"Kalvoton mies on kelvoton mies..."

Lauantai 12.10.2019 - -Esko Erkkilä-

…oli entisaikaan totuus, kun arvioitiin eri tilaisuuksissa alustajan ja/tai esiintyjän edesottamuksia.
 
 
 
Tilanne on kalvojen osalta muuttunut, sillä niitä ei enää näytellä, mutta tilalle on tullut uusia AV-välineitä!
 
 
Nykyään jokseenkin kaikissa tilaisuuksissa tarvitaan läppäreitä, mokkuloita, videotykkejä, valkokankaita, äänentoistolaitteita ja vaikka mitä, jotta tilaisuudesta tulisi onnistunut.
 
 
Puheenjohdan Eläkeliiton Tampereen yhdistystä ja kokoonnumme jäsentapaamiseen joka toisena maanantaina klo 11.00.
 
 
Meidän oli pakko nöyrtyä parisen vuotta nykykehityksen tarpeiden edessä ja hankimme omat äänentoistolaitteet sekä myös videotykin ja mokkulan – olemme toistaiseksi pärjänneet, kun sihteerimme ja minä olemme ottaneet tapaamisiimme mukaan oman läppärimme.
 
 
Nämä kaikki välttämättömät ”oheistarvikkeet” merkitsevät, että kokoustilamme lattioilla on kokoustemme aikana melkoinen johtoviidakko.
 
 
 

Tässä muutama kuva johtoviidakostamme:

 
 
   
 
   
 
   
 
   
 
   
 
 

 
 

 

 

 

Mielellään toki tuon homman teen, sillä jäsentapaamistemme onnistuminen on kuitenkin se pääasia!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Puutarhakasveista palkokasvit ja tyrni pystyvät sitomaan ilmakehästä typpeä

Maanantai 23.9.2019 - -Esko Erkkilä-

Typpi – latinankieliseltä nimeltään nitrogenium ja kemialliselta merkiltään N – on osana monissa elämälle välttämättömissä yhdisteissä.

 

 

Ilmasta n. 78 % on typpeä.

 

 

Tärkeitä typpiyhdisteitä ovat aminohapot ja niistä muodostuneet proteiinit eli valkuaisaineet.

 

 

Vaikka typpeä on runsaasti ilmakehässä, kasvit eivät pysty muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hyödyntämään ilmakehän typpeä.

 

 

Puutarhakasveista palkokasvit sekä tyrni ovat kasveja, jotka pystyvät sitomaan ilmakehän typpeä omaan hyvinvointiinsa.

 

 

Viljelimme päättymässä olevana kasvukautena papuja vajaalla 200:lla rivimetrillä…

 
 
   
 
   
 

…ja se on yksi esimerkki kasvista, joka pystyy sitomaan ilmakehän typpeä.

 

 
 

Pavun typensidonta ilmenee sen juuristossa esiintyvistä juurinystyröistä, joista tässä…

 
 
   
 
   

 

…parikin jopa maatalousopetukseen soveltuvaa kuvaa.

 

 

Palkokasvit pystyvät sitomaan ilmakehästä typpeä 40 – 100 kiloa per hehtaari per vuosi.

 

 

Palkokasvien typensidontakyky merkitsee lannoituskulujen säästämistä, sillä tavanomaisilla typen lisäysmäärillä palkokasvien satotasoa ei pystytä nostamaan.

 
 
   
 

 
 

 

 

 

Yhteistä typensitojakasveille on se, että ne pitävät kalkitusta maasta eli maan pH-luku olisi hyvä olla tasolla 5,7 tai enemmän.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kynslaukka ja astelpaju

Lauantai 14.9.2019 - -Esko Erkkilä-

Viron kieli eli eesti on suomen lähikieli ja sen puhujia Virossa on 930 000 sekä ulkomailla 150 000 eli vironkieli on miljoonakieli.

 

 

En ole kielitieteilijä, mutta minua viehättää viron kielessä jokunen asia – vironkielessä muutamat ilmaisut ovat jostain asiasta lähes vastakkaisia suomenkielisille sanoille.

 

 

 

Kaikille on varmaa tuttuja nämä virolaissanat, jotka merkitsevät suomeksi ihan toista;

 

• ema = äiti

• piim = maito

• pulmapäev = hääpäivä

• pussata =pieraista

• putka = myyntikoju

• rahvas = väki, kansa

• veski = mylly

• linn = kaupunki

• halp = huono

• viinerid = nakki

• ravi =hoito

 

 

Viherpeukalona arvostan kahta vironkielistä sanaa ja ne ovat kynslaukka sekä astelpaju!

 
 
 

 
 

Kynslaukka merkitsee suomeksi valkosipulia ja…

 
 
 

 
 

…astelpaju puolestaan tyrniä!

 

 

Voiko astelpajua kauniimpaa nimeä kasville olla?

 

 

Kysyn vaan ja vastaan, että ei voi olla!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ruusujen talvehdittaminen ulkosalla

Lauantai 6.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Perhekuntamme ruusuvalikoima täydentyy käytännössä vain sillä äitienpäiväruusulla, jonka tapaan vuosittain hankkia vaimolleni äitienpäiväkukaksi.

 

 

 

 

 

Kokosin ”mökkiruusumme” yhteiskuvaan kesäkuun viimeisenä päivänä.

 

 

Ruusumme eivät silloin vielä olleet juhlakunnossa, sillä monien kohdalla oli menossa vasta nuppuvaihe.

 

 

Mutta piti kertoa ruusujen talvehdittamisesta meillä!

 

 

Meillä ruusut talvehtivat lehtikasassa nurmikolla.

 

 

Tapaamme syksyisin lehtipuhaltimen avulla puhaltaa nurmikot puhtaaksi lehdistä.

 

 

Valtaosan lehdistä kuljetamme valkosipulimaan vierelle, jossa ne saavat odottaa kevättä ja sitä, että ne käytetään valkosipulimaan katteeksi.

 

 

Teemme osasta lehdistä muutaman lehtikasan nurmikolle ja laitamme ruusut talvehtimaan lehtikasaan.

 

 

On huolehdittava, että ämpärit joissa ruusut ovat, tulee aseteltua ”alamäkeen” jotta syksyinen sade tai sulava lumi eivät pääse ruusuämpäriin.

 

 

On luonnollista, että lehtien eristävä vaikutus ei estä ruusuämpärin jäätymistä, mutta se ei näytä ruusuja haittaavan!

 

 

Ruusuämpärit otetaan päivänvaloon joskus huhtikuun loppupuolella ja sen jälkeen ruusut leikataan siisteiksi, jotta ne voivat aloittaa jälleen kerran uuden vuosikertaelämän.

 

 

Helppoa kuin heinänteko!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Järjestötoimijat ja työnantajat: Nyt on aika esittää Itsenäisyyspäivänä myönnettäviä kunniamerkkejä!

Maanantai 3.6.2019 - -Esko Erkkilä-

Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien Suurmestari myöntää ansioituneille kansalaisille kunniamerkkejä mm. Itsenäisyyspäivänä.

 

 

Itsenäisyyspäivä tuntuu näin kesäkuun alussa kaukaiselta ajankohdalta, mutta järjestötoimijoiden sekä työnantajien edustajien pitää muistaa, että vuoden 2019 Itsenäisyyspäivänä myönnettävien kunniamerkkien anomukset on oltava ritarikuntien kansliassa viimeistään 31.7.2019.

 

 

Omaan kokemusta kunniamerkin saamisesta, sillä Pirkanmaan Agrologit anoivat minulle aikoinaan kunniamerkkiä ja sain Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ansioristin.  Sen lisäksi omaan kokemusta kunniamerkkien anomisesta järjestötoimijana ja myös työnantajan edustajana.

 

 

Vain kerran tekemäni anomus on tullut bumerangina takaisin ja syynä oli ilmeisesti se, että kunniamerkin kohteena olevalla henkilöllä oli useita epäselvyyksiä taloudellisissa asioissa.

 

 

Jokunen vinkki kunniamerkkien anojille:

 

• ritarikunnat painottavat, että hakijan pitää varmistaa, että henkilö vastaanottaa hänelle haetun kunniamerkin – tämän ohjeen olen ainoinaan laiminlyönyt, mutta ongelmia ei ole ilmennyt

• hakijalle kannattaa kertoa etukäteen, että hänelle ollaan anomassa kunniamerkkiä ja pyytää häntä kertomaan pienimmätkin ansionsa. Paikallisen lätkäporukan ohjaaminen on ritarikuntien mielestä monesti paljon arvokkaampaa toimintaa, kuin korkeakin asema työnantajan organisaatiossa

• ei pidä pelästyä, jos esimerkiksi työnantajan aikaisempi hakemus ei ole tuottanut tulosta; omaan kolmen henkilön kohdalla kokemusta, että työnantajan aikaisempi hakemus on tullut takaisin bumerangina, mutta ohjeideni mukaan tehty uusi hakemus on tuottanut tulosta

• pitää varautua siihen, että henkilö saa niin korkean kunniamerkin, että hakijataho joutuu maksumieheksi. Huomaan, että nykyisin jopa ansioristit ovat maksullisia kunniamerkkejä eli 215 euroa. Sain aikoinaan Suomen Valkoisen Ruusun ansioristin ja silloin se ei ollut maksullinen kunniamerkki! Toimin 1970-luvun puolivälissä Etelä-Pohjanmaan Agrologit ry:n sihteerinä ja muistan, että joskus haimme eräälle agrologi-veljelle kunniamerkkiä ja ritarikunnan hallitus katsoi kyseisen henkilön niin ansioituneeksi, että myönsi hänelle maksullisen kunniamerkin – yhdistyksemme maksoi homman vaikka rahavaramme sen tuloksena puolittuivatkin!

• kunniamerkkikiintiöt on jaettu eri ministeriöille ja pitää tutkailla, että minkä ministeriön kiintiölle kuuluu se kunniamerkki, jota anotaan – ainakin ennen esimerkiksi omakotiyhdistysmaailman kunniamerkit anottiin Ympäristöministeriöltä!

 

Järjestötoimijat ja työnantajat!

 

Laittakaahan Itsenäisyyspäivänä jaettavat kunniamerkit anomukseen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Porkkana ja punajuuri eroavat optimaalisen kylvöajankohdan osalta toisistaan kuin yö ja päivä!

Tiistai 21.5.2019 - -Esko Erkkilä-

Porkkana ja punajuuri ovat Viherpeukaloiden suosituimmat juurekset ja niin myös meillä.

 

 

Molempien viljelytekniikka on kylvämisen jälkeen jokseenkin samanlainen, mutta kylvöaikavaatimukset porkkanalla ja punajuurella eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.

 

 

Porkkana kannattaa ehdottomasti kylvää jo syksyllä, sillä syyskylvö varhaistaa porkkanasadon saamista kevätkylvöön verrattuna viikoilla.

 

 

Punajuurta ei saa missään olosuhteissa kylvää syksyllä ja keväälläkin vasta sen jälkeen, kun maan lämpötila on pysyvästi ylittänyt 10 astetta.

 

 

Punajuuri on kaksivuotinen kasvi, joka kasvattaa ensimmäisenä vuotena lehtiruusukkeen ja mehevän juurimukulan. Toisena vuonna punajuuri kukkii ja tuottaa siemeniä.

 

 

Me ihmiset menemme punajuuren ”elämässä” väliin ja korjaamme omiksi tarpeiksemme sen mehevän juurimukulan heti ensimmäisen kasvuvuoden jälkeen.

 

 

Jos kylvämme punajuuren liian varhain ja sen siemenet kokevat maassa ollessaan kylmän vaiheen, kokee punajuuri saaneensa kylmäkäsittelyn ja alkaa jo ensimmäisen kasvukautensa lopulla kasvattamaan kukkavartta sekä siemeniä.

 

 

Kukkavartta pukkaava punajuuri on kelvoton ruokakäyttöön ja sitähän me emme halunneet.

 

 

Ilmastonkehittyminen – huomaatte, että en halua ilmiöstä käyttää kirosanaksi muodostunutta erästä toista sanaa – saattaa merkitä, että punajuuren optimaalinen kylvöajankohta Suomessa alkaa muodostumaan jo toukokuun lopulle, mutta varminta punajuuren kylvöajankohta on ajoittaa kesäkuun alkupäiviin.

 

 

Punajuuresta tässä toteamiseni pätee myös valkojuurikkaaseen sekä raitapunajuureen.

 

 

Palsternakka vertaantuu optimaalisen kylvöajankohdan osalta porkkanaan eli palsternakka kannattaa ehdottomasti kylvää kasvupaikalleen jo syksyllä.

 

 

-Esko Erkkilä-

Mieluusti saan loppuelämäni ajan kantaa henkistä Jussi-paitaa päälläni!

Maanantai 13.5.2019 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalassa syntyneenä nyky-tamperelaisena olen vuosikymmenet sitten haaveillut, että josko pääsisin joskus asumaan ja toimimaan Hämeenlinnassa ja/tai Seinäjoella.

 

 

Molemmat kaupungit ovat haavekuvissani olleet sellaisia, joissa olisi mukava asua ja toimia.

 

 

Haaveeni ovat enemmän kuin puoliksi toteutuneet, sillä olen saanut asua Seinäjoella vuodesta 1972 vuoteen 1978 ja senkin jälkeen Seinäjoki sekä koko Etelä-Pohjanmaa ovat olleet työelämän kautta minulle tärkeitä.

 

1972 – 1978 välisen jakson toimin Rehuraisio Oy:n myyntimiehenä Etelä-Pohjanmaalla ja senkin jälkeen tuo mainio maakunta kuului vastuualueeseeni, kun työnantajani näki viisaaksi nostaa minut esimiestehtäviin.

 

 

Hämeenlinnassa en koskaan ole saanut asua, mutta työtehtävät veivät minut tuon hienon kaupungin pyörteisiin, kun työnantajani Rehuraisio Oy osti Hämeenlinnan Kantolan teollisuusalueella sijaitsevan entisen OTK:n rehutehtaan osake-enemmistön ja sain ryhtyä saneeraamaan tuota taloudellisessa suossa rypevää rehuteollisuusyritystä. Emme ostaneet tuota yritystä suoraan OTK:lta vaan siinä oli Oy Alko Ab:n, Lännen Oy:n sekä Farmos Oy:n väliaikainen omistusvaihe.

 

 

Noiden entisten omistajien mukaan ostamamme yrityksen nimi olikin Alfa Rehu Oy eli A = Alko, L = Lännen ja FA = Farmos!

 

**********************

 

Mutta siihen eteläpohjalaisuuteen!

 

 

Suorasukaisena ja operatiiviseen toimintaan orientuneena pidän eteläpohjalaisten tapaa toimia oikeana ja minulle sopivana.

 

 

 

 

 

Kopioin tähän juttuuni Keskustan listoilla EU-parlamenttiin pyrkivän Petra Schulze Steinen kuvan, jossa Petra poseeraa päällään paita, jossa lukee

 

”Nainen voi lähtiä Pohojammaalta, mutta Pohojammaa ei naisesta”

 

 

Petran toteamus – ehdokasnumero 37 -  pätee myös minuun!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt on oikea aika laittaa valkosipulimaan katteet kuntoon!

Sunnuntai 12.5.2019 - -Esko Erkkilä-

Sanalla ”kate” on yleensä se merkitys joka jää yrittäjälle vaivanpalkaksi jonkun tuotteen tai palvelun myynnistä.

 

 

Nyt kirjoitan kuitenkin kateviljelystä ja tarkemmin syksyllä istutettujen valkosipulien kateviljelystä.

 

 

Valkosipulit kannattaa ehdottomasti istuttaa syksyllä. Turvallisinta on hoitaa istutustyö syys – lokakuun vaihteessa.

 

 

Valkosipulien syysistutus merkitsee Viherpeukalolle keväisten työhuippujen tasaamista ja sitä, että valkosipulit pääsevät hyvään kasvuvauhtiin heti varhain keväällä.

 

 

Ei haittaa, vaikka valkosipulintaimet ehtisivät syksyllä ennen lumentuloa kasvaa tulitikkuaskin mittaisiksi.

 

 

 

 

 

Viime syksynä istutetut valkosipulit ovat kasvaneet hyvin ja tässä niiden verrokkina on tavallisen kokoinen muovisanko.

 

 

 

 

 

Valkosipuli tykkää voimakkaasta lannoituksesta ja tässä näkyykin valkosipulimaalle kylvämääni Puutarhan Kevätlannosta.

 

Valkosipulinviljelijänä kaipaan aikoja entisiä, jolloin oli saatavilla 46 % typpeä sisältävää ureaa – toki sitä minulla on varastossa vielä hieman, mutta oikeastaan vain näytteeksi.

 

 

********************

 

 

Olemme nyt viikonvaihteen aikana saamassa valkosipulimaidemme katteet kuntoon, kun…

 

 

 

 

 

…täytämme valkosipulirivien väliin mahtuvan jätelaudasta joskus rakentamani laatikon täyteen nurmikoilta lehtipuhaltimella kerättyjä lehtiä.

 

 

 

 

 

On selvää, että valkosipulirivien rivivälejä ei sovi talloa ja sen vuoksi hommassa tärkeä työväline on leveä lankku, jota siirretään aina laatikon vierelle.

 

 

 

 

 

Katteet ovat kunnossa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kesäkauden työt on saatu hyvään alkuun!

Torstai 2.5.2019 - -Esko Erkkilä-

Vappuaatto sekä vapunpäivä ovat maalla perinteisesti olleet tuloksekkaita työpäiviä ja näin voin todeta omalta kohdaltani tapahtuneen myös nyt:

 

 

Pieni kuvakimara mökkimaailmani vappuaatosta ja vapusta:

 

 

 

 

 

Talousvesipumppu on meillä talvisin vedestä tyhjennettynä ja irti vesijohtoputkesta.

 

 

Tunnen suurta tyydytystä, kun sain pumpun pelittämään varsin helposti.

 

 

Vesipumppuja meillä mökillä on neljä ja nyt seuraavaksi pitäisi saada vettä astianpesukoneelle ja myös kaksi sadetuspumppua odottaa käynnistämistä.

 

 

 

 

 

21 metriä kupariputkea kierukkana padassa takaa kuuman suihkun isommallekin porukalle, jos muistaa pitää ”padan alla” tulta. Liitokset pelasivat ja vesivuotoja ei näkynyt.

 

 

************

 

 

 

Etukäteen autotallissa ja lasiverannalla mullassa idätetyt varhaisperunat saatiin perinteen mukaisesti kasvuun vapunpäivänä. Tänä vuonna meillä on juhannuksena korjattavaa varhaisperunaa vain kaksi perunapenkkiä, mutta tekeehän se kuitenkin 50 metriä.

 

 

Seuraavana ”perunapuuhana” on laittaa talviperunan siemenet itämään.

 

***************

 

 

 

 

Valkosipuli ponnistaa kohti kesää poikkeuksellisen hyvistä lähtökohdista.

 

 

Vapunpäivänä alkanut sade osui kohdalleen, sillä se alkoi välittömästi sen jälkeen, kun…

 

 

 

 

 

…ehdin lannoittamaan ”Puutarhan Kevät” –nimisellä lannoitteella…

 

 

 

 

 

…sen 150 rivimetriä, joka meillä nyt on kasvamassa valkosipulia!

 

 

 

Eiköhän sitä myös täksi päiväksi jotain järkevää puuhaa löydy!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Porkkanan ja palsternakan kylväminen sekä valkosipulin istuttaminen kannattaa tehdä jo syksyllä

Perjantai 26.4.2019 - -Esko Erkkilä-

Olen viime päivinä saanut olla kahdessakin eri tilaisuudessa äänessä ajankohtaisista puutarha-asioista. 

 

 

En ole koulutukseltani puutarha-alan ammattimies, mutta menneitten vuosien aikana kokemusta viherpeukalo-asioista on hieman kertynyt.  Kasvien kanssa toimiminen on kuitenkin sellaista, että kaiken osaavaksi ammattimieheksi ei koskaan pääse.

 

 

***************

 

 

 

Porkkanan ja palsternakan syyskylvö on monelle suuri ihmetyksen aihe, sillä valtaosa puutarhaharrastajista luulee, että noiden molempien kevätkylvö on ainoa oikea tapa.

 

 

Porkkanan ja palsternakan syyskylvöllä saavutetaan monia etuja ja eräs noista eduista on töiden tasaaminen – kevätkaudella viherpeukalolla on ”tuhat työtä” ja työhuippujen tasaamiseen syyskylvöt ovat oivallinen keino.

 

 

Vihanneksista syyskylvön voi tehdä porkkanan ja palsternakan lisäksi ainakin tillille, ruohosipulille, persiljalle, juuripersiljalle, retiisille, retikalle, salaatille sekä mustajuurelle!

 

 

Syyskylvö mahdollistaa kasveille nopean kasvuunlähdön ja sen, että syyskylvön avulla voidaan hyödyntää alkukevään kosteuspitoinen kasvualusta.

 

 

***************

 

 

Valkosipulia meillä on viljelty ehkä jo parisenkymmentä vuotta ja aina syksyllä istutettavaa talvivalkosipulia.

 

 

Poikkesin mökkimaailmassa eilen ja totesin, että valkosipulimme ovat lähteneet vallan mainiosti kasvuun.

 

 

Meillä taitaa nyt olla valkosipulia kasvamassa reipas sata rivimetriä ja istutusriveissä ei näyttänyt olevan aukkoja.

 

 

Puhun kokemuksesta, kun totean, että valkosipulilla ei ole ns. monokulttuuriongelmaa eli sitä voidaan vuodesta toiseen viljellä samalla kasvupaikalla.

 

 

Valkosipulilla ei ole myöskään tuholaisongelmaa eli sen viljelyssä ei tarvita kasvinsuojeluaineita.

 

 

Runsas lannoitus on valkosipulin kohdalla keskeinen seikka ja olen liian usein minäkin yrittänyt kasvattaa valkosipuleita liian vähäisellä lannoituksella.

 

 

Kertomistani syyskylvö- ja syysistutusohjeista alkaneen kasvukauden osalta ei ole enää käyttöä, mutta tuleehan se syksykin ja pitäkää silloin mielessä syyskylvöt ja syysistutukset!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Virossa kaikki alkoholituotteet piilotetaan kaupoissa seinien taakse 1.6.2019

Torstai 25.4.2019 - -Esko Erkkilä-

Suomessa lainsäädäntö kulkee alkoholituotteiden osalta vapaampaa suuntaan, mutta veljeskansamme Viron osalta suunta on tyystin toinen.

 

 

Toki on todettava, että Virossa nykymenettely on tyystin toisenlainen kuin Suomessa, sillä Virossa kaikki päivittäistavarakaupat voivat myydä alkoholituotteita täysin vapaasti.

 

 

Kesäkuun 1. päivänä tänä vuonna tilanne muuttuu käytännössä niin, että minkään kokoisissa myymälöissä Virossa ei alkoholituotteita saa olla asiakkaan myymäläkierron aikana nähtävillä eli myymälässä asiakas voi asioida näkemättä ainuttakaan alkoholituotetta.

 

 

Alkoholituotteiden osalta tilanne jatkuu asiakkaan vinkkelistä kuitenkin jokseenkin entisenä, mutta alkoholituotteet pitää käydä ostoskärryyn noutamassa erilliseltä osastolta, jonne myymälästä johtaa lukitsematon ovi.

 

 

Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen taannoisella jäsenmatkalla totesimme, että Tallinnan satamassa sijaitsevissa päivittäistavarakaupoissa valmistauduttiin kovalla kiireellä uusiin määräyksiin, jotta tilanne 1.6.2019 olisi lainmukainen.

 

 

Muutama kuva todisteeksi, että virolaiskaupat valmistautuvat jo hyvissä ajoin 1.6.2019 voimaanastuvaan laikimuutokseen!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hea klient eli Hyvä asiakas;

tässä informointia tulevasta tilanteesta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ulkoilutin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ansioristiäni!

Perjantai 8.3.2019 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunki järjesti eilen Raatihuoneella hienon tilaisuuden niille kaupungin työntekijöille, joille Tasavallan Presidentti myönsi ansiomerkit viime Itsenäisyyspäivänä 6.12.2018 ja samalla jaettiin ansiomitalit myös eräille luottamushenkilöille - sain olla ansiomitalien saajien joukossa!

 

 

 

 

 

Pirkanmaan Agrologit ry anoi minulle parisenkymmentä vuotta sitten ansiomerkkiä ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta päätyi myöntämään minulle ritarikunnan ansioristin eli sen lyhenne on "SVR Ar". Eilen oli tilaisuus kiinnittää se rintapieleeni.

 

 

 

 

 

On aina hienoa saada kutsu Tampereen Raatihuoneelle!

 

 

 

 

 

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Anna-Kaisa Ikonen ja pormestari Lauri Lyly jakoivat ansiomerkit sekä ansiomitalit.

 

 

 

 

 

Konsernijohtaja Juha Yli-Rajalalle oli myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki eli SVR R I.

 

 

 

 

 

Tässä on minulle myönnetyn Tampereen kaupungin hopeisen ansiomitalin saatekirjelmä.

 

 

 

 

 

Ja tältä Tampereen kaupungin myöntämä hopeinen ansiomitali näyttää.

 

 

 

 

"Joukkueestamme" Tampereen kaupungin hopeisen ansiomitalin saivat lisäkseni Eeva Tuokko (vasemmalla) ja Laila Koskela. Samanlainen mitali oli myönnetty myös Mikko Alatalolle ja Seija Alatalolle, mutta heillä ei ollut mahdollisuutta olla paikalla.

 

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Jäidennosto oli vielä 1960-luvulla pienen maitotilan jokatalvista puuhaa

Perjantai 28.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Nykyään maitotiloilla on vähintään 40 – 60 lypsylehmää ja niistä lypsetty maito jäähdytetään ja säilytetään keräilyä odottamassa tilatankeissa.

 

 

Maidontuotantotilojenkin kohdalla rakennemuutos on edennyt vinhaa vauhtia, sillä vielä 1970-luvun alussa pienten maitotilojen maito jäähdytettiin sähkökäyttöisillä maidonjäähdyttimillä.

 

 

1960-luvulla pienillä maitotiloilla ei ollut maidonjäähdyttimiä ja silloin maidot jäähdytettiinkin jäillä.

 

 

******************

 

 

Jäidennosto talvella oli naapuruston yhteinen ponnistus, sillä homma sujui parhaiten, kun jäidennostoon osallistui ainakin puolenkymmentä tilaa.

 

 

Jokaisella tilalla oli metsän tai rakennusten katveessa sahanpurukasa, jossa talvella järvestä nostetut jäät varastoitiin.

 

 

Jäävaraston paikka lapioitiin käyttökuntoon syksyllä ennen pakkasten tuloa siten, että varastokuopan koko oli suuruusluokkaa 5 x 4 metriä.

 

 

Jäiden sahaaminen suoritettiin jääsahalla, mutta kokkapuheissa monta kertaa mainittua alasahaajaa ei ollut!

 

 

Moottorisahojen yleistyessä jäiden sahaamisessa käytettiin niitä, mutta moottorisahojen liian lyhyiden laippojen vuoksi silloinkin tarvittiin tavallista jääsahaa.

 

 

Sahatuista lohkareista pari ensimmäistä työnnettiin jään alle, jotta jäälohkareitten vetäminen jäälle onnistui.

 

 

Jäälohkareet olivat kooltaan 60 senttiä leveitä, noin metrin mittaisia ja niin paksuja kuin oli jään paksuus.

 

 

Lohkareet vedettiin jäälle tarkoitusta varten tehdyllä puusta tehdyllä kelkalla, joka laitettiin vedessä lohkareen alle ja vedettiin hevosvoimin jäälle.

 

 

Jäiden nostaminen oli talojen yhteistoimintaa ja jäällä saattoi olla kuutisenkymmentäkin lohkaretta odottamassa kuljettamista eri tilojen jäävarastoille.

 

 

Meille ja lähinaapureille jäät nostettiin aluksi Parvilahdelta, sitten Kaihtonjärveltä ja lopuksi Riihijärveltä.

 

 

Jäidennosto oli kyläkunnan isännille raskasta, mutta mieluisaakin työtä, sillä sen jälkeen he pitivät jäidennostoharjakaiset, joissa nautittiin sahtia ja kenties myös pirtua.

 

 

Pirtua isännät olivat saaneet reseptilääkkeenä eläinlääkäriltä joko ”kääreisiin” tai utaretulehduksen läpikäyneen lehmän jälkihoitoon!

 

 

Harmillista isäntien kannalta, että viime aikoina eläinlääkärit määräsivät pirtuun sekoitettavan mentholia – no, eihän se tahtia liiemmälti haitannut, mutta oli kuitenkin pienoinen jarru!

 

 

-Esko Erkkilä-

Alkon valikoimissa olevan Amarone della Valpolicella Classico I Castei -viinin alkulähteillä

Tiistai 30.10.2018 - -Esko Erkkilä-

Saimme 2.10.2018 vierailla Italiassa Veronan lähellä Amarone della Valpolicella Classico I Castei – viiniä tuottavan pienehkön viinituottajan tilalla ja osallistua viininmaistajaisiin.

 

 

Kyseessä oli Michele Castellani - niminen pienehkö perheyritys, joka on keskittynyt Valpolicellan alueen viineihin.

 

 

Tilalla tehdään kaikki itse ja Mara Castellani johtaa tilaa kahden sisaruksensa kanssa. Tilan vuosituotanto on noin 300 000 pulloa, joista noin 70 000 pulloa on Amaronea. I Castei on viljelypalstan nimi. Amaronen kysyntä kasvaa koko ajan maailmalla, mutta tiukat säännökset rajaavat Amaronen tuotantoa.

 

 

 

 

 

Vierailimme tilan viinitarhassa ja…

 

 

 

 

 

…viinisäiliöiden äärellä.

 

 

 

 

 

Viinitilan piha-alueella oli valmiina juurikorjattuja viinirypäleitä ja…

 

 

 

 

 

…huomiotamme kiinnitti, että tilan traktoreista ainakin yksi oli merkiltään Ferrari!

 

 

 

 

 

Amaronen valmistuksessa käytettävät yleisimmät rypälelajikkeet ovat Corvina, Rondinella ja Molinaro – ne kaikki olivat meille esillä rypälevarastossa!

 

 

 

 

 

Viinit vaativat muutaman vuoden kypsymisajan ja…

 

 

 

 

 

…sinä aikana niiden kehittymistä seurataan.

 

 

 

 

 

Käyntikohdetilamme viinien kattonimi on Gamba ja…

 

 

 

 

 

…käyntimme aikana saimme maistella peräti neljää eri viinilaatua.

 

 

 

 

 

Viinilaatujen lisäksi meillä oli mahdollisuus maistella kahta erilaatuista grappaa, joita tilalla valmistetaan. Grappahan on eräänlaista pontikkaa ja sen alkoholipitoisuus on korkea.

 

 

 

 

 

En ole tainnut koskaan olla näin runsaissa viinimaistajaisissa, kuin saimme olla Michele Castellani –tilalla!

 

 

 

 

 

Viinitilan toimintaa meille esitellyt neitonen osasi asiansa, mutta kuten eilen kerroin, hän ei muka tiennyt mitään Italian viininviljelylleen saamista EU-tuista eikä niistä kansallisista tukitoimista, joita Italian valtio antaa viininviljelijöilleen!

 

 

*****************

 

 

Amarone-viinit ovat Alkossa hintavia, sillä niiden hinta asettuu sinne 50 euron tasolle litrahinnaltaan ja toimitusaikana niillä tapaa olla muutama päivä.

 

 

*****************

 

 

 

 

 

Siitä huolimatta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Johan syntyi älämölöä!

Tiistai 28.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Näin eilen Hämeenkyrön Komissa, kun kolme valkohäntäpeuraa laukkasi Päivölän lähellä Ruonanjoen ja Lampisen talon välisellä pellolla poispäin Ylöjärvi-Viljakkala –tieltä.

 

 

Kirjoitin havainnostani näin ”Viljakkalan pölinät” –facebooksivuilla:

 

 

”Tulin tänään vihaiseksi, kun näin Komissa Ruonanjoen ja Lampisen talon välisellä pellolla kolme valkohäntäpeuraa eli Laukonpeuraa, joita mm. Pirkanmaan Liitto suosittelee kutsuttavan valkohäntäkauriiksi.

Joko ne ovat tulossa tännekin!

Lainsäädäntö puhuu valkohäntäpeuroista, joten se lienee paras nimi tuolle tuholaiselle.”

 

Postaukseni aiheutti melkoisen moiteryöpyn minua kohtaan, kun uskalsin asettaa kyseenalaiseksi sen, että aikoinaan Laukon kartano toi Suomeen erään haitallisen eläinlajin eli Laukon peuran eli valkohäntäpeuran eli valkohäntäkauriin, jollaiseksi Pirkanmaan Liitto sitä haluaa kutsuttavan. Lainsäädäntö tuntee vain valkohäntäpeura-nimikkeen, jota kyseisestä haittaeläimestä pitää käyttää.

 

 

Minua moittineet ovat ilmeisesti henkilöitä, jotka viettävät aikaansa uuninpankolla ja eivät tiedä ympärillään tapahtuvista asioista paljoakaan.

 

 

Ihmeelliseltä tuntuu, että minua moittineet ja mollaavat kansalaiset suorastaan ihannoivat peurakolareita, sillä heidän mukaansa hirvikolareissa kuolee enemmän ihmisiä kuin peurakolareissa!  Näin varmaan onkin, mutta peurakolarissa kuollut suomalainen on mielestäni yhtä arvokas kuin hirvikolarissa kuollut vai miten on – no peurakolareita ihannoivan henkilön nimeä en tässä kirjoituksessani halua mainita, hän ei ole mainitsemisen arvoinen.

 

 

Olin neljäkymmentä ja puoli vuotta kestäneen työurani aikana viimeiset viisitoista vuotta 9-tien suurkuluttaja Tampereen ja Turun välillä.  Vähintään kerran vuodessa saavuin Urjalassa tai Loimaalla paikalle, jossa juuri oli tapahtunut peurakolari.

 

 

Näin ne suolenpätkät, paskat, ihmis- ja peuranveret  sekä autonromut, jotka olivat syntyneet peurakolarin tuloksena – en todella kaivannut hirvikolarin aineksia!

 

 

Ihmettelen todella sitä kansalaista, joka kehtaa vertailla peurakolaria lievemmäksi kuin hirvikolaria!

 

No, meitä on moneen junaan ja jokunen jää vielä laiturillekin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaikki eivät Vapaussodassa asettuneet toista suomalaista vastaan!

Tiistai 22.5.2018 - -Esko Erkkilä-

Sain eilen olla kuuntelemassa, kun edunvalvontapäällikkö Jouni Koskela alusti Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen Maanantaitapaamisessa aiheesta:

 

 ”Valkoinen tarina kesällä 1918 – sopua ja sovintoa, ei kostoa”.

 

 

Alustus oli mielenkiintoinen ja toivon, että joskus voin tällä saitilla palata sen syvimpään sanomaan.

 

 

Eräs Koskelan viesti oli se, että nyt pitäisi saada muistiin mahdollisimman paljon sitä tietoa, joka liittyy Vapaussodan tapahtumiin.

 

Ketään sellaista henkilöä ei luonnollisesti ole enää muistelemassa, jotka omaisivat omakohtaista kokemusta Vapaussodasta, mutta perinnetietoa siitä liikkuu yhä edelleen.

 

 

Seuraavassa pieni omakohtainen perinnetiedon rippunen Vapaussodasta:

 

 

Äidinpuoleinen vaarini Jaakko Vihtori Välimäki lienee ollut onneksi niin vähäpätöinen tekijä kulmakunnalla Viljakkalassa, että hänen suuntautumisestaan valkoisten tai punaisten riveihin ei ole ainakaan minulla mitään tietoa.

 

 

Vaarini ensimmäinen avioliitto oli päättynyt puolison kuolemaan vuonna 1907 ja hän aloitti toisen avioliittonsa mummuni Tildan kanssa vuonna 1909, joten ”pesänrakentaminen” Tildan kanssa lienee merkinnyt, että Jaakko Vihtorilla ei ollut aikaa ja eikä myöskään mahdollisuuksia tai intressejä ryhtyä poliittiseen toimintaan.

 

 

Toisin oli naapurini Kalle Hietamäen kohdalla, jonka pojan Uunon vaimoksi vuonna 1917 syntynyt tätini Aino päätyi aikanaan.

 

 

Kalle Hietamäki oli silloisen ajattelun mukaan suurehko tilallinen, sillä Hietamäessä oli peltoa lähemmäs kymmenen hehtaaria.

 

 

Jonkinlaisesta ökyisännän roolistaan huolimatta Kalle Hietamäki – jonka hyvin muistan – ajautui vasemmistolaisuuteen ja siten ainakin henkisesti kannattamaan punaisia Vapaussodassa.

 

 

Aikalaisten muistitieto kertoo, että Kalle-isäntä painui hyvin tietämääni paikkaan eli Hietamäen perunakuoppaan piiloon siinä vaiheessa, kun punaiset valkoisten Kurun suunnasta tekemän hyökkäyksen ajamina joutuivat perääntymään aluksi Viljakkalan kirkonkylään ja sittemmin Kyröskosken kautta kohti Tamperetta.

 

 

Kalle-isännän vaimo Amanda Karoliina  – näin kerrotaan – huolehti miehensä ruokahuollosta perunakuoppaan sinä aikana, jolloin olot Viljakkalassa olivat punaisten kannalta kriittiset.

 

 

Käsitän, että Kalle-isäntä oli punahenkisyydestään huolimatta rehti ja avoin kunnallismies, joten hän ei Vapaussodan päättymisen jälkeen joutunut Tammisaaren, Lahden tai Hämeenlinnan vankileireille virumaan vaan pääsi jatkamaan Hietamäen tilan isännyttä siihen saakka, kunnes poikansa Uuno otti tilan isännyyden hoitaakseen.

 

 

Mainittakoon, että Uuno ja Aino Hietamäki olivat kummejani ja nykyään vastuulleni kuuluu heidän hautansa hoitaminen.

 

 

-Esko Erkkilä-

On aika anoa Itsenäisyyspäivänä myönnettäviä kunniamerkkejä

Lauantai 28.4.2018 - -Esko Erkkilä-

Elämme vielä huhtikuuta, mutta jo nyt järjestö- ja yhdistystoimijoiden sekä työelämän esimiesten pitää valmistautua siihen, että ansioituneita toimijoita muistetaan Itsenäisyyspäivänä erilaisilla kunniamerkeillä.

 

 

 

Asiasta muistuttaessani järjestötoimijana en ole omalla asiallani, sillä minulle on jo lähes kaksikymmenentä vuotta sitten myönnetty arvokas kunniamerkki eli…

 

 

 

 

 

…Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi, jonka lyhennys on SRV Ar.

 

 

Pirkanmaan Agrologit ry:n toiminta oli siihen aikaan vilkasta, kun agrologiveljet minulle tuon kunniamerkin anoivat. Olin mukana yhdistyksen toiminnassa ja tavoitteemme oli, että anoimme kunniamerkkejä kaikille hieman yli 50-vuotiaille agrologiveljille.

 

 

Yhteiskunnalliset ansioni olivat tuolloin kovin heppoiset, mutta oletan, että sotilasarvoni oli eräs syy noin korkeaan kunniamerkkiin.

 

 

******************

 

 

Olen melko kokenut kunniamerkkien anoja, sillä minulla on siitä kokemusta Etelä-Pohjanmaan Agrologit ry:n sihteerinä ja Pirkanmaan Agrologien varapuheenjohtajana, Palokallion Omakotiyhdistyksen puheenjohtajana sekä nelikymmenvuotisen työnantajani päällikkötason esimiehenä.

 

 

Meillä agrologeilla on tapana, että pyydämme merkkianomuksen kohteelta hänen oman selvityksensä niistä ansioista, joita anoja pystyy käyttämään perusteina kunniamerkkianomuksessa.

 

 

Myönnän, että menettelytapamme on tietyllä tavalla riskialtis ja riski realisoituu, jos ehdottamamme henkilö ei kaikesta huolimatta saa hänelle anottua kunniamerkkiä.

 

 

*********************

 

 

Työelämässä anoin kunniamerkkiä kahdelle alaiselleni ja molemmissa tapauksissa onnistuin – toiselle näistä henkilöistä edelliset esimiehet olivat tehneet turhan yrityksen.  Agrologimaailmasta oppimani tapa osoitti tässäkin tapauksessa toimivuutensa.

 

 

Työelämässä annoin ”konsulttiapua” erään korkeassa asemassa olleen henkilön kunniamerkkianomuksessa, sillä ensimmäinen yritys oli vetänyt vesiperän. Ritarikuntien hallitukset antavat varsin vähän painoarvoa työelämässä hankituille saavutuksille, mutta suurta painoarvoa ne antavat vapaa-ajalla hankituille ansioille.  Voin karrikoiden todeta, että jonkun kunnan nuorisolentopallokerhon vetäminen on ritarikuntien hallituksen mielestä suurempi ansio kuin vaikkapa myyntijohtajan tai tutkimusjohtajan titteli jossain yrityksessä.  Antamieni ohjeiden mukaan toimien ”korkeassa asemassa” ollut henkilö sai arvoisensa kunniamerkin.

 

 ******************

Huvittava tapaus kohdalleni sattui Etelä-Pohjanmaan Agrologit ry:ssä.

 

 

Anoimme kunniamerkkiä eräälle agrologiveljelle, jolla ritarikunnan hallitus totesi olevan poikkeuksellisen suuret ansiot ja hänelle myönnettiin varsin korkea kunniamerkki.

 

 

Kyseinen kunniamerkki oli niin korkea, että se oli maksullinen. Jouduimme maksumieheksi ja tämä tapaus vei yhdistyksemme taloustilanteen joksikin aikaa kuralle!

 

 

Ritarikuntien hallitukset ovat lisänneet kunniamerkkien maksullisuutta ja mm. minulle aikoinaan myönnetty kunniamerkki maksaa nykyisin anojalle lunastusmaksuna 215 euroa.

SVR Ar ja sen "sisarmerkki" Suomen Leijonan ansioristi ovat alhaisimmat kunniamerkit joilla on lunastusmaksu, sillä kummankaan ritarikunnan mitaleilla ei ainakaan vielä ole lunastusmaksua.

 

 

Kunniamerkin ”korotusta” voi saada aikaisintaan seitsemän vuoden kuluttua kunniamerkin saamisesta. Minun kohdallani seuraava kunniamerkki olisi Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ritarimerkki eli SVR R ja sen lunastushinta on 480 euroa.

 

 

*******************

 

 

Kannustan järjestötoimijoita ja työelämän esimiehiä tutkailemaan, että olisiko joukossa joku ansioitunut, jolle voisi anoa kunniamerkkiä.

 

 

Lisäohjeita kunniamerkkien anomisesta löytyy Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ja Suomen Leijonan ritarikunnan yhteisiltä verkkosivuilta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Millaisia rehuseoksia valmistetaan käärmeille?"

Keskiviikko 14.3.2018 - -Esko Erkkilä-

Neljäkymmentä ja puoli vuotta kestäneeseen työuraani kuului runsaat parisen vuotta toimia Hämeenlinnassa sijaitsevan OTK:n entisen rehutehtaan maatilarehujen myyntipäällikkönä.

 

 

OTK luopui aikoinaan rehuteollisuudesta ja myi Hämeenlinnassa sijaitsevan rehutehtaansa Alko Oy:n, Lännen Oy:n ja Farmos Oy:n muodostamalla puljulle – työnantajani Raisio osti eräiden välivaiheiden jälkeen koko yrityksen ja minut nimettiin vetämään maatilarehujen myyntiä.

 

 

Kyseessä oli ensimmäinen saneeraustehtäväni ja tehtävän luonteesta johtuen homma oli perin mielenkiintoinen.

 

 

 

************************

 

 

 

Ei liity yrityksen saneeraamiseen, mutta Alfa-Rehu Oy:llä oli OTK:n ajoilta periytynyt tehtävä toimia eläinlääkäriopiskelijoiden kohteena, kun he tutustuivat nykyaikaiseen rehuteollisuuteen.

 

 

Sain parikin kertaa toimia eläinlääkäriopiskelijoiden isäntänä, kun he tutustuivat rehutehtaaseen.

 

 

Opiskelijajoukko koostui pääosin naisopiskelijoista – taisi mukana olla pari miesopiskelijaankin – hyvin kuvaavaa silloisille eläinlääkäriopiskelijoille.

 

 

Me isännät olisimme toivoneet, että vieraamme olisivat olleet kiinnostuneita nautojen, sikojen, siipikarjan ja hevosten ruokinnasta, sillä niille suunniteltuja rehuseoksia valmistimme.

 

 

Katin kontit, vieraamme olivat kiinnostuneita kissojen, koirien, marsujen ja muiden pieneläinten rehuista, joista me taas emme tienneet mitään

 

 

Huippu oli se, kun eräs vieraistamme kysyi vakavalla naamalla, että millaisia rehuseoksia valmistamme käärmeille!

 

 

Silloin piti haroa harmaita hiuksiani ja todeta: 

 

 

Anna meidän kaikki kestää!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Jokaisella pitää olla omaa vastuuta työllistymisestään!

Sunnuntai 7.1.2018 - -Esko Erkkilä-

Viime päivinä on opposition ja jopa ammattiyhdistysliikkeen toimesta kritisoitu hallituksen päätöstä siitä, että työttömille on vihdoinkin asetettu omaa vastuuta työllistymisestään.

 

 

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kuvasi hallituksen päätöstä jopa niskalaukaukseksi!

 

 

Niskalaukaus-väite on taattu Rinnettä siihen tapaan, jolla Rinne vaati suomalaisia synnytystalkoisiin.

 

 

Rinne sai synnytystalkoot-kehoituksellaan presidenttiparin töihin – saa nähdä, että millaisia seurauksia on niskalaukaus-lohkaisulla!

 

 

******************

 

 

Olen ehkä väärä henkilö kommentoimaan työttömien työllistämisvastuuta, sillä minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta työttömyydestä.

 

 

Lähdin kotoa opiskelemaan parin metsätyövuoden jälkeen 1965 ja sen jälkeen olinkin muutaman viikon ”vaihtojaksoja” lukuun ottamatta opiskelemassa, varusmiespalveluksessa, uudestaan opiskelemassa ja vuodesta 1970 alkaen työelämässä vuoteen 2010 saakka, jolloin siirryin eläkevaariksi.

 

 

Aktiivista opiskelu-, varusmiespalvelus- ja työelämäaikaa ehti ilman työttömyysjaksoja kertyä lähes 46 vuotta!

 

 

 

******************

 

 

 

Nyt on herännyt aatoksia, että erilainen vapaaehtoistyö kelpuutettaisiin työttömälle bonukseksi, kun arvioidaan hänen toimiaan työttömyytensä katkaisemiseksi.

 

 

Kannatan ajatusta, sillä vapaaehtoistyölle on huutava tarve.

 

 

Toki näen jo nyt sieluni silmin, että rinteet, ammattiyhdistysliike ja oppositio vaativat kurkku suorana, että työttömien ei pidä koskea vapaaehtoistyöhön, sillä siihen osallistuminen vie muka työpaikkoja.

 

 

Pötyä, sillä vapaaehtoistyössä on paljon mahdollisuuksia, joihin nykysysteemimme ei tuo riittävästi tekijöitä.

 

 

 

Kannustan hallitusta jatkamaan toimiaan työttömien omavastuuden kasvattamiseen työllistymisessään ja sitä, että vapaaehtoistyöhön osallistuminen kirjattaisiin bonukseksi, kun pohditaan toimenpiteitä työttömien työttömyyskorvausten säilyttämiseksi.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Arvostan saamaani kunniamerkkiä

Keskiviikko 6.12.2017 - -Esko Erkkilä-

Itsenäisyyspäivän kunniaksi poikkesin kirjahyllyllä ja otin esille kauan sitten saamani kunniamerkin.

 

 

 

 

 

Kunniamerkkini on Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi ja sain se jo viitisentoista vuotta sitten.

 

 

Kunniamerkin minulle anoi Pirkanmaan Agrologit ry ja kiitos siitä heille.

 

********************

 

Suomessa on kaksi ritarikuntaa – Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta ja Suomen Leijonan ritarikunta.

 

 

Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnalla on arvojärjestyksessä seuraavat kunniamerkit:

 

 

• suurristi
• I luokan komentajamerkki
• komentajamerkki
• I luokan ritarimerkki
• ritarimerkki

 

Lisäksi ritarikunnalla on ansioristi sekä kolme mitaliluokkaa:

• ansioristi
• I luokan mitali kultaristein,
• I luokan mitali sekä
• mitali

 

 

 

*****************

 

 

Olen saanut olla työelämässä ja myös järjestöelämässä anomassa kunniamerkkejä ansioituneille henkilöille ja anomisista jokunen muistelma.

 

 

Olin aikoinaan Etelä-Pohjanmaan Agrologit ry:n sihteeri ja anoimme menestyksellisesti kunniamerkkiä eräälle jäsenellemme.

 

 

Kyseessä oli ansioitunut jäsen ja ao. Ritarikunta myönsi hänelle niin korkean kunniamerkin, että se oli maksullinen.

 

Emme olleet osanneet varautua maksullisuuteen, mutta kun se kuuluu anojan velvollisuuksiin, niin maksettavahan se oli.  Yhdistyksellämme ei ollut suuria varoja ja kunniamerkin lunastamiseen menikin puolet yhdistyksemme silloisista varoista.

 Siitäkin kuitenkin selvittiin.

 

**************

 

Meillä agrologeilla oli ainakin ennen se tapana, että kerroimme henkilölle etukäteen suunnitelmistamme ja pyysimme häneltä tiedot niistä ansioista, joita hänellä on.  Vaarana tässä on tietysti se, että josko kunniamerkkiä ei sitten myönnetäkään, mutta etuna puolestaan se, että asianomaisen kaikki ansiot tulevat ritarikunnan tietoisuuteen.

 

 

Noudatin tätä tapaa myös työelämässä ja hyvillä tuloksilla, sillä ainakin eräs alaiseni sai näin menetellen kunniamerkin vaikka edellinen hakemus olikin tullut bumerangina takaisin.

 

 

Suosittelin samaa tapaa myös eräässä toisessa vastaavassa työelämän tapauksessa ja hienolla lopputuloksella.

 

 

On tärkeää anomusvaiheessa anojien tietää, että mille ministeriölle kunniamerkkianomuksen osoittaa; kokemuksesta tiedän, että esimerkiksi omakotiyhdistysasioissa kunnostautuneiden kunniamerkkianomukset pitää osoittaa ympäristöministeriölle!

 

 

Onnittelut tänään kunniamerkin saaneille ja onnittelut myös niille, jotka ovat saaneet kunniamerkin edellisvuosina!

 

 

 

-Esko Erkkilä-