Maaseudun Sivistysliiton Tampereen opinto- ja kulttuuriyhdistys ry luovutti vastavalmistuneen pöytästandaarinsa yhteistyötahoilleen sekä ansioituneille jäsenilleen

Perjantai 28.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Maaseudun Sivistysliiton Tampereen opinto- ja kulttuuriyhdistys ry eli MSL-Tampere täyttää ensi vuonna 30 vuotta.

 

Juhlavuottaan juhliessaan yhdistys valmistutti oman pöytästandaarin. Tasataksemme juhliamme, jaoimme pöytästandaarin ensimmäiset kappaleet yhteistyötahoillemme sekä ansioituneille jäsenillemme jo ennen juhlavuotta. 

 

Järjestimme viirinjakotilaisuuden Kirjastotalo Metsossa 20.10.2011.

 

 

Tilaisuus oli juhlava ja Suomen lippu juhlisti tilaisuuttamme.

 

MSL-Tampereen kattojärjestöllä Maaseudun Sivistysliitolla ei ole omaa pöytästandaaria, joten saimme olla päänavaajana MSL:ssä.

 

 

Jaoimme juhlatilaisuudessa pöytästandaarit yhteensä yhdeksälle yhteistyötaholle sekä yhdistyksemme toiminnassa ansioituneelle henkilölle. Pöytästandaarien myöntämisessä periaate on se, että ensimmäinen numeroitu kappale jää jakajalle eli tässä tapauksessa MSL-Tampereelle.

 

Pöytästandaarijuhlassa avauspuheen piti MSL-Tampereen puheenjohtaja Esko Erkkilä. Pöytäviirien suunnittelu- ja valmistusprosessista kertoi Jouni Koskela.

 

Pöytäviirien jakamisen suorittivat MSL-Tampereen johtokunnan jäsen Kaarina Peltomäki ja Esko Erkkilä.

 

Pöytäviiri numero 2 myönnettiin Maaseudun Sivistysliitolle ja sen vastaanotti toiminnanjohtaja Paula Yliselä.

 

Pöytäviirin numero 3 sai Tampereen kaupunki. Kaupungin puolesta viirin vastaanotti apulaispormestari Timo Hanhilahti.

 

Pöytäviiri numero 4 myönnettiin Keskustan Tampereen kunnallisjärjestölle ja sen vastaanotti järjestön kunniapuheenjohtaja Matti Kaperi.

 

Pöytäviirin numero 5 sai Keskustan Pirkanmaan piiri ja viirin vastaanotti piirin puheenjohtaja Markku Vuorensola.

 

Pöytäviiri numero 6 myönnettiin yhdistyksen perustajajäsenelle Anna-Kaarina Rantaviita-Tiaiselle.

 

Pöytäviiri numero 7 myönnettiin niinikään yhdistyksen toiminnassa perustamisesta lähtien mukanaolleelle Seppo Ollinkoskelle.

 

Pöytäviirin numero 8 sai kolmas juhlatilaisuudessa läsnä ollut yhdistyksen perustajajäsen eli Maire Höylä.

 

Pöytäviiri numero 9 myönnettiin yhdistyksen toiminnassa monipuolisesti mukanaolleelle Jouni Koskelalle.

 

Pöytäviirin numero 10 sai kansanedustaja Mikko Alatalo.

 

Kiitän yhteistyökumppanien ja palkittujen henkilöiden puheita – niitä oli juhlavaa kuunnella.

 

 

Juhlatilaisuudessa kiitospuheen piti Anna-Kaarina Rantaviita-Tiainen.

 

 

Tilaisuuden päätteeksi tunnustuksen vastaanottaneet kokoontuivat yhteiseen juhlapotrettiin.

 

Vasemmalta lukien: Timo Hanhilahti (Tampereen kaupunki), Matti Kaperi (Keskustan Tampereen kunnallisjärjestö), Jouni Koskela, Mikko Alatalo, Markku Vuorensola (Keskustan Pirkanmaan piiri), Maire Höylä, Seppo Ollinkoski, Anna-Kaarina Rantaviita-Tiainen, Paula Yliselä (MSL).

 

 

Valitan, että juhlatilaisuuden ”valokuva-antini” on kovin rajallinen ja se johtuu siitä, että MSL-Tampereen puheenjohtajana sain pääosin hääriä tilaisuuden juontotehtävissä.

 

Kiitän tunnustuksen saaneita MSL-Tampereen yhteistyökumppaneita sekä nyt palkittuja jäseniämme pitkäjänteisestä ja tuloksekkaasta toiminnasta MSL-aatemaailman edesauttamisessa!

 

-Esko Erkkilä-

Raision Elovena-tyttö, Pauligin Paula-tyttö ja Veikkauksen Lotto-tyttö ovat mukana Naisjärjestöjen Keskusliiton kokoamassa näyttelyssä, joka kiertää maakuntakirjastoissa

Lauantai 22.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Naisjärjestöjen Keskusliiton satavuotisjuhlanäyttely kiertää maakuntakirjastoja ja ensimmäisenä esiintymispaikkana oli Kirjastotalo Metso Tampereella. Näyttely oli esillä Metsossa 11.–22.10.2011 välisen ajan.

 

Tampereen jälkeen näyttely matkaa Jyväskylään, Kouvolaan ja Turkuun.

 

Tutustuin mielenkiintoiseen näyttelyyn Kirjastotalo Metson ylätasanteella.

 

Naisjärjestöjen Keskusliittoon kuuluu 62 naisjärjestöä. Nimeltään mielenkiintoisin jäsenjärjestö mielestäni on Käkisalmen Kaupungin Rouvasväen Yhdistys ry. Kyseisen yhdistyksen kattojärjestö Naisjärjestöjen Keskusliiton ohella on Karjalan Liitto.

Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtajana toimii kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila.

 

Näyttelyssä ovat esillä lähes luonnollisen kokoisina pahvikuvina mm. Hedvig Gebhart, Maja Genetz, Hanna Rothmann, Helmi Tengen ja Tyyni Tuulio.

Joudun tunnustamaan, että eräät näistä merkittävistä naisista olivat minulle outoja, mutta "nettitiedustelun" jälkeen he tulivat tutuiksi. Suosittelen muillekin, että tutustukaan näiden naisten työhön, he ovat olleet aikanaan "merkittävien latujen avaajia".

 

Myös seuraavat naiset ovat pahvikuvina esillä:

 

 

 

Marjatta Väänänen

 

 

Inkeri Anttila

 

 

Helvi Sipilä

 

 

Hieman hämmentävää, mutta hyvinkin ymmärrettävää on, että myös seuraavat ”naiset” ovat saaneet pahvikuvansa näyttelyyn:

 

 

Elovena-tyttö

 

 

Paula-tyttö

 

 

 

Lotto-tyttö

Näyttelyssä on paljon mielenkiintoista tietoa. Esillä on mm. nykyinen äitiyspakkaus.

 

Tampereen osalta näyttely alkaa olla ohi, mutta edellä lueteltuihin kaupunkeihin se on vasta tulossa.

 

Kannattaa mennä tutustumaan!

 

-Esko Erkkilä-

  

Huuhdottavat vessapaperirullan hylsyt horjuttavat käsitystä, että mitä vessanpönttöön saa laittaa

Torstai 20.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Vessapaperimarkkinoille on tullut uutuustuote, Soft Embon Flush&Go, jonka hylsyt pitäisi voida vetää huoletta alas pöntöstä, kun paperi on loppu.

Asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että hylsyjä ei saisi heittää pönttöön, sillä viemäriverkkoa ei pitäisi kuormittaa enempää kuin on pakko.

Noudatin vanhaa ja koettua periaatetta eli tein pienimuotoisen kokeen, sillä suomalainen ei usko ennen kuin kokeilee!

 

Kuvassa on kokeessa käyttämäni kukkamaljakko vedellä täytettynä ja sen vierellä kohuttu vessapaperirullan hylsy.

 

 

Välittömästi veteen jouduttuaan hylsy alkoi hajoamaan – tässä kuva 30 sekunnin kuluttua hylsyn laittamisesta veteen.

 

 

Pieni kosketus hylsyyn merkitsi hylsyn hajoamista.

 

Hylsy oli hajonnut heti kosketuksen jälkeen. Voi olettaa, että vesimassa ja hylsyn joutuminen pytyssä reunojen kanssa tekemisiin, vastaa koeolosuhteiden "kosketusta".

 

Koe osoitti, että kohuhylsy hajoaa heti veteen joutuessaan, joten siinä mielessä valmistajan väitteet pitävät paikkansa.

 

Mielestäni vessapaperirullan hylsyn paikka ei sen haloamisesta huolimatta ole vessanpytty.

 

Perustelen mielipidettäni mm. sillä, että vessapaperirullan hylsyjen heittäminen vessanpönttöön hämärtää erityisesti lasten käsitystä vessanpönttöön heitettävistä tavaroista ja esineistä.

Toisekseen hylsy sisältää energiaa ja sen oikea paikka on toimia takan tai saunanpesän sytykkeenä. Näin hylsyn jatkokäyttö palvelisi kierrätysajatusta. Jos taloudessa ei ole takkaa tai puilla lämpiävää saunaa, on hylsyn oikea paikka pahvinkeräysastia.

Vessanpönttöön heitetty vessapaperirullan hylsy merkitsee useinkin, että sen huuhtomiseen käytetään vettä tarpeettomasti, sillä hylsy heitettäisiin pönttöön vasta varsinaisen huuhtelun jälkeen.

Valmistajan edustaja kertoo, että hajoava hylsy merkitsee neljää vessapaperiarkillista. Pidän määrää suurena ja suurena varsinkin sen vuoksi, että se tarpeettomasti kuormittaa jätevedenpuhdistamoja – neljäkin arkkia on liikaa, kun hylsy voidaan hävittää tehokkaamminkin.

 

Luin jostain, että hajoava vessapaperirulla on vahva ehdokas kuluvan vuoden turhakkeeksi.

Kannatan ajatusta!

 

-Esko Erkkilä-

Vihreiden hallitustaipaleen yksi myönteinen puoli - turkistuotanto säilyy laillisena elinkeinona hallituskauden ajan!

Tiistai 18.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Vihreiden kolmanneksella kutistunut eduskuntaryhmä joutui hallituskipeydessään myöntymään siihen, että he eivät aseta kyseenalaiseksi turkistarhauksen lainmukaisuutta hallituskautenaan.

 

Otaksun turkistuotannon toivovan tämän vuoksi, että Kataisen-Urpilaisen vasemmistohallitus pysyisi vallassa koko vaalikauden.

 

Turkistalous mainitaan Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa osana eettisen tuotannon edistämistä. ”Hallitus tukee edelleen turkistuotannon kehittämistä vastuuta tuntevana elinkeinona”, mainitaan hallitusohjelmassa.

 

Omaan tiettyä kokemusta turkiselinkeinosta, sillä toimin aikoinaan parisen vuotta maamme johtavan turkisrehuyrityksen hallituksessa.

 

Turkisalan teurasjakeen tarve merkitsee melkoista etua liha-alan yritysten taloudessa, sillä teurasjakeen myyminen turkisalan rehuyrityksille helpottaa kuluttajille myytävien lihanjalostustuotteiden hinnoittelua.

 

Jos teurastamot joutuisivat ohjaamaan kaiken teurasjakeensa käsittelylaitoksille, se tietäisi melkoisia kustannuksia teurastamoille. On luonnollista, että teurastamot joutuisivat ulosmittaamaan tämän kustannuksen kuluttajille myytävien lihajalosteiden hinnoittelussa.

 

Kun turkisrehuyritykset suorastaan kilpailevat teurasjakeesta ja maksavat siitä hyvän hinnan teurastamoille, kiertyy hintaetu lopulta lihajalosteita marketista ostavan kuluttajan eduksi.

 

Kokonaan toinen asia on se, että Vihreiden kannattajat taitavat pääosin olla ”itu-Villejä” tai ”itu-Maijoja” joille lihajalosteiden hinnalla ei heidän ideologisen kantansa vuoksi ole merkitystä.

 

Tavallisten lihasta ja lihajalosteista nauttivien kansalaisten on kuitenkin paikallaan tietää, että turkiselinkeinon teurasjakeista teurastamoille maksama hinta alentaa merkittävästi lihan ja lihajalosteiden hintaa!

 

-Esko Erkkilä-

Miten persut ovat hoitaneet vaalikampanjan aikana lupaamansa taitetun indeksin korjaamisen?

Keskiviikko 12.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Sosiaali- ja terveysministerin salkku oli demareiden hallussa, kun taitettu indeksi otettiin vuoden 1996 alusta käyttöön.

Silloin päätettiin, että kuluttajahintaindeksin muutosten paino työeläkkeisiin määriteltiin olevan 80% ja ansiotasoindeksin muutos vain 20%. Aiemmin kyseinen jako oli 50% ja 50%. Muutos on aiheuttanut sen, että eläkkeet eivät seuraa yleistä palkkojen ja hintojen nousua. Siksi eläkkeiden ostovoima pienenee joka vuosi.

Perussuomalaisten eräs kärkiteema viime eduskuntavaaleissa oli, että he muuttavat taitetun indeksin eläkeläisille paremmaksi. Monet eläkeläiset antoivat tämän lupauksen perusteella äänensä persuille.

Persut eivät ole laittaneet ”tikkua ristiin” epäkohdan korjaamiseksi ja sen vuoksi kansanedustaja Mikko Alatalo (kesk) kysyikin Aamulehden kansanedustajapaneelissa 3.10.2011 Martti Mölsältä (ps), että…

…mitä aiotte tehdä Pirkanmaan vaalikentilläkin tiuhaan lupaamallenne eläkkeiden taitetun indeksin korjaukselle?

Mölsä kiemurteli ja mutisi jotain siitä, että he ovat oppositiossa ja sieltä ei paljon ole vaikutusvaltaa.

En hyväksy Mölsän vastausta, sillä persuille olivat hallitusovet avoinna ”taivasta myöden” pariinkin otteeseen.

On yksinomaan perussuomalaisten oma tahto ja päätös, että he eivät halunneet vastuunkantajiksi.

Katteettomia lupauksia on helppo heitellä, jos ei ole aikomustakaan vastata niistä.

Perussuomalaiset ovat näin menetelleet monessa muussakin asiassa kuin taitetun indeksin epäkohtien korjaamisessa!

Aamulehden kansanedustajapaneelissa olivat vastaamassa vasemmalta lukien Jukka Gustafsson (sdp), Sofia Vikman (kok), Martti Mölsä (ps), Mikko Alatalo (kesk), Anna Kontula (vas), Oras Tynkkynen (vihr) ja Leena Rauhala (kd).

-Esko Erkkilä-

Yksityisteiden arvonlisäverovelvollisuus merkitsee tieosakkaille suurempaa rasitusta kuin on kunnan antama yksityistieavustus

Tiistai 11.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Yksityisteiden arvonlisäverovelvollisuus on suuri epäkohta, sillä se merkitsee joissakin tapauksissa, että vero on suurempi kuin kunnan myöntämä yksityistieavustus.

 

Valtio siis kuppaa yksityisteitä suuremmalla summalla kuin kunnat niitä tukevat!

 

Omaan asiasta kokemusta, sillä toimin erään Viljakkalassa sijaitsevan yksityistien toimitsijamiehenä.

 

Toimitsijamieshommani lisäksi olen osakkaana perhekuntani kanssa viidessä yksityistiessä ja yhdessä metsäautotiessä – valitettavaa kokemusta yksityisteiden arvonlisäverokurimuksesta kertyy siis aivan riittävästi!

 

Yksityistiemme on pituudeltaan 1.450 metriä ja tiemme osakkaina on n. 35 osakasta. Huomioitavaa on se, että yksityistiemme toimii huolto- ja varmuustienä Tampere – Seinäjoki –radalle. Se merkitsee, että vakavan onnettomuuden tapahtuessa yksityistiemme toimii junamatkustajien evakuointiväylänä! Yksityistiellämme on siis merkittävä strateginen merkitys koko maan junaturvallisuuden kannalta.

 

Saamme Ylöjärven kaupungilta muutaman satasen yksityistieavusta vuodessa, mutta maksamme lähes saman summan arvonlisäveroa yksityistiemme kunnossapidosta.

 

Kiitän Ylöjärven kaupunkia yksityisteiden tukemisesta ja toivon jatkossa panostettavan siihen nykyistä voimallisemmin.

 

Yksityisteiden arvonlisäveroprosentti on 23 % ja maksamme sen jokaisen auraus- ja lanauslaskun lisäksi. On suuresti harkittava, että pystymmekö tilaamaan sora- tai murskekuorman pahimpiin routapaikkoihin, sillä yrittäjälle maksettavan hinnan lisäksi joudumme maksamaan ”pirunkyytirahaa” valtiolle 23 %!

 

Jos tienhoitokustannuksemme ovat 1.000 euroa vuodessa ilman arvonlisäveroa, niin todellisuudessa joudumme maksamaan 1.230 euroa, sillä arvonlisävero lisätään verottoman hinnan päälle.

 

Yksityisteiden arvonlisäverovelvollisuus on tulevaisuudessa muuttumassa suureksi tekijäksi sille, että yksityistieverkko rapautuu. On selvää, että tiekunnat minimoivat tienhoitokustannuksensa, sillä kaikista kustannuksista joudutaan maksamaan 23 % arvonlisäveroa.

 

Nykyhallitus on valinnut linjakseen arvonlisäveroprosentin korottamisen ja tästä on valitettavana esimerkkinä tilattavien lehtien arvonlisäveron korottaminen.

 

On siis turha toivo odottaa, että Kataisen-Urpilaisen hallitus korjaisi yksityisteiden arvonlisäverovääryyden vai onko?

 

-Esko Erkkilä-

Ennusteet runsaista tähdenlennoista pitivät paikkansa

Sunnuntai 9.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ennusti, että eilen klo 22.30 – 23.30 välisenä aikana olisi nähtävissä paljon tähdenlentoja.

 

Totesin omin silmin klo 23.00, että Ursan ennuste piti paikkansa. Noin kymmenen minuutin tarkastelujaksolla näimme kymmenkunta tähdenlentoa.

 

Havainto-olosuhteet olivat hyvät, sillä taivas oli täysin pilvetön. Toisaalta kuu paistoi lähes täysikuuna, joten siihen suuntaan tähdenlentojen tiirailu oli tuloksetonta.

 

Olen vakuuttunut, että koko taivaankannen kattavalla tarkastelulla olisi tähdenlentojen määrä ollut moninkertainen omiin havaintoihini verrattuna.

 

Poikkeuksellisen runsaiden tähdenlentojen syynä oli Ursan mukaan se, että draconidien tähdenlentoparvi, joka on Ursan mukaan normaalisti vaatimaton parvi, ylsi tänä vuonna purkaukseen.

 

Tähdenlennon aikana pitäisi ehtiä toivomaan jotain. Huomasin kuitenkin taas kerran, että tähdenlento on niin nopea tapahtuma, että sen aikana ei ehdi toivomaan mitään.

 

Olisin toivonut läheisilleni ja itselleni terveyttä, jos olisin ehtinyt!

 

Tein tähdenlentohavaintoni mökin hiljaisuudessa ja ”pimeydessä”.

 

Ujutan tähänkin juttuuni sen verran politiikkaa, että vilkkaassa asutustaajamassa, jota tiivistysintoilijat ihannoivat, tähdenlentoja ei olisi mahdollisuus havaita.

 

Tähdenlennot ovat siis haja-asutusalueiden yksinoikeus, jota tiivistysrakentamisen uhrit eivät koskaan pääse nauttimaan!

Harmi tiivistysrakentamisen uhrien puolesta!

 

-Esko Erkkilä-

Tapasimme Berliinin karhut niiden kotinurkilla

Perjantai 7.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Kaksimetriset karhupatsaat ilmestyivät kesäkuun 20.päivänä 2001 ensimmäistä kertaa Berliinin kaduille ja aukioille.

 

Kyse on United Buddy Bears -näyttelystä, joka koostuu 142:sta kaksimetrisestä karhupatsaasta. Karhupatsaista kukin edustaa yhtä Yhdistyneiden Kansakuntien tunnustamaa valtiota.

 

Sain tutustua karhupatsaisiin niiden kotiseudulla Berliinissä syyskuun aikana, kun teimme sukulaismiehen kanssa viiden päivän tutustumis- ja lomamatkan Berliiniin.

 

Karhupatsaat ovat innokkaita maailmanmatkaajia, sillä kokoelma on käynyt useissa maissa - pohjoisin käyntikohde on ollut Helsinki, jossa karhujen maailmankiertueen 20. näyttely oli esillä Senaatintorilla syyskuun 1. päivästä lokakuun 26. päivään 2010.

 

Suomen näyttely järjestettiin yhteistyössä Saksan Helsingin-suurlähetystön ja Goethe-Institut Finnlandin kanssa sekä Helsingin kaupungin tuella. Näyttelyn suojelija toimi Helsingin ylipormestari Jussi Pajunen.

 

Näyttely on ehtinyt käydä lähes kymmenen vuotta kestäneen maailmankiertueensa aikana viidessä maanosassa ja olla esillä 21 kertaa. Viimeksi sympaattisista karhupatsaista pääsi nauttimaan Bulgarian pääkaupungissa Sofiassa.

 

Lomamatkamme Berliiniin osui oikeaan hetkeen, sillä karhuveistokset ovat taas lähdössä uudelle matkalla ja näyttelyn purkaminen Berliinissä alkoi 4. päivä lokakuuta.

 

Karhut on valmistettu säänkestävästä materiaalista, joten ne voivat olla esillä kaduilla ja toreilla.

 

Berliinissä karhujen paikka on yhdellä Berliinin tunnetuimmista kaduista, Kurfürstendammilla. Hienot, koko Euroopan talousvetureina toimivien yritysten myymälät sijaitsevat samalla kadulla. 

 

Suomen nimikkokarhun on koristellut taiteilija Mirka Raito.

 

Tässä muutama kuva United Buddy Bears -näyttelystä:

 

Berliinissä karhut ovat Kurfürstendammilla.

 

Kurfürstendamm on paikka, jossa ovat edustettuina laadukkaiden ja kalliiden huipputuotemerkkien myymälät kuten Villery & Boch...

 

 

...Lacoste...

 

 

...ja Rolex.

 

 

Karhuja...,

 

...karhuja...

...ja karhuja!

Suomen karhun väritys on taiteilija Mirka Raiton käsialaa...

 

...ja karhu näyttää tältä.

 

Viron karhun on taiteillut Katrin Koskaru.

 

 

Viron ja Suomen karhut seisovat ainakin Berliinissä "kotonaan" rinnakkain.

 

 

Buddy Bear -toimintaan kuuluu oleellisesti hädänalaisten lasten auttaminen. Huutokaupoilla ja muulla oheistoiminnalla karhut ovat keränneet mittavan summan rahaa  heikossa asemassa olevien lasten auttamiseksi.

-Esko Erkkilä-

Koivistonkylän Omakotiyhdistyksen Sulkavuoressa järjestämän picnic-tilaisuuden vahva henki oli, että jätevesien keskuspuhdistamo ei toteudu Sulkavuoreen

Maanantai 19.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Koivistonkylän Omakotiyhdistys järjesti Tampereen Sulkavuorella kaikille avoimen picnic-tilaisuuden sunnuntaina 18.9.2011. Tilaisuus keräsi parisensataa osanottajaa.

 

Paikalle saapuneet vastustivat yksimielisesti hanketta. Pieni kuvakertomus kertoo onnistuneesta tilaisuudesta näin:

 

Tilaisuuteen kutsuttiin julisteilla, joita oli levitetty eteläisen Tampereen alueelle.

 

Sulkavuori on ihanteellinen ulkoilumaasto. On selvää, että virkamiesten vakuutteluista huolimatta ulkoilumaasto menetetään, jos keskuspuhdistamoa varten joudutaan Sulkavuoreen louhimaan kuuden hehtaarin suuruiset jätevesien puhdistukseen soveltuvat tilat.

Sulkavuoresta avautuu hienot näkymät usealle suuntaa Tamperetta. Tässä näkyy mm. Näsinneula.

 

 

Sulkavuoressa tapaamani kaunis kärpässieni.

 

 

Sulkavuori on osa tamperelaista sotahistoriaa, sillä vuorella sijaitsi Tamperetta suojaavat it-asemat talvi- sekä jatkosodan aikana.

 

 

Lemmikkieläinten uurnaholvi jouduttaisiin todennäköisesti siirtämään toisaalle, jos Sulkavuori-suunnitelmien annettaisiin toteutua.

 

Nykyiselle aluepelastuslaitoksen harjoitusalueelle rakennettaisiin keskuspuhdistamon maanpäälliset rakenteet. Huvittaa, että virkahenkilöt esittelevät vain näitä näkymiä, kun he yrittävät vakuutella Sulkavuori-hankkeen viattomuutta!

 

Sulkavuoren rinteelle on rakennettu omakotitaloja, jotka tulisivat kokemaan kovia, jos Sulkavuori-hankkeen sallittaisiin toteutua.

 

Sulkavuoren laella järjestetyssä tilaisuudessa esiintyivät;

 

Etelä-Alvarin puheenjohtaja Juhani Skogberg, joka totesi, että rakennustyön aikana lähitalot tulisivat vaurioitumaan vakavasti. Sulkavuori-suunnitelma merkitsisi Skogberg´n asiantuntemuksen perusteella toteutuessaan, että Pyhäjärvi pysyisi saastuneena seuraavat sata vuotta!

Koivistonkylässä pienestä pitäen asunut Ensi Järvinen muisteli lapsuuden kokemuksiaan Sulkavuoressa ja sen lähitienoilla. Ensi muistaa mm. ne ajat, jolloin sotilaat turvasivat Sulkavuoren it-tykeillä Tamperetta viholliskoneita vastaan.

 

 

Valitan, että kuva Esko Penttilästä on näin heikko. Penttilä käytti tilaisuudessa mainion puheenvuoron, jossa hän kummeksui Tampereen tapaa kylvää rahaa mitä eriskummallisimpiin suurhankkeisiin. Arveluttavaa on se, että suurhankkeita suunnitellaan suurelta yleisöltä piilossa.

 

Penttilä mainitsi tarpeettomina suurhankkeina rantaväylän tunnelin, pikaratikan sekä keskuspuhdistamon. Totesin Penttilälle hänen puheenvuoronsa jälkeen, että Tavase-hanke jäi häneltä turhimpana mainitsematta.

 

Kaupunginvaltuutettu ja Koivistonkylän Omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Matti Höyssä piti varmana, että jätevesien keskuspuhdistamoa ei tulla rakentamaan Sulkavuoreen.

 

Suunnitteilla oleva kuntauudistus ja hankkeen seudullinen laajuus merkitsevät, että hankesuunnitelmat joudutaan aloittamaan alusta. Olen Höyssän kanssa samaa mieltä ja harmittelen taas, että annoimme Ikea-projektin aikanaan toteutua, vaikka meillä oli kaikki valttikortit kädessä Ikea-hankkeen torppaamiseksi.

 

 

Sulkavuoreen kokoontunut yleisö kuunteli esityksiä vakavana ja pelkoa tuntien. Rakennusaika tulisi hankkeen toteutuessa olemaan pitkä ja sen aikana lukemattomat omakotitalot, rivitalot sekä kerrostaloasunnot vaurioituisivat.

Rakennusten vaurioituminen ei rajoittuisi Sulkavuoreen ja sen lähiseuduille, sillä vaurioitumiset olisivat totta myös Viinikasta Sulkavuoreen ja Sulkavuoresta Pyhäjärveen louhittavien siirtotunnelien lähistöllä.

 

Kiitän Koivistonkylän Omakotiyhdistystä merkittävän tilaisuuden järjestämisestä. Pelkään, että Palokallion Omakotiyhdistys joutuu taas louhintatöiden vaaravyöhykkeelle, jos Lahdesjärven alueella lähivuosina aloitetaan Ikean eteläpuolella jopa seitsemän metrin syvyyteen ulottuvat louhinnat.

 

-Esko Erkkilä-

Euroopan kulttuuripääkaupungit Tallinna ja Turku painivat eri sarjoissa

Lauantai 17.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Euroopan kulttuuripääkaupunkeja ovat tänä vuonna Viron pääkaupunki Tallinna ja Suomen Turku.

Jouduin työni vuoksi tutustumaan Turkuun vuodesta 1970 aina vuoteen 2010 saakka eli neljänkymmenen vuoden ajan – oli siinä tamperelaisella kestämistä!

Turku sijaitsee syrjässä ja maantiede onkin eräs syy, joka vie sen mahdollisuudet todelliseksi keskukseksi. En toki ole käynyt Turussa tämän vuoden aikana, mutta oletan, että mitään oleellista muutosta ei ole tapahtunut – ainakaan maantiedettä ei voi muuksi muuttaa!

Tallinnassa olen saanut poiketa tämänkin vuoden aikana monesti. Käynnit ovat olleet lyhyitä läpikulkumatkoja, mutta syyskuun alussa Palokallion Omakotiyhdistys ry järjesti matkan, jonka aikana yövyimme Tallinnassa.

Matkan aikana oli mahdollisuus tutustua kesäiseen Tallinnaan.

Tallinna on monivivahteinen kaupunki, jolle kulttuuripääkaupungin nimitys sopii oikein hyvin. Tallinna painii täysin eri sarjassa kuin Turku.

Tallinnan vanha kaupunki ja sen viihtyisät kävelykadut, kapeat kujat, pienet putiikit sekä vuorokauden läpi jatkuva elämä luovat kaupungille todellisen kulttuuripääkaupungin leiman.

Viro vapautui neuvostomiehityksestä vuonna 1991. Viron ja Tallinnan kehittyminen neuvostomiehityksen päättymisen jälkeen on ollut henkeäsalpaava. Vain kaksikymmentä vuotta uuden itsenäisyyden aikaa korostaa Tallinnan onnistumista asemansa saavuttamisessa.

Maan itsenäistyminen, liittyminen Natoon ja tämän vuoden alusta alkaen euroon siirtyminen kertovat maan ja sen pääkaupungin onnistumisesta.

Tallinnan valinta Euroopan kulttuuripääkaupungiksi on ollut kaupungille onnistuminen, jonka sille mielellään suo.

 

-Esko Erkkilä-

Yritys voi pienillä toimenpiteillä kohentaa imagoaan

Torstai 15.9.2011 - -Esko Erkkilä-

”Törmäsin” parisen viikkoa sitten erään yrityksen sisäänkäynnin vieressä olevaan yrityskylttiin, jonka yhteyteen aikaansaatu kukka-asetelma loi yrityksestä miellyttävän vaikutuksen.

 

Kyse on Pirkkalassa toimivasta Oy Johnson Metall Ab:stä.

 

Yritys toimii Pirkkalassa osoitteessa Turkkirata 14. Yritys näkyy hyvin kolmostielle Pirkkalassa.

 

 

Turkkiradan puolelta tapahtuvan sisäänkäynnin ja yrityskyltin viereen on aikaansaatu aistikas kukka-asetelma. Se luo koko yrityksestä huolitellun mielikuvan.

 

Johnson Metall´n esimerkistä olisi monella yrityksellä oppimista.

 

Aistikas sisäänkäynnin yhteyteen rakennettu kukka-asetelma sai mm. minut poikkeamaan yrityksen nettisivuilla.

 

Kukka-asetelman laatiminen ei ole vaatinut suuria summia rahaa, mutta kekseliäisyyttä ja viitseliäisyyttä sitäkin enemmän.

 

Kiitokset Oy Johnson Metall Ab:lle ja parhainta menestystä liiketoimissanne!

 

-Esko Erkkilä-

Kiveen hakattu - Antti Hammarberg

Keskiviikko 14.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Pyrin mahdollisuuksieni mukaan kuuntelemaan YLE Urheilun tuottamaa Kiveen Hakatut –sarjaa, jossa  Arto Teronen ja Jouko Vuolle pohtivat suomalaisten urheilijoiden ja urheiluvaikuttajien hautakivien äärellä heidän elämäänsä ja uraansa.  

 

Monet näistä ohjelmista on taltioitu Yle Areenalle ja ne ovat sieltä kuunneltavissa edelleenkin – suosittelen!

 

Omaan laajan suvun ja sen vuoksi minulla on useita hautoja hoitovastuullani. Synnyinseurakuntani hautausmaalla Viljakkalassa minulla on kolme hautaa ”nimissäni”, joten viimeisen lepopaikkani osalta jälkeenjäävillä on jopa runsaudenpulaa.

 

Viljakkalan lisäksi minut on merkitty hautapaikan vastaavaksi Lempäälässä, Tampereen Kalevankankaalla sekä Hämeenkyrön Mäntyrinteen hautausmaalla sijaitseville haudoille.

 

Istutimme viime kesänä monivuotisen kasvin eli kuunliljan Hämeenkyrön Mäntyrinteen hautausmaalle haudatun tätini miehen haudalle.

 

 

Mäntyrinteen hautausmaa sijaitsee hieman etäämmällä Hämeenkyrön kirkosta Turkkilan kankaalla. Hautausmaa on sivussa kiireestä, mutta kuitenkin hyvien tieyhteyksien varrella.

 

 

Mäntyrinteen kappeli sijaitsee kauniilla männikkökankaalla. Kappelissa on mahdollisuus viettää siunaustilaisuuksia ja sieltä on hautaussaatolla lyhyt matka haudoille.

 

 

Antti Hammarber eli kansantaiteilija Irwin Goodman on haudattuna Mäntyrinteen hautausmaalle. Hänen suurehko hautakivensä – suorastaan hautamuistomerkki – on helposti löydettävissä hautausmaa-alueen keskivaiheilta.

 

Minulla on henkilökohtaisia muistoja Antti Hammarbergistä ainoastaan yksi. Se ajoittuu vuodelle 1966 ja ”kohtaamisemme” tapahtui Luopioisten Aitoon VPK:n lavalla.

 

Antti Hammarber oli silloin vielä Antti Hammarberg, mutta lauluääni oli jo silloin Irwininä myöhemmin tutuksi tullut. Tanssiyleisö ei silloin uskonut, että kitisevällä äänellä laulavasta lippalakkipäisestä nuorukaisesta olisi tulossa maankuulu kansantaiteilija.

 

Toinen Irwin muistoni liittyy hänen Hattulaan Parolan Merventielle vuonna 1969 rakennuttamaan uudenaikaiseen taloon Ryysyrantaan. Irwin rakensi talon lainarahalla ja se pakkohuutokaupattiin jo seuraavana vuonna.

 

Toimin hämeenlinnalaisen rehuyrityksen Alfa-Rehun myyntipäällikkönä ja joskus 1990-luvun alkupuolella kävin kuljetusneuvotteluja Ryysyrannan silloin omistaman liikennöitsijän kanssa.

 

Neuvottelimme Ryysyrannan jossain huoneessa ja neuvottelukahvit keitti liikennöitsijän äiti toisella puolella taloa.

 

Äiti soitti pojalleen ja ilmoitti, että kahvit sekä tee ovat valmiina. Lähdimme kävelemään kahvihuoneeseen ja sinne oli talon sisällä todella pitkä matka. Ohitimme sisätiloissa sijainneen uima-altaan ja vihdoin pääsimme perille.

 

Kävelymatkan aikana minulle selvisi, että Ryysyranta oli mittasuhteiltaan valtava rakennus. Millaisessa käytössä lienee tänään?

 

Monilla on varmasti paljon enemmän muistoja Antti Hammarbergistä kuin minulla, mutta hänen hautakivensä ääressä olen pysähtynyt monta kertaa.

 

-Esko Erkkilä-

"Raha ei kasva puussa, mutta puu kasvaa rahaa"

Perjantai 9.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliiton Hämeenkyrön yhdistys on aktiivinen toimija Hämeenkyrön lisäksi Viljakkalassa.

 

Yhdistyksen puheenjohtajana toimii Seppo Hyypöläinen Viljakkalasta ja hän sai ”ylipuhuttua” minutkin yhdistyksen jäseneksi jo ennen eläkkeelle siirtymistäni.

 

Eläkeliiton Hämeenkyrön yhdistyksen vieraana oli maanantaina syyskuun 5. päivänä Juha Mieto. Tilaisuus järjestettiin Heiskalla Antinsalissa ja paikalla oli 70 kuulijaa.

 

Olin mukana tilaisuudessa.

 

Tiedän kokemuksesta, että Miedolla on sana halussaan ja nytkin saimme kuulla mielenkiintoisen lähes tunnin pituisen alustuksen yleisöä kiinnostavista asioista. Esityksensä aluksi Juha Mieto totesi, että nyt hän ei puhu politiikkaa ja hyvin hän sanansa piti.

 

Lähes tunnin kestäneen puheenvuoronsa Mieto piti ilman papereita. Eteläpohjalainen murre on Miedon tavaramerkki ja sitä saimme ihaillen kuunnella nytkin.

 

Juha Mieto on syntynyt v. 1949, joten hänellä on perspektiiviä käsitellä niitä asioita, joita tilaisuuden yleisö arvosti.

 

Mieto antoi tunnustusta, että tilaisuuden osanottajat ovat uurtaneet ja luoneet tämän yhteiskunnan kivijalan.

 

Miedon eräs keskeisimmistä aiheista jo hänen eduskunta-aikanaan oli liikkuminen, hyötyliikunta ja se, että ihminen on luotu liikkumaan.

 

Juha Mieto on ollut jo ennen sauvakävelybuumia innokas sauvakävelyn puolestapuhuja. Jo 1970-luvun alusta alkaen hän on sauvakävellyt. Hän muistutti, että sauvojen kanssa liikkuminen on vanhemmalle väelle jopa turvatekijäkin.

 

Lasten fyysisiä leikkejä tarvittaisiin Miedon mielestä nykyistä enemmän. Ne loisivat hyvän perustan nykylasten terveydelle. Elinikäennuste on yli 100 vuotta totta joka neljännen nyt syntyvän tyttölapsen kohdalla. Pitkä elinikäennuste tarvitsee toteutuakseen hyvän fyysisen kunnon jo nuorena.

 

Mieto painotti, että tulevaisuus on lapsissa ja haaste se, että miten saada heidät liikkumaan.

 

Juha Mieto painotti opettajien sekä puolison roolia elämän onnistumisessa. Juha mainitsi olleensa leskimies jo viidentoista vuoden ajan ja se kirvoitti usean kuulijan silmäkulmat kostumaan.

 

Otsikossa mainittua teemaa Juha painotti ja halusi sillä muistuttaa metsän merkitystä.

 

Juha Mieto on positiivisuuden perikuva. Hän mainitsi, että ei ole koskaan jäänyt selittelemään sadasosasekunnin häviötään Thomas Wassberg´lle. Jos hän olisi häviötään alkanut selitellä, niin sitä olisi saanut hävetä hautaan saakka, mainitsi Mieto.

 

Tässä muutama kuva tilaisuudesta:

 

 

Yhdistyksen puheenjohtaja Seppo Hyypöläinen avasi tilaisuuden.

 

 

Juha Mieto käyttää mukaansatempaavassa esiintymisessään koko kehoaan ja hienoa etelä-pohjanmaan murretta.

 

 

Seppo Hyypöläinen ja Juha Mieto – armoitettuja esiintyjiä molemmat!

 

Minut oli plaseerattu Juha Miedon viereen kunniapaikalle. Juhan koulunkäynti alkoi Kurikan Harjankylän koululta ja se tuli minullekin tutuksi silloin, kun toimin myyntimiehenä Etelä-Pohjanmaalla. (Kuva; Tuula Klug)

 

 

-Esko Erkkilä-

Etelä-Alvarin kesäjuhla järjestettiin nyt Järvensivun Omakotiyhdistyksen kanssa yhteistyössä

Sunnuntai 4.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Etelä-Alvarin kesäjuhla on aiempina vuosina järjestetty ”omin yhteisin voimin”, mutta nyt sen järjestäminen tapahtui yhdessä Järvensivun Omakotiyhdistys ry:n kanssa.

Kesäjuhla järjestettiin 18.8.2011.

Kokeilu oli mielenkiintoinen ja kesäjuhlien jatkoa on erikseen pohdittava.

Aikaisempina vuosina kesäjuhlapaikkana on ollut Hatanpään kartanon tienoot, mutta nyt tapahtumapaikkana oli Järvensivunpuisto.

Laaja puistoalue haittasi tunnelmaa, sillä aikaisemmin juhla-alue on ollut pienempi ja ”kompaktimpi”.

Järvensivun alue on järvensivulaisille lähellä, mutta muille etelä-Tampereen asukkaille se on kaukana ja outo. Kaukainen sijainti merkitsi, että juhlayleisö oli pääosin lähialueelta ja kauempana asuvat tamperelaiset eivät kokeneet tapahtumaa omakseen.

Kesäjuhlayleisöä Järvensivunpuistoon oli saapunut yli 300 henkeä.

 

 

Kesäjuhlan juontajana toimi Komediateatterin ”isäntä” Esko Raipia. Valitettavasti heikkotehoiset äänentoistolaitteet veivät osan osaavan juontajan panoksesta.

 

Miiru Millisentti sai koko juhlan aikana esiintyä innostuneelle lapsijoukolle.

 

 

Kypärä päähän ja ratsastamaan - se vasta on jännää hommaa!

 

Mielestäni kesäjuhlan parasta antia oli Etelä-Alvarin puheenjohtaja Juhani Skogberg´n avajaispuheenvuoro.

 

En ehtinyt muiden menojeni vuoksi kuuntelemaan Skogberg´n puheenvuoroa ”livenä”, mutta nykytekniikan avulla sain kuunnella sen videoversiona jo juhlan aikana.

 

Skogberg käsitteli sopivan kriittisessä avauspuheenvuorossaan maan ja Tampereen taloudellista tilannetta sekä suuria Tampereelle suunniteltuja hankkeita.

 

Etelä-Alvarin puheenjohtajaksi jo toiseksi kaksivuotiskaudeksi valittu Juhani Skogberg totesi, että puheen aikana parhaillaan Helsingissä käydään tiukkoja budjettineuvotteluja.

 

-On varmaa, että rahasta on puutetta, totesi Skogberg.

 

Sama tilanne on Skogberg`n mukaan myös Tampereella, mutta siitä huolimatta kaupunkiin suunnitellaan Rantaväylän tunnelia, pikaratikkaa, ohitusrataa ja montaa muuta sinällään hyvää asiaa.

 

Pidin siitä, että puheenjohtaja Skogberg mainitsi tervetulosanoissaan kriittisiä arvioita myös Sulkavuoreen suunnitellusta jätevesien keskuspuhdistamosta.

 

Vesi- ja kalastusasioiden asiantuntija Skogberg pelkäsi, että Sulkavuoren keskuspuhdistamon myötä Tampereen Pyhäjärvi pilataan sadaksi vuodeksi!

 

Etelä-Alvarin yhdessä Järvensivun Omakotiyhdistyksen kanssa toteuttamaa kesäjuhlaa suosi kesäinen ja lämmin sää. Hyvät olosuhteet olivat houkutelleet paikalle yli kolmesataa tamperelaista.

 

Tilaisuus oli koko perheen juhlaa parhaimmillaan, mutta sen asiaosuuteen sisältyi sopiva annos kritiikkiä niistä monista hankkeista, joihin Tampereen kaupunki nyt tiukassa taloudellisessa tilanteessa hamuaa.

 

Toivottavasti kritiikki tavoittaa Tampereen päättäjät!

 

-Esko Erkkilä-

Sinistä perunaa, vahapapuja, porkkanoita, valkosipuleita sekä tyrniä tarjolla "Läheltä Sinua" -tapahtumassa Viljakkalassa

Lauantai 3.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen virallisen raporttini Viljakkalan Seurojentalolla elokuun 27. päivänä järjestetystä ”Lähellä Sinua” –tapahtumasta.

 

Nyt kerron perhekuntamme osuudesta tilaisuuden tarjonnassa:

 

Blue Congo eli sininen peruna oli erikoisin artikkeli, jota oli vaimoni myyntipöydällä tarjolla. Kyseessä on erikoisperuna ja sen erikoisuus on sininen väri.

 

Blue Congo herätti suurta mielenkiintoa ja useat eivät olleet uskoa, että kyseessä oli tavallinen ruokaperuna. Tavaraa jäi myymättä, mutta se ei haittaa, sillä nyt Blue Congon sadonkorjuu on suoritettu ja sato saatiin hyvissä olosuhteissa varastoitua kellariin.

 

Keltaisen vahapavun tunnettuisuus oli yllättävän heikko. Keltainen vahapapu on mainio ruoka-aine ja se on parhaimmillaan Aurajuustolla kuorrutettuna.

 

Vahapavun viljely onnistuu vain joinakin vuosina ja nyt näyttää olevan sellainen vuosi, että sadosta muodostuu runsas.   

 

Pakkasimme porkkanat kilon pusseihin ja niiden osalta kauppa kävi hyvin.

 

Porkkananviljelyssä hiekkaperäinen maalaji on välttämättömyys. Maa on jyrsittävä syvältä, jotta porkkanat pystyvät kasvamaan pitkiksi. Kasvukauden aikana lisälannoitusta ei annettu, mutta kasvinsuojelusta oli luonnollisesti huolehdittava.

 

Valkosipuli oli haluttu artikkeli. Se tunnetaan ja sen oivallista aromia osataan arvostaa.

 

Olimme varanneet tyrniä pikkupakkauksiin pakattuna muutaman kilon ja se oli ainoa tuotteemme, joka loppui kesken.

 

Tyrnin viljelyohjeita annoimme monelle myyntipöytämme äärellä poikenneelle. Tyrnin osalta on muistettava, että tyrnimaalla on oltava tyttö- ja poikayksilöitä. Yksi poika pystyy hoitelemaan kahdeksan tyttöä, kun poikayksilö istutetaan tyttölauman keskelle. On luonnollista, että ainoastaan tytöt tuottavat marjoja!

 

Tyrni on kalkinsuosija ja se on muistettava jo istutusvaiheessa – istutuskuopan pitää olla halkaisijaltaan metrin verran ja syvyydeltään vähintään puoli metriä. Kuoppaan tuodaan tavallista peltomultaa ja siihen on hyvä sekoittaa neljä kourallista kalkkia.

 

Kaikki tarjoamamme marjat sekä juurekset oli kasvatettu Viljakkalassa eli kyse oli todellisesta lähiruuasta.  

 

 

Myyntiosastomme somisteena oli auringonkukkia vanhassa maitotonkassa.

 

 

Myyntiosastomme sijaitsi heti sisäänkäynnin vieressä (kuvassa vasemmalla). Kuva on otettu hiljaisena aikana, sillä niitäkin viiden tunnin pituiseen tapahtumaan mahtui.

 

”Läheltä Sinua” –tapahtuma oli vahva voimannäyttö Viljakkalan Seurantalo-yhdistykselle – kiitokset tilaisuuden puuhahenkilöille!

 

-Esko Erkkilä-

Lähiruoka ja lähellä valmistetut tuotteet kiinnostivat Viljakkalassa

Perjantai 2.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan Seurojentalo-yhdistys järjesti ”Läheltä Sinulle” –tapahtuman Viljakkalan Seurojentalolla lauantaina elokuun 27. päivänä.

Tapahtuma alkoi aamukymmeneltä ja asiakkaita riitti myyntipöytien ympärillä tasaisesti koko viiden tunnin aukioloajan.

Tilaisuuden tarkoituksena oli esitellä paikallista osaamista ja tehdä tunnetuksi Viljakkalassa ja lähiseudulla tarjolla olevia palveluja sekä tuotteita. Myyjiä oli Viljakkalasta, Hämeenkyröstä, Ikaalisista ja myös Ylöjärven Työväenopisto oli paikalla esittelemässä Viljakkalassa olevaa tarjontaansa. Järjestöistä Eläkeliitto esitteli paikallista toimintaansa.

Lähiruoka oli vahvasti esillä tapahtumassa, sillä tarjolla oli paikallista palvattua porsaanlihaa, kutunjuustoa, suklaata, vihanneksia, marjoja, juureksia sekä laaja valikoima herkullisia leivonnaisia.

Lähiseudun kädentaitajat olivat esillä itse valmistamillaan monipuolisilla tekstiili- ja ompelutuotteillaan, puukoilla, koruilla, paperituotteillaan sekä laajalla kirjolla erilaisia lahjaesineitä.

Lisäksi tapahtumassa oli tarjolla kauneudenhoitoon ja siivoukseen soveltuvia tuotteita.

Viljakkalan Marttayhdistys on eräs Viljakkalan Seurojentalo-yhdistyksen jäsenyhdistyksistä ja he olivatkin tapahtumassa vahvasti esillä herkullisilla leivonnaisillaan ja kuivakukilla.

Marja-Liisa Alanen (vasemmalla) ja Viljakkalan Marttayhdistyksen puheenjohtaja Johanna Servo-Rassa (keskellä) esittelevät Sinikka Taposelle (oikealla) marttojen monipuolisen myyntipöydän tarjontaa. Myös Serafiina Rassa on myyntipöydän takana opettelemassa asiakaspalvelua.

Karhen Villisika –yrityksen Janne Korpilahti oli mukana tapahtumassa. Tällä kerralla grillausvartaassa pyöri tavallinen sikapossu. Kuvan possu teki päivän aikana kauppansa siten, että ajoittain oli possunlihan ostajia jonoksi saakka.

Tilaisuuden erikoisuudeksi oli saatu Suomen Metsästäjäliiton Satakunnan piirin osasto. Osasto oli pystytetty Seurojentalon taakse ja siellä viljakkalalainen piirikouluttaja Veikko Hietamäki opasti halukkaita riistalaukauskoulutuksessa. Aseena oli ilmakivääri ja laukaukset ammuttiin suksisauvojen avulla tehdyltä tuelta.

Kaija-Leena Heinonen ampuu ja Vesa Heinonen seuraa ammunnan tuloksia. Kouluttajana toiminut Veikko Hietamäki (oikealla) pitää huolen turvamääräyksien noudattamisesta. Elna Mäkipää seuraa taustalla mummon osumatarkkuuden onnistumista.

Viljakkalan Seurojentalo-yhdistyksen puheenjohtaja Outi Lähteenmäki ja sihteeri Leena Kunttu olivat tyytyväisiä tapahtuman onnistumiseen. He olivat iloisia paikallisten yrittäjien kiinnostuksesta ja totesivat, että tapahtumalla haettu paikallisen osaamisen esiintuonti onnistui hyvin. Paikallista osaamista on runsaasti haja-asutusalueilla ja sen kannustaminen on nyt ja erityisesti jatkossa erityisen tärkeää.

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkalassa ja Hämeenkyrössä postinumeroalueella 39360 asuvilla on oikeus postista noudettavien lähetysten maksuttomaan kuljetuspalveluun

Keskiviikko 24.8.2011 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalassa ja Hämeenkyrössä asuvat henkilöt, joiden postiosoite on 39360 Komi, ovat tähän saakka voineet noutaa postista noudettavat lähetyksensä Viljakkalasta, jossa on toiminut asiamiesposti Valinta-Riikassa.

 

Valinta-Riika lopettaa toimintansa elokuun viimeisenä päivänä ja se merkitsee, että asiamiesposti lopettaa samalla toimintansa.

 

Itella Posti Oy lähetti minullekin – jonka kesämökkiosoite on 39360 Komi - 22.8.2011 päivätyn kirjeen, jossa kerrottiin, että postista noudettavat lähetykset on 1.9.2011 alkaen noudettava Postin myymälästä Ylöjärveltä.

 

Positiivista Itellan kirjeessä on se, että siinä kerrotaan selkeästi haja-asutusalueiden asukkaiden oikeudesta saada postista noudettaville lähetyksille maksuton kuljetuspalvelu.

 

Maksuttoman kuljetuspalvelun ehtona on se, että asiointimatka postiin on yli viisi kilometriä.

 

Maksuttoman palvelun voi tilata numerosta 0200 71000 (pvm/mpm).

 

Tiedotteessa suluissa olevat kirjainyhdistelmät ”pvm/mpm” tarkoittavat, että puhelusta veloitetaan paikallisverkkomaksu/matkapuhelinmaksu.

 

Palvelut Viljakkalassa ja Hämeenkyrössä siis heikkenevät, mutta maksuttoman kuljetuspalvelun hyödyntäminen lieventää ongelmia.

 

Toivon, että kaikki Komin alueella asuvat hyödyntävät maksuttoman kuljetuspalvelun.

 

Oletan, että Suomessa on suuri määrä asukkaita, jotka asuvat yli viiden kilometrin etäisyydellä postitoimipaikasta. Tiedän, että mm. Viljakkalan kirkonkylässä asuvat kuuluvat syyskuun alusta tähän joukkoon. Useimmat haja-asutusalueiden asukkaat eivät tiedä oikeudestaan maksuttomaan postista noudettavien lähetysten kuljetuspalveluun.

 

Olen tyytyväinen, jos henkilöt jotka ovat oikeutettuja tähän maksuttomaan palveluun, liittyvät tämän kirjoitukseni perusteella palvelun käyttäjiksi eri puolilla Suomea!

 

Antakaa sanan kiiriä!

 

-Esko Erkkilä-

Sipulikuivuri on mökkitontillamme jokasyksyinen näky

Lauantai 20.8.2011 - -Esko Erkkilä-

Olemme innokkaita Viherpeukaloita ja sipulinkasvatus kuuluu oleellisena osana kesäämme.

 

Tavallisen istukassipulin lisäksi viljelemme punasipulia ja valkosipulia.

 

Viime keväänä teimme V-H Tuovisen kyydissä matkan Tyrin kukkamarkkinoille Viroon ja sieltä ostimme kilon verran ”Peipsjärven siemensipulia”. Se oli meille uusi tuttavuus ja kylvövaiheessa ei ollut tietoa, että millaisia nämä sipulit ovat.

 

Nyt tiedän, että Peipsjärven hiekkaiset rannikot ovat kuuluisia maukkaista sipuleistaan.

 

Peipsjärven rannassa kulkee ns. Sipulitie. Vanhauskovaiset kasvattavat siellä sipuleita korkeissa penkeissä – ei siis tasamaalla. 

 

Kesän aikana valkeni, että peipsjärviläinen oli jonkinmoista ryvässipulin ja istukassipulin välimuotoa. Useimmat peipsjärviläiset siemensipulit tekivät kahden sipulin ryppään.

 

Joka syksy mökkitontillemme rakentuu sipulikuivuri, jolla esikuivaamme sipulisatomme.

 

Sipulikuivurin idea selviää parhaiten muutaman kuvan avulla:

 

 

Sipulikuivurin tarveaineet ovat talvivarastossa hieman sivummalla ja ne tuodaan suloisessa sekasotkussa traktorin peräkärryllä kokoamispaikalle.

 

 

Sipulikuivurin pohjakerroksen muodostaa panssariverkosta rakennettu kehikko. Se on puupöllien avulla saatava riittävän korkealle maasta, jotta myös alimmalle tulevien sipuleiden kuivuminen on mahdollista.

 

 

Toista kerrosta varten asettavat rungot on laitteva paikoilleen ennen ensimmäisen kerroksen sipuleiden asettamista kuivumaan.

 

 

Tässä on valmiina kahdelle alimmalle tasolle kuivumaan asetetut sipulit. Mukana on istukassipulia, punasipulia sekä valkosipulia sulassa sovussa. Oikealle sivulla on Peipsjärven sipulia!

 

 

Osa valkosipuleista kasvoi aivan kohtuullisen kokoisiksi!

 

 

Tänä vuonna sipulisato jäi sille tasolle, että nelikerroksinen sipulikuivuri oli riittävän kokoinen!

 

 

Sipulikuivurin kattorakennelma on toteutettava siten, että sadevesi pääsee valumaan tukirakenteiden päälle asetettavalta pressulta vaivattomasti maahan.

 

 

On myönnettävä, että valmis sipulikuivuri ei ole mökkitontin kaunistus, mutta paljon se helpottaa sipulisadon varastointia sitten aikanaan, kun esikuivatus on saatu onnistumaan.

 

-Esko Erkkilä-

Keskitetyn tuloratkaisun perään ei pidä haikailla

Tiistai 16.8.2011 - -Esko Erkkilä-

Kataisen-Urpilaisen vasemmistohallituksen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sdp) haikailee keskitettyä tulopoliittista ratkaisua.

 

Urpilaisen haikailun ymmärtää, kun tietää SAK:n vahvan panoksen hallituksessa ja ministereiden taustajoukoissa.

 

Kummastusta herättää, että EVA:n eli Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtaja Sixten Korkman kannatti Urpilaisen haikailuja. Onko Korkman asettumassa jonkin tahon (RKP:n) presidenttiehdokkaaksi ja sen vuoksi hamuaa joidenkin piirien suosiota?

 

Elinkeinoelämän EK:n työmarkkinoista vastaava johtaja Eeva-Liisa Inkeroinen tuntuu ainoana julkisuuden henkilönä olevan ”kartalla”.

 

Tulopoliittisten kokonaisratkaisujen aika alkoi vuonna 1969 Keijo Liinamaan johdolla ja niiden aika päättyi vuonna 2008.

 

Tulopoliittisella kokonaisratkaisulla olisi lukemattomia ongelmia.

 

Kokonaisratkaisu ei huomioisi eri toimialojen erilaisuutta – se olisi paluuta bresneviläiseen aikaan.

 

Työmarkkinajärjestöjen ja valtion solmima tulopoliittinen kokonaisratkaisu unohtaisi täysin maamme elintarvikehuollon alkutuotannosta vastaavan maatalousväestön toimeentulon ja tulevaisuuden.

 

Viljelijän ja kotieläintuottajan asema on jo nyt puristettu sille rajalle, että Suomen elintarvikehuolto on vaarassa. Haluammeko ajaa kotimaisen ruokatuotannon alas ja tukeutua yksinomaan tuontielintarvikkeisiin?

 

Olisiko MTK:lla paikkaa keskitettyä tupoa rustattaessa? Vastaan itse ja totean, että EI.

 

 

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli kolmikanta olisi epädemokraattinen ratkaisu, sillä sopimuspöydästä puuttuisivat maaseutuväestön lisäksi sairaat, vammaiset, eläkeläiset ja syrjäytyneet.

 

Kolmikanta olisi eettisesti kestämätön ja yhteiskunnan vahvimpien asemaa vahvistava koneisto.

 

Kannan aitoa huolta eläkeläisten, vammaisten ja sairaiden asemasta ja en hyväksy kolmikannan paluuta suomalaiseen yhteiskuntaan.

 

-Esko Erkkilä-

K-ryhmä ja sieltä namibialaista naudan sisäfilettä ostavat kuluttajat syyllistyvät moninkertaiseen riistoon

Sunnuntai 14.8.2011 - -Esko Erkkilä-

Järkytyin, kun huomasin Pirkkalan Citymarket´ssa myytävän namibialaista naudan sisäfilettä. Kyse oli erillisessä kylmäaltaassa olevasta ns. massalatauksesta.

 

Maailmassa on paljon järjettömyyksiä, mutta hyvin lähelle järjettömyyden huippua päästään, kun Suomessa myydään Namibiassa tuotettua naudanlihaa!

 

On varmaa, että namibialaisen yrityksen palveluksessa olevat paikalliset palkolliset ovat riiston kohteena.

 

Naudanlihaa Suomeen maahantuovan yrityksen edustajat perustelevat toimintaansa kauniilla sanakäänteillä – uskokoon ken tahtoo.

 

Namibialaisen naudanlihantuottajan saama hinta täsmäytetään ”takaisinpäinlaskien” siitä hinnasta, jolla tavara tekee kauppansa Suomessa.

 

Namibialaista naudanlihaa myyvät K-kaupat syyllistyvät suomalaisen naudanlihantuottajan riistoon, sillä Suomen alituotantotilanteessakin kauppa pystyy pitämään kotimaisen naudanlihan tuottajahinnan alhaisena.

 

Kotimaisen lihanjalostusteollisuuden työntekijät ovat riiston kohteena, sillä namibialainen naudanliha uhkaa heidän työpaikkojaan.

 

Hiilijalanjäljestä on turha puhua, kun kyse on Suomessa myytävästä namibialaisesta naudanlihasta.

 

Ajallisesti neljän kuukauden pituinen lihan rahtaaminen Namibiasta Suomeen, koko ajan toiminnassa oleva kylmäkuljetusketju sekä useat välivarastoinnit takaavat, että hiilijalanjäljestä tulee todella mittava.

 

Olen tottunut, että liiketoiminnan pitää olla eettisiltä arvoiltaan korkealuokkaista – namibialaisen naudanlihan rahtaaminen Suomeen ei sitä ole.

 

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) totesi Porissa Farmari-näyttelyssä hieman ivalliseen sävyyn, että hallitus panostaa lähi- ja luomuruokaan ”koska niillä kuulemma on kysyntää”. Nyt ymmärrän ministerin ivantavan sävyn, sillä namibialaisen naudanlihan markkinointi ei todellakaan ole lähiruokamarkkinointia!

 

Pidän lihasta ja liharuuat ovat suurta herkkuani. Pirkkalan Citymarket-kokemus herätti, sillä todennäköisesti ainakin ravintolassa tarjottavat ”häränpihvit” ovat usein valmistettu namibialaisesta naudanlihasta.

 

Olen ymmälläni!

 

-Esko Erkkilä-