Oman kunnan keskusvaalilautakunnalta voi jo nyt tilata kotiäänestysmahdollisuuden tulevissa presidentinvaaleissa

Torstai 21.12.2017 - -Esko Erkkilä-

Sain Tampereen keskusvaalilautakunnalta mielenkiintoisen tiedon, kun kirjeessä kerrottiin, että minut on valittu vaalitoimitsijaksi kotiäänestyksissä.

 

 

Vaalien luottamushenkilönä ja vaalitoimitsijana toimiminen on minulle tuttua, sillä olin aikoinaan Tampereen keskusvaalilautakunnan jäsenenä parisen vuotta ja sen lisäksi olen ollut muutamissa vaaleissa eri äänestyspaikoilla vaalitoimitsijana.

 

 

 

 

 

Presidentinvaalien kotiäänestyksen vaalitoimitsijoiksi Tampereella on valittu 12 henkilöä ja keskusvaalilautakunta järjesti meille koulutustilaisuuden 19.12.2017.

 

 

Ensikertalaisena kotiäänestyksen vaalitoimitsijana olin luonnollisesti paikalla.

 

 

 

 

 

Presidentinvaalien vaalitoimitsijoille on eri tehtäviin valituille laadittu tehtäväkohtaiset ohjeet ja Oikeusministeriö on laatinut näitä vaaliohjeita kaikkiaan kahdeksan erilaista versiota – kotiäänestyksen vaalitoimitsijoille tarkoitetun ohjekirjasen numero on 5.

 

 

 

 

 

Kotiäänestyksen vaalitoimitsijatehtävän lisäksi olen eräällä äänestyspaikalla vaalitoimitsijana ja kun heille on puolestaan toimitettu Oikeusministeriön laatima ohjekirja numeroltaan 2, niin ”ohjekirjoissa löytyy” ja meillä varsinkin, kun myös Rouva on eräällä toisella äänestyspaikalla vaalitoimitsijana.

 

 

Koulutustilaisuudessa kerrottiin, että Tampereella kotiäänestysmahdollisuutta käyttää eri vaaleissa 300 – 500 kaupunkilaista. Noin suuri määrä oli minulle yllätys.

 

 

Kotiäänestykseen on oikeutettu henkilö, jonka kyky liikkua tai toimia on siinä määrin rajoittunut, ettei hän pääse äänestys- tai ennakkoäänestyspaikkaan ilman kohtuuttomia vaikeuksia.

 

 

Kotiäänestyksen yhteydessä voi äänestää kotiäänestykseen oikeutetun kanssa samassa taloudessa asuva omaishoidon tuesta annetussa laissa (937/2005) tarkoitettu omaishoitaja.

 

 

Henkilön, joka haluaa äänestää ennakolta kotonaan, on ilmoitettava siitä oman kuntansa keskusvaalilautakunnalle.  Ilmoituksen voi tehdä äänestäjän puolesta myös hänen valitsemansa henkilö.

 

 

Ilmoitus on tehtävä keskusvaalilautakunnalle kirjallisesti tai puhelimitse viimeistään tiistaina 16.1.2018 ennen klo 16.00.

 

 

Mahdollisen toisen vaalin kotiäänestykseen on ilmoittauduttava viimeistään tiistaina 30.1.2018 ennen klo 16.00.

 

 

Ensimmäiseen vaaliin ilmoittautunut on automaattisesti mukana myös mahdollisen toisen kierroksen kotiäänestyksessä.

 

 

Koulutustilaisuudessa kerrottiin, että Tampereella on jo nyt kotiäänestykseen ilmoittautunut n. 60 äänestäjää.

 

 **************

 

Keskusvaalilautakunta laatii kotiäänestyksen vaalitoimitsijoille kohdekohtaisen ja aikataulutetun reittisuunnitelman, joten sen laatimiseen vaalitoimitsijoiden ei tarvitse osallistua.

 

 

Saattaa olla, että kaikille kotiäänestyksen vaalitoimitsijoille ei tule tehtävänantoja, mutta sen näkee sitten!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Napolin arkeologinen museo - Museo Archeologico Nazionale di Napoli - on yksi maailman parhaista arkeologisista museoista.

Lauantai 2.12.2017 - -Esko Erkkilä-

Lokakuisen Sorrenton-matkamme eräs kohokohta oli vierailu Napolin arkeologisessa museossa.

 

 

Museossa on näytteillä Pompeijin ja Herculaneumin raunioista kaivettuja patsaita, astioita, koriste- ja ruokailuvälineitä, maalauksia ja mosaiikkeja.

 

 

Pompeiji on varmaan kaikille tuttu, mutta Herculaneum lienee oudompi.  Se koki Vesuviuksen purkauksessa vuonna 79 saman kohtalon kuin Pompeiji.

 

 

Herculaneum sijaitsi 8 kilometriä Napolista etelään – se oli tärkeä kauppapaikka, mutta pienempi kuin Pompeiji.

 

 

Tuho Herculaneumissa oli erilainen kuin Pompeijissa, vaikka tuhon aiheuttikin sama Vesuviuksen purkaus.

 

 

Pompeiji koki tulivuorenpurkauksessa nopean tuhon, sillä myrkylliset kaasut ja pyroklastinen tuhkapilvi surmasivat Pompeijin asukkaat nopeasti.

 

Pompeiji hautautui kiven ja tuhkan alle n. 4 – 10 metrin syvyyteen.

 

 

Herculaneum puolestaan hautautui mudan ja laavan alle, mutta ne etenivät niin hitaasti, että väestö ehti evakoitumaan ennen muta- ja laavavirran ehtimistä kaupunkiin saakka.

 

 

Herculaneumin päälle kertyi mutaa ja laavaa n. 15 – 18 metriä korkea kerros.

 

 

Herculaneum tuhoutui jo vuonna 62 siinä maanjäristyksessä, joka ennakoi vuonna 79 tapahtunutta Vesuviuksen purkautumista – Vesuviuksen purkaus tuhosi Herculaneumin lopullisesti.

 

 

Pompeijin ja Herculaneumin kaupunkien lisäksi Vesuviuksen tulivuorenpurkauksessa 1938 vuotta sitten tuhoutuivat myös Stabiaen sekä Boscorealen kaupungit.

 

 

Pyrin lähipäivinä kuvien kera kertomaan, että mitä näimme Museo Archeologico Nazionale di Napoli´ssa.

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Elintarvikeyrityksissä vierasryhmän pitää aina edetä puhtaalta puolelta ns. likaiselle puolelle

Torstai 30.11.2017 - -Esko Erkkilä-

Omaan neljänkymmenen vuoden kokemuksen elintarviketeollisuudesta ja olen niiden vuosien aikana luotsannut lukemattomia vierasryhmiä tehdasosastojen läpi.

 

 

Tärkeimpänä teknisenä seikkana vierasryhmien ohjaamisessa on se, että aina tehdaskierroksella pitää edetä puhtaalta puolelta likaiselle puolelle ja sen jälkeen ulos.

 

 

Otan esimerkiksi lihanjalostusteollisuuden:

 

 

Tuskin kenellekään tulee mieleen, että teurastamolla vierasryhmä aloittaisi tutustumisen yrityksen tuotantoon teurastamon sika- tai nautakarsinoista!

 

 

Saman periaatteen pitää olla voimassa myös esimerkiksi viljanjalostusteollisuudessa!

 

 

 

Italian Gragnanossa Maccaroneria di Gragnanon pastatehtaalle emme edenneet näin.

 

 

 

 

Aloitimme pakkaustarvikevarastosta ja sitä pidinkin pahana virheenä, sillä suomalaisissa elintarvikeyrityksissä vieraskäynnit aloitetaan aina puhtaalta puolelta ja edetään ns. likaiselle puolelle eli edetään prosessia seuraten ”vastavirtaan”!

 Pakkaustarvikkeet saapuvat elintarviketehtaalle autoilla ja autojen puhtaudesta ei koskaan ole varmuutta eli pakkaustarvikkeet ja erityisesti ne kuormalavat, joille ne on pakattu, saattavat olla kovinkin "paskaisissa" ympäristössä pyörineitä!

 

 

*****************

 

 

Maccaroneria di Gragnano sanoo tuotteidensa olevan ”artesaanipastoja” ja selvisi, että heidän mielestään artesaanipastan ja teollisen pastan ero on kuivumisajassa.

 

 

Valmistusprosessi ja pastanvalmistuslaiteet ovat käsittääkseni samanlaiset, mutta ns. artesaanipastan kuivumisaika on 50 tuntia, kun se "teollisella" pastalla on 20 tuntia!

 

 

Olen ehkä inhorealisti, kun ajattelen, että kyseessä on markkinoinnillinen väite!

 

 

*******************

 

 

Seuraavassa kuvasarja pastanvalmistuksesta Maccaroneria di Gragnanon pastatehtaalla:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuivauskaappeja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja tehdaskierroksen jälkeen taas pakkaustarvikevaraston kautta….

 

 

 

 

 

…tehtaanmyymälään, josta…

 

 

 

 

 

…saattoi pastatehtaan tuotteiden lisäksi…

 

 

 

 

 

…ostaa myös tehtaan yhteistyökumppaneiden valmistamia tuotteita.

 

 

 

*********************

 

 

Aikoja sitten tehtaan pastatuotteet kuivattiin…

 

 

 

 

 

…kadulla, mutta nyt kuivaaminen…

 

 

 

 

 

…samalla kadulla olisi mahdotonta!

 

 

Kiitokset Maccaroneria di Gragnano-pastatehtaalle kattavan pastatiedon antamisesta retkikunnallemme – näin siitä huolimatta, että meidät ohjattiin pastatehtaalle pakkaustarvikevaraston kautta.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Perustuslain 34 § on yksiselitteinen

Tiistai 17.10.2017 - -Esko Erkkilä-

Tampereella ilmestyvä Aamulehti on aloittanut Suomen perustuslain vastaisen kampanjoinnin, kun se nimittelee Eduskunnan puhemiestä puheenjohtajaksi.

 

 

Tässä perustuslain 34 § kokonaisuudessaan:

 

 

 

************************

 

 

 

Eduskunnan puhemies ja puhemiesneuvosto

 

Eduskunta valitsee keskuudestaan valtiopäiviksi kerrallaan puhemiehen ja kaksi varapuhemiestä.

 

Eduskunnan puhemiehen ja varapuhemiesten vaalit toimitetaan umpilipuin. Vaalissa valituksi tulee kansanedustaja, joka saa enemmän kuin puolet annetuista äänistä. Jos kukaan ei ole saanut kahdessa ensimmäisessä äänestyksessä tarvittavaa enemmistöä annetuista äänistä, valituksi tulee kolmannessa äänestyksessä eniten ääniä saanut edustaja.

 

Puhemies ja varapuhemiehet sekä valiokuntien puheenjohtajat muodostavat puhemiesneuvoston. Puhemiesneuvosto antaa ohjeita eduskuntatyön järjestämiseksi ja päättää, sen mukaan kuin tässä perustuslaissa tai eduskunnan työjärjestyksessä erikseen säädetään, asioiden käsittelyssä valtiopäivillä noudatettavista menettelytavoista. Puhemiesneuvosto voi tehdä aloitteen eduskunnan virkamiehiä koskevan lain ja eduskunnan työjärjestyksen säätämisestä tai muuttamisesta sekä ehdotuksia muiksi eduskunnan toimintaa koskeviksi säännöksiksi.

 

 

*********************

 

 

Tapasin Tampereen Keskustorilla 2.10.2017 Maanantaimarkkinoilla kolme pirkanmaalaista kansanedustajaa ja kysyin heidän mielipidettään Aamulehden nimittelykampanjasta.

 

 

Tässä vastaukset:

 

 

 

 

 

Eduskunnan toinen varapuhemies kokoomuksen Arto Satonen oli voimallisesti sillä kannalla, että eduskunnan puhemiehiä pitää jatkossakin kutsua puhemiehiksi.

 

 

 

 

 

Myös perussuomalaisten kansanedustaja Sami Savio oli selkeästi sillä kannalla, että eduskunnan puhemiehiä pitää edelleenkin kutsua puhemiehiksi.

 

 

 

 

 

SDP:n kansanedustaja Jukka Gustafsson sanoi selkeästi, että niin kauan kuin hän toimii kansanedustajana, hän kutsuu eduskunnan puhemiehiä puhemiehiksi.

Toivon Gustafsson´lle pitkää kansanedustajauraa!

 

 

 

Kiitän saamistani vastauksista, sillä ne osoittavat, että kansanedustajat kunnioittavat Suomen perustuslakia!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Eläkeläiset ja eläkeläisjärjestöt pyörittävät Suomen matkailuelinkeinoa

Keskiviikko 13.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Eilen taisi olla jo ainakin kolmas kerta, kun osallistuin kutsuvieraana Ykkösmedia Oy;n Suomen Matkailuorganisaatioiden yhdistys SUOMA ry:n toteuttamaan kontaktifoorumiin.

 

 

Kyseessä on kiertue, jonka ensimmäinen tilaisuus oli Turussa toissapäivänä ja tänään kiertue jatkaa Porissa ja ylihuomenna Vaasassa.

 

 

 

 

 

Tampereella Suoma-tapahtuma on perinteisesti Solo Sokos Hotelli Tornissa ja niin myös eilen.

 

 

Suoma-tapahtumassa eilen oli 75 näytteilleasettajaa ja niiden joukossa oli kuntia, matkailu- ja kulttuurikohteita, ravintoloita, hotelleja, kylpylöitä, varustamoita ja teattereita eri puolilta Suomea.

 

 

Olin mukana Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen puheenjohtajana ja etsin ensi vuoden mahdollisia matkakohteita.

 

 

 

Eniten mielessäni oli ensi vuoden sokkomatkan etsiminen ja saatoin löytääkin siihen tarkoitukseen ainakin pari hyvää ehdokasta.  Sokkomatka on sellainen yhden päivän matkailuelämys, jonka kohde/kohteet paljastuvat vasta retkipäivän aikana.

 

 

Kun kyseessä on sokkomatka, en voi tässä paljastaa kohde-ehdokkaita!

 

 

Suoma-tapahtumassa huomaa, että eläkeläiset pyörittävät maamme matkailubisnestä ainakin jos tarkastellaan keskellä viikkoa tapahtuvia matkoja. Sama seikka pätee myös laivanvarustamoiden suuntaan.

 

 

Useimmat Suoma-näytteilleasettajat ovat ammattitaitoista väkeä, mutta joukossa on muutamia esittelijöitä – ravintoloita ja hotelleja – jotka tyrkyttävät vain omia palveluitaan.

 

 

On luonnollista, että matkalla pitää syödä ja useamman päivän matkalla myös yöpyä, mutta matkaaja kaipaa kuitenkin elämyksiä ja niiden esitteleminen sekä tarjonta on liian monelle esittelijälle ylivoimainen ponnistus.

 

 

Peräänkuulutan esittelijöiltä kokonaisvaltaisen matkailupaketin esittelyä!

 

 

Erityiskiitokset esitän kaikille eteläisen Suomen – ja nyt lasken mm. Vaasan sekä Seinäjoen eteläiseen Suomeen – siitä aktiivisuudesta, jolla eri teatterit esittelivät ohjelmistoaan Suoma-messuilla!

 

 

Runsaudenpulaa on!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Rapsia voi viljellä vain ykköstien eteläpuolella"

Tiistai 18.7.2017 - -Esko Erkkilä-

Maailma muuttuu ja yhtenä muuttumisen ilmentymänä on otsikossa kertomani seikka, joka oli totta vuonna 1970 ja 1971.

 

 

Otin ensimmäisiä haparoivia askeleita agribisneksessä 1.12.1970 sen jälkeen, kun puolivuotisen K-ryhmässä aloittamani työjakson jälkeen aloitin nelikymmenvuotisen työurani Raision palveluksessa.

 

 

Sain koulutusaikana osallistua maanantai-aamuisin Raision Maatalousryhmän kokouksiin ja kuunnella kokeneiden maatalousvaikuttajien juttuja.

 

 

Äänessä olivat oikeastaan ainoina silloinen Maatalousryhmän johtaja – myöhemmin LSO:n toimitusjohtajana toiminut Toivo Haapakoski ja Raision alkutuotannon kehitysjohtaja Martti Linja-aho.

 

 

Kokouksissa ei sanan säilää säästelty ja huumori kukki molempien virtuoosien puheenvuoroissa – kaukana tulevaisuudessa oli kova EU-maailma!

 

 

Linja-aho kommentoikin kokousten kulkua, että siellä ”naisten rintsikat naurusta prinksahtelivat”!

 

 

Martti Linja-aho, jolla on kiistattomasti keskeinen vaikutus sille, että öljykasvit rantautuivat Suomeen, totesi tuon otsikossa toistamani väitteen.

 

 

Alkutuotannon kehitysjohtaja Martti Linja-ahon toteamus tuli eilen elävästi mieleeni, kun tein pienen kotiseuturetken Viljakkalan Hanhijärvenkulmalla eli synnyinkotini maisemissa.

 

 

Aikaa Linja-ahon lausahduksesta on kulunut lähes viisikymmentä vuotta ja rapsia viljellään jokseenkin koko Suomessa ja sen viljelyala on jo nyt suurempi kuin rypsin.

 

 

Lajikekehitys on suurin syy sille, että rapsia voidaan nyt viljellä lähes koko Suomessa.

 

 

******************

 

 

Tutkailin viime viikon lopulla valmistuneita tämän vuoden viljelypinta-aloja ja totesin, että nyt meillä on rapsia kylvössä 38.000 hehtaaria ja rypsiä vastaavasti vain 29.000 hehtaaria.

 

 

Muistan, kun öljykasvien ”ikiaikainen” pinta-alatavoite on ollut 100.000 hehtaaria, mutta se on yhä edelleen kaukainen haave – tänäkin vuonna vain 2/3 tavoitteesta!

 

 

Rapsi antaa paremman sadon kuin rypsi, sillä tilastojen mukaan 2009 – 2015 rapsin keskisato oli 1.690 kg/ha, kun rypsillä se oli vain 1.300 kg/ha.

 

 

Kuluttajan on hyvä tietää, että öljynpuristamisessa ei ole lainkaan eroa rapsin ja rypsin välillä, vaan molemmista saadaan täsmälleen samanlaista elintarvikeöljyä, jota yhä kutsutaan rypsiöljyksi vaikka raaka-aine onkin jo nyt valtaosiltaan rapsia.

 

 

Myös se on hyvä tietää, että kaikki tuontiöljy on rapsiöljyä, sillä rypsiä ei viljellä lainkaan Suomen eteläpuolisissa maissa.

 

 

********************

 

 

 

Tässä muutamia kuvia eilen kuvaamistani rapsipelloista Viljakkalassa:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hitler kahden välikättelyn takana

Lauantai 1.7.2017 - -Esko Erkkilä-

Tutustuin joskus juttuun, jossa todettiin, että tavallinen pulliainenkin on tavallaan hyvinkin lähellä maailman mahtavia. Näin on, jos huomioidaan ne ”pulliaisen” kättelemät henkilöt, jotka puolestaan ovat kätelleet todellisia maailman mahtavia.

 

 

Ajattelin asiaa omalta kohdaltani ja totesin, että näinhän se on!

 

 

Isäni, joka taisteli maamme puolesta Talvisodan ja Jatkosodan kokonaisuudessaan ja sen lisäksi osallistui Lapinsotaan, pääsi jossain vaiheessa kättelemään Ylipäällikkö Mannerheimia.

 

 

Isä ei tehnyt asiasta suurta numeroa, mutta näin oli tapahtunut.

 

 

Kun on varmaa, että Mannerheim kätteli useammankin kerran Adolf Hitleriä, on minulla ”kättelyketju” isäni ja Mannerheimin kautta Hitleriin!

 

 

Nykypoliitikkojen – esimerkiksi Juha Sipilän ja Paavo Väyrysen - kautta on helppo luoda ”yhden välikättelyn” kautta kättelyketju kaikkiin Suomen viimeaikojen presidentteihin Kekkosesta alkaen ja mm. Angela Merkeliin sekä Emmanuel Marcos´iin sekä moniin maailman johtaviin nykyisiin ja menneisiin valtiaisiin.

 

 

Donald Trump siitä ketjusta vielä puuttuu, mutta Vladimir Putin sekä Mihail Gorbatšov ketjuun kyllä kuuluvat.

 

 

Toissapäivänä kättelin Matti Vanhasta ja aikamoinen ”yhden välikättelyn” kohdekimara sitäkin kautta avautuu.

 

 

*******************

 

 

Tämmöistä pohdintaa ei pidä ottaa kovinkaan vakavasti, mutta näinkin voidaan asioita ajatella!

 

 

Millaisia kättelyketjuja Sinulla arvoisa lukijani on maailman mahtaviin tai vaikkapa kuuluisiin kulttuurihenkilöihin tai menestyneisiin urheilijoihin?

 

 

-Esko Erkkilä-

Eläinvalokuvaus vaatii työtä!

Maanantai 19.6.2017 - -Esko Erkkilä-

 Nautaeläinten mainoskuvaamisessa on ripaus valokuvaajan taitoa, mutta enimmiltään kyse on valokuvaajan kärsivällisyydestä ja selkeästä bisneksestä.

 

 

Lehmien, sonnien ja jopa hiehojen mainoskuvaamisella on selkeä tilaisuus, sillä hyvät jalostuseläimet antavat omistajilleen mahdollisuuden tehdä hyvän tilin omistamillaan eläimillä.

 

 

Onnistuneet valokuvat myynnissä olevista eläimistä ovat tärkeä osa-alue, kun omistajat pyrkivät hyödyntämään eläimen arvon.

 

 

 

Tässä muutamia kuvia, kun eräästä hiehosta otettiin mainoskuvia Farmari-näyttelyssä Seinäjoella 16.6.2017:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hiehon asettelua paikalleen. Oleellista kuvauksessa on se, että etujalkojen alla on muusta maastosta korkeammalla oleva teline, sillä näin eläimelle saadaan ylväs asento.

 

 

 

 

 

Hiehon pään pitää olla ylväästi ylöspäinen ja se saavutetaan, kun hieholle annetaan maittavia herkkupaloja ja ”herkkupalaämpäriä” näytetään hieholle riittävän korkealle.

 

 

 

 

 

Muuten hyvä, mutta poika ei osaa katsoa kohti kameraa ja herkkupalaämpärin tarjoaja on liian lähellä hiehoa!

 

 

 

 

 

Nyt poika hyvin, mutta hieholla hieman väkinäinen asento ja hännänasentajan käsi liian lähellä hiehoa.

 

 

 

 

 

 

Ehkä ne oikeat asennot ja kuvakulmat lopulta löytyivät, jotta kuvaaja pystyi kirjoittamaan muutaman satasen kuvauspalkkion!

 

 

 

Näin se menee!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Yksityisteille arvonlisävero merkitsee, että niiden osakkaat tahkoavat yhteiskunnalle rahaa

Perjantai 28.4.2017 - -Esko Erkkilä-

Olen osakkaana viidessä yksityistiessä sekä yhdessä metsäautotiessä, jotka kaikki sijaitsevat joko Viljakkalassa ja Hämeenkyrössä.  Kun Rouva on sen lisäksi osakkaana kahdessa yksityistiessä Kälviällä, on varmaa, että perhekunnaltamme löytyy kokemusta yksityistiemaksuista.

 

 

Kunnat tukevat pienellä osuudella yksityisteiden kunnossapitoa, mutta tuo jokseenkin kompensoituu sillä, että yksityistiet maksavat arvonlisäveroa, mutta eivät pysty vähentämään sitä kuten yritykset ja kaikki muutkin arvonlisäverovelvolliset.

 

 

Olen toimitsijamiehenä Viljakkalassa sijaitsevassa Majajärven yksityistiessä ja kun eilen jätin yksityistiemme avustusanomuksen Ylöjärven kaupungille, voin kertoa uunituoreita tietoja kaupungin avustuksista ja maksamistamme arvonlisäveroista.

 

 

Majajärven yksityistie maksoi paikalliselle yrittäjälle viime vuonna talviaurauksesta 455,00 euroa ja sen lisäksi valtiolle arvonlisäveroa aurauspalvelusta 109.20 euroa.

 

 

Toinen tienhoitotoimepide viime vuonna oli vesakkojen murskaaminen ja siitä maksoimme yrittäjälle 97,50 euro – tämän lisäksi maksoimme tästä työsuorituksesta arvonlisäveroa 23,40 euroa.

 

 

Huomaamme, että Majajärven yksityistie maksoi viime vuonna valtiolle arvonlisäveroja 132,60 euroa ja näillä rahoilla valtio rahoitti kaikkia niitä toimintoja, jotka valtiolle kuuluvat.

 

 

Ylöjärven kaupunki maksoi viime vuonna Majajärven yksityistielle kunnossapitoavustusta 169,32 euroa.  Kun siitä vähennetään maksettu arvonlisävero, niin yhteiskunnalta saamamme tuki oli 36,72 euroa!

 

 

Yksitiellämme on 34 osakasta eli me jokainen osakas saimme viime vuonna yhteiskunnalta tukea yksityistien ylläpidosta 1,08 euroa!

 

 

Yksityistiet maksavat kaikista hankkimistaan palveluksista arvonlisäveroa, mutta eivät voi sitä vähentää siten kuin arvonlisäverovelvolliset yrittäjät.

 

 

Tässä on seikka, johon pitää saada muutos!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Liikenneväylien korjausvelka on uhka talouden nousulle

Tiistai 18.4.2017 - -Esko Erkkilä-

Tiedot Suomen talouden noususta saavat päivät päivältä yhä vankempia todisteita.

 

 

Tilastokeskus kertoi viime viikon torstaina, että bkt kasvoi helmikuussa kolme prosenttia viime vuoden helmikuusta. Tammikuussa bkt kasvoi tarkentuneiden tietojen mukaan 3,7 prosenttia vuoden takaisesta. 

 

 

Talousviisaat ovat todenneet, että mahdottomasta on tulossa mahdollinen.

 

 

 

Talousnousulle on montakin uhkatekijää ja opposition jatkuva vähättely hallituksen aikaansaannoksista on eräs uhka.  Opposition räksyttäminen on luonnollista, sillä Suomen nousuun saaminen on osoitus hallituksen oikeaan osuneista toimista.

 

 

Todellinen nousun uhka on liikenneväylien korjausvelka ja sen pysyminen sitkeästi tasolla 2,5 miljardia euroa.

 

 

Kahden ja puolen miljardin suuruinen korjausvelka koostuu teiden, rataverkon ja vesiliikenneväylien kunnostustarpeesta, jotta ne saataisiin hyvään kuntoon.

 

 

Valtiovalta käyttää vuosittain n. 1,7 miljardia euroa korjausvelan lyhentämiseen ja sen lisäksi kunnat satsaavat samaan asiaan 1,4 miljardia euroa.  Näiden summien lisäksi hallitus on osoittanut tälle vaalikaudelle 900 miljoonaa euroa korjausvelan lyhentämiseen.

 

 

Huomamme, että liikenneväylien korjausvelka tulee kasvamaan tällä vaalikaudella, vaikka hallitus onkin osoittanut korjausvelan lyhentämiseen mainitun 900 miljoonaa euroa.

 

 

Hyvään vauhtiin päässyt Suomen nouseminen taloudellisesta suosta vaatii panostamista liikenneväylien korjausvelan supistamiseen.

 

 

Liikenneväylien korjausvelka ei paljon kiinnosta kuntavaalien voittajaa vihreitä, sillä heidän kannattajansa vähät välittävät maamme talouden isosta kuvasta – vihreille riittää, että polkupyörillä pääsee ajelemaan katujen jalkakäytävillä ja että sähköä saadaan pistorasiasta.

 

 

Erityisen huolestunut olen yksityisteiden kunnosta. Yksityistiet ovat se alkupolku kaikelle sille hyvälle, jota biotalouden kehittämisessä tarvitaan.

 

 

Biotalous maistuu sanana kaikille poliittisille puolueille, mutta sen kehittämistä ei osata, ei haluta ja ei myöskään ymmärretä sen enempää kuin sika ymmärtää hopealusikasta.

 

 

Olen Viljakkalassa ja Hämeenkyrössä osakkaana viidessä yksityistiessä sekä yhdessä metsäautotiessä ja koen vuosittain rahapussissani konkreettisesti sen paineen, joka kohdistuu yksityisteiden osakkaille tienpidosta.

 

 

Olen yhden yksityistien toimitsijamies ja kun Rouva on näiden lisäksi osakkaana kahdessa yksityistiessä Kälviällä, on varmaa, että tunnen ne vaikeudet, jotka liittyvät haja-asutusalueiden liikenneinfran kunnossapitoon.

 

 

 

 

 

Heitimme lapsen pesuveden kanssa pois, kun hallitus joutui opposition painostuksen vuoksi luopumaan liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin kaavailemasta uudistuksesta.

 

 

Voimme olla varmoja, että Bernerin kaavailema uudistus tulee tavalla tai toisella voimaan lähivuosina, mutta ehtiikö liikenneväylien korjausvelka ennen sitä tuhota Suomen orastavan taloudellisen nousun?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Menevätkö rahat Kankkulan kaivoon?

Keskiviikko 5.4.2017 - -Esko Erkkilä-

Sosiaali- ja terveysministeriö kertoi 3.4.2017 lähettämässään tiedotteessa, että kuudelle kokeilualueelle on myönnetty valtionavustusta osatyökykyisten työhönpaluuta ja työllistymistä tukevan toimintamallin kehittämiseen.

 

 

Suurimman potin eli 905.700 euroa sai Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä.

 

 

Mittavan rahoituksen saanut projekti on nimeltään TOIKE eli Toimintakykykeskus – maakunnalliseen SOTEen osatyökykyisen polut työkykyyn, työhön ja työllisyyteen.

 

 

Yksinkertaisuuteen pyrkivänä minulla hälytyskellot soivat, sillä ounastelen, että mittavasta panostuksesta valtaosa (ellei lähes kaikki) sujahtaa byrokratian rattaisiin.

 

 

Kun päätöksen julkistamiseen liittyviä asiakirjoja tutkailee, tulee etsimättä mieleen, että summasta erilaiset koordinaatio-organisaatiot saavat leijonan osan ja osatyökykyisten tukemiseen ei riitä euroakaan.

 

 

Peräänkuulutan osatyökykyisten työllistämisessä yritysten vastuuta ja yhteiskunnan jonkinlaista vastaantuloa yrityksille, jotka työllistävät osatyökykyisiä.

 

 

Uskon, että esimerkiksi päivittäistavarakauppa pystyisi työllistämään osatyökykyisiä melkoiset määrät, mutta todennäköisesti ammattiyhdistysliike julmistuisi, jos niin tehtäisiin.

 

 

Katselin surullisena muutama päivä sitten Tampereen Keskustorilla PAM:n järjestämää mielenosoitusta, jossa vaahdottiin alan työntekijöiden heikoista palkoista.

 

 

Olin työelämässä tasan 40 ja puoli vuotta ja en sinä aikana tarvinnut päivääkään ammattiyhdistysliikkeen ”palveluksia”. Työnantajan edustajana jouduin monesti taistelemaan ammattiyhdistysliikettä vastaan, jotta työnantajani asiakkaiden toiminta olisi voinut jatkua ilman häiriöitä.

 

 

Noudatin omalta kohdaltani periaatetta, että jos työnantajan maksama palkka ei tyydytä minua, olen vapaa mies lähtemään paremmin palkatuille bisneksille. Sellaisia ei kukaan tarjonnut, joten pysyin työpaikassani ja olin tyytyväinen.

 

 

Mutta asiaan:

Toivon, että ammattiyhdistysliike ei julmistele, jos joku työnantaja tarjoaa työpaikkaa pienelläkin korvauksella niille, jotka ovat osatyökykyisiä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Asukasyhdistyksiä pitäisi kuunnella

Maanantai 13.2.2017 - -Esko Erkkilä-

Olen kuntapolitiikan taustatoimijana Tampereella sen ansioista, että olin eräs asukasvaikuttamisen keulahahmoista, kun vastustimme Ikean tulemista Tampereen Lahdesjärvelle.

 

 

Teimme sen virheen, että vedimme valituksemme pois Hämeenlinnan hallinto-oikeudesta, kun hellyimme silloisen Tampereen pormestari Timo P. Niemisen ja tilaajapäällikkö Risto Laaksosen aneluilla, kun nämä saapuivat anelureissulle Palokallion Omakotiyhdistyksen kokoukseen.

 

Herrojen kanssa ei pitäisi mennä marjaan, sen opimme, kun luovuimme valituksestamme!

 

Jos emme olisi luopuneet valituksestamme, niin koskaan Ikea ei olisi päässyt raunioittamaan rakennustöidensä yhteydessä monia omakotitalojamme Palokallion alueella.

 

 

**********************

 

 

Perkiönkadun entisen kaatopaikan päälle rakennettujen rivitalojen osalta tilanne olisi samanlainen kuin Ikea-helvetin osalta, jos Härmälän Omakotiyhdistyksen ja Härmälä-seuran varoituksia olisi aikoinaan noudatettu.

 

 

Tampereen kaupunki rakensi vasten Härmälän Omakotiyhdistyksen ja Härmälä-seuran kantaa entisen kaatopaikan päälle kolme rivitaloa, joissa oli yhteensä 36 asuntoa.

 

 

Rivitaloissa alkoi esiintymään ongelmia ja syyksi paljastui, että talot oli rakennettu vanhan kaatopaikan päälle.

 

 

Kaupunki suostui maksamaan rivitaloasukkaille yhteensä 7,93 miljoonaa euroa korvaukseksi siitä, että se sai hävittää kaatopaikan päälle rakennetut rivitalot.

 

 

Summaan sisältyy kertakorvauksen lisäksi 10.000 euroa jokaiselle asunto-osakkaalle siitä, että nämä joutuivat luopumaan kodistaan – mitätön korvaus suuresta tragediasta!

 

 

Rivitalot on nyt hävitetty ja siinäkin Tampereen kaupunki ”kastui”, sillä rakennusten hävittämisessä oli suuria ongelmia – ei mennyt kuin Strömsössä!

 

 

Seuraava vaihe on kaatopaikan saneeraaminen ja siinä sitä sitten taas rahaa palaa.

 

 

 

********************

 

 

 

Olin paikalla asukastilaisuudessa 7.2.2017, jossa selviteltiin kaatopaikan saneeraamiseen liittyviä toimenpiteitä.

 

 

Tilaisuudessa oli keskeistä se, että järjestäjissä ei ollut ketään, joka olisi ollut edes alkeellisimmalla tasolla tietoinen vallitsevasta kokonaistilanteesta.

 

 

Härmälässä ja sen lähialueella asuu useita Tampereen kaupunginvaltuutettuja, mutta heitä ei näkynyt mailla eikä halmeilla – kukapas sitä omia munauksiaan olisi ollut halukas esittelemään!

 

 

Muutama tosiasia Perkiönkadun kaatopaikan puhdistamisesta:

 

 

• kunnostus suoritetaan massanvaihtona

• urakoitsijana on Ekokem-Palvelu Oy

• puhdistus aloitetaan helmi-maaliskuussa 2017

• puhdistustoimenpiteet kestävät ainakin syksyyn 2017 saakka

• maamassojen kuljetukset tapahtuvat eteläpuolisen puiston kautta

• kaivumassojen määräksi on arvioitu
  
  • 80.000 kuutiometriä eli 142.000 tonnia
  • rekkakuormina määrä merkitsee n. 3.200 kuormaa
  • täyttömassoina tarvitaan ainakin 75.000 tonnia eli 1.900 kuormaa
  • varovaisesti arvioiden maamassojen vaihtaminen merkitsee 5.200 rekka-autollista eli yli kymmentuhatta edestakaista kuorma-autollista

 

 

Surkuhupaisaa oli kuulla, että kaupunginhallituksessa tehdyn kysymyksen vastauksena ao. johtaja oli helmikuun alussa todennus, että puhdistustoimenpide on jo tehty! Puhdistus ei ole todellakaan tehty, sillä toimenpide ei ole vielä edes alkanutkaan!

 

 

 

 

 

Entisen kaatopaikan massanvaihto merkitsee alueen asukkaille jokapäiväisten asioiden hoitamisessa melkoista ongelmaa, sillä normaalit kulkuväylät ovat käyttökiellossa ainakin syksyyn 2017 saakka!

 

 

Niin se tärkein:

 

 

Kysyin asukastilaisuudessa, että mitä kaatopaikan puhdistaminen maksaa ja sain vastauksen, että 5 miljoonaa euroa.

 

 

Jos puhdistamisessa pysyttäisiin kustannusarviossa, niin Tampereen kaupungin harharetket Perkiönkadun kaatopaikan päälle rakennettujen rivitalojen purkamisessa ja kaatopaikka-alueen puhdistamisessa olisivat 13 miljoonaa euroa.

Tuskin kukaan uskoo, että Tampereella pystytään ennalta kerrotussa kustannusarviossa, joten puhdistustyön todellinen kustannus liikkunee tasolla 10 miljoonaa euroa - sanokaa minun ennustaneen!

 

 

Kotiensa menettäneiden asukkaiden vahingot tässä laskelmassa korvattaisiin kymppitonnilla – olisitko Sinä valmis luopumaan kodistasi kymmenellä tuhannella eurolla?

 

 

Kysyy

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomalaisyritysten siirtyminen ulkomaalaisomistukseen lisää tapaturmien tutkimista ja sitä kautta vauhdittaa niiden ehkäisemistä

Torstai 26.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Tapaturmat ovat eräs merkittävä syy yritysten toiminnan heikkouteen.

 

 

Jokainen tapaturma on surullinen tapahtuma tapaturman kokeneelle työntekijälle, hänen läheisilleen, yritykselle, yrityksen henkilöstölle ja koko Suomen talouselämälle.

 

 

Tapaturmat ja niiden ehkäiseminen olivat työelämäni aikana esimiestyössäni keskeinen seikka ja kerran jouduin leivättömän pöydän ääreen johtamassani yksikössä tapahtuneen työtapaturman tiimoilta.  Eräs työntekijämme työnsi jotain tukosta purkaessaan yön pimeimpänä hetkenä sormensa kiilahihnan ja kiilahihnapyörän väliin niin, että yksi sormi katosi "sormien taivaaseen"!

Sain raaka-ainepäällikkönä syytteen, mutta käräjäoikeus katsoi, että olin organisaatiossa "liian kaukana" tapahtuneesta ja minut vapautettiin syytteestä, mutta alaiseni työnjohtaja sai pienen sakon, kun ei ollut riittävällä tavalla opastanut alaistaan.

Luulin pääseväni työsuojeluasioista irti, kun siirryin eläkkeelle.

 

 

Luulo ei ole kuitenkaan tässäkään asiassa tiedon väärtti, sillä luottamushenkilöasemani Tampereen kaupungin luottamushenkilönä on jatkanut sitä murehtimistani, jota sain työelämässä kokea jokaisena työpäivänäni.

 

 

Yritysmaailmassa ja kuntamaailmassa on hieman erilaiset määrittelysäännöt tapaturmille ja niiden laskentaperiaatteille, mutta esimiehen ja luottamushenkilön paineet työtapaturmien esiintymiseen, estämiseen ja niiden lukumäärän alentamiseen ovat samanlaiset.

 

 

Puhun Tampereen Infra Liikelaitoksen johtokunnassa saamani kokemuksen perusteella, kun totean että Tampereella seurataan työtapaturmia ja sairaspoissaoloja yksikkökohtaisesti säännöllisesti ja koko ajan tavoitteena on nolla tapaturmaa ja nolla sairaspoissaolopäivää.

Tampereen kaupungilla työtapaturmien ehkäisyyn panostetaan, mutta nolla-tasolle ei olla päästy.

 

 

Luottamushenkilöt ja yksiköiden toimiva johto eivät syyllistä tapaturmiin tai sairaspoissaoloihin joutuneita, mutta koko ajan pyritään yhdessä henkilöstön ja henkilöstöedustajien kanssa löytämään keinoja tapaturmien ja sairaspoissaolojen vähentämiseksi.

 

 

*********************

 

 

Sain työelämässä seurata yhteistyöyritysten tilannetta ja niiden tapaa vähentää tapaturmia.

 

 

Joudun selkeästi toteamaan, että suomalaisyritysten siirtyminen ulkomaalaisomistukseen merkitsi selkeää menetelmien ja systeemien kiristymistä työtapaturmiin ja yleensäkin työsuojeluun.

 

 

Itse en ollut kertaakaan tilanteessa, että työnantajani olisi siirtynyt ulkomaalaisomistukseen, mutta monet läheltä seuraamani yhteistyöyritykset saivat ulkomaisen omistajan.

 

 

Ulkomaalaisomistukseen siirtyminen tiesi aina työnantajan tiukempaa ja järjestelmällisempää suhtautumista työtapaturmiin.

 

 

Sain seurata läheltä tapauksia, joissa esim. ranskalais- tai jenkkiomistukseen siirtyneen entistä suomalaisomisteista yritystä kohdanneen työtapaturman jälkeen joko Ranskasta tai Amerikoista lensi pikapikaa Suomeen ainakin kaksi asiantuntijaa, jotka tarkoin penkoivat työtapaturmaan liittyvät syyt ja syy-yhteydet.

 

 

Totesin juttuni alussa, että jokainen työtapaturma on tragedia työtapaturman uhrille, hänen läheiselleen ja koko työyhteisölle.

 

 

Suojavälineiden tinkimätön käyttäminen, esimiesten tiukka johtamistapa työsuojeluasioissa ja ”kaverikuri” työsuojelumääräysten noudattamisessa ovat keskeisessä roolissa työtapaturmien ehkäisyssä.

 

 

Eräs seikka, jota ei voida missään tapauksessa väheksyä on ”läheltä piti” –tapausten kirjaaminen ja kirjausten välitön sekä säännöllinen läpikäyminen ovat työsuojelutyötä parhaimmillaan.

 

 

Läheltä piti –tapaukset pitää ehdottomasti käydä läpi oman henkilöstön osalta, mutta erityisen tärkeää niiden läpikäynti on ulkopuolisten komennusmiesten sekä ulkoistettujen palvelujen osalta.

 

 

Toivon, että tämä kirjoitukseni havahduttaa yritykset ja yritysjohdon sekä yritysten esimiehet panostamaan nykyistä enemmän tapaturmien ehkäisyyn ja tapahtuneiden tapaturmien analysointiin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Antonio Guterres - YK:n pääsihteeri 1.1.2017 alkaen

Sunnuntai 8.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Ulkomaanmatkoilla harvoin ehtii paneutumaan kohdemaan päivänpoliittisiin kysymyksiin ja uutisiin, mutta lokakuisella Portugaliin suuntautuneella agrologimatkallamme ehdin torstaina 6.10.2016 seuraamaan hotellihuoneemme televisiosta, kun portugalilaiset saivat suuren tunnustuksen – jopa voiton - maailmanpolitiikassa!

 

 

Lokakuun 6. päivänä viime vuonna varmistui, että Portugalin entinen pääministeri Antonio Guterres on 1.1.2017 alkaen YK:n pääsihteeri.

 

 

Guterresin valinta alkoi varmistumaan jo edellispäivänä, kun Venäjän YK-lähettiläs Vitali Tsurkin kertoi kansainväliselle lehdistölle, että Guterres on turvallisuusneuvoston jäsenmaiden keskuudessa selkeä suosikki.

 

 

Rádio e Televisão de Portugal, eli suomeksi Portugalin radio ja televisio on Portugalin valtion tukema yleisradiotoimintaa harjoittava yritys. Yleensä se lyhennetään kirjaimin RTP.

 

 

Seurasin RTP:n televisiolähetystä Rouvan kanssa huoneessamme 6.10.2016 hieman iltaseitsemän jälkeen, kun Guterresin valinta varmistui.

 

 

Tässä muutama kuva hotellihuoneemme television ruudulta kuvattuna:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

Guterres seuraa YK:n pääsihteerinä eteläkorealaista Ban-Ki-moonia.

 

 

 

Yhdistyneitten kansakuntien turvallisuusneuvosto valitsee YK:n pääsihteerin ja YK:n yleiskokous nimittää hänet viideksi vuodeksi.

 

 

YK:n pääsihteerin virka-asunto sijaitsee Manhattanilla New York´ssa.

 

 

YK:ssa on vakiintunut käytäntö, että pääsihteeriä ei valita turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenmaista, jotka ovat Britannia, Kiina, Ranska, Venäjä ja Yhdysvallat.

 

 ************

 

Portugalilla on aikaisemminkin ollut hyvä ”herraonni” kun jaetaan kansainvälisesti tärkeitä johtopaikkoja – muistamme, että Jose Manuel Barroso toimi kymmenen vuotta Euroopan komission puheenjohtajana vuodesta 2004 alkaen.

 

 

Mainittakoon, että Barroso toimi Portugalin pääministerinä vuosina 2002 – 2004 ja Guterres puolestaan häntä ennen eli vuosina 1995 – 2002.

 

 

Viikon verran YK:n pääsihteerinä toiminut Guterres vieraili YK:n pakolaisavun pääsihteerinä eli UNHCR:n johtajana Suomessa vuonna 2015.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Turistihevosten" lanta pitää ja kannattaa kerätä hyötykäyttöön

Torstai 5.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi lisätä ravinteiden talteenottoa. Tavoitteena on, että vähintään puolet lannasta ja yhdyskuntajätevesilietteestä saadaan kehittyneen prosessoinnin piiriin vuoteen 2025 mennessä. Lisäksi hallitusohjelman tavoitteena on sallia hevosen lannan käyttö energiatuotannossa.

 

Asia on edennyt, sillä maa- ja metsätalousministeriö on käynnistänyt hevosenlannan hyötykäyttöhankkeen ja hankkeen vetäjäksi on yhdeksästä hakijasta valittu ympäristöliiketoimintaan erikoistunut yritys nimeltään Envitecpolis Oy.

 

 

*****************

 

 

 Saimme taannoisella Portugaliin suuntautuneella agrologimatkallamme tutustua turistihevosten lannankeruuseen!

 

 

Tutustuminen tapahtui Obidosin linnoitetussa keskiaikaisessa kylässä, jonne pysähdyimme matkalla Lissabonin lentokentälle.

 

 

 

 

 

Jokseenkin kaikissa keski- ja etelä-Euroopan kaupungeissa turisteilla on mahdollisuus hevosvaunuajeluihin ja niin myös Obidoksessa.

 

 

 

 

 

Hevosvaunuja oli koko ajan liikenteessä, mutta niiden lähtöpaikalla oli aina valmiina vaunuja ajoon.  Huomaa oikean takapyörän edessä tiilenkappale, joka toimii asiakkaita odottavan vaunun seisontajarruna!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hevonen tuottaa lantaa vuodessa 8.000 – 10.000 kiloa ja on selvää, että lantaa ilmestyy myös kaduille, jos sen tuloon ei ole valmistauduttu.

 

 

Olen joskus ulkomailla nähnyt, että ajurilla on käden ulottuvilla eräänlainen haavi, jolla ajuri taitavasti ottaa ”kopin” lannasta, jos hevoselle tulee sontimisen tarve.

 

 

Obidos-ajurit olivat valmistaneet ”hevospotan”, johon lanta putoaa – kätevä ratkaisu!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hevosenlanta on monipuolinen lannoite ja sen vuoksi sen kerääminen…

 

 

 

 

 

…säkkiin on tärkeää ja lannankerääminen turistikylässä on hygieniankin kannalta välttämätön ja onhan se myös ympäristöteko.

 

 

 ***************************

 

 

Suomessa on n. 75.000 hevosta ja niistä poneja n. 10.000.

 

Jos lasketaan 65.000 hevosta x 8 tonnia lantaa per hevonen, päästään todella suuriin volyymeihin eli 520 miljoonaa kiloa.

 

 

Maassamme käytetään lannoitteita vuosittain suuruusluokkaa 580 – 640 miljoonaa kiloa vuodessa ja vuonna 2015 rehuseosten valmistusmäärä oli n. 1.400 miljoonaa kiloa.

 

 

********************

 

 

Yhteenvetona voidaan todeta, että hevosenlannan ja lannoitteiden volyymit ovat samalla tasolla ja rehuseoksia valmistetaan maassamme n. kolminkertainen määrä hevosenlantatuotokseen verrattuna.

 

 

Nämä luvut kertovat, että hevosenlannan hyötykäyttöprojekti on volyymimahdollisuuksiltaan mittava. Näin siitä huolimatta, vaikka hallituksen tavoitteena on saada hevosenlannasta prosessoinnin piiriin vain puolet eli n. 250 miljoonaa kiloa vuoteen 2025 mennessä.

 

 

Projektin nimenä on ”HELMET – hevosenlanta menestystarinoiksi” ja toivotan projektille parhainta menestystä!

 

 

Juttu luiskahti hieman sivuraiteille Obidoksen hevosvaunuajeluista, mutta se sallittakoon, kun kuitenkin samalla tuli kaiveltua faktatietoa eräästä hallituksemme bioalueen kärkihankkeesta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Yhdellä äänellä on merkitystä!

Lauantai 5.11.2016 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin nettisivuilta saamme todeta, että yhdellä äänellä on merkitystä kaikille tamperelaisille, kun tutustumme Tampereen Vesi Liikelaitoksen johtokunnan 22.9.2016 pitämän kokouksen pöytäkirjaan.

 

 

Kokouksen esityslistalla oli esitys, että veden kulutusmaksua korotettaisiin.

 

 

Käsittelyn aikana Elisa Hiltunen (Tampereen Perussuomalaiset) esitti, että veden kulutusmaksua ei korotettaisi.

 

 

Jäsen Anne Sällylä (Kokoomus) kannatti Hiltusen esitystä.

 

 

Jäsen Ilkka Hietaniemi (Kokoomus) esitti, että alkuperäinen esitys hyväksyttäisiin eli että veden kulutusmaksuja korotettaisiin.

 

 

Suoritetussa äänestyksessä johtokunnan jäsenistä Elisa Hiltunen (Tampereen Perussuomalaiset), Anne Sällylä (Kokoomus), Antti Juva (Suomen Keskusta) sekä Tero Mettinen (SDP) kannattivat Elisa Hiltusen esitystä.

Ilkka Hietaniemi (Kokoomus) sekä johtokunnan puheenjohtaja Johanna Roihuvuori (Vihreät) halusivat kurittaa tamperelaisia ja kannattivat Hietaniemen esitystä eli puolsivat veden kulutusmaksujen korottamista.

Lopputulos oli äänin 4 – 2 ja se merkitsi, että Tampereella ei veden kulutusmaksuja koroteta.

Etsimättä tulee mieleen, että vesimaksujen korotusesitys oli "ylhäältä johdettu" ja sen tarkoituksena oli löytää lisää rahoituspohjaa Tampereen ratikalle!

Ei onnistunut. mutta tarkkana pitää kaikkien luottamushenkilöiden olla - Juva oli tarkkana.

 

 

Jos Keskustan edustajana Tampereen Vesi Liikelaitoksen johtokunnassa oleva Antti Juva olisi äänestänyt toisin, olisivat äänet menneet tasan ja vihreiden puheenjohtaja Johanna Roihuvuoren äänestyksen mukainen veden kuluttajamaksujen korotus olisi tullut voimaan 1.1.2017.

 

 

Yhdellä äänellä on merkitystä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Meni uusix!

Lauantai 3.9.2016 - -Esko Erkkilä-

Jo liikelaitoksena toimiessaan Tampereen Logistiikka – Tampereen Logistiikka Liikelaitos – sai paljon kritiikkiä toiminnastaan ja nyt on olemassa selkeää näyttöä, että yhtiöittäminen ei tuonut minkäänlaista parannusta tilanteeseen – pikemminkin päinvastoin.

 

 

Tampereen Logistiikka Liikelaitos ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin materiaalipalvelut yhdistyivät Tuomi Logistiikka Oy:ksi 1.1.2016 alkaen.

 

 

Tuomi Logistiikka Oy:n toiminta on keskitettyä hankintaa kaikkine niine epäkohtineen, joita keskitettyyn hankintaan voi liittyä.

 

 

Seuraan Tampereen Infra Liikelaitoksen johtokunnan jäsenenä Tuomi Logistiikka Oy:n toimintaa asiakasnäkökulmasta.

 

 

En syyllisty sisäpiiritiedon levittämiseen, kun kerron Tuomi Logistiikka Oy:n suunnitelmista kilpailuttaa Tampereen kaupungin raskasajoneuvokuljetukset ja maansiirtokaluston vuokraus.

 

 

Kuorma-autokaluston kilpailutussuunnitelmassa Tuomi Logistiikka Oy asetti speksin, että kilpailuun pystyi osallistumaan vain sellainen yritys, jolla on käytettävissään muistaakseni 25 erilaista kuorma-autoa ja osa näistä autoista piti olla erikoiskalustoa.

 

 

Asia ei ole enää salainen, sillä Tuomi Logistiikka Oy ehti lähettämään palveluntarjoajille kutsun saapua kuulemaan kilpailutuksesta tiistaina 30.08.2016.

 

 

Kutsu aiheutti suurta kummastusta ja pelkoa palveluntarjoajien keskuudessa ja mm. johtokuntamme jäsenet saivat vastailla hämmentyneiden yrittäjien kyselyihin.

 

 

Saimme tiedon kutsusta Infran johtokunnassa 24.8.2016 ja vastustimme yksimielisesti kyseisen tilaisuuden järjestämistä. Vaadin ensimmäisenä, että moinen tilaisuus pitää peruuttaa ja viittasin taannoisiin VR:n suunnitelmiin, kun se aikoi järjestää tiedostustilaisuuden eräiden liikennöintiasioiden tiimoilta – VR perui suunnittelemansa tiedotustilaisuuden pari tuntia ennen tilaisuuden alkamista.

 

 

Tuomi Logistiikka Oy:n suunnitelmat olisivat jättäneet yhden ja muutaman kuorma-auton omistavat yrittäjät puille paljaille, sillä niillä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia osallistua kilpailutukseen.

 

 

Kaupunginhallituksen edustaja johtokunnassamme totesi yks´kantaan, että Tuomi Logistiikka Oy:n kilpailutussuunnitelmat olisivat täysin vastoin Tampereen kaupungin strategiaa – olen samaa mieltä.

 

 

Korostan, että Infran johtokunnan päätös vaatia tilaisuuden perumista tai sen aineiston muuttamista oli yksimielinen – johtokunnassa on edustus Kokoomukselta, SDP:ltä, Vasemmistoliitolta, Vihreiltä, Perussuomalaisilta sekä minä Keskustalta.

 

 

Johtokuntamme vastustus tuotti tulosta ja Tuomi Logistiikka Oy perui suunnittelemansa ja jo kokoon kutsutun tiedostustilaisuuden.

 

 

Asia on nyt uudessa valmistelussa ja olen esittänyt, että kilpailutussuunnitelmat on esitettävä asiakkaalle – Infran johtokunnalle – ennen kuin kilpailutuksesta tehdään lopullinen päätös.

 

 

 

Kertomani tapaus on rankka esimerkki keskitetyn hankinnan heikoista puolista.

 

 

Se on esimerkki myös siitä, että tarvitsemme luottamushenkilöperustalle rakentuvia päätöksentekomenettelyjä.

 

On tietysti muistettava myös se, että luottamushenkilöiden pitää uskaltaa päättää ja vaatia virkamiehiä toimimaan luottamushenkilöiden päättämällä tavalla.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Keskitetty vaiko hajautettu hankintatoimi?

Perjantai 2.9.2016 - -Esko Erkkilä-

Yrityksissä, mutta myös kuntamaailmassa pohditaan yhä enenevässä määrin hankinta-asioita.

 

 

Hankintalain uudistus, jota koko ajan puuhataan, lisää kiinnostusta hankinta-asioihin.

 

 

Pidän itseäni jonkinlaisena hankinta-asioiden asiantuntijana, sillä 40 ja puoli vuotta kestäneen työurani aikana toimin viimeiset 15 vuotta hankinta-asioista vastaavana.

 

 

Heti Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen vastasin kaksi vuotta Suomen toiseksi suurimman rehualan yrityksen rehuviljahankinnoista ja vuodesta 1997 alkaen samaisen yrityksen kaikista raaka-ainehankinnoista.

 

 

Raaka-ainepäällikkönä toimiessani aamun ensimmäinen homma oli katsoa tietokoneelta, että kuinka paljon euroja on sidottu senhetkiseen raaka-ainevarastoon.

 

 

Jos raaka-aineisiin oli sidottu 15 – 18 miljoonaa euroa, niin tilanne oli hyvä, mutta jos raaka-ainepotin kokonaisarvo liikkui tasolla 25 miljoonaa euroa, sain olla varma, että piti valmistautua selitysten antamiseen.

 

 

Selityksiä oli mm. kysynnän ja raaka-ainetarjonnan epätahtisuus, sillä esim. laivalastillinen kalajauhoa tai kalaöljyä maksoi silloin ja maksaa varmasti myös nyt runsaat miljoona euroa per laivalastillinen. Kalanrehuihin soveltuvaa kalajauhoa on saatavissa vain talvella ja kevättalvella ja kun käyttösesonki alkaa vasta joskus kesäkuussa, niin yksistään näiden kahden elintärkeän raaka-aineen varastosaldot olivat aprillipäivän ja vapunpäivän tienoilla hilattava useisiin miljooniin euroihin.

 

 

Keskitetty vaiko hajautettu hankinta?

 

 

Molemmilla hankinnan organisointitavoilla on puolensa.

 

 

Keskitetyllä hankinnalla voidaan saavuttaa volyymietuja, mutta sen haittapuolena on asiantuntemuksen puute ja usein hankintahenkilöstön välinpitämättömyys – jopa ylimielisyys ja vastuunpakoilu.

 

 

Tulosyksiköihin hajautettu hankintatoimi tuntee tulosyksikön tarpeet ja pystyy sopeutumaan tulosyksikön muuttuviin tarpeisiin nopeasti. Kun hankintayksikkö on hajautettu tulosyksiköihin, niin vastuupakoilulle ei ole yhteisen esimiehen vuoksi mahdollisuuksia.

 

 

Olen aina vierastanut keskitettyä hankintaa, sillä se muistuttaa neuvostoliiton aikaista suunnitelmataloutta ja se ei anna mahdollisuuksia edetä hankinnoissa ”maaston mukaan”.

 

 

Keskitetty hankinta on jo sinällään ainainen riidan aihe yrityksen sisällä.

 

 

 

Tämä pieni esipuhe olkoon taustana sille ja niille jatkokirjoituksilleni hankintatoimen järjestämisestä, joita pyrin tälle saitille saamaan aikaiseksi lähipäivinä.

 

 

-Esko Erkkilä-

Nyt on aika laittaa pavut pakastimeen!

Tiistai 23.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Eilen oli päivä, jolloin meillä hoidettiin papujen sadonkorjuu.

 

 

Olen vuosien saatossa oppinut kokemusten kautta, että papuja ei tule joko lainkaan tai sitten niitä tulee paljon. 

 

 

Tänä vuonna saimme keskimääräisen sadon, sillä viisikymmentä rivimetriä antoi satoa kuusi muovisangollista.

 

 

 

 

 

Meillä oli tänä kesänä viljelyksessä vain keltaisia vahapapuja.

 

 

Keltaiset vahapavut säilyttävät värinsä, kun sen sijaan vihreät pavut menevät keitettäessä harmaiksi ja siten eivät ole lautasella lainkaan herkullisen näköisiä.

 

 

 

 

 

Poiminnan jälkeen pavut pitää pestä, sillä lähellä maanpintaa kasvavina ne saavat sadetuksen ja sateiden aikana ”hiekkakylvyn”.

 

 

 

 

 

Pavuista nipistetään kanta sekä kärki pois ja ne paloitellaan ainakin kahteen osaan – isot pavut paloitellaan kolmeen osaan.

 

 

 

 

 

Papuja pitää keittää kymmenen minuuttia, sillä niiden sisältämät haitalliset glykosidit vaativat kymmenen minuutin keittämisen.

 

 

 

 

 

Keittämisen jälkeen pavut siivilöidään ja niiden annetaan jäähtyä ennen pussitusta.

 

 

 

 

 

Kesän papusato oli 16 kiloa ja se riittää meille talven ajaksi, sillä edellisvuoden papujakin on vielä pakastimissa.

 

 

 

Keväällä taas papuja kasvamaan – kenties ensi vuonna se huippusato, jotta voi antaa naapureillekin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Impilahden kirkon urut soivat nyt Tiistenjoen kirkossa

Tiistai 16.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Pontimena tälle kirjoitukselle oli se, kun eräs facebook-kaverini kertoi poikenneensa Tiistenjoen kirkossa.

 

 

Muistelin, että olen kirjoittanut jutun käynnistäni Tiistenjoen kirkossa, mutta google-haut ”Esko Erkkilä Tiistenjoki” ja ”Esko Erkkilä Tiistenjoen kirkko” eivät antaneet yhtään osumaa.

 

 

Nyt siis paikkaamaan tilanne:

 

 

 

Tiistenjoki on vireä kylä Lapuan kaupungissa, jossa se sijaitsee kantatie 66:n varrella, kun Lapualta lähdetään kohti Kuortanetta, Alavusta ja saapuen lopulta Virroille.

 

 

Poikkesin viitisentoista vuotta sitten tutustumaan Tiistenjoen kirkkoon, joka on kylän keskustassa.

 

 

Kyse oli arkipäivästä, mutta kirkon touhukas suntio oli paikalla ja alkoi esittelemään minulle kirkkoa.

 

 

Esittelyn aluksi tuli esille, että kirkossa olevat urut ovat alkujaan olleet Impilahden kirkossa.

 

 

Suntion maininta Impilahden kirkosta herätti kiinnostukseni ja olinkin tyytyväinen, kun suntio kutsui minut tutustumaan Tiistenjoen kirkon urkuihin.

 

 

Kiipesimme ahtaita portaita urkuparven taakse ja sain nähdä alkujaan Impilahden kirkossa toimineiden urkujen toiminnan.

 

 

Kangasalan urkutehtaan valmistamat urut on asennettu Tiistenjoen kirkkoon vuonna 1953. Alunperin urut on asennettu Impilahden kirkkoon vuonna 1937 eli kaksi vuotta ennen Talvisodan alkamista.

 

 

Ollessani matkalla Sortavalasta Aunukseen tapaan pyytää matkanjohtajaa poikkeamaan Impilahden kautta – yleensä matkanjohtajat suostuvat pyyntööni, sillä osaan kertoa ”mutkan” aikana useita mielenkiintoisia seikkoja.

 

 

Impilahden kirkkoraunioiden kohdalla on paikallaan kertoa, että Impilahden kirkossa olleet urut soivat nykyään Lapualla Tiistenjoen kirkossa!

 

 

-Esko Erkkilä-

 

 

PS. Tämän jutun julkaisemisen jälkeen olen parin päivän kuluttua varma, että googlehaku ”Esko Erkkilä Tiistenjoki” tai ”Esko Erkkilä Tiistenjoen kirkko” tuovat tulosta!