Alkuperäinen on se ainoa oikea

Sunnuntai 25.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Minun jouluni alkaa, kun käyn sytyttämässä kynttilät jouluaattona iltapäivällä Viljakkalan hautausmaalla lepäävien läheisteni haudoille.

 

 

Kynttilöiden sytyttämisen jälkeen osallistun aattoillan hartauteen Viljakkalan kirkossa.

 

 

Näin taas eilen iltapäivällä!

 

 

 

 

 

Viljakkalan kirkko on kotikirkkoni ja tässä se eilen kuvattuna Karhen porstuan puolelta.

 

 

Karhelaiset tulivat ennenaikaan kirkkoon oman porstuansa kautta, mutta nykyään sen kautta kirkkoon voivat saapua myös muut kuin karhelaiset.

 

 

Karhen porstuan edessä oleviin kivirappusiin liittyy monilla mukavia muistoja, sillä aikaisemmin ne toimivat porrastuksena, kun rippilapset valokuvattiin ennen ripillepääsyä.

 

 

Myös minulla on noilla rappusilla kuvattu oma rippikuvani tallella.

 

 

 

 

 

Sakastin puolelta Viljakkalan kirkko näytti eilen tältä – edessä Viljakkalan sankarihaudat.

 

 

 

********************

 

 

Pidän valitettavana, että nykymuotoinen Jouluevankeliumi on minulle ja ikäpolveni edustajille vieras.

 

 

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vanha Jouluevankeliumi on se oikea Jouluevankeliumi.

 

 

Nykymuotoinen Jouluevankeliumi ei tuo sitä joulutunnelmaa, jota kaipaamme.

 

 

Tässä se ainoa ja oikea Jouluevankeliumi:

 

 

***************

 

 

 

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.

 

Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.

 

Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.

 

Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

 

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

 

Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti."

 

Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.

 

Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.

 

 

******************

 

 

-Esko Erkkilä-

"Koko perheen joululaulut" -tapahtuma eilen Tampere-talossa aloitti Joulun!

Perjantai 23.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Taisi olla jo kahdeksas kerta, kun Tampere-talo ja Aamulehti järjestivät Tampere-talon Isossa salissa ”Koko perheen joululaulut” –tapahtuman.

 

 

Olin paikalla nuorimmaisen kanssa.

*****************

 

 

 

 

 

Aina pirteä Tampere-talon toimitusjohtaja Pauliina Ahokas toivotti salintäyteisen yleisön tervetulleeksi tilaisuuteen.

 

 

 

 

 

Paavo Hyökin johtama Mieskuoro Laulajat toimi kaikkien yhteislaulujen ”esilaulajana”.

 

 

 

 

 

Tilaisuuden juonsivat Sami Hintsanen ja Suvi Karjula, mutta suurimmat suosionosoitukset sai musiikkineuvos Matti Heinivaho (oikealla).

 

 

 

 

 

Musiikkineuvos Matti Heinivaho on syntynyt Tampereen Messukylässä tammikuussa 1936 eli kuukauden kuluttua hän täyttää 81 –vuotta.

 

 

Minä ja varmaan koko ikäluokkani muistavat, kun Heinivaho vuonna 1960 levytti läpimurtokappaleensa ”Tunturin juurella”.  Sen sanat ”Lapin poika mä oon juurta noitain…” ovat syöpyneet aikalaisten mieliin.

 

 

En olisi vuonna 1960 uskonut, että saan tehdä joskus poliittista yhteistyötä Matti Heinivahon kanssa, mutta niin siinä vaan on käynyt.  Lennämme eri poliittisessa parvessa, mutta meitä on jo vuosikaudet yhdistänyt taistelu mieletöntä Tampereen seudun tekopohjavesihanketta Tavasea vastaan!

 

 

 

 

 

Tilaisuus oli ilmainen, mutta olen erityisen tyytyväinen, että tilaisuudessa oli mahdollisuus vapaaehtoisella keräyksellä tukea Pirkanmaan Pioni Omaishoitajat ry:n toimintaa.

 

 

Minä ja nuorimmaisemme tapasimme tilaisuudessa runsaasti vammaistyön sekä omaishoidon piirissä toimivia aktiivihenkilöitä ja oli ilo antaa pieni roponen Pionin työn tukemiseen.

 

 

 

 

 

Tilaisuus Tampere-talossa päättyi yhteisesti laulettuun ”Maa on niin kaunis” –lauluun ja oli hienoa, kun…

 

 

 

 

 

…sen esilaulajina toimivat kuoron lisäksi vasemmalta lukien Sami Hintsanen, Suvi Karjula, Matti Heinivaho sekä Tampere-talon toimitusjohtaja Pauliina Ahokas.

 

 

 

 

 

Kiitokset Tampere-talolle hienon tilaisuuden puitteista ja sen järjestämisestä – tästä alkaa Joulu!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Eduskunnan pöytäkirjat kertovat - kuttupuhe tiistaina 20.12.2016 klo 21.32

Torstai 22.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Eduskunnan traditioihin kuuluu, että puhujapöntöstä pidetään ns. kuttupuhe sen jälkeen, kun maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalaa koskenut budjettikäsittely on päättynyt.

 

 

 

 

Tänä vuonna kuttupuheen piti kansanedustaja Pertti Hakanen.

 

 

Eduskunnan pöytäkirjan mukaan Hakanen puhui näin:

 

 

 

**************************

 

 

21.32

Pertti Hakanen

kesk

 

Arvoisa herra puhemies!

 

Oli aika pienestä kiinni, ettei tehdä tänään tyrvääläistä historiaa täällä eduskunnassa. Erityisen korkealle arvostan varapuhemies Pekkarisen uutta työvuorolistaa. Tuossa kiertävää puhemiestä kun seuraa, niin parin tunnin periodeilla vaihtuu, ja tyrvääläinen varapuhemies Satonen ehkä seuraavaksi tulee puhetta johtamaan. Mutta ei silloin kyllä SDP:n edustaja Roos 83 vuonna varmaan osannut arvata, että jonain päivänä tämä voisi olla näin lähellä, kaksi tyrvääläistä todistamassa kuttupuhetta. 

Arvoisa puhemies! Todellakin tänään on pitkä ilta puhuttu maatalouspolitiikkaa, ja niin kuuluukin.

 

Olemme puhuneet täällä salissa lehmistä, sioista, ketuista, susista, minkeistä, ahmoista, vaikka ties mistä, monista muista eläimistä, mutta tosiaan kuttu on jäänyt mainitsematta. Näin Tyrväällä syntyneenä kyllä täytyy sanoa, herra puhemies, että kyllä tämä loukkaa, kun kutusta ei ole puhuttu vielä sanaakaan, ja ajattelin tämän asian kyllä nyt korjata tähän lopuksi. 

 

 

Tosiaan vuonna 83 kanssani samalta paikkakunnalta kotoisin oleva silloinen kansanedustaja Timo Roos käsitteli taitavasti kuttua omassa puheenvuorossaan, josta muodostui yllättäen eduskuntaan perinne. Tätä perinnettä on sitten jatkettu täällä jalosti. Olen kuullut huhuja, että esimerkiksi edustaja Pirttilahti käsitteli aikoinaan erittäin ansiokkaasti kuttua viimassa. Samoin edustaja Alatalolla kutun viilutusta esiintyi paikoin voimakkaastikin kuulemma. Tällaiset edeltäjieni merkittävät saavutukset ansaitsevat kyllä tulla mainituiksi, kun kutusta puhutaan täältä pöntöstä. Heille, Pirttilahdelle ja Alatalolle, laitan kyllä ilman muuta sumpit pihisemään tämänkin puheenvuoron päätteeksi. He voivat vilkaista juttua, kun ovat pois täältä salissa ja eivät ole kuulolla, mitä puhutaan. 

 

Arvoisa herra puhemies!

 

Kuttu ansaitsee minusta enemmän huomiota kuin se tällä hetkellä saa. Kyseessä on kuitenkin todella jalo eläin, joka lypsää noin viitisen litraa maitoa päivässä. Tästä maidosta voidaan tehdä esimerkiksi juustoja. Niin maukkaita herkkuja muuten saadaan vain harvoista rinnoista — joo, tämäkin lainaus Alatalon puheesta. Alatalo utareita mainitsi rinnoiksi. Ne tuovat todellista nautintoa moneen hetkeen, kyseiset kutunmaidosta valmistetut juustot siis. Kutunjuusto onkin kotipaikkakuntani Sastamalan Tyrvään perinneherkku ja mielestäni maailman paras juusto. On vähän valitettavaa, että sitä oikeaa kotitekoista ja käsintehtyä juustoa ei oikein tahdo enää helposti saada ruokapöytien kruunuksi.

 

 

Kuttutilojen tuotokset menevät usein suoraan meijeriteollisuuden käyttöön, minkä myötä kotitekoinen kutunjuusto muuttuu aina vain harvinaisemmaksi, eikä asiaa helpota kutun tunnetusti varsinkin vaativainen luonne. Eläinhän on pääkkö kuin mikä, varsin nuukakin vielä kaiken lisäksi. Se ei tule tyrvääläisyydestä. Se ottaa huikkaa jopa omista utareistaan nälän tullen. Paritteluaikaan se taas löytää itse herkästi pukin luokse. Kuttu onkin tehokas lisääntyjä. Kili saavuttaa sukukypsyyden jo noin kolmen kuukauden ikäisenä. Tämän jälkeen se alkaa tuntea vetovoimaa vastakkaista sukupuolta edustaviin suuriin sarviin, aivan kuten monet muutkin lajit. 

 

 

Arvoisa herra puhemies!

 

Löysin eduskunnan arkistoja selaillessani edustaja Kankaanniemen vuonna 98 tekemän kirjallisen kysymyksen kuttutalouden edistämisestä. Varsin aiheellinen kysymys vielä tänäkin päivänä. Kysymyksessä kerrotaan, että väittämien mukaan kutun maito parantaisi jopa syöpäsairauksia. Olen tämän myötä entistä vahvemmin sitä mieltä, että kutut ovat tulleet jäädäkseen osaksi suomalaista hyvinvointijärjestelmää. Jopa sote-uudistuskin on vaarassa jäädä kuttujen läpimurron varjoon. (Naurua) Mietin myös tuossa viime vuonna tätä puhetta pitäessäni, että saisikohan pukinsarvesta hyvinvointia tukevaa uutetta kuten poronsarvesta. Tämänkin idean (Puhemies koputtaa) kohottava, voimistava ja suoristava vaikutus... 

 

 

Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen

 

Arvoisa edustaja Hakanen, minä pyydän saada ilmoittaa teille, että teidän puheenvuoronne pituudella ei ole sitten takarajaa. (Naurua) 

 

Hyvä, kiitoksia. Tässä oli muutama liuska jäljellä. Kiitoksia, arvostamani varapuhemies. 

 

 

Todella tämänkin idean kohottava, voimistava ja suoristava vaikutus on nyt selvitettävä aivan viimeistään tulevan ison tauon aikana, ja tällä tarkoitan nyt kyllä nimenomaan taloudellisia vaikutuksia. Muut vaikutukset selvittäköön kukin tahollaan tauon aikana tahi vaikka heti joulunpyhinä.  

 

 

Oletteko muuten miettineet, että kutusta tulee helposti mieleen myös kutu, joka on lähinnä kaloille tuttua puuhaa? Kaloistakin tänään on paljon puhuttu. Joskin termiä viljellään myös paljon muissa yhteyksissä, mistä johtuu, kuka tietää, että sekä pukista että kutusta on jalostunut arkikieleemme varsin vahvasti paritteluun viittaavia merkityksiä. Tähän en osaa kyllä teille vastata, mutta se on taas yksi argumentti lisää sille, miksi pukin-sarviuutteen tehokkuus tulee ehdottomasti nyt selvittää. Nämä ideat tulee kyllä sitten suojata kaikilla mahdollisilla patenteilla, ja alkuperämerkintöjen tulee näkyä mahdollisimman suurilla kirjaimilla, aivan kuin täytyy myöskin muiden kotimaisten ja ulkomaisten tuotteiden alkuperämerkintöjä parantaa kotimaisen tuotannon etujen esiin tuomiseksi. 

 

 

Kutusta kehitettävien ideoiden selvitystyö voitaisiin aloittaa kyllä mielestäni Pirkanmaalta, miksei sieltä Sastamalan Tyrväältä, joka on maankuulu kuttupitäjä. Siellä on siis maidontuottajia, juustontekijöitä, siellä on vielä asiakkaita. Hannulan Leena tekee hyvää juustoa, Kaasalaisen Tuija — tosi hyviä juustontekijöitä. Löytyy myöskin vanhoista vaakunoista kutun kuvaa, lentopallojoukkueen logossa on pukin kuvat, lisäksi kirjailija Mauri Kunnas: yksi suosituimmista Koiramäki-hahmoista, Herra Hakkarainen, on unissaan kävelevä pukki. Tiesittekö muuten: todellista kuttupitäjää siis tämä kotiseutuni? Todellista kuttupitäjää.  

 

 

Arvoisa puhemies!

 

Kuttu on eläin, jota on kutsuttu köyhän miehen lehmäksi. Kyseessä on eläin, jonka tuoksu on ammoniakin katkuinen. Se muistuttaa itse asiassa aika lailla hien tuttua tuoksua, kelle se sitä sitten onkin. Puhumme haastavasta mutta rakastavasta eläimestä, jonka maidosta saadaan maailman parasta juustoa. Minulle tyrvääläisenä tuottajana kuttu symboloi kuitenkin ennen kaikkea puhdasta suomalaista ruokaa, jota tässä maassa tarvitaan nyt sekä tulevaisuudessa. Kutun hikinen tuoksu kertoo siitä kovasta työstä, jota tuottajat tekevät päivittäin pitääkseen oman ruuantuotantomme hengissä. Tähän työhön meidän on yhdyttävä myös täällä eduskunnassa. Jokainen vastuullinen edustaja tämän aistikoon. Tämä puheenvuoro on jo pitkään pidetty puhtaan suomalaisen ruuan puolesta, ja niin on asianlaita myöskin tällä kertaa. 

 

 

Herra puhemies! Haluan lopuksi kiittää eduskunnan kaikkia virkahenkilöitä, eduskunnan eduskuntaryhmien jäseniä ja erityisesti totta kai puhemiehistöä tästä kuluneesta vuodesta ja toivottaa rauhaisaa joulua ja maitotuottoisaa uutta vuotta 2017. 

 

 

*******************

Eduskunnan pöytäkirjoista kopioineena

 

 

-Esko Erkkilä-

Cortenjo etnografico - sadonkorjuukulkue Vila Real´ssa

Keskiviikko 21.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Pohjois-Portugaliin suuntautuneella lokakuisella agrologimatkallamme oli n. 25 ennalta suunniteltua käyntikohdetta.

 

Matkan aikana lisää ex-tempore –kohteita ilmestyi kymmenkunta ja eräs hienoimmista niistä oli sadonkorjuukulkua, johon pääsimme tutustumaan majoituspaikkakunnallamme Vila Real´ssa.

 

Palasimme bussilla 5.10.2016 Quinta do Bucheiron –viinitilalta viininkorjuusta ja viininpoljennasta majapaikkaamme, mutta emme päässeet bussilla perille, sillä hotellimme lähikadut olivat suljettu sadonkorjuujuhlan vuoksi.

 

 

 

 

 

Kaupungilla oli sadonkorjuujuhlasta kertovia julisteita, mutta emme osanneet juhliin kuitenkaan valmistautua.

 

Etnografia on kansan, kansankulttuurin ja kansankulttuurin historian kuvausta.

 

Näkemämme sadonkorjuun juhlakulkue oli kansaa, kansankulttuuria ja kansankulttuurin historiaa mahtavasti kuvaava tapahtuma.   Kulkue oli Vila Real –kaupungin järjestämä ja ilmeisesti jokavuotinen tapahtuma.

 

Kulkue oli ennen hotellille saapumistamme kestänyt jo jonkin aikaa, mutta kun kulkueen kärki oli juuttunut kaupungin keskustaan, saimme kokea kulkueen etenemistä majapaikkamme ohi parin tunnin verran.

 

Etenemisestä ei paljon voinut puhua, mutta kulkueen osanottajat laittoivat kulkueen seisahtumisen ajaksi tanssiksi, lauluksi ja kaikenmoiseksi hauskanpidoksi.

 

Kulkue eteni kävellen, mutta sadonkorjuuseen liittyvät kuvaelmat esitettiin kuorma-autojen lavoilla, traktoreiden peräkärryillä – härkien mukanaolo kulkueessa teki kulkueesta ajoittain arvaamattoman.  Soittokunnat pitivät kulkueessa eloa yllä.

 

 

Kulkueessa esitettiin kuvaelmia sadonkorjuun eri vaiheista – kuvaelmat esitettiin traktoreiden ja kuorma-autojen lavoilla.

 

 

Tässä kuvakavalkadi sadonkorjuukulkueesta – vain osassa kuvista on selitystekstejä!

 

 

Tervetuloa seuraamaan sadonkorjuukulkuetta!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Minulle tarjottiin leilistä punaviiniä! Oli laadukasta!

 

 

 

 

 

Viininpoljentaa….

 

 

 

 

 

…olimme itse kokeilleet päivällä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rouva ei tykännyt lainkaan, kun menin tekemään lähempää tuttavuutta härkien kanssa.

 

 

 

 

 

Varstat ovat tuttuja puintivälineitä myös Portugalissa.

 

 

 

 

 

Ihailin oikein käsikopelolla jättisipuleita.

 

 

 

 

 

 

 

 

Höylämies ja paljon tuttuja työkaluja seinällä!

 

 

 

 

 

Justeeri on tuttu Portugalissakin!

 

 

 

 

 

Savenvalajat

 

 

 

 

 

Kusihätähän siitä tulee morsiusparia kuljettaville härillekin, kun joutuu odottamaan paikoillaan!

 

 

 

 

 

Sadonkorjuukulkueen lopussa oli kirkollinen osasto.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Virkavalta toimi kulkueen jälkipään valvojana!

 

 

 

Hieno kokemus – saisikohan Suomessa jonkin maatalousnäyttelyn yhteyteen vastaavan?

  Pystyisikö Okra?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viinirypäleitten korjuun ja viininpoljennan jälkeen piti syödä!

Tiistai 20.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Agrologimatkamme ohjelma Quinta do Bucheiron –viinitilalla Celeiros´ssa ei päättynyt viininkorjuuseen eikä viininpoljentaan, vaan se jatkui tutustumisella tilanomistaja, enologi Antonio Dias Teixeiran yksityisasuntoon ja sen jälkeiseen perinteiseen viinitilan työläisten lounaaseen.

 

 

Antonio Dias Teixeiran omistama viinitila on omavarainen myös uskonnonharjoittamisen puitteiden osalta, sillä tilalla on oma kirkko.

 

 

 

 

 

Osoituksena oppaamme Mika Palon hyvistä suhteista oli se, kun pääsimme tutustumaan omistajan yksityisasuntoon.

 

 

 

 

 

Saimme nähdä tilan olohuoneessa kadunpuoleisella seinustalla ikkunan edessä olevat ”seurustelupenkit”, joilla istuen talon tyttäret saattoivat itsensä näytille kadulla kulkeville pojille ja mahdollisille sulhaskandidaateille.

 

 

 

 

 

Ennen ruokailua kiersimme vielä tuotantotiloissa ja siellä näimme mm. tilalaboratorion, jossa suoritetaan viinien laadunvalvontaa.

 

 

 

 

 

Viinit kypsyvät suurissa tammitynnyreissä.

 

 

 

 

 

Viinikellarissa tämä viinierä oli ”Vintage 2005” –laatua.

 

 

 

Mutta sitten kävi kutsu ruokailemaan!

 

 

 

 

 

Alkupaloiksi pientä suolaista, vettä ja toki viiniäkin oli heti alusta alkaen tarjolla.

 

 

 

 

 

Ohjelman mukaan kyseessä oli perinteinen viinitilan työläisen lounas. Lounas koostui vahvasta ja sakeasta keitosta sekä sen jälkeen tarjotusta peuranlihaa sisältävästä liharuuasta.

 

 

 

 

 

Viinit kuuluivat luonnollisesti tarjontaan.

 

 

 

 

 

Vierailupäivänämme oppaamme Mika Palo täytti vuosia ja sen kunniaksi saimme jälkiruuaksi herkullista täytekakkua.

 

 

 

 

 

Isäntämme tarjosi oppaamme synttäreiden kunniaksi meille oman tilansa ”Travela” –kuohujuomaa.

 

 

 

 

 

Tarjolla oli ostettavaksi erilaisia tilan viinituotteita.

 

 

 

 

 

Ruokailumme puitteet olivat arvokkaat, sillä talon lippusaloissa liehuivat (oikealta lukien):

 

• Quinta do Bucheiron eli tilan lippu

• Celeiros´n eli paikkakunnan lippu

• EU:n lippu

• Portugalin lippu

 

 

 

 

 

Teimme lähtöä ja pihassa näimme vielä isoissa konteissa juuripoimittuja viinirypäleitä.

 

 

 

 

 

Kiitokset Quinta do Bucheiron viinitilalle – opimme Teillä viininviljelystä paljon!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viininpolkeminen on totta ja se käy työstä

Maanantai 19.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Olen pitänyt juttuja viininpolkemisesta vain juttuina, joilla ei ole todellisuuspohjaa, mutta lokakuisen pohjois-Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme tuloksena tiedän, että viinirypäleiden polkeminen on täyttä totta.

 

 

Näimme viininpoljentaa matkamme aikana useitakin kertoja ja minäkin pääsin kerran osallistumaan viinirypäleiden poljentaan.

 

 

Viininpoljenta, johon osallistuin, tapahtui Quinta do Bucheiron viinitilalla Celeiros-nimisellä paikkakunnalla.

 

 

Olen jo aiemmin kertonut viininrypäleiden korjuustamme samalla tilalla ja nyt pieni kuvakertomus seurueemme korjaamien viinirypäleitten polkemisesta:

 

 

 

 

 

Korjaamamme viinirypäleet, joita kertyi 900 kiloa, kuljetettiin avolava-autolla poljentasammioiden äärelle.

 

 

 

 

 

Riuskat työmiehet…

 

 

 

 

 

…kantoivat täysinäiset viinirypälesaavit sisälle poljentasammioiden äärelle…

 

 

 

 

 

…ja kaatoivat vastapoimimamme viinirypäleet esimurskaimeen.

 

 

 

 

 

Esimurskatut viinirypäleet pumpattiin poljentasammioon…

 

 

 

 

 

…jossa ne erityisellä haravalla tasoitettiin poljentasammioon tasaiseksi kerrokseksi.

 

 

 

Ja sitten alkoi varsinainen polkeminen!

 

 

Kengät ja sukat pois jaloista, pienen vesipaljun kautta poljentasammioon ja siitä se alkoi.

 

 

Viininpolkeminen on rankkaa hommassa, sillä rypäleitä on sammiossa lähes polveen saakka.

 

 

Viininpolkijat tukevat toisiaan tiukassa käsikynkässä, jotta kaatumisia ei pääse tapahtumaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Polkemistamme vauhditti katselijoiden virittämä Mustialan ajoilta tuttu laulu eli ”Jos mie saisin jouten olla”:

 

 

Jos mie saisin jouten olla
hei, jos mie saisin jouten olla kesäkauven.

 

Kesäkauven voita syyvä
hei. kesäkauven voita syyvä
sit mie naimaan.

 

Sit mie naimahan menisin
hei, sit mie naimahan menisin
Revon Kaisaa.

 

Revon Kaisan tyttäristä
hei. Revon Kaisan tyttäristä
sitä Ievaa.

 

Anni mulle annettaisiin
hei, Anni mulle annettaisiin
syltä pitkä.

 

Syltä pitkä toista paksu
hei, syltä pitkä toista paksu
eipä jaksa.

 

Eipä jaksa hepo veellä
hei, eipä jaksa hepo veellä
liinaharja.

 

Liinaharja liikutella
hei, liinaharja liikutella
vesi tippui.

 

Vesi tippui vempeleestä
hei, vesi tippui vempeleestä
rasva rahkeen.

 

Rasva rahkehen nenästä
hei, rasva rahkehen nenästä
nyt se loppu.

 

Nyt se loppui tämä laulu

hei, nyt se loppui tämä laulu

tulee piste.

 

Tulee piste laulun päähän

hei, tulee piste laulun päähän

nyt se loppui!

 

 

 

*******************

 

 

 

Viininpoljennan jälkeen jalkojen peseminen ja olimme taas yhtä kokemusta rikkaampia!

 

 

-Esko Erkkilä-

Agrologien viininkorjuumatka pohjois-Portugaliin oli suuri menestys

Sunnuntai 18.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Joulukuussa ilmestynyt Luonnonvarassa-lehti...

...julkaisi agrologien pohjois-Portugaliin suuntautuneesta viininkorjuumatkastamme...

...laatimani matkakertomuksen.

********************

Tässä otsikkoaiheinen juttuni siinä muodossa, kuin se lehdessä julkaistiin:

*************

Agrologien Liiton yhdessä matkatoimisto SUBLU Tour Portugal´n kanssa lokakuun alussa toteuttama viininkorjuumatka pohjois-Portugaliin oli kokeneellekin matkaajalle hieno kokemus. Mukana matkalla oli yli 30 agrologia ja heidän läheistään. Matkaohjelmassamme oli n. 25 erilaista kohdetta, mutta matkan aikana kohteita kertyi kymmenkunta lisää, joten kahdeksan päivän ohjelma oli tupaten täynnä mielenkiintoisia kokemuksia.

 

Lensimme Helsinki-Vantaalta suoraan Lissaboniin, josta jatkoimme Nazaren-kaupunkiin – kaupunkiin, jonka rannat ovat syksyin surffaajien mielipaikkoja, sillä siellä on tavattu jopa 32 metrisiä aaltoja. Viiden yön verran tukikohtamme oli kaupunki nimeltään Vila Real, josta teimme päivämatkoja viineistään kuuluisan Douro-jokilaakson eri kohteisiin.

 

 

Rypäleitten polkeminen on kovaa työtä

 

 

Viininkorjuumatkamme eräs kokokohta ajoittui keskiviikolle 5.10.2016, kun saimme osallistua Caleirosissa Quinta do Bucheiron viinitilalla viinirypäleiden poimintaan ja sen jälkeen viinirypäleiden polkemiseen.

 

Varsinainen korjuuaika tilalla oli jo loppusuoralla, mutta meitä varten oli jätetty riittävästi viinirypäleitä korjaamatta. Voitte uskoa, että itse puutarhasaksilla viiniköynnöksistä leikatut rypäleet maistuivat herkullisilta! Kypsät rypäletertut kerättiin poimintasankojen avulla keräilytynnyreihin, jotka sitten täysinä kuljetettiin avolavapakettiautolla pihapiirissä sijaitseville poljentasammioille. Saimme vajaan tunnin aikana kerättyä viinirypäleitä 900 kiloa ja niistä kerrottiin saatavan 750 litraa viiniä.

 

Viinirypäleiden poiminnan ja polkemisen jälkeen saavuimme Vila Realiin hotellille ja saimme kokea matkamme vaikuttavimman extra-ohjelman, kun hotellimme ohitse kulki vajaan kahden tunnin ajan sadonkorjuun onnistumista juhliva kulkue. Kulkueessa oli lukemattomia kuorma-autoja ja traktoreita, joiden lavoilla ja peräkärryissä maanviljelijät, vaimot ja lapset esittivät erilaisia kuvaelmia viljelytoimenpiteistä ja sadonkorjuusta.

 

Tanssivia, laulavia ja soittavia ryhmiä oli kulkueessa jatkuvasti. Viljelijät tarjosivat katselijoille viiniä leileistään, juustonviipaleita ja erilaisia hedelmiä. Pitkäsarviset härät ja niiden vetämät vankkurit toivat tiettyä arvaamattomuutta kulkueen käyttäytymiseen. Kulkueen perässä kulkevat uskonnolliset osastot ja ryhmät muistuttivat, että maanviljelyssä tarvitaan myös uskoa asioiden onnistumiseen. Kerrassaan mahtava kokemus!

 

 

Douro-jokea alavirtaan

 

 

Matkamme viimeistä edellisenä päivänä teimme 180 kilometrin mittaisen jokilaivaristeilyn Douro-jokea alavirtaan. Lähdimme jokilaivaristeilylle Peso da Reguasta ja päädyimme valtameren äärelle Portoon. Leppoisa tuulenvire ja muutenkin hieno sää tekivät laivamatkastamme nautittavan.

 

Melkein heti Peso da Reguasta lähdettyämme huomasimme, että hedelmällinen Douro-joen viininviljelyalue loppui ja kohti valtamerta edetessämme rantamaisemat muuttuvat karuiksi. Douro-jokilaakson viinit kuljetettiin Portoon ennen rabelos-laivoilla ja matka kesti alavirtaan 6 – 8 päivää – nousu Portosta Douron alueelle kesti 14 päivästä jopa kolmeen kuukauteen.

 

Agrologien viininkorjuumatkalle osallistuneet kiittävät Agrologien Liittoa ja matkaopastamme Mika Paloa hienosta kokemusviikosta. Uskallamme suositella samanlaisen matkan järjestämistä jo vaikkapa syyskesällä 2017!

 

 

**********************

 

 

Ja sitten jutun kuvituksena olleet kuvat ja niiden selitykset:

 

 

 

 

 

Peso da Reguan ja Porton välillä on kaksi sulkua – Euroopan korkein sulku eli Carraptelon on sulutuskorkeudeltaan 35 metriä ja Crestuma-Lever –sulku, jonka sulutuskorkeus on 14 metriä. Molempien sulkujen sulutukset onnistuivat nopeasti ja olivat nekin matkamme eräät elämykset!

 

 

 

 

 

Ensimmäiset innokkaat viininpolkijamme pääsivät Don Miitun johdolla Quinta da Avessadan viinitilan Enotecassa eli viini-infokeskuksessa kokeilemaan viinirypäleiden polkemista! Polkijoilla ja meillä katselijoilla oli hauskaa! Viinirypäleiden polkeminen on raskas taitolaji.  Polkijat työskentelevät tiiviissä ”käsikynkkäketjussa” ja tukevat näin toisiaan, jotta kukaan ei kaadu poljentasammioon.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saimme matkallamme useita hyviä elämänviisauksia ja yksi niistä oli Quinta da Varzean viinitilan emännän varakreivitär Maria Manuel Cyrnen toteamana: ”Älkää koskaan lakatko unelmoimasta!” Varakreivitär tässä yhdessä mainion oppaamme Mika Palon seurassa.

 

 

 

 

 

Viininkorjuumatkamme huipentui viimeisenä iltana Fado-esitykseen – fado-musiikki on vuonna 2011 lisätty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

 

 

 

 

**********

 

 

Omien kuvieni lisäksi kuvituksena oli yksi mainio agrologi-veli Pertti Keltalan ottama kuva hienosta viiniköynnösviljelmästä ja sen selitystekstinä oli laatimani selitys eli

 

 

”Hyvät – paljolti EU:n rahoituksella rakennetut tiet ja henkeäsalpaavat näkymät tekivät matkastamme nautittavan.”

 

 

 

********************

 

 

 

Kiitän matkamme aikana minulle tuntemattomassa ja salaisessa paikassa kokoontunutta Ikivanhojen Veljien Neuvostoa vuosimallia 1965, joka velvoitti minut Nuorena Veljenä laatimaan matkastamme matkakertomuksen joulukuussa 2016 ilmestyvään LUVA-lehteen.

 

 

Tämmöinen siitä sitten tuli!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Oli hieno puurojuhla!

Lauantai 17.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Keskustan perinteistä jouluhenkistä puurojuhlaa vietettiin eilen Tampereen Näsilinnankadulla sijaitsevalla piiritoimistolla.

 

 

Sain olla mukana mukavassa tilaisuudessa koko ajan eli klo 14.00 – 17.00.

 

 

 

 

 

Puurojuhlan pääemäntänä toimi Keskustan Pirkanmaan piirin varapuheenjohtajana ensi vuoden alussa aloittava mansikkatilan emäntä Mirva Kittilä Pälkäneeltä.

 

 

Pirkanmaan keskustalaisilla kävi hyvä ”emäntätuuri”, sillä niin selkeäsanaisesti, osuvasti ja nasevasti Mirva osasi sujuvasti sanansa asettaa, kun kannusti Pirkanmaan keskustaisia ensi vuoden kuntavaaleihin ja tammikuun 2018 maakuntavaaleihin!

 

 

 

 

 

Kansanedustaja Mikko Alatalo antoi suurta tunnustusta Keskustan eduskuntaryhmälle, joka osaa edetä kaikkiin asioihin asiapohjalla.

 

 

Mikko toi voimakkaasti esille sen, että Suomen – Isänmaamme – suunta on muuttunut.  Suomen Pankin arvioon perustuen Suomi on saatu kasvuun ja luottamus maamme taloudenpitoon on kasvanut.

 

 

 

 

 

Myös kansanedustaja Pertti Hakanen painotti puheenvuorossaan, että Suomi on saatu myönteisen talouskehityksen uralle.

 

 

Pertti oli huolestunut Virossa ja Venäjällä riehuvasta afrikkalaisesta sikarutosta (ASF), joka Suomeen saapuessaan merkitsisi kotimaisen sianlihantuotannon alasajoa.

 

 

Hakanen totesi, että vast´ikään Kiinaan saadut sianlihan vientiluvat katkeaisivat välittömästi, jos Suomessa tavattaisiin afrikkalaista sikaruttoa.  Vakava paikka ja vaatii Viroon matkaavilta vastuullisuutta, jotta tauti ei leviäisi Suomeen.

 

 

 

 

 

Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja Antti Kurvinen piti asiasisällöltään ja esitystekniikaltaan todella mainion puheen.

 

 

Myös Kurvinen tukeutui Suomen Pankin analyysiin maamme taloudellisesta tilanteesta ja totesi, että lama-aika Suomessa on päättynyt.

 

 

Investoinnit ovat lähteneet liikkeelle ja kotimainen kysyntä on vilkastunut.  Nämä molemmat tosiasiat heijastuvat koko Suomeen, sillä ne merkitsevät, että teollisuuden alihankkijoiden ketjut ovat saaneet viime aikoina melkoisen piristysruiskeen.

 

 

Sinipunahallituksen katastrofi on saatu käännettyä nousuun.

 

 

 

 

 

Kansanedustaja Arto Pirttilahti loi omassa puheenvuorossaan katsauksen maamme elinkeinoasioihin ja mainitsi uutena asiana, että pk-sektorin vientivauhditukseen tullaan panostamaan - odotamme suurella mielenkiinnolla

 

 

Hankintalain uudistamisessa Pirttilahti on tehnyt paljon töitä ja hän oli tyytyväinen siihen, että uusi hankintalaki mahdollistaa painottamaan hankinnoissa muitakin seikkoja, kuin halvinta hintaa.  Paljon riippuu kunnista, että miten ne osaavat hyödyntää uuden hankintalain säädöksiä.

 

 

”Pirkanmaan taudin” eli maalle rakentamiskiellon selättäminen on asia, johon Pirkanmaan kuntien pitää nyt panostaa.

 

 ************************

 

Käytin tilaisuuden lopussa yleisöpuheenvuoron, jossa totesin, että kullakin kolmella pirkanmaalaisella kansanedustajalla on asialohkonsa, joilla he ovat huippuasiantuntijoita. 

 

Kiitin kansanedustajiamme, että näin on.

 

 

Osoitin kiitokseni myös Keskustan varapuheenjohtaja Antti Kurviselle selkeästä puheenvuorosta, joka selvensi monia asioita.

 

 

Hieno tilaisuus kerta kaikkiaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Maantiekaahailu on vähentynyt, mutta vielä tarvitaan asennekasvatusta

Perjantai 16.12.2016

Tervehdin suurella mielihyvällä sitä kehitystä, jonka entistä suuremmat ylinopeussakot, tietoisuus korkeista sakoista sekä lisääntynyt nopeusvalvonta ovat saaneet aikaan maanteillä tavattuihin ylinopeuksiin.

 

 

Liikun hyvin usein Ylöjärven ja Viljakkalan välillä kulkevaa maantietä numero 2773, kun käyn Tampereelta mökilläni Viljakkalan Majajärvellä ja/tai jatkan matkaani kohti Viljakkalan Hanhijärvenkulmaa.

 

Kyseisellä maantienpätkällä perusnopeus on 80 km/h, mutta tuolla matkalla on myös kolme nopeusrajoitusaluetta eli vaarallisimmalla tienpätkällä Ylöjärven Takamaalla 60 mk/h ja aivan Takamaan koulun kohdalla 50 km/h.

 

 

Vastaavat 60 km/h ja 50 km/h -nopeusrajoitukset ovat Hämeenkyrössä Lavajärven kohdalla – hetken matkaa Lavajärveltä kohti Viljakkalaa tulee Komissa nopeusrajoitus, joka on 60 km/h.

 

 

Olen vuosikaudet toivonut, että kaikilla noilla nopeusrajoitusalueilla aloitettaisiin tiukka nopeusvalvonta ja ylinopeutta ajavien sakottaminen.

 

 

Nyt toiveeni alkaa toteutumaan, sillä poliisin kamera-auto on kuulemma jo pariinkin kertaan ollut tarkkailuasemissa Lavajärvellä ja Komissa.  Sakkoja on rapsahdellut ja pidän sitä hyvänä asiana.

 

 

Takamaalla tapahtui jokunen aika sitten tytön hengen vaatinut liikenneonnettomuus, kun ylinopeutta ajanut kaahari ajoi tytön päälle suojatiellä – suojatien kohdalla nopeusrajoitus oli ja on yhä edelleen 50 km/h!

 

 

En voi pienimmissäkään määrin yhtyä niiden valittajien valitusvirsiin, jotka esim. ”Viljakkalan pölinät” –fb-sivuilla jankuttavat, että nopeusvalvontaa ei pitäisi Komissa ja Lavajärvellä olla aamulla, kun väki menee töihin.

 

 

Juuri aamulla ja illalla töiden päättyä nopeusvalvontaa tarvitaankin, sillä silloin ovat pahimmat kaaharit liikenteessä!

 

 

Suurkiitos poliisille, että Ylöjärven Takamaalla ja Hämeenkyrön Lavajärvellä sekä Hämeenkyrön Komissa on aloitettu säännöllisen epäsäännöllinen nopeusvalvonta.

 

 

Kaaharit kuriin – se säästää ihmishenkiä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Mahtava juttu!

Torstai 15.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Eilinen oli monessakin asiassa suuri uutispäivä, mutta suurimmaksi uutiseksi nostan eilen iltapäivällä julkisuuteen saatetun uutisen, jossa todetaan, että ahtausalalle on solmittu kaksivuotinen sopimus.

 

Uutisen merkittävyyttä lisää, että sopimukseen sisältyy kaksi optiovuotta!

 

Eilen solmittu sopimus rakentaa tukevan lisäpohjan sille positiiviselle talouskehitykselle, josta on viime päivinä uutisoitu.

 

Työrauha Suomen satamissa ja vakaat ennustettavat kustannukset ovat avainasemassa, kun Suomea ollaan nyt todella kampeamassa nousuun!

 

Sopimuksessa on sovittu, että ensi vuonna yleispalkankorotuksia ei tehdä, mutta seuraavina vuosina niiden osalta noudatetaan yleistä linjaa.

 

AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen ja Satamaoperaattorit ry:n toimitusjohtaja Juha Mutru totesivat eilen, että sopimus turvaa ahtausalan työpaikkoja ja tuo vakautta ja ennustettavuutta alalle – totta joka sana!

 

Omaan työurani ajalta kokemusta AKT:n kanssa toimimisesta ja työssäni oli oleellista ”satamarauha”, sillä merkittävä osa vastuullani olleista rehuteollisuusyrityksen raaka-aineista olivat tuontiraaka-aineita.

 

 

Tervehdin suurella tyytyväisyydellä eilen solmittua sopimusta ja tiedän, että se luo vankan perustan sille, että Suomen taloustilanne kohenee!

 

 

Koirat haukkuvat, mutta vastuullinen karavaani kulkee!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pitäkää tunkkinne!

Keskiviikko 14.12.2016

”Pitää tunkkinne” on nykypäivien tunnuslause monissa asioissa.

 

Myös minulla on oma ”tunkkini” ja se on autioitettu Tampereen Hämeenkatu erikoisliikkeineen.

 

 

Olen jättänyt ”tunkkini” niille tamperelaisille virkahenkilöille ja poliittisille päättäjille, jotka päättivät autioittaa Hämeenkadun itäpään ja koristaa sen punaisilla ruukuilla, tekonurmimatoilla ja istumakorkeudeltaan liian korkeilla penkeillä.

 

 

Nyt samaiset autioittajat, jotka kutsuvat itseään elävöittäjiksi, ovat päättäneen laajentaa autioittamistaan koko Tampereen valtasuonen – Hämeenkadun – koko pituudelle.

 

 

En ole koko Hämeenkadun itäpään ”elävöittämiskokeilun” aikana voinut kävellä Hämeenkadulla Koskipuistosta Rautatieasemalle, sillä niin paljon sydäntäni särkee Hämeenkadun turmeleminen – kierrän tuon matkan muuta kautta.

 

 

Minulla ja kaltaisillani ei kuitenkaan ole mitään hätää, sillä saamme kaikki ne palvelut, joita ennen meille tarjosivat Hämeenkadun varrella sijainneet erikoisliikkeet, muualta.

 

 

 

 

 

Perhekuntamme ostospaikaksi on valikoitunut Pirkkalan Partolassa sijaitseva Citymarket.

 

 

Partolan Citymarket tarjoaa päivittäistavarakaupan osalta riittävän valikoiman ”ihmisenkokoisessa” tilassa – esimerkiksi Kalevan Prisma on kooltaan niin suuri, että siellä on käveltävä satoja metriä, jotta saa vaikkapa vain tarvitsemansa elintarvikkeet.

 

 

Partolan Citymarketin ohella saamme perhekuntamme tarvitsemat palvelut Ylöjärven Elosta, Koivistonkylän Prismasta ja jos oikein tiukka tilanne tulee, ajamme minun tai Rouvan autolla Lempäälän Ideapark´iin.

 

 

Kaikissa näissä paikoissa on hienosti ilmaista paikoitustilaa henkilöautoillemme, jotka ovat välttämättömiä, jotta asioita pystyy hoitamaan.

 

 

Oleellista on se, että kaikissa mainituissa paikoissa on saman katon alla päivittäistavarakaupan lisäksi apteekit, kukkakaupat, kultasepänliikkeet, lemmikkieläimiin ja niiden hoitoon liittyvät yritykset, edulliset kahvilat ja ruokapaikat, kännykkäkaupat eli kaikki se, mitä tavallinen kuluttaja tarvitsee.

 

 

Palavereissa ja kokouksissa joudun toki käymään Tampereen keskustassa, mutta sinne pääsen julkisilla kulkuneuvoilla ja sieltä en mitään palveluksia tarvitse.

 

 

Sanon Hämeenkadun autioittajille pontevasti:

 

 

"Pitäkää Hämeenkatunne" ja runnelkaa sitä oikein täydessä vimmassanne!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viininkorjuuta Quinta do Bucheiron viinitilalla Celeiros´ssa pohjois-Portugalissa

Tiistai 13.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme keskeinen kohokohta oli vierailumme Quinta do Bucheiron viinitilalla, sillä siellä pääsimme tositoimiin eli viininkorjuuseen ja viinirypäleiden polkemiseen.

 

 

Nyt pieni kuvakertomus viininkorjuusta.

 

 

Tavanomainen viininkorjuun ajankohta oli jo ohi, mutta kun tilalla tiedettiin tulostamme, viininviljelyksille oli jätetty korjaamatta meitä varten riittävä ala.

 

 

 

 

 

Rypäletertut irrotetaan viiniköynnöksistä tavallisilla sekatööreillä eli puutarhasaksilla ja niitä oli meille varattuna sakset jokaiselle.

 

 

 

 

 

Hajaannuimme viiniköynnösrivien väliin niin, että vai lakit ja puserot vilkkuivat rivien välissä.

 

 

 

 

 

Rypäletertut olivat houkuttelevan näköisiä viiniköynnöksissä.

 

 

 

 

 

Isäntä varoitteli terävistä oksasaksista, mutta kun me agrologit olemme käytännönläheistä koulukuntaa, meille ei sattunut lainkaan vahinkoja.

 

 

 

 

 

Mukavahan näitä on esitellä!

 

 

 

 

 

Rouva oli oikein tehokas viinirypäleitten kerääjänä.

 

 

 

 

 

Kelpasi näitä maistella!

 

 

 

 

 

Keräilyastioina toimineet muovisangot täyttyivät melkein heti.

 

 

 

 

***************

 

 

Muovisankoihin kertynyt saalis tyhjennettiin ajoväylän reunalla olleisiin muovisaaveihin…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…jotka viinitilan vakituiset työntekijät tulivat sitten noutamaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

Saimme kolmenkymmenen hengen voimin kerättyä tunnin aikana 900 kiloa viinirypäleitä, joista isäntäväki ennakoi saatavan 750 litraa viiniä!

 

 

 

 

 

Palasimme onnistuneen korjuutyön jälkeen laaksosta viinitilan pihapiiriin ja katselimme, kun…

 

 

 

 

 

 

 

 

…juurikorjaamiamme viinirypäleitä kuljettava auto kipusi laakson viljelyksiltä pihapiiriin.

 

 

 

Viininkorjuumatkamme osio, jossa pääsimme viinirypäleitten korjuuseen, oli koettu mutta paljon saimme vielä kokea Quinta do Bucheiron viinitilalla. 

Niistä lisää kuitenkin ehkä jo huomenna!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Saako tavallinen portugalilainen viininviljelijä EU-tukia?

Maanantai 12.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Celeiros on pikkupaikkakunta Portugalissa Douron alueella ja lokakuisen agrologimatkamme eräs pääkohteista oli Celeiroksessa sijaitseva Quinta do Bucheiron viinitila.

 

 

Kyseinen viinitila oli eräs matkamme pääkohde sen vuoksi, että saimme siellä osallistua viininkorjuuseen ja halukkaat pääsivät osallistumaan viinirypäleiden polkemiseen.

 

 

 

 

 

Vierailutilamme isäntä on aikoinaan ollut Portugalin ensimmäisiä ja on yhä edelleen maan johtavia enologeja.

 

Enologia on suomeksi viinitutkimus ja viinioppi. Se on viinien ja viinivalmistuksen tutkimusta tai tuntemusta rypäleiden korjaamisesta pullotukseen saakka. Sana on peräisin kreikan kielen viiniä tarkoittavasta sanasta, johon on liitetty –logia-termi. Enologian asiantuntija on enologi.

 

 

Odotuksemme olivat suuret, että josko nyt saisimme perinpohjaisen selvityksen Euroopan Unionin viinitiloille maksamista tuista sekä tietoa myös niistä kansallisista tukitoimenpiteistä, joita Portugali saa maksaa ja pystyy maksamaan maan viininviljelijöille.

 

 

Petyimme, sillä isäntämme oli kovin haluton kertomaan viininviljelijöiden saamista EU-tuista ja vielä vähemmän isäntämme oli innostunut kertomaan niistä tuista, joita Portugali maksaa maansa viininviljelijöille.

 

 

Emme saaneet mitään vastausta siihen, että millaisia tukia viininviljelijät tilatasolla Portugalissa saavat.

 

 

Isäntämme mainitsi kuulemamme tulkkauksen perusteella, että Portugalin EU:lta saamat tuet menevät suurten viinintuotantotilojen hyväksi ja tavallinen viininviljelytila ei niitä saa.

 

 

En jaksa uskoa isäntämme väitettä, mutta jos niin on, on pikaisesti ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta tavallinen portugalilainen viininviljelijä saa meidän EU:lle maksamista tukieuroista oikeudenmukaisen osuuden itselleen ja tilansa kehittämiseen.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

MTK:n traktorimarssilla saatiin paljon aikaan

Sunnuntai 11.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Olin mukana MTK:n traktorimarssilla Helsingin Senaatintorilla 11.3.2016.

 

 

Maataloustuottajien suurmielenosoitukseen osallistui yli 5.000 viljelijää ja 700 traktoria.

 

 

Viestimme otettiin vakavasti ja siitä kertoo jo sekin, että paikalla olivat pääministeri Juha Sipilä, silloinen valtiovarainministeri Alexander Stubb sekä maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen.

 

 

Traktorimarssi sai yleisen hyväksynnän, sillä ruoka on niin lähellä jokaista suomalaista, että sen tuottamisen ongelmista ovat kaikki suomalaiset kiinnostuneita.

 

 

Suurmielenosoituksesta tällä saitilla kertovat raporttini löytyvät, kun googlaa ”Esko Erkkilä traktorimarssi”.

 

 

Mitäkö traktorimarssista jäi käteen?

 

 

Siitä jäi viljelijöille paljonkin ja saimme kuulla traktorimarssin tuloksista yhteenvedon perjantaina 9.12.2016 pidetyssä MTK-Pirkanmaan syyskokouksessa.

 

 

 

 

 

En toista oheisessa kuvassa yksilöityjä tuloksia, mutta totean niiden olevan yhteisarvoltaan yli 90 miljoonaa euroa.

 

 

Kiitokset MTK:lle traktorimarssin järjestämisestä, sillä se havahdutti päättäjät tajuamaan sen tilanteen, johon elintarvikkeidemme alkutuotantoa oltiin ajamassa.

 

 

Kiitokset myös Juha Sipilän johtamalle hallitukselle, joka osasi nähdä ”ajan merkit” ja ryhtyi toimenpiteisiin suomalaisen ruuantuotannon alasajon lopettamisessa.

 

 

Kuntavaalit 9.4.2017 ovat seuraava virstanpylväs, jolloin jokaisen suomalaisen velvollisuus on äänestyskopin hiljaisuudessa tehdä sellaisia päätöksiä, että suomalaisen ruuantuotannon edellytykset turvataan.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Quinta da Avessadan viinitilan museo Douron viinialueen sydämessä Favaioksessa...

Lauantai 10.12.2016 - -Esko Erkkilä-

…oli tiistai-päivän 4.10.2016 kolmas kohde agrologimatkallamme syyskuussa Portugaliin.

 

 

 

 

 

Oppaanamme ja isäntänämme täälläkin oli edellispaikan isäntä mosanbikiläissyntyinen Don Mitu, jonka kanssa tässä peukutan.

 

 

"Meillä olet ystävä!"

 

 

 

 

 

Don Mitu kertoi, että museorakennus on rakennettu sata vuotta sitten ja siellä pyritään säilyttämään alueen viininvalmistuksen perinne, mutta huomioidaan myös se interaktiivinen kehitys, jolla viininvalmistusta on kehitetty ja kehitetään!

 

 

 

 

 

Täällä näimme matkamme aikana ensimmäisen kerran viininkorjuuseen liittyvää todellista perinnettä, kun esittelyhuoneessa muutama miesnukke oli polkemassa viinirypäleitä – tosin kuiviltaan ja ilman rypäleitä.

 

 

 

 

 

Viinitilan omistaja löi tahtia viininpolkijoille.

 

 

 

Mutta sitten pääsi ryhmämme vauhtiin ja ensimmäiset viininpolkijamme ammeeseen!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

****************

 

 

 

 

 

Tahtia löivät hanuristi sekä rumpali…

 

 

 

 

 

…ja katsojilla oli hauskaa!

 

 

 

 

 

Ja sitten jalkojen pesulle!

 

 ***************

 

 

 

 

Ovi seuraavaan huoneeseen avattiin…

 

 

 

 

 

…ja nyt pääsimme asiaan eli maistelemaan Moscatel-aperitiiviviiniä!

 

 

 

 

 

Paljon jäi Moscatel-viiniä tynnyreihin,…

 

 

 

 

 

…kun jatkoimme matkaamme kohti majapaikkaamme Vila Realia!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

 

"Lounas Pinhaossa"

Perjantai 9.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa toistamani lause kuului Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme ennakko-ohjelmaan tiistaille 4.10.2016.

 

 

Muistiinpanoissani se hieman laajenee, kun oppaamme totesi muistiinpanojeni mukaan, että kyseessä on perinteinen pohjois-portugalilainen lounas.

 

 

No, katsotaan pienen kuvakertomuksen avulla, että mitä oli perinteinen pohjois-portugalilainen lounas:

 

 

 

Lounaspaikkamme sijaitsi Favaijos-nimisellä paikkakunnalla – paikkakunta on pieni, sillä siellä on ainoastaan n. 1.500 asukasta ja paikkakunnan pinta-ala on vain hieman yli 21 neliökilometriä.

 

 

Lounaspaikkamme sijaitsi merenpinnasta 600 metrin korkeudessa – kylässä on 1.000 hehtaaria Muscatel-viinitarhoja.

 

 

Moscatel on portviinin kaltainen viini ja kylässä tuotetaan sitä n. 30 miljoonaa pulloa vuosittain.

 

 

 

Sitten muutamia kuvia varsinaisesta lounasruokailusta – siitä on paljon opittavaa suomalaisille ravintoloille ja niille, jotka haluavat tehdä rahaa turistien avulla:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viihdeorkesteri johdatteli meidät varsinaisen lounaspaikkamme pihamaalle.

 

 

 

 

 

Asiaan kuului, että tervetuliaisjuomana oli tilan moscatel-viini.

 

 

 

 

 

 

 

 

Pihamaalta oli hulppeat näkymät tilan viiniviljelyksille.

 

 

 

 

 

Oppaamme Mika Palo oli valmistellut meitä toteamalla, että tilanomistaja muistuttaa ulkonäöltään ja esiintymiseltään Mr. Bean´a ja siinä oppaamme luonnehdinta osui täsmälleen oikeaan.

 

 

 

 

 

Oppaamme valmisteli meitä myös siitä, että tilanomistajan kakkosmies on myös melkoinen taitaja.

 

 

Vakuutuimme tästä, sillä Mosambicissa syntynyt Don Mitu (keskellä) esitteli lounaan yhteydessä nautitut viinit. Lisäksi hän kertoi tarinan viini-sanan synnystä. Tarinan pääosissa olivat Olympos-jumalien lisäksi ihmisen viisi aistia, joilla viinin voi havaita.

 

Aistimukset ovat;

 

• tuntoaisti
• näköaisti
• tuoksu
• maku
• viinin ääni

 

 

 

*******************

 

 

Pöydällä oli meitä odottamassa useita viinilaatuja:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

**************

 

 

 

 

Lautasemme ja viinilasimme olivat tyhjät, mutta pian ne alkoivat täyttyä.

 

 

 

 

 

Riistamakkaraa, paneroitua turskaa ja possunlihapaloja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

… ”Voimia töihinne ja harrastuksiinne!”

 

 

 

 

 

Ruokailun edetessä Don Mitu esitteli eri ruokalajien kanssa nautittavat viinit.

 

 

 

***************

 

 

Jälkiruokapöytä oli vapaassa käytössä…

 

 

 

 

 

…ja valittavana oli useita eri vaihtoehtoja:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

Musikantit viihdyttivät meitä jälkiruokaan ehdittyämme.  He tykkäsivät, jos heidän vyölaukkuunsa sujautti euron tai pari!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…ja hän sekä tarjoilijat toivottivat meille hyvää matkaa seuraavaan kohteeseen…

 

 

 

 

 

…jonka paikallisoppaana jatkoi Don Mitu, mutta siitä joskus toiste – ehkä jo huomenissa!

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Retkikunnat pitää elintarvikeyrityksissä aina kuljettaa puhtaalta puolelta likaiselle puolelle

Torstai 8.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Tehdasvierailujen ehdoton sääntö elintarviketeollisuudessa on, että retkikuntien tehdasvierailut pitää aina aloittaa prosessin puhtaalta puolelta ja päättää ns. likaiselle puolelle.

 

 

Alaa tuntematon saattaa ajatella, että tehdasvierailu toteutettaisiin samalla vuokaaviolla, kuin tuotteen valmistus tapahtuu eli raaka-ainepuolelta valmiiden tuotteiden osastolle. Ei, näin ei saa tehdä.

 

 

”Vastavirtaan” eteneminen perustuu hygieniasyihin eli emme saa tehdasvierailuilla vaarantaa yrityskohteemme tuotteiden hygieniaturvallisuutta.

 

 

Vierailimme lokakuisella agrologimatkallamme Quinta do Bomfimin portviiniä valmistavalla tehtaalla Pinhao´ssa ja isäntämme kuljettivat meitä aivan oikein eli puhtaalta puolelta likaiselle puolelle.

 

 

 

 

 

Quinta do Bomfim on Symington-perheen omistama neljännen polven sukuyritys, joka tuottaa viinirypäleitä 27 viinitilalla ja viinitarha-alaa on tuotannossa yhteensä 940 hehtaaria.

 

 

 

 

 

Oppaanamme tehdaskierroksella oli parrakas Antonio, jonka selostukset oppaamme Mika Palo suomensi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…pienoismalli ”rabelos”-veneestä, jollaisilla Douron alueella tuotetut viinit entisaikaan kuljetettiin Douro-jokea pitkin Portoon ja sieltä edelleen maailmanmarkkinoille.

 

 

*******************

 

 

Quinta do Bomfim`n tuotanto-ohjelmassa on seitsemän erilaista portviinilaatua ja tunnetuimmat merkit ovat…

 

 

 

 

 

…Dow´s…

 

 

 

 

 

…sekä Graham´s.

 

 

 

 

 

Tehtaanmyymälässä huomasi hinnastosta, että tarjolla oli erilaisia pullokokoja yli kymmenen eri tuotetta molemmista merkeistä.

 

 

 

****************

 

 

Tässä muutama kuva tuotantohallitilasta – kaikesta näki, että tilat olivat puhtaat ja tuotantotilojen hygieniataso oli moitteeton.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuten jo totesinkin, etenimme oikeaoppisesti tuotantoprosessia vastavirtaan ja tehdasvierailumme lopussa saimme nähdä, kun…

 

 

 

 

 

…tehtaalle tuotiin viinirypäleitä…

 

 

 

 

 

…ja tilan kuljetuslaatikot tyhjennettiin suuriin muovilaatikkoihin.

 

 

 

 

 

Laatikoiden sisältö tyhjennettiin kuljettimelle, jossa miesvoimin – naisia ei työntekijöissä ollut – suoritettiin esipuhdistus,…

 

 

 

 

 

…rypäleet riivittiin koneellisesti irti tertuista,…

 

 

 

 

 

 

…tertuista irtiriivityt rypäleet ohjattiin putkea pitkin prosessiin…

 

 

 

 

…ja karat ohjattiin eläinten rehuksi tai vietiin pellolle lannoitteeksi.

 

 

*************

 

 

 

 

 

Yhä edelleenkin Douron alueen viinit kuljetetaan Portoon, jossa viinien loppukypsytys tapahtuu, mutta nykyään kuljetus tapahtuu säiliöautoilla.

 

 

*****************

 

 

 

 

 

 

 

 

Tehtaanmyymälässä oli vierailijoiden ihailtavana ja ilmeisesti myös ostettavissa hieman tavallista kokoa suurempiakin viinipulloja, jotka suuren kokonsa lisäksi olivat ”Vintage”-mallia ja laatua!

 

 

**********************

 

 

 

 

 

 

 

 

On luonnollista, että tehdaskierroksen jälkeen oli portviinin maistajaiset ja täytyy todeta, että kielenkannat kertoivat kyseessä olevan laadukkaat tuotteet.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Mietteitä Itsenäisyyspäivän iltana

Keskiviikko 7.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Kirjoitan näitä muutamia rivejä Itsenäisyyspäivän iltana 6.12.2016 ja odottelen Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton alkamista – tule katselemaan sen televisiosta.

 

 

Sain hetki sitten tekstiviestinä Itsenäisyyspäivätervehdyksen Pirkanmaan senaattori Mikko Alatalolta.  Täytyypä seurata tarkasti, että miten Keskustan Pirkanmaan kansanedustajat saavat televisiosta katseluaikaa – Mikko ja Seija Alatalo, Arto ja Eija Pirttilahti sekä Pertti ja Seija Hakanen.

 

 

Eniten tänään kuitenkin muistelen isääni Oiva Erkkilää, joka syntyi vuonna 1915 ja oli ”täydet vuodet” Isänmaan palveluksessa rintamilla 1939 – 1944.

 

 

Isäni oli etulinjan miehenä Talvisodassa ja Jatkosodassa – niiden jälkeen hän oli vielä mukana kenraali Hersalon joukoissa ajamassa saksalaisia pois Lapista.

 

 

Isäni haavoittui kahdesti ja hänen mukanaan meni hautaan Puna-armeijan ampumien ammusten sirpaleita niskassa ja toisessa ranteessa. Penskana kokeilimme isän niskaa sekä rannetta ja tunsimme, että miten sirpaleet nuljahtelivat ihon alla.

 

 

Lukemattomat olivat ne kerrat, kun isä ja meille saapuneet hänen rintamakaverinsa muistelivat tupakansavun täyttämässä pirtissä taistelutapahtumia.

 

 

Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että taistelutapahtuminen kertaaminen oli sitä henkistä hoitoa, jota nykyisin ohjatusti annetaan henkilöille, jotka ovat joutuneet läheltä seuraamaan traagisia tapahtumia.

 

 

Isäni toimi sodissa pikakivääriampuna eli Emma oli hänen aseensa – isän apumiehenä oli viljakkalalainen Simo Niittunen ja monta kertaa he yhdessä muistelivat sota-ajan tapahtumia.

 

 

Pyrin kerran vuodessa käymään Venäjällä eri taistelupaikoilla ja se on eräänlaista kunnianmaksua Isälle ja muille sotaveteraaneille.

 

 

Sotiemme veteraanien muisteleminen ei ole sodan ihannointia ja sen vuoksi ihmettelenkin eräiden fb-kavereideni horinoita, joissa he vähättelevät sotiemme veteraanien ansioita – horinat olivat tavallisia ja yleisiä joskus 1970-luvulla, mutta nykypäivänä ne tuntuvat vähintäänkin kummallisilta.

 

 

Vaikka sotiemme veteraanien rivit harvenevatkin viimeisen iltahuudon heille koittaessa, me emme saa unohtaa niitä, jotka hengellään tai ainakin suurilla ponnistuksilla ja elämänsä parhaimmat vuodet uhraten ovat taanneet meille Itsenäisen Suomen!

 

 

Otan esille vielä ne raukat, jotka toitottavat, että Suomen liittyminen Euroopan Unioniin vei Suomelta itsenäisyyden.

 

 

Äänestin 16.10.1994 sen puolesta, että Suomi liittyisi Euroopan Unioniin ja tähän päivään mennessä minulla ei ole hetkeäkään ollut tunnetta, että olisin äänestänyt väärin!

 

 

Eläköön Suomi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vietimme Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen Itsenäisyyspäiväjuhlaa jo eilen

Tiistai 6.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Olimme Eläkeliiton Tampereen yhdistyksessä päivän verran etuajassa, kun järjestimme jäsenillemme Itsenäisyyspäiväjuhlan jo eilen.

 

 

Tässä pieni kuvakertomus onnistuneesta juhlastamme:

 

 

 

 

 

Yhdistyksen puheenjohtajana sovin jo hyvissä ajoin Tampereen aluetoimiston päällikön everstiluutnantti Marko Alamäen kanssa, että hän tulee tuomaan juhlaamme Puolustusvoimien tervehdyksen.

 

 

Varmistin asian Alamäen kanssa eilen aamulla, sillä olen kokemuksen kautta oppinut, että asiat pitää aina varmistaa.

 

 

 

 

 

Everstiluutnantti Alamäki piti seikkaperäisen esityksen Puolustusvoimien roolista.

 

 

 

 

 

Jäsenemme Salme Suonpää kiitti everstiluutnantti Alamäkeä selkeästä esityksestä.

 

 

Salme Suonpään lähiomainen on kaatunut Tali-Ihantalan torjuntataisteluissa vuonna 1944.

 

 

 

 

 

Yhdistyksemme sihteeri Pirkko Tilvis luovutti everstiluutnantti Alamäelle Eläkeliiton Pirkanmaan piirin Joululehden.

 

 

 

 

 

Everstiluutnantti Alamäki kertoi tilaisuudesta sopiessamme, että hänen tehtäväänsä kuuluu oikean tiedon levittäminen Puolustusvoimien toiminnasta ja olikin helppo havaita, että Alamäki viihtyi tilaisuudessamme.

 

 

 

 

 

Yhdistyksemme emäntä Liisa Kellokumpu (vasemmalla) ja tämänkertainen apuemäntä Marja Halme olivat pukeutuneet Itsenäisyyspäivänjuhlaan hyvin soveltuviin sinisiin asuihin.

 

 

 

 

 

Jäsenemme Ritva Nyberg halusi tarjota täytekakut kaikille Itsenäisyyspäiväjuhlamme osanottajille - kiitokset Ritvalle!

 

Myös Ritva oli pukeutunut itsenäisyytemme juhlaväreihin.

 

 

 

 

 

Kirsi Hellsten loihti soittimestaan Itsenäisyyspäiväjuhlaan soveltuvia säveliä.

 

 

 

 

 

Runotaitajamme Irja Lehmus esittää tavallisesti tilaisuuksissamme itse kirjoittamiaan runoja, mutta nyt hän esitti juhlaväelle Maaria Leinosen kirjoittaman runon "Vain pimeässä näkyvät tähdet".

Runon viimeinen säkeistö kuuluu näin:

On se Sinullekin annettu

tehtävä jouluna ja joulun jälkeen;

iloksi Sinutkin on tarkoitettu

iloa viemään, valoa pimeään

hymyä, hyvää sanaa

Kukaan ei niin köyhä

ettei jaettavaksi

ystävällisyyden lahjaa

kukaan ei niin rikas

ettei sitä tarvitsisi.

Ilo annettu jaettavaksi

valo vietäväksi eteenpäin.

Hyvää Joulua ihmiset -

Iloa, Valoa, Rauhaa.

 

 

 

 

 

Yhdistyksemme musiikkivastaavan Pekka Hildenin johdolla päätimme Itsenäisyyspäiväjuhlamme yhteisesti seisaaltamme laulamaamme Lippulauluun:

" Siniristilippumme,
sulle valan vannomme kallihin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.-"

 

 

Kiitokset kaikille, jotka edesauttoivat hienon Itsenäisyyspäiväjuhlan onnistumisessa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Merkillistä!

Maanantai 5.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Huomenna vietämme Suomen 99:ttä itsenäisyyspäivää.

 

 

Ritarikunnat ja tasavallan presidentti palkitsevat itsenäisyyspäivämme kunniaksi 3.786 ansioitunutta suomalaista kunniamerkeillä.

 

 

Korkeimman kunniamerkin, Suomen Valkoisen ruusun suurristin saavat pääministeri Juha Sipilä ja puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg.

 

 

Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan perusti valtionhoitaja G. Mannerheim 1919 isänmaan palveluksessa ansioituneiden kansalaisten ja ulkomaalaisten palkitsemiseksi. Mannerheim antoi ritarikunnan perustamiskirjan 28.1.1919.

 

 

Suomen Leijonan ritarikunnan perusti tasavallan presidentti Risto Ryti 11.9.1942 antamallaan asetuksella. Uuden ritarikunnan perustaminen mahdollisti kunniamerkkien helpomman ja tarkemman sovittamisen palkittavan aseman ja ansioiden mukaan.

 

 

 

 

 

Olen vuosia sitten saanut Suomen Valkoisen Ruusun ansioristin.

 

 

Saamani kunniamerkin tunnus on SVR Ar ja sen on korkeampi kuin esimerkiksi Suomen Leijonan ansioristi tai Suomen Punaisen ristin ansioristi.

 

 

Suomen Valkoisen Ruusun kunniamerkki on aina korkeampi kuin vastaava kunniamerkki Suomen Leijonan ritarikunnassa ja se johtuu siitä, että Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta on vanhempi kuin Suomen Leijonan ritarikunta.

 

 

Tiedän, että merkin minulle anoi Pirkanmaan Agrologit ry.

 

 

Kiitokset Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnalle ja Pirkanmaan Agrologit ry:lle!

 

 

 

 

*****************

 

 

Olen vuosien saatossa saanut olla mukana useiden kunniamerkkien anomisessa ja niistä jokunen ajatus niille hyödynnettäväksi, jotka jatkossa tulevat anomaan yhteisöissään ansioituneille henkilöille kunniamerkkejä.

 

 

Anomus kannattaa tehdä ajoissa

 

• itsenäisyyspäivänä myönnettävien ansiomerkkien anomukset pitää hoitaa ritarikuntien hallituksille mielellään jo ennen juhannusta

 

Pyytäkää ehdottamanne saajan itse kertoa ansioistansa!

 

• pitää kuitenkin tehdä selväksi, että anomuksen hyväksyy ritarikunnan hallitus ja siihen päätökseen anojalla ei ole mahdollista vaikuttaa
• tiedän lukuisia tapauksia, joissa anojalla ei ole ollut tietoa ehdokkaan ansioista ja sen vuoksi anomus on hylätty. Agrologeilla on aina ollut tapana, että ehdokas on itse kertonut saavutuksensa ja sen vuoksi agrologien osalta hyväksymisprosentti on korkea. Jos anomuksen tekee työnantaja, niin työnantaja ei voi tietää kaikkia ehdokkaan ansioita ja siksi monet työnantajan tekemät anomukset on hylätty tai ehdokas on saanut liian vaatimattoman kunniamerkin – tunnen monta tällaista tapausta!
• viittaan edelliseen, kun kerron, että sain ainakin kahdelle ennen hylätylle alaiselleni kunniamerkin, kun pyysin heitä itse kertomaan saavutuksensa ja liitin ne kunniamerkkianomukseen. Ritarikuntien hallitukset arvostavat siviilipuolella aikaansaatuja tuloksia, sillä niiden mielestä työelämän saavutukset pelkästään eivät useinkaan ole riittäviä ansioita – myös tästä tiedän lukuisia tapauksia!

 

Arvioikaa, että kannattaako kunniamerkkianomuksesta kertoa ehdokkaalle

 

• pääsääntöisesti kannattaa, sillä asian julkistaminen saa aikaan ainakin sen, että ehdokas arvostaa työnantajaansa/kunniamerkin anojaa

 

Ohjeet kunniamerkkien anomisesta löytyvät, kun googlaa ”Ritarikunnat”!

Kaikki kunniamerkkianomukset kuuluvat tietyn ministeriön piiriin ja kokemuksesta luulen tietäväni, että ministeriöillä on ohjeelliset kiintiöt esittää ritarikuntien hallituksille kunniamerkkianomuksia - anakin takavuosina esim. omakotiyhdistysten anomukset kuuluivat ympäristöministeriön kiintiöön.

 

 

Kerron vielä yhden tositapauksen kunniamerkin anomisesta:

 

 

• toimin 1970-luvun alkupuolella Etelä-Pohjanmaa Agrologit ry:n sihteerinä ja anoimme itsenäisyyspäivän kunniamerkkiä eräälle ansioituneelle agrologi-veljelle.  Kyseinen agrologi-veli oli niin ansioitunut, että ritarikunnan hallitus päätti myöntää hänelle varsin arvokkaan kunniamerkin. Kunniamerkki oli niin korkea, että siitä joutui anoja – Etelä-Pohjanmaan Agrologit ry – maksamaan varsin korkean hinnan.
• muistelen, että kunniamerkin lunastushinta oli tasoa 700 markkaa ja kun yhdistyksen saldotilanne silloin oli n. 1.500 markkaa, niin panostus agrologiveljemme kunniamerkkiin oli merkittävä!
• alemmat kunniamerkit ovat maksuttomia

 

 

 

Kannustan yhdistyksiä, kuntia, kuntainliittoja ja erilaisia muita tahoja anomaan ansioituneille jäsenilleen kunniamerkkejä, mutta tiedostakaa ne ”vaarat”, jos kunniamerkkiä ei kuitenkaan myönnetä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-