Tuttu istumajärjestys luo turvallisuudentunteen?

Sunnuntai 23.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin työelämäni aikana lukemattomiin palavereihin ja neuvotteluihin – kyse on sadoista neuvonpidoista – ilmeisesti tuhansistakin.

 

 

Oli mielenkiintoista jo silloin todeta itsestäni ja myös muista, että palavereissa istumajärjestys kuukaudesta ja vuodesta toiseen pysyi samana!

 

 

Istumajärjestys oli tietyllä tapaa aihesidonnainen, sillä eri aiheita käsitelleissä palavereissa istumajärjestys saattoi vaihdellakin, vaikka palaveri pidettiinkin samassa neuvotteluhuoneessa kuin joku toinenkin palaveri.

 

Oli luonnollista, että palavereiden puheenjohtajuus vaikutti istumajärjestykseen.

 

 

Istumajärjestyksien pysyväisyys on mielestäni korostanut yhdistysmaailmassa, sillä osaan jokseenkin tarkasti etukäteen sanoa, että kuka yhdistyksen jäsen tulee istumaan milläkin paikalla, kun kokous alkaa.

 

 

Istumajärjestykseen puuttuminen on herkkä asia ja kokemuksesta kerron, että ainakaan yhdistysmaailmassa siihen ei kannata puuttua.

 

 

Jos istumajärjestykseen järjestöjen kokouksissa puuttuu, jäsenet kokevat sen puuttumisena heille elintärkeään asiaan ja sen vuoksi en suosittele istumajärjestykseen puuttumista.

 

 

*******************

 

 

Kerron omakohtaisen kokemuksen muutaman päivän takaa:

 

 

Toimin kahdeksan ja puoli vuotta Tampereen Infra Liikelaitoksen johtokunnan jäsenenä. Johtokunnan kokouksissa minulle oli kokoushuoneessa vakiintunut tietty paikka.

 

 

Olin viime keskiviikkona Palokallion Omakotiyhdistyksen johtokunnan varapuheenjohtajana mukana keskustelemassa Infran kanssa loppuvuonna alkavista Lahdesjärven alueen räjäytystöistä.

 

 

Minulla ei ole runsaan vuoden aikana ollut asemaa Infran johtokunnassa, mutta kun neuvonpito pidettiin Infran johtokunnan huoneessa, niin valitsin istuinpaikaksi sen tutun paikan, jolla olin kerran kuukaudessa istunut vuodesta 2009 alkaen!

 

 

Ei ollut kaukana, etten olisi pyytänyt erästä Infran toimihenkilöä siirtymään pois ”paikaltani”!

 

 

 

Evästykseni kokousten, neuvonpitojen ja erilaisten tilaisuuksien järjestäjille on se, että älkää puuttuko läsnä olevien istuinpaikkakysymyksiin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Saada ihmiset toimimaan haluamallasi tavalla ja pitämään siitä"

Lauantai 22.9.2018 - -Esko Erkkilä.

Otsikossa on myynnin määritelmä ja pidän sitä oikeana ilmaisuna siitä, että mitä myyntityö on.

 

 

Miksi tuon tässä jutussani esille myynnin määritelmän?

 

 

Tuon sen esille sen vuoksi, että samaa periaatetta pitäisi mielestäni kaikkien noudattaa politiikassa, yhdistyselämässä, kotioloissa ja kaikkialla muuallakin.

 

 

Myynnin määritelmä antaa meille vahvan haasteen, mutta toivon, että sen mukaan toimisimme yhä useammin ja yhä useammissa yhteyksissä.

 

 

Olen kymmenkunta vuotta seurannut paikallista, alueellista ja jopa valtakunnallista poliittista elämää ja ei suinkaan ole ollut yllätys, että kaikkien puolueiden toimijat ovat toimineet juuri toisin kuin myynnin määritelmässä kerrotaan.

 

 

Totean selvennykseksi, että poliittinen toiminta jos mikä, on ajatusten ”myyntiä” kansalaisille ja ennen kaikkea muille poliittisille puolueille ja heidän edustajilleen.

 

 

Varsin orpo on se poliittinen toimija, joka koko ajan eri toiminnoissaan – lehtien yleisökirjoituksissa, valtuuston kokouksissa, lautakuntien kokouksissa, johtokuntien kokouksissa ja erilaisten neuvostojen kokouksissa koko ajan sättii vertaisiaan päättäjiä.

Sama "uravalinta" pätee myös yhdistysmaailmassa!

 

 

Onneksi tämmöinen sättijä ei koskaan pääse vaikuttajaurallaan eteenpäin ja niin onkin hyvä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

S-ryhmän halpuuttamisinto on vakava uhka suomalaiselle elintarviketuotannolle ja jopa maamme hyvinvoinnille

Perjantai 21.9.2018 - -Esko Erkkilä-

En ole ainoa, joka on surullisena seurannut maamme suurimman kaupparyhmän eli S-ryhmän halpuuttamiskampanjaa.

 

Kauas on S-ryhmä irtaantunut juuristaan, jotka sentään ovat olleet eräs suomalaisen yhteiskunnan peruspilareita osuustoimintaliikkeen perustajan Hannes Gebhard´n ajoista alkaen.

 

Viimeisin S-ryhmän toimenpiteistä, jotka horjuttavat uskoa kauppaketjun vastuulliseen toimintaan on se, kun S-ryhmä ostaa broileria erilaisten elintarvikekohujen runtelemasta Brasiliasta.

 

S-ryhmän hankinnoista vastaavan johtajan mukaan Suomesta ei ole löytynyt vastaavaa raaka-ainetta!

 

On itsestään selvää, että Suomesta ei löydykään salmonellalla höystettyä broilerinlihaa ja kun Suomessa elintarviketeollisuuden ja alkutuotannon piirissä toimivien työolotkin ovat kohtuullisessa kunnossa, niin eipä Suomesta löydykään sellaista broilerinlihaa, jota S-ryhmä haluaa myydä!

 

 

S-ryhmän harjoittama halpuuttamisvimma on entistäkin selvemmin kääntynyt kotimaisen elintarviketuotannon halveksimiskampanjaksi.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kenen etua palvelee kunnallisten liikelaitosten yhtiöittäminen?

Torstai 20.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Kuntien ja erityisesti kaupunkien virkamiehet ajavat ”kuin käärmettä pyssyyn”, että kunnalliset liikelaitokset pitää yhtiöittää. Virkamiesten talutusnuorassa olevat päättäjät myötäilevät virkamiesten aatoksia.

 

On toisaalta helppokin ymmärtää virkamiehiä, sillä liikelaitosten yhtiöittämisellä heidän valtansa lisääntyy ja vaaleille valittujen luottamushenkilöiden sekä tavallisten kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet kaventuvat. 

 

 

Viime tiistaina Tampereen kaupungin konsernijaosto päätti esittää Tampereen kaupunginhallitukselle, että Tampereen Infra Liikelaitos yhtiöitetään ja siitä muodostetaan Tampereen Infra Oy.

 

 

Tunnen Tampereen Infra Liikelaitoksen läpikotaisin, sillä olin sen perustamishetkestä eli 1.1.2009 liikelaitoksen johtokunnan varapuheenjohtaja ja vuodesta 2013 alkaen johtokunnan jäsen eli minulla on kokemusta Infran johtokunnassa kahdeksan ja puoli vuotta.

 

 

Vaikka Infran johtokunta muodostuikin poliittisten puolueiden valitsemista henkilöistä, siellä ei koskaan politikoitu – me kaikki teimme työtä Infran ja kaupunkilaisten parhaaksi.

 

 

Infra koki kahdeksan ja puolen vuoden aikana voimakkaan toimintojen tehostamisjakson ja siitä kertoo hyvin henkilöstömäärän kehittyminen. Perustamishetkellä henkilökuntaa oli hieman alle 800 henkilöä ja saimme em. aikana henkilöstömäärän lähes puolitettua eli tasolle 420 henkilöä.

 

 

Infran liikevaihto oli viime vuonna 57,8 milj. euroa ja taloudellinen tulos liikeylijäämätasolla 4,2 milj. euroa.

 

 

Luvut kertovat, että Infran henkilöstö ja toimiva johto tekivät viime vuosina hyvää työtä ja oli mieluisaa olla johtokunnassa ohjaamassa liikelaitoksen toimintaa.

 

 

Infran yhtiöittäminen tulee kaupunginvaltuuston päätettäväksi jo ehkä lokakuussa ja olen surullinen, jos päättäjät taipuvat virkamiesten haluun saada jokaiselle tamperelaiselle elintärkeät toiminnot osakeyhtiölain piiriin. 

Kuntalaisdemokratia, hyvään taloudelliseen kokonaisuuteen pyrkiminen ja henkilöstöystävällinen johtaminen kokevat taas kerran pahan kolauksen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalan vaakuna on kuntaliitoksen jälkeen entistä arvokkaampi ja muistorikkaampi

Maanantai 17.9.2018 - -Esko Erkkilä-

 

 

Gustav von Numers on suunnitellut Viljakkalan vaakunan ja vaikka Viljakkala liittyikin 1.1.2007 Ylöjärven kaupunkiin, on Viljakkalan vaakuna edelleen arvokas ja arvostettu Viljakkalassa.

 

 

Viljakkalan kunnanvaltuusto hyväksyi vaakunan tammikuun 21. päivänä 1950 ja sisäasiainministeriö vahvisti vaakunan käyttöönoton huhtikuussa samana vuonna.

 

 

Arvostan, että meillä on tuo vaakuna kunniapaikalla, sillä isäni Oiva Erkkilä oli pitkäaikainen Viljakkalan kunnan luottamusmies ja hän sai tuon vaakunan joskus kunnianosoituksena luottamushenkilöurastaan.

 

 

Isäni oli kaksissa kunnallisvaaleissa Viljakkalan ääniharava, sillä hän keräsi molemmilla kerroilla eniten ääniä Viljakkalassa.

 

 

Kunnanvaltuutetun uransa jälkeen hän oli ainakin ”roikotuslautakunnan” jäsen eli oli päättämässä kuntalaisille määrättyjen verojen oikaisusta.

****************

 

 

Viljakkalan vaakunan aiheena olevaa vanhaa juomasarvea säilytetään kirkossa ja nyt huomaankin, että pitääpä joskus pyytää päästä katsomaan sitä.

 

 

Vaakunassa oleva kulta-kuparimerkki viittaa Haverin kaivokseen, jonka materiaalista on mm. valmistettu vuoden 1952 Helsingin Olympialaisten kultamitalit.

 

 

*************************

 

 

Viljakkalan vaakunan virallinen vaakunaselitys kuuluu näin:

 

 

”Kultakentässä palkeittain asetettu puna-sinikatkoinen, loivasti kaksikaarteinen sarvi, jonka keski- ja päätehelat sekä vitjat ovat hopeaa; sarven alapuolella punainen kupari-kultamerkki.”

 

 

************************

 

 

 

 

Vaikka Viljakkalan vaakuna nykyään onkin vain ns. kotiseutuvaakuna, on se minulle ja myös muille viljakkalalaisille suorastaan rakas vaakuna!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalan seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra oli Alexander Fredrik Mikael Bergius

Sunnuntai 16.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Synnyinseurakuntani on Viljakkalan seurakunta ja pidän sitä edelleen kotiseurakuntanani, vaikka se kuntaliitoksen vuoksi nykyään onkin virallisesti Ylöjärven seurakunnan Viljakkalan seurakuntapiiri ja virallisissa tiedostoissa olen ilmeisesti Tampereen eteläisen seurakunnan jäsen.

 

 

Pidän ”seurakuntapiiri” termiä halveksivana ja arvostan kurulaisia, jotka aikoinaan samanlaisen Ylöjärveen päätyneen kuntaliitoksen myötä saivat kotiseurakunnalleen ”Kurun kappeliseurakunta”-statuksen, sillä onhan kappeliseurakunta jotain aivan muuta kuin seurakuntapiiri.

 

 

Viljakkalalainen seurakuntaväki uinahti kuntaliitoksen aikana!

 

 

 

********************

 

 

 

Mutta kirkkoherra ja rovasti Alexander Fredrik Mikael Bergiukseen eli A. F. M. Bergiukseen:

 

 

 

 

 

A.F.M.Bergius oli syntynyt 25.4.1856 Vesilahdella ja kuoli Viljakkalassa 85-vuotiaana 31.12.1941.

 

 

Bergius palveli Viljakkalan seurakuntaa vuodesta 1887 vuoteen 1941 saakka eli harvinaisen pitkän työrupeaman.

 

 

 

 

 

Rovasti Bergius oli avioliitossa Angelika Bergroth`n (1851 – 1938) kanssa ja heille syntyi kaksi lasta eli…

 

 

 

 

 

…Eero Antero vuonna 1884…

 

 

 

ja

 

 

 

 

 

…Aino Elisabet vuonna 1889.

 

 

Muistan oikein hyvin, kun Aino Elisabet liikkui virkeänä Viljakkalan keskustassa 1970-luvulla.

 

 

***************

 

 

 

 

 

Arvostan rovasti A. F. M. Bergiuksen toimintaa erityisesti sen vuoksi, että hänen johdollaan Viljakkalan seurakunta päätyi kaivertamaan sotiemme sankarivainajien hautakiviin lähes jokaisen viljakkalalaisen sankarivainajan kohdalla kyseisen sankarivainajan kaatumispaikkakunnan!

Selkeä maininta kaatumispaikkakunnasta antaa paljon lisätietoa Isänmaan puolesta kaatuneesta. Meille historiasta ja erityisesti sotahistoriasta kiinnostuneille kaatumispaikkakunnalla on erityistä arvoa.

 

 

On suuri puute monilla sankarivainajiemme hautausmailla, että hautakivissä ei ole mainintaa kyseisen sankarivainajan kaatumispaikkakunnasta!

 

 

Esitän, että seurakunnat lähivuosina kaivertavat sankarivainajien hautakiviin sen paikkakunnan nimen, jossa kyseinen sotilas kohtasi sankarivainajakuoleman!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Digitalisoinnilla emme Tampereella saa syntymään säästöjä

Torstai 13.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunki on tekemässä jo kahdeksatta vuotta peräjälkeen tappiollista tilinpäätöstä.

 

 

Tänä vuonna on tehty jo ainakin kaksi päätöstä, että miten tappiollisuus saataisiin edes siedettävälle tasolle.

 

 

Keväällä julkistettu tehostamispaketti sisälsi 43,5 miljoonan euron suuruiset talouden tasapainottamistoimenpiteet vuosille 2018 – 2020.

 

 

Kesän edetessä tappiokierre vaan kasvoi ja nyt puhutaan 20 miljoonan euron suuruisesta lisäpaketista – on mielenkiintoista nähdä, että ehditäänkö vuodenvaihteeseen mennessä saada 100 miljoonan euron suuruinen alijäämä kasaan!

 

 

 

*****************

 

 

Eräänä keinona talouden kuntoon laittamisen puheissa on digitalisaation lisääminen.

 

 

Turhaa ja asioita tuntemattomien jorinoita!

 

 

Sain eilen kuunnella hyvinvoinnin palvelualueen lautakuntien apulaispormestaria ja hän kertoi useita esimerkkejä siitä, että miten monilla Tampereen kaupungin osa-alueilla digitalisaatiossa on teknisiä ongelmia.

 

 

 

***********************

Teknisten ongelmien lisäksi digitalisaation lisäämispyrkimykset jakavat kaupunkilaiset eri kasteihin; eläkeläisjärjestössä toimivana tunnen ja tiedän suuren joukon senioreita, jotka eivät tule koskaan hankkimaan tietokonetta eivätkä internet-yhteyttä!

 

 

Ymmärrän näitä ihmisiä oikein hyvin, sillä vaikka ”elänkin netissä” 24/7, en mitenkään suostu varaamaan itselleni aikaa verkossa vaikkapa lääkärille tai laboratorioon – haluan puhua puhelimitse elävän ihmisen kanssa ja hoitaa asiani keskustellen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kiitokset moitteista, kiitoksista ja uusista ideoista!

Tiistai 11.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala-neuvosto osallistui omalla osastollaan viime lauantaina eli 8.9.2018 järjestetyille ”Läheltä Sinulle” –markkinoille Viljakkalan Seurojentalolla.

 

 

Viljakkala-neuvoston puheenjohtajana olin koko ajan paikalla.

 

 

**********************

 

 

Viljakkala-neuvostosta todetaan Ylöjärven kaupungin verkkosivuilla mm. näin:

 

 

Viljakkala-neuvosto on Viljakkalan kaupunginosan asukkaiden yhteistyöelin. Neuvoston tarkoituksena on seurata Viljakkalan kaupunginosan lähipalveluja ja tehdä tarvittaessa ehdotuksia kaupungin osastoille ja lautakunnille palvelujen kehittämisestä.

 

Viljakkala-neuvostossa on puheenjohtaja, varapuheenjohtaja sekä seitsemän muuta jäsentä. Jokaisella on henkilökohtainen varajäsen. Viljakkala-neuvoston puheenjohtajana toimii Esko Erkkilä ja varapuheenjohtajana Johanna Kivimäki.

Viljakkala-neuvoston sihteerinä toimii palvelusihteeri Marjo Niemi.

 

 

********************

 

 

 

 

Tilaisuuden järjestäjät olivat varanneet Viljakkala-neuvostolle hyvän paikan, sillä osastomme sijaitsi tilavassa eteisessä ja kaikki markkinoillakävijät kulkivat ohitsemme!

 

 

Vein osastomme rekvisiitaksi kimpun auringonkukkia sekä parimetrisen ruskean kannan, joka on nyt näin kuumana kesänä unohtanut kukkimisen.

 

 

Monet luulivat kannaa muovikukaksi, mutta kyllä se on ihan elävä kasvi.

 

 

Tulen leikkaamaan tuonkin kannan viimeistään marraskuun alussa kymmensenttiseen kantoon, otan juurakon esille sinkkiämpäristä, ehkä sahaan juurakon neljään osaan ja laitan juurakot talvehtimaan autotallin lattialle!

 

 

 

 

 

Meillä Viljakkala-neuvostossa on tapana, että hankimme yleisötilaisuuksiin palkinnoksi hedelmäkorin, jonka arvomme niiden kesken, jotka ovat antaneet Viljakkala-neuvoston kautta palautetta Ylöjärven kaupungille.

 

 

 

 

 

Arvonnan onnettarina toimivat Viljakkalan Seurojentaloyhdistyksen puheenjohtaja Outi Lähteenmäki (vasemmalla) ja sihteeri Leena Kunttu!

 

 

 

Viljakkala-neuvoston seuraava kokous on 18.9.2018 ja sen pöytäkirjassa tai kokouksen liitteessä julkistamme sen listan, jonka saimme kuntalaispalautteena kesäkuussa Karhen Markkinoilla ja nyt Läheltä Sinulle-tapahtumassa.

 

 

Kannattaa seurata Ylöjärven kaupungin verkkosivuja!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Läheltä Sinulle" - markkinatapahtuma Viljakkalan Seurojentalolla on aina syyskauden merkkitapaus

Maanantai 10.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Kiitokset Viljakkalan Seurojentaloyhdistykselle, joka aina syyskuun alussa järjestää Viljakkalan Seurojentalolla ”Läheltä Sinulle” –myyntitapahtuman ja näin tapahtui jälleen kerran lauantaina 8.9.2018!

 

 

Tapahtuma on ainakin meille Rouvani kanssa merkittävä tapahtuma ja se mahdollistaa pienen korvauksen saamisen siitä aherruksesta, jota kesän aikana trekoolillamme olemme harrastaneet.

 

 

Euromääräinen ”saalis” on vaatimaton, mutta se kokemus, jonka pystymme Viljakkalan Majajärvellä kasvattamillamme tuotteilla saamaan asiakkaille aikaiseksi, se on se tapahtuman tärkein osa!

 

 

 

 

 

Tapahtumasta kerrottiin somessa, mutta myös tapahtuman tolppailmoituksella oli oma roolinsa tapahtuman onnistumisessa.

 

 

 

 

 

Viljakkalan Seurojentalon juhlasalissa oli vipinää jo aamulla puoli kymmeneltä, mutta löysin raon, jolloin pystyin kuvaamaan Rouvan myyntipöydän!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rouvan tarjoamat tuotteet taisivat olla alihinnoiteltuja, sillä…

 

 

 

 

 

…ne olivat melkein loppuunmyytyjä jo tunnin myyntirupeaman jälkeen!

 

 

 

 

 

Tottakai myynnistä saadut eurot ovat tärkeitä, mutta eniten siitä kuitenkin nauttii, kun asiakkaat ovat tyytyväisiä tarjontaan ja ovat valmiita odottamaankin, jotta heitä palvellaan.

 

 

Rouva suunnittelee, että seuraavan kerran hän menee myymään Viljakkalan Majajärvellä kasvattamiamme tuotteita Pinsiön Taimistolle 15.9.2018, joten sieltä tuotteitamme taas ostaa!

 

 

Kerron päivämäärän kuitenkin välimyyntivarauksin, sillä jos kauppa käy ”mökkimyyntinä” sitä ennen reippaasti, niin myytävää ei enää ensi lauantaina ole!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Eniten elämäni houkuttelee Latviassa. Siellä otan inspiraation - iloni. En missään muualla?

Lauantai 8.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Tämän päiväisen juttuni otsikossa oleva toteamus on latvialaisen näyttelijän ja kirjailijan Evald Walterin yhteenveto maallisesta vaelluksestaan.

 

 

”Tapasin” Evald Walterin, toki vain vahanukkena, paroni von von Münchhausenin museossa Latvian Duntessa heinäkuun alussa, kun matkasimme Baltiassa Kyröläismatkamme merkeissä.

 

 

 

 

 

Evald Walters sai elää pitkän elämän, sillä hän syntyi vuonna 1894 ja kuoli satavuotiaana vuonna 1994.

 

 

Walters oli mm. Latvian tiedeakatemian kunniajäsen.

 

 

 

 

 

Latvian tiedeakatemia toimii Riikassa sijaitsevassa Stalinin hampaassa eli yhdessä niistä jokseenkin samanlaisilla piirustuksilla tehdyissä pilvenpiirtäjissä, joista seitsemän sijaitsee Moskovassa, yksi Varsovassa sekä yksi Riikassa.

 

 

Olen matkoillani saanut vierailla Varsovassa ”Stalinin hampaassa”!

 

 

Neuvostoliiton diktaattori Josef Stalin halusi rakentaa ”Stalinin hampaaksi” kutsuttuja korkeita rakennuksia vastapainoksi USA:ssa rakennetuille pilvenpiirtäjille.

 

 

********************

 

 

Evald Walters on tuntematon valtaosalle suomalaisia, mutta Latviassa hänen toimintaansa osataan arvostaa.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Miljoona, miljoona, miljoona ruusua"

Perjantai 7.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Vera Telenius levytti vuonna 1984 ”Miljoona ruusua” –kappaleen ja siitä muodostui suuri kansansuosikki.

 

 

On tunnettua, että samaisen kappaleen on vuonna 1982 levyttänyt neuvostoliittolainen Alla Pugatsova.

 

 

Suositun kappaleen juuret johtavat kuitenkin Latviaan, sillä kappaleen on säveltänyt latvialainen Raimonds Paulas ja sen latviankieliset sanat on laatinut Leons Briedis. Miljoona ruusua kappaleen ovat vuonna 1981 levyttäneet latvialaiset Aija Kukule ja Lisa Kreicberga.

 

 

 

 

 

 

Saimme taannoisella Baltiaan suuntautuneella Kyröläismatkallamme tavata Miljoona ruusua –kappaleen säveltäneen Raimonds Paulaksen, toki vain vahanukkena von Münchhausenin museossa Latvian Duntessa.

 

 

Pauls oli vuosina 1988–1993 Latvian kulttuuriministeri, sittemmin presidentin neuvonantaja ja vuodesta 1998 parlamentin jäsen.

 

 

*****************

 

 

 

Alla Pugatsovaan liittyvä pieni muistelus:

 

 

Toimin aikoinaan Porin, Tampereen sekä Jyväskylän alueiden myyntipäällikkönä ja taas kerran järjestimme myyntikilpailun jakeluteillemme, jossa palkintona oli ns. ”koulutusmatka” Tallinnaan.

 

Eräs alaisistani ei päässyt mukaan, mutta hän esitti toiveen, että toisin Tallinnasta muutaman Alla Pugatsovan levyttämän kappaleen.

 

 

Siihen aikaan Viro oli Neuvostoliiton miehittämä, mutta Tallinnan keskustasta kohti Ylemistä, vastapäätä Keskustoria sijaitsi Berjuska-myymälä, jossa turistit saivat asioida ja maksaa ostoksensa länsivaluutalla.

 

 

Sieltä ostin muutaman Alla Pugatsovan levyttämän kappaleen ja alaiseni oli sitten aikanaan tyytyväinen, kun toin hänelle mieluisan tuliaisen!

Tallinnan berjoska on suomalaisten rakentama ja se on yhä edelleen paikallaan, mutta nyt ilmeisesti jossain huvittelupaikkakäytössä - olis joskus mukava siellä poiketa!

 

 

Vera Teleniuksen Miljoona ruusu löytyy googlaten ”Vera Telenius Miljoona ruusua” ja vastaavasti sama kappale Alla Pugatsovan tulkitsemana ”Alla Pugacheva – Milloin roses”-

 

 

Kannattaa kuunnella!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Puhelinmyyntitarjonnan rajoituspalvelu toimii!

Keskiviikko 5.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Kirjoitan tätä blogikirjoitustani hieman kaksijakoisin tunnelmin, sillä arvostan kaikenlaista myyntityötä, mutta en hyväksy puhelinmyyjien soittamista omaan kännykkääni.

 

 

Myyntityö pitää talouselämän pyörät pyörimässä ja on tärkein toiminta-alue sille, että meillä terveyspalvelut toimivat, lasten ja ikäihmisten palvelut pelaavat, koulutuskysymykset on hoidettu, asumisinfra on kunnossa ja muutenkin yhteiskuntamme toimii kansalaisten parhaaksi.

 

 

Eräs myyntitoiminnan alue kuitenkin kismittää ja se on enemmän ja vähemmän turhien tavaroiden, palvelujen ja erityisesti monien lehtien puhelinmyyntityö.

 

 

Tiedän tasan tarkkaan, että useinkin soittajana on henkilö, joka paperista lukee myyntipuhelitaniansa ja siten pyrkii myymään minulle täysin turhaa ja tarpeetonta tuotetta.

 

 

Valitettavasti erityisesti monet ikäihmiset sortuvat myöntymään heille täysin turhan lehden tilaamiseen puhelinmyyjän tarjouksen jälkeen.

 

 

 

*****************

 

 

 

Olin eilen osanottajana koulutustilaisuudessa, jonka sivuantina oli lyhyt esitys siitä, että miten puhelinmyyntisoitot omaan puhelimeensa pystyy estämään!

 

 

 

 

 

Kyse on Suomen Asiakasmarkkinointiliitto ry:n eli ASML:n palvelusta, jonka kautta pystyy estämään puhelinmyyntisoitot omaan puhelinnumeroonsa.

 

 

ASML:n jäsenyrityksiä ovat kaikki Suomen johtavat yritykset Keskosta alkaen ja SOK:sta, Alma Mediasta, Ikeasta sekä Sanoma Mediaan saakka.

 

 

Jäsenluettelo löytyy googlaten ”ASML jäsenyritykset”.

 

 

ASML:n verkkosivuilla todetaan näin:

 

 

Kuluttaja voi rajoittaa puhelinmyyntiä soittamalla palvelunumeroon 0600 13404 ma-pe klo 8-18. Puhelun hinta 0,39 €/min+pvm, jonotus on maksuton. ASML ei veloita muita maksuja rajoituspalveluun soittajalta.

 

 

Rajoitus on kerrallaan voimassa 3 vuotta. Rajoitus viedään rekisteriin välittömästi, sitä ei voi peruuttaa ja se välittyy puhelinmyyntiä harjoittaville yrityksille viikon kuluessa, viimeistään kuukauden kuluessa ilmoituksesta. Lähes kaikki suomalaiset kuluttajille puhelinmyyntiä harjoittavat yritykset käyttävät palvelua, viimeisen kartoituksen mukaan yli 600 yritystä. Palvelu on perustettu 1990-luvulla yhteistyössä viranomaisten kanssa neuvotellen.

 

 

 

**********************

 

 

Jos puhelinmyyjien aktiivisuus häiritsee, hoida asia pienellä rahalla kuntoon kolmeksi vuodeksi!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Jo otti ohraleipä"!

Tiistai 4.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Sakari Virkkusen Suomalainen fraasisanakirja (Otava 1974) antaa fraasille "Jo otti ohraleipä" seuraavan merkityksen: ”kun käy huonosti”.

 

 

Maataloudelle päättymässä oleva kasvukausi merkitsee mm. viljasatojen osalta todellista ”Jo otti ohraleipä” –tilannetta, sillä maamme viljasato on jäämässä 2,7 miljardiin kiloon.

 

 

Miljardit kilot eivät varmaan tavalliselle henkilölle anna osviittaa tilanteesta, mutta kun totean, että maamme viljasato on viime vuosina ollut seuraavanlainen…

 

• 2013 -> 4,0 miljardia kiloa
• 2014 -> 4,1 miljardia kiloa
• 2015 -> 3,7 miljardia kiloa
• 2016 -> 3,5 miljardia kiloa
• 2017 -> 3,4 miljardia kiloa

 

…niin kaikki ymmärtävät tilanteen vakavuuden.

 

 

Olen työni puolesta seurannut maamme viljamarkkinoita vuodesta 1970 saakka ja erityisen tiiviisti Suomen, EU:n, Euroopan ja koko maailman viljatilanteita vuoden 1994 syksystä alkaen, jolloin Suomen liittyminen Euroopan Unioniin alkoi varmistumaan.

 

Tiedostan tilanteen vakavuuden, sillä viljatilanteiden seuranta jatkuu kohdallani yhä edelleen, vaikka olenkin eläkkeellä.

 

 

Luonnonvarakeskus julkisti 30.8.2018 kesän 2018 satoennusteen, joka kuvastaa satotilannetta elokuun 27. päivänä.

 

 

”Miesmuistiin” tilanne on ainutlaatuinen, sillä ainoastaan kauran osalta sato näyttää riittävän vastaamaan kotimaista kulutusta.

 

 

Rukiin osalta tilanne on ollut tiedossa jo vuoden verran, sillä rukiin kylvöala jäi viime syksynä 17.300 hehtaariin, kun se esimerkiksi edellissyksynä oli 28.900 hehtaaria.

 

 

Rukiin kokonaiskäyttö vuosittain on jo pitkään asettunut tasolle 95 – 105 miljoona kiloa vuodessa, mutta kun nyt kokonaissato jää Luken ennusteen mukaan 49 miljoonaan kiloon, on ensi talvena laitettava leivän joukkoon puolet ”petäjäistä” eli tuontiruista.

 

En varmaan ole ainoa, joka mielenkiinnolla nyt odottaa kuluvana ajankohtana tapahtuneiden rukiin kylvöalojen pinta-alatietoja, sillä niiden perusteella pystytään varsin tarkasti ennustamaan vuoden 2019 ruissadon määrä.

 

 

Heikko viljasato koko Euroopassa on nostamassa viljojen hinnat ehkä peräti ennätystasolle ja se merkitsee kuluttajalle kohoavia elintarvikkeiden hintoja ja maataloustuottajille entistä tukalampaa taloustilannetta.

 

 

Ei hyvä lainkaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt on tyrninpoiminnan aika!

Maanantai 3.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Syyskuun alkupuolisko on otollisinta tyrninpoiminta-aikaa ja niin myös tänä vuonna.

 

 

 

 

 

 

Minulta meni tasan 20-vuotta tussaroidessa, kun molemmat taimet olivat tyttötaimia ja tytöthän eivät voi keskenään saada lapsia eli tyrneistä puheenollen marjoja.

 

 

Vihdoinkin viisastuneena ostin varmuuden vuoksi kolli- ja tyttötaimen entisten ”vanhojenpiikojen” seuraksi ja johan alkoi marjoja ilmestyä myös vanhoihin piikoihin.

 

**************

 

Taimikauppiaat sanovat, että yksi hedepensas eli kollipoika pystyy hoitelemaan vain kolme – neljä emipensasta eli tyttöä, mutta minä noudatan ns. venäläistä istutuskaaviota, jossa kollipoika on keskellä ja kahdeksan tyttöä sen ympärillä 1,5 – kahden metrin etäisyydellä.

 

 

 

 

 

Tuulinen paikka on eduksi, jotta keväinen pölytys onnistuu.

 

 

 

Tyrni on mm. lepän ja palkokasvien tapaan erikoinen ja kiitollinen kasvi siitä, että se kerää ilmakehästä typpeä, joten se ei tarvitse typpilannoitusta – minä suorastaan kiellän tyrnille annettavan N-lannoituksen!

 

 

 

 

 

 

Tyrnimarja on todellinen C-vitamiinipommi, sillä tyrnimarjassa on jopa 360 milligrammaa C-vitamiinia 100 grammaa kohti.

 

 

Tyrnin vironkielinen nimi on astelpaju ja se on monen suomalaisen mielestä kaunein vironkielinen sana!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Arvokas luottamustehtävä

Sunnuntai 2.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Sain arvokkaan luottamustehtävän, kun olimme heinäkuun 11. päivänä palaamassa Latviassa Baltiaan suuntautuneella Kyröläismatkallamme kohti Tallinnaa ja kotiamme.

 

 

Kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki valitsi minut kukkalaitteen laskijaksi sille muistomerkille, joka on pystytetty 23.4.1943 maahan syöksyneen Suomen Ilmavoimien omistaman Junkers JK-274:n putoamispaikalle.

 

 

Puhun suulla suuremmalla, kun kopion netistä Suomalaisen Klubin sivuilta löytämääni tietoa maahan syöksyneestä pommikoneesta:

 

 

****************

 

 

Junkers JK-274:n viimeinen lento

Suomen Ilmavoimat osti alkuvuodesta 1943 Saksasta 24 uudenaikaista Junkers Ju 88 A-4 -pommikonetta. Tehdas luovutti koneet tilaajalle huhtikuussa 1943 ja ne lennettiin Suomeen kahdessa erässä. Jälkimmäinen 12 koneen erä starttasi Pohjois-Saksasta Tutowista huhtikuun 22. päivänä. Yksi koneista oli JK-274, jonka miehistöön kuuluivat kersantti Urho Jääskeläinen ohjaajana, luutnantti Lauri Suhonen tähystäjänä ja kersantti Aimo Valkeeniemi radiosähköttäjänä. Lisäksi matkustajana oli alikersantti Erkki Horma, joka palveli suomalaisessa vapaaehtoispataljoonassa Saksassa ja oli lomamatkalla Suomeen. Koneen lentomatka päättyi traagisesti. Se sai moottorivian Riian pohjoispuolella ja syöksyi metsään lähellä Pabazin kylää, 40 km pohjoiskoilliseen Riiasta 23.4.1943 kello 11:35. Kone syttyi palamaan ja tuhoutui täysin. Kolmehenkinen miehistö ja matkustaja saivat välittömästi surmansa.

 

 

Muistomerkistä ja siihen liittyvästä muistomerkkihankkeesta kerrotaan samoilla nettisivuilla lisäksi näin:

 

 

Junkers JK-274:n ja sen maahansyöksyssä surmansa saaneiden neljän suomalaisen sotilaan muistomerkki sijaitsee lähellä vanhaa Saulkrasti-Riika -maantietä 40 km Riiasta, paikalla, jossa lentokone syöksyi maahan 23.4.1943. Betonisen muistomerkin metalliosaan on leikattu täsmälleen Junkers Ju 88 A-4 -pommikoneen siluetin mukainen kuvio. Muistomerkissä on metallikirjaimin teksti Junkers JK-274:n viimeinen lento päättyi tällä paikalla 23.4.1943 sekä surmansa saaneiden nimet ja syntymäajat. Muistomerkkialueen luona on opastaulu, jossa on latviaksi, suomeksi ja englanniksi kerrottu viimeisen lennon vaiheista ja esitetty mm. uhrien valokuvat sekä kuva onnettomuuspaikalta tapahtumapäivänä.

JK-274:n muistomerkki oli Lapin lennoston killan ja Saulkrastin kaupungin yhteishanke. Kilta oli ottanut hankkeen perinnetyön ohjelmaansa, kuuluihan Junkersien Pommituslentolaivue 44 Lentorykmentti 4:ään, joka on Lapin lennoston perinnejoukkoyksikkö. Saulkrastin kunta oli välittömästi kytkeytynyt hankkeeseen ja vastasi hankkeen käytännön toteutuksesta. Muistomerkin on suunnitellut latvialainen arkkitehdiksi valmistuva Dace Ungure ja sen on valmistanut saulkrastilainen yritys SIA ZK Celtnieciba. Hanketta ovat tukeneet rahallisesti suomalaiset ja latvialaiset yritykset ja yksityishenkilöt. Yksi tukijoista on SIA Neste Latvija, joka myös antoi luvan pystyttää muistomerkki yhtiön omistamalle maa-alueelle.

 

**************

 

Tässä muutama kuva kukkalaitteemme laskemistilaisuudesta ja muistomerkistä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kiitokset ay-liikkeelle

Perjantai 31.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Ammattiyhdistysliike vaikeutti työtäni sen runsaan neljänkymmenen vuoden ajan, jonka olin elinkeinoelämän palveluksessa.

 

 

Oli suorastaan helvetinmoinen tilanne, kun Elintarviketyöläisten Liitto seisautti rehutehtaan toiminnot ja monta 25 – 40 tuhannen broilertilaa olisi tarvinnut rehua, mutta elintarviketyöläisten liitto esti rehutoimitukset.

 

 

Piti lähteä anelemaan poikkeuslupaa, jotta rehuja olisi voinut toimittaa.

 

 

1970-luvun alussa silloinen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto esti rehutehtaan toimituspalvelukeskuksessa toimivien henkilöiden työnteon.

 

 

Myös tästä olisi seurannut kauheita monille kotieläintiloille.

 

 

Olin silloin myyntimiehenä Kokkolan toimistolla ja korkea esimieheni kysyi, että olenko valmis siirtymään lakon ajaksi tilauskeskukseen vastaanottamaan rehutilauksia.

 

 

Tottakai olin valmis ja siellä vierähtikin varmaan kymmenkunta päivää. Ay-mafia kutsui meitä rikkureiksi, mutta minä pidän tuota ilmaisua kunnia-asiana, sillä täytyyhän asioiden sujua.

 

 

Työntekijät voivat olla lakossa, mutta työt eivät voi mennä lakkoon.

 

 

Lakko loppui aikanaan ja työnantaja muisti meitä sillä, että saimme tehdä ”opintomatkan” Visbyn saarelle Ruotsissa.

 

 

Matka sisälsi luonnollisesti täyden palkan, päivärahat ja muut etuudet, joita työmatkoihin kuuluu.

 

 

Tutustuimme Visbyn saarella erään alamme yrityksen toimintaan ja tutustumista helpotti se, että kyseisen yrityksen palveluksessa oli eräs entinen työkaverimme.

 

 

Kiitokset ay-liikkeelle ja nelikymmenvuotiselle työnantajalleni mielenkiintoisesta opintomatkasta Visbyn saarelle – se onkin ainakin toistaiseksi ainoa kerta, kun olen päässyt käymään Visbyssä.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sukupuolella ei ole väliä

Torstai 30.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Toimin työelämässä neljäkymmentä ja puoli vuotta ja siitä ajasta esimiestehtävissä lähes kolmekymmentäviisi vuotta.

 

Kolmeenkymmeneenviiteen vuoteen sisältyi lukuisia henkilövalintoja ja ne ovat aina henkilölle, mutta erityisesti myös yritykselle, tärkeitä asioita.

 

 

Olen työelämän jälkeen saanut seurata yhdistysmaailmaa jopa päättäjänä ja totean, että henkilövalinnat ovat myös yhdistysmaailmassa joko tuhoon vieviä tai uuteen kukoistukseen johtavia – valitettavasti en ole saanut yhdistysmaailmassa todeta uuteen kukoistukseen johtaneita henkilövalintoja.

 

 

Piti kuitenkin kirjoittaa sukupuolen merkityksestä henkilövalinnoissa.

 

 

En ole koskaan antanut mitään painoarvoa henkilön sukupuolelle, kun olen rekrytoinut henkilöitä bisnesmaailmaan.

 

 

Joskus valitsin naishenkilön eräälle merkittävälle postille agribisnekseen.

 

 

Korkea esimieheni, josta sittemmin tuli yrityksemme pääjohtaja ja vuorineuvos kysyi joskus, että kuka on vastuuhenkilömme eräällä tietyllä alueella.

 

 

Kerroin henkilön nimen ja korkea esimieheni tinkoi, että tiedän tiedän, mutta kuka on vastuussa asiakassuhteista.

 

 

Vastasin, että tuo nainen, jonka nimen juuri kerroin.

 

 

Kyseinen nainen pärjäsi oikein hyvin alaisenani ja hänen pärjäämistään ei mitenkään vähennä se, että minua seuranneella esimiehellä meni sukset ristiin kyseisen naishenkilön kanssa.

 

 

Esimies ja alainen –suhteissa olisi usein peiliin katsomisen paikka esimiehillä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vanhusneuvoston keskustakävely 28.8.2018

Keskiviikko 29.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Olen kahden neuvoston toiminnassa mukana eli toimin Ylöjärven kaupungin luottamushenkilönä Viljakkala-neuvoston puheenjohtajana ja sen lisäksi olen Tampereen kaupungin Vanhusneuvoston jäsen – on siinä neuvostoja kerrakseen!

 

 

Tampereen Vanhusneuvostolla on kokouksia jokseenkin joka kuukausi, mutta niiden lisäksi meille tarjotaan monia muita aktiviteetteja luottamushenkilöasemamme vuoksi.

 

 

Eilen ohjelmassamme oli Tampereen keskustan kaavakävely, jonka aikana tutustuimme Tampereen ydinkeskustan kaavahankkeisiin ja niihin hankkeisiin, jotka ovat juuri toteutuneet.

 

 

 

 

 

Kaavakävelymme alkoi Virastotalolta ja päätyi vajaan kahden tunnin jälkeen Galleria Nottbeckiin.

 

 

 

 

 

Ensimmäinen kohteemme oli Pantin sisäpiha, jossa näimme alueen, jolle lähivuosina tulee uusia asuinkerrostaloja.

 

 

Oppaamme kaavoitusarkkitehti Anna Hyyppä kertoi, että tälle pienelle alueelle ollaan kaavoittamassa uusia asuinkerrostaloja ja nyt alueella olevat yritykset joutuvat muuttamaan muualle.

 

 

Sain aiheen kummastella Tampereen intoa häätää tuloja tuovat yritykset pois ja niiden tilalle rakennetaan asuinkerrostaloja, joihin muuttavat Tampereen kaupungille menoja aiheuttavat henkilöt.

 

 

On luonnollista, että tavallinen kaavoitusarkkitehti ei päätä linjauksista, vaan linjaukset kaavoitusasioista tekevät johtavat viranhaltijat ja toivottavasti viime kädessä luottamushenkilöt.

 

 

 

 

 

Satakunnankatu 21:ssä ”ihailimme” kerrostaloa, jonne ainakaan minä en haluaisi muuttaa. Hienohan se on ja kallis, mutta paikkana ei ole minun makuuni.

 

 

 

 

 

Yo-talon sisäpihalla katselimme Vapaakirkon viereen ahtaasti rakenteilla olevaa kerrostaloa, jonne en sinnekään haluaisi muuttaa.

 

 

 

 

 

Samalta paikalta katselimme viereisen tontin kerrostaloa joka on minullekin tuttu, sillä siellä sijaitsee Keskustan Pirkanmaan piirin toimisto. Talossa on jo vuoden päivät ollut menossa putkiremontti ja se vaan jatkuu ja jatkuu!  Hintaa remontille kertyy joka päivä. Luoja putkiremonttitaloista suojelkoot!

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaavakävelymme jatkui ja muutaman kohteen jälkeen saavuimme Puuvillatehtaankatu 6:n kohdalle, jonka neljään kerrostaloon Varma on saanut kaavamuutoksen aikaiseksi ja jotka tullaan lähiaikoina purkamaan.

 

 

Takana näkyvä kerrostalo saa jäädä, mutta etualalla olevat kerrostalot puretaan ja tilalle rakennetaan korkeat kerrostalot.

Bisnes vaatii näin!

 

 

 

 

 

Kaavakävelymme helmi oli poikkeaminen Finlaysonin kirkkoon, mutta siitä joskus myöhemmin lisää ja tarkemmin.

 

 

 

Kaavakävelymme yhteenvetona joudun toteamaan, että toivottavasti en koskaan joudu asumaan Tampereen keskusta-alueen kerrostaloissa, sillä niissä asuminen on mielestäni ihmisten säilömistä, josta todellinen elämästä nauttiminen on kaukana!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Johan syntyi älämölöä!

Tiistai 28.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Näin eilen Hämeenkyrön Komissa, kun kolme valkohäntäpeuraa laukkasi Päivölän lähellä Ruonanjoen ja Lampisen talon välisellä pellolla poispäin Ylöjärvi-Viljakkala –tieltä.

 

 

Kirjoitin havainnostani näin ”Viljakkalan pölinät” –facebooksivuilla:

 

 

”Tulin tänään vihaiseksi, kun näin Komissa Ruonanjoen ja Lampisen talon välisellä pellolla kolme valkohäntäpeuraa eli Laukonpeuraa, joita mm. Pirkanmaan Liitto suosittelee kutsuttavan valkohäntäkauriiksi.

Joko ne ovat tulossa tännekin!

Lainsäädäntö puhuu valkohäntäpeuroista, joten se lienee paras nimi tuolle tuholaiselle.”

 

Postaukseni aiheutti melkoisen moiteryöpyn minua kohtaan, kun uskalsin asettaa kyseenalaiseksi sen, että aikoinaan Laukon kartano toi Suomeen erään haitallisen eläinlajin eli Laukon peuran eli valkohäntäpeuran eli valkohäntäkauriin, jollaiseksi Pirkanmaan Liitto sitä haluaa kutsuttavan. Lainsäädäntö tuntee vain valkohäntäpeura-nimikkeen, jota kyseisestä haittaeläimestä pitää käyttää.

 

 

Minua moittineet ovat ilmeisesti henkilöitä, jotka viettävät aikaansa uuninpankolla ja eivät tiedä ympärillään tapahtuvista asioista paljoakaan.

 

 

Ihmeelliseltä tuntuu, että minua moittineet ja mollaavat kansalaiset suorastaan ihannoivat peurakolareita, sillä heidän mukaansa hirvikolareissa kuolee enemmän ihmisiä kuin peurakolareissa!  Näin varmaan onkin, mutta peurakolarissa kuollut suomalainen on mielestäni yhtä arvokas kuin hirvikolarissa kuollut vai miten on – no peurakolareita ihannoivan henkilön nimeä en tässä kirjoituksessani halua mainita, hän ei ole mainitsemisen arvoinen.

 

 

Olin neljäkymmentä ja puoli vuotta kestäneen työurani aikana viimeiset viisitoista vuotta 9-tien suurkuluttaja Tampereen ja Turun välillä.  Vähintään kerran vuodessa saavuin Urjalassa tai Loimaalla paikalle, jossa juuri oli tapahtunut peurakolari.

 

 

Näin ne suolenpätkät, paskat, ihmis- ja peuranveret  sekä autonromut, jotka olivat syntyneet peurakolarin tuloksena – en todella kaivannut hirvikolarin aineksia!

 

 

Ihmettelen todella sitä kansalaista, joka kehtaa vertailla peurakolaria lievemmäksi kuin hirvikolaria!

 

No, meitä on moneen junaan ja jokunen jää vielä laiturillekin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Syyskuun 11. päivä Tverissä koettuna

Sunnuntai 26.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 muutti maailmaa paljon.

 

 

Tuolloin kaapattiin neljä matkustajalentokonetta, joista kaksi ohjattiin tahallisesti päin World Trade Centerin kaksoistorneja New Yorkissa. Kolmas lentokone ohjattiin päin Pentagonin rakennusta ja neljäs putosi maahan Pennsylvaniassa.

 

 

Olin silloin Venäjän Tverissä n. 160 kilometriä Moskovasta luoteeseen.

 

 

Kyseessä oli Tverin Karjalaisten järjestämä mielenkiintoinen matka, jolle osallistuin.

 

 

Syyskuun 11. päivän iltapäivällä olimme odottelemassa Tverin kaupungissa junalla tapahtuvaa kotimatkaa. Vietimme aikaamme Hotelli Tverin baarissa ja katselimme taivaskanavilta maailmanmenoa.

 

 

Havahduimme, kun näimme televisioruudulta, että lentokone törmäsi korkeaan kerrostaloon New Yorkissa. Luulimme kuvaa jonkun seikkailuelokuvan kuvaksi, mutta hiljennyimme, kun näimme myös toisen lentokoneen törmäävän samanlaiseen taloon.

 

 

Pian meille selvisi, että kyse on tahallista teoista.

 

 

Matkallamme oli tavallisena matkalaisena mukana silloinen Karjala Liiton puheenjohtaja Kauko Sipponen eli entinen Tasavallan Presidentin kansliapäällikkö, entinen maaherra ja entinen Tampereen Yliopiston kansleri.

 

 

Istuin Sipposen vierellä hotellin baarijakkaralla ja kysyin häneltä, että mitä Suomessa nyt tapahtuu?

 

 

Sipponen vastasi, että maamme ylimmät siviili- ja sotilasjohdon henkilöt pitävät nyt herkeämättä yhteyttä toisiinsa ja seuraavat tilanteen kehittymistä.

 

 

Syyskuun 11. päivä vuonna 2001 avasi aivan uuden aikakauden ja sen jälkeen meno on yltänyt yhä hullummaksi. Onneksi Suomi on saanut ainakin toistaiseksi olla sivussa kaikkein suurimmista hullutuksista.

 

 

 

-Esko Erkkilä-