Ylöjärven kaupunki valitsi Viljakkala-neuvoston jäsenet vuosiksi 2013 -2016

Torstai 4.4.2013 - -Esko Erkkilä-

Arvostan kirjeen sisältöä, jonka sain eilen Ylöjärven kaupungilta.

 

Kirjeessä kerrottiin, että minut on valittu Ylöjärven kaupungin Viljakkala-neuvoston jäseneksi 2013 – 2016.

 

Tiedän taustoista, että Viljakkalassa toimiva Vipu Viljakkala ry ehdotti minua Viljakkala-neuvoston jäseneksi.

 

Tiedostan myös sen, että olen ”kiintiöhenkilö” (en kuitenkaan onneksi kiintiömies), sillä Viljakkala-neuvostoon haettiin ainakin yhtä sellaista henkilöä, jolla on vapaa-ajanasunto Viljakkalassa. Oletan olevani tällä paikalla!

 

Viljakkala-neuvostoon valittiin seuraavat henkilöt ja heille (suluissa) henkilökohtainen varajäsen.

 

Liitän nimen perään tahon, joka ehdotti kyseistä henkilöä Viljakkala-neuvoston jäseneksi:

 

• Tiina Isosaari, Karhe-seura (Anne Lindeman, Viljakkalan Naisvoimistelijat ry)
• Sari Lähde, Mannin Omakotiyhdistys ry ja Ylöjärven Vihreät (Tapio Liesko, Mannin Omakotiyhdistys ry)
• Riina-Kaisa Heiska, Perussuomalaisten valtuustoryhmä (Antti Hietamäki, Kristillisdemokraattien Ylöjärven paikallisosasto)
• Pentti Korhonen, Kristillisdemokraattien Ylöjärven paikallisosasto (Anna Stålhammar, Viljakkalan Seurojentaloyhdistys ry)
• Niilo Nieminen, Viljakkalan sosiaalidemokraattinen työväenyhdistys ry ja Ylöjärven sos.dem. kunnallisjärjestö ry (Christian Henriksson, Karhe-seura)
• Taina Okkonen, Viljakkalan Yrittäjät (Maarit Rönkkö, Viljakkalan Yrittäjät)
• Esko Erkkilä, Vipu ry (Ismo Friman Vipu ry)
• Hans Koskinen, Ylöjärven Keskustan kunnallisjärjestö ry (Arja Mattila, Ylöjärven Keskustan kunnallisjärjestö ry)

 

Olen Tampereen kaupungin luottamushenkilönä Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksen johtokunnan varapuheenjohtajana ja sen jäsenenä sekä Tampereen keskusvaalilautakunnan jäsenenä toimiessani tottunut, että luottamustoimessa ”unohdetaan” taustayhteisö ja toimitaan sen yksikön ja yhteisön parasta ajatellen, jonka luottamushenkilönä toimitaan.

Näin aion toimia myös uudessa luottamustoimessani.

Kiitän Vipu Viljakkala ry:tä aloitteellisuudesta ja pokkaan myös Ylöjärven kaupungin asukaslautakunnan suuntaan, joka päätti Viljakkala-neuvoston henkilövalinnoista!

 

Toivon, että saan tietoja, ideoita, virikkeitä ja palautetta viljakkalalaisilta sekä sitä samaa toivon myös ylöjärveläisiltä!

 

-Esko Erkkilä-

Hahkialan kartano on uuden tulemisensa partaalla

Keskiviikko 3.4.2013 - -Esko Erkkilä-

Hauholla sijaitsevalla Hahkialan kartanolla on takanaan näyttävä historia ja nyt tuntuu, että sillä on edessään myös valoisa tulevaisuus.

 

Eri lähteissä Hahkialasta on mainintoja jo 1400-luvulta alkaen, mutta todellista kehittymistä kartano on kokenut 1650-luvulta alkaen, jolloin kartanon omistajaksi tuli Charpentier –suku.

 

Charpentierit omistivat kartanon vuoteen 1963 saakka, jolloin kartano myytiin Keskon hallinnoimalle Kaupan Maataloussäätiölle.

 

Henkilökohtaiset siteeni Hahkialaan liittyvät kiinteimmin vuoteen 1966, sillä silloin suoritin kartanossa maatalousopintoihini kuuluneen vuosiharjoittelun.

 

Kartanon omistajana siihen aikaan oli Kaupan Maataloussäätiön kautta siis Kesko ja kartanon nimi oli silloin Länsi-Hahkialan Opetus- ja Koetila.

 

Charpentier-jakso Hahkialassa kesti hieman yli 300-vuotta ja Keskon omistusjakso puolestaan vain vajaat 40-vuotta, sillä vuonna 2001 kartano siirtyi agrologi Karl Fazer´n omistukseen.

 

Sain verestää vanhoja Hahkialan muistojani 16.3.2013, kun Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen jäsenenä osallistuin yhdistyksemme Hahkialan kartanossa järjestämään virkistyspäivään.

 

 

Virkistyspäivämme osanottajat arvostivat, että kartanonherra Karl Fazer tuli henkilökohtaisesti kertomaan Hahkialan kartanon kuulumisia meille.

 

Agrologi-veli Karl Fazer johtaa kartanoa kahdella liiketoiminnan suunnalla:

 

Päärakennuksen rooli on toimia kokouskartanona, jossa on mahdollisuus yöpyä ylellisessä ja Suomen historiaan kiinteästi liittyvässä ympäristössä.

 

 

Kirrinen-järven toiselta puolelta Fazer on hankkinut entisen Viittakiven opiston ja muuttanut sen suurten rakennus- ja muutostöiden tuloksena monipuolisiksi kokous-, hyvinvointi- ja liikuntapalvelutiloiksi – yksikön nimi on Uiskola.

 

 

 

Hahkilan kartano hohtaa pääsisäänkäyntinsä puolelta ylväänä hankien keskellä…

 

 

 

 

…ja puiston puolelta katsellen se on ehkä vieläkin ylväämpi.

 

 

 

Kartanon barokki-tyylinen puutarha ei luonnollisesti ole parhaimmillaan keskellä talvea, mutta Kirrisen rannalla sijaitseva rantasauna on eräs katseita vangitseva kohde talvellakin.

 

 

 

Hahkialan rantasauna on peilikuvakopio presidentti Urho Kekkoselle Naantalin Kultarantaan 1960-luvulla rakennetusta rantasaunasta.

En ole käynyt Kultarannan saunassa, mutta yhteistyöni Keskon kanssa vei minut työurani aikana muutaman kerran saunomaan Hahkialan rantasaunaan hyvien löylyjen, Kirrisen hyvinruopattuun rantaan uimaan ja antoisan tarjoilun pariin.

 

Hahkialan rantasaunaan liittyy minulta muutama muistelus; tässä niistä yksi:

 

• Kirrisen rantaa ruopattiin rantasaunan edestä tammikuussa 1966 kovien pakkasten aikaan. Olin sillä viikolla jalkamies-vuorossa, kun muut vuosiharjoittelijat ajoivat sen viikon traktoreita.
• jalkamiehenä sain olla mutakuormien purkamisessa perälautojen avaajana, sillä ei siihen aikaan ollut traktoreiden peräkärryissä automaattisesti avattavia perälautoja – ei muuten taida olla vieläkään
• perälautojen avaamisessa haalarit tulivat mutaisiksi ja kun ne ruokatauon ajaksi riisui päältään, ne jäivät mudan ja kovan pakkasen vuoksi kuin haarniska jököttämään pihalle – muilla harjoittelijoilla ja kartanon työväellä oli hauskaa haalareideni kustannuksella!

 

Vuosiharjoittelujakso Hahkialassa oli mielenkiintoista aikaa ja opetti maatalousopinnoista kiinnostuneelle nuorelle miehelle monia ”ison maailman asioita”.

 

Toivottelen Hahkialan kartanolle, sen henkilökunnalle, hauholaisille ja kartanon omistajalle myönteisiä tuulia kartanon liiketoiminnan kehittämisessä.

 

Saatan lähipäivinä kertoa lisää Hahkialaan liittyviä asioita!

 

 

-Esko Erkkilä-

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen: "Arvoisa puhemies! En tiedä, onko ollut edustaja Tuupainen päiväunilla,..."

Maanantai 25.3.2013 - -Esko Erkkilä-

Suomalaiset ovat viime päivinä saaneet kokea hallitukselta yhä kiihtyvämmällä vauhdilla mitä kummallisimpia tempauksia.

 

Puutun nyt vain siihen, että miten ylimielisesti ja halveksivasti hallitus sekä valitettavan monet sen ministereistä kohtelevat kansalaisia.

 

Otan esimerkin valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen käyttäytymisestä:

 

Torstaina 21.3.2013 hallituksen pitämän ns. kehysriihen ”puintitulosten” informointitapa oli pohjanoteeraus hallituksen tavasta toimia.

 

Pohjanoteerauksien pohjanoteeraus oli valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen käyttäytyminen Eduskunnan kyselytunnilla hetki kehysriihen jälkeen.

 

Harvoin olemme kuulleet ministeriaitiosta niin rankasti kansanedustajaa halventavaa puhetta, kuin silloin päästeli suustaan ministeri Urpilainen.

 

Eduskunnan ikäpuhemies, kansanedustaja Kauko Tuupainen teki kyselytunnilla kysymyksen, joka kuului näin:

 

”Arvoisa puheenjohtaja! Jos tässä kehitysriihen tekstissä pysytään, niin aluksi olen mielissäni siitä, että hallitus huolehtii kansalaisista. Pahoillani olen vain siitä, että ne eivät ole Suomen kansalaisia vaan Kyproksen kansalaisia. Kypros on konkurssikypsä valtio, niin kuin tiedämme. Valtionvelka bkt:stä, bruttokansantuotteesta, on 100 prosenttia. Otan pienen demonstraation: Suomen velka on tällä hetkellä 96 miljardia, 48 prosenttia bkt:stä. Jos Suomen velka olisi 100 prosenttia bkt:stä, olisimme velkaa 200 miljardia euroa eli yli 35 000 per suomalainen. Sama tilanne on Kyproksen osalta. Kysyn teiltä: onko hallitus edelleenkin sitä mieltä, että erilaisin keinoin täytyy Kyprokselle antaa sitä, mitä Kyproksen hallitus pyytää?”

 

Pidän Tuupaisen kysymystä asiallisena ja aiheellisena. Erityisen hyvää siinä on se, että Tuupainen kysymyksessään havainnollisti Kyproksen taloudenpidon holtittomuuden verraten sitä Suomeen.

 

Mutta mitä vastasikaan valtiovarainministeri Jutta Urpilainen?

 

Hänen vastauksensa alkoi käsittämättömästi, sillä se kuului näin:

 

”Arvoisa puhemies! En tiedä, onko ollut edustaja Tuupainen päiväunilla, vai minkä takia ette ole tietoinen siitä, mitä hallitus on hetki sitten kehysriihessään päättänyt,…”

 

Urpilainen käyttäytyi juuri sillä tavalla, joka on tälle hallitukselle ominaista – herjaamalla kansalaisia!

 

Urpilaisen vastauksen jatko-osa Tuupaisen kysymykseen paljastaa, että meillä on muistiongelmaa poteva valtiovarainministeri. Muistiongelman havaitsee siitä, että Urpilainen ei enää Eduskunnan kyselytunnilla muistanut niitä lukuisia heikennyksiä, joita hallitus oli hetki sitten kehysriihessään tehnyt. Tässä pätkä Urpilaisen vastauksesta sen jälkeen, kun hän oli sättinyt Tuupaista päiväunilla olemisesta:

 

”Tämä hallitus on juuri tehnyt merkittäviä päätöksiä, joilla parannetaan suomalaisten kansalaisten asemaa: puolustetaan hyvinvointiyhteiskuntaa, luodaan uusia työpaikkoja ja, mikä tärkeintä, puolustetaan myöskin heikoimmassa asemassa olevia kansalaisia, koska sosiaaliturvaa ei leikata, ja se on hyvin tärkeä viesti tänä hyvin vaikeana aikana.”

 

Että sellainen hallitus ja sellainen valtiovarainministeri!

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen meluntorjuntasuunnitelmaluonnos antaa haparoivaa ja puutteellista tietoa

Maanantai 18.3.2013 - -Esko Erkkilä-

Tampereella on suunnitteilla meluntorjunnan toimintasuunnitelma, jossa esitetään tärkeimmät meluntorjuntakohteet kaupunkiympäristössä vuosille 2013-2017. Suunnitelman eräissä valmisteluaineiston asiakirjoissa esitetään ajanjaksona vuosia 2013-2018!

 

Toimintasuunnitelmaluonnoksesta voidaan todeta, että se on jopa harhaanjohtava, vaikka sen saatesanoissa todetaankin sen koskevan ensisijaisesti tie-, katu- ja raideliikenteen melua.

 

Toimintasuunnitelma on harhaanjohtava sen vuoksi, että se ei lainkaan koske lentomelua. Tilannetta ei muuksi muuta se, että sen todetaan koskevan ensisijaisesti vain tie-, katu- ja raideliikennemelua.

 

Alvari-tilaisuudessa todettiin, että toimintasuunnitelmaan pitäisi vaikkapa eri värillä merkitä ne alueet, joille Tampereella kohdistuu häiritsevää lentomelua.

 

Lentomeluun liittyy myös se, että Pirkkalaan suunnitellun uuden kiitotien meluvaikutusta ei ole Tampereella lainkaan käsitelty. Nyt valmistelussa oleva meluntorjunnan toimintasuunnitelma olisi oikea paikka käsitellä myös sitä.

 

Toimintasuunnitelmaan on kirjattu 20 melukohdetta ja niistä kymmeneen on suunniteltu tarkempi meluntorjuntasuunnitelma.

 

Esitän, että tarkemman ja nopeutetun meluntorjuntasuunnitelman kohteiksi nostetaan virkahenkilöiden laatiman ”top-10” listan ulkopuolelta Järvensivun ja Rautaharkon kohteet.

 

Molemmissa kohteissa raideliikennemelu on häiritsevää ja on huomattava, että molemmissa kohteissa häiritsevä melutaso pysyy vuorokauden kaikkina aikoina korkeana ja Järvensivun kohdalla se jopa kohoaa öiseen aikaan.

 

Järvensivun kohdalla on positiivisena seikkana todettava, että Järvensivun kouluun kohdistuvat meluntorjuntatoimenpiteet sisältyvät em. top-10 -listalle.

 

Rautaharkossa melutason dB-taso ei kerro kaikkea alueella vallitsevasta melutasosta, sillä melun lähteenä olevalla ratapihalla syntyvä melu on iskumelu-tyyppistä ja sen vuoksi poikkeuksellisen häiritsevää.

 

Pidän suunnitteilla olevaa meluntorjuntasuunnitelmaa oikean suuntaisena, mutta sen toimenpide-ehdotuksia riittämättöminä.

 

Erityisesti kaipaan lentomelun edes jonkinasteista huomiointia.

 

Valitan, että virkahenkilöt ovat aina Tampereella suhtautuneet lähes pilkallisesti niihin asukkaisiin ja asukasjärjestöihin, jotka aktiivisesti pitävät esillä lentomelun aiheuttamia ongelmia.

 

Toivon, että valmistelussa olevaan meluntorjuntasuunnitelmaan sisällytetään edes jonkinasteinen maininta Tampereesta lentomelukaupunkina. Se palvelisi Tampereelle muuttoa suunnittelevia ja ohjaisi heidät etsimään asuinpaikkansa lentomelusta vapaalle alueelle.

 

 

-Esko Erkkilä-

Yli puolet on pantava petäjäistä!

Lauantai 9.3.2013 - -Esko Erkkilä-

Saarijärven Paavo sai kahden huonon satovuoden jälkeen hyvän sadon, mutta totesi siitä huolimatta vaimolleen, että pannaan leipään puolet petäjäistä. Syynä Paavon toteamukseen oli, että ”veihän naapurimme touon halla”.

 

Suomalaiset joutuvat ensi talvena laittamaan leipäänsä yli puolet petäjäistä eli tuontiruista, sillä rukiin kylvöala jäi viime syksynä poikkeuksellisen pieneksi.

 

Olen seurannut maamme viljasatojen kehittymistä tiiviisti vuodesta 1996 alkaen.

 

Viime syksynä rukiin kylvöalaksi muodostui maamme EU-ajan pienin, sillä syysruista saatiin kylvöön ainoastaan 14.000 hehtaaria. Keväällä kylvettävä kevätruis nostaa hieman ensi kesän ruisalaa, mutta siitä huolimatta se jää poikkeuksellisen alhaiseksi.

 

Maamme ruisalan pienentymisestä saa käsityksen, kun tietää että vuonna 1940 rukiin viljelyala laski ensimmäisen kerran alle 200.000 hehtaarin ja olympiavuoden eli 1952 jälkeen rukiin kylvöala on ylittänyt 100.000 hehtaarin rajan vain neljänä vuonna – vuonna 1965 meillä ruisala on viimeksi ylittänyt 100.000 hehtaaria.

 

Pitkän aikavälin pinta-alavertailuissa on luonnollisesti huomioitava sodissa Neuvostoliitolle menetetyt maan parhaimmat viljelyalueet.

 

Suomessa rukiinkäyttö on vakiintunut tasolle 86 – 99 miljoonaa kiloa vuodessa.

 

Jos neljäntoistatuhannen hehtaarin ruisalalta saadaan edellisvuosien tapainen keskisato, niin omavaraisuutemme jää ensi talvena alle 50 prosentin!

 

Kolmentuhannen kilon keskisadolla kotimaista ruista tullaan ensi syksynä korjaamaan hieman yli 40 miljoonaa kiloa eli omavaraisuutemme romahtaisi lähelle 40 prosenttia!

 

Onko rukiin omavaraisuutta mahdollisuus nostaa?

 

Suhtaudun tilanteeseen realistisesti ja oletan Suomen ruisomavaraisuuden pudonneen pysyvästi tasolle 50 – 70 %.

 

On muistettava, että ruisomavaraisuuden jääminen noin alas on ollut normaali olotila Suomessa koko sen ajan, kun olemme kuuluneet Euroopan Unioniin.

 

Rukiin kauppaantulomäärät ovat EU-aikana vaihdelleet vuosittain 14 – 76 miljoonan kilon välillä eli emme ole koskaan päässeet täyteen omavaraisuuteen.

 

Rukiin halpa viljelijähinta verrattuna tuontirukiin hintaan on yksi syy, mutta ei suinkaan ainoa syy.

 

Rukiin kylvöajankohdan heikot sääolosuhteet ovat keskeinen syy ja Suomessa viihtyvien ruislajikkeiden heikko satotaso on merkittävä syy rukiinviljelyn heikkoon suosioon.

 

Huoltovarmuuteen liittyvät seikat ovat mielestäni yksi keskeinen tosiasia, jonka vuoksi rukiin omavaraisuuteen pitäisi kiinnittää nykyistä suurempaa huomiota.

Oletan ja jopa tiedän, että rukiin varmuusvarastot ovat ”jollakin tasolla”, mutta ongelma on, että varmuusvarastoissa olevat rukiit ovat valitettavan paljon tuontiruista.

 

 

-Esko Erkkilä- 

Pärnun Museossa voi tehdä aikamatkan 11.000 vuoden taakse

Maanantai 11.2.2013 - -Esko Erkkilä-

Pärnun Museo sijaitsee lähes keskikaupungilla Aida 3:ssa ja se on rakennettu vanhaan viljamakasiiniin.

Tutustuimme museoon taannoisella Pärnun kylpylämatkallamme.

 

Museon pysyvä näyttely ”11 000 vuotta historiaa – Elämyksiä entisiltä ajoilta” ulottuu kivikaudesta nykypäivään. Se välittää tunnelmia menneiltä ajoilta meidän päiviimme saakka.

 

 

Museon aulassa sijaitsee tsaarinaikainen kassakaappi, joka on valmistettu 1900 -luvun alussa. 

Kassakaapin oven sisäpuolelle on kuvattuna Venäjän keisarikunnan kaksipäinen kotka.

Kassakaapin omistaja oli asianajaja Jaan Leesment, joka toimi sittemmin Pärnun kaupunginjohtajana vuosina 1917 – 1919.

 

 

Museokierroksen alkupuolen piristyksiä ovat täytetyt eläimet.

 

 

  

Karhu…

 

 

 

…hylje…

 

 

 

…saksanhirvi (?)…

 

 

 

…ja metsäsika ovat saaneet paikkansa museovieraiden ihailtavina.

 

 

 

Pärnu on ollut suosittu kylpyläkaupunki jo kauan. 

Museossa on runsaasti valokuva- ja elokuva-aineistoa Pärnusta kylpyläkaupunkina 1800- ja 1900 –luvuilla.

Rantatuoli esittelee rantakalusteiden muotia 1900 – luvun alkupuoliskolta.

 

 

 

Viron synkkää miehitysjaksoa esitellään osastolla, joka keskittyy vuosien 1940 ja 1990 väliseen aikaan.

 

 

 

Virolaisten kyyditykset Siperiaan koskivat myös Pärnua. Kyyditysvaunun synkkä tunnelma kuvastuu hyvin, kun kyyditysvaunun pienistä ikkunanräppänöistä vilahtelee ohikiitäviä maisemia.

 

 

 

Salamavalon avulla kyyditysvaunusta otettu kuva paljastaa, että kyydittävinä olivat naiset, lapset ja vanhukset.

 

 

 

Neuvostomiehityksen aikana Virossa oli toteltava sirpin ja vasaran komentoa.

 

 

 

Eräs tekninen seikka Pärnun museossa miellytti erityisesti ja se oli se, että liikuntarajoitteiset oli museossa huomioitu hyvin. 

Museo toimii useassa kerroksessa, mutta liikuntarajoitteiset pääsevät vaivattomasti kaikkiin kerroksiin pienoishissin avulla!

Toinen "erikoisseikka" Pärnun Museolla on se, että museo on aktiivinen toimija facebookissa!

 

 

Pärnun Museo on eräs kohde, johon suosittelen Pärnuun saapuvia kylpylävieraita tutustumaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Beethoven-konsertti Pärnun konserttitalossa oli elämys

Perjantai 8.2.2013 - -Esko Erkkilä-

Harrastimme tuttavapariskunnan kanssa musiikkikulttuuria, kun tammikuun lopulla sisällytimme Pärnun kylpyläviikon ohjelmaamme käynnin Beethoven-konsertissa Pärnun hienossa konserttitalossa.

 

 

 

Pärnun konserttitalo (Pärnu kontserdimaja) sijaitsee kaupungin keskustassa lähellä Port Arthur –tavarataloja ja linja-autoasemaa. 

Vuonna 2005 Pärnun konserttitalo oli vaarassa joutua keskikaupungin sijainnistaan huolimatta tulvan uhriksi. Merenpinnan taso kohosi silloin Pärnussä 2,95 metriä ja vesi oli neljää senttiä vaille konserttitalon kynnyksiä!

Uskomatonta!

 

 

 

Konsertissa ei luonnollisesti voinut kuvata, joten nyt joudumme kuvien osalta tyytymään konserttijulisteisiin…

 

 

 

…sekä konserttitalon lämpiössä pyörineeseen kuvaruutumainokseen.

 

 

Kyseessä oli teemaltaan perhekonsertti – Kultainen klassikko - ja ohjelma koostui seuraavista teoksista:

• Beethovenin ”Konsertti viululle, sellolle ja pianolle C-duuri op. 56 (Kolmikkontsert)”…

• …ja väliajan jälkeen Beethovenin ”Sinfonia nro. 7 A-duuri, op. 92”.

 

Konsertin järjesti Viron Konsertti ja kyseessä oli kolmen erillisen konsertin ensimmäinen esiintyminen, sillä seuraavana päivänä sama konsertti oli nautittavissa Tallinnassa Estonia konserttisalissa ja sitä seuraavana iltana vielä Jöhvin konserttitalossa.

 

Pärnun kaupunginorkesterissa oli mukana kaikkiaan 35 soittajaa – osa heistä oli orkesterin vahvistuksia Tallinnasta.

 

Konserttiliput maksoivat 5,00 euroa henkilöltä ja siihen hintaan sai myös narikkapalvelun.

 

Varasimme ennen konserttia väliaikatarjoilun ja se olikin hieman haastava juttu.

 

Kaikki kuitenkin sujui hienosti sen jälkeen, kun löysimme väliaikaa tarkoittavan vironkielisen sanan ”vaheaeg”.

 

Varasimme vaheaeg-tarjoiluksi kolme caputsinoa, yhden teen, kolme isoa valkosuklaalla päällystettyä leivosta, kolme Hennessy-konjakkia sekä yhden kermaliköörin.

Tilatut ja maksetut tarjoilut odottivat meitä vaheaeg´lla ”ykkös-pöydässä” ja ne maksoivat yhteensä 24 euroa – ei paha hinta!

 

Hieman ihmetytti, että n. neljänsadan konserttivieraan joukosta vain me neljän hengen seurueena olimme varanneet etukäteen väliaikatarjoilun.

 

Varsinainen konsertti oli otsikkoa lainaten elämys.

 

Kolmekymmentäviisi-jäsenisen orkesterin solisteina toimivat;

 

• Arvo Leibur, viulu
• Henry-David Varema, sello
• Jüri Alperten, piano

 

Jüri Alperten toimi myös orkesterin kapellimestarina.

 

Yhden euron maksaneesta konsertin monipuolisesta ja 12-sivuisesta ohjelmalehdestä ilmeni, että konsertin solistit olivat varsin paljon maailmaa nähneitä musiikkitaiteilijoita - taitaapa heidän toimestaan virolainen musiikkitaitelija olla esiintynyt kaikilla maailman mantereilla!

 

Mielenkiintoista, että viulutaiteilija Arvo Leibur on työskennellyt mm. Kuopion konservatoriossa.

 

 

 

Konsertin jälkeen kipaisin konserttitalon toiseen kerrokseen ja otin tämän kuvan.

 

 

 

Konserttisaliin mahtuu 800 – 900 kuuntelijaa ja kertoivatpa lipunmyyjät, että oikein kun tiukkaan ihmiset laittautuvat, niin tuhat ihmistä mahtuu kuuntelemaan musiikkia.

 

 

Kannustan, että Pärnun lomaviikon aikana kannattaa käydä nauttimassa Pärnun konserttitalon tarjonnasta – voin vakuuttaa, että kokemus on hieno ja todeta, että se ei tee suurta lovea matkakassaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Münchenin Viktualienmarkt - paikka, jossa ruuasta ja elintarvikkeista kiinnostuneen pitää käydä!

Lauantai 22.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Münchenin Viktualienmarkt on parinsadan vuoden aikana kehittynyt maalaisten markkinapaikasta herkkusuiden todelliseksi ostoskeitaaksi.

 

On luonnollista, että  Münchenin matkallamme tutustuimme tähän herkkusuiden ostosparatiisiin.

 

 

 

 

Vierailimme Viktualienmarkt´lla joulukuun alussa ja silloin siellä oli menossa Adventintaika-markkinat!

 

 

 

Markkinapaikka on avoinna joka päivä ja se on sijoittunut Viktualienmarkt´n varrelle sekä sen läheisyyteen aivan kaupungin historiallisen keskustan alueelle.

 

 

Viktualienmark koostuu seitsemästä eri alueesta tai lohkosta, joilla kaikilla on hieman erilainen ruokateema.

 

Katettua pinta-alaa on n. 10.000 neliömetriä ja myyjiä reilusti yli sata. Tarjolla on ainakin hedelmiä, vihanneksia, trooppisia hedelmiä, lihaa, riistaa, siipikarjatuotteita, juustoa ja muita maitotaloustuotteita, viinejä, kalaa, leipää ja leipomotuotteita, mausteita, kukkia ja näin joulukuussa havuseppeleitä, mistelinoksia sekä paljon muuta.

 

Markkinapaikan ääressä on viihtyisiä ja suosittuja ruokapaikkoja, joissa tarjoillaan tietysti myös olutta ja viinejä.

 

 

Pieni kuvakimara selvittää joulukuun alkupäivien tarjonnan parhaiten:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä myyntiteltassa oli erikoistuttu erilaisten oliivituotteiden tarjontaan.

 

 

Yhden erillisen alueen muodostivat pienissä kadunvarsimyymälöissä mereneläviä, lihaa ja lihajalosteita myyvät yrittäjät – muutama kuva myös heidän tarjonnastaan:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ainakin elintarvikkeista ja ruuasta kiinnostuneille on elämys poiketa katsomaan Viktualienmark´n tarjontaa – missään muualla Münchenissä tuoreiden elintarvikkeiden ja erikoisuuksien tarjonta ei ole suurempi kuin siellä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Mukava Joulutori -tapahtuma Tottijärven Jukolassa

Sunnuntai 16.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Nokiaan vuonna 1976 liitetyllä Tottijärven pitäjällä on pitkä ja kunniakas historia.

 

Tottijärvi oli itsenäinen kunta tasan 70 vuotta. Ennen itsenäisyyttä  se oli Vesilahden kappeli yli 220 vuotta.

 

Tottijärven maa- ja kotitalousseura ry järjesti omistamassaan Tottijärven Jukolassa Joulutorin joulukuun 15. päivänä.

 

Olin mukana, sillä vaimoni halusi mennä kokeilemaan myyjäisonneaan Tottijärvelle.

 

 

 

Tottijärven Jukola on valmistunut v. 1927 suojeluskunnan taloksi.

 

 

 

Jukola on ollut tärkeä paikka seutukunnalle Suomen vaikeina hetkinä, sillä 13.10.1939 ja uudestaan 18.6.1941 lähiseudun miehet ovat lähteneet Jukolasta ”suojaamaan kotiemme rauhaa ja vapautta”, kuten Jukolan seinälle kiinnitetyssä muistotaulussa kerrotaan. 

Jukolaa on kunnostettu paikkakuntalaisten tarmolla ja voimalla. Viime vuosina talon kunnostukseen on saatu varoja Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2007 – 2013 Leader-toimintalinjasta.

 

 

 

Yhdistyksen sihteeri Kirsi-Marja Kasteenpohja avasi Joulutorin ja asiakkaat pääsivät tutustumaan myyjien tarjontaan.

 

Myyjien kannalta oli hyvä järjestely, että myyntiaikaa oli vain kaksi tuntia eli klo 11.00 – 13.00 välinen aika.

 

Puhun kokemuksesta, kun totean, että lyhyt ja tiivistempoinen myyntiaika on kaikkien kannalta hyvä ratkaisu. Toivon, että myös muiden myyjäisten järjestäjät ottavat oppia Tottijärven Joulutorin menettelystä!

 

 

 

Jukolan komea hirsiseinäinen sali kuhisi parhaimpaan aikaan kuin muurahaispesä, kun innokkaat ostajat tutustuivat tarjontaan.

 

 

 

Tottijärven koulun 5. ja 6. luokkien leirikoululaiset olivat suurella ja innokkaalla joukolla myymässä erilaisia tuotteita ja hankkimassa tuloja leirikoulua varten. Leirikoululaisilla oli tarjolla pääasiassa leivonnaisia, mutta erikoisuutena myös mm. kotijuustoa!

 

 

 

Tottijärven Jukolassa on viime kesänä saatu valmiiksi uusi nykyaikaiset vaatimukset täyttävä keittiö. 

Puffetin tarjoiluhinnat olivat todella edulliset eli keittiöremontin kustannuksia ei pyritä perimään korkeina tarjoiluhintoina. Kahvi, tee ja pulla maksoivat vain euron per kappale ja ”suolainen” 1,50 €.

 

***************

 

Ulkopaikkakuntalaiselle myyjälle myyjäiset ovat aina mainio tilaisuus tutustua paikkakunnan henkeen ja siihen yksituumaisuuteen, joka kylätalojen ilmapiirissä vallitsee.

 

On helppo kiitellä tottijärveläisiä mukavan tilaisuuden järjestämisestä.

 

Toivottelen Teille parhainta jatkoa Tottijärven kehittämisessä. Uskon, että tässä toiminnassa Tottijärven Jukolalla on keskeinen rooli!

 

 

-Esko Erkkilä- 

Jämijärven Osuuspankki palautti pankkipalvelut Viljakkalaan

Keskiviikko 5.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala on tyyppiesimerkki siitä, mitä kuntaliitos merkitsee uuden ”superkunnan” laitamille.

 

Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin 1.1.2007 ja sen jälkeen on odoteltu, että kuka viimeisenä sammuttaa valot Viljakkalasta.

 

Lähdin Viljakkalasta opintielle 1965 ja sen jälkeen olen ollut ”kirjoilla” Turussa, Kokkolassa, Seinäjoella ja vuodesta 1976 alkaen Tampereella.

 

Vaikka olenkin tamperelainen, pysyn viljakkalalaisena hautaan saakka.

 

Olen innolla seurannut, kun Jämijärven Osuuspankki perusti Viljakkalaan toimipisteen huhtikuussa 2012. Valitettavasti en ole Jämijärven Osuuspankin asiakas, mutta toivottelen sille mitä parhainta menestystä Viljakkalassa.

 

Jämijärven Osuuspankin vankasta viljakkalalaisotteesta kertoo se, että pankki järjesti yhdessä Metsänhoitoyhdistys Pirkanmaan kanssa metsäpäivän naapurimme metsässä Viljakkalassa 29.9.2012.

 

 

 

Metsäpäivä järjestettiin Lepomäen yksityistien varrella Vuorenmaan tilan metsässä – tien virallinen nimi on nykyään Koivuniementie. Paikka sijaitsee lyijykynän kärjen osoittamassa paikassa n. 45 kilometriä Tampereen Keskustorilta luoteeseen.

 

 

 

Metsäpäivä keräsi sankan yleisön, sillä Lepomäentien varrella ei ole koskaan aiemmin ollut sellaista väki- ja automäärää.

 

 

 

Metsäpäivän työnäytöksissä nähtiin mm. kannonnostoa.

Mainittakoon, että seuraavana päivänä kannonnosto jatkui osaomistamani maatalousyhtymän metsässä näytösalueen vieressä.

 

 

 

Hakkunäytöksessä ikaalislaisen Tmi Metsätyö Vääräkosken Timberjack-korjuukone suoritti useita vuosia myöhässä olleen ensiharvennuksen naapurimme metsässä.

Ensiharvennus suoritetaan tavallisesti monia vuosia liian myöhään – valitettavasti omaan tästä omakohtaista kokemusta.

 

 

 

 

Metsäpäivän isäntänä hääri pankinjohtaja Timo Ala-Laurila, jolla on ollut ilmeisesti keskeinen osuus sille, että Viljakkalaan saatiin pankkipalvelut.

 

Kuvassa keskellä palvelupäällikkkö Tarja Kirsilä Jämijärven Osuuspankin pääkonttorista Jämijärveltä ja vasemmalla palvelupäällikkö Pirjo Kemppainen Jämijärven Osuuspankin Kovelahden konttorilta.

 

 

 

Jämijärven Osuuspankin ja Metsähoitoyhdistys Pirkanmaan tarjoamat nokipannukahvit, mehut sekä nuotiomakkarat tekivät hyvin kauppansa.

 

 

Tulevat metsänomistajat…

 

 

 

…nauttivat mehusta, pullasta ja nuotiomakkarasta suurella innolla.

 

 

 

Naapurimme Unto Parvi saapui myös paikalle. Unto on tehnyt arvokkaan työn, sillä hän on entisöinyt Super Dextansa hienoon kuntoon.

Olen kannustanut Untoa hankkimaan itselleen 1960-luvun asusteet, jotta kokonaisuus olisi täydellinen!

 

 

 

Metsäpäivän ohjelmaan kuului myös kahden moottorisahataiteilijan esitykset.

Jari Ahonen Ylöjärveltä ja Kari Manninen Tampereen Ikurista näyttivät, että pöllin sisältä "löytyy" vaikkapa mielenkiintoisia eläimiä!

 

 

 

 

Olen jo aiemmin kuullut, että moottorisahataiteilijoiden suurin työllistäjäryhmä nykyisin ovat koiranomistajat, jotka haluavat ikuistaa lemmikkinsä puuveistokseen.

Koirasta kuva vaikkapa kännykkäkameralla ja sen jälkeen moottorisahataiteilija alkaa työnsä!

 

 

Kiitän Jämijärven Osuuspankkia, sen Viljakkalan konttoria ja pankinjohtaja Timo Ala-Laurilaa Viljakkalan eteen tehdystä työstä.

On suuriarvoista, että pankkimaailma arvostaa kulmakuntaa, joka suurkunnan toimesta ollaan jättämässä tyystin oman onnensa nojaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viron merimuseon upea Lentosatama oli MTK:n järjestötapahtuman juhlapaikka

Lauantai 3.11.2012 - -Esko Erkkilä-

MTK toteutti Uudet tuulet –teemalla järjestetyn järjestötapahtumansa Tallinnan risteilynä 1…2.11.2012.

 

Järjestötapahtuma oli osanottajille omarahoitteinen ja sen monipuolinen asiaohjelma toteutettiin Meriton Grand Conference & Spa -kylpylähotellissa.

 

MTK:n jäsenenä osallistuin vaimoni kanssa tapahtumaan ja tarkoitukseni on lähipäivinä pyrkiä kommentoimaan järjestötapahtumassa käsiteltyjä aiheita.

 

Järjestötapahtuman iltajuhla oli Viron merimuseon upeassa Lentosatamassa.

 

 

 

Illalla ottamani kuva kertoo vain pienen häivähdyksen viime keväänä avatun merimuseon ääriviivoista.

 

Museo sijaitsee Tallinnan lentosatamassa alkujaan vesitasohalliksi 1916–1917 rakennetussa hallissa.

Hallin pinta-ala 8.000 m² ja sen sisäkorkeus on korkeimmalta kohdaltaan 24 metriä.

Sen entistäminen on edennyt ripeää tahtia, sillä työ alkoi vuonna 2010 ja vihkiäiset olivat jo toukokuussa 2012. Rahoituksesta ovat vastanneet Euroopan aluekehitysrahasto sekä Viron valtio.

 

 

Merimuseon lattiaan on kuvattuna Viron rannikon merikarttaa.

 

 

 

 

Museota hallitsee sukellusvene ”Lembit”, jolla on moninaiset vaiheet Viron ja Neuvostoliiton historiassa.

 

 

 

”Lembit” tilattiin englantilaiselta Vickers-Amstrongsilta vuonna 1934 ja se laskettiin vesille vuonna 1936 – Viroon se ehti seuraavana vuonna.

Vuonna 1939 ”Lembit” osallistui suomalaisten kanssa salaiseen sotaharjoitukseen, joten nyt entisöidyllä sukellusveneellä on siteitä myös Suomeen.

 

 

 

 

Viron neuvostomiehityksen aikana ”Lembit” palveli Neuvostoliiton Baltian laivastossa.

Sodan jälkeen se oli opetussukellusveneenä Volga-joen Gorkissa.

Vuonna 1992 Viron merimuseo hankki ”Lembit” –sukellusveneen ja siitä tuli Viron merivoimien tärkein alus. ”Lembit” kantoi maailman vanhimman vedessä olevan sukellusveneen titteliä 21.5.2011 saakka, jolloin sen nostettiin vedestä.

 

 

 

Viron merimuseo on mainio paikka järjestää isoja tilaisuuksia.

Tässä kuva meitä varten katetuista pöydistä. Otin tämän kuvan museokierroksemme aikana"yläilmoista".

Museokierroksen jälkeen valitsimme paikat ja aloimme nauttia hyvin järjestetystä juhlasta.

 

 

 

Merimuseon keittiö pystyy loihtimaan hienot tarjoilut isollekin vierasjoukolle.

 

 

 

 

MTK:n järjestötapahtumaan osallistuneet yli 200 juhlavierasta tarvitsivat ruokailuunsa ja juhlaansa vain pienen nurkkauksen Merimuseon 8.000 neliömetrin suuruisesta pinta-alasta.

 

 

 

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilan isännöimänä juhlatilaisuutemme oli onnistunut.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Karkuvuoren tunnelin kunnostustarve antaa osviittaa Rantaväylän tunnelin todelliselle kunnossapidolle ja korjaustarpeelle

Maanantai 27.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Pirkanmaan ELY-keskus tiedotti 24.08.2012, että Tampereen itäisellä ohikulkutiellä oleva Karkuvuoren tunneli joudutaan ensi kesänä korjaamaan.

 

Karkuvuoren tunneli sijaitsee Lahdesjärven ABC-liikenneasemalta hieman Jyväskylän ja Lahden suuntaan. Helsingin ja Turun suunnalta Tampereen kautta Jyväskylään menevä liikenne joutuu käyttämään Karkuvuoren n. 300 metriä pitkää tunnelia.

 

Tunnelin seinä- ja kattorakenteissa on havaittu veden aiheuttamia vaurioita, minkä vuoksi tunnelin kaikki pintarakenteet täytyy pahimmassa tapauksessa uusia. Sama vaurio on havaittu kummassakin tunneliputkessa.

 

ELY-keskuksen tiedote on paha takaisku Tampereen Rantaväylän tunnelia kannattaville.

 

Tieto tulee ”tunnelipuolueen” kannalta todella pahaan aikaan, sillä kunnallisvaalit lähestyvät ja Karkuvuoren tunnelin korjaustarvetieto tulee heidän kannaltaan mahdollisimman huonoon aikaan.

 

Jokainen osaa yhdistää Karkuvuoren tunnelin nopeasti ilmaantuneen korjaustarpeen siihen keskusteluun, jota Tampereella käydään Rantaväylän tunnelin tarpeellisuudesta.

 

Nykyiset päättäjät ovat hyväksyneet Rantaväylän tunnelin rakentamisen. Tunneli on rakennusliikkeiden tahto, sillä sen rakentaminen antaisi niille runsaasti uusia tontteja Näsijärven rantaan.

 

Rakennusliikkeet tulisivat myymään asuntoja aluksi hieman rantaviivaa kauemmas rakennettavista kerrostaloista. Kun ne olisi loppuunmyyty, niin rannemmas rakennettaisiin uusia kerrostaloja ja niistä taas myytäisiin järvinäköalalla olevia huoneistoja. Viis siitä, että ensimmäisen myyntiaallon asuntojen ostajat joutuisivat Näsijärvi-näköalan sijasta katselemaan rantaan rakennettavien kerrostalojen seiniä!

 

Näin rakennusliikkeet jatkaisivat siihen saakka, kunnes rantaviiva olisi rantaa lähinnä olevan kerrostalon vierellä.

 

Haluan, että Rantaväylän tunneliratkaisu otetaan vielä kerran pohdittavaksi, kun Tampereen uuden kaupunginvaltuuston jäsenet on valittu kunnallisvaaleissa 28.10.2012.

 

Tiedän, että nykyisen kaupunginvaltuuston päätöksestä erkaneva päätös merkitsee joidenkin ”sakkojen” maksamista rakennusliikkeille, mutta niiden painoarvo on mahdollisen uuden päätöksen hintana pohdittava erikseen.

 

Karkuvuoren tunnelin ennakoitua aikaisemmin ilmennyt korjaustarve voimistaa kriittisyyttäni Rantaväylän tunnelin tarpeellisuuteen.

 

 

-Esko Erkkilä-

Albertvillen talviolympialaisten kaksinkertainen kultamitalimies Toni Nieminen toi vilumpiatulen Ansomäen kentälle

Maanantai 20.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan Yrittäjät ry järjesti Viljakkalassa Ansomäen kentällä lauantaina 18.8.2012 ensimmäiset (1.) perinteiset Vilumpialaiset.

 

Viljakkalan perinteisiin Vilumpialaisiin (jo näin ensimmäiselläkin kerralla) kuului, että vilumpiatuli tuotiin kentälle raikuvien suosionosoitusten saattelemana.

 

 

 

Vilumpiatulen Ansomäen kentälle toi Viljakkalan oma poika eli Karhella asuva Albertvillen talvikisojen kaksinkertainen kultamitalimies Toni Nieminen.

Nieminen on perheineen asunut Viljakkalan Karhella yli neljä vuotta ja hän kertoi, että he ovat viihtyneet Viljakkalassa hyvin.

Toni Nieminen toimii nykyisin ravivalmentajana ja hänellä on Karhella 15 hevosen ravitalli.

 

 

 

Vilumpialaiset avasi Kansainvälisen Vilumpiakomitean puheenjohtaja Teuvo Hakanen. Hakanen toimii myös Viljakkalan Yrittäjät ry:n puheenjohtajana.

Hakanen oli tyytyväinen Viljakkalan yrittäjien yhteistoimintaan. Yhteistoiminta on pienen pitäjän raameissa mittavaa, sillä esim. Vilumpialaisille taloudellista tukea antaneiden viljakkalalaisyritysten luettelo oli pitkä.

Oli mukava kuulla, että Viljakkalan Yrittäjät ry:n jäseninä on mm. kotieläintaloutta harjoittavia tiloja – ainakin Oinon Kanala vilahti jäsenyritysten luettelossa!

 

 

 

Vilumpialaiset järjestänyt Viljakkalan Yrittäjät ry oli haastanut Ylöjärven Yrityspalvelun sekä Ylöjärven Yrittäjät hauskaan haastekisaan, jossa kisailtiin nelihenkisin joukkuein ”sanomalehtikävelyssä” ja ilmapallojen puhaltamisessa sekä niiden puhkaisemisessa istumalla.

Kisa oli erittäin tiukka ja se päätyi haastajan niukkaan voittoon. Ylöjärven Yrityspalvelun joukkue kehitti hirmuisen loppukirin, mutta maaliviiva pelasti voiton Viljakkalan Yrittäjille.

 

****

Vilumpialaisten lajina oli todella nykyaikainen 5-ottelu, sillä siinä osalajeina olivat kuulan työntely, pituushyppely, ämpäriin heittely, minimaalisen keihään heittely sekä…

 

 

…moukarin vyöryttely.

 

 

 

Moukarin vyöryttelyssä tavoite oli saada kolme metallikuulaa pysähtymään n. kymmenen metrin etäisyydellä sijainneiden vilumpiarenkaiden sisään.

 

 

 

Olympiavoittaja Toni Nieminen toimi Vilumpialaisten kisajuontajana.

Tässä kuitenkin ”äänessä” kakkosjuontajana toiminut Dj Hakkis!

 

 

Vilumpialaiskutsussa todettiin, että paras ja innovatiivisin urheiluasu palkitaan.

 

 

 

Jouduin lähtemään kisoista ennen palkintojenjakoa, mutta uskon, että Pierre Volttilähtö-Perperiksi itsensä minulle esitellyt kilpailija sai parhaan ja innovatiivisimman urheiluasun sarjassa ykköspalkinnon.

Täytyy erikseen mainta, että Pierre varmisti nimensä oikeinkirjoitusasun, joten nimi yllä on täysin oikein!

Pierre on tässä vaimonsa pitelemän päivänvarjon suojassa keskittymässä kilpailuihin. Pierren aistikkaaseen asuun kuulunut berberi on tässä aidan laidalla.

 

 

 

Myös lehdistö oli kiinnostunut Pierre Volttilähtö-Perperin kisatunnelmista.

 

 

 

 

Viljakkalan omien Vilumpialaisten pokaalipöytä oli komea ja varmasti pokaalit päätyivät kisoissa ansioituneille!

 

 

On mielestäni hienoa ja osoittaa oikeata yrityshenkeä, että kuntaliitoksen kokeneen Viljakkalan yrittäjät haluavat jatkaa itsenäisenä. Vilumpialaisten järjestäminen on osoitus Viljakkalan Yrittäjät ry:n vireästä toiminnasta.

 

Toivottelen Viljakkalan Yrittäjät ry:n jäsenyrityksille hyvää tuloskuntoa ja menestystä yhäti kiristyvässä kilpailussa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkala on enemmän kuin kylä

Torstai 16.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Ekokumppanit Oy on ”yritys”, jonka omistavat Tampereen kaupunki liikelaitoksineen yhdessä Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n kanssa. Yhtiön kolmantena omistajana on vuoden 2009 alusta ollut Tampereen Sähkölaitos Oy. Ekokumppanit Oy tuottaa tiedotus-, neuvonta-, koulutus- ja asiantuntijapalveluja, joilla edistetään kestävän kehityksen mukaista elämäntapaa ja yritystoimintaa.  

Olen muutaman kerran käynyt Ekokumppanit Oy:n Ekokumppani Klubi ry:n järjestämissä tilaisuuksissa. Viimeksi ”törmäsin” Ekokumppaneihin Hämeenpuiston Ystävien ja Tampereen kaupungin järjestämässä Puistofiestassa Hämeenpuistossa sunnuntaina 12.8.2012.

Ekokumppanit Oy oli muodostanut näyttelyosastonsa ”Ystäväkylä” –teeman varaan.

Osastolla tutustuttiin Pirkanmaahan ja sen tarjontaan leikkimielisesti kisaillen.

 

 

 

Kisa tapahtui siten, että esittelijän tarjoamasta korista poimittiin kortti, johon oli kirjoitettu jonkin pirkanmaalaisen kylän nimi. Kylä piti osata laittaa oikealle paikalleen Pirkanmaan kartalle. Kartaan oli merkitty kuntarajat, suurimmat tiet suuntaa-antavasti sekä vesistöt, mutta muuta vihjettä kartalta ei kunnannimen lisäksi saanut.

 

Osallistuin kisaan ja sain tehtäväkseni laittaa Mahnalan kylän nimikyltti oikealle paikalle.

 

Tehtävä oli helppo, sillä osasin vaivattomasti asettaa Mahnalan nimikyltin kohdalleen. Nyt jälkeenpäin ajattelen, että olisin voinut vallan hyvin saivarrella ja sijoittaa Mahnalan nimikyltti mökkinaapuriini, sillä myös Lavajärvellä Majajärven rannalla on Mahnalan kylään kuuluvia alueita!

 

Harmittelen, että Ekokumppanit Oy:n kyläkisassa Viljakkala oli rinnastettu tavalliseen kylään.

 

Mielestäni niin ei ole, vaan kysyjät olivat tavoitelleet Viljakkalan kirkonkylää.

 

Ylöjärveen taannoin tapahtuneen kuntaliitoksen myötä viljakkalalaiset ovat mm. Ekokumppanit Oy:n mielestä menettäneet Viljakkalan kirkonkylän ja saaneet tilalle Viljakkalan kylän!

 

En hyväksy menettelyä, vaan haluan ylläpitää Viljakkalan kirkonkylästä edelleen nimeä ”Viljakkalan kirkonkylä”.

 

Kisasta vielä sen verran, että oikeaan osuneen Mahnala-nimen sijoittamisesta sain valita palkinnon tarjolla olleista palkinnoista.

 

Valitsin palkinnokseni Suojärven Suklaatilan 80 grammaa painavan ”Mustikka valkosuklaan”.

Palkinnon nauttiminen oli todellinen juhlahetki!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pirkanmaan kylätoimintakeskus Heiska Hämeenkyrössä ja lähiruoka - mainiosti yhteensopiva pari!

Sunnuntai 12.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Aamulehti, Ahlmanin ammattilaitos ja Parasta Pöytään Pirkanmaalta lähiruokahanke järjestivät Pirkanmaan kylätoimintakeskus Heiskalla Hämeenkyrössä Läheltä hyvää –tapahtuman 10.8.2012. Tapahtuman teemana oli tulla nauttimaan lähialueen antimista!

 

Osallistuin vaimoni kanssa kiireisistä puutarhatöistä huolimatta mielenkiintoiseen tapahtumaan.

 

Tilaisuuden juontajana toimi Aimo Kokkola Pälkäneen Laitikkalasta. Tunnen Kokkolan tilan vankkana sikatilana takavuosilta, mutta nykyisin Aimo-isäntä taitaa olla luopunut sikataloudesta.

 

Kokkolan ohella Läheltä hyvää –tapahtumassa esiintyi kukkaistyttö Ulla Valanto.

 

Kukkaistytön valinnan vuodeksi 2012 on tehnyt raati, johon kuuluivat Tampereen Anttilan tavaratalojohtaja ja Tampere Tunnetuksi ry:n hallituksen jäsen Maarit Kurtén, Tampere Tunnetuksi ry:n hallituksen puheenjohtaja Mirko Lännenpää, Moron tuottaja Jari Mylläri sekä Kukkaistyttö 2011 Tuuli Kuusipalo.

 

 

 

 

Heiskan Läheltä hyvää –tapahtuman luonne oli, että tuottajat olivat pystyttäneet myyntikojuja, joista oli ostettavissa kaikenlaista lähellä tuotettua.

Tapahtumakentän keskellä oli penkkejä ja pöytiä, joiden äärellä pystyi tapaamaan tuttuja sekä nauttimaan tarjolla olleita tuotteita.

 

 

 

 

Heiska ry:n hallituksen jäsen Kauno Perkiömäki (oikealla) koppasi kukkaistyttö Ulla Valannon kainaloonsa ja kukkaistytön vierellä myhäili Hämeenkyrön kunnanjohtaja Antero Alenius sekä Heiska ry:n puuhamies Jarmo Puntalo.

 

 

 

Myös Hämeenkyrön kunnanvaltuuston puheenjohtaja Maria Härkki-Santala oli tapahtumassa mukana ja tässä hän keskustelee Antero Aleniuksen sekä Jarmo Puntalon kanssa.

 

 

 

Tilaisuuden juontaja Aimo Kokkolalla oli käytössään langaton mikrofoni ja aiheutti tiettyjä haasteita seurata, että missä ja kenen kanssa kulloinkin juontaja keskusteli - oli oltava varuillaan, että ei joutunut haastateltavaksi! 

Tässä Kokkola jututtaa Heiska ry:n hallituksen puheenjohtaja Aarre Taipaletta.

 

 

 

 

Heiskan Tallituvassa riitti tungosta, sillä siellä oli monta mielenkiintoista lähiruokaa tarjoavaa myyjää.

 

 

 

Maa- ja kotitalousnaisten huipputuote oli ruisleivän juuren myyminen.

 

 

 

 

Ruisleivän juurta myytiin pienissä muovirasioissa ja rasian hinta oli 4,00 euroa.

 

 

 

Lähes mökkinaapurissamme sijaitseva Suojärven Suklaatila oli mukana tapahtumassa omalla osastollaan.

Olen saanut seurata Suojärven Suklaatilan kehittymistä yrityksen alkumetreiltä saakka. 

Oikeastaan olen seurannut tilanteen kehittymistä jo ennen yrityksen perustamista, sillä Suojärven navetta oli joskus parisenkymmentä vuotta sitten alkuperäistarkoituksessaan, mutta nyt se on moderni elintarviketehdas. Noudin joskus alkuperäistarkoituksessa olleelta Suojärven tilalta karjanlantaa mökkiviljelystemme kasvun perustaksi!

On hienoa, että Katja Järvenpää kiertää edelleen lähiseudun markkinatapahtumia, vaikka hän onkin saanut miehensä Tomi Järvenpään kanssa rakennettua kattavan dealer-verkoston lähes koko Suomen alueelle!

 

Kannattaa tutustua Suojärven Suklaatilan nettisivuihin eli www.suklaatila.fi. Sieltä löytää kotipaikkakuntansa tai sitä lähinnä sijaitsevan Suojärven Suklaatilan jälleenmyyjän!

 

Nettisivuilta aistii, että Tomi Järvenpää on viestinnän ammattilainen!

 

 

Kiitokset Heiskalle, Aamulehdelle, Ahlmanille sekä Parasta Pöytään Pirkanmaalta –hankkeelle tärkeän asian eli lähiruuan edistämisestä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viroon haudattujen suomalaislentäjien muistomerkillä Viron Velisessä

Sunnuntai 5.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Poikkesimme taannoisella Baltian matkallamme Viron Velisessä sijaitsevalla suomalaislentäjien muistomerkillä, joka on pystytetty hämeenkyröläisen lentäjä Pentti Antilan sekä hänen Helsingin maalaiskunnasta kotoisin olleen tähystäjänsä Antti Sarion muistolle.

 

Kaksi vuotta sitten samanlaiselta kenraali Pentti Lehtimäen johtamalta matkalta palatessamme poikkesimme samalla paikalla ja kirjoitin silloin näille palstoille näin:

 

 

Puolustusvoimain lentokone sai 16.08.1941 käskyn lähteä levittämään lentolehtisiä Hangossa silloin olleille neuvostojoukoille. Lentokonetta ohjasi Hämeenkyröstä kotoisin oleva Pentti Antila ja tähystäjänä oli Helsingin maalaiskunnasta kotoisin oleva Antti Sairio. Kone starttasi Nummelan lentokentältä Vihdistä.

 

Elokuisen yön aikana lentäjät eksyivät ja joutuivat Viron puolelle. Oletettavasti heidän koneestaan loppui polttoaine ja he joutuivat tekemään hallitsemattoman pakkolaskun Veliseen.

 

Elettiin saksalaisten hyökkäysvaihetta ja neuvostojoukot perääntyivät kohti äiti-Venäjää. Velise oli jo vapautunut neuvostojoukoista, mutta saksalaiset eivät vielä olleet siellä. Alueella piileskelevät metsäveljet eli sissitoimintaa harjoittavat virolaiset näkivät lentokoneen putoamisen. He totesivat, että koneessa olleet olivat kuolleet ja hautasivat heidät lähelle koneen putoamispaikkaa. Metsäveljet polttivat lentokoneen jäännökset, sillä he eivät halunneet niiden joutuvan kummankaan miehittäjän haltuun.

 

Matkanjohtajamme kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki on myöhemmin tavannut yhden paikalla olleista metsäveljistä, mutta sankarivainajien tarkkaa hautapaikkaa ei kyseinen metsäveli pystynyt enää paikantamaan. Myös lentolehtisiä ei valitettavasti ole säilynyt.

 

Lentäjänä toiminut alikersantti Pentti Johannes Antila oli syntynyt Hämeenkyrön Osaralla 12.09.1917 eli hän oli kaatuessaan 24-vuotias. Tähystäjänä toiminut lentomekaanikko Antti Adolf Sairio oli parisen vuotta Antilaa nuorempi.

 

Antila ja Sario ovat ainoat Virossa kaatuneet suomalaiset sankarivainajat. Suomen valtio on pystyttänyt heidän lentokoneensa putoamispaikalle muistomerkin. Kyseessä on yli 4 metriä korkea kivi, joka on työstetty lentokoneen potkurin siipeä muistuttavaan muotoon. Muistokivessä on henkilötietojen lisäksi teksti:

 

Pakkolaskussa Velisessä 16.8.1941 menehtyneiden suomalaisten sotilaslentäjien muistoa kunnioittaen

 

Suomen valtio

 

 

****

 

Kaksi vuotta sitten blogikirjoitukseni ei sisältänyt valokuvia, mutta nyt lisään tähän muutaman kuvan 10.7.2012 tapahtuneesta vierailustamme muistomerkillä.

 

 

Muistomerkki on suomalaista graniittia ja se kuvaa lentokoneen potkuria.

Hyvinhoidettu muistomerkin ympäristö kertoo, että virolaiset arvostavat Viroon haudattuja suomalaislentäjiä. Muistomerkistä huolehtii Märjamaan kunta. Märjamaa on Vihannin ystävyyskunta.

 

 

 

Lentäjien henkilötiedot on kirjattu muistokiveen.

 

 

 

Järjestimme muistomerkillä pienimuotoisen juhlatilaisuuden ja luonnonkukista kerätyn kukkakimpun laskivat muistomerkille Tuomo Linnainmaa (vasemmalla), Tuire Luukkanen ja Jarmo Puntalo.

 

 

 

 

Paavo Poussa (vasemmalla) ja Jarmo Puntalo kunnioittivat lentäjien muistoa sotilaallisella kunnianosoituksella.

 

Myös minä pääsin nuorimman poikani ikuistamana kuvaan lentäjien muistomerkillä.

 

 

Käynti suomalaislentäjien muistomerkillä oli monelle seurueemme jäsenelle tärkeä, sillä useat tuntevat hyvin kaatuneen Pentti Antilan kotitalon sekä ovat tunteneet ja tuntevat edelleen myös hänen lähisukulaisiaan.

 

Olen matkamme jälkeen tehnyt internet-tiedusteluja Pentti Antilan ja Antti Sarion sankarikuolemaan päätyneestä lennosta ja löysin Matti Haran asiasta Sotainvalidi-lehteen vuonna 2007 kirjoittaman mielenkiintoisen artikkelin. Lainaan sen tähän:

 

****

Suomalaislentäjät katosivat - iskikö paniikki?

Kaksi suomalaista sotilaslentäjää katosi 16.8.1941 ja menehtyi pakkolaskussa. Heidän piti lentää Nummelasta Hankoon. Tosiasiassa lensivätkin Viroon ja siellä noin 70 kilometriä Tallinnan eteläpuolelle Märjamaan kunnassa sijaitsevaan Velisen kylään. Virallinen taho väittää, että lentäjät eksyivät.

Uskoni eksymiseen alkoi horjua, kun osallistuin Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen 31.7.2007 järjestämään muistotilaisuuden Velisen kylässä, jonne Suomen valtion toimesta on kymmenen vuotta sitten pystytetty muistomerkki.

Muistotilaisuuteen osallistui myös virolainen metsäveli Arseeni Saare (99) tyttärensä Milvi Lõhmuksen kanssa.

Saare oli niiden metsäveljien kanssa, metsäveljien, jotka ensimmäisinä tulivat turmapaikalle. Saare muisteli 66 vuotta sitten sattunutta tapahtumaa kuin eilistä päivää:

”Olin toisten metsäveljien kanssa partioimassa. Kuulimme lähestyvän lentokoneen moottorin äänen. Moottorin ääni oli sen verran voimakas, että kiinnitimme siihen huomiota ja uskoimme sen lentävän lähellä ja hyvin matalalla. Kohta moottorin ääni lakkasi ja kuului voimakas rysähdys. Kiiruhdimme ääntä kohti. Löysimme metsään pudonneen koneen hylyn. Päästyämme koneen luo, totesimme koneen kaksi lentäjää kuolleiksi. Heidän auttamisekseen emme voineet tehdä mitään. Kun koneessa oli Suomen tunnukset, ihmettelimme; millä asioilla Suomen ilmavoimien kansallisuustunnuksilla varustettu kone oli liikkeellä Eestissä? Epätietoisuuttamme lisäsi se, että koneessa oli venäjänkielisiä ja saksankielisiä lentolehtisiä? Meitä ihmetytti, missä mielessä lentolehtiset oli tarkoitettu alueella liikkuville venäläisille ja saksalaisille sotilaille? Meidän oli joka tapauksessa toimittava nopeasti, koska paikalle saattoi tulla missä vaiheessa tahansa toisia etsijöitä. Niinpä päätimme polttaa koneen ja siinä olevat lentolehtiset. Koneen putoamisesta emme ilmoittaneet kenellekään”, Saare muisteli.

”Emme halunneet jättää todistusaineistoa paikalle, koska alueella liikkui jo tähän aikaan saksalaisia ja venäläisiä sotilaita. Lentäjät me hautasimme lähelle koneen putoamispaikkaa”, Saare perusteli koneen välitöntä polttamista.

Saaren muistelu oli vakuuttava. Voiko olla mahdollista, että eksyy näin karkeasti? Antilakin oli jo sen verran kokenut lentäjä, että en usko hänen harhautuneen niin perusteellisesti, mitä virallinen tieto asiasta väittää.

Jotakin olen saanut selville.

Tiedän, että alikersantit Pentti Antila (s.1917) Hämeenkyröstä ja Antti Sairio (s.1919) Helsingin pitäjästä kuuluivat Lentolaivue 6:een, joka oli sijoitettu Nummelan kentälle. Laivueen toiminta-alueena oli 1941 Hangon rintama ja Suomenlahden merialue. Anttila kuului laivueen ohjaajiin ja Sairio lentomekaanikkoihin. Turmalennolla Sairio toimi tähystäjänä.

Seuraavassa sekoitan tosiasiat ja omat kuvitelmani.

16.8.1941 Antila ja Sairio saivat lentotehtävän. Tehtävän suorittamista varten he saivat käyttöönsä hollantilaisvalmisteisen Koolhoven FK.52:n. Se oli kaksitasoinen ja kaksipaikkainen tiedustelukone. Suomella oli näitä koneita kaksi. Talvisodan aikana ruotsalainen kreivi Carl Gustav von Rosen lahjoitti ne ilmavoimille.

Koneen varusteisiin kuului magneettinen kompassi ja kello. Jo näillä kahdella lentosuunnistuksessa käytetyllä perusvälineillä pysyy varmasti Suomen ilmatilassa. Antilallakin oli sen verran lentotunteja takana, että lentäminen Nummelasta Hankoon on pikkujuttu. Säänkin äkillisesti muuttuessa, Antila tuskin lähtisi hoikailemaan etelään, yli Suomenlahden. Itse olisin nopeasti vääntänyt koneen pohjoiseen.

Mikäli kysymyksessä oli todellakin lentäminen Nummelasta Hankoon, tehtävä oli helppo. Nummelan tukikohdasta on sata kilometriä Hankoon. Suunnistustehtävänä lento Nummelasta Hankoon on helppo näkölento-olosuhteissa, koska sinne pääsee rautatien rataa seuraamalla. Kompassiakaan tuskin tarvitsee.

Uskon, että lentotehtävän antajan kanssa he kävivät läpi lentoon liittyvät yksityiskohdat.

He päättivät, että Hankoa on hyvä lähestyä itäpuolelta, riittävän kaukaa ja matalalla. Tällä yllätyksellä vältetään venäläisten vahva ilmatorjunta, eivätkä venäläisten torjuntahävittäjät Täcktomin kentältä ehdi nousta ilmaan ja torjuntaan. Tehtävän suorittamisen jälkeen heidän on palattava takaisin Nummelaan. Mikäli sää yllättäen heikkenee, varalaskupaikkoina voisivat olla Kiikala, Hyvinkää ja Malmi.

Lentoonlähtö tapahtui kello 22. Puolen tunnin kuluttua koneesta ja sen lentäjistä tehtiin Snappertunan ilmavalvonta-asemalla havainto. Se oli viimeinen tieto koneesta ja lentäjistä.

On hyvä muistaa, että tapahtuman kelloaikaan Suomessa ei käytössä ollut ns. kesäaika. Joten elokuussa 1941 ilta oli jo pimeä, kun he lähtivät Nummelasta. Pimeys ei silti ollut este lentotehtävän suorittamiselle. Se oli pikemminkin etu kuin haitta.

Oliko lennolla sittenkin joku toinen tarkoitus kuin pudottaa lentolehtiset Hankoon?

Yhtenä mahdollisena tarkoituksena Viroon suuntautuneella lennolla olisi saattanut olla saksalaisten ja neuvostoliittolaisten senhetkisten rintamalinjojen sijainnin todentaminen. Voisi olettaa, että Suomen sotilasjohto, vaikka sillä oli käytettävissä saksalaisten tiedustelutiedot, halusi ”omin silmin” varmentaa linjojen sijainnin.

Venäläisten Virossa olevien lentokenttien paikantaminen saattaisi olla mahdollista. Näiden jossittelujen haittana on, että lento suoritettiin yölentona ja elokuussa on pimeätä jo siinä vaiheessa kun lähdettiin matkaan. Tässä on hyvä vielä toistaa, että nykyisenä ns. kesäaikana iltakymmeneltä on vielä suhteellisen valoisaa, mutta pilvisellä säällä iltayhdeltätoista on jo lähes säkkipimeää.

Saare mainitsi sään olleen huono. Silti en usko, että Antila olisi lähtenyt Suomenlahden eteläpuolelta etsimään pakkolaskupaikkaa. Olen siinä uskossa, että lentäjät lähetettiin Viroon tiedustelulennolle.

Valitettavasti metsäveljet polttivat kaikki lehtolehtiset. Saaren tilaisuudessa mainitsemista saksan- ja venäjänkielisistä lentolehtisistä ja niiden teksteistä ei ole jäänyt tietoa meille. Se vain ihmetyttää, miksi heillä oli matkassa saksankielisiä lentolehtisiä?

Toivon, että ”eksymiselle” joku keksii paremman selityksen kuin allekirjoittanut.

Yhden mahdollisen tulkinnan kuulin Suomen Sotaveteraaniliiton 50-vuotiastoritapahtumassa, kun kerroin Antilan ja Sarion lennosta neljälle ilmavoimien lentäjäveteraanille, pilvenveikoille. He eivät pitäneet eksymistä mahdottomana. Syyksi he epäilivät paniikkia. Sellaistakin kuulemma sattui. Tähän tulkintaan on kaiketi uskottava - tai sitten ei.

****

Kiitokset Matti Haralle artikkelista joka antaa ainakin joitain lisätietoja hämeenkyröläisen Pentti Antilan viimeisestä lennosta. Toki artikkeli herättää paljon myös kysymyksiä.

 

Haran artikkelissa mainittu Arseeni Saare on ilmeisesti sama henkilö, jonka kenraali Lehtimäki mainitsee tavanneensa muistomerkin paljastustilaisuudessa.

 

Näyttää, että Pentti Antilan ja Antti Sarion Viron Veliseen päätyneen lentomatkan todellinen tarkoitus jää ikiajoiksi selvittämättä – vai jääkö?

 

Jään monien muiden tavoin odottamaan, että löytyykö Sota-arkistosta, Puolustusvoimain tai Ilmavoimien arkistoista Antilan ja Sarion lennon todellista tehtävänantoa! Nyt sen voisi vallan hyvin kertoa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Vetopelejä ja menopelejä Lavajärven Leirirannassa

Keskiviikko 1.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Lavajärven-Komin kyläyhdistys järjesti Lavajärven Leirirannassa kesäjuhlat sunnuntaina 29.7.2012.

 

Kesäjuhlat on pitkään jatkunut perinne kylällä, jossa sijaitsee mm. vapaa-ajanasuntomme.

 

Muistan ajan, jolloin Lavajärven kesäjuhlat järjestettiin Lavajärven Päivölässä

 

Ajat ovat muuttuneet ja niin on muuttunut myös kesäjuhlien sisältö. Ennen kesäjuhlissa oli useita urheilukilpailuja, mutta nyt kesäjuhlat painottuvat leppoisaan yhdessäoloon.

 

Pituushyppy, kuudenkymmenen metrin juoksu ja maastojuoksu olivat entisaikaan Päivölän kesäjuhlien ohjelmanumeroita. Muistan hyvin, että olen saanut Päivölän kesäjuhlilla lusikan palkinnoksi 500 metrin juoksussa!

 

Lavajärven-Komin kesäjuhlilla oli tänä vuonna esillä kaksikin mielenkiintoista meno- ja vetopeliä.

 

 

Kesäjuhlayleisö kohahti, kun Totti Härkönen kurvasi juhlapaikalle hienolla mikroautollaan.

 

 

 

Edestäpäin huomaa selvästi, että Totin auto on Volkkari!

 

 

 

Kesäjuhlien juontaja Tea Pihkoluoma kysyi Totilta haastattelussa, että pääsevätkö tytöt Totin kyytiin?  Totti totesi, että vain pojat pääsevät hänen kyytiinsä. No, ehkä tulee sekin aika, että myös tytöt pääsevät Totin kyytiin!

 

 

 

Hieman järeämpää tekoa oli kesäjuhlien vetopeli eli Ville Koivuniemen omistama Ford 5000.

Ville osallistuu traktorillaan Tractoc Pulling´n SM-kisoihin Farmi 2500 kg –sarjassa.

 

 

 

Tea Pihkoluoman haastattelussa Ville kertoi, että tänä vuonna Tractor Pulling´n SM-sarjassa ajetaan kuusi kilpailua. Neljä on ajettu ja Ville on nyt SM-kisassa toisena.

Ville edustaa SM-sarjassa kilpaillessaan Kauhajoen Traktoriurheilijoita.

 

 

 

Ville Koivuniemi on pystynyt kilpailemaan yllättävän pienellä budjetilla. Kone on kestänyt kaikki vedot, joten suuriin remontteihin ei ole ollut tarvetta.

 

Varsinaiseen harjoitteluun ei ole mahdollisuuksia, sillä jarruvaunuja ei luonnollisesti ole käytössä.

 

Kauden seuraava kisa käydään Nurmeksessa.

 

Ville kertoi, että kauden jälkeen traktoriin tehdään täysremontti ja kustannusarvio on nykynäkymien mukaan n. 5.000 euroa.  Tarvikevaraosilla kustannusarvio olisi pienempi, mutta Ville ei halua riskeerata ja hän tulee käyttämään alkuperäisosia.

 

Traktorin kuljetukseen käytettävä kuorma-auto maksoi Villen mukaan ”mopon hinnan verran”.  Se on kuitenkin pelannut hyvin ja kertaakaan ei ole jääty taipaleelle.

 

Ville Koivuniemi harjoittaa voimaperäistä viljelyä Viljakkalassa ja hän on mm. maatalousyhtymämme vuokramies.

 

 

 

Kesäjuhlilla oli tarjolla mansikoita, makkaraa ja lättyjä maksua vastaan.

Lavajärven-Komi kyläyhdistys tarjosi kesäjuhlaväelle ilmaiset kahvit, teen tai mehun.

 

 

 

Lavajärven Leiriranta on oivallinen paikka järjestää hiekkalinnojen rakennuskilpailu.

 

Kisaan osallistui kuusi joukkuetta ja joukkueen koko oli max. neljä henkilöä.

 

 

 

Näytti olevan yleistä, että hiekkalinnojen ympärille rakennettiin oikeaoppisesti vallihauta.

Marakatti-ryhmä koostui tytöistä ja he turvautuivat vallihaudan täyttämisessä kantoveteen, mutta…

 

 

 

 

…Zombie-pojat rakensivat linnansa niin lähelle vesirajaa, että he hyödynsivät vallihaudan vetenä suoraan Lavajärven vedenpinnan tasoa!

 

Kiitokset Lavajärven-Komin kyläyhdistykselle, jonka aktiivisuuden tuloksena kyläläiset ja mökkikansa saivat tavata toisiaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Oliko Keskustan teltta koko torin suosituin paikka Tampereen Markkinoilla toukokuun 7. päivänä?

Keskiviikko 9.5.2012 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Keskustorilla järjestetään markkinat joka kuukauden ensimmäisenä arkimaanantaina.

 

Toukokuun markkinat järjestettiin maanantaina toukokuun 7. päivänä.

 

Myynti- ja esittelypaikat varataan Tampereen Torikauppiasyhdistys ry:n kautta. Tampereen keskustaväki käytti tarjottua tilaisuutta hyväkseen ja varasimme paikan Hämeenkadun varrelta.

 

 

Suomen Keskustan telttakatoksen järjestelyissä vastuuhenkilöinä toimivat Jari Rajasalo sekä Arja Hirvenoja ja hyvin toimivatkin, sillä pullapitkoja kului päivän aikana viitisentoista ja Kulta-Katriina -kahvia tarjoiltiin neljän kahvipaketin verran!

 

 

Myös ikinuori Johannes Jonov oli mukana koko päivän.

Jonov´n luottamushenkilöasema on Sara Hildenin taidemuseon johtokunnan jäsenyys. Hänen venäjänkielentaitonsa oli mainio apu osastomme venäjänkielisten vieraiden auttamisessa.

 

 

Kansanedustaja Mikko Alatalo oli odotettu vieras, sillä monet vieraamme jäivät odottamaan hänen saapumistaan.

Mikko osoitti taas kerran mainiot poliitikontaitonsa, kun hän kertoi nykyhallituksen töpeksimisistä liikenneasioissa.

Haja-asutusalueiden syrjinnässä kansanedustaja Alatalo piti ihmeellisenä sitä, että omalle maalle ja omalla rahalla ei enää saisi rakentaa kotia.

Mikko Alatalo muistutti, että itselle rakennettu talo on aina parempi kuin rakennusliikkeiden minkkitarhamaisesti kyhäämät aikaansaannokset!

Kolmas Alatalon esille ottama kysymys oli tulonjaon epätasapaino. Epätasapaino heikkenisi edelleen, jos Kokoomuksen ajama kuntauudistus toteutettaisiin – haja-asutusalueilla kiinteistöjen ja asuntojen arvot romahtaisivat ja asutustaajamissa ne vastaavasti kohoaisivat siten, että ihmisillä ei olisi varaa hankkia asuntoja!

Puheensa lopuksi Alatalo peräsi pientä askelta taaksepäin, jotta Suomi voisi ottaa ison harppauksen eteenpäin. IT-huuma on elettyä aikaa ja nyt on aika panostaa metalliin sekä puuhun – vain ne voivat nostaa Suomen ylös!

 

 

Suomen Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön puheenjohtaja Antti Juva (vasemmalla) ja Mikko Alatalo pohtivat vakavina ratkaisuvaihtoehtoja Tampereen yhä heikentyvään taloudelliseen tilanteeseen.

 

 

Myös apulaispormestari Timo Hanhilahti ehti Keskustorille kuuntelemaan tamperelaisten huolia ja murheita.

Tässä Hanhilahden kanssa tamperelaisen huolia ja esityksiä kuuntelevat Arja Hirvenoja (vasemmalla) sekä Eva Back.

 

Oli tavallaan hälyttävää kuulla, että tieasiat ja niiden heikkous olivat monenkin tamperelaisen mielissä ykkösmurheita.Tilanne oli hälyttävä, sillä kyseessä on sentään suurkaupunki-Tampere eikä mikään haja-asutusalue!

Tiemurheiden esittäminen minulle saattoi olla yhteydessä sille, että nimikyltissäni todettiin asemani Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksen johtokunnan varapuheenjohtajana.

 

Pirkko Rantala...

...valitti, että kolmen kilometrin pituinen Niihamantie on todella heikossa kunnossa. Niihamassa sijaitsee 126 siirtolapuutarhamökkiä, joten kunnollisen tien tarve on huutava.

 

Raija Heikkilä...

...Kämmenmaankadulta Kämmenniemestä valitti, että alueen tielle kulkeutuu rakennustyömaiden autojen pyörissä kuraa ja se merkitsee kuran kuivuessa suurta pölyhaittaa asukkaille.

 

Toinen Raija Heikkilän mainitsema epäkohta oli minulle omakohtaisesti valitettavankin hyvin tuttu, sillä se oli tienrakentajien ylimitoitettujen kivi- ja kallioräjäytysten aiheuttamat vahingot omakotitaloille.

 

Ikean rakennustyömaan räjäytykset aiheuttivat alueemme omakotitaloille vaurioita, joita Tampereen kaupunki ei ole suostunut korvaamaan, vaikka meillä onkin Tampereen kaupungin ja Palokallion Omakotiyhdistyksen allekirjoittama sopimus räjäytysvaurioiden korvaamisesta.

 

Myötäajattelen niitä kaikkia Koivistonkylän asukkaita, joita odottaa todellinen helvetti, jos Sulkavuoreen suunnitellun jätevesien keskuspuhdistamon sallitaan toteutua.

 

-Esko Erkkilä-

Elinkeinojen kehittäminen laiminlyödään kuntaliitoksen tapahduttua

Keskiviikko 2.5.2012 - -Esko Erkkilä-

Kalajoki, Alavieska, Ylivieska, Sievi, Nivala ja Haapavesi olisivat ministeri Virkkusen kuntakartalla tulevaisuudessa yhtä kuntaa.

 

Olen työurani alkuvaiheessa liikkunut työkseni kaikkien näiden kuntien – osa on nykyisin kaupunkeja – alueella. Työnantajani Ylivieskaan rakentama uusi rehutehdas ja sen raaka-ainehankkinnoista vastaaminen saivat aikaan sen, että sain liikkua mm. Kalajokilaaksossa tiiviisti vielä 2000 luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana.  Tunnen juttuni alussa mainitsemani kunnat, niiden keskinäiset suhteet, yhteiset voimavarat sekä myös keskinäiset jännitteet.

 

Entinen kuntaministeri Tapani Tölli tuntee mainitut kunnat minua paremmin ja hän käsittelikin niiden kehittymistä taannoisessa MSL-Tampereen järjestämässä kuntaseminaarissa.

 

Tapani Tölli, jota monet puoluekantaan katsomatta pitävät Suomen parhaana kunta-asiantuntijana, mainitsi Kalajokilaaksosta kaksi onnistunutta hankekokonaisuutta, jotka eivät olisi toteutuneet, jos ministeri Virkkusen nyt haahuilema kuntakartta olisi ollut voimassa.

 

Töllin mainitsemat hankekokonaisuudet ovat Kalajoen Hiekkasärkkien palvelukokonaisuus ja Nivalan Teollisuuskylä –hanke.

 

Tunnen toki Nivalan, mutta Nivalan Teollisuuskylä Oy:n tunnen ainoastaan nettitutkailun perusteella.

 

Sitäkin paremmin tunnen Kalajoen Hiekkasärkkien palvelukokonaisuuden. Olen ex-kuntaministeri Töllin kanssa täsmälleen samaa mieltä, kun hän totesi, että osana suurkuntaa Kalajoen Hiekkasärkkiä ei koskaan olisi toteutettu nykyisenkaltaiseksi kokonaisuudeksi.

 

Omaan kokemusta, kun totean, että Kalajoen Hiekkasärkät sekä siihen läheisesti liittyvä Kalajoen Satama ovat Kalajoen kaupungin silmäterä ja aikaansaannos, joita ei olisi olemassa, jos ministeri Henna Virkkusen kuntakartta olisi ollut todellisuutta. Niitä ei olisi olemassa ja niitä ei olisi kehitetty, jos Kalajokilaakson mammuttikuntaa olisi johdettu Ylivieskasta – kaikki kunnia kuitenkin ylivieskalaisille.

 

Ajatukseni palasivat Tapani Töllin esittämiin seikkoihin, kun jokin aika sitten olin tilaisuudessa, jossa keskusteltiin Teiskon elinkeinoelämän näivettymisestä Tampereeseen liittymisen jälkeen.

 

Teiskon kanssa saman kohtalon on nyt kokemassa synnyin-, maatila- ja mökkikuntani Viljakkala, kun se liittyi Ylöjärveen.

 

Viljakkalassa viimeinen oli jo sammuttamassa valot, kun Jämijärven Osuuspankki päätti huhtikuussa 2012 avata siellä pankkikonttorin.

 

Tämän kirjoituksen ”opetus” on se, että itsenäiset kunnat ovat ainoita, jotka huolehtivat alueiden elinvoimaisuudesta ja se tapahtuu alueiden elinkeinoelämää tukemalla sekä sitä aktivoimalla.

 

Ministeri Virkkusen haahuilemat suurkunnat unohtaisivat haja-asutusalueiden kehittämisen ja keskittäisivät toiminnot muutamaan kivikylään.

 

Niin ei saa päästää tapahtumaan, vaan on huolehdittava koko Suomen pitämisestä elinvoimaisena!

 

-Esko Erkkilä-

Paavo ja Vuokko-mukien suosio oli Vahannassa niin suurta, että Paavon oli käytävä hakemassa täydennystä "keskusvarastolta"!

Maanantai 16.4.2012 - -Esko Erkkilä-

Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestö ry järjesti Vahannan Nuorisoseurantalolla 15.4.2012 hienon sunnuntailounastapahtuman, jonka arvovieraiksi oli saatu kansanedustaja Mikko Alatalo sekä VTT Paavo Väyrynen yhdessä Vuokko-vaimonsa kanssa.

 

 

 

Vahannan Nuorisoseurantalon juhlasali oli täynnä väkeä ja myös sivuhuoneiden tilat olivat juhlayleisön käytössä ja täyteen varattuja.

 

Sain kutsun tilaisuuteen Keskustan Viljakkalan paikallisyhdistys ry:n puheenjohtaja Pekka Hietaniemeltä ja tässä kuva kutsun sisäaukeamalta.

Pitopöytä oli anniltaan herkullinen, sillä perustuivathan sen ainekset kotimaiseen ruokaan.

 

 

 

Paavo ja Vuokko Väyrynen saapuivat tapansa mukaan tilaisuuteen hyvissä ajoin. Olen saanut seurata moniaita VTT Paavo Väyrysen tilaisuuksia ja aina tilaisuuden arvovieras on saapunut paikalle hyvissä ajoin. Arvostan ajoissa saapumista, sillä se kertoo vieraan arvostavan kuulijoitaan.

 

 

Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestö ry:n varapuheenjohtaja ja kaupunginvaltuuston jäsen Esko Arola keskusteli innokkaasti ennen tilaisuuden alkamista Vuokko Väyrysen kanssa.

 

 

Väyrysten isäntänä ruokapöydässä toimi Keskustan Ylöjärven valtuustoryhmän puheenjohtaja Tapani Tienari.

 

 

Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestön puheenjohtaja Pirkko Vuolle Viljakkalan Karhelta toimi lounastilaisuuden juontajana.

Kunnallisneuvos Pirkko Vuolle toimii myös Pirkanmaan Keskustanaisten toiminnanjohtajana.

 

 

Kansanedustaja Mikko Alatalo ehti kiireidensä keskellä tilaisuuteen ja aloitti puheenvuoronsa aina koskettavalla kappaleellaan ”Hyasinttien aika”.

 

Laulun sanat ovat joka kerta Mikon esittämänä yhtä puhuttelevat:

 

”On taas aika hyasinttien
Usko pois, sua äiti aattelen
Sinä siellä, minä täällä jossakin
Sanoinko koskaan, että sua rakastin”

 

Kansanedustaja Mikko Alatalon tilaisuudessa esittämä lyhyt eduskunta-asioiden katsaus oli myös puhutteleva.

 

Alatalo keskittyi eduskunnassa budjettikehyskeskustelussa esittämiinsä asioihin ja ne saivatkin lounasyleisöltä vankkumattoman kannatuksen.

 

Kehysriihen tulokset olivat kylmää kyytiä maakunnille ja maaseudulle, totesi Alatalo.

 

Ammattikorkeakoulujen osalta hallituksen toimet ovat suorastaan suonenisku maakunnille ja niin myös Pirkanmaalle, vaikka maakunnalla muka onkin nyt oma ministeri asioita hoitamassa!

 

Hallituksen liikennepoliittinen selonteko on syystäkin Alatalolle läheinen asia, sillä hän on aikaisemmin ollut keskeinen vaikuttaja, kun liikennehankkeiden määrärahalinjauksia on tehty.  Nyt Pirkanmaa jäi osattomaksi, mutta pääkaupunkiseudun tieverkon kehittämiseen kokoomus, demarit ja city-vihreät myönsivät tieverkkomäärärahoja 150 miljoonaa euroa.

 

Todellinen määräraharohmu oli kuitenkin Kymenlaakso, joka sai kokoomusministeri Häkämiehen kotikulmana peräti 400 miljoonan euron satsauksen.

 

Pirkanmaalaiset hallituspuolueiden kansanedustajat monissa valiokunnissa suostuivat tähän ja eivät olleet saaneet suutaan auki määrärahoista päätettäessä. Siinä meillä Pirkanmaan puolestapuhujat!

 

Kansanedustaja Alatalo peräänkuulutti Suomelta IT-huumassa pientä askelta taaksepäin, jotta pystyisimme ottamaan ison harppauksen eteenpäin. Iso harppaus eteenpäin olisi mahdollista panostamalla maakuntien osaamiseen ja maakunnissa lepääviin mahdollisuuksiin; puuhun, metalliin sekä uusiutuviin luonnonvaroihin.

 

 

VTT Paavo Väyrysen juhlapuhe oli hänen tapaansa sytyttävä ja johdonmukainen, vaikka hän pitikin sen ilman muistiinpanoja.

 

Ministeri Virkkusen kuntakartan perusteita Väyrynen piti perusteettomina, kun se perustuu työssäkäyntialueisiin. Kuntarajat on määriteltävä asutuksen, ei työssäkäyntialueiden perusteella.

 

Otan esimerkin omasta tilanteestani: Kävin Tampereelta töissä Hämeenlinnassa kaksi vuotta, Pöytyällä runsaan vuoden ja Raisiossa runsaasti yli kymmenen vuotta. Olisiko minun pitänyt maksaa osa verostani Hämeenlinnaan, Pöytyälle ja Raisioon, vaikka käytinkin ainoastaan Tampereen palveluja? Kieroutunut käsitys Virkkusella ja kokoomuksella sekä demareilla!

 

Väyrynen muistutti, että huoltosuhde ja siihen liittyvät luvut ovat keinotekoista jargonia kuntaliitosten peräämisessä. Eläkeläiset ovat hyviä veronmaksajia ja he ovat tulevaisuudessa haluttu ja merkittävä taloudellinen voimavara kunnille. Juuri näin koen itsekin, sillä en koe itseäni rasitteeksi, vaan todelliseksi voimavaraksi Tampereelle!

 

Väyrynen ei yksinomaan kritisoinut Virkkusen esitystä, vaan toi voimallisesti esille keskustalaisen näkemyksen kuntakentän kehittämiseen.

 

Väyrysen mukaan on uudistettava hallintoa ja palveluja Paras-hankkeen pohjalta. Työssä pitää käyttää järkeä ja joustavuutta.

 

Maakuntahallinto ja sen vahvistaminen ovat Väyrysen mukaan tapa kehittää asukkaiden parasta. Väyrynen mainitsi SDP:n Johannes Koskisen toimivan vahvana maakuntahallinnon kehittämisen puhemiehenä.

 

Vaihtotaseen ja kauppataseen alijäämäisyys huolestuttivat VTT Paavo Väyrystä.  Osaan arvostaa Paavo Väyrystä kauppapolitiikassa tulevaisuuden näkijänä.

 

Hän pystyi ensimmäisenä varoittamaan Venäjän talousromahduksesta, joka sitten tapahtui elokuun 17. päivänä 1998.

 

Muistan elävästi tuon ajan, sillä työnantajani koki romahduksen menekin hiipumisena Venäjälle ja tilattujen raaka-ainetoimitusten saapumisen kouriintuntuvan kovana, kun menekki tyssäsi kertaheitolla.  Väyrynen oli ainoa joka osasi ennakoida tulevan, mutta eihän häntä silloinkaan uskottu – olisi sietänyt uskoa!

 

 

Tilaisuuden keskusteluosuudessa Riitta Koskinen, joka on ylöjärveläinen ja Pirkanmaan edustaja Keskustan puoluehallituksessa, kysyi Väyryseltä, että tuleeko Rovaniemen puoluekokouksesta Keskustan rivejä repivä?

 

 

Väyrynen vastasi, että kaikki Keskustan puheenjohtajiksi pyrkivät ovat hyviä henkilöitä. On puoluekokouksen osanottajien arvioitava, että kenen johdolla Keskusta pystyy nousemaan Suomen suurimmaksi puolueeksi seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Väyrynen muistutti, että presidentinvaaleissa Keskusta sai puolueen kootuksi ja jos nyt jatkamme yhtä yksituumaisina, niin Keskustalla on hyvät mahdollisuudet suurimmaksi puolueeksi.

Väyrynen totesi Keskustan aatteellisen ja poliittisen perinnön vaativan johtajien jalkautumista kansan pariin.

”Keskustalla on äärettömän tärkeitä tehtäviä tulevaisuudessa” oli Väyrysen muistutus.

 

 

Ylöjärven kaupunginvaltuutettu Minna Sarvijärvi osoitti myyntitaitonsa, sillä hän pystyi myymään kunnallisjärjestön arpoja myös Väyryselle!

Ostin niitä minäkin, mutta voitot jäivät odottamaan seuraavaa kertaa.

 

 

Olen oppinut, että pätevällä johtajalla ei koskaan saa olla kiireen tuntua.

Paavo ja Vuokko Väyrynen noudattivat Vahannassa tätä periaatetta ja jatkoivat läsnäoloaan myös virallisen ohjelman jälkeen.

Tässä Väyryset, Tapani Tienari sekä Keskustan Pirkanmaan piirin toiminnanjohtaja Ritva Männistö jatkavat keskustelujaan tilaisuuden virallisen osuuden jo päätyttyä.

 

 

Paavo Väyrynen kaupitteli Paavo&Vuokko –mukeja yleisölle puheensa jälkeen.

Tässä rajanaapurini Jari Kirmo yhdessä Vuokko Väyrysen kanssa sen jälkeen, kun kolmenkympin arvoinen muki oli siirtynyt Jarin omistukseen.

 

 

Mukikauppa kävikin Vahannassa niin hyvällä vauhdilla, että Paavo joutui kesken kaupanteon käymään ”keskusvarastolla” eli Väyrysten auton takakontilla täydentämässä mukivarastojaan!

 

Kiitokset Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestölle hienon tilaisuuden järjestämisestä – saimme nauttia hienosta sunnuntailounaasta ja saimme vahvistusta myös sille, että Keskustan suunta on oikea!

 

-Esko Erkkilä-