Yhteystiedot

Esko Erkkilä
Ruokomäenkatu 32
33840 Tampere
050 556 4878

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Surullinen tilanne Kälviällä

Tiistai 5.3.2024 - -Esko Erkkilä-

Keskipohjalaiskunta Kälviä hävisi kuntakartalta 1.1.2009, jolloin se liittyi Kokkolan kaupunkiin.

 

Rouvani on kotoisin Kälviältä ja meidät vihittiin avioliittoon 8.9.1974 Kälviän kirkossa.

 

Käymme yhä edelleen harvakseltaan Kälviällä, sillä onhan siellä Rouvani synnyinkoti - vaikkakin nykyään kylmillään.

 

*******************

 

Nyt Kälviältä kuuluu surullisia uutisia, sillä kirkonkylässä 70 vuotta toiminut K-Market Vähähyyppä lopettaa toimintansa 30.4.2024!

 

K-kauppa Vähähyypän perustaja Anja Vähähyyppä oli Kälviän perhekuntamme läheinen, sillä anoppini hoiti paljolti kauppiaan siivous- ja kotitaloustyöt.

 

”Anjan kaupan” jälkeen hänen veljenpoikansa Juha piti kauppaa, mutta nyt Juhan poika Patrik on päättänyt lopettaa K-Market Kälviän kaupanpidon!

 

***************

Surullista!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Surullinen tilanne Kälviällä, Kälviä, Kälviän kuntaliitos Kokkolaan 1.1.2009, K-market Kälviä, Anjan kauppa, Anja Vähähyyppä, Kälviän kirkko,

Surullista, että Wäinö Aaltosen Suru-veistosta ei ole hoidettu asiaankuuluvasti!

Perjantai 1.9.2023 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliiton Tampereen yhdistys järjesti eilen jäsenilleen patsaskävelyn, jonka eräänä kohteena oli kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen Suru-teos, joka sijaitsee Pyynikin kirkkopuistossa Tampereella.

 

Olin tuon patsaskävelyn johdattelijana.

 

 

IMG_8442.JPG

 

Suru-veistos on taiteilija Wäinö Aaltosen graniitista veistämä 135 cm korkea teos ja se kuvaa jalkojensa päällä istuvaa naishahmoa, jonka kädet ovat kohotettuina kasvojen eteen.

 

 

IMG_8443.JPG

 

Veistoksen jalustassa on Wäinö Aaltosen signeeraus.

 

******************

 

Tampereen kaupunki osti veistoksen kuvanveistäjä Aaltoselta vuonna 1961 ja se sijoitettiin kirkkopuistoon vuonna 1963.

 

***********

Suru-veistos on vuosien myötä päässyt sammaloitumaan ja Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen patsaskävelylle osallistuneet jäsenet pitävätkin tärkeänä, että veistos puhdistetaan sammaleista sekä palautetaan arvoiseensa kuntoon!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Surullista että Wäinö Aaltosen Suru-veistosta ei ole hoidettu asiaankuuluvasti!, Wäinö Aaltonen, kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen, Suru-veistos, Tampereen kaupunki, Pyynikki, Pyynikin kirkkopuisto, Eläkeliitto, Eläkeliiton Tampereen yhdistys, patsaskävely,

Surun ja suuren menetyksen päivä eilen,...

Lauantai 6.5.2023 - -Esko Erkkilä-

…sillä Viljakkalan Majajärvellä sijainnut mökkimme tuhoutui tulipalossa maan tasalle.

 

 

IMG_7776.JPG



Onneksi ei henkilövahinkoja.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tulipalo, Tulipalo on suuren surun ja menetyksen hetki,

Eilen oli toukokuun kolmas sunnuntai ja Kaatuneitten muistopäivä

Maanantai 16.5.2022 - -Esko Erkkilä-

Puolustusvoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustav Mannerheim määräsi päiväkäskyssään Talvisodan jälkeen keväällä 1940 toukokuun kolmannen sunnuntain vietettäväksi näin;

 

…”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”.

 

Kaatuneitten muistopäivää vietettiin eilen siis jo 82 kertaa!

***************

 

IMG_5320.JPG

 

Kaatuneitten muistopäivä on liputuspäivä ja muistan vallan hyvin sen ajan, kun liputtaminen tapahtui klo 10.00 ja 14.00 välisenä aikana suruliputuksena eli siniristilippu laskettiin puolitankoon neljän tunnin ajaksi.

 

Liputusmenettely oli juhlallinen, mutta osittaisesta suruliputuksesta luovuttiin vuonna 1995, kun toisen maailmansodan päättymisestä tuli kuluneeksi 50 vuotta.

 

************

 

reinoerkkila_1911_-_1940.JPG

 

Kaatuneitten muistopäivä koskee henkilökohtaisesti yhä edelleen monia suomalaisia ja mm. minua, sillä eräs setäni – Reino Erkkilä – lepää Viljakkalan sankarihautausmaalla.

 

 
-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Toukokuun kolmas sunnnuntai, toukokuun kolmas sunnuntai on Kaatuneitten muistopäivä, Kaatuneitten muistopäivä, Gustav Mannerheim, suruliputus, suruliputus Kaatuneitten muistopäivänä päättyi 1995, suruliputus Kaatuneitten muistopäivänä, Viljakkala,

Tavallisen kuluttajankin silmälasit ovat kansainvälisen yhteistyön tulosta!

Sunnuntai 6.2.2022 - -Esko Erkkilä-

Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut, että hankkisin uudet silmälasit.

 

 

Sain asiaan viimeinkin vauhtia ja tilasin silmälääkärille ajan…

 

 

IMG_4894.JPG

 

 

…Tampereen Instrumentariumin kautta.

 

 

Instrumentariumin palvelukyky oli huipussaan, sillä valmiit…

 

 

IMG_4897.JPG

 

 

…silmälasit olivat noudettavissa jo vajaan kahden viikon kuluttua.

 

 

Silmälasien toimitusprosessi on nykyään kovin kansainvälinen, sillä…

 

 

  • silmälasini määrättiin Tampereella

  • linssit valmistettiin Saksassa

  • linssien ja kehysten yhteensovittaminen suoritettiin Tallinnassa

  • silmälasini olivat noudettavissa Tampereelta

 

Prosessin hintakin oli mielestäni kohtuullinen, sillä silmälääkäri maksoi satasen ja silmälasit tasan 500 euroa!

 

 

Silmälasibisnekseen tullut kilpailutilanne on tervehdyttänyt alan hintatason kohtuulliseksi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tavallisen kuluttajankin silmälasit ovat kansainvälisen yhteistyön tulosta!, Instrumentarium, silmälasilinssit valmistetaan Saksassa, silmälasit "kootaan" Tallinnassa, silmälaakäri,

On ruuan, muiden ruokailijoiden ja katselijoiden halventamista, jos mies pitää ruokaillessaan lakkia päässään

Sunnuntai 26.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Korona-tilanne on näkynyt televisiossa mm. siten, että erilaiset ruokaohjelmat ovat lisääntyneet. Toisaalta saattaa syynä olla se, että nyt televisio-ohjelmia tulee katseltua aikaisempaa useammin.

 

Huolestuneena olen seurannut ruokaohjelmia siitä vinkkelistä, että niissä esiintyvät miespuoliset julkkiskokit nauttivat laittamiensa ruokapöytien aineksia lakki päässä!

 

Totean yksiselitteisesti, että lakki ei missään olosuhteissa kuulu miesten päähän, kun hän nauttii ruokaa!

 

Olen monesti nuoruudessani nauttinut metsätöiden aikana eväitä ja totean, että ei niin kovaa pakkasta ollut, jotta olisin pitänyt lakkia päässäni eväitä syödessäni!

 

Osoittaa suurta moukkamaisuutta mieheltä, jos hän ruokaa nauttiessaan pitää lakkia päässään!

 

Otan esimerkiksi huippukokki Hans Välimäen, joka tässä jokusena iltana televisiossa esiintyessään ja itselaittamaansa ruokaa nauttiessaan piti moukkamaisesti lakkia päässään!

 

Moukkamainen käytös on ilmeisesti luonteenomaista Hans Välimäelle, sillä löysin netin syövereistä Twitter-viestin kesäkuun 20. päivältä vuodelta 2014, jossa Hans Välimäkeä komennettiin ottamaan lakin päästään pois ruokapöydässä!

 

 

Miksi ns. ”huippukokki” syyllistyy ala-arvoiseen käyttäytymiseen?

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: on ruuan halventamista jos mies ruokailee lkki päässään, huippukokki Hans Välimäki ruokilee lakki päässään, Hans Välimäki, huippukokki Hans Välimäki, lakki ei kuulu miehen päähän ruokaillessa, miksi mies ruokailee lakki päässään?,

Samovaarin, kastrullin ja kuparipannun värikäs matka Mantsinsaarelta Tampereelle!

Tiistai 7.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Edesmenneen anoppini kotitalo sijaitsi Salmin kuntaan kuuluneen Mantsinsaaren Työmpäisten kylässä ja heille eli Ahvenen perheelle tuli niin kiire Talvisotaa pakoon, että perheen tärkeät tarvekalut eli…

 

IMG_7548.JPG

…samovaari,...

 

IMG_7547.JPG

…kastrulli ja...

 

IMG_7546.JPG

…kuparipannu piti kätkeä maakuoppaan.

 

Hyökkäysvaiheen aikana perhe palasi kotiinsa, kaivoi kätketyt astiat esiin ja nyt ne ovat perintökaluina meillä keittiökaapin päällä!

 

 

Kastrulli eli kasari sekä kahvipannu ovat maasepän tekemiä ja ne ovat olleet anopillani jo 1940-luvulta alkaen – kahvipannua on useasti tinattu ja se on ollut jokapäiväisessä käytössä.

 

Samovaarin Rouva sai perintökaluna sen jälkeen, kun tätinsä, jonka hallussa se oli, siirtyi tuonilmaisiin.

 

Olen saanut muutaman kerran käydä anoppini kotitalon raunioilla Mantsinsaarella ja osaan arvostaa noita perinnekaluja, joilla on ainutlaatuinen historia!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mantsinsaari, Salmin kunnan Mantsinsaari, Työmpäinen, Mantsinsaaren Työmpäisten kylä, Lunkulansaaresta Mantsinsaareen, kuparinen kahvipannut, kastrulli, kasari, samovaari, Talvisota,

Kylläpä katteet ovat sulaneet silmälasibisneksessä!

Perjantai 15.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Se oli vuosi 1968, kun me Mustialan agrologiopiskelijat halusimme lintsata yhden päivän luennoilta ja lähdimme porukalla Helsinkiin silmälääkärin vastaanotolle.

 

Meitä oli matkassa puolisentusinaa kossia – tyttöjä kun meidän kurssillamme ei ollut lainkaan - ja vain minulle määrättiin jatkuvasti pidettävät silmälasit!

***************

 

Silmälasit ovat perinteisesti olleet kallis investointi ja sen vuoksi kai minullakin nyt on jo kymmenen vuotta sitten hankitut silmälasit.

 

Kävin ”männä viikolla” silmälääkärissä ja eilen aloin Rouva mukanani etsiskelemään kaupallista ratkaisua silmälasikysymykseeni.

 

Olen oppinut käyttämään kaksiteholinssejä ja kun minulla on hajataitteisuutta, otaksuin, että kyseessä on lähes tonnin investointi.

 

Rouva halusi, että ensimmäiseksi menemme Ratinan kauppakeskus Nissenille jossa odottelimme myyjää melko pitkän aikaa ja kun haluan lasiset linssit, niin puolituntisen odottelun jälkeen kuulimme, että heillä ei ole lainkaan lasisia linssejä tarjolla.

 

Seuraava kohde oli Koskipuiston Instrumentarium, jossa pääsimmekin melko nopeasti nuoren, mutta osaavan asiantuntijan puheille.

 

Hämmästykseni oli suuri, kun eri vaiheiden jälkeen sain käteeni Instrumentariumin tarjouksen, jonka lopullinen hinta lasisilla kaksiteholinsseillä, valitsemillani pokilla sekä kahden vuoden vakuutuksella oli 364,00 euroa!

 

Käsittämättömän alhainen hinta, kun muistaa kymmenen vuotta sitten vallinneen hintatason, jolloin vastaavilla spekseillä liikuttiin tasolla 900 – 1.000 euroa!

 

Löin kaupat lukkoon, sillä tuon hinnan kuultuaan ei mielestäni kannattanut lähteä kyselemään tarjouksia muista tamperelaisista silmälasiliikkeistä.

 

 

Kyselin tulevien silmälasieni asennuksista, että missä linssit liitetään valitsemiini pokiin ja heitin vaihtoehdoiksi Helsingin ja Slovenian.  Sain vastauksen, että Instrumentariumin ”paja” sijaitsee Tallinnassa.

 

Myyntiasiantuntijani tutkaili Tallinnan ”pajan” pokatilannetta ja totesi, että siellä ei ole valitsemiani pokia, joten Tampereella valitsemani pokat matkaavat nyt Tallinnaan ja palaavat valmiina silmälaseina Tampereelle parin viikon kuluttua.

***************

 

Silmälasibisnekseen tulleet uudet toimijat ovat sulattaneet alan katteet siedettävälle tasolle – se on mielipiteeni eilisen kokemukseni perusteella!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Silmälasit, silmälasibisnes, silmälasibisneksen katteet ovat sulaneet, Nissen, Instrumentarium, Silmäasema, Keops, silmälasien vakuuttaminen - onko halpojen hintojen vuoksi kannattavaa?,

Kierros Kizhin saarella on kokemisen arvoinen!

Keskiviikko 31.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Saavuimme taannoisella Kyröläismatkallamme Kizhin saarelle aamun varhaisimmalla kantosiipialuksella 6.7.2019 ja aloimme tutustumaan tuohon jopa tarunhohtoiseen saareen.

 

 

 

IMG_2808.JPG

 

 

Saari on pituudeltaan viitisen kilometriä ja leveydeltään leveimmältä kohdaltaan n. 800 metriä. Saari on Unescon maailmanperintökohde.

 

 

 

IMG_2836.JPG

 

 

Oppaanamme oli Tatyana, joka paria kielioppivirhettä lukuunottamatta osasi hyvin suomenkielen.

 

 

 

IMG_2810.JPG

 

 

Tässä Tayana yhdessä hymyilevän matkanjohtajamme kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen kanssa toivottaa meidät tervetulleiksi Kizhin saarelle.

 

 

 

IMG_2816.JPG

 

 

Oikealla näkyvä Preobrazhenskaja (Kristuksen kirkastuksen) 22-kupolinen kesäkirkko (v. 1714) on saaren arvokkain puurakennustaiteen luomus ja sen vieressä vasemmalla oleva Pokrovskaja (Pyhän Neitsyen esirukouksen) talvikirkko (v. 1764) on toiseksi merkittävin Kizhin pogostin kirkkoryhmässä.

 

 

Kesäkirkko on ollut remontissa jo vuosikymmenet ja sinne ei turisteilla ole pääsyä, mutta talvikirkko on avoinna saarella vieraileville.

 

 

 

IMG_2827.JPG

 

 

Talvikirkon ikonostaasi.

 

 

 

IMG_2830.JPG

 

 

 

IMG_2834.JPG

 

 

 

Kolme munkkikaapuihin pukeutunutta miestä esittivät meille mieleenpainuvasti ortodoksisen laulun!

 

 

 

IMG_2835.JPG

 

 

Jatkoimme Tatyanan johdolla…

 

 

 

 

IMG_2837.JPG

 

 

…seuraavaan kohteeseen, jossa olikin paljon nähtävää!

 

 

 

IMG_2838.JPG

 

 

Matkalla sinne kuvasin vielä kerran sekä kesäkirkon, että talvikirkon.

 

 

 

IMG_2839.JPG

 

 

Seuraava kohde oli siis tämä iso talo, jossa olikin paljon nähtävää!

 

 

 

IMG_2841.JPG

 

 

 

IMG_2843.JPG

 

 

 

IMG_2845.JPG

 

 

 

IMG_2846.JPG

 

 

 

IMG_2847.JPG

 

 

 

IMG_2849.JPG

 

 

 

IMG_2855.JPG

 

 

 

IMG_2857.JPG

 

 

 

*******************

 

 

 

IMG_2853.JPG

 

 

 

IMG_2854.JPG

 

 

 

Rakennuksen ”pirtissä” paulotti helmiä täydellistä suomea puhuva nainen, joka olisi mielellään myynyt paulottamiaan helminauhoja.

 

 

 

**********

 

 

IMG_2866.JPG

 

 

Poistuimme rakennuksesta sen jälkeen, kun vielä olimme tutustuneet saarella käytettyihin veneisiin ja kalanpyydyksiin.

 

 

 

IMG_2870.JPG

 

 

 

IMG_2874.JPG

 

 

Kiertomatkamme loppupuolella pysähdyimme ja meitä tuli tervehtimään kaksikin sorsapoikuetta, jotka olivat tottuneet turistien antamiin makupaloihin.

 

 

 

IMG_2882.JPG

 

 

Matkailu Venäjällä ei ole mitään, jos ei pääse tutustumaan venäläiseen vessaan, jossa tarpeet tehdään nousemalla pytyn reunoille seisomaan!

 

 

 

IMG_2890.JPG

 

 

Loppumatkalla satamaan saimme katsella edellämme lähteneen kantosiipialuksen riehakasta menoa kohti Petroskoita!

 

 

 

IMG_2900.JPG

 

 

Sitten oli meidänkin vuoro luovuttaa Kizhin vierailulle oikeuttavat kaulanauhat laivapojille ja nousta paluumatkaa varten Meteor-luokan kantosiipialukseen!

 

 

 

Kizhi tuli nähtyä ja koettua – suosittelen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kyröläismatka2019, Kizhi, Preobrazhenskaja, Kesäkirkko Kizhin saarella, Kristuksen kirkastuksen kirkko, Pokrovskaja, Pyhän Neitsyen esirukouksen kirkko, Talvikirkko, Talvikirkko Kizhin saarella,

Murheen risti ja maailman ensimmäinen naiskosmonautti Valentina Tereskova

Keskiviikko 17.7.2019 - -Esko Erkkilä-

Taannoisen Kyröläismatkamme ensimmäinen todellinen käyntikohde oli Lemetin motissa sijaitseva Murheen risti.

 

 

 

IMG_2518.JPG

 

 

Murheen risti on Impilahdessa vuonna 2000 paljastettu veistos, joka on omistettu 1939 – 1940 käydyn Talvisodan molempien osapuolten sotilaiden muiston kunnioittamiseksi.

 

 

Veistoksessa on kuvattuna suomalaiset ja venäläiset äitihahmot, jotka syleilevät toisiaan ristin eri puolilla.

 

 

Suomen puolelta valtiovallan edustajana veistoksen paljastamistilaisuudessa oli silloinen pääministeri Paavo Lipponen.

 

 

 

IMG_2520.JPG

 

 

Murheen ristiä kutsutaan myös Surun ristiksi ja sen lisäksi sillä on kolmaskin nimi eli ”Kaksi äitiä”!

 

 

 

IMG_2519.JPG

 

 

Murheen risti sijaitsee Impilahden Korinojalla ja sen välittömässä läheisyydessä on vielä nytkin taistelukaivantoja, joihin neuvostoliittolaiset joukot kaivoivat panssarivaunuilleen kuoppia, joista ne pystyivät suojassa ampumaan heidät motittaneita suomalaisjoukkoja.

 

 

Kuvassa olen eräässä neuvostopanssarille kaivetussa kuopassa ja markkeeraan käsilläni sitä, kun neuvospanssari ampuu suomalaisia – kuvan otti pyynnöstäni kamerallani Kyröläismatkamme johtaja kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki.

 

 

 

Murheen risti kuuluu Lemetin motin alueeseen, jolle alueelle suomalaiset pystyivät suuren saarrostuksen jälkeen motittamaan merkittävän neuvostojoukon tammikuussa 1940.

 

 

Motti laukesi vasta helmikuun lopussa vuonna 1940.  Mottiin joutuneet neuvostojoukot olivat hyvin tulivoimaisia, sillä sen sisällä taisteli 3260 puna-armeijalaista ja kymmeniä panssarivaunuja. Motissa olivat myös puna-armeijan 18.D:n ja 34.Kev.Hv.Pr:n johto korkein johto eli prikaatinkomentajat (kenraalimajurit) Kondrašev ja Kondratjev.

 

 

Lemetin motissa kaatui myös maailman ensimmäisen naiskosmonautti Valentina Treskovan isä Vladimir Aksjonovitš Tereškov, joka palveli puna-armeijassa panssarivaunun vaunumiehenä.

 

 

Valentina sai tietää vasta vuonna 1988 isänsä kuolinpaikan Gorbatshovin aloittaman avoimuuspolitiikan johdosta ja lienee hänen aikaansaannoksensa, että Murheen ristin lähimaastossa on Valentina Treskovan isällä vaatimaton hautakivi.

 

 

Valentinalla oli kosmonauttiuransa alussa vaikeuksia, sillä häntä pidettiin ”petturin tyttärenä”, kun isänsä kaatui Suomea vastaa käydyssä Talvisodassa.

 

 

Olen muutaman kerran poikennut Vladimir Treskov´n hautakiven luona, mutta nyt alueella on tehty mittavia tienrakennushankkeita ja en varmaan enää osaisi paikalle.

 

 

 

IMG_2525.JPG

 

 

Avaruuslentonsa jälkeen Valentina Treskova yleni puna-armeijassa kenraalimajuriksi ja kerrotaan, että Voiton päivänä hän aina lensi puna-armeijan helikopterilla nykyisen Murheen ristin lähimaastoon ja vei kukat isänsä hautakivelle.  Hiekka ja männynkävyt saivat kuvassa näkyvällä alueella kyytiä, kun Valentina saapui muistelemaan isäänsä!

 

 

 

IMG_2524.JPG

 

 

Murheen ristiltä on Sortavalaan matkaa 58 kilometriä, Petroskoihin 185 kilometriä ja Suojärvelle 83 kilometriä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kyröläismatka2019, Murheen risti, Surun risti, Kaksi äitiä, Sortavala, Petroskoi, Suojärvi, Impilahti, Koirinoja, Valentina Treskova, Vladimir Aksjonovit? Tere?kov, Paavo Lipponen,

Toivottavasti koirien siruttaminen yleistyy, jotta sen avulla voidaan alkaa sakottamaan kaduille paskantavien koirien omistajia

Torstai 11.4.2019 - -Esko Erkkilä-

Taannoisella Andalusian matkallamme oppaamme kertoi ainakin kahdesta espanjalaispaikkakunnasta, joilla koiranomistajia velvoitetaan siruttamaan koiransa ja siruttamisen yhteydessä koirasta otetaan DNA-näyte.

 

 

Siruttaminen ja koiran DNA-näytteen säilyttäminen auttavat viranomaisia löytämään koiranomistajat, jotka antavat koiransa paskoa kaduille ja jotka eivät korjaa koiranpaskojaan pois kaduilta.

 

 

Kadulle jätetystä koiranpaskasta koiranomistaja saa 350 euron suuruisen sakon eli koiranpaskojen kerääminen alkaa varmasti pikkuhiljaa kiinnostamaan!

 

 

Menettelyyn kuuluu lisäksi se, että koiranomistajaa velvoitetaan kuljettamaan mukanaan joko Fairy-pulloa tai etikkapulloa, joilla omistaja ruiskuttaa koiranpaskoman ja kuseman paikan!

 

 

Toivottavasti menettely laajenee Espanjassa ja tulee pikaisesti yleiseksi käytännöksi myös Suomessa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koirien siruttaminen, siruttaminen, koiranpaskat, koiranpaskat talteen, DNA, DNA-näyte koirista, Fairy-pullo, Andalusia2019,

Saarenmaalta on lauttayhteys Tiigrin satamasta Hiidenmaalle Sörun satamaan

Keskiviikko 19.7.2017 - -Esko Erkkilä-

Heinäkuun alussa toteuttamamme kyröläismatkan toinen päivä eli 6.7.2017 kului Hiidenmaalla.

 

 

Lähdimme anivarhain ajamaan Saarenmaan Kuressaaresta kohti Tiigrin satamaa…

 

 

 

IMG_0620.JPG

 

 

 

…joka on lähtösatama Saarenmaalla, kun lauttamatka Hiidenmaalle alkaa.

 

 

 

IMG_0617.JPG

 

 

Tiigrin satamarakennus on sinällään vaatimaton, mutta…

 

 

 

IMG_0618.JPG

 

 
…varsinaiset satamalaitteet ovat ”viimmesen päälle” ja…

 

 

 

IMG_0623.JPG

 

 

…ihmekös tuo, sillä me kaikki EU-maiden kansalaiset olemme osaltamme olleet tukemassa, että Tiigrin satama pystyy palvelemaan Hiidenmaalle matkustavia oikein hyvin.

 

 

 

IMG_0622.JPG

 

 

”Soela”-lautta purjehtii Saarenmaan ja Hiidenmaan välillä.

 

 

 

IMG_0635.JPG

 

 

Soela purjehtii kesäkautena neljä päivittäistä matkaa Saarenmaan ja Hiidenmaan välillä joka päivä.
 

 

Soelan aikataulu on oiva tapa opetella viikonpäivien nimet virolaisittain:

 

 

  • esmaspäev

  • teisipäev

  • kolmapäev

  • neljapäev

  • reede

  • laupäev

  • pyhapäev

 

 

 

IMG_0634.JPG

 

 

Hiidenmaan Sörun satama lähestyy ja pian lähdemme uusille seikkailuille Hiidenmaalla!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Saarenmaa, Hiidenmaa, Tiigri, Söru, Tiigrin satama, Sörun satama, esmaspäev, teisipäev, kolmapäev, neljapäev, reede, laupäev, pyhapäev, Saarenmaa2017, Hiidenmaa2017,

Kahta en halua nähdä - purukumin jauhamista ja miestä, joka ruokailee lakki päässä!

Perjantai 19.8.2016 - -Esko Erkkilä-

On asioita, jotka saavat verenpaineeni nousemaan ja tämän jutun otsikossa on näistä mainittu kaksi.

 

 

Jotenkin ymmärrän lapsia, jotka jauhavat purukumia ja jopa paukuttelevat sitä.

 

 

Pidän surkimuksina aikuisia, jotka jopa tärkeiden neuvottelujen ja kokousten aikana jauhavat purukumia – en sentään ole työurani aikana tavannut sellaista purukumin jauhajaa, jotka paukuttelisivat sitä.

 

 

Neuvottelukumppani, joka jauhaa purukumia menettää silmissäni lähes kaiken uskottavuuteni – en halua tehdä sellaisen henkilön kanssa yhteistoimintaa.

 

 

Purukumia jauhava aikuinen on juuttunut tuttipulloikäisen tasolle ja esim. liikeneuvottelut tuttipullotasolle jämähtäneen aikuisen kanssa ovat vaikeita.

 

 

**************

 

Purukuminjauhajan lisäksi en voi hyväksyä miestä, joka pitää lakkia päässään sisätiloissa ja todellinen kauhu ajatusmaailmassasi on mieshenkilö, joka syyllistyy lakin pitämiseen päässään ruokailun aikana.

 

 

Olen tehnyt metsätöitä eläkevaarina, työurani aikana ja erityisen paljon nuorena poikasena, kun isäni kanssa teimme aluksi pokasahalla, justeerilla ja kirveellä metsätöitä – moottorisaha oli työkalunamme, kun pokasaha-aika oli ohi.

 

 

Metsätöitä tehdessäni ei koskaan ollut niin paljon pakkasta, että en olisi riisunut lakkia pois päästäni, kun aloin syömään eväitäni.

 

 

Lakin poisottaminen päästä ruokailun aikana osoittaa kunnioitusta ruokaa kohtaan.

 

 

Jouduin työelämän aikana yöpymään usein hotelleissa ja silloin minulla oli aamupalan aikana suuria vaikeuksia hillitä itseäni, kun katselin nuoria ja raavaita miehiä, jotka nauttivat aamupalaansa lakki päässä!

 

 

Toivon, että tämä kirjoitukseni herättää ne henkilöt oikeille käytöstavoille, jotka jauhavat purukumia yleisillä paikoilla.

 

 

Toivon myös, että lakki päässä sisätiloissa vetelehtivät miehet muuttavat toimintaansa ja erityisesti kohdistan sanani niille miehille, jotka eivät osaa ottaa lakkia pois päästään, kun ruokailevat!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

2 kommenttia . Avainsanat: Purukumi, purukuminjauhaja ei ansaitse arvostusta, purukuminjauhaja on juuttunut tuttipullotasolle, mies ruokailemassa lakki päässä, hotellin aamupala, aamupala, aamupalapöytä, metsätyömies, nuotiotulet,

Akateemikko Wäinö Aaltosen veistämän Paavo Nurmen juoksijapatsaan kipsivedos pitää saada nykyistä arvokkaampaan paikkaan

Torstai 3.3.2016 - -Esko Erkkilä-

Tamperelainen on kahdesti viikossa ilmestyvä ilmaisjakelulehti Tampereella – lehti jaetaan postilaatikoihin keskiviikkoisin ja lauantaisin; lehden jakelu on 136.000 kappaletta.

 

Lehti julkaisi eilen ilmestyneessä numerossaan kirjoitukseni, jossa esitin, että Tampereen Poliisitalon yleisötiloissa oleva kuvanveistäjä, akateemikko Wäinö Aaltosen vuonna 1924 veistämä Paavo Nurmen juoksijapatsaan kipsiversio pitäisi siirtää arvokkaampaan paikkaan.

 

 

 

 

nurmikirjoitus.jpg

 

 

Kirjoitukseni näytti lehden sivuilla tältä ja tässä kirjoitukseni julkaistussa muodossa:

 

 

*********************

 

 

Paavo Nurmen kipsivedos arvokkaampaan paikkaan

 

 

 

Hämeensillan Suomen Neito, Veronkantaja, Eränkävijä sekä Kauppias ovat Wäinö Aaltosen tunnetuimmat tamperelaisveistokset, mutta niiden lisäksi mm. Aleksis Kiven muistomerkki Vanhan kirjastotalon edustalla, Osuustoimintamuistomerkki Eteläpuistossa ja Suru Aleksanterin kirkon puistossa ovat vahvoja esimerkkejä, että Tampere on todellinen Wäinö Aaltosen kaupunki.

 

 

Hämmästyin, kun passin uusimisen yhteydessä totesin, että Poliisitalon yleisöaulassa on kipsiversio Aaltosen vuonna 1924 valmistuneesta Paavo Nurmen juoksijapatsaasta.

 

 

Tampereen kaupunki on vuonna 1961 hankkinut kokoelmiinsa 60 kappaletta kuvanveistäjä Aaltosen veistämien patsaiden kipsiversioita.  Eräs näistä veistoksista eli Paavo Nurmen juoksijapatsas sijoitettiin silloin ainoaan käytettävissä olleeseen avaraan tilaa eli Poliisitalon yleisöaulaan.

 

 

Ehdotan, että Paavo Nurmen juoksijapatsaalle etsitään sen arvoa edellyttämä paikka. Yksi varteenotettava olisi Vanha kirjastotalo sen jälkeen, kun talon remontti on valmistunut.

 

 

Esko Erkkilä

Tampere

 

 

*****************

 

 

 

 

 

 

nurmipatsas.jpg

 

 

Kuvasin patsaan passinhakumatkallani 16.2.2016 ja Tamperelainen julkaisi kuvani juttuni ohessa.

 

 

Annoin Tamperelainen-lehdelle luvan fiksata juttuani ja toimitus oli aivan oikein lyhentänytkin sitä.

 

 

Tässä alkuperäinen juttuni:

 

 

*******************

 

 

Akateemikko Wäinö Aaltosen veistämän Paavo Nurmen juoksijapatsaan kipsivedos pitää saada nykyistä arvokkaampaan paikkaan

 

 

Akateemikko, kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen veistokset ovat vahvasti esillä Tampereella.

 

Hämeensillan Suomen Neito, Veronkantaja, Eränkävijä sekä Kauppias ovat Aaltosen tunnetuimmat tamperelaisveistokset, mutta niiden lisäksi mm. Aleksis Kiven muistomerkki Vanhan kirjastotalon edustalla, Osuustoimintamuistomerkki Eteläpuistossa ja Suru Aleksanterinkirkon puistossa ovat vahvoja esimerkkejä, että Tampere on todellinen Wäinö Aaltosen kaupunki.

 

 

Hämmästyin, kun passin uusimisen yhteydessä totesin, että Tampereen Poliisitalon yleisöaulan syrjätilassa on kipsiversio akateemikko Wäinö Aaltosen vuonna 1924 valmistuneesta Paavo Nurmen juoksijapatsaasta.

 

 

Tutkin asiaa ja sain selville, että Tampereen kaupunki on vuonna 1961 hankkinut kokoelmiinsa 60 kappaletta kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen veistämien patsaiden kipsiversioita.  Eräs näistä veistoksista eli Paavo Nurmen juoksijapatsas sijoitettiin silloin ainoaan käytettävissä olleeseen avaraan tilaa eli Poliisitalon yleisöaulaan.

 

 

Maailma on 65 vuodessa muuttunut ja nyt asiaan pitää saada muutos.

 

 

Poliisitalon yleisöaula ei varmasti kenenkään mielestä ole oikea paikka kansallisesti arvokkaan taideteoksen sijoituspaikaksi.  Hauras kipsivedos on Poliisitalon yleisöaulassa alttiina tahalliselle ilkivallalle ja esimerkiksi lasten aiheuttamille vaurioille.  Poliisitalon yleisöaulassa tuskaisina vuoroaan odottavat kansalaiset eivät ole virittyneet paneutumaan kansallisesti tärkeän taideteoksen tarkasteluun.

 

 

Ehdotan, että akateemikko Wäinö Aaltosen Paavo Nurmen juoksijapatsaalle etsitään nopeasti sen arvoa edellyttämä paikka.

 

 

Vanhan kirjastotalon edessä nyt sijaitseva Aleksis Kiven muistomerkki merkitsee, että yksi varteenotettava sijoituspaikka olisi Vanha kirjastotalo sen jälkeen, kun talon remontti on valmistunut.

 

 

Vanhan kirjastotalon muuttaminen Kulttuuri- ja järjestötaloksi on tulossa kaupunginhallituksen päätettäväksi 7.3.2016 ja esitän, että silloin huomioidaan myös se, että akateemikko Wäinö Aaltosen Paavo Nurmen juoksijapatsas voitaisiin siirtää sinne kansalaisten ihailtavaksi.

 

 

Esko Erkkilä

Tampere

 

 

********************

 

Tärkeintä on, että Paavo Nurmen juoksijapatsas lähiaikoina pääsisi sellaiseen ympäristöön, jonka se on ansainnut!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Paavo Nurmi, Paavo Nurmen juoksijapatsas, Wäinö Aaltonen, kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen, akateemikko Wäinö Aaltonen, Suomen Neito, Veronkantaja, Eränkävijä, Kauppias, Aleksis Kiven muistomerkki, Vanha Kirjastotalo, Osuustoimintamuistomerkki, Suru,

Koiraskin poikii, kun on pakko

Maanantai 3.11.2014 - -Esko Erkkilä-

Tulipa mieleeni tuo vanha viljakkalalainen sananlasku, kun ajattelin puheiden pitämistä erilaisissa tilaisuuksissa.

 

Sain työurani aikana puhua usein erilaisissa tilaisuuksissa - pääosin onnittelukäynneillä, liikkeiden avajaistilaisuuksissa ja muissa vastaavissa tapahtumissa.

 

Eläkevaarina puhumistilaisuudet ovat vähentyneet, mutta oli niitä mm. kuluneen viikon loppupuolella ainakin kaksin kappalein – yksi puhe hyvän yhteistyökumppanin merkkipäivän merkeissä ja toinen läheisen toimijan eläkkeelle siirtymisen juhlistamisessa.

 

Olen aikataulullisesti perin huono puheiden valmistelija, sillä puheiden valmistelu jää usein viime tinkaan. Laadin usein puheluonnoksen bussipysäkillä, kun olen matkalla onnittelukohteeseen tai autossa, kun odottelen merkkipäivänviettäjän talon edessä vastaanottoaikaa!  Lienee tosin niin, että alitajunta tekee kovinkin työtä päivien ajan puheen valmistelussa, kun puheenpitoajankohta on tiedossa.

 

Täytyy myöntää, että työuran hieman yli nelikymmenvuotisena aikana sain perusteellista koulutusta puheiden rakentamisessa, sillä kerrankin olin viisi työpäivää Jyväskylän Laajavuoressa koulutuksessa ja aiheena oli koko työviikon ajan suullisen esitystaidon kehittäminen. Liike-elämässä satsataan työntekijöiden puhetaidon kehittämiseen.

 

Puhetaidon konsultit painottavat, että puheen ensimmäinen kappale ja sen viimeinen kappale pitää valmistella etukäteen sana sanalta. Heidän mukaansa on paikallaan jopa se, että puheenpitäjä lukee papereista puheensa alun ja lopun.

 

Olen jääräpää ja en halua noudattaa puhetaidon konsulttien neuvoja.

 

Valmistaudun puheen pitämiseen kirjoittamalla pienille lapuille iskusanat, joiden varaan rakennan puheeni.

 

Viime viikon puheistani kirjoitin onnittelupuheen tuntia ennen tilaisuuden alkamista, mutta en toki lukenut puhetta paperista. Kertakirjoittaminen auttoi kuitenkin jäsentelemään onnittelupuheen teemat järkeviksi kokonaisuuksiksi.

 

Läheisen toimijan eläkkeelle siirtymiseen liittynyttä puhetta en valmistellut edes iskusanaliuskalla ja ei ollut puhettakaan, että olisin kirjoittanut sen etukäteen. Puhuin hetken tunnelmien perusteella.

 

 

Tiedostan ongelmani puhujana. Olen monessa tapauksessa liian asiapitoinen, mutta ilokseni olen havainnut, että useasti kuulijat ja puheeni kohde kokevat asiapitoisen puheen positiivisena.

 

Puhujaksi tullaan ainoastaan puhumalla ja sen vuoksi kannustankin kaikkia tämän jutun lukijoita pyrkimään tilanteisiin, joissa on luonnollista puhua!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puheen pitäminen, onnittelupuheen pitäminen, onnittelupuhe, puhe eläkkeelle siirtymisen johdosta, surupuhe, puhe hautajaisissa, puhe surutilaisuudessa,

Kultapallo on pihan kaunistus

Maanantai 18.8.2014 - -Esko Erkkilä-

Olen onnekas viherpeukalo, sillä sain taannoin sukulaisperheeltä mökkipihamme koristukseksi kultapallon.

 

 

 

 

kulta1

 

 

Kultapallomme on saavuttanut lähes kolmen metrin pituuden ja sateista huolimatta se on säilynyt pystyssä – kiitos kultapallon ympärille rakentamieni tukirakennelmien.

 

 

 

 

kulta2

 

 

Kultapallomme on vanhaa maatiaiskantaa ja se merkitsee hyvää kestävyyttä tauteja sekä tuholaisia vastaan. Olen kuullut, että erilaiset ötökät häiritsevät kultapallon kukintaa – eivät häiritse maatiaiskantaa olevan kultapallon kukintaa!

 

 

 

 

kulta3

 

 

Kultapallomme on kasvupaikallaan nuori tulokas ja nyt odotammekin, että se laajentaisi kasvupiiriään.

 

 

 

************

 

 

 

Maatiainen ry valitsi kultapallon vuonna 2011 vuoden maatiaiskasviksi ja mielestäni oikean valinnan tekikin.

 

Kultapallo on vaatimaton kasvupaikkansa suhteen ja sitä voidaankin kasvattaa savimailla kuin myös moreenimailla.

 

Jotkut pitävät kultapallon heikkoutena, että pitkävartisena se tarvitsee kukinta-aikanaan tukea – en ole kokenut tuentarvetta ongelmana, sillä erilaisia tukikeppejä ja tukikeppejä yhdistäviä naruja on kyllä saatavilla.

 

Kultapallo voidaan keväällä leikata ja silloin se kuulemma kukkii jo metrin korkuisena, sillä kultapallon kukinta-aika määräytyy päivän pituuden mukaan.

 

Ihmettelen vaan, että kuka haluaa metrin mittaista kultapalloa – en ainakaan minä!

 

 

Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka sanovat, että Kultapallo ei saa puuttua kenenkään puutarhasta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kultapallo, vuoden 2011 maatiaiskasvi, Maatiainen ry, Rudbeckia laciniata, höstrudbeckia,

Arvostan tapaa, jossa poisnukkunut pääsee vielä viimeisellä matkallaan poikkeamaan kotiinsa

Perjantai 14.2.2014 - -Esko Erkkilä-

Ihmiset kuolevat nykyään pääasiassa laitoksissa tai sairaaloissa.

 

Ennen maallinen vaellus päättyi usein kotona – näin erityisesti maalla.

 

Olen elämäni aikana joutunut toistakymmentä kertaa tilanteeseen, jossa olen saanut olla osallisena, kun poisnukkunut sukulainen on pitänyt kyyditä kotiseurakuntansa kylmäkellariin odottamaan siunaustilaisuutta.

 

On eräs periaate, jota olen poisnukkuneen sukulaisena pyrkinyt noudattamaan.

 

Periaate on, että vainajan viimeisellä matkalla poiketaan hänen rakkailla kotipoluillaan.

 

Koen omaisena tärkeäksi, että keskuudestamme poistunut pääsee vielä viimeisellä matkallaan poikkeamaan kotipihassaan.

 

On luonnollista, että olen saanut läheisesti tuntea henkilöt, joiden viimeistä matkaa olen ollut järjestelemässä. Tiedän, että kaikille lähipiirini poisnukkuneille on ollut tärkeää koti ja kotitanhuat, joten viimeisen matkan ulottaminen kotipihaan on ollut minulle itsestäänselvyys.

 

Vainajan viimeiseen matkaan kuuluva kotipihassa käyminen on myös omaisille tärkeää, sillä sen kautta me jälkeenjääneet saamme tuntea, että läheisemme on päässyt kotiin.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: suru, poisnukkuneen viimeinen matka,

Mittenwald on miellyttävä saksalainen pikkukaupunki lähellä Itävallan rajaa

Keskiviikko 2.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Mittenwald on viehättävä pikkukaupunki Baijerissa lähellä Garmisch-Partenkircheniä.

 

”Junamatkailimme” Münchenistä Mittenwaldiin ja takaisin joulukuun 5. päivänä.

 

Seuranamme oli melkein koko ajan pienoinen lumisade – se sopi hyvin Mittenwaldin kaupungin talviseen yleisilmeeseen.

 

 

mitten1

 

Lumisilla Mittenwaldin kaduilla aurauksesta, hiekoituksesta sekä puhtaanapidosta huolehtineet kuorma-autot ja työkoneet ajelivat lumi- ja jäätikköketjut pyörien päälle asennettuina.

 

 

mitten2

 

Kaupungista on Müncheniin matkaa 111 kilometriä. Se sijaitsee lähellä Itävallan rajaa, sillä Innsbruck´iin on matkaa vain 38 kilometriä.

 

 

mitten3

 

Ratapihalla kohti Innsbruckia otettu kuva kertoo, että Mittenwald sijaitsee laaksossa Alppien keskellä.

 

 

mitten4

 

Vierailupäivänämme sää oli aluksi sumuinen, mutta myöhemmin sää selkeni ja läheisten Alppien huiputkin paljastuivat ihailtavaksemme.

 

 

mitten5

 

Laakson rinteet on rakennettu täyteen todellisia alppitaloja.

 

 

mitten6

 

Mittenwaldin maamerkki on 1746 valmistunut Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkko eli ”Pfarrkirche St. Peter und Paul Mittenwald”.

 

 

mitten7

 

Kirkko on sisätiloiltaan harvinaisen kaunis ja sen erikoisuutena on…

 

 

mitten8

 

…seurakuntalaisille nimetyt istumapaikat.

 

 

Mittenwaldin katolisella seurakunnalla on onnistuneet nettisivut.

 

Nettisivuilla pastori Thomas Gröner kertoo Mittenwaldista ja sen kirkosta näin:

 

”Mittenwald on siunattu paikka. Ihmiset, historia, taide, perinteet ja uskomukset sekä kauniit maisemat antavat täällä ainutlaatuisen kokemuksen.”

 

Nettisivut löytyvät googlaten vaikkapa näin: St. Peter und Paul Mittenwald

 

 

mitten9

 

Kirkkoaukiolle oli rakenteilla muutama joulutorikoju. Täytyy sanoa, että kojut oli työstetty suurella ammattitaidolla, sillä koristeiden monimutkaiset liitokset täsmäsivät tarkasti!

 

***********

 

Ruokailupaikkamme oli viihtyisä ilmeisesti perheomisteinen oluttupa ja sen sisäänkäynnin vieressä oli mielenkiintoisia moottorisahalla taiteiltuja ”joulukuusia”.

 

 

Tässä muutama valokuva teoksista, joita itsekin nyt haaveilen yrittäväni:

 

 

mitten10

 

 

mitten11

 

 

mitten12

 

 

mitten13

 

 

************

 

Kerron jo nyt, että Mittenwaldissa on eräs ”silmiinpistävä” erikoisuus, mutta siitä erikseen myöhemmin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mittenwald, Garmisch-Partenkirchen, Innsbruck, St. Peter und Paul Mittenwald, Pfarrkirche St. Peter und Paul Mittenwald, moottorisahataiteilu, Thomas Gröner,

Junamatka Münchenistä Mittenwaldiin ja edelleen Itävallan Innsbruckiin kulkee Garmisch-Partenkirchenin kautta

Tiistai 1.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Keski-Euroopan mäkiviikon toinen osakilpailu järjestetään tänään Saksassa Garmisch-Partenkirchenissä.

 

Uudenvuodenpäivän kilpailuista tuttu mäki sijaitsee aivan sen radan varrella, jolla kuljetaan Münchenistä Mittenwaldiin ja edelleen Itävallan Innsbruckiin.

 

Sain tehdä junamatkan Münchenistä Mittenwaldiin ja takaisin 5.12.2012.

 


garmis1

 

Matkamme alkoi Münchenistä klo 09.32 ja…

 

 


garmis2

 

…Garmisch-Partenkircheniin saavuimme pienoisessa lumisateessa tasan klo 12.00.

Kulkumme oli verkkaista, sillä junamme pysähtyi melkein kaikilla väliasemilla.

 

garmis3

 

Garmisch-Partenkirchenin aseman jälkeen on idyllisiä latomaisemia ja…

 


garmis4

 

…mäkikeskus sijaitsee hieman aseman jälkeen Mittenwaldiin menosuunnassa oikealla.

 

 


garmis5


Garmisch-Partenkirchenin mäkikeskus oli Suomen Itsenäisyyspäivän aattona autio ja hiljainen, mutta tänään siellä menoa riittää.

 



garmis6

 

Junamatka Münchenistä Garmisch-Partenkircheniin tapahtuu melkein tasamaalla, mutta Garmisch-Partenkirchenin jälkeen alkaa kiipeäminen ylöspäin. Kiipeäminen ja radan mutkittelu merkitsevät, että etenemisvauhti hidastuu.

Radan mutkittelu ilmeni siitä, että junamme veturi näkyi vaunuumme aina, kun rata kaarsi – tässä kohdassa oikealle.

 

 


garmis7

 

Hetken matkaa Garmisch-Partenkirchenin mäkikeskuksen jälkeen kiivettyämme tuli näkyviin pienehkö ampumahiihtostadion – oliko kyseessä paikka, jossa järjestettiin vuonna 1966 ampumahiihdon maailmanmestaruuskilpailut?

 

 


garmis8

 

Junamatka Garmisch-Partenkirchenistä Mittenwaldiin on kuin matka ”postikorttimaisemassa”, sillä…

 


 

garmis9

 

…maisemat ovat hienot ja niistä pystyy myös nauttimaan, sillä junan kiipeäminen merkitsee maltillista vauhtia.

 


 

garmis10

 

Ainoa asema Garmisch-Partenkirchenin ja Mittenwaldin välillä on Klais. 

Klais sijaitsee 933 metriä merenpinnan yläpuolella.

 

 


garmis11

 

Klaisissa oli satanut lunta viitisentoista senttiä, mutta ei mitään hätää, sillä asemapäällikkö oli tarttunut lumilinkoon ja sillä hän puhdisti Klais´n aseman jalkakäytäviä lumesta!

 

 

Hetken kuluttua saavuimme Mittenwaldiin, mutta Mittenwald onkin taas kokonaan uuden jutun aihe!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

1 kommentti . Avainsanat: Garmisch-Partenkirchen, Mittenwald, Innsbruck, keski-Euroopan mäkiviikko, Klais,

Rusinapommittaja ja Mathias Rust´n Punaisen torin -lennollaan käyttämä Cessna ovat esillä Deutsches Technikmuseum`ssa Berliinissä

Perjantai 14.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Palaan tässä jutussani syyskuun puoliväliin v. 2011.

 

Olin silloin sukulaismiehen kanssa muutaman päivän lomamatkalla Berliinissä. Eräänä käyntikohteenamme oli Berliinin Tekniikan museo eli Deutsches Technikmuseum Berlin.

 

Museo on saksalaiseen museotapaan massiivinen ja sen annista pystyy yhdellä käyntikerralla tutustumaan vain osaan.

 

Käyntimme aikana museon ilmailuosasto oli suljettuna, mutta näimme silti siellä kaksi maailmanhistoriaan vaikuttanutta lentokonetta.

 

 

rust1

 

Museon katolle on sijoitettu Douglas C-47 “Skytrain”. Se on kuin juuri jyristämässä museon yli – vain jyrinä puuttuu!

 

 

rust2

 

Tämä kone on yksi niistä lentokoneista, joilla ylläpidettiin Berliinin ilmasiltaa 1948 – 1949.

”Rusinapommittaja” –lempinimen nämä koneet saivat sen vuoksi, kun eräät lentäjät pudottivat Berliiniin koneistaan makeisia tai rusinoita pienillä laskuvarjoilla.

 

 

rust3

 

Museon aulatilassa on länsisaksalaisen harrastelentäjä Mathias Rust´n käyttämä Cessna 172-P –pienkone, jolla hän lensi Suomesta Malmin lentokentältä Moskovan Punaiselle torille 28.5.1987. 

Valkoisen koneen rekisterinumero on D-ECJB. 

Rust saattoi Neuvostoliiton ilmavalvonnan häpeään, kun hän laskeutui Suurelle Moskovajoen sillalle ja körötteli sitten Cessnallaan 70 metriä leveälle ja 330 metriä pitkälle Punaiselle torille.

 

 

rust4

 

Rust yritti kolmasti laskeutua suoraan Punaiselle torille, mutta torilla parveilleen väkijoukon vuoksi suora laskeutuminen torille ei onnistunut.

 

 

Rust´n lennon vuoksi Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatshov erotti puolustusministeri Sergei Sokolovin ja ilmapuolustuksen komentajan Aleksandr Koldunovin.

 

 

Molemmat näkemämme lentokoneet ovat osa maailmanhistoriaa ja mm. niiden vuoksi suosittelenkin tutustumista Berliinin Tekniikan museoon!

 

 

-Esko Erkkilä-

2 kommenttia . Avainsanat: Mathias Rust, rusinapommittaja, Berliinin saarto, Deutsches Technikmuseum, Berliini, Berlin, Douglas C-47, Cessna, Cessna 172-p, D-ECJB, Punainen tori, Moskova, Neuvostoliitto,

Vanhemmat kirjoitukset »