Tampereen kaupunkiseutu - kummajainen, joka tekee päätöksiä ilman juridista oikeusvaltaa

Perjantai 6.11.2015 - -Esko Erkkilä-

Tampere ja sen naapurikunnat Nokia, Ylöjärvi, Pirkkala, Kangasala, Orivesi, Lempäälä  ja Vesilahti ovat aikoinaan muodostaneet ”Tampereen kaupunkiseutu” –nimisen yhteenliittymän, joka toimii virkamiesvetoisesti ilman juridista selkänojaa.

 

 

Toki Seutukunnalla. kuten Tampereen kaupunkiseutua kutsutaan, on myös luottamushenkilöelin eli Seutuhallitus, mutta todellista valtaa Seutukunnalla käyttää kuntien virkahenkilöistä muodostettu ”Kuntajohtajakokous”, joka kokoontuu kahden viikon välein perjantaisin klo 8.00.

Periaatteessa Seutukunnan ylin päätöselin on Yhtymäkokous, mutta lyhyt tutustuminen sen pöytäkirjoihin osoittaa, että siellä ei käsitellä kummoisiakaan asioita.

 

 

Toimialoittaista valtaa Seutukunnalla käyttävät virkahenkilöistä muodostetut Seututyöryhmät.

 

 

Seututyöryhmien nimet ovat nämä:

 

• Maankäyttö ja asuminen
• Liikennejärjestelmä
• Sivistyspalvelut
• Sosiaali- ja terveydenhuolto
• Infrapalvelut
• Viestintäverkosto
• Tietohallinto

Tiedän, että Seututyöryhmien kokousajoista yli puolet kuluu siihen, että osanottajat keskustelevat miten eri kunnissa virkamiehet suhtautuvat eri asioihin eli tällä keskustelulla virkamiehet hakevat yhtenäistä käytäntöä kuntalaisia koskeviin seikkoihin.  On ilmeisen selvää, että tiukimman menettelyn kunnan menettelytapa omaksutaan menettelytavaksi kaikissa muissakin seutukunnan kunnissa.

 

 

 

Luottamushenkilöiden päätösvalta Seutukunnan kunnissa on kaikonnut virkahenkilöille, sillä virkahenkilöt ovat omaksuneet esim. Ympäristöministeriön ohjeet lainsäädännön veroisiksi ohjeikseen.

 

 

On aina muistettava, että Seutukunnan linjaukset eivät juridisesti ohjaa kuntien virallisten päätöselinten päätöksiä, mutta todellisuudessa näin kuitenkin tapahtuu.

 

**************

 

 

 

Osallistuin Tampereen kaupunkiseudun Seutufoorumi 2015 –tapahtumaan Tampere-talossa 3.11.2015

 

 

Ilahduin, kun…

 

 

 

 

 

 

…Ylöjärven kaupunginhallituksen puheenjohtaja Katja Luojus totesi etukäteen valmistellussa kommenttipuheenvuorossaan mm. näin:

 

 

 

”Miten kuntajohtajien seudullisiin kokouksiin saadaan syötteitä yhä enemmän myös luottamushenkilöiltä?”

 

Katja Luojuksen kommenttipuheenvuoro on kokonaan luettavissa hänen blogisivuiltaan ja niille pääsee, kun googlaa ”Katja Luojus blogi”.

 

 

*******************

 

 

Kammoksun kunnallisessa päätöksenteossa virkamiesvaltaa ja peräänkuulutan tosiasiaa, että virkahenkilöt valmistelevat ja toteuttavat asioita, mutta asioista päättäminen kuuluu ehdottomasti luottamushenkilöille!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kun on virheen tehnyt, on vastuusta turha kiemurrella

Maanantai 2.11.2015 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunginhallitus tekee tänään päätöksen, että valittaako se hovioikeuteen ns. metsäpäällikön irtisanomisjutussa.

 

Toimin Tampereen Infra Liikelaitoksen johtokunnan varapuheenjohtajana vuosina 2009 – 2012 ja jatkan nyt saman johtokunnan jäsenenä vuoden 2013 alusta, joten omaan tietoa kyseisestä asiasta.

 

 

Koska Aamulehti on julkaissut asiasta kolmekin juttua, osan jutuista jopa henkilökuvalla varustettuna, katson että voin ottaa asiaan julkisestikin kantaa.

 

 

Käräjäoikeus antoi asiasta monipuolisesti perustellun päätöksen, jossa se osoitti kaupungin menetelleen virheellisesti metsäpäällikön työsuhteen purkamisessa ja siirtäessään hänet muihin tehtäviin.

 

 

Teimme Tampereen Infra Liikelaitoksen johtokunnassa yksimielisen päätöksen, että tyydymme käräjäoikeuden päätökseen ja emme jatka prosessia hovioikeudessa.

 

 

Pormestarilla ja viimekädessä kaupunginhallituksella on otto-oikeus johtokunnan päätöksiin ja nyt pormestari Anna-Kaisa Ikonen on käyttänyt päätökseemme otto-oikeuttaan.

 

 

Jos kaupunginhallitus hyväksyy tänään pitämässään kokouksessaan pormestarin menettelyn, niin Tampereen kaupunki valittaa käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen.

 

 

Kaupunki valittaa – jos valittaa - vain eräiltä osista käräjäoikeuden päätöksestä, sillä useimmat kohdat jopa Tampereen kaupunki hyväksyy käräjäoikeuden päätöksessä.

 

 

****************

 

 

Toimin yli neljäkymmentä vuotta kestäneen työurani aikana 34 vuotta erilaisissa päällikkötehtävissä ja sain sinä aikana monipuolista kokemusta henkilöstöasioiden hoitamisessa.

 

 

Osa kokemuksistani kertyi ”kantapään kautta” omakohtaisina esimieskokemuksina, mutta seurasin myös esimieskumppanieni menestymistä henkilöstöasioiden hoitamisessa.

 

 

Tutkin metsäpäällikön irtisanomiseen liittyvät asiakirjat ennen liikelaitoksemme johtokunnan kokousta ja totesin, että on tyytyminen käräjäoikeuden päätökseen. Samaa mieltä olivat myös muut johtokunnan jäsenet.

 

 

Tampereen kaupungin 16 –henkinen lakimiesosasto oli kuitenkin halukas jatkamaan riitelyä hovioikeudessa ja se yritti vaikuttaa päätösehdotuksellaan jopa meidän luottamushenkilöiden päätökseen.

 

 

Emme kuitenkaan hyväksyneet lakimiesosaston toimenpiteitä ja päätimme olla valittamatta mielestämme selvästä asiasta.

 

 

No, pormestarilla on johtosääntöjen perusteella oikeuas käyttää päätöksestämme otto-oikeutta ja niin hän on saamamme tiedon mukaan myös tehnyt.

 

 

Tänään saamme kuulla, että onko kaupunginhallitus samaa mieltä pormestarin ja kaupungin lakimiesosaston kanssa.

 

 

***************

 

 

Kävipä tänään kaupunginhallituksessa miten tahansa ja kävipä mahdollisessa hovioikeuskäsittelyssä miten tahansa, niin peräänkuulutan Tampereen kaupungin virkahenkilöiltä sekä johtavilta luottamushenkilöiltä maalaisjärjen käyttämistä henkilöstöhallintoon liittyvissä kysymyksissä.

 

 

Väkeä voidaan vähentää ja toimenkuvia muuttaa, mutta kaiken pitää tapahtua lakien ja säädösten mukaan.

 

 

Odottelen lukuisten muiden kanssa suurella mielenkiinnolla tänään Tampereen kaupunginhallituksen tekemää päätöstä!

Vielä suuremmalla mielenkiinnolla odotan sitä ehkä parin vuoden kuluttua julkaistavaa hovioikeuden päätöstä, jonka hovioikeus antaa, jos Tampereen kaupunki valittaa käräjäoikeuden metsäpäällikön irtisanomisesta tekemästä päätöksestä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tarinallistamalla matkailuun uutta virtaa!

Perjantai 30.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyrössä, Viljakkalassa, Kurussa ja Ylöjärvellä on alkanut mielenkiintoinen projekti, jossa paikkakuntien asukkaiden, yritysten ja alueen paikallishistoriaa tarinallistetaan, jonka jälkeen tarinat pyritään hyödyntämään alueen matkailun kehittämisessä.

 

 

Hankkeen hallinnollisena vetäjänä toimii Ylöjärven Yrityspalvelu Oy ja sen yhteistyökumppanina on Hämeenkyrön Yrityspalvelut Oy.

 

 

Idea asiasta on lähtöisin alueen matkailuyrittäjien Vihreä Sydän Matkailuyrittäjät ry:ltä.

 

Tarinallistamishanke on saamassa EU-rahaa Leader-ryhmä Kantri ry:ltä.  Hankkeen kesto on 9 kuukautta ja sen budjetti 47.000 €, josta tukea 80 %.

 

 

 

 

 

 

Hankkeen aloitustapahtuma oli Ylöjärven valtuustosalissa maanantaina 26.10.2015 – olin paikalla tilaisuudessa.

 

 

 

 

 

 

Hanketta esittelivät hankkeen vetäjä Vilja Pylsy…

 

 

 

 

 

 

…sekä Ylöjärven Yrityspalvelu Oy:n elinkeinosihteeri Tiina Rinne-Järvensivu.

 

 

 

Käytin tilaisuudessa pari puheenvuoroa ja kannatin hanketta.

 

 

Mielestäni Viljakkalan ja Kurun rooli on hankkeessa tärkeä, sillä näiden kuntien kuntaliitokset Ylöjärveen eivät ole sujuneet kitkattomasti. 

 

Erityisesti Viljakkalan osalta on ollut ongelmia ja uskalsin kertoa odottavani, että tämäntapaiset projektit joissa Hämeenkyrö ja Ylöjärvi esiintyvät yhtenä kokonaisuutena parantavat niitä haavoja, joita Viljakkalan kuntaliitos sen luontaisen kumppanin Hämeenkyrön sijaan Ylöjärveen on aikaansaanut.

 

 

Annoin tunnustusta Ylöjärven seurakunnalle, joka on osannut tuotteistaa nyky-Ylöjärven alueella sijaitsevat kirkot, kun on järjestänyt linja-autokierroksen, jossa on tutustuttu Ylöjärven kirkkoihin.

 

 

Viljakkalassa sijaitseva Haverin kaivosalue on ehtymätön tarinoiden lähde, jonka kaupallistaminen on edelleen lapsenkengissä.

 

Ylöjärven Takamaalla sijainneen Ylöjärven kuparikaivoksen matkailullista hyödyntämistä vaikeuttaa se, että entinen kaivosalue on nykyään tehokkaassa hyötykäytössä Puolustusvoimien Teknillisellä Tutkimuslaitoksella.

 

 

Tilaisuudessa käytettiin kriitinen puheenvuoro alueen historian käyttämisestä apuna matkailun hyödyntämisessä.

 

 

Olen tiukasti eri mieltä ja uskon, että alueen historian hyödyntäminen auttaa alueen matkailuyrittäjiä saamaan tämän projektin avulla uutta ilmaa siipiensä alle.

 

 

Toivottelen hankevetäjälle myötätuulta ja ehkäpä minäkin tulen hänelle jonkun tarinan tarjoamaan Hämeenkyrön, Viljakkalan ja kenties myös Ylöjärven osalta – Kuru on minulle vieraampi, mutta uskon, että sieltä hankevetäjä saa moniakin hyviä tarinoita ainespuikseen, jotta…

 

 

 

 

 

 

…tässä kerrotut hankkeen lopputulokset täyttyisivät!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Yhdistysten vastuuhenkilöiden valinnat

Lauantai 24.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Elämme sitä aikaa vuodesta, jolloin lukemattomat yhdistykset pitävät syyskokouksiaan ja valitsevat uusia vastuuhenkilöitä huolehtimaan yhdistyksen asioista.

 

 

Yhdistyksen puheenjohtaja valitaan tavallisesti vuodeksi kerrallaan ja jos yhdistyksen jäsenet elävät ajan hermolla, niin he vaihtavat yhdistyksen puheenjohtajan jos siihen on tarvetta.

 

 

Monesti yhdistyksen puheenjohtajakin valitaan ”valitaan entinen” –periaatteella ja se ei useinkaan ole yhdistyksen kannalta viisas ratkaisu.

 

 

Entinen puheenjohtaja usein vauhdittaa omaa jatkovalintaansa, kun ilmoittaa hyvissä ajoin ”olevansa käytettävissä”.

 

 

Tietty jatkuvuus puheenjohtajan pestillä on paikallaan, mutta pidän neljää vuotta maksimiaikana, jonka saman henkilön olisi viisasta toimia yhdistyksen puheenjohtajana.

 

 

On surkuhupaisaa, että veteraanipuheenjohtajat rehvastelevat sillä, että olen ollut tämän yhdistyksen puheenjohtajana vaikkapa kuusi vuotta ja jotkut jopa kymmenen vuotta. 

 

 

Tiedän erään omakotiyhdistyksen, jota sama puheenjohtaja luotsasi kaksikymmentä vuotta yhteen pötköön. No, lopulta jäseniä yhdistyksessä oli vähemmän kuin puheenjohtajalla oli vuosia takanaan puheenjohtajana vaikka kyseessä olikin yli sadan omakotitalon alue!

 

 

Yhdistyksen hallituksen/johtokunnan jäsenten valintatavoissa on erilaisia tapoja.

 

 

Mielestäni ei ole hyvä, että kaikki jäsenet vaihtuvat kertaheitolla – hyvä systeemi on kahden vuoden pestit, jolloin puolet hallituksen jäsenistä vaihtuu tai ainakin voidaan vaihtaa kerralla.

 

 

Hallituksen/johtokunnan jäsenillä on vastuu yhdistyksen taloudesta ja jos jäsenenä on vain vuoden, niin vastuu yhdistyksen pitkäjänteisestä taloudenhoidosta ei toteudu.  Vuoden jäsenyysaikana hallituksen jäsen kantaa huolta yhdistyksen taloudesta korkeintaan puoli vuotta, mutta loppuvuosi menee ”vaihtoa odoteltaessa”.

 

 

Oma lukunsa ovat ne yhdistykset, joiden säännöissä on pykälä, että hallituksen/johtokunnan jäsenenä voi toimia ”vain” kuusi vuotta.

 

Vaikka jäsenyysaika olisikin katkolla joka toinen vuosi, niin paikastaan pitävä henkilö saattaa todeta, että minulla on vielä vaikkapa kaksi vuotta aikaa olla paikallani.  Myös valitettavan monet yhdistysten jäsenet käsittävät, että kun joku on yhdistyksen johtokuntaan/hallitukseen valittu, niin hän istuu siellä sen kuusi vuotta!

 

 

Yritän muistaa tässä kirjoittamani asiat, kun niihin yhdistyksiin taas valitaan vastuuhenkilöitä, joissa nyt toimin vastuullisissa tehtävissä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kalkinsuosijat ja kalkinkarttajat

Torstai 22.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Maatalouskemian alkeita opiskelleille on tietona, että kalkitus nostaa satotasoa.

 

 

Satotason kohoaminen perustuu sille, että kalkituksen avulla kasvit pystyvät helpommin hyödyntämään maaperässä olevat ravinteet.

 

 

Näin asiat pääsääntöisesti onkin peltoviljelypuolella, mutta puutarha- ja koristekasveilla asia ei olekaan niin yksiselitteinen.

 

 

Puutarhassa löytyy eräitä kasveja, joille kalkitus ei sovi lainkaan ja siitä on ehdottomasti pidättäydyttävä.

 

 

Mökkitontillamme kasvaa ainakin kolme eri kasvilajia, joille kalkkia ei saa antaa.

 

 

Kalkinkarttajamme ovat pensasmustikka, syyshortensia sekä alppiruusut.

 

 

Miten pensasmustikan, syyshortensian ja alppiruusujen ”kalkinkarttamisominaisuutta” hoidetaan?

 

 

Alppiruusujen ihanteellinen kasvupaikka on mäntyjen juurella ja kun männynneulaset ovat happamia ja kun ne putoilevat alppiruusujen päälle, niin sitä kautta alppiruusut saavat happamuutta kasvupaikalleen.

 

 

Ihanteellinen tapa huolehtia syyshortensian ja pensasmustikan kasvupaikan happamuudesta on se, että niiden juurille tuotaisiin vaikkapa kolmen vuoden välein hapanta suorutaa eli suolta kaivettua hapanta turvemaata.

 

 

Ihanteellista olisi kaivaa suorutaa metsäojien penkalta tai sitten sellaisesta paikasta pellolla, jota ei ole milloinkaan kalkittu.

 

 

Tunnustan, että olen siinä mielessä tyypillinen henkilö, kun kerron miten pitäisi menetellä, niin omien kasvieni kanssa en siten kuitenkaan tee – ainakin siitä on vuosia, kun olen tuonut suorutaa syyshortensioille ja pensasmustikkamaalle.

 

 

Mikä puutarhakasvi tavanomaisten juuresten ja muiden kalkinsuosijoiden lisäksi on sellainen, joka erityisesti pitää kalkituksesta?

 

 

Vastaus on tyrni.

 

 

Tyrni on kalkinsuosija ja sen ominaisuutensa lisäksi se on sellainen, jota ei saa lannoittaa.

 

 

Tyrni on palkokasvien ja lepän tapaan kasvi, joka juurinystyröiden avulla pystyy hyödyntämään ilmassa olevan typen.

 

 

Jos tyrnille antaa lannoitetta, sen systeemit saattavat mennä sekaisin ja se voi pahoin.

 

 

Siis:

• kalkkia tyrnille

• ei missään nimessä kalkkia pensasmustikalle, syyshortensialle eikä alppiruusuille!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Oliko ennen helpompaa - tuskin?

Keskiviikko 21.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Olen seurannut fb-kavereideni ongelmia työpaikansaannissa.

 

 

Työpaikka on nykyään varmaan tiukemmassa kuin ennen, mutta ehkä syitä on niin sysissä kuin sepissäkin.

 

 

Surkea esimerkki työttömästä sairaanhoitajasta on SDP:n kunnanvaltuutettu Meri Venäläinen, josta on juttu Yle Pohjois-Karjalan sivuilla.

 

 

Juttu löytyy, kun googlaa ”työtön sairaanhoitaja Tohmajärvi”.

 

 

En voi pienimmässäkään määrin arvostaa henkilöä, joka irtisanoutuu 15 vuotta kestäneestä sairaanhoitajatyöstään ja alkaa ”opiskelemaan” teatteria ja etsii nyt töitä kulttuurialalta!

 

 

Kuinka monella ”työttömällä” on samantapainen tilanne eli on valittu sellainen työnhakupolku, jolla kerta kaikkiaan ei ole työllistymismahdollisuuksia?

 

 

Kulttuuri- ja media-ala ovat käsittääkseni juuri sellaisia, joille pyrkimällä pääsee helposti työttömäksi.

 

 

**************

 

 

Valmistuin agrologiksi vuonna 1970 ja silloinkin työllistyminen oli vaikeaa.

 

 

Olin onneksi suorittanut vuosiharjoitteluni Keskon omistamalla Länsi-Hahkialan Opetus- ja Koetilalla Hauholla ja soitinkin muutama kuukausi ennen valmistumista Keskolle Antti J. Jussilalle ja esitin, että tottahan Kesko työllistää sitten aikanaan harjoittelijansa.

 

 

Antti J. – jonka näin ”männäviikolla" KoneAgria 2015 –näyttelyssä – sanoi, että eiköhän asia järjesty.

 

 

Sain sitten työpaikan Kauhajoella K-Maatalouskeskuksessa ja palkkani, joka muuten oli 700 markkaa, maksoi puoliksi kyseinen kauppias ja puoliksi Kesko.

Opin tekemään kaikenlaisia kaupassa esiintulleita töitä.  Maatalouskaupan lisäksi kauppiaspariskunnalla oli samassa kiinteistössä päivittäistavarakauppa.

Roskien polttaminen, maidon noutaminen kesken päivän meijeriltä ja lukemattomat muut hanttihommat kuuluivat tehtäviini. Työ opetti tuntemaan maatalous- ja päivittäistavarakaupan rutiinit.

Oli hyvä, että kaikkiviisas nuori agrologi joutui kantamaan asiakkaan henkilöautoon yhden säkin Mullin-Herkkua, kun sitten aikanaan teki vastuualueensa myyntibudjettia, johon saattoi sisältyä vaikkapa 10.000 tonnin tai 15.000 tonnin vuosimyynti samaista tuotetta!

 

 

Laadin elämäni ainoan työpaikkahakemuksen Kauhajoella ja minut valittiin Rehuraision myyntimieheksi 1.12.1970 alkaen.

 

 

Aloituspalkkani oli 1.100 markkaa kuukaudessa.

 

 

Olin saman työnantajan palveluksessa tasan 40 vuotta lukemattomissa eri tehtävissä.

 

 

Olen monta kertaa sanonut, että työurani oli koko ajan alaspäin menemistä, sillä aloitin hommat Kokkolassa, josta sitten valuin Seinäjoelle, Hämeenlinnaan, Pöytyälle ja lopulta syrjä-Suomeen Raisioon. Asuin aina kotona ja koti oli työurani aikana Kokkolassa, Seinäjoella ja Tampereella – Kokkolassa se toki oli vain asunto, mutta Seinäjoella ja Tampereella koti.

 

 

 

*****************

 

 

 

Tahdon oman työhistoriani kautta kertoa nykynuorille, että kaikenlaista työtä pitää etsiä ja vastaanottaa.

 

 

Jos haluaa tehdä vain sellaista työtä, joka tuntuu mukavalta, niin hakemuksia saa lähetellä, mutta työhönkutsua on turha odottaa.

 

 

Olen työurani aikana saanut palkata lukemattomia henkilöitä erilaisiin työtehtäviin ja valinnassa eräs tärkeimmistä seikoista on se, että henkilön työhistoriassa ei ole suuria aukkoja.

 

 

Henkilön työtehtävät työhistorian aikana ovat toissijaisia, sillä oleellista on se, että työhistoriassa ei ole pitkiä aukkoja.

 

 

Kannustan työhakijoita olemaan aktiivisia ja muistamaan, että työhakuprosessi on vaativa myyntityö, jossa myytävänä on oma työpanos!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pari muistelusta neuvostoajan Tallinnasta

Maanantai 12.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Varmaan meillä lähes kaikilla on omakohtaisia muistoja siitä ajasta, kun Virossa oli neuvostomiehitys.

 

 

Tässä pari pientä muistelusta – muistelukset tulivat mieleeni, kun edellisviikolla vierailin Rouvan kanssa Tallinnassa kolmipäiväisellä omatoimimatkalla.

 

 

************

 

 

Elettiin Juri Andropovin lyhyeksi jäänyttä aikaa (12.11.1982 – 9.2.1984) Neuvostoliiton johtajana eli virallisesti NKP:n pääsihteerinä.

 

 

Olimme Rouvan kanssa Agrologien Liiton Viroon suuntautuneella ”opintomatkalla” ja samalla laivalla – Georg Ots – oli mukana myös silloinen Suomen valtiovarainministeri Ahti Pekkala.

 

 

Ahti Pekkala oli kotiseutunsa Haapaveden tanhuporukan mukana käymässä Virossa.

 

 

Pekkala oli matkalla siis yksityishenkilönä ja seurasin viereisestä jonosta, kun Pekkala meidän muiden mukana odotti kolme tuntia Tallinnan satamassa tullitarkastusta.

 

 

Nykypäivänä on käsittämätöntä, että Tallinnan satamassa 1980-luvun alkupuolella jouduttiin odottamaan Viron (=Neuvostoliiton) tullissa maahanpääsyä kolme tuntia!

 

 

*******************

 

 

Toinen nyt kertomani muistelus liittyy Tallinnan vanhassa kaupungissa Raatihuoneentorilla sijaitsevaan Vana Toomas –ravintolaan.

 

 

 

 

Kyse oli varmaan samaisesta agrologien matkasta, kun Rouvan kanssa pyrimme sisään Vana Toomakseen.

 

 

Keräsin taskujeni pohjalta ison joukon ruplia ja kopeekkoja, jotka annoin portsarille.

 

 

Arvioin kolikkojen painon ja lukumäärän perusteella, että summa kelpaisi sisäänpäänsyyn.

 

 

Portsari vatkasi rahoja kourastaan toiseen ja sanoi:

”Onpa pieni pääsylippu”,...

...mutta päästi kuitenkin meidät sisään.

 

 

Jotain piti tietenkin ostaa ravintolassa ja pyysin perinteisen ”vodka-sprite”, joka siihen maailmanaikaan oli kaikkialla tunnettu coctail.

 

 

”Vodka-sprite” tuli ja tuli myös lasku, jossa oli kertakaikkiaan huomioitu se, että maksamani ”pääsylippuhinta” oli liian vaatimaton!

 

 

 

**************  

 

 

Neuvostoliiton aikainen Tallinna oli edullinen paikka esimerkiksi asiakasyritystemme myyntimiesten palkkiomatkojen kohteena.

 

 

Myyntikilpailu, jossa palkintona oli viikonloppumatka Tallinnaan, tuotti aina hyviä myyntituloksia!

 

 

Siltäkin saralta on mielessä monia ikimuistoisia juttuja, mutta jääköön ne nyt toiseen kertaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Betoniverkoista voi tehdä hyvät tilapäisvarastot polttopuille!

Lauantai 10.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Puhun kokemuksesta, kun totean, että on tilanteita, jolloin kaikki metsästä kerättävät polttopuut eivät mahdu kattojen alle.

 

 

Näin tapahtui minulle ja poikieni kanssa omistamalle maatalousyhtymälle, kun raivasimme metsiämme ja halusimme kuitenkin varata kaikki metsänperkauksessa syntyneet polttopuut omaan käyttöön.

 

 

 

 

 

 

 

Ratkaisuksi oli helppo valita systeemi, jossa kytkimme neljä tai viisi betoniverkkoa yhteen ja laitoimme klapikoneen purkauselevaattorin siihen asentoon, jossa se heitti klapit heittokuutioina betoniverkoista muodostettuun ”torniin”.

 

 

 

On huolehdittava, että betoniverkkotorni sijoitetaan maasta erilleen riittävän korkealle – kuormalavat ovat mainio ratkaisu betoniverkkovaraston pohjaksi!

 

 

 

 

 

 

En ole insinööri, mutta laskin, että ”betoniverkkotorneihin” mahtui polttopuita 20 – 25 heittokuutiometriä riippuen siitä, että oliko torni rakennettu neljästä vaiko viidestä betoniverkosta.

 

 

 

 

 

 

 

Aluksi verkkovarastojen purkaminen tapahtuu verkon silmäaukoista purkaen, mutta nopeasti päästään siihen, että yksi betoniverkko voidaan poistaa ja näin muodostuneesta aukosta on helppoa ottaa polttopuut peräkärryyn tai laatikoihin, joilla puut voidaan kuljettaa kätevästi tulipesän eteen.

 

 

 

 

 

 

Parhaimmillaan tai pahimmillaan meillä oli metsässä seitsemän betoniverkkotornillista polttopuita, mutta nyt ”viimeistä viedään”!

 

 

 

Suosittelen tarvittaessa käyttämään polttopuiden ulkovarastointiin betoniverkkosysteemiä – on kuitenkin huomioitava, että varaston kattamisesta on huolehdittava; kunnollisen kattamisen avulla polttopuut säilyvät ulkovarastoinnissa jopa kymmenen vuotta -…

 

 

 

…kokemusta on!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun kaupunkiseutujen MAL-sopimukset eivät omaa juridista päätösvaltaa

Lauantai 3.10.2015 - -Esko Erkkilä-

Maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen solmitut neljän suurimman kaupunkiseudun valtion kanssa sopimat MAL-sopimukset ovat vain poliittisia tahdonilmaisuja ja ne eivät omaa juridista sitovuutta.

 

 

 

 

 

 

Osallistuin eilen kunnallisen luottamushenkilöroolini perusteella Tampere-talossa järjestettyyn MAL-sidosryhmäfoorumiin.

 

 

 

 

 

 

MAL-sidosryhmäfoorumi keräsi Tampere-taloon satakunta Tampereen kaupunkiseudun kehittämisestä kiinnostunutta luottamushenkilöä ja virkahenkilöä aamupäiväseminaariin.

 

 

 

 

Katselen asioita keskustalaisesta näkövinkkelistä ja totean, että Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymän virkahenkilöiden näkemykset eivät vastaa ainakaan minun näkemyksiäni Tampereen kaupunkiseudun kehittämisessä.

 

 

Nurja suhtautumiseni pohjautuu sille kokemukselle, jolla useat Tampereen kaupunkiseudun eräiden kuntien virkahenkilöt ovat omaksuneet haja-asutusalueiden päähänlyömisessä.

 

 

Eräät keskeiset virkahenkilöt ajattelevat, että Tampereen kaupunkiseudulla on elämisen arvoista vain se elämä, joka tapahtuu korkeissa kerrostaloissa keskellä Tampereen cityä.

 

 

Onko heidän ihanteensa se arvoiltaan ”Varikko” –eläjä, jolle kerrostalossa sijaitseva asunto on vain paikka käydä nukkumassa ja ehkä pesemässä pyykkiä ja jolla kaikki muu elämä tapahtuu tyystin toisaalla kuin ”kodissa”?

 

 

”Varikko” elämänasenteen omaava pitää asuntoaan vain todella varikkona, jossa käydään tankkaamassa ja ”vaihtamassa renkaat”!

 

 

 

No, nyt menin jo liian pitkälle yksisilmäisten city-ihmisten mollaamisessa, mutta pyydän heiltä arvostusta myös meille, joilla luontoarvot, käsillä tekeminen ja ympärillämme olevan monimuotoisen luonnon kunnioittaminen ovat tärkeitä.

 

 

Arvostan kivikylän palveluja ja olen niitä työurani  - joka ei muuten tapahtunut julkiselle puolella, vaan kilpailuilla markkinoilla – aikana rahoittanut.

 

 

 

Eilinen MAL-sidosryhmäseminaari antoi paljon ainespuita asioiden käsittelyyn – toivottavasti minulla riittää lähipäivinä potkua jatkaa eilisessä seminaarissa esiin tulleiden seikkojen jatkokäsittelyä!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Saarenmaalla käydessä kannattaa tutustua Sörvenniemeen - virolaisittain Sörve poolsaar

Perjantai 25.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Vietimme elokuun lopulla tuttavapariskunnan kanssa kokonaisen kylpyläviikon Saarenmaan Kuressaaressa.

 

 

Kuressaaren matkailutoimisto on neuvotellut valmiiksi useita taksimatkoja eri puolille Saarenmaata – matkoille on neuvoteltu matkailutoimiston puolesta kiinteät hinnat, joten niille on kukkaronkin puolesta turvallista lähteä.

 

 

Teimme eräänä päivänä neljän hengen voimin matkan Kuressaaresta Sörvenniemeen ja takaisin. Matkaa kertyi 110 kilometriä, sen ennakoitu kestoaika oli 2 tuntia 30 minuuttia ja valmiiksi neuvoteltu hinta 56,40 euroa.  Maksoimme 15 euroa per henkilö eli yhteensä 60,00 euroa – siitä huolimatta matka oli edullinen.

 

 

Seuraavassa pieni kuvakertomus taksimatkastamme:

 

 

 

*************

 

 

Sörvenniemi sijaitsee Saarenmaan lounaiskulmassa ja niemen pituus on hieman yli 30 kilometriä. Kapeimmillaan niemen leveys on kaksi kilometriä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sörvenniemen sijainti ilmenee näistä kartoista eli se on tuo kello seitsemän suuntaan osoittava niemimaa.

 

 

 

 

 

 

Viron neuvostomiehityksen aikaisia suuria suunnitelmia oli rakentaa Saarenmaalle rautatieverkosto.

 

 

Sanotaan, että kyseessä oli ”komentojärjestelmän” virhe ja rataverkosto olisi käsketty rakentamaan tyystin muualle laajan Neuvostoliiton alueella.

 

 

Toisaalta on tieto, että vuonna 1951 Saarenmaalle alettiin rakentamaan sotilastarkoituksiin rautatieverkostoa, mutta kun ohjuskalusto syrjäytti Puna-armeijassa tykkikaluston, niin ratojen rakennustyöt lopetettiin vuonna 1956.

 

 

Se, että rataverkoston ratapenkat saatiin valmiiksi, oli Saarenmaan liikenneolosuhteiden kannalta hyvä asia, sillä saaren monet tiet on sitten aikanaan rakennettu ratapenkkojen päälle.

 

 

Tässä on taksin etupenkiltä otettu kuva ratapenkan päälle rakennetusta tiestä…

 

 

 

 

 

 

…ja samoin tässä!

 

 

 

 

 

 

Sörvenniemessä sijaitsee Sörven majakka, jonka korkeus on merenpinnasta 53 metriä.

 

 

 

 

 

 

Majakkaan ei pääse sisälle, mutta sen edessä voi kuvauttaa itsensä.

 

 

 

 

 

 

Majakan vieressä sijaitsee Sörve Kylästyskeskus eli Sörve Visitor Centre eli Sörven vierailukeskus. 

Kiireen vuoksi emme ehtineet poiketa Sörven vierailukeskuksessa, mutta kannattaa antaa taksikuskille hieman ylimääräistä, jotta ehtii poikkeamaan näyttelyssä – hieman harmittaa, että en tehnyt edes pikavierailua!

 

 

 

 

 

 

Sörven vierailukeskuksen – www.sorvekeskus.ee – portaat ovat Saarenmaan dolomiittia.

 

 

 

 

 

 

Sörven vierailukeskuksen pihamaalta on Latvian rannikolle matkaa kolmisenkymmentä kilometriä ja saimme omakohtaisesti kokea Latvia läheisyyden, sillä matkapuhelimemme kiinnittyivät Sörvessä Latvian matkapuhelinverkkoon.

 

 

Tältä paikalta ulapan toisella puolella on Kuurinmaa ja tätä vesialuetta kutsutaan Irbensalmeksi.

 

 

 

 

 

 

Sörven niemimaan kärki on majakalta parisensataa metriä lounaaseen ja tuo niemenkärki on se paikka, josta Puna-armeija ajoi viimeisetkin saksalaissotilaat mereen vuonna 1944.

 

 

 

 

 

 

 

Sörven niemimaalla on vielä tänäänkin paljon sotaromua, mutta siitä asiasta enemmän lähipäivinä – ehkä jo huomenissa!

 

 

 

 

 

 

On luonnollista, että Sörven majakan maisemissa on myös matkamuistomyyjiä.

 

Myyjä oli lupsakka, tuotteet hyödyllisiä sekä mielenkiintoisia, mutta taisimme kaikki säästyä ostamiselta!

 

 

 

 

 

 

Seuraava ”siviilikohteemme” oli Ohessaaren kalkkikivijyrkänne, jonne taksinkuljettajamme meidät kuljetti.

 

 

Ohessaaren kalkkikivijyrkänteeltä on löydetty melkein kaikkien fossiilien jäännöksiä yli 400 miljoonan vuoden takaiselta Siluri-aikakaudelta.

Paikan nimi on viroksi: "Saarte Silurimaa Geopark".

 

 

 

 

 

 

Me katselimme Ohessaaren kalkkikivijyrkänteeltä merenrannan kivillä lepääviä lintuja.

 

 

Sörvenniemi on muuttolinnuille se paikka, joka osuu monien lajien muuttoreitille. Sieltä on lyhyin matka Latvian mantereelle ja sitä kautta keskiseen Eurooppaan.

 

 

 

 

 

 

Matkalla saimme ihailla tuulimyllyjä…

 

 

 

 

 

 

…ja kauniita riukuaitoja.

 

 

 

 

Matkamme jatkui vielä pariinkin sotilaskohteeseen, mutta niistä erikseen myöhemmin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Asiantuntijoiden laskemat myyntihinnat pitää kertoa 1,5:llä, jotta toiminta olisi kannattavaa"!

Torstai 24.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Olen viime päivinä joutunut toteamaan, että suoranaisena esimiehenäni pätkän aikaa toimineen sittemmin Raision pääjohtajaksi ja vuorineuvokseksi ylenneen Matti Salmisen puheet pitäisi olla ohjenuorana bisnesmaailman lisäksi myös järjestöjen toiminnassa.

 

 

Salminen – joka on koulutukseltaan ekonomi – tapasi sanoa, että insinöörien laskemat tuotteiden myyntihinnat pitää aina kertoa 1,5:llä, jotta yrityksen hinnoittelu olisi kunnossa.

 

 

Yritysmaailman periaatetta pitää noudattaa myös yhdistysmaailmassa tai yhdistyksen rahavarat hupenevat maailmalle.

 

 

Kerron pari esimerkkiä ja molemmat liittyvät puheenjohtamani yhdistyksen toimintaan.

 

 

 

Esimerkki 1:

 

 

Järjestimme jäsenistöllemme tutustumiskäynnin Tampereella Milavida-museoon ja perimme jäseniltämme käynnistä normaalin pääsylipun hinnan eli 6,00 euroa.

 

 

Teatterivastaavamme tilasi myös opastuksen ja oletimme, että opastus sisältyy pääsylipun hintaa.

 

 

Mitä vielä; Milavida laskutti opastuksesta 60,00 €/ryhmä ja kun jäsenistömme oli runsaslukuisasti matkassa mukana, niin ryhmästämme muodostettiin kaksi ryhmää.

 

 

Jouduimme maksamaan opastuksista siis yhteensä 120,00 euroa, jota emme osanneet huomioida jäseniltämme perityssä hinnassa.

 

 

Homma olisi ollut kunnossa, jos olisimme osanneet hinnoitella museokäynnin hinnaksi 10,00 euroa per henkilö.

 

 

Olen varma, että jäsenemme olisivat mielellään maksaneet kympin per henkilö, mutta kun emme osanneet hinnoitella tuotettamme!

 

 

Esimerkki 2:

 

 

Järjestimme viime viikonvaihteessa jäsenillemme virkistysmatkan Perniön Lehmirannassa sijaitsevalle Eläkeliiton lomakeskukselle.  Kyseessä oli kolmen päivän ja kahden yön kestävä matka bussikuljetuksineen ja minä laskin hinnaksi 200,00 euroa per henkilöä.

 

 

Yhtenä päivänä retkueemme tutustui Lohisaaren kartanoon eli marsalkka Mannerheimin syntymäkotiin.

 

 

En ehtinyt mukaan, mutta onneksi matka oli kuulemma onnistunut hyvin.

 

 

Ennakkokyselyissä matkasta oli kiinnostunut 30 jäsentämme, mutta laskin veloitushinnan sillä perusteella, että maksavia jäseniä lähtisi matkaan 20 henkilöä.

 

 

Matkalle osallistui lopulta vain kymmenen jäsentämme ja kahdensadan euron veloitushinta merkitsi, että yhdistyksemme sai matkasta takkiinsa yli 400 euroa!

 

***************

 

 

Nämä kaksi esimerkkiä osoittavat, että sittemmin vuorineuvoksen arvonimen saanut esimieheni oli oikeassa.

 

 

Pitää siis muistaa, että asiantuntijoiden (= poropeukaloiden) laskema tuotteen myyntihinta pitää kertoa 1,5:llä, jotta homma olisi taloudellisesti kannattavaa!

 

 

Opiksi lukijoilleni!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viro katsoi olevansa pakotettu solmimaan Neuvostoliiton kanssa yhteistyö- ja tukikohtasopimuksen 28.9.1939

Tiistai 22.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Taannoinen käyntimme Saarenmaan Museossa elokuussa oli pontimena, kun amatöörisotahistorioitsijana olen pyrkinyt selvittämään itselleni niitä vaiheita, joiden seurauksena naapurimaamme Viro joutui Neuvostoliiton miehittämäksi aina 20.8.1991 saakka, jolloin se julistautui uudelleen itsenäiseksi tasavallaksi.

 

 

Toisen maailmansodan alkaessa Viro tahtoi pysytellä puolueettomana, mutta katsoi olevansa pakotettu tekemään Neuvostoliiton kanssa yhteistyö- ja tukikohtasopimuksen 28.9.1939.  Se oli menoa se, sillä elokuussa 1940 Virosta tuli yksi neuvostotasavalloista.

 

 

Neuvostomiehitys keskeytyi kolmeksi vuodeksi, kun Saksa valtasi Baltian kesällä 1941. Saksalaismiehityksen aikana Virossa toimi saksalaisten alaisuudessa virolaisjohtoinen hallinto.

 

 

Neuvostokurimus pääsi uudestaan valtaan Virossa sen jälkeen, kun Puna-armeija ajoi saksalaiset pois Virosta lokakuussa 1944.

 

 

Lokakuusta 1944 aina elokuuhun 1991 saakka Viro oli siis neuvostomiehitetty eli pitkät 47 vuotta!

 

 

On selvää, että myös saksalaismiehitys oli Virossa rankkaa aikaa; sitä se oli erityisesti maan juutalaisväestölle, joka koki saksalaismiehityksen aikana kovia aikoja.

 

 

Kerrotaan, että Saksan miehityksen aikana Viro oli ensimmäinen maa, mistä juutalaiset (noin 950-1000 henkilöä) poistettiin kokonaan vuoden 1941 aikana.

 

 

 

Seuraavassa muutamia kuvia Saarenmaan Museosta; kuvissa kerrotaan neuvostomiehityksen ajasta:

 

 

 

 

 

 

Neuvostoliiton diktaattori Josef Stalin oli se ”kokoperkele”, joka oli Viron…

 

 

 

 

 

 

…nöyryytyksen arkkitehti.

 

 

 

 

 

 

Virolaisia pakeni neuvostomiehityksen aikana vaatimattomilla veneille Ruotsiin.

 

 

 

 

 

 

Neuvosto-Viron lippu oli irvokas koostumus meren aalloista sekä Neuvostoliiton lipun sirpistä ja vasarasta!

 

 

 

 

 

 

Kuressaari oli Viron neuvostomiehityksen aikana sotilasaluetta ja sen rajoja vartioitiin kovin keinoin.

 

 

 

 

 

 

Kalastus…

 

 

 

 

 

 

…ja kalasäilykkeiden valmistaminen olivat elinkeinoja, jotka Saarenmaalla olivat sallittuja myös neuvostomiehityksen aikana.

 

 

 

 

 

 

Kingissepan kalakombinaat`n eli Kuressaaren kalastuskolhoosin lippu on esillä Saarenmaan Museossa.

 

 

 

 

 

 

”Universaal” –traktori Valjalan Kungla-kolhoosista on esillä näyttelyssä.

 

 

 

 

 

 

Kolhoosin navetassa työskennelleen virolaisen naistyöntekijän ilmeetön ja kyllästynyt ilme on saatu hyvin ikuistettua näyttelyssä esiintyvän vahanuken kasvoille.

 

 

 

Näyttely on arvokas kokemus ja muistuttaa meille suomalaisille sen taistelun tärkeydestä, jolla esi-isämme varmistivat Suomelle itsenäisyyden – meidän ei tarvinnut kokea sitä neljääkymmentäseitsemää vuotta, jotka virolaisten oli käytävä, jotta saivat itsenäisyytensä takaisin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Vuoden 1944 taistelut Suomenlahden etelä- ja pohjoispuolella

Sunnuntai 20.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Julkisuudessa on liian vähän käsitelty Suomen itsenäisyyden säilyttämisen kannalta niitä taisteluja, joita saksalaiset ja virolaiset kävivät menestyksekkäästi Neuvostoliiton puna-armeijaa vastaa Viron maaperällä vuonna 1944.

 

 

 

 

 

 

Saarenmaan Museossa Kuressaaren Piispanlinnassa on kartta, jonka avulla on hyvä palauttaa mieliin ne taistelut, joita saksalaiset ja virolaiset kävivät Neuvostoliittoa vastaan Viron maaperällä.

 

 

Viron maaperällä saksalaisten ja virolaisten taistelut vuonna 1944 pitää nähdä osana sitä taistelua, jolla varmistettiin Suomen itsenäisyys.

 

 

Yritän seuraavassa tehdä amatöörisotahistorioitsijan yhteenvedon niistä Neuvostoliittoa vastaan käydyistä taisteluista, joita käytiin Suomenlahden molemmin puolin vuonna 1944:

 

 

• 2.2.1944 alkoivat taistelut Narvan kaupungista ja ne päättyivät Saksan torjuntavoittoon 10.8.1944

 

• Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksensä Suomea vastaan Karjalan Kannaksella 9.6.1944

 

• Viipuri menetettiin 20.6.1944

 

• Tali-Ihantalan voitokkaat taistelut käytiin 25.6 – 9.7.1944

 

• Neuvostoliitto valloitti Narvan 26.7.1944

 

• Sinimäkien taistelut – joita kutsutaan myös Tannenbergin Linjan taisteluiksi – käytiin 25.7 – 10.8.1944. Sinimäkien taistelut varmistivat, että Neuvostoliitto ei pystynyt saamaan Karjalan Kannaksella taistelluita suomalaisjoukkoja jättiläismäiseen mottiin

 

• 9.9.1944 suomalaiset lopettivat tulituksen Neuvostoliittoa vastaan

 

• 10.9.1944 neuvostoliittolaiset lopettivat tulituksen Suomea vastaan

 

• 26.9.1944 Neuvostoliitto miehitti manner-Viron

• 29.9.1944 Neuvostoliitto miehitti Virossa Kuivastun ja taisteluiden kärki siirtyi Saarenmaalle
  

 

• 7.10.1944 Neuvostoliitto miehitti Kuressaaren

 

• 8.10.1944 Saarenmaalla käytiin Tehumardin taistelu

 

• Tehumardin taistelun jälkeen Puna-armeija miehitti koko Viron

 

 

Aikajanatapahtumista voidaan todeta, että mies- ja kalustoylivoiman omaavalta Neuvostoliitolta kului aikaa yli kymmenen kuukautta, jotta se pystyi miehittämään Viron.

 

 

Oleellista on havaita, että saksalaisten ja virolaisten taistelu Viron maaperällä Neuvostoliittoa vastaan merkitsi, että Puna-armeija ei pystynyt Tallinnasta Suomeen tapahtuvalla maihinnousulla saattamaan Karjalan Kannaksella taistelleita suomalaisia jättiläismottiin.

 

 

Tästä syystä meidän suomalaisten on syytä antaa suuri tunnustus niille saksalaisille ja virolaisille, jotka taistelivat Sinimäillä neuvostojoukkoja vastaan ja estivät yhteisen vihollisen nopean etenemisen Tallinnaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ikääntyvien hyvinvoinnin ja elämänlaadun edelläkävijä - Elonpolkuja-yhteistyöverkosto

Tiistai 15.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Tampereella toimiva ikäihmisten Elonpolkuja-yhteistyöverkosto on valtakunnallisesti tunnustettu, ainutlaatuinen lähes sadan yhteisön, yhdistyksen ja yritysyhteistyökumppanin ikääntyvien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yhteistyöverkosto.

 

 

Eläkeliiton Tampereen yhdistys ry on yksi yhteistyöverkoston 74 jäsenyhteisöistä.

 

 

Tampereen kaupunki panostaa yhteistyöverkoston toimintaan, sillä yhteistyöverkoston toimintaa suunnittelee ja koordinoi päätoiminen suunnittelija.

 

 

Kuulun yhteistyöverkoston Tapahtuma-työryhmään ja keskuudessamme heräsi kysymys, että miten Tampereen kaupunki aikoo tulevaisuudessa satsata Elonpolkuja-yhteistyöverkoston työhön.

 

 

Päätimme laatia kysymyksestä adressin, jonka allekirjoittaisivat kaikki eräässä kokoontumisessamme läsnä olleet yhdistyspäättäjät ja joka sen jälkeen luovutettaisiin ikäihmisten palveluista vastaavalle apulaispormestari Mikko Aaltoselle.

 

 

Sain tehtäväkseni luonnostella adressin teksti ja luonnokseni hyväksyttiinkin sitten työryhmässä yksimielisesti.

 

 

Adressin teksti kuului näin:

 

 

****************

 

 

Apulaispormestari Mikko Aaltoselle

 

 

Tampereella toimiva Elonpolkuja-yhteistyöverkosto on 74 yhdistyksen ja yli 52.000 jäsenen muodostama ikäihmisten hyvinvointiin ja terveyden edistämiseen panostava yhteistyöverkosto.

 

Olemme poliittisesti sitoutumaton kansalaisyhteiskunnan ja kunnallisen päätöksenteon rajapinnassa toimiva jäsenyhteisöjen yhteistyövoiman foorumi.

 

Toimimme kattavasti koko Tampereen alueella.

 

Me allekirjoittaneiden jäsenyhdistystemme vastuuhenkilöt haluamme kiittää Teitä ja Teidän kauttanne Tampereen kaupungin luottamushenkilöitä sekä virkamiehiä siitä panostuksesta, jota Tampereen kaupunki on osoittanut Elopolkuja-yhteistyöverkoston toiminnalle.

 

Esitämme, että Tampereen kaupunki jatkaisi panostamistaan ikäihmisten Elonpolkuja-yhteistyöverkoston kehittämiseen, jotta vapaaehtoiseen yhdistystoimintaan perustuvaa ikääntyvien hyvinvointia, terveyden edistämistä ja ennakoivaa sekä ehkäisevää vanhustyötä voidaan edelleen toteuttaa Elonpolkuja-yhteistyöverkoston puitteissa.

 

 

Tampereella 25.8.2015

 

 

*****************

 

Luovutimme runsain allekirjoitetun varustetun adressin apulaispormestari Mikko Aaltoselle 14.9.2015.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ylemmässä kuvassa oikealta lukien ovat apulaispormestari Mikko Aaltonen, Tapahtuma-työryhmän puheenjohtaja Liisa Flinck-Vasama, Tuula Kivimäki ja allekirjoittanut.

 

 

Alemmassa kuvassa minä olen kameran takana ja kuvassa on nyt mukana myös Sirkka Kaartinen.

 

 

***************

 

 

 

Apulaispormestari Aaltonen kiitti luovuttamastamme Elonpolkuja-yhteistyöverkoston viiristä sekä siitä, että annoimme tunnustusta Tampereen kaupungin ikäihmisten hyvinvoinnin eteen tekemästä työstä.

 

 

Saimme sen käsityksen apulaispormestarin sanoista, että Tampereen kaupunki tulee jatkossakin panostamaan Elonpolkuja-yhteistyöverkoston työhön!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Miksi ammattiyhdistysliike haluaa tuhota Suomen ja ajaa maamme Kreikan tielle?

Lauantai 12.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Eilinen eli perjantai 11.9.2015 joudutaan kirjata erääksi päivämääräksi, jolloin ammattiyhdistysliike pyrki aloittamaan Suomen lopullisen alasajon.

 

Toivon, että eilinen päivämäärä voidaan historiankirjoituksessa joskus lähitulevaisuudessa kirjata myös päivämääräksi, jolloin suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvallan lopullinen murentuminen alkoi.

 

 

Erityisesti SAK:n, mutta myös STTK:n sekä Akavan eiliset linjaukset osoittavat, että ammattiyhdistysliikkeellä ei ole sijaa Suomen kehittämisessä.

 

 

Oppositiopuolueista SDP, Vasemmistoliitto ja myös Vihreät ovat Suomen alasajon kannalla. Tuntuu, että RKP:n sekä Kristillisdemokraattien joukoissa nähdään Suomen kokonaistilanne realistisesti.

 

 

**************

 

Tunnustan olleeni väärässä, kun viime eduskuntavaalien jälkeen olisin halunnut SDP:n mukaan hallitukseen.

 

 

Juha Sipilä näki asian aivan oikein, kun ei hyväksynyt SDP:tä hallituskoalitioon.

 

 

**************

 

 

 

On varmaa, että SDP:n mukanaolo hallituksessa olisi merkinnyt jatkuvaa vatulointia ja Suomea ei sillä meiningillä olisi saatu kuntoon.

 

 

Suomen kuntoonlaittaminen on nykyisinkin hallitusvoimin haasteellista, mutta se olisi ollut mahdotonta, jos hallituksessa istuisi SDP!

 

 

Toivon, että kansalaiset antavat tukensa Juha Sipilälle, kun hän tekee päätöksiä, joiden tuloksena saamme Suomea kuntoon!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Lähellä tuotetulla ruualla on kysyntää

Sunnuntai 6.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan Seurojentalo-yhdistys ry järjesti eilen Viljakkalan Seurojentalolla Läheltä Sinulle – markkinat.

 

 

 

 

 

 

Yhdistyksen puuhahenkilöt ovat tehneet vuosien kuluessa suuren työn, kun ovat kunnostaneet Viljakkalan Seurojentalon hienoon kuntoon – kelpaa siellä järjestää erilaisia tilaisuuksia!

 

 

Kunnostuksen eräs rahoituskeino oli, kun talkooväki kunnosti kaikki Seurojentalolla olleet tuolit ja tuoliin sai pienellä summalla oman muistolaatan.  Ostimme Rouvan kanssa yhden tuolin nimikkotuoliksemme, mutta kun tuolit ovat eri tilaisuuksissa ”valtoimenaan”, niin harvoin oma tuoli joukosta löytyy.

 

 

 

 

 

 

Eilinen Läheltä Sinulle – tapahtuma keräsi Seurojentalon juhlasalin täyteen myyjiä – tältä sali näytti aamukymmeneltä, kun tilaisuus alkoi.

 

 

**************

 

 

Rouvalla oli markkinoilla oma osasto ja kun olin matkassa apupoikana, niin tässä muutama kuva Rouvan myyntipöydästä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

****************

 

 

 

 

 

 

 

 

Lähellä tuotettu ruoka kiinnostaa ja siitä todisteena se kiinnostus, joka kohdistui Rouvan myyntipöytään.

 

 

 

 

 

 

Täytyy todeta, että juuresten ja vihannesten varaaminen nelituntiseen tapahtumaan onnistui varsin hyvin, sillä muutamat tuotteet ehtivät loppumaan, mutta mitään ei jäänyt myymättä suuria määriä.

 

 

 

Kiitokset Viljakkalan Majajärvellä kasvatetuista juureksista ja vihanneksista kiinnostuneille asiakkaille ja kiitokset tilaisuuden järjestäjille – varmaan ensi vuonna uudestaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuressaari - kaupunki, jolla on ollut useita nimiä kuluneen sadan vuoden aikana

Lauantai 5.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Vietin Rouvan ja tuttavapariskunnan kanssa elokuun viimeisen viikon Saarenmaalla Kuressaaressa kylpylälomalla.

 

 

Kuressaari on kaupunki, joka on viimeisen sadan vuoden aikana joutunut maailman myrskyissä muuttamaan nimensä monta kertaa.

 

 

Nykyisen Kuressaaren nimi oli vuoteen 1918 saakka Arensburg, jolloin Viron itsenäistyessä sen nimeksi tuli Kuressaare eli suomeksi Kuressaari.

 

 

Kuressaari sai olla Kuressaarena vuoteen 1952 saakka, jolloin Neuvostoliiton miehityksen vuoksi Kuressaaren nimeksi muutettiin Kingissepa.

 

 

Nimi Kingissepa perustui sille, että se oli Neuvostoliiton kunnianosoitus Saarenmaalla syntyneelle virolaiselle bolsevikille ja Viron kommunistisen puolueen perustajalle Viktor Kingissepp – nimiselle henkilölle.

 

 

Synkkää aikaa riitti aina vuoteen 1998 saakka, jolloin Viron toisen itsenäisyyden alkaessa Kuressaren nimeksi palautui Kuresaare eli suomeksi Kuressaari.

 

 

Nyt kun Viro on EU:n sekä Naton jäsen, on oletettavissa, että Saarenmaan ainoa kaupunki Kuressaari saa pitää nimensä kauas hamaan tulevaisuuteen saakka!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Harituspihdit - katoavaa kansanperinnettä

Maanantai 31.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Harva (nykyajan nuori) tietää, että mitkä ovat harituspihdit ja että mihin niitä käytetään.

 

 

 

 

 

 

Minulla on muutamat harituspihdit ja olen niitä joskus kauan sitten käyttänytkin.

Huomaathan, että vasemmanpuoleiset ovat täysin käyttämättömät ja toiset oikealta ovat puolestaan vanhempaa versiota!

 

 

Harituspihdeillä haritetaan vaikkapa pokasahan terän piikit siten, että pokasahan terä ei ahdista, kun sillä sahataan.

 

 

Harituspihdit ja niiden käyttäminen on käytännössä kai loppunut, kun puutavaran kaataminen ja sen katkominen käsipelillä alkaa käymään vuosi vuodelta entistä harvinaisemmaksi.

 

 

Toki muutama vuosi sitten metsätyökalujen tuttu myyjä kyseli, että olisiko minulla myydä harituspihtejä, sillä niitä kysellään heiltä muutaman kerran vuodessa.

 

 

 

 

 

 

Arvostan entisajan metsätyömiehiä ja olen kerännyt huussirakennuksen seinälle muutamia pokasahoja ja tiedän, että niiden kaikkien terissä olisi haritustarvetta.

 

 

”Tietämättömille” pitää kertoa, että terien teroittaminen on aivan eri asia kuin terien harittaminen!

 

 

Minulle sopii, jos joku liittää tämän juttuni nyt tai joskus tulevaisuudessa osaksi sitä juttusarjaa, jossa esitellään entisaikojen metsätyökaluja!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ihailen Paavo Väyrysen aktiivisuutta vaikka en kannatakaan hänen kansalaisaloitettaan eurosta irtautumiseksi

Torstai 27.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen on tehnyt kansalaisaloitteen, jonka nimi on:

 

 

 

 

 

 

”Kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa”

 

 

 

Väyrysellä on menossa valtakunnallinen tilaisuuskierros, jonka aikana hän perustelee näkemyksiään ja vauhdittaa allekirjoitusten saamista kansalaisaloitteeseensa.

Väyrysen tavoitteena on saada aloitteelleen 50.000 allekirjoittajaa, jolloin se pääsee eduskuntakäsittelyyn. Tavoite täyttynee helposti, sillä nyt allekirjoituksia on yli 35.000.

 

 

Väyrynen järjesti tiistaina 18.8.2015 Tampereella Kirjastotalo Metson Pietilä-salissa tilaisuuden, joka sai kahdellesadalle hengelle mitoitetun salin pullistelemaan väenpaljoudesta – vahtimestarit sallivat, että saliin ahtautui 250 Väyrystä kuulemaan saapunutta kansalaista!

 

 

 

En kannata Väyrysen kansalaisaloitetta, mutta yksityishenkilönä ja osin myös Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön puheenjohtajana olin paikalla.

 

 

 

Katsoin velvollisuudekseni olla paikalla Keskustan kunniapuheenjohtajan järjestämässä tilaisuudessa ja muistaen sen, että Paavo Väyrynen sai taannoisten presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella Tampereelta 11.339 ääntä!

 

 

 

 

Perustelen pidättäytymistäni mm. sillä, että vahvan euron myönteisiä vaikutuksia ei ole käydyssä keskustelussa käsitelty lainkaan.

 

 

Toimin neljäkymmentä ja puoli vuotta kestäneen yhtäjaksoisen työurani aikana suuren elintarvikeyrityksen rehuteollisuuden raaka-ainehankinnoista vastaavana raaka-ainepäällikkönä ja näin vahvan euron positiiviset vaikutukset ”suomalaisten jokapäiväiseen leipään”!

 

 

Elintarvikkeiden tuontiraaka-aineet olivat edullisia vahvan euron vuoksi. Huoltoasemien pumppuhinnat olisivat heikon euron vuoksi olleet ainakin parisenkymmentä senttiä per litra korkeammat, jos euromme olisi ollut heikko tai valuuttamme olisi ollut markka.

 

 

Myönnän vahvan euron merkityksen vientituotteiden kilpailukyvyn ongelmana, mutta esimerkiksi Suomen paisunut julkinen sektori on mielestäni paljon suurempi kilpailukyvyn haitta kuin euro.

 

 

Mutta piti kirjoittaa Paavo Väyrysen yleisötilaisuudesta Kirjastotalo Metsossa.

 

 

Tässä muutamia kuvia tilaisuudesta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Väyrynen painotti, että hänen kansalaisaloitteensa allekirjoittaminen ei vielä merkitse, että allekirjoittaja välttämättä puoltaa Suomen eroamista euroalueesta.

 

 

 

 

 

 

Paavo on bisnesmies ja hänellä on edelleen myytävänä Väyrys-mukeja – mukien hintaa ei ole tarvinnut alentaa, sillä ne maksavat edelleen 30 euroa/muki.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Väyrysen puheosuuden jälkeen Pietilä-salissa alkoi varsinainen tungos, kun 250 henkilöä ryntäsi ostamaan Paavon mukeja ja kirjaa sekä palauttamaan allekirjoitettua kansalaisaloitetta.

 

 

 

 

 

 

Lehdistö – tässä tapauksessa Aamulehden Sami Lindfors – halusi haastatella europarlamentaarikko Paavo Väyrystä.

 

 

 

On se ilmiö – tuo Paavo, sillä hän sai salintäyteisen yleisön raikuvat suosionosoitukset jo silloin, kun hän saapui saliin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Syväri - merkittävä paikka Suomen sotahistoriassa

Lauantai 15.8.2015 - -Esko Erkkilä-

Syväri on joki, joka laskee Euroopan toiseksi suurimmasta järvestä Äänisestä Euroopan suurimpaan järveen Laatokkaan.

 

Syvärillä on pituutta 224 kilometriä ja sen jokiniska sijaitsee 28 metriä korkeammalla kuin Syvärin jokisuisto.

 

 

Suomalaiset ylittivät Syvärin hyökkäysvaiheessa 1941 ja palasivat takaisin Neuvostoliiton suurhyökkäyksen vuoksi 1944.

 

 

Syväriin liittyvät nimet Lotinanpelto ja Syvärin voimalaitos ovat osa Suomen sotahistoriaa.

 

 

 

 

 

 

Tutustuimme Syvärin yläjuoksulla Syvärin voimalaitoksen maisemiin kyröläismatkallamme 3.7.2015.

 

 

Olimme siis Äänisen eteläisimmällä rannalla.

 

 

Tämä maisema on pysynyt jokseenkin samana yli 70 vuotta, sillä samalta Syvärin voimalaitos näyttää niissä valokuvissa, jotka on otettu 1941 – 1944.

(Valitan, että kuvaajana en ole tässä kuvassa käyttänyt "vatupassia")

 

 

 

 

 

 

Kosketin Syvärin jokiniskan vettä ja tunsi olevani niillä paikoilla, joilla Suomen itsenäisyydestä käytiin kiivaita taisteluja kesäkuun 27. päivänä 1944, jolloin Neuvostoliiton suurhyökkäys Syvärillä alkoi.

Kuvassa olen sillä puolella Syväriä, josta alkoi niiden sotilaiden uintimatka, jotka uiden pääsivät perääntymisvaiheessa Suomen puolelle.

 

 

 

 

 

 

Pietarista Laatokan, Syvärin ja Äänisen kautta Petroskoihin ja siitä edelleen kulkevat risteilylaivat ovat tavallinen näkymä Syvärillä – niin myös tällä kerralla.

Tämä laiva on matkalla kohti Petroskoita.

 

 

 

 

 

 

 

Eräät risteilylaivat pysähtyvät Syvärillä ja niiden matkustajien palvelemiseksi Syvärillä on mm. tsasouna.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olen käynyt muutaman kerran Syvärin rannalla ja aina siellä on käsitöitä tai luonnontuotteita kaupittelevia paikkakuntalaisia.

 

Nyt tarjolla oli ainoastaan sieniä, herukoita, vadelmia…

 

 

 

 

 

 

…ja metsämansikoita.

 

 **************

 

Monesti joku porukasta on aina uinut Syvärissä, mutta nyt olimme kaikki niin arkajalkoja, että kukaan ei uskaltautunut Syvärin aaltoihin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-