Henkilökohtaisia hyviä suhteita pitää vaalia myös politiikassa!

Maanantai 23.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Lähdin kunnallispolitiikan taustatoimijaksi syksyllä 2008 järjestetyissä kunnallisvaaleissa, kun sittemmin Tampereen kaupungin apulaispormestariksi valittu Timo Hanhilahti ehdokkuuttani ehdotti.

 

En tullut valituksia kaupunginvaltuustoon, mutta sain luottamushenkilönä merkittävän paikan Tampereen Infra Liikelaitoksen johtokunnan varapuheenjohtajana. 

 

Seuraavien kuntavaalien jälkeen jatkoin saman liikelaitoksen johtokunnassa, mutta nyt demarien mandaatilla – arvostan Tampereen demareita, jotka ”uhrasivat” yhden itselleen kuuluvista luottamushenkilöpaikoista minulle.

 

Toimin kahdeksan ja puoli vuotta Infran johtokunnassa ja viime kuntavaalien jälkeen olen ollut Tampereen Vanhusneuvoston jäsen – pestini jatkuu vuoden 2021 kuntavaaleihin saakka.

 

 ***********************

 

 

 

 

Toimin Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön puheenjohtajana 2013 – 2018 ja tuona aikana olin järjestämässä lukuisia yleisötilaisuuksia eri puolilla kaupunkia.

 

Tapanani oli usein, että pyysin muiden puolueiden edustajia keskustelemaan ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä osastollemme.

 

Ainakin pariin kertaan pyysin Sanna Marinia tarttumaan Keskustan mikrofoniin ja kertomaan ajatuksiaan tai keskustelemaan jonkun keskustalaisen kanssa – kertaakaan nykyinen pääministerimme ei kieltäytynyt tulemasta teltallemme.

 

Tässä kuvassa olen saanut naisvoimaa molemmille puolilleni, sillä oikealla on apulaispormestari Leena Kostiainen (kokoomus) ja tuleva eli nykyinen pääministerimme Sanna Marin!

 

 ***********************

Korostan ja muistutan, että hyvät henkilökohtaiset suhteet ovat politiikanteossa tärkeitä ja sitä ei saa milloinkaan unohtaa tiukoissakaan poliittisissa väännöissä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomalainen maidontuotanto on toki EU-aikana vähentynyt, mutta on se yhä edelleen rakennekehityksen ansiosta elinvoimainen!

Perjantai 23.8.2019 - -Esko Erkkilä-

 

 

Hämeenkyröläisen kierrätysneuvos Matti Järvenpään Rautapuistossa saimme tutustua 8.8.2019 niiden kyläläisten maitotonkkiin, jotka ovat lopettaneet maidontuotannon kierrätysneuvoksen kotikylällä sen jälkeen, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin vuonna 1995.

 

 

Tilanne ei valtakunnan tasolla ole mielestäni hälyttävä, sillä vuosittain maidon tuotantomäärät ja maitoa tuottavien tilojen lukumäärät ovat kehittyneet seuraavasti:

 

 

• 1990: 2600 miljoonaa litraa ja 44.000 maidontuottajaa

• 2000: 2371 miljoonaa litraa ja 22.000 maidontuottajaa

• 2005: 2293 miljoonaa litraa ja 15.000 maidontuottajaa

• 2010: 2222 miljoonaa litraa ja 11.000 maidontuottajaa

• 2024: 2289 miljoonaa litraa ja 8.000 maidontuottajaa

 

 

En ”tähän hätään” löytänyt tilastoja vaikkapa vuodelta 1965, mutta sen totean, että vanhempani saivat silloin kolmesta lehmästään niin paljon elantoa, että minä enkä siskoni emme joutuneet ottamaan penninkään verran lainaa, jotta pystyimme kouluttautumaan minä agrologiksi ja siskoni 4H-nevojaksi!

 

 

Suomalainen maidontuotanto on kautta aikain antanut leivän monille ja näin tapahtuu Suomessa myös EU-aikana!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Joudun nöyränä vastaanottamaan Rouvan minulle osoittamat moitteet

Maanantai 15.7.2019 - -Esko Erkkilä-

 

Meillä on pienimuotoista puutarhaviljelyä mökillämme Viljakkalan Majajärvellä.

 

 

Porkkanoiden, punajuurten, palsternakkojen, sipulien, valkosipulien ja perunoiden lisäksi kasvussa on myös mansikkaa.

 

 

Vetoan kiireisiini, mutta todellisuudessa se lienee laiskuutta, että keväällä jätin väliin mansikkamaiden tuhoeläin- ja tautiruiskutukset.

 

 

Laiskuudestani joudumme nyt maksamaan kalliin hinnan, sillä mansikkamme ovat nyt luomua!

 

 

Luomuilumme merkitsee, että mansikkasatomme jää enintään kolmasosaan tavoitellusta ja mansikoistamme vain hyvin pieni osa täyttää mansikalle asetetut vaatimukset – kaikki muut ovat kelvotonta luomulaatua!

 

 

 

 

 

 

Eilen poimimistamme mansikoista osa oli aivan kelvollista laatua, mutta…

 

 

 

 

 

...aivan liian suuri osa oli taattua luomulaatua eli täysin kelvotonta asiakkaille myytävää tavaraa.

 

 

 

Sain jälleen kerran vahvistuksen, että luomuilu ei ole sitä toimintaa, jota minä voin harrastaa, sillä haluan pitää asiakkaani tyytyväisenä!

 

 

Niin, Rouva osoitti – aivan oikein – että luomuilu ei sovi meidän tapaamme toimia!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Virkamiesten märkä uni toteutuu ja kuntalaisdemokratia kaventuu, kun Tampereen Infra Liikelaitos tänään yhtiöitetään

Maanantai 17.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Infra Liikelaitos (alussa nimeltään Tampereen Infratuotanto Liikelaitos) perustettiin vuoden 2009 alussa, kun eräitä Tampereen kaupunki-infraan liittyviä toimintoja koottiin ja keskitettiin yhdeksi vastuuyksiköksi.

 

 

Vastaperustetun liikelaitoksen palveluksessa oli 795 henkilöä.

 

 

Sain toimia silloisen Tampereen Infratuotanto Liikalaitoksen johtokunnan varapuheenjohtaja neljä vuotta ja totean, että aika oli mielenkiintoista ja haastavaa. Työelämässä hankittu tehostamis- ja saneerauskokemus olivat enemmän kuin paikallaan.

 

 

Yhtenä yönä Infran veloitushintoja laskettiin 10 % ja se aiheutti melkoisia haasteita liikelaitoksen taloudelle – hintojen alentaminen oli kuitenkin välttämätöntä, jotta uuden liikelaitoksen toiminta voitiin saada melko lyhyellä aikataululla kompensoimaan  sitä Tampereen kaupungin taloudellisesti surkeaa taivallusta joka jatkuu yhä.

 

 

Varapuheenjohtajakauteni jälkeen sain toimia johtokunnan jäsenenä vielä neljä ja puoli vuotta ja sinä aikana tamperelaiset saivat nauttia Infran kelvollisesta taloudellisesta tuloksesta. Olimme silloin ehken ainoa Tampereen kaupungin yksiköistä, joka pääsi tulostavoitteeseensa.

 

 

Infran johtokunnassa oli kokoomuslaisia, demareita, vasemmistoliittolaisia, vihreitä, perussuomalaisia ja minä keskustalaisena, mutta milloinkaan puoluepoliittiset tarkoitusperät eivät ilmenneet johtokuntatyöskentelyssä, sillä me kaikki halusimme toimia tamperelaisten parhaaksi.

 

 

Saimme liikelaitoksen talouden kahdeksan ja puolen vuoden työskentelyn jälkeen liikeylijäämätasolle plussalle n. viisi miljoonaa euroa ja se on merkittävä tulos talousongelmissa rypevässä Tampereella.

 

 

*********************

 

 

Tänään kaupunginvaltuustossa siunattava Infran yhtiöittäminen on valitettava askel asukasdemokratian kannalta Tampereella.

 

 

Yhtiöittämisen jälkeen Infra siirtyy osakeyhtiölain piiriin ja silloin yhtiön hallituksen ainoa tavoite on hyvän taloudellisen tuloksen tekeminen. Painoarvoa ei ole henkilöstön mielipiteellä, yksikössä vallitsevalla yhteishengellä, eikä puhettakaan kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksista.

 

 

Huvittavaa, kun kaupunginvaltuutetut toistelevat, että heillä olisi mahdollisuus saada tietoja yhtiöitetyn Infran toiminnasta – turhaan toistelevat.

 

 

Valtuutetut saattavat saada jälkijättöisesti joitakin tietoja yhtiön toiminnasta, mutta minkäänlaiseen etukäteisohjaukseen valtuutetuilla ei ole pienintäkään mahdollisuutta. Liikelaitoksen johtokunta pääsi jokaisen asiakohdan kohdalla sparraamaan toimivaa johtoa ja tarvittaessa asettamaan kyseenalaiseksi kaikki pienimmätkin suunnitelmat – yhtiöittämisen jälkeen se ei ole mahdollista.

 

 

Infran yhtiöittämistä on yritetty jo monta kertaa, mutta ennen tätä päivää se ei ole onnistunut.

 

 

Virkamiehet ovat antaneet liikelaitoksena toimivalle Infran johtokunnalle aikoinaan tunnustusta, kun yhtiöittämistä on aikaisemmin yritetty.

 

 

Muistan vallan hyvin, kun eräs johtava virkamies totesi, että liikelaitoksen johtokunta teki arvokkaan työn, kun se sai toimillaan liikelaitoksen henkilömäärän alennettua 795 -> tasolle 430. Jos tätä ei johtavan virkamiehen mukaan olisi tehnyt luottamushenkilöiden johtama johtokunta ja sen olisi joutunut tekemään yhtiöitetyn osakeyhtiön hallitus, olisi siitä noussut melkoinen kalabaliikki.

 

 

 

Kiitokset kuitenkin tässäkin yhteydessä niille tamperelaisille poliittisille päättäjille, jotka luottivat kahdeksan ja puolen vuoden ajan siihen, että liike-elämässä hankkimallani tiedolla ja kokemuksella oli käyttöä kaupunkilaisten parhaaksi!

 

 

-Esko Erkkilä-

Miksi virkamiehet ajavat Tampereella kuin "käärmettä pyssyyn" liikelaitosten yhtiöittämistä?

Torstai 3.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Suomalainen sananlasku kuvailee turhaa toimenpidettä siten, että asiaa ajetaan kuin käärmettä pyssyyn.

 

 

Tampereella kaupungin palkolliset eli virkamiehet ovat ajaneet eräitä liikelaitoksia yhtiöittämisen tielle ja nyt virkamiesten kohteena on Tampereen Infra Liikelaitos.

 

 

Tunnen Tampereen Infra Liikelaitoksen läpikotaisin, sillä toimin sen johtokunnassa varapuheenjohtajana liikelaitoksen perustamisesta eli 1.1.2009 alkaen neljä vuotta ja sen jälkeen johtokunnan jäsenenä neljä vuotta ja viisi kuukautta eli johtokuntakokemusta minulle ehti kertyä melkein kahdeksan ja puoli vuotta.

 

 

Tampereen Infran kuntoonlaittaminen oli haastava projekti, mutta kaikkien puolueiden yhteistyöllä onnistuimme.

 

 

Onnistumisestamme kertoo se, että alussa liikelaitoksen henkilöstömäärä oli lähes 800 henkilöä ja johtokuntapestini päättyessä väkeä liikelaitoksella oli vain hieman yli 400!

 

 

Johtokuntatyöskentelyämme leimasi se, että emme olleet johtokunnassa minkään puolueen edustajia, vaan kaikki olimme liikelaitoksen parasta ajavia luottamushenkilöitä.

 

 

Paras esimerkki tuosta on se, että olin vuosina 2013 ja 2014 johtokunnassa demareiden ”kiintiö”paikalla!

 

 

 

Tampereen Infra Liikelaitoksen yhtiöittämisvimma on ollut osin jopa surullista seurattavaa, sillä niin tarkasti ovat kaupunginvaltuuston jäsenet aluksi totelleet virkamiesten laatimia nuotteja.

 

 

*********************

 

 

Onneksi – ja arvostan sitä suuresti – SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Pekka Salmi esitti 19.11.2018 pidetyssä kaupunginvaltuuston kokouksessa, että Tampereen Infra Liikelaitoksen yhtiöittämiskysymys palautetaan uuteen valmisteluun.

 

 

Pekka Salmi totesi, että he ovat asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen huolissaan perustettavan yhtiön tulevaisuudesta. Salmi totesi aivan oikein, että nyt asiaa tuodaan kaupunginvaltuustoon keskeneräisenä ja kovalla kiireellä. Pekka Salmi perusteli SDP:n kantaa neljällä pääkohdalla ja ne olivat seuraavat:

 

 

• Liikelaitoksen yhtiöittäminen ei ole pieni asia. Kun asiasta valtuustossa päätetään, olisi päätöksentekijöiden syytä tietää, mikä on perustettavan yhtiön asema ja rooli kaupunkikonsernissa. Nyt rooli on epäselvä. Sitä ei ole vielä määritelty. Eikö ensin pitäisi määritellä yhtiön rooli ja asema, ja sen jälkeen päättää toimintamallista?

 

• Mikäli esityksen mukainen Infra-yhtiö perustetaan, on se asemaltaa heikko, ja sen tulevaisuuden näkymät ovat epäsuotuisat. Liikevaihto tulee tuskin kasvamaan, päinvastoin. Ennuste saattaa hyvinkin olla, että yhtiöstä tulee vähitellen hiipuva.

 

• Kaupunkikonsernin edun mukaista olisi, että katuympäristössä olisi toimija, joka vastaisi mahdollisimman laajasta kokonaisuudesta. Jos perustettavaan infrayhtiöön liitettäisiin myös Tampereen Veden vesi- ja viemäriverkoston saneeraus- ja rakennuttamistoiminta, otettaisiin merkittävä askel kohti yhden rakennuttajan mallia. Myös Sähkölaitoksen toimintojen osalta pitäisi siirtoa selvittää. Tällainen malli toisi kustannussäästöjä ja nopeuttaisi urakointiaikoja, mikä parantaisi myös kuntalaisten sujuvaa arkea.

 

• Perustettavan yhtiön seudullisuus olisi aidosti oikea mahdollisuus, joka mahdollistaisi yhtiön kasvun sekä kehittymisen.

 

 

Olen tyytyväinen, että Pekka Salmen hyvin perusteltu esitys tuli Tampereen kaupunginvaltuuston vastuulliseksi päätökseksi äänin 61 – 3 ja Infran yhtiöittämiskaavailut palautettiin uuteen valmisteluun.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Munamiehenvalan tekeminen oli haastava juttu!

Lauantai 22.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Kananmunantuotanto ja sen kiinteä seuranta olivat nelikymmenvuotisen työurani aikana tärkeä osa työstäni, sillä olihan työnantajani pitkät ajan maamme johtava kananrehujen valmistaja.

 

 

Kananmunatuotanto on Suomessa pysynyt jo pitkät ajat tasolla 70 – 75 miljoonaa kiloa vuodessa.

 

 

Viime vuonna Suomen kanamäärä oli 3,9 milj. kanaa ja se määrä tuotti kananmunia 73,5 miljoonaa kiloa.

 

 

Kananmunien kulutus viime vuonna oli 66,7 miljoonaa kiloa, joten kananmunien omavaraisuusaste oli tasoa 112 % eli vientitoimintaa tarvittiin jonkin verran.

 

 

Mutta piti kirjoittaa siitä munamiehenvalasta!

 

 

Kaikkien kananmuna-alalla toimivien ja agribisneksessä mukanaolevien piti uransa jossain vaiheessa tehdä munamiehenvala.

 

 

Munamiehenvala tehtiin koulutustilaisuuksien ja yhteispalaverien yhteydessä – useinkin saunailloissa ja siinä vaiheessa, kun oli päästy vapaamuotoisen ohjelman ja virvokkeiden pariin.

 

 

Munamiehenvalassa tuore ja keittämätön kananmuna laitetaan suuhun ja murskataan hampailla, jotta kananmunan hienoa makua pääsee nauttimaan.

 

 

Muutama päivä valanteon jälkeenkin poskista yhä löytää kananmunankuoria, mutta niistä tietää, että munamiehenvala on onnistuneesti tullut tehtyä.

 

 

Onneksi en missään vaiheessa ollut esimerkiksi siipikarjanrehujen tuotepäällikkö, sillä sen tehtävän hoitamisen luontaisetuihin kokemukseni mukaan kuului munamiehenvalan uudistaminen monien tilaisuuksien yhteydessä!

 

 

***********************

 

 

Suomessa munamiehenvalan suorittaminen oli silloin ja on yhä edelleen turvallista, sillä suomalaisessa kananmunassa ei ole milloinkaan tavattu munansisäistä salmonellaa.

 

 

Samaa turvallisuutta ei ole kuin ehkä Ruotsissa, mutta esimerkiksi Tanskassa ja Saksassa tilanne on tyystin toinen – puhettakaan eteläisen Euroopan maiden kananmunista!

 

 

-Esko Erkkilä-

Olen surullinen!

Tiistai 13.11.2018 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunginvaltuuston esityslistalla 19.11.2018 pidettävässä kokouksessa eräänä kohtana on…

 

…Tampereen Infra Oy:n perustaminen.

 

 

Tunnen Tampereen Infra Liikelaitoksen hyvin, sillä olin sen johtokunnan varapuheenjohtaja neljä vuotta eli liikelaitoksen perustamisesta 1.1.2009 aina 31.12.2012 saakka ja sen jälkeen johtokunnan jäsenenä 1.1.2013 alkaen kuntavaalijakson loppuun eli toukokuun loppuun 2017 saakka.

 

 

Olen surullinen, että luottamushenkilötyömme joutuu nyt yhtiöittämisen alttarille.

 

 

Yhtiöittäminen merkitsee Infran hienosti toimivalle henkilöstölle vaikeita aikoja.

 

 

Surullisuuttani lieventää hieman se, kun kerroin surustani Tampereen kaupungin rahoitusjohtaja Arto Vuojolaiselle, hän lohdutti ja antoi suuren arvon sille tehostamis- ja saneeraustyölle, jonka luottamushenkilövoimin teimme Infrassa kahdeksan ja puolen vuoden aikana.

 

 

Infra muodostettiin usean eri yksikön yhteenliittämisellä vuoden 2009 alussa ja silloin liikelaitoksen henkilömäärä oli tasoa 795 henkilöä.

 

 

Nyt Infran henkilöstömäärä liikkuu tasolla 400 henkilöä eli saimme paljon tehostamista aikaan.

 

 

Uskallan toistaa Vuojolaisen toteamuksen, että jos Infraa ei olisi luottamushenkilövoimin saneerattu siten kuin teimme, nyt yhtiöittämisen vuoksi olisivat edessä rankat saneeraukset!

 

 

Uskon!

 

 

Saimme hyvän henkilöstömääräkehityksen lisäksi aikaan sen, että liikeylijäämätasolla pääsimme viimeisenä vuonna tasolle 3,7 miljoonaa euroa ja plussaa! Taisimme olla kai ainoa Tampereen kaupungin yksiköistä, joka pääsi tulostavoitteeseensa!

 

 

Eilen kuulin huolestuttavaa epävirallista tietoa Infran taloudellisesta tuloksesta nyt ja tulos on kuulemma painunut melkoisesti miinukselle! Ratikka-allianssi on plokannut parhaat urakat päältä pois ja Infra on jäänyt lehdellä soittelemaan.

 

 

Yhtiöittäminen merkitsee kuntalaisdemokratian häviämistä, sillä yhtiöitetyssä yksikössä ainoa ohjenuora on tuloksen tekeminen raa´imman mukaan, sillä takana on osakeyhtiölaki, joka velvoittaa näin tekemään.

 

 

Saamistani kiitoksenpoikasista huolimatta olen surullinen, sillä oletan kaupunginvaltuuston päättävän Infran yhtiöittämisestä ensi maanantain kokouksessaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Luontoliitto ja Suomen Luonto-lehti ovat todellisia turhakkeita!

Torstai 25.10.2018 - -Esko Erkkilä-

Lehtipuhallin on viherpeukalon arvomaailmassa toiseksi tärkein työkalu heti puutarhajyrsimen jälkeen.

 

 

Suomen Luonto-lehti – Luontoliiton oheishärpäke – valitsi vuonna 2000 suuressa ”viisaudessaan” lehtipuhaltimen vuoden turhakkeeksi.

 

 

Valinta merkitsi, että Luontoliitto menetti silloin silmissäni sen vähäisenkin luottamuksen, jota se mielessäni nautti.

 

 

Toivon, että Luonto-lehti pyytää julkisesti anteeksi vuonna 2000 tapahtunutta töppäystään, jotta edes jonkinlainen luottamus Luontoliittoon ja sen oheishärpäkkeisiin olisi mahdollista palauttaa.

 

 

 

***********************

 

 

 

 

 

Sain eilen päätökseen sen kaksipäiväisen projektin, joka tarvittiin Tampereella sijaitsevan omakotitalotonttimme puhdistamiseen lehdistä.

 

 

 

 

 

Edellisvuosien tapaan lehtiä kertyi henkilöauton kahden peräkärryllisen verran.

 

 

Vein lehdet Tarastenjärven jätteenkäsittelykeskukseen sille osastolle, jonne ohjataan ”lehdet ja männynkävyt”!

 

 

Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n palvelu on maksutonta, mutta luonnollisesti nämäkin kustannukset maksamme jätemaksuissamme, sillä ”ilmaisia lounaita ei ole”!

 

 

Tampereen omakotitalotonttimme on pieni, mutta aina syksyisin tontiltamme kertyy lehtiä kaksi peräkärryllistä ja niiden lisäksi saman verran keväällä.

 

 

Emme pysty viemään lehtikuormia maalle omalle metsälle, sillä kivikylän tontillamme esiintyy lehtokotiloita.

 

 

Valitettavan monet kuljettavat tonteiltaan keräämänsä lehdet aluetta ympäröiviin Tampereen kaupungin omistamiin metsiin ja se on väärin, sillä kaupungin metsät eivät ole tarkoitettu lehtien kaatopaikoiksi.

 

 

Ryhtiliikettä tarvittaisiin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

S-ryhmän halpuuttamisinto on vakava uhka suomalaiselle elintarviketuotannolle ja jopa maamme hyvinvoinnille

Perjantai 21.9.2018 - -Esko Erkkilä-

En ole ainoa, joka on surullisena seurannut maamme suurimman kaupparyhmän eli S-ryhmän halpuuttamiskampanjaa.

 

Kauas on S-ryhmä irtaantunut juuristaan, jotka sentään ovat olleet eräs suomalaisen yhteiskunnan peruspilareita osuustoimintaliikkeen perustajan Hannes Gebhard´n ajoista alkaen.

 

Viimeisin S-ryhmän toimenpiteistä, jotka horjuttavat uskoa kauppaketjun vastuulliseen toimintaan on se, kun S-ryhmä ostaa broileria erilaisten elintarvikekohujen runtelemasta Brasiliasta.

 

S-ryhmän hankinnoista vastaavan johtajan mukaan Suomesta ei ole löytynyt vastaavaa raaka-ainetta!

 

On itsestään selvää, että Suomesta ei löydykään salmonellalla höystettyä broilerinlihaa ja kun Suomessa elintarviketeollisuuden ja alkutuotannon piirissä toimivien työolotkin ovat kohtuullisessa kunnossa, niin eipä Suomesta löydykään sellaista broilerinlihaa, jota S-ryhmä haluaa myydä!

 

 

S-ryhmän harjoittama halpuuttamisvimma on entistäkin selvemmin kääntynyt kotimaisen elintarviketuotannon halveksimiskampanjaksi.

 

 

-Esko Erkkilä-

"Eniten elämäni houkuttelee Latviassa. Siellä otan inspiraation - iloni. En missään muualla?

Lauantai 8.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Tämän päiväisen juttuni otsikossa oleva toteamus on latvialaisen näyttelijän ja kirjailijan Evald Walterin yhteenveto maallisesta vaelluksestaan.

 

 

”Tapasin” Evald Walterin, toki vain vahanukkena, paroni von von Münchhausenin museossa Latvian Duntessa heinäkuun alussa, kun matkasimme Baltiassa Kyröläismatkamme merkeissä.

 

 

 

 

 

Evald Walters sai elää pitkän elämän, sillä hän syntyi vuonna 1894 ja kuoli satavuotiaana vuonna 1994.

 

 

Walters oli mm. Latvian tiedeakatemian kunniajäsen.

 

 

 

 

 

Latvian tiedeakatemia toimii Riikassa sijaitsevassa Stalinin hampaassa eli yhdessä niistä jokseenkin samanlaisilla piirustuksilla tehdyissä pilvenpiirtäjissä, joista seitsemän sijaitsee Moskovassa, yksi Varsovassa sekä yksi Riikassa.

 

 

Olen matkoillani saanut vierailla Varsovassa ”Stalinin hampaassa”!

 

 

Neuvostoliiton diktaattori Josef Stalin halusi rakentaa ”Stalinin hampaaksi” kutsuttuja korkeita rakennuksia vastapainoksi USA:ssa rakennetuille pilvenpiirtäjille.

 

 

********************

 

 

Evald Walters on tuntematon valtaosalle suomalaisia, mutta Latviassa hänen toimintaansa osataan arvostaa.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Millaisia rehuseoksia valmistetaan käärmeille?"

Keskiviikko 14.3.2018 - -Esko Erkkilä-

Neljäkymmentä ja puoli vuotta kestäneeseen työuraani kuului runsaat parisen vuotta toimia Hämeenlinnassa sijaitsevan OTK:n entisen rehutehtaan maatilarehujen myyntipäällikkönä.

 

 

OTK luopui aikoinaan rehuteollisuudesta ja myi Hämeenlinnassa sijaitsevan rehutehtaansa Alko Oy:n, Lännen Oy:n ja Farmos Oy:n muodostamalla puljulle – työnantajani Raisio osti eräiden välivaiheiden jälkeen koko yrityksen ja minut nimettiin vetämään maatilarehujen myyntiä.

 

 

Kyseessä oli ensimmäinen saneeraustehtäväni ja tehtävän luonteesta johtuen homma oli perin mielenkiintoinen.

 

 

 

************************

 

 

 

Ei liity yrityksen saneeraamiseen, mutta Alfa-Rehu Oy:llä oli OTK:n ajoilta periytynyt tehtävä toimia eläinlääkäriopiskelijoiden kohteena, kun he tutustuivat nykyaikaiseen rehuteollisuuteen.

 

 

Sain parikin kertaa toimia eläinlääkäriopiskelijoiden isäntänä, kun he tutustuivat rehutehtaaseen.

 

 

Opiskelijajoukko koostui pääosin naisopiskelijoista – taisi mukana olla pari miesopiskelijaankin – hyvin kuvaavaa silloisille eläinlääkäriopiskelijoille.

 

 

Me isännät olisimme toivoneet, että vieraamme olisivat olleet kiinnostuneita nautojen, sikojen, siipikarjan ja hevosten ruokinnasta, sillä niille suunniteltuja rehuseoksia valmistimme.

 

 

Katin kontit, vieraamme olivat kiinnostuneita kissojen, koirien, marsujen ja muiden pieneläinten rehuista, joista me taas emme tienneet mitään

 

 

Huippu oli se, kun eräs vieraistamme kysyi vakavalla naamalla, että millaisia rehuseoksia valmistamme käärmeille!

 

 

Silloin piti haroa harmaita hiuksiani ja todeta: 

 

 

Anna meidän kaikki kestää!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viini on Portugalille tärkeä vientituote

Tiistai 27.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Portugalin BKT:sta palvelut muodostavat 75 %, teollisuus 22 % ja maatalous 3 %.

 

 

Maatalous työllistää väestöstä kuudenneksen, mutta sen tuottavuus on heikko.

 

 

Tärkeimmät maatalouden viestituotteet ovat viini ja kalatuotteet.

 

 

Eräs kohteemme agrologimatkallamme oli yritys nimeltään Caves Santa Marta; yritys sijaitsee Santa Marta de Penaguiao´n kylässä.

 

 

 

 

 

Caves Santa Marta on yritysmuodoltaan osuuskunta ja siihen kuuluu 1.850 jäsentä.  Yritys työllistää 69 henkilöä.

 

 

Yritys tuottaa vuodessa viinejä n. 13 miljoonaa litraa, joka edustaa kymmenesosaa Douron alueen viinintuotannosta.

 

 

Caves Santa Marta vie viinejään useisiin maihin, joista voidaan mainita mm.:

 

 

Espanja, Ranska, Belgia, Luxemburg, Andorra, Alankomaat, Sveitsi, Saksa, Yhdysvallat, Kanada, Brasilia, Japani, Kiina, Angola, Unkari, Tsekin tasavalta ja Italia.

 

 

Tutustumiskäynnillämme aloitimme tehdaskierroksen oikeaoppisesti valmiin tavaran varastoista eli viinikellareista ja etenimme valmistuksen vuokaaviossa vastavirtaan eli lopuksi näimme, kuinka viinirypäleitä vastaanotettiin prosessiin.

 

 

 

***************

 

Nukahdin bussissa ennen saapumistamme kohteeseemme ja kaverit tekivät minulle pienen jekun ehkä tahtomattaan ja eivät herättäneet minua.

 

 

Heräsin ja aloin etsimään porukkaamme, mutta se ei ollutkaan helppo tehtävä.

 

 

Kiertelin tyhjissä tuotantotiloissa, mutta ei jälkeäkään porukastamme.

 

 

 

 

 

Vihdoin tapasin erään henkilön, joka olikin yrityksen tuotantopäällikkö ja hän aloitti jäljittämään, että missä etenee ”gruppa Finlandia”!

 

 

 

 

 

No, viinikellareista sitten tavoitin ryhmämme!

 

 

 

 

 

Viinit saavat loppuarominsa suurissa tammisäiliöissä.

 

 

 

 

 

Viinikellareiden jälkeen saimme maistajaisten merkeissä tutustua yrityksen valmistamiin viineihin.

 

 

 

*******************

 

Ja sitten se raaka-ainepuoli, johon tutustuimme viimeiseksi:

 

 

 

 

 

Tapasin jo ”harharetkillä ollessani” näytteenottopisteen, jossa viinirypälekonttiin upotettavalla kairalla selvitettiin kuorman laatutaso.

 

 

 

 

 

Näytteenottopiste muistutti pienoiskoossa sellaista näytteenottopistettä, joka Suomessa on käytössä kaikilla viljanvastaanottopisteillä.

 

 

 

 

Viinirypäleitä tuova auto punnittiin ennen konttien tyhjentämistä ja toisen kerran sen jälkeen, kun rypälekontit oli tyhjennetty vastaanottoaltaaseen. Näin saatiin tietää kilolleen tehtaalle tuotujen viinirypäleitten määrä.

 

 

 

*****************

 

 

 

Kuljetuskontit tyhjennettiin…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…vastaanottoaltaaseen, josta ne pohjakierukan avulla siirrettiin tuotantoprosessiin.

 

 

Hyvin tuttua tekniikkaa viljamaailmasta!

 

 

 

***************

 

 

 

 

 

Oli luonnollista, että tehdasvierailun päätteeksi oli mahdollisuus ostosten tekemiseen tehtaanmyymälästä.

******************************

 

 Oli aika kätellä isäntiämme ja tein sen oikein mielelläni sen tuotatopäällikön kanssa, joka johdatteli minut "eksyneen lampaan" porukkani kanssa yhteyteen!

************************

 

 

 

 

Saimme koko matkamme aikana perin niukasti tietoa siitä, että miten EU tukee portugalilaista viininviljelijää ja vielä vähemmän saimme valaistusta siihen, että millaisia ovat Portugalin valtion kansalliset tukitoimenpiteet maan viininviljelijöille.

 

 

Varmuutta siitä, että tukea tulee EU:sta, saimme mm. tästä plakaatista, jossa kerrotaan Euroopan Unionin maataloutta koskevan ohjaus- ja tukirahaston ”läsnäolosta” tämän yrityksen toimintojen tukemisessa.

 

 

On selvää, että vierailumme kohteena ollut yritys on niin suuri, että sen toimintaa tuetaan kaikin mahdollisin keinoin ja myös se on varmaa, että näiden tukitoimien vaikutus yltää osuuskunnan jokaisen jäsenen viininviljelyksille.

 

 

Sopii hieman ihmetellä sitä salailua, joka selvästi oli vallalla, kun kyselimme EU:n tukitoimista portugalilaisen viininviljelijän hyväksi!

 

 

Kannattaa tiedostaa, että jokaisen nauttimamme viinipullollisen tuottamiseen on käytetty meidän yhteisiä varoja, jos viini on tuotettu EU-maissa!

Valtiollista tukea on luonnollisesti käytetty myös niiden viinien tuottamisessa, jotka on tuotettu EU:n ulkopuolella, mutta myydään meillä Suomessa - niiden tukemiseen käytettyjä rahoja me emme ole maksaneet, mutta tuottajavaltiot ovat maksaneet!

Ilmaisia tai puoli-ilmaisia viinejä tai muitakaan elintarvikkeita ei ole olemassa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Madeiran kasvitieteellisessä puutarhassa on kasveja ympäri maailmaa

Lauantai 30.1.2016 - -Esko Erkkilä-

Madeiran kasvitieteellinen puutarha sijaitsee noin neljän kilometrin päässä Funchal´n keskustasta.

 

 

Puutarha sijaitsee korkealla mäessä ja sen vuoksi siellä vieraillessamme kuljimmekin matkan taksilla. Taksimies ehdotti, että hän odottaa meitä käyntimme ajan ja tuo sen jälkeen takaisin.  Ratkaisumme oli oikea, sillä matkat ja kahden tunnin odottaminen maksoivat neljältä hengeltä yhteensä vain 70 euroa.

 

 

Madeiran saaren mainio sijainti Atlantilla ja sen leuto sää mahdollistavat, että puutarhassa on erinomaiset edellytykset monille eksoottisillekin kasvilajeille.

 

 

 

 

 

 

Puutarhan portugalinkielinen nimi on

 

 

Jardim Botanico da Madeira

 

 

 

 

 

 

Puutarhan nimi on ”kukilla painettuna” myös eräällä tasanteella

 

 

Jardim Botanico

da Madeira

Eng. Rui Vieira

1960 – 2016

 

 

Virallisessa nimessä oleva osuus ”Eng. Rui Vieira” on kunnianosoitus Madeiran kasvitieteellisen puutarhan luojalle ja ensimmäiselle johtajalle insinööri Rui Vieiralle.

 

 

Rui Manuel da Silva Vieira oli maatalousinsinööri (=agronomi) ja poliitikko. Vieira toimi mm. 1990-luvun lopulla useiden EU:n valiokuntien jäsenenä ja varajäsenenä.

 

 

Vieira syntyi Funchalissa vuonna 1926 ja myös kuoli siellä vuonna 2009.

 

 

***************

 

 

Kuvakimaran aluksi pari maisemakuvaa puutarhan rinteiltä kohti Funchalin kaupunkia:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja sitten kuvia kasveista sekä puutarhasta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*************

 

 

 

Harmi, että tämä kuva ei ole äänikuva, sillä puutarhassa sijaitsevan amfiteatterin lammikoissa kurnuttavien sammakoiden häärituaalit eivät nyt tavoita katsojaa!

 

 

 

 

 

 

Useimmat Madeiran rinteet ovat niin jyrkkiä, että esimerkiksi jyrsinten käyttö ei ole mahdollista. Kasvitieteellisessä puutarhassa voidaan hoitotöissä käyttää puutarhajyrsimiä, mutta kuokka on kuitenkin sielläkin tärkein työväline – pitihän sitä kokeilla!

 

 

****************

 

 

Meiltä jäi puutarhassa käymättä Kasvitieteellisen puutarhan ja Monten välillä kulkeva kaapelihissi.

 

 

Kaapelihissiradan pituus on 1.600 metriä ja radan korkeus vaihtelee 10 – 100 metrin välillä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*************

Toinen kohde, joka meiltä jäi puutarhassa käymättä, on eksoottisten lintujen kokoelma – Jardim de Loiros.  Näimme kyllä lintutalon ja kuulimme lintujen äänet, mutta käymättä jäi!

 

 

Puutarhan pääsylipulla olisi päässyt käymään myös lintutalossa.

 

 

 

 

 

 

Kuvakimaran lopuksi puutarhassa lekotellut portugalilainen sisilisko!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Turveala sekä turkistuotanto saavat nyt hengähtää ja kehittää toimintojaan

Sunnuntai 17.5.2015 - -Esko Erkkilä-

Huhtikuun 19. päivänä järjestettyjen eduskuntavaalien tulos oli valtaosalle suomalaisista kokemus, joka pysyy mielessä myönteisenä kokemuksena.

 

 

Olen varma, että erityisesti turvealan toimijat sekä turkistuotannon harjoittajat huoahtivat helpotuksesta, kun vaalitulos varmistui.

 

 

Turvealan ja turkistuotannon helpotus varmistui, kun tietoon tuli, että Vihreät eivät tule mähläilemään hallitustyöskentelyssä vaan siirtyvät oppositioon.

 

 

En tunne turvatuotantoa ja sen kaikkia taustatekijöitä, mutta sen olen oppinut, että Vihreiden harjoittama hiilenmusta energiapolitiikka sai eduskuntavaaleissa tyrmäyksen ja kotimainen turvetuotanto on ala, jolle nyt suodaan kasvun sekä khittymisen mahdollisuudet.

 

 

Ympäristöministeriön yhdistäminen maa- ja metsätalousministeriöön ja niiden yhdessä muodostaman luonnonvaraministeriön perustaminen lopettaa sen kitkan, joka on ollut leimaa-antavaa suomalaiselle eriseuraisuudelle luonnonvarojen hoitamisessa ja hyödyntämisessä.

 

 

Turvealaa paremmin tunnen turkistuotannon, sillä sain tehdä työurani neljästäkymmenestä vuodesta viimeiset viisitoista vuotta tiivistä yhteistyötä suomalaisen turkistuotannon kanssa.

 

 

”Kruununa” turkistuntemukselleni olivat ne kaksi vuotta, jolloin sain olla jäsenenä Suomen suurimman vapailla markkinoilla toimineen turkisrehuvalmistajan hallituksessa.

 

 

Tiedän omakohtaisesti, että turkisalan välittömät positiiviset vaikutukset ulottuvat jokaiseen suomalaiseen ruokapöytään.

 

 

Tämä perustuu sille, että turkisrehuvalmistajat kilpailevat teurastamojen teurasjakeesta ja maksavat siitä teurastamoille niin hyvän hinnan, että teurastamot ja lihanjalostuslaitokset pystyvät myymään lihanjalostustuotteensa päivittäistavaraketjuille merkittävästi edullisemmin, kuin jos turkistaloutta ei olisi olemassa.

 

 

Jos lihanjalousalan teurasjakeet – joita valitettavan usein kutsutaan teurasjätteiksi – jouduttaisiin kuivattamaan lihaluurehujauhoksi ja polttamaan se lämpövoimaloissa, olisivat ”jokapäiväisen” makkaramme hinnat täysin toisella tasolla kuin nykyään.

 

 

Tervehdin tyytyväisyydellä yhdessä turvetuotannon ja turkisalan kanssa eduskuntavaalitulosta sekä vaalitulosta seuranneita hallitusneuvotteluja, sillä nyt turvealan ja turkistuotannon kehittäminen on mahdollista ja suomalaisten hyvinvointi siltä osin turvattu.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Marketeissa myytävät halvat puolalaiset omenat ovat meidän maksamiamme!

Lauantai 22.11.2014 - -Esko Erkkilä-

Suomessa käydään parhaillaan keskustelua siitä, että Stubb, Orpo, Katainen ja Sarvamaa eivät pystyneet hankkimaan Suomelle korvausta maamme maitomarkkinoille Venäjän vientiboikotin vuoksi syntyneestä tukalasta tilanteesta.

 

Venäjän vientiboikotin vaikutukset näkyvät näinä päivinä markettien hedelmätarjonnassa, kun puolalaista omenaa tarjotaan lähes ilmaiseksi.

 

 

 

 

 

Sydäntä särki, kun eilen jouduin käskystä ostamaan Tampereen Koivistonkylän Prismasta puolalaisia omenoita.

 

Puolalaisten omenoiden laatu oli kohdallaan ja kun niiden hinta oli 0,45 €/kilo, niin henkilökohtaisesta vinkkelistä ostos oli kannattava.

 

 

 

 

 

 

Neljänkymmenenviiden sentin kilohinta merkitsee, että sillä hinnalla omenoita ei kukaan kannattavasti pysty toimittamaan.

 

Hinnassa on mukana arvonlisäveroa 14 % eli omenoiden arvonlisäveroton hinta on 39,47 euroa per kilo.

 

Kun verottomasta hinnasta huomioidaan S-ryhmän katevaatimus, joka lienee tasoa 15 – 20 euroa kiloa kohti, niin verottomaksi hinnaksi Prisman Koivistonkylän myymälässä muodostuu n. 0,25 €/kilo!

 

Jokainen ymmärtää, että kahdellakymmenellä viidellä sentillä kukaan ei pysty tuottamaan edes Puolassa omenoita, pakkaamaan ne kuljetusta varten ja kuljettamaan Puolasta Suomeen.

 

Selitys puolalaisten omenoiden superhalvalle hinnalle on se, että Puola on muiden keskisen Euroopan ja eteläisen Euroopan maiden tavoin saanut EU:lta tukea hedelmänviljelylleen sillä perusteella, että Venäjän vientikielto kohtelee rankalla kädellä puolalaista omenanviljelijää.

 

EU:lla on siis varaa tukea Venäjän viestikiellon vuoksi mm. puolalaisia omenanviljelijöitä, mutta suomalaiset kokoomuspäättäjät eivät ole pystyneet neuvottelemaan samanlaista tukea maamme vaikeuksiin joutuneelle maitosektorille!

 

Kuka vielä ihmettelee, että suomalaisten luottamus Kokoomukseen on valahtanut 17,4 %:n tasolle?

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt tarvittaisiin taas kerran Sirkka-Liisa Anttilaa!

Torstai 20.11.2014 - -Esko Erkkilä-

Suomi sai kylmää kyytiä EU:ssa, kun Euroopan komissio myönsi 28 miljoonan euron tuen Baltian maiden maidontuottajille, jotka ovat kärsineet Venäjän asettaman tuontikiellon aiheuttamista tappioista, mutta jätti Suomen tuen ulkopuolelle!

 

Suomalaisten syyttävä sormi osoittaa nyt aiheellisesti pääministeri Alexander Stubb´a, maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpoa, ”superkomissaari” Jyrki Kataista ja maatalousmepiksi itseään kutsuvaa Petri Sarvamaata.

 

Kokoomusnelikko on toiminut taitamattomasti ja suomalaisten edut sivuuttaen.

************

 

Olen monta kertaa tuonut esille, että kokoomuslaisten maa- ja metsätalousministerien aikana on tullut monta kertaa mieleen Sirkka-Liisa Anttilan toiminta Suomen puolestapuhujana.

Olen kuullut Sirkka-Liisa Anttilan itse kertovan ensimmäisestä vaalimainoksestaan, joka kuului näin:

Rinnanmitan poikia edellä!

Jälleen kerran se lausahdus on totisinta totta.

 

Sirkka-Liisa osasi aina luoda hyvät henkilökohtaiset suhteet maatalousasioista vastaavaan komissaariin – Petteri Orpo ei varmaankaan ole edes yrittänyt sitä tehdä.

***********

 

Suomen jääminen tukien ulkopuolelle aiheuttaa suuria ongelmia koko maidonjalostusketjussa. Suurimmat ongelmat ovat alkutuotannossa, mutta ongelmilla on vakavat vaikutukset koko maidonjalostusketjun toimivuudelle.

 

Komissio perustelee päätöstään sillä, että virallisissa tilastoissa Suomessa maidon tuottajahintataso ei ole romahtanut siten kuin Baltian maissa.

 

Eivätkö Petteri Orpo, Jyrki Katainen ja Petri Sarvamaa osanneet kertoa syytä tähän maatalouskomissaari Phil Hoganille?

Miksi pääministeri Stubb vain twiittailee?

 

Kokoomuslaiset saivat eilisen aikana täyslaidallisen siitä, että eivät ole välittäneet piiruakaan suomalaisen maatalouden, suomalaisen kotieläintalouden ja maidonjalostusketjun toimeentulosta.

 

Stubb kärjessä Kokoomus on tehnyt kaikkensa Venäjän eristämiseksi ja maitotaloustuotteiden vientikielto Venäjälle on yksi seuraus tästä politiikasta.

 

Orpolla ja Kataisella ei ole edellytyksiä, ei taitoa ja ei ilmeisesti myöskään halua puolustaa suomalaista elintarviketuotantoa ja maidontuottajien sekä kuluttajien asemaa.

 

Eilinen palaute on Kokoomuksen kannalta murskaavaa ja ihme olisi, jos Kokoomus ei nyt yrittäisi tehdä asian korjaamiseksi jotain.

Eilen Kokoomuksen nettisivuilla Petri Sarvamaa jo puhui Joulupukista ja sen ehkä tuomista avuista suomalaiselle maidontuotannolle.

Ei tässä Joulupukkia ja maidon tuottajahintojen alenemista olisi tarvinnut odotella, jos kokoomuspäättäjillä olisi ollut edes alkeellisinta tuntemusta Suomen maidonjalostusketjun toiminnasta - maidonjalostuksessa tuottajaosuuskunnat ovat viimeiseen saakka varjelleet maidon tuottajahinnan alentamista.

Voi kun myös Stubb, Orpo, Katainen ja Sarvamaa olisivat ymmärtäneet tämän ilman tukiopetusta! 

 

Odotamme Stubb´n ryhtyvän puolustamaan suomalaista elintarviketuotantoa ja suomalaisia!

 

 

-Esko Erkkilä- 

Virolaiset ovat ylpeitä, että maa kuuluu Natoon

Sunnuntai 14.9.2014 - -Esko Erkkilä-

Olin Tallinnassa elokuun kahtena viimeisenä päivänä ja koin siellä paljon mielenkiintoista.

 

Ensimmäisenä päivänä eli lauantaina en osallistunut matkaan Ylemisten kauppakeskukseen ja toisena päivänä jäin pois Rocca al Mareen suuntautuneelta ostosmatkalta. Molemmat ratkaisuni olivat oikeita.

 

Liikuin varhain sunnuntai-aamuna Toompean mäellä ja tulin sieltä alas Viron Miehitysmuseon sekä kontra-amiraali Johan Pitkan patsaan kautta takaisin hotellille.

 

Matkalla tuli vastaan yksittäin ja muutaman miehen ryhmissä varttuneessa 65 – 75 vuoden iässä olevia veteraaneja, joilla oli päässään sininen ”verikauha”.

 

Lakki tosiaan muistutti Suomen Puolustusvoimien käytössä olevaa lakkia – verikauhaa – mutta siinä oli kokardina minulle kaukaa katsottuna outo merkki.

 

Tervehdin kahden veteraanin ”partiota” ja kysyin suomeksi, että mikä lakki tuo on?

 

Veteraaneista toinen otti lakkinsa pois päästään ja näytti ylpeänä siinä olevaa kokardia – Naton tunnusmerkkihän se oli!

 

”Se on Nato”, totesi veteraani ylpeänä minulle!

 

Harmittelen, että en pyytänyt lupaa saada valokuvata ”Nato-veteraaneja”!

 

 

***********

 

 

Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman vierailu Virossa keskiviikkona 3.9.2014 lisäsi varmasti näidenkin veteraanien ylpeydentunnetta siitä, että Viro kuuluu Natoon!

 

 

-Esko Erkkilä-

Lippu salkoon ja uurnille!

Sunnuntai 25.5.2014 - -Esko Erkkilä-

On kansalaisvelvollisuus käydä tänään äänestämässä Europarlamenttivaaleissa.

 

Hämmästyttävää, että miten heikoksi ennustetaan äänestysaktiivisuuden jäävän, sillä veikataan, että äänestysprosentti jäisi 40 prosentin tuntumaan!

 

Emme saa tyytyä noin alhaiseen äänestysprosenttiin.

 

Tänään järjestettävissä vaaleissa on suuret asiat kyseessä ja ne asiat koskettavat jokaista suomalaista.

 

Nyt ratkaistaan paitsi koko EU:n kehityksen suunta myös se, että millaisia edustajia Suomesta valitaan valvomaan elintärkeitä kansallisia etujamme.

 

Tänään valitaan Suomen puolestapuhujat!

 

Tänään luodaan ne linjat, joilla Suomea kuunnellaan ja Suomi huomioidaan Euroopassa seuraavat viisi vuotta.

 

Ruoka koskettaa jokaista meitä. Jo yksistään se on syy mennä tänään vaaliuurnille, sillä ruokaturvallisuuden linjaratkaisut tehdään Europarlamentissa.

 

Onko suomalaisilla halua edistää Alexander Stubb´n linjaa, että ruuan alkuperämerkintöjä ei tarvittaisi?

 

Ei ole!

 

Haluavatko suomalaiset, että kotimaista ruuantuotantoa ei tarvita, kuten kokoomuslaisten päättäjien menettely 141-kysymyksessä merkitsisi?

 

Emme halua!

 

 

 

Kokoomuksen hampaaton ja komissiota nöyristelevä kumartelu 141-asiassa merkitsisivät, että ruuantuotantoketjussa kolmesataatuhatta suomalaista jäisi ilman työtä. Onko meillä varaa siihen?

 

Meillä ei ole siihen varaa!

 

*******************

 

 

Jokainen suomalainen on tänään päättäjän paikalla!

 

Käy tänään äänestämässä ja muista, että ehdokasnumerot 192 – 211 puolustavat Suomea Euroopan Parlamentissa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomalaisministeriä tarvitaan vasta sitten, kun EU sanoo EI!

Sunnuntai 18.5.2014 - -Esko Erkkilä-

Tämän jutun otsikkoa on hieman fiksattu sen alkuperäisestä muodosta, jonka lausui eräs kokenut myyntimies jo paljon aikaa sitten – sain olla tuon menestyneen myyntimiehen esimiehenä.

 

Alkuperäinen muoto kuuluu jotenkin siihen suuntaan, että...

...yrityksen myyntimiestä tarvitaan vasta sitten, kun asiakas aikoo ostaa kilpailijan tuotetta.

 

Vanha ja edelleen ajankohtainen viisaus tuli mieleeni, kun olen viime päivinä seurannut Keskustan Olli Rehn´n ja puheenjohtaja Juha Sipilän käynnistämää keskustelua Kokoomuksen luokattomasta menettelystä puolustaa Suomen etuja EU:n maatalouspolitiikassa.

 

Kokoomus luovutti ilman pienintäkään taistelua ne asemat, jotka Suomi sai ns. 141-pykälän muodossa EU-liittymisneuvotteluissa ja joita erityisesti keskustalainen maa- ja metsätalousministeri on pystynyt puolustamaan aina siihen saakka, kunnes kokoomuksen Jari Koskisesta tuli maa- ja metsätalousministeri.

 

141-tuki ja sen onnistuneet jatkoneuvottelut ovat olleet niin suuri kysymys, että niiden loppuunsaattamisessa on aina tarvittu Suomen pääministerin roolia.

 

Nyt kokoomus luovutti maamme alkutuotannolle, elintarviketeollisuudelle ja ennen kaikkea suomalaiselle kuluttajalle elintärkeässä kysymyksessä taistelun ilman, että pääministeri Katainen olisi korvaansa lotkauttanut tässä asiassa!

 

On hyvä, että komission varapuheenjohtaja, Keskustan eurovaaliehdokas Olli Rehn otti asian esille ja on hyvä, että samoin teki myös Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä.

 

Huvittaa – jos vakava asia nyt voi ketään huvittaa – kun kokoomuksen kyläpoliitikot ovat kilvan yhdessä pääministeri Kataisen kanssa ryhtyneet puolustelemaan kokoomuksen heikkoa toimintaa 141-neuvotteluissa.

 

Kyläpoliitikot ja Katainen perustelevat, että muka mitään ei ollut tehtävissä!

 

Näin se on ollut aina, mutta Keskustan kuluttajia, elintarviketeollisuutta ja alkutuotantoa puolustava toiminta on aina tähän mennessä tuottanut tulosta – nyt kokoomus luovutti 141-neuvotteluissa ilman taistelua.

 

 

***********

 

 

Keskustan eurovaaliehdokas Timo Kaunisto osui naulan kantaan, kun hän totesi eilen eli 17.5.2014 Uuden Suomen blogikirjoitustaan kommentoidessaan näin:

 

 

”Jos tarkoitus on lopettaa ruuan tuotanto ja siihen liittyvät 300.000 elintarvikeketjun työpaikkaa Suomesta niin sanotaan se sitten suoraan, ei kannata kiemurrella”

 

Uskaltaako kokoomus tunnustaa aikeensa suoraan ja kiemurtelematta?

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaikkea ei pidä uskoa, mitä kuulee

Perjantai 16.5.2014 - -Esko Erkkilä-

Sain huhtikuun alussa osallistua matkalle, jossa perehdyttiin Puolan maatalouteen ja paikallisoppaamme kun oli Puolan erään maidontuotantorodun edustaja, niin perehdyimme erityisesti Puolan maidontuotantoon.

 

 

 

 

 

Oppaamme – Wojciech Rasinski – toimii lisenssin omaavana oppaana maatalousturisteille ja varsinaiselta toimeltaan hän on Puolan karjankasvattajien ja maidontuottajien liiton päällikkö.

 

 

 

 

 

Rasinski piti meille perusteellisen esitelmän Puolan maidontuotannosta ja totesi siinä mm. sen, että Puola on EU:n maidontuotannossa maiden välisessä järjestyksessä neljäs Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian jälkeen.

 

Rasinskin mukaan Puola tuottaa EU:n maitomäärästä 8,9 %.

 

 

 

Tarkistin Rasinskin kertomat tiedot 29.4.2014 ilmestyneestä EU:n maitomääriä kertovasta tilastosta ja sain hieman toisenlaista tietoa.

 

Tarkastelemani tilastot koskivat tosin vain yhtä kuukautta eli helmikuuta tänä vuonna ja ne kertoivat EU-jäsenmaiden maidontuotantovolyymin olleen silloin seuraavanlaisen:

 

• Saksa 2.429.000 tonnia
• Ranska 2.095.000 tonnia
• Iso-Britannia 1.122 tonnia
• Hollanti 979.000 tonnia
• Italia 790.000 tonnia
• Puola 779.000 tonnia

 

Suomen maidontuotantovolyymi oli viime helmikuussa 185.000 tonnia.

 

EU-maissa maitoa tuotettiin helmikuussa 2014 yhteensä 11.209.000 tonnia.

 

 

Luvut merkitsevät, että helmikuussa Puolassa tuotettiin 6,9 % koko EU:ssa tuotetusta maitovolyymistä ja Suomen maidontuotanto oli samana kuukautena 1,7 % EU:n kokonaisvolyymistä.

 

Maidontuotantovolyymit vaihtelevat kuukausittain ja en suinkaan luo varjoa herra Rasinskin meille esittämiin lukuihin, mutta on kuitenkin tärkeätä, että osaamme hahmottaa suuret linjat myös maidontuotannossa.

 

Kiitän herra Rasinskia, sillä hänen Puolan maidontuotantovolyymistä esittämänsä luvut saivat minut paneutumaan asioihin tarkemmin ja nyt tiedän entistä enemmän maidontuotannosta Euroopan Unionissa!

 

 

-Esko Erkkilä-