föri-rantaan, käy Förillä toist´puolt´jokke ja sen jälkeen he lähtevät bussilla tutustumaan Turun muihin nähtävyyksiin.

 

Förillä on turvallisuusohjeena otsikkoteksti. Turun murteen lisäksi sama ohje on präntättynä suomeksi ja ruotsiksi. Ei hassumpi idea!

 

Kannustan turkulaisia kehittelemään jotain uutta Föri-teeman ympärille.

 

Mikä olisi turkulainen tai varsinais-suomalainen perinneruoka, jota voisi valmistaa Förillä ja myydä herkkupaloina Aurajokea ylittäville?

 

Voisiko ainakin kesäiltoina Förillä matkata vaikkapa soittaja, joka viihdyttäisi matkustajia?

 

Entä Förin reitin kupeeseen Aurajokeen sijoitetut vesisuihkut - elävöittäisivätkö ne Förin tienoota?

 

Ideani ovat turkulaisten vapaasti käytettävissä!

 

-Esko Erkkilä-