Viljele ja varjele - kestävä ja kannatettava periaate

Keskiviikko 1.9.2010 - -Esko Erkkilä-

Partiolippukunta Haagan Eräveikkojen lippukunnanjohtaja Tomi Nieminen, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja Paloma Hannonen sekä Keskustanuorten varapuheenjohtaja Carita Maisila keskustelivat talvella ajankohtaisista asioista Yleisradion Yle Puhe-kanavalla.

 

Ohjelma oli hyvä ja siitä kertoo sekin, että se on lähetetty uusintana kesän aikana useampaan kertaan.

 

Olen kuunnellut ohjelman uusintana pariinkin kertaan autoradiosta, kun olen liikkunut autolla työmatkoillani.

 

Kolmikon keskustelu pyöri paljolti Paloman ja Caritan välisenä keskusteluna, mutta toki "partiopoikakin" pääsi keskustelun edetessä ääneen.

 

Paloma Hannonen ei yllättänyt, sillä hänen mielipiteensä ja näkemyksensä olivat niin kaukana todellisesta elämästä. Vihreiden ajatukset veisivät toteutuessaan Suomen talousahdinkoon, sillä tavallisen kansalaisen arki on niin kaukana heidän ajatuksistaan. Tuntuu, että heidän päämääränä olisi kansalaisten hyvinvoinnin laajamittainen vaikeuttaminen - käsittämätöntä!

 

Oli rohkaisevaa kuunnella Keskustanuorten varapuheenjohtajan Carita Maisilan maltillisia ja järkeviä ajatuksia maataloudesta, kotieläintaloudesta, jopa turkistaloudesta ja monesta muusta seikasta.

 

Carita toi esille ja korosti kotimaisen elintarviketuotannon vastuullisuutta. Hän kuvasi suomalaisen kotieläintalouden, kasvinviljelytalouden, turkistalouden ja muun maataloustuotannon vastuuntuntoa korostamalla johtotähtenä olevan "Viljele ja varjele"-asenteen.

 

Viljele ja varjele-asenne on suomalaisen elintarviketuotannon peruskivi. Pientilan poikana ja pitkään elintarviketuotannon piirissä toimineena tiedän sen. Elintarviketuotanto tapahtuu aina luonnon ehdoilla. Se on vihreää ajattelutapaa parhaimmillaan.

 

Voimme katsoa turvallisesti tulevaisuuteen, kun meillä on kasvamassa Carita Maisilan-tyyppinen vastuuntuntoinen päättäjäsukupolvi.

 

-Esko Erkkilä-

  

PS. Toivottavasti Caritan, Paloman ja Tomin käymä keskustelu uusitaan vielä kerran, sillä niin paljon siinä on aineksia kestävän kehityksen todelliseksi ymmärtämiseksi.

Läheltä Sinua -tapahtuma Viljakkalan Seurantalolla

Tiistai 31.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan Seurantaloyhdistys järjesti "Läheltä Sinua"-tempauksen Viljakklan Seurantalolla sunnuntaina 22.8.2010.

 

Kävin neljän hengen "partion" johtajana tilaisuudessa. Partion nuorimmat jäsenet olivat 3-vuotias Iiris ja 5-vuotias Aurora.

 

Kyseessä oli markkinatapahtuma ja nimensä mukaisesti myytävät tuotteet olivat läheltä.

 

Seurantalon iso sali oli täynnä markkinapöytiä ja tarjolla oli monenlaista tavaraa, palveluja sekä tietoa.

 

Seurantalon pihassa grillikatoksessa oli vartaassa kokonainen possu ja runsaan tunnin kuluttua se oli tehnyt kauppansa niin, että samalla tahdilla possu varmaan siirtyi makupaloina markkinaväen herkuksi jo hyvissä ajoin ennen tilaisuuden päättymistä.

 

Mielenkiintoinen uutuus olivat Suojärven Suklaatilan suklaat.

 

Suojärven Suklaatila on monitoimitaitaja Tomi Järvenpään ja hänen vaimonsa aloitteleva yritys Ylöjärvellä,  hyvin lähellä Ylöjärven, Hämeenkyrön ja entisen Viljakkalan pitäjän rajaa. Suojärven Suklaatilalle on mökiltämme matkaa linnuntietä vajaa pari kilometriä, joten voidaan todella puhua lähellä toimivasta yrityksestä.

 

Yrityksen aloitustaival on alkanut suotuisten tähtien alla, sillä ostamamme neljä suklaapussia hävisivät ns. "parempiin suihin" kovinkin etuajassa - etuajassa sen vuoksi, että tavallinen ruoka ei Iirikselle ja Auroralle tahtonut matkan jälkeen maistua lainkaan.

 

Parhainta menestystä aloittelevalle suklaayritykselle - näitä me tarvitsemme, jotta maaseutu säilyy elävänä.

 

Yrityksen tuotteet ovat kunnossa, siitä saimme omakohtaiset kokemukset. Myös tuotevalikoima tuntuu kattavalta. Toivottavasti yrittäjäpariskunta saa jakelutieasiat kuntoon, sillä kattavat ja oikein mitoitetut jakelutiet ovat yrityksen menestymisen kannalta lähes yhtä tärkeät kuin tuotteiden laatu.

 

Tapahtuman aikana oli mukava todeta, että Viljakkalan Seurantalon kunnostusprojekti on edennyt. Talon varustukseen kuuluu nyt kunnollinen terveysviranomaisten hyväksymä keittiö ja se lisää talon mahdollisuuksia paljon.

 

Kiitän Viljakkalan Seurantaloyhdistyksen puuhahenkilöitä siitä panoksesta, jota he ovat talon kunnostamiseksi antaneet. Ehkä joskus myöhemmin myös näillä palstoilla Viljakkalan Seurantaloa ja Viljakkalan Seurantaloyhdistystä käsitellään tarkemmin.

 

-Esko Erkkilä-

Sinimäen taistelut mahdollistivat Suomen selviämisen sodasta

Maanantai 30.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Sotahistorioitsijat ovat jokseenkin yksimielisiä siitä, että Suomen kannalta toisen maailmansodan loppuvaiheessa käydyt Sinimäen taistelut varmistivat meille itsenäisyyden säilymisen.

 

Sinimäet sijaitsevat Vaivaran kunnassa Virossa Narvasta länteen lähellä Suomenlahden rantaa.

 

Puna-armeija pystyi tiukkojen taisteluiden jälkeen tuhoamaan Narvan kaupungin maan tasalle ja valloittamaan kaupungin.

 

Narvan valloittamisen jälkeen Neuvostoliiton joukot aloittivat etenemisen kohti Tallinnaa.  Ne kohtasivat voimakasta vastarintaa virolais-saksalaispuolustajien toimesta Sinimäellä. Läpimurtotaistelut ajoittuivat heinäkuun 27. päivän ja elokuun 12. päivän välille v. 1944.

 

Sinimäkiä on kolme ja lännestä itään ne ovat Tornimäki (Tornimägi), Krenatöörin mäki (Põrguaugu mägi) ja Lastenkodin mäki (Pargimägi). Kahden itäisimmän mäen valloitukseen puna-armeija pystyi. Myös läntisin Sinimäki joutui aikanaan venäläisten haltuun, mutta vasta sen jälkeen, kun saksalaiset lähtivät urhollisen taistelun jälkeen kohti Berliiniä.

 

Sinimäen onnistuneet taistelut varmistivat Suomen kannalta, että Puna-armeija ei päässyt Suomenlahden eteläpuolen kautta motittamaan Karjalan kannaksella taistelleita suomalaisia.

 

Sinimäen taistelut siis mahdollistivat Suomen selviytymisen!

 

Olen aikaisemmin käynyt keskimmäisellä Sinimäellä eli Krenatöörin mäellä. Siellä on vaikuttavat muistomerkit Sinimäen taistelujen kunniaksi. Krenatöörinmäen muistomerkit joutuivat aikoinaan kiistojen kohteeksi ja syynä olivat syyt, jotka liittyivät Pronssisotilaan siirtämiseen Tallinnan keskustan tuntumasta sivummalle.

 

Taannoisen Itä-Vironmaan matkamme aikana kävimme itäisimmällä Sinimäellä eli Lastenkodin mäellä. Siellä on vanhan tykkiaseman sijoille rakennettu näkötorni, josta avautuu näkymät, jotka valaisevat Sinimäkien strategista asemaa.

 

Sinimäet sijaitsevat lähellä Suomenlahtea ja rannalta alkava tasanko on ainoastaan parin kilometrin levyinen, sillä etelässä on aapaa suomaastoa. Suomaasto ei silloin eikä nytkään kelpaa panssariuraksi, joten neuvostojoukkojen oli pysyteltävä lähellä Suomenlahden rantaa, jos mielivät Tallinnaan.

 

Sinimäet muodostivat hyvän lukon, jolla Puna-armeijan eteneminen länteen voitiin pysäyttää ja näin saada lisäaikaa mm. Suomen puolustustaisteluille.

 

Sinimäen taisteluiden tappioiden määrästä sotahistorioitsijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen.

 

Erään arvion mukaan Sinimäkien taistelussa kaatui ja haavoittui yhteensä yli 200 000 sotilasta, pelkästään Puna-armeijan veljeshaudassa Sinimäillä lepää tiettävästi yli 22 000 kaatunutta.

 

On selvää, että Suomen kannalta Sinimäkien taistelujen merkitystä ei ole tarpeeksi korostettu, sillä se antoi merkittävää lisätukea suomalaisten puolustustaistelulle. Suomi ei joutunut torjumaan etelästä tulevia maihinnousuja, mihin voimavarat eivät olisi enää riittäneet.

 

Virolaisten ja myös saksalaisten taistelutahto Sinimäillä heinä…elokuussa 1944 antoi Suomelle mahdollisuuden saada itsenäisyyden säilyttävät rauhanehdot.

 

Kiitos Sinimäkien taisteluissa neuvostoarmeijaa vastaan taistelleille!

 

-Esko Erkkilä-

Kreenholm - merkittävä teollisuusyritys Narvassa

Sunnuntai 29.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Teollisuusyritysten puute on Baltian maiden akilleenkantapää. Länsi- ja itämarkkinoilla kilpailukykyiset yritykset ja niiden tuotteet olisivat kullanarvoisia mille maalle tahansa, mutta näin on erityisesti Baltian maiden kohdalla.

 

Narvassa toimii Viron vanhin alkuperäisen nimensä säilyttänyt teollisuuslaitos, Kreenholm, joka on yksi koko Euroopan suurimmista tekstiilitehtaista. Yritys kuuluu ruotsalaiseen Borås Wäferi-konserniin.

 

Yrityksen historia alkoi 150 vuotta sitten, kun Kreenholmin ensimmäinen ompelimo nousi Narvajoen saareen vuonna 1857. Nykyään Kreenholmin kahdeksan tehdasta tuottavat neljässä vuorossa muun muassa lankaa, kankaita, vaippoja, froteepyyhkeitä, aamutakkeja, vuodevaatteita, pöytäliinoja ja verhoja.

 

Kilpailu kansainvälisillä tekstiilimarkkinoilla on kireää, mutta Kreenholm on selviytynyt niillä erinomaisesti. Viennin kokonaisarvo on yli miljardi Viron kruunua vuodessa ja tärkeimpiä vientimarkkinoita ovat USA, Saksa, Suomi, Alankomaat, Britannia sekä Ruotsi.

Kreenholmin varjossa ja tuella Itä-Vironmaan muunkin tekstiiliteollisuuden kehitys on ollut nousujohteista. Suuryhtiö yksistäänkin työllistää täysin yli kymmenen alihankkijayritystä.

 

Viime aikoina Kreenholmilla on ollut vaikeaa, sillä erimielisyydet Narvan kaupungin kanssa ovat nakertaneet yrityksen taloudellista asemaa.

 

Kreenholmin punatiiliset tuotantolaitokset ovat edelleen eräs Narvan nähtävyyksistä.

 

Kreenholm oli ennen sotia yritys, joka huolehti työntekijöistään kehdosta hautaan. Se palkittiin mm. Pariisin maailmannäyttelyssä v. 1900 parhaasta yhdyskuntasuunnittelusta yrityssarjassa.

 

Oppaamme kertoi Narvan reissullamme, että Kreenholm on tehnyt alihankintatöitä mm. Keskolle, Finlayson´lle ja Marimekolle. Marimekko lopetti yhteistyön v. 2007, kun Ruotsin televisio kertoi, että Kreenholmin käyttämän puuvillan keruussa on käytetty lapsityövoimaa.

 

Suomalaisittain Narvassa toimivista yrityksistä mielenkiintoinen on Cargotec Estonia AS. Sen nimikyltti on näkyvästi esillä lähellä Narvan keskustaa. Narvan läheinen sijainti Venäjän rajan tuntumassa, mutta kuitenkin EU-alueella, on varmaan ollut eräs perusta, kun Cargotec on päättänyt sijoittaa tytäryhtiönsä Narvaan.

 

On syytä toivoa menestystä niin Kreenholmille kuin myös Cargotec`n Narvan toiminnoille.

 

-Esko Erkkilä-

 

Takseja, pimeitä takseja ja julkista liikennettä Narvassa sekä Narva-Joesuussa

Lauantai 28.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Asuimme Itä-Viron kierroksellamme Narva-Joesuussa  Meresuu-kylpylässä.

 

Narva-Joesuu on pieni kaupunki ja sen vuoksi sieltä kannattaa mennä tutustumaan läheiseen Narvan kaupunkiin.

 

Kaupungit sijaitsevat molemmat 78 kilometriä pitkän Narvajoen länsirannalla. Kaupunkien etäisyys toisistaan on 12 kilometriä.

 

Kaupunkeja yhdistävä hyväkuntoinen tie kulkee n. 300 metriä leveän Narvajoen länsirantaa mukaellen. Joen keskellä kulkee Idän ja Lännen raja, sillä se on Viron ja Venäjän rajajoki.

 

Pääosa seurueestamme palasi omalla bussillamme Narvasta Meresuun kylpylään, mutta perhekuntamme jäi erään pariskunnan lisäksi jatkamaan tutustumista Narvaan.

 

Oppaamme joka asuu Narvassa, kertoi, että hänen taksimatkansa Narvasta kylpylään maksoi aamuisin 130 kruunua. Se oli hyvä pohjatieto taksimaksujen vertailussa.

 

Perhekuntamme muut jäsenet lähtivät ennen minua kohti kylpylää. Yritimme tinkiä taksimatkaa kiinteähintaiseksi, mutta se ei onnistunut - taksimies vaan näytti mittaria ja osoitti, että se määrittelee maksun. Matka maksoi lopulta 170 kruunua.

 

Jäin yksikseni ja hankkiuduin parin tunnin kuluttua Narva-Joensuun suuntaan kulkevien bussien pysäkille. Siellä oli myös seurueemme pariskunta eli odottelimme bussi kolmistaan.

 

Heti kohdallemme pysähtyi vanhan Mersun omistaja nuorimies, joka kauppasi kyytiä kylpylään. Emme päässeet hintaneuvotteluihin saakka, sillä kyytimies ei näyttänyt kovin luotettavalta.

 

Pian pysäkille pysähtyi bemarikuski uudenkarhealla bemarilla, mutta hänenkään tarjoamansa kyyti ei meitä kiinnostanut.

 

Kolmas pimeä taksimies oli kouliintunut hämärähommiin. Hän oli jättänyt autonsa sivummalle ja tuli kävellen kaupantekoon. Kielimuurikaan ei ollut esteenä, sillä innokas kyydintarjoaja näytti isosta setelinipustaan kahta kymmenen kruunun seteliä ja käsitimme, että meidät kolme henkilöä olisi kyyditty kylpylään 12 kilometrin päähän yhteensä kuudellakymmenellä kruunulla eli neljällä eurolla! Ei ollenkaan kallis hinta, mutta hämärämiehiä ja harmaata taloutta kaihtavina emme tehneet näitäkään kauppoja.  

 

Odottelimme vielä hetken ja Narva-Joesuuhun matkaava bussi saapui. Kyyti maksoi tasan 15 kruunua per henkilö eli euron per nuppi.

 

Kyyti oli reipasta, mutta bussin ikkunoista ei paljon näkynyt, sillä ikkunat olivat sumun samentavia - tuplalasien väliin oli päässyt kosteutta ja se esti näkyvyyden.

 

Olimme tyytyväisiä, sillä bussimatka Narvasta Narva-Joesuuhun oli kokemus ja halpa sellainen. Suosittelen julkisten liikennevälineiden käyttämistä, jos olette kylpylälomalla Meresuun kylpylässä ja haluatte käydä tutustumassa Narvaan ja sen tarjoamiin kauppapalveluihin tai nähtävyyksiin.

 

-Esko Erkkilä-

Kaksi linnoitusta vain nuolenkantaman päässä toisistaan

Perjantai 27.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Narvassa sijaitseva Hermannin linnoitus ja Narvajoen toisella puolelle sijaitseva Iivanan linnoitus eli Ivangorodin linnoitus ovat ainutlaatuinen pari, sillä missään muualla kaksi vihollislinnoitusta ei sijaitse nuolenkantaman päässä toisistaan.

 

Hermannin linnoituksessa liehuu Viron lippu ja Iivanan linnoituksessa Venäjän lippu - näin tämän omin silmin heinäkuun lopulla, kun vierailimme Itä-Vironmaalla.

 

Linnoitukset elävät nyt sulassa sovussa, mutta aina ei ole niin ollut.

 

Hermannin linnoitus on rakennettu tanskalaisten toimesta, mutta sitä ja koko Narvan kaupunkia ovat sittemmin hallinneet useat valloittajat.

 

Hermannin linnoitus on eräs Viron valtion epävirallisista symboleista, sillä se on kuvattu mm. viiden kruunun seteliin.

 

Narvan taistelu käytiin Suuressa Pohjan sodassa 20. marraskuuta 1700. Ruotsin armeija kuningas Kaarle XII:n johtamana löi Venäjän tsaari Pietari I:n joukot. Tämän voiton kunniaksi Ruotsin kuningashuone lahjoitti leijonapatsaan Narvan kaupungille. Muistomerkki tuhoutui toisessa maailmasodassa, mutta Ruotsi lahjoitti uuden leijonapatsaan v. 2000 eli Narvan taistelun 300-vuotisjuhlavuotena. Leijonapatsas ei sijaitse Hermannin linnoituksessa, mutta se on eräs kohteista, joka Narvassa käydessä pitää nähdä.

 

Hermannin linnoituksen linnanpihalla, erään tiilinurkkauksen taakse ovelasti piilotettuna, on V. I. Lenin´n patsas. Siellä "Vileeni" osoittelee sormellaan Venäjän suuntaan.

 

Leninin patsas oli neuvostoaikana Narvan keskustassa korkean maapenkereen päällä, mutta ajat ovat muuttuneet ja myös Lenin on joutunut muuttamaan hieman sivummalle.

 

Hermannin linnoituksessa on useita kerroksia ja ne kannattaa kaikki kivuta ylös sekä tutustua kerroksissa oleviin näyttelytiloihin. Tornin huipulta on hienot näköalat kauas EU-rajan taakse!

 

Itä-Viron kierroksella kannattaa varata aikaa, jotta ehtii kunnolla tutustumaan Hermannin linnoitukseen.

 

-Esko Erkkilä-

Hyväksyvää hyrinää, sillä ainoastaan Urpilainen urputtaa

Torstai 26.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Pääministeri Mari Kiviniemi on vähällä porulla ja olemattomalla hammasten kiristelyllä saanut aikaan ensimmäisen budjettinsa.

 

Kansalaiset ja kanssapoliitikot ovat ilmeisen tyytyväisiä Kiviniemen toimintaan budjetin kokoonkursijana.

 

On enemmän kuin oletettua, että kaikenvastustaja Jutta Urpilainen joukkoineen urputtaa.

 

Kiviniemen hallituksen budjettiesityksessä on vahvoja elementtejä orastavan talouskasvun tukemiseksi.

 

Takuueläkkeen sisällyttäminen budjettiesitykseen vei terän kaikenvastustajien eli demarien toiminnalta. Takuueläke ei paranna kertaheitolla heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevien pienituloisten eläkeläisten asemaa, mutta se parantaa heidän mahdollisuuksiaan jo ennen ensi kesää.

 

Mari Kiviniemen hallituksen budjettiesitys on väriltään Vihreä.

 

Se merkitsee hallituksen sopiman mukaisia toimenpiteitä energiapaketin toteuttamisessa. Energiapaketti merkitsee lisää työtä koko Suomelle. Budjetti auttaa meitä saavuttamaan EU:lle antamamme sitoumukset ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

 

Talouselämän tärkeänä pitämän Seinäjoen ja Oulun välisen rataosuuden rahoituksesta huolehtiminen on näpäys valtiovarainministeri Kataiselle, joka olisi keskeyttänyt rataosuuden rakentamistyöt ensi vuonna. Kiviniemen selkeä korjaustöitä kiirehtivä toiminta vei pohjan pois myös Urpilaiselta odotettavissa olleelta urputtamiselta.

 

Seinäjoen ja Oulun välisen rataosuuden korjaustyöt heijastuvat elinkeinoelämän ja siten kaikkien kansalaisten kannalta paljon eteläistä Suomea myöten. On koko maan etu, että päärataverkkomme on iskukunnossa Ouluun saakka. Nyt se on mahdollista toteuttaa.

 

Pääministeri Mari Kiviniemi saa minun ja lukuisten muiden tunnustuksen linjakkaasta toiminnastaan budjettiesityksen laadinnassa!

 

-Esko Erkkilä-

Chilinsyönnin MM-kisat on yhtä järjetön kisa kuin saunomisen ennätyskilpailu

Keskiviikko 25.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Tampereella järjestettiin 22.8.2010 chilinsyönnin maailmanmestaruuskilpailut.

 

Aamulehden kertoman mukaan kilpailun voittaja teki uuden maailmanennätyksen - 82 grammaa. Entinen ennätys oli vähän yli 50 grammaa.

 

Pidän vastuuttomana tämmöisten kilpailujen järjestämistä Vastuutonta on myös se, että media hehkuttaa kilpailuista etukäteen ja näköjään myös jälkikäteen.

 

Pidän kohtuullisesta saunomisesta ja samoin pidän myös chilistä. Kummankaan osalta en hyväksy, että niiden tiimoilta kisaillaan. Saunomisen ja chilinsyönnin mestaruuskisat ovat järjettömyyden huippu.

 

Aamulehti kertoo, että chilinsyönnin maailmanmestaruuskisoihin osallistuneet oksentelivat ja itkivät kisan jälkeen. Mitä järkeä on tämmöisessä puuhassa?

 

Saunomiskisan järjestäjät joutuivat yhden kilpailijan kuoleman jälkeen poliisitutkimusten kohteeksi. Käykö tamperelaisille kisanjärjestäjille samoin, jos kilpailijat rampautuvat järjettömän kisan jälkimainingeissa?

 

Omaan sen verran järkeä, että en lähtisi saunomiskisan enkä chilinsyöntikisan järjestäjäksi. Vaikeuksien aiheuttamisen lähimmäiselle ei ole leikin asia.

 

Luin jostain, että eräs uusi taho on ottanut järjestääkseen saunomiskisan, kun entinen järjestäjä luopuu jatkosta. Toivon, että tämä tunnettu taho harkitsisi asiaa uudestaan ja keskittyisi kaupantekoon.

 

Toivon myös, että Tampereella järjestetyt chilinsyönnin maailmanmestaruuskisat jäisivät viimeisiksi ja tämän saran höyrypäät ymmärtäisivät luopua enemmästä.

 

-Esko Erkkilä-

Narva - kaupunki Idän ja Lännen rajalla

Tiistai 24.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Narva on Tallinnan ja Tarton jälkeen Viron kolmanneksi suurin kaupunki.

 

Kaupunki sijaitsee Narvajoen länsirannalla Itä-Vironmaalla. Narvajoki virtaa Peisjärvestä Suomenlahteen ja se on Viron sekä Venäjän rajajoki.

 

Narva tuhoutui toisen maailmansodan neuvostopommituksissa melkein maan tasalle. Maaliskuun 3. päivänä 1944 Neuvostoliitto pudotti kaupunkiin 4.000 pommia ja mm. kuuluisat Narvan barokkirakennukset tuhoutuivat tyystin.

 

Neuvostomiehityksen aikana paikalliset kansallismieliset osasivat toimia siten, että Neuvostoliitto rakensi pommitetun Raatihuoneen tilalle uuden, nykyisen Raatihuoneen.

 

Neuvostovallan rakentamaa Raatihuonetta korjataan ja korjaustyö saadaan päätökseen syksyllä 2011, jolloin kaupungin ylin johto muuttaa sinne.

 

Olen aikaisemmin käynyt Narvassa kerran, mutta nyt Itä-Viron matkallamme saimme tutustua kaupunkiin tarkemmin.

 

Narva on vanhastaan kuuluisa kauppapaikka, sillä se sijaitsee vesiteiden äärellä. Jokseenkin koko Venäjän ulkomaankauppa hoidettiin 1500…1700-luvuilla Narvan kautta.

 

Narvassa kaikki joen vastakkaisella puolella näkyvä kuuluu Venäjälle.

 

Narvassa asuvista monilla on muukalaispassi ja he saavat käydä vaikka päivittäin ostoksilla Venäjällä. Osa narvalaisista toivoo, että matkaajat jäisivät Venäjälle, mutta he kuitenkin palaavat illalla kantamuksineen takaisin.

 

Narva-joen Viron puolella on korkein rauta-aidoin eristetty alue, jonka kautta passintarkastuksen jälkeen Venäjällä käyneet narvalaiset palaavat kotikaupunkiinsa. Katselimme heidän palaamistaan rauta-aidan verkkojen takaa.

 

Narvassa asukkaiden kielijakauma on 90 % venäjänkielisiä ja 10 % vironkielisiä.

 

 

Narvassa on positiivista se, että siellä venäjänkieliset ja vironkieliset elävät sulassa sovussa.

 

Siitä huolimatta, että Neuvostoliitto pommitti Narvan perusteellisesti toisen maailmansodan loppukahinoissa, kaupunkiin liittyy paljon mielenkiintoista.  Niistä ehkä enemmän jatkossa.

 

-Esko Erkkilä-

Meresuu Spa & Hotel - uusi kylpylä perinteisessä kylpyläkaupungissa Narva-Joesuussa

Maanantai 23.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Viron kylpylät ovat tulleet lukuisille suomalaisille tutuiksi kuluneiden vuosien ja vuosikymmenten aikana, sillä kylpylämatkailu Suomesta Viroon alkoi jo Viron neuvostomiehityksen aikana.

 

Lukuisat kylpylät Saarenmaalla, Pärnussa sekä Tallinnassa ja sen lähiympäristössä ovat tulleet tutuiksi myös meidän perhekunnallemme.

 

Itä-Vironmaa on ollut minulle melkein tuntematonta aluetta, sillä olen tutustunut siihen vain yhden läpiajomatkan aikana.

 

Heinä…elokuun vaihteessa tilanne muuttui, kun osallistuimme neljän päivän matkalla Itä-Viroon.

 

Yövyimme kahtena ensimmäisenä yönä Meresuun kylpylässä Narva-Joesuun kaupungissa.

 

Narva-Joesuu sijaitsee Narvajoen ja Suomenlahden yhtymäkohdassa aivan koillis-Viron kulmassa.

 

Narva-Joesuun asukasmäärä on talvella 3.000 henkeä, mutta kesällä väkimäärä kasvaa 6…7-kertaiseksi. Se oli Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikana Viron "kesäpääkaupunki", kun kesäpääkaupunki nykyisin on Pärnu.

 

Kaupunki on perinteinen kylpyläkaupunki ja v. 2008 rakennettu uusi komea kylpylä on taas vaalimassa sen kunniakkaita kylpyläperinteitä.

 

Kylpyläperinteen lisäksi Narva-Joesuu on kuuluisa pitsihuviloistaan. 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa Narva-Joesuussa oli 1.100 pitsihuvilaa, mutta nyt niitä on jäljellä kaksi; niistäkin toinen on tuhoutumassa ja toista toki korjataan.

 

Ennakoidaan, että seuraavat kymmenen vuotta tulevat merkitsemään Narva-Joesuulle vahvaa kehitystä.

 

Narva-Joesuu sijaitsee n. 12 kilometrin etäisyydellä Narvan kaupungista.

 

Meresuun kylpylässä voi vielä aistia hetkiä siitä ajasta, jolloin Neuvostoliitto oli Viron herrana.

 

Kylpylähenkilökunta ei juurikaan osaa suomea, sillä venäjänkieli on tämän alueen valtakieli. Luonnollisesti he taitavat englanninkielen.

 

Eniten hotellissa on aistittavissa venäläismeininki siinä, että ravintolahenkilökuntaa on paljon. Seurasimme meininkiä ja totesimme, että ravintolassa saattoi olla työtä tekemässä kuusikin henkilöä, kun todellinen henkilökuntatarve olisi ollut kaksi tarjoilijaa! On selvää, että jatkossa henkilökuntamäärää on vähennettävä - kilpailu ja tehostamisvaateet pitävät siitä huolen.

 

Kylpylän sijaintipaikka on ihanteellinen, sillä kylpylästä on 150 metrin matka Viron pisimmälle hiekkarannalle. Narva-Joesuun hiekkarannat tuovat mieliin Suomenlahden toisella puolella sijaitsevan Terijoen hiekkarannat.

 

Kävimme rannalla molempina iltoina ja näkymä auringonlaskuhetkellä oli hieno. Ensimmäisenä iltana rantakioski oli avoinna, mutta jostain syystä toisena iltana se oli kiinni - palvelu- ja bisnesajattelua ei ole vielä sisäistetty.

 

Uusia kylpyläkokemuksia etsivälle on helppo suositella majoittumista Meresuun kylpylään Narva-Joesuussa. Kylpylä on yhä useamman matkatoimiston tarjonnassa. Meresuusta on hyvät liikenneyhteydet mm. Narvaan.  Narvasta ja alueen liikenneyhteyksistä hieman enemmän tuonnempana.

 

-Esko Erkkilä-

Kalvin kartano - kartanoiden eräs helmistä Itä-Vironmaalla

Sunnuntai 22.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Kartanokulttuuri omaa Virossa pitkät perinteet. Osa kartanoista on neuvostomiehityksen päättymisen jälkeen saatu kunnostettua, mutta monet ennen niin hienot kartanot odottavat edelleen kunnostusta.

 

Taannoisella Itä-Vironmaalle suuntautuneella matkallamme ensimmäinen varsinainen kohde oli Kalvin kartano.

 

Kalvi Möis - Kalvin kartano sijaitsee Pohjois-Viron rannikon rantatörmällä n. 1,5 tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta Pietarin suuntaan. Tallinnan - Narvan ja sieltä edelleen Pietariin kulkevalta valtatieltä on matkaa sen verran, että kartanossa saa viettää aikaansa rauhassa.

 

Kalvin historia ulottuu 1200-luvulle, jolloin tanskalaiset tulivat Virumaalle levittämään kristillisyyttä. Kalvi oli varhaisina aikoina vilkas kauppapaikka.

 

Kartano on edelleenkin tanskalaisomistuksessa.

 

Kalvin kartanossa oli ennen viljeltyä maata tuhansia hehtaareja, mutta maareformi muutti kaiken.

 

Kartano on kunnostettu huippuluokan hotelliksi ja kartanohotellissa on useita ylellisiä saleja vieras- sekä neuvottelutiloiksi. Nautimme voileipäkahvit todella hienossa ympäristössä. Viron ylellisimmät vessat taitavat olla Kalvin kartanossa!

 

Kartanon puistolammikon äärellä sijaitseva paviljonki on suosittu konserttipaikka.

 

Nykyisin hotellikäytössä oleva kartanorakennus rakennettiin vuosiluvun 1910 tienoilla. Se on tyyliltään englantilainen. Rakennuksessa on ripaus myös suomalaisuutta, sillä tietyt graniittipinnoitukset ovat Virolahden graniittia.

 

Kalvin kartano kannattaa sisällyttää Itä-Viroon suuntautuvien matkojen kohteeksi. On juhlavaa nauttia kahvikupillinen tai vaikkapa olutlasillinen todella ylellisessä ympäristössä.

 

-Esko Erkkilä-

Itä-Vironmaa on erilainen

Lauantai 21.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Useimmille suomalaisille Tallinna lähiseutuineen on tuttu kaupunki. Samoin Pärnu sekä Saarenmaan ovat kylpylöidensä kautta tulleet tutuksi monille suomalaisille.

 

Viro Tallinnasta itää Viimsin kylpylästä eteenpäin on aluetta, josta vain harvalla on omakohtaista kokemusta.

 

Olen kerran matkustanut Venäjältä tullessamme Narvasta Tallinnaan, mutta silloin kokemukset Itä-Vironmaasta jäivät pinnallisiksi.

 

Osallistuin perhekuntani kanssa Itä-Viron kierrokselle heinä…elokuun vaihteessa. Matka oli mielenkiintoinen ja kerron kokemuksistamme näillä sivuilla lähipäivinä.

 

Onnistuneen matkan perusedellytys on hyvä opas. Meille kävi tuuria, sillä Matkapojat Oy:n matkalla oppaanamme oli Oiva Pohjaranta.

 

Oiva on kotoisin Vihdistä ja hän on asunut Virossa viitisentoista vuotta ja on siten hyvin perillä virolaisesta elämänmenosta. Tämä loi hyvät edellytykset opastoiminnalle.

 

Tapaamisiin lähipäivinä!

 

-Esko Erkkilä-

Tuhkasta noussut kirkko

Perjantai 20.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko on sananmukaisesti noussut tuhkasta, sillä se tuhoutui tuhopolttajan toimesta maan tasalle syyskuussa 1997.

 

Keskiaikaisella kirkolla on pitkä historia. Kirkon historian ensimmäinen palo tapahtui 1600-luvun alkupuolella. Kirkko jäi yksinäisyyteen, kun pitäjän keskustaan valmistui uusi pyhättö v. 1885.

 

Kirkkoa ei kuitenkaan purettu ja unohduksen vuosikymmenet saivat säilyttää kirkon sisätilat aitoina aina 1997 tapahtuneeseen tulipaloon saakka.

 

Tuhopolton jälkeen aloitettiin välittömästi toimenpiteet kirkon kunnostamiseksi. Pääosin talkootyövoimin suoritettu kunnostus sai välietapin, kun kirkon käyttöönottojuhlia vietettiin elokuussa 2003 eli kuuden vuoden kuluttua tuhopoltosta.

 

Käyttöönottojuhlien jälkeen taiteilijat Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala aloittivat kirkon maalausurakan. Taiteilijoiden neljän vuoden pituinen työrupeama päättyi viime vuoden elokuussa, kun Turun arkkihiippakunnan piispa Kari Mäkinen - nykyinen arkkipiispa - otti valmiit maalaukset vastaan.

 

Ajan kesäaikaan viikoittain Tyrvään Pyhän Olavin kirkon ohitse työmatkoillani.

 

Tällä viikolla Turusta ajaessani oli sopivasti aikaa ja poikkesin kirkkoon - mukanani oli osa perhekunnastamme, joten poikkeajia oli neljännestusina.

 

Kirkon edessä oli kaksi tilauslinja-autoa ja opas selvittelikin matkaajille parhaillaan kirkon vaiheita.

 

Kirkko on sisältä yllättävän pieni - isot "raamit" antavat mielikuvan suuremmasta kirkosta.

 

Lavosen ja Rauhalan maalaukset ovat yllättävän kirkasvärisiä. Ne varmaan haalistuvat, mutta ovat nyt juuri siveltimestä tulleina kirkkaina.

 

Kirkon lattia ja penkkirakennelmissa ei ole käytetty lainkaan nauloja. Myös koneellisesti höylättyä puutavaraa kirkon entisöinnissä ei ole käytetty.

 

Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa kannattaa pistäytyä. Sitä ei ole turhaan mainittu aikalaistensa kirkkaimmaksi helmeksi - kas kun monet muut suomalaiset keskiajan kirkot on modernisoitu ja niiden vanhat rakenteet ovat sen myötä hävinneet.

 

-Esko Erkkilä-

Ammattiyhdistysliike vaikeuksissa jäsenmäärän kehityksessä

Torstai 19.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Elinkeinoelämän rakennemuutos, yleisen tietotason kohoaminen ja työntekijöiden tympääntyminen ammattiyhdistysliikkeen toimintaan ovat heikentäneet erityisesti nuoren ja koulutetun väen mielenkiintoa ay-liikkeeseen.

 

Mielenkiinnon hiipuminen on näkynyt ammattiliittojen jäsenmäärän alenemisena tai ainakin hyvin maltillisena kasvuna.

 

Julkisten ja hyvinvointialojen JHL sekä Tehy ovat pystyneet kasvattamaan jäsenmääriään. Se on luonnollista, sillä niiden toiminta on ollut yhteiskuntarauhaa rakentavaa ja maltillista - ne eivät ole elämöineet Oiva Lohtander-mallisilla vaalimainoksilla!

 

Poikkeuksen työttömyyskassoista tekee Loimaalla toimiva Yleinen työttömyyskassa YKT.

 

Viime vuonna YKT sai 29.000 uutta jäsentä, kun tavallisesti se saa uusia jäseniä 10.000 - 15.000 henkeä vuodessa.

 

Jokaisen pitää huolehtia työttömyysturvastaan, sillä työttömäksi voi joutua kuka tahansa.

 

Olen ollut "Loimaan kassan" jäsen varmaan viitisentoista vuotta ja saanut työttömyysturvan sitä kautta edullisesti. Toki jälkeenpäin katsellen sekin on ollut turhaa, sillä työttömyyspeikko ei ole ollut uhkana.

 

YKT:n jäsenenä ei tarvitse pelätä, että rahojani käytettäisiin vasemmistopuolueiden - SDP:n ja Vasemmistoliiton - tarkoitusperien edistämiseen. Hankin jäsenmaksun maksamisella ainoastaan työttömyysturvaa ja en tue minkään poliittisen puolueen tai ääriliikkeen toimintaa.

 

Yleisen työttömyyskassan YKT:n jäsenmaksu on sekin kohonnut vuosien saatossa paljon - ainakin prosenteissa ilmaistuna.

 

Nyt YKT:n jäsenmaksu on 99 euroa vuodelta. Se on kalenterivuosikohtainen ja sen joutuu maksamaa vaikka liittyisikin kassaan tai eroaisi kassasta kesken vuotta.

 

Suosittelen liittymistä Yleisen työttömyyskassan YKT:n jäseneksi, sillä näin saat työttömyysturvan itsellesi ja et joudu kustantamaan mitään ylimääräisiä kustannuksia.

 

-Esko Erkkilä-

Kaupan asiakaslehdet - lisäkustannus kuluttajien maksettavaksi vaiko hyödyllinen "ilmaispalvelu"?

Keskiviikko 18.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Taannoisella bussimatkalla Tampereelta Helsinkiin tutustuin hieman tarkemmin perhekuntaamme tuleviin lehtiin.

 

Kaupan asiakaslehdistä meille tulee S-ryhmän Yhteishyvä, K-ryhmän Pirkka sekä Suomen Lähikauppa Oy:n Me-lehti.

 

Kaikissa kaupan asiakaslehdissä on naisvalta, sillä Yhteishyvää päätoimittaa Suso Kolesnik, Pirkkaa Minna Järvenpää ja Me-lehteä Jaana Huttunen.

 

Yhteishyvässä on toimituksellista aineistoa eniten. Asiakaslehdistä se on myös laajin - elokuun lehdessä oli 116 sivua. Lehti tulee asiakasomistajille pakattuna PE-LD-muoviin ja kun mukana on muutakin postia, kertyy lähetykselle painoa.

 

Pirkan sisältö on kaupallisinta. Lehdestä on vaikea löytää toimituksellista aineistoa, sillä "reklaamia" löytyy alkusivuilta takakanteen saakka.

 

Parasta Pirkassa on edelleen niksinurkka - Niksi-Pirkka nykyisin nimeltään. Niksinurkka on jaksanut pysyä vuosikaudet hyödyllisenä - oiva esimerkki asiakkaiden kuuntelemisesta, sillä asiakkaiden kertomiin nikseihin palstan suosio perustuu.

 

Me-lehti on sivumäärältään vaatimattomin, mutta ei anniltaan vähäinen.

 

Heinäkuussa saapuneen 8/2010-numeron helmi oli Tommy Tabermann´n kirjoittama kolumni, "Pyhä talkoohenki". Tabermann oli toimittanut kolumninsa lehdelle kaksi päivää ennen kuolemaansa. Saa nähdä, että kenet Me-lehti saa uudeksi kolumnistikseen.

 

Oletan, että kaupan asiakaslehdistä Me-lehden tulevaisuus on eniten vaakalaudalla. Me-lehti on työväenliikkeen ja E-osuustoiminnan perillinen nykyaikaan.

 

Työväenliikkeen taloudelliset viritelmät ovat muuttuneet tuhkaksi yksi toisensa jälkeen. Ennuste ei ole hyvä Suomen Lähikauppa Oy:n Siwa- eikä Valintatalo-ketjuille - Euromarket-ketjun kuolinkamppailu on monissa kaupungeissa jo päättynyt myymälöiden myyntiin S-ryhmälle.

 

Vaikka kaupan asiakaslehdet keskittyvätkin oman kaupparyhmänsä erinomaisuudesta kertomiseen, on niillä tietty asema suomalaisessa aikakauslehdistössä.

 

Lehtiä pitää tutkailla avoimin ja kriittisin silmin - niistä saattaa löytää mielenkiintoista ja hyödyllistäkin luettavaa.

 

-Esko Erkkilä-

Maassa maan tavalla - kylpylöiden saunassakin

Tiistai 17.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Venäläiset muodostavat kasvavan osuuden Suomen ja Viron kylpylöiden asiakaskunnasta.

 

Tilanne on kaikkien kannalta positiivinen, mutta siihen liittyy myös tietty "pimeä osuus" - venäläisten käyttäytyminen suomalaisessa saunassa.

 

Jouduin näkemään venäläisten epäasiallista käyttäytymistä viimeksi Turussa Holiday Club Caribian saunassa.

 

Puolen tusinaa venäläismiestä oli saunan lauteilla jopa nilkkoihin saakka yltävissä verryttelyhousuissa. Voi vain arvailla, että millaiset määrät suoranaista paskaa venäläismiesten epähygieninen käyttäytyminen toi Caribian kylpyvesiin!

 

Caribiassa kerrotaan kolmella kielellä - suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi - , että löylyhuoneeseen saa mennä ainoastaan ilman uimahousuja ja suihkun kautta. Näin pystyttäisiin kylpylän hygieninen taso pitämään kunnossa.

 

Puolen tusinan suuruinen venäläislauma ei ohjeista piitannut - oletettavasti yksikään seurueen jäsenistä ei ymmärtänyt suomen-, ruotsin- tai englanninkielisiä ohjeita.

 

Suomalaisten ja virolaisten kylpylöiden hygieninen taso on korkea ja sitä venäläiset matkaajat eivät saa nakertaa!  

 

Esitän, että venäläisten suosimissa suomalaiskylpylöissä ongelmaan kiinnitetään huomiota.

 

Helpoiten se kävisi venäjänkielistä ohjeistusta ja yleistä valvontaa lisäämällä.

 

Kylpylöiden valvojien on puututtava asioiden kulkuun, jos venäläismiehet eivät osaa peseytyä ennen kylpylään menemistään.

 

Venäläiset kylpylävieraat ovat usein suomalaisyritysten vieraita ja peräänkuulutankin, että isännät antaisivat venäläisvierailleen ohjeet kylpyläkäyttäytymiselle. Ei ole kenenkään etu, jos venäläisvieraat eivät osaa käyttäytyä Suomessa.

 

-Esko Erkkilä-

Väärä viesti

Maanantai 16.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Metsäpalot Venäjällä ovat muodostuneet jokavuotiseksi riesaksi myös suomalaisille, sillä metsä- ja turvesoiden palamisesta syntyvä savu leviää pitkälle sisä-Suomeen saakka.

 

Venäjällä vähät välitetään metsän ja turvesoiden palamisesta. Vasta, jos palot uhkaavat ydinjätealueita, se saa pienoista liikettä venäläisviranomaisiin.

 

Palot on ilmeisesti saatu jonkinmoiseen hallintaan elokuun puolenvälin lähestyessä. Nyt Venäjällä on alkanut poliittinen jälkipyykki pesu - presidentti Medvedev on uhannut antaa potkut niille aluejohtajille, jotka eivät keskeyttäneet lomaansa metsäpalojen riehuessa pahimmillaan.

 

Suomi tarjosi Venäjälle kalusto- ja asiantuntija-apua metsä- ja maastopalojen sammutustöissä.

Tarjottu apu koostuu sisäministeriön mukaan kahdesta metsäpalontorjuntakontista, jotka sisältävät muun muassa sammutusletkuja ja -pumppuja.

Suomi on ministeriön mukaan lisäksi valmis lähettämään Venäjälle kaksi maastopalojen asiantuntijaa.

 

Vaikka Suomen ja Venäjän välillä onkin voimassa valtiosopimus keskinäisestä avunannosta suuronnettomuustilanteissa, näen että Suomen avuntarjous antaa Venäjälle väärän viestin.

 

Suomi antaa Venäjälle merkittävän panoksen esim. jätteenpuhdistuksessa ja nyt haluamme kertoa, että piikki on avoin myös metsäpalojen sammutuksessa. Käsittämätöntä toimintaa.

 

Oikein olisi ollut lähettää Venäjälle tiukkasanainen diplomaattiviesti, jossa olisi painotettu metsäpalojen nopean sammuttamisen välttämättömyyttä.

 

Suomen ja EU:n pitää vaatia Venäjää huolehtimaan itse suuronnettomuuksien ehkäisystä ja onnettomuuden tapahduttua sen nopeasta hoitamisesta. Suurvallalla täytyy olla siihen varaa.

 

-Esko Erkkilä-

Kotieläintuottajan asema vaikeutuu

Sunnuntai 15.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Viljan hinnat ovat puolitoistakertaistumassa maailmanlaajuisesti ja myös Suomessa.

 

Hinnannousun syyt ovat moninaiset, mutta ne kaikki vaikuttavat samaan suuntaan eli hinnat ovat kohonneet poikkeuksellisen voimakkaasti.

 

Viljojen hinnannousu on suurempi ja yht´äkkisempi kuin edellisessä viljojen korkeahintavaiheessa.

 

Viljojen hinnannousu kiertyy vääjäämättömästi vilja- ja kotieläintuotteiden kuluttajahintoihin, mutta viiveellä.

 

Muutaman kuukauden pituinen viive johtuu siitä, että kaupan keskusliikkeet sopivat elintarvikeyritysten kanssa tuotehinnoittelun muutaman kuukauden jaksoissa.  Jaksoja on hyvässä yhteisymmärryksessä lyhennetty, mutta ne ovat edelleen useita kuukausia.

 

Hinnoittelujaksojen pituus merkitsee, että kotieläintuottajalla tulevat lähikuukaudet olemaan vaikeita aikoja. Tuotantopanosten hinnat kohoavat jyrkästi, mutta kotieläintuotteiden hinnat eivät.

 

Esimerkiksi käy sianlihatuotanto. Lihasika tarvitsee kasvuaikanaan rehuohraa n. 200 kiloa. Nyt rehuohran hinta on tasoa 100 euroa tonnia kohti. Rehuohran uushankintahinta lähentelee 150 euroa tonnia kohti eli hinnannousu on n. 50 euroa tonnilta. Rehuohran hinnannousu rokottaa lihasiankasvattajaa 10 euroa per lihasika! Myös valkuaisrouheet ovat kallistuneet, joten kate per lihasika alenee viitisentoista euroa lihasikaa kohti.

 

Tuhannen lihasian sikala on nykypäivää ja sen kokoisessa sikalassa katemenetys on suuruusluokkaa 15.000 euroa - kenellä tavallisella palkansaajalla olisi mahdollisuus samaan?`

 

Vilja on edelleen halpaa, vaikka sen hinta puolitoistakertaistuukin. Luin jostain, että vaatimattomankin kuukausieläkkeen ostovoima yltää helposti usean viljatonnin hankintaan - tämä vertaus on hyvä, sillä se kertoo viljatonnin halpuuden.

 

Lihanjalostusteollisuuden vaikeudet Venäjän kaupassa merkitsevät, että se tuskin on halukas korottamaan esim. sianlihan tuottajahintaa kovin nopeasti.

 

Tilanne saattaa merkitä, että lihasiankasvattajat eivät ota uusia porsaita ja ongelmat tuotantoketjussa kertaantuvat.

 

Olisi kaikkien etu, että markkinoilla tapahtuvat hinnanmuutokset saataisiin kuluttajahintoihin nykyistä nopeammin - toiveeni koskee niin hinnannousutilanteita kuin hinnanlaskutilanteitakin. Toivottavasti kaupan keskusliikkeet ymmärtävät tämän ja lyhentävät elintarvikkeiden hinnoittelujaksojaan.

 

-Esko Erkkilä-

Miten kasvattaa jalkapallo-ottelujen katsojamääriä ja onko jalkapallosta bisnekseksi?

Lauantai 14.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Seurasin yritysvieraana Suomen ja Belgian välistä jalkapallomaaottelua 11.8.2010. Paikka oli Veritas Stadion Turussa.

 

En voi sanoa olevani jalkapallomies, mutta seuraan sitä "yleissivistyksen verran". En löytänyt aikaa taannoisten MM-kisojen aikanakaan yhdenkään ottelun kokoaikaiselle TV-katselulle.

 

Suomi-Belgia -ottelu oli urheilullisestikin kiinnostavaa katsottavaa. Erityisen miellyttäväksi ja kiinnostavaksi tapahtuman teki tilaisuutemme isäntäväki, mukava seurueemme, hyvä sää ja tilaisuus seurata jalkapallo-ottelua kokonaisvaltaisesti.

 

Väkeä Veritas Stadionilla oli jalkapallo-ottelun väkimääräksi paljon - lähes 7.500 katsojaa.

 

Osa väestä oli aidosti kiinnostunutta jalkapallosta ja osa - kuten minä - mukavan seurueen jäsen, jolle tapahtuman oheistarjonta oli se, joka minut sai Kupittaalle.

 

Veritas Stadionin VIP Ole-ravintola antaa hyvät puitteet vaativankin yritystapahtuman raameiksi.

Se on espanjalaishenkinen ruoka- ja seurusteluravintola, joka oin avoinna koko päivän. Ruokailimme siellä ennen ottelua. Ruokailun yhteydessä oli hyvä tilaisuus päivittää myös työasioita.

 

Ottelu kiinnosti jalkapalloamatööriäkin. Toki televisiosta katsellen jalkapalloilua on kiinnostavampi katsella kuin livenä.

 

Alexei Eremenko jr:n ihailtava keskikentän puurtaminen oli silmiinpistävää ja vaikka hänet vaihdettiin kesken pois, oli hän Suomen joukkueen parhaita pelaajia.

 

Mikael Forssell oli selvästi liian pienissä kekkereissä, sillä pelaaminen ei häntä kiinnostanut - myös hänet vaihdettiin kesken pelin vaihtopenkille.

 

Jari Litmanen pääsi kentälle viimeiseksi puoleksi tunniksi ja hänen liikkumistaan oli ilo seurata. Vanhalla pelimiehellä ikä alkaa painaa askelta, mutta peli- ja sijoittumissilmä ovat edelleen terässä. Litmanen on oiva osoitus työelämässäkin kaivattavaa senioritietämystä ja senioriosaamista.

 

Suomen ja Belgian tasoinen ottelu - vaikka kyse onkin A-maaottelusta, on melkoista potkupalloilua huippujoukkueiden esityksiin verrattuna. Joitain mainioita erityisonnistumisia toki nähtiin ja niille yleisö osoitti suosiotaan.

 

Hetkittäin oli tapahtumaköyhiä tuokioita ja yleisö hiirenhiljaa. Ei ollut ihme, että eräs seurueemme jäsen alkoi silloin tapailla Meksikon pikajunan sanoja: "Ensiluokan vaunussa Uninen on tunnelma, Matkustajat - miehet, naiset - kaikki torkkuvat"!

 

Tapahtuma osoitti, että jalkapalloilun saaminen Suomessa taloudellisesti terveeksi bisnekseksi lienee mahdotonta. Valkeakosken Hakan vaikeudet ovat nähdyn perusteella hyvin ymmärrettäviä.

 

Terve bisnes vaatisi menestystä, mutta se on Suomen osalta haavekuvia. Suomalaiset jalkapalloilijat ovat yksilötähtiä - jos nyt tähtiä ovat lainkaan. Asiasta vakuuttuu, kun silmäilee Turussakin esiintyneen joukkueen pelaajien seuraluetteloa - vain harva edustusjoukkueemme jäsen pelaa Suomessa ja eipä joukosta taida löytää kahta pelaajaa, jotka pelaisivat samassa joukkueessa.

 

Ongelmista huolimatta toivotan menestystä niille, jotka tekevät tärkeää työtä jalkapalloilun merkeissä esim. nuorison parissa. Erityisesti arvostan vammaisjalkapalloilun parissa toimivien henkilöiden työtä.

 

-Esko Erkkilä-

Voi tyttö-raasu!

Perjantai 13.8.2010 - -Esko Erkkilä-

Työministeri Anne Sinnemäki on ehdottanut, että työajoihin käytettävän oman auton käytöstä maksettavia korvauksia pitäisi alentaa.

 

Sinnemäen ajatusrakennelman mukaan kilometrikorvausten alentaminen lisäisi julkisten liikennevälineiden käyttämistä.

 

Tällä hetkellä oman auton käytöstä maksettava verovapaa korvaus on 0,45 €/km.

 

Omaan kohtuullista kokemusta työajoista maksettavista korvauksista, sillä vuotuiset veloitusajomääräni ovat pyörineet vuosittain tasolla 25.000…35.000 kilometriä.

 

Tiedän, että autolla ajamisella ei rikastu. Tiedän toki myös sen, että valtion matkustussäännön mukaiset verovapaat kilometrikorvaukset mahdollistavat kunnollisen auton ylläpidon.

Kohtuullisten kilometrikorvausten maksaminen merkitsee talouselämän rattaiden pyörittämistä tehokkaasti. On esimiesten tehtävä valvoa, että työtehtävät hoidetaan täsmällisesti ja ilman ylimääräisiä kustannuksia - veloituskilometrien oikea suhde työtehtävien suorittamiseen on eräs asia, jota esimiehen pitää seurata.

 

Yrityksissä oman auton käyttämisen ohjaus ja kontrollointi osataan, mutta valtionhallinnosta en ole lainkaan varma. Liittyykö Sinnemäen esiintulo hänen valtionhallinnosta kuulemiinsa "syväkurkkujen" kertomisiin?

 

Julkisuudessa on kerrottu, että valtio maksoi viime vuonna palkollisilleen 1,1 miljardia euroa oman auton käytöstä työmatkoilla. Kyseessä on iso summa, mutta on turha kuvitella, että summa olisi hukkaanheitettyä rahaa. Työmatkojen suorittaminen Sinnemäen ihannoimilla julkisilla kulkuvälineillä olisi myös maksanut ja paljon.

 

Puhun vuosikymmenten kokemuksella, kun totean, että valtaosan veloitusmatkojen suorittaminen ei onnistuisi julkisilla kulkuneuvoilla.  

 

Työministerin puuhastelu verovapaiden kilometrikorvausten kimpussa osoittaa ministeriltä työtehtäviensä priorisoinnin karkeaa virhearviointia.

 

Työministerin ensisijainen tehtävä on työllisyystilanteesta huolehtiminen. Hänen ei tarvitse pähkäillä asioita, jotka hänelle eivät kuulu ja joista hän ei näköjään mitään ymmärrä.

 

Verovapaat kilometrikorvaukset ovat käsittääkseni voimassa sellaisenaan valtion ja ilmeisesti myös kuntien työntekijöille. Yhteiskunnan todellisesta pyörittämisestä vastaavat yksityiset yritykset soveltavat omissa matkustussäännöissään valtion matkustusohjeistoa.

 

Työskentelen yrityksessä, jossa verohallinnon määrittelemät verovapaat kilometrikorvaukset ovat voimassa ainoastaan 25.000 kilometrille vuodessa. Sen kilometrimäärän ylittävistä kilometreistä korvaus puolittuu.

 

Esimerkkini kertoo, että yritykset soveltavat kilometrikorvausten alentamista jo nyt. Sinnemäen murehtima asia on ainakin yritysmaailmassa jo hoidettu!

 

Anne Sinnemäen kilometrikorvausten alentamisesitys on uusin limbo Vihreitten viimeaikaisista esityksistä. Se kertoo siitä elävästä elämästä vieraantuneesta ajatusmaailmasta, joka Sinnemäen laumassa laajasti vallitsee. Voi tyttö-raasua!

 

-Esko Erkkilä-