Tapasimme Berliinin karhut niiden kotinurkilla

Perjantai 7.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Kaksimetriset karhupatsaat ilmestyivät kesäkuun 20.päivänä 2001 ensimmäistä kertaa Berliinin kaduille ja aukioille.

 

Kyse on United Buddy Bears -näyttelystä, joka koostuu 142:sta kaksimetrisestä karhupatsaasta. Karhupatsaista kukin edustaa yhtä Yhdistyneiden Kansakuntien tunnustamaa valtiota.

 

Sain tutustua karhupatsaisiin niiden kotiseudulla Berliinissä syyskuun aikana, kun teimme sukulaismiehen kanssa viiden päivän tutustumis- ja lomamatkan Berliiniin.

 

Karhupatsaat ovat innokkaita maailmanmatkaajia, sillä kokoelma on käynyt useissa maissa - pohjoisin käyntikohde on ollut Helsinki, jossa karhujen maailmankiertueen 20. näyttely oli esillä Senaatintorilla syyskuun 1. päivästä lokakuun 26. päivään 2010.

 

Suomen näyttely järjestettiin yhteistyössä Saksan Helsingin-suurlähetystön ja Goethe-Institut Finnlandin kanssa sekä Helsingin kaupungin tuella. Näyttelyn suojelija toimi Helsingin ylipormestari Jussi Pajunen.

 

Näyttely on ehtinyt käydä lähes kymmenen vuotta kestäneen maailmankiertueensa aikana viidessä maanosassa ja olla esillä 21 kertaa. Viimeksi sympaattisista karhupatsaista pääsi nauttimaan Bulgarian pääkaupungissa Sofiassa.

 

Lomamatkamme Berliiniin osui oikeaan hetkeen, sillä karhuveistokset ovat taas lähdössä uudelle matkalla ja näyttelyn purkaminen Berliinissä alkoi 4. päivä lokakuuta.

 

Karhut on valmistettu säänkestävästä materiaalista, joten ne voivat olla esillä kaduilla ja toreilla.

 

Berliinissä karhujen paikka on yhdellä Berliinin tunnetuimmista kaduista, Kurfürstendammilla. Hienot, koko Euroopan talousvetureina toimivien yritysten myymälät sijaitsevat samalla kadulla. 

 

Suomen nimikkokarhun on koristellut taiteilija Mirka Raito.

 

Tässä muutama kuva United Buddy Bears -näyttelystä:

 

Berliinissä karhut ovat Kurfürstendammilla.

 

Kurfürstendamm on paikka, jossa ovat edustettuina laadukkaiden ja kalliiden huipputuotemerkkien myymälät kuten Villery & Boch...

 

 

...Lacoste...

 

 

...ja Rolex.

 

 

Karhuja...,

 

...karhuja...

...ja karhuja!

Suomen karhun väritys on taiteilija Mirka Raiton käsialaa...

 

...ja karhu näyttää tältä.

 

Viron karhun on taiteillut Katrin Koskaru.

 

 

Viron ja Suomen karhut seisovat ainakin Berliinissä "kotonaan" rinnakkain.

 

 

Buddy Bear -toimintaan kuuluu oleellisesti hädänalaisten lasten auttaminen. Huutokaupoilla ja muulla oheistoiminnalla karhut ovat keränneet mittavan summan rahaa  heikossa asemassa olevien lasten auttamiseksi.

-Esko Erkkilä-

Oikea päätös

Torstai 6.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Fennovoima Oy:n hallitus teki eilen päätöksen sijoittaa ydinvoimalansa Pyhäjoelle Hanhikiven alueelle.

 

Onnittelen Oulun eteläpuolisten jokilaaksojen kuntapäättäjiä ja asukkaita Fennovoiman päätöksen johdosta!

 

Olen seurannut Fennovoiman sijoituspaikkakuntapäätöksen edistymistä ja voin todeta, että päätös vastaa toiveitani.

 

Tunnen Pyhäjoen työurani alkuvaiheista saakka ja olen tyytyväinen Pyhäjoen nyt saamasta piristysruiskeesta.

 

Iloitsen myös siitä, että Fennovoiman sijoituspaikkakuntapäätös luo hyvinvointia laajalle alueelle etelässä Kokkolan suuntaan ja idässä jopa Iisalmen seudulle saakka. Voimalan rakennusaikana Pohjois-Pohjanmaan eteläosien ja koko Keski-Pohjanmaan alueen vilkastuminen tulee olemaan merkittävää. Voimalapäätös luo hyvinvointia laajalle alueelle.

 

On selvää, että ydinvoimalan vastustajat pyrkivät vielä kaikin tavoin hankaloittamaan voimalan rakentamista Pyhäjoelle, mutta se on kuitenkin hyttysen ininää suureen edistysaskeleeseen verrattuna.

 

Pyhäjoki on ollut minulle työurallani merkittävä paikka - pieni muistelus siitä suotakoon:

 

Sain pitää ensimmäisen julkisen esitykseni Pyhäjoen Yppärissä Pirkolan talossa vuonna 1971 järjestetyssä tupaillassa. Se sujui saamani palautteen mukaan mukavasti. Olen sen jälkeen saanut pitää satoja esityksiä ja puheenvuoroja erilaisissa tilaisuuksissa.

 

Toinen merkittävä minua koskeva tapahtuma sattui samaisessa Pirkolan talossa parisen vuotta myöhemmin. Silloin esimieheni soitti ja tavoitti minut Pirkolasta. Esimieheni kysyi valmiuksiani muuttaa Kokkolasta Seinäjoelle samoihin tehtäviin. Vastasin myöntävästi ja siitä alkoikin neljäkymmentä vuotta saman yrityksen palveluksessa kestäneen työurani aleneminen. Aleneminen toki vain Suomen kartalla, sillä Seinäjoen jälkeen työpaikkani siirtyi Tampereelle, sitten Hämeenlinnaan, Pöytyälle ja lopulta Raisioon!

 

Siitä olen tyytyväinen, että asuinpaikkakuntia minulle on kertynyt Kokkolan lisäksi työurallani ainoastaan Seinäjoki ja Tampere.

 

Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa ovat maakuntia, joita arvostan. Sain työurani lopussa eli n. viidentoista vuoden ajan olla kiinteästi mukana molempien maakuntien kehittämisessä, kun työnantajani panosti niiden alueella sijaitsevien tuotantolaitostensa kehittämiseen.

 

Sen ajan tiimoilta olen erityisen tyytyväinen Fennovoiman päätökseen, sillä tiedän päätöksen suuren merkityksen Pyhäjoen lähiseutujen tulevaisuudennäkymiin.

 

Esimerkkinä mainitsen Kalajoen kaupungin toimet satamaolosuhteidensa kehittämisessä. Kalajoen virkamiehet ja luottamushenkilöt ovat määrätietoisesti kehittäneet satamaansa ja olen nyt varma, että kehittämistyö saa uutta puhtia Fennovoiman päätöksestä.

 

Kuntauudistus painaa päälle. Olen varma, että Kalajoen kaupungin ennakointi sataman kehittämisen ja monien muiden asioiden osalta merkitsevät koko Kalajokilaakson vauhdikasta eteenpäinmenoa. Fennovoiman ydinvoimalan sijoituspaikkakuntapäätös on hieno välietappi jokilaakson kehittämisessä!

 

Onnittelut Pyhäjoelle ja Siikajokilaakson, Pyhäjokilaakson, Kalajokilaakson sekä myös Lestijokilaakson kunnille ja niiden asukkaille - nyt tulevaisuudennäkymänne ovat erinomaiset!

 

-Esko Erkkilä-

Hyvä ja asiantunteva opas auttaa "avaamaan" katselijoille myös haasteellisen taidenäyttelyn

Keskiviikko 5.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Sara Hilden´n taidemuseossa Tampereella on 22.1.2012 saakka esillä taiteilija Silja Rantasen retrospektiivinen näyttely.

 

Museo järjesti syksyn ensimmäisen Taidetorstain 29.9.2011, jolloin sisäänpääsymaksu eläkeläisille oli yksi euro!  Hyödynsin tarjouksen ja osallistuin opastettuun yleisökierrokseen.

 

Yleisökierros toteutettiin Aistit auki –periaatteella ja se merkitsi, että oppaalla oli mukanaan mm. värituubeja, joiden avulla yleisö pääsi tutustumaan taiteilijan työhuoneen tuoksuihin. Moniaistisuuteen perustuvan kierroksen mainiona oppaana toimi kuvataiteilija Minna Eloranta.

 

Eloranta toteutti opastuksen keskustelemalla yleisön kanssa ja yhteistyö yleisön sekä oppaan välillä toimi hyvin.

 

Rantasen taide ei avaudu katsojalle heti, mutta asiantuntevan oppaan johdolla taiteilijan sanoma tavoitti kierrokselle osallistuneet viitisentoista henkilöä.

 

 

Silja Rantasen näyttelyn teema on: Giotton talo ja muita teoksia. 

 

Tässä näyttelylle nimen antanut teos eli Giotton talo.

 

Opas kysyi yleisöltä, että mitä teos tuo mieleen. Ainakaan opas ei närkästynyt, kun eräs henkilö totesi teoksen muistuttavan lapsen piirustusta. Olen rehellinen ja sama tuli minulle mieleen.

 

Taiteilijan arkkitehtiopinnot heijastuvat lähes kaikista Silja Rantasen teoksista.

 

 

”Pantokrator” maalausten edessä opas pyysi opastuskierrokselle osallistuneita ryhmittymään joko punaisen tai mustan ympyrän taakse. Minä valitsin mustan ympyrän.

 

 

Eräässä näyttelyhuoneessa on esillä taiteilijan hennoilla siveltimillä maalaamia puulaatikoita. Laatikoiden paikat olivat taiteilijan itsensä määräämät, mutta mieleeni tuli, että ehkä pojantyttäreni olisivat pystyneet samaan.

 

 

”Tietoa lattialla” –teoksen vakituinen sijoituspaikka on EMMA – Espoon modernin taiteen museo.

 

Teos on syntynyt siten, että taiteilija on eräänä talvikautena käynyt monissa kosmetiikkamyymälöissä Helsingissä ja vetänyt paperille malliviivat löytämillään huulipunaväreillä teoksen pohjatiedoiksi.

 

Kannustan tutustumaan Sara Hilden´n taidemuseon antiin heti ja myös sen jälkeen, kun Silja Rantasen näyttely on tammikuussa saatu purettua.

 

-Esko Erkkilä-

Saarioisten Jyväskylän teurastamon töppäilyjen pysyminen salassa kymmenen vuotta loi varjon Eviran valvontatyön onnistumiselle

Tiistai 4.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Työskentelin Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran (aikaisemmin Kasvitautien Tarkastuskeskus eli KTTK)  kanssa läheisessä yhteistyössä lähes viitisentoista vuotta.

 

Opin tuntemaan Eviran tarkkana, mutta rehellisenä ja oikeudenmukaisena viranomaisena, joka huolehtii kansallisesta ruoka- ja rehuturvallisuudesta tinkimättömästi sekä aukottomasti. Sen vuoksi olikin suuri yllätys, kun Saarioinen Oy:n Jyväskylän teurastamon tapahtumat ovat nyt osoittaneet, että Eviran valvontatyössä on puutteita.

 

Saarioinen Oy:n Jyväskylän teurastamolla on BSE-riskiainesta sekoitettu suruttomasti turkisrehu-alan yrityksille toimitettuun teurasjakeeseen jo kymmenen vuoden ajan!

 

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran valvonta on pettänyt pahasti. Tapausta ei tee hyväksyttäväksi Eviran todistelut, että toiminnasta ei ole aiheutunut vaaraa elintarvike- tai rehuturvallisuudelle.

 

Ihmetystä herättää, että miten Evira voi puolustella laki- ja säädösmääräysten vastaista toimintaa?

 

Onko jatkossa maan tapa, että myös BSE-riskiainesta voidaan sekoittaa turkisrehujen raaka-aineeksi toimitettavaan rehujakeeseen?

 

Pidän välttämättömänä, että Elintarviketurvallisuusvirasto Evira saattaa teurastamojen valvonnan samalle tasolle kuin se on rehuteollisuuden kohdalla.

 

-Esko Erkkilä-

Saarioinen Oy sai Jyväskylän teurastamon BSE-riskiaineksen sekoittamisella ansiotonta kilpailuetua lihatuotemarkkinoilla ja myös teurasjaemarkkinat vinoutuivat

Maanantai 3.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Olen aidosti pahoillani, että arvostamani Saarioinen Oy joutuu nyt maksamaan kovaa hintaa Jyväskylän teurastamonsa avainhenkilöiden töppäyksistä.

 

Totean, että arvostan sitä suoraselkäisyyttä, jota Saarioinen Oy:n nykyjohto pyrkii noudattamaan sotkun selvittelyissä.

 

Saarioinen Oy:n Jyväskylän teurastamon johto on lyhytnäköisyydessään aiheuttanut yritykselle korvaamatonta vahinkoa.

 

Muutama pointti toteamukseni tueksi:

 1.      Saarioinen Oy on saanut lihajalostemarkkinoilla merkittävää kilpailuetua esim. HK:ta, Atriaa ja Snellmania vastaan, kun se on jättänyt lajittelematta BSE-aineksen teurasjakeestaan.

 2.      Saarioinen Oy:n teurasjae-asiakkaat eli turkisalan yritykset ovat saaneet sopimustenvastaista tuotetta. Tämä on merkinnyt, että Saarioinen Oy on voinut hinta/laatu-suhteen vinoutumisen vuoksia ylihinnoitella teurasjakeensa, joten asiakkaat ovat saamansa epäkurantin tuotteen vuoksi kärsineet tapauksen johdosta mittavia summia.

 3.      Oletan, että Jyväskylän teurastamon johto on ollut koko ajan tietoinen tapauksesta, sillä johdon olisi pitänyt tietää, että Honkajoki Oy:n ja/tai Findest Protein Oy:n laskujen puuttuminen merkitsee vilunkipelin harjoittamisesta. Kahdensadantuhannen euron suuruisen laskutuksen puuttuminen vuosittain on varmasti ollut teurastamojohdon tiedossa.

 4.      Saarioinen Oy:n toimitusjohtajan toteamus, että teurasjakeen käsittelijänä toiminut alihankintayritys ei olisi hyötynyt epärehellisestä toiminnasta, ei pidä paikkaansa. Alihankintayritys on hyötynyt vilungista merkittävästi, sille se ei ole lajitellut teurasjaetta lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Erilliset astiat ja BSE-aineksen kuljetuskustannukset ovat jääneet joko alihankkijan tai Saarioinen Oy:n kustannuksista pois, joten hyöty on ollut merkittävä.

 

Saarioinen Oy ei voi paeta vastuutaan alihankintayrityksen töppäilyihin vetoamalla. Yrityksellä on toiminnastaan täysi vastuu vaikka se kuinka olisi ulkoistanut tuotantoprosessejaan.

 

Nyt asiasta seuraa muutama kysymys:

 1.      Miten Saarioinen Oy aikoo korvata teurasjae-asiakkailleen kymmenen vuotta jatkuneen epäkelvon tuotteen toimittamisen?

 Turkisrehualan yritysten omistuksessa on kymmenen vuoden aikana tapahtunut muutoksia, joten kysymys on varsin laaja.

 2.      Miten perusteettoman kilpailuedun saavuttaminen korvataan Saarioinen Oy:n kilpailijoille?

 3.      Voiko Saarioinen Oy:n toimintaan luottaa sen elintarviketuotannossa, kun sen teurastamotoiminnassa on ilmennyt perustavaa laatua olevia puutteita?

 

Toivon, että Saarioinen Oy:n pystyy ”puhdistamaan pöytänsä”, jotta kuluttajien luottamus yrityksen toimintaan palautuisi.

 

-Esko Erkkilä-

Suur-Tampereen syntyminen olisi varmin tae, että jätevesien keskuspuhdistamo rakennettaisiin joko nykyisen Pirkkalan tai nykyisen Nokian alueelle

Lauantai 1.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Kokoomus ja demarit ovat pienten vasallipuolueidensa tuella toteuttamassa aitoon neuvostoliittolaistyyliin muutamaa suurkuntaa Suomeen.

 

Pirkanmaalla kokoomuslaiset ovat ajamassa kuin käärmettä pyssyyn suur-Tamperetta.

 

Oli hämmentävää kuulla ja katsella Keskustan välikysymyskeskustelun aikana sitä ylimielistä suhtautumista, jota pirkanmaalaiset kokoomus- ja demarikansanedustajat osoittivat eduskunnassa. Luulevatko kokoomus- ja demarikansanedustajat uudistavansa valtakirjansa tällä menolla?

 

Tamperelaisten kannalta suur-Tampereen syntyminen merkitsisi, että jätevesien keskuspuhdistamoa ei rakennettaisi Sulkavuoreen. Ainoat vaihtoehdot olisivat joko nykyinen Pirkkala tai nykyinen Nokia.

 

Jätevesien keskuspuhdistamon siirtyminen nykyisen Pirkkalan tai nykyisen Nokian alueelle olisi kokonaisedullisesti oikea ratkaisu. Tämä on ainoa syy, jotta harkitsisin suur-Tampereen kannattamista.

 

Keskuspuhdistamon paikkakysymys on henkilökohtaisessa arvioinnissani kuitenkin niin pieni asia, että en voi kannattaa suur-Tampereen syntymistä.

 

Suur-Tampereen alueelle syntyisi valtava demokratiavaje, sillä luottamushenkilöiden asiantuntemus vaihtuisi virkamiesvaltaan. Tätäkö Kokoomus ja SDP tavoittelevat?

 

Kannustan kehyskuntien kokoomus- sekä demaripäättäjiä puhaltamaan samaan hiileen Keskustan kanssa, jotta pystymme yhdessä torppaamaan neuvostohenkisen kuntauudistuksen.

 

-Esko Erkkilä-

Viru-hotellin KGB-museo muistuttaa kommunistiajan urkinnasta

Perjantai 30.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Piipahdimme sukulaispariskunnan kanssa Tallinnassa kolmen päivän hotellimatkalla ja ehdimme sen aikana käydä mm. Viru-hotellin ylimmissä kerroksissa sijaitsevassa KGB-museossa.

 

Käynti Viru-hotellissa palautti mieleen ne monet kerrat, jolloin sain olla vetämässä Neuvostoliiton aikana mm. jälleenmyyjiemme palkintomatkoja. Matkoilla tapahtui kommelluksia, mutta suuremmilta ongelmilta vältyimme.

 

KGB-museo on saavuttanut suuren suosion, sillä siihen on tutustunut jo yli 14.000 museovierasta. Kun yhdelle opastuskierrokselle otetaan mukaan ainoastaan kymmenkunta vierasta, on opastuskierroksia ollut lukuisia.

 

Hotelli Viru on osa neuvostoliittolaista historiaa, sillä se on yksi viidestä Neuvostoliittoon aikoinaan rakennetuista loistohotellista.

 

Viru on eräs presidentti Kekkosen aikaansaannoksista, sillä hänen vierailunsa neuvosto-Virossa maaliskuussa 1964 oli tietty alkusysäys hotellin rakentamiselle.

 

Virun rakentaminen alkoi suomalaisen Mikko Revon toimesta huhtikuussa 1969 ja hotelli valmistui 36 kuukaudessa. Revon konkurssin jälkeen rakennustyömaan suoritti loppuun Rakennuskunta Haka.

 

Neuvostoliittolaiset antoivat rakennustyön Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen ja Suomen Kommunistisen Puolueen neuvottelujen tuloksena suomalaisille ”helpottaakseen Suomessa vallinnutta työttömyyttä”. Todellisuudessa syynä oli se, että suomalaiset rakennusmiehet eivät varastaneet rakennustarvikkeita ja he eivät toikkaroineet rakennustyömaalla humalapäissään.

 

Virun 24. kerroksessa sijaitsi KGB:n vakoilukeskus, josta vakoiltiin hotellissa majoittuneita vieraita. Vierailimme Tallinnan-matkamme aikana nyt KGB-museona toimivassa entisessä vakoilukeskuksessa.

 

Seuraavassa muutama kuva vierailustamme Virun KGB-museossa:

 

Hotelli Virun KGB-museoon on varattava aika etukäteen, sillä museo on niin suosittu, että etukäteisvaraaminen on välttämätöntä. Hotelliasukkaille museokäynti maksaa 5,00 €/henkilö ja muualla majoittuville se maksaa 7,00 €/henkilö. Varaaminen tapahtuu kätevästi sähköpostitse Hotelli Virun myyntipalvelusta.

 

 

”Tervetuloa maailmaan, jossa vietetty tunti muuttaa neuvostoajan ymmärrettäväksi ja jopa käsin kosketeltavaksi!”

 

 

Sain istua KGB-museossa vakoilukeskuksen johtajan tuolilla ja ”puhua” punaiseen puhelimeen, joka merkitsi neuvostoaikana suoraa yhteyttä Tallinnasta Moskovaan.

 

Edessäni on aidot ”Noorte Hääl”-lehdet, joissa on muistokirjoitukset Leonid Breznevistä sekä hänen seuraajastaan Juri Andropovista. Breznev kuoli 1982 ja Andropov vuonna 1984, mutta muistokirjoitukset ovat prikulleen samat – vain vainajien nimet sekä syntymä- ja kuolinajat on muutettu. Lehtimiesten ei näin menetellen tarvinnut tarkistuttaa Andropovin muistokirjoitusta, sillä sehän oli tarkastettu jo Breznevin kuoltua!

Viru-hotellin 24.kerroksesta on mainiot näkymät joka puolelle Tallinnaa. Tämä näkymä matkustajasataman suuntaan oli neuvosto-aikana kielletty, sillä satamat olivat kiellettyjä kuvauskohteita.

 

Turistit pääsivät neuvostoaikana hotellin 22. kerroksessa olevaan ravintolatilaa ja sieltä sai valokuvata, joten kielto ei todellisuudessa ollut voimassa.

 

 

Näkymä Laululavan suuntaan.

 

 

Pyhän Olavin kirkon edessä vasemmalla olevassa talossa sijaitsi KGB:n Tallinnan päämaja ja siellä tapahtui mm. Hotelli-Virun huoneissa käytyjen keskustelujen salakuuntelu.

 

 

Suosittelen Virun KGB:n museossa käyntiä erääksi ohjelmanumeroksi Tallinnan-matkalle. Museokäynnin aikana tulee selville asioita, joka nykypäivänä naurattavat, mutta eipä naurattanut Viron miehitysaikana.

 

-Esko Erkkilä-

Kalmanlehdon "kahvittelu" -kirjoitus paljasti, että Vihreillä ei ole ollut asettaa riittävää asiantuntemusta ja tarmoa omaavia henkilöitä johtokuntapaikoille

Torstai 29.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Vihreiden Iida Kalmanlehto kirjoitti Aamulehden mielipidepalstalla 18.9.2011 kirjoituksen, jonka julkitulo paljasti hänen puolueensa kapeat hartiat asiakysymysten hallinnassa.

 

Vihreät ovat nimenneet Kalmanlehdon peräti kahden johtokunnan jäseneksi; erikoissairaanhoidon johtokunnan sekä kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelujen johtokunnan jäseneksi.

 

Varavaltuutettu Kalmanlehto päättää kirjoituksensa antamalla tunnustusta saamalleen kokemukselle, mutta epäilee suuresti kuukausittaisilla johtokuntiensa kahvinjuontisessioilla olevan paljoakaan muuta merkitystä!!

 

Kalmanlehto kysyy kirjoituksessaan aiheellisesti:

”…olisiko järkevämpää käyttää johtokuntalaisten valintaperusteena esimerkiksi ammattitaitoa kyseisen toiminnan alalla?”

 

Iida Kalmanlehto paljastaa näin, että Vihreillä ei ole ollut valittavana ainakaan erikoissairaanhoidon johtokuntaan eikä kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelujen lautakuntaan riittävällä asiantuntemuksella varustettua jäsentä.

 

Toimin Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksen johtokunnassa sen varapuheenjohtajana ja tiedän, että johtokuntamme osalta tilanne on toisin kuin Kalmanlehto kertoo olevan omalta kohdaltaan. Kaikki Infran johtokunnan jäsenet ovat puoluekantaan katsomatta asiantuntijoita ja se onkin ollut edellytys, että olemme pystyneet johtamaan Infran toimintaa jämäkästi.

 

On tamperelaisten suuri onni, että Kalmanlehto kertoi Vihreiden ja omasta ongelmastaan nyt, kun seuraavat kunnallisvaalit ovat n. vuoden kuluttua. Nyt äänestäjät tietävät ainakin puolueen, jolla ei ole asettaa luottamustehtäviin päteviä ja asiantuntevia jäseniä.

 

-Esko Erkkilä-

Suur-Tampereen syntyminen loisi Pirkanmaalle valtavan demokratiavajeen

Keskiviikko 28.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Vastustan – vaikka olenkin tamperelainen – kokoomusvaikuttajien eli kunta- ja hallintoministeri Henna Virkkusen, valtiosihteeri Anna-Kaisa Ikosen sekä nyt myös pormestari Timo P. Niemisen himoitsemaa suur-Tamperetta.

 

Omaan henkilökohtaista kokemusta Viljakkalan liittymisestä Ylöjärveen ja olen nähnyt sen tuskan, jonka kuntaliitos on aiheuttanut viljakkalalaisille.

 

Palvelut ovat kadonneet yksi toisensa jälkeen ja ennen kukoistava kunta on kuihtunut Ylöjärven takamaaksi.

 

En tunne edes vahingoniloa siitä, että suur-Tampereen syntyminen merkitsisi ylöjärveläisille saman kalkin juottamista kuin he ovat tehneet viljakkalalaisille.

 

Vaikka pormestari Niemisen ehdotuksessa uuden suur-Tampereen ulkopuolelle jäisikin Hämeenkyrö, on enemmän kuin varmaa, että myös Hämeenkyrö liitettäisiin suur-Tampereeseen. En soisi kuntaliitosta hämeenkyröläisille.

 

Kataisen-Urpilaisen ylileveä hallitus on kuntauudistuksessa asettamassa täysin kokemattoman ministeri-raukan mahdottomaan tehtävään. Virkkunen ei näytä käsittävän tehtävänsä mahdottomuutta.

 

Kaavaillun suur-Tampereen valtuustossa olisi 75 valtuutettua, kun heitä nyt on itsenäisissä kunnissa 368. Kyse on siis valtavasta demokratiavajeesta, jonka kokoomus yhdessä demarien kanssa pahimpaan bresneviläiseen tapaan aikoo toteuttaa – jo on aikoihin eletty!

 

Nostan hattua Keskustan puoluesihteeri Timo Laaniselle, joka Lempäälässä 19.9.2011 pidetyssä avoimesti totesi, että Keskusta on aidosti huolissaan kuntauudistushumussa menetettävistä luottamushenkilöpaikoista. Laaninen ei tarkoittanut yksinomaan Keskusta menettämiä luottamushenkilöpaikkoja, vaan nyky-Tampereen ulkopuolisten alueiden menettämiä luottamushenkilöpaikkoja.

 

Menetetyt luottamushenkilöpaikat koskisivat kaikkia puolueita ja erityisesti he merkitsisivät pienten puolueiden sekä nykyisten kuntien päätösvallan kaventumista.

 

Suur-Tampere merkitsisi virkamiesvallan kasvamista, sillä harvat luottamushenkilöt eivät pystyisi paimentamaan virkahenkilöitä läheskään samalla intensiivisyydellä kuin nyt.

Vastustan kokoomuksen ja demareiden ajamaa kuntauudistusta, sillä se toisi mm. Pirkanmaalle valtavan demokratiavajeen!

 

-Esko Erkkilä- 

Mielipiteeni Tampereen Sulkavuoreen suunnitellun jätevesien keskuspuhdistamon YVA:sta

Maanantai 26.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Jätin mielipiteeni Sulkavuoreen suunnitellun jätevesien keskuspuhdistamon YVA:sta Pirkanmaan ELY-keskukselle 22.9.2011.

***************

 

MIELIPITEENI SULKAVUOREEN SUUNNITELLUN JÄTEVESIEN KESKUSPUHDISTAMON YVA-SELVITYKSESTÄ

 

 1.       Aluksi kiinnitän huomiota siihen, että YVA:ssa ei lainkaan tarkastella nollavaihtoehtoa, sillä YVA-selvityksessä todetaan ykskantaan:

 

”Varsinaista nollavaihtoehtoa ei tarkastella, koska mitoitusajankohdan (2040) ennustettu jätevesimäärä ja puhdistustehon parantaminen edellyttää joka tapauksessa saneeraus- ja tehostamistoimenpiteitä.”

 

Mielestäni YVA-selvityksen laatija ei voi asettua lainsäätäjän asemaan, joten Sulkavuoren YVA on jo lähtökohdiltaan kelvoton, sillä siitä puuttuu nollavaihtoehto.

 

2.       Totean, että nyt ei ole tarkasteltu lainkaan muita sijoituspaikkavaihtoehtoja kuin Sulkavuori.

 

Aiemmin tutkittujen sijoituspaikkavaihtoehtojen YVA-selvitykset olisi pitänyt nyt päivittää, sillä eihän Sulkavuori todellisuudessa ole ainoa sijoituspaikkavaihtoehto. Julkisuudessa on esitetty sijoituspaikkavaihtoehtona esim. Nokian Kolmenkulman tienoota ja se jäisi nyt kokonaan YVA-selvitysten ulkopuolelle. Esitän, että nyt esitelty YVA-selvitys hylätään. Se voi toki olla osana myöhemmin laadittavissa sijoituspaikkavaihtoehdoissa. Paljon täydentämistä nyt esitelty Sulkavuoren YVA siinäkin tilanteessa vaatii.

 

3.       Sulkavuoreen jouduttaisiin louhimaan puhdistamotilat 6 hehtaarin alueelle. Kun Sulkavuori-louhintoihin lisätään siirtotunneleiden louhinnat, on lopputuloksena todella suuret louhintavolyymit.

 

Tampereella on kokemusta pienempienkin louhintojen aiheuttamista merkittävistä vahingoista rakennuksille.

 

Rakennustyön aikaisten louhintojen rakennuksille aiheuttamat vauriot on sivuutettu YVA:ssa perin kevyesti – siirtotunnelilouhintoja ei edes mainita YVA:ssa.

 

Louhintatöiden aikana syntyvät vauriot on Tampereen kaupungin korvattava kiinteistöjen omistajille, joten Tampereen veronmaksajana olen oikeutettu puuttumaan asiaan. En hyväksy, että Sulkavuoren puhdistamotilan ja siirtotunnelien louhintatöiden aiheuttamien vaurioiden korvaukset aiheuttavat korotuspaineita Tampereen veroäyriin.

4.       Sulkavuoren YVA:ssa todetaan, että kallion sisältä louhittavalle louheelle ei tässä vaiheessa ole tiedossa lopullista tai edes väliaikaista sijoituspaikkaa.

 

Yksistään tämä puute on mielestäni sellainen, että nyt kommentoitavaa YVA:aa ei voida hyväksyä.

 

Louhintajakeen määrä, sen kuljetussuunnat ja sille mahdollisen välivarastoinnin aikana tehtävät toimenpiteet (esim. räjäyttäminen pienemmiksi kimpaleiksi tai murskaaminen) ovat sellaisia asioita, joiden pitää olla selvillä ja kansalaisten kommentoitavissa ennen lopullisia päätöksiä.

5.       Tampereelle suunniteltu jäteveden keskuspuhdistamo on täydellisesti seudullinen hanke. Sulkavuoren YVA:ssa tämä tosiasia ei näy lainkaan.

 

Sulkavuoren YVA ei täytä seudullisen hankkeen kriteerejä, sillä siinä ei ole samoista lähtohdista vertailtu eri sijoituspaikkavaihtoehtoja ja sen vuoksi nyt esitelty YVA on hylättävä.

 

Totean yhteenvetona, että Sulkavuoren YVA:aan sisältyvien lukuisten puutteellisuuksien vuoksi se ei luo mahdollisuuksia jatkopäätöksille ja on siten laadittava uudestaan mm. niillä perusteilla, joita tässä mielipiteessä on esitetty.

 

-Esko Erkkilä-

Porilaisille kultaa henkilö- ja joukkuekohtaisissa pärekorinheiton MM-kisoissa, mutta maailmanennätykset säilyivät edelleen tamperelaisilla

Sunnuntai 25.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Kuluva vuosi on Porin Päivän juhlavuosi. Maan suurimpiin kotiseutujuhliin kuuluva tapahtuma täyttää pyöreät 50 vuotta.

 

Porin Päivän pääjuhlaa vietettiin Porin torilla lauantaina 24. syyskuuta.

 

Pääjuhlaan kuuluu jo perinteeksi muodostuneet pärekorinheiton MM-kilpailut, jotka Satakunnan Viikko järjestää yhdessä Maaseudun Sivistysliiton Tampereen opinto- ja kulttuuriyhdistys ry:n kanssa.

 

Pärekorinheiton MM-kilpailut ovat avoimet kaikille ja niiden yhteydessä käytiin haasteottelu Porin ja Tampereen kesken.

 

MM-kisoja suosi kuiva ja ajankohtaan kuuluva viileähkö sää. Tuuliolosuhteet olivat mielenkiintoiset, sillä tuuli teki tepposet monelle kilpailijalle.

 

Tulostalo jäi odotettua laimeammaksi, mutta miesten kilpailun voittanut porilainen Mika Parkkali onnistui viimeisellä heitollaan löytämään hyvän tuuliraon ja heiton pituus kolkuttelikin lajin maailmanennätystä.

 

Pieni kuvakertomus lajin MM-koitoksesta:

 

 

Naisten sarjan todellinen yllättäjä oli Anna-Mari Vuollet Porista, joka pienellä lajiharjoittelulla ja ”siviilikamppeissa” nappasi pronssimitalin tuloksella 11.50.

 

Naisten hallitseva maailmanennätysnainen Helmi Hoppu edustaa Tamperetta ja hän käyttää heittotyylinään alakautta tapahtuvaa heittämistä.  Porin torilla – pärekorin kehdossa – pidetyissä MM-kisoissa Hopun tulos 11.70 merkitsi hopeatilan varmistumista.

 

 

Naisten maailmanmestariksi heitti porilainen Suomen paras naisten sarjan painonnostaja Anna Everi. Hänen tuloksensa jäi Helmi Hopun nimissä olevasta maailmanennätyksestä vain runsaat kaksi metriä – Everin tulos oli 12.89. 

 

 

Naisten MM-mitalikolmikko poseerasi pokaalienjaon jälkeen hymyilevänä. Oikealla Anna Everi, keskellä Helmi Hoppu ja vasemmalla kolmanneksi heittänyt Anna-Mari Vuollet.

 

Miesten maailmaennätystä hätyytelleen Mika Parkkalin heitot olivat tasapainoisia ja pysyivät hyvin heittosektorissa. Kaikkien aikojen maailmantilastoa ei tätä kirjoitettaessa vielä ole päivitetty, mutta Parkkalin tulos saattaa yltää tilastossa toiselle sijalle.

 

Maailmanennätyksen haltija tamperelainen Jouni Koskela sijoittui toiseksi tuloksella 14.25. Tulos jäi Koskelan maailmanennätyksestä hieman yli neljä metriä.

Tuomo Hakkarainen oli tuloksissa kolmanneksi paras tamperelainen ja hänen tuloksensa kisassa oli 11.99. Toiseksi paras tamperelainen oli Ari Hirvikoski, joka esiintyy tämän jutun useissa kuvissa kirjurina.

 

 

MSL-Tampereen varapuheenjohtaja Atte Nikkanen heitti tuloksen 11.01 ja sijoittui sillä tuloksella sijaluvulle 21.

 

 

Miesten MM-kisan mitalikolmikon muodostivat maailmanmestari Mika Parkkali (keskellä), hopeamitalimies Jouni Koskela (oikealla) ja pronssipystin palkintokaappiinsa saalistanut porilainen Mika Hakanen (vasemmalla).

 

Pärekorinheitto sai Porin MM-kisoissa paljon uusia ystäviä, sillä neljänkymmenenkuuden ilmoittautuneen heittokisaa seurasi monisatapäinen yleisö.

 

Vuoden kuluttua tapaamme taas Porin torilla – pärekorien kehdossa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomen Keskusta ja kuntakapinalliset saivat demarit irtautumaan kokoomuslaisten ajamasta kuntateurastuksesta

Perjantai 23.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Uutiset ennakoivat, että demarit ovat vetämässä ns. ”länkiä kaulaansa” Kataisen ja Urpilaisen alkujaan hallitusneuvotteluissa sopimasta kuntateurastuksesta.

 

Olen osallisena kuntakapinassa, sillä allekirjoitin kuntakapina-adressin sijaluvulla 626 – olen 22.9.2011 listan aktiivisemmalla puolella, sillä nyt allekirjoittajina on n. 1.300 henkilöä.

 

Tietoni demareiden irtiotosta pohjautuvat 22.9.2011-illan aikana tulleisiin tietoihin.

 

Pidän demareiden päätöstä oikeana.

 

Synnyinkuntani Viljakkalan liittäminen Ylöjärveen on ollut viljakkalalaisille traumaattinen kokemus, sillä viimeisimmätkin palvelut ovat poistumassa ennen niin vilkkaasta kirkonkylästä. Omaan tätä kautta kokemusta kuntaliitosten turmiollisuudesta, sillä seuraan edelleen päivittäin Viljakkalan tapahtumia.

 

Kokoomuksen kokematon kunta- ja hallintoministeri Henna Virkkunen ei varmaan osaa paljon murehtia kokemaansa takaiskua, sillä hänellä on kokemusta takaiskuista.

 

Aamulehden etusivulla torstaina 22.9.2011 julkaistu uutinen, jossa kerrotaan suur-Tampere –ehdotuksesta, joutuu eriskummalliseen valoon, jos demarit nyt jättävätkin kokoomuksen yksin jatkamaan kuntateurastusta.

 

Kiitokset kuntauudistuksen kuoppaamisesta – jos pitää paikkansa, että demarit ovat tulleet järkiinsä – kuuluu Keskustalle sekä kuntakapinallisille.

 

Keskustan kuntauudistuksesta tekemä välikysymys ja ns. kehyskuntien demari- sekä kokoomuspäättäjien kuntakapina aiheuttivat, että demareilta petti pokka.

 

On mielenkiintoista nyt nähdä, että miten Kataisen ”ylileveän” hallituksen taival jatkuu, jos ennakkotiedot demareiden kuntateurastuksesta irtautumisesta pitävät paikkansa!

 

Elämme mielenkiintoisia aikoja!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pirkanmaalainen opiskelija luottaa oman maakuntansa tulevaisuuteen

Torstai 22.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti Vilhartti Hanhilahti käytti taannoisessa Pirkanmaan Säätiön juhlaseminaarissa opiskelijan puheenvuoron.

 

Vilhartti on kotoisin Tampereelta ja opiskelee Tampereen Yliopistolla. Hanhilahti oli viime eduskuntavaaleissa Suomen Keskustan kansanedustajaehdokkaana ja hän oli ehdokkaana myös Tampereen kaupunginvaltuustoon v. 2008.

 

Hanhilahti oli vakuuttunut, että Tampere säilyttää asemansa sisä-Suomen suurimpana kasvukeskuksena myös tulevaisuudessa.

 

Hanhilahden puheenvuorossa tähdättiin vuoteen 2030 ja Vilhartti totesi, että kylämuotoinen asuminen on palannut arvoonsa. Kansalaiset ovat yhdessä yksilöitä ja jokaisesta pidetään huolta, totesi hän.

 

Kyläasumisen vahvistuminen on elvyttänyt koko seutukunnan, ennakoi Vilhartti. Hän jatkoi maalailuaan, että lähiruuan suosio kasvaa vuoteen 2030 mennessä.

 

Pirkanmaan liikenneolosuhteita ennakoidessaan opiskelija Vilhartti Hanhilahti totesi, että oikoradan sekä rantaväylän rakentaminen ovat parantaneet alueen kasvumahdollisuuksia. Lentoliikenteessä Pirkkalasta on vuoteen 2030 mennessä tullut selkeästi Suomen toiseksi suurin lentokenttä.

 

Pirkanmaan maakunta on Vilhartin arvion mukaan vuonna 2030 päästöneutraali alue.

 

Vilhartti Hanhilahden ajatuksiin on helppo yhtyä, kun hän juhlaseminaaripuheenvuoronsa päätteeksi totesi, että Pirkanmaa on vuonna 2030 täynnä mahdollisuuksia.

Opiskelijan puheenvuoron Pirkanmaan Säätiön juhlaseminaarissa käyttänyt Vilhartti Hanhilahti eturivissä vasemmalla ja seuraavina talousneuvos Tauno Mäkelä Vilppulasta, Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen, kansanedustajat Mikko Alatalo ja Arto Pirttilahti, maakuntajohtaja Esa Halme sekä säätiön hallituksen puheenjohtaja Anna-Kaarina Rantaviita-Tiainen.

 

-Esko Erkkilä-

Kimmo Tiilikainen: Maakuntien rooli on katsoa asioita eteenpäin asukasnäkökulmasta

Keskiviikko 21.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen tarkasteli Pirkanmaan Säätiön juhlaseminaarissa 10.9.2011 maakuntien merkitystä Suomessa nyt ja tulevaisuudessa.

 

Maakuntien ja läänien periaatteellista erosta Tiilikaisella oli osuva tiivistys; maakunnat katsovat asioita eteenpäin asukasnäkökulmasta, kun taas lääninhallinnot toimivat ylhäältä alaspäin.

 

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikaisen esitys käsitteli monipuolisesti periaatteellisia sekä myös ajankohtaisia asioita.

 

Yhteishenki on ihmisistä lähtevää vastuunkantoa, mainitsi Tiilikainen.

 

Todetessaan, että kunnallinen demokratia on vastuullisuuteen kasvamista, pääsi Tiilikainen käsittelemään ajankohtaista kuntauudistusta.

 

Kansalaisten yhdenvertaisuus, palvelujen saatavuus sekä mahdollisuus vaikuttaa lähiyhteisön asioihin ovat keskeisiä seikkoja, joiden pitäisi pysyä myös niiden mielissä, jotka nyt ”ylhäällä” piirtelevät Suomen kuntaverkkoa uusiksi.

 

Ihmisten asuinpaikan valinnan pitää säilyä vapaana myös jatkossa, yritysten toimintaedellytykset on pystyttävä takaamaan koko maassa, opiskelumahdollisuuksien takaaminen vanhempien varallisuudesta piittaamatta ovat asioita, joiden on pysyttävä kirkkaana mielessä, kun kuntaverkkoa ollaan harsimassa uuteen uskoon.

 

Tiilikainen piti suurena uhkana opetusministeriön suunnitelmia, joissa opetukseen suunnattuja varoja leikataan 300 milj. euroa. Uhka koskee koko Suomea, mainitsi Tiilikainen.

 

Uuden kasvun eväiksi Kimmo Tiilikainen linjasi materiaalitehokkuuden, raaka-aineiden jalostamisen pidemmälle, energiatehokkuuden ja sen, että talouskasvun pitää saastuttaa vähemmän kuin ennen.

 

Kimmo Tiilikainen – jolle kertyi aikanaan myös ministerikokemusta - totesi, että Pirkanmaa on varautunut hyvin vuoteen 2030.

 

Hän kuitenkin muistutti, että ihmisiä pitää rohkaista vastuunottoon yrittäjyydellä ja on luotettava yrittäjien luovuuteen sekä muutosvoimaan.

 

Henkisten esteiden poistaminen, lainsäädännön esteiden purkaminen, investointien sekä vientitoiminnan tukeminen ovat seikkoja, joihin on koko ajan panostettava, mainitsi Tiilikainen esityksensä lopuksi.

Tässä jokunen kuva juhlaseminaarin tiimoilta:

 

Säätiön hallituksen puheenjohtaja Anna-Kaarina Rantaviita-Tiainen toivottaa kansanedustaja Mikko Alatalon tervetulleeksi juhlaseminaariin.

 

Talousneuvos Tauno Mäkelä saapuu juhlaseminaariin.

Puheenjohtaja Rantaviita-Tiainen toivottaa Tampereen apulaispormestari Timo Hanhilahden tervetulleeksi ja takana Mikko Kärki Lempäälästä.

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön puheenjohtaja Antti Juva saapuu juhlaseminaariin.

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön johtokunnan jäsen Esko Kärkkäinen saapumassa juhlaseminaariin.

-Esko Erkkilä-

Maakuntajohtajan muisteluksia vuodelta 2030: "Suomen ensimmäinen pitäjähallitus saatiin aikoinaan Hervantaan"

Tiistai 20.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Pirkanmaan Säätiön 50-vuotisjuhlaseminaarin eräänä esiintyjänä 10.9.2011 oli maakuntajohtaja Esa Halme.

 

Maakuntajohtajan esityksen aihe oli: ”Pirkanmaa 2030 aluekehityksen näkökulmasta”.

 

Halme toteutti esityksensä asettumalla vuoteen 2030 ja ”muisteli” ajanjaksoa 2011 – 2030.

 

Roolinsa mukaisesti maakuntajohtaja keskittyi muisteluksissaan kuntarakenteen sekä seutuhallinnon kehittymisen tarkasteluun ”muistelusjaksona”.

 

Kuntakentän osalta maakuntajohtajan muisteluksessa nousivat nyt osin uusina käsitteinä esille emäpitäjät sekä regionit. Vanhoina käsitteinä olivat kylät sekä pitäjät.

 

Kylät muodostivat maakuntajohtajan muisteluksissa sen perustan, jolle hallinto perustui muistelusjaksona.

 

Pitäjät muodostuivat kylistä ja…

 

…emäpitäjät pitäjistä.

 

Regionit muodostuivat emäpitäjistä ja myös ne olivat demokraattisesti hallittuja.

 

Pirkanmaan osalta tulevaisuudenuskoa luo se, että maakuntajohtaja Esa Halmeen vuodelle 2030 ajoittuvissa muisteluksissa todetaan Tampereen emäpitäjän säilyttäneen Suomen halutuimman asuinalueen maineen, jota toki sama alue oli jo vuonna 2011, jolloin muisteluksenaikaista hallinto-organisaatiota ei ollut olemassa.

 

Tampere-keskeinen regioni oli vuoteen 2030 mennessä kasvanut rannikkoregioniksi. Tämä merkinnee sitä, että vuonna 2011 itsenäisinä toimineet Pirkanmaa ja Satakunta olivat yhdistyneet Tampere-vetoiseksi hallintoalueeksi vuoteen 2030 mennessä.

 

Kuten otsikossa todetaan, niin Hervantaan oli perustettu Suomen ensimmäinen pitäjähallitus.

 

Tietynasteista itsehallintoa edustavat pitäjät kuuluivat osana vuonna 2013 alkanutta kuntakentän uudistamista. Kuntakentän uudistamisen ensiaskeleet olivat hankalat ja tavoitteeksi olisi maakuntajohtaja Halmeen mielestä pitänyt ottaa jo alusta alkaen asukasdemokratia.

 

Maakuntajohtajan tulevaisuudenkuva Pirkanmaan osalta vuoteen 2030 oli mielenkiintoinen ja myös tapa esittää asia oli poikkeava.

 

Kuvassa juhlaseminaarin yleisöä. Pirkanmaan Säätiön hallituksen puheenjohtajan Anna-Kaarina Rantaviita-Tiaisen vieressä maakuntajohtaja Esa Halme ja hänestä vasemmalle kansanedustajat Arto Pirttilahti sekä Mikko Alatalo.

Tilaisuuden juontajana toiminut Jouni Koskela totesi Halmeen esityksen jälkeen, että maakuntajohtajan esittämä tulevaisuudenkuva on mielenkiintoista aineistoa niille, jotka järjestävät Pirkanmaan Säätiön 70-vuotisjuhlaseminaarin vuonna 2031!

 

Koskelan mielipiteeseen on helppo yhtyä.

 

-Esko Erkkilä-

Koivistonkylän Omakotiyhdistyksen Sulkavuoressa järjestämän picnic-tilaisuuden vahva henki oli, että jätevesien keskuspuhdistamo ei toteudu Sulkavuoreen

Maanantai 19.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Koivistonkylän Omakotiyhdistys järjesti Tampereen Sulkavuorella kaikille avoimen picnic-tilaisuuden sunnuntaina 18.9.2011. Tilaisuus keräsi parisensataa osanottajaa.

 

Paikalle saapuneet vastustivat yksimielisesti hanketta. Pieni kuvakertomus kertoo onnistuneesta tilaisuudesta näin:

 

Tilaisuuteen kutsuttiin julisteilla, joita oli levitetty eteläisen Tampereen alueelle.

 

Sulkavuori on ihanteellinen ulkoilumaasto. On selvää, että virkamiesten vakuutteluista huolimatta ulkoilumaasto menetetään, jos keskuspuhdistamoa varten joudutaan Sulkavuoreen louhimaan kuuden hehtaarin suuruiset jätevesien puhdistukseen soveltuvat tilat.

Sulkavuoresta avautuu hienot näkymät usealle suuntaa Tamperetta. Tässä näkyy mm. Näsinneula.

 

 

Sulkavuoressa tapaamani kaunis kärpässieni.

 

 

Sulkavuori on osa tamperelaista sotahistoriaa, sillä vuorella sijaitsi Tamperetta suojaavat it-asemat talvi- sekä jatkosodan aikana.

 

 

Lemmikkieläinten uurnaholvi jouduttaisiin todennäköisesti siirtämään toisaalle, jos Sulkavuori-suunnitelmien annettaisiin toteutua.

 

Nykyiselle aluepelastuslaitoksen harjoitusalueelle rakennettaisiin keskuspuhdistamon maanpäälliset rakenteet. Huvittaa, että virkahenkilöt esittelevät vain näitä näkymiä, kun he yrittävät vakuutella Sulkavuori-hankkeen viattomuutta!

 

Sulkavuoren rinteelle on rakennettu omakotitaloja, jotka tulisivat kokemaan kovia, jos Sulkavuori-hankkeen sallittaisiin toteutua.

 

Sulkavuoren laella järjestetyssä tilaisuudessa esiintyivät;

 

Etelä-Alvarin puheenjohtaja Juhani Skogberg, joka totesi, että rakennustyön aikana lähitalot tulisivat vaurioitumaan vakavasti. Sulkavuori-suunnitelma merkitsisi Skogberg´n asiantuntemuksen perusteella toteutuessaan, että Pyhäjärvi pysyisi saastuneena seuraavat sata vuotta!

Koivistonkylässä pienestä pitäen asunut Ensi Järvinen muisteli lapsuuden kokemuksiaan Sulkavuoressa ja sen lähitienoilla. Ensi muistaa mm. ne ajat, jolloin sotilaat turvasivat Sulkavuoren it-tykeillä Tamperetta viholliskoneita vastaan.

 

 

Valitan, että kuva Esko Penttilästä on näin heikko. Penttilä käytti tilaisuudessa mainion puheenvuoron, jossa hän kummeksui Tampereen tapaa kylvää rahaa mitä eriskummallisimpiin suurhankkeisiin. Arveluttavaa on se, että suurhankkeita suunnitellaan suurelta yleisöltä piilossa.

 

Penttilä mainitsi tarpeettomina suurhankkeina rantaväylän tunnelin, pikaratikan sekä keskuspuhdistamon. Totesin Penttilälle hänen puheenvuoronsa jälkeen, että Tavase-hanke jäi häneltä turhimpana mainitsematta.

 

Kaupunginvaltuutettu ja Koivistonkylän Omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Matti Höyssä piti varmana, että jätevesien keskuspuhdistamoa ei tulla rakentamaan Sulkavuoreen.

 

Suunnitteilla oleva kuntauudistus ja hankkeen seudullinen laajuus merkitsevät, että hankesuunnitelmat joudutaan aloittamaan alusta. Olen Höyssän kanssa samaa mieltä ja harmittelen taas, että annoimme Ikea-projektin aikanaan toteutua, vaikka meillä oli kaikki valttikortit kädessä Ikea-hankkeen torppaamiseksi.

 

 

Sulkavuoreen kokoontunut yleisö kuunteli esityksiä vakavana ja pelkoa tuntien. Rakennusaika tulisi hankkeen toteutuessa olemaan pitkä ja sen aikana lukemattomat omakotitalot, rivitalot sekä kerrostaloasunnot vaurioituisivat.

Rakennusten vaurioituminen ei rajoittuisi Sulkavuoreen ja sen lähiseuduille, sillä vaurioitumiset olisivat totta myös Viinikasta Sulkavuoreen ja Sulkavuoresta Pyhäjärveen louhittavien siirtotunnelien lähistöllä.

 

Kiitän Koivistonkylän Omakotiyhdistystä merkittävän tilaisuuden järjestämisestä. Pelkään, että Palokallion Omakotiyhdistys joutuu taas louhintatöiden vaaravyöhykkeelle, jos Lahdesjärven alueella lähivuosina aloitetaan Ikean eteläpuolella jopa seitsemän metrin syvyyteen ulottuvat louhinnat.

 

-Esko Erkkilä-

Berliinissä riittää nähtävää!

Sunnuntai 18.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Terveisiä Berliinistä!

Sain sukulaismiehen opastuksella käydä viiden päivän lomamatkalla Berliinissä.

 

Kiinnostukseni kohteet liittyvät sotahistoriaan sekä poliittiseen historiaan ja matkan anti oli niiden osalta mainio.

 

Voidaan tietysti todeta, että Berliinissä ei sotahistoriallisesti ole merkittäviä taistelupaikkoja, sillä kaupunkihan oli toisessa maailmansodassa paikka, jonne kaikki pyrkivät ensimmäiseksi.

 

Poliittisen historian osalta Berliinissä on paljon nähtävää ja merkittävin kohde sen osalta on Berliinin muuri sekä siihen liittyvät seikat.

 

Riittävän varhain varattuna lomailu Berliinissä on edullista.

 

Matkasimme Berliiniin Helsinki-Vantaan kentältä Air Berlin´n lennolla ja meno-paluulennoille kertyi hintaa yhteensä 90,00 euroa per henkilö.

 

Kun kahden hengen hotellihuone maksoi 69,00 euroa per yö, niin hotellikustannus viiden päivän matkalla oli 138,00 henkilöltä.

 

Lomailu Berliinissä on siis halvempaa kuin Tallinnassa!

 

 

Hotellimme sijaitsi Charlottenburg´n aseman vierellä, joten Berliinin monipuolinen joukkoliikenneverkosto oli runsaan sadan metrin etäisyydellä majapaikastamme.

 

Ostimme aamuisin seuraavaan päivään klo 03.00 voimassaolevan päivälipun, jonka hinta on 6,80 euroa. Lippu oikeuttaa käyttämään rajoituksetta lähijunaa, seutujunaa, metroa, kaupunkiratikkaa sekä busseja.

 

Päivälippu on voimassa laajalla alueella, sillä käyntikohteitamme olivat mm.:

 

 

Spandau,

 

 

Potsdam, jonne on Berliinin keskustasta matkaa nelisenkymmentä kilometriä ja…

 

…Königs Wusterhause, jonne matkaa Berliinin keskustasta on matkaa toiseen suuntaan myös lähes 40 kilometriä!

 

Suosittelen omatoimimatkaa Berliiniin, mutta mukana matkassa on hyvä olla kaupunkia tunteva henkilö, jotta Berliinin parhaan annin pystyisi löytämään nopeasti!

 

-Esko Erkkilä-

Euroopan kulttuuripääkaupungit Tallinna ja Turku painivat eri sarjoissa

Lauantai 17.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Euroopan kulttuuripääkaupunkeja ovat tänä vuonna Viron pääkaupunki Tallinna ja Suomen Turku.

Jouduin työni vuoksi tutustumaan Turkuun vuodesta 1970 aina vuoteen 2010 saakka eli neljänkymmenen vuoden ajan – oli siinä tamperelaisella kestämistä!

Turku sijaitsee syrjässä ja maantiede onkin eräs syy, joka vie sen mahdollisuudet todelliseksi keskukseksi. En toki ole käynyt Turussa tämän vuoden aikana, mutta oletan, että mitään oleellista muutosta ei ole tapahtunut – ainakaan maantiedettä ei voi muuksi muuttaa!

Tallinnassa olen saanut poiketa tämänkin vuoden aikana monesti. Käynnit ovat olleet lyhyitä läpikulkumatkoja, mutta syyskuun alussa Palokallion Omakotiyhdistys ry järjesti matkan, jonka aikana yövyimme Tallinnassa.

Matkan aikana oli mahdollisuus tutustua kesäiseen Tallinnaan.

Tallinna on monivivahteinen kaupunki, jolle kulttuuripääkaupungin nimitys sopii oikein hyvin. Tallinna painii täysin eri sarjassa kuin Turku.

Tallinnan vanha kaupunki ja sen viihtyisät kävelykadut, kapeat kujat, pienet putiikit sekä vuorokauden läpi jatkuva elämä luovat kaupungille todellisen kulttuuripääkaupungin leiman.

Viro vapautui neuvostomiehityksestä vuonna 1991. Viron ja Tallinnan kehittyminen neuvostomiehityksen päättymisen jälkeen on ollut henkeäsalpaava. Vain kaksikymmentä vuotta uuden itsenäisyyden aikaa korostaa Tallinnan onnistumista asemansa saavuttamisessa.

Maan itsenäistyminen, liittyminen Natoon ja tämän vuoden alusta alkaen euroon siirtyminen kertovat maan ja sen pääkaupungin onnistumisesta.

Tallinnan valinta Euroopan kulttuuripääkaupungiksi on ollut kaupungille onnistuminen, jonka sille mielellään suo.

 

-Esko Erkkilä-

Yritys voi pienillä toimenpiteillä kohentaa imagoaan

Torstai 15.9.2011 - -Esko Erkkilä-

”Törmäsin” parisen viikkoa sitten erään yrityksen sisäänkäynnin vieressä olevaan yrityskylttiin, jonka yhteyteen aikaansaatu kukka-asetelma loi yrityksestä miellyttävän vaikutuksen.

 

Kyse on Pirkkalassa toimivasta Oy Johnson Metall Ab:stä.

 

Yritys toimii Pirkkalassa osoitteessa Turkkirata 14. Yritys näkyy hyvin kolmostielle Pirkkalassa.

 

 

Turkkiradan puolelta tapahtuvan sisäänkäynnin ja yrityskyltin viereen on aikaansaatu aistikas kukka-asetelma. Se luo koko yrityksestä huolitellun mielikuvan.

 

Johnson Metall´n esimerkistä olisi monella yrityksellä oppimista.

 

Aistikas sisäänkäynnin yhteyteen rakennettu kukka-asetelma sai mm. minut poikkeamaan yrityksen nettisivuilla.

 

Kukka-asetelman laatiminen ei ole vaatinut suuria summia rahaa, mutta kekseliäisyyttä ja viitseliäisyyttä sitäkin enemmän.

 

Kiitokset Oy Johnson Metall Ab:lle ja parhainta menestystä liiketoimissanne!

 

-Esko Erkkilä-

Kiveen hakattu - Antti Hammarberg

Keskiviikko 14.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Pyrin mahdollisuuksieni mukaan kuuntelemaan YLE Urheilun tuottamaa Kiveen Hakatut –sarjaa, jossa  Arto Teronen ja Jouko Vuolle pohtivat suomalaisten urheilijoiden ja urheiluvaikuttajien hautakivien äärellä heidän elämäänsä ja uraansa.  

 

Monet näistä ohjelmista on taltioitu Yle Areenalle ja ne ovat sieltä kuunneltavissa edelleenkin – suosittelen!

 

Omaan laajan suvun ja sen vuoksi minulla on useita hautoja hoitovastuullani. Synnyinseurakuntani hautausmaalla Viljakkalassa minulla on kolme hautaa ”nimissäni”, joten viimeisen lepopaikkani osalta jälkeenjäävillä on jopa runsaudenpulaa.

 

Viljakkalan lisäksi minut on merkitty hautapaikan vastaavaksi Lempäälässä, Tampereen Kalevankankaalla sekä Hämeenkyrön Mäntyrinteen hautausmaalla sijaitseville haudoille.

 

Istutimme viime kesänä monivuotisen kasvin eli kuunliljan Hämeenkyrön Mäntyrinteen hautausmaalle haudatun tätini miehen haudalle.

 

 

Mäntyrinteen hautausmaa sijaitsee hieman etäämmällä Hämeenkyrön kirkosta Turkkilan kankaalla. Hautausmaa on sivussa kiireestä, mutta kuitenkin hyvien tieyhteyksien varrella.

 

 

Mäntyrinteen kappeli sijaitsee kauniilla männikkökankaalla. Kappelissa on mahdollisuus viettää siunaustilaisuuksia ja sieltä on hautaussaatolla lyhyt matka haudoille.

 

 

Antti Hammarber eli kansantaiteilija Irwin Goodman on haudattuna Mäntyrinteen hautausmaalle. Hänen suurehko hautakivensä – suorastaan hautamuistomerkki – on helposti löydettävissä hautausmaa-alueen keskivaiheilta.

 

Minulla on henkilökohtaisia muistoja Antti Hammarbergistä ainoastaan yksi. Se ajoittuu vuodelle 1966 ja ”kohtaamisemme” tapahtui Luopioisten Aitoon VPK:n lavalla.

 

Antti Hammarber oli silloin vielä Antti Hammarberg, mutta lauluääni oli jo silloin Irwininä myöhemmin tutuksi tullut. Tanssiyleisö ei silloin uskonut, että kitisevällä äänellä laulavasta lippalakkipäisestä nuorukaisesta olisi tulossa maankuulu kansantaiteilija.

 

Toinen Irwin muistoni liittyy hänen Hattulaan Parolan Merventielle vuonna 1969 rakennuttamaan uudenaikaiseen taloon Ryysyrantaan. Irwin rakensi talon lainarahalla ja se pakkohuutokaupattiin jo seuraavana vuonna.

 

Toimin hämeenlinnalaisen rehuyrityksen Alfa-Rehun myyntipäällikkönä ja joskus 1990-luvun alkupuolella kävin kuljetusneuvotteluja Ryysyrannan silloin omistaman liikennöitsijän kanssa.

 

Neuvottelimme Ryysyrannan jossain huoneessa ja neuvottelukahvit keitti liikennöitsijän äiti toisella puolella taloa.

 

Äiti soitti pojalleen ja ilmoitti, että kahvit sekä tee ovat valmiina. Lähdimme kävelemään kahvihuoneeseen ja sinne oli talon sisällä todella pitkä matka. Ohitimme sisätiloissa sijainneen uima-altaan ja vihdoin pääsimme perille.

 

Kävelymatkan aikana minulle selvisi, että Ryysyranta oli mittasuhteiltaan valtava rakennus. Millaisessa käytössä lienee tänään?

 

Monilla on varmasti paljon enemmän muistoja Antti Hammarbergistä kuin minulla, mutta hänen hautakivensä ääressä olen pysähtynyt monta kertaa.

 

-Esko Erkkilä-