Miksi osallistuminen ja vaikuttaminen eivät kiinnosta?

Torstai 16.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin Kuntademokratiayksikkö osallistui omalla osastollaan Keskustorin markkinoille maanantaina kesäkuun 6. päivänä.

Osastolla olivat esittelyssä mm. Valma-valmistelufoorumi, Alvari eli alueellinen vaikuttamiskanava, Mansetori eli paikallinen yhteisöportaali, josta löytyvät eri kaupunginosien sivut seä pormestarin ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajan asukasillat.

Kuntademokratiayksikkö oli nähnyt paljon vaivaa osaston järjestämisessä, sillä mukana torilla olivat vammais- ja esteettömyysasiamies Jukka Kaukola, vanhusasiamies Päivi Kemppainen sekä kolme neljästä apulaispormestarista eli Timo Hanhilahti, Leena Kostiainen ja Anna-Kaisa Ikonen.

 

Poikkesin osastolla puolenpäivän jälkeen, jolloin ohjelman mukaisesti paikalla olivat vanhusasiamies sekä kolme apulaispormestaria.

Hämmästyin, sillä asioista kiinnostuneita tamperelaisia oli paikalla ainoastaan muutama.

Miksi yhteiset asiat eivät kiinnosta ainakaan silloin, jos paikalle on saatu asioista päättäviä?

 

 

Apulaispormestari Timo Hanhilahti – joka tässä keskustelee Länsi-Alvarin vuorovaikutussuunnittelija Birgitta Tunturin kanssa -  vastaa yhdyskuntapalveluista, johon kuuluvat

• maaomaisuuden hallinta ja kehittäminen
• kaupunkiympäristön rakentaminen ja ylläpito
• viranomaispalvelut
• joukkoliikenne ja
• pelastustoimi

 

 

 

Apulaispormestari Anna-Kaisa Ikonen (vasemmalla) vastaa seuraavista alueista:

toimintakykyä ja terveyttä edistävät palvelut, johon kuuluvat

• vammaispalvelut
• perusterveydenhuollon avopalvelut
• päihde- ja mielenterveyspalvelut
• erikoissairaanhoito
• sosiaalisen tuen palvelut

ikäihmisten palvelut, johon kuuluvat

• kotona asumista tukevat palvelut
• asumis- hoito- ja kuntoutuspalvelut
• pitkäaikaishoidon ja –hoivan palvelut

 

Apulaispormestari Anna-Kaisa Ikonen kuvassa vanhusasiamies Päivi Kemppaisen kanssa.

 

 

 

Apulaispormestari Leena Kostiainen - joka kuvassa kirjaa muistiin kaupunkilaisen asioita - vastaa lasten ja nuorten palveluista, johon kuuluvat

• päivähoito
• perusopetus
• neuvola- ja terveydenhuoltopalvelut
• psykososiaalisen tuen palvelut
• vapaa-ajan palvelut

Paikalla olleiden apulaispormestareiden vastuualueet ovat laajat ja koskettavat jokaista kaupunkilaista.

Olisin suonut, että enemmän tamperelaisia olisi ollut paikalla osallistumassa ja vaikuttamassa.

Kiitän Kuntademokratiayksikön vuorovaikutussuunnittelijoita osallistumisesta Keskustorin markkinoille - jaksakaa pitää osallistumiseen ja vaikuttamiseen tähtäävää asukasvaikuttamista yllä!

 

-Esko Erkkilä-

Lämpötilalukemat alenivat runsaan vuorokauden aikana kaksikymmentä astetta!

Keskiviikko 15.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Kesäkuun alkupuoliskolla vallinnut poikkeuksellinen hellekausi vaihtui nopeasti kaksikymmentä astetta viileämmäksi.

Säätilamuutokset ovat muuttuneet aikaisempaa nopeampirytmisemmiksi, vai tuntuvatko ne vain siltä?

Kesäkuun 12. päivänä lämpötilat huitelivat yli kolmenkymmenen asteen, mutta jo seuraavana päivänä mittarilukemat töin tuskin ylsivät yli kymmenen asteen – lämpötilamuutos vuorokauden aikana oli siis kaksikymmentä astetta!

Lämpötilamuutoksen keskeinen syy olivat sateet.

Sade oli Viherpeukalon kannalta toivottu. Tarkkailin sadetta ja totesin, että se oli runsasta, mutta ei vielä aiheuttanut kasveille suurempia ongelmia. Onneksi ukkoskuuroja ei sattunut kohdalle, sillä ne olisivat rajuudellaan saaneet aikaan pahaa jälkeä.

Mökillämme on kastelulaitteet ja ”vesikaupat” ovat järven rannalla hyvät. Pitkä hellekausi merkitsee kuitenkin sitä, että mitkään sadetukset eivät ole riittäviä.

Tässä muutama valokuva kesäkuun 13. päivältä, kun kunnon sateet ovat kastelleet luonnon kolmituntisten sateiden tuloksena:

 

 

 

Valkosipulimaata on keinokasteltu säännöllisesti, mutta luonnonsade on kuitenkin sitä oikeaa kastelua. Satonäkymät ovat mukavat!

 

 

Valkoherukka-, viherherukka- ja mustaherukkapensaat notkuvat sateen jäljiltä. Punaherukkapensaat ovat niin tukevia, että ne säilyttivät ryhtinsä myös sateiden jälkeen.

 

 

Sanotaan, että peruna tarvitsee vettä ainoastaan keitettäessä. Kyllä peruna kaipaa vettä myös kasvaessaan. Oikealla pussiperunaa, josta on toiveita saada maistiaiset juhannuksena. Vasemmalla kaksi penkkiä samana päivänä istutettua perunaa, joka on idätetty tavalliseen tapaan – ero on huomattava!

 

 

 

Järvellä oli sateen jälkeen ja kymmenen asteen lämpötilassa erikoinen ilmiö – veteen kertynyt lämpö pakeni sananmukaisesti taivaan tuuliin siten, että vastarannalle ei kunnolla vedestä nousevan usvan vuoksi nähnyt. Saa nähdä, että milloin veteen uskaltaa taas mennä vesijuoksemaan?

 

 

Onneksi herukkamaan nurmikko tuli parturoitua lyhyeksi ennen sateita – nyt ei heti haittaa, vaikka herukkapensaat notkuvatkin, sillä nurmikkoa ei tarvitse juuri nyt lyhentää.

 

On hienoa seurata luonnonilmiöitä läheltä. Kaikki luonnonilmiöt eivät ole positiivisia Viherpeukalon ja lomailijan näkökulmasta, mutta kaikki ne on hyväksyttävä!

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi Tampereen Kansi- ja Keskusareena -hankkeelle neljän miljoonan euron lisärahoituksen

Tiistai 14.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereelle ollaan suunnittelemassa Näsinneulan, Särkänniemen ja Tampere-talon veroista vetonaulaa eli Tampereen Kansi- ja Keskusareenaa.

Kaupunginvaltuusto päätti kaupunginhallituksen esityksen perusteella 13.6.2011 pidetyssä kokouksessa,

että kaupunki osallistuu monitoimiareenan tontin rakennuskelpoiseksi saattamisen kustannuksiin aiemmin päätetyn 18,7 milj. euron (alv 0%) lisäksi 4,0 milj. eurolla (alv 0%).

Monipolvisessa keskustelussa esitettiin värikkäitäkin mielipiteitä, joten lopputuloksesta jouduttiin äänestämään. Kaupunginhallituksen esitys sai äänestyksessä 56 ääntä, Vasemmistoliiton ja SKP:n edustajat antoivat seitsemän vastustavaa ääntä, kolme valtuutettua äänesti tyhjää ja yksi valtuutettu oli poissa.

Mielestäni kaupunginvaltuuston päätös oli oikea ja se antaa mahdollisuuden saada Tampereelle uutta ilmettä tuova hieno kokonaisuus.

Keskustelussa kritisoitiin mm. aikoinaan Ikean Tampereelle tuloa mahdollistavaa päätöstä.

Mielestäni tämä kritiikki oli aiheellista, sillä Ikean Tampereelle tulemisen salliva päätös oli suuri virhe.

Ikean liikennejärjestelyihin Tampereen kaupungin sijoittama yli 30 miljoonaa euroa oli käsittämättömän suuri satsaus yksityisen yrityksen tukemisessa. Tampereen kaupungin Ikea-tuki merkitsee Tampereella yhtä veroäyriprosenttia, sillä yhden veroäyriprosentin korottaminen tuo Tampereen kaupungin kassaan 35 M€! Ikean rakennustöiden aikana lähialueelle aiheutetut vahingot ovat edelleen korvaamatta.

Missä ministeri Jan Vapaavuori luurasi, kun Ikean tulemisesta niukin naukin Tampereen puolelle päätettiin?

Ikean oikea paikka olisi ollut Lempäälässä tai Ylöjärvellä, sillä sen Tampereelle sijoittuminen on tuonut Tampereelle lukemattomia ongelmia.

Ikea-vetoinen Lahdesjärven alue on ongelma Tampereen keskustan kehittymiselle. Kaupan keskittyminen ”väärään paikkaan” on osoittautunut vakavaksi haasteeksi Tampereen keskustalle.

Ikean työllistämisvaikutuksia yliarvioitiin suunnittelu- ja päätösvaiheessa. Osa-aikaisten Ikea-työllistyminen merkitsee, että heille joudutaan ohjaamaan yhteiskunnan taloudellista tukea Ikean ”työllistämisen” lisäksi. Näin todettiin erään vasemmistolaisen kaupunginvaltuutetun puheenvuorossa - kerrankin saan olla samaa mieltä Vasemmistoliiton kanssa.

Toivon, että Tampereen kaupungin Ikea-päätöksistä on opittu ja vastaavia päätöksiä ei enää tehdä. Tampereen virhepäätöksestä pitäisi myös muiden kuntien ottaa opiksi.

Lisäksi vaadin, että Tampereen kaupunki noudattaa myös rakennustöiden aikaisten vahingonkorvausten osalta aikoinaan Tampereen kaupungin ja Palokallion Omakotiyhdistys ry:n kesken solmittua sopimusta.

 

-Esko Erkkilä-

Maakaasulla on monia hyviä puolia, mutta huoltovarmuusnäkökohdat rajaavat sen osuuden nykytasolle

Maanantai 13.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Gasum Oy järjesti 31.5.2011 Tampereella Vapriikissa päättäjille suunnatun aamupäiväseminaarin.

 

Olin mukana Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksen johtokunnan varapuheenjohtajana.

 

Esitykset olivat mielenkiintoisia ja ne sekä osanottajien puheenvuorot ja kysymykset valottivat monia asioita.

 

Gasum Oy markkinoi itseään kotimaisena yrityksenä ja niin yrityksen omistuspohjaa tarkasti tutkien asia onkin.

 

Yrityksen omistajat ja niiden osuudet ovat seuraavat:

 

• Fortum Heat and Gas  Oy 31 %
• Suomen valtio 24 %
• OAO Gazprom 25 %
• E.ON Ruhrgas International GmbH 20 %

Yrityksestä neljännes on siis venäläisomistuksessa ja viidennes saksalaisomistuksessa eli RUS/GER -omistusosuus on 45 %!

 

Saasteettomuus ja logistiikka ovat maakaasun kiistattomat edut.

 

Maakaasuputken rakentamisen jälkeen rekka-, rautatie- tai merikuljetuksia ei tarvita, sillä kaasu kulkee Siperian kaasukentiltä käyttöpaikalle lähes ilmaiseksi.

 

Kannan huolta maamme huoltovarmuudesta, jos venäläinen maakaasu saa liian suuren osuuden Suomen energialähteenä.

 

Venäläinen kulttuuri ja toimenpiteet luotettavana tavarantoimittajana sekä myös asiakkaana ovat länsimaisesti ajatellen edelleen arvaamattomia. Tämä on muistettava myös silloin, kun tarkastellaan heidän kykyään ja haluaan luotettavana maakaasuntoimittajana.

 

Inkoosta Tallinnaan suunniteltu maakaasuputki tulisi kytkemään Suomen maakaasuverkoston yhteen Baltian kaasuverkon kanssa. Suunnitelma on kannatettava, sillä se saattaisi parantaa maakaasun toimitusvarmuutta Suomeen.

 

Suunniteltu yhteys risteäisi Venäjältä Saksaan kulkevan ”Nord Stream” –kaasuputken kanssa, mutta keskinäistä yhteyttä niillä ei olisi.

 

Maakaasun verotuspolitiikka on poliittisten päättäjien näpeissä. Niin pitää ollakin, jotta eri energiamuotojen kokonaisjärkevyyttä voidaan puntaroida.

Aamupäiväseminaarin aikana varmistui, että Gasum Oy:n toimiva johto on realistinen, sillä yrityksen tavoite on säilyttää Suomessa maakaasulla lähivuosina nykytaso.

 

-Esko Erkkilä-

Vesijuoksumahdollisuudet järvissä ovat nyt mahtavat!

Sunnuntai 12.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Vesijuoksu on liikuntamuoto, johon avovesissä on tavallisesti mahdollisuudet ainoastaan heinäkuussa ja elokuun alkupuoliskolla.

 

Kesäkuun hellekausi on merkinnyt, että vesijuoksumahdollisuudet järvissä ovat olleet vallan erinomaiset eli jo ennen kesäkuun puoltaväliä.

 

Olen hyödyntänyt Luojan suoman mahdollisuuden ja sitonut vesijuoksuvyön ylleni ainakin kahdesti päivittäin, kun olen ollut järven äärellä.

 

Tilanne on uusi, sillä milloinkaan aikaisemmin järvivesien lämpötila ei ole ollut näin korkea ennen kesäkuun puoltaväliä. Olen yllättynyt, että vedet ovat lämmenneet myös syvemmältä, sillä vesijuostessa kylmää vesikerrosta ei tunnu lainkaan.

 

Vesijuoksun ongelmana on se, että riittävän syvää on ainoastaan uimahalleissa ja avovesissä. Uimahallit eivät ole houkuttelevia kesäkuumalla, sillä luontoelämyksiä ne eivät pysty tarjoamaan.

 

Käymme vuoden mittaan muutaman kerran virolaisissa kylpylöissä. Niissä vesijuoksumahdollisuudet ovat rajalliset, sillä uima-altaiden syvyys ei anna mahdollisuuksia vesijuoksulle.

 

Kolme kyynärää (yksi kyynärä on 60 senttiä) pitkälle miehelle 160 sentin syväys merkitsee sitä, että jalat ottavat jatkuvasti pohjaan vesijuoksussa. Tästä minulla on kokemuksia viimeksi toukokuulta, kun majoituimme muuten laadukkaaseen Aqua Spa-kylpylään Viron Rakveressä. Sadankuudenkymmenen sentin syväys on muuten huippuja virolaisissa kylpylöissä ja siihen ei päästä missään suomalaisissa kylpylöissä!

 

Kesällä pitää päästä uimaan monta kertaa päivässä, joten siihenkään tarpeeseen uimahallit eivät pysty vastaamaan.

 

Uimahalleissa vesijuoksijoille on omat ratansa. Se on hyvä asia, mutta harmittaa, että vesijuoksijoille varatuilla radoilla monet uivat vesijuoksuvyöt päällään! Todellisen vesijuoksijan ohi mennään suurella joukolla ja tietysti uiden – ei hyvä niin!

 

Vesijuoksu merkitsee juoksemista vedessä – ei uimista vesijuoksuvyön kannattelemana.

 

Hyvien vesijuoksusäiden jatkumista toivoen

 

-Esko Erkkilä-

Perennapenkin uudistaminen onnistuu kolmenkymmenen asteen helteelläkin

Perjantai 10.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Vanha totuus on, että sateen sattuessa armeija marssii sateessa.

 

Sama totuus hieman muunneltuna pätee myös meillä, kun kyse on perennapenkin uudistamisesta eli helteen sattuessa meillä perennapenkki uudistetaan helteessä!

 

Uudistamisen kohteena oli kymmenkunnan neliömetrin suuruinen perennapenkki ja sen uudistaminen oli päätetty tapahtuvaksi tiistaina kesäkuun 7. päivä. Suunnitelmia ei muutettu, vaikka päivän lämpötilan ennustettiinkin kohoavan lähelle kolmeakymmentä astetta!

 

Kasvilajitelma perennapenkissä oli varsin vaatimaton, sillä siinä kasvoi kevätesikkoa, kuunliljaa, narsisseja, kahdentyyppistä jaloangervoa sekä lemmikkiä. Uusia kasvilajeja ei ollut tarkoitus lisätä, mutta kaikki entiset oli meininki laittaa edelleen mukaan.

 

Työn edistyminen selviää ehkä parhaiten valokuvasarjan avulla:

 

Uudistettava perennapenkki on uudistettu edellisen kerran ehkä kahdeksan vuotta sitten eli uudistamisen tarve oli ilmeinen.

 

Tässä keskeisimmät tarvikkeet, jotka tarvitaan perennapenkin uudistamisessa. Lapio, karkeaa salaojasoraa, kalkkia, lannoitetta ja tyhjiä astiota, joihin maasta nostetut perennat voidaan välivarastoida. "Vesivarastointi" erityisesti hellesäällä on tärkeää, jotta perennat säilyttävät kasvukuntonsa.

 

 

Kalkki on erinomaisen tärkeä aine perennapenkin uudistamisessa. Suomessa on kaksi merkittävää kalkintoimittajaa; Nordkalk Oyj sekä SMA Mineral Oy. Tunnen työurani ajalta molemmat yritykset ja heidän vastuuhenkilönsä erinomaisen hyvin - kelpo kauppakumppaneita molemmissa yrityksissä ja molempien yritysten toimittaman kalkin laatuun voi luottaa.

 

Meidän valintamme kohdistui tällä kerralla SMA Mineral Oy:n tuotteeseen. Kalkkisäkki ei paljon maksa, sillä tämän 40 kilon säkin hinta oli 6,05 €! Käytän yksinomaan jauheista muotoa, sillä on mielestäni täysin turhaa ja kasvien kannalta jopa huonompi, jos kalkki on rakeistettu.

 

 

Vanhassa penkissä kasvaneet perennat on saatu ämpäreihin, saaveihin sekä muovilaatikoihin ja nyt on huohdittava niiden kastelusta, jotta juuret eivät pääse kuivumaan. Erityisesti hellesäällä on tärkeää, että vanhasta kasvuasennosta nostetut perannat saadaan uuteen istutukseen nopeasti.

 

Vanhat kasvit on saatu poistettua ja runsas kalkkikerros on levitetty perennapenkkiin. Samalla on huolehdittava riittävästä lannoituksesta, jos aikoo perennapenkin kukoistavan jo loppukesällä ja erityisesti ensi keväänä sekä tulevina vuosina.

Ennen kalkitusta levitimme kymmenen neliön suuruiselle perennapenkille neljänneskuution verran salaojasoraa, sillä ennen uudistusta perennapenkkimme oli rakenteeltaan liian tiivis.

Seuraavana vuorossa on runsaan lapionpiston syvyinen maan kääntäminen ja...

 

 

...sen jälkeen perennapenkki onkin valmis - ainoastaan taimet puuttuvat!

 

 

Tässä valmis uudistettu perennapenkki!

Valokuvassa ei paljon huomaa muutosta kuvasarjan ensimmäiseen kuvaan, mutta nyt kasveilla on tyystin toisenlaiset kasvuedellytykset. Maan rakenne on soralisäyksen ansioista kohentunut, runsas kalkitus ja riittävä lannoitus antavat paremmat kasvuedellytykset perennoille kuin ennen.

 

Perennapenkin uudistaminen n. viiden vuoden välein on välttämättömyys.

Useimmat perennat pitävät muutaman vuoden välein tapahtuvasta jakamisesta, mutta on toki poikkeuksiakin. Nyt mm. emme koskeneet päivänliljoihin, sillä ne kasvavat ja kukoistavat parhaiten, jos niihin ei kajota. Myöa pionien siirtämiseen on suhtauduttava varoen.

 

-Esko Erkkilä-

"Enemmän Synttäreitä"

Torstai 9.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Otsikkohuudahdus oli kutsuvierastilaisuuden mottona, johon sain osallistua Finlandia-talolla keskiviikkona 8.6.2011.

Kyse oli Suomen Syöpäyhdistys ry:n 75 -vuotisjuhlasta ja samalla juhlimme myös Suomen Syöpäpotilaat ry:n 40 –vuotistaivalta.

 

 

 

Finlandia-talon lippurivistö kuvattuna hieman epätavanomaisesta suunnasta eli Finlandia-talon sisäänkäynniltä kohti Kansallismuseota!

 

 

 

Juhlatilaisuuden motto "Enemmän Synttäreitä" esiintyi Finlandia-talolla monessa paikassa. Tämä juliste sijaitsi sisääntuloaulassa.

”Enemmän Synttäreitä” pitää paikkansa, sillä molempien järjestöjen työn tuloksena lukemattomat suomalaiset ovat saaneet viettää enemmän synttäreitä, koska kuluneiden vuosien aikana syöpätietoisuus on kasvanut ja taistelu syöpää vastaan on edennyt.

Suomen Syöpäyhdistys ry on maamme suurimpia kansanterveysjärjestöjä. Valtakunnalliseen keskusjärjestöön kuuluu 12 maakunnallista syöpäyhdistystä ja viisi potilasyhdistystä. Yhteensä jäsenjärjestöihin kuuluu noin 140 000 jäsentä – olen yksi jäsenistä.

Jäsenjärjestöineen yhdistys tukee ja kuntouttaa syöpäpotilaita ja heidän läheisiään sekä kannustaa väestöä entistä vastuullisempaan käyttäytymiseen edistämällä terveyttä, tiedottamalla syövästä, ylläpitämällä syöpäpoliklinikoita sekä solu- ja kudoslaboratorioita ja tukemalla tieteellistä syöpätutkimusta.

Suomen Syöpäpotilaat - Cancerpatienterna i Finland ry:n MISSIO on vähentää syöpäsairauksista aiheutuvaa uhkaa ja haittoja yhteiskunnassa ja turvata syöpäpotilaille ja heidän läheisilleen paras mahdollinen tuki hoidon ja kuntoutumisen aikana.

 

Tilaisuuden juontajana hääri esittävän taiteen monitoimimies Nicke Lignell.

Hänen lisäkseen asiantuntijajuontajana toimi Suomen Syöpäyhdistyksen pääsihteeri Harri Vertio.

 

 

Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula ja professori Mats Brommels pohtivat Harri Vertion vetämässä keskustelussa kolmannen sektorin merkitystä terveydenhuollossa ja sairaanhoidossa.

 

Keskustelijat totesivat, että vapaaehtoisuuteen perustuvien järjestöjen aika ei ole ohi. Kumpula ja Brommels näkivät, että suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen tuo vapaaehtoisen järjestötyön piiriin kokeneita kansalaisia, joiden avulla pystytään rakentamaan uusia siltoja sukupolvien välille.

 

Valtiovallan tervehdyksen juhlaan toi peruspalveluministeri Paula Risikko.

Risikko kiitti syöpäjärjestöjä monipuolisesta työstä ja mainitsi erikseen syöpäjärjestöjen taloudellisen tuen syöpätutkimukselle – se on määrältään n. 4 M€ vuodessa!

 

Ministeri Risikko piti mahdollisena Kansallisen Syöpäkeskuksen perustamista lähivuosina.

 

Kirjailija Niina Repo taustoitti kiinnostavalla tavalla omasta rintasyövästään kertovaa Arpi-teosta, johon Laura Malmivaara on valokuvannut kirjailijan eri vaiheet taistelussa syöpää vastaan.

 

Ylen ajankohtaisohjelmien toimittaja Tiina Merikanto – joka on tehnyt lukuisia vanhusten elämää ja arkipäivää käsitteleviä televisio-ohjelmia – sekä Tiede-lehden päätoimittaja Jukka Ruukki pohtivat keskustelussaan median ja syövän suhdetta. Keskustelijat totesivat, että syöpä ja siihen liittyvät pelot, selviämiset ja muut seikat kiinnostavat mediaa.

 

 

 

Juhlatilaisuuden musiikki- ja lauluannista vastasivat Esa Niemisen orkesteri, Johanna Kurkela, Riki Sorsa sekä Medicanto-kuoro.

Tässä he kaikki juhlan päättäneessä yhteisesiintymisessään.

 

Riki Sorsa sai tilaisuuden suurimmat suosionosoitukset, kun saimme kuulla hänen ”Muuttohaukka” –esityksenä. Sorsa sairastui v. 2006 kurkkusyöpään, mutta on kuntoutunut siitä.

Medicanto-kuoro koostuu 25 lääkäristä, jotka harrastavat sekakuorolaulua. Hienosti heiltä onnistui eteläpohjalaishenkisen kansanlaulun ”Veret tuli mun silimihini” esittäminen.

 

 

 

Hieno tilaisuus päättyi kahvitilaisuuteen ja yli 500 juhlavierasta nauttivat suurella mielihyvällä yhdeksän metriä pitkästä vadelma-valkosuklaa –täytekakusta  isot palaset ennen kotimatkan alkamista!

 

Kiitän Suomen Syöpäyhdistystä ja Suomen Syöpäpotilaita mielenkiintoisen ja hyvin järjestetyn tilaisuuden aikaansaamisesta.

Erityiskiitos Pirkanmaan Syöpäyhdistys ry:lle, joka järjesti juhlaan bussikuljetuksen ja siten mahdollisti mm. syöpäyhdistyksen tukihenkilöiden osallistumisen juhlaan!

 

Tilaisuudessa ennakoitiin ”ISOA UUTISTA”, mutta siitä erikseen lähipäivinä tälläkin palstalla!

 

-Esko Erkkilä-

Kyykäärmeen tappaminen on luvallista

Keskiviikko 8.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Viime talvi oli kyykäärmeiden talvehtimisen kannalta otollinen ja se myös näkyy, sillä niitä esiintyy nyt poikkeuksellisen runsaasti.

Mökkitonttimme on ”miesmuistin” kuulunut alueeseen, jossa kyitä esiintyy runsaasti. Edes alueelle aikoinaan rakennettu Tampare-Parkano-Seinäjoki –rautatie ei ajanut kyykäärmeitä pois.

Pyrimme pitämään kyyt kurissa tappamalla niitä. Kyy ei ole rauhoitettu eläin, joten sen tappaminen on täysin luvallista.

Kevään kahtena viikonloppuna olemme joutuneet lopettamaan neljä kookasta kyytä.

Sanotaan, että nurmikon pitäminen lyhyenä auttaisi, mutta mökillämme sekään ei auta.

Mansikkamaan musta muovi ja sen alle luikertaminen on erityisen haluttua puuhaa kyille. Puolet tappamistamme kyykäärmeistä on mansikkamaan kevättöiden yhteydessä tavattu mansikkamuovin alta.

Mansikoita riittää hieman myyntiinkin, joten voidaan todeta, että kyyt haittaavat meillä elinkeinotoimintaa!

Mökillämme vierailee säännöllisesti neljä alle kouluikäistä lasta, joten kyyntorjunta on heidänkin kannaltaan tärkeää.

Jouduin itse kyyn puremaksi opiskeluaikana, kun olin opiskelukavereiden kanssa keräämässä kasveja. Agrologiopiskeluun kun ainakin silloin kuului mittavan kasvi- ja siemenlajitelman kerääminen.

 

Väite, että kyy karkottuisi töminällä ei ainakaan minun tapauksessani pitänyt paikkaansa, sillä tulin vasta kolmantena jonossa, kun kuljimme kasveja etsimässä lehtomaisessa maastossa.

 

Kyy puri minua lenkkitossun yläpuolelle – joku kyynsuojelija sanoisi tietysti, että maastoon ei saa mennä lenkkitossuilla!

 

Minut vietiin taksilla Tampereen Keskussairaalan ensiapuun ja siellä minut ohjattiin kaiken muun jonon ohi operointipöydälle, jossa lääkäri pisti nilkkaani vasta-ainepistoksen. Ohjeeksi annettiin liikkumisen välttäminen ja viisi päivää sairaslomaa.

 

Kyynpurema ei koskaan ole pikkujuttu, vaan se vaatii aina nopeaa hakeutumista hoitoon.

 

Tiedän ja tunnen hyvin tapauksen, jossa kyynpureman saanut marjastaja odotti yön yli aamuun ja meni vasta silloin lääkärille. Potilas matkasi lääkärin vastaanotolle polkupyörällä ja se varmisti, että myrkky levisi tehokkaasti koko kehoon. Kyseinen henkilö kärsi koko loppuelämänsä kyynpureman jälkiseurauksista.

Vanha kansa tunsi ns. käärmeennousupaikat. Ne ovat paikkoja, joissa kyyt talvehtivat.

 

Tiedän Keski-Pohjanmaalla erään käärmeennousupaikan sijainnin. Vanhaan aikaan paikalliset ihmiset saivat tapettua keväisin tällä käärmeennousupaikalla lukemattomia kyitä. Nyt ei enää niin tehdä ja sielläkin kyyt ovat vaarallisesti yleistyneet.

 

Maaseudun autioituminen merkitsee, että ennen ”kyyvapailta” alueilta niitä tavataan.

Kyykäärme on tietyllä tavalla kaunis matelija, mutta myrkyllisyytensä ja runsaan esiintymisensä vuoksi se joutuu ainakin meillä joka kerta ajojahdin kohteeksi. Ajojahdin tulos on useimmiten se, että kyy saadaan tapetuksi.

Pahinta on, että koko ajan joutuu tarkkailemaan lähiympäristöä, jotta ei astu kyyn päälle.

Korostan, että kyyn tappaminen on täysin sallittua, sillä Suomen kyykanta luokitellaan Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n uhanalaisuusluokituksessa ”Least Concern” (LC) -luokkaan. Se merkitsee, että Suomessa kyykanta tunnetaan hyvin ja kanta on runsas sekä vakaa eli kyseessä on elinvoimainen laji.

Euroopan luonnonsuojelusopimus edellyttää kaikkien matelijoiden rauhoittamista, mutta Suomi teki kyyn kohdalla varauksen liittyessään sopimukseen vuonna 1983. Viisas päätös!

-Esko Erkkilä-

Ovatko pavunidut koko Eurooppaa heiluttelevan EHEC-skandaalin syytä?

Tiistai 7.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Saksaa ja jopa koko Eurooppaa heiluttelevan EHEC-epidemian alkusyy ei minulle eikä monille muillekaan ole yllätys, jos syyksi paljastuvat idut.

 

Asiasta ei vielä ole varmuutta, mutta jotain asiasta uskallan sanoa.

 

Suosin vihanneksia, mutta ituihin en koske vaikka kyse olisi kuinka hienosta ruokapaikasta tahansa.

 

Itujen kasvualustana ja kastelussa käytettävän veden laatu on itukasvatuksessa kaiken perusta.

 

En olisi uskonut, että Saksassa itujen kasteluun käytetään paskavettä, mutta niin nyt ilmeisesti on tapahtunut.

 

Ainakin takavuosina Suomeen tuotiin ituja jopa Pakistanista ja muista eksoottisista maista saakka. Siellä paskaveden käyttäminen kasteluvetenä itujen kasvattamisessa on tavallista.

 

Suomessa ei ole todettu iduista peräisin olevia EHEC-epidemioita. Sen sijaan Suomessa on esiintynyt kaksi itujen aiheuttamaa salmonella-ruokamyrkytysepidemiaa vuosina 2007 ja 2009. Kyseessä olivat maahantuodut sinimailasen idut.

 

Siementen idättäminen on jo sinällään herkkä prosessi ja se merkitsee mikrobiologisesti oivallisen kasvualustan muodostumista haitallisille mikro-organismeille. Kun siihen lisätään ulosteiden kanssa kontaminoitunut kasteluvesi (= paskavesi), on selvää, että idut eivät sovellu elintarvikkeeksi.

 

Nyt Saksan terveydenhoitojärjestelmän polvilleen laittanut EHEC-kanta on tyypiltään uusi. Se merkitsee tavatonta riskiä, sillä tuntematon vihollinen on aina vaarallinen.

 

EHEC-kolibakteeri voi aiheuttaa hemolyyttis-ureemisen oireyhtymän, joka vaikuttaa verisoluihin, munuaisiin ja mahdollisesti myös hermostoon. Sairaustapauksia on Saksan lisäksi ilmennyt Itävallassa, Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa ja Britanniassa.

 

Epidemiaan kuolleiden lukumäärä kohosi sunnuntaina 5.6.2011 jo 22:een.

 

Saksalaiset aiheuttivat dioksiiniskandaalillaan kestämättömän tilanteen suomalaiselle sianlihantuotannolle, sillä skandaalin akuutissa vaiheessa jouduttiin saksalaista sianlihaa pakastamaan paljon.

 

Nyt saksalaisen sianlihan pakkasvarastoja puretaan ja sianlihan hinta Euroopassa on sukeltanut ennätysmäisen alas.  Tilanne merkitsee sitä, että sianlihantuotanto on Suomessa täysin kannattamatonta.

 

Pelkään, että vihannesten EHEC-skandaali aiheuttaa suuria ongelmia suomalaiselle vihannestuotannolle. Vihannesten kulutus laskee, hinnat alenevat ja tuotanto on kannattamatonta.

 

Kyseenalainen kiitos kuuluu saksalaiselle kotieläintuotannolle ja heidän vihannestuotannolleen!

 

-Esko Erkkilä-

Hieno ympäristö ja tärkeä tehtävä

Maanantai 6.6.2011 - -Esko Erkkilä-

On kesäkuun 4. päivä, kun kirjoitan näitä rivejä.

 

 

Suomen lippu liehuu salossa Puolustusvoimain lippujuhlan kunniaksi…

 

 

 

…ja sateenkaari luo omaa tunnelmaansa tilanteeseen.

 

Nämä ovat puitteet, kun kirjoitan näitä rivejä. Samalla minulla on tietokoneellani avoinna Suomen Keskustan jäsenilleen lähettämä sähköpostikysely, että pitääkö Keskustan liittyä hallituskysymyksen selvittelyyn.

 

Arvostan Keskustan neuvoa-antavaa jäsenkyselyä. Se poikkeaa täysin muiden puolueiden menettelytavoista.

 

Eero Heinäluoma riisti SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaiselta kaikki neuvotteluoikeudet ja sen vuoksi ns. kuuden puolueen hallitusneuvottelut kariutuivat. Urpilainen tosin vakuutti itku kurkussa television haastattelussa, että hän johtaa SDP:n hallitusneuvottelijoita – uskokoon ken tahtoo. Heinäluoma on tottunut ay-politiikassa lypsämään viimeisenkin edun itselleen, mutta kokoomuksen Jyrki Kataiselle hänen taktiikkansa ei tehonnut.

 

Katainen ei puolestaan kuuntele muita kokoomuslaisia ja hänen kokemattomuutensa on paljolti syy, että nyt kysytään Keskustaa apuun.

 

Persut lähtivät jo hallitustunnustelujen alkuvaiheessa omille teilleen – Soini ei uskonut laumansa pysyvän vastuullisella polulla.

 

Keskustan toiminta tärkeässä asiassa poikkeaa muista – puolue arvostaa tavallisen jäsenen mielipidettä.

 

Olen omakohtaisen pohdinnan tuloksena tullut siihen tulokseen, että Keskustan pitää kantaa vastuunsa.

Vastuunkanto ei kuitenkaan saa tapahtua muiden ehdoilla.

 

Emme saa syyllistyä rintamakarkuruuteen, kun Isänmaa on hädässä. Lyhytnäköiset puoluenäkökannat pitää siirtää taaemmas, kun vastuunkantajia ei löydy. Silloin Keskustan on ryhdyttävä vastuunkantajaksi.

 

Jos vastuunkanto merkitsee yhteistyötä Kokoomuksen kanssa, niin hyvä niin. Sama asia on myös silloin, jos vastuunkanto tapahtuu SDP:n kanssa. Heinäluoman pitää kuitenkin muistaa, että Keskusta ei lähde ammattiyhdistysliikkeen tapaisiin vedätyksiin – ne kuuluvat ehkä SDP:n toimintapolitiikkaan ay-elämässä, mutta eivät kuulu yhteisten asioiden hoitoon.

 

Kannatan Keskustan lähtemistä hallitusneuvotteluihin. Tilanne on nyt toinen, kun vasemmistopuolueet pullauttivat itsensä ulos neuvotteluista.

 

Kokoomuksen aisankannattajaksi Keskustan ei pidä lähteä. Meidän puumerkkimme pitää näkyä hallitusohjelmassa.

 

Ruuan ja lääkkeiden arvonlisäveroprosentin nostamisesta on pidättäydyttävä.

 

Kuntien pakkoliitokset "malliin Vapaavuori" – niitä emme voi sallia. Tampereen seudulle suunnitteilla olevaa haja-asutusalueiden rakennuskieltoa ei voida hyväksyä.

 

Kun vielä muistetaan parhaillaan akuutissa vaiheessa Saksassa jylläävä EHEC-epidemia ja muistetaan dioksiiniskandaali, on selvää, että kotimaisen alkutuotannon ja ruokaturvallisuuden jatkumisesta on hallitusohjelmassa oltava sitova maininta, jos Keskusta halutaan mukaan hallitukseen.

 

-Esko Erkkilä-

Kaljaasi Ansio kastetaan ja lasketaan vesille Kalajoella tänään

Sunnuntai 5.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Totean monesti blogikirjoitukseni alussa, että ”olin mukana tilaisuudessa”, ”olin kutsuvieraana mukana” tai jotain muuta vastaavaa.

 

Tänään joudun toteamaan, että "valitettavasti en ole mukana tilaisuudessa".

 

Kyse on kaljaasi Ansion kastamistilaisuudesta ja vesillelaskusta Kalajoen satamassa.

 

Sain toki kutsun tilaisuuteen, mutta muiden kiireideni vuoksi en pääse paikalle. Oletan, että sain kutsun arvokkaaseen tilaisuuteen sen vuoksi, kun sain työni puolesta olla kehittämässä Kalajoen sataman liikennettä - kiitokset kutsusta satamajohtaja Esa Anttiolle ja Kalajoen kaupunginjohtaja Jukka Puoskarille!

 

Kaljaasi Ansion rakentaminen on kalajokisen kylän – Plassin – projekti, joka pääsee tänään maaliinsa.

 

Plassi on viehättävä kylä Kalajoella aivan keskustan tuntumassa. Suosittelen viereilua kyläyhdistyksen www.plassi.fi -nettisivuilla ja poikkeamista kylällä, kun ajatte Rantatietä kohti Oulua!

 

Plassin kyläyhdistys ry:n Tuulta Purjeisiin -hanke kaljaasi Ansion rakentamiseksi on vaatinut paljon talkootunteja kyläyhdistyksen väeltä.

 

Kaljaasi on rakennettu Plassin omalla telakalla. Vuodesta 2007 alkaen on tehty 20 hengen voimin huikeat 16.000 talkootuntia.

 

Kaljaasin kokonaispituus on 25 metriä, leveys 5,2 metriä, syväys 1,5 metriä ja paino n. 60 tonnia. Purjeiden pinta-ala on 200 neliömetriä.

 

Laivalla on tilaa 40 hengelle ja sen esikuvana on v. 1891 valmistunut kaljaasi ”Ansio”.

 

Tänään vesillelaskettavasta kaljaasi Ansiosta tulee Kalajoen kaupungin ja Kalajoen sataman lippulaiva.

 

Hanke on saanut rahoitusta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta. Tuen myönsi Rieska-Leader ry.

 

Olen saanut seurata Ansio-projektia läheltä, sillä sisareni Liisi Tuuna yhdessä miehensä Mauri Tuunan kanssa Kälviältä lahjoitti hankkeelle 150 kpl hiukan luonnonvääriä tukkeja, jotka sopivat erinomaisesti Ansion kansipalkeiksi. Tukeista saatiin myös laivan pitkittäisjäykkääjät. Ansion rakentamisesta vastaavat henkilöt kävivät Kälviällä valitsemassa pystymetsästä puut, jotka parhaiten sopivat Ansion rakennuspuiksi.

 

Liisi ja Mauri Tuuna ovat lahjoituksensa ansiosta saaneet nimikko-osuuden Ansiosta.

 

Aaro Himanka Kalajoelta on tehnyt Amerikasta hankkimiensa piirustusten perusteella Yellow Jak-vaakavannesahan, jolla luonnonväärien tukkien sahaus onnistui. Luonnonväärät tukit saatiin siten onnistuneesti haluttuun muotoon ja laivahallille taapeleihin kuivumaan.

 

Myös kansanedustaja Mikko Alatalo on osallistunut "Ansio" -projektiin, sillä hän on useasti esiintynyt projektin tiimoilta järjestetyissä tilaisuuksissa.

 

En tunne laivan kastamiseen ja vesillelaskuun liittyviä etikettisääntöjä, joten en uskalla toivotella kaljaasille mitään, sillä eihän kalamiehellekään saa koskaan toivotella hyviä kalansaaliita.

Tyydyn tässä toivottamaan Kalajoen kaupungille uusia ennätyksiä alkaneen kesän matkailussa ja Kalajoen Satamalle uusia ennätyksiä sataman kautta kulkevassa liikenteessä! Satamalle on paikallaan näin hellekautena toivotella myös hieman lauhkeampia talvia kuin nyt on ollut, sillä talvimerenkulun turvaaminen ympäri vuoden on Kalajoen Rahjan satamalle tosi tärkeä asia - omaan kokemusta niistä haasteista, joita kova talvi tuo satamille.

 

-Esko Erkkilä-

Vietämme tänään Puolustusvoimain lippujuhlan päivää

Lauantai 4.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Puolustusvoimain lippujuhlapäivä on eräs tärkeimmistä liputuspäivistämme.

Kyseessä on Suomen marsalkka Gustav Mannerheimin syntymäpäivä, joka erinäisten vaiheiden jälkeen on vakiinnuttanut nimensä Puolustusvoimain lippujuhlan päiväksi.

Jatkosodan aikana Puolustusvoimain ylipäällikkö, sotamarsalkka Mannerheim täytti 75 vuotta 4.6.1942. Mannerheim ylennettiin tuolloin Suomen Marsalkaksi ja hänen syntymäpäiväänsä 4.6. vietettiin aluksi nimellä Suomen marsalkan syntymäpäivä, mutta varsin pian nimeksi vakiintui Puolustusvoimain lippujuhlan päivä.

Puolustusvoimat haluaa lippujuhlan päivänä kunnioittaa paitsi sotiemme ylipäällikköä, myös koko veteraanisukupolvea, joka turvasi maamme vapauden ja loi pohjan nykyiselle hyvinvointivaltiollemme.

Lippujuhlapäivänä jaetaan myönnetyt kunniamerkit ja ylennetään ansioituneita sotilaita sekä reserviläisiä. Puolustusvoimat pitää valtakunnallisen paraatikatselmuksen sekä ohimarssin ja tänä vuonna niiden tapahtumapaikkana on Rovaniemi.

Ohimarssi tapahtuu Jätkänkynttiläsillalla ja sen vastaanottaa Maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Ilkka Aspara seurassaan Lapin Aluehallintoviraston ylijohtaja Timo E. Korva, Rovaniemen kaupunginjohtaja Mauri Gardin, Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja Aarno Strömmer sekä Rintamaveteraaniliiton puheenjohtaja Onni Toljamo.

Paraatin komentajana toimii Pohjois-Suomen Sotilasläänin komentaja prikaatikenraali Jukka Haaksiala.

Paraatijoukon vahvuus on 1500 henkilöä ja noin 130 ajoneuvoa.

Mainittakoon, että Suomen itsenäisyyden juhlavuosina eli joka kymmenes vuosi paraati järjestetään aina Helsingissä.

Viime vuonna valtakunnallisen paraatin juhlallisuudet järjestettiin Kotkassa.

Valitan, että Suomen lippu ei hulmua omakotitalomme lippusalossa tänään. Syynä on perhekuntamme viikonlopun viettäminen maalla, joten liputus ei sen vuoksi onnistu.

On kuitenkin varmaa, että vapaa-ajanasuntomme lipputangossa Viljakkalan Majajärvellä liehuu Suomen lippu Puolustusvoimain lippujuhlan kunniaksi!

-Esko Erkkilä-

Rakveren linnoituksessa on paljon nähtävää

Perjantai 3.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Rakveren linnoituksen säilyneet muurit ovat peräisin 1300-1500 –luvuilta.

Muutamina viime vuosina linnoituksen sisätiloja on kunnostettu ja konservoitu, sillä jokunen vuosi sitten linnaan turisteilla ei ollut mahdollisuutta päästä lainkaan.

Kerroin muutama päivä sitten, että vuohipukit puolustavat linnaa ulkona ja nyt kerron muutaman kuvan välityksellä linnan sisätilojen nykyvaiheesta.

Linna on avoinna yleisölle toukokuun alusta syyskuun loppuun joka päivä klo 11.00 – 19.00. Sisäänpääsy maksaa 4,50 €/henkilö eli on virolaisittain verrattain kallis. Suomalaisittain linnakäynti on kuitenkin edullinen.

 

Rakveren Vallimäellä sijaitseva linna on kaupungin tärkein turistikohde.

 

 

 

Linnassa on paljon vielä tehtävää, sillä monissa paikoin esimerkiksi katot on hoidettu tilapäisjärjestelyin…

 

 

 

…mutta paljon on jo saatu aikaankin, sillä tärkeimmät kohteet ovat saaneet kunnon katon ylleen.

 

 

 

Linnanpihassa on entisaikaan valaistuksena ollut kiviseinään kiinnitetyt rautakorit, joissa on poltettu klapeja.

 

 

Nykyturisteilla on linnanpihalla mahdollisuus ”taistella” linnaa puolustavia sotilaita vastaan, sillä turistit voivat kokeilla taitojaan jousiammunnalla soturihahmoja vastaan.

 

 

Piiritystilanteita varten linnassa piti olla ruokavarastoja. Kun kylmävarastoja ei ollut, oli turvauduttava elävien eläinten kasvattamiseen linnassa. Ankat, vuohet ja muut kotieläimet kuuluivat sen vuoksi linnan ”vakiokokoonpanoon” ja niitä sitten teurastettiin tarpeen mukaan, jotta linnaa puolustavan joukon ravinnontarve pystyttiin hoitamaan.

 

 

Aamupäivällä blogistia kierrepuskulla puskenut vuohipukkikin oli illan lähestyessä joutunut linnanpihan karsinaan!

 

 

 

Linnassa piti olla kaikki tarvittavat, sillä piiritystilanteissa linnanväen oli tultava toimeen omillaan.

Verstashuone,…

 

 

 

…paja…

 

 

 

…sekä kappeli olivat tarpeellisia paikkoja linnassa ja niihin kaikkiin on nyt mahdollista tutustua Rakveren linnassa.

 

 

 

Linnan seinien vahvuudesta ja ampuma-aukkojen pienuudesta saa käsityksen, kun vertaa blobistin olemusta molempiin niihin.

 

 

 

 

Linnan tyrmä ja kidutuskammion olivat suljettuina, mutta on varmaa, että viihtyisiä paikkoja ne eivät ole olleet.

 

 

 

Linnan viinikellari sen sijaan on ainakin nykyihmiselle mukava paikka, sillä viinivarasto näytti perin runsaalta.

 

Yhteenvetona voi todeta, että Rakveren linna on jo nyt mielenkiintoinen paikka, johon ehdottomasti kannattaa tutustua, kun matkailee itä-Virossa. On selvää, että linnan matkailutarjontaa kehitetään jatkuvasti ja se merkitsee, että sinne kannattaa tulevina vuosina poiketa entistäkin suuremmalla syyllä.

 

-Esko Erkkilä-

"Tavase on täyttä arpapeliä ilman uusia tutkimuksia"

Torstai 2.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Aamulehti julkaisi etusivullaan kesäkuun 1. päivänä kuuden palstan jutun, jonka otsikko on toistettu tämän jutun otsikossa.

Lehdistön tärkeä tehtävä on puuttua yhteiskunnassa esiintyviin epäkohtiin ja Tavase-asiaa käsittelemällä Aamulehti tekee näin.

Aamulehti julkaisi 30.5.2011 mielipidepalstallaan kirjoitukseni, joka oli tällä palstalla tiistaina 31.5.2011.

Mainitsin jo silloin, että mielipidekirjoituksen saaminen julkaisuvalmiiksi on pitkä prosessi.

Tässä ensimmäinen (ja pitkä) versio jutusta, joka sittemmin julkaistiin tiivistettynä Aamulehdessä:

 

==============

 

                                                                                                        17.05.2011

 

Tampere voi ja sen pitää toimia Tavase-kysymyksessä

Tampereen kaupunki omistaa 69,54 % Tavase Oy:n osakekannasta.

Tampereen lisäksi muita osakaskuntia ovat suunnitellun vedenkulutuksen mukaan lueteltuina Valkeakoski, Akaa, Kangasala, Lempäälä ja Vesilahti. Hankkeessa on välillisesti mukana myös Pirkkala, joka saa yli 90 % talousvedestään Tampereelta. Myös Nokia ja Ylöjärvi ovat tavallaan hankkeessa mukana, sillä niille voidaan tarvittaessa johtaa vettä Tampereelta.

Tavase Oy:n tarkoituksena on toteuttaa Tampereen ja Valkeakosken seudun kuntien tekopohjavesihanke.

Tavase Oy:n toiminta on jäänyt hankkeen suurimman osakaskaupungin Tampereen asukkaille, veronmaksajille sekä myös luottamushenkilöille hämäräksi. Sain tästä varmuuden, kun eduskuntavaalien alla kyselin vaalimökeillä tamperelaisilta päättäjiltä, että miksi he ovat hyväksyneet tekopohjavesiratkaisun. Vastauksena sain ilmeisen häpeilevästi, että ”kun virkamiehet niin suosittelivat”.

Vasta viime aikojen tapahtumat ovat nostaneet Tavasen toiminnot julkisuuteen myös Tampereella.

Valtiovalta tutustui Tavase-hankkeeseen 24.1.2011, kun ympäristöministeri Paula Lehtomäki vieraili Pälkäneen kunnan vieraana. Ministeri Lehtomäki ihmetteli, että miksi suunnittelussa ei ole lainkaan käsitelty tekopohjavesiratkaisun ohella mitään muita vaihtoehtoja?

Kuulun niihin, jotka vastustavat Tavase-hanketta.

Tavasen aiheuttamat kustannukset ovat Tavase Oy:n mukaan nykyään tasoa 45 milj. euroa. Todellisia kustannuksia kertyisi paljon enemmän, jos hanke toteutettaisiin. Esitetyssä summassa eivät ole mukana esim. veden siirtolinjastot, jotka osakaskunnat joutuisivat itse maksamaan.

Hanketta vastustava kantani ei ole ensisijassa taloudellinen, vaan se perustuu sille, että hankkeelta puuttuu tyystin kokonaisjärkevyys. Se merkitsee sadetusalueiden täystuhoa.

Ei voi olla oikein, että Kangasalan ja Pälkäneen harjumaastoihin sadetettaisiin vuodessa järvivettä sellaiset määrät, että sadetukset vastaisivat viisinkertaisesti Näsinneulan korkeutta! Luitte aivan oikein: Tavasen ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa 17.4.2003 kerrotaan sellaiset sadetusmäärät, että ne merkitsisivät 863 metrin korkuisen vesipatsaan sadettamista vuodessa.  On selvää, että mikään luontomaisema ei tätä kestä, sillä normaali sademäärä Suomessa asettuu tasolle 0,7 metriä vuodessa!

Olen arvuutellut naapureiltani ja tutuilta, että kuinka suuria sadetusmääriä he luulevat Tavasen merkitsevän. Yleisin vastaus on ollut parin metrin tienoilla ja rohkeimmat ovat veikanneet sadetusmääräksi viittä metriä – jo sekin merkitsisi monien mielestä ekokatastrofia! 

Tavasen suunnittelemat sadetukset ovat hallitsemattomia ja suunnitelmat vaihtuvat nopeassa tahdissa. Uusia lupia Tavase ei aio hankkia, vaikka suunnitelmat ovat myönnettyjen lupien hyväksymisen jälkeen muuttuneet radikaalisti.

Pälkäneellä sadetukset tapahtuisivat viimeisimpien suunnitelmien mukaan asutuksen ja teollisuustonttien välittömässä läheisyydessä – tätä me tulevat vedenkäyttäjät emme voi hyväksyä. Pälkäneen rauniokirkko kärsii jo nyt maaperän liiallisesta kosteudesta ja Tavasen suunnitelmat laittaisivat kirkon ”uimaan” ja rauniokirkon lähipellot pitäisi ilmeisesti salaojittaa, sillä harjuun sadetettu vesi ei ohjaudu kaivoihin. Tavasen suunnittelijat ovat unohtaneet vanhan kansanviisauden: ”Vedellä on notkea selkä”.

Tavasen käyttäytyminen maanomistajia kohtaan on koesadetusten aikana ollut käsittämätöntä.

Eräs maanomistaja Kangasalta kertoi, että paikallinen suunnistusseura kysyy luvan rastin sijoittamiseen suunnistuskilpailun ajaksi, mutta Tavase Oy ajaa isoilla koneilla pitkin maita ja mantuja lupia kyselemättä. Isojen koneiden luontoon jättämä jälki on karmaisevaa.

Tavasen suunnitelmien perusteluksi ei riitä se, että ainoastaan 3 % Suomen pinta-alasta soveltuu tekopohjaveden valmistamiseen sadettamalla. Miksi uhraisimme Kangasalan ja Pälkäneen ainutlaatuiset harjumaisemat, kun harjujen vieressä järvissä riittää juomakelpoiseksi jalostettavaa vettä?

Tavase Oy:n johdon ja pälkäneläisten huonoista keskusteluväleistä kertoo, että vasta 18.4.2011 pidetyssä tiedotustilaisuudessa johdolle selvisi, että eräs kaivo on porattu täsmälleen vanhan kaatopaikan kohdalle. Kaatopaikalle on 1960-luvulla kuljetettu kaksi hevoskärrykuormallista kasvinsuojelumyrkkyjä sen paloroinan joukossa, joka syntyi paikallisen maatalousmyymälän tulipalossa. 1960-luvulla kasvinsuojeluaineet olivat todellisia myrkkyjä, sillä muistan itsekin MTT:n Pälkäneen koeasemalla harjoittelijana v. 1968 toimiessani, että mm. omenatarhassa käytettiin kovia aineita. Aikooko Tavase Oy nyt tehdä tamperelaisille tarjoamastaan juomavedestä todellisen myrkkycoctailin?

Tavase Oy:llä on vahvat kytkennät Tampereen Veteen, sillä Tampereen Veden toimitusjohtaja osallistuu Tavase Oy:n hallituksen kokouksiin asiantuntijajäsenenä – näin kertoi Tavase Oy:n toimitusjohtaja Petri Jokela Pälkäneellä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa 18.4.2011.

Viittaan Tampereen Veden salaperäisiin suunnitelmiin Sulkavuoreen suunnitellusta jäteveden keskuspuhdistamosta ja Tavase-suunnitelmista, kun totean, että Tampereen ”vesiputki” vuotaa suunnittelun, päätösvalmistelun, avoimuuden sekä varsinaisen päätöksentekomekanismin osalta molemmista päistään. Voivatko tamperelaiset ja muut pirkanmaalaiset hyväksyä tämän?

Vesi muodostuu tulevaisuudessa entistä tärkeämmäksi ja sen vuoksi sen pitkäjänteiseen hankintaan pitää panostaa.

Tampereen ympäristössä on lukuisia järviä, joissa on Päijänteen tapaan ”juotavan hyvää vettä”. Kysyn ympäristöministerin tapaan, että miksi vaihtoehtoisia suunnitelmia ei ole tehty?

Olosuhteet ja väestön mielipide ovat muuttuneet siitä, kun tamperelaiset luottamushenkilöt toimivat virkamieskunnan kumileimasimina. Tavase-hanke pitää lopettaa tai sen tehtävänantoa on muutettava. Ei ole Tampereen ja sen lähikuntien kunniaksi, jos Kangasalan ja Pälkäneen harjut tuhotaan sadettamalla niille vuosittain 863 metrin korkuinen vesipatsas. Olemme vastuussa tuleville sukupolville ja kuka päättäjä haluaa olla tuhoamassa maankuulut harjumaisemat?

Arvostelen myös Tavasen vastustajia: Miksi ette ole tulleet kertomaan Tampereelle mielettömistä suunnitelmista? Tavasen kohtalo päätetään Tampereella, ei Pälkäneellä. Arvostan Tavasen vastustajien vuosia kestänyttä työtä, sillä Teidän ansiostanne asia on nyt nousemassa foorumille, jossa se päätetään – se päätetään Tampereella! Toivon, että järjestätte Tampereella tilaisuuksia, joissa kerrotte siitä ekologisesta uhasta, jonka Tavase tulee aikaansaamaan, jos sen suunnitelmat toteutettaisiin.

Olen vakuuttunut, että tamperelaiset asukkaat sekä veronmaksajat havahtuvat ja Tampereen luottamushenkilöt tulevat tietoa saatuaan reivaamaan vanhoja päätöksiään! On viisautta uskaltaa muuttaa vanhoja päätöksiä!

Tervetuloa Tampereelle! Uskon, että Pälkäneeltä on lyhyempi matka Tampereelle tulla kertomaan tosiasioita, kuin on Tampereelta Pälkäneelle mennä kuulemaan niitä samoja asioita!

-Esko Erkkilä-

============

Toivon, että kirjoitukseni pidempään versioon tutustuminen auttaa perehtymään Tavase-ongelmaan!

 

-Esko Erkkilä-

 

 

Tampereen kaupungin tarkastuslautakunta puuttui Tavase-kysymykseen ja osakemerkintäsuunnitelma meni uuteen valmisteluun

Keskiviikko 1.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin tarkastuslautakunta julkisti viime vuotta koskevan arviointikertomuksensa 23.5.2011.

Kaupunginvaltuusto käsitteli arviointikertomusta samana päivänä.

Tarkastuslautakunta käsitteli arviointikertomuksessaan Tavase-hanketta perusteellisesti.

Tarkastuslautakunnan yhteenveto Tavase-hankkeesta kuuluu näin:

 

”Tekopohjavesihanke on kohdannut vastustusta ja edennyt paljon alkuperäisiä suunnitelmia hitaammin.

Hankkeen vastustajat ovat esittäneet epäilyjä mm. sadetusimeytyksen sujuvuudesta, veden laadusta ja ympäristövaikutuksista. Nämä asiat tulisi saada selvitettyä niin perusteellisesti, että päättäjät ja imeytysalueen asukkaat voisivat hyväksyä hankkeen jatkamisen luotettavan tiedon pohjalta ja hyvän kuntayhteistyön merkeissä.

 

Hankkeen kokonaiskustannukset sekä tuotettavan pohjaveden hinta pitää myös olla tiedossa, jotta hankkeen jatkoon voidaan sitoutua ja lisärahoitusta suunnitteluun myöntää.

Tekopohjavesihankkeen jatkosta päättäminen tulisi rohkeasti neuvotella yhdessä osakkaiden kanssa uusien päivitettyjen kustannus- ja tutkimustietojen perusteella.”

 

Arvostan tarkastuslautakunnan selkeää kannanottoa.

Arviointikertomuksen Tavase-osuus merkitsee, että hankkeen kaipaamaa lisärahoitusta ei voida myöntää, sillä kaupunginvaltuusto hyväksyi tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen yksimielisesti.

Kaupunginvaltuusto velvoitti kaupunginhallitusta ja lautakuntia ryhtymään toimiin arviointikertomuksessa esitettyjen huomioiden johdosta sekä raportoimaan niistä valtuustolle lokakuun 2011 loppuun mennessä.

 

Kaupunginvaltuuston päätöksen jälkeen ihmettelen Tampereen kaupungin virkamiesten toimia, sillä he esittivät 30.5.2011 kaupunginhallitukselle seuraavaa:

 

”Päätösehdotus.

 

Johtaja Yli-Rajala:

Kaupunginhallitus päättää,

• että Tavase Oy:n tekopohjavesihankkeen tutkimusten tulokset merkitään tiedoksi ja

 

• että Tampereen kaupunki merkitsee Tavase Oy:n 99 343 kpl nimellisarvoltaan 35 euron arvoisia osakkeita, yhteensä 3 447 005 euroa, edellyttäen, että kaupunginvaltuusto lisätalousarviossa myöntää varat osakepääoman korotukseen.”

 

Onneksi kaupunginhallitus päätti kaupunginvaltuuston päätöksen mukaisesti pidättäytyä lisärahan myöntämisestä Tavase Oy:lle ja palautti asian uuteen valmisteluun.

Tavase Oy pyysi osakaskunniltaan lisärahoitusta 5 miljoonaa euroa. Koska Tampereen kaupungin omistusosuus Tavase Oy:stä on 69,54 %, se olisi Tampereen maksuosuutena merkinnyt lähes 3,5 M€!

Paljon Tavase olisi taas saanut pahaa aikaiseksi viidellä miljoonalla eurolla!

 

-Esko Erkkilä-

Tavasesta päätetään Tampereella

Tiistai 31.5.2011 - -Esko Erkkilä-

VESIHUOLTO. Tavase Oy:n toiminta on jäänyt Tampereen asukkaille ja luottamushenkilöille hämäräksi. Sain tästä varmuuden, kun eduskuntavaalien alla kyselin vaalimökeillä tamperelaisilta päättäjiltä, että miksi he ovat hyväksyneet tekopohjavesiratkaisun. Vastauksena sain ilmeisen häpeilevästi, että ”kun virkamiehet niin suosittelivat”.

 

Tampereen kaupunki omistaa 69,54 % Tavase Oy:n osakekannasta.

 

Tavase Oy:n tarkoituksena on toteuttaa Tampereen ja Valkeakosken seudun kuntien tekopohjavesihanke.

 

Kuulun niihin, jotka vastustavat Tavase-hanketta.

 

Hanketta vastustava kantani ei ole ensisijassa taloudellinen, vaan se perustuu sille, että hankkeelta puuttuu tyystin kokonaisjärkevyys. Se merkitsee sadetusalueiden täystuhoa.

 

Olen arvuutellut naapureiltani ja tutuilta, että kuinka suuria sadetusmääriä he luulevat Tavasen merkitsevän. Yleisin vastaus on ollut parin metrin tienoilla ja rohkeimmat ovat veikanneet sadetusmääräksi viittä metriä.

 

Kukaan ei ole osannut kuvitella sadetusmääräksi 863 metriä. Se merkitsisi ekokatastrofia.

 

Tavasen suunnittelemat sadetukset ovat hallitsemattomia. Pälkäneellä sadetukset tapahtuisivat viimeisimpien suunnitelmien mukaan asutuksen ja teollisuustonttien välittömässä läheisyydessä – tätä me tulevat vedenkäyttäjät emme voi hyväksyä.

 

Tavasen käyttäytyminen maanomistajia kohtaan on koesadetusten aikana ollut käsittämätöntä.

 

Tavase Oy ajaa isoilla koneilla pitkin maita ja mantuja lupia kyselemättä. Isojen koneiden luontoon jättämä jälki on karmaisevaa.

 

Tavasen suunnitelmien perusteluksi ei riitä se, että ainoastaan kolme prosenttia Suomen pinta-alasta soveltuu tekopohjaveden valmistamiseen sadettamalla.

 

Miksi uhraisimme Kangasalan ja Pälkäneen ainutlaatuiset harjumaisemat, kun harjujen vieressä järvissä riittää juomakelpoiseksi jalostettavaa vettä?

 

Tavase Oy:n johdon ja pälkäneläisten huonoista keskusteluväleistä kertoo, että vasta 18.4. pidetyssä tiedotustilaisuudessa johdolle selvisi, että eräs kaivo on porattu täsmälleen vanhan kaatopaikan kohdalle. Kaatopaikalle kuljetettiin 1960-luvulla kaksi hevoskärrykuormallista kasvinsuojelumyrkkyjä sen paloroinan joukossa, joka syntyi paikallisen maatalousmyymälän tulipalossa.

 

Tavase Oy:llä on vahvat kytkennät Tampereen Veteen, sillä Tampereen Veden toimitusjohtaja osallistuu Tavase Oy:n hallituksen kokouksiin asiantuntijajäsenenä.

 

Viittaan Tampereen Veden suunnitelmiin Sulkavuoreen suunnitellusta jäteveden keskuspuhdistamosta ja Tavase-suunnitelmista, kun totean, että Tampereen ”vesiputki” vuotaa suunnittelun, päätösvalmistelun, avoimuuden sekä varsinaisen päätöksentekomekanismin osalta molemmista päistään.

 

Voivatko tamperelaiset ja muut pirkanmaalaiset hyväksyä tämän?

 

Tampereen ympäristössä on lukuisia järviä, joissa on Päijänteen tapaan ”juotavan hyvää vettä”.

 

Kysyn ympäristöministerin tapaan, että miksi vaihtoehtoisia suunnitelmia ei ole tehty?

 

Olosuhteet ja väestön mielipide ovat muuttuneet siitä, kun tamperelaiset luottamushenkilöt toimivat virkamieskunnan kumileimasimina.

 

Tavase-hanke pitää lopettaa tai sen tehtävänantoa on muutettava.

 

Arvostelen myös Tavasen vastustajia: Miksi ette ole tulleet kertomaan Tampereelle mielettömistä suunnitelmista? Tavasen kohtalo päätetään Tampereella, ei Pälkäneellä.

 

Toivon, että järjestätte Tampereella tilaisuuksia, joissa kerrotte siitä ekologisesta uhasta, jonka Tavase tulee aikaansaamaan, jos sen suunnitelmat toteutettaisiin.

 

-Esko Erkkilä-

================

Aamulehti julkaisi tämän kirjoitukseni mielipideosastollaan 30.5.2011.

 

Julkaisukelpoisen mielipidekirjoituksen aikaansaaminen on prosessi, jossa asian kypsyttely ja tiivistäminen vie aikaa.

 

Mielipidekirjoituksen laadinnassa pätee ainakin omalla kohdallani, että ensimmäinen versio on tavattoman pitkä! Joku viisashan on sanonut kirjeensä saatesanoiksi: "Anteeksi, mutta minulla ei ollut aikaa kirjoittaa lyhyesti!"

-Esko Erkkilä-

Tätäkö perussuomalaisia äänestäneet naiset, sotaveteraanit ja vammaiset tarkoittivat?

Maanantai 30.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä julkisti keskiviikkona 25.5.2011 julkilausuman, jota se kutsuu julistukseksi "syrjintää, rasismia ja väkivaltaa vastaan".

Julkilausuma on herättänyt suurta huomiota, mutta se on hyvin tervetullut, koska se avaa persujen ajatusmaailman syrjintään sekä suosimiseen.

Valitettavasti julkilausuma tulee julkisuuteen vasta nyt, sillä ennen eduskuntavaaleja julkaistuna se olisi paljastanut ”persujen todelliset karvat” kansalaisille jo ennen äänestyskopilla käyntiä.

Vähäväkisten suosimisen kieltäminen on julkilausuman suuri asia.

 

Julkilausumassa päästellään mm. seuraavanlaista tekstiä: 

 

”Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä.”

Julistus jatkuu…

 

”Katsomme yksiselitteisesti, että julkisen vallan on kohdeltava jokaista ihmistä yksilönä, ei etnisen, kulttuurisen tai muun vastaavan ryhmän edustajana. Ketään ei pidä missään tilanteessa rangaista tai palkita taustansa vuoksi.”

 

Oikeusoppineet tulkitsevat persujen julkilausuman yksimielisesti perustuslain vastaiseksi. Se on heidän mielestään myös ristiriidassa Suomen solmimien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa.

 

Helsingin Sanomat on haastatellut kolmea professoritason erityisasiantuntijaa persujen julkilausumasta ja he kaikki pitävät julistusta perustuslain vastaisena.

Haastattelut on julkaistu Helsingin Sanomissa 28.5.2011.

 

Helsingin yliopiston yleisen oikeustieteen professori Kaarlo Tuori pitää julkilausumaa ”erittäin ongelmallisena”.

 

Valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen Turun yliopistosta näkee, että julkilausuman toteutuminen merkitsisi tasa-arvon heikkenemistä nopeasti.

 

Helsingin yliopiston yleisen oikeustieteen professori Tuomas Ojanen sanoo, että julkilausuma on kamala ja se pitää tuomita.

 

Suomalainen lainsäädäntö perustuu mm. siihen, että sukupuolten välistä tasa-arvoa yritetään edistää määräämällä laissa, että valtion komiteoissa on oltava tietty määrä naisia.

Myös koko vammaislainsäädäntö joutuisi suurten muutosten kohteeksi, jos persujen julistus hyväksyttäisiin, sillä koko vammaislainsäädäntö on positiivista erityiskohtelua. Persut haluavat romuttaa periaatteen, että vammaisia kohdellaan lainsäädännössä positiivisesti. Persujen julistuksen hyväksyminen merkitsisi mm. sitä, että vammaisille myönnetyt taksikuljetukset olisi tasapäistettävä normaalikuntoisten kansalaisten kanssa. Kuvottavaa!

Sotaveteraanit ovat vuosien aikana saaneet tiettyjä etuja mm. kuntoutuksen saralla. Kummastuttaa, että persut haluavat kumota sotaveteraaneille muiden mielestä kuuluvat vaatimattomat etuudet! 

Ovatko sotiemme veteraanit tietoisia persujen linjasta?

Persut haluavat romuttaa kaikki ne pienet etuudet, jonka sotiemme veteraanit ovat vuosikymmenten taistelulle itselleen saaneet – tätä en olisi uskonut edes persujen ehdottavan.

 

Tuomitsen jyrkästi persujen esittämän julkilausuman, sillä haluan säilyttää mm. naisilla, vammaisilla ja sotaveteraaneilla ne etuudet, jotka heille on ennen persuja saatu hankittua.

 

-Esko Erkkilä-

Vuohipukit puolustavat Rakveren linnoitusta!

Sunnuntai 29.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Muu perhe oli aamupäiväuinnilla AQVA Hotel & Spa –kylpylässä Viron Rakveressä, kun torstaina 19.5.2011 tein yksinäni kävellen tutustumismatkan Rakveren kivilinnoitukseen.

 

Kivilinnoitus sijaitsee n. 300 metrin etäisyydellä Rakveren keskustasta. Matka ei ole metreissä pitkä, mutta se merkitsee aikamoista kiipeämistä Rakveren Vallimäelle.

 

 

Rakveren linnanrauniot ovat nykyään Rakveren tärkein ja suosituin turistinähtävyys. Termi ”linnanrauniot” tekevät paikalle hieman vääryyttä, sillä linnaan on saatu monenlaista elämää ja meininkiä.

 

 

Viron lipun näkeminen sykähdyttää aina. Muistan hyvin ajan, jolloin Viro oli Neuvostoliiton miehittämä ja silloin ei tullut kuuloonkaan, että missään olisi nähnyt Viron lippua. Kävin työn merkeissä useasti Virossa neuvostomiehityksen aikana ja vieläkin ne ajat tuntuvat painajaiselta tai pahalta unelta. Toisaalta olihan siinä oma viehätyksensä – jopa jännityksensä!

 

 

Linnoitusta lähestyttäessä oli yllätys, että linnoituksen valleilla käyskenteli ja hyppeli kolme vuohipukkia.

 

Hetken kuluttua yllätys oli vielä suurempi, kun näin vuohipukkien kiipeilevän rauniolinnan seinillä. Kiveys linnan seinällä oli miehen kulkemiseen liian kapea, mutta sielläpä vuohipukit kiipeilivät ja pudotusmatkaa kivikovalle tantereelle oli seitsemisen metriä!

 

 

Meitä ei pelota!

 

 

Pieni kilipukki katseli blogistia tarkasti.

 

 

Lauman johtajuus piti aina pienin väliajoin tarkistaa ja silloin sarvet kalisivat!

 

 

 

Tarjosin johtajalle (vasemmalla) kättäni, mutta sain vastaukseksi vihaisen ja yllättävän juonikkaan ”kierrepuskun” - pusku tuntui kädessäni viikon verran!

 

Rakveren linnoitusta vartioineita vuohipukkeja ystävyydellä ja saamastani pökkäyksestä huolimatta arvostaen

 

-Esko Erkkilä-

Viron nykypäivää ja maan historiaa nähtävillä Rakveressä

Lauantai 28.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Olen kerran aikaisemmin pikaisesti poikennut Rakveressä, mutta nyt saimme perhekuntamme kanssa viettää siellä kokonaisen päivän, kun osallistuimme Türin kukkamarkkinoille suuntautuneelle kolmen päivän Viron-matkalle.

Rakvere on vanha kaupunki, sillä se sai kaupunkioikeudet jo v. 1302. Asukkaita Rakveressä on hieman alle 17.000 henkeä.

 

 

Asuimme Kylpylähotelli Aqua Spa´ssa. Kuvassa näkyy Q-kirjaimen yllä Rakveren linnoituksessa liehuva Viron lippu pienenä pisteenä. Matkaa kylpylästä linnoitukselle on n. 300 metriä. Matka on jyrkkää ylämäkeä, mutta betonirappuset ovat hyvät.

 

Olemme vierailleet lähes kaikissa virolaisissa kylpylöissä ja v. 2008 valmistunut AQVA Hotel & Spa on eräs parhaista virolaisista kylpylöistä. Voin ehdottomasti suositella!

Hoitoja kylpylässä ei käytännössä ole mahdollista saada ja siinä varmaan syy, että sinne järjestetään Suomesta kovin vähän matkoja.

Kylpyläosasto on hotellivieraille avoinna lähes koko päivän, mutta kun hotelli sijaitsee kaupungin keskustassa, on uinti- ja saunomistuokioiden välissä helppo poiketa kaupungilla.

Rakveren kivilinnoitus ja sen lähellä sijaitseva Tarvas-härkäpatsas ovat kaupungin merkittävimmät nähtävyydet, mutta ne sivuutan tässä jutussa maininnalla – palaan niihin myöhemmin.

 

Rakveren kaupunginaukio on moderni ja viihtyisä.

 

Aukiolla on muutama keltainen sateenvarjomainen kello. Kun yhden kellon alitse kulkee, alkaa kuulumaan hienoa musiikkia.

 

”Musiikkkikellon” vierellä on poika polkupyörän kanssa ja torikiveykseen upotetussa pyöränjäljessä lukee: ”Noormees jalgrattaga muusikat kuulemas. Tänulikult Arvo Pärdile Rakvere linnalt”.

 

Voisikohan tekstin suomentaa vaikkapa näin:” Pyöräilevä nuorimies musiikkia kuuntelemassa. Taiteillut Arvo Pärdile Rakverestä.”

Rakveren tori sijaitsee lähellä keskusaukiota. Näin toukokuussa torilla on runsaasti tarjolla taimia, kukkia ja tuonti- sekä kotimaisia vihanneksia.

Pihvitomaattien hinnassa oli sama ilmiö kuin Suomessa usean elintarvikkeen kohdalla eli tuontitavara on halvempaa kuin kotimainen! Virolainen pihvitomaatti maksoi 5,00 €/kg, kun puolalaisesta joutui maksamaan ainoastaan 3,00 €/kg!

 

Rakveren torilla taimia myyvät mummot osasivat kaupanteon, sillä kerrottuamme olevamme huomisin menossa Türin kukkamarkkinoille, ha tiesivät hintojen olevan siellä kolminkertaiset omiin hintoihinsa verrattuna. Mummot taisivat olla oikeassa!

 

Rakveressä muistetaan Viron historiaa

Rakveressä on laajat puistot ja eräässä puistossa on kaksi sotiin liittyvää muistomerkkiä:

 

"1918 - 1920 Wapadussojas langenneille" eli Viron Vapaussodassa 1918 - 1920 kaatuneille oli muistomerkki  lähellä L.Koidula -katua. On paikallaan huomioida, että Lydia Koidulaa muistetaan Rakveressäkin, sillä hänelle on nimetty katu kaupungin keskustasta.

Mainittakoon, että suomalaisista kaksi joukko-osastoa eli Ensimmäinen Suomalainen Vapaajoukko ja Pohjan Pojat osallistuivat Viron Vapaussotaan.

 

Viron Vapaussodan muistomerkin läheisyydessä sijaitsee muistomerkki, joka on pystytetty Suuressa Isänmaallisessa Sodassa Neuvostoliiton puolesta kaatuneiden rakvereläisten muistoksi. Suuri Isänmaallinen Sota ajoittuu neuvostotulkinnan mukaan vuosille 1941 - 1945, sillä Neuvostoliiton Suomea vastaan aloittama Talvisota 1939 - 1940 oli vain "pieni rajakahakka".

 

 

Suuren Isänmaallisen Sodan muistomerkissä on kuvattuna Neuvostoliiton keskeiset tunnusmerkit: viisisakarainen punatähti, sirppi ja vasara.

 

Rakveren turistikartassa on mainittuna kaksi kirkkoa keskikaupungilla. Ne ovat Rakvere Kolmainu kirik ja Rakvere Pauluse kirik.

Kolmainu kirik oli avoinna päivällä ainoastaan kolmisen tuntia ja sen aukioloaika ei sopinut ohjelmaani.

Rakvere Pauluse kirik´n löysin helposti, mutta paikalla ei nykyisin ole kirkkoa, vaan Kalevi Hall - nimen saanut vanha temppelirakennus.

 

Kiersin komean kaksitornisen tiilirakennuksen ympäri, mutta totesin, että kaikki ovet ovat olleet kauan suljettuina. Tornien välissä oli suurilla kirjaimilla Kalevi Hall, mutta rakennuksen nykykäyttö jäi minulle täysin hämäräksi.

 

Vanhaa Rakvereä

 

Aitoa vanhaa Rakvereä on Pikk-katu ja sen varressa sijaitsevat rakennukset.

 

 

 

Näkymä Pikk-kadulta.

 

Vallimäellä sijaitsevat Rakveren kuuluisimmat nähtävyydet. Sinne toki pääsee autollakin, mutta parhaat (ja hengästyttävimmät) elämykset kokee, jos nousee kävellen Vallimäelle.

 

 

Vallimäen tuulimyllyllä on vain yksi siipi jotakuinkin kunnossa ja...

 

...tuulimyllyn ovi on ilmeisesti vuosikausia ollut tiukasti lukossa.

Sopii kuitenkin uskoa, että lähivuosina Vallimäen tuulimylly avaa ovensa ja Rakvereen saapuvat turistit voivat nauttia tuulimyllyllä maittavia kahviannoksia sekä ihailla mäen juurella elävää kaupunkia.

 

Vallimäki on nimensä mukainen ja sen vallit liittyvät oleellisena osana Rakveren linnoituksen puolustusjärjestelmiin.

Vallimäen vallien toiseen päähän on rakennettu laululava sekä sen eteen esiintymistasanne. Vallit toimivat hienosti luontaisena katsomona ja voi vain kuvitella isoja kuorotapahtumia laululavalle. Nyt paikalla ei ollut lisäkseni ketään.

 

 

Vallimäen tuulimyllyltä ja laululavan kohdalta näkyy Vallimäen toisella laidalla sijaitseva Rakveren linna.

Linnasta ja siihen tutustumisesta kuitenkin omia juttuja aikanaan!

 

-Esko Erkkilä-

 

 

Viron maatalousministeri Helir-Valdor Seeder avasi Türin kukkamarkkinat perjantaina 20.5.2011

Torstai 26.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Sain perhekuntani kanssa olla mukana mielenkiintoisella matkalla, jonka nokialainen matkanjärjestäjä V-H Tuovinen Oy järjesti Viroon Türin kukkamarkkinoille.

 

Lähdimme matkaan jo keskiviikkona 18.5.2011, vaikka kukkamarkkinoiden ensimmäinen päivä olikin vasta perjantaina. Matkasimme Tallinnan kautta Rakvereen, vietimme siellä kylpyläpäivän torstaina ja matkasimme Türiin Rakverestä varhain perjantai-aamuna.

 

Suosittelen Türin kukkamarkkinamatkaksi kahden yön ja kolmen päivän matkaa, sillä silloin ehtii näkemään Virossa paljon mielenkiintoista.

 

Türi sijaitsee keski-Virossa, joten sinne on lyhyt matka kaikkialta Virosta.

 

Türi on Viron kevätpääkaupunki. Tämän arvonimen saavuttamisessa on jokakeväisillä kukkamarkkinoilla – Lillelaat – ollut tärkeä merkitys. Nyt järjestetyt olivat järjestyksessä jo 34. markkinat.

 

 

 

Türin kukkamarkkinat ovat tärkeä tapahtuma koko Viron kannalta. Me juhlaväkenä saimme siitä vakuuttavan kuvan, kun Viron maatalousministeri Helir-Valdor Seeder avasi markkinat.

 

Seeder käsitteli lyhyessä puheessaan Viroa ja sen asemaa EU-perheen täysivaltaisena jäsenenä. Hän näki paljon myönteistä Viron EU-jäsenyydessä.

 

 

 

Seeder oli käänteissään niin nopea, että en ehtinyt kuvaamaan, kun hän toi Viron valtiovallan tervehdyksen kukkamarkkinoille ja suoritti niiden virallisen avauksen. Ehdin Seederin vauhtiin, kun hän veti salkoon Viron lipun kukkamarkkinoiden juhlakentällä.

 

Seederin vieressä kukkamarkkinoiden lippua vetää salkoon puuhakas naishenkilö messutoimistosta.

 

 

 

Löysin Suomen Tallinnan suurlähetystön nettisivuilta kuvan, jossa Suomen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila sekä Viron maatalousministeri Helir-Valdor Seeder ovat kesäisessä virolaismaisemassa. Vahvoja vaikuttajia molemmat!

 

Pyrin lähipäivinä kertomaan enemmän kukkamarkkinoiden kuulumisia, mutta myös muusta Viron matkallamme näkemästämme ja kokemastamme.

 

-Esko Erkkilä-