Vytegra - venäläinen pikkukaupunki 15 kilometriä Äänisestä etelään

Tiistai 11.8.2015 - -Esko Erkkilä-

 

 

Kyröläismatkaajien Äänisen ja Laatokan kiertomatka ehti heinäkuun 2. päivänä 2015 Vytegran pikkukaupunkiin.

 

 

Matkanjohtajamme kenraali Pentti Lehtimäki hoiti tarvittavat kirjautumiset 435 kilometrin mittaisen päiväajomatkan jälkeen Hotelli Vytegran vastaanottotiskillä ilta-kahdeksan aikoihin.

 

 

Seurasin illan aikana, kun kuvassa näkyvä vastaanottovirkailija kirjasi kuulakärkikynällä jokaisen kyröläismatkaajan passitiedot ristiruutuvihkoon hyvin tarkasti.

 

 

Suomessa on byrokratiatalkoisiin paljon aihetta, mutta tänä osoitti taas kerran, että itäisessä naapurimaassamme turhaa byrokratiaa on paljon enemmän kuin meillä. On jokseenkin varmaa, että mitään todellista käyttöä ei Venäjälläkään ole henkilökohtaisen viisumin saaneiden ulkomaalaisten passitietojen kirjaamisessa pikkukaupungin hotellissa siniseen ristiruutuvihkoon!

 

 ***************

 

 

Hyvin nukutun yön jälkeen tein aamulla pienen kävelylenkin Vytegrassa ja tässä pieni kuvaotos lenkiltäni.

 

 

 

 

 

 

Koivupölleillä voi kukkapenkin rajata – ainakin Vytegrassa!

Ovat koivupöllit paljon parempi ratkaisu kuin autonrenkaat - suorastaan vihaan, kun autonrenkaita käytetään kukkapenkkien reunuksina!

 

 

 

 

 

 

Vytegrasta on Pietariin matkaa 430 kilometriä.

 

 

 

 

 

 

Vytegran sanotaan olevan vilkas satamakaupunki ja näiden näkymien perusteella niin myös on!

 

 

 

 

 

 

Venäjän vallankumouksen 50-vuotispäivänä paljastetun muistomerkin ympäristö on päässyt hieman rupsahtamaan, mutta toki Vladimir Iljits Lenin´n tutut piirteet ovat edelleenkin ”kova sana” Vytegrassa.

 

 

 

 

 

 

Vytegrajoen rannalla sijaitsee pseudovenäläiseen tyyliin rakennettu Herran temppeliin tuomisen kirkko (1869–1873).

 

 

Yritin saada ovea auki, mutta ilmeisesti edellisestä aukaisusta oli kulunut jo vuosia ja ovet saattavat pysyä kiinni vielä vuosikausia.

 

 

 

 

 

 

Paluumatkalla tapasin sillanpielestä alas johtavat leveät portaat – pitkästä ruohikosta saattoi päätellä, että nämä portaat eivät johtaneet mihinkään!

 

 

 

 

 

 

Aamulenkin jälkeen oli aamupalan aika. Se oli niukka, mutta…

 

 

 

 

 

 

…ravitseva, sillä voisilmäkaurapuuron ja jogurtin lisäksi siihen kuului kahvin tai teen ohella pieni lämmin voileipä.

 

************

 

Seurasimme aamulla vytegralaisten töihinmenoa ja se näytti olevan todellista, sillä sataman suuntaan kulkevia henkilöautoja oli aamukahdeksan aikaan runsaasti liikenteessä.

 

 

 

Monta kokemusta rikkaampana lähdimme seuraavaan kohteeseen ja matka sinne ei ollutkaan pitkä, mutta siitä ehkä jo huomenissa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kyröläismatkan kuvakertomus Murheen ristiltä Petroskoihin 1.7.2015

Tiistai 21.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Lukijani ovat varmaan huomanneet, että 30.6. – 4.7.2015 toteutuneen kyröläismatkan juttuni ovat edenneet aikajärjestyksessä Säkkijärven kenttähautausmaalta alkaen.

 

 

Tänään on vuorossa kuvakertomus – bussin ikkunan läpi kuvattuna – Murheen ristiltä Prääsän kautta Petroskoihin.

 

 

Olen kuluneen parinkymmenen vuoden aikana saanut matkata tuon matkan useasti, mutta en milloinkaan niin hyviä teitä pitkin kuin nyt.

 

 

Neuvostoliiton aikana maanteitä arvosteltiin PIM-luvulla eli PerseeseenIskujaMinuutissa, mutta sen mittayksikön saa nykyisillä venäläisillä pääteillä unohtaa – sivukylien maantiet ovat asia erikseen ja niillä humoristisella PIM-luvulla on edelleen käyttöä.

 

 

Silmiinpistävää nyt jutun aiheena olevalla tienpätkällä oli se, että tienparannusprojekteja oli edelleen käynnissä.  On varmaa, että tienparannusprojektit ovat osa naapurivaltiomme strategista suunnittelua ja ajattelua.

 

 

Mutta nyt niihin kuviin:

 

 

 

 

 

Tienparannustyömaiden keskukset ovat mittavia henkilömääriltään ja materiaalimääriltään.

 

 

 

 

 

 

Siltoja…

 

 

 

 

 

 

…ja siltoja.

 

 

 

 

 

 

Kauniita näkymiä.

 

 

 

 

 

 

Ja taas siltoja!

 

 

 

 

 

 

Saavuimme Petroskoi – Aunus –valtatielle; oikealla Aunus ja vasemmalla Petroskoi.

 

 

 

 

 

 

Poikkesimme valtatieltä ihailemaan Prääsän näkymiä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

Suoraan Muurmansk ja oikealle Petroskoi.

 

 

Ilmeisesti näiltä paikoilta tai tästä hieman Petroskoihin päin Tuntemattoman sotilaan miehet katselivat hyökkäysvaiheen aikana Petroskoita – ”siellä se siintää Petroskoi”!

 

 

 

 

 

 

Muurmansk 945 kilometriä ja Petroskoi 14 kilometriä.

 

 

 

 

 

 

Ja sitten saavuimmekin Petroskoin rautatieasemalle!

 

 

Tästä eteenpäin se onkin taas uuden jutun aihe!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Onko Suomen itsenäisyys itsestäänselvyys?

Sunnuntai 7.12.2014 - -Esko Erkkilä-

Kirjoitan näitä rivejä Itsenäisyyspäivänä, kun…

 

 

 

 

 

 

…syrjäsilmällä katselen Edvin Laineen ohjaamaa alkuperäistä versiota Tuntemattomasta sotilaasta.

 

Tunnustan, että olen pitänyt Suomen itsenäisyyttä itsestäänselvyytenä, mutta viime päivinä lähipiirini puheita kuunnellessani olen ajatellut, että tämän juttuni otsikko on aiheellinen.

 

 

 

 

 

 

Suomi itsenäistyi 6.12.1917, joten eilen vietimme 97. itsenäisyyspäiväämme.

 

 

Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlapäivää vietämme vuonna 2017.

 

Tänään on perusteltua kysyä, että vietämmekö!

 

 

 

 

 

 

Uskon vakaasti, että vietämme.

 

Suomen tulevaisuuteen uskominen ei ole yksinomaan uskon asia, sillä se vaatii myös tekoja.

 

 

Tulevaisuuteen uskomisen edellytys on, että maallamme on uskottava poliittinen johto.

 

Äänestin taannoisten presidentinvaalien toisella kierroksella Sauli Niinistöä vaikka en häntä henkilökohtaisesti tuntenutkaa ja en tunne nytkään.

 

Olen tyytyväinen valintaani, sillä Niinistö on osoittanut ”Urho Kekkoslaista” toimintaa ulkopolitiikan hoitamisessa.

 

 

 

 

 

 

Huolestunut olen nykyisen pääministerimme toiminnasta, sillä hänen kohelluksensa on mielestäni selkeä riski jopa Suomen itsenäisyydelle.

 

Stubb on ilman kritiikkiä yhtynyt kaikkiin Euroopan Unionin toimenpiteisiin, joilla Venäjä pyritään eristämään läntisestä maailmasta.

 

Venäjän täydellinen eristäminen ei ole oikein, sillä pitkä yhteinen raja ja vuosien aikana kehittyneet hyvät taloudelliset suhteet ovat tärkeitä Suomelle.

 

 

 

 

 

 

Ennusmerkit osoittavat, että Stubb siirtyy seuraavissa eduskuntavaaleissa historiaan ja se luo osaltaan mahdollisuuden, että pystymme viettämään itsenäisen Suomen satavuotisjuhlia vuonna 2017!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Ketterästi polkee faari, faarilla on Jaguaari"

Torstai 21.8.2014 - -Esko Erkkilä-

Uskon, että monet muistavat otsikossa toistetun mainossanoman, mutta harvat varmaan tietävät sen taustan.

 

Kyseessä on tamperelaisen polkupyörävalmistajan Kone ja Terä Oy:n mainos, joka löi itsensä läpi 1950 –luvulla.

 

Mainoslause tuli taas kerran mieleeni osallistuessani eilen pienellä osuudella Keskustan ”Pyörät Pyörimään” –tapahtumaan, kun pyöräilykaravaani lähti kello 08.00 Tampereen Keskustorilta kohti Lempäälää.

 

Hankin Kone ja Terä Oy:n valmistaman Jupiter-polkupyörän jo markka-aikana ja maksoin siitä silloin 300 markkaa.

 

 

 

 

 

 

Pyöräni sai ansaittua huomiota, kun ilmestyin sen kanssa Pyörät Pyörimään –tapahtumaan eilen aamulla eli 20.8.2014.

 

 

************

 

Kone ja Terä Oy:n varhaisvaiheet juontavat juurensa vuonna 1897 perustetun konepaja Sommers & af Hällström & Waldens:n perustamiseen. Mainittu yritys aloitti polkupyöränrunkojen valmistuksen vuonna 1933 ja silloin yrityksen nimeksi muutettiin Kone ja Terä Oy.

Kone ja Terä Oy valmisti polkupyöriä useilla tuotemerkeillä ja niitä olivat Jaguar –merkin lisäksi mm. Peto ja Tammer.

 

Polkupyörän valmistus Tampereella löi leiville 1960 –luvulle saakka, mutta sitten mm. mopojen yleistyminen merkitsi yritykselle vaikeuksia ja se hakeutuikin konkurssiin vuonna 1962.

 

 

 

 

 

 

 

Tässä Jupiterini taakse ovat ryhmittyneet minun lisäkseni Pyörät Pyörimään –tempauksen keskeinen toimija, Keskustan Pohjois-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja Minna Siira, tamperelainen yrittäjä Timo Vuohensilta sekä kansanedustaja Arto Pirttilahti.

 

 ************

Timo Vuohensillan isä on aikoinaan ollut töissä Kone ja Terä Oy:ssä.

 

Isänsä laatutyöhön liittyen Timo Vuohensilta antoikin pyörälleni ”Yrittäjän takuun” eli sen, että jos isänsä tekemään Jupiter –pyörääni tulee vikaa, niin hän korjaa vian!

 

Jos Isän tekemä pyörä menee rikki, niin kyllä poika korjaa, totesi Timo Vuohensilta!

 

 

-Esko Erkkilä- 

PS: Korjaus 23.7.2018:

Pyöräni onkin merkiltään Jaguar, kuten allaolevasta kuvasta ilmenee:

Tammerkosken rannalla

Maanantai 17.3.2014 - -Esko Erkkilä-

Olin päivänä muutamana liikkeellä Tammerkosken itärannalla Hämeensillasta yläjuoksun suuntaan.

 

Tapani mukaan minulla oli kamera matkassa ja kun bussin lähtöön oli muutama minuutti aikaan, niin räpsyttelin muutaman kuvan.

 

 

 

 

 

Sain mahtumaan tähän kuvaan kolme perin tamperelaista elementtiä:

 

• sähkölaitoksen kuohuva ohijuoksutus

• Finlayson –kyltti

• Näsinneula

 

Voi kun kuva olisi äänikuva, sillä niin rauhoittava ääni tulee keväisenä päivänä ohijuoksutuksesta!

 

 

 

 

Aimo Tukiaisen vuonna 1971 pronssista veistämä Virvatulet –veistos sopii hyvin Tammerkosken itärannalle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun veistosta tarkastelee lähemmin huomaa, että veistoksen toinen nimi ”Suomalaisen sotilaan muistomerkki” tai sen kolmas nimi ” Tuntemattoman sotilaan muistomerkki” ovat perusteltuja.

 

 

 

Virvatulet-veistos on helppo löytää, sillä se sijaitsee Hämeensillasta hieman Tammerkosken yläjuoksun suuntaan ja kosken itärannalla.

 

Kannattaa poiketa katsomassa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Yhdentoista ministeriön korkeimmat virkamiehet olivat Tampereella avaamassa hallintoa

Perjantai 18.10.2013 - -Esko Erkkilä-

Tampereella avattiin tiistaina 15.10.2013 ”Yhdessä yli esteiden – ilmoita avoimuuden esteestä” –kampanja.

 

Kampanjan avajaistilaisuus järjestettiin Vanhalla kirjastotalolla ja avaamiseen osallistuivat yhdestoista ministeriön korkeimmat virkamiehet eli kansliapäälliköt.

 

 

 

 

Tilaisuudesta kerrottiin laajasti etukäteen ja siitä kiitokset järjestäjille.

 

 

 

 

 

Valtioneuvoston kanslian valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen ja Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen avasivat kaikille avoimen tilaisuuden.

 

 

 

 

 

Sukunimensä mukaisesti aina niin iloinen ja sydämellisesti esiintyvä kansalaisvaikuttaja Milla Ilonen kertoi vaikuttamisen esteistä positiiviseen sävyyn.

 

 

 

 

 

Toisen puheenvuoron vaikuttamisen esteistä käytti Tampereen Maahanmuuttajaneuvoston varapuheenjohtaja Mustafa Kara; hänen olisi ehkä hyvä ottaa oppia Milla Ilosen positiivisesta asenteesta, kun puhuu vaikuttamisen esteistä.

 

 

 

 

 

Alkupuheenvuorojen jälkeen paikalle saapuneet kansalaiset hajaantuivat salin seinävierille rakennettujen eri ministeriöiden ständien äärelle keskustelemaan ministeriöiden korkeimman virkamiesjohdon kanssa.

 

Keskustelin lähes kaikkien kansliapäälliköiden kanssa ja on heti todettava, että kokemukseni olivat pelkästään positiivisia!

 

 

 

 

Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki on paljon vartijana, kun hän pyrkii ilmeisen määrätietoisesti, mutta valitettavasti kuitenkin ministeriönsä poliittisen päättäjän alaisena ohjailemaan Suomea pois tästä vakavasta taloudellisesta tilanteesta.

 

 

 

 

Työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen on toinen johtava virkamies, jonka hallinnonalan ratkaisut ovat keskeisiä, kun maamme pyrkii taloudellisesti pääsemään selvemmille vesille.

 

 

 

 

Nykyisistä kansliapäälliköistä tunnen henkilökohtaisesti maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallion.

 

Muistan Jaanan jo silloin, kun hän ministeriössä toimi rehuteollisuutta koskevien asioiden parissa.

Varsinaiset kannuksensa Husu-Kallio hankki Euroopan komission terveys- ja kuluttajasuojaosaston varapääjohtajana sekä sen jälkeen Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran pääjohtajana.

Husu-Kallio on menettänyt ”näkyvyyttään” maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkönä, mutta uskon, että tämäkin asia petraantuu, kun hallitusvalta Suomessa vaihtuu.

Huomasin, että GMO-kysymykset olivat kansalaisten mielessä, kun he keskustelivat Husu-Kallion kanssa.

 

 

 

 

 

Tiedustelin puolustusministeriön kansliapäälliköltä, kenraaliluutnantti Arto Rädyltä kertausharjoituksiin kutsuttavien reserviläisten määriä ennen, nyt ja tulevaisuudessa.

 

En varmaan paljasta sotasalaisuuksia, kun kerron Rädyn todenneen, että vielä 2000-luvun aivan alussa kertausharjoituksiin kutsuttiin n. 20.000 reserviläistä vuosittain.

 

Nykyään määrä on ainoastaan n. 5.000 reserviläistä ja näin tulee jatkumaan vuoteen 2015 saakka. Sen jälkeen suunnitelmissa on kutsua kertausharjoituksiin n. 18.000 reserviläistä vuosittain.

 

 

 

 

Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg´ltä kysyin poliisiuudistuksen nykyvaihetta ja niistä muutoksista, joita poliisitoimen hoitamiseen on tulossa.

 

Nerg kertoi, että uudistuksessa pyritään vähentämään hallintoa ja viemään poliisitointa lähemmäs kansaa. Kansainvälisen rikollisuuden lisääntyminen aiheuttaa muutoksia poliisin toimintaan.

Kysyin haja-asutusalueiden poliisitoiminnan näkymistä ja niiden osalta kansliapäällikkö Nerg totesi asian olevan haasteellinen. Tämä on helppo uskoa.

Kansliapäällikkö Nerg teki asiantuntevan vaikutuksen. Sanoinkin sen hänelle ja viittasin siihen kohuun, jonka hänen valintansa aiheutti. Tuntuu, että saimme hyvän henkilön kansliapäälliköksi sisäministeriöön.

 

 

 

 

 

 

Tein hymyssäsuin kärjekkään kysymyksen sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukeelle, kun kysyin, että joko hänet on kelpuutettu SOTE-uudistusta pohtivaan ryhmään.

 

Sillanaukee totesi, että kansliapäällikkönä hän joka tapauksessa johtaa uudistusta.

Heitin vinkkinä entiselle Tampereen apulaiskaupunginjohtajalle, että pysy sotkusta nyt erossa ja tule esiin ”uutena voimana” vasta sitten, kun nykyinen sotku on ajettu täydellisesti kiville!

 

 

 

 

 

Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoisen,…

 

 

 

 

 

…oikeusministeriön kansliapäällikkö Tiina Astolan…

 

 

 

 

 

…ja liikenneministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiaisen (oikealla) kanssa en ehtinyt keskustella lainkaan.

 

Pursiaisen kanssa tässä keskustelemassa Kaakkois-Alvarin puheenjohtaja Tero Vehviläinen.

 

 

 

 

 

 

Myös ympäristöministeriön kansliapäällikön Hannele Pokan juttusille en ehtinyt, sillä hänen puheilleen oli koko ajan jonoa.

Olisin muistellut ainakin niitä aikoja, jolloin osallistumme rinta rinnan Suomi-juoksee juoksuihin!

 

 

On kerrassaan hieno asia, että hallinto avautuu ja kansalaisille annetaan mahdollisuus kertoa hallinnon avoimuuden esteistä.

 

Valitettavasti nämä tilaisuudet ovat ainutkertaisia ja siinä mielessä me tamperelaiset saimme taas kerran olla etuoikeutetussa asemassa.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tukes ei ole tehtäviensä tasolla!

Torstai 30.12.2010 - -Esko Erkkilä-

Tukes (Turvatekniikan keskus) on marraskuussa 1995 perustettu virasto, joka toimii työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla. Tukes toimii teknisen turvallisuuden ja luotettavuuden valvojana, kehittäjänä ja asiantuntijana. Sen toimialoja ovat kemikaali- ja prosessiturvallisuus, sähkö- ja painelaiteturvallisuus, kuluttajaturvallisuus, pelastustoimen laitteet, jalometallituotteet, ilotulitteet ja räjähteet, CE-merkityt rakennustuotteet ja mittaaminen.

Tukesin toiminnan tarkoituksena on suojella ihmisiä, omaisuutta ja ympäristöä turvallisuusriskeiltä sekä edistää teknistä luotettavuutta.

 

Tukes on viranomainen ja sen tehtävänä on valvoa, että myynnissä ja käytössä olevat tuotteet ovat turvallisia ja täyttävät niitä koskevat vaatimukset.

 

Tukes kuuluu suuriin mokaajiin, sillä sen toiminta ilotuliteräjähteiden valvonnassa on viime päivinä ollut ala-arvoista.

 

Tukes ei ole pystynyt suojelemaan ihmisiä, omaisuutta ja ympäristöä siten, kuin sen tehtävänkuva edellyttää. Tukes´n toiminta valvovana viranomaisena on luonut kansalaisten keskuuteen suurta epävarmuutta.

 

Tukes´n olisi pitänyt määrätä epäluotettavien ilotulitteiden takaisinveto markkinoilta. Kun se ei sitä tehnyt, kantaa se vastuun niiden mahdollisesti aiheuttamista onnettomuuksista.

 

Eilen annetut lukuisat uudet ohjeet osoittavat, että Tukes ei ole tehtäviensä tasolla.

 

Valvovan viranomaisen ei pidä muutella päätöksiään muutaman tunnin välein. Ilotulitteiden jälkikäteinen hyväksyminen, kun ne on toimitettu kauppaan, on naurettavaa toimintaa.

 

Epäluotettavat ilotulitteet ovat kansalaisille samanlainen uhka kuin vialliset elintarvikkeet.

 

Nostan hattua Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralle, joka lähes viikoittain joutuu määräämään joidenkin elintarviketuotteiden takaisinvetoja. Näemme yritysten takaisinvetoilmoituksia sanomalehdissä jatkuvasti.

 

Elintarvikkeiden takaisinvedoissa on useimmiten kysymys (tuonti)elintarvikkeiden salmonellaepäilyistä tai virheellisistä tuoteselosteista.

 

Miksi Tukes ei menetellyt yhtä johdonmukaisesti kuin vastaava elintarvikepuolen viranomainen eli Evira?

 

Tukes syyttelee yrityksiä omavalvontaohjelmien puutteellisuudesta ja yritykset niskuroivat Tukes´a vastaan.

 

Eikö Tukes omaa riittävää auktoriteettia valvontakohteenaan olevien yritysten keskuudessa? Miksi yritykset niskuroivat? Onko niillä jopa aihetta niskurointiin? Onko Tukes´lla ”puhtaat jauhot pussissa”?

 

Tukes´n toiminta on tutkittava ja vastuuhenkilöt saatettava vastuuseen. Toivottavasti Tukes´n toiminnan (= toimimattomuuden) vuoksi ihmis-, esine- tai ympäristövahinkoja ei loppuvuoden ilotulituksissa pääse tapahtumaan.

 

On oikein, että Työ- ja elinkeinoministeriö tutkii Turvatekniikan laitoksen keittämän sopan. Valitettavaa on se, että tutkiminen tapahtuu vasta Uudenvuoden jälkeen – vahinkoja ehtii ehkä tapahtua!

Tässä ilmainen neuvo TEM:lle:

 

Tukes´n pitää määrätä, että vuodenvaihteen ilotulituksiin kaupattavat ilotulitteet on tarkastettava ja hyväksyttävä vaikkapa marraskuun loppuun mennessä. Tämä antaisi esim. urheiluseurojen talkoolaisille varmuuden, että he myyvät asiakkaille laillisia ja turvallisia ilotulitteita.

 

Leikittely ihmisten terveydellä on saatava loppumaan!

 

-Esko Erkkilä-

 

PS. Tämä täydennys on laadittu keskiviikkona 29.12.2010 klo 23.25.

 

Työ-ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen on päätynyt samaan kuin minäkin eli siihen, että Uudenvuoden ilotulitteet on hyväksyttävä jo edeltävän syksyn aikana. Mauri on järkimies ja osaa tarttua nopeasti toimeen!

Verokeskustelu on pääsemässä vauhtiin - toivottavasti kunnissa ymmärretään myös menokurin merkitys

Sunnuntai 27.6.2010 - -Esko Erkkilä-

Verotuksen uudistamista pohtiva alivaltiosihteeri Martti Hetemäen johtama työryhmä esittää mielipiteitään 21.6.2010 julkistetussa väliraportissaan.

 

Verotuksen painopistettä ehdotetaan muutettavaksi työn ja yrittämisen verotuksesta kulutuksen ja pääomien verottamiseen.

 

Työn ja yrittämisen verotuksen helpottamisella tavoitellaan talouden suunnan muuttamista uuteen nousuun - oikea periaate.

 

Arvonlisäverokannan kohottaminen on kulutuksen verottamista tyypillisimmillään. Se kohdistuu ainakin ruokamenojen osalta tasapuolisesti kaikkiin kansalaisiin ja voidaankin todeta, että se on askel tasaverotuksen suuntaan.

 

Hetemäen työryhmä antaa loppuvuonna lopullisen raporttinsa. Puolueille jää muutama kuukausi aikaa ottaa kantaa työryhmän esityksiin.

 

Verotuksen kohdalla Hetemäen väliraportti oli eräänlaista nollasummapeliä. Oikeastaan nyt julkistettu väliraportti ei ole nollasummapeliäkään, sillä näillä muutoksilla veroilla kerättävä kokonaissumma olisi pienempi kuin nykyisin. Työryhmä on luvannut kertoa loppuraportissaan, että miten syntyvä vaje katettaisiin.

 

Kunta- ja valtiontaloudessa on mentävä menojen leikkauksiin. Ainakin on pystyttävä patoamaan nykyiset kustannukset siten, että menot eivät kasva.

 

Olen viime päivinä kuunnellut ihmetellen, kun vanhat luottamushenkilöt puhuvat ihannoiden, että kunnan olosuhteita ei voi verrata yritysmaailmaan - kunnassa kun on kuulemma ihan erilaiset menettelytavat. Käsittämätöntä näköalattomuutta!

 

Yrityksissä johtamis-, seuranta- ja valvontajärjestelmät asettavat tiukat raamit rahankäytölle ja saataville myyntituloille. Luottamushenkilönä koen, että luottamushenkilön eräs tärkeimmistä tehtävistä on tehdä sellaisia päätöksiä, että toiminta tehostuu ja pystytään tekemään entiset tehtävät nykyistä pienemmin kustannuksin. Tämä tuntuu joillekin olevan ylivoimaisen vaikeaa käsittää.

 

Englannissa on julkistettu useamman vuoden kestävä ohjelma, jolla menojen kasvu saadaan padottua. Jotain sellaista on Suomessakin saatava aikaiseksi ja nopeasti.

 

-Esko Erkkilä-