"Turistihevosten" lanta pitää ja kannattaa kerätä hyötykäyttöön

Torstai 5.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi lisätä ravinteiden talteenottoa. Tavoitteena on, että vähintään puolet lannasta ja yhdyskuntajätevesilietteestä saadaan kehittyneen prosessoinnin piiriin vuoteen 2025 mennessä. Lisäksi hallitusohjelman tavoitteena on sallia hevosen lannan käyttö energiatuotannossa.

 

Asia on edennyt, sillä maa- ja metsätalousministeriö on käynnistänyt hevosenlannan hyötykäyttöhankkeen ja hankkeen vetäjäksi on yhdeksästä hakijasta valittu ympäristöliiketoimintaan erikoistunut yritys nimeltään Envitecpolis Oy.

 

 

*****************

 

 

 Saimme taannoisella Portugaliin suuntautuneella agrologimatkallamme tutustua turistihevosten lannankeruuseen!

 

 

Tutustuminen tapahtui Obidosin linnoitetussa keskiaikaisessa kylässä, jonne pysähdyimme matkalla Lissabonin lentokentälle.

 

 

 

 

 

Jokseenkin kaikissa keski- ja etelä-Euroopan kaupungeissa turisteilla on mahdollisuus hevosvaunuajeluihin ja niin myös Obidoksessa.

 

 

 

 

 

Hevosvaunuja oli koko ajan liikenteessä, mutta niiden lähtöpaikalla oli aina valmiina vaunuja ajoon.  Huomaa oikean takapyörän edessä tiilenkappale, joka toimii asiakkaita odottavan vaunun seisontajarruna!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hevonen tuottaa lantaa vuodessa 8.000 – 10.000 kiloa ja on selvää, että lantaa ilmestyy myös kaduille, jos sen tuloon ei ole valmistauduttu.

 

 

Olen joskus ulkomailla nähnyt, että ajurilla on käden ulottuvilla eräänlainen haavi, jolla ajuri taitavasti ottaa ”kopin” lannasta, jos hevoselle tulee sontimisen tarve.

 

 

Obidos-ajurit olivat valmistaneet ”hevospotan”, johon lanta putoaa – kätevä ratkaisu!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hevosenlanta on monipuolinen lannoite ja sen vuoksi sen kerääminen…

 

 

 

 

 

…säkkiin on tärkeää ja lannankerääminen turistikylässä on hygieniankin kannalta välttämätön ja onhan se myös ympäristöteko.

 

 

 ***************************

 

 

Suomessa on n. 75.000 hevosta ja niistä poneja n. 10.000.

 

Jos lasketaan 65.000 hevosta x 8 tonnia lantaa per hevonen, päästään todella suuriin volyymeihin eli 520 miljoonaa kiloa.

 

 

Maassamme käytetään lannoitteita vuosittain suuruusluokkaa 580 – 640 miljoonaa kiloa vuodessa ja vuonna 2015 rehuseosten valmistusmäärä oli n. 1.400 miljoonaa kiloa.

 

 

********************

 

 

Yhteenvetona voidaan todeta, että hevosenlannan ja lannoitteiden volyymit ovat samalla tasolla ja rehuseoksia valmistetaan maassamme n. kolminkertainen määrä hevosenlantatuotokseen verrattuna.

 

 

Nämä luvut kertovat, että hevosenlannan hyötykäyttöprojekti on volyymimahdollisuuksiltaan mittava. Näin siitä huolimatta, vaikka hallituksen tavoitteena on saada hevosenlannasta prosessoinnin piiriin vain puolet eli n. 250 miljoonaa kiloa vuoteen 2025 mennessä.

 

 

Projektin nimenä on ”HELMET – hevosenlanta menestystarinoiksi” ja toivotan projektille parhainta menestystä!

 

 

Juttu luiskahti hieman sivuraiteille Obidoksen hevosvaunuajeluista, mutta se sallittakoon, kun kuitenkin samalla tuli kaiveltua faktatietoa eräästä hallituksemme bioalueen kärkihankkeesta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Centro de Talassoterapia da Nazare eli Nazaren merivesikylpylä oli mielenkiintoinen kokemus

Keskiviikko 4.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Portugaliin suuntautuneen lokakuisen agrologimatkamme viimeinen Portugal-päivä valkeni tavanomaisen leppeänä hotellissamme Nazare´ssa.

 

 

 

 

 

Aloitin päiväni hotellimme uima-altaassa…

 

 

 

 

 

…aamu-uinnilla.

 

 

 

Aamu-uinnin ja aamupalan jälkeen ohjelmamme jatkui edelleen vetisissä merkeissä, sillä siirryimme hotellin pikkubusseilla Nazaren rannalla sijaitsevaan…

 

 

 

 

 

...Centro de Talassoterapia da Nazare  –merivesikylpylään pulikoimaan.

 

 

 

 

 

Talassokeskuksessa oli saatavana monenlaisia hoitoja sekä hierontoja ja eräät seurueemme jäsenet niitä olivatkin viikon aikana oppaamme välityksellä varanneet.

 

 

 

 

 

Talassokylpylän vastaanotossa jouduimme täyttämään lomakkeen, jossa ruksaamalla kerroimme terveydentilamme ja sen, että meillä ei ollut sellaisia sairauksia, jotka rajoittaisivat merivesikylpylässä käyntiä.

 

 

Kylpylä oli niin höyryinen, että valokuvaaminen ei ollut siellä mahdollista.

 

 

******************

 

 

Nazaren talassokylpylä hyödyntää kivennäisrikkaan meriveden ominaisuuksia.

 

 

Kylpylä hankkii merivetensä 300 metrin päästä ja merivesi lämmitetään lisäämättä siihen mitään lisäaineita – vesi vaihtuu jatkuvasti.

 

 

Kylpylän sisäilmassakin on aistittavissa jodirikas meri-ilma, joka Portugalissa tunnetaan reumaattisia sairauksia ja hengitystieongelmia parantavasta vaikutuksestaan.

 

 

Kylpylävieraille on tarjolla uima-allas lämmitetyllä merivedellä, vastavirta, turkkilainen sauna, melko voimakkaita vedenalaisia suihkuja sekä jääallas – kaikki niitä piti kokeilla ja erityisesti pidin vedenalaisista suihkuista, jotka pehmittivät pohkeita ja sääriä.

 

 

*****************

 

Muutama kommentti Nazaren talassokylpylästä ja sen vertailusta suomalaisiin sekä virolaisiin kylpylöihin.

 

 

• merivesi kylpyvetenä on selkeä seikka, joka puhuu merivesikylpylän puolesta

• yleinen siisteys ja pukuhuoneiden väljyys ovat haaste merivesikylpylälle

• erilaisia saunoja merivesikylpylässä saisi olla enemmän

• merivesikylpylän kylpyaikaa moni olisi halunnut pidentää

• kipattava kylmävesikiulu sekä kylmävesiallas olivat plussaa merivesikylpylälle

 

 

Ymmärrän niitä Portugalin-matkaajia, jotka varaavat matkansa siten, että voivat käydä Nazaren merivesikylpylässä useamman kertaa matkansa aikana.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

3F:n Portugali

Tiistai 3.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Fado, Futbol ja Fatima muodostavat F3:n Portugalin.

 

 

Olen Portugalin matkoillani tutustunut kaikkiin noihin kolmeen asiaan, jotka ovat tärkeitä Portugalissa ja ovat tärkeitä portugalilaisille.

 

 

Fatima on katolilaisille tärkeä paikkakunta pohjois-Portugalissa.

 

 

Fatima on tunnettu pyhiinvaelluspaikka, sillä Neitsyt Marian sanotaan ilmestyneen siellä Fatiman ilmestyksessä vuonna 1917 kolmelle lapselle; Lucialle, Jacitalle ja Fransescolle.

 

 

Lokakuisella agrologimatkallamme emme käyneet Fatimassa, mutta tapasimme eri kohteissa turisteja – pyhiinvaeltajia - jotka olivat juuri käyneet tai olivat menossa Fatimaan.

 

 

Olen saanut kerran aiemmin käydä Fatimassa – huomasin, että googlettamalla ”Esko Erkkilä Fatima” löytyi juttujani vain madeiralaisesta Fatima-bussinkuljettajasta, joka ajoi meitä kyyditessämme kolarin eli en ole lainkaan kirjoittanut tälle saitille juttua Fatima-pyhiinvaelluspaikasta. Pitääpä joskus korjata tuo asia.

 

 

Futbol eli jalkapallo on portugalilaisille tärkeä asia.

 

 

Portugali voitti viime heinäkuussa jalkapalloilun Euroopan mestaruuden, joten tulostakin on syntynyt.

 

 

Emme viime kesän agrologimatkallamme käyneet katsomassa jalkapallo-ottelua, mutta hotellihuoneen televisiosta sitä tuli eri kanavilta ympäri vuorokauden.

 

 

 

Fado on 1820-luvulla Portugalissa kehittynyt kansanmusiikin tyylilaji.

 

 

Portugalin kolmesta F:stä näimme ja kuulimme fadoa.

 

 

 

Fado on ilmeeltään surumielistä musiikkia, mutta aina sitä kannattaa kuunnella, kun käy Portugalissa.

 

 

Fado merkitsee suomennettuna kohtaloa.

 

 

Fado on vuonna 2011 liitetty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

 

 

 

Meillä ei ollut agrologimatkamme ohjelmassa fado-esitystä, mutta halusimme sellaisen kokea viimeisenä iltanamme Portugalissa ja asia järjestyi mainion oppaamme Mika Palon toimesta.

 

 

 

 

 

Meille esiintyneessä fado-yhtyeessä oli kolme soittajaa,…

 

 

 

 

 

…miessolisti sekä…

 

 

 

 

 

…naissolisti.

 

 

 

 

 

Fado-esitys sai matkaseurueemme hieman surullisen näköiseksi vai oliko surumielisyyden syynä, että pian matkamme läheni loppuaan!

 

 

 

 

 

Vielä hienot pokkaukset ja fado-esitys oli päättynyt.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Porto on asukasluvultaan Portugalin toiseksi suurin kaupunki

Maanantai 2.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Peso da Reguasta alkanut agrologimatkamme jokiristeily Douro-jokea pitkin päättyi Atlantin rannalla sijaitsevaan Portugalin toiseksi suurimpaan kaupunkiin Portoon.

 

 

Porto on asukasluvultaan Tampereen kokoinen kaupunki, sillä siellä on n. 230.000 asukasta.

 

 

Tutustumisemme Portoon jäi ainoastaan rantanäkymien ihailuun risteilyaluksemme kannalta.

 

 

Douro-jokea myöten kun saavuimme Portoon, niin ilmeeksi muodostui siltojen kaupunki!

 

 

 

Tässä muutamia siltoja, kun olimme saapumassa kaupungin keskustassa sijaitsevaan jokiristeilysatamaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miehistö aloitti maihinnousun valmistelut jo hyvissä ajoin…

 

 

 

 

 

…ja se sujuikin joutuisasti.

 

 

 

 

 

Oppaamme huhuili joukkomme koolle, jotta ehtisimme lähtemään nopeasti kohti majapaikkaamme. 

 

 

Valitettavasti emme ehtineet lainkaan tutustua Porton kaupunkiin, joka on saanut nimensä portviinistä ja sanotaan, että myös Portugalin maannimi on saanut alkunsa Portosta!

 

 

****************

 

 

Jotain herkkää kuitenkin koimme Portossa, sillä saimme todistaa morsiusparin ensisuudelman!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

  

”Ajoneuvoon nouse” -komento kuului ja matkamme Nazaren kaupunkiin ja kohti fado-esitystä alkoi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ja matka jatkui kohti Portoa!

Sunnuntai 1.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Edellisessä agrologien Portugalin matkastamme kertoneessa jutussani laskeuduimme Douro-joessa olevan Euroopan korkeimman sulun eli Carrapatelon läpi kohti Portoa.

 

 

Carrapatelon sulutuskorkeus on 35 metriä.

 

 

Jatkoimme matkaa ja nyt ohjelmassa laivalla oli…

 

 

 

 

 

…ruokailu.

 

 

 

 

 

Keittoa eturuuaksi,…

 

 

 

 

 

…kunnon pihvi lisukkeineen ja…

 

 

 

 

 

…hyvä juomavalikoima takasivat onnistuneen ruokailun.

 

 

 

 

 

Carrapatelo-sulussa samassa sulutuksessa kanssamme ollut ”Barcadouro” – alus pysyi kiltisti takanamme, mutta sitten se kiristi vauhtiaan ja…

 

 

 

 

 

…porhalsi vasemmalta ohitsemme.

 

 

 

 

 

Lähestyimme Portoa ja jokilaivaliikenne…

 

 

 

 

 

…oli selvästi vilkastumassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sulutustoiminta Crestuma-sululla on vilkasta ja…

 

 

 

 

 

…jouduimmekin odottamaan, että…

 

 

 

 

 

…Douro-jokea ylöspäin menevä risteilylaiva oli päässyt pois sulusta.

 

 

 

 

 

Edellisessä sulussa takamanne ollut Barcadouro-alus pääsi Crestuma-sulkuun ennen meitä, mutta kun Crestuma-sulun pituus on 470 metriä, mahduimme vallan hyvin samaan sulutukseen.

 

 

Crestuma-sulun patohanke alkoi vuonna 1976 ja pato valmistui vuonna 1985 – padon omistaa ”Companhia Portuguesa de Producao de Electricidade” –yhtiö; sama yhtiö omistaa myös Carrapatelo-sulun.

 

 

 

 

 

Nelitoistametrinen sulutus onnistui nopeasti ja pääsimme jatkamaan matkaamme.

 

 

 

 

 

Seuraava laiva oli jo odottamassa, jotta se pääsisi nousemaan Douro-joessa ”seuraavalle tasolle”!

 

 

 

Portugalissa osataan maanteiden ja moottoriteiden rakentaminen, sillä suuret korkeuserot vaativat hyvää sillanrakennustaitoa.

 

 

Voimme antaa hyvän arvosanan myös Portugalin kanavanrakennustaidolle, sillä Euroopan korkein sulku Carrapatelo ja äsken kokemamme Crestuma-sulku on molemmat rakennettu hyvin toimiviksi.

 

 

Carrapatelon sulutuskorkeus 35 metriä ja Crestuma´n sulutuskorkeus 14 metriä merkitsivät, että saimme jokiristeilymme aikana kokea suluissa 49 metrin ”pudotuksen” kohti Atlantia!  "Sulkupudotuksen " lisäksi on huomioitava se pudotus, joka kertyy matkalla ennen sulkuja.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kunnallisissa yhtiöissä päätösvalta karkaa kaupunkilaisten ja luottamushenkilöiden ulottumattomiin

Lauantai 31.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Löysin saunanpesään tulta laittaessani viime huhtikuussa ilmestyneen Tamperelainen-lehden ja lehdessä olleen kirjoituksen, jossa Tampereen kaupungin talousjohtaja Jukka Männikkö ihmettelee näin:

 

 

”Miksei Tampere yhtiöitä enemmän?”

 

 

 

 

 

Tallensin lehden ja ehdin sen jo kadottaakin, mutta ei hätää mitään, sillä internetin syövereistä tuo juttu oli helppo kaivaa esille.

 

Juttu löytyy, kun googlaa ”Tamperelainen Jukka Männikkö”.

 

***************

 

Talousjohtaja ottaa esimerkkeinä hyvin pärjäävistä Tampereen kaupungin yhtiöistä Tampereen Sähkölaitoksen, Vuokratalosäätiön, Finnpark´n, Kotilinnasäätiön, Insinöörioppilastalon ja Särkänniemen.

 

 

Uskallan olla talousjohtajan kanssa tiukasti eri mieltä.

 

 

Helppoakos Sähkölaitoksen, Vuokratalosäätiön ja Kotilinnasäätiön on tehdä hyvää tulosta, kun kaupunkilaiset ja vuokralaiset maksavat – vuokralaiset maksavat korkeita vuokria saamansa asumistuen avulla.

 

 

Insinöörioppilastalon toimintaa en tunne, mutta ihmettelen, että sellainen superyritys kuin Särkänniemi tekee tulosta vain vaivaisen vajaan millin vuodessa – entinen vuorineuvokseksi edennyt eräs esimieheni tapasi sanoa, että tuollaisen summan löytää kadultakin!

 

 

Talousjohtaja haluaisi ottaa Tampereen kaupungin liikelaitoksista Tampereen Kaupunkiliikenne Liikelaitoksen, Tampereen Infra Liikelaitoksen ja Tampereen Voimia Liikelaitoksen ”luonteviksi kohteiksi”, kun puhutaan liikelaitosten yhtiöittämisestä.

 

 

Talousjohtaja saattaa tuntea esim. Tampereen Infra Liikelaitoksen lukujen perusteella, mutta kun olen ollut Infran johtokunnassa liikelaitoksen perustamisesta eli vuodesta 2009 alkaen, uskon tuntevani kyseisen liikelaitoksen talousjohtajaa paremmin.

 

 

Infraa on kehitetty liikelaitoksena näiden vuosien aikana tehokkaasti ja se on tapahtunut nimenomaan liikelaitoksena, ei yhtiönä.  Toki liikelaitoksen johtokunta toimii yhtiön hallituksen tavoin eli periaatteessa johtamisessa ei pitäisi olla eroja.

 

 

Erona on kuitenkin se, että liikelaitoksen johtaminen on läpinäkyvää ja myös henkilöstön hyvinvointi ja kaupunkilaisten etu ovat keskeisiä suuntaviittoja.

 

 

Jos liikelaitos olisi yhtiö, sen toimintaa ohjaisi osakeyhtiölaki, joka selkeästi sivuuttaisi yksikön henkilöstön hyvinvoinnin ja kaupunkilaisten edun.

 

 

Ymmärrän virkamiesbyrokraatin mietteet, sillä osakeyhtiön kohdalla ei tarvitsisi vähääkään välittää toiminnan avoimuudesta, ei henkilöstön hyvinvoinnista ja ei kaupunkilaisten edusta – kaiken edelle menisi yhtiön etu.

 

 

Toivon, että Tampereen kaupungin eri toimintojen yhtiöittämisestä käydään avoin keskustelu ja että siihen osallistuvat kaupunkilaisten valitsemat luottamushenkilöt – palkkarenkien ajatukset me osaamme arvata.

 

 

Virkahenkilöt valmistelevat ja toteuttavat, mutta luottamushenkilöt päättävät!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hyvin mahtuvat samaan kuvaan!

Perjantai 30.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Tervehdys kaikille lukijoilleni!

Pyydän anteeksi niiltä eilisiltä "aamulukijoiltani", jotka pettyivät, kun eilen blogisivuillani ei ollutkaan uutta juttua.

Huomasin virheeni vasta aamukahdeksan tienoilla, kun totesin, että olen töpeksinyt eilisen juttuni tallentamisessa.

Toki olin tallentavanani se ajoissa edellisiltana, mutta jossain tein virheen ja aamulukijani joutuivat pettymään.

Onneksi eilisen jutun valokuvat olivat helposti lisättävissä, joten eilinen juttuni oli katseluvalmis hieman aamukahdeksan jälkeen.

Tunnen melkoista vastuuta Teille arvoisat lukijani, sillä Teitä on viime aikoina ollut melkoinen joukko - puhutaan ..., no en kuitenkaan kerro lukijamäärääni, mutta näen sen reaaliaikaisesti joka hetki. Portugaliin liittyvät jutut ovat kuitenkin nostaneet lukijamääräni uudelle tasolle!

Mutta nyt uusin juttuni!

*******************

Kävin eilen Tampereen Biltemassa, jonne on meiltä matkaa vajaat parisen kilometriä.

 

Käyntini aiheena oli ostaa sellainen värkki, jolla pystyy avaamaan huonosti vetävän kodinhoitohuoneen viemärin.

 

 

Onnistuin ostoksessani ja pihalla huomasin, että nyt on mainio tilaisuus saada samaan kuvaan kahden ruotsalaisfirman liikekyltit.

 

 

 

 

 

Tässä kuva on eli samassa kuvassa Biltema ja Ikea!

 

 

Firmat sijaitsevat Tampereen eri kaupunginosissa eli Biltema Lakalaivassa ja Ikea Lahdesjärvellä – firmojen välissä kulkee Tampere – Helsinki –moottoritie.

 

 

Bilteman perusti ruotsalainen Sten-Åke Lindholm vuonna 1963.

 

 

Tampereen Biltema on ”lähikauppani” monessa asiassa ja arvostan se sijaintia Tampereen Lakalaivassa.

 

 

 

Tampereen Ikea sijaitsee Lahdesjärven kaupunginosassa ja sitä puolestaan en voi arvostaa lainkaan.

 

 

Arvostuksen puutteeni johtuu siitä, että Tampereen Ikean rakennusvaiheessa toteutettiin sellaisia räjäytystöitä, jotka vahingoittivat omaa omakotitaloani hieman, mutta erityisen paljon räjäytysvahingoista kärsivät puolentusinaa omakotialueemme eli Palokallion omakotialueen omakotitaloa – vahingot kohosivat tasolle 30.000 euroa per omakotitalo!

 

 

Ikean Tampereelle tuleminen on syynä, että olen nyt toiminut jonkinlaisena taustatoimijana Tampereen kunnallispolitiikassa vuodesta 2008 alkaen.

 

 

Olen joutunut toimimaan Palokallion alueen ”puhemiehenä” Tampereen kaupunkia vastaan vuodesta 2008 alkaen ja tämä huomattiin Keskustan Tampereen vastuuhenkilöiden toimesta ja he pyysivät minua näkyvän roolini ansiosta kunnallisvaaliehdokkaaksi vuonna 2008 järjestetyissä kunnallisvaaleissa.

 

 

Siitä se kuntavaikuttajan urani urkeni!

 

 

On selvää, että en ole avannut Ikean ovea koskaan Suomessa, sillä niin voimakkaat antipatiat tuon firman rakennustyöt minulle aiheuttivat.

 

 

Palokallion Omakotiyhdistyksellä oli pitävät valitukset Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa Ikeaaa vastaan, mutta me hölmöt peruutimme valituksemme.

 

 

Tampereen silloinen pormestari Timo P. Nieminen ja ”suuri päällikkö” Risto Laaksonen tulivat villapaidat päällään kokoukseemme ja anelivat valituksemme peruttamista.

 

 

Olen yksi niistä Palokallion Omakotiyhdistyksen vastuuhenkilöistä, jotka suostuimme perumaan vedenpitävän valituksemme Hämeenlinnan hallinto-oikeudesta – voin syyttää asiasta vain itseäni.

 

 

Jos olisimme pitäneet valituksemme voimassa, niin koskaan Ikea ei olisi saanut rakennuslupaa Tampereen Lahdesjärvelle ja alueemme omakotitalot olisivat säästyneet suurilta tuhoilta.

 

 

Mitä opimme tästä?

 

 

Herrojen kanssa ei pidä lähteä marjaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

 

Carrapatelo - Euroopan korkein sulku

Torstai 29.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen ”esteestä”, jonka kohtasimme, kun lokakuisella agrologimatkallamme matkasimme jokilaivalla Douro-jokea pitkin Paso da Reguasta kohti Portoa.

 

 

”Este” oli Carrapatelon sulku Douro-joessa.

 

 

Carrapatelo on Euroopan korkein sulku ja sillä on korkeutta 35,5 metriä.

 

 

Monet meistä ovat käyneet Saimaan kanavan kautta Viipurissa ja tässä vertailuksi Saimaan kanavan sulut sekä suluissa kunkin sulun pudotuskorkeudet:

 

 

• Suomen puolella
• Mälkiä (12,4 m)
• Mustola (7,2 m)
• Soskua (8,3 m)

• Venäjän puolella
• Pälli (11,7 m)
• Lietjärvi (10,2 m)
• Rättijärvi (5,5 m)
• Särkijärvi (11,4 m)
• Juustila (10,0 m)

 

*******************

 

Seuraavassa kuvakimara, kun laskeudumme Milenio do Douro –jokilaivalla alas  Carrapatelo –sulusta –pudotuskorkeus on siis Euroopan korkein eli 35,5 metriä!

 

 

Carrapatelo-sulku on pituudeltaan niin tilava, että perässämme tullut Barcadouro-laiva mahtui samaan sulutukseen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saimme siis seuraksemme samaan sulutukseen ”Barcadouro” –aluksen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sulutus on onnellisesti ohi ja myös Barcadouro pääsi jatkamaan matkaansa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Jokilaivalla Peso da Regua´sta Douro-jokea alavirtaan kohti Portoa

Keskiviikko 28.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme eräs parhaista kokemuksistamme alkoi…

 

 

 

 

 

…perjantaina 7. lokakuuta klo 11.00, kun aloimme matkata…

 

 

 

 

 

…Milenio do Douro –jokilaivalla Peso da Regua´sta Douro-jokea alavirtaan kohti Porton kaupunkia.

 

 

******************

 

 

Oppaamme valisti meitä etukäteen, että Peso da Reguan laiturilla on paikallisia aktiivisia kauppiaita, jotka kauppaavat hellehattuja.

 

 

Tieto piti paikkansa sillä hellehattukauppiaita oli!

 

 

Kuten kuvistakin näkee, hellehattukauppiaat karttoivat valokuvaamista – miksiköhän?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

********************

 

 

 

 

Milenio do Douro on 250 hengen viihtyisä jokilaiva.  Varustamon esitteessä painotetaan laivan sekä miehistön turvallisuusorientoitumista. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Douro-joki saa alkunsa kaukaa Espanjan puolelta, sillä sen pituus on 895 kilometriä.

 

 

Peso da Reguasta matkaa Atlantille on 180 kilometriä ja sen matkan me kuljimme.

 

 

 

***************

 

 

Seuraavassa kuvia – ilman selityksiä - , kun etenemme kohti Portoa:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Mitä nyt?????

 

 

 

Hetkinen, mikä este se siellä edessä näkyy?

 

 

Ehkä jo huomenna kerron tuosta ”esteestä”!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viini on Portugalille tärkeä vientituote

Tiistai 27.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Portugalin BKT:sta palvelut muodostavat 75 %, teollisuus 22 % ja maatalous 3 %.

 

 

Maatalous työllistää väestöstä kuudenneksen, mutta sen tuottavuus on heikko.

 

 

Tärkeimmät maatalouden viestituotteet ovat viini ja kalatuotteet.

 

 

Eräs kohteemme agrologimatkallamme oli yritys nimeltään Caves Santa Marta; yritys sijaitsee Santa Marta de Penaguiao´n kylässä.

 

 

 

 

 

Caves Santa Marta on yritysmuodoltaan osuuskunta ja siihen kuuluu 1.850 jäsentä.  Yritys työllistää 69 henkilöä.

 

 

Yritys tuottaa vuodessa viinejä n. 13 miljoonaa litraa, joka edustaa kymmenesosaa Douron alueen viinintuotannosta.

 

 

Caves Santa Marta vie viinejään useisiin maihin, joista voidaan mainita mm.:

 

 

Espanja, Ranska, Belgia, Luxemburg, Andorra, Alankomaat, Sveitsi, Saksa, Yhdysvallat, Kanada, Brasilia, Japani, Kiina, Angola, Unkari, Tsekin tasavalta ja Italia.

 

 

Tutustumiskäynnillämme aloitimme tehdaskierroksen oikeaoppisesti valmiin tavaran varastoista eli viinikellareista ja etenimme valmistuksen vuokaaviossa vastavirtaan eli lopuksi näimme, kuinka viinirypäleitä vastaanotettiin prosessiin.

 

 

 

***************

 

Nukahdin bussissa ennen saapumistamme kohteeseemme ja kaverit tekivät minulle pienen jekun ehkä tahtomattaan ja eivät herättäneet minua.

 

 

Heräsin ja aloin etsimään porukkaamme, mutta se ei ollutkaan helppo tehtävä.

 

 

Kiertelin tyhjissä tuotantotiloissa, mutta ei jälkeäkään porukastamme.

 

 

 

 

 

Vihdoin tapasin erään henkilön, joka olikin yrityksen tuotantopäällikkö ja hän aloitti jäljittämään, että missä etenee ”gruppa Finlandia”!

 

 

 

 

 

No, viinikellareista sitten tavoitin ryhmämme!

 

 

 

 

 

Viinit saavat loppuarominsa suurissa tammisäiliöissä.

 

 

 

 

 

Viinikellareiden jälkeen saimme maistajaisten merkeissä tutustua yrityksen valmistamiin viineihin.

 

 

 

*******************

 

Ja sitten se raaka-ainepuoli, johon tutustuimme viimeiseksi:

 

 

 

 

 

Tapasin jo ”harharetkillä ollessani” näytteenottopisteen, jossa viinirypälekonttiin upotettavalla kairalla selvitettiin kuorman laatutaso.

 

 

 

 

 

Näytteenottopiste muistutti pienoiskoossa sellaista näytteenottopistettä, joka Suomessa on käytössä kaikilla viljanvastaanottopisteillä.

 

 

 

 

Viinirypäleitä tuova auto punnittiin ennen konttien tyhjentämistä ja toisen kerran sen jälkeen, kun rypälekontit oli tyhjennetty vastaanottoaltaaseen. Näin saatiin tietää kilolleen tehtaalle tuotujen viinirypäleitten määrä.

 

 

 

*****************

 

 

 

Kuljetuskontit tyhjennettiin…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…vastaanottoaltaaseen, josta ne pohjakierukan avulla siirrettiin tuotantoprosessiin.

 

 

Hyvin tuttua tekniikkaa viljamaailmasta!

 

 

 

***************

 

 

 

 

 

Oli luonnollista, että tehdasvierailun päätteeksi oli mahdollisuus ostosten tekemiseen tehtaanmyymälästä.

******************************

 

 Oli aika kätellä isäntiämme ja tein sen oikein mielelläni sen tuotatopäällikön kanssa, joka johdatteli minut "eksyneen lampaan" porukkani kanssa yhteyteen!

************************

 

 

 

 

Saimme koko matkamme aikana perin niukasti tietoa siitä, että miten EU tukee portugalilaista viininviljelijää ja vielä vähemmän saimme valaistusta siihen, että millaisia ovat Portugalin valtion kansalliset tukitoimenpiteet maan viininviljelijöille.

 

 

Varmuutta siitä, että tukea tulee EU:sta, saimme mm. tästä plakaatista, jossa kerrotaan Euroopan Unionin maataloutta koskevan ohjaus- ja tukirahaston ”läsnäolosta” tämän yrityksen toimintojen tukemisessa.

 

 

On selvää, että vierailumme kohteena ollut yritys on niin suuri, että sen toimintaa tuetaan kaikin mahdollisin keinoin ja myös se on varmaa, että näiden tukitoimien vaikutus yltää osuuskunnan jokaisen jäsenen viininviljelyksille.

 

 

Sopii hieman ihmetellä sitä salailua, joka selvästi oli vallalla, kun kyselimme EU:n tukitoimista portugalilaisen viininviljelijän hyväksi!

 

 

Kannattaa tiedostaa, että jokaisen nauttimamme viinipullollisen tuottamiseen on käytetty meidän yhteisiä varoja, jos viini on tuotettu EU-maissa!

Valtiollista tukea on luonnollisesti käytetty myös niiden viinien tuottamisessa, jotka on tuotettu EU:n ulkopuolella, mutta myydään meillä Suomessa - niiden tukemiseen käytettyjä rahoja me emme ole maksaneet, mutta tuottajavaltiot ovat maksaneet!

Ilmaisia tai puoli-ilmaisia viinejä tai muitakaan elintarvikkeita ei ole olemassa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viinitarhatyöläisen perinteinen lounas Fontesin kylässä Portugalissa

Maanantai 26.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme ohjelmassa luki Casa de Mateus –palatsissa käynnin jälkeen torstaina 6.10.2016 näin:

 

 

”Ajamme Maraon vuoristomaisemien kautta Fontesin kylään, jossa syömme perinteisen lounaan.”

 

 

Tässä aluksi Maraon vuoristomaisemia bussin ikkunan läpi kuvattuna:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja sitten kuvia siitä perinteisestä lounaasta.

 

 

Lounas vastasi tavallisen portugalilaisen viinitarhatyöntekijän lounasta ja siihen kuuluu luonnollisesti oleellisena osana viinit.

 

 

 

 

 

Kylmät alkupalat

 

 

 

 

 

 Lämminruoka

 

 

Jälkiruoka

 

*****************

 

 

 

Lounaskatoksen eräällä seinällä oli portugalilaiseen tapaan kerrottuna kaakelilaattakuvilla viininviljelyn eri vaiheita.

 

Lounaan jälkeen matkamme jatkui hienojen portugalilaismaisemien keskellä…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…kohti seuraavaa kohdettamme, joka oli Caves Santa Martan viininjalostamo, yrityksen viinikellarit sekä tietysti yrityksen museo, mutta niistä joskus toisella kerralla eri juttuna.

 

 

-Esko Erkkilä-

Alkuperäinen on se ainoa oikea

Sunnuntai 25.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Minun jouluni alkaa, kun käyn sytyttämässä kynttilät jouluaattona iltapäivällä Viljakkalan hautausmaalla lepäävien läheisteni haudoille.

 

 

Kynttilöiden sytyttämisen jälkeen osallistun aattoillan hartauteen Viljakkalan kirkossa.

 

 

Näin taas eilen iltapäivällä!

 

 

 

 

 

Viljakkalan kirkko on kotikirkkoni ja tässä se eilen kuvattuna Karhen porstuan puolelta.

 

 

Karhelaiset tulivat ennenaikaan kirkkoon oman porstuansa kautta, mutta nykyään sen kautta kirkkoon voivat saapua myös muut kuin karhelaiset.

 

 

Karhen porstuan edessä oleviin kivirappusiin liittyy monilla mukavia muistoja, sillä aikaisemmin ne toimivat porrastuksena, kun rippilapset valokuvattiin ennen ripillepääsyä.

 

 

Myös minulla on noilla rappusilla kuvattu oma rippikuvani tallella.

 

 

 

 

 

Sakastin puolelta Viljakkalan kirkko näytti eilen tältä – edessä Viljakkalan sankarihaudat.

 

 

 

********************

 

 

Pidän valitettavana, että nykymuotoinen Jouluevankeliumi on minulle ja ikäpolveni edustajille vieras.

 

 

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vanha Jouluevankeliumi on se oikea Jouluevankeliumi.

 

 

Nykymuotoinen Jouluevankeliumi ei tuo sitä joulutunnelmaa, jota kaipaamme.

 

 

Tässä se ainoa ja oikea Jouluevankeliumi:

 

 

***************

 

 

 

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.

 

Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.

 

Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.

 

Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

 

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

 

Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti."

 

Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.

 

Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.

 

 

******************

 

 

-Esko Erkkilä-

Nerokasta bisneksentekoa!

Lauantai 24.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Mateus Rose on ainakin joidenkin tietojen mukaan maailman suosituin roseviini.

 

 

Mateus Rose erottuu muista viineistä erikoisenmuotoisen pullonsa vuoksi ja sen vuoksi, että pullon etiketissä on kuvattu hieno palatsirakennus.

 

 

Meillä oli tilaisuus taannoisella agrologien viininkorjuumatkalla pohjois-Portugaliin vierailla Mateus Rose –viinipullon etiketissä kuvatulla palatsilla Vila Realin kaupungissa.

Palatsi, jolla kävimme, sillä ei ole mitään yhteyttä Mateus Rosen valmistamiseen, mutta palatsin kuvaa käytetään pullon etiketissä!  Aineetonta markkinointia parhaimmillaan!

 

Palatsilla on kielialueesta riippuen monta nimeä: Mateus Palace, Palacio de Mateus, Solar de Mateus tai Casa de Mateus.

 

 

Palatsi on arkkitehti Nicolau Nasoli´n suunnittelema ja sen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1739 ja se valmistui vuonna 1743.

 

Palatsi on vuonna 1911 luokiteltu ”National Monument” eli kansalliseksi monumentiksi.

 

 

Palatsi on suunniteltu italialaiseen arkkitehtuurityyliin arkkitehti Nasolinin mukaan.

 

 

************************

 

 

Mateus Rose –roseviinillä ei ole siis mitään muuta yhteyttä Mateus Palace´seen kuin se, että palatsin julkisivu on kuvattu Mateus Rose –viinipullon etiketissä.

 

 

Tässä on se nerokas bisneksenteko, jota Mateus Palace´n omistama säätiö on osannut tehdä palatsinsa hyödyntämiseksi.

 

 

Vierailimme agrologimatkallamme Mateus Palace´ssa ja seuraavassa kuvakimara vierailustamme:

 

 

 

 

 

Tienviitta Palacio de Mateus –palatsiin.

 

 

 

 

 

Palatsin portilla oli mies, joka myi…

 

 

 

 

 

 

…valmistamiaan taidokkaita polkupyörien ja moottoripyörien pienoismalleja.

 

 

Taustalla kyltti, joka kertoi myyjän polvi- sekä säärivammoista.

 

 

 

 

 

Palatsin pihalammikon takaa näimme osan palatsin julkisivusta.

 

 

 

 

 

Palatsin pihalammikossa on portugalilaisen kuvanveistäjän John Cutileiron vuonna 1981 marmorista veistämä naisfiguuri, joka nukkuu vedessä.

 

 

 

 

 

Tässä palatsin julkisivu sellaisena kuin sen näemme Mateus Rose –roseviinipullon etiketissä.

 

 

 

 

 

Yksityiskohtia…

 

 

 

 

 

…palatsin julkisivusta.

 

 

 

 

 

Saimme osallistua kiertokäynnille palatsin toisen kerroksen huoneisiin, mutta kun siellä ei saanut valokuvata, on tyydyttävä tähän kuvaan, jossa on kuvattuna portaat, jotka veivät palatsin toisen kerroksen huoneisiin.

 

 

 

 

 

No, yhden kuvan ehdin ottamaan ennen kuvauskiellon julistamista!

 

 

 

*****************

 

Palatsi tarjoaa kahdenlaisia tutustumiskierroksia turisteille; tutustuminen palatsin sisätiloihin ja sen lisäksi tutustuminen palatsin puutarhaan tai pelkästään tutustuminen puutarhaan.

 

 

Me tutustuimme palatsin lisäksi myös puutarhaan ja puutarhasta nyt muutama kuva ilman selityksiä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*****************

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Palatsi osaa hyödyntää markkinoinnissaan mm. viininpoljentaa, sillä siihen oli mahdollisuus monessakin poljentasammiossa ja…

 

 

 

 

 

…maksu poljennasta oli vapaaehtoinen!

 

 

 

 

Jatkoimme matkaamme uusiin seikkailuihin, mutta tässä vielä viimeinen katsahdus Mateus Palace – palatsin suuntaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Koko perheen joululaulut" -tapahtuma eilen Tampere-talossa aloitti Joulun!

Perjantai 23.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Taisi olla jo kahdeksas kerta, kun Tampere-talo ja Aamulehti järjestivät Tampere-talon Isossa salissa ”Koko perheen joululaulut” –tapahtuman.

 

 

Olin paikalla nuorimmaisen kanssa.

*****************

 

 

 

 

 

Aina pirteä Tampere-talon toimitusjohtaja Pauliina Ahokas toivotti salintäyteisen yleisön tervetulleeksi tilaisuuteen.

 

 

 

 

 

Paavo Hyökin johtama Mieskuoro Laulajat toimi kaikkien yhteislaulujen ”esilaulajana”.

 

 

 

 

 

Tilaisuuden juonsivat Sami Hintsanen ja Suvi Karjula, mutta suurimmat suosionosoitukset sai musiikkineuvos Matti Heinivaho (oikealla).

 

 

 

 

 

Musiikkineuvos Matti Heinivaho on syntynyt Tampereen Messukylässä tammikuussa 1936 eli kuukauden kuluttua hän täyttää 81 –vuotta.

 

 

Minä ja varmaan koko ikäluokkani muistavat, kun Heinivaho vuonna 1960 levytti läpimurtokappaleensa ”Tunturin juurella”.  Sen sanat ”Lapin poika mä oon juurta noitain…” ovat syöpyneet aikalaisten mieliin.

 

 

En olisi vuonna 1960 uskonut, että saan tehdä joskus poliittista yhteistyötä Matti Heinivahon kanssa, mutta niin siinä vaan on käynyt.  Lennämme eri poliittisessa parvessa, mutta meitä on jo vuosikaudet yhdistänyt taistelu mieletöntä Tampereen seudun tekopohjavesihanketta Tavasea vastaan!

 

 

 

 

 

Tilaisuus oli ilmainen, mutta olen erityisen tyytyväinen, että tilaisuudessa oli mahdollisuus vapaaehtoisella keräyksellä tukea Pirkanmaan Pioni Omaishoitajat ry:n toimintaa.

 

 

Minä ja nuorimmaisemme tapasimme tilaisuudessa runsaasti vammaistyön sekä omaishoidon piirissä toimivia aktiivihenkilöitä ja oli ilo antaa pieni roponen Pionin työn tukemiseen.

 

 

 

 

 

Tilaisuus Tampere-talossa päättyi yhteisesti laulettuun ”Maa on niin kaunis” –lauluun ja oli hienoa, kun…

 

 

 

 

 

…sen esilaulajina toimivat kuoron lisäksi vasemmalta lukien Sami Hintsanen, Suvi Karjula, Matti Heinivaho sekä Tampere-talon toimitusjohtaja Pauliina Ahokas.

 

 

 

 

 

Kiitokset Tampere-talolle hienon tilaisuuden puitteista ja sen järjestämisestä – tästä alkaa Joulu!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Cortenjo etnografico - sadonkorjuukulkue Vila Real´ssa

Keskiviikko 21.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Pohjois-Portugaliin suuntautuneella lokakuisella agrologimatkallamme oli n. 25 ennalta suunniteltua käyntikohdetta.

 

Matkan aikana lisää ex-tempore –kohteita ilmestyi kymmenkunta ja eräs hienoimmista niistä oli sadonkorjuukulkua, johon pääsimme tutustumaan majoituspaikkakunnallamme Vila Real´ssa.

 

Palasimme bussilla 5.10.2016 Quinta do Bucheiron –viinitilalta viininkorjuusta ja viininpoljennasta majapaikkaamme, mutta emme päässeet bussilla perille, sillä hotellimme lähikadut olivat suljettu sadonkorjuujuhlan vuoksi.

 

 

 

 

 

Kaupungilla oli sadonkorjuujuhlasta kertovia julisteita, mutta emme osanneet juhliin kuitenkaan valmistautua.

 

Etnografia on kansan, kansankulttuurin ja kansankulttuurin historian kuvausta.

 

Näkemämme sadonkorjuun juhlakulkue oli kansaa, kansankulttuuria ja kansankulttuurin historiaa mahtavasti kuvaava tapahtuma.   Kulkue oli Vila Real –kaupungin järjestämä ja ilmeisesti jokavuotinen tapahtuma.

 

Kulkue oli ennen hotellille saapumistamme kestänyt jo jonkin aikaa, mutta kun kulkueen kärki oli juuttunut kaupungin keskustaan, saimme kokea kulkueen etenemistä majapaikkamme ohi parin tunnin verran.

 

Etenemisestä ei paljon voinut puhua, mutta kulkueen osanottajat laittoivat kulkueen seisahtumisen ajaksi tanssiksi, lauluksi ja kaikenmoiseksi hauskanpidoksi.

 

Kulkue eteni kävellen, mutta sadonkorjuuseen liittyvät kuvaelmat esitettiin kuorma-autojen lavoilla, traktoreiden peräkärryillä – härkien mukanaolo kulkueessa teki kulkueesta ajoittain arvaamattoman.  Soittokunnat pitivät kulkueessa eloa yllä.

 

 

Kulkueessa esitettiin kuvaelmia sadonkorjuun eri vaiheista – kuvaelmat esitettiin traktoreiden ja kuorma-autojen lavoilla.

 

 

Tässä kuvakavalkadi sadonkorjuukulkueesta – vain osassa kuvista on selitystekstejä!

 

 

Tervetuloa seuraamaan sadonkorjuukulkuetta!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Minulle tarjottiin leilistä punaviiniä! Oli laadukasta!

 

 

 

 

 

Viininpoljentaa….

 

 

 

 

 

…olimme itse kokeilleet päivällä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rouva ei tykännyt lainkaan, kun menin tekemään lähempää tuttavuutta härkien kanssa.

 

 

 

 

 

Varstat ovat tuttuja puintivälineitä myös Portugalissa.

 

 

 

 

 

Ihailin oikein käsikopelolla jättisipuleita.

 

 

 

 

 

 

 

 

Höylämies ja paljon tuttuja työkaluja seinällä!

 

 

 

 

 

Justeeri on tuttu Portugalissakin!

 

 

 

 

 

Savenvalajat

 

 

 

 

 

Kusihätähän siitä tulee morsiusparia kuljettaville härillekin, kun joutuu odottamaan paikoillaan!

 

 

 

 

 

Sadonkorjuukulkueen lopussa oli kirkollinen osasto.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Virkavalta toimi kulkueen jälkipään valvojana!

 

 

 

Hieno kokemus – saisikohan Suomessa jonkin maatalousnäyttelyn yhteyteen vastaavan?

  Pystyisikö Okra?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viinirypäleitten korjuun ja viininpoljennan jälkeen piti syödä!

Tiistai 20.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Agrologimatkamme ohjelma Quinta do Bucheiron –viinitilalla Celeiros´ssa ei päättynyt viininkorjuuseen eikä viininpoljentaan, vaan se jatkui tutustumisella tilanomistaja, enologi Antonio Dias Teixeiran yksityisasuntoon ja sen jälkeiseen perinteiseen viinitilan työläisten lounaaseen.

 

 

Antonio Dias Teixeiran omistama viinitila on omavarainen myös uskonnonharjoittamisen puitteiden osalta, sillä tilalla on oma kirkko.

 

 

 

 

 

Osoituksena oppaamme Mika Palon hyvistä suhteista oli se, kun pääsimme tutustumaan omistajan yksityisasuntoon.

 

 

 

 

 

Saimme nähdä tilan olohuoneessa kadunpuoleisella seinustalla ikkunan edessä olevat ”seurustelupenkit”, joilla istuen talon tyttäret saattoivat itsensä näytille kadulla kulkeville pojille ja mahdollisille sulhaskandidaateille.

 

 

 

 

 

Ennen ruokailua kiersimme vielä tuotantotiloissa ja siellä näimme mm. tilalaboratorion, jossa suoritetaan viinien laadunvalvontaa.

 

 

 

 

 

Viinit kypsyvät suurissa tammitynnyreissä.

 

 

 

 

 

Viinikellarissa tämä viinierä oli ”Vintage 2005” –laatua.

 

 

 

Mutta sitten kävi kutsu ruokailemaan!

 

 

 

 

 

Alkupaloiksi pientä suolaista, vettä ja toki viiniäkin oli heti alusta alkaen tarjolla.

 

 

 

 

 

Ohjelman mukaan kyseessä oli perinteinen viinitilan työläisen lounas. Lounas koostui vahvasta ja sakeasta keitosta sekä sen jälkeen tarjotusta peuranlihaa sisältävästä liharuuasta.

 

 

 

 

 

Viinit kuuluivat luonnollisesti tarjontaan.

 

 

 

 

 

Vierailupäivänämme oppaamme Mika Palo täytti vuosia ja sen kunniaksi saimme jälkiruuaksi herkullista täytekakkua.

 

 

 

 

 

Isäntämme tarjosi oppaamme synttäreiden kunniaksi meille oman tilansa ”Travela” –kuohujuomaa.

 

 

 

 

 

Tarjolla oli ostettavaksi erilaisia tilan viinituotteita.

 

 

 

 

 

Ruokailumme puitteet olivat arvokkaat, sillä talon lippusaloissa liehuivat (oikealta lukien):

 

• Quinta do Bucheiron eli tilan lippu

• Celeiros´n eli paikkakunnan lippu

• EU:n lippu

• Portugalin lippu

 

 

 

 

 

Teimme lähtöä ja pihassa näimme vielä isoissa konteissa juuripoimittuja viinirypäleitä.

 

 

 

 

 

Kiitokset Quinta do Bucheiron viinitilalle – opimme Teillä viininviljelystä paljon!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viininpolkeminen on totta ja se käy työstä

Maanantai 19.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Olen pitänyt juttuja viininpolkemisesta vain juttuina, joilla ei ole todellisuuspohjaa, mutta lokakuisen pohjois-Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme tuloksena tiedän, että viinirypäleiden polkeminen on täyttä totta.

 

 

Näimme viininpoljentaa matkamme aikana useitakin kertoja ja minäkin pääsin kerran osallistumaan viinirypäleiden poljentaan.

 

 

Viininpoljenta, johon osallistuin, tapahtui Quinta do Bucheiron viinitilalla Celeiros-nimisellä paikkakunnalla.

 

 

Olen jo aiemmin kertonut viininrypäleiden korjuustamme samalla tilalla ja nyt pieni kuvakertomus seurueemme korjaamien viinirypäleitten polkemisesta:

 

 

 

 

 

Korjaamamme viinirypäleet, joita kertyi 900 kiloa, kuljetettiin avolava-autolla poljentasammioiden äärelle.

 

 

 

 

 

Riuskat työmiehet…

 

 

 

 

 

…kantoivat täysinäiset viinirypälesaavit sisälle poljentasammioiden äärelle…

 

 

 

 

 

…ja kaatoivat vastapoimimamme viinirypäleet esimurskaimeen.

 

 

 

 

 

Esimurskatut viinirypäleet pumpattiin poljentasammioon…

 

 

 

 

 

…jossa ne erityisellä haravalla tasoitettiin poljentasammioon tasaiseksi kerrokseksi.

 

 

 

Ja sitten alkoi varsinainen polkeminen!

 

 

Kengät ja sukat pois jaloista, pienen vesipaljun kautta poljentasammioon ja siitä se alkoi.

 

 

Viininpolkeminen on rankkaa hommassa, sillä rypäleitä on sammiossa lähes polveen saakka.

 

 

Viininpolkijat tukevat toisiaan tiukassa käsikynkässä, jotta kaatumisia ei pääse tapahtumaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Polkemistamme vauhditti katselijoiden virittämä Mustialan ajoilta tuttu laulu eli ”Jos mie saisin jouten olla”:

 

 

Jos mie saisin jouten olla
hei, jos mie saisin jouten olla kesäkauven.

 

Kesäkauven voita syyvä
hei. kesäkauven voita syyvä
sit mie naimaan.

 

Sit mie naimahan menisin
hei, sit mie naimahan menisin
Revon Kaisaa.

 

Revon Kaisan tyttäristä
hei. Revon Kaisan tyttäristä
sitä Ievaa.

 

Anni mulle annettaisiin
hei, Anni mulle annettaisiin
syltä pitkä.

 

Syltä pitkä toista paksu
hei, syltä pitkä toista paksu
eipä jaksa.

 

Eipä jaksa hepo veellä
hei, eipä jaksa hepo veellä
liinaharja.

 

Liinaharja liikutella
hei, liinaharja liikutella
vesi tippui.

 

Vesi tippui vempeleestä
hei, vesi tippui vempeleestä
rasva rahkeen.

 

Rasva rahkehen nenästä
hei, rasva rahkehen nenästä
nyt se loppu.

 

Nyt se loppui tämä laulu

hei, nyt se loppui tämä laulu

tulee piste.

 

Tulee piste laulun päähän

hei, tulee piste laulun päähän

nyt se loppui!

 

 

 

*******************

 

 

 

Viininpoljennan jälkeen jalkojen peseminen ja olimme taas yhtä kokemusta rikkaampia!

 

 

-Esko Erkkilä-

Agrologien viininkorjuumatka pohjois-Portugaliin oli suuri menestys

Sunnuntai 18.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Joulukuussa ilmestynyt Luonnonvarassa-lehti...

...julkaisi agrologien pohjois-Portugaliin suuntautuneesta viininkorjuumatkastamme...

...laatimani matkakertomuksen.

********************

Tässä otsikkoaiheinen juttuni siinä muodossa, kuin se lehdessä julkaistiin:

*************

Agrologien Liiton yhdessä matkatoimisto SUBLU Tour Portugal´n kanssa lokakuun alussa toteuttama viininkorjuumatka pohjois-Portugaliin oli kokeneellekin matkaajalle hieno kokemus. Mukana matkalla oli yli 30 agrologia ja heidän läheistään. Matkaohjelmassamme oli n. 25 erilaista kohdetta, mutta matkan aikana kohteita kertyi kymmenkunta lisää, joten kahdeksan päivän ohjelma oli tupaten täynnä mielenkiintoisia kokemuksia.

 

Lensimme Helsinki-Vantaalta suoraan Lissaboniin, josta jatkoimme Nazaren-kaupunkiin – kaupunkiin, jonka rannat ovat syksyin surffaajien mielipaikkoja, sillä siellä on tavattu jopa 32 metrisiä aaltoja. Viiden yön verran tukikohtamme oli kaupunki nimeltään Vila Real, josta teimme päivämatkoja viineistään kuuluisan Douro-jokilaakson eri kohteisiin.

 

 

Rypäleitten polkeminen on kovaa työtä

 

 

Viininkorjuumatkamme eräs kokokohta ajoittui keskiviikolle 5.10.2016, kun saimme osallistua Caleirosissa Quinta do Bucheiron viinitilalla viinirypäleiden poimintaan ja sen jälkeen viinirypäleiden polkemiseen.

 

Varsinainen korjuuaika tilalla oli jo loppusuoralla, mutta meitä varten oli jätetty riittävästi viinirypäleitä korjaamatta. Voitte uskoa, että itse puutarhasaksilla viiniköynnöksistä leikatut rypäleet maistuivat herkullisilta! Kypsät rypäletertut kerättiin poimintasankojen avulla keräilytynnyreihin, jotka sitten täysinä kuljetettiin avolavapakettiautolla pihapiirissä sijaitseville poljentasammioille. Saimme vajaan tunnin aikana kerättyä viinirypäleitä 900 kiloa ja niistä kerrottiin saatavan 750 litraa viiniä.

 

Viinirypäleiden poiminnan ja polkemisen jälkeen saavuimme Vila Realiin hotellille ja saimme kokea matkamme vaikuttavimman extra-ohjelman, kun hotellimme ohitse kulki vajaan kahden tunnin ajan sadonkorjuun onnistumista juhliva kulkue. Kulkueessa oli lukemattomia kuorma-autoja ja traktoreita, joiden lavoilla ja peräkärryissä maanviljelijät, vaimot ja lapset esittivät erilaisia kuvaelmia viljelytoimenpiteistä ja sadonkorjuusta.

 

Tanssivia, laulavia ja soittavia ryhmiä oli kulkueessa jatkuvasti. Viljelijät tarjosivat katselijoille viiniä leileistään, juustonviipaleita ja erilaisia hedelmiä. Pitkäsarviset härät ja niiden vetämät vankkurit toivat tiettyä arvaamattomuutta kulkueen käyttäytymiseen. Kulkueen perässä kulkevat uskonnolliset osastot ja ryhmät muistuttivat, että maanviljelyssä tarvitaan myös uskoa asioiden onnistumiseen. Kerrassaan mahtava kokemus!

 

 

Douro-jokea alavirtaan

 

 

Matkamme viimeistä edellisenä päivänä teimme 180 kilometrin mittaisen jokilaivaristeilyn Douro-jokea alavirtaan. Lähdimme jokilaivaristeilylle Peso da Reguasta ja päädyimme valtameren äärelle Portoon. Leppoisa tuulenvire ja muutenkin hieno sää tekivät laivamatkastamme nautittavan.

 

Melkein heti Peso da Reguasta lähdettyämme huomasimme, että hedelmällinen Douro-joen viininviljelyalue loppui ja kohti valtamerta edetessämme rantamaisemat muuttuvat karuiksi. Douro-jokilaakson viinit kuljetettiin Portoon ennen rabelos-laivoilla ja matka kesti alavirtaan 6 – 8 päivää – nousu Portosta Douron alueelle kesti 14 päivästä jopa kolmeen kuukauteen.

 

Agrologien viininkorjuumatkalle osallistuneet kiittävät Agrologien Liittoa ja matkaopastamme Mika Paloa hienosta kokemusviikosta. Uskallamme suositella samanlaisen matkan järjestämistä jo vaikkapa syyskesällä 2017!

 

 

**********************

 

 

Ja sitten jutun kuvituksena olleet kuvat ja niiden selitykset:

 

 

 

 

 

Peso da Reguan ja Porton välillä on kaksi sulkua – Euroopan korkein sulku eli Carraptelon on sulutuskorkeudeltaan 35 metriä ja Crestuma-Lever –sulku, jonka sulutuskorkeus on 14 metriä. Molempien sulkujen sulutukset onnistuivat nopeasti ja olivat nekin matkamme eräät elämykset!

 

 

 

 

 

Ensimmäiset innokkaat viininpolkijamme pääsivät Don Miitun johdolla Quinta da Avessadan viinitilan Enotecassa eli viini-infokeskuksessa kokeilemaan viinirypäleiden polkemista! Polkijoilla ja meillä katselijoilla oli hauskaa! Viinirypäleiden polkeminen on raskas taitolaji.  Polkijat työskentelevät tiiviissä ”käsikynkkäketjussa” ja tukevat näin toisiaan, jotta kukaan ei kaadu poljentasammioon.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saimme matkallamme useita hyviä elämänviisauksia ja yksi niistä oli Quinta da Varzean viinitilan emännän varakreivitär Maria Manuel Cyrnen toteamana: ”Älkää koskaan lakatko unelmoimasta!” Varakreivitär tässä yhdessä mainion oppaamme Mika Palon seurassa.

 

 

 

 

 

Viininkorjuumatkamme huipentui viimeisenä iltana Fado-esitykseen – fado-musiikki on vuonna 2011 lisätty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

 

 

 

 

**********

 

 

Omien kuvieni lisäksi kuvituksena oli yksi mainio agrologi-veli Pertti Keltalan ottama kuva hienosta viiniköynnösviljelmästä ja sen selitystekstinä oli laatimani selitys eli

 

 

”Hyvät – paljolti EU:n rahoituksella rakennetut tiet ja henkeäsalpaavat näkymät tekivät matkastamme nautittavan.”

 

 

 

********************

 

 

 

Kiitän matkamme aikana minulle tuntemattomassa ja salaisessa paikassa kokoontunutta Ikivanhojen Veljien Neuvostoa vuosimallia 1965, joka velvoitti minut Nuorena Veljenä laatimaan matkastamme matkakertomuksen joulukuussa 2016 ilmestyvään LUVA-lehteen.

 

 

Tämmöinen siitä sitten tuli!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Oli hieno puurojuhla!

Lauantai 17.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Keskustan perinteistä jouluhenkistä puurojuhlaa vietettiin eilen Tampereen Näsilinnankadulla sijaitsevalla piiritoimistolla.

 

 

Sain olla mukana mukavassa tilaisuudessa koko ajan eli klo 14.00 – 17.00.

 

 

 

 

 

Puurojuhlan pääemäntänä toimi Keskustan Pirkanmaan piirin varapuheenjohtajana ensi vuoden alussa aloittava mansikkatilan emäntä Mirva Kittilä Pälkäneeltä.

 

 

Pirkanmaan keskustalaisilla kävi hyvä ”emäntätuuri”, sillä niin selkeäsanaisesti, osuvasti ja nasevasti Mirva osasi sujuvasti sanansa asettaa, kun kannusti Pirkanmaan keskustaisia ensi vuoden kuntavaaleihin ja tammikuun 2018 maakuntavaaleihin!

 

 

 

 

 

Kansanedustaja Mikko Alatalo antoi suurta tunnustusta Keskustan eduskuntaryhmälle, joka osaa edetä kaikkiin asioihin asiapohjalla.

 

 

Mikko toi voimakkaasti esille sen, että Suomen – Isänmaamme – suunta on muuttunut.  Suomen Pankin arvioon perustuen Suomi on saatu kasvuun ja luottamus maamme taloudenpitoon on kasvanut.

 

 

 

 

 

Myös kansanedustaja Pertti Hakanen painotti puheenvuorossaan, että Suomi on saatu myönteisen talouskehityksen uralle.

 

 

Pertti oli huolestunut Virossa ja Venäjällä riehuvasta afrikkalaisesta sikarutosta (ASF), joka Suomeen saapuessaan merkitsisi kotimaisen sianlihantuotannon alasajoa.

 

 

Hakanen totesi, että vast´ikään Kiinaan saadut sianlihan vientiluvat katkeaisivat välittömästi, jos Suomessa tavattaisiin afrikkalaista sikaruttoa.  Vakava paikka ja vaatii Viroon matkaavilta vastuullisuutta, jotta tauti ei leviäisi Suomeen.

 

 

 

 

 

Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Antti Kurvinen piti asiasisällöltään ja esitystekniikaltaan todella mainion puheen.

 

 

Myös Kurvinen tukeutui Suomen Pankin analyysiin maamme taloudellisesta tilanteesta ja totesi, että lama-aika Suomessa on päättynyt.

 

 

Investoinnit ovat lähteneet liikkeelle ja kotimainen kysyntä on vilkastunut.  Nämä molemmat tosiasiat heijastuvat koko Suomeen, sillä ne merkitsevät, että teollisuuden alihankkijoiden ketjut ovat saaneet viime aikoina melkoisen piristysruiskeen.

 

 

Sinipunahallituksen katastrofi on saatu käännettyä nousuun.

 

 

 

 

 

Kansanedustaja Arto Pirttilahti loi omassa puheenvuorossaan katsauksen maamme elinkeinoasioihin ja mainitsi uutena asiana, että pk-sektorin vientivauhditukseen tullaan panostamaan - odotamme suurella mielenkiinnolla

 

 

Hankintalain uudistamisessa Pirttilahti on tehnyt paljon töitä ja hän oli tyytyväinen siihen, että uusi hankintalaki mahdollistaa painottamaan hankinnoissa muitakin seikkoja, kuin halvinta hintaa.  Paljon riippuu kunnista, että miten ne osaavat hyödyntää uuden hankintalain säädöksiä.

 

 

”Pirkanmaan taudin” eli maalle rakentamiskiellon selättäminen on asia, johon Pirkanmaan kuntien pitää nyt panostaa.

 

 ************************

 

Käytin tilaisuuden lopussa yleisöpuheenvuoron, jossa totesin, että kullakin kolmella pirkanmaalaisella kansanedustajalla on asialohkonsa, joilla he ovat huippuasiantuntijoita. 

 

Kiitin kansanedustajiamme, että näin on.

 

 

Osoitin kiitokseni myös Keskustan varapuheenjohtaja Antti Kurviselle selkeästä puheenvuorosta, joka selvensi monia asioita.

 

 

Hieno tilaisuus kerta kaikkiaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Mahtava juttu!

Torstai 15.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Eilinen oli monessakin asiassa suuri uutispäivä, mutta suurimmaksi uutiseksi nostan eilen iltapäivällä julkisuuteen saatetun uutisen, jossa todetaan, että ahtausalalle on solmittu kaksivuotinen sopimus.

 

Uutisen merkittävyyttä lisää, että sopimukseen sisältyy kaksi optiovuotta!

 

Eilen solmittu sopimus rakentaa tukevan lisäpohjan sille positiiviselle talouskehitykselle, josta on viime päivinä uutisoitu.

 

Työrauha Suomen satamissa ja vakaat ennustettavat kustannukset ovat avainasemassa, kun Suomea ollaan nyt todella kampeamassa nousuun!

 

Sopimuksessa on sovittu, että ensi vuonna yleispalkankorotuksia ei tehdä, mutta seuraavina vuosina niiden osalta noudatetaan yleistä linjaa.

 

AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen ja Satamaoperaattorit ry:n toimitusjohtaja Juha Mutru totesivat eilen, että sopimus turvaa ahtausalan työpaikkoja ja tuo vakautta ja ennustettavuutta alalle – totta joka sana!

 

Omaan työurani ajalta kokemusta AKT:n kanssa toimimisesta ja työssäni oli oleellista ”satamarauha”, sillä merkittävä osa vastuullani olleista rehuteollisuusyrityksen raaka-aineista olivat tuontiraaka-aineita.

 

 

Tervehdin suurella tyytyväisyydellä eilen solmittua sopimusta ja tiedän, että se luo vankan perustan sille, että Suomen taloustilanne kohenee!

 

 

Koirat haukkuvat, mutta vastuullinen karavaani kulkee!

 

 

-Esko Erkkilä-