Suunnistuksessa kilpailija saa "palkinnon" aina, kun löytää rastin!

Sunnuntai 22.8.2021 - -Esko Erkkilä-

On meneillään Jukola-viikonvaihde ja on aika muistella menneitä suunnistuksia.

 

Opettelin suunnistamaan varsin myöhään ja varsinainen oppimiseni perustui ns. valkoisella kartalla suunnistamiseen.

 

Valkoisen kartan suunnistamisessa ainakin ennen oli millimetripaperille merkattuna rastipisteet, joten etenemisen piti tapahtua vain ja ainoastaan kompassin avulla ja edetyn matkan mittaamisella.

 

Opin suunnistamisen salat kai kohtuullisesti, sillä kerran voitin synnyinpitäjäni Viljakkalan suunnistusmestaruuden.

 

Osanottajia tuossa kilpailussa oli kaksi ja toinen heistä rymisteli ohitseni aina rastin jälkeen; voitin kuitenkin kisan yhdellä sekunnilla!

 

Suunnistus on osanottajalle palkitsevaa, sillä jokaisen rastin löytäminen on ”palkinto” sinänsä!

 

 

***************************

 

 

Kiitokset TV2:lle Venlojen viestin televisiolähetyksestä eilen – toivottavasti Jukolan viestin televisiointi onnistuu samalla tavalla!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Tää on meiän maa!"

Tiistai 27.7.2021 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa olevat sanat sopivat jokaisen suomalaisen Talvi- ja Jatkosodan sotilaan sanomiksi, mutta varmuudella ne ovat Talvisodassa Kollaanjoella taistelleen tarkka-ampuja Simo Häyhän sanomia.

 

Häyhän oman kirjanpidon mukaan hän ampui 542 vihollissotilasta ja samaan lukumäärään on päätynyt myös Kollaanrintamalla vapaaehtoispappina toiminut kansanedustaja Antti Rantamaa.

 

Kansanedustaja Antti Rantamaa on Kollaan taisteluista kirjoittanut kirjan ”Parlamentin palkeilta Kollaanjoen kaltahille”.  Olen lukenut tuon kirjan ja sen antaa hyvää taustatietoa Kollaan taisteluista – suosittelen.

 

 *************

 

Simo Häyhä kehitteli sotatoimilleen muutaman erikoisen toimintamuodon ja ne olivat ilmeisen tehokkaita, sillä tuloksia syntyi.

 

 

• Häyhä ei koskaan käyttänyt kiikaritähtäintä vaan käytti avotähtäintä ja tämä sen vuoksi, että kiikaritähtäimestä olisi saattanut välkehtiä heijastus, jolla vihollinen olisi pystynyt paikantamaan suomalaisen tarkka-ampujan

 

• Häyhä jäädytti ampuma-asemansa edessä olevan lumipenkan, jotta laukauksen jälkeen mahdollisesti pöllähtänyt lumi ei olisi paikantanut viholliselle häntä

 

• Häyhä söi lunta ja sitä sen vuoksi, että lämmin hengitysilma ei olisi auttanut vihollista paikantamaan häntä

 

 

Simo Häyhän Talvisota päättyi vaikeaan haavoittumiseen 6.3.1940, mutta hän selvisi kuitenkin niin, että palasi tajuihinsa 13.3.1940 eli Talvisodan päättymispäivänä.

 

 

Simo Häyhä sai elää pitkän elämän, sillä hän kuoli vuonna 2002!

 

 

Kaikki kunnia Simo Häyhälle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kollaa ja Simo Häyhä-museossa pääsee tutustumaan maailman kuuluisimpaan tarkka-ampujaan Simo Häyhään

Tiistai 20.7.2021 - -Esko Erkkilä-

Taannoisen Kyröläismatkamme ensimmäisenä päivänä tutustuimme Rautjärvellä…

 

 

 

 

 

…Kollaa ja Simo Häyhä-museoon.

 

 

Rautjärvi sijaitsee 6-tien varrella Etelä-Karjalassa.

 

 

 

 

Rautjärveltä on matkaa Kollaalle n. 150 kilometriä.

 

 

Museo sijaitsee Rautjärven Miettilän historiallisella reservikasarmialueella, sen Sairastuvassa.

 

Museon näyttelytilat on jaettu neljään erilliseen osaan. Päänäyttelyn muodostaa Simo Häyhä –huone jossa pääsee tutustumaan Talvisodan kuuluisimman hahmon elämään eri näkökulmista.

 

 

 

Museon seinässä on laatta, jossa kerrotaan Simo Häyhän saaneen suojeluskuntasotilaan koulutuksen tällä alueella.

 

 

 

 

Museossa on hankolaisen taiteilija Tuomo Kaukuan yhdestä poppelipuupöllistä veistämä Simo Häyhän näköispatsas Kollaan varustuksessa.

 

 

 

 

Simo Häyhä sai elää pitkän elämän, sillä vuonna 1905 syntyneenä hän kuoli Haminassa vuonna 2002.

 

******************

 

Erikoisuutena näimme Simo Häyhän omistuksessa olleen volkkarin vuosimalliltaan 1972!

 

 

Simo Häyhän saavutuksiin Talvisodassa on aihetta palata erikseen myöhemmin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Hyväksyn, että Euroopan TEN-T -rautatieverkko kulkee omistamani maan halki!

Keskiviikko 30.6.2021 - -Esko Erkkilä-

Suomea etelä-pohjoissuunnassa halkova päärata on junaliikenteemme selkäranka.

 

 

 

Toimiva rautatieverkko on talouselämämme perusta ja talouselämämme hyvinvointi puolestaan on yhteiskuntamme perusta.

 

Tampere-Parkano-Seinäjoki – rataa kutsuttiin alkuvaiheessa Parkanon oikoradaksi, mutta ”kehitys on kehittynyt” ja nyt siitä on muodostumassa tärkeä osa Euroopan TEN-T – ydinverkkokäytävää.

 

Voidaan siis todeta, että Helsinki–Tampere–Seinäjoki–Oulu–Tornio-välillä kulkeva päärata on kriittisen tärkeä väylä paitsi Suomelle myös koko EU:lle.

 

Tämän osoittaa EU:n maaliskuussa pääradallemme vahvistama Euroopan ydinverkkokäytävän status.

 

 

*******************

 

 

Meiltä pakkolunastettiin aikoinaan tuolle nyt vahvistetulle ydinverkkokäytävälle neljä hehtaaria Erkkilän tilaan kuuluvia maita ja sekös harmitti isääni.

 

Ymmärsin harmituksen, mutta minkäs sille voi!

 

 

Nyt vaan on oltava ylpeä, että Euroopan TEN-T –ydinverkkokäytävään kuuluva ratalinjaus kulkee maidemme läpi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kesä etenee nyt vauhdilla!

Keskiviikko 16.6.2021 - -Esko Erkkilä-

Kesän vauhdikkaan etenemisen huomaa siitä, että kasvien kukkiminen kestää vain muutaman päivän ja on oltava tarkkana, jotta ehtii ikuistamaan eri kasvin kukinnan.

 

Tein eilen kamerakierroksen mökkitontillamme ja tuloksena mm. nämä kuvat:

 

 

 

Päivänliljoja on moniaita eri lajikkeita ja tässä se, jota meillä on useassakin eri paikassa.

 

 

 

Onko tämä ukko- vaiko jättilaukka? Monessa paikassa meillä on näitäkin!

 

 

 

Kurjenmiekkoja on niitäkin useita eri versioita, mutta vain yksi niistä on kotoperäinen eli keltainen kurjenmiekka.

 

Tämä on varmasti kotoperäinen, sillä olen sen kolmisenkymmentä vuotta sitten kaivanut maanomistajan luvalla naapurimme mutakuopasta, jossa sitä oli laaja esiintymä – nykyaikainen maatalous on täyttänyt tuon mutakuopan, joten sitä ei ole enää olemassa.

 

 

 

Särkynyttä sydäntä meillä on kahta eri versiota. Kulotamme aina keväisin perennapenkkimme, mutta aina sieltä kesällä nousevat molemmat särkyneet sydämet!

 

 

 

Meillä on useissa paikoissa akileijoja ja kaikki ne ovat todellista maatiaiskantaa, sillä ne on saatu anopin kukkapenkistä Kälviältä.

 

 

 

Pitihän tuo eilinenkin kamerakierros päättää alppiruusuryhmäämme ihailemaan, sillä kohtapuoliin alppiruusujen kukinta-aika on ohi!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kollipoikatyrnit pörhistelevät!

Perjantai 21.5.2021 - -Esko Erkkilä-

Tyrni on marjana varsinainen C-vitamiinipommi ja sen marjojen C-vitamiinipitoisuuden sanotaan olevan kasvikunnan korkein, sillä tyrnimarjojen C-vitamiinipitoisuus on jopa 360 mg sadassa grammassa.

 

Tyrni on kaksikotinen eli hede- ja emiyksilöt ovat eri kasveja.

 

Tyrnipojat ovat varsinaisia ”haaremin kuninkaita”, sillä yksi tyrnikolli pystyy hoitelemaan kahdeksan tyrnitytön marjomistoiveet.

 

**************************

 

Tyttö         Tyttö         Tyttö

 

Tyttö         Poika         Tyttö

 

Tyttö         Tyttö         Tyttö

 

*************************

 

Yllä on kuvattuna tyrnintaimien ns. venäläinen istutuskaavio, jossa tyrnipoika on keskellä ja kahdeksan tyrnityttöä sen ympärillä.

 

Kollipoikatyrnien ja tyttötyrnien erottaminen toisistaan on vaikeaa kesän edetessä, mutta nyt niiden erottaminen on helppoa, sillä nyt tyrnipojat pörhistelevät koko komeudessaan ja tytöt ovat kovinkin vaatimattoman näköisiä.

 

 

 

Kollipoika nyt

 

 

 

Tyttötyrni vaatimattomuudessaan nyt, mutta odottakaas syksyä!

 

 

 

*********************

 

Mm. nyt on hyvä aika istuttaa tyrnejä ja istutuksen jälkeen on huolehdittava huolellisesta jänissuojauksesta, sillä jänikset ovat persoja tyrnintaimille!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pää saappaaseen ja pallit pois!

Lauantai 24.4.2021 - -Esko Erkkilä-

Katselin tuossa jollain netin keskustelupalstalla, kun kyseltiin, että missä kannattaisi koiralta pallit leikata ja mitä homma maksaisi.

 

Isäni kotona olivat kaikki koirat olleet rodultaan Suomen pystykorvia ja niin myös meillä ne kaksi koiraa, jotka meillä aikoinaan oli.

 

Viljakkalan Niemenperän Erkkilässä koirien nimi oli aina ollut Sälli ja samaa perinnettä jatkoimme myös meillä noille molemmille koirille.

 

Mutta siitä koirien salvamisesta!

 

Meillä oli naapurissa teurastamiseen ja muuhunkin hommaan kykenevä pätevä mies ja kun salvamisen aika koitti, niin Sälli vietiin tuonne naapuriin.

 

Väljä nahkasaapas oli hyvä apuväline ja sinne koiran pää, jotta sukukalleudet jäivät hyvin esille.

 

Partakoneen terällä viillot ja pallit olivat hangella!

 

Siihen aikaan ei käytetty mitään kipulääkkeitä, sillä koira vaan nuoleskeli kotiin juostessaan haavoja ja hyvin ne paranivatkin!

 

Tärkeätä operaatiossa oli se, että se tapahtui poissa kotoa eli naapurissa, sillä jo se lopetti koiran juoksuhalut!

 

 

-Esko Erkkilä-

Hopea hävitään, mutta pronssi voitetaan!

Perjantai 5.3.2021 - -Esko Erkkilä-

Tuo otsikossa todettu totuus pitää nyt hiihdon MM-kisoissa Suomen osalta vain osittain, sillä olivathan Ristomatti Hakolan ja Joni Mäen sekä Ilkka Herolan hopeasaavutukset todella mainioita, mutta naisten viestissä tuo totuus päti oikein hyvin!

 

 

 

Naisten 4 x 5 kilometrin viestissä Suomen viestikvartetti saavutti hienosti kolmannen tilan ja se jos mikä oli voitettu pronssi.

 

Vasemmalta Jasmi Joensuu, Johanna Matintalo, Riitta-Liisa Roponen ja Krista Pärmäkoski palauttivat Suomen mitalikantaan myös tässä lajissa.

 

 

 

Eniten arvostan Riitta-Liisa Roposen roolia tuossa viestissä vaikka tämä kuva onkin siitä hetkestä, jolloin hän sai istua johtajan tuolilla naisten 10 kilometrin hiihdossa – Riitta-Liisan lopullinen sijoitus tuolla matkalla oli kymmenes ja sillä sijoituksellaan hän oli paras suomalainen.

 

Neljäkymmentäkaksivuotiaan Riitta-Liisan pärjääminen ja hänen valoisa olemuksensa antavat hienon esimerkin kaikille muillekin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kolmessa päivässä kolme syytä miksi Keskustan pitää olla hallituksessa

Lauantai 13.2.2021 - -Esko Erkkilä-

Päättyvä viikko on ollut poliittisesti merkittävä, sillä kolmen päivän – tiistaista torstaihin – aikana on ollut kolme syytä, että miksi Keskustan paikka on Sanna Marinin hallituksessa.

 

Olen ne syyt toki jo tälläkin saitilla käsitellyt, mutta kertaus on opintojen äiti!

 1.    Tiistaina pääministeri totesi Eduskunnassa pitämässään puheessa, että Hornet-hävittäjien korvaavasta hävittäjätyypistä hallitus antaa tämän vuoden aikana esityksen.

 2.    Samaisessa tilaisuudessa SDP:n ryhmäjohtaja Antti Lindtman totesi, että alkaneen vuoden aikana hallitus antaa pitkään suunnitellun sote-esityksen.

 3.    Torstaina Metsäliitto kertoi, että se tulee rakentamaan Kemiin 1,6 miljardia maksavan biojalostamon eli siis samanlaisen, joka aloitti tuotannon Äänekoskella vuonna 2017.

 

 

Luettelemani kolme asiaa ovat hyvin merkityksellisiä ja on varmaa, että ilman Keskustan osallistumista hallitukseen ne kaikki eivät olisi olleet mahdollisia!

 

 

-Esko Erkkilä-

Lapio vaan heilumaan ja lumikolalle liikettä!

Lauantai 6.2.2021 - -Esko Erkkilä-

Sosiaalisessa mediassa on viime päivinä, jopa viikkokaupalla ollut kova poru heikosti lumesta puhdistetuista kaduista ja kulkureiteistä.

 

En ole tuohon poruun yhtynyt, vaan olen tarttunut lumikolaan sekä lumilapioihin ja puhdistanut omakotitalotonttimme vieressä kulkevan jalkakäytävän ja piha-alueet lumesta.

 

 

 

Lumien puhdistaminen tuo jopa näyttävyyttä pihaa ja varsinkin silloin, kun lumipenkat viistotaan 45 asteen kulmaan.

 

Meillä on kaksi henkilöautoa, mutta kyllä niitä pihaan mahtuisi kolmekin rinnakkain, jos olisi tarve!

 

Lähipäivien sääennusteet povaavat, että lumitöitä ei aivan nyt ole tulossa, sillä siitä pitävät huolen sopivat pakkassäät!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kollikoira saappaaseen ja kivekset lumelle!

Perjantai 5.2.2021 - -Esko Erkkilä-

Isäni kotona oli useita koiria ja kaikkien niiden nimi oli Sälli.

 

Isäni halusi jatkaa perinnettä ja molemmilla niillä kollikoirilla, jotka meillä olivat, oli nimenä Sälli!

 

Kollikoirilla on tapana, että ne luuhaavat kylillä ja niin oli tilanne myös meidän Sälli-koirillamme.

 

Jäi ehkä hieman liian myöhäiseksi, mutta ainakin toisen Sälli-koiramme salvaminen venyi liian myöhäiseen aikaan.

 

Jossain vaiheessa kuitenkin veimme Sällimme naapuriin salvettavaksi ja naapurin ammattimies hoiti salvamisen.

 

Sälli laitettiin saappaseen siten, että kivekset jäivät saappaan ulkopuolelle ja sen vuoksi kivesten poistaminen oli helppoa.

 

Oli tärkeää, että salvaminen piti tapahtua naapurissa, sillä ei olisi ollut mitään mieltä tehdä tuo toimenpide kotosalla.

 

Sällin salvaminen tapahtui talvisaikaan ja muistan, kun Sälli kotiin kiirehtiessään pysähtyi jatkuvasti ja nuoli muniaan, joista juuri kivekset oli poistettu!

 

Nykyään kollikoiran salvamisen pitää varmaankin tapahtua eläinlääkärin toimesta, mutta 1960-luvulla se onnistui oikein hyvin myös naapurinmiehen toimesta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Linja-autoja kulkee, mutta aikataulujen selvittäminen on välttämätöntä ja haasteellista!

Lauantai 23.1.2021 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala on esimerkki asuinseudusta, jossa julkisilla liikkuminen on vaikeaa, mutta toki mahdollista.

 

Puheenjohtamani…

 

 

…Viljakkala-neuvosto on ollut asian tiimoilta aloitteellinen ja nyt tiistaina 19.1.2021 pääsimme eteenpäin, kun saimme Ylöjärven kaupungin kehityspäällikkö Mari Ruissalon keräämät aikataulutiedostot jakeluun.

 

*******************

 

 

 

 

Kerätyt linja-autojen aikataulut ovat päivitettyjä 11.1.2021 tilanteeseen.

 

Linja-autojen aikataulut muuttuvat nopeaan tahtiin ja sen vuoksi onkin välttämätöntä, että aikataulut varmistetaan liikennöitsijöiltä ennen matkaa.

 

 

Positiivista Viljakkala-neuvoston selvityksessä oli se, että Viljakkalan alueella liikkuu linja-autoja yllättävänkin runsaasti.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kekkilän juuret ovat Sakkolassa!

Maanantai 21.12.2020 - -Esko Erkkilä-

Kirjailija Väinö Linna on viime päivinä ollut ansaitusti julkisuudessa ja sen myötä myös hänen kirjallinen tuotantonsa.

 

”Tuntematon sotilas” on Linnan tunnetuin teos ja sen tiimoilta pieni muistelus tänään:

 

Rokka on Tuntemattoman sotilaan eräs keskeinen hahmo ja Rokan esikuvana on Linnan aikoinaan lähettämän kirjeen perusteella ollut sakkolalainen Viljami Pylkäs.

 

Olen Venäjälle suuntautuneilla matkoillani muutaman kerran saanut nähdä Viljami Pylkkään kotitalon Sakkolan Haparaisten kylässä.  Ikiaikainen tie Sakkolasta Taipaleenjoelle kulkee Haparaisten kylän läpi ja Viljami Pylkkään kotitalo oli aivan tämän tien varrella.

 

Nykyään joudumme tosiaan sanomaan ”oli”, sillä venäläiset polttivat runsaat kymmenkunta vuotta sitten Viljami Pylkkään kotitalon ja ehkä syynä olimme me suomalaiset, jotka pysähdyimme ohi kulkiessamme katselemaan ”Antero Rokan” eli Viljami Pylkkään kotitaloa.

 

Ennen talon polttamista talossa oli vihainen koira tai ainakin se aina haukkui vihaisesti, kun töllistelimme taloa.

 

Pylkkään talon kohdalta lähti ja lähtee varmaan edelleenkin tie kohti Suvantoa ja Suvannon rannalla sijaitsevaa Satumetsää – suomalaiset taistelijat nimesivät Suvannon rannalla sijaitsevan koivikon Satumetsäksi, sillä Suvannosta nouseva kosteus muovasi koivikon satumetsän oloiseksi.

 

 

***************************

 

Pylkkään talon kohdalta kohti Suvantoa lähtevän tien varrella on paikka, josta Kekkilän puutarha on saanut alkunsa.

 

 

 

Kekkilän multasäkeissä on kai vielä nykyäänkin läimäkki, joka kertoo Kekkilän historian alkavan vuodesta 1924 – no, nykypäivästä en ole niinkään varma, sillä myös Kekkilä on kansainvälistynyt vauhdilla.

****************

Muistan, kun joskus oppaamme pyysi sulkemaan silmämme kulkiessamme kohti Suvantoa ja Satumetsää ja kuvittelemaan oikealla puolella olevassa koivikossa näkevämme hienot ja suuret lasiset kasvihuoneet – siellä ovat Kekkilän juuret!

 

Nykyisin tuon tien varrella on venäläisten ökydatsoja, joten maisema on 80-vuodessa valitettavasti muuttunut todella paljon!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kolmenakymmenenä peräkkäisenä vuonna Finlandia-hiihto!

Sunnuntai 13.12.2020 - -Esko Erkkilä-

Katselin vanhoja valokuviani ja löysin niiden joukosta…

 

 

 

…valokuvan, jossa lykin Hämeenlinnasta kohti Lahtea vuonna 1994.

 

 

Ensimmäisen Finlandia-hiihtoni tein vuonna 1979 ja viimeisen kerran hiihdin sen vuonna 2008 eli osallistuin tuohon hiihtoon kolmenakymmenenä peräkkäisenä vuonna.

 

Mielestäni todellinen Finlandia-hiihto oli se, jonka lähtölaukaus ammuttiin Hämeenlinnan Katumajärvellä ja maali oli Lahden hiihtostadionilla – vuoden 1999 Finlandia oli viimeinen, joka hiihdettiin Hämeenlinnasta Lahteen.

 

Olin aikoinaan todellinen harrastehiihtäjä, sillä harjoituskilometrejä kertyi ennen Finlandiaa suurimmillaan 200 kilometriä – ehkä parhaimpina vuosina jopa 300 kilometriä. Joskus harjoituskilometrejä ehti kertyä vain satakunta kilometriä ja se tiesi kyllä tuskaista hiihtoa.

 

Jokavuotinen Finlandia oli minulle tärkeä, sillä siihen valmistautuminen – paljolti toki vain henkinen valmistautuminen – piti fyysisen kuntoni oikealla tasolla.

 

Finlandia-hiihdon viimeiset kilometrit olivat hieno kokemus ainakin siinä vaiheessa, kun hyppyrimäen vauhdinottomäki ilmestyi näkyviin.

 

Muistan joskus viimeisistä kilometreistä, kun ohitseni kiiruhti hiihtäjälegenda Siiri Rantanen – en pysynyt Siirin tahdissa mukana, mutta toki loppusuoralla olimme samaan aikaan!

 

 

***********************

 

 

Tänä vuonna Finlandia-hiihto jouduttiin peruuttamaan heikon lumitilanteen vuoksi ja on arvoitus, että toteutuuko se helmikuun viimeisessä viikonvaihteessa ensi vuonnakaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pakkolunastuksen kohteeksi joutuminen on maanomistajan kannalta aina huono ratkaisu!

Torstai 10.12.2020 - -Esko Erkkilä-

Isäni siirtyi aikoinaan sodista palattuaan kotivävyksi äitini omistamalle pientilalle Viljakkalassa.

 

1950-luvun alussa hän hankki ”päältäkäsin” synnyinkotinsa metsistä 10 hehtaarin suuruisen metsäkappaleen – tuo metsäkappale sijaitsi ja sijaitsee edelleenkin Erkkilän metsien kaukaisimmassa kulmassa Majajärven rannalla; metsäkappale nimettiin Koivurannaksi.

 

 

1960-luvulla alkoi olla selvää, että Tampere-Parkano-Seinäjoki –rata tulisi kulkemaan Koivurannan metsäpalstan keskeltä.

 

 

 

Tässä kuva vuodelta 1964, jossa isäni näyttää linjaa, johon rautatie Koivurannan kohdalla tullaan rakentamaan.

 

 

Meillä kävi huono tuuri pakkolunastuksen osalta, sillä Koivurannan kohdalle rakennettiin liikennepaikka ja rakennetusta liikennepaikasta piti alkaa sivuraiteen rakentaminen Oy Kyrö Ab:n paperitehtaalle Kyröskoskelle ja tämän vuoksi meiltä pakkolunastettiin 10 hehtaarin metsäkappaleesta peräti neljä hehtaaria!

 

Pakkolunastamisen kohteeksi joutuminen oli isälleni vakava paikka ja en toivo kenenkään maanomistajan kohtaloksi, että joutuu luovuttamaan maitaan teiden, katujen tai rautateiden rakentamiseen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tarton Paavalin seurakunnan kirkossa on useita seurakuntalaisia palvelevia tiloja sekä toimintoja

Tiistai 11.8.2020 - -Esko Erkkilä-

Viimeviikkoisella Kyröläismatkallamme tutustuimme Tartossa Paavalin kirkkoon ja siellä tapahtuviin seurakuntalaisten palvelumuotoihin.

 

 

 

Asiantuntevana ja jopa innostavana oppaana meillä oli Paavalin seurakunnan kirkkoherra ja Tarton piispa Joel Luhamets.

 

Kirkkosalin lisäksi Paavalin kirkossa on mm. krypta, kolumbaario sekä kirjakauppa.

 

 

*****************

 

 

 

Krypta, jota piispa Luhamets tässä meille esittelee, mahdollistaa monipuolisten tilaisuuksien järjestämisen – krypta sijaitsee alttarin alapuolella.

***************

 

 

 

Kolumbaario on antiikin ajoista lähtien tunnettu hautauspaikka. Nimitys kolumbaario (columbarium) tarkoittaa kyyhkyslakkaa, columba on latinaksi kyyhkynen.
 
Tarton Paavalin kolumbaariossa on 250 uurnalokeroa ja jokaiseen lokeroon mahtuu 5–7 uurnaa. Yleensä ne ovat perhelokeroita. Uurnaholvi vuokrataan sopimuksen perusteella kerrallaan enintään 20 vuodeksi.

 

Uurnalokeron vuokra on ensimmäiseltä vuodelta 50 euroa ja seuraavilta 40 euroa per vuosi.

 

Tunnustan, että vasta Tarton Paavalin kirkossa tutustuin kolumbaarioon!

 

 

 

Tässä seitsenlokeroisessa uurnaholvissa on vasta kahden vainajan tuhkauurnat.

 

 

***************

 

 

Piispa Luhamets esitteli tutustumiskierroksemme lopuksi meille Paavalin kirkon kirjakauppaa, jossa on tarjolla kirjallisuuden lisäksi mm. erilaisia muistoesineitä.

****************

 

Kiitokset Tarton piispa ja Paavalin seurakunnan kirkkoherra Joel Luhamets; opimme paljon ja osaamme arvostaa sitä hengellistä työtä ja myös sitä aineellista apua, jota Paavalin seurakunta Tartossa ja Virossa tekee ja tarjoaa seurakuntalaisilleen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Vuoden 2019 Tangonuoren Henri Jokisen Kesäkonsertista Hämeenkyrön Myllykolussa muodostuikin todellinen Kesäjuhla...

Tiistai 28.7.2020 - -Esko Erkkilä-

…sillä sunnuntaina 26.7.2020 järjestetyissä konserteissa oli paljon erikoisohjelmaa!

 

 

 

Lavialainen 14-vuotias harmonikkataitaja Ville Vehkalahti viihdytti konserttiyleisöä heti katsomon portilla ja hän esiintyi sitten aikanaan myös Henri Jokisen säestäjänä.

 

 

 

Taustanurmikolla odotti Zetor 25 A, jolla kesäjuhlassa olikin sitten juhlan edetessä keskeinen rooli!

 

 

 

Kesäkonsertin tai oikeammin Kesäjuhlan ideoija ja toimeenpanija Katariina Pylsy avasi juhlan ja kertoi taustoja kirjailijamestari Frans Emil Sillanpään Myllykolusta.

Katariina on mm. Pirkanmaan Agrologit ry:n puheenjohtaja!

 

 

 

Juhlan avauksen jälkeen paikalle asteli arvokkaasti itse Frans Emil Sillanpää agrologi Eero Pylsyn hahmossa.

 

Eero muistuttaa ulkomuodoltaankin Fransua ja se viipyilevä esitystapa, jolla hän imitoi Sillanpäätä on todellinen taidenautinto.

 

Pirkanmaan Agrologit ry:n pikkujouluissa on tapana, että Eero Pylsy esittää Sillanpään joulupakinan ja ne meistä, jotka omakohtaisesti muistamme radiosta kuulleemme Sillanpään joulupakinan, voimme todeta että kyseessä on melkein aito Sillanpää!

 

 

 

On siinä meillä agrologi-pariskunta!

 

 

 

Ja sitten konsertin päätähti Henri Jokinen saapui Zetorilla estraadille!

 

 

 

Katariina Pylsy hankki hienosti entisöidyn Zetorin jokunen kuukausi sitten ja hän muisteli, että hänen nuoruudessaan Zetorien kerrottiin toistelevan; ”Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen”!

 

Minä puolestani muistan kerrotun, että vaikeassa paikassa Zetor voihki: ”Tästäkö, tästäkö, tästäkö, tästäkö, tästäkö”!

 

Alamäessä Zetorin kerrottiin toistelevan: Tätä työtä koko kesän, tätä työtä koko kesän, tätä työtä koko kesän”!

 

Ja Zetorin perä huusi alamäessä: ”Niin, niin, niin, niin, niin”!

 

****************

 

Varsinaisesta Kesäkonsertista kerroinkin jo eilen ja nyt päätän tämän juttuni kuvaan, jossa…

 

 

 

…Katariina Pylsy ohjastaa Zetorinsa odottamaan kohta alkavaa uutta Kesäkonserttia!

 

 

-Esko Erkkilä-

Henri Jokisen Kesäkonsertti oli hieno kokemus ja siinä oli paljon muutakin ohjelmaa

Maanantai 27.7.2020 - -Esko Erkkilä-

Viime vuonna Seinäjoen Tangomarkkinoilla…

 

 

 

…sastamalalainen Henri Jokinen kruunattiin vuoden 2019 Tangonuoreksi.

 

Henri on vasta 15-vuotias ja keikkailee hyvin aktiivisesti.

 

 ****************

 

 

Hämeenkyröläisen…

 

 

 

…monitaitaja-aktiivi Katariina Pylsyn johdolla Hämeenkyrön Myllykolun kesäteatterissa järjestettiin eilen kaksikin Henri Jokisen Kesäkonserttia.

*****************

 

 

Ensimmäinen konsertti alkoi klo 14.00 ja siihen lippuja olivat varanneet eri yhteisöt; toinen konsertti alkoi klo 17.00 ja siihen liput olivat kaikkien varattavissa.

 

Osallistuin ensimmäiseen konserttiin ja olin mukana Pirkanmaan Agrologit ry:n ryhmässä – minulla olisi ollut mahdollista olla mukana myös MTK-Viljakkalan ryhmässä, mutta agrologiyhdistyksemme puheenjohtajana toimiva Katariina ehti tarjoamaan osallistumista ensiksi!

 

 

****************

 

 

 

Henri Jokisen taustatiimi on rakentanut lähialueen keikkoja ja yksityiskeikkoja varten Valtra-traktorin perään kiinnitettävän keikkalavan ja se toimi myös eilen hänen keikkalavanaan!

 

 

 

 

 

 

 

Henrin varsinainen ohjelma kesti hieman runsaat puolitoista tuntia, mutta suosionosoitusten jälkeen hän esitti extrana vielä muutaman kappaleen!

 

***************

 

Esiintymislavan ja yleisön välissä kulkee ruohottunut oja ja sen yllä lenteli konsertin aikana paljon perhosia sekä sudenkorentoja.

 

Laitoin kameraani ”urheiluasetukset” ja ehdinkin taltioimaan kuviini muutaman sudenkorennon!

 

 

Tässä kuvassa sudenkorento lentää Henrin oikean käden alapuolella ja…

 

 

 

…tässä yksi Henrin oikean polven vieressä sekä toinen kuvan oikeassa alalaidassa.

 

Sudenkorennot ja perhoset tuntuivat tykkäävän musisoinnista, sillä ne lentelivät aktiivisesti esiintymislavan edessä ja eivät harhautuneet kauemmas!

 

Hieno luontoelämys!

 

*****************

Kiitokset Henri Jokiselle hienosta konsertista ja kiitokset Katariina Pylsylle konserttien järjestämisestä.

 

Lupasin tämän juttuni otsikossa myös muusta ohjelmasta, mutta niistä eri juttu ehkä jo huomenissa!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Hullu mies, kun osti metsäkappaleen lettoisen järven rannalta"

Lauantai 27.6.2020 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1915 syntynyt isäni osti ”päältä käsin” kymmenhehtaarin suuruisen metsäkappaleen synnyinkotinsa metsistä tilan kaukaisimmasta osasta joskus 1950-luvulla.

 

Maanmittaustoimituksessa Viljakkalan Majajärveen rajoittuva metsäkappale sai nimekseen ”Koivuranta”, sillä rannan lähellä kasvoi veden vaivaamalla alueella koivuja.

 

Kyläläiset eivät ymmärtäneet isäni toimintaa ja he totesivatkin, että olisi Oiva ostanut metsää kuivalta maalta eikä lettoisen pikkujärven rannalta!

 

*********************

No, vuodet ovat vierineet ja tilanteet sekä ajatukset ovat muuttuneet!

 

Tilannetta on muuttanut mm. se, että Koivuranta-tilan maista neljä hehtaaria joutui pakkolunastamisen kohteeksi, kun Tampere-Parkano-Seinäjoki –rautatie linjattiin keskeltä metsäpalstaamme. Maidemme kohdalle rakennettiin Majajärven liikennepaikka, joten pakkolunastus koski kohdallamme leveää aluetta – Majajärven liikennepaikalla useat hitaasti kulkevat junat odottavat sivuraiteella nopeampien henkilöjunien kulkua.

 

 

*********************

 

 

Omistan Majajärven puolelle jääneestä alueesta puolet siten, että minulla on rantaviivaa hieman yli 100 metriä ja pystyin säilyttämään tontillani Koivuranta-nimen.

 

 

Muutama uunituore kuva mökkimaailmastani:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaikea minun on pitää isääni ostoksestaan aivan hulluna!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

KUORMA-AUTOILUA VILJAKKALASSA 1930- JA 1940-LUKUJEN TAITTEESSA

Keskiviikko 19.2.2020 - -Esko Erkkilä-

Tänään julkistan tällä saitilla muistelukirjoitukseni otsikkoaiheesta, jonka olen laatinut vuonna 2001.

 

Muistelukseni oleellinen osa on 1.8.1939 Loimaalla otettu valokuva…

 

 

 

 

…setäni Reino Erkkilän omistamasta kuorma-autosta!

 

Näin juttuni menee:

 

”Setäni Reino Erkkilä Viljakkalan Karhelta omisti 1930-luvulla Chevrolet-merkkisen kuorma-auton puoliksi naapurinsa Viljo Kyhkysen kanssa.  Rahoitusosuutensa ”Letukkaan” hän oli hankkinut vuosina 1934 ja 1935 mm. kuokkimalla uutta peltoa Erkkilän Peräniittuun.  Reino Erkkilä järjesti kylän nuorille miehille kuokkimistalkoita asiaankuuluvine tarjoiluineen ja isänsä Iivari Erkkilä eli vaarini maksoi pojalleen pellon kuokkimisesta.

 

Reino Erkkilä ja Viljo Kyhkynen ajoivat Chervoletillä Lielahdessa sijaitsevalle Enqwist Oy:n paperitehtaalle paperipuuta.

 

Reino Erkkilä osti yksin omistamansa Ford-merkkisen kuorma-auton v. 1938.  Auto maksoi 54.000 markkaa ja hän pystyi maksamaan kauppahinnasta käteisellä 34.000 markkaa.  Enqwist Oy takasi puuttuvan 20.000 markkaa.  Puutavaran ajo oli silloin niin kannattavaa, että Reino Erkkilä maksoi lainansa jo muutaman kuukauden ajojen tienesteillä.  Hyvä kannattavaisuus perustui sille, että kuljetustaksat oli silloin mitoitettu hevospeleille ja koska kuorma-auton kyydissä puuta kulki huomattavasti enemmän, niin ajohommat olivat automiehille rahakkaita.

 

Auto ajettiin Karhelle tammikuussa 1938 Soukon sillalta Karhejärven jäätä pitkin Pirkkalaniemen rantaan.  Koska oli talvi, niin aina yön ajaksi syyläristä laskettiin vesi pois ja aamulla vietiin karjakeittiössä lämmitetty kuuma vesi tilalle.  Vedenajo Erkkilän karjakeittiöstä Pirkkalaniemen rantaan tapahtui hevosella.  Autolla ajettiin paperipuuta Kyrönlahteen ja myös soraa ajettiin ainakin Viljakkalan Harhalassa.

 

Letukasta ei ole valokuvaa, mutta Reino Erkkilän yksin omistamasta toisesta kuorma-autosta, siis Ford-merkkisestä, on oheinen valokuva.

 

Valokuvassa oikealla tummassa puvussa oleva henkilö on Reino Erkkilä ja apukuskin puoleinen henkilö on Aaro Kauppi.

 

Valokuva on otettu elokuun ensimmäisenä päivänä v. 1939 Loimaalla ja valokuvan on laatikkokamerallaan ottanut opettaja Kerttu Tuomi.

 

Kerttu Ala-Jaskara (os. Tuomi) elää edelleen virkeänä 90-vuotiaana Mäntässä. Hän toimi kevätlukukauden loppuun 1939 saakka Viljakkalassa Karhen koululla kolmannen ja neljännen luokkien opettajana.  Tuomi siirtyi kansakoulunopettajaksi Loimaan Torkkalan koululle syyslukukauden 1939 alkaessa ja opettajan muuttokuorma Karhelta Loimaalle kuljetettiin Reino Erkkilän Fordilla.  1930-luvulla oli kansakoulunopettajilla tapana, että lähtevä opettaja sai asua entisen koulunsa asunnossa heinäkuun viimeiseen päivään saakka ja uusi opettaja muutti asuntoon ensimmäisenä päivänä elokuuta. Valokuva on siis otettu muuttokuorman saavuttua Loimaalle ja takana näkyy Torkkalan kansakoulun opettajain asuntolan nurkka.  Kerttu Tuomen, Aaro Kaupin ja Reino Erkkilän lisäksi muuttomatkalla oli mukana Karhen koulun johtajaopettajan Verneri Vuorelaisen tytär, Elvi Vuorelainen joka oli silloin n. 20-vuotias - hän elää nykyisin Tampereella.  Elvi Vuorelainen jäi joksikin aikaa Loimaalle Kerttu Tuomen kaveriksi järjestelemään uuden opettajan tavaroita Torkkalan koululle.

 

Mainittakoon, että ensimmäisen ja toisen luokan opettajana Karhella tuolloin toimi Sylvi Hanhijoki ja koulun johtaja, opettaja Verneri Vuorelainen vastasi viidennen sekä kuudennen luokan opetuksesta.  Verneri Vuorelainen halusi opettaa kolmannelle ja neljännelle luokalle arvostamaansa laskentoa.  Tämän vastapainoksi hän siirsi ylempien luokkien uskonnon sekä lukemisen opettamisen Kerttu Tuomelle – Kerttu Tuomi ei järjestelystä pitänyt ja sanookin nyt, että tämä oli merkittävin syy hänen Loimaalle siirtymiseensä.

 

Kerttu Tuomi viihtyi Torkkalan kansakoululla hyvin ja muistelee Loimaan aikaansa hyvällä.  Taiteilija Alpo Jaakola osti Torkkalan koulun myöhemmin asunnokseen ja taiteensa syntypaikaksi. Torkkalan koulu on tänään Alpo Jaakolan lesken Marja Jaakolan omistuksessa ja siellä toimii professori Alpo Jaakolan Atelierhome, jossa järjestetään erilaisia näyttelyitä sekä taidetapahtumia.  Torkkalan koulu oli rakennettu v. 1894, mutta siellä oli 1939 jo mm. sähkövalo – Karhen koululle sähkö saatiin vasta myöhemmin.

 

Opettaja joutui sota-aikana, sotien välillä sekä sodan jälkeen koville.  Loimaan Torkkalaan sijoitettiin pääasiassa Muolaan siirtolaisia.  Sotien aikana koulupiiriin muutti myöskin inkeriläisiä ja ainakin yksi ukrainalainenkin perhe.  Kerttu Tuomi viihtyi Loimaalla 10 vuotta.

 

Kuva on siis kesältä 1939 ja saman vuoden marraskuun viimeisenä päivänä syttyi Talvisota.

 

Reino Erkkilä joutui sotaan konekiväärimiehenä ja kuorma-auto jäi kotiin Karhelle. Puolustusvoimat halusi kuitenkin kuorma-auton käyttöönsä ja tammikuussa 1940 Vammalan Varikolta saapui Erkkilään kolmen miehen ja yhden hevosen komennuskunta noutamaan Ford-kuorma-autoa Valtion leipiin.  Komennuskunnalla oli eestiläisalkuperäistä bensiiniä mukanaan kaksi 180 litran tynnyrillistä.

 

Komennuskunta ei saanut kylmän kangistamaa Fordia käymään, mutta Erkkilän veljessarjan nuorimmainen eli Leo Erkkilä sai puimakoneen voimanlähteen Wiktor Woiton eli ”porilaisen” käymään ja sen avulla saatiin myöskin Ford käyntiin;  auton takapöyrä nostettiin ylös ja maamoottorista siirrettiin voima remmivedolla siten, että auto lähti käymään !

 

Niemenperän tietä Karhella ei tietenkään talvella 1940 aurattu, joten komennuskunta sai tehdä viikon lapiopelillä lumihommia, jotta kuorma-auto saatiin Soukon sillalle ja siitä eteenpäin auratulle tielle.  Komennuskunnan hevonen yöpyi lapiointiviikon ajan Erkkilän tallissa ja miehet olivat majoittuneena Erkkilään.  Tilan emäntä Edith Erkkilä eli mummuni muonitti komennuskuntaa ja Puolustusvoimat maksoi aikanaan miesten majoittumisen sekä ruokailut.

 

Reino Erkkilä kuoli viisi päivää ennen Talvisodan päättymistä ja hänet on haudattu Viljakkalan sankarihautaan.  Kuorma-auto palasi kevään 1940 aikana sotareissultaan.  Auto oli sodassa saanut kovaa käskyä ja mm. takapyörisssä olleet ketjut olivat hakanneet lavan niin pirstaleiksi, että lava oli uusittava.

 

Bensiiniä ei Talvisodan jälkeen ollut saatavilla ja autoilijoiksi ryhtyneet veljekset Viljo Erkkilä sekä Väinö Erkkilä muuttivatkin Fordin puukaasukäyttöiseksi.  Koska kummallakaan veljeksistä ei ollut kuorma-auton ajoon oikeuttavaa ajokorttia, niin kuljettajaksi palkattiin Aaro Kauppi.

 

Kuorma-autobisnes ei kuitenkaan puukaasuautolla ollut kannattavaa liiketoimintaa, joten veljekset myivät Fordin pois n. puolen vuoden yrittämisen jälkeen.

 

 

***********************

 

 

Tämä muisteluksen on kirjoittanut Esko Erkkilä niiden keskustelujen pohjalta, jotka olen joulukuussa 2001 käynyt setäni Leo Erkkilän sekä puhelimitse opettaja Kerttu Ala-Jaskaran kanssa.  Kiitokset muistelijoille !

 

 

Esko Erkkilä

Ruokomäenkatu 32

33840  TAMPERE”

 

 

******************

 

-Esko Erkkilä-