Jokohan nyt uskotaan Tampereellakin!

Keskiviikko 7.6.2017 - -Esko Erkkilä-

En ole koskaan pätkääkään kannattanut Tampereen suurhankkeista Rantaväylän tunnelia, ratikkaa, Tavasea enkä Sulkavuoren jätevesien keskuspuhdistamoa.

 

 

Vastustamiseni on kahden ensimmäisen osalta perustunut hankkeiden järjettömyyteen ja erityisesti niiden kalleuteen, Tavasen osalta kalleuteen sekä ympäristösyihin ja keskuspuhdistamon osalta niiden ongelmien tiedostamiseen, jotka väistämättä seuraavat rakennustöiden suorittamisesta.

 

 

Uskomaton järjettömyys Tampereella on se, kun Vihreiden ideoimana kaupunkiin ollaan nyt rakentamassa maauimalaa.  Onhan se mukava polskutella kesäisin maauimalassa, mutta rakentamispäätöksessä unohdettiin autuaasti hankkeen taloudellisuus.

 

 

Tampereen suurhankkeista olen aina kannattanut Kansi- ja Areenaa, sillä se tulee olemaan järkevä investointi monessakin mielessä.

 

 

Kansi- ja Areena –ratkaisua kannattaessani en suinkaan ajattele jääkiekkoa, sillä sitä voitaisiin vallan hyvin pelata Hakametsässäkin.

 

 

Kannatukseni perustuu sille monipuolisuudelle, jonka kaikkinainen toteuttaminen on mahdollista, jos ja kun Kansi- ja Areena toteutuu.

 

 

Sijainniltaan maamme kahdesta monitoimihallista Gatorade Center, aikaisemmilta nimiltään Turkuhalli, Typhoon, Elysée Arena ja HK Areena on ehdottomasti surkein, sillä kaukana Turun keskustasta Artukaisissa sijaitseva se sijaitsee suorastaan erämaassa.

 

 

Hjalliksen perustama Hartwall Arena, aikaisemmin Hartwall-areena ja joskus myös nimillä Helsinki Areena tai Helsingin Areena kutsuttu tapahtumapaikka sijaitsee toki paremmalla paikalla kuin turkulainen kilpailijansa, mutta puutteensa on silläkin.

 

 

Tampereen Kansi- ja Areena olisi monitoimihallina jo nykyistenkin liikenneyhteyksien aikana sijainniltaan mainio ja sen sijainti paranee, kun Tampereen ja Helsingin välille saadaan ns. ”tunnin juna”!

 

 

 

Toivon, että Tampereen Kansi- ja Areena saa uutta tuulta siipiensää alle nyt, kun Turkuun ollaan suunnittelemassa ratapihansa alueella monitoimiareenaa.

 

 

Monesti käy niin, että oman hankkeen hyvät puolet valkenevat hankkeen vastustajillekin vasta sen jälkeen, kun naapuriin ollaan suunnittelemassa vastaavaa.

 

 

Toivottavasti Turun monitoimiareenan suunnitelmat vauhdittavat Tampereella Kansi- ja Areena –hankkeen toteuttamista!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tulipahan sekin koettua

Tiistai 6.6.2017 - -Esko Erkkilä-

Olen johtanut lukemattomia kokouksia, mutta vasta nyt kesäkuussa sain kokea, että keskeytin puheenjohtamani kokouksen ja jatkoin keskeytettyä kokousta puheenjohtajana neljän päivän kuluttua!

 

 

Kokouksen keskeyttämisellä saavutetaan mm. se etu, että ”jatkokokouksen” koollekutsumista ei koske yhdistyksen säännöissä oleva aika kokouskutsun ja kokouksen väliseksi ajaksi.

 

 

Meidän tapauksessamme kokouskutsu pitää sääntöjen mukaan julkaista viisi päivää ennen kokousta, mutta nyt sitä ei ”jatkokokouksen” osalta tarvinnut noudattaa, sillä ”ensimmäinen kokous” keskeytettiin ja kokousta jatkettiin neljän päivän kuluttua.

 

 

Jouduimme erikoislaatuiseen menettelyyn sen vuoksi, että meillä ei ollut ennen kokouksen keskeyttämistä kaikkia niitä tietoja käytettävissämme, joita tarvitsimme päätöksenteon pohjaksi.

 

 

Päätöksentekokokousta edeltää tavallisesti yhdistyksen johtokunnan tai hallituksen kokous, joka tekee ehdotuksen päättävälle kokoukselle ja näin tapahtui myös meidän tapauksessamme.  Tämä merkitsi, että jouduin kokouksen puheenjohtajana aluksi 1.6.2017 keskeyttämään johtokuntamme kokouksen ja heti sen jälkeen menettelemään samoin myös päättävän kokouksen osalta.

 

 

Tämä merkitsi, jatkoimme 5.6.2017 aluksi johtokunnan kokousta ja heti sen jälkeen päättävää kokousta - siis tuplakokemus kokouksen keskeyttämisestä!

 

 

Näin vanhaksi eli kokeneeksi piti elää, jotta sai omakohtaisesti kokea kokouksen keskeyttämisen ja sen jatkamisen sen jälkeen, kun päätöksentekoon tarvittavat tiedot oli saatu hankittua!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Asbestin vaaroja ei vielä osattu tiedostaa 1960-luvulla

Maanantai 5.6.2017

Asbesti on nykytietämyksen mukaan terveydelle erittäin vaarallista ja siitä kertoo mm. se, että asbestin pienintä terveydelle haitallista altistusta ei tunneta.

 

 

Puheenjohtamani erään yhdistyksen käyttämän toimiston taloyhtiössä ollaan tekemässä putki- ja sähköremonttia.  Törmäsin asbestikysymykseen, kun yhdistyksemme jäsenet alkoivat kyselemään remonttihommien asbestivaaroista.

 

 ****************

 

1960-luvulla huolta ei tunnettu ja kerron huolettomuudesta esimerkin, jossa minäkin olin osallisena.

 

 

Suoritin agrologi-opintoihin tähtäävän vuosiharjoittelun Keskon omistamalla Länsi-Hahkialan Opetus- ja Koetilalla Hauholla vuonna 1966.

 

 

Harjoittelijoiden eräänä työtehtävänä oli purkaa saunana käytetyn tilan kaikki sisärakenteet, jotta samainen tila voitiin muokata tyystin uuteen käyttötarkoitukseen.

 

 

Saunassa oli runsaasti asbestia erilaisten palontorjuntaesteiden muodossa.

 

 

Purimme asbestilevyt ja pilkoimme ne kottikärryihin sopiviksi paloiksi.  Teimme työn paljain käsin sorkkarautaa apuna käyttäen ja palaset sorkkaraudalla pienemmiksi iskien.

 

 

Kuljetimme purkuroinan kottikärryillä erään kuusiaidan juurelle ja poltimme kaiken materiaalin nuotiolla.

 

 

Erityisen innostuneita olimme, kun heitimme nuotioon asbestinkappaleita, sillä palaessaan ne räiskyivät iloisesti ja kuuluvasti.

 

 

Asbestin palamista oli mukava seurata, sillä räiskyminen toi jännitystä elämään.

 

 

 ****************

 

 

Omakohtainen kokemukseni kertoo, että 1960-luvulla ei ollut mitään käsitystä asbestin vaarallisuudesta.

 

 

Kauppajätti Kesko olisi varmaan menetellyt toisin kuin menetteli, jos silloin olisi ollut tietoa asbestin vaarallisuudesta.

 

 

Asbesti ei poistu koskaan ihmiskehosta ja se on suuri altistava tekijä syövälle.

 

 

En tiedä asbestisaastumiseni määrää, mutta onhan sen jonkinlainen, kun paljain käsin purimme asbestiseiniä ja poltimme asbestinpalasia nuotiossa.  Ymmärsimme suojautua ojan pohjalle, kun asbestin räiskyminen oli kiivainta nuotiossa.

 

 

Onneksi en ole tupakkamies, sillä asbestialtistuminen ja tupakointi ovat paha yhdistelmä.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kylmä kevät ja pölyttäjien puute vaarantavat herukkasadon

Sunnuntai 4.6.2017 - -Esko Erkkilä-

Jouduin äkämäpunkkisaastunnan vuoksi hävittämään synnyinkotini nurkalta kolmisenkymmentä mustaherukkapensasta, joten meillä on tällä hetkellä vain n. 70 herukkapensasta.

 

 

Meillä on muutama puna- sekä valkoherukkapensasta ja loput ovat musta- sekä viherherukoita.

 

 

 

Tein eilen pienen kierroksen ”herukkakartanolla” ja tältä siellä näytti:

 

 

 

 

 

Punaherukat kukkivat hyvin ja…

 

 

 

 

 

…sama tilanne on myös valkoherukoilla.

 

 

Kun tiedämme, että valkoherukka on punaherukan muunnos, on niiden samanlainen kukkimistilanne ymmärrettävä.

 

 

 

Viherherukka on puolestaan mustaherukan muunnos, joten niiden keskenään samanlainen kukkimistilanne on myös ymmärrettävä.

 

 

 

 

 

Mustaherukka…

 

 

 

 

 

…ja viherherukka kukkivat varsin heikosti, joten niiden osalta sato-odotukset ovat kehnot.

 

*************

 

 

Viime yön piti sääennusteiden mukaan olla pakkasyö, joten pian nähdään, että veikö halla loputkin vaatimattomista sato-odotuksista.

 

Herukat ovat pääosin itsepölyttyviä ja on selvää, että ne vaativat ristipölytyksen, jotta marjoisivat hyvin.

 

 

Hyönteiset ovat tuulta tärkeämmät herukoiden pölyttämisessä ja nyt kylmän kevään olosuhteissa, kun hyönteisiä ei ole, on myös tämä suuri riski hyvälle herukkasadolle.

 

 

Kimalaiset ovat tärkeitä herukan pölyttäjinä, mutta ainakin minä olen tänä keväänä nähnyt vasta muutaman kylmänkankean kimalaisen, joten niistäkään ei ainakaan vielä ole ollut apua.

 

 

Toivottavasti herukankukat selvisivät viime yöstä ja jos nyt alkavat lämpimämmät säät, jotta hyönteiset pääsevät lentoon, niin ehkäpä jotain on vielä tehtävissä herukkasadon suhteen.

 

 

Toivotaan parasta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pese kätesi huolellisesti, jos käsittelet tuontiauringonkukansiemeniä!

Lauantai 3.6.2017 - -Esko Erkkilä-

Runsaan nelikymmenvuotisen työurani viimeiset viisitoista vuotta olivat aikaa, jolloin sain työtehtävieni vuoksi olla koko ajan varuillaan salmonellan vuoksi.

 

 

Rehuteollisuuden tuontiraaka-aineet olivat silloin ja näyttävät yhäkin olevan se ryhmä, josta löytyy salmonellasaastuneita eriä.

 

 

Ainakin takavuosina auringonkukansiemenet olivat se tuoteryhmä, josta viranomaistarkastuksissa löydettiin runsaasti salmonellasaastuneita eriä.

 

 

 

****************

 

 

 

 

 

 

Ostin eilen Hankkija Oy:ltä 15 kiloa auringonkukansiemeniä tarkoituksella kylvää ne peltoon, jotta syksyllä saisin omalta pellolta auringonkukkia.

 

 

Näin myös tein ja nyt odottelen auringonkukan taimettumista.

 

 

Simenten pakkaajana on tanskalainen Vilofarm A/S ja se saattaa merkitä, että kyseessä on tanskalainen erä.

 

 

Takavuosina salmonellalla ”terästetyt” erät olivat yleensä alkuperältään bulgarialaisia.

 

 

 

Tutkailin Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran analysointituloksia viime vuodelta ja totesin, että ainakaan viime vuonna ei salmonellaa ole löydetty yhdestäkään auringonkukkasiemenparttiasta.

 

 

Kokemuksesta tiedän, että Tanskassa salmonellavalvonta on leväperäistä Suomeen verrattuna, mutta on se varmaan tehokkaampaa kuin Bulgariassa.

 

 

Oli niin tai näin, mutta aina on kiinnitettävä suurta huomiota henkilökohtaiseen hygieniaan, kun käsittelee sellaisia auringonkukkasiemeniä, jotka ovat tuontitavaraa.

 

 

Kunnollinen käsienpesu on välttämättömyys sen jälkeen, kun on tavalla tai toisella ”käpälöinyt” auringonkukansiemeniä.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kekkilän juuret ovat Sakkolassa

Perjantai 2.6.2017 - -Esko Erkkilä-

Elämme kevätkesän aikaa ja erilaisten istutustöiden aika on kiivaimmillaan.

 

 

Kekkilän nimi ja yrityksen tuotteet ovat tuttuja jokaiselle viherpeukalolle, sillä Kekkilä on pohjoismaiden markkinajohtaja puutarha-alalla kasvualusta-, lannoite- ja katetuotteissa.

 

 

 

 

 

Meilläkin Kekkilän multatuotteita kuluu keväisin useita säkillisiä ja tässä on meneillään kannan istuttaminen suurempaan ruukkuun.

 

 

 

 

 

Kekkilän multasäkeissä on ”läimäkki”, jossa kerrotaan Kekkilän aloittaneen toimintansa vuonna 1924.

 

 

 

**********************

 

Olen saanut Karjalan-matkoillani käydä Sakkolan pitäjän Haparaisten kylässä Kekkilän kartanon mailla, joilla yrityksen historia on alkanut vuonna 1924.

 

 

Kekkilän kartanon maat sijaitsevat Kiviniemi – Käkisalmi tieltä erkanevan Sakkolan asemalta Taipaleeseen eli kuuluisalle ja kunniakkaalle Taipaleenjoen taistelupaikalle johtavan tien varrella.

 

 

Kartanon maille kuljetaan Haparaisista Suvantoon menevän tien varrella.

 

 

Muistan, kun eräällä sotahistoriamatkallamme  lähdimme jalkaisin Haparaisista kohti Suvannon rantaa ja oppaamme pysähtyi, näytti tien oikealla puolella olevaa lepikkoa, toivoi sulkemaan silmät ja pyysi kuvittelemaan nykyisen lepikon kohdalle kukoistavan puutarhan lasisine kasvihuoneineen ja kertoi, että siinä näette Kekkilän kartanon kasvihuoneet!

 

 

Jatkoimme matkaamme kohti Suvantoa ja saavuimme sotakirjallisuudesta tuttuun Satumetsikköön. Satumetsä oli todellisuudessa kaukana satumetsästä, mutta Suvannosta nousseen sumun vuoksi Satumetsän puut saivat Talvisodassa oksilleen paksun huurteen ja näyttivät suomalaisten asemista katsellen satumetsän puilta.

 

 

Nousimme Satumetsän maisemista Keljan taistelujen muistomerkille, josta toki silloin oli paikallaan vasta jalusta.

 

 

Keljan muistomerkki on paljastettu 22.8.2009 ja sen tiedon perusteella pystynkin nyt paikallistamaan matkamme ajankohdaksi kevään vuonna 2009.

 

 

Kekkilän kartanon vaiheisiin pääsee tarkemmin tutustumaan, kun googlaa ”Sakkola Haparaisten kylä”.

 

 

Nykyisin Kekkilän omistaa Vapo Oy eli me kaikki, sillä onhan Vapo valtionyhtiö.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Korkeimman oikeuden (KKO) tuore päätös on voitto liittoihin kuulumattomille

Torstai 1.6.2017 - -Esko Erkkilä-

Korkeimman oikeuden tuore päätös vahvistaa liittoihin kuulumattomien työntekijöiden asemaa työmarkkinakentässä.

 

 

Ymmärrän ay-väen huolen, sillä päätös on osa kauan kaivattua muutosta työpaikoilla.

 

 

Olin työelämässä 40 ja puoli vuoli vuotta ja sinä aikana en tarvinnut päivääkään ammattiyhdistysliikkeen apuja työehtojeni puolustamisessa.

 

 

Työurani aikana jouduin useasti ”napit vastakkain” ay-liikkeen kanssa, kun se yritti torpedoida työnantajan ja liittoihin kuulumattomien vastuullisten työntekijöiden järkevät toimenpiteet.

 

 

Elintarvikealalla toimiva työnantajani Raision Tehtaat konserniyhtiöineen oli 1970- ja 1980-luvuilla herkkä erilaisille röttelöille, joilla ay-liike yritti monin tavoin vaikeuttaa yrityksen ja konsernin vastuullisten työntekijöiden toimintaa.

 

 

Oli ilahduttavaa, että viisaus ay-liikkeenkin piirissä sai jalansijaa, kun edettiin 1990-luvulle, sillä lakkoherkkyys laimeni.

 

 

Tervehdin suurella tyytyväisyydellä Korkeimman oikeuden (KKO) päätöstä ja toivon, että sen soveltaminen vähentää ay-liikkeen valtaa työpaikoilla.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sähköpostit pitää lukea vähintään kerran päivässä

Keskiviikko 31.5.2017 - -Esko Erkkilä-

Olin työpaikallani viimeisiä, ellen viimeinen, joka siirtyi sähköpostin käyttäjäksi.

 

 

Muistan, kun kopioin jotain laatimaani muistiota ja eräs työkaverini totesi, että kyllä sinun Esko myös nyt pitäisi alkaa käyttämään sähköpostia!

 

 

On nyt ajatellen ihmeellistä, että valtakunnallisessa yrityksessä ei runsaat viisitoista vuotta sitten annettu mitään sähköpostikäytön koulutusta ja ei puhettakaan, että sen käyttämiseen olisi velvoitettu.

 

 

Toki tiedän ja tunnen hyvin muutamia järjestötyössä ansioituneita kavereitani, jotka eivät vieläkään käytä sähköpostia.

 

 

Työelämässä opin, että sähköposti piti olla aina ”auki”. Muuten työkaverit ihmettelivät, että mitä se oikein tekee, kun ei vastaa sähköpostiin, vaikka aikaa on kulunut jo vartti!

 

 

*******************

 

 

Nyt järjestömaailmassa toimiessani sähköpostin käyttäminen on välttämättömyys.

 

 

En väitä, että vastaan sähköposteihin heti, mutta luen minulle saapuneet sähköpostit joko läppäriltä tai matkapuhelimelta parin tunnin viiveellä – vastaaminen saattaa jäädä joskus pidemmäksikin aikaa ja se harmittaa minua, mutta varmaan se harmittaa erityisesti vastauksen odottajaa!

 

 

On lähiympäristössä toimivien aliarvioimista, jos päästää sähköpostilaatikkonsa täyttymään ja/tai ei lue saapuneita sähköpostiviestejä vähintään kerran päivässä.

 

 

En voi ymmärtää niitä kuntapolitiikan ruohonjuuritasolla toimivia, jotka eivät seuraa heille tulleita sähköpostiviestejä.

 

 

Kysyn, että onko sellainen henkilö kypsä esimerkiksi kunnalliseen luottamustoimeen, joka ei vähintään kerran päivässä lue hänelle saapuneita sähköpostiviestejä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Vaikea työpäivä

Tiistai 30.5.2017 - -Esko Erkkilä-

Voin kertoa, että eilen oli vaikea työpäivä.

 

 

Vaikeus johtui siitä, että kesä etenee ja mökkitontilla oli ja on tarjolla lukemattomia hienoja elämyksiä ja sen vuoksi tavanomaisten mökkipuuhastelujen suorittaminen on haasteellista, jopa vaikeaa.

 

Monta kertaa päivässä istuuduin mökkiverannalle, jätin ajatuksistani taka-alalle odottavat työtehtävät ja nautin viriävästä kesästä.

 

 

Valitettavasti muutaman kerran päivän aikana puhelin pirahti ja jouduin ottamaan kantaa niihin neuvotteluihin, joita parhaillaan käydään Tampereen luottamushenkilöpaikoista.

 

 

Pienoinen huoli olivat myös ne sääennusteet, jotka povaavat loppuviikolle kylmenevää ja sateista säätä.

 

 

On kuitenkin pidettävä mielessä, että elämme vasta toukokuun viimeisiä päiviä ja kesäkuun alkamista odotellaan, joten mitään paniikkia kasvukauden alkamisesta ei ole.

 

 

Tässä muutama kuva niistä tunnelmista, jotka olivat vallalla Viljakkalan Majajärvellä eilen illansuussa:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänään taas uudet kujeet!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kompostointi on kestävää kierrätystä parhaimmillaan

Maanantai 29.5.2017 - -Esko Erkkilä-

Keskustalaisuuden eräs kulmakiviä on kestävä kehitys ja kierrätystä arvostava toiminta.

 

 

Meillä on yhteensä viisi kompostointiyksikköä, joista kolme sijaitsee Tampereen omakotitalotontillamme ja kaksi mökkitontillamme Viljakkalan Majajärvellä.

 

 

Poislukien Tampereen omakotitalotontilamme syntyvän lehtimateriaalin hyödynnämme kaiken kompostointikelpoisen materiaalin joko omakotitontillamme tai mökkitontillmme.

 

 

Tampereella syntyvä lehti- ja risumateriaali päätyy sekin kierrätyksen, sillä vien syksyin ja keväisin kaksi henkilöauton peräkärryllistä tätä materiaalin Tarastenjärven jätteenkäsittelyasemalle, jossa se päätyy kompostoinnin raaka-aineeksi.

 

 

Kauhistelen niitä omakoti-, rivitalo- ja kerrostaloasukkaita, jotka kuljettavat kottikärryillä pihamaansa lehti- sekä risumateriaalin kaupungin puistoihin!  Tuo toimintahan on laitontakin!

 

 

********************

 

 

Viljakkalan Majajärvellä meillä syntyy runsaasti lehtimateriaalia, mutta sitä emme kompostoi.  Kaiken lehtimateriaalin käytämme valkosipulimaiden katteeksi, joten sitä kautta myös se päätyy tärkeäksi osaksi luonnon kiertotaloutta.

 

 

Kotitalouden ruokajätteet ja puutarhamaiden rikkakasvien kitkentämateriaali päätyvät Majajärvellä n. neljän neliömetrin suuruiseen avokompostiin – avokomposti on rakennettu kakkosnelosesta ja sen ”säkäkorkeus” on metrin luokkaa.

 

 

Kahden vuoden kompostoinnin jälkeen materiaali talikoidaan toiseen saman suuruiseen avokompostiin, jossa se saa maatua toiset kaksi vuotta.

 

Neljän kompostointivuoden jälkeen materiaali on mitä mainiointa ruokamultaa, jossa kaikki ravinteet ovat kohdallaan.

 

 

Tässä muutama kuva eiliseltä, kun puutarhajyrsimellä sain työskennellä nelivuotisen kompostointimateriaalin kanssa:

 

 

 

 

 

Nostimme Rouvan kanssa jyrsimen kompostin päälle, jossa materiaali on kompostoitunut kaksi vuotta ja sitä ennen kaksi vuotta "esikompostissa"!

 

 

 

 

 

Neljän neliömetrin suuruinen ala merkitsee, että ”kompostijyrsintä” onnistuu mainiosti.

 

 

 

 

 

Kukkamultaa parhaimmillaan!

 

 

 

 

 

Kottikärryt työskentelyalustana helpottavat jyrsimistyötä!

 

 

 

Kompostointi on ravinteiden kierrätystä parhaimmillaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ei ole oikein, että luottamustehtäviin valitut henkilöt eivät osallistu kokouksiin

Sunnuntai 28.5.2017 - -Esko Erkkilä-

Elämme aikoja, jolloin kunnissa nimetään jäseniä erilaisiin kunnallisiin luottamushenkilötehtäviin.

 

 

Olen ollut Tampereen Infra Liikelaitoksen johtokunnan jäsen vuodesta 2009 alkaen ja siten olen päässyt läheltä seuraamaan kyseisen johtokunnan jäsenten osallistumista johtokunnan kokouksiin.

 

Pormestariohjelman laatiminen on Tampereella ollut käynnissä muutamia viikkoja ja prosessin ulkopuolisena olen saanut seurata myös siihen osallistuneiden aktiivisuutta pormestariohjelman laatimiseen.

 

 

Tampereella kaikkien luottamushenkilöyksiköiden kokouspöytäkirjat ovat julkisia ja sen ansiosta kuka tahansa kaupunkilainen pystyy seuraamaan, että miten luottamushenkilöt ovat osallistuneen hänelle uskotun tehtävän hoitamiseen.

 

 

Kaikissa luottamushenkilöyksiköissä – mm. lautakunnissa ja johtokunnissa – on luotuna varahenkilösysteemi eli varsinaisen jäsenen ollessa esteellinen, hänen pitää hoitaa paikalle henkilökohtainen varahenkilönsä.

 

 

Olen kuluneen kahdeksan vuoden ja viiden kuukauden aikana muutaman kerran esim. ulkomaanmatkani vuoksi ollut esteellinen osallistumaan Tampereen Infra Liikelaitoksen johtokunnan kokouksiin. Olen aina kutsunut paikalle henkilökohtaisen varahenkilöni.

 

 

Kaikki eivät näin ole menetelleet ja mielestäni silloin kyseessä on vakava laiminlyönti.

 

 

Laiminlyöntiä ei korvaa se, että kokouksesta poisjäänyt henkilö kertoo hoitaneensa tärkeänä pitämistään asioista mielipiteensä vaikkapa tekstiviestillä neuvottelutilaisuuden tai tulosyksikön puheenjohtajalle.

 

 

Luottamushenkilötoimiin riittää halukkaita ja aina myös kyvykkäitä henkilöitä. Sen vuoksi on nyt tärkeää, että puolueet kiinnittävät huomiota siihen, että miten luottamushenkilöksi kaavailtu henkilö on osallistunut kokouksiin ja kaikkeen siihen toimintaan, johon häntä nyt käynnissä olevissa neuvotteluissa kaavaillaan.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt kannattaa säästää kaikki verkot

Lauantai 27.5.2017 - -Esko Erkkilä-

Sosiaalisessa mediassa on saanut suuren suosion se Verohallinnon fb-postaus, jossa kerrotaan jonkun verovelvollisen lähettäneen veroilmoituksensa sananmukaisesti verkossa eli verkkopussissa.

 

Jotta myös minä pystyisin jatkossa toimittamaan viranomaisille ja muille verkkokyselyjä vaativille tahoille vastaukset verkossa, aloitin minäkin erilaisten verkkojen keräämisen ja varaamisen tätä varten.

 

 

 

 

 

Verkkopussit, joissa myydään sipulinsiemeniä, ovat verrattoman hyvin verkkoja niille vastauksille, joilla vastataan pieniin kyselyihin.

 

 

 

 

 

Harmillista, jos joudun käyttämään verkkokyselyjen vastauksissa tätä verkkoa, jota olen joka vuosi käyttänyt erilaisten nelijalkaisten torjuntaan kasvimaillamme. Joudun varmaan toimittamaan henkilöauton peräkärryllä perille ne verkkokyselyvastaukset, jotka vaativat tämän verkon käyttämistä!

 

 

 

 

 

Talvella tämä verkko toimii mökkitontillamme luumu- ja omenapuiden suojaverkkona jäniksiä vastaan ja samainen verkko on kesällä hernemaidemme tukiverkkona – toivottavasti koskaan en joudu vastaamaan niin suureen verkkokyselyyn, että joutuisin käyttämään tätä.

 

 

 

 

 

Olemme mökkitontillamme aidanneet ympärysmitaltaan 220 metriä pitkälti verkolla mansikkamaitamme, pensasmustikkaa, porkkanaa, punajuurta, palsternakkaa, maissia, silpoydinhernettä, sokerihernettä, papua, härkäpapua, tomaattia, paprikaa, kurpitsaa, erilaisia kaaleja sekä myös muita trekoolikasveja ja olisi niiden kannalta suuri onnettomuus, jos joutuisin vastaamaan niin mittaviin verkkokyselyihin, että tämän verkon käyttäminen olisi välttämätöntä.

 

 

********************

 

 

Leikki sijansa saakoon, mutta koko ajan lisääntyvät verkkokyselyt ja kaiken elämän siirtyminen verkkoon on suuri ongelma niille, jotka eivät koskaan ole – ja eivät koskaan tule käyttämään tietokonetta tai internettiä.

 

 

Olemme Tampereen eläkeläisjärjestöjen välisissä keskusteluissa päätyneet, että Tampereella on 60.000 – 70.000 sellaista kansalaista, joilla ei ole tietokonetta ja joilla ei ole mahdollisuutta sen kummempaan verkkoviestintään, kuin on kyse sipulinsiemenverkkopussien käyttämisestä viestintävälineenä.

 

 

-Esko Erkkilä-

Lintuja lähelläni

Perjantai 26.5.2017 - -Esko Erkkilä-

Olen huono tuntemaan lintuja, mutta yleisimmät lintulajit toki tunnen.

 

 

On tunnettua, että minulla on aina kamera mukanani ja sillä – vaikka kamerani onkin jo melkein antiikkinen – olen viime päivinä kuvaillut mm. lähipiirini lintuja.

 

 

Seuraavassa pieni kuvakooste:

 

 

 

Västäräkki

 

 

 

 

 

 

 

Västäräkki on yllättävän kesy lintu, sillä se päästää lähelleen – tämä yksilö suorastaan TULI lähelle!

 

*****************

 

Joutsen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mökkijärvelläni Viljakkalan Majajärvellä vierailee lähes päivittäin tämä joutsenpariskunta – milloinkahan asettuvat Majajärvelle!

 

***********************

 

Varis

 

 

 

 

Odottelin iltana muutamana bussia Koskipuistossa Tampereella ja tämä varis puuhaili siinä nurmikolla kaikenlaista – komea lintu, vaikka onkin vain varis!

 

*********************

 

Harakka

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Harakka se vasta komea lintu onkin!

 

 

Tämä keimailee usein työhuoneeni ikkunan edustalla Tampereella!

 

 

 

 

Seuraavia lintukavereita odotellessa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tuttuja tapaamassa Rakveren linnoituksella

Torstai 25.5.2017 - -Esko Erkkilä-

Käynti Rakveren linnoituksessa kuuluu aina ohjelmaani, kun käyn Tyrin Kukkamarkkinoilla ja niin tapahtui myös tänä keväänä.

 

 

 

 

 

Rakveren linnoituksen  – Rakvere Linnus – alkujuuret juontavat ainakin 1200-luvulta saakka ja kolmisatavuotinen rakennustyö sai linnoituksen kukoistusvaiheeseen joskus 1500-luvulla.

 

 

Rakveren linnoitus on historiansa eri vaiheissa kuulunut Tanskan kuninkaille, Liiviläisen ritarikunnan ritarimunkeille sekä Ruotsin ja Puolan valtioiden omistukseen.  On luonnollista, että Viron neuvostomiehityksen aikana linnoitus oli myös Neuvostoliiton vallan alla.

 

 

 

 

 

Linnoituksen alueella sijaitsee kuvanveistäjä Tauno Kangron veistämä Tarvas-patsas. Patsas on Pohjoismaiden suurin eläinaiheinen patsas ja sen aikaansaamisessa vuonna 2002 suomalaisilla – erityisesti lapualaisilla - oli ratkaiseva merkitys.

 

Patsaan graniittijalustassa on lyhyt kertomus Rakveren historiasta viroksi, ruotsiksi, tanskaksi, saksaksi, puolaksi ja venäjäksi, mutta ei suomeksi.  Jalustaan kirjatuista sponsoreista toki suurin osa on suomalaisia yrityksiä ja yksityishenkilöitä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Linnoituksen ”vakioisäntäväkeen” kuuluvat iäkäs vuohipukki ja sen kaverina kuttu.

 

 

Vuohipukki lienee sama yksilö, joka taannoin puski minua eräänlaisella kierrepuskulla käteeni siten, että tunsin puskemisen vielä viikkoja linnoituksessa käyntini jälkeen.  Nyt vuohipukki on hyvinkin lauhkea ja jopa sen liikkuminen näytti olevan vaikeaa.

 

 

 

 

 

Vuohipukin kaverina oleva kuttu on hyvävoimainen ja virkeä!

 

 

 

 

 

En tiedä, että miten yleisiä aasit olivat Euroopan keskiaikaisissa linnoituksissa, mutta Rakveren linnoituksessa aasi on ollut jo useita vuosia.

 

 

 

 

 

Tulin hyvin toimeen aasin kanssa - joku saattaa kommentoida, että kaksi aasia!

 

 

 

 

 

 

 

 

Olimme lähestymässä linnoituksen hevosen pilttuuta, kun ratsastajatyttö lähti ratsastamaan sillä.

 

 

 

 

 

Ratsastajatyttö ajoi hevosen kevyeen hikeen ja palasi linnoitukseen ja silloin pääsin tutustumaan hevoseen.

 

 

Lapsuudessani puhuttiin hevosen pääntaudista ja nyt huomaan googlettamisen tuloksena, että pääntauti on hevosilla melko yleinen sairaus.

 

 

”Vanhat äijät” koettelivat hevosen päätä ja jos hevonen esteli päänsä koettelemista, niin äijät totesivat hevosella olevan pääntaudin.

 

 

Käytin äijiltä perimääni diagnostisointikeinoa ja totesin, että Rakveren linnoituksen hevonen ei pode pääntautia, sillä hevonen suorastaan tykkäsi, kun rapsuttelin sen päätä!

 

 

 

 

 

Rakveren linnoituksella käymiseeni liittyy joka kerta savipikarillinen malvasianviiniä ja niin myös tällä kerralla.

 

 

Malvasianviinin maistelun jälkeen jatkoimme alas kaupungille – ensi vuonna ehkä taas Rakveren linnoitukselle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Muistelus ajalta, jota en muista!

Keskiviikko 24.5.2017 - -Esko Erkkilä-

Synnyin- ja kotiseurakuntani Viljakkala oli lapsuudenaikanani väkilukuun suhteutettuna Suomen aktiivisin lähetysseurakunta.

 

 

Lukemattomat ovat ne kerrat, jolloin sain penskana osallistua erilaisiin lähetystapahtumiin – oli lähetysseuroja, lähetyshuutokauppoja ja mittaviakin lähetystapahtumia.

 

 

Eräs tätini teki puolet elämäntehtävästään karjanhoitajana melkein naapurissa Rantalassa ja siellä järjestettiin joskus 1950-luvun lopulla lähetysseurat, jotka ovat jääneet mieleeni.

 

 

Viljakkalan seurakunnan nimikkolähetin Selma Markkasen lisäksi seuroissa esiintyi sittemmin Ambo-Kavangon kirkon piispaksi kohonnut Leonard Auala – Auala oli ensimmäinen tummaihoinen henkilö, jonka näin!

 

 

 

*******************

 

 

Piti kuitenkin muistella aikaa, jota en muista!

 

 

Synnyin vuonna 1947 ja asiakirjojen mukaan minut kastoi Viljakkalan seurakunnan kirkkoherra Olavi Vuorela.

 

 

Viljakkalan seurakunnan lähetysmyönteisyys liekö ollut ainakin osasyynä siihen, että Olavi Vuorelasta tuli lähetysjohtaja vuonna 1955.

 

 

Wikipedia toteaa kirkkoneuvos Olavi Vuorelasta mm. näin:

 

 

******************

 

Kirkkoneuvos, lähetysjohtaja Olavi Tuomas Vuorela

s. 21.12.1911
k. 12.6.2009                 

Olavi Vuorela syntyi pappilan poikana Kälviällä joulukuussa 1911. Tultuaan ylioppilaaksi Tampereen lyseosta hän opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa ja vihittiin papiksi 1934.  Hän toimi Pyhäjärven (Ul.) kirkkoherran apulaisena, sotilaspastorina Sortavalassa, Suomen kristillisen ylioppilasliiton yleissihteerinä ja Tampereen kaupunkilähetyksen johtajana. Lähetysaktiivisuudestaan tunnetun Viljakkalan seurakunnan kirkkoherran virasta hänet kutsuttiin 1952 Suomen lähetysseuran sihteeriksi ja sittemmin apulaisjohtajaksi. Viljakkalan lähetysaktiivisesta seurakunnasta syttyi lähetyskipinä Olaviin. Erityisesti lähetystyöntekijä Selma Markkanen teki vaikutuksen. Vuonna 1955 Olavista tuli lähetysjohtaja.

 

 

Kastepappiani muistellen

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Taimiostoksilla Rakveren torilla

Tiistai 23.5.2017 - -Esko Erkkilä-

Tärkeä välietappi matkallamme Tyrin Kukkamarkkinoille on…

 

 

 

 

 

…Rakvere ja sen aamuinen tori, sillä tapaamme majoittua kahdeksi yöksi Rakveressä ennen Tyrin Kukkamarkkinoille menoa. 

 

 

Näin teimme myös tänä vuonna.

 

 

 

 

 

Rakveren tori on kooltaan pieni, mutta kukantaimien tarjonta siellä on riittävää.

 

 

 

******************

 

 

Emme tapaa kuitenkaan ostaa kukantaimia, mutta erilaiset tomaatintaimet ja paprikantaimet sekä kurpitsantaimet kiinnostavat  -  tässä muutamia kuvia taimitarjonnasta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***********************

 

 

 

 

 

Rakveren torilla ei ole paljon taimimyyjiä, mutta taimet ovat laadukkaita sekä hinnaltaan edullisia.

 

 

Lehtokotilot – viroksi tikut – ovat aina vaarana, mutta me emme ole saaneet ”tikusaastuneita” taimia milloinkaan.

 

 

Joskus tiedustelimme eräältä mummulta, että onko hänen palstallaan tikuja ja mummu kertoi, että onhan niitä. Mummo kuitenkin kertoi, että pihassa käyskentelevät ”irtokanat” huolehtivat niistä  - emme ostaneet taimia tältä mummolta!  Meillä ei ollut yhteistä kieltä mummon kanssa, mutta hän kertoi, että ”kot, kot” –hoitavat tikut pois tontilta!

 

**********************

 

 

 

 

Myyjät ovat Rakveren torilla…

 

 

 

 

 

…ystävällisiä ja mukavia.

 

******************

 

 

 

Tässä tämänkertaiset ostoksemme Rakveren torilta.

 

 

Saavuimme Tampereelle seuraavan päivän aamuhämärissä ja Rakveren ostoksemme jäivät bussiimme.

 

 

Ei mitään hätää kuitenkaan, sillä Matkatoimisto V-H Tuovisen Tuula Tuovinen tuli aamusella avaamaan toimiston ovet ja sieltä sain ostoksemme omiin hoteisiimme!

 

 

 

Kiitokset Tuula Tuoviselle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuvakertomus Tyrin Kukkamarkkinoilta 19.5.2017

Maanantai 22.5.2017 - -Esko Erkkilä-

Tyri sijaitsee n. 100 kilometriä Tallinnasta etelään keski-Virossa – kaupunki on julistautunut Viron kevätkaupungiksi.

 

 

Tyrissä järjestetään Kukkamarkkinat aina toukokuun puolenvälin jälkeen ja niin myös tänä vuonna.

 

 

Taisi olla jo kymmenes kerta, kun osallistuin Tyrin Kukkamarkkinoilla ja tässä pieni kuvakertomus tapahtumasta:

 

 

 

 

 

Olimme nokialaisen Matkatoimisto V-H Tuovisen matkassa, kuten kaikkina aikaisempinakin vuosina.  Bussin peräkärry mahdollisti bussintäyteiselle matkueellemme runsaat mahdollisuudet hankkia taimia.

 

 

 

 

 

Tyrin Kukkamarkkinat eli Tyri Lillelaat!

 

 

 

Taimitarjontaa:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Oli markkinoilla paljon muutakin tarjontaa:

 

 

 

 

 

Kuivakalaa

 

 

 

 

 

Espanjalaisia mansikoita ja kreikkalaisia pensasmustikoita – en ostanut näitäkään!

 

 

 

 

 

Retiisiä

 

 

 

 

 

Kauniisti palmikoitua juustoa ja kylmälaitteista ei tietoakaan.

 

 

 

 

 

Eläviä kultakaloja

 

 

 

 

 

Lihajalosteita helteessä ilman kylmälaitteita!

 

 

 

 

 

Tätä ei sallittaisi Suomessa!

 

 

 

 

 

Leppäsavupekoni hikoili helteessä kuten myös markkinaväki!

 

 

 

 

 

45 prosenttista vodkaa ei saa myydä Ylöjärven Markkinoilla ja ei myöskään Karhen Markkinoilla, mutta samassa EU:ssa se onnistuu Tyrin Kukkamarkkinoilla!

 

 

 

 

 

Pihaveistoksia niitä arvostaville – ei siis minulle.

 

 

 

 

 

Veturin muotoinen pihakeittiö, jossa lämmönlähteenä puu!

 

 

 

 

 

Kukko mukaan halvalla – vain 5,00 euroa!

 

 

 

 

 

Tuore hapankurkku on virolaismarkkinoiden herkku – maistui myös minulle!

 

 

 

Ensi vuoden toukokuussa uudestaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kesäisillä markkinoilla on ministereitä liikkeellä!

Sunnuntai 21.5.2017 - -Esko Erkkilä-

Kesäiset markkinatapahtumat ovat ministereillä kiirusta aikaa - näin näyttää Suomen lisäksi olevan myös Virossa.

 

 

Osallistuin Rouvan kanssa perinteiseen tapaamme Tyrin Kukkamarkkinoille eilen eli 19.5.2015 ja tänään poikkesin Ylöjärven Markkinoilla Kauppakeskus Elon alueella.

 

 

Tyrin Kukkamarkkinat – Tyri Lillelaat – jatkuvat vielä huomennakin ja ne ovat järjestyksessään jo 40. markkinat.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tyrin Kukkamarkkinat avasi Viron maatalousministeri Tarmo Tamm (keskustapuolue).

 

 

Tamm viihtyi markkinoilla pitkään, sillä hän osallistui jo aamupäivän aikana tilaisuuteen, jossa jaettiin palkintoja traktorin taitoajojoukkueille.

 

 

Tamm teki markkinoilla myös taimiostoksia ja media seurasi tarkoin, kun maatalousministeri hankki itselleen omenapuuntaimen.

 

 

 

 

 

Ylöjärven Markkinat omaavat 35 vuoden perinteen ja tänään järjestetyt markkinat avasi sisäministeri Paula Risikko (kokoomus).

 

 

Ministereitä on siis liikenteessä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kylmät väreet käyvät selkäpiissäni!

Lauantai 20.5.2017 - -Esko Erkkilä-

 

 

En pidä vähimmässäkään mielessä tästä läimäkistä, joita on lätkäisty Tampereen joukkoliikenteen bussien selkänojiin.

 

 

Termi ”Nella” tuo minulle aina mieleen salmonellan, sillä se oli salmonellan kutsumanimi rehuteollisuuden vastuuhenkilöiden ja viranomaisvalvontaa suorittavien viranomaisten välisissä keskusteluissa.

 

 

Nella tuo aina mieleeni suuret ongelmat ja sen vuoksi paheksun, että Tampereen kaupunki on sortunut käyttämään tuota iljettävää termiä ilmeisen positiivisessa harhakuvitelmissaan.

 

 

Suomalainen rehuteollisuus on tiukassa yhteistyössä viranomaisten kanssa pystynyt pitämään Suomen nellavapaana ja sen vuoksi en voi hyväksyä, että Tampereen joukkoliikenne käyttää termiä ”Nella” ilmeisen tietämättömänä niistä suurista ponnistuksista, joita maamme rehuteollisuudelta ja suomalaisilta viranomaisilta on vaadittu, jotta olemme pystyneet pitämään Suomen salmonellavapaana!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Palveluiden yksityistäminen on tuonut ajokorttiasioiden hoitamiseen tehokkuutta ja palveluhenkisyyttä

Perjantai 19.5.2017 - -Esko Erkkilä-

Otsikkototeamukseni ei ole poliittista hapatusta, vaan se on ajokortin uusimisprosessissa koettua palvelujen paranemista.

 

 

 

 

 

Olen tulossa ”siihen ikään”, että vuodelta 1975 alkujaan oleva pahvinen ajokortti pitää uusia.

 

 

Vuosi 1975 ei suinkaan ole kohdallani ensimmäinen ajokorttivuoteni, sillä ensimmäinen ajokorttivuoteni on 1965.

 

 

1970-luvulla ajokortti piti uusia kymmenen vuoden jälkeen ja sen vuoksi pahvisessa ajokortissani lukee ensimmäisenä voimassaolovuotena 1975.

 

 ********************

 

Sain Trafilta muistuksen jo huhtikuussa, että ajokorttini pitää uusia, mutta sain asiassa aikaiseksi toimenpiteitä vasta maanantaina 15.5.2017.

 

 

Ensiksi soitin Mehiläiseen ja sain tutulta lääkäriltä ajan ajokorttia varten tehtävään terveystarkastukseen heti seuraavalle päivälle eli 16.5.2017.

 

 

Sitten soitto Ajovarman ajanvaraukseen, jossa fiksusti savolaisittain murtaen puhuva naishenkilö antoi minulle ajan tuntia myöhemmälle kuin Mehiläisen terveystarkastus.

 

 

Tulin oikein hyvälle tuulelle, sillä niin fiksusti Ajovarman ajokortin uusimiseen aikoja antanut naishenkilö osasi hoitaa asiansa.  Annoin tunnustusta hänelle mainiosti hoidetusta asiakaspalvelusta!

 

 

No, seuraavana päivänä eli 16.5.2017 kaikki sujui kuin rasvattu salama eli ensiksi terveystarkastus Mehiläisessä ja…

 

 

 

 

 

…sen jälkeen ajokortin uusiminen Ajovarman Lielahden toimipisteellä.

 

 

Pidin voimassa entisen ajokorttini luokituksen eli ABCE ja vielä *, mutta siitäkin huolimatta terveystarkastus kesti vartin ja ajokortin uusiminen sitäkin vähemmän.

 

 

Terveystarkastus sujui sopuisasti tutun lääkärin kanssa jutellen ja ei puhettakaan, että olisin joutunut latomaan vähennyslaskuja tai piirtelemään kellonaikoja kellotauluun!

 

 

Olen hankkinut passin parin viime vuoden aikana ja sen vuoksi minun ei tarvinnut käydä valokuvassa ennen ajokortin uusimista.  Myös allekirjoitukseni kopioitiin passista, joten sitäkään ei tarvinnut riipustaa – hienoa yhteistyötä viranomaisilta!

 

 

Lääkärintarkastus maksoi 79,50 euroa ja ajokortin uusiminen 40,00 euroa – pidän veloituksia kohtuullisina, sillä saamani palvelu oli ”ensluokkaista”!

 

 

 

-Esko Erkkilä-