Keskustan Tampereen valtuustoryhmän puheenjohtaja sai yksimielisen luottamuksen

Sunnuntai 14.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Puheenjohtamani Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön johtokunta antoi 11.8.2016 pitämässämme kokouksessa yksimielisen luottamuksen valtuustoryhmämme puheenjohtaja Matti Järviselle, kun tämä allekirjoitti yhdessä eräiden muiden valtuustoryhmien puheenjohtajien kanssa vetoomuksen, jossa pyydetään valtiovaltaa vetämään tukensa pois Tampereen ratikkahankkeelta.

 

 

Vetoomuksen muut allekirjoittajat olivat:

 

• Tampereen kaupunginvaltuuston II varapuheenjohtaja Yrjö Schafeitel (sitoutumaton)
• Lasse Oksanen (Tampereen Puolesta)
• Lassi Kaleva (Perussuomalaiset)
• Aarne Raevaara (ryhmä Reavaara)
• Jari Heinonen (SKP)

 

 

Allekirjoittajat osoittivat vetoomuksensa valtioneuvostolle, valtiovarainministeriölle, liikenne- ja viestintäministeriölle sekä budjetin valmistelijoille.

 

******************

 

Vetoomus kuuluu näin:

VETOOMUS VALTIONEUVOSTOLLE, VALTIOVARAINMINISTERIÖLLE JA LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖLLE / BUDJETIN VALMISTELIJOILLE

 

RAITIOTIE JOHTAA TAMPEREEN TALOUDELLISEEN AHDINKOON. ME ALLEKIRJOITTANEET PYYDÄMME POISTAMAAN RAITIOTIEMÄÄRÄRAHAN 71 MILJ. EUROA BUDJETTIRIIHESSÄ.

Tampereen valtakoalitio (KOK, SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto) on pormestari Anna-Kaisa Ikosen (KOK) johdolla suorittanut tehokasta lobbausta raitiotien puolesta. Perusteluina on käytetty mm. massiivista asuntorakentamista, jonka raitiotie mahdollistaa.

Valtiolle on annettu virheellisiä tietoa hankkeeseen liittyen. Massiivinen asuntorakentaminen voi toteutua hyvin myös kumipyöräliikenteeseen ja jatkossa esimerkiksi lähijunaliikenteeseen tukeutuvilla ratkaisuilla.

Lähtöoletus seutukunnalle vuosittain muuttavista asukkaista, 4 100 asukasta vuodessa, on ylioptimistinen, eikä se välttämättä tule toteutumaan. Ja vaikka toteutuisikin, on joukkoliikenne mahdollista järjestää Tampereella ilman raitiotietä.

Raitiotie ei ole seudullinen hanke. Tampereenkin asukkaista se palvelee vain noin 15 % aiheuttaen samalla vanhuksille ja liikuntarajoitteisille haasteellisia vaihtoja bussista ratikkaan ja ratikasta bussiin. Matkustajamääräennusteet 46 000 päivittäistä nousua ei tule toteutumaan. Nykyiset käyttäjämäärät raitiotiereiteillä ovat 8 000-14 000 vuodenajasta riippuen.

Saamiemme tietojen mukaan raitiotiehanke pohjautuu Kokoomuksen ja Vihreiden sopimukseen, jossa Kokoomus sai tunnelin ja Vihreät raitiotien. Näin valtiokin on sidottu mukaan yhteiskunnan varojen väärinkäyttöön ja koplaukseen.

Tampereella toiminnan ja investointien rahavirta, joka kuvaa parhaiten kunnan taloustilannetta, on viimeisten 5 vuoden osalta miinuksella 451 miljoonaa euroa. Emme halua että Tampereesta tulee jatkossa kriisikunta. Raitiotiehankkeen budjetti 250 miljoonaa, lisättynä vaunuhankinnalla sekä ylimääräisillä raitiotien vaatimilla mittavilla infrakustannuksilla, tulee rasittamaan Tampereen jo ennestäänkin huonoa taloutta 300-500 miljoonalla eurolla tilanteessa, jossa investointien tulorahoitusprosentin ennuste on 20,7 % eli huomattavasti alle suositusten. Tampere on ajautumassa kriisikunnaksi valtion suosiollisella avustuksella.

Myös valtiontalouden tila on haastava. Molemmat säästävät, jos raitiotieraha 71 miljoonaa euroa pyyhitään yli budjettiriihessä kokonaan, ei edes jälkirahoitusmallia.

Päätöksenteossa tulemme esittämään raitiotien toteutuksen lykkäystä 10 vuodella, että ehdimme tekemään pakolliset muut suuret investoinnit ensin, esim. jäteveden puhdistamo, kustannusarvio 360 miljoonaa euroa, matkakeskus, kansi-areena ym.

Me allekirjoittaneet tamperelaisten edustajat pyydämme poistamaan budjettiriihessä Tampereen raitiotiehankkeen määrärahan 71 miljoonaa euroa.

 

Tampereella 9.8.2016

 

Kunnioittavasti,

 

Yrjö Schafeitel, Tampereen kaupunginvaltuuston II varapuheenjohtaja, sitoutumaton

Lassi Kaleva, valtuustoryhmän puheenjohtaja (PS)

Matti Järvinen, valtuustoryhmän puheenjohtaja (Kesk.)

Jari Heinonen, valtuustoryhmän puheenjohtaja (SKP)

Lasse Oksanen, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Tampereen Puolesta (TaPu)

Aarne Raevaara, valtuustoryhmän puheenjohtaja (Raevaaran valtuustoryhmä)

 

 

Tunnen henkilökohtaisesti kaikki vetoomuksen allekirjoittajat, arvostan heitä ja toivon, että heidän vetoomuksensa toteutuu!

 

-Esko Erkkilä-

Käkisalmi rakennettiin aikoinaan paikkaan, jossa käen kuultiin keväällä ensimmäisenä kukkuvan

Perjantai 12.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Olen viime ja tänä kesänä päässyt Karjalan-matkoillani yöpymään Käkisalmessa.

 

 

 

 

 

Molemmilla kerroilla olemme yöpyneet vuonna 1939 rakennetussa ja viipurilaisen arkkitehti Jalmari Lankisen suunnittelemassa hotellissa, jonka alkuperäinen nimi oli hotelli Vuoksenhovi - …

 

 

 

 

 

…hotellin nykyinen nimi on Korela.

 

 

 

 

 

En ole aikaisemmin huomannutkaan, että Korelan jokaisen hotellikerroksen aulassa on rekvisiittana Tikkakoskella valmistettu…

 

 

 

 

 

…Tikka-ompelukone.

Tikkakoski joutui yrityksenä neuvostoliittolaisomistukseen sodan jälkeen, sillä aikaisemmin sen omistuksessa oli merkittävä osuus saksalaisilla.

Ovatkohan Korelassa olevat ompelukoneet valmistettu Suomessa venäläisomisteisen yrityksen tehtaalla?

 

 

 

 

 

Hotellin edessä sijaitseva aukio on nimeltään Leninin aukio ja itse Lenin seisookin aukion itälaidalla.

 

 

 

 

 

Aukion länsilaidalla sijaitsee Konevitsan luostarille kuuluva ortodoksikirkko – harmillista, että en ole koskaan päässyt vierailemaan siellä sisällä.

 

 

 

 

 

Ortodoksikirkon edessä Pietari Suuri katselee tiukasti Leniniä aukion toisella laidalla.

 

 

Pietari Suurella on tiukka ilme ja Leninillä palttoo auki – mitä lienevät ajatella?

 

 

 

 

 

Leninin selän takana sijaitsevassa Keskuspuistossa on ”Poika ja pantteri” –patsas.

 

 

Oletan, että patsas on neuvostoaikainen, sillä sen kolhiintunut ulkonäkö viittaa siihen.

Neuvostoaikaiseen taiteeseen viittaa sekin, että mitä yhteyttä Käkisalmella ja pantterilla on? Ainakaan minä en keksi mitään yhteyttä.  Kertokaa, jos tiedätte!

 

 ***************

 

Käkisalmen evankelisluterilainen kirkko on sitä kohdanneen tulipalon jäljiltä rappeutumassa.

 

 

Se on sen verran sivussa, että en nyt käynyt sen luona.

 

 

Emme poikenneet tällä kerralla Käkisalmen linnassakaan, sillä sateinen sää ja kireä aikataulu estivät tutustumisen linnaan.

*************

 

 

Neuvostoliitto harjoitti Jatkosodassa suomalaisten hyökkäysvaiheessa Käkisalmessa poltetun maan taktiikka, joten nykyään kaupungissa on vähän rakennuksia Suomen ajalta.

 

 

Puna-armeijan polttopartiot liikkuivat Käkisalmen kaduilla ja rikkoivat talojen ikkunat sekä heittivät sisään palavia soihtuja.

 

 

Neuvostoliitto väitti sotien jälkeen pitkään, että suomalaiset olisivat polttaneet Käkisalmen, mutta polttajia olivatkin neuvostoliittolaiset.

 

 

Monilla suomalaisilla merkkihenkilöillä on sukujuuret Käkisalmessa, joten se on yhä edelleen rakas kaupunki monille suomalaisille!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Eipä siihen olisi tutkimusta tarvittu, mutta ehkä päättäjät nyt huomaavat!

Keskiviikko 10.8.2016 - -Esko Erkkilä-

YLE:n eräs pääuutinen eilen oli kertoa tutkimuksesta, jossa seurattiin jatkuvan lapsena tapahtuneen muuttamisen vaikutuksia juurettomuuteen ja erilaisiin hankaluuksiin myöhemmällä iällä.

 

Tutkimuksen nimi oli…

 

 

Suomi nuorten kasvuympäristönä

 

 

…ja siinä seurattiin kaikkien Suomessa vuonna 1987 syntyneiden kasvua 25-vuotiaiksi saakka.

 

 

Aineisto oli mittava, sillä se käsitti n. 60 000 lasta ja nuorta.

 

 

Tiedot oli kerätty mm. THL:n tartuntatautirekistereistä, toimeentulotukitiedoista, Kelasta, Tilastokeskuksesta, väestörekisterikeskuksesta, työ- ja elinkeinoministeriöstä, opetushallituksesta, oikeusrekisterikeskuksesta, puolustusvoimista ja Suomen asiakastiedosta.

 

 

Tutkimuksessa muuttotiheyskriteerit olivat maalaisjärjellä ajatellen käsittämättömät.

 

 

Harvimmin muuttaneet-ryhmä käsittivät henkilöt. jotka olivat muuttaneet alle 5 kertaa, keskiryhmässä muuttotiheys oli 6 – 10 kertaa ja useimmin muuttaneissa yli kymmenen kertaa kahdenkymmenenviiden (25) vuoden aikana.

 

 

Pidän viisikin kertaa 25-vuoden aikana muuttamista käsittämättömän suurena ja tuntuu perin eriskummalliselta, jos lapsi ja nuori joutuu muuttamaan yli kymmenen kertaa 25 vuoden aikana.

 

 

On mielestäni tutkimattakin selvää, että alituinen muuttaminen kuormittaa lapsia ja nuoria.

 

 

Tutkimuksessa todettiin, että usein tapahtuva muuttaminen aiheuttaa juurettomuutta ja koulupudokkuutta.

 

 

Mielenterveysongelmat, tuomioistuinten langettamat tuomiot ja työllistymisen ongelmat ovat selvästi yleisimpiä usein muuttaneilla.

 

 

Yhteenvetona voidaan todeta, että usein tapahtuva muuttaminen syö lasten ja perheiden eväitä normaaliin elämään.

 

 

Nollatutkimuksen esimerkkinä on pidetty tutkimusta, jossa todettiin niissä huoneissa korkeampi melutaso, jotka sijaitsevat kadun puolella kuin niissä huoneissa, jotka sijaitsevat puistoon päin.

 

 

Nollatutkimuksen kriteerit täyttää myös se tutkimus, jossa todettiin, että aamuisin kohti kaupunkia on vilkkaampi liikenne kuin kaupungista poispäin.  Sama nollatutkimus päätyi siihen lopputulemaan, että illalla liikenne kaupungista poispäin oli vilkkaampaa kuin kohti kaupunkia.

 

 

En pidä eilen suurella rummutuksella julkistettua ”Suomi nuorten kasvuympäristö” –tutkimusta täydellisenä nollatutkimuksena, jos se herättää tiivistysrakentamisen ihannoijat huomaamaan, että väljä rakentaminen ja sitä kautta asukkaiden pitkäaikainen viihtyminen samoilla asuinsijoilla antaa nuorillemme parhaat eväät tulevaisuudelle.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kenen selkänahasta ja kenen lompakosta?

Tiistai 9.8.2016 - -Esko Erkkilä-

S-ryhmä tuli eilen ulos julkisuuteen ja kertoi tammi-kesäkuun tuloksestaan.

 

 

En tiedä, että pitäisikö itkeä vai nauraa, kun S-ryhmän tulos kohosi edellisvuoden vastaavaan jaksoon verrattuna 73 miljoonasta eurosta peräti 87 miljoonaan euroon.

 

 

Liikevaihtoa S-ryhmä tahkosi puolivuotisjaksolla 5.336 miljoonaa euroa - veroton liikevaihto.

 

 

S-ryhmä kertoo maksaneensa asiakkaille bonuksia 171 miljoonaa euroa, kun edellisvuoden alkupuoliskolla summa oli 165 miljoonaa euroa.

 

 

Eilen julkisuuteen kerrotut luvut herättävät lukuisia kysymyksiä ja mielipiteitä – esitän niistä tässä nyt kolme:

 

 

Kysymys 1: Kenen selkänahasta noin kova tulos on tehty?

 

 

Kysymykseen on helppo vastata ja se on tehty suomalaisen maataloustuottajan eli ruuan alkutuottajan selkänahasta.  S-ryhmän halpuuttaminen on keskeinen syy suomalaisen maataloustuottajan taloudelliseen pahoinvointiin.

 

 

Kysymys 2: Kenen lompakosta noin hyvä tulos on tehty?

 

 

Yksiselitteisesti noin hyvä tulos on tehty kuluttajan lompakon kustannuksella.

 

 

 

Toteamus: S-ryhmän bonusjärjestelmä merkitsee, että ryhmän hinnoissa on ilmaa merkittävästi.

 

 

Bonuksina puolen vuoden aikana maksetut 171 miljoonaa euroa on peritty kassoilla ylihintana kuluttajilta, sillä bonukset eivät suinkaan ole S-ryhmän rahaa, vaan kuluttajilta perittyä ylihintaa.

************

 

 

Kuten yllä totesin, niin S-ryhmä kertoo verottoman myyntinsä olleen alkuvuonna 5.336 M€.

 

 

Jos S-ryhmän myynnissä keskimääräinen arvonlisävero-% on 20, niin verollinen myynti asettuu tasolle 6,4 miljardia.

 

 

Bonuksina maksettu 171 M€ on 6,4 miljardista eurosta n. 2,6 % eli ainakin sen verran S-ryhmän laskijaekonomit joutuvat ohjeistamaan tuotteiden hinnoittelusta vastaaviaan.

Tuo 2,6 % on se bonusvara, joka tuotehinnoittelussa pitää lisätä normaalin myyntipalkkion päälle!

 

 

 

 

Olen työelämän aikana joutunut/saanut ”pelata” erilaisten kanta-asiakasjärjestelmien kanssa, joten uskon tuntevani pelin faktat.

 

 

Valistunut arvaukseni on, että S-ryhmä laittaa hinnoittelussaan tuotteisiin ”bonusvaraa” 3 %.

 

 

-Esko Erkkilä-

Jo laivamatka Tampereen Laukontorilta Laukon kartanoon on elämys!

Maanantai 8.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Laukon omistaja ja kartanonrouva Liisa Lagerstam pystyi jo ensimmäisenä vuonna eli vuonna 2016 luomaan Laukon Kartanosta todellisen elämystuotteen.

 

 

En osaa arvostaa nynneröitsijöitä ja kun tapasin Liisa Lagerstamin Pirkka-hallissa keväällä matkailumessuilla, tunsin heti että tuossa on osaaja, jolta tapahtuu.

 

 

Olen palkannut myyntihommiin satakunta henkilöä ja kartanonrouvan myyntitaidot ovat ylivertaiset – sen näin heti, kun sain olla hänen myyntityönsä kohteena!

 

 

Paras myynnin määritelmä mielestäni on tämä:

 

 

Saada ihmiset toimimaan haluamallaan tavalla ja pitämään siitä!

 

 

Tämän Liisa Lagerstam taitaa!

 

 

 

 

Mutta asiaan:

 

 

 

Puheenjohtamani Eläkeliiton Tampereen yhdistys teki elämysmatkan Laukkoon 3.8.2016 ja elämysmatkamme ensimmäisen osio – laivamatka Hopealinjat Oy:n laivalla Tampereen Laukontorilta Laukkoon oli jo elämys.

 

 

 

 

 

Hopealinjat Oy:n mainos Laukontorilla.

 

 

 

 

 

Laukonsillan alituksen jälkeen edessä oli Pyhäjärvi.

 

 

 

 

Näsinneula…

 

 

 

 

 

…ja Pyynikin näkötorni jäivät taakse.

 

 

 

 

 

Rajasalmen sillan alitus.

 

 

 

 

 

Nokian kirkko ja Raision Elovena-myllty jäivät kulkusuunnassamme oikealle.

 

 

 

 

 

Nokian satamasta saimme nelisenkymmentä uutta Laukkoon matkaajaa.

 

 

 

 

 

Kamerani on muutama vuosi sitten todettu Canon-huoltajan toimesta romuksi, mutta sen tuomion jälkeen sillä on otettu tuhansia valokuvia ja ei tämäkään ihan onneton ole, kun etäisyyttä Näsinneulaan on sentään useita kilometrejä!

 

 

 

 

 

Laukon kartanon navetta siiloineen näkyy jo.

 

 

 

 

 

Rantautuminen Laukkoon…

 

 

 

 

 

…ja tutustuminen Laukon kartanoon kartanonrouvan johdolla voi alkaa!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ikääntyvän pariskunnan pitää huolehtia, että molemmilla puolisoilla säilyy hyvä ajotaito

Sunnuntai 7.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Ikääntyminen tuo monia haasteita ja ikääntyvän pariskunnan eräs haaste on se, että molempien puolisoiden hyvästä ajotaidosta pitää huolehtia.

 

 

Kohdistan näin sanoessani katseeni itseeni, mutta myös lukuisiin tuttaviini sekä kaikkiin ikääntyviin pariskuntiin.

 

 

On monia esimerkkejä, että perheellä on hyvä auto, mutta pariskunnan toisen osapuolen joutuessa esimerkiksi sairauden vuoksi ajokelvottomaksi, jää auto tyhjän pantiksi.

 

 

Tilanne aiheuttaa pariskunnalle suuria ongelmia, sillä monet arkipäivän toiminnot merkitsevät vaikeuksia – koko tavanomainen elämä saattaa mullistua perinpohjaisesti.

 

 

Hieno auto jää pihalle ja vaikka terveellä puolisolla onkin ajokortti, mutta ei ajokokemusta pariinkymmeneen vuoteen, on perhekuntakohtainen ongelma valmis.

 

 

Meillä ongelman syntyminen on ratkaistu siten, että Rouvalla ja minulla on kummallakin oma auto. Molemmat ajamme vuosittain siten, että Rouva omalla autollaan ehkä hieman enemmän ja minä runsaat 10.000 kilometriä vuodessa.

 

 

 

 

 

Edessä Rouvan 17-vuotias Ford Fiesta – 135.000 kilometriä – ja takana minun 8-vuotias Ford Focus – 114.000 kilometriä.

 

 

Ongelma voi toki syntyä meillekin, jos jompikumpi saa tietää ajokortin uusimistilanteessa, että ajokorttia ei enää myönnetäkään.  Siinä tilanteessa jonkinlainen apu on se, että ehkä ajokortti myönnetään kuitenkin toiselle meistä.

 

 

Ikääntyneet pariskunnat:

 

 

Huolehtikaahan, että molemmat puolisot ajavat säännöllisesti perhekunnan autolla/autoilla, jotta ajautuminen autottomaksi perhekunnaksi ei heti esim. toisen sairauden kohdatessa ole uhkaamassa tavanomaista elämäänne!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Laukon kartano, Laukontori, Laukonsilta, Rafael Haarla - kaikki ne liittyvät toisiinsa

Lauantai 6.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Vanhaksi piti elää, että osasi liittää kaikki tämän jutun otsikossa mainitut toisiinsa, mutta se onnistui sen elämysmatkan tuloksena, jonka puheenjohtamani Eläkeliiton Tampereen yhdistys toteutti keskiviikkona 3.8.2016!

 

 

Pääkohteemme oli Laukon kartano Vesilahdella, jonne lähdimme Hopealinja Oy:n Tammerkoski-laivalla Tampereelta Laukontorin Alarannasta kello 10.00.

 

 

 

 

 

Laukontorilta lähdettyämme alitimme Laukonsillan ja aloimme matkamme kohti Laukkoa.

 

 

 

Laukontori on saanut nimensä siitä, kun Laukon kartanosta on toimitettu tuotteita tamperelaisille ja määräsatamana on ollut Laukontori, tori Pyhäjärven rannassa Tampereen Alarannassa.

 

 

Miten paperitehtailija Rafael Haarla liittyy Laukon kartanoon?

 

 

 

Rafael Haarla hankki Laukon kartanon omistukseensa vuonna 1929.

 

 

Haarla rakennutti Laukkoon uusklassistisen päärakennuksen vuonna 1931.

 

 

 

 

 

Vuonna 1926 Rafael Haarla oli rakentanut Tampereelle Hatanpäänvaltatien varteen edustusasunnokseen nykyisen Haarlan palatsin.

 

 

Tampereen kaupunginvaltuusto lunasti talon vuonna 1972 Tampereen kaupungille – nykyisin talon omistaa kiinteistösijoitusyhtiö D-kulma ja siinä tehdään parhaillaan remonttia.

 

 

 

On helppo kuvitella, että paperitehtailija Rafael Haarlalla oli lyhyt matka taivaltaa asunnoltaan Laukontorin Alarantaan ja matkata laivalla omistamalleen Laukon kartanolle lepäilemään sekä suunnittelemaan uusia liiketoimiaan!

 

 

Niin se Laukonsilta?

 

Se on perin nuori tekijä tässä kokonaisuudessa.

Laukonsilta on tämän jutun ensimmäisessä kuvassa näkyvä silta Ratinan ja Laukontorin välillä ja sen vihki käyttöönsä pormestari Timo P. Nieminen 30. päivänä kesäkuuta vuonna 2010.

-Esko Erkkilä-

Näin se vaan lakien mukaan menee; urputtaakoon ay-aktiivit mitä vaan!

Perjantai 5.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Nanso oli suomalainen trikootuotteita, sukkahousuja ja sukkia valmistava yritys, joka oli perustettu vuonna 1921. Nanso Groupilla oli useita brändejä, joilla oli merkittävä markkinaosuus omissa segmenteissään. Tunnetuimpia brändejä olivat Nanso, Finnwear, Black Horse, Vogue, Amar ja Norlyn.

 

Toiminta ajautui kannattamaksi ja yritys joutui lopettamaan toimintansa.

 

 

****************

 

 

Heinäkuun 1. päivänä saimme lukea, että…

 

…”vaatevalmistaja Nanso myy trikootuotantonsa Nokian Neulomolle. Trikoiden valmistus jatkuu samaan tapaan nykyisissä tiloissa Nokialla.

Kaupassa koneet ja laitteet vaihtavat omistajaa ja koko tuotantohenkilöstö siirtyy uuden työnantajan palvelukseen. Nokialla työskentelee 85 Nanson työntekijää.”

 

 

 

Nokian Neulomo kertoi 1.8.2016 näyttävästi julkisuuteen mm. näin:

 

”Neulomo tuottaa innovatiivisia neuloksia, tekstiilejä ja valmisvaatteita ekomateriaaleista mahdollisimman läpinäkyvästi ja laadukkaasti. Meiltä saat erilaisia neuloksia luomupuuvillasta viskoosiin.

 

Pyrimme aktiivisesti edistämään ja kehittämään vastuullista tekstiili – ja valmisvaateteollisuutta Suomessa. Etsimme yhteistyökumppaneita, joiden kanssa voimme ottaa tuotantoon erilaisista kierrätys- ja luonnonkuiduista tehtyjä lankoja.”

 

 

*************

 

 

Monet luulivat, että kaikki 85 Nanson työntekijää voivat jatkaa entisissä töissään, mutta eilen realismi paljastui, kun Nokian Neulomo kertoi aloittavansa yt-neuvottelut.

 

 

 

Asiassa ei ole mitään uutta, sillä näin pitää lakien mukaan menetellä, jos halutaan aikaansaada kannattavaa bisnestä.

 

 

On ennakoitavissa, että ay-änkyrät tulevat murisemaan Nokian Neulomon päätöksestä ja toiminnasta, mutta näin on lakien mukaan edettävä, kun pyritään muuttamaan tappiollinen toiminta kannattavaksi.

 

 

Toivon, että Nokian Neulomon suunnittelemalla menettelyllä ainakin puolet Nanson Nokian tehtaan työpaikoista pystytään säilyttämään!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Laukon kartanon rappusilla ja puistossa sijaitsevat patsaat ovat osa suomalaista kuvanveistohistoriaa

Torstai 4.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Sain eilen eli 3.8.2016 vierailla Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen elämysmatkalla Laukon kartanossa Vesilahdella ja tällä matkalla keräsin paljon aineksia tämän saitin juttuihini.

 

 

Aloitan patsaista, joita näin Laukossa:

 

 

 

 

 

Evert Porilan vuonna 1933 veistämä patsas Elias Lönnrot´sta kartanon puistossa on muisto niistä ajoista, joita Lönnrot vietti Laukon kartanossa vuodesta 1824 aina 1850-luvulle saakka.

 

 

Lönnrot päiväsi Kalevala-teoksensa II painoksen Laukossa 17.4.1849.

 

 

 

 

 

Puistossa sijaitsevan patsaan takana kasvava koivu on pistokas siitä koivusta, jonka Lönnrot istutti samalle paikalle joskus 1850-luvun tienoilla.

 

 

Lönnrotia esittävän patsaan on puistoon hankkinut kuvanveistäjä Evert Porilalta Rafael Haarla eli entinen Laukon kartanon omistaja.

 

 

 

 

 

Kuvanveistäjä Jussi Hietasen ”Laukon neito” on valmistunut n. vuonna 1935.

 

 

 

 

 

Kuvanveistäjä Evert Porila on veistänyt jo vuonna 1917 patsaan ”Oitin kanuuna Elmer Niklander”, joka nyt on yksi Laukon kartanon puistossa sijaitsevista patsaista.

 

 

 

 

 

Elmer Niklander oli kiekonheittäjä, kuulantyöntäjä ja kiekonheiton olympiavoittaja Antwerpenin olympialaisista vuonna 1920. Hänet tunnettiin lempinimellä ”Oitin kanuuna”.

 

 

***************

 

 

Mielestäni Laukon kartanon puistossa sijaitsevista patsaista merkittävimmät ovat kuvanveistäjä Jussi Mäntysen vuosina 1934 ja 1935 luomat veistokset.

 

 

 

 

 

Jussi Mäntynen on veistänyt teoksen ”Laukon kurjet” vuonna 1930.

 

 

Kartanon aiempi omistaja Rafael Haarla on teettänyt kurkia esittävän veistoksen Jussi Mäntysellä kartanoa aikoinaan hallinneen Kurki-suvun kunnioittamiseksi.

 

 

*************

 

 

 

 

 

 

 

Kartanon rappusten porraspielissä makoilevat hirvet ovat kuvanveistäjä Jussi Mäntysen tuotantoa vuodelta 1934.

 

 

Mielestäni Jussi Mäntysen kuuluisin veistos sijaitsee Viipurissa Torkkelinpuistossa ja on nimeltään ”Hirvi” – Jussi Mäntystä pidetäänkin Suomen parhaana hirviä esittävien patsaiden kuvanveistäjänä!

 

 

 

Laukon kartanolla on pitkä sekä mielenkiintoinen historia ja eräs osa tästä historiasta ovat ne patsaat, jotka sijaitsevat kartanon puistossa!

 

 

Suosittelen, että vierailette Laukon kartanossa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Elisenvaara 20.6.1944 - synkkä päivä Suomen sotahistoriassa

Lauantai 30.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Kurkijoella sijaitseva Elisenvaaran asema ja sen joutuminen neuvostopommituksen kohteeksi 20.6.1944 on synkkä luku Suomen sotahistoriassa.

 

 

Elisenvaaran asema Käkisalmen ja Sortavalan välillä oli Suomen tärkeimpiä risteysasemia ennen Karjalan pakkoluovuttamista.

 

 

Käkisalmen ja Sortavalan lisäksi Elisenvaarasta ristesi radat myös Lappeenrantaan sekä Savonlinnaan.

 

 

Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua oli Elisenvaaran asema tärkeä siviilien evakuointikuljetusten vuoksi, mutta tärkeä se oli sen vuoksi, että sitä kautta joukkoja voitiin keskittää Karjalan kannakselle, jonne puna-armeija kohdisti suurhyökkäyksensä painopisteen.

 

 

 

****************

 

 

Teimme heinäkuun 11. päivänä kyröläismatkallamme pienen poikkeaman Sortavala-Käkisälmi –tieltä – tai oikeammin Muurmansk-Pietari –tieltä  - ja poikkesimme läpiajona tutustumaan Elisenvaaran asemaan.

 

 

En ole aikaisemmin käynyt Elisenvaarassa, joten koin suurta mielenkiintoa nähdä niitä maisemia, joilla neuvostoliittolaiset Jatkosodan perääntymisvaiheen aikana tuhosivat lukemattomia suomalaisia siviilejä.

 

 

 

 

 

Kyltti ”Elisenvaara” houkuttaa suomalaismatkaajia poikkeamaan Jatkosodan aikaisten tapahtumien murheelliseen paikkakuntaan.

 

 

 

 

 

Pidimme toki kahvitauon, ennen kuin lähdimme koukkaukselle Elisenvaaraan.

 

 

 

 

 

Karjalassa riittää hienoja puroja, mutta…

 

 

 

 

 

…riittää siellä myös suuria jättiputkiesiintymiä.

 

 

 

 

 

Tässä surullisenkuuluisan Elisenvaaran aseman raiteita.

 

 

Elisenvaaran pommitukset olivat suurin suomalaisia siviiliuhreja vaatinut Neuvostoliiton sotatoimi Suomea vastaan.

 

 

Elisenvaaran pommituksissa kuolleiden määrää ei koskaan saada selville, mutta uhrien lukumäärä ylittää 150 uhria – uhreista 2/3 oli lapsia ja naisia.

 

 

Siviiliuhreista suurin osa oli kotoisin Räisälästä, sillä asemalla ollut juna oli juuri lähtemässä kuljettamaan räisäläläisiä turvaan koto-Suomeen.

 

 

Huhutaan, että Elisenvaaran asemapäällikkö olisi ollut kaiken takana ja pidätteli junien lähtöä, jotta neuvostopommittajat ehtivät tekemään tuhoaan.

 

 

Neuvostopommittajat iskivät kolmessa aallossa ja niiden suojana oli hävittäjiä.

 

 

Puna-armeijan pommittajat kylvivät Elisenvaaran asemalle 500 kilon suuruisia pommeja, mutta myös 2,5 kilon sirpalepommeja, joilla oli suuri tuhovaikutus siviileihin.

 

 

Hävittäjäkoneet täydensivät konekivääreillään pommittajien aikaansaaman tuhon, kun ne tulittivat pommituksista selvinneitä suomalaisia.

 

 

Elisenvaaran pommitusten tiedottaminen julkisuuteen jäi Neuvostoliiton hajoamiseen saakka, sillä sotasensuuri esti asiasta kertomisen heti tapahtuman jälkeen ja Valvontakomission toiminta sekä suiden supussa pitäminen Neuvostoliiton hajoamiseen saakka oli valtiojohdon tahto.

 

 

 

 

 

 

 

****************

 

 

 

Ylen Elävässä arkistossa on nähtävissä mainio ohjelma Elisenvaaran pommituksista 20.6.1944.

 

Ohjelma löytyy, kun googlaa ”Elisenvaaran tragedia”.

 

 

Suosittelen katsomaan.

 

 

Elisenvaara lienee Venäjän rajavyöhykettä ja sen vuoksi emme uskaltaneet pysähtyä koukkauksemme aikana – toki missään emme tulosuunnassamme nähneet kieltomerkkejä.

 

 

 

 

 

Koukkaus Elisenvaaran on tehty ja nyt nokka kohti Pietaria - todellisuudessa kohti Käkisalmea - sekä uusia seikkailuja.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Jaakkima-Lahdenpohjan kirkko olisi vielä pelastettavissa

Perjantai 29.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Sortavalasta Käkisalmeen Laatokan rantaa ajettaessa matkan varrelle osuu Jaakkima-Lahdenpohjan kirkon rauniot.

 

 

 

 

 

Kyseessä on todella rauniot, vaikka komea kirkko tuhoutui tulipalossa vasta 1977.

 

 

Kirkko on rakennettu vuonna 1850 ja sen suunnitteli C. L. Engel.

 

 

 

Muutamia 11.7.2016 ottamiani kuvia kirkon sisältä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuten kuvistakin ilmenee, kirkko oli suuri ja sinne mahtui kerrallaan 3.000 sanankuulijaa.

 

 

 

 

 

Suomalaiset ovat panostaneet kirkon kunnostukseen, sillä kiviseinien päällykset on pellitetty.

 

 

 

Tietääkseni yhteistyötä venäläisten kanssa kirkon kunnostamiseksi on yritetty, mutta huonolla menestyksellä.

 

 

 

***************

 

 

 

 

Kirkkopihalle suomalaiset ovat pystyttäneet sankarivainajien muistomerkin, johon on koottu kirkkomaalta eri aikakausilta peräisin olevia kivipaasia.

 

 

Ylin ja toiseksi ylin kivipaasi ovat osa Vapaussodan muistomerkistä, joka paljastettiin vuonna 1925. Ne löytyivät, kun raja aukesi, muut osat olivat hävinneet. Muistomerkki pystyttettiin uudestaan arkkitehti Aulis Jääskeläisen suunnitelman mukaisesti 1993.

 

 

***************

 

 

Olen muutaman kerran päässyt matkoillani poikkeamaan Jaakkima-Lahdenpohjan kirkon raunioilla.  Teen sen mielelläni, mutta toisaalta raskain mielin, sillä komea kirkkorakennus on rapautumassa ja nopeat toimenpiteet sen pelastamiseksi olisivat tarpeen.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Helppoa kuin heinänteko

Keskiviikko 27.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Olen osallistunut heinäntekoon alle kymmenvuotiaasta alkaen, kun hevosvetoisella heinäkoneella kaadoin kotitilani heinät - isä toki kulki perässä ja katsoi perään.

Heinänteko on säiden armoilla ja yhtään en kadehdi niitä, jotka saavat elantonsa heinänteosta ja sitä kautta kotieläintaloudesta.

Seurasin eilen nykyaikaista heinäntekoa ja mikään ei ole periaatteessa muuttunut.

Heinän niittäminen, muutamaan kertaan pöyhiminen, suurpaaleihin paalaaminen, paalien kääriminen kutistekalvoon ja valmiiden paalien ajaminen käyttöpaikalle ovat kovaa työtä ja niin armottomasti säiden armoilla.

Neljänsadan kilon painoisesta suurpaalista viljelijä saa parhaassa tapauksessa 30 euroa per paali ja "talouslaatuisesta" heinästä 20 €/paali. 

On helppo todeta, että heinänviljelijää ei naurata.

Myyntiheinää ei kannata viljellä, mutta ehkä heinänviljely jotenkin kannattaa, jos omat heinät pystyy syöttämään omalle karjalle ja sitä kautta saamaan itselleen ainakin rehellistä työtä!

Voidaan todeta, että yhä edelleen pätee sanonta "helppoa kuin heinänteko", mutta heinänviljelyn kannattavaisuus on totaalisesti kateissa!

-Esko Erkkilä-

Laatokan Valamosta Venäjän uusi hengellinen keskus?

Sunnuntai 24.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Tämän kirjoitukseni taustatiedot perustuvat omaan kokemukseeni Laatokan Valamossa 11.7.2016 ja Ylöjärven Uutisten päätoimittaja Matti Pulkkisen lehdessään 20.7.2016 julkaisemaan juttuun.

 

 

Venäjän presidentti Vladimir Putin vieraili Laatokan Valamossa samana päivänä kuin minä eli 11.7.2016. 

 

 

Emme toki nähneet Putinia, mutta hän vierailunsa kohta meidän jälkeemme näkyi mm. niissä turvatoimissa, joiden kohteeksi myös me jouduimme.

 

 

Presidentti Putinin isäntänä Valamossa toimi Moskovan ja koko Venäjän ortodoksikirkon johtaja, patriarkka Kirill.

 

 

 

 

 

 

Julkaisen tässä uudestaan Valamossa otetun kuvan patriarkka Kirill´stä ja presidentti Putinista, jonka julkaisin näillä sivuillani jo 22.7.2016.

 

 

 

Presidentti Putin ja patriarkka Kirill osallistuivat Valamossa luostarin perustajien pyhittäjien Sergein ja Hermannin muistojuhlaan.

 

 

Presidentti Putin ja patriarkka Kirill julistivat Valamon luostarin Venäjän hengelliseksi keskukseksi.

 

 

Valamon kohoaminen Venäjän ortodoksikirkon hengelliseksi keskukseksi merkitsee, että Troitse-Sergijevin luostari, Troitse-Sergijevin lavra eli Pyhän Kolminaisuuden ja Pyhän Sergein lavra Sergijev Posadissa 70 kilometriä Moskovasta koilliseen menettää johtavan asemansa.

 

 

Julkisuudessa olleet tiedot ovat epävirallisia ja nyt odotamme, että patriarkka Kirill vahvistaa asian.

 

 

Laatokan Valamon aseman vahvistuminen Venäjän ortodoksikirkossa on mielestäni nähtävä ensisijaisesti Venäjän ortodoksikirkon sisäisenä asiana, mutta on selvää, että presidentti Putin on vahvasti vaikuttamassa asiaan.

 

 

Laatokan Valamon luostarilla ja Heinäveden Valamon luostarille on hyvät sekä veljelliset suhteet.

 

 

Toivon, että Laatokan Valamon todennäköinen siirtyminen Venäjän ortodoksikirkon hengelliseksi keskukseksi edesauttaa myös Heinäveden Valamon kehittymistä.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Onko Heinäveden Valamo alkuperäisen Valamon jatkumo ja Laatokan Valamo sittenkin se Uusi-Valamo?

Lauantai 23.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Evankelisluterilaisen kirkon tapa-kristittynä otan itselleni suomalaiseen sananvapauteen viitaten oikeuden pohtia ortodoksikirkon asemaa Suomessa ja hieman myös Venäjällä.

 

 

Taustaa minulle näissä pohdinnoissa antaa se, että edesmennyt ja vuonna 1915 Mantsinsaarella syntynyt anoppini oli vuoteen 1970 saakka ortodoksi ja oli sitä todellisuudessa elämänsä loppuun saakka.

 

 

Olen tänä vuonna saanut käydä pyhiinvaellusmatkalla Heinäveden Valamossa ja viime viikolla sain vierailla Laatokan Valamossa – myös nämä vierailut antavat pontta yksityiselle pohdiskelulleni.

 

 

*****************

 

 

Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu autonomisena eli itsehallinnollisena kirkkokuntana Kontantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen.

 

 

Jotta asia ei olisi yksiselitteinen, niin Suomessa toimii myös Venäjän ortodoksinen kirkko, joka käsittää seitsemän venäjänkielistä seurakuntaa, jotka toimivat suoraan Moskovan patriarkaatin eli Venäjän kirkon alaisuudessa ja erillään Suomen ortodoksikirkosta.

 

 

Suoraan Moskovan patriarkaatin alaisuudessa toimivat seurakunnat Helsingissä (Helsinki Hietaniemi, Helsinki Mellunmäki ja Helsinki Munkkiniemi), Porissa, Sastamalassa, Tampereella ja Turussa.

 

 

***************

 

 

Mitäkö pohdin?

 

 

Pohdin Heinäveden Valamon ja Laatokan Valamon rooleja.

 

 

Heinäveden Valamossa pidetään heidän luostariaan alkuperäisen Valamon luostarin jatkumona ja kieltämättä heillä on vahvat perusteet ajatuksenjuoksulleen.

 

 

Suomalaiset evakuoivat Laatokan Valamon luostarista 27 rautatievaunullista arvokasta kirkollista esineistöä Talvisodan loppuvaiheissa 1939 – 1940.

 

 

Esineistöstä osa päätyi Uspenskin katedraaliin Helsingissä, osa Suomen ortodoksiseen kirkkomuseoon Kuopiossa ja suurin osa Heinäveden Valamoon.

 

 

Minulle oli suuri yllätys viime viikolla, että miten vähän Laatokan Valamossa on kirkollisia kalleuksia!  Ne vähät kirkolliset esineet, joita siellä oli, ovat muutaman vuoden vanhoja kopioita alkuperäisistä esineistä.

 

 

Toisen maailmasodan jälkeen kului viisikymmentä vuotta, jona aikana Laatokan Valamossa ei ollut luostaritoimintaa.  Se on pitkä aika ja koko sen ajan Valamon munkit jatkoivat hengellistä kilvoitustaan Suomessa Heinävedellä. 

 

 

Onko siis pääteltävissä, että Vanha-Valamo onkin Uudessa-Valamossa Heinävedellä ja vastaavasti Laatokan Valamossa ollaankin Uudessa-Valamossa?

 

 

Pohdiskelee

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomen Pankin talon sijainti Sortavalassa kertoo kaupungin taloudellisesta merkityksestä ennen sota-aikaa Suomessa

Maanantai 18.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen Sortavalan Kolmikulman puistossa sijaitsevasta Runonlaulaja-patsaasta.

 

 

 

 

 

Runonlaulaja-patsaan takana Brahenkadulla sijaitsee yhä edelleen Suomen Pankin talo, jossa nykyään toimii Venäjän Keskuspankki.

 

 

Talon on suunnitellut arkkitehti Uno Ullberg (1879 – 1944) ja se on rakennettu vuonna 1915.

 

 

Suurin osa arkkitehti Ullberg´n suunnittelemista rakennuksista jäi luovutettuun Karjalaan.

 

 

 

 

 

Suomen Pankin talon oikeanpuoleisessa porttipylväässä on yhä edelleen kirjaimet ”SP” eli Suomen Pankki…

 

 

 

 

 

…ja vasemmanpuoleisessa porttipylväässä on kirjaimet ”FB” eli Finlands Bank.

 

 

 

 

 

Suomen Pankin talon vieressä on sisäänkäynti talon sisäpihalle ja myös se on yhä nykyäänkin arvokkaan näköinen.

 

 

Porttikongin yläpuolella on kiveen hakattuna joko Ga tai 6a ja nyt pyydänkin lukijoitani kertomaan, että mitä ne merkitsevät!  Toivon, että ”tietäjiä” löytyy!

 

 

Suomen Pankin talo Sortavalassa on eräs niistä kohteista, joihin haluan aina Sortavalassa käydessäni tutustua!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Paljon suomalaisia taide- ja kulttuuriaarteita jäi luovutettuun Karjalaan

Sunnuntai 17.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Luovutettuun Karjalaan jäi paljon suomalaisia taide- ja kulttuuriaarteita.

 

 

Onneksi Valamon luostarista ehdittiin evakuoimaan 27 junavaunullista keskeisiä ortodoksikirkon kirkollisia aarteita, jotka nyt ovat Kuopiossa Suomen ortodoksimuseossa ja Heinäveden Valamossa.

****************

 

 

Nyt kerron Sortavalassa sijaitsevasta Runonlaulaja-patsaasta, johon kävin taas jälleen kerran tutustumassa Sortavalan iltakävelylläni 10.7.2016 – iltakävelyni liittyi siihen Kyröläismatkaan, jonka saimme tehdä jo 14. kerran.

 

 

Onneksi kävin patsaalla iltakävelylläni, sillä seuraavana aamuna ajoimme pysähtymättä ohi tämän Sortavalan erään keskeisimmän kohteen.

 

 

 

 

 

Runonlaulaja-patsas sijaitsee Sortavalan Kolmikulman puiston alueella, jota nykyisin kutsutaan Väinämöisen puistoksi.

 

 

 

Patsaan on veistänyt Alpo Sailo ja se paljastettiin Sortavalan Laulujuhlien yhteydessä 29.6.1935.

 

 

Alpo Sailoa avusti veistostyössä hänen oppilaansa Nina Stünkel, josta myöhemmin tuli Alpo Sailon puoliso.

 

 

Alpo ja Nina Sailo (o.s. Stünkel) menivät naimisiin vuonna 1938 ja heille syntyi neljä lasta – myös Sailon ensimmäisestä avioliitosta laulajatar Helga Lindströmin kanssa Sailolla on neljä lasta.

 

 

Mainittakoon, että Sailon toisen avioliiton nuorin lapsi – Arpad Alpo – oli aikoinaan erään matkaseurueemme osanottajan opiskelutoveri.

 

 

Alpo Sailon taiteeseen pääsee helposti tutustumaan Suomessa Hesperian puistossa Helsingissä, jossa sijaitsee hänen tekemänsä Larin Paraskea esittävä patsas.

 

 

 

 

 

Runonlaulaja-patsaan mallina Alpo Sailo on käyttänyt karjalaista runonlaulaja Petri Shemeikkaa, johon hän oli aikoinaan tutustunut.

 

 

 

 

 

Sailo on kuvannut runonlaulajan istumassa tuolilla, jossa on pehmikkeenä karhuntalja!

 

 

 

On lohdullista tietää, että Venäjän kulttuuriministeriö on luokitellut veistoksen suojeltavaksi kulttuuriperintökohteeksi.

 

 

 

Pyrin aina Sortavalassa käydessäni poikkeamaan Runonlaulaja-patsaalla, sillä se on jotain sellaista, jota emme nyky-Suomessa tapaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Miksi hidastelu Venäjän tullissa on pahentunut?

Lauantai 16.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Palasin viime keskiviikkona neljän päivän pituiselta sotahistoria- ja kulttuurimatkalta Venäjältä.

 

 

Matkamme suuntautui Sortavalaan, Valamoon, Käkisalmeen, Taipaleenjoelle ja Viipuriin.

 

 

Kaikki oli suurin piirtein ennallaan, mutta se kiinnitti huomiota, että Venäjän tullin hidastelu on entisestään pahentunut.

 

 

Ylitimme rajan menomatkalla Niiralasta ja siellä jouduimme passintarkastuksen jälkeen noutamaan matkavaramme autosta ja kulkemaan niiden kanssa läpivalaisulaitteiston kautta.

 

 

Ihmettelimme, että edellämme kulkenut bussilastillinen joutui niin tekemään, mutta saman kohtalon koimme myös me omalla vuorollamme.

 

 

Niiralassa oli työvuorossa ainoastaan yksi Venäjän tullin ”peilimies” – mies, joka peilin avulla tarkasti autojen alustat – ja kun hänellä ei ollut minkäänlaista kiirettä, niin odotusaika Venäjän tullissa venyi kohtuuttoman pitkäksi.

 

Palasimme Suomeen Vaalimaan kautta ja myös siellä oli aistittavissa tavanomaista hitaampaa toimintaa.

 

 

Venäjä on joutunut monestakin syystä kokemaan EU-maiden pakotteita ja lienevätkö ne syynä, että hidastelu Venäjän tullissa on pahentunut.

 

 

Korostan, että rajatarkastusten lisäksi emme kokeneet pienintäkään muuta ongelmaa matkallamme.

 

 

*****************

 

En vaihtanut ennen matkaa lainkaan euroja rupliksi, sillä oletin entiseen tapaan, että raja-asemalla on mahdollisuus rahanvaihtoon.

 

 

Nyt kuitenkin ainakaan Niiralan raja-asemalla ei ole Venäjän puolella pankkia, joten rahanvaihto ei raja-asemalla ole mahdollista.

 

 

 

 

 

Hätää ei kuitenkaan ollut, sillä välittömästi rajatarkastusten jälkeen sijaitsevassa myymälässä oli mahdollista edullisten ostosten lisäksi vaihtaa euroja rupliksi.

 

 

 

 

 

Yhdellä eurolla sai 69 ruplaa ja tässä kuvassa olen havainnollistanut valuuttakurssin; vasemmalla yksi euro ja tulitikkurasian oikealla puolella 69 ruplaa.

Totuushan on se, että ostokset maksetaan sadan, viidensadan tai tuhannen ruplan seteleillä ja kolikkoruplia saadaan sitten vaihtorahoina!

 

 

 

Tutkailin Suomen Pankin virallisia valuuttanoteerauksia eiliseltä päivältä ja totesin noteerauksen olevan 70,3711.

 

 

Venäläiset kauppamiehet käyttivätkin sujuvasti kurssina 70 ruplaa yhdestä eurosta jo matkamme aikana!

 

 

Nykyisen eurolle edullisen valuuttakurssin kyllä huomaa tavallinen turistikin vaikka ostokset ovatkin hyvin pieniä.

 

 

Tullimuodollisuuksien hitaudesta huolimatta suosittelen matkustamista Venäjälle, sillä matka Venäjälle on aina elämys ja yllätyksiä täynnä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vesihiihtoa ja pontikkaa

Perjantai 15.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Katselin tuossa erään fb-kaverini kuvaa, jossa hän oli vesihiihtämässä ja sen myötä tuli mieleeni oma vesihiihtokokemukseni.

 

 

Tämä tapahtui vuonna 1970 Kauhajoen Nummijärvellä, jossa sain vesihiihtää ensimmäisen työnantajani mökkimaailmassa.

 

 

Kauppias – ensimmäinen työnantajani – ei tarkistanut uintitaitoani ennen vesihiihtoa, mutta kylläkin vesihiihdon jälkeen.

 

 

Siihen aikaan uintitaitoni oli olematon ja lähes samaa se on edelleenkin.

 

 

Kauppiaalla oli kunnon vene ja lähtöni laiturista hänen vetämänään onnistui oikein hyvin.  Myös paluu rannalle onnistui kuin vanhalta konkarilta.

 

 

On selvää, että kyseessä oli elämäni ensimmäinen ja ainakin toistaiseksi ainoa vesihiihtokokemus.

 

 

Rantauduin oikein mallikkaasti ja nyt loihe kauppias kysymään, että osaanko uida!

 

 

Vastasin totuudenmukaisesti, että en osaa, mutta totesin, että eihän uintitaitoa vesihiihtämisessä tarvitakaan!

 

 

Miten pontikka liittyy tähän vesihiihtojuttuun?

 

 

No, se liittyy siten, että onnistuneen vesihiihdon jälkeen kauppias nosti mökkinsä yhden lattialankun ylös ja otti sieltä esille pullon, joka oli täynnä pontikkaa.

 

 

Silloin maistoin elämäni ensimmäisen kerran tätä korpikuusen kyyneltä!.

 

 

En tiedä, että oliko pontikka karvialaista vaiko kauhajokista, mutta sitä ei ollut kirkastettu kuin kerran!  Se oli aitoa pontikkaa, joka maistuu suussa vielä seuraavanakin päivänä ja pierettää monta päivää maistamisen jälkeen.

 

 

Pelkkiä mukavia muistoja Kauhajoen Nummijärven vesihiihdosta ja siitä pontikanmaistelusta, jota sain vuonna 1970 kokea!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Aika ei ollut vielä kypsä

Tiistai 12.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Seurasin monessakin vaiheessa läheltä, kun Keskustan Teisko-Aitolahden paikallisyhdistys teki Seinäjoella kesäkuussa 2016 kokoontuneelle Keskustan puoluekokoukselle aloitteen, jossa se esitti Suomen liittämistä EU-maiden viinintuottajamaiden luetteloon.

 

 

Keskustan Teisko-Aitolahden paikallisyhdistyksen puoluekokousaloite kuului näin:

 

 

*****************

 

 

Aloite Suomen liittämisestä EU:n viinintuottajamaiden luetteloon

 

Council Regulation (EC) No 479/2008

 

Maa- ja metsätalousministeriö päätti esittää vuonna 2008, että myös Suomi liitettäisiin viininviljelyvyöhykkeitä koskevassa liitteessä niiden maiden luetteloon, jotka kuuluvat viininviljelyvyöhykkeeseen A.

 

Esityksestä luovuttiin ilmeisesti väärän informaation ja vääränlaisen julkisuuden vuoksi.

 

Suomessa viiniköynnöksen kasvatus on tästä huolimatta lähtenyt hyvin käyntiin ja markkinoille on tullut 3 – 4 viinirypäleistä tuotettua rypäleviiniä. Viiniköynnösten kasvattajat ovat järjestäytyneet yhdistykseksi, johon kuuluu 90 – 100 jäsentä. Suurin yksittäinen viinitarha on kooltaan 1,5 hehtaaria ja viinitarhojen arvioitu yhteinen pinta-ala on noin 20 hehtaaria.

 

Kotimaisen rypäleviinin kysyntä on paljon suurempi kuin tarjonta. Suurin ongelma on kuitenkin, että Suomen jäätyä luettelon ulkopuolella aidosta suomalaisesta rypäleviinistä

ei saa käyttää nimitystä viini, vaan viinin tilalle etikettiin merkitään ”rypäleistä käymisteitse valmistettu mieto alkoholijuoma”. Tämä herättää ihmetystä kaikissa EU:n viinintuottajissa ja kasvattajissa.

 

Kyse ei ole marja- ja hedelmäviineistä, joista käytetään nimitystä tilaviini.

 

Pohjoismaiset viininkasvattajat eivät ole saaneet eivätkä ole halunneet maataloustukia.

 

Vuoden 2008 jälkeen kaikki EU:n jäsenmaat paitsi Suomi ja viimeksi myös Liettua eivät ole hakeutuneet kyseiseen viininviljelyvyöhykkeitä koskevaan liitteeseen. Ruotsin ja Tanskan viljelypinta-ala on kasvanut 10 vuodessa noin 3000 hehtaariin ja viljelyä on Gävlen korkeudelle saakka. Tämän toiminnan on havaittu maaseutua elävöittäväksi ja matkailua edistäväksi.

 

Ennustettu ilmastonmuutos tulee vuoteen 2070 mennessä johtamaan uusien viljelykasvien käyttöönottoon. 1°C vuoden lämpötilan keskiarvon nousu siirtää Suomessa kasvuvyöhykkeitä 500 km pohjoisemmaksi ja pidentää kasvukautta 2 – 3 viikkoa. Vuoteen 2100 mennessä vuoden keskilämpötilan ennustetaan nousevan Pohjois-Euroopassa 2°C.

 

Esitämme, että Keskusta ryhtyisi toimenpiteisiin Suomen liittämiseksi EU:n viinintuottajamaiden luetteloon nyt, kun alkoholilakia ollaan uudistamassa.

 

 

******************

 

 

Keskustan Teisko-Aitolahden paikallisyhdistys on jäsenenä Keskustan Tampereen kunnallisjärjestössä ja kunnallisjärjestön puheenjohtajana olin kannustamassa tämän puoluekokousaloitteen tekemistä.

 

 

Keskustan puoluehallitus ei valitettavasti tukenut Keskustan Teisko-Aitolahden paikallisyhdistyksen tekemää puoluekokousaloitetta, vaan totesi antamassaan vastausesityksessään näin:

 

 

”Puoluehallitus ei yhdy aloitteeseen. Suomessa maatalouden vahvuudet perustuvat muihin tuotantosuuntiin kuin viinin viljelyyn (Eskon huomautus: huomaa kirjoitusasu – näinkö se menee?). Mikäli viinien kasvinjalostus edistyy niin että pohjoisessa, lyhyen kasvukauden maassa pystytään tuottamaan kannattavasti ja järkevillä tavoin viiniä, silloin jäsenyyttä on syytä harkita. Viininviljely (huomaa kirjoitusasu!) on Euroopan Unionin viinintuottajamaissa maatalouspolitiikkaa.”

 

 

Puoluekokousaloite ja siihen puoluehallituksen esittämä vastausesitys tulivat Keskustan puoluekokouksen aloitevaliokunnan käsittelyyn – olin aloitevaliokunnan jäsen – minä sekä eräät muut aloitevaliokunnan jäsenet yritimme muuttaa puoluehallituksen päätösesitystä, mutta emme siinä onnistuneet.

 

 

 

 

 

Erityisen ponnekkaasti puoluekokousaloitteen hyväksymistä puolusti ja sen hyväksymisen puolesta peukutti aloitevaliokunnan jäsen Keskustanuorten puheenjohtaja Hilkka Kemppi, mutta jäimme kuitenkin vähemmistöön.

 

 

Aloitevaliokunnan epävirallinen kanta oli, että ”kahden vuoden kuluttua Sotkamon puoluekokouksessa”!

 

 

Sitä odotellessa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaupunkien ja maakuntakuntien yhteistyön kehittäminen

Maanantai 11.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Puheenjohtamani Keskustan Etelä-Tampereen paikallisyhdistys teki kesäkuussa Seinäjoella kokoontuneelle Keskustan puoluekokoukselle otsikkoaiheisen puoluekokousaloitteen.

 

 

Puoluekokousaloitteilla on tärkeä rooli Keskustan järjestötyössä, sillä hyväksytyiksi tullessaan ne viitoittavat Keskustan poliittista ja operatiivista toimintaa.

 

 

Puoluekokousaloitteemme kuului näin:

 

 

*******************

 

 

KAUPUNKIEN JA MAAKUNTAKUNTIEN YHTEISTYÖN KEHITTÄMINEN

 

 

Kaupunkien ja kaupunkiseutujen sekä maakunnan kuntien välillä ilmenee epäluottamusta.

 

Vireilläoleva maakuntauudistus on kärjistänyt ainakin joillakin alueilla tätä epäluottamusta.

 

Ehdotamme, että Keskustan johdolla luodaan maakuntiin parlamentaarinen ”neuvottelukunta”, jonka toimesta pyritään lähentämään kaupunkien ja niitä ympäröivien maakuntakuntien välistä yhteistyötä maakunnan kokonaisparhaaksi.

 

Toiminnan vetovastuun ottaminen Keskustan harteille olisi luontevaa, sillä olemmehan yhteistyökykyinen kaikkiin suuntiin.

 

Toiminnasta ei pitäisi muodostaa virallista organisaatiota eikä minkään entisen organisaation korvaajaa, vaan se olisi maakunnan puolueiden piiriorganisaatioiden epävirallinen yhteistyömuoto.

 

Vastuu toiminnan aloittamisesta olisi alkuvaiheessa Keskustapiirien puheenjohtajistolla, mutta Keskusta ei saisi jatkossa olla pahoillaan, vaikka ehdottamamme ”neuvottelukunta” vaikkapa vuorovuosin vaihtaisi vetovastuuta eri puolueille.

 

Vaalipiirien kansanedustajilla on jo nykyisin maakuntaliittojen vetämänä samantyyppistä yhteistyötä, mutta ehdottamamme yhteistyö tapahtuisikin maakuntatasolla ilman kansanedustajien roolia.

 

Tässä aloitteessa ehdottamaamme epävirallista yhteistyötä on kutsuttu termillä ”Neuvottelukunta”, mutta esitämme, että yhteistyön teema ja otsikko päätetään puolueiden yhteistyöpalavereissa vaikkapa maakuntakohtaisesti.

 

 

KESKUSTAN ETELÄ-TAMPEREEN PAIKALLISYHDISTYS RY

 

 

*****************

 

 

Puoluehallitus kannatti aloitettamme ja myös aloitevaliokunta – jonka jäsen olin – yhtyi puoluehallituksen esitykseen.

 

Aloitteemme hyväksyttiin ”suuressa salissa”, joten nyt se on Keskustan virallinen kanta.

 

 

Puoluekokouksen hyväksymä vastaus aloitteeseemme kuuluu näin:

 

 

**************

 

 

"Puoluekokous yhtyy aloitteen tavoitteeseen luottamuksen ja yhteistyön lisäämiseksi erilaisten kuntien ja alueiden välillä maakunnissa.

 

Maakunnan eri alueiden välistä vastakkainasettelua on kaikin tavoin pyrittävä välttämään. Maakunnan eri puoluepiirien yhteistyön tiivistäminen ja johdonmukaistaminen on kannatettavaa ja tärkeää tulevaisuuden maakuntien rakentamisessa. Yhteistyön säännönmukaisuus vaihtelee tällä hetkellä maakunnittain.

 

Jotta tämän tapainen toiminta käynnistyisi jokaisessa maakunnassa, puoluekokous suosittaa Keskustan piirijärjestöjä käynnistämään esitetyn kaltaiset tapaamiset ja toiminnan. Toimintatavat, muodot ja säännönmukaisuus sovitaan maakunnallisten tarpeiden ja toiveiden pohjalta."

 

 

********************

 

 

 

Totean, että piskuisen paikallisyhdistyksemme laatima aloite on nyt hyväksytyksi tultuaan merkittävä koko maatakin ajatellen - se on Suomen suurimman puolueen linjaus kaupunkien ja maakuntakuntien yhteistyöstä!

 

 

Keskustan piirijärjestöt velvoitetaan nyt ottamaan kontaktit muiden puolueiden piirijärjestöihin sekä aloittamaan työn maakuntien kaupunkien ja maakuntakuntien yhteistyön kehittämiseksi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-