On huolehdittava sopimusvaiheessa, että maakaapeloinnista ei tule yksityistielle ikuinen riesa!

Sunnuntai 16.12.2018 - -Esko Erkkilä-

 

Pirkanmaan Metsäkeskus järjesti Hämeenkyrössä yksityisteiden hoidosta vastaaville ja yksityistieasioista kiinnostuneille koulutustilaisuuden 12.12.2018.

 

 

Olen tieosakkaana viidessä yksityistiessä sekä yhdessä metsäautotiessä ja niiden lisäksi Rouva on osakkaana kahdessa yksityistiessä. Osakkuuksien lisäksi olen toimitsijamiehenä yhdessä noista yksityisteistä, joiden osakkaana olen.

 

 

Oli siis luonnollista, että hakeuduin koulutustilaisuuteen.

 

 

Saimme koulutustilaisuudessa – yksityistieillassa – paljon tietoa ja tässä jutussani teen pintaraapaisun siihen problematiikkaan, joka liittyy asiaan, kun sähköyhtiö haluaa asentaa kaapeleita yksityistien alueelle tai sen välittömään läheisyyteen.

 

 

 

 

 

Yksityistien näkökulmasta asiaa selvitteli tuvantäyteiselle yleisölle sastamalalainen tieisännöitsijä Kari Äikäs, jolla on vankkaa kokemusta sellaisten yksityisteiden isännöinnistä, joille on tehty maakaapelointeja.

 

 

Seuraavassa jonkinlaista muistilistaa yksityisteiden toimitsijamiehille, yksityisteiden hoitokunnille ja yksityisteiden isännöitsijöille, kun kaapeliyhtiö haluaa hyödyntää yksityistien ojia tai yksityistien välitöntä läheisyyttä maakaapelin asentamiseen.

 

 

• toimitsijamiehen tai hoitokunnan ei koskaan pidä antaa maakaapelin asennuslupaa itsenäisesti vaan aina on kutsuttava koolle tiekokous. Vasta tiekunnan kokouksen päätösten perusteella toimitsijamies tai tiehoitokunta voivat allekirjoittaa sopimuksen

• tiekokouksen koollekutsumisesta aiheutuneet kustannukset pitää sopia kaapeliyhtiön maksettaviksi (kokouskutsut, tilavuokrat, tiedotuskirjeet, yms. kustannukset)

• yksityistien ei milloinkaan pidä hyväksyä kaapeliyhtiön tarjoamia valmiita sopimuslomakkeita, sillä jokainen tapaus vaatii yksilöllisen sopimuksen

• sopimuspaperin pitää olla yksinkertainen ja siinä on selkeästi sovittava verkonhaltijan ja myös tiekunnan vastuut sekä velvoitteet

• sopimus on aina tehtävä verkonhaltijan tai verkonhaltijan valtuuttaman tahon kanssa – missään tapauksessa sopimusta ei pidä allekirjoittaa esim. sen kaivinkoneyrityksen kanssa, joka huolehtii kaapelointityön tekemisestä käytännössä

• sopimukseen pitää sisältyä kohta, että verkon omistaja vastaa kaikista kustannuksista, jos kaapeli joskus joudutaan esim. tien korjauksen tai tienparannuksen vuoksi kaivamaan ylös. Verkonhaltijan pitää maksaa kustannukset, jos kaapeli vaurioituu tien perusparannuksessa

• verkonhaltijan mahdolliset veloitusperusteet esim. kaapeloidun linjan tilapäisestä jännitteettömäksi tekemisestä, on torjuttava

• kaapelin näyttäminen pitää olla ilmaista koko maakaapelin elinkaaren ajan

• verkonhaltijan pitää asentaa maakaapeli siten, että tiekunnan jälkikäteen suorittamat liikennemerkkien asennukset ja mahdolliset kaiderakenteet ovat mahdollisia

• kaapeloinnissa tierummut pitää kiertää riittävän kaukaa, jotta tien leventäminen ja tierumpujen vaihtaminen voidaan tehdä turvallisesti. ”Riittävän kaukaa kiertäminen” merkitsee usein, että maakaapeli joudutaan kaivamaan yksityistiealueen ulkopuolelle ja on luonnollista, että näissä tapauksissa verkkoyhtiön sopimuskumppanina ei ole yksityistiekunta vaan maanomistaja

• jos tielinjalta joudutaan tekemään koukkauksia peltojen kohdalla, on sopimuksessa erikseen sovittava, että salaojille ei saa aiheuttaa vahinkoja

• sopimuksessa pitää selkeästi sopia molempien osapuolten yhteyshenkilöt ja tältä osin sopimusta on tarvittaessa päivitettävä

 

 

Tässä esittämäni seikat ovat vain osa niistä asioista, jotka pitää sopia sopimuksessa.

 

 

Sopimuksessa on sovittava riittävä sopimusmaksu, jolla katetaan kaapeloinnista aiheutuneet hallinnolliset ja pienet ylimääräiset kulut, joita aiheutuu mm. siitä, kun kaapelia pitää varoa.

 

Maakaapelointi ei saa estää tieosakkaiden pääsyä pelloilleen tai metsään ja myös sen takaamiseksi sopimukseen pitää laatia tätä koskeva kohta. Pelloille pitää päästä viljelylohkokohtaisesti ja metsään riittävän tiheään sovittujen ylittämispaikkojen kautta.

Tärkeää on, että sopimuksessa sovitaan kaapelikaivannon syvyydeksi vähintään metri! Tässä on menetelty yksityisteiden kannalta monesti huolimattomasti, kun maakaapelikaivannon syvyydeksi on sovittu vain 70 senttiä! Useinkaan toki ei ole syvyydestä sovittu mitään, mutta verkonhaltijan edustajat ovat jättäneet kaivannon aivan liian matalaksi.

 

 

Yksityistien tiekokouksen pitää päätöstä tehdessään tiedostaa, että maakaapelointi merkitsee vähintäänkin 50 vuoden, mutta ilmeisesti pidemmänkin ajan sitoutumista verkkoyhtiön kanssa tapahtuvaan yhteistyöhön.

Verkkoyhtiöiden suorittamat maakaapeloinnit maanteiden ja yksityisteiden "ojanpenkoille" tulevat lähiaikoina lisääntymään ja toivon, että tässä esittämistäni seikoista on apua, kun yksityistiekunnat joutuvat vastamaan verkkoyhtiöiden esityksiin yksityistiealueiden hyödyntämiseen maakaapeloinnissa!

 

 

Toisaalta on paikallaan muistaa, että maakaapelointi yleensä parantaa tieosakkaiden sähköturvallisuutta ja sähkönsaannin varmistumista kaikissa olosuhteissa, joten verkkoyhtiö kannattaa nähdä ja kokea aitona yhteistyökumppanina!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

On haasteellista löytää äänetön kännykkä!

Tiistai 11.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Meille jokaiselle lienee tuttu tilanne, että kännykkä on kateissa ja sitä yritetään löytää soittamalla siihen.

 

 

Äänettömällä olevaan kännykkään on lähes mahdoton saada yhteyttä soittamalla, sillä se onnistuu vain siten, että näkee soittovalon vilkkuvan kateissa olevassa kännykässä!

 

 

Törmäsin ”kadonneen kännykän” –mysteeriöön viimeksi eilen, kun eräs puheenjohtamani Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen jäsen oli kadottanut kännykkänsä.

 

 

Vietimme eilen yhdistyksemme pikkujoulujuhlaa ja kadonneen kännykän omistaja uumoili, että olisi unohtanut kännykkänsä juhlahuoneistoomme.

****************

 

 

En yleensä vastaa puheluihin, jotka tulevat tuntemattomista numeroista, mutta nyt niin tein ja soittaja oli kadonneen kännykän omistajan elämänkumppani.

 

 

Olin lähellä oletettua kadottamispaikkaa ja menin sinne sekä aloin soittamaan minulle annettuun numeroon.

 

 

Ilokseni kuulin voimakkaan hälytysäänen, mutta kännykän paikantamisessa olikin puuhaa.

 

 

Hälytysääni kesti vain muutaman soiton verran ja sitten puhelu katkesi.

 

 

Onneksi etsimässäni kännykässä oli riittävästi latausta ja iloinen soittoääni kuului joka kerta, kun soitin.

 

 

Tutkin vessat ja monet muut paikat, mutta en löytänyt pirisevää kännykkää.

 

 

Menin polvilleni kokoushuoneemme eteishallin lattialle ja vihdoin viimein näin pirisevän kännykän.

 

 

Olin iloinen ja koko päiväni oli pelastettu, kun sain ottaa käteeni pirisevän oudon kännykän.

 

 

Soitin kadottajan elämänkumppanin kännykkään sekä kerroin tilanteen ja sen jälkeen sovimme paikan, jonne toimitan kadonneen kännykän.

 

 

Mielelläni tein neljän iltapäiväruuhkassa kymmenen kilometrin mittaisen sivupoikkeman, kun sain toimittaa kännykän ”kännykänkadottajalle”!

 

 

Onneksi etsitty kännykkä ei ollut äänettömällä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaikkea ei opeteta oppikirjoissa!

Tiistai 4.12.2018 - -Esko Erkkilä-

Syyshortensia on elokuun puolivälin jälkeen kukkivista puutarhakasveista eräs näyttävimmistä.

 

 

Syyshortensian kasvatuksesta on puutarha-alan oppikirjoissa ja erilaisissa tiedotteissa kaikki oleellinen, mutta se miten syyshortensian talvehdittaminen onnistuu parhaiten, siitä oppikirjoissa ei ole tavuakaan.

 

 

Olen kuluneiden lähes kolmenkymmenen vuoden aikana käytännössä oppinut, että miten syyshortensia pystytään parhaiten saattelemaan kevääseen, jotta sen kevätleikkauksiin voidaan ryhtyä.

 

 

Syyshortensia leikataan vasta keväällä ja se tapahtuu silloin, kun yöpakkasista ei ole enää vaaraa.

 

 

Mutta miten syyshortensia saadaan kevääseen ilman lumen, räntäsateen tai sateen aiheuttamia vaurioita?

 

 

 

 

 

Syyshortensia kukkii komeilla ja isoilla kukkatertuilla, jotka jäävät ruskeina paikoilleen, kun syyspakkaset saapuvat.

 

 

”Tuleentunut” ja pakkasenpanema syyshortensia-aidanne on komea näky, mutta komean näyn takana piilee vaara.

 

 

 

 

 

 

 

 

Olen kantapään kautta oppinut, että jotain on tehtävä.  Se ”jotain” on, että mahdollisimman myöhään syksyllä syyshortensian kukat pitää riipiä pois, jotta kukintoihin ei pysty kertymään sellaista määrää kosteutta, että varret katkeilisivat.

 

 

Ei kynitty syyshortensia-aidanne ole mikään kaunis katseltava, mutta kynimisellä saa aikaan kuitenkin sen, että syyshortensian varret eivät katkeile lumen ja sateen painosta.

 

 

Suosittelen nyt heti poistamaan syyshortensian kukat, jotta sen varret säilyisivät kasvuun innokkaina ensi kevään leikkauksiin saakka!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kotitalousvähennykseen oikeuttavat kuitit kannattaa toimittaa verottajalle heti, kun on laskun maksanut!

Perjantai 16.11.2018 - -Esko Erkkilä-

Elämme marraskuun puoltaväliä ja vihjeiden tai ohjeiden antaminen vuoden 2018 verotuksen osalta alkaa olla myöhäistä.

 

 

Säännökset pysyvät kuitenkin samoina myös ensi vuonna, joten seuraavassa kertomani omakohtaiset kokemukset kannattaa painaa mieleen.

 

 

**************

 

 

Teimme viime kesänä omakotitaloomme kaksikin merkittävää remonttia ja kunnostustoimenpidettä, joista kertyi kotitalousvähennykseen kelpaavia kuluja.

 

 

Ensinnäkin uusimme omakotitalomme autotallin ovisysteemin ja siitä kertyi kokonaiskustannuksia n. 2.000 euroa.

 

 

Toinen uudistuksemme olikin hieman suurempi, sillä vaihdoimme omakotitalomme tiilikaton uuteen ja sen kokonaiskustannus oli jokseenkin tasan 20.000 euroa.

 

 

Noista toimenpiteistä kertyi kotitalousvähennykseen oikeuttavia menoja niin, että minun ja Rouvan kotitalousvähennyksen kattosummat täyttyivät ja saimme jakaa summasta hieman vielä vanhimmalle pojallemme.

 

 

Rouva vei tositteet verotoimistoon elokuussa ja se merkitsi, että käteen jäävä kuukausieläkkeeni nousi syys-, loka- marras – sekä joulukuulla 500 euroa per kuukausi!

 

 

Olisinhan minä saanut nuo rahat toki veronpalautuksena vuoden kuluttua, mutta parempi näin, että sain summat pankkitililleni jo vuoden 2018 neljän viimeisen kuukauden aikana kohonneena eläkkeenä!

 

 

Tämän tositarinan opetuksena se, että kotitalousvähennys kannattaa jakaa siten, että perhekunnasta mahdollisimman monet pääsevät nauttimaan kotitalousvähennyksen etua. On luonnollista, että maksimimäärät pitää hyödyntää.

 

 

Toinen opetus se, että kuitit kannattaa toimittaa verotoimistoon heti laskujen maksamisen jälkeen, sillä verottaja oikaisee sen jälkeen verovelvollisen loppuvuoden verotusta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Bremen otti kantaa Neuvostoliiton Latvian miehitykseen

Torstai 11.10.2018 - -Esko Erkkilä-

Erään arvostamani fb-kaverini facebook-päivitys on pontimena, kun tähän kirjoitan uusinta blogikirjoitustani.

 

Fb-kaverini oli käynyt Bremenissä ja kuvauttanut itsensä ”Bremenin soittoniekat” –patsasta hivelemässä.

 

Bremenin soittoniekat on Grimmin veljesten kirjaama kansansatu, jossa sankareina ovat aasi, koira, kissa ja kukko.

 

Grimmin veljesten mukaan eläinten isäntä kohteli eläimiään huonosti ja ne päättivät lähteä Bremeniin, joka on kuuluisa vapaudestaan.

 

 

Matkalla Bremeniin eläimet osuivat mökille, jossa neljä ryöväriä nautti saalistaan.

 

 

Moninaisten vaiheiden jälkeen eläimet valtaavat mökin ja asettuvat sinne asumaan.

 

 

****************

 

 

Bremeniin pystytettiin vuonna 1951 patsas, jossa aasin selässä on koira, koiran selässä kissa ja kissan selässä korkeimmalla paikalla kukko.

 

 

Sanotaan, että aasin jalkojen koskettelu tuo koskettelijalleen hyvää onnea.

 

 

**********************

 

 

En ole vieraillut Bremenissä, mutta olen nähnyt muutamankin kerran Bremenin patsaan kopion Riikassa eli Latvian pääkaupungissa.

 

 

Kyseessä on Bremenin kaupungin vuonna 1990 ystävyyskaupungilleen Riikalle lahjoittamasta patsaasta, joka on eräänlainen kopio alkuperäisestä ”Bremenin soittoniekat” –patsaasta.

 

 

 

 

Bremenin lahja Riikalle sisältää vahvan poliittisen viestin, sillä Latvia oli patsaan lahjoittamisajankohtana vielä Neuvostoliiton miehittämä.

 

Latvian neuvostomiehitys päättyi 22.8.1991 Latvian uudelleenitsenäistymiseen.

 

 

Bremenin lahjassa Riikalle ”Bremenin soittoniekat” –patsaan eläinten alapuolella ja sivuilla on pronssiplootut, jotka kuvaavat rautaesirippua, joka silloin oli Neuvostoliiton miehittämien Baltian maiden ja Euroopan vapaiden maiden välillä.

 

 

Varsovan liiton maiden ja vapaan Euroopan välillä ollut rautaesirippu on poistunut, mutta on hyvä, että muisto siitä on kaikkien nähtävissä mm. Riikassa sijaitsevassa ”Bremenin soittoniekat” –patsaassa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomalaisen maatalouden tulevaisuus- seminaari oli täysosuma

Lauantai 29.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin eilen Hämeenkyrössä seminaariin, jonka nimi oli ”Suomalaisen maatalouden tulevaisuus”.

 

 

MTK-Hämeenkyrö järjesti mielenkiintoisen seminaarin Osaran maaseutuopetusyksikön tiloissa.

 

 

 

 

Seminaarin avannut MTK-Hämeenkyrön puheenjohtaja Tiina Jokela totesi avaussanoissaan, että MTK:n on mukava aloittaa toinen vuosisatansa niissä tulevaisuudenuskoisissa tunnelmissa, joihin myös tässä seminaarissa toivottavasti päädytään!

 

 

 

 

 

Hämeenkyröläiset olivat saaneet paikalle MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilan ja hän totesikin, että ruoka on aina muodissa.

 

 

”Hyvä tulevaisuus pitää itse ansaita” oli MTK:n ykkösmiehen viesti seminaariyleisölle.

 

 

Marttila muistutti, että takavuosina metsäteollisuutta pidettiin auringonlaskun alana, mutta nyt ei enää kukaan sano niin!

 

 

 

 

 

Yli 40-vuotta suomalaisen elintarviketeollisuuden palveluksessa olleena oli kiinnostavaa kuulla, kun MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila peräänkuulutti vahvempaa kotimaista elintarviketeollisuutta.

 

 

Marttila totesi, että kotimainen elintarviketeollisuus ottaa sitä vastaan suunnatut iskut vastaan ja kääntää vielä toisenkin poskensa iskuille.  Ymmärsin, että iskujen antajana olisi päivittäistavarakauppa.

 

 

Seminaarin kysely-osiossa pyysin Marttilaa tarkentamaan, että millaisia tehostamistoimenpiteitä ja mahdollisia saneerauksia hän odottaa lihanjalostusteollisuudelta, viljanjalostusteollisuudelta ja meijerimaailmalta, mutta Marttila ei suostunut menemään yksittäisiin yritysjärjestelyihin. Sen hän aivan oikein totesi, että tehostamista tarvitaan.

 

 

 

 

 

Toisena alustajana oli agrologi, agronomi ja MTT Sami Myyrä, joka esitti muutamia ajatuksia mukavasti provosoivaan sävyyn.

 

 

Pari hyvää sutkautusta, jotka Myyrä esitti:

 

 

”Kuluttajilla on huono omatunto, kun eivät toimissaan sido hiiltä”!

 

 

”Muutetaan kallis elämä rikkaaksi elämäksi”!

 

 

 

 

 

Sami Myyrän esittämä tämä kuva herätti hieman kuhinaa seminaariyleisön joukossa, sillä kuvan otsikossa todetaan, että iso tili on tehty maataloudessa EU:n aikana.

 

 

Aluksi Myyrä ”unohti” kertoa, että mistä mittayksiköstä on kyse ja kun hän sen paljasti, niin kyseessä on maatalousmaan keskihinta euroa per hehtaari!

 

 

EU-ajan alkaessa maatalousmaan keskihinta hehtaaria kohden oli tasolla vajaat 3.000 euroa per hehtaari, kun se nyt on 9.000 euroa per hehtaari!

 

 

En siitä huolimatta ole myymässä kotitilani peltomaita!

 

 

 

 

 

Onnistuneen seminaari-illan päätössanat lausui Kaupin tilan emäntä, MTK:n valtuuskunnan toinen varapuheenjohtaja Tiina Linnainmaa.

 

 

Linnainmaa totesi olevansa seminaarin antiin tyytyväinen, sillä seminaarissa ei käsitelty lainkaan maataloustukiin liittyviä asioita ja se osoittaa, että maataloustuottajat haluavat saada elantonsa markkinahintojen kautta.

 

 

Hyvä periaate!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereella ei ole haluakaan päästä tappiokierteestä ulos!

Perjantai 28.9.2018 - -Esko Erkkilä-

Eilen Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa päättyneet kolmipäiväiset Alihankinta 2018-messut keräsivät 17.188 messuvierasta – olin eräs messuvieraista.

 

Tampereella vuosittain järjestettävät Alihankinta-messut esittelevät koko Suomen teollisuuden ja sen kärkiyritykset.

 

On luonnollista, että jokseenkin kaikki Suomen kunnat, kaupungit ja talousalueet haluavat olla esillä messuilla, sillä taloudellisesti menestyvät kunnat ja kaupungit haluavat tarjota yrityksille tontteja ja muutakin yritysystävällistä infraa.

 

 

Yksi kaupunki loisti tänäkin vuonna poissaolollaan ja se oli Tampere.

 

 

On käsittämätöntä, että miten Tampereen kaupungin virkahenkilöt ja johtavat luottamushenkilöt vuodesta toiseen laiminlyövät erään keskeisimmän tehtävänsä eli yrityshankinnan Tampereelle.

 

 

On anteeksiantamatonta, että tänäkin vuonna 70 – 75 miljoonaa euroa tappiota tekevälle kaupungille on mahdollista laiminlyödä alkeellisinkin yrityshankinta eli olla poissa omassa kaupungissaan järjestettäviltä yritysmaailman eräiltä kaikkein tärkeimmiltä messuilta!

 

 

En varmaankaan tavoittanut kamerani linssiin kaikkia niitä kuntia, kaupunkeja ja seutukuntia, jotka tekivät itseään yrityksille tykö houkuttelevina sijoituspaikkakuntina, mutta tässä kuitenkin joitain yritysystävällisiä osastoja:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

On selvää, että yritykset tuntevat olonsa turvatuksi ja kunnan osalta yritysystävälliseksi, kun ne saavat esiintyä messuilla oman kuntansa, kaupunkinsa tai seutukuntansa tuen piirissä.

 

 

 *******************

 

 

 

 

Vuoden 2019 Alihankintamessujen ajankohta on jo nyt päätetty ja olisi välttämätöntä, että Tampereen kaupungin elinkeinotoiminta ryhdistäytyisi ja ilmoittautuisi jo nyt vuoden kuluttua järjestettäville Alihankinta-messuille!

 

Tiedän toki, että ensi vuoden näyttelypaikat on jo nyt lähes loppuun varattu, mutta yrittää pitäisi!

 

 

-Esko Erkkilä-

Onnellisen tietämätön se, jolle "Ehtoolehdon sankarit" ei kolahtanut!

Torstai 26.7.2018 - -Esko Erkkilä-

 

 

Kiitokset MTK-Pirkanmaalle ja erityisesti MTK-Viljakkalalle, jotka junailivat jäsenilleen mahdollisuuden osallistua omakustanteisesti eilen Pyynikin Kesäteatterissa ”Ehtoolehdon sankarit” -näytökseen!

 

 

Näytelmään aineiston työstänyt Minna Lindgren kertoo saatesanoissaan halustaan kirjoittaa iloisesta ja onnellisesta vanhuudesta, mutta hän on onnistuneesti pystynyt ompelemaan mukaan jokseenkin kaikki ne ongelmat, jotka liittyvät ikääntyneen asumiseen ns. palvelutaloissa.

 

 

Ongelmat tiivistyvät siihen, että vanhuspalvelut ja hoivatoimi ovat yksityisille kannattava bisnes ja julkiselle puolelle puolestaan jokin välttämättömyys, johon rahat eivät riitä.

 

 

Olen saanut Rouvan kanssa seurata ja taistella muutaman lähiomaisen puolesta, kun lähiomaisemme on joutunut samaan tilanteeseen kuin Ehtoolehdon sankarit.

 

 

Kunnat pyristelevät kaikesta vastuusta pois ja työntävät vanhuksemme yksityisten palveluntuottajien armoille ja näillehän bisnes on tärkeintä. Kuvaan kuuluu, että kunnat ovat kitsaita palveluseteleiden myöntämisessä ja se merkitsee vanhuksen kynimistä taloudellisesti puille paljaille.

 

 

Vanhustenhoidossa lipeväkieliset konsultit ovat todellisuutta ja näin myös Pyynikin kesäteatterissa.

 

 

Oma lukunsa ovat viranomaiset, jotka pumaskat ja lehtiöt kädessään tungeksivat vanhusten kimpussa ns. palvelutaloissa.

 

 

Kuoleminen virallisen työajan ulkopuolella on kuvattu realistisesti, kun hoitohenkilö vihdoin suostuu soittamaan tutulle hautaustoimistoyrittäjälle

 

 

Tapahtumat putkiremontin kohteeksi joutuneessa palvelukodissa ovat virolaisine työntekijöineen ja kaikenlaisen vilunkirakentamisen keskellä karua nykypäivän todellisuutta.

 

 

 

 

Miksi otsikkoni on tuollainen?

 

 

Rouva oli näytöksen jälkeen kuullut erään pariskunnan keskustelun, jossa keskustelijat olivat todenneet, että ei kolahtanut.

 

 

Minusta näytöksen sanoma oli täyttä todellisuutta nykypäivän vanhustenhoidosta ja sen vuoksi se kolahti ainakin minulle ja Rouvalle.

Toivon, että mahdollisimman usea kuntabyrokraatti ja vanhusten asioista vastuuta kantava kuntapäättäjä käy katsomassa Ehtoolehdon sankarit!

 

 

Toistan, että onnellisen tietämätön vanhustenhoidon nykytilasta on se, jolle Ehtoolehdon sankarit ei avautunut!

 

 

 

 

 

Kuuluttaja antoi luvan kuvata, kun näyttelijät tulevat kiittämään yleisöä esityksestä ja en ollut ainoa, joka käytti annettua lupaa!

 

 

Paras esitys, mitä milloinkaan olen nähnyt Pyynikin Kesäteatterissa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Käärmeenpurema mies"

Torstai 28.6.2018 - -Esko Erkkilä-

Nykyiset hellesäät merkitsevät, että kyykäärmeet tulevat piiloistaan esille ja ovat notkeita liikkumaan.

 

 

Tiedän kyiden hyödylliset merkitykset, mutta mökkimaailmaani ilmaantuessaan ne ovat lainsuojattomia.

 

 

Viljakkalan Majajärvellä sijaitseva perämetsämme oli jo entisaikaan tunnettu runsaista kyyesiintymisistään ja oletimme, että Tampere-Parkano-Seinäjoki –radan rakentaminen metsäpalstan läpi karkottaisi kyyt.

 

 

Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä kyykäärme taitaa olla sopeutuvainen tärinään.

 

 

 

****************

 

 

 

Juttuni otsikko viittaa tapahtumiin Hämeen Koeasemalla Pälkäneen Myttäälässä kesällä 1968, jolloin olin siellä harjoittelijana agrologiopintoihini liittyen.

 

 

Olin kahden muun agrologiopiskelijan kanssa keräämässä työpäivän jälkeen kasveja ja kolmantena kulkiessani minua pisti kyy.

 

 

Klenkkasin päärakennukselle ja minulle soitettiin taksi, jolla matkasin Tampereen Keskussairaalaan.

 

 

Ohitin potilasjonossa todelliset sairaat, sillä käärmeenpuremaa pidettiin vakavana juttuna.

 

 

Makasin hoitopöydällä ja lääkäri tökkäsi nilkkaani vasta-ainepistoksen – se olikin koko prosessin kivuliain vaihe.  Teki mieli potkaista kaikki hienot valovempeleet hornan tuuttiin!

 

 

Viikko sairaslomaa ja rauhallista oleilua oli tapauksen jälkiseuraamus.

 

 

 

”Käärmeenpurema mies” oli MTT:n Hämeen Koeaseman johtaja Mauri Takalan toteamus aina, kun myöhemmin eri yhteyksissä tapasimme.

 

 

Opetuksena ja omakohtaisena kokemuksena se, että kyynpurema on aina vaarallinen ja vaatii asianmukaisen hoidon!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Haverin räjäytykset laittoivat sodankäyneen miehen maastoutumaan!

Sunnuntai 10.6.2018 - -Esko Erkkilä-

Pieni perhekuntakohtainen muistelus Haverin kultakaivoksen toiminnasta:

Vuonna 1915 syntynyt isäni palveli etulinjassa Talvisodan ja Jatkosodan sekä oli sen lisäksi vielä mukana Hersalon joukoissa Lapinsodassa.

Isäni toimi pikakivääriampujana ja hän haavoittui kahdesti siten, että taisi olla 20 %:n sotainvalidi.

Vanhempani avioituivat sodan jälkeen ja alkoivat voimallisesti paneutua kehittämään äitini kotitaloa Välimäkeä.

Sotien jälkeen Haverin kultakaivos Viljakkalassa oli voimissaan ja kaivoksen toiminta vilkasta.

Haverissa suoritettiin joka päivä kallioräjäytyksiä klo 12.00 ja muistan , kun ne kuuluivat hyvin meille saakka. Meiltä on linnuntietä matkaa Haveriin ehkä vajaa 5 kilometriä, mutta kun matkalla on järvenselkää, niin räjäytysäänet kuuluivat meille.

Isäni kertoi miten sodassa vihollisen tykistön ammuntaan suhtauduttiin siten, että vaistomaisesti katsottiin mihin pystyy heittäytymään kranaateilta suojaan.

Saman reaktion Haverin räjäytykset kuulemma aiheuttivat hieman yli 30-vuotiaalla sotajermulla, sillä alussa Haverista kuuluneet räjäytykset merkitsivät, että piti katsoa sopivaa pellonojaa johon heittäytyä kranaateilta suojaan!

Tässäpä tämä muistelus!

-Esko Erkkilä-

Salkuttamisen pitää olla kunnalla jatkuvaa toimintaa

Lauantai 9.6.2018 - -Esko Erkkilä-

Tervehdin arvostuksella, että Ylöjärven kaupunki "salkuttaa" määräajoin omistuksiaan - tekninen lautakunta salkutti kohteet 16.5.2018 ja edellinen salkutus tapahtui 3.10.2016.

Mielestäni salkutukset on ajallisesti tehty oikein.

Salkuttaminen tarkoittaa, että määräajoin kunnassa/kaupungissa laaditaan lista eri kohteista ja päätetään mitä kullekin kohteelle tehdään.

Vaihtoehtoina ovat:

• pidetään
• myydään
• puretaan
• jatkoselvitettävät
• sote-erityistoimenpide

Viimeisimmä salkutuksen lopputulemana Viljakkalassa olivat Paijalan ja Kurjen saunat.

Molempien osalta edetään siten, että Paijalan osalta keskustellaan Mannin asukasyhdistys ry:n ja Kurjen osalta Viljakkalan Kirkonkylän Vilkku ry:n kanssa saunojen ostamisesta ja maapohjan vuokraamisesta.

Ylöjärven kaupunki on alustavasti luvannut hoitaa molempien saunojen jätevesiasiat kuntoon, mutta siinä piileekin eräs ongelma, johon myös Viljakkala-neuvosto kiinnitti huomiota.

Ylöjärven kaupungin virkahenkilöt suunnittelevat saunojen jätevesiaioiden hoitamista umpisäiliö-periaatteella ja se tulisi asukasyhdistysten kannalta olemaan kallis, jopa kestämätön ratkaisu.

Molempien saunojen käyttäjämäärät ovat niin suuret, että umpisäiliöratkaisussa jätevesiauton pitäisi käydä tyhjentämässä umpisäiliöt niin usein, että asukasyhdistysten talous ei sitä kestäisi.

Viljakkala-neuvostossa kannatimme Mannin asukasyhdistyksen esitystä, että jätevesiratkaisuna pitäisi olla kunnan jätevesijärjestelmään liittäminen ja samaa ratkaisua kannatan myös Kurjen saunan osalta!

Vaikuttaminen jatkuu!

-Esko Erkkilä-

Nyt maalaisjärki käyttöön!

Tiistai 29.5.2018 - -Esko Erkkilä-

Olen toiminut Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen tukihenkilönä siitä alkaen, kun minulta vuonna 2001 leikattiin eturauhassyöpä.

 

 

Kahdenkeskisiä tukihenkilötapaamisia minulle on kertynyt vain muutamia – sillä eiväthän miehet tukea tarvitse - , mutta erilaisissa tilaisuuksissa olen asian tiimoilta esiintynyt monesti.

 

 

Yritimme Pirkanmaan Syöpäyhdistyksessä muutama vuosi sitten aloittaa ”Arjen ystävät” –toimintaa, mutta huonolla menestyksellä. sillä asiakkaita ei riittänyt.

 

 

Nyt Pirkanmaan Syöpäyhdistys pyrkii aloittamaan Arjen ystävät –toiminnan uudestaan ja nyt ”työkaluna” on…

 

 

 

 

 

…www.huoleti.fi – portaali.

 

 

 

 

 

 

Olin eilen Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen tukihenkilönä mukana koulutustilaisuudessa, jossa saimme opastusta www.huoleti.fi –palvelun toiminnasta.

 

 

Suhtaudun kriittisesti www.huoleti.fi –palvelun toimintaan, sillä elämänsä ehkä suurimmassa kriisitilanteessa syöpään sairastuneelle ei tule ensimmäiseksi mieleen etsiä apua matkapuhelimestaan tai tabletiltaan.

 

 

Peräänkuulutan Pirkanmaan Syöpäyhdistykseltä kokonaisvastuullista asennetta ja toimintaa siinä arvokkaassa työssä, jota se on tehnyt jo kauan syöpään sairastuneiden parhaaksi ja heidän kuntouttamisensa hyväksi.

 

 

Huoleti-kampanjoinnilla saattaa olla paikka joillakin terveyden- ja sairaanhoidon osa-alueilla, mutta syöpään sairastuneiden henkilöiden kuntoutuksessa sitä paikkaa on kokemukseni mukaan vaikea löytää!

 

 

Puhelinyhteydet, sähköpostit ja henkilökohtaiset tapaamiset ovat mielestäni niitä ensisijaisia tapoja, joilla syövästä toipuvat ensisijaisesti tavoittelevat ”arjen vapaaehtoisia ystäviä”!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Yhteisvastuukeräys lähes unohtaa kotimaiset avuntarvitsijat

Sunnuntai 8.4.2018 - -Esko Erkkilä-

Yhteisvastuukeräys on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuosittain järjestämä hyväntekeväisyyskeräys.

 

 

Ensimmäinen Yhteisvastuukeräys järjestettiin vuonna 1950.

 

 

Vuoteen 1963 saakka Yhteisvastuukeräyksellä kerätyt varat ohjattiin kotimaan vähävaraisten olojen parantamiseen, mutta sen jälkeen merkittävä osa keräystuotoista on ohjattu eri puolilla maailmaa olevien ihmisten elinolosuhteiden parantamiseen.

 

 

Nykyään peräti 60 % Yhteisvastuukeräyksen tuotoista ohjataan ulkomaisten kohteiden avustamiseen ja vain 20 % käytetään kotimaassa vaihtuvien kohteiden rahoittamiseen ja loput 20 % käytetään kirkon ja seurakuntien harjoittaman avustustyön tukemiseen.

 

 

Yhteisvastuukeräyksen suorittamisesta vastaa Kirkkopalvelut ry, jonka taustalla ovat mm. yli 350 evankelisluterilaista seurakuntaa. Kirkkopalvelut ry määrittelee tehtävänsä näin:

 

 "Teemme yhdessä töitä sen eteen, että seurakunnat ja kansankirkko voivat kukoistaa nyt ja tulevaisuudessa".

 

Tehtävänkuvauksessa annetaan kuva, että työ kohdistuu kotimaisten seurakuntien ja suomalaisen kansankirkon puolesta tehtävään työhön.

 

Aiempina vuosina olen osallistunut Yhteisvastuu-keräykseen lahjoittamalla keräykseen muutaman lantin, mutta sen jälkeen, kun minulle valkeni keräystuottojen valuminen pääasiassa ulkomaille, olen suhtautunut keräykseen kriittisesti.

 

 

Toivon, että Yhteisvastuukeräys palaa juurilleen ja jakaa suurimman osan keräystuotoistaan kotimaisille avuntarvitsijoille. Olen varma, että avuntarvitsijoita kotimaassakin riittää!

 

 

-Esko Erkkilä-

Säätytalon päätykolmion veistosryhmä

Tiistai 27.3.2018 - -Esko Erkkilä-

Taitaa olla jo neljäs kerta, kun kirjoitan juttua Helsingissä sijaitsevasta Säätytalosta.

 

 

Säätytalo liittyy kuitenkin niin kiinteästi Suomen historiaan, että katson olevan paikallaan vielä kerran palata Säätytalolle ja sen historiaan.

 

 

Nyt on kyse Säätytalon Snellmaninkadun puoleisesta päätykolmiosta ja siihen liittyvistä seikoista.

 

 

 

 

 

Kuva päätykolmiosta on minun ottamani ja siten kaikkien vapaasti käytettävissä, mutta tekstin olen kopioinut suoraan Wikipediasta; kas näin:

 

 

********************

 

 

Päätykolmiota koristaa kuvanveistäjä Emil Wikströmin pronssiveistos Aleksanteri I ja Porvoon valtiopäivät 1809. Se esittää Venäjän keisari Aleksanteri I:ä vahvistamassa Suomen lakeja ja oikeuksia Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809. Taideteos on 18,6 metriä leveä ja huipun kohdalla 3,12 metriä korkea.

 

 

Veistosryhmään kuuluu yhteensä 26 hahmoa, jotka on kaikki kuvattu luonnollista suuremmassa koossa. Keskimmäisenä on tsaari Aleksanteri I kahden fanfaaria puhaltavan torvensoittajan välissä ja hänen ympärillään seisovat Porvoon valtiopäivien säätyjen puhemiehet: vasemmalta oikealle porvarissäädyn puhemies Kristian Trapp, aatelissäädyn maamarsalkka Robert Wilhelm de Geer, pappissäädyn puhemies, arkkipiispa Jacob Tengström ja talonpoikaissäädyn puhemies Pehr Klockars.

 

 

Loput hahmot ovat allegorisia eli vertauskuvallisia.

 

Keskusryhmän vasemmalla ja oikealla reunalla seisovat kättään kohottavat naishahmot edustavat lakia ja uskontoa. Teoksen vasemman päädyn hahmot (Kanteleensoittaja, Ensiopetus, Maanviljelys, Kauppa, Teollisuus, Tiede ja Taide) edustavat Suomen kansan kehitystä työn kautta ja oikean päädyn hahmot (Sota, Sovinto, Kohti parempaa tulevaisuutta ja Jumala isänmaata siunatkoon) kehitystä taistelun kautta.  Suoraan keisarin jalkojen alle on kuvattu Suomen leijonavaakuna.

 

 

***************

 

 

 

Mielenkiintoista!

 

 

Eivät nykytaiteilijat pystyisi tuollaista luomaan!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereesta muovinkierrätyksen kärkikaupunki

Keskiviikko 21.3.2018 - -Esko Erkkilä-

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön puheenjohtajana osallistun valtuustoryhmämme kokouksiin ja eilen päätimme jättää valtuustoaloitteen ajankohtaisesta muovinkierrätyksestä.

Aloitteemme luonnosteli ja stilisoi ministeri Kimmo Tiilikaisen erityisavustaja ja valtuustoryhmämme jäsen, kaupunginvaltuutettu Vilhartti Hanhilahti. 

Tässä valtuustoaloitteemme kokonaisuudessaan:

**************************

Tampereesta muovinkierrätyksen kärkikaupunki

Muovi on muotoutunut merkittäväksi globaaliksi ympäristöongelmaksi. Muovijäte saastuttaa lähiympäristöämme ja erityisesti mikromuovit, jotka ajautuvat vesistöihimme. Vesistöjen kautta ne päätyvät vedeneläviin ja lopulta jopa juomaveteemme.

Tällä hetkellä Tampereella kotitalouksien muovinkeräystä järjestää Suomen pakkauskierrätys Rinki Oy 17:sta muovinkeräyspisteellään. Tämä keräyspisteiden määrä on hyvä pohja mutta se ei missään nimessä riitä kattavaan ja tehokkaaseen muovinkierrätykseen. Esimerkiksi Ruotsissa muovia kerätään vuodessa 4-5kg asukasta kohden kun Suomessa vastaava lukumäärä on keskimäärin puoli kiloa.

Nykyään Tampereella suurin osa kotitalouksien muovijätteestä päätyy polttoon muun sekajätteen seassa. Se ei ole ympäristön kannalta kestävää, sillä muovimateriaalilla olisi monia erilaisia jatkojalostusmahdollisuuksia. Siitä voi tehdä erilaisia uusiomuovituotteita, petrokemian tuotteita ja jopa liikennepolttoainetta. Oletettavaa on, että kotitalouksien muovijätteelle muotoutuu aitoa markkina-arvoa lähitulevaisuudessa, joka mahdollistaa sen kannattavan keräämisen jäteyhtiöille.

EU julkaisi vuoden 2018 alussa ensimmäisen muovistrategiansa. Strategiassa halutaan tehostaa muovin talteenottoa ja kierrätystä sekä tuotesuunnittelua, joka edistää muovituotteiden uudelleenkäyttöä, korjattavuutta ja kierrätystä. Samalla luodaan edellytyksiä uusille kiertotalouden innovaatioille ja investoinneille. Myös Suomessa ollaan paraikaa kokoamassa muovityöryhmää, jonka tavoitteena on muovinkierrätys, muovin käytön vähentäminen ja korvaavat biomuovituotteet.

Helsingissä HSY on järjestänyt pääkaupunkiseudulla muovipakkausten keräyksen kiinteistökohtaisesti. Taloyhtiö tai omakotitalo voi tilata HSY:ltä muovipakkausten keräysastian ja tyhjennyksen, kuten muunkin jätteen tyhjennyksen eli muovipakkaukset eivät eroa tässä suhteessa muista jätejakeista. HSY siis täydentää Ringin ekopisteiden/kierrätyspisteiden muovipakkausten keräystoimintaa kiinteistökohtaisella keräyksellä, josta vastaa tuottajayhteisö Suomen Uusiomuovi (SUM). HSY toimii täysin itsenäisesti taloudellisesti eli keräyskustannukset kuitataan täysin asiakasmaksuista.

Keskustan valtuustoryhmä esittää, että kaupunki selvittää muovinkeräyksen velvoiterajat kiinteistölle sekä muovinkeräyspisteiden lisääminen niin, että jokaisella kuntalaisella olisi vain kävelymatka lähimmälle muovinkeräysastialle. Tämä olisi hyvää ennakointia, koska lainsäädäntö ja EU:n uusi jätedirektiivi tulevat tiukentamaan muovipakkausten/muovinkierrätystavoitteita. Tampereen ei tule jäädä tästä kehityksestä jälkeen vaan sen tulee profiloitua muovinkierrätyksen kärkikaupungiksi. Meidän tulee innovatiivisesti edistää kiertotaloutta: se tukee ympäristönsuojelua, kestävää kehitystä ja hiilineutraali Tampere 2030 -tavoitetta. Tampereen tulee ottaa mallia Helsingin kustannusneutraalista kiinteistökohtaisesta muovinkeräyksestä.

Tampere 19.3.2018

Jouni Ovaska                                                           Mikko Alatalo

Vilhartti Hanhilahti                                                  Kalle Kiili

***********************

-Esko Erkkilä-

Politiikan todelliset vaikuttajat valmistautuvat esityksiinsä perusteellisesti

Lauantai 17.3.2018 - -Esko Erkkilä-

Tulevana syksynä tulee kulumaan kymmenen vuotta, kun lähdin politiikan taustatoimijaksi.

 

 

Olen näinä vuosina saanut läheltä seurata eräiden menestykseen yltäneiden poliitikkojen toimintaa menestyksensä eteen.

 

 

****************

 

 

Otan kaksi esimerkkiä:

 

 

 

 

 

Kansanedustaja Mikko Alatalo tapaa aina laatia puheluonnoksen tai jopa koko puheensa ennen kuin astuu estradille.

 

 

Ylläoleva kuva on Keskustan Vapputilaisuudesta Tampereelta vuodelta 2017, jossa Mikko Alatalo oli itseoikeutettu puhuja.

 

 

Huomataan, että Mikolla on edessään paperinivaska, johon hän on luonnostellut puheensa.

 

 

Vaikka Mikko tukeutuukin valmistelemaansa puheeseen, hän osaa esittää sanomansa siten, että kukaan ei voi sanoa Mikon esitystä paperista luetuksi - laaja esiintymiskokemus auttaa tässä Mikkoa!

 

 

 

********************

 

 

 

 

 

Toinen esimerkkini on eilisillalta, jossa esiintyi Eduskunnan varapuhemies Mauri Pekkarinen.

 

 

On varmaa, että varapuhemiehellä oli kiireinen viikko takanaan, mutta siitä huolimatta hän halusi esiintyä Kirjastotalo Metsossa meille tamperelaisille.

 

 

Tämän juttuaiheeni kannalta oli eilen oleellista, että esityksensä jälkeen varapuhemies ei suinkaan rynnännyt virka-autonsa takapenkille vaan jäi kuuntelemaan Pirkanmaan Sote-uudistuksen muutosjohtaja Jaakko Herralan esitystä.

 

 

Kuvassa etualalla Suomen ensimmäinen keskustalainen apulaispormestari ja poliittisen elämäni tuutor Timo Hanhilahti.

 

 

 

 

 

Varapuhemies Pekkarinen osallistui muutosjohtaja Herralan esityksen kommentointiin aktiivisesti ja on varmaa, että Pekkarisen ja Herralan debatti vei maakunta- ja sote-uudistusta taas pitkän harppauksen eteenpäin!

 

 

Olipa muuten mukavaa, kun esitysten jälkeen varapuhemies Pekkarinen tunsi minut ja tuli kättelemään!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Arvonlisäveromenettely tekee yksityisteistä yhteiskunnan rahoittajia

Sunnuntai 4.3.2018 - -Esko Erkkilä-

Yksityistiet muodostavat ns. alemman tieverkon rungon.

 

 

Alempi tieverkko on keskeisessä asemassa, kun ajatellaan haja-asutusalueiden elinvoimaa ja monia yhteiskuntamme keskeisiä toimintoja.

 

 

Haja-asutusalueiden ihmisten jokapäiväiset liikkumistarpeet, koulukyydit, ikääntyneiden ja vammaisten kuljetuspalvelujen hoituminen, alkutuotannon tuotantopanosten ja lopputuotteiden kuljettaminen sekä puujalostusteollisuuden raaka-ainetarpeen tyydyttäminen ovat vain osa niistä toiminnoista, joissa yksityisteiden rooli on keskeinen.

 

 

Yksityisteiden kunnossapito tapahtuu tieosakkaiden toimesta ja heidän kustannuksellaan.

 

 

****************

 

 

Onneksi useimmat kunnat ja kaupungit ovat sisällyttäneet talousarvioonsa tietyn summan jaettavaksi yksityisteiden kunnossapidon avustuksiksi.

 

 

Ylöjärvellä tuo summa oli vuoden 2016 kuluista 180.000 euroa.

 

 

Summa saattaa tuntua suurelta, mutta on muistettava, että Ylöjärvellä oli esimerkiksi vaatimattomimpaan kunnostusluokkaan eli IV-luokkaan kuuluvia yksityisteitä tuona vuonna 62 kappaletta.  Tiedän neljänteen kunnostusluokkaan kuuluvien yksityisteiden määrän, sillä olen yhden sellaisen toimitsijamies ja saan kyseisen kunnostusluokan teiden avustusmäärät aina tietooni.

 

 

En tunne I – III kunnostusluokkaan kuuluvien yksityisteiden lukumäärää, mutta samasta 180.000 euron suuruisesta määrärahasta nekin saavat avustuksensa.

 

 

Mutta tuohon juttuni otsikkoon:

 

 

Olen toimitsijamiehenä Majajärven yksityistiellä ja otan sen esimerkiksi, että miten sen saama avustussumma ja maksamamme arvonlisäverot muodostuvat.

 

Kunnostimme vuonna 2016 yksityistietämme 685,10 eurolla ja maksoimme tästä summasta arvonlisäveroa 132,60 euroa.

 

 

Saimme Ylöjärven kaupungilta kunnossapitoavustusta 169,32 euroa, joten todellinen yhteiskunnalta saamamme summa oli 36,72 euroa.

 

 

Tiedän vallan hyvin, että arvonlisäverot tuloutuvat valtiolle ja vastaavasti kunnossapitoavustukset tulevat kaupungilta, mutta maksamiemme arvonlisäverojen ja kaupungin avustuksen jälkeen jäimme saamapuolelle tuon 36,72 euroa eli se oli se summa, jolla yhteiskunta meitä avusti, kun pidämme läpi vuoden kulkukunnossa 1.450 metriä pitkän yksityistiemme!

 

 

Arvonlisäverokantoihin tuskin on tulossa muutoksia, mutta on hyvä tietää, että miten vaatimattomia esimerkiksi yksityisteiden kunnossapitoavustukset todellisuudessa ovat.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kätilö tarjosi synnytyksen jälkeisillä kahveilla sokerit

Tiistai 13.2.2018 - -Esko Erkkilä-

Eilen Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen Maanantaitapaamisen aiheena oli:

 

 

Erikoiset esineet.

 

 

Toteutimme tilaisuutemme siten, että toimme muiden ihailtavaksi erikoisia esineitä ja esineisiin piti liittyä mielenkiintoinen tarina.

 

 

 

 

Monivuotinen aktiivimme Irja Lehmus toi ihailtavaksemme pienen esineen, jolla on todella mielenkiintoinen historia.

 

 

 

 

 

Kyseessä on pieni sokerinpalasten säilyttämiseen tarkoitettu hopearasia, joka on Talvisodan aikana kuulunut Irja Lehmuksen edesmenneelle anopille kätilö Lempi Lehmukselle.

 

 

Kätilö Lehmus piti hopearasiaa aina mukanaan, sillä lähtö synnytyksiä avustamaan saattoi tulla milloin vain.

 

 

Hopearasiassa on nimikirjaimet LL ja sen lisäksi kannen kulmassa on vuosiluvut 1939 – 1940.

 

 

Hopearasian tarkoitus tulee selville, kun kannan kulmassa on vuosilukujen lisäksi kuva höyryävästä kahvipannusta ja kahdesta kahvikupista.

 

 

Lapsen syntyminen oli silloinkin iloinen asia ja sitä juhlittiin keittämällä kahvit. Oli hieno asia, että synnytystä avustaneella kätilöllä oli kahvin tai kahvinkorvikkeen kyytipojaksi toppasokerista sokerisaksilla saksittuja sokerinpaloja!

 

 

Kiitokset Irja Lehmukselle erikoisesta esineestä, jonka halusit esitellä meille!

 

 

Pidä hyvää huolta aarteestasi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Yhdistysten kevätkokousten aika lähestyy

Sunnuntai 11.2.2018 - -Esko Erkkilä-

Helmikuun kääntyminen puoleenväliin merkitsee, että yhdistysten sihteerien ja puheenjohtajien on aika valmistella kevätkokouksia, joita joissakin yhdistyksissä kutsutaan myös vuosikokouksiksi.

 

 

Kevätkokousten runkona on edellisen vuoden toimintakertomusten sekä tilinpidon hyväksyminen.

 

 

Kevätkokouksiin on tavallisesti helpompi saada osanottajia kuin syyskokouksiin, sillä kevätkokouksissa ei valita vastuuhenkilöitä vetämään yhdistyksen toimintaa.

 

 

Kevätkokousten puheenjohtajiksi pitää valita henkilöitä, jotka eivät ole olleet vastuussa yhdistyksen taloudellisesta toiminnasta, sillä kevätkokousten asialistalla on vastuuvapauden myöntäminen tilivelvollisille.

 

 

Olen tällä hetkellä kahden sellaisen yhdistyksen puheenjohtaja joiden kevätkokouksen asialistalla on tili- ja vastuuvapauden myöntäminen tilivelvollisille.

 

 

Yhdistysten kevät- ja syyskokoukset ovat monesti tapahtumia, joiden yhteydessä muistetaan toiminnassa olevia aktiiveja.  Monesti myös vastuuhenkilöiden ja myös jäsenten merkkipäivämuistamiset ajoitetaan virallisten kokousten ohjelmaan.

 

 

Yhdistyksen kevätkokous on tavallaan sadonkorjuujuhla tai ainakin sadonkorjuutapahtuma, sillä silloin on hetki, jolloin taas yksi vuosi on yhdistyksen toiminnassa saatu päätökseen eli laitetaan…

 

 

…kirjat kiinni ja nyt vuodelta 2017!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sähköverkkojen toimintavarmuus on tärkeä osa maamme huoltovarmuutta

Keskiviikko 10.1.2018 - -Esko Erkkilä-

Viime vuoden loppupäivät ja alkaneen vuoden alku ovat osoittaneet, että maamme sähköverkkojen toimintavarmuus ontuu.

 

 

Poikkeukselliset sääolosuhteet ovat osissa maata aiheuttaneet useidenkin päivien pituisia sähkökatkoksia.

 

 

Suurissa kaupungeissa ja kasvukeskuksissa ongelmia ei ole ollut, mutta harvaanasutuilla seuduilla sitäkin enemmän. Kainuu, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo ovat esimerkkejä alueista, joilla viime päivinä on ollut erityisiä ongelmia sähkönjakelussa.

 

 

 

********************

 

 

 

 

 

 

On positiivista, että Keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen on kiinnittänyt asiaan huomiota, sillä onhan sähköverkkojen toimintavarmuus tärkeä osa huoltovarmuuttamme.

 

 

Sähköverkon ongelmat haittaavat erityisesti tavallisen kansalaisen elämää, sillä esimerkiksi kotieläintilat ovat jo kauan varustautuneet sähkönsaannin ongelmiin erilaisten varajärjestelmin.

 

 

Kotieläintiloista broilertilat kulkivat kehityksen kärjessä, kun maatilat varautuivat sähkönsaantiongelmiin, mutta käsittääkseni nyt ainakin sianlihantuotantotilat, porsastuotantotilat ja maidontuotantotilat ovat hankkineet erilaisia aggregaatteja, joilla poikkeustilanteissa pärjätään.

 

 

 

*************

 

 

Vanhanen pohtii myös sitä, jos ulkopuolinen taho pyrkii tahallisesti vahingoittamaan sähköverkkoamme – aiheellista pohdintaa sekin.

 

 

 

Puhutaan paljon niistä rajanvedoista, jotka koskevat presidentin vastuista ja niistä seikoista, jotka eivät kuulu presidentin vastuulle.

 

 

Elintarvikkeiden huoltovarmuuden parissa toimineena näen, että presidentin toimivaltaan ja ”huolenpitoon” kuuluu myös huoli maamme sähköverkon toimivuudesta, joten yhdyn Matti Vanhasen ajatuksiin sähkönjakeluumme liittyvistä haasteista!

 

 

 

-Esko Erkkilä-