Albertvillen talviolympialaisten kaksinkertainen kultamitalimies Toni Nieminen toi vilumpiatulen Ansomäen kentälle

Maanantai 20.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan Yrittäjät ry järjesti Viljakkalassa Ansomäen kentällä lauantaina 18.8.2012 ensimmäiset (1.) perinteiset Vilumpialaiset.

 

Viljakkalan perinteisiin Vilumpialaisiin (jo näin ensimmäiselläkin kerralla) kuului, että vilumpiatuli tuotiin kentälle raikuvien suosionosoitusten saattelemana.

 

 

 

Vilumpiatulen Ansomäen kentälle toi Viljakkalan oma poika eli Karhella asuva Albertvillen talvikisojen kaksinkertainen kultamitalimies Toni Nieminen.

Nieminen on perheineen asunut Viljakkalan Karhella yli neljä vuotta ja hän kertoi, että he ovat viihtyneet Viljakkalassa hyvin.

Toni Nieminen toimii nykyisin ravivalmentajana ja hänellä on Karhella 15 hevosen ravitalli.

 

 

 

Vilumpialaiset avasi Kansainvälisen Vilumpiakomitean puheenjohtaja Teuvo Hakanen. Hakanen toimii myös Viljakkalan Yrittäjät ry:n puheenjohtajana.

Hakanen oli tyytyväinen Viljakkalan yrittäjien yhteistoimintaan. Yhteistoiminta on pienen pitäjän raameissa mittavaa, sillä esim. Vilumpialaisille taloudellista tukea antaneiden viljakkalalaisyritysten luettelo oli pitkä.

Oli mukava kuulla, että Viljakkalan Yrittäjät ry:n jäseninä on mm. kotieläintaloutta harjoittavia tiloja – ainakin Oinon Kanala vilahti jäsenyritysten luettelossa!

 

 

 

Vilumpialaiset järjestänyt Viljakkalan Yrittäjät ry oli haastanut Ylöjärven Yrityspalvelun sekä Ylöjärven Yrittäjät hauskaan haastekisaan, jossa kisailtiin nelihenkisin joukkuein ”sanomalehtikävelyssä” ja ilmapallojen puhaltamisessa sekä niiden puhkaisemisessa istumalla.

Kisa oli erittäin tiukka ja se päätyi haastajan niukkaan voittoon. Ylöjärven Yrityspalvelun joukkue kehitti hirmuisen loppukirin, mutta maaliviiva pelasti voiton Viljakkalan Yrittäjille.

 

****

Vilumpialaisten lajina oli todella nykyaikainen 5-ottelu, sillä siinä osalajeina olivat kuulan työntely, pituushyppely, ämpäriin heittely, minimaalisen keihään heittely sekä…

 

 

…moukarin vyöryttely.

 

 

 

Moukarin vyöryttelyssä tavoite oli saada kolme metallikuulaa pysähtymään n. kymmenen metrin etäisyydellä sijainneiden vilumpiarenkaiden sisään.

 

 

 

Olympiavoittaja Toni Nieminen toimi Vilumpialaisten kisajuontajana.

Tässä kuitenkin ”äänessä” kakkosjuontajana toiminut Dj Hakkis!

 

 

Vilumpialaiskutsussa todettiin, että paras ja innovatiivisin urheiluasu palkitaan.

 

 

 

Jouduin lähtemään kisoista ennen palkintojenjakoa, mutta uskon, että Pierre Volttilähtö-Perperiksi itsensä minulle esitellyt kilpailija sai parhaan ja innovatiivisimman urheiluasun sarjassa ykköspalkinnon.

Täytyy erikseen mainta, että Pierre varmisti nimensä oikeinkirjoitusasun, joten nimi yllä on täysin oikein!

Pierre on tässä vaimonsa pitelemän päivänvarjon suojassa keskittymässä kilpailuihin. Pierren aistikkaaseen asuun kuulunut berberi on tässä aidan laidalla.

 

 

 

Myös lehdistö oli kiinnostunut Pierre Volttilähtö-Perperin kisatunnelmista.

 

 

 

 

Viljakkalan omien Vilumpialaisten pokaalipöytä oli komea ja varmasti pokaalit päätyivät kisoissa ansioituneille!

 

 

On mielestäni hienoa ja osoittaa oikeata yrityshenkeä, että kuntaliitoksen kokeneen Viljakkalan yrittäjät haluavat jatkaa itsenäisenä. Vilumpialaisten järjestäminen on osoitus Viljakkalan Yrittäjät ry:n vireästä toiminnasta.

 

Toivottelen Viljakkalan Yrittäjät ry:n jäsenyrityksille hyvää tuloskuntoa ja menestystä yhäti kiristyvässä kilpailussa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Totuus alkaa paljastua - Sulkavuoreen rakennettavan jätevesien keskuspuhdistamon rakennusvaihe tulisi raunioittamaan Koivistonkylän omakotitalojen lisäksi kerrostaloja runsaasti ja julkisista rakennuksista ainakin Hatanpään koulun sekä Hatanpään lukion

Lauantai 18.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Pirkanmaan keskuspuhdistamon kolmas YVA antaa arvokasta tietoa, sillä siinä suunnitelman sinänsä perin vajavaisesta aineistosta paljastuu monia hanketta koskevia tietoja, jotka ovat merkittäviä koko hankkeen torppaamiselle.

 

Kiitän YVA-suunnitelmaa mm. siitä, että nyt ensimmäisen kerran koko hankkeen aikana annetaan edes jonkinmoista tietoa rakennusvaiheen aiheuttamista ongelmista.

Jokainen YVA-suunnitelma maksaa Tampereen Vedelle ja sitä kautta tamperelaisille veronmaksajille miljoona euroa ja koska nyt on kyse kolmannesta keskuspuhdistamon YVA:sta, niin me tamperelaiset veronmaksajat tulemme maksamaan keskuspuhdistamon YVI: sta peräti 3,0 MEUR!

 

Tähän saakka on ollut yleisesti tiedossa, että Sulkavuoreen suunnitellun keskuspuhdistamon rakennusvaiheessa raunioituisi joitakin kymmeniä omakotitaloja Sulkavuoren läheisyydessä Tampereen Koivistonkylässä ja Nirvassa.

 

Nyt julkaistussa YVA-aineistossa tulee selkeästi esille, että Viinikanlahdesta Sulkavuoreen louhittavan jäteveden siirtotunnelin ja Sulkavuoresta Viinikanlahteen louhittavan purkutunnelin louhintatyöt tulisivat raunioittamaan laajalti omakotitaloja, kerrostaloja sekä julkisia rakennuksia ainakin Koivistonkylässä, Taatalassa, Rautaharkossa, Hatanpäällä ja Vihilahdessa.

 

Miten Tampereen kaupunki aikoo korvata raunioituneille omakotitaloille, kerrostaloasuntojen omistajille ja sitä kautta niiden vuokralaisille louhintatöiden aiheuttamat vahingot?

 

Minä tiedän vastuksen ja se on:

 

Ei mitenkään.

 

Muutama kuva YVA-suunnitelmaan liittyvästä aineistosta vahvistaa edellä sanomani:

 

 

YVA-suunnitelman havainnekuvassa  esitetään punaisella alue, jolla tunneleiden räjäytystöiden tärinävaikutus ylittää 5 mm/sekunnissa. Sen ulkopuolella tärinävaikutus ylittää sinisellä merkityllä alueella 2 mm/sekunnissa.

 

Voin Ikea-räjäytysten kokemusten perusteella vakuuttaa, että kahden millimetrin sekunnissa oleva heilahdusnopeus merkitsee ruokailuvälinekaapissa ”uutta järjestystä” ja melkoista kilinää. Omien kokemusteni perusteella se merkitsee myös omakotitalon tiiliverhouksien vaurioitumista. Samaan tulokseen tapauksessamme tuli myös Tampereen kaupunki, sillä saimme tärinävaurioiden vuoksi kuudensadan (600,00) euron suuruisen korvauksen!

 

 

 

Tästä havainnekuvasta selviää, että Hatanpään koulu ja Hatanpään lukio tulevat olemaan louhintatyöongelmien keskipisteessä, sillä jätevesien siirtotunneli ja ”puhdistettujen” jätevesien purkutunneli tultaisiin louhimaan täsmälleen näiden oppilaitosten alitse!

 

On varmaa, että koulujen rakenteisiin tulisi kohdistumaan sellaisia tärinävaikutuksia, että koulujen rakenteet tulisivat vaurioitumaan. Herää kysymys, että voitaisiinko opetusta turvallisin mielin jatkaa Hatanpään koululla ja Hatanpään lukiossa? Uskaltavatko vanhemmat lähettää koulukkaansa kouluun, joka on joka hetki sortumisvaarassa?

 

Kiitän Tampereen Veden tähän hankkeen kolmanteen YVA-suunnitelmaan liittyvästä aineistosta, sillä nyt alamme päästä asian ytimeen.

 

Kolmas YVA-suunnitelma merkitsee kolmannen miljoonan euron maksamista tamperelaisten rahakukkarosta, mutta siitä huolimatta se on kuitenkin paikallaan, sillä vasta nyt alkaa paljastumaan Sulkavuori-hankeen mielettömyys.

 

Toivon, että Tampereen nykyiset päättäjät, syksyn kaupunginvaltuustoehdokkaat, Tampereen Veden virkahenkilöt sekä Koivistonkylän, Taatalan, Hatanpään, Rantaperkiön ja Vihilahden asukkaat seuraavat blogipalstaani, sillä jatkan tällä palstalla Sulkavuoreen suunnitellun keskuspuhdistamon asioiden käsittelyä myös lähipäivinä.

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkala on enemmän kuin kylä

Torstai 16.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Ekokumppanit Oy on ”yritys”, jonka omistavat Tampereen kaupunki liikelaitoksineen yhdessä Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n kanssa. Yhtiön kolmantena omistajana on vuoden 2009 alusta ollut Tampereen Sähkölaitos Oy. Ekokumppanit Oy tuottaa tiedotus-, neuvonta-, koulutus- ja asiantuntijapalveluja, joilla edistetään kestävän kehityksen mukaista elämäntapaa ja yritystoimintaa.  

Olen muutaman kerran käynyt Ekokumppanit Oy:n Ekokumppani Klubi ry:n järjestämissä tilaisuuksissa. Viimeksi ”törmäsin” Ekokumppaneihin Hämeenpuiston Ystävien ja Tampereen kaupungin järjestämässä Puistofiestassa Hämeenpuistossa sunnuntaina 12.8.2012.

Ekokumppanit Oy oli muodostanut näyttelyosastonsa ”Ystäväkylä” –teeman varaan.

Osastolla tutustuttiin Pirkanmaahan ja sen tarjontaan leikkimielisesti kisaillen.

 

 

 

Kisa tapahtui siten, että esittelijän tarjoamasta korista poimittiin kortti, johon oli kirjoitettu jonkin pirkanmaalaisen kylän nimi. Kylä piti osata laittaa oikealle paikalleen Pirkanmaan kartalle. Kartaan oli merkitty kuntarajat, suurimmat tiet suuntaa-antavasti sekä vesistöt, mutta muuta vihjettä kartalta ei kunnannimen lisäksi saanut.

 

Osallistuin kisaan ja sain tehtäväkseni laittaa Mahnalan kylän nimikyltti oikealle paikalle.

 

Tehtävä oli helppo, sillä osasin vaivattomasti asettaa Mahnalan nimikyltin kohdalleen. Nyt jälkeenpäin ajattelen, että olisin voinut vallan hyvin saivarrella ja sijoittaa Mahnalan nimikyltti mökkinaapuriini, sillä myös Lavajärvellä Majajärven rannalla on Mahnalan kylään kuuluvia alueita!

 

Harmittelen, että Ekokumppanit Oy:n kyläkisassa Viljakkala oli rinnastettu tavalliseen kylään.

 

Mielestäni niin ei ole, vaan kysyjät olivat tavoitelleet Viljakkalan kirkonkylää.

 

Ylöjärveen taannoin tapahtuneen kuntaliitoksen myötä viljakkalalaiset ovat mm. Ekokumppanit Oy:n mielestä menettäneet Viljakkalan kirkonkylän ja saaneet tilalle Viljakkalan kylän!

 

En hyväksy menettelyä, vaan haluan ylläpitää Viljakkalan kirkonkylästä edelleen nimeä ”Viljakkalan kirkonkylä”.

 

Kisasta vielä sen verran, että oikeaan osuneen Mahnala-nimen sijoittamisesta sain valita palkinnon tarjolla olleista palkinnoista.

 

Valitsin palkinnokseni Suojärven Suklaatilan 80 grammaa painavan ”Mustikka valkosuklaan”.

Palkinnon nauttiminen oli todellinen juhlahetki!

 

 

-Esko Erkkilä-

Juhani Wellamon keihäs lensi Viljakkalan kanttorilan seinään saakka?

Tiistai 14.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyrön Heiskalla on meneillään Kirsti ja Matilda Löytyn taidenäyttely, jonka teemana on ”Näin sen näimme”.

 

Poikkesin Matilda Löytyn ja hänen isoäitinsä näyttelyssä Heiskan vintillä perjantaina 10.8.2012.

 

 

Matilda Löytty oli paikalla ja sain hänen luvallaan ottaa kuvan taiteilijasta sekä hänen vuosina 2011…2012  sekatekniikalla maalaamastaan öljyvärityöstä ”Sinne”.

Löytty asui nuoruudessaan Namibiassa vuosien 1998 ja 2007 välisenä aikana.

Matilda Löytty toteaa Uusimaa-lehdessä julkaistussa haastattelussa itsestään mm. näin:

– Koska olen nuori opiskeleva taiteilija, koen, ettei minulle ole vielä kehittynyt yhtä hallitsevaa tyylisuuntaa. Kokeilen mielelläni uusia tekniikoita, ja uskon, että opiskeluaikani tarjoaa tähän vielä paljon mahdollisuuksia.

– Töissäni voi kuitenkin havaita tiettyjä yhtäläisyyksiä. Namibiassa viettämäni vuodet ovat jättäneet jälkensä ja taide on kanavoitunut minulle tärkeäksi tavaksi prosessoida kokemaani kulttuurien vaihdosta. Työni ovat henkilökohtaisia nuoren ihmisen ajatuksia, sellaisia, joita on joskus jopa mahdoton pukea sanoiksi.

Toivottelen Matilda Löytylle jatkuvaa menestystä kuvaamataiteen saralla! 

Kirsti Löytty on julistustyöntekijä, kirjailija sekä kuvataiteilija. Hän ei ollut paikalla, mutta yksi Kirsti Löytyn maalaus kiinnosti minua erityisesti.

 

 

Kyse on Kirsti Löytyn tänä vuonna valmistuneesta pastellityöstä ”Viljakkalan kanttorila”.

 

Teoksen selitystekstin mukaan kanttorila toimi kanttori Matti Wilhelm Poussan perheen kotina 1865 – 1918.  Erillinen selitys teoksen vierellä kertoi, että kuvassa näkyvä päärakennus on purettu v. 2009.

 

Kiinnostuin teoksesta sen vuoksi, että en osannut paikantaa kuvan rakennusta vaikka minun pitäisi se viljakkalalaisena pystyä tekemään.

 

Lupasin Matilda Löytylle ja hänen äidilleen, että selvittelen rakennuksen paikan sekä mahdollisesti muutakin rakennukseen liittyvää.

 

Tiesin, että Oskari Ahrikkala ja Antti Hietaniemi varmaan osaavat kertoa rakennuksesta lisää ja osuin oikeaan.

 

Molemmat vahvat Viljakkalan kotiseututietäjät paikansivat Viljakkalan vanhan kanttorilan entisen Viljakkalan Maamiesseurantalon naapuriin. Maamiesseurantalon nykyinen nimi on Viljakkalan Seurojentalo.

 

Oskari Ahrikkala tiesi, että Maamiesseurantalon kentällä pidettyjen yleisurheilukilpailujen yhteydessä eräs heittäjä heitti sellaisen heiton, että keihäs lensi kanttorilan seinään saakka.

 

Antti Hietaniemi tunsi myös tapauksen ja kertoi, että heittäjä oli Juhani Wellamo.

Hietaniemi kertoi, että Maamiesseurantalon kentällä keihäänheiton heittosuunta oli kohti Viljakkalan pappilaa eli sen tiedon perusteella Kirsti Löytyn maalaama kanttorila on sijainnut Maamiesseurantalon ja Viljakkalan pappilan välissä.

 

Juhani Vellamo (aikaisemmin Wellamo) oli jämijärveläissyntyinen painonnostaja, joka osallistui Lontoon olympialaisiin 1948 ja sijoittui sarjassa 82,5 kiloa seitsemänneksi. Helsingin Olympialaisissa 1952 Wellamo epäonnistui saman sarjan punnerruksessa ja jäi ilman tulosta.

 

Wellamo sai painonnoston lisäksi useita mitaleita SM-kisojen yleisurheilussa, joten Viljakkalassa kanttorilan seinään keihäällä heitetty heitto oli hänelle ilmeisesti normaalitasoinen.

Wellamo sai painonnostossa yhden MM-mitalin ja useita mitaleja EM-kisoissa sekä Pohjoismaiden mestaruuskisoissa - SM-mitaleja hänelle kertyi painonnostossa useita.

Painonnoston ja yleisurheilun lisäksi Wellamo oli voittamassa Suomen pesäpallomestaruutta vuonna 1942 Valtion lentokonetehtaan joukkueessa!

Wellamon esiintyminen ja hänen Viljakkalan Maamiesseurantalolla heittämänsä keihästulos ajoittunee 1940-luvulle. Ainakin se on tapahtunut ennen Ansomäkeen rakennetun Viljakkalan urheilukentän rakentamista, sillä tuskinpa Maamiesseurantalolla järjestettiin keihäänheittokilpailuja Ansomäen kentän valmistumisen jälkeen.

Jos tämän jutun lukijat tietävät enemmän Viljakkalan vanhasta kanttorilasta, sen tarkasta sijainnista sekä kanttorilan seinään kantaneesta keihäänkaaresta, toivon että tiedot lisätään vaikkapa tämän jutun kommentteihin!

Se olisi viljakkalalaisen kulttuurin säilyttämistä parhaimmillaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pirkanmaan kylätoimintakeskus Heiska Hämeenkyrössä ja lähiruoka - mainiosti yhteensopiva pari!

Sunnuntai 12.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Aamulehti, Ahlmanin ammattilaitos ja Parasta Pöytään Pirkanmaalta lähiruokahanke järjestivät Pirkanmaan kylätoimintakeskus Heiskalla Hämeenkyrössä Läheltä hyvää –tapahtuman 10.8.2012. Tapahtuman teemana oli tulla nauttimaan lähialueen antimista!

 

Osallistuin vaimoni kanssa kiireisistä puutarhatöistä huolimatta mielenkiintoiseen tapahtumaan.

 

Tilaisuuden juontajana toimi Aimo Kokkola Pälkäneen Laitikkalasta. Tunnen Kokkolan tilan vankkana sikatilana takavuosilta, mutta nykyisin Aimo-isäntä taitaa olla luopunut sikataloudesta.

 

Kokkolan ohella Läheltä hyvää –tapahtumassa esiintyi kukkaistyttö Ulla Valanto.

 

Kukkaistytön valinnan vuodeksi 2012 on tehnyt raati, johon kuuluivat Tampereen Anttilan tavaratalojohtaja ja Tampere Tunnetuksi ry:n hallituksen jäsen Maarit Kurtén, Tampere Tunnetuksi ry:n hallituksen puheenjohtaja Mirko Lännenpää, Moron tuottaja Jari Mylläri sekä Kukkaistyttö 2011 Tuuli Kuusipalo.

 

 

 

 

Heiskan Läheltä hyvää –tapahtuman luonne oli, että tuottajat olivat pystyttäneet myyntikojuja, joista oli ostettavissa kaikenlaista lähellä tuotettua.

Tapahtumakentän keskellä oli penkkejä ja pöytiä, joiden äärellä pystyi tapaamaan tuttuja sekä nauttimaan tarjolla olleita tuotteita.

 

 

 

 

Heiska ry:n hallituksen jäsen Kauno Perkiömäki (oikealla) koppasi kukkaistyttö Ulla Valannon kainaloonsa ja kukkaistytön vierellä myhäili Hämeenkyrön kunnanjohtaja Antero Alenius sekä Heiska ry:n puuhamies Jarmo Puntalo.

 

 

 

Myös Hämeenkyrön kunnanvaltuuston puheenjohtaja Maria Härkki-Santala oli tapahtumassa mukana ja tässä hän keskustelee Antero Aleniuksen sekä Jarmo Puntalon kanssa.

 

 

 

Tilaisuuden juontaja Aimo Kokkolalla oli käytössään langaton mikrofoni ja aiheutti tiettyjä haasteita seurata, että missä ja kenen kanssa kulloinkin juontaja keskusteli - oli oltava varuillaan, että ei joutunut haastateltavaksi! 

Tässä Kokkola jututtaa Heiska ry:n hallituksen puheenjohtaja Aarre Taipaletta.

 

 

 

 

Heiskan Tallituvassa riitti tungosta, sillä siellä oli monta mielenkiintoista lähiruokaa tarjoavaa myyjää.

 

 

 

Maa- ja kotitalousnaisten huipputuote oli ruisleivän juuren myyminen.

 

 

 

 

Ruisleivän juurta myytiin pienissä muovirasioissa ja rasian hinta oli 4,00 euroa.

 

 

 

Lähes mökkinaapurissamme sijaitseva Suojärven Suklaatila oli mukana tapahtumassa omalla osastollaan.

Olen saanut seurata Suojärven Suklaatilan kehittymistä yrityksen alkumetreiltä saakka. 

Oikeastaan olen seurannut tilanteen kehittymistä jo ennen yrityksen perustamista, sillä Suojärven navetta oli joskus parisenkymmentä vuotta sitten alkuperäistarkoituksessaan, mutta nyt se on moderni elintarviketehdas. Noudin joskus alkuperäistarkoituksessa olleelta Suojärven tilalta karjanlantaa mökkiviljelystemme kasvun perustaksi!

On hienoa, että Katja Järvenpää kiertää edelleen lähiseudun markkinatapahtumia, vaikka hän onkin saanut miehensä Tomi Järvenpään kanssa rakennettua kattavan dealer-verkoston lähes koko Suomen alueelle!

 

Kannattaa tutustua Suojärven Suklaatilan nettisivuihin eli www.suklaatila.fi. Sieltä löytää kotipaikkakuntansa tai sitä lähinnä sijaitsevan Suojärven Suklaatilan jälleenmyyjän!

 

Nettisivuilta aistii, että Tomi Järvenpää on viestinnän ammattilainen!

 

 

Kiitokset Heiskalle, Aamulehdelle, Ahlmanille sekä Parasta Pöytään Pirkanmaalta –hankkeelle tärkeän asian eli lähiruuan edistämisestä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Yli sata osanottajaa yhdestätoista eri maasta osallistui Tapahtumien Yössä MSL-Tampereen järjestämään pärekorinheittokisaan Tampereen Keskustorilla

Lauantai 11.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Maaseudun Sivistysliiton Tampereen opinto- ja kulttuuriyhdistys ry järjesti torstaina 9.8.2012 Tampereella Tapahtumien Yössä tempauksen, joka sai ennennäkemättömän suosion.

 

Järjestimme Keskustorilla Raatihuoneen edustalla pärekorinheiton näytöskilpailun, johon kaikki halukkaat saivat osallistua.

 

Tempauksemme sai suuren suosion, sillä osanottajia oli 114 heittäjää, joista 109 heitti pärekoria ensimmäisen kerran elämässään. Heittosuorituksia kirjattiin 121, sillä jotkut kokeilijat halusivat ottaa tarkemmin tuntumaa pärekorinheittoon. Jokaisella oli käytettävissään kaksi heittoa, joten pärekori lensi torilla yli 240 kertaa!

 

Voimme myös todeta, että MSL-Tampere laajensi toimintaansa vahvasti kansainväliseen suuntaan, sillä heittäjät edustivat yhtätoista eri maata!

 

 

Pärekorinheittokisan avausheiton heitti apulaispormestari  Timo Hanhilahti ja hyvin heittikin, sillä tulokseksi mitattiin 10,62 metriä!

 

 

 

MSL-Tampereen pärekorinheittojaoston puheenjohtaja Jouni Koskela – jonka hallussa on pärekorinheiton maailmanennätys 18,57 metriä – luovutti apulaispormestari Hanhilahdelle pienoispärekorin muistoksi hienosta avausheitosta!

 

 

 

Pärekorinheitto on MSL-Tampereen kehittämä laji, jossa kilpaillaan kaksisankaisen peräkorin heittämisestä mahdollisimman pitkälle. 

Lajissa järjestetään MM-kisat joka vuosi ja ne järjestetään pärekorien kehdossa eli Porin torilla. Järjestelyistä vastaavat Satakunnan Viikko ja MSL-Tampere.

 

 

Kisaa oli parhaimmillaan seuraamassa n. 400 katsojaa ja kaikkiaan kaksituntisen kisan katsojamäärä ylitti tuhat innostunutta katsojaa.

 

 

 

Pärekorinheiton tuloksista pidetään maailmatilastoa ja sen kahdennensadannen tuloksen saavutti Antero Hiltunen Kuusamosta. Hiltusen tulos oli hieno 11,28 metriä!

Kuvasta huomataan, että pärekorinheitossa pätee sama ilmiö kuin tennisottelussa - katsojat seuraavat pelivälineen, tässä tapauksessa heittovälineen liikettä!

 

 

Antero Hiltunen sai erikoispalkinnon ja sen luovutti hänelle lajin hallitseva maailmanennätysmies Jouni Koskela.

 

 

 

Näytöskisan pisimmän heiton heitti Jarno Yliniemelä tuloksella 14,77 metriä. Tulos on ylämäkeen heitettynä kunnioitettava.

 

 

 

Jouni Koskelan nimissä oleva maailmanennätystulos 18,57 metriä ei ollut kisan aikana hetkeäkään uhattuna…

 

 

 

…ja myös lempääläläisen Helmi Hopun nimissä oleva naisten maailmanennätystulos ei ollut illan aikana edes miesten uhkaama.

 

 

 

Naisten maailmanennätystuloksen haltija Helmi Hoppu esiintyi kisassa, mutta ei nyt pystynyt hätyyttelemään omissa nimissään olevaa maailmanennätystä.

 

 

Erityisen ilahtuneita olemme, että nuoret ja lapset olivat innokkaita kokeilemaan pärekorinheittoa.

 

Tässä muutamia esimerkkejä nuorimpien heittotyyleistä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

****

 

Kilpailun erään viimeisimmistä heitoista heitti Tampereen kaupunginvaltuuston Vihreän valtuustoryhmän jäsen, poliisi ja yhteiskuntatieteiden maisteri Anna-Kaisa Heinämäki. 

Keskustalainen Tarmo Aaltonen (oikealla) kannustaa Anna-Kaisaa oikein tosissaan!

 

*****

 

Aamulehden toimittaja Vilma-Lotta Lehtinen poikkesi kisapaikalla ja myös hän osallistui kilpailuun. Vilma-Lotta heitti hyvän tuloksen 8,71.

 

Hän kirjoitti tempauksestamme Aamulehden sähköiseen versioon seuraavanmoisen jutun:

 

 

 

”Villi meno Keskustorilla: Kori lensi kansanmusiikin tahdissa

Tampereen Keskustorilla oli torstai-iltana villi meno. Irkkupoljentoista kansanmusiikkia soittava Kansahölömö tanssitti yleisöä menevällä musiikillaan. Paikalla oli ainakin sata ihmistä.

Kansahölömö tahditti myös pärekorinheittokisaa. Kori lensi pisimmälle Jarno Yliniemelän kourasta, kunnioitettavat 14 metriä ja 77 senttimetriä. Maailmanennätys miehillä on 18 metriä ja 57 senttimetriä, naisilla vastaava ennätys 14 metriä ja 99 senttimetriä.

Yliniemelä oli kisassa mukana ensimmäistä kertaa, ja kommentoi ennätysheiton jälkeen, että voittajafiilis on.

Ennätystä pääsi rikkomaan Raatihuoneen edessä iltayhdeksään asti. Kilpailu on Maaseudun sivistysliiton kulttuuri- ja opintoyhdistyksen Tampereen jaoston järjestämä. Puheenjohtaja Esko Erkkilä arvioi, että kisaa on ollut seuraamassa parhaimmillaan 400 ihmistä yhtä aikaa.”

 

Kiitän kaikkia heittäjiä, heittäjien huoltojoukkoja, katsojia ja MSL-Tampereen järjestäjäjoukkoja hienon tilaisuuden läpiviennistä!

 

On hienoa, että osaamme tehdä kulttuuria hymynkare suupielessämme!

 

-Esko Erkkilä-

Jäteveden keskuspuhdistamon YVA maksaa jokaisella yrityskerralla miljoona euroa?

Maanantai 6.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Vesi on kunnallinen liikelaitos, jonka tehtävänä on hoitaa kaupungin vesi- ja viemärilaitostoiminta lakien ja viranomaismääräysten mukaisesti sekä kehittää vesihuoltoa siten, että pysytään mukana yhteiskunnan kehityksessä.

 

Kauniisti sanottu, mutta käytännön toteutukset ovat vedenhankintasuunnitelmien sekä jätevesien käsittelysuunnitelmien osalta kaikkea muuta kuin ”kauniita”.

 

Käsittelen tässä jutussa Tampereen Veden keskuspuhdistamohanketta ja tarkemmin ilmaistuna hankkeen ympäristövaikutusten arviointeja eli YVA-hankkeita.

 

Hankkeen ensimmäinen ympäristövaikutusten arviointi kulki nimellä Pirkanmaan keskuspuhdistamohankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus (YVA -selostus). Se valmistui 30.10.2008 ja hankkeen konsulttiyrityksenä toimi Pöyry Environment Oy.

 

Hankkeen yhteysviranomaisen Pirkanmaan ympäristökeskuksen 26.3.2009 antama lausunto keskuspuhdistamon ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta on murheellista luettavaa. Se kuvastaa hankkeesta vastaavan eli Tampereen Veden ylimielistä suhtautumista suureen ja vakavaan hankkeeseen.

 

Oli luonnollista, että yhteysviranomaisen lausunto ei antanut Tampereen Vedelle mahdollisuuksia jatkaa hanketta suunnitelman pohjalta.

 

Tampereen Vesi ei kuitenkaan lannistunut, vaan otti hihastaan mielestään suurenmoisen valttikortin ja esitti, että keskuspuhdistamo sijoitettaisiin Tampereen Sulkavuoreen.

 

Suunnitelmat kyhättiin nopeasti kokoon ja kiireessä useita asioita jäi huomioimatta.

 

Hankkeen toinen ympäristövaikutusten arviointi kulki nimellä Pirkanmaan keskuspuhdistamo, Sulkavuoren vaihtoehto. Tätä arviointiselostusta ei ole kirjattu täsmällisesti millekään päivämäärälle, vaan valmistumishetkeksi todetaan ”heinäkuu 2011”!

 

On luonnollista, että Tampereen Vesi vaihtoi konsulttiyhtiötä ja nyt onneaan koitti FCG Finnish Consulting Group Oy.

 

Sulkavuoren keskuspuhdistamon hankevaihtoehdon yleissuunnitelmat on laatinut Pöyry Finland Oy ja tunnelien yleissuunnitelmat on laatinut Ramboll Finland Oy. Konsultteja esiintyy siis aivan tungokseen saakka!

 

Tampereen Veden keskuspuhdistamohankkeen toisen YVA-yrityksen yhteysviranomaisena toimi Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus).

 

Pirkanmaan ELY-keskuksen lausunto keskuspuhdistamohankkeen Sulkavuoren vaihtoehdon ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta annettiin 22.11.2011.

 

Yhteysviranomaisen lausunto on yhtä masentavaa luettavaa kuin Tampereen Veden ensimmäisenkin YVA-hankkeen lausunto.

 

Lausunnosta löytyy lukemattomia kohtia, jotka olisivat lupahakemuksen epäämisen syitä. Laskin, että lausunnossa yhteysviranomainen toteaa ainakin kymmenen kertaa

 

Arviointiselostus on tältä osin puutteellinen.  

 

Maininta ei jokaisessa kymmenessä kohdassa ole täsmälleen mainitsemani, mutta asiallisesti kuitenkin samaa tarkoittava.

 

Tampereen Vesi ei hätkähdä vähästä, vaan se jatkaa aloittamallaan linjalla ja nyt on vuorossa kolmannen YVA-selvityksen laatiminen, joista toinen ja nyt tekeillä oleva kolmas yritys kohdistuvat Sulkavuoreen.

 

Osallistuin kutsuttuna edustajana Pirkanmaan keskuspuhdistamohankkeen työpajaan 2.8.2012. Edustin Palokallion Omakotiyhdistys ry:tä.

 

Nyt meneillään olevan kolmannen ”YVA-rynnistyksen” konsulttina Tampereen Vesi käyttää Ramboll Finland Oy:tä ja sen vuoksi työpajakutsun olivatkin allekirjoittaneet Tampereen Veden toimitusjohtaja Pekka Pesonen sekä Ramboll Finland Oy:n projektipäällikkö Jukka Hokkanen.

 

Palaan työpajan antiin myöhemmin, mutta kysyin tilaisuudessa Ramboll Finland Oy:n konsultilta, että paljonko tämän suuruusluokan YVA-selvitys maksaa hakijalle. Vastauksen helpottamiseksi heitin hintahaarukaksi 500.000 – 1.000.000 euroa.

 

Konsultti vastasi, että koska kyse on vaativasta hankkeesta, niin kustannusarvio asettuu esittämääni hintahaarukkaan!

 

Kysymykseni ansiosta tamperelaisten tiedossa on nyt, että Tampereen Vesi tulee maksamaan kolmesta keskuspuhdistamohankkeen YVA-arvioinnista todennäköisesti n. kolme miljoonaa euroa!

 

Toistan – 3.000.000 euroa!

 

Ensimmäisestä YVA-lausunnosta suoritemaksu Pirkanmaan Ympäristökeskukselle oli 11.620 euroa ja toisesta YVA-lausunnosta Tampereen Vesi joutui maksamaan suoritemaksua Pirkanmaan ELY-keskukselle 10.700 euroa!

 

On enemmän kuin todennäköistä, että Tampereen Vesi on ykkösluokan asiakas konsulttiyhtiöille!

 

-Esko Erkkilä-

Käsittämätöntä, että 2-vuotias käärmeenpurema lapsi saa Acutassa odottaa hoitoa useita tunteja!

Torstai 2.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Tampereella Tampereen yliopistollisen sairaalan Ensiapu Acuta vastaa kaikkina vuorokauden aikoina erikoissairaanhoitoa vaativasta päivystysluonteisesta hoidosta.

 

Näin luvataan, mutta Acutan toiminta on aivan liian usein siellä ilmenevien ongelmien vuoksi otsikoissa.

 

Aamulehti kertoi eilen, että maanantaina 30.7.2012 iltakahdeksan aikoihin Acutaan tuotu 2-vuotias käärmeenpurema lapsi  - Ellen Simola - pääsi hoitoon vasta kolmen tunnin odottelun jälkeen!

 

Acutan toiminta on käsittämätöntä, sillä käärmeenpurema on aina vakava juttu ja erityisen vakava se on pienille lapsille.

 

Omaan henkilökohtaista kokemusta käärmeenpuremasta ja siihen saamastani hoidosta.

 

Sain harjoittelupaikassani Pälkäneen Myttäälän koeasemalla käärmeenpureman nilkkaani, kun olin keräämässä opiskeluuni liittyen kasveja pellonlaidalla.

 

Koeaseman johtaja oli ajan tasalla ja tilasi taksin, jolla menin saamaan hoitoa samaiseen paikkaan kuin Ellen. Paikkaa kutsuttiin silloin Tampereen yliopistollisen sairaalan ensiavuksi, sillä nykyisenkaltaista vierasperäistä ”nimittelyä” ei silloin vielä ollut keksitty.

 

Jonossa oli mielestäni sairaampiakin ihmisiä kuin minä, mutta minut ohjattiin kaikkien edelle ja suoraan hoitopöydälle. Sain nilkkaani vasta-ainepistoksen ja voin kertoa, että nilkkaan annettu pistos teki todella kipeää.

 

Jatkohoidoksi sain joitain suun kautta otettavia pillereitä ja viikon sairasloman!

 

Kokemuksiini perustuen pidän kummallisena ja ammattitaidottomana menettelynä, että ensiapuun toimitettua 2-vuotiasta käärmeenpuremaa lasta pidetään hoitoa odottamassa peräti kolme tuntia.

 

Ellenin tapauksessa olisi Acutan henkilökunnan pitänyt huomioida myös se, että käärmeenpistos oli tapahtunut lähes kymmenen tuntia ennen lapsen saapumista ensiapuun.

 

On hyvä, että Aamulehti otti Acutan uusimman töppäyksen näyttävästi esille.

 

Aamulehden mukaan toimialuejohtaja, ylilääkäri Hannu Päivä lupaa otettavan oppia tapahtuneesta. Siihen on todella tarvetta ja tamperelaisena en voi hyväksyä Acutan toimintaa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Vetopelejä ja menopelejä Lavajärven Leirirannassa

Keskiviikko 1.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Lavajärven-Komin kyläyhdistys järjesti Lavajärven Leirirannassa kesäjuhlat sunnuntaina 29.7.2012.

 

Kesäjuhlat on pitkään jatkunut perinne kylällä, jossa sijaitsee mm. vapaa-ajanasuntomme.

 

Muistan ajan, jolloin Lavajärven kesäjuhlat järjestettiin Lavajärven Päivölässä

 

Ajat ovat muuttuneet ja niin on muuttunut myös kesäjuhlien sisältö. Ennen kesäjuhlissa oli useita urheilukilpailuja, mutta nyt kesäjuhlat painottuvat leppoisaan yhdessäoloon.

 

Pituushyppy, kuudenkymmenen metrin juoksu ja maastojuoksu olivat entisaikaan Päivölän kesäjuhlien ohjelmanumeroita. Muistan hyvin, että olen saanut Päivölän kesäjuhlilla lusikan palkinnoksi 500 metrin juoksussa!

 

Lavajärven-Komin kesäjuhlilla oli tänä vuonna esillä kaksikin mielenkiintoista meno- ja vetopeliä.

 

 

Kesäjuhlayleisö kohahti, kun Totti Härkönen kurvasi juhlapaikalle hienolla mikroautollaan.

 

 

 

Edestäpäin huomaa selvästi, että Totin auto on Volkkari!

 

 

 

Kesäjuhlien juontaja Tea Pihkoluoma kysyi Totilta haastattelussa, että pääsevätkö tytöt Totin kyytiin?  Totti totesi, että vain pojat pääsevät hänen kyytiinsä. No, ehkä tulee sekin aika, että myös tytöt pääsevät Totin kyytiin!

 

 

 

Hieman järeämpää tekoa oli kesäjuhlien vetopeli eli Ville Koivuniemen omistama Ford 5000.

Ville osallistuu traktorillaan Tractoc Pulling´n SM-kisoihin Farmi 2500 kg –sarjassa.

 

 

 

Tea Pihkoluoman haastattelussa Ville kertoi, että tänä vuonna Tractor Pulling´n SM-sarjassa ajetaan kuusi kilpailua. Neljä on ajettu ja Ville on nyt SM-kisassa toisena.

Ville edustaa SM-sarjassa kilpaillessaan Kauhajoen Traktoriurheilijoita.

 

 

 

Ville Koivuniemi on pystynyt kilpailemaan yllättävän pienellä budjetilla. Kone on kestänyt kaikki vedot, joten suuriin remontteihin ei ole ollut tarvetta.

 

Varsinaiseen harjoitteluun ei ole mahdollisuuksia, sillä jarruvaunuja ei luonnollisesti ole käytössä.

 

Kauden seuraava kisa käydään Nurmeksessa.

 

Ville kertoi, että kauden jälkeen traktoriin tehdään täysremontti ja kustannusarvio on nykynäkymien mukaan n. 5.000 euroa.  Tarvikevaraosilla kustannusarvio olisi pienempi, mutta Ville ei halua riskeerata ja hän tulee käyttämään alkuperäisosia.

 

Traktorin kuljetukseen käytettävä kuorma-auto maksoi Villen mukaan ”mopon hinnan verran”.  Se on kuitenkin pelannut hyvin ja kertaakaan ei ole jääty taipaleelle.

 

Ville Koivuniemi harjoittaa voimaperäistä viljelyä Viljakkalassa ja hän on mm. maatalousyhtymämme vuokramies.

 

 

 

Kesäjuhlilla oli tarjolla mansikoita, makkaraa ja lättyjä maksua vastaan.

Lavajärven-Komi kyläyhdistys tarjosi kesäjuhlaväelle ilmaiset kahvit, teen tai mehun.

 

 

 

Lavajärven Leiriranta on oivallinen paikka järjestää hiekkalinnojen rakennuskilpailu.

 

Kisaan osallistui kuusi joukkuetta ja joukkueen koko oli max. neljä henkilöä.

 

 

 

Näytti olevan yleistä, että hiekkalinnojen ympärille rakennettiin oikeaoppisesti vallihauta.

Marakatti-ryhmä koostui tytöistä ja he turvautuivat vallihaudan täyttämisessä kantoveteen, mutta…

 

 

 

 

…Zombie-pojat rakensivat linnansa niin lähelle vesirajaa, että he hyödynsivät vallihaudan vetenä suoraan Lavajärven vedenpinnan tasoa!

 

Kiitokset Lavajärven-Komin kyläyhdistykselle, jonka aktiivisuuden tuloksena kyläläiset ja mökkikansa saivat tavata toisiaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Heinähupaa Hämeenkyrön Heiskalla

Tiistai 31.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Kylätoimintakeskus Heiska sijaitsee kolmostien varrella, kolmostieltä Hämeenkyrön kirkonkylän eteläpuolella Viljakkalan suuntaan n. kolmensadan metrin päässä.

 

Kylätoimintakeskus Heiskaa isännöi Heiska ry ja se järjesti lauantaina 28.7.2012 Heiskalla Heinähupaa –tapahtuman.

 

Tapahtuma sai suuren suosion, sillä Heiskan paikoitustilojen lisäksi kaikki lähiseudun tienvarret olivat ”täynnä” autoja.

 

Pieni kuvakertomus tapahtumasta kertoo enemmän kuin pelkät sanat:

 

 

Ylätalon tila Hämeenkyrön Lavajärveltä oli tuonut tapahtumaan yhden vuohen ja kaksi lammasta.

Tässä suomenvuohi Haisuli, joka on maidontuotannossa Ylätalon tilalla. Tapahtumapäivän aamunakin siltä oli lypsetty kolme litraa maitoa, vaikka Haisulin viimeisestä poikimisesta on ehtinyt kulua jo vuosi aikaa.

Haisulin suurinta herkkua ovat ohdakkeet ja pujot! Oli uusi tieto ainakin minulle, että vuohet pitävät pujoa suurimpana herkkunaan. Siinäpä mainio ratkaisu pujontorjuntaan!

 

 

 

Ahvenanmaanlammas Lupalla on kotonaan lokoisat olot, sillä se toimii kotomaisemissaan terapialampaana!

 

 

 

Myös kainuunharmaalammas Titiuu´lla on Lavajärven Ylätalon tilalla sama homma kuin Lupalla. Kun hetken seurasi Heinähupaa –tapahtumassa meininkiä Ylätalon lammasten vierellä, niin näytti, että terapialampaiden hommaa ne hoitivat myös Heiskalla.

 

 

 

Heiskalla näin elämäni ensimmäisen kerran kahden kudottavat kangaspuut.

Leveyttä näillä kangaspuilla kudottavilla matoilla ja muilla kudonnaisilla voi olla 2,5 metriä. On selvää, että näin leveän maton kutomisessa tarvitaan kaksi henkilöä!

Heiskan luhdissa kangaspuiden käyttöä esitteli Haukijärven seudun maa- ja kotitalousseura ry.

 

 

 

Heinähupaa –tapahtumassa oli mukana lähes sata vanhaa traktoria. Niiden äärellä konemiehillä riitti muistelemista.

 

 

 

Tapahtuman vanhin traktori oli vuonna 1937 Englannissa Dagenham´ssa valmistettu Fordson N –traktori. Kumiset etupyörät on myöhemmin asennettu lisävarusteena.

 

 

 

Saman tehtaan ”Mörkö” Majuri eli Fordson Major E27N on valmistettu vuonna 1946.

 

 

 

Tapahtuman erikoisuus oli saksalaisvalmisteinen Eicher Diesel ES 202 –traktori, jota esitteli sen saksalainen omistaja Hans-Dieter Wunderlich.

Traktorin painopiste on alhaalla, sillä se on suunniteltu työskentelemään viiniköynnösrivien ja hedelmäpuiden välissä jyrkillä rinteillä.

 

 

 

Eicher –traktorin erikoisuus on Hans-Dieter Wunderlich´n suunnittelema ja asentama kuljettajan takana sijaitseva lisäistuin. Siinä mainio idea niille traktoriharrastajille, jotka haluavat saada puolisonsa mukaan traktorimatkoille!

 

 

 

Tyrwään Seudun Zetoristit olivat saapuneet paikalle ja se merkitsi, että Zetoreita oli paikalla runsaasti.

 

 

 

Tässä on hieman ”kokeneempi” A-mallin Zetor.

 

 

 

Heiskalla järjestetään mm. ”Kaikki päreestä” –kurssi ja sen tiimoilta siellä on rakennettu pärehöylä.

Pärehöylä oli käytössä ja hyviä päreitä syntyi.

 

 

 

Baijerilainen Pastoral Blosn esiintyi ja toi tuulahduksen saksalaisesta puhallinmusiikista.

 

 

 

Pinsiön Mieskuoro esiintyi tapahtuman aikana monesti. Kuoronjohtajana ja sen taiteellisena johtajana toimii Vesa Rantamäki.

 

Jäi harmittamaan, että kiireisen aikataulumme vuoksi emme päässeet näkemään sahdinvalmistuksen kisaa ja emme myöskään Hyvämielisten Sarvipäitten Ritarikunnan esiintymistä ja uuden ritarin lyömistä.

 

Olen saanut jo vuosia sitten kutsun ritarikunnan jäseneksi ja nyt huomaan, että mm. Eduskunnan varapuhemies Anssi Joutsenlahti on saanut ritarikuntamme suurmestari Eero Pylsyltä kutsun liittyä ritarikuntamme jäseneksi.  Ritarikunnan jäsenmäärä lähentelee kuuttasataa jäsentä ja mukana on mm. valtioneuvos Riitta Uosukainen sekä monia muita valtakunnan politiikan, talouselämän, taiteen ja maanpuolustuksen edustajia.

 

 

Heinähupaa –tapahtuman seremoniamestarina toimi Jarmo Puntalo ja oletan, että lähinnä hänen ansiostaan tapahtumalla oli myös kansainvälistä leimaa.

 

On hieno asia, että vapaaehtoisvoimin saadaan aikaiseksi Heinähupaa –tyyppisiä tapahtumia. Osaan arvata, että näin mittavan tapahtuman järjestämiseksi tarvitaan paljon työtä ja toimintaa.

 

Kiitän kaikkia Heinähupaa –tapahtuman järjestäjiä hienon kesäisen tapahtuman järjestämisestä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuparinen kahvipannu, silitysrauta, sokerijuurikkaan harvennuskuokka, maitopurkin tuohinen kaadinteline, matkalaukku ja kissaveistos olivat ostokseni Viljakkalan kirpputorisuunnistukselta

Sunnuntai 22.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan alueella toimiva ”Samassa veneessä yhdessä eteenpäin” –hanke järjesti Viljakkalan kirkonkylässä ja Mannin sekä Korpelankylän alueella kyläkirpparisuunnistuksen 20…22.7.2012.

 

Hankkeen rahoituksesta vastaa ”Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto: Eurooppa investoi maaseutualueisiin” –yksikkö.

 

Kyläkirpparisuunnistuksen toteuttamisesta on kiittäminen Ylöjärven kaupungilla niitä henkilöitä, jotka ovat asian hyväksi tehneet työtä.  

 

Viljakkalassa vastaava kyläkirpparisuunnistus toteutettiin Karhen, Nisun ja Väinänperän alueilla jo 7.7.2012.

 

Kiitän jo tässä vaiheessa kaikkia niitä tahoja, jotka ovat edesauttaneet puuhahenkilöinä molempien kyläkirpparisuunnistusten toteuttamista.

 

Baltian matkani vuoksi en päässyt osallistumaan Karhen, Nisun ja Väinänperän tapahtumaan tänä vuonna, mutta viimevuotisen kokemukseni perusteella tiedän sen onnistuneen hyvin.

 

Viljakkalan kirkonkylän, Mannin ja Korpelankylän kirpputorisuunnistukseen osallistuin, mutta en toki käynyt kaikissa 24:ssa kohteessa.

 

Myyjätkin totesivat, että kaupankäynti ei tapahtumassa ole tärkeintä vaan ihmisiin tutustuminen ja tuttujen tapaaminen sekä uusien tuttavuuksien luominen. Olen vahvasti samaa mieltä!

 

 

 

Hankin kyläkirpparisuunnistukselta jutun otsikossa mainitut ja tässä kuvassa näkyvät tavarat.

 

Kuparinen kahvipannu oli kallein hankintani ja se maksoi 10,00 euroa.

 

Kyseessä on osa tamperelaista teollisuushistoriaa, sillä pannu on Tampereen Epilässä sijainneen EXO Oy:n valmistama.

 

Silitysrauta on aito hellalla kuumennettava pienikokoinen rauta, joka pääsee osaksi silitysrautakokoelmaamme. Se maksoi 5,00 euroa.

 

Sokerijuurikkaan harvennuskuokka palauttaa mieleeni maatalousopiskeluni varhaisvuodet, jolloin sain Hämeenkyrön Laitilassa opetella sokerijuurikkaan viljelyä. Kirpputorikohteen myyjät ihailivat ranneliikettäni kuokan käyttämisessä – ranneliike ei ole vuosien saatossa unohtunut! Harvennuskuokalla oli hintaa tasan euro! Ehkäpä harvennuskuokalle löytyy ensi vuonna käyttöä ryytimaallamme!

 

 

Matkalaukkuja meillä on enemmän kuin tarpeeksi, mutta tähän hyväkuntoiseen ”koppakuoriaiseen” liittyvä taustatarina sai aikaan ostopäätökseni. Myyjä on saanut matkalaukun palkinnoksi vuonna 1981 järjestetystä Osuuspankkien kansainvälisestä kuvaamataitokilpailusta. Hän halusi nyt kuitenkin luopua matkalaukusta nimellisestä puolentoista euron hinnasta ja minä ostin laukun. Ehkä sille jotain käyttöä löytyy!

 

Kissoja esittävä euron maksanut porsliinipatsas saa paikan mökkimme puuvessassa olevan kaapin hyllyltä muiden vastaavien pienoispatsaiden seurassa.

 

 

 

Maitopurkin tuohinen kaatoteline on naapurini Pentti Saarisen valmistama tuohityö. Tässä kuvassa Hämeenkyrön Sanomien toimittaja haastattelee kyläkirpputorisuunnistuksen merkeissä Pentti Saarista (oikealla).

Keskustelimme Pentin kanssa tuohitöistä ja on helppo todeta, että hänen valmistamansa tuohityöt ovat korkeatasoisia ja laadukkaita.

Mielelläni suosittelen Pentti Saarista esim. lahjaksi tarkoitettujen tuohitöiden valmistajaksi.

 

 

Kirpputorisuunnistukseni ensimmäinen kohde oli Kauniston talo Pikkupispalassa. Kauniston talon seinällä on kuva Voisaaresta joskus vuosikymmeniä sitten.

 

 

Tässä on nykypäivän näkymä Voisaaresta Kurjen sillalta eli kuvattuna samalta suunnalta kuin edelliskuvan näkymä. Rehevä kasvusto peittää entisen näkymän, mutta jotain tuttua on edelleen havaittavissa.

 

 

Viljakkalan entinen hammaslääkärintalo ei ollut kirpputorikohteena, mutta naapuritontilta katsellen se näyttää tältä nykyasussaan.

Tässä talossa olen istunut hammaslääkärin tuolilla ja käynyt myös lääkärin vastaanotolla sekä opiskellut talon autotallissa metallitöitä, kun Viljakkalan kansalaiskoulun metallitöiden käytännön harjoittelu suoritettiin täällä.

Onkohan talon nykyomistajalla tietoa, että kuinka monipuolisesti talon historia liittyy viljakkalalaisten elämään?

 

 

Hyvä vinkki henkilöauton kuomullisen peräkärryn hyödyntämiseen oli, kun tapasin makuulaverin sijoittamisen kuomulliseen peräkärryyn – on varmasti unohtumaton kokemus, kun sade ropisee makuupaikan yllä olevaan kuomuun!

Tämän idean minä vielä joskus sadesäällä toteutan!

 

 

Olen yhtä tyytyväinen Viljakkalan kirpputorisuunnistuksen antiin kuin tämä kissa, joka tyytyväisenä seurasi kirpputoriväen vaeltamista kirpputorisuunnistuksen rastilla.

 

Toivon, että ensi vuonna Viljakkalan kirpputorisuunnistuksen entiset rastit jatkavat ja erityisesti toivon uusien rastinpitäjien mukaantuloa tempaukseen!

 

-Esko Erkkilä-

Päivittäistavarakauppa hyödyntää ostajavoimaansa useilla kilpailun kannalta kyseenalaisilla tavoilla

Torstai 28.6.2012 - -Esko Erkkilä-

Käsittelen vasta nyt asiaa, joka Kilpailuviraston selvityksen perusteella julkistettiin jo tammikuun 10. päivänä tänä vuonna.

 

Kyse on Kilpailuviraston päivittäistavarakauppaa koskevasta selvityksestä. Selvityksen nimi on:

 

Kuinka kaupan ostajavoima vaikuttaa kaupan ja teollisuuden välisiin suhteisiin?

 

Selvityksen suorittajina sekä vastuuhenkilöinä olivat Kilpailuviraston erikoistutkijat Tom Björkroth, Heli Frosterus ja Aija Palo sekä tutkija Milla Kajova.

 

Selvitysraportti keskittyy melko suppealle alueelle päivittäistavarakaupan toiminnassa, mutta asiantuntijoille oli tutkimattakin selvää, että juuri niillä alueilla päivittäistavarakaupan toiminta on härskeintä.

 

Selvityksen piiriin kuuluivat päivittäistavarakaupalle tuotteitaan toimittavat liha-, leipomo-, mylly- ja lemmikkieläinruokateollisuus.

Kommentoin muutamaa selvityksessä esilleotettua asiakokonaisuutta:

 

Hyllymaksuista ml. markkinointirahat selvitys toteaa, että vastikkeettoman markkinointirahan osuus Suomen päivittäistavarakaupan markkinoilla on huomattava.

 

Tämä voi nostaa tuotteiden hintatasoa, sillä tavarantoimittajat joutuvat luonnollisesti siirtämään markkinointikustannukset hintoihin.

 

Selvityksessä todetaan, että riskinsiirtoa kaupalta teollisuudelle esiintyy monella eri tapaa.

 

Takaisinostovaatimukset ovat ylivoimaisesti yleisin riskinsiirron muoto. Leipomo- ja lemmikkieläinruokateollisuuden aloilla takaisinostovaatimusten osuus oli jopa 75 prosenttia – kauppa ei siis ota mitään riskiä hankkimiensa tuotteiden vanhenemisesta, vaan riski on sälytetty teollisuudelle! Uskomatonta!

 

Olen eri yhteyksissä tälläkin saitilla jatkuvasti puuttunut kaupan omien merkkien (mm. Rainbow ja Pirkka) eli private label-tuotteiden turmiollisuuteen.

 

Kaupan omat merkit ovat merkkituotteiden heikkolaatuisempia kopioita.

 

Kilpailuviraston selvitys tukee mielipidettäni, sillä selvityksen mukaan privat label –tuotteiden kautta kauppa hallinnoi kaikkien tuotteiden valikoimaa, hinnoittelua ja esillelaittoa. Lisäksi kauppa saa PL-tuotteiden avulla sellaista tietoa tuotteiden kulurakenteesta, että teollisuuden ja kaupan roolit sekoittuvat epäterveesti.

 

Selvityksessä puututaan myös siihen, että toimivan kilpailun esteitä riittää yhä myös perusolosuhteissa. Näitä ovat mm. kaavoitus sekä kaupan ja kauppakeskusten oheispalvelujen sijoittuminen.

 

On selvää, että Alkon ja pankkiautomaattien sijoittuminen eri kauppakeskuksiin luo varjon tasapuolisille kilpailuasetelmille.

 

Moni on ihmetellyt, että Kauppakeskus Elossa Ylöjärvellä ei ole Alkon myymälää, mutta kulkuväylistä syrjässä sijaitsevan S-Marketin vieressä se on! Osuuskauppaväki on osannut olla oikeaan aikaan välilöissä vaikutusvaltaisten päättäjien kanssa!

 

Kilpailuviraston selvityksen yhteenvedossa todetaan, että päivittäistavarakaupan ja tavarantoimittajien välillä ilmiöiden monimuotoisuus ja sijoittuminen ”harmaalle alueelle” luovat selvän tarpeen jatkotoimenpiteille.

 

Kuluttajana odotan Kilpailuviraston jatkotoimenpiteitä!

 

-Esko Erkkilä- 

PS. Selvitys on 138 –sivuinen ja se löytyy Kilpailuviraston www.kilpailuvirasto.fi –nettisivuilta. Kannattaa tutustua myös selvityksen julkistamistilaisuuden kalvoesitykseen.

Selvityksen voi tilata maksutta sähköpostiosoitteesta;

tiedotus@kilpailuvirasto.fi.

Tutun paikallislehden joutuminen paitsioon kunnallisten ilmoitusten tiedotuskanavana on eräs kuntaliitoksen synkistä puolista

Perjantai 15.6.2012 - -Esko Erkkilä-

Kuntaliitoskeskustelu velloo hallitsemattomana kaikkien mielissä ja pelko tulevaisuudesta nakertaa kansalaisten mieltä.

 

Hallitus on ylhäältä tulleella käskyllä muodostamassa mahdottomia kuntarakennelmia vastoin kansalaisten tahtoa.

 

Suunnitelmien tässä vaiheessa olisi kuultava mm. niitä kansalaisia, jotka ovat joutuneet kokemaan kuntaliitoksen.

 

Viljakkala vietiin taitamattomalla näkemyksellä kuntaliitokseen Ylöjärven kanssa. Liitossuunta oli vähintään yllättävä ja se oli vastoin luonnollista liitossuuntaa eli Hämeenkyröä ja ehkä myös Ikaalista.

 

Nyt viljakkalalaiset maksavat kovaa veroa kuntaliitoksesta Ylöjärven kanssa. ”Veron maksajien” joukkoon kuulumme myös me entiset viljakkalalaiset, joilla on joko vapaa-ajanasunto tai muita siteitä Viljakkalaan.

 

Me emme saa juuri mitään tietoa uuden ”kotikuntamme” tapahtumista, hallinnosta ja virkamiesten päätöksistä, sillä Ylöjärven kaupunki ilmoittelee virallisia ilmoituksiaan perin säästeliäästi Hämeenkyrön Sanomissa.

 

Sama tilanne saattaa olla myös Kurussa.

 

En anna piirunkaan vertaa mainosta Hämeenkyrön Sanomille, mutta Viljakkalasta kotoisin olevana pidän Hämeenkyrön Sanomia ainoana oikeana äänitorvena Viljakkalan asioille.

 

Arvostan Hämeenkyrön Sanomien nimen alapuolella olevaa mainintaa ” Hämeenkyrö, Viljakkala” ja jatkan lehden tilaamista, vaikka virallisesti Viljakkala onkin nykyisin kuulemma Ylöjärveä.

 

Ylöjärven kaupunki on lähettänyt kaupungin alueella vapaa-ajanasunnon omistaville henkilöille kyselyn, jossa kartoitetaan monia asioita.

 

Eräs kysymys kuuluu, että mihin asioihin haluaisit parannuksen.

 

Kannustan vastaamaan, että kyseisen kaupungin – huomaatte kuinka vaikea vanhan viljakkalalaisen on mainita tämän kaupungin nimeä – viralliset ilmoitukset julkaistaisiin myös Hämeenkyrön Sanomissa!

 

Hämeenkyrön Sanomien käyttäminen Ylöjärven kaupungin virallisena ilmoituslehtenä madaltaisi kynnystä myös meille vanhoille viljakkalalaisille hyväksyä tapahtunut kuntaliitos!

Se merkitsisi myös mm. sitä, että maksaisimme Viljakkalassa omistamiemme kiinteistöjen ja vapaa-ajanasuntojemme kiinteistöverot nykyistä myötämielisemmin siihen kaupunkiin, jonka nimi alkaa Y-kirjaimella ja päättyy i-kirjaimeen!

 

-Esko Erkkilä-

Viherpeukalon kylvötyöt ovat viivästyneet viileän kevään vuoksi

Tiistai 29.5.2012 - -Esko Erkkilä-

Otsikkoteksti ei ole koko totuus, sillä kylvötyöt ovat viivästyneet ainakin meillä myös Viherpeukalon muiden ns. "kiireiden" vuoksi.

 

Viileän kevään lisäksi viivästymisen syynä ovat olleet monet ulkomaan matkat sekä kiireet Keskustan neuvoa-antavan puheenjohtajaäänestyksen järjestelyissä – myös Monacon formulakisan seuraaminen aiheutti tiettyä viivettä kylvötöiden suorittamiseen!

 

Viime viikonvaihteessa asiat järjestyivät kuitenkin kohtuullisesti ja saimme kylvöksiä tehdyiksi runsaan 400 rivimetrin verran!

 

 

Kuvassa näkyvälle alueelle olemme jo monena vuonna sijoittaneet porkkana-, palsternakka-, punajuuri- sekä sipulikylvöksemme ja on todettava, että monokulttuuriviljelyn ongelmia ei ole havaittu.

Viljanviljelyssä monokulttuuriongelmat ilmenevät jo toisena ja erityisesti kolmantena sekä sitä seuraavina vuosina, jos samaa viljelykasvia viljellään samalla lohkolla jatkuvasti. Kaura toki tekee poikkeuksen, mutta senhän sanotaankin olevan ”maaperän lääkärin”.

Runsas kalkitus vapauttaa ravinteet kasvien käyttöön ja sen vuoksi säännöllisestä kalkituksesta olemmekin huolehtineet maalla, jonka raivasimme metsämaasta parisenkymmentä vuotta sitten.

On luonnollista, että riittävästä lannoituksesta on huolehdittava vuosittain, jotta satoa saadaan.

 

 

Porkkanan, palsternakan ja punajuuren kylvö tapahtui kylvökepin avulla ja sen käyttäminen helpotti kylvötyön suorittamista ratkaisevasti.

 

 

Rakensimme kasvatuspenkit rivimitaltaan 3,30 metrisiksi ja sen määrittelyssä peiteharsojen leveydellä oli ratkaiseva osuus.

Kylvökeppi takasi oikean siemenmäärän kaikille siemenille.

 

 

Peiteharson levitimme ainoastaan porkkanalle, palsternakalle sekä punajuurelle, mutta sipulit jätimme ilman harsoa.

 

 

Oma lukunsa oli maissintaimien istuttaminen.

 Maissintaimet olivat esikasvatettuja ja nyt ne pääsivät ensimmäistä kertaa ”vapaaseen luontoon”.

 

 

On ehkä vaikea uskoa, että viisisenttisestä maissintaimesta kehittyy runsaassa kolmessa kuukaudessa nelimetrinen satoa tuottava kasvi, jonka tähkä on mainio grilliherkku! Näin se kuitenkin on aikaisempina vuosina tapahtunut ja toivottavasti sama tapahtuu nytkin!

 

 

Suojasimme pienet maissintaimet leipälaatikoilla ja…

 

 

…asensimme päälle kolminkertaisen harson.

 

 

Kahden päivän tiukalla kylvö- ja istutusrupeamalla pystyimme kuromaan kiinni keväisten istutustöidemme jälkeenjääneisyyttä.

 

Jos säät suosivat, ovat kaikki mahdollisuudet kelvolliseen satoon edelleen olemassa!

 

 

-Esko Erkkilä-   

Pirkanmaalla tuotettu ruoka julkisten keittiöiden hankinnoiksi on kannattava investointi maakunnan aluetalouden ja elinkeinoelämän kannalta

Lauantai 12.5.2012 - -Esko Erkkilä-

Palaan tänään asiaan, jota jo eilen käsittelin eli lähiruuan hankintaan julkisiin keittiöihin.

 

Aihe on minulle monellakin tapaa läheinen, sillä toimin elintarviketeollisuudessa eri tehtävissä yli 40 vuotta ja keskustalaisena kunnallispolitiikkaa harrastavana ruoka-asiat ja erityisesti kotimainen ruoka ovat sydäntäni lähellä.

 

Strategiset päätökset valtakunnan tasolla lähiruuan puolesta on tehty, sillä sitä koskevia linjauksia on iso joukko. Luettelen niistä tärkeimmät:

 

Kestävät valinnat – periaatepäätös VNP 4/2009

Valtioneuvoston selonteko ruokapolitiikasta VNS 6/2010

EUROOPPA 2020 – strategia 2011

MMM luomutavoitteet 2012

Hallituksen lähiruoka- ja luomuohjelmat 2012

KULTU 2

 

Lähiruuan etenemiselle on siis valtakunnan tasolla luotu vankka pohja jo edellisen hallituksen aikana ja nykyhallitus on ainakin julistusten tasolla jatkanut sen eteenpäin viemistä.

 

Nyt kuntapäättäjien asia on viedä lähiruoka kuntastrategiaan ja sitä kautta kuntien hankintastrategioihin.

 

Kunnan strategisten päätösten jälkeen ruokapalvelun ammattilaiset jalkauttavat lähiruuan ruokalistasuunnitteluun. Vasta sen jälkeen kuntien hankinnoista vastaavat organisaatiot lähettävät tavarantoimittajille tarjouspyynnöt ja päästään tekemään toimitussopimuksia.

 

Käsittelimme lähiruoan käytön lisäämistä julkisissa ruokapalveluissa seminaarissa, joka järjestettiin Tampereen Ahlmanilla keskiviikkona 9.5.2012.

Kerroin jo eilen alustuksissa kuulluista seikoista ja nyt valotan ryhmätöidemme tuloksia:

 

 

Ryhmätyötämme veti Pro-Hankinta Oy:n toimitusjohtaja Kati Myllyniemi.

 

 

Tilaisuuden viitisentoista osanottajaa jakaantuivat kolmeen ryhmään ja tässä ryhmien saamat tehtävät.

 

Vastauksemme toimitettiin terveisinä 11.5.2012 pidettyyn Pirkanmaan kuntajohdon tilaisuuteen.

 

Ykkösryhmä…

 

…etsi ruokahuollon reseptisuunnittelusta juttua, joka parantaisi lähiruuan asemaa.

 

He onnistuivat mielestäni hyvin, sillä ideana oli pirkanmaalaisen kalan nykyistä vankemman aseman saaminen maakunnan julkisiin keittiöihin ja sitä kautta pirkanmaalaisten ruokavalioon. Prosessi vaatii toimintatapojen muuttamista, kehitystyön käynnistämistä sekä tiivistä yhteistyötä tuottajien (= kalastajien) kanssa.

Kakkosryhmä…

 

…pohti paikallisten elintarvikkeiden aseman vankistamista kilpailutuksissa.

 

Lähiruuan oikea asemointi kuntastrategiassa ja sen jälkeen sen jalkauttaminen tuottajien kanssa neuvotellen konkreettisiksi tavoitteiksi oli ryhmän linjaus. Neuvottelutulos pitää luonnollisesti kirjata palvelu- sekä toimitussopimuksiin.

 

Kolmas ryhmä…

 

…- jonka työskentelyyn osallistuin – sai tehtäväkseen etsiä näkökohtia lähiruuan eduista alueen elinkeinoelämälle ja kansalaisten hyvinvoinnille.

 

Tehtävämme oli helppo, sillä lähiruuan aseman vankistaminen tuo lukemattomia etuja alueen elinkeinoelämälle ja kansalaisille.  

 

Koska kuntapäättäjien kokous, jonka päätöksiin oli tarkoituksemme vaikuttaa,  oli arvatenkin tiivistahtinen, niin päätimme kristalloida mielipiteemme täsmälleen tämän jutun otsikon muotoon eli

 

Pirkanmaalla tuotettu ruoka julkisten keittiöiden hankinnoiksi on kannattava investointi maakunnan aluetalouteen ja elinkeinoelämään

 

-Esko Erkkilä-

Elinkeinojen kehittäminen laiminlyödään kuntaliitoksen tapahduttua

Keskiviikko 2.5.2012 - -Esko Erkkilä-

Kalajoki, Alavieska, Ylivieska, Sievi, Nivala ja Haapavesi olisivat ministeri Virkkusen kuntakartalla tulevaisuudessa yhtä kuntaa.

 

Olen työurani alkuvaiheessa liikkunut työkseni kaikkien näiden kuntien – osa on nykyisin kaupunkeja – alueella. Työnantajani Ylivieskaan rakentama uusi rehutehdas ja sen raaka-ainehankkinnoista vastaaminen saivat aikaan sen, että sain liikkua mm. Kalajokilaaksossa tiiviisti vielä 2000 luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana.  Tunnen juttuni alussa mainitsemani kunnat, niiden keskinäiset suhteet, yhteiset voimavarat sekä myös keskinäiset jännitteet.

 

Entinen kuntaministeri Tapani Tölli tuntee mainitut kunnat minua paremmin ja hän käsittelikin niiden kehittymistä taannoisessa MSL-Tampereen järjestämässä kuntaseminaarissa.

 

Tapani Tölli, jota monet puoluekantaan katsomatta pitävät Suomen parhaana kunta-asiantuntijana, mainitsi Kalajokilaaksosta kaksi onnistunutta hankekokonaisuutta, jotka eivät olisi toteutuneet, jos ministeri Virkkusen nyt haahuilema kuntakartta olisi ollut voimassa.

 

Töllin mainitsemat hankekokonaisuudet ovat Kalajoen Hiekkasärkkien palvelukokonaisuus ja Nivalan Teollisuuskylä –hanke.

 

Tunnen toki Nivalan, mutta Nivalan Teollisuuskylä Oy:n tunnen ainoastaan nettitutkailun perusteella.

 

Sitäkin paremmin tunnen Kalajoen Hiekkasärkkien palvelukokonaisuuden. Olen ex-kuntaministeri Töllin kanssa täsmälleen samaa mieltä, kun hän totesi, että osana suurkuntaa Kalajoen Hiekkasärkkiä ei koskaan olisi toteutettu nykyisenkaltaiseksi kokonaisuudeksi.

 

Omaan kokemusta, kun totean, että Kalajoen Hiekkasärkät sekä siihen läheisesti liittyvä Kalajoen Satama ovat Kalajoen kaupungin silmäterä ja aikaansaannos, joita ei olisi olemassa, jos ministeri Henna Virkkusen kuntakartta olisi ollut todellisuutta. Niitä ei olisi olemassa ja niitä ei olisi kehitetty, jos Kalajokilaakson mammuttikuntaa olisi johdettu Ylivieskasta – kaikki kunnia kuitenkin ylivieskalaisille.

 

Ajatukseni palasivat Tapani Töllin esittämiin seikkoihin, kun jokin aika sitten olin tilaisuudessa, jossa keskusteltiin Teiskon elinkeinoelämän näivettymisestä Tampereeseen liittymisen jälkeen.

 

Teiskon kanssa saman kohtalon on nyt kokemassa synnyin-, maatila- ja mökkikuntani Viljakkala, kun se liittyi Ylöjärveen.

 

Viljakkalassa viimeinen oli jo sammuttamassa valot, kun Jämijärven Osuuspankki päätti huhtikuussa 2012 avata siellä pankkikonttorin.

 

Tämän kirjoituksen ”opetus” on se, että itsenäiset kunnat ovat ainoita, jotka huolehtivat alueiden elinvoimaisuudesta ja se tapahtuu alueiden elinkeinoelämää tukemalla sekä sitä aktivoimalla.

 

Ministeri Virkkusen haahuilemat suurkunnat unohtaisivat haja-asutusalueiden kehittämisen ja keskittäisivät toiminnot muutamaan kivikylään.

 

Niin ei saa päästää tapahtumaan, vaan on huolehdittava koko Suomen pitämisestä elinvoimaisena!

 

-Esko Erkkilä-

Paavo ja Vuokko-mukien suosio oli Vahannassa niin suurta, että Paavon oli käytävä hakemassa täydennystä "keskusvarastolta"!

Maanantai 16.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestö ry järjesti Vahannan Nuorisoseurantalolla 15.4.2012 hienon sunnuntailounastapahtuman, jonka arvovieraiksi oli saatu kansanedustaja Mikko Alatalo sekä VTT Paavo Väyrynen yhdessä Vuokko-vaimonsa kanssa.

 

 

 

Vahannan Nuorisoseurantalon juhlasali oli täynnä väkeä ja myös sivuhuoneiden tilat olivat juhlayleisön käytössä ja täyteen varattuja.

 

Sain kutsun tilaisuuteen Keskustan Viljakkalan paikallisyhdistys ry:n puheenjohtaja Pekka Hietaniemeltä ja tässä kuva kutsun sisäaukeamalta.

Pitopöytä oli anniltaan herkullinen, sillä perustuivathan sen ainekset kotimaiseen ruokaan.

 

 

 

Paavo ja Vuokko Väyrynen saapuivat tapansa mukaan tilaisuuteen hyvissä ajoin. Olen saanut seurata moniaita VTT Paavo Väyrysen tilaisuuksia ja aina tilaisuuden arvovieras on saapunut paikalle hyvissä ajoin. Arvostan ajoissa saapumista, sillä se kertoo vieraan arvostavan kuulijoitaan.

 

 

Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestö ry:n varapuheenjohtaja ja kaupunginvaltuuston jäsen Esko Arola keskusteli innokkaasti ennen tilaisuuden alkamista Vuokko Väyrysen kanssa.

 

 

Väyrysten isäntänä ruokapöydässä toimi Keskustan Ylöjärven valtuustoryhmän puheenjohtaja Tapani Tienari.

 

 

Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestön puheenjohtaja Pirkko Vuolle Viljakkalan Karhelta toimi lounastilaisuuden juontajana.

Kunnallisneuvos Pirkko Vuolle toimii myös Pirkanmaan Keskustanaisten toiminnanjohtajana.

 

 

Kansanedustaja Mikko Alatalo ehti kiireidensä keskellä tilaisuuteen ja aloitti puheenvuoronsa aina koskettavalla kappaleellaan ”Hyasinttien aika”.

 

Laulun sanat ovat joka kerta Mikon esittämänä yhtä puhuttelevat:

 

”On taas aika hyasinttien
Usko pois, sua äiti aattelen
Sinä siellä, minä täällä jossakin
Sanoinko koskaan, että sua rakastin”

 

Kansanedustaja Mikko Alatalon tilaisuudessa esittämä lyhyt eduskunta-asioiden katsaus oli myös puhutteleva.

 

Alatalo keskittyi eduskunnassa budjettikehyskeskustelussa esittämiinsä asioihin ja ne saivatkin lounasyleisöltä vankkumattoman kannatuksen.

 

Kehysriihen tulokset olivat kylmää kyytiä maakunnille ja maaseudulle, totesi Alatalo.

 

Ammattikorkeakoulujen osalta hallituksen toimet ovat suorastaan suonenisku maakunnille ja niin myös Pirkanmaalle, vaikka maakunnalla muka onkin nyt oma ministeri asioita hoitamassa!

 

Hallituksen liikennepoliittinen selonteko on syystäkin Alatalolle läheinen asia, sillä hän on aikaisemmin ollut keskeinen vaikuttaja, kun liikennehankkeiden määrärahalinjauksia on tehty.  Nyt Pirkanmaa jäi osattomaksi, mutta pääkaupunkiseudun tieverkon kehittämiseen kokoomus, demarit ja city-vihreät myönsivät tieverkkomäärärahoja 150 miljoonaa euroa.

 

Todellinen määräraharohmu oli kuitenkin Kymenlaakso, joka sai kokoomusministeri Häkämiehen kotikulmana peräti 400 miljoonan euron satsauksen.

 

Pirkanmaalaiset hallituspuolueiden kansanedustajat monissa valiokunnissa suostuivat tähän ja eivät olleet saaneet suutaan auki määrärahoista päätettäessä. Siinä meillä Pirkanmaan puolestapuhujat!

 

Kansanedustaja Alatalo peräänkuulutti Suomelta IT-huumassa pientä askelta taaksepäin, jotta pystyisimme ottamaan ison harppauksen eteenpäin. Iso harppaus eteenpäin olisi mahdollista panostamalla maakuntien osaamiseen ja maakunnissa lepääviin mahdollisuuksiin; puuhun, metalliin sekä uusiutuviin luonnonvaroihin.

 

 

VTT Paavo Väyrysen juhlapuhe oli hänen tapaansa sytyttävä ja johdonmukainen, vaikka hän pitikin sen ilman muistiinpanoja.

 

Ministeri Virkkusen kuntakartan perusteita Väyrynen piti perusteettomina, kun se perustuu työssäkäyntialueisiin. Kuntarajat on määriteltävä asutuksen, ei työssäkäyntialueiden perusteella.

 

Otan esimerkin omasta tilanteestani: Kävin Tampereelta töissä Hämeenlinnassa kaksi vuotta, Pöytyällä runsaan vuoden ja Raisiossa runsaasti yli kymmenen vuotta. Olisiko minun pitänyt maksaa osa verostani Hämeenlinnaan, Pöytyälle ja Raisioon, vaikka käytinkin ainoastaan Tampereen palveluja? Kieroutunut käsitys Virkkusella ja kokoomuksella sekä demareilla!

 

Väyrynen muistutti, että huoltosuhde ja siihen liittyvät luvut ovat keinotekoista jargonia kuntaliitosten peräämisessä. Eläkeläiset ovat hyviä veronmaksajia ja he ovat tulevaisuudessa haluttu ja merkittävä taloudellinen voimavara kunnille. Juuri näin koen itsekin, sillä en koe itseäni rasitteeksi, vaan todelliseksi voimavaraksi Tampereelle!

 

Väyrynen ei yksinomaan kritisoinut Virkkusen esitystä, vaan toi voimallisesti esille keskustalaisen näkemyksen kuntakentän kehittämiseen.

 

Väyrysen mukaan on uudistettava hallintoa ja palveluja Paras-hankkeen pohjalta. Työssä pitää käyttää järkeä ja joustavuutta.

 

Maakuntahallinto ja sen vahvistaminen ovat Väyrysen mukaan tapa kehittää asukkaiden parasta. Väyrynen mainitsi SDP:n Johannes Koskisen toimivan vahvana maakuntahallinnon kehittämisen puhemiehenä.

 

Vaihtotaseen ja kauppataseen alijäämäisyys huolestuttivat VTT Paavo Väyrystä.  Osaan arvostaa Paavo Väyrystä kauppapolitiikassa tulevaisuuden näkijänä.

 

Hän pystyi ensimmäisenä varoittamaan Venäjän talousromahduksesta, joka sitten tapahtui elokuun 17. päivänä 1998.

 

Muistan elävästi tuon ajan, sillä työnantajani koki romahduksen menekin hiipumisena Venäjälle ja tilattujen raaka-ainetoimitusten saapumisen kouriintuntuvan kovana, kun menekki tyssäsi kertaheitolla.  Väyrynen oli ainoa joka osasi ennakoida tulevan, mutta eihän häntä silloinkaan uskottu – olisi sietänyt uskoa!

 

 

Tilaisuuden keskusteluosuudessa Riitta Koskinen, joka on ylöjärveläinen ja Pirkanmaan edustaja Keskustan puoluehallituksessa, kysyi Väyryseltä, että tuleeko Rovaniemen puoluekokouksesta Keskustan rivejä repivä?

 

 

Väyrynen vastasi, että kaikki Keskustan puheenjohtajiksi pyrkivät ovat hyviä henkilöitä. On puoluekokouksen osanottajien arvioitava, että kenen johdolla Keskusta pystyy nousemaan Suomen suurimmaksi puolueeksi seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Väyrynen muistutti, että presidentinvaaleissa Keskusta sai puolueen kootuksi ja jos nyt jatkamme yhtä yksituumaisina, niin Keskustalla on hyvät mahdollisuudet suurimmaksi puolueeksi.

Väyrynen totesi Keskustan aatteellisen ja poliittisen perinnön vaativan johtajien jalkautumista kansan pariin.

”Keskustalla on äärettömän tärkeitä tehtäviä tulevaisuudessa” oli Väyrysen muistutus.

 

 

Ylöjärven kaupunginvaltuutettu Minna Sarvijärvi osoitti myyntitaitonsa, sillä hän pystyi myymään kunnallisjärjestön arpoja myös Väyryselle!

Ostin niitä minäkin, mutta voitot jäivät odottamaan seuraavaa kertaa.

 

 

Olen oppinut, että pätevällä johtajalla ei koskaan saa olla kiireen tuntua.

Paavo ja Vuokko Väyrynen noudattivat Vahannassa tätä periaatetta ja jatkoivat läsnäoloaan myös virallisen ohjelman jälkeen.

Tässä Väyryset, Tapani Tienari sekä Keskustan Pirkanmaan piirin toiminnanjohtaja Ritva Männistö jatkavat keskustelujaan tilaisuuden virallisen osuuden jo päätyttyä.

 

 

Paavo Väyrynen kaupitteli Paavo&Vuokko –mukeja yleisölle puheensa jälkeen.

Tässä rajanaapurini Jari Kirmo yhdessä Vuokko Väyrysen kanssa sen jälkeen, kun kolmenkympin arvoinen muki oli siirtynyt Jarin omistukseen.

 

 

Mukikauppa kävikin Vahannassa niin hyvällä vauhdilla, että Paavo joutui kesken kaupanteon käymään ”keskusvarastolla” eli Väyrysten auton takakontilla täydentämässä mukivarastojaan!

 

Kiitokset Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestölle hienon tilaisuuden järjestämisestä – saimme nauttia hienosta sunnuntailounaasta ja saimme vahvistusta myös sille, että Keskustan suunta on oikea!

 

-Esko Erkkilä-

Ammattiyhdistysliike on taas lyömässä yhden naulan omaan arkkuunsa

Sunnuntai 15.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Olen laatinut tämän kirjoituksen 12.4.2012 eli ennen, kuin ammattiyhdistysliike taipui koululaisharjoittelijoiden työharjoittelussa järkevän ratkaisun kannalle.

Julkaisen kirjoituksen 12.4.2012 laatimassani muodossa vaikka tiedänkin, että myönteiseen ratkaisuun ollaan pääsemässä!

**************

On ollut uskomatonta seurata, kun Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on torppaamassa koululaisharjoittelijoiden työharjoittelua kaupanalan yrityksissä.

 

PAM käyttää keppihevosenaan sitä, että koululaisharjoittelijat eivät saisi suorittaa harjoitteluaan ns. järjestäytymättömien työnantajien yrityksissä.

 

On suorastaan ennenkuulumatonta, että ammattiyhdistysliike pyrkii määräilemään yrityksiä sen perusteella, että ovatko ne ammattiyhdistysliikkeen talutusnuorassa.

 

Suomeen Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtajaksi Ruotsista 23.4.2012 palaava Juhana Vartiainen totesi demaritaustastaan huolimatta Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa maaliskuun 7. päivänä, että...

...ay-liike jähmettää päätöksiä Suomessa.

PAM:n tapauksessa juuri näin on.

 

Vartiaisen mielipiteeseen on helppo yhtyä.

 

Tutustu ja tienaa -sopimus on ollut voimassa jo useita vuosia. Siinä nuori on työssä kaksi viikkoa ja tienaa reilut 300 euroa. Tämän nuorten mahdollisuuden tutustua työelämään PAM nyt haluaa torpata!

 

Pääministeri Jyrki Kataiselle on ollut viime aikoina mahdotonta antaa tunnustusta mistään hänen toimistaan. Nyt on kuitenkin annettava tunnustus Kataiselle, kun hän patistaa PAM:ia luopumaan syrjintäpolitiikastaan.

Jään kuitenkin odottamaan työministeri Lauri Ihalaisen jyrähtämistä, sillä uskon, että ainoastaan hän pystyy ohjaamaan PAM:n ruotuun - siihen eivät pojanklopit pysty!

 

Ei voi olla oikein, että nuorilta viedään mahdollisuus tutustua työelämään ja saamaan kahden viikon kestävästä työjaksostaan vaatimaton korvaus.

 

PAM:n toiminta tulee voimistamaan ammattiyhdistysliikkeeseen kohdistuvaa karttamista ja kaikki sen toimenpiteet satavat suoraan YTK:n eli ns. Loimaan kassan hyväksi.

 

On selvää, että kaikkien palkkatyössä toimivien pitää varmistaa toimeentulonsa työttömyyden varalta.

 

Varmistin aikoinaan työttömyysturvani YTK:n kautta ja vaikka en työttömyysturvaa koskaan tarvinnutkaan, pidän ”Loimaan kassan” nykyistäkin työttömyysturvan takaamista 99 euron vuosimaksulla edullisena.

 

Kannustan kaikki kaupanalan työntekijöitä hoitamaan työttömyysturvansa YTK:n kautta – se maksaa vain 99,00 euroa vuodessa!

 

-Esko Erkkilä-

Mari Kiviniemi Keskustan puheenjohtajana Lahdesta Rovaniemelle ja vuoden Suomen pääministerinä

Sunnuntai 8.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Aikomukseni on laittaa vaatimaton lusikkani soppaan, kun käsitellään Mari Kiviniemen poliittista uraa Lahden puoluekokouksesta Rovaniemen puoluekokoukseen.

 

Katsaukseni ei voi olla kattava, sillä Rovaniemen puoluekokoukseen on aikaa vielä yli kaksi kuukautta ja politiikassa kaikki on mahdollista.

 

Supistan näkökulmaani henkilökohtaisiin kokemuksiini Mari Kiviniemestä ja sen tuloksena tämä kirjoitus saa ruohonjuuritason näkökulman puoluejohtajaan ja Suomen 71. hallituksen pääministeriin. Hallitusten lukumäärä – 71 – perustuu Valtioneuvoston nettisivuilla kerrottuun eli Kataisen johtama on Suomen 72. hallitus.

 

Poikkean otsikosta kun kerron, että tutustuin Mari Kiviniemen vanhempiin työurani varhaisvaiheessa.

 

Agronomi, sittemmin yliagronomi Kaija Kiviniemi toimi nykyisen ProAgria Etelä-Pohjanmaan karjatalousagronomina, kun työskentelin 1970-luvun lopulla Seinäjoella rehunmyyntitehtävissä. Paikallinen karjatalousagronomi oli tärkeä sidosryhmävaikuttaja, jolle oli paikallaan toimittaa rehuteollisuuden viimeisintä tietoa ja kuunnella herkällä korvalla neuvontajärjestön kuulumisia.

 

Opin tuntemaan Mari Kiviniemen äidin osaavana ja maakunnassa suurta luottamusta nauttivana kotieläintalouden asiantuntijana.

 

Marin isä eli agronomi ja sittemmin maanviljelysneuvoksen arvonimen saanut Antti Kiviniemi toimi pitkään Maataloustuottajain Etelä-Pohjanmaan liiton toiminnanjohtajana Seinäjoella.

 

MTK ei 1970-luvun lopulla ollut rehuteollisuuden kenttähenkilöiden vinkkelistä taho, johon olisi täytynyt pitää säännöllistä yhteyttä, joten työelämän luomia suhteita Antti Kiviniemeen en omaa.

 

Maanviljelysneuvos Antti Kiviniemi on kuitenkin tehnyt mittavan uran etelä-pohjalaisessa maataloudessa ja hänellä on vankkaa kokemusta myös valtakunnan tasolla agribisneksen luottamushenkilönä. Totean näin, vaikka maanviljelysneuvos Kiviniemen luottamushenkilönä luotsaama yritys olikin lähes aina oman työnantajani kova kilpailija.

 

Ensimmäisen kerran tapasin Mari Kiviniemen hänen kuntaministeriaikanaan, mutta kun sekin menee ohi otsikon, ei siitä sen enempää.

 

Tutustuin Mari Kiviniemeen lähemmin Lahden puoluekokouksessa, mutta sielläkin pintapuolisesti, sillä olin Lahdessa ainoastaan ensimmäisen päivän ja siksi toiseksi en ollut siellä virallisena puoluekokousedustajana.

Pääministeri Mari Kiviniemeen tutustuin, kun sain haastatella häntä yleisötilaisuudessa Tampereella 20.11.2010.

 

Kyse oli Keskustan Pirkanmaan piirin järjestämästä yleisötilaisuudesta Waynes Coffeessa.

 

Olin valmistautunut ”pääministerin haastatteluhetkeen” kahdenkymmenen etukäteen valmistellun kysymyksen voimin ja niihin voidaan palata joskus myöhemmin. Viimeinen kysymys voidaan kuitenkin kirjata tähän ja se kuului seuraavasti:

 

”Lopuksi vielä ajankohtainen kysymys: Joko Pääministeri on kirjoittanut Joulupukille?”

 

En muista, että mitä pääministeri vastasi, mutta henkilökohtaisella tasolla haastatteluhetki oli hieno kokemus ja siitä kiitokset Pirkanmaan keskustaväelle, joka valitsi minut pääministerin haastattelijaksi.

Seuraavan kerran sain haastatella pääministeri Mari Kiviniemeä Keskustan Tampereen vaalituvassa – Sentterissä – 12.3.2011.

Tässä Kiviniemi on keskellä ja Sentteri-emäntä Titta Mattila vasemmalla sekä Sentteri-isäntä eli allekirjoittanut oikealla.

 

Tilaisuutta varten valmistelemani kysymykset ovat tallella ja ehkä joskus ne voisi julkaista myös näillä sivuilla.

Kiviniemi oli haastattelua edeltävänä iltana televisiossa, kun hän keskusteli Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy´n kanssa. Tästä sain aiheen mainita, että Suomen pääministerillä on urallaan monenlaisia vaiheita; eilen keskusteluja Ranskan presidentti Nikolas Sarkozyn kanssa ja tänään Esko Erkkilän haastateltavana!

Saimme yleisöltä raikuvat suosionosoitukset!

 

Kansanedustaja Mikko Alatalo ja hänen eduskunta-avustajansa Tero Mäenpää ovat taltioineet YouTubeen muutamia videonpätkiä haastattelutilanteestamme ja ne ovat sieltä yhä edelleen katseltavissa.

 

Parhaiten ne löytyvät googlaamalla ja hakusanayhdistelmäksi käy esimerkiksi:

 

”Youtube Mari Kiviniemi Esko Erkkilä”

 

Arvostan Mari Kiviniemen toimintaa Keskustan puheenjohtajana ja maamme pääministerinä.

 

 

Jos pysytte ”kanavalla”, saatte lähipäivinä lukea näiltä sivuilta lisää mm. Mari Kiviniemestä!

 

-Esko Erkkilä-

Satakunnan matkailuyritykset jalkautuivat kentälle

Perjantai 30.3.2012 - -Esko Erkkilä-

Yksitoista satakuntalaista matkailualan yritystä jalkautui helmikuun puolivälissä kahden päivän kiertueen merkeissä lähimaakuntiinsa Satakuntaliiton johdolla.

 

Kiertueen pysähdyspaikkakunnat olivat Kristiinankaupunki, Vaasa, Seinäjoki, Jyväskylä, Parkano ja Tampere.

 

Kiertueen kohderyhminä olivat yhdistysten retkivastaavat, yritysten henkilökunta- ja vierasretkien järjestäjät, luokkaretkivastaavat ja erilaisten muiden ryhmien liikuttajat.

 

Sain kutsun Tampereen tilaisuuteen MSL-Tampereen merkeissä ja olin siis mukana kiertueen viimeisessä tilaisuudessa. Se järjestettiin Ravintola Bravo Plazassa Finlaysonin alueella.

 

Tunnen toki Satakuntaa, mutta opin tilaisuudessa paljon uuttakin.

 

Satakunnan tarjontaa olivat esittelemässä seuraavat yritykset ja yhteisöt. Nimen perässä on kohde tai teema, jota esittelijät pitivät keskeisenä esittelykohteenaan:

• A. Ahlström Osakeyhtiö – Noormarkun ja Kauttuan ruukit
• Eurajoen kunta – Vuojoen kartano ja Olkiluodon vierailukeskus
• Euran kunta – esihistoriakohteet, Ruukinpuisto ja ”Eura käsillä”
• Kartano-Hostel Anttilan Noutotila – Anttilan tilan myymälä, puutarha ja majoitus
• Maatilamatkailu Koivuniemen Herra – lapsiperheiden seikkailukohde
• Merikarvian kunta – Oura, Merikarvianjoki ja teatteri
• Porin Seudun Matkailu Oy MAISA – valmis- ja ryhmämatkoja Porin seudulle
• Rauman kaupungin matkailuneuvonta – merta ja saaria, historiaa ja nykyaikaa
• Rauman Kaupunginteatteri -kevään ja kesän ohjelmisto sekä teatteriravintolan palvelut
• Satakuntaliitto – Satakunnan esittely ja maakunnasta kertova aineisto
• Sokos Hotel Vaakuna, Pori – monipuolinen keskustahotelli palveluineen
• Yyterin Kylpylähotelli – kylpylä palveluineen ainutlaatuisen kansallismaiseman keskellä

 

 

Haluan nyt kertoa muutamalla rivillä yhdestä toimintaansa esitelleestä yrityksestä ja kahdesta kunnasta.

 

 

Yyterin Kylpylähotellia esitteli Heidi Mäki-Ullakko.

 

Heidi hieman hämmästyi kun kysyin, että ovatko sukujuuresi Lohtajalta, sillä sinne minä Mäki-Ullakko -nimen asettaisin. Osuin taas kerran oikeaan, kun asetin jonkun henkilön sukunimensä perusteella jonnekin päin Suomea! 

 

Olen vieraillut usein Yyterin Kylpylässä erilaisten kurssien ja kokousten merkeissä – olemme joskus käyneet siellä myös perhekuntamme kanssa.

 

Yyterin Kylpylä on nykyisin yksityisomistuksessa, sillä Heidi Mäki-Ullakon vanhemmat ovat siellä yrittäjinä.

 

On todettava, että tilaisuudessa nousi pintaan ajatus muutaman päivän kylpyläloman viettämisestä Yyterissä! Paikka on kerrassaan mahtava ja tuntui siltä, että Mäki-Ullakon yrittäjäperhe on saanut kylpylän hyvään iskuun.

 

 

Eurajoen kunnan kulttuurisihteeri Pirjo Jaakkola oli esittelijänä Eurajoen osastolla.

 

Eurajoki on vireä kunta Rauman ja Porin välissä.

 

Kysyin Jaakkolalta, että onko Eurajoki liittymässä kuntaministeri Virkkusen tahdon mukaisesti Raumaan? Sain ehdottoman vastauksen, että Eurajoki tulee jatkamaan itsenäisenä kunta.

 

Olkiluodon voimaloiden merkitys on Eurajoen hyvän kuntakehityksen keskeinen tekijä. On selvää, että eurajokilaiset eivät halua päästää esim. Raumaa hyville apajilleen, vaan haluavat jatkaa itsenäisenä kuntana. Se heille pitää suoda!

 

Eurajoen toinen merkittävä matkailukohde on Vuojoen kartano.

 

Kartano on kuuluisa todella mainiosta keittiöstään ja siitä on minulla omakohtaisia kokemuksia.

 

Vuojoen kartanon puutarha ja sen tarjoamat monipuoliset mahdollisuudet olivat minulle uutta tietoa. Katselin kartanon nettisivuilta, että Vuojoen kartano esiintyy 13 – 15.4.2012 Tampereella järjestettävillä ”Puutarha- ja kotimaan matkailumessuilla”. Ainakin silloin on mahdollisuus tutustua Vuojoen kartanon puutarhatarjontaa!

 

 

Merikarvian kunnan osastolla matkailuvastaava Seija Väre esitteli ”Suomen aurinkoisimman kunnan” matkailutarjontaa.

 

Olen vuosien varrella oppinut, että Vaasa on Suomen aurinkoisin kaupunki ja Merikarvia puolestaan Suomen aurinkoisin kunta – tähän on kuulemma ihan tilastolliset perusteet.

 

Merikarviasta minulla on pelkästään positiivisia muistoja.

Olin 1980-luvun lopulla järjestämässä lukemattomia tilaisuuksia Jouko Elevaaran omistaman Merikievarin kanssa.

 

Järjestimme tilaisuudet yleensä perjantai-iltapäivällä siten, että aluksi esitimme ajankohtaista ruokinta-asiaa asiakkaillemme parisen tuntia, sitten söimme hyvän päivällisen ja lopuksi porukka sai laittaa jalalla koreasti Elevaaran Merikievariin hankkimien maamme huippuyhtyeiden ja –solistien tahdissa.

 

Etelä-Suomen maatalouskaupat hoitivat asiakkaiden kuljetukset Merikarvialle. Väkeä oli kerrallaan vähintään satakunta henkilöä, mutta tavallisesti 200…300 innokasta kotieläintuottajaa. Pari kertaa järjestimme Merikievarissa suuret kesäjuhlat ja silloin osanottajia oli 1.500 – 2.000 henkeä.

 

Se oli hienoa aikaa ja sen vuoksi muistoni Merikarviasta ovat positiiviset.

 

Toivottelen Merikarvialle menestystä monien matkailuprojektiensa tiimoilta.

 

 

Satakuntaliiton jalkautuminen lähimaakuntiin on maakuntaliitolta hieno idea. Se kertoo, että maakuntaliitto tekee näkyvää ”jalkatyötä” alueensa parhaaksi!

 

-Esko Erkkilä-