Valkosipulimaa kaipaa nyt kosteutta!

Keskiviikko 5.5.2021 - -Esko Erkkilä-

Loppuviikolle on ennustettu lumisateita ja nyt ne ovatkin toivottuja ainakin valkosipulimaan osalta, sillä kuivuus vaivaa.

 

 

 

Valkosipulit pitää istuttaa syksyllä ja hyvin ne ovatkin talvehtineet, mutta nyt kaivataan pikaisesti sadetta joko vetenä tai lumena.

 

 

Sääennusteet ovat jo usean päivän ajan luvanneet loppuviikolle lumisateita ja kovasti toivonkin, että lumisade-ennusteet toteutuvat.

 

Olen toki lannoittanut valkosipulit, mutta eihän lannoitteiden ravinteet kuivassa maassa mihinkään liukene ja sen vuoksi naatit alkavat kellastua.

 

 

Hommahan olisi sillä hoidettu, että olisin laittanut sadetuslaitteet pelittämään, mutta on mukamas ollut muita kiireitä.

 

 

 

Kuivuudesta on se hyvä puoli, että peruna- ja sipulimaiden jyrsiminen on onnistunut hyvin ja nyt vaan pitää pikkuhiljaa alkaa valmistautumaan varhaisperunan sekä myös sipulien istuttamiseen.

 

**********************

 

Tällä viikolla valkosipulimaan kastelu joko lumisateen kautta tai sadettamalla ja ensi viikolla varhaisperunan sekä sipulien istuttaminen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Syksyllä istutetut valkosipulit ovat niin terhakkaassa kasvussa, että ne ansaitsivat eilen kunnollisen kevätlannoituksen!

Torstai 22.4.2021 - -Esko Erkkilä-

Omaan valkosipuleiden kasvatuksesta parinkymmenen vuoden kokemuksen ja tiedän, että valkosipulit pitää istuttaa kasvupaikalleen syksyllä.

 

Viime syksynä istutin valkosipulit aivan uuteen paikkaan ja nyt ne näyttävät lähteneen kasvamaan oikein hienosti.

 

 

 

Ehdimme viime kesänä tekemään Viroon perinteisen Kyröläismatkamme ja siltä matkalta ostin tarvittavat valkosipulin siemensipulit.

 

 

 

Valkosipulit ovat kasvaneet niin terhakasti, että ne ansaitsivat eilen kunnollisen kevätlannoituksen.

 

 

 

Lannoittamisen jälkeen harasin valkosipulimaan ja nyt hartaasti odotan niitä vesisateita, joita säätieteilijät niin vankasti lupaavat!

 

 

-Esko Erkkilä-

Fiskarsin halkomakirves, tukkisakset ja Stihl-moottorisaha - niillä polttopuita syntyy!

Sunnuntai 11.4.2021 - -Esko Erkkilä-

Meillä on polttopuun kulutus melkoinen, sillä takan lisäksi lämmitämme saunankiukaan joka päivä ja kun sekin lämpiää puilla, niin puita tarvitaan.

 

Onneksi omassa metsässä riittää polttopuita, mutta jonkinmoinen urakkahan se on kuljettaa polttopuupöllit Viljakkalasta Tampereelle.

 

Nyt korona-aikana on ollut hyvää aikaa puuhastella polttopuiden tekemisessä ja se on onneksi työtä, jossa näkee työnsä tulokset!

 

 

 

Fiskarsin halkomakirves, tukkisakset sekä Stihl-moottorisaha ovat olleet ne työkalut, joilla polttopuita on syntynyt.

 

 

 

Suurimmat pöllit ovat olleet yli 100-vuotiaita ja halkaisijaltaan 45 senttiä.  Onneksi sen verran on vielä ruista ranteessa, jotta ei ole tarvinnut turvautua moottorisahaan pöllien ”halkomisessa”!

 

 

 

Osan pölleistä sahasin oikeaan mittaansa vasta omakotitalomme ”polttopuurantteella”!

 

 

 

Takkaan ja saunanpesään sopivat klapit ovat niin lyhyitä, että pinojen tueksi piti laittaa useamman pinon läpimeneviä tukipuita.

 

 

 

Joissakin järeissä koivupölleissä oli komeaa lainekoivua, mutta kyllä myös ne menivät polttopuiksi – olishan ne olleet puusepille mainiota raaka-ainetta!

 

 

 

Tasan yhdeksän pinokuutiometriä pieniksi pilkottuja klapeja oli saalis ja kyllä niillä hyvinkin ensi talvi pärjätään!

 

 

-Esko Erkkilä-

Taitaa jäädä haaveeksi!

Maanantai 18.1.2021 - -Esko Erkkilä-

Olen jo puolentoistakymmentä vuotta osallistunut joka kesä hämeenkyröläissyntyisen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen järjestämille Kyröläismatkoille Venäjälle, Baltian maihin sekä Puolaan.

 

Arvostan, että saan olla kenraalin ”vastaväittelijänä” matkojen suunnittelussa.

 

Koronaongelmat haittasivat jo viime kesän matkaa, mutta saimme sen suoritettua kaikella kunnioituksella.

 

Nyt koronaongelmat näyttävät entistä suuremmilta, mutta matkarunko on kuitenkin ensi kesällekin jo kasassa.

 

********************

 

Olemme monena kesänä suunnitelleet matkamme suuntaamista ainakin yhden päivän osalta Valko-Venäjälle Minskiin, mutta ensimmäisellä yrityskerralla kiinnostuneita oli liian vähän ja kahdella viimeisimmällä kerralla kohdemaan ongelmat estivät matkan toteutumisen.

 

On selvää, että ensi kesän matkasuunnitelmissamme ei ole Valko-Venäjällä poikkeamista, sillä maan tilanne on perin epävakaa.

 

Toki ensi kesän matkustaminen jopa Baltian maihin on epävarmaa, sillä koronatilanne on niin paha.

 

Olishan se ollut mukavaa joskus päästä käymään Valko-Venäjällä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viimeisetkin veteraanit saivat huhtikuussa 2019 Suomen Valkoisen Ruusun kunniamerkin

Perjantai 8.1.2021 klo 21.03

Jatkan tänään piironginlaatikossamme olevien kunniamerkkien ja ansiomitalien esittelyä, kun esittelen Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan mitalin.

 

 

 

 

 

Kyseisen mitalin on saanut vaimoni isä ja samanlaisen mitalin saivat presidentti Sauli Niinistön luovuttamana Kansallisena veteraanipäivänä huhtikuussa 2019 kaikki ne veteraanit ja rintamalotat, jotka sitä tai saman ritarikunnan korkeampaa kunniamerkkiä eivät olleet aikaisemmin saaneet.

 

Presidentti Niinistö myönsi tuolloin tämän mitalin yli 3.000 sotaveteraanille ja rintamalotalle, mutta vain 25 veteraania oli tuolloin paikalla henkilökohtaisesti noutamassa mitaliaan.

 

Vaimoni isälle tuo kunniamerkki on myönnetty varsin kauan sitten, sillä hän kuoli jo vuonna 1970.

 

 

-Esko Erkkilä-

Vapaudenristin Ritarikunta on Suomen vanhin ritarikunta

Torstai 7.1.2021 - -Esko Erkkilä-

Vapaudenristin ritarikunta on yksi kolmesta Suomen ritarikunnista ja se on ritarikunnista vanhin.

 

Vapaudenristin ritarikunnan historia liittyy Suomen itsenäistymiseen. Vapaudenristi ja Vapaudenmitali perustettiin Suomen Senaatin päätöksellä 4.3.1918. Sotilasansioritarikunnaksi Vapaudenristin ritarikunta määrättiin asetuksella 16.12.1940. Tasavallan Presidentti, Suomen Marsalkka C.G.E. Mannerheim vahvisti Vapaudenristin ritarikunnan ohjesäännön asetuksella numero 550/18.8.1944, joka on yhä voimassa.

 

 

Vapaudenristin ritarikunnan suurmestarina on Tasavallan Presidentti, jolla yksin on oikeus kunniamerkkien antamiseen. Ritarikunnan suurmestarin apuna toimii ritarikunnan hallitus, johon kuuluu kansleri, varakansleri, sihteeri ja rahastonhoitaja. Toimihenkilöinä ritarikunnalla on Pääesikunnan asettama yhteysupseeri ja sihteeri.

 

Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkit ovat: Vapaudenristin suurristi, 1. luokan Vapaudenristi rintatähtineen, 1. luokan Vapaudenristi, 2. luokan Vapaudenristi, 3. luokan Vapaudenristi, 4. luokan Vapaudenristi, 1. luokan Vapaudenmitali, Vapaudenristin 1. luokan ansiomitali, 2. luokan Vapaudenmitali sekä Vapaudenristin 2. luokan ansiomitali.

 

 

Viime sotiemme 1939 – 1945 aikana jaettiin noin 573 000 Vapaudenristin kunniamerkkiä. Näistä Vapaudenristejä oli noin 90 000 ja Vapaudenmitaleja noin 483 000. Sotien jälkeen Vapaudenristin kunniamerkkejä on jaettu rajoitetusti. Vuosina 1946 - 2006 on jaettu noin 2500 Vapaudenristin kunniamerkkiä, joista Vapaudenristejä noin 1100 ja Vapaudenmitaleja noin 1400.

 

Vaimoni isän jäämistössä on Vapaudenristin 2. luokan ansiomitali…

 

 

 

 

 

 

…ja oletan, että tuo ansiomitali on hänelle myönnetty jo sotien aikana, sillä ansiomitalin takapuolelle on kaiverrettu ”Suomen kansalta 1939”!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kunniamerkin kantamista virtuaalisesti!

Sunnuntai 6.12.2020 - -Esko Erkkilä-

En saanut tänäkään vuonna kutsua Presidentin vastaanotolle Linnaan ja tokihan se koronan vuoksi peruttiinkin.

 

Korvikkeena etsin kirjahyllystämme esille Suomen Valkoisen ruusun ansioristin, jonka olisin laittanut rintapieleeni jos Linnaan olisi käynyt kutsu.

 

 

 

Pirkanmaan Agrologit ry on joskus takavuosina ehdottanut minulle Suomen Valkoisen ruusun ansioristiä (SVR Ar) ja sen on silloinen Tasavallan Presidentti minulle myöntänyt.

 

*********************

 

Suomessa on kaksi ritarikuntaa eli Suomen Valkoisen ruusun ritarikunta ja Suomen Leijonan ritarikunta.

 

Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan on perustanut valtionhoitaja C. G. E. Mannerheim isänmaan palveluksessa ansioituneiden kansalaisten ja ulkomaalaisten palkitsemiseksi – Mannerheim antoi ritarikunnan perustamiskirjan 28.1.1919.

 

Suomen Leijonan ritarikunnan perusti Tasavallan presidentti Risto Ryti 11.9.1942 antamallaan asetuksella.

 

Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan kunniamerkki on aina korkeampi kuin vastaava kunniamerkki Suomen Leijonan ritarikunnassa ja se johtuu siitä, että Suomen Valkoisen ruusun ritarikunta on vanhempi kuin Suomen Leijonan ritarikunta.

 

Käsitän, että aikoinaan minulle myönnetystä kunniamerkistä Pirkanmaan Agrologit ry ei joutunut maksamaan lunastusmaksua, mutta nykyään lunastusmaksu SVR:n ja SL:n ansioristeistä on 215,00 euroa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Se on valkosipulien istuttamisaika nyt!

Perjantai 9.10.2020 - -Esko Erkkilä-

Lokakuun puolivälin tienoot ovat otollisinta valkosipulien istutusaikaa eli juuri nyt!

 

 

Olemme kasvattaneet valkosipuleita toistakymmentä vuotta ja eilen hoidin niiden istuttamisen ensi vuoden sadonkorjuuta varten.

 

 

 

Olen yleensä kasvattanut valkosipuleita samalla kasvupaikalla, mutta nyt muokkasin istutuspaikan mökkitonttimme parhaalle paikalle ja sillä paikalla ei koskaan ole kasvatettu valkosipuleita eli monokulttuuriviljelyn ongelmaa ei nyt pitäisi olla.

 

 

 

Valkosipuli vaatii kunnollisen peruslannoituksen, mutta kasvun varmistamiseksi kevät- ja kesälannoituksesta on myös huolehdittava.

 

 

 

Käytin 40 sentin riviväliä ja istutuksessa hyödynsin lankkua, jolla kontaten istutin neljä riviä kerrallaan.

 

 

 

Varaamani siemensipulit riittivät lähes 70 rivimetrin istuttamiseen ja niillä sain täsmälleen jyrsimäni alan istutettua!

 

 

Istutuksessa apuvälineenä käyttämäni istutuslankun painuman haraaminen jäi tämän päivän hommaksi!

 

*******************

 

Valkosipulin istuttamisajankohta on aina jonkinmoista arpapeliä, mutta kokemuksesta tiedän, että ei ole minkäänlainen ongelma, jos syksyllä istutetut valkosipulit ehtivät kymmensenttisille ”oraille” ennen talventuloa eli siitä vaan istuttamaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Papuseinältä kesän viimeiset pavut korjuuseen ja pakkaseen!

Lauantai 26.9.2020 - -Esko Erkkilä-

Herneet ja pavut on trekoolimaalta korjattu ja eilen sain viimeiset pavut korjuuseen myös ”papuseinältä” eli vajaan kolme metriä korkealta verkolta, jolla salkopavut kasvoivat!

 

 

 

”Papuseinämme” oli tosiaan kolmisen metriä korkea verkko, jota myöten papukasvustomme kiipeili.

 

 

 

En tullut keväällä merkinneeni muistiini papujen nimeä, mutta lienevät salkopapuja – otan huomioon lukijoitteni korjaavat kommentit!

 

 

 

Komeita olivatten!

 

 

 

Toisella puolella verkkoa oli violetteja papuja.

 

 

 

 

Ja oli mukana myös vihreitä papuja.

 

*********************

 

Keltaiset pavut säilyttävät herkullisen värinsä myös keittämisen jälkeen, mutta violeteilla ja vihreillä pavuilla on se huono puoli, että ne muuttuvat keitettäessä harmaiksi – tämän vuoksi Rouva yhdistikin violetit ja vihreät pavut yhteen keittäessään niitä!

 

*****************

 

 

Eihän ”seinäpapujen” sato suuren suuri ollut, mutta onhan meillä jo muutama sangollinen keltaisia papuja, joten kyllä näillä pärjätään!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viimeistään nyt on herukkapensaiden syysleikkaamisen aika!

Maanantai 24.8.2020 - -Esko Erkkilä-

On selvää, että herukkapensaat on joka vuosi leikattava ja minä kun olen vankkumaton syysleikkaamisen kannattaja, niin sain tuon tärkeän homman tehtyä eilen.

 

 

Meillä on herukoita – valkoherukkaa, punaherukkaa, viherherukkaa ja mustaherukkaa – muutamalla alueella mökkimaailmassa, mutta tältä ne näyttävät vanhimmalla alueella leikkaamisen jälkeen.

 

Leikkaamisen jälkeen tanner oli kuin sotatannerta, mutta tässä leikatut oksat ovat jo peräkärrykyydillä matkalla kohti polttopaikkaa.

 

Leikatut oksat pitääkin hävittää polttamalla, sillä vain siten niissä piileskelevät taudit ja tuholaiset pystytään tuhoamaan - olen vuosikaudet taistellut mustaherukan äkämäpunkkia vastaan ja yhä se vaan jaksaa vaivata!

 

 

 

Herukkapensaiden leikkaaminen viivästyi minulta ainakin viikon verran, sillä osa pensaista ehti jo etualalla olevan tapaan kellastua; takana oleva pensas on vielä vihreä ja siis sellainen, jollainen leikatun herukkapensaan pitääkin olla.

 

 

Syysleikkaamisen jälkeen jokaiselle herukkapensaalle pitää annostella kourallinen fosforia (P) ja kaliumia (K) sisältävää syyslannosta herukkapensaiden ”talviturkiksi” – pitää muistaa, että typpeä (N) sisältäviä lannoitteita ei pidä syksyllä kasveille antaa.

 

Näillä toimenpiteillä olen luottavainen ensi kesän herukkasatoihin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt on sipuleiden sadonkorjuun aika!

Lauantai 22.8.2020 - -Esko Erkkilä-

Sipulit ovat eräs tärkeimmistä puutarhakasveistamme ja nyt on niiden sadonkorjuuaika.

 

Meillä on ollut kasvussa valkosipuleiden lisäksi ryvässipulia, istukassipulia, punasipulia ja hopeasipulia.

 

Ryvässipulia oli vain sen verran, että voi sanoa ja eihän sen satotasokaan ole kummoinenkaan.

 

********************

 

 

 

Sipulisatomme mahtui kolmeen kottikärrylliseen, mutta toki nostamatta jäi ainakin yhden kottikärryllisen verran.

 

 

 

Istukassipuli on sipulinkasvatuksemme kulmakivi, mutta…

 

 

 

…tänä vuonna punasipuli vei satomäärältään kärjen. 

Punasipulilla saadaan ruuanlaittoon värikkyyttä.

 

 

 

Erityisen tyytyväinen olen hopeasipulin satoon, sillä se oli sipulinviljelymme historiassa laadultaan ja määrältään kaikkien aikojen paras!

 

 

 

Esikuivatamme sipulimme viiskerroksisen sipulinkuivurimme verkoilla ja esikuivatuksen jälkeen kuivatus tapahtuu pannuhuoneessa ja varastointi autotallissa.

 

Nyt toivomme mukavia syyspäiviä, jotta sipulit voivat esikuivua mökkimaailmassa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt pitäisi ehtiä poimimaan metsässä ja trekooleilla!

Lauantai 8.8.2020 - -Esko Erkkilä-

Harvoin on luonnonantimista sellaista ruuhkaa ja tarjontaa, kuin on näinä päivinä.

 

Metsät ja trekoolimaat – jopa pihat – ovat täynnä todellista lähiruokaa.

 

Olin alkuviikosta neljä päivää ulkomaanmatkalla ja voi sitä luonnonantimien ruuhkaa, joka nyt painaa päälle!

 

***********

Lakoista eli hilloista eli suomuuraimista näin ”etelän miehenä” en päässyt osalliseksi, mutta olipa hienoa seurata tuttujen hillasaaliita facebookista. Aivan käsittämättömän suuria saaliita!

 

 

*******************

 

 

 

Vadelmaa olemme saaneet suuria määriä ja todellista lähivadelmaa, sillä matkaa poimintapaikoille on ollut vain hieman runsas sata metriä.

 

Vadelmasadon poiminta jatkuu, mutta nyt ne ovat niin rubiininpunaisia, että varisemisherkkyys on suuri.

 

 

 

Herukanpoiminnan aloitin punaherukoista ja niidenkin kohdalla satotaso on hyvä.

 

Alkukesän kuivuuskautena satonäkymät olivat heikot, mutta sateet tekivät herukoille hyvää ja pakastettavaa löytyy puskista.

 

Punaherukoiden jälkeen herukoista on vuorossa valkoherukka, viherherukka ja viimeisenä mustaherukka.

 

 

 

Mökkitonttimme erikoisuus on parikin kantarellipaikkaa, jotka sijaitsevat runsaan kymmenen metrin etäisyydellä verannaltamme.

 

 

 

Kantarellit ovat vielä pieniä, mutta eilen aloitin alueiden kastelun, joten eiköhän niillekin kokoa kerry!

 

 

Onneksi mansikat on saatu pakkaseen, joten niiden osalta ei enää ole suurta murhetta; ai niin onpas, sillä versojen leikkaaminen on sopivana päivänä työlistalla!

 

On tämä sadonkorjuuaika hienoa aikaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuinkahan korkealle humala (Humulus lupulus) pystyy kasvamaan?

Tiistai 4.8.2020 - -Esko Erkkilä-

 

Entisaikaan kaikilla maatiloilla oli puuliiterin, navetan, aittarakennuksen tai saunan takana humalisto ja niin myös meillä.

 

Humalisto on nyt meiltä hävitetty ja sen paikalla on nurmikko, mutta ehdin sieltä pelastamaan humalantaimia, joista nyt on muodostunut mökkimaailmaamme muutaman yksilön ”humalisto”!

 

Humaliston seipäät eli humalasalot ovat nelisen metriä pitkät, mutta eiväthän sellaiset humalalle riitä ja sen vuoksi humalat tekevätkin noin lyhyiden seipäiden päähän ”hatun” ja hattuun sitten humalankävyt.

 

Kuivattuja humalankäpyjä käytettiin sahdinvalmistuksessa ja niin myös meillä vaikka sahtia tehtiinkin hyvin harvoin.

 

Olen monesti ajatellut, että pitäisi hommata niin pitkät humalasalot, jotta humalakin jäisi toiseksi – jokohan toteutan tuon aatokseni ensi keväänä?

 

Niin, Wikipedia kertoo tuohon otsikkokysymykseeni vastaukseksi, että kuusi metriä!

 

-Esko Erkkilä-

Räkättirastaat ja "paskonärhit" vainoavat punaherukoita, mutta eivät valkoherukoita, viherherukoita ja eivät myöskään mustaherukoita!

Keskiviikko 15.7.2020 - -Esko Erkkilä-

Nyt on aika suojata marjapensaat räkättirastailta ja kaikilta ”paskonärhiltä”, mutta on hyvä tiedostaa, että suojaus verkottamisella on tarpeelliselta vain punaherukoiden osalta.
 
 
Tässä muutama kuva eilen tekemältämme verkottamiselta:
 
 

 
 

 
 

 
 

 
 

**************************
 
 

 
 

Rehvastelin joskus Paavo Väyryselle…

 

 

 

…että meillä on satakunta herukkapensasta – Paavo palautti minut reaaliaikaan, kun totesi, että hänellä on 10.000 herukkapensasta.

 

 
No, sen jälkeen tiedän, että Paavo on laajentanut herukkaviljelyksiään 20.000 herukkapensaaseen!
 
 
Pitäisköhän suutarin pysyä lestissään; niin kumman suutarin vai ehkä sittenkin kummankin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Minullehan tämä passaa!

Lauantai 14.3.2020 - -Esko Erkkilä-

On se kovaa tämä korona-hössötys, mutta kaikessa kaameudessaan se kyllä minulle passaa.

 

Katselin kalenteriani ja kovin on tullut väljää eilisen ja toissapäivän aikana.

 

Poikkesin toissapäivänä mökkimaailmassa ja jo silloin iski kova kaipaus, että sinne pitäisi päästä.  Tuo tunne vahvistui eilen, kun tuutin täydeltä tuli tietoja uusista rajoituksista.

 

 

 

Mansikkamaalla ei vielä ole puuhasteltavaa, mutta kynnet syyhyvät!

 

 

 

Syksyllä istutetut valkosipulit ovat terhakoina työntämässä kasvuun!

 

 

 

Herukkapensaat odottavat kevätruiskutuksia, mutta (yö)pakkasten pelossa niitä ei vielä uskalla suorittaa.

 

 

 

Alppiruusut kukkivat täysillä vajaan kolmen kuukauden kuluttua; vai ehtivätkö jo aikaisemmin!

 

 

Vielä kerran:

Minullehan tämä passaa, sillä mökkimaailma odottaa minua!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pihakoivut eivät kuulu kaupunkiomakotitalon äärelle!

Torstai 30.1.2020 - -Esko Erkkilä-

Tampereen omakotitalomme eräälle nurkalle jätimme rakentamisvuonna 1988 pienehkön koivun ja kolmenkymmenen vuoden aikana se kasvoi isoksi – harmillista oli se, että se likasi omakotitalomme tiilikaton siihen kuntoon, että tiilikatto oli uusittava.

 

Viime vuoden lopulla soitin kaupungille ja pyysin lupaa kaataa tuo koivu ja sen lisäksi eräs mänty, jonka aikoinaan istutimme tontillemme.

 

Kaupungilta vastattiin, että koivun voi kaataa, mutta isojen mäntyjen osalta kaupungilta on saatava lupa – onneksi kaupungilla tulkittiin, että mäntymme ei ole ”iso”!

 

Kaataminen onnistui männyn osalta, mutta koivu piti karsia pystyyn ja pätkiä metrin pituisiksi pölleiksi pystyssä, sillä niin lähellä se oli taloamme – on luonnollista, että molemmat hommat piti antaa ammattimiehen tehtäväksi.

 

Nyt homma alkaa olla hoidossa, sillä sain tässä päivänä muutamana viimeisetkin pöllit siihen asentoon, että ”halkomista vaille”!

 

 

Muutama kuva ”loppuhoidosta”!

 

 

 

Puidenkaatoammattilainen jätti luvallani melkoisen kannon ja nyt oli minun vuoroni "juurimalla" lyhentää kanto.

 

 

 

Mukava määrä isoja pöllejä odottamassa fiskarsilaisen käsittelyä.

 

 

Stihl laulaa!

 

 

 

On ilo halkoa oksattomia koivupöllejä!

 

 

 

Eipä sitä parempia polttopuita voi olla, mutta kuivumisen tietysti kaipaavat!

Kaatajamme ennusti, että koivusta ja männystä tulee kolme mottia klapuja ja siltä se alkaa näyttämään!

 

 

 

Kälviällä kutsutaan näitä ruhmoiksi ja nyt jätin kolme pölliä ruhmoiksi - kelpaa näiden päällä halkoa!

 

******************

 

On välillä mukava tehdä sellaisia töitä, joissa heti näkee työnsä tulokset!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kolmostie on Suomen ruokatie!

Lauantai 25.1.2020 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyrössä tiistaina 21.1.2020 järjestetyssä suuressa kutsuvieras- ja yleisötilaisuudessa juhlittiin ns. Hämeenkyrönväylän rakennustöiden aloittamista – olin mukana tilaisuudessa!

 

 

 

 

Pirkanmaan Ely-keskuksen johtaja Juha Sammallahti lanseerasi kolmostielle osuvan termin ja teeman eli

 

"Suomen ruokatie"

 

*****************

 

Runsaat neljäkymmentä vuotta elintarviketeollisuudessa työskennelleenä tunnen suomalaisen ruokamaailman hyvin ja pidän johtaja Juha Sammallahden lanseeraamaa teemaa erittäin onnistuneena.

 

Jokunen selittävä taustoitus:

 

 

• suomalaisen elintarvikekaupan kaikkien jakeluteiden keskusvarastot sijaitsevat eteläisessä Suomessa ja kolmostien kupeessa eli sen vuoksi valtaosa kauppaliikkeiden myymistä elintarvikkeista aloittavat logistisen ketjunsa lopuksi kauppatiensä kolmostietä pitkin

• kotimaisen lihanjalostusteollisuuden valtavirrat kulkevat Etelä-Pohjanmaalta (mm. Atria), Pohjanmaalta (mm. Snellman) ja Keski-Pohjanmaalta (mm. Pouttu) kolmostietä pitkin kaupparyhmien keskusvarastoille eli keskusvarastojen täydennykset lihanjalostusteollisuuden osalta kulkevat eteläänkin siis kolmostietä pitkin

• Suomen suurin yksittäinen viljankäyttäjä eli Alko Oyj:n Ilmajoella sijaitseva Koskenkorvan tehdasyksikkö tukeutuu raaka-ainehankinnassaan paljolti sen varaan, että ohraa kuljetetaan Koskenkorvalle kolmostietä pitkin

• Koskenkorvan tehtaalla syntyvät rehujakeet – kuivat ja märät – merkittävä niistä päätyy kolmostietä pitkin kotieläintilojen rehuiksi kolmostietä logistisena väylänä käyttäen

• Raision Nokialla sijaitseva myllylaitos eli Elovena-mylly hankkii toki raaka-aineitaan Pirkanmaalta ja Satakunnasta, mutta erityisesti heikkoina suurimokauravuosina Etelä-Pohjanmaa ja jopa Pohjois-Pohjanmaan viljalakeudet ovat varmoja suurimokaurantoimittaja-alueita eli taas tätäkin kautta kolmostien termi ”Suomen ruokatie” voimistuu!

• Suomi on jatkuvasti kauran osalta merkittävä vientimaa ja maailmalla on vahvistunut käsitys, että Vaasasta laivattu kaura on laadultaan erinomaista ja sen vuoksi Vaasasta on vuosien ja vuosikymmenten aikana muodostunut merkittävä kauran vientisatama – kolmostietähän vientikaura Vaasan satamaan kuljetetaan!

• volyymiltään pienemmistä elintarvikealan toimijoista eräs esimerkki on Jalasjärvellä teollista toimintaa harjoittava Juustoportti, jonka bisnekselle kolmostie on elinehto

• suomalaiselle maidonjalostusteollisuudelle kolmostie muodostaa raaka-ainehankinnassa runkoreitin

 

 

Kiitokset johtaja Juha Sammallahti kehittämästäsi kolmostietä kuvaavasta termistä

 

”Suomen ruokatie”!

 

 

-Esko Erkkilä-

Vilppulan taistelut loivat pohjan sille, että valkoiset voittivat Vapaussodan!

Maanantai 9.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Suomessa käytiin keväällä 1918 yli neljä kuukautta kestänyt Vapaussota, jonka seurauksena menetettiin lähes 40.000 ihmishenkeä.

 

Vilppulaan muodostui heti tammi-helmikuun vaihteessa selkeä rintama valkoisten ja punaisten välille.

 

Vilppulan omistuksesta käytiin tiukkoja taisteluja ja niiden lopputuloksena valkoiset onnistuivat torjumaan punaisten hyökkäykset ja siten estämään punaisten pääsemisen pohjoisen suuntaan.

 

Vilppulan taistelujen muistoksi valkoiset rintamamiehet käynnistivät vuonna 1932 varainhankinnan tulevaa muistomerkkiä varten.

 

 

 

Hanke eteni suotuisasti ja heinäkuun 10. päivä vuonna 1938 voitiin viettää muistopatsaan paljastustilaisuutta.

 

Muistopatsaan lopullisena rahoittajana oli vuorineuvos Gösta Serlachius ja sen on veistänyt kuvanveistäjä Arvi Tynys.

 

Tynyksen tuotantoa on mm. Tampereen Kalevankankaan hautausmaalla oleva Sankarihautojen muistomerkki yhdessä Viljo Revell´n kanssa.

 

Vilppulassa valkoisten muistomerkin paljastustilaisuudessa itseoikeutettuna puhujana oli vuorineuvos Gösta Serlachius ja paikalla oli myös Valkoisen Armeijan Ylipäällikkö, kenraali Carl Gustav Emil Mannerheim.

 

 

 

Myös punaisilla on Vilppulankosken rannalla oma muistomerkkinsä sillä paikalla, josta he yrittivät vuonna 1918 hyökätä kohti Vilppulaa.

 

 

Osallistuin Vilppulassa 12.11.2019 Eläkeliiton Pirkanmaan piirin syyskokoukseen ja kokousmatkan yhteydessä poikkesin noilla molemmilla muistomerkeillä:

 

 

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kolmantena vuonna valkosipulien itusilmuista saadaan tavallisia valkosipuleita!

Keskiviikko 23.10.2019 - -Esko Erkkilä-

 

Valkosipulin viljelyohjeissa neuvotaan hyvissä ajoin ennen sadonkorjuuta poistamaan itusilmut, jotka kehittyvät valkosipulien varsien latvaan.
 
 
Sanotaan, että itusilmujen poistaminen kasvattaa valkosipuleiden kokoa – saattaa olla, mutta yli kymmenvuotisen kokemukseni perusteella en täysin allekirjoita väitettä.
 
 
 
No, joka tapauksessa poistin itusilmut taas viime syksynäkin ja nyt ne ovat kuivattuina…
 
 
   
 
   
 

 

 

***************

 
 
 
Aloitin runsas viikko sitten itusilmuilla ”kukkapurkkikokeen”, jossa…
 
 
   
 

 
 
   
 

 
 
   
 

 
 
   
 

 
 
 
Olen toki ennenkin kasvattanut itusilmuista valkosipuleita, mutta nyt teen sen kukkapurkeissa.
 
 
Vuoden 2020 aikana nyt kukkapurkkeihin istuttamistani itusilmuista pitäisi kasvaa jakautumattomia ns. solo-sipuleita, jotka korjataan tavalliseen tapaan syksyllä 2020.
 
 
Kun nuo solo-sipulit istutetaan syksyllä 2020 tavallisten valkosipulinkynsien tapaan maahan, niin vuoden 2021 syksyllä niistä pitäisi olla korjattavissa tavallisia jakautuneita valkosipuleita.
 
 

Miksi istutin itusilmut kukkapurkkeihin?

 
 
Istutin ne kukkapurkkeihin sen vuoksi, että uskon rikkakasvien perkaamisen olevan helpompaa kuin tasaisella avomaalla – kukkapurkki kerrallaan syliin ja rikkakasvit pois!
 
 
 

Saas nähdä, että kuinka äijän käy!

 
 
PS. Noita itusilmuja jäi vielä melkoisesti ja taidanpa hajakylvää ne jonnekin sopivaan (tai sopimattomaan) paikkaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt on aika istuttaa valkosipulit ja kylvää porkkanat sekä palsternakat!

Sunnuntai 13.10.2019 - -Esko Erkkilä-

Tiedän, että valtaosa puutarhaharrastajista pitää porkkanan ja palsternakan ainoana kylvöaikana kevättä ja samoin monesti ei tiedetä, että valkosipulin paras (ja mielestäni ainoa oikea) istutusajankohta on syksyllä!
 
 
Sain toissapäivänä istutettua valkosipulit ja eilen myöhään illalla sain kylvettyä palsternakat sekä porkkanat.
 
 
Porkkanoita toki kylvän myös ensi keväänä, mutta palsternakat on nyt kylvetty ja myös valkosipulit on nyt istutettu!
 
 
 

 
 

 
 

 

Marketeissa myytävät valkosipulit – eritoten kiinalaiset – on käsitelty idunestoaineilla, joten niitä ei missään tapauksessa pidä hankkia siemensipuleiksi.

 
 
   
 

 
 

 

 

 

Laittakaanhan jyrsimet laulamaan ja jyrsikää pläntit valkosipulille, palsternakalle sekä porkkanalle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-