Mitä Hitlerin murhayritys olisi onnistuessaan merkinnyt Suomelle?

Keskiviikko 20.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Tänään on kulunut tasan 67 vuotta, kun eversti kreivi Claus von Stauffenberg yritti murhata Hitlerin hänen komentoalueellaan Sudenpesässä – Führerhauptquartier Wolfsschanze´ssa – 20.7.1944.

 

Murhayritys epäonnistui ja Hitler jäi henkiin. Hän vastaanotti Italian diktaattori Benito Mussolinin jo muutaman tunnin kuluttua murhayrityksestä. 

 

Sain vierailla Sudenpesässä muutama päivä sitten.

Käynti lisäsi tietoani Hitlerin komentopaikasta paljon. Sudenpesä sijaitsee nykyisen Puolan alueella ja on sotahistoriasta kiinnostuneelle mielenkiintoinen kokemus. Se toimi Hitlerin komentopaikkana yli 800 päivän ajan.

Pohdimme käyntiämme ennen ja erityisesti käynnin jälkeen, että mikä olisi ollut Suomen kohtalo, jos Stauffenberg´n murhayritys olisi onnistunut.

Olisiko Saksa antautunut välittömästi?

Miten Suomen olisi käynyt? Olisiko myös Suomen pitänyt antautua? Olisimmeko kokeneet Baltian maiden tapaan monikymmenvuotisen neuvostomiehityksen? Olisimmeko vieläkään vapaita?

Iso kysymys on se, että olisiko koko maailma toisenlainen, jos Hitlerin murhayritys olisi onnistunut?

On ilmeisen selvää, että lukemattomia ihmishenkiä olisi säästynyt, mutta miten olisi käynyt Suomen?

Siihen emme saa vastausta koskaan.

-Esko Erkkilä-

Lupiinin torjuntatoimenpiteet ovat juuri nyt ajankohtaisia

Tiistai 19.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Lupiini on eräs vieraslajeistamme, joka on valtaamassa yhä uusia kasvualueita.

Joudun katsomaan peiliin, kun totean sen vallanneen aivan liian suuren alueen mökkitontiltamme.

Eräs hyvä puoli lupiinin laajenemisessa on se, että onneksi kyse ei ole jättiputkesta!

Lupiinintorjunta ja kasvualueen rajoittaminen ovat juuri nyt ajankohtaista.

 

Pyrin hoitamaan lupiinintorjuntaa eilen seuraavasti:

 

Leikkasin puutarhasaksilla kaikki versot, joissa oli lähes tuleentuneita siemenpalkoja. Siemenet olivat melkein valmiita, sillä ne rapisivat paloissaan. Varovasti varret leikaten sain ne kuitenkin päätymään kompostiimme.

Varsien leikkaamisen jälkeen lapiolla auttaen revin lupiininjuurakot maasta ja toimitin ne muutamalla kottikärrykuormallisella samaiseen kompostiin, kuin rapisevat lupiininpalot.

Tiedän, että lupiininsiemenet saattavat säilyttää itämiskykynsä vuosikausia, mutta luotan siihen, että muutaman vuoden kestävä kompostointi taltuttaa siementen itämiskyvyn.

 

Meillä puutarhajätteet esikompostoidaan vähintään vuoden ja sen jälkeen ne talikoidaan viereiseen avokompostiin, jossa aines saa muhia ainakin toisen vuoden. Viime vuosina kompostointiketju on kestänyt vähintään kolme vuotta ja uskon, että se taltuttaa myös lupiininsiementen itämiskyvyn.

 

 

 

Lupiinikasvustojen palot ovat valmiit levittämään siemeniä ympäristöönsä juuri näillä hetkillä. On tärkeää, että siementen kautta lisääntyminen estetään ja se merkitsee tuleentuneiden palkojen varovaista poistamista ja niiden ohjaamista kompostointiin.

 

 

 

Lupiinilla on vahva ja syvälle ulottuva juuristo. Se merkitsee vaikeaa torjuntaa. Lupiini kuuluu typenkerääjäkasveihin ja…

 

 

 

 

…se näkyy voimakkaina typpinystyröinä, joita lupiini pystyy kasvattamaan juuristoonsa.

 

Typenkerääjäominaisuus on syy siihen, että lupiini pystyy muodostamaan ravinteista köyhästä maasta sellaisen, että vaatimattomiin kasvuolosuhteisiin tottuneet ”suomalaiset peruskasvit” syrjäytyvät ja lupiini pystyy valtaamaan yhä uusia alueita.

 

Vahingosta viisastuneena toivon, että kukaan ei ehdoin tahdoin levitä lupiinia uusille alueille.

 

-Esko Erkkilä-

Sopot on kulttuuri- ja vapaa-ajanvieton kaupunki kolmoiskaupunkiketjun keskellä pohjois-Puolassa

Maanantai 18.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Puolalainen Sopot tunnetaan takavuosilta Interviisujen järjestämisestä.

 

Sopot sijaitsee pohjois-Puolassa rantakaupunki Gdynian ja monipuolisen historiakaupunki Gdanskin välissä.

Sopot on monipuolinen kulttuurin ja vapaa-ajanvieton keskus.

Piipahdimme taannoisella Puolan-matkallamme Sopotissa. Piipahtamisemme jäi kovin pintapuoliseksi, sillä turistibussilla pääseminen Sopotin keskustaan on matalien alikäytävien vuoksi vaikeaa ja paikoitustiloja busseille ei ole Sopotin keskustassa.

 

 

Matalat alikäytävät haittaavat monissa paikoissa Puolaa turisteja. Nykyaikaiset turistibussit ovat n. 3,4 metrin korkeita ja niillä ei ole mitään asiaa sen matalampiin alikäytäviin. Moni paikka jää bussilla matkustavilta sen vuoksi näkemättä tai ainakin joudutaan käyttämään kohtuuttoman pitkiä kiertoteitä.

 

 

Kuva Sopotin keskustasta.

 

Sopotissa on Euroopan pisin puusta rakennettu laituri – Molo. Se jäi meiltä kuitenkin nyt näkemättä.

 

Sopot on kuuluisa laulufestivaaleistaan.

 

Vuonna 1974 Sopotissa järjestetyn Grand Prix de disque -kisan voitti Marion Rung kappaleella ”El Bimbo”.

 

Rung voitti myös 1980 Sopotissa järjestetyn Intervision Song Contest –kilpailun eli Interviisut ja hänen kappaleensa oli nyt ”Hyvästi yö”.

 

Vuonna 1981 Suomen interviisukarsinnat voitti Mikko Alatalo kappaleellaan ”Taitaa tulla kesä”.  Sopotin festivaaleille Mikko ei kuitenkaan koskaan päässyt. Ne peruttiin, kun Lech Walesa aloitti Puolassa lakon Solidaarisuus-liikkeensä kanssa. Lakollahan oli maailmanhistoriallinen merkitys, sillä siitä alkoi Itä-Euroopan muutos.

Mikko kertoo useasti ”Taitaa tulla kesä” – kappaleensa alkujuonnossa, että puolalaiset muusikot ovat aina kovin mielissään, ”kun Alatalo ei päässyt esiintymään Sopotissa vuonna 1981”. Ei heillä tietenkään ole mitään Mikkoa vastaan, mutta he arvostavat Walesan aloittaman lakon merkitystä puolalaisille ja lopulta koko maailmalle.

Sopot  on eurohenkinen ja kansainvälinen kaupunki.

Eräs osoitus tästä on Gdynian ja Sopotin välisen tien varrella olevat valaisinpylväät. Lähes kaikissa valaisinpylväissä on pienet lipputangot. Lippuja on kaksi tai neljä valaisinpylväässä. Jokaisessa valaisinpylväässä liehuu EU-lippu ja pylvään muissa pienoislipputangoissa jonkin maan lippu. Myös Suomen lippuja näimme Gdynian ja Sopotin välillä useita.

 

Sopot on kokemisen arvoinen paikka, mutta kulkuvälineenä pitää olla henkilöauto, jotta pääsee kulkemaan matalista alikäytävistä. Myös julkiset liikennevälineet näyttivät toimivan hyvin, sillä busseja, johdinautoja ja ratikoita oli liikkeellä paljon.

-Esko Erkkilä-

Gdynia - pohjoinen portti Itämereltä Puolaan

Sunnuntai 17.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Gdynia on satamakaupunki pohjois-Puolassa Itämeren rannalla.

Se on eräs päätepiste Helsingin Vuosaaren satamasta keski-Eurooppaan suuntautuville Finnlines`n rahti- ja matkustajalaivareiteille.

Gdyniassa on n. 250.000 asukasta ja se on pohjoisin osa kolmoiskaupunkien ketjussa, jossa muut kaupungit ovat Sopot sekä Gdansk.

Tutustuimme n. miljoonan asukkaan kolmoiskaupunkiketjuun heinäkuun alkupuolella.

Gdynia on leimallisesti satamakaupunki.

 

Poikkesimme satamassa ja saimme siellä nähdä paljon mielenkiintoista:

 

 

Rantabulevardin näkymät olivat aidosti puolalaiset, sillä ylikansallisten hampurilais- ja juomajättien mainoksia ei näkynyt…

 

 

…vaan puolalaismerkit olivat vahvasti esillä.

 

 

Hienoja huvijahteja oli ankkuroituna satamassa ”pilvin pimein”.

 

 

Alueen kehittämisessä EU:n myöntämällä rahoituksella on tärkeä rooli.

 

 

Satamassa sijaitsevaan Aquariumiin oli monien kymmenten metrien pituinen jono jopa rakennuksen ulkopuolella. Aquarium on Puolan ainoa tämäntyyppinen yleisöaquarium.

 

 

Siisteys oli Gdyniassa ja koko Puolassa kunniassaan.

 

 

Vuonna 1909 Hampurissa rakennettu purjelaiva DAR POMORZA  on Gdynian sataman merkittävin nähtävyys. Se ostettiin Puolaan vuonna 1930 kansalaiskeräyksellä hankituilla varoilla ja alus palveli yli 50 vuotta Merikoulun koululaivana. Se teki 105 koulutuspurjehdusta, joiden aikana sen lokikirjaan tulivat merkinnät käynneistä 383 satamassa.

 

Pomorzan viereen on ankkuroituna OPR BLYSKAWICA –hävittäjäalus.

Alus on rakennettu Englannissa ja se luovutettiin Puolan laivastolle Gdyniassa vuonna 1937. Tuolloin se oli maan laivaston nykyaikaisin alus. Toisessa maailmansodassa laiva taisteli länsiliittoutuneiden laivastoissa Pohjanmerellä, Välimerellä, Englannin kanaalissa ja Biskajan lahdella.

 

 

Gdynian sataman lukuisat kukkaistukset ovat hyvinhoidettuja ja ne luovat kuvaa kehittyneestä Puolasta.

 

-Esko Erkkilä-

 

Rauhallista ja mukavaa matkustamista Finnlines´n ro/ro-aluksella Helsingistä Puolan Gdyniaan

Lauantai 16.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Matkasimme taannoisella Puolan ja Baltian kierroksellamme alkumatkan Helsingistä Puolan Gdyniaan Finnlines´n Europalink –aluksella.

Alus on yhdistetty ro/ro – ja matkustaja-alus, sillä siihen mahtuu 500 matkustajaa.

Finnlines´llä on useita vastaavia aluksia ja ne liikennöivät Itämeren alueella.

Tukholman- ja erityisesti Tallinnan-laivojen kiihkeätempoiseen elämään tottuneena matkustaminen rahtilaivalla on melkein hermolepoa.

Laivalla on hyttejä, mutta myös ilman hyttivarausta pääsee mukaan. Matkasimme kolmen hengen hytissä ja se vastasi laatutasoltaan Ruotsin-laivojen hyttitasoa.

Ruoka on mainiota ja ainakaan yhden päivällisen, yhden aamupalan ja yhden lounaan aikana ei huomannut ”samoissa laduissa ajamista”. Juomatarjonta on riittävää, sillä pari baaria ja silloin tällöin auki oleva myymälä pitävät siitä huolen.

Matka Helsingistä Gdyniaan kestää n. 22 tuntia.

 

Tässä pieni kuvareportaasi 5.7.2011 alkaneelta laivamatkaltamme:

 

 Matkamme alkoi Helsingin Vuosaaren satamasta.

 

 Lomasesonki oli juuri alkamassa, mutta laivalla oli hyvin tilaa. Tässä bussimme laivan kannelta kuvattuna.

 

 

Europalink-aluksemme yläkannella oli kontteja, mutta hyvin sinne mahtui iso joukko autojakin.

 

 

Sen verran poliikkaakin tähän juttuun, että tässä laivalta kuvattuna sitä osaa vanhaa Sipoosta, joka pakkoliitettiin asukkaiden ja Sipoon kunnan tahdonvastaisesti Helsinkiin.

 

 

Auringonlasku Itämerellä.

 

 

Merellä Europalink´n mastossa ei liehunut mitään lippua, mutta Gdyniaa lähetyttäessä laivan komentosillan yläpuolelle ilmestyivät varustamon lipun lisäksi Ruotsin lippu sekä Puolan lippu. Europalink´n kotisatama on Malmö, joten Ruotsin lippu liehui kotisataman merkeissä.

 

 

 

Gdynian satamaa lähestyttäessä oli paljon nähtävää. Satamassa oli lähtövalmiudessa mm. puolisentusinaa sota-aluksia. Puola on Naton jäsen.

 

 

Jo laivan kannelta saimme havaita, että puolalaiset ovat ahkeria ja työteliäitä. Satamassa sijaitsevalla konepajalla rälläkät lauloivat ja hitsipillit suhisivat siihen malliin, että valmista tuli joutuisasti.

 

 

Kun Europalink purjehti merellä täysillä kierroksilla, niin savupiipuista ei tullut mitään silmillä havaittavia pakokaasuja.  Satamassa, kun koneita joudutaan ajamaan vajaateholla, niin pakoputkista tuli ajoittain paksuakin savua.

 

Samoinhan se on mm. maataloudessa, sillä tehokkaassa tuotannossa päästöt ovat pienet suhteessa tuotantoon, mutta leväperäisyys ja alhaiset tuotantotulokset aiheuttavat suuret päästöt tuotettua yksikköä kohti.

 

Laivamatkaa Helsingistä vaikkapa juuri Gdyniaan voi vallan mainiosti suositella, sillä se on jo sinänsä elämys!

 

-Esko Erkkilä-

Litejä, lateja sekä zloteja

Perjantai 15.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Olin mukana yli 40 hengen seurueessa, joka heinäkuun alussa teki rengasmatkan Puolaan, Liettuaan, Latviaan ja Viroon. 

Kyseessä oli jo yhdeksäs hämeenkyröläisten ja viljakkalalaisten matka johon peräjälkeen olen osallistunut ja  joiden järjestäjänä on toiminut VL-Matkat.

Oppaana matkoilla on ollut hämeenkyröläissyntyinen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki, joka vahvan sotilastaustansa sekä muutenkin laajan tietämyksensä ansiosta on mainio matkanvetäjä.

Pentti Lehtimäen järjestämät matkat Venäjälle, Baltiaan ja nyt myös Puolaan ovat eräs kesän kohokohdistani.

 

 

Neljä maata ja neljä valuuttaa.

Ylinnä Liettuan kymmenen litin seteli, keskellä Latvian kymmenen latin seteli ja alinna Puolan kahdenkymmenen zlotyn seteli.

 

Virossa euro on ollut käytössä tämän vuoden alusta alkaen, joten se ei päässyt tällä kerralla kuvaan.

 

Valuutanvaihtorumba on harmillista ja aikaavievää puuhaa.

On mielestäni ehdottoman tärkeää, että valuutat vaihdetaan etukäteen, jotta kohdemaassa ei tarvitse suurella joukolla etsiä valuutanvaihtopisteitä muutaman henkilön huolimattomuuden vuoksi.

Jouduimme Puolaan saavuttuamme etsiskelemään valuutanvaihtopistettä, sillä jotkut matkakumppanimme olivat laiminlyöneet paikallisen valuutan etukäteisoston. Ei hyvä niin!

Ehdotan, että matkanjärjestäjä etukäteisinformaationa kertoo euroalueen ulkopuolisiin maihin suuntautuvien matkojen osanottajille, että kohdemaan valuutta on hankittava etukäteen. Näin säästytään siltä, että esim. koko bussilastillinen matkustajia joutuu seikkailemaan kohdemaassa valuutanvaihtopistettä etsien.

 

Hankin kohdemaiden valuutat etukäteen Forex´sta, vaikka tiedän, että Forex`n vaihtokurssi sisältääkin proviision eli palkkion vaihtokustannuksista.

Liettuan valuutan lyhenne on LTL ja sain sitä Forex´sta yhdellä eurolla 3,2938 litiä.

Latvian valuutan kurssi on euroa vahvempi, sillä sain sitä yhdellä eurolla 0.6801 latia. Latvian latin lyhenne on LVL.

Puolan zlotyn valuuttakurssi on euroon verrattuna lähellä Liettuan litiä, sillä sain sitä yhdellä eurolla 3,7355 zlotya. Zlotyn kansainvälinen lyhenne on PLN.

 

Tämän tarinan ”opetus” on se, että euroalueen ulkopuolisen kohdemaan valuutta pitää seuramatkoilla vaihtaa etukäteen, jotta matkakumppanitkin olisivat tyytyväisiä.

Venäjälle matkustaessa valuutanvaihdon pystyy mainiosti suorittamaan tullitarkastuksen yhteydessä mennessä, sillä kaikilla Venäjän raja-asemilla se onnistuu helposti ja nopeasti.

 

-Esko Erkkilä-

Yllätyin, että Lidl´stä saa myös 95 prosenttista pirtua!

Torstai 14.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Kävin elämäni ensimmäisen kerran Lidl´n myymälässä heinäkuun 6. päivänä ja yllätyin, että hyllyllä oli ostettavissa 95 %:sta pirtua!

Pirtun hintakaan ei päätä huimannut, sillä 200 ml:n pullo maksoi alle kolme euroa!

 

 

Hankin pirtua Lidl´stä kolme pullollista ja tässä kuva koko pirtuparttiastani.

 

 

Pirtu oli merkiltään "Spirytus staropolski" ja kuten etiketistä ilmenee, se oli 95 ”volttista”. Raaka-aineena oli käytetty viljaa.

 

Tässä vaiheessa lienee asiallista todeta, että pirtua myyvä Lidl-myymälä sijaitsee Gdyniassa Puolassa!

Olin perhekuntani kanssa mukana matkalla Puolassa, Liettuassa, Latviassa sekä Virossa ja ensimmäisessä yöpymiskaupungissamme kävimme ostoksilla hotellimme lähellä sijainneessa Lidl-myymälässä.

Lidl on ollut Suomessa muutaman vuoden, mutta vielä en ole koskaan käynyt suomalaisessa Lidl-myymälässä. Ehkä sekin aika joskus koittaa, että avaan suomalaisen Lidl-myymälän oven!

Suomeen juuri rantautuneen Lind´n johdon lausunnot olivat aikanaan suomalaista elintarviketeollisuutta vähätteleviä ja sen vuoksi olen karttanut Lidl-myymälään menemistä.

Lidl on kieltämättä merkinnyt ruuan hintatason pysymistä todellisen kilpailun kohteena, joten siinä mielessä ”Lidl-boikotilleni” ei ole aihetta. Ilman Lidl´ä S-ryhmä olisi yhdessä K-ryhmän kanssa tehnyt nykyistäkin parempaa bisnestä suomalaisille myymällään ruualla.

Matkaseurueeni jäsenet, jotka ovat monesti käyneet suomalaisissa Lidl´ssä, totesivat että lattialaatoista alkaen puolalainen Lidl vastasi täsmälleen suomalaista Lidl-myymälää.

Eri tuotteet olivat kuulemma täysin samoilla paikoilla, kuin suomalaisissa myymälöissä. On luonnollista, että myymälät ovat kaikilta osin täsmälleen samanlaisia kaikkialla.

 

Tiukalla keskusjohtoisuudella ja kaikissa maissa täsmälleen samalla konseptilla tavoitellaan säästöjä. Niitä varmaan myös saadaan.

Lidl-myymälöiden väljät käytävät on varmaan tarkoin harkittu yksityiskohta sekin – käytäville mahtuu vallan mainiosti kaksi ostoskärryä rinnakkain.

Alkoholiosasto puolalaisessa Lidl´ssä oli kattava. Sen eräs yksityiskohta olivat tosiaan pirtupullot.

EU:ssa tavaroilla on vapaa kulkumahdollisuus maasta toiseen ja se merkitsee, että 95 prosenttisen pirtun maahantuonti Puolasta Suomeen on laillista.

En usko, että kukaan toisi pirtua Puolasta Suomeen nauttimistarkoituksessa, mutta erikoinen pikku muisto se oli "kotimiehille" tuliaisena tuotavaksi!

 

-Esko Erkkilä-

Koivistonkylän Prisma menetti 79,52 euron arvosta elintarvikemyyntiä!

Keskiviikko 13.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Perhekuntamme kotiutui kuuden päivän mittaiselta lomamatkalta ja totesimme, että jääkaappimme oli tyhjä.

Vaimoni laati kauppalistan ja lähetti minut ostoksille. 

Lähikauppamme Tampereella on Koivistonkylän Prisma, mutta kun ostoslistaan sisältyi viisi ”HK balkan 300 g kevyt/viipale” –tuotetta, Prisma ei tullut ostospaikkana kyseeseen.

SOK on Rainbow-innostuksessaan karsinut HK:n valmistaman merkkituotteen valikoimistaan. Sitä ei siis löydy Prismojen kylmäaltaista.

Ihmettelen, että SOK:n sisäänostajat ovat pystyneet höynäyttämään HK:n ylimmän johdon Rainbow-tuotteen valmistajaksi myös ”kevytbalkan” -sarjassa. S-ryhmän kylmäaltaista siis löytyy Rainbow-kevytbalkan ja valmistajana on HK!

 

 

Onneksi HK on säilyttänyt kyseisen merkkituotteen valmistusohjelmassaan ja sitä on saatavissa mm. K-Citymarketeista.

 

Lomamatkamme jälkeinen jääkaapin täyttäminen maksoi 79,52 euroa ja HK:n kevytbalkanin vuoksi koko potti meni ohi Prisman ja päätyi Pirkkalan K-Citymarketin kassalle.

Rainbow-tuotteet ovat tärkeä osa SOK:n harjoittamalla talonpojan tappolinjalla ja samalla he yrittävät lopettaa suomalaisen elintarviketeollisuuden sekä sitoa kuluttajaparan entistä tiukemmin otteeseensa.

 HK:n kevytbalkan on kehityksestä hyvä esimerkki:

 

• aluksi on varmaan todettu, että SOK siirtyy kevytbalkaneissaan Rainbow-linjalle
• HK on mennyt ansaan ja tehnyt edullisen tarjouksen muka vastaavan tuotteen valmistamisesta. Asiantuntijamme kertoo, että SOK:n Rainbow-kevytbalkan ei laadultaan vastaa HK:n kevytbalkania, vaikka valmistaja molemmissa tuotteissa onkin HK.
• ei tarvitse omata kummoisiakaan ennustajanlahjoja, kun ennustaa, että lyhyen siirtymäkauden jälkeen SOK:lle Prismoihin, S-marketteihin, Alepoihin, Sale-myymälöihin sekä ABC-liikenneasemille kevytbalkanin toimittaa ulkomainen lihanjalostaja. Myös laadustaan tunnetut SOKOS-tavaratalojen elintarvikeosastot ovat ilmeisessä Rainbow-vaarassa!

 

Näin menetellen SOK on taas saanut kangettua muutaman sikatilallisen konkurssin partaalle, moni suomalainen elintarviketyöläinen on YT-neuvottelujen tuloksena paiskattu työttömyyskortistoon ja S-ryhmän kauppoihin on saatu hygienialtaan ja turvallisuudeltaan arveluttavaa ”merkitöntä” tuotetta.

Jatkamme HK:n kevytbalkan –asiakkaina ja se merkitsee, että muutaman kerran kuukaudessa suuntaamme elintarvikeostoksemme muualle kuin lähikauppaamme Koivistonkylän Prismaan.

Peräänkuulutan kuluttajilta elintarvikkeiden alkuperävalvontaa, sillä vain siten kauppaketjujen yhä lisääntyvä ulkomaisen ruuan tarjonta pystytään pitämään kohtuudessa.

On tiedostettava, että kaupan private label-tuotteet ovat pitkä askel kotimaisten elintarvikkeiden syrjimisessä – näin siitä huolimatta, että ne jollakin päivittäistavarakaupan hinnoittelujaksolla saattavat olla kotimaisen teollisuuden valmistamia. Sen vuoksi ne eivät mielestäni täytä lähiruuan käsitettä – eivät silloinkaan, kun ne sattumalta ovat kotimaista valmistetta.

 

-Esko Erkkilä-

"Maaseudulla haisee" ja "Maaseudulla on pimeää"

Tiistai 12.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Otsikkolainaukset ovat suoria lainauksia diasarjasta, jolla Tampereen kaupunkiseudun kaavoitusjohtajat, kaavoitusinsinöörit ja vastaavat satraapit ovat vahvistaneet omaa sekä valmistelevan työryhmän muiden jäsenten uskoa maaseudun haja-asutusalueiden sopimattomuutta asuinympäristökseksi.

Tietoni ovat peräisin ”tavallisesti luotettavilta” tahoilta.

Tampereen kaupunkiseutu kattaa kahdeksan kuntaa: Kangasala, Lempäälä, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Tampere, Vesilahti ja Ylöjärvi.

Kaupunkiseudun virkamiehet ovat valmistelleet asiakirjan ”Seudulliset periaatteet yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemiseksi” ja sen laadinnassa on tarvittu väkeviä ilmaisuja evästyksiksi, jotta ehdotuksesta tulisi varmasti haja-asutusalueiden nykyisiä ja erityisesti tulevia asukkaita halventava.

Tutkailin synnyinkotini läheistä maaseutua 4.7.2011 tarkoituksella saada virkamiesten toteamalle haisemisella sekä pimeydelle todisteita.

Tulokset olivat virkamiesten kannalta hyvin huonoja, sillä löysin ainoastaan hienoja näkymiä.

 

Tässä muutama kuva Viljakkalasta Hanhijärven aukeilta:

 

 

Rypsipelto Rapa-ahteen viereltä.

 

 

 

Rypsipellon tuottama kasviöljy päätyy aikanaan korkealaatuiseksi elintarvikkeeksi kotimaahan tai vientiin. Tässä näkyy myös osa Neste Oil Oyj:n ”öljykentästä”, sillä osa kotimaisesta rypsiöljystä päätyy Porvoon jalostamon raaka-aineeksi.

 

 

 

 

Koivuniemen tilan rakennukset ja parhaassa kukassa oleva rypsipelto ovat hieno kokonaisuus. Liputuspäivänä näkymä lähentelisi täydellisyyttä!

 

Toivon, että virkamiesbyrokraatit tulisivat joskus käymään maaseudulla. Uskon, että sen jälkeen he eivät esittäisi kalvosarjoja, joissa kerrotaan maaseudulla haisevan ja että siellä on pimeää!

 

-Esko Erkkilä-

Lähiruoka - nyt se on määritelty, mutta kaupan omat merkit eivät mielestäni täytä lähiruuan kriteerejä!

Maanantai 11.7.2011 - -Esko Erkkilä-

”Lähiruoka on tuoretta, mahdollisimman lähellä tuotettua suomalaista ruokaa, jonka alkuperä, tuottaja ja valmistaja tiedetään.”

 

Näin on MTK:n johtokunta määritellyt lähiruuan toukokuun lopulla pitämässään kokouksessa.

Kysyin eduskuntavaalitaistelun aikana useissa tilaisuuksissa juontajana toimiessani Keskustan Pirkanmaan vaalipiirin ehdokkailta, että mitä tarkoittaa lähiruoka.

Olin tyytyväinen, että aina Keskustan ehdokkaat vastasit kysymykseeni siten, kuin lähiruoka nyt on määritelty.

Lähiruoka –termin määrittelemiseen osallistuivat MTK:n johtokunta ja järjestön luottamus- sekä toimihenkilöt.

Onnitteluni onnistuneesta määritelmästä!

 

Ehdin työelämässä toimia elintarviketeollisuuden, maatalouden ja kotieläintalouden parissa yli 40 vuotta, joten uskon omaavani taustaa lähiruuan määrittelemisessä.

 

Lähiruoan täytyy olla kotimaista

On selvää, että lähiruuan pitää olla kotimaista. Ruotsista, Virosta tai Venäjältä tuotuja elintarvikkeita ei voi kutsua lähiruuaksi, vaikka kuljetusmatka tuottajalta kuluttajalle olisi lyhytkin.

Lähiruuan alkuperä pitää olla tiedossa

Lähiruuan osalta kuluttajan on tiedettävä sen tuottaja ja/tai valmistaja.

Henkilökohtaisesti haluan lisätä tähän kohtaan, että kuluttajan on pitkäjänteisesti tiedettävä lähiruuan tuottaja ja/tai valmistaja.

Tarkennukseni sulkee lähiruoka –käsitteen ulkopuolelle ns. kaupan omat merkit. Perustelen tätä sillä, että yhdellä päivittäistavarakaupan hinnoittelujaksolla jokin Pirkka-, Rainbow- tai Eldorado-tuotemerkin omaava elintarvike voi olla suomalaisen yrityksen valmistama, mutta seuraavalla hinnoittelujaksolla taas ei!

 

Karsastan kaupan omia merkkejä ja henkilökohtaisesti en niitä ainakaan elintarvikkeiden kohdalla ostoskärryyni salli.

Kunnioitan ja arvostan suomalaista ruuantuottajaa ja elintarviketyöntekijää siten, että en hyväksy kaupan omia tuotemerkkejä. Lyhytaikaisesti ne voivat toki olla suomalaisia, mutta yleensä niiden valmistaminen valuu ulkomaille lyhyen ”kuherruskuukauden” jälkeen.

 

Erittäin valitettavaa on se, että kaupan omien merkkien "kankivaikutuksella" päivittäistavarakaupan sisäänostajat painavat alas todellisen lähiruuan hintaa. Tämä vaarantaa koko kotimaisen elintarviketuotannon!

 

Tätä me kuluttajat emme todellakaan halua!

 

-Esko Erkkilä-

Miksi Tampereen Ateria hankkii tuontikurkkuja, vaikka kotimaiset kurkut ovat ennätysmäisen edullisia?

Sunnuntai 10.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Puutun jälkijunassa ongelmaan, joka tosin näyttää kaiken aikaa vaanivan tamperelaisessa ja myös koko suomalaisessa laitosruokamaailmassa.

 

Kyse on puutteellisesta ruuan raaka-aineiden alkuperävalvonnasta.

 

Aamulehdessä kerrottiin seitsemän palstan juttuna kesäkuun 1. päivänä näin:

 

”Lasten pelättiin syöneen riskikurkkua Tampereella”

 

Kurkkuihin silloin yhdistetty EHEC-kohu oli alkuvaiheessaan ja kiivaimmillaan. Kaikille vähänkin asioita seuraaville piti olla selviö, että tuontikurkut ovat suuri riskitekijä.

 

Vaan eipäs ollut Tampereen Aterialle, sillä liikelaitoksen eri yksiköille oli hankittu alkuperältään tuntemattomia tuontikurkkuja!

 

Anteeksiantamatonta tussarointia, kun juostiin muutamaa senttiä halvemman hinnan perässä, mutta unohdettiin elintarvikkeiden jäljitettävyys ja turvallisuus.

 

Tarkistusten jälkeen Tampereen Aterialla todettiin, että suurin osa kurkuista oli alkuperältään suomalaisia ja pieni osa Hollannista. Näin kertoi Aamulehden uutisen mukaan Tampereen Aterian toimitusjohtaja Tarja Alatalo.

 

Etsimättä herää kysymys, että miksi hollantilaisia kurkkuja on hankittu, vaikka turvalliset ja helposti jäljitettävät kotimaiset kurkut ovat halvimmillaan ja varmasti pystyvät kilpailemaan myös hinnaltaan hollantilaisten tuontikurkkujen kanssa?

 

Ovatko Tampereen Aterian hankintaspelialistit kuulleet hiilijalanjäljestä ja osaavatko he soveltaa sen periaatteita hankintoihin?

 

Tampereen Aterian toimitusjohtaja Tarja Alatalon asenne ihmetyttää, sillä hän toteaa, että Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ohjeiden mukaan nyt pitää välttää vain espanjalaisia kurkkuja. Onko toimitusjohtaja niin yksinkertainen, että ei parhaana kotimaisen kurkuntuotannon jaksona osaa keskittyä yksinomaan kotimaisen kurkun käyttämiseen.

 

Pitääkö nytkin ”urheilla” riskialttiiden, kalliiden ja mauttomien tuontikurkkujen kanssa????

 

Toivon, että Tampereen Ateria Liikelaitoksen johtokunta laittaa toimitusjohtajansa ojennukseen!

 

-Esko Erkkilä-

Syrjäkylät Viljakkala ja Kuru esillä Ylöjärven markkinoilla 28.5.2011, mutta...

Lauantai 9.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Ylöjärven Markkinat on kahden paikallisen leijonaklubin – LC Teivo ja LC-Ylöjärvi/Keijärvi – yhteinen aktiviteetti.

 

Markkinoiden historia yltää lähes kolmenkymmenen vuoden taakse. Tämänvuotiset markkinat järjestettiin Elo-kauppakeskuksen piha-alueella lauantaina 28.5.2011.

 

Emme olleet etukäteen tietoisia tapahtumasta, mutta matkalla mökille näimme kauppakeskuksen piha-alueen täynnä menoa sekä meininkiä ja poikkesimme paikalle.

 

Yllätyimme iloisesti, sillä markkinoilla oli edustettuna myös nykyisen Ylöjärven syrjäkulmat – tuskin osaatte uskoa, kuinka pahalta tuntuu kutsua vaikkapa Viljakkalaa Ylöjärveen kuuluvaksi!

 

Kuru liitettiin osaksi Ylöjärveä vuoden 2009 alussa.

 

Oli mukava todeta, että Kurun Lehti oli ensimmäinen tutustumiskohde markkinoilla. Viehättävä nuori nainen jakoi toukokuun 5. päivä 2011 ilmestynyttä numeroa näyttelyvieraille.

 

Otin luonnollisesti uuden paikallislehden vastaan ja totesin, että siinä käsiteltiin varsin laajasti yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä.

 

Paikallislehti on siis ajan hermolla!

 

 

Suomen Keskusta oli vahvasti esillä Ylöjärven Markkinoilla, sillä…

 

 

…Kurun ja Ylöjärven monitoiminainen Minna Sarvijärvi veti innolla monenlaista toimintaa Keskustan teltalla! Oli mukava nähdä, että Ylöjärveltä, Viljakkalasta ja Kurusta valitut Keskustan valtuustojäsenet olivat näkyvästi paikalla!

 

 

 

Viljakkalan seurakuntapiirin näkyvästä pisteestä olen erittäin otettu.

 

 

Viljakkalan seurakuntapiirin nimikkodiakoni Minna-Liisa Pajunen kertoi, että hänen toimenkuvansa kohdistuu yksinomaan Viljakkalaan – mainio asia!

 

Ylöjärven seurakunnan osastolta sain heidän ”Kirkko näkyy” –lehtensä, mutta valittaen on todettava, että Viljakkalan osuus lehdessä on painettu minimiin.

 

Kuntaliitos on vakava paikka myös seurakuntaväelle ja siitä on osoituksena se lapsipuolen asema, joka Viljakkalan seurakuntaväelle on koitunut kuntaliitoksesta Ylöjärveen!

 

-Esko Erkkilä-

Glyfosaatti on hyvä renki, mutta huono isäntä

Torstai 7.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Glyfosaatti ja sen käyttäminen ovat nousseet viime päivinä julkisuuteen Helsingin Sanomissa 22.6.2011 ja Aamulehdessä 23.6.2011 olleiden juttujen ansiosta.

 

Pidän itseäni jonkinmoisena asiantuntijana glyfosaatin käyttöön liittyvissä kysymyksissä ja minulle kyseiset artikkelit eivät tuo mitään uutta tietoa.

 

Glyfosaatti on torjunta-aine, jota käytetään haitallisten rikkakasvien kemiallisessa torjunnassa. Kyse on aineesta, joka kuihduttaa kaiken vihreän kasvuston ruiskutuksesta kahden…neljän viikon kuluttua.

 

Glyfosaatin tunnetuin kauppanimi on Roundup, mutta nykyään glyfosaattivalmisteita saa myös lukuisilla muilla tuotemerkeillä.

 

Glyfosaattivalmisteet sopivat viljelemättömien alueiden rikkakasvitorjuntaan ja rikkakasvien hävittämiseen pelloilta sadonkorjuun jälkeen.  

 

Suomen ulkopuolella glyfosaattivalmisteita käytetään myös esim. leipäviljoilla nopeuttamassa kasvuston tuleentumista. Viljakasvustot ruiskutetaan glyfosaattivalmisteilla ennen puintia, jotta kasvuston vihreät osat kuihtuvat pois ja puintityö helpottuu.

 

Glyfosaatin käyttäminen viljoilla on Suomessakin periaatteessa sallittua, sillä kuulummehan Euroopan Unioniin. Suomalaiset vilja-alan yritykset ovat kuitenkin linjanneet, että ne eivät vastaanota leipä- tai rehuviljaa, joka on ennen puintia käsitelty glyfosaatilla. Omaan henkilökohtaista kokemusta, että sääntöä myös valvotaan.

 

Glyfosaatin vaikutukset emakoiden hedelmällisyyteen ovat olleet suomalaisten ruokinta-asiantuntijoiden tiedossa jo vuosikymmenet. Sika ja ihminen ovat ruuansulautuskanavaltaan paljolti samanlaisia, joten samat vaikutukset glyfosaatilla lienevät myös ihmisille.

 

Mainitsemiani tutkimustuloksia ei ole salattu, vaan päinvastoin niistä on tiedotettu kotieläintalouden sekä vilja-alan asiantuntijoita jatkuvasti.

 

Monissa päivittäistavaraliikkeissä paistetaan uunituoreita sämpylöitä suoraan myyntiin. Miellyttävä kotileipomisen tunne leviää koko myymälään ja se saa asiakkaat ostamaan leipäherkkuja lisää.

 

Lähes kaikki myymälöissä paistettavat sämpylät ja muut leivonnaisherkut tuodaan taikinana ulkomailta – vain kypsennys tapahtuu marketissa!

 

Koska monissa naapurimaissamme ja eritoten keski-Euroopassa glyfosaatin käyttäminen on yleistä viljan puintikuntoon saattamisessa, on jokseenkin varmaa, että marketin paistotuoreiden sämpylöiden valmistukseen käytetty viljaraaka-aine on käsitelty glyfosaatilla.

 

Se siis myymälöissä paistettavien sämpylöiden puhtaudesta!

 

Osoituksena asioiden julkisuudesta tässä pätkä Keskustan kansanedustaja Anne Kalmarin nettisivuilta 2.4.2006 eli yli viisi vuotta sitten:

”Puhdas ruoka vaatii tietoa ja valintoja

 

…sitä (glyfosaattia = blogistin tarkennus) on pitkät ajat käytetty viljan pakkotuleennuttamiseen muualla Euroopassa. Keski-Euroopassahan ei juuri viljoja kuivailla, vaan tarvittaessa ruiskutetaan ennen puintia. Kun glyfosaatti lopettaa elintoiminnot kasvista, mattimyöhäisetkin versot lopettavat kasvunsa. Näin saadaan puitua kuivempi sato.”

Vastuulliset piirit eivät siis ole tietoja pihdanneet vaan ne ovat niitä jakaneet aktiivisesti!

 

-Esko Erkkilä-

Vahvaa asiaa luomusta

Keskiviikko 6.7.2011 - -Esko Erkkilä-

En tapaa toistella blogissani muiden aikaansaannoksia, mutta Aamulehti julkaisi nettisivuillaan ja myös paperiversiossaan ansiokkaan jutun luomusta 4.7.2011.

Liitän sen sellaisenaan tähän juttuun, mutta haluan sanoa luomuvouhotuksesta muutaman sanan ensiksi itsekin.

Kiinnitän huomiota siihen, että luomuvouhotus asettaa suomalaisen puhtaan ruuantuotannon sellaiseen valoon, että se olisi jotenkin epäkelpoa. Näin ei suinkaan ole, vaan suomalainen ruoka on ilman luomuiluakin puhdasta ja kaikilta osiltaan korkealuokkaista.

Luomun ongelma on, että sen periaatteilla tuotettu ruoka sisältää monesti runsain mitoin monia ongelmia tavanomaisin keinoin tuotettuun ruokaan verrattuna. Viimeisin pysähdyttävä tieto oli se, kun alasaksilaisen luomutilan idut aiheuttivat lähes viidenkymmenen henkilön kuoleman Saksassa ja valitettavasti myös mm. Ruotsissa.

Veronmaksajana en voi hyväksyä sitä, että erilaisten yhteiskuntamme maksamien luomusaarnaajien armeija on suuri. Luomun puolestapuhujien palkollisten määrä on alkutuotannon neuvonnassa mittaamaton ja heidän määränsä on käsittämättömän suuri erilaisten EU:n rahoittamien projektien sekä kansallista rahoitusta nauttivien organisaatioiden piirissä.

Luomu on hyvä keino yksittäisen tilan tulonmuodostuksessa, jos luomun extrakustannukset pystytään ulosmittaamaan tuotteiden myyntihinnassa. Erityistukea luomulle ei yhteiskunnan taholta pidä maksaa, sillä se ei ole oikein.

Ja sitten se Aamulehdessä julkaistu juttu:

 

”Valtion virkamies Heikki Jokipii hermostui luomuhössötykseen kymmenen vuotta sitten. Luonnonmukaisuudesta oli yhtäkkiä tullut ruokakeskustelun kuumin asia, ja suomalaisia patistettiin suosimaan luomua mitä monipuolisimmin perustein.

Jokipii päätti ottaa selvää, mistä luomussa on oikeastaan kyse. Nyt hän listaa seitsemän perustetta, miksi luomu on vain suuri kupla.

1 Luomu ei ole hyväksi ihmisille.

Luomutuotteet eivät ole ravitsevampia, turvallisempia tai maukkaampia kuin muut elintarvikkeet.

Luomun ravitsevuudesta on esitetty useita tutkimuksia, mutta ne on kerta toisensa jälkeen kumottu.

Ihmisiä pelotellaan tavanomaisten elintarvikkeiden torjunta-ainejäämillä, mutta todellisuudessa jäämät ovat aivan mitättömiä.

Makutesteissä luomutuotteet eivät erotu edukseen, paitsi jos testihenkilöille on etukäteen kerrottu, että tarjolla on luomua. Silloin se pärjää, koska ennakkoasenteet ohjaavat valitsemaan luomun.

2 Luomu ei säästä luontoa.

On totta, että luomupeltojen ravinnepäästöt ovat jonkin verran pienemmät kuin tavallisten peltojen. Päästöt pitää kuitenkin suhteuttaa tuotettuun ruokamäärään.

Luomun satomäärät ovat niin paljon tavanomaista viljelyä pienemmät, että kaikkiaan luomuviljely ei ole erityisen ympäristöystävällistä. Tavanomaisessa viljelyssä käytettävät torjunta-aineet hajoavat nykyään hyvin nopeasti, eivätkä rasita luontoa samaan tapaan kuin ennen.

3 Luomu ei ole hyväksi Suomelle.

Suomen maabrändityöryhmä ehdotti, että luomun osuus Suomen maanviljelystä pitäisi nostaa 50 prosenttiin. Tällä saavutettaisiin vain se, että ruoan hinta nousisi. Luomun hinta on jo vuosikausia ollut kaksinkertainen perinteisiin tuotteisiin verrattuna, eikä se merkittävästi laskisi, vaikka kysyntä lisääntyisi.

Luomua on markkinoitu päättäjille tehokkaasti, ja tuloksia on saatu. Jostain syystä melkein kaikki puolueet ovat alkaneet kannattaa luomua.

4 Maailman ruokapula ei kestä luomua.

Satomääriä on kasvatettava, jotta maailman väestö saadaan ruokittua. Seuraavien 40 vuoden aikana ruoantuotanto pitää tuplata.

Viljelymaan määrää on vaikea lisätä tuhoamatta tärkeitä luontoarvoja. Maata pitäisi raivata valtavasti, jos tarvittavat satomäärät haluttaisiin tuottaa luomumenetelmillä. Esimerkiksi Afrikassa pitäisi ehdottomasti satsata tehoviljelyyn, koska sen avulla on mahdollista nostaa satomääriä nopeasti.

5 Luomun kysyntää vääristellään.

Luomun kysynnästä kerrotaan tavattoman suurentelevia juttuja. Ihmisille kerrotaan, että muualla maailmassa luomua käytetään paljon enemmän ja että Suomi on luomun kehitysmaa.

Kun tutustuu faktoihin, niin huomaa, että luomun kysyntä on yleensä muutaman prosentin luokkaa.

Suurinta kysyntä on Tanskassa, missä se on seitsemän prosenttia.

6 Luomua markkinoidaan valheilla.

Luomun puolesta ei löydy pitäviä perusteluja, joten sen markkinoinnissa käytetään hyväksi myyttejä.

Luomun puolustajat levittävät mielellään mielikuvaa, että kaikki muu ruoka on jotenkin epäilyttävää tai likaista. Muu kuin luomuruoka esitetään moskana, joka on täynnä kaikenlaisia myrkkyjä.

Ihmisille annetaan käsitys, että suomalaiseen tai eurooppalaiseen ruokaan ei voisi luottaa. Eurooppalainen elintarvikevalvonta on kuitenkin äärimmäisen tiukkaa.

7 Luomu on muoti-ilmiö.

Ihmiset rakentavat identiteettiään kuluttamisen avulla, ja tässä ruoalla on yhä tärkeämpi osa. Yltiöpäisestä tuhlaamisesta on kuitenkin tullut junttimaista, ja tilalle on tullut tiedostava kuluttaminen. Kalliit luomutuotteet ovat tehokas työkalu kuluttajaidentiteetin rakentamisessa.”

 

Täyttä asiaa ja on hienoa, että monet ruuantuottajat sekä kuluttajat ovat kommentoineet Aamulehden juttua samoin!

 

-Esko Erkkilä-

Svenskt Näringsliv eli Ruotsin elinkeinoelämän keskusliitto on oikeilla jäljillä

Tiistai 5.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Ruotsalainen Aftonbladet uutisoi Svenskt Näringsliv´n eli Ruotsin elinkeinoelämän keskusliiton esittävän, että humanisteille on maksettava pienempää opintorahaa kuin teekkareille.

Mielestäni ajatus on oikeansuuntainen ja siihen suuntaan pitäisi myös Suomessa toimia.

Ehdin ennen eläkkeelle siirtymistäni toimia yhtäjaksoisesti elinkeinoelämän palveluksessa 40 ja puoli vuotta, joista viimeiset neljäkymmentä vuotta saman työnantajan palveluksessa. Uskon omaavani jonkinmoista näkemystä yhteiskuntaa parhaiten hyödyntävistä ammateista.

Tulevaisuuden ennustajat povaavat Suomeen työvoimapulaa. En ole kuitenkaan kuullut kenenkään ennustaneen, että filosofeista ja muista taivaanrannan maalareista olisi tulevaisuudessakaan pulaa – pulaa on tekevistä käsipareista.

Ammatilliseen eli suorittavan työn suorittajiin työvoimapula iskee ensiksi, ei taivaanrannan maalareihin, sillä heitä kyllä nykyisillä koulutusmäärillä riittää. Lasken taivaanrannan maalareihin myös erilaiset taideaineiden opiskelijat.

Sairaanhoitoalan henkilökunnasta, viilareista, sorvaajista, siistijöistä, autonkuljettajista ja muista käytännön alojen taitajista tulee puutetta.

Pirkanmaalaisella opetusministerillä on haastetta, jos hän osaa toimia kaukokatseisesti.

Taideyliopistolle Gustafsson´n alustavasti hallituskauden puolivälin tietämillä lupailema parisenkymmentä miljoonaa euroa ei kuitenkaan hyvää ennusta.

Entisenä Murikan rehtorina Gustafsson´lta odottaisi, että hän toimisi rautakourien ja muiden ”kunnollista” työtä tekevien hyväksi.

Jos valtiolla olisi ollut osoittaa hankkeeseen 17–18 miljoonaa euroa, Teatterikorkeakoulun, Sibelius-Akatemian ja Kuvataideakatemian yhdistävä taideyliopisto olisi voinut aloittaa vuonna 2013.

Nostan toisaalta hattuani, kun eduskunnassa Gustafsson yritti lohduttautua sillä, että kahden vuoden kuluttua hallitusohjelman puolivälitarkistuksen yhteydessä hankkeeseen ehkä löydetään rahaa, jos talouden kehitys on ollut suotuisa.

Yleinen näkemys kuitenkin on, että vuositarkistusten yhteydessä todennäköisemmin kiristetään kuin löysennetään vyötä. Oma mielipiteeni vastaa täsmälleen ”yleistä mielipidettä” eli jakovaraa ei Kataisen vasemmistohallituksen aikana pääse syntymään.

Gustafsson´n on poliittisesti helppo puhua hallituskauden puolivälin jälkeen pilkottavista positiivisista näkymistä, sillä demarithan ovat linjanneet, että silloin nykyinen demariministerien ikämieskaarti laitetaan kiertoon ja se merkitsee, että Gustafsson saa silloin siirtyä tutulle paikalleen eli ahkeraksi välihuutajaksi, nyt toki demarileirin eturiviin.

-Esko Erkkilä-

Kylän asukas, olympiavoittaja Toni Nieminen toimi Karhen Markkinoilla tilaisuuden juontajana ja kuuluttajana

Maanantai 4.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalassa sijaitsevan Karhen koulun vanhempainyhdistys järjesti Karhen koululla 2.7.2011 perinteiset Karhen Markkinat.

Markkinat ovat koko kylän hieno voimainponnistus, jonka ei luulisi toteutuvan, jos uskoisi Ylöjärven kaupungininsinöörin pilkkapuhetta Karhen kylästä, jonka Suuri Virkamies piti Ylöjärven valtuustosalissa 15.6.2011.

Kaupungininsinööri Seppo Reiskanen luonnehti Karhen kylää haulikolla ammutuksi kyläksi!

 

Viljakkalasta päin tultaessa Karhen kyläkeskusta alkaa tästä!

 

 

Kylän keskus on Karhen koulu. Mainittakoon, että Ylöjärven kaupungin kaavoitusinsinööri Seppo Reiskanen esitti kaikkien aikojen ensimmäisen kerran sitten koulun perustamisen jälkeen, että Karhen koulu voidaan lopettaa. Suuren Virkamiehen toteamus oli kylmä suihku kyläläisten kasvoille.

 

 

Koulun vieressä sijaitseva Soukon silta kuuluu oleellisena osana karhelaiseen kylämiljööseen.

 

 

Näkymä Soukon sillalta etelään…

 

 

…ja pohjoiseen.

 

 

Markkinoiden juontajana ja kuuluttajana toimi karhelainen Toni Nieminen.

Hänen suurimpiin saavutuksiinsa kuuluu vuonna1992 Albertvillen talviolympialaisissa, vain 16 vuoden iässä, saavutettu suurmäen kulta. Nieminen oli Albertvillessä mukana myös kultaa hypänneessä joukkueessa, sekä otti normaalimäessä pronssia. Samana vuonna hän voitti myös sekä Keski-Euroopan mäkiviikon että maailmacupin kokonaiskilpailut. Toni Nieminen on edelleen kaikkien aikojen nuorin mäkiviikon kokonaiskilpailun voittoon yltänyt hyppääjä.

Nykyään Nieminen on karhelainen!

 

 

 

Markkinatarjontaan kuuluivat maailman suurimmissa metropoleissa tarjolla olevat meikit sekä ihonhoitoaineet ja läheisen Soukon Taimiston hienot kukka-amppelit sekä kaikki siltä väliltä!

Tässä kuva Soukon Taimiston kukkaosaston markkinatarjonnasta.

 

 

Moottorisahataiteilija Juha Käkelä esiintyi markkinoilla omalla osastollaan.

 

 

 

Käkelän sahavarustukseen kuuluu kymmenkunta Stihl-moottorisahaa, mutta markkinaveistossa hän käyttää yleensä vain näitä kolmea sahaa. Oli mielenkiintoista havaita, että minulla on maatilakäytössä samanlainen saha – Stihl MS 200 – jota Käkelä piti parhaana puuveistosten teossa!

 

 

Karhejärven eteläperukassa sijaitseva Korpilahden talo on malliesimerkki hienolla paikalla sijaitsevasta yritteliään veljeskatraan ylläpitämästä maatalouteen ja monipuoliseen yrittämiseen keskittyneestä tilasta.

 

Toivon, että Karhen Markkinat voisivat osaltaan kääntää kuntabyrokraattien mielialat hajarakentamista suosivaan suuntaan!

 

-Esko Erkkilä-

Pääministeri Jyrki Katainen vaikenee ruotsiksi - vaikeneeko hän myös saksaksi?

Sunnuntai 3.7.2011 - -Esko Erkkilä-

Jyrki Katainen suoritti ensimmäisen vierailumatkansa pääministerinä perinteiden mukaisesti Ruotsiin. Vierailu tapahtui 27.6.2011.

 

Hämmästystä herätti, että Katainen joutui käymään keskustelut ruotsalaisen virkaveljensä pääministeri Fredrik Reinfeldt´n kanssa englanniksi!

 

Voiko maamme pääministeri tätä suurempaa floppia tehdä? Vastaan itse: ei voi!

 

Ruotsi on Suomen virallinen kieli ja maan pääministeri ei osaa sitä!

 

Olemme pääministerin kielitaidossa palanneet 1930-luvulle eli 80-vuotta taaksepäin.

 

Lainaan Ilta-Sanomain uutista 28.6.2010:

 

”Ruotsin pääministeri kehui Kiviniemen kielitaitoa

Julkaistu: 28.06.2010 16:18

Tuore pääministeri Mari Kiviniemi (kesk) on saanut Tukholmassa paljon kehuja sujuvasta ruotsin taidostaan.

Hänen kielitaitoaan kehuivat muun muassa pääministeri Fredrik Reinfeldt, jonka kanssa Kiviniemi kävi vierailullaan keskustelut kokonaan ruotsiksi.

…

Myös Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt oli vaikuttunut Kiviniemen kielitaidosta.”

 

Sujuva kielitaito on nykypäivänä poliittisen päättäjän ykköstaitoja. Jos sitä ei ole, on ennuste hyvällä johtajuudelle heikko.

Mari Kiviniemi kävi kaikki keskustelut Saksan liittokansleri Angela Merkelin kanssa saksaksi ja sai sen ansiosta paljon positiivista aikaan Euroopan talousveturin Saksan kanssa.

Lähipäivinä näemme, että vaikeneeko Jyrki Katainen myös saksaksi!

-Esko Erkkilä-

Tavase Oy:n vähäinenkin arvovalta ja merkitys karisee, sillä se hävisi oikeudessa Pälkäneen kunnalle ja tuomittiin maksamaan kunnan oikeudenkäyntikulut

Torstai 30.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Tavase Oy haastoi Pälkäneen kunnan käräjäoikeuteen ja vaati kunnalta noin 60 000 euroa vahingonkorvauksia korkoineen.

Tavase haastoi Pälkäneen oikeuteen, koska kunta ei suostunut maksamaan osaa laskusta, joka aiheutui Tavasen tutkimusputkelle tehdystä ilkivallasta.

Käräjöinti tuli Tavaselle kalliiksi, sillä sen pitää maksaa Pälkäneelle oikeudenkäyntikuluja noin 19 000 euroa.

Tuomittu summa on Tavasen maksukyvylle suuri, sillä yhtiö oli juuri anelemassa viittä miljoonaa euroa toimintansa jatkamiseksi. Onneksi Tampereen päättäjät eivät suostuneet lisärahoitukseen.

Surullisen kuuluisan Tavase Oy:n toiminta käynnistyi vuoden 2003 alkupuolella. Yhtiön tarkoituksena on hankkia tarvittava raakavesi, valmistaa tekopohjavesi ja myydä se osakkaille.

Yhtiön suurin osakas on Tampere, sillä se omistaa Tavase Oy:n osakekannasta lähes 70 %.

Tekopohjaveden valmistamiseksi Tavase Oy suunnittelee sadettavansa Roineen järvivettä Kangasalan ja Pälkäneen harjumaisemiin 863 metriä vuodessa – luitte aivan oikein eli Tavase Oy:n suunnitelmissa on sadettaa lähes kilometrin korkuinen vesipatsas Suomen kauneimpiin harjumaisemiin!

Kun tiedämme, että Suomessa keskimääräinen sademäärä on n. 70 senttiä vuodessa, on varmaa, että jokainen toteaa Tavase Oy:n suunnitelmien mielettömyyden.

Tampereen kaupungin omistama liikelaitos – Tampereen Vesi – on ennakoinut Tavase Oy:n suunnitelmien epärealistisuuden ja on aloittanut koeajot Näsijärven veden hyödyntämiseksi Tampereen seudun vesihuollossa. Tampereen Kaupissa sijaitseva vesilaitos on koekäytössä ja se toimittaa jo nyt Näsijärven vedestä puhdistettua vettä Tampereen vesijohtoverkostoon.

Toivon, että Tampereen päättäjät ottavat ”järjen käteensä” ja lopettavat järjettömän Tavase-hankkeen!

 

-Esko Erkkilä-

Miksi itsestään selvää asiaa piti selvitellä YVA-prosessin kautta?

Keskiviikko 29.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n ja Tampereen Sähkölaitoksen yhteisesti omistaman Tammervoima Oy:n hyötyvoimalaitos sijoittuu Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen.

 

Sijoituspaikka oli itsestäänselvyys koko ajan, mutta Tarastenjärven valikoituminen virallisesti hyötyvoimalan sijoituspaikaksi oli pitkä ja tuskallinen prosessi.

 

Prosessissa kului aikaa ja tupakkia. Turha prosessi työllisti melkoisen joukon Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) palkollisia ja myös Ramboll Finland Oy kietaisi melkoiset summat ”konsultoinneistaan”.

 

Hyötyvoimalaitoshankkeesta tehtiin siis laaja ympäristövaikutusten arviointi, jossa tarkasteltiin neljää voimalaitoksen sijaintipaikkavaihtoehtoa eli Lielahti, Peltolammi, Rusko ja Tarastenjärvi.

 

Harmittaa ja osin huvittaakin, että Peltolammin sijoituspaikkavaihtoehdosta käytettiin prosessin aikana nimeä ”Sarankulma”. Näin meitä tamperelaisia ”uunotetaan”!

 

Kannatan hyötyvoimalaitoksen rakentamista, mutta protestoin sitä, että yhteistä rahaa kulutettiin itsestään selvään lopputulokseen pääsemisessä.

 

Onko yhteiskuntamme niin rakennettu, että itsestäänselvyyksillekin on hankittava satoja tuhansia euroja maksavat vertailut. Minäkin osallistuin muutamaan tilaisuuteen, joissa yksiselitteisesti päädyttiin Tarastenjärvi-vaihtoehtoon. En saanut osallistumisestani sentinkään korvausta, mutta monet virkahenkilöt saivat hankkeen parissa kulumaan lukemattomia tunteja, päiviä, viikkoja ja kuukausia. Miksi moinen rumba?

 

Hanke tarvitsee vielä ympäristöluvan sekä Tampereen kaupungin investointipäätöksen. Toivon, että ne ovat läpihuutojuttuja, jotta Tarastenjärvellä päästään kaikkia hyödyntävään toimintaan mahdollisimman pian.

 

Mainittakoon, että Oulun Energia rakentaa parhaillaan Oulun Laanilaan hyötyvoimalaitosta, joka valmistuu kaupalliseen käyttöön runsaan vuoden kuluttua.

 

Oulun laitoksen polttokapasiteetti on hieman Tarastenjärvelle tulevaa laitosta pienempi, sillä Oulussa tullaa jätettä polttamaan 120.000 tonnia vuodessa, kun Tarastenjärvellä vastaava luku on 120.000...180.000 tonnia.

 

On huomattava, että Tarastenjärven vaihtoehtoon sisältyvässä biokaasulaitoksessa käsitellään 90 000 tonnia vuodessa pääasiassa asumisen ja palvelutoiminnan biojätteitä, jäteveden puhdistamoiden lietteitä, teurasjätettä, karjanlantaa tai muuta biomassoja, joista muodostuva metaani hyödynnetään energiantuotannossa.

Biokaasulaitos olisi joka tapauksessa rakennettu Tarastenjärvelle ja tämä tekee hyötyvoimalan sijoituspaikkarumban todella tarpeettomaksi.

Ei kai kukaan voinut todellisuudessa ajatella, että biokaasulaitos rakennetaan Tarastenjärvelle ja hyötyvoimalaitos jonnekin muualle?

 

-Esko Erkkilä-

Lasten ja nuorten lautakunta näytti Tampereella päätöksenteon mallia ja päätti erityisopetuksen järjestämisestä toisin kuin virkamiehet esittivät

Maanantai 27.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen vastavalittu lasten ja nuorten palvelujen apulaispormestari Leena Kostiainen oli Etelä-Alvarin kevätkauden päätöstilaisuuden vieraana 15.6.2011.

 

 

Apulaispormestari Leena Kostiainen puhuu ja Etelä-Alvarin puheenjohtaja Juhani Skogberg johtaa etelä-alvarilaisten puhetta!

 

 

Kostiainen keskittyi esityksessään kertomaan johtamansa lautakunnan – lasten ja nuorten palvelujen lautakunnan eli LANULA:n - kokouksen päätöstä erityisopetuksen järjestämistä Tampereella.

 

Olin aikoinaan tyytyväinen, kun Tampereen kouluverkkouudistuksessa erityisopetukseen ei puututtu, vaan päätös sen osalta siirrettiin vuoden 2012 loppuun saakka.

 

Toin monissa eri yhteyksissä esille, että erityisopetuksen uudistamisen valmistelutyössä virkamiehet huomioisivat Tampereella toimivat erityislasten vanhempien moninaiset yhdistykset.

 

Toiveeni ja esitykseni kaikuivat kuuroille korville, sillä virkamiehet päättivät suuressa viisaudessaan lakkauttaa Tampereella toimivat erityisopetukseen erikoistuneet koulut. Ei siinä kyselty mitään erityislasten vanhemmilta - ei kai yhdeltäkään yhdistykseltä, jotka sentään olisivat olleet asian parhaita asiantuntijoita!

 

Lasten ja nuorten lautakunta teki 8.6.2011 pitämässään kokouksessa viisaan päätöksen, kun se päätti, että valmistelua jatketaan siltä pohjalta, että erityiskoulut säilytetään.

 

Lautakunnan päätös oli yksimielinen, joten virkamiehet saivat tuta luottamushenkilöiden todellisen vallan.

 

Kostiainen muistutti, että apulaispormestarit johtavat asioiden valmistelua. Kostiaisen mukaan hänen edeltäjänsä Kristiina Järvelä pyrki vaikuttamaan virkamiesvalmisteluun, ”mutta häntä ei uskottu”, kuten Leena Kostiainen kertoi.

 

Virkamiesten erityiskoulut lopettamaan pyrkivä linjaus oli moneltakin kantilta epäkelpo.

 

Tampereen kouluista vain harvat täyttävät esteettömyyden vaatimukset ja mm. tätä seikkaa virkamiehet eivät olleet huomioineet lainkaan.

 

Myös sitä, että erityislapset eivät olisi kerta kaikkiaan mahtuneet Tampereen ”tavallisiin” kouluihin, eivät virkamiehet olleet huomioineet.

 

Tampereella on n. 400 erityisopetusta tarvitsevaa lasta. Määrä merkitsee paria prosenttia tamperelaisista koululaisista.

 

Epätietoisuus erityisopetuksen tulevaisuudesta on koetellut monia tamperelaisia perheitä.

 

Erityislasten perheiden elämä on jo muutenkin hankalaa, joten on enemmän kuin paikallaan ihmetellä virkamiesten aikeita, että miksi siitä heidän toimillaan piti tehdä vielä hankalampaa.

 

Kiitän lasten ja nuorten lautakuntaa oikeasta päätöksestä.

 

Toivon, että virkamiehet ottavat luottamushenkilöiden linjauksesta opikseen, mutta eivät koe sitä liian suurena näpäytyksenä itselleen.

 

Nyt virkamiesten pitää panostaa täysillä luottamushenkilöiden päätöksen toteuttamiseen ja heidän tulee unohtaa omat valmistelunsa.

 

-Esko Erkkilä-