Häpeäpaaluun ne jotka nimittelevät Lapin sotaa "lasten sodaksi"!

Maanantai 16.3.2020 - -Esko Erkkilä-

Talvisota sekä Jatkosota ja sitä seurannut Lapinsota varmistivat Suomen itsenäisyyden.

 

Isäni osallistui kaikkiin noihin sotiin ja lapsena sain lukemattomat kerrat kuunnella, kun sotajermut muistelivat kaikkia noita sotia pirtissämme Viljakkalan Hanhijärvenkulmalla.

 

Harmittelen, että en silloin merkinnyt muistiin taistelukuvauksia Summassa, Kiviniemessä ja sitten aikoinaan Lapinsodan aikana laivamatkalla Tornion Röytään ja maihinnousua sinne.

 

 

Isäni oli syntynyt vuonna 1915 ja minua surettaa, että jotkut lapselliset, muka sotahistoriaan perehtyneet, nimittelevät Lapin sotaa ”lasten sodaksi”!

 

Kohdistan moitteeni ja raukkamaisen sisällön omaavan katseeni tässä asiassa erääseen nimimerkkiin, joka internetissä ”Sotahistoriallinen keskusteluryhmä” halveksii Lapinsodan veteraaneja nimitellen heitä lapsisotilaiksi ja Lapin sotaa lasten sodaksi!

 

 
-Esko Erkkilä-

"Äänisen aallot" ja "Vanhat toverit"...

Torstai 20.2.2020 - -Esko Erkkilä-

…olivat vuonna 1915 syntyneen Talvisodan, Jatkosodan sekä vielä myös Lapin sodan kokeneelle isälleni huippuhetkiä, joka 1950-luvulla korva tarkkana halusi radiosta kuunnella Lauantain toivotut levyt.

 

”Vanhat toverit” on Kipparikvartetin vuonna 1956 levyttämä kappale, mutta savikiekkoversio siitä taitaa olla jo vuodelta 1928 ja uskonkin, että siihen perustui isäni ihailu kyseistä levytystä kohtaan!

 

”Äänisen aallot” –kappaleeseen minulla liittyy oikein mukava muisto ja siitä jokunen muistelus.

 

Oli joskus 2000-luvun alussa, kun osallistuin Lomalinjat Oy;n matkalle mm. Petroskoihin ja erään yön yövyimme Hotelli Kareliassa melko lähellä Äänisen rantaa.

 

Jossain vaiheessa iltahämärän jo koittaessa melkoinen osa matkaporukastamme kokoontui hotellihuoneeseemme, sillä huonekaverinani oli vilkas kaveri, joka matkan aikana oli hankkinut seurueemme luottamuksen.

 

Huone oli illalla yhdentoista maisemissa täpötäynnä alkusyksyisenä yönä ja Ääninen loiskehti melkein parvekkeemme alapuolella ja silloin seurueemme laulutaitoiset virittivät ”Äänisen aallot”!

 

Sen hetken muistan aina ja olipa se hetki hienoin kokemani ”Äänisen aallot”!

 

Taisimme ottaa juhlahetken kunniaksi muutamat vodkapaukutkin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen yliopistollinen sairaala Tays investoi tarpeeseen!

Perjantai 31.1.2020 - -Esko Erkkilä-

Vietin alkuviikon kolme ensimmäistä päivää Tampereen yliopistollisessa sairaalassa Tays:ssä.

 

Syynä sairaalassaolooni oli vasemman reisivaltimoni puhdistusleikkaus eli endarterektomia. Toimenpiteessä poistettiin kirurgisesti valtimon sairas sisäkerros ja siitä johtuva ahtauma.

 

Leikkaus tehtiin nivusen alueella ja sen avulla verenkierto-olosuhteet normalisoituvat – pitää yhden yön mittaisen kokemuksen perusteella muuten paikkansa.

 

Alaraajojen valtimoiden puhdistusleikkauksen tarpeellisuuden huomaa ns. katkokävelyoireina ja niitä minullakin oli yhä pahenevina jo vuosikausia.

 

 

**************

 

Mutta tuohon juttuni otsikkoon!

 

TAYS eli Tampereen yliopistollinen sairaala investointivauhti on ollut ripeää ja minäkin sain kokea tuon omakohtaisesti, sillä olin ensimmäinen asiakas, joka maanantaina 26.1.2020 leikattiin TAYS:n verisuoni- ja toimenpideradiologisessa keskuksessa.

 

Leikkauksen jälkeen pääsin osastolle ja sielläkin sellaiseen huoneeseen ja paikalle, jossa olin siinäkin ensimmäinen asiakas.

 

Varmaan huomaatte, että käytän systemaattisesti termiä ”asiakas” ja en vahingossakaan puhu potilaasta.

 

Lyhyesti päiväohjelmani leikkauspäivänä:

 

• saapuminen TAYS:iin klo 7.30 ja sairaalakamppeet päälle

• kahden tunnin mittainen odottelu ja leikkauksen aloittaminen klo 9.30

• leikkaus kesti hieman yli 2 tuntia, sillä se oli ohi klo 11.40

• heräämössä kuluikin sitten aikaa oikein kunnolla, sillä pääsin osastolle vasta klo 17.00. Leikkaus tehtiin selkäpuudutuksessa, joten olin koko ajan hereillä, mutta heräämössä seurattiin puudutuksen poistumista ja muutenkin seurattiin vointiani.

 

Tampereen yliopistollisen sairaalan tiedotusosasto oli kiinnostunut minusta, sillä olinhan ensimmäinen asiakas, jolle verisuoni- ja toimenpideradiologisessa keskuksessa tehtiin toimenpide.

 

Annoin tiedostusosastolle luvan tehdä minusta jutun ja leikkausta seuranneena tiistaina se ilmestyikin TAYS:n fb-sivuille – ja tässä se on:

 

****************

 

Kaikki uudet tilamme ovat nyt käytössä, kun viimeisenä muuttanut verisuoni- ja toimenpideradiologinen keskus on aloittanut toimintansa Keskussairaalan D-rakennuksen 2. kerroksessa. 👍

Tamperelainen Esko Erkkilä on kautta aikojen ensimmäinen asiakas, joka operoitiin keskuksen uusissa tiloissa. Hänelle tehtiin maanantaina reisivaltimon puhdistusleikkaus. Toimenpide kesti reilut pari tuntia, ja sen jälkeen meni vielä useampi tunti heräämön puolella. Nyt hän on jo virkeässä jaloittelukunnossa.

Osastolla parhaillaan toipuva Esko kiittelee saamaansa hoitoa ja palvelua. On ollut mielenkiintoinen kokemus olla aivan ensimmäinen asiakas uudessa leikkaussalissa ja osaston vuoteessa.
– Minusta on pidetty hyvää huolta kaikissa vaiheissa. Myös uudet tilat ovat yllättäneet positiivisesti. Pirkanmaalaisten kannalta on tärkeä asia, että niin sanotusti työkalut ovat kunnossa sairaalassa, Esko summaa.

Toivotamme pikaista toipumista! 🌹

*******************

Juttun liityvä kuva minusta näyttää tältä  - kohtuullisessa kunnossa jo leikkausta seuranneena päivänä!

 

 

 

*************************

 

-Esko Erkkilä-

"Älkää minusta sellaista herraa tehkö"

Tiistai 17.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Jatkan tänäänkin sotajuttujen kertomista isästäni ja nyt lähteenäni on…

 

 

 

 

 

…vuonna 2006 ilmestynyt Viljakkalan Sotaveteraanit ry:n julkaisema ”Viljakkalan sotaveteraanien KERTOMUKSIA SODASTA”.

 

 

Kirjassa 27.5.1923 syntynyt Paavo Mäntyniemi muistelee isääni näin:

 

 

 

 

 

”Monta hyvää kertojaa oli jo ehtinyt kuolla, mutta tulkoon tässä yhteydessä mainituksi Oiva Erkkilä.

 

Hän kertoi, että hän oli molemmat sodat pikakivääriampujana. Hän sanoi, että on ampunut niin paljon vihollisia, ettei sitä määrää pysty kukaan lukemaan.

 

Hän haavoittui vuonna 1941 elokuussa ja Aamulehdessä oli etusivulla kuva ja haastattelu hänestä. Harmi, etten löytänyt sitä lehteä myöhemmin.

 

Joku korkea-arvoinen upseeri toi Erkkilälle kunniamerkin sairaalaan.  Hän kertoi minulle ajasta, jolloin oltiin Talvisodassa ja linja meni Viipurin kaupungissa.

 

Erkkilä määrättiin työntämään pikakivääri erään talon puuluukusta ulos.  Hän laittoi pikakiväärin vinoon luukusta ulos ja ampui koko päivän vihollisia.

 

Venäläiset tulivat manttelin napit auki ja lakki poikittain päässä. He hurrasivat ja hän ampui taas sarjan ja pienen päästä tuli uusi porukka. Kun iltahämärä saapui, oli talon rästäisiin asti ruumiita.

 

Todennäköisesti tämä oli sitä porukkaa, jonka vihollinen tahtoi saada muonavahvuuksista pois, muttei itse tahtonut tuhlata luoteja. Venäläiset olivat vahvassa humalassa.

 

Joukkueenjohtaja sanoi ehdottavansa Oivalle korpaalin sotilasarvoa. Oiva kertoi vastanneensa,…

 

…älkää minusta sellaista herraa tehkö, vaan antakaa korpraalin arvo apumiehelleni Simo Niittuselle. Niittunen kantoi minulle ruokaa, korviketta ja tupakkaa ja ehti vielä täyttämään pikakiväärin lippaat.

 

Joka tapauksessa molemmat ylennettiin korpraaleiksi. Oiva sanoi, että hänellä oli hyvä työkalu, venäläinen sotasaalispikakivääri. Tämä ase oli hänellä molemmat sodat ja hän tuhosi sen avulla hirvittävän paljon vihollisia.”

 

 

 

 

Mainittakoon, että isäni sai vielä vanhoilla päivilläänkin alikersantin jämät!

 

 

 

Aikamoisia velikultia!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Johan me kiitimme Laatikaista!"

Lauantai 30.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Sain jokin aika sitten eräältä kaveriltani…

 

 

 

 

 

…seitsenkiloisen hauen ja sen tiimoilta muistui mieleeni eräs ilmeinen tositarina Jatkosodan ajalta, jonka olen kuullut.

 

 

Kas näin:

 

Jääkäriupseeri, kenraali (myöhemmin Jalkaväenkenraali) sekä Mannerheim-ristin ritari numero 17 Taavetti Laatikainen oli ansioitunut sotilas, joka nautti Jatkosodan taisteluissa Ylipäällikkö Mannerheimin täyttä luottamusta.

 

Jossain vaiheessa Laatikainen lähetti ystävyyden osoituksena Ylipäällikkö Mannerheimille hauen.

 

Mannerheimin adjutantti kysyi muutama päivä hauen saapumisen jälkeen Ylipäälliköltä, että pitäisikö se Laatikaisen lähettämä hauki laittaa ruuaksi.

 

 

Mannerheim totesi adjutantilleen ykskantaan: ”Johan me kiitimme Laatikaista!”

 

Mannerheim oli suuri kulinaristi ja hän ei arvostanut petokaloja, joten tätä taustaa vasten on ymmärrettävä hänen vastauksensa adjutantilleen!

 

 

Arvostan hyvää ruokaa ja nyt pyrin syömään saamaani ja sähkösavustimessa valmistamaani haukea joka päivä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Olipahan ilotulitusta - Pirkanmaalta numerot 140 ja 151 jatkoon!

Keskiviikko 10.4.2019 - -Esko Erkkilä-

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys päättyy tänään ja varsinainen vaalipäivä eli 14.4.2019 lähestyy.

 

 

Keskustalla on Pirkanmaalta ollut pian päättyvällä vaalikaudella kolme erinomaista kansanedustajaa eli Mikko Alatalo, Arto Pirttilahti ja Pertti Hakanen.

 

 

Kolmikko on saanut paljon aikaiseksi kuluneen nelivuotiskauden aikana ja mikä parasta, heidän keskinäinen yhteistyönsä on pelannut.

 

 

Sain olla paikalla, kun senaattorihommat jättävä kansanedustaja Mikko Alatalo kannusti Pirttilahtea ja Hakasta tilaisuudessa, joka järjestettiin Tampereella Koskikeskuksessa 5.4.2019.

 

 

Pirttilahden vahvaa maantieteellistä aluetta ovat perinteisesti olleet Pohjois-Pirkanmaa ja Hakanen on ylivoimaisesti suosituin kansanedustaja puolestaan läntisellä Pirkanmaalla.

 

 

Molemmat ovat saamassa hyvän äänisaaliin Tampereelta ja myös sen naapurikunnista eli Ylöjärveltä, Hämeenkyröstä, Pirkkalasta sekä muista Tampereen ns. kehyskunnista.

 

 

Koko Pirkanmaan kannalta on keskeistä, että Arto Pirttilahti ja Pertti Hakanen jatkavat kansanedustajina myös jatkossa.

 

 

Tässä muutamia valokuvia, kun Mikko Alatalo kannusti Artsia ja Perttiä jatkoon yleisötilaisuudessa Koskikeskuksessa 5.4.2019.

 

 

 

 

 

 

 

 

****************

 

 

Laulavan senaattorin tukemat Arto ja Pertti olivat tilaisuudessa juuri sellaisia, kuin kansanedustajan pitääkin olla eli sydämellisiä, yhteistyöhaluisia, ammattitaitoisia, muita arvostavia ja sen vuoksi äänestämisen arvoisia:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toivottelen kaikille Pirkanmaan keskustalaisille kansanedustajaehdokkaille äänirikasta vaalisunnuntaina ja uskon sekä toivon, että Pertin ja Arton lisäksi Pirkanmaalla ollaan valmiit valitsemaan kolmanneksi keskustan kansanedustajaksi nainen – laadukkuutta ja valinnanvaraa on yllin kyllin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Talvisodan ja Jatkosodan taistelujen ansiosta Suomessa ei ole miehitysmuseota!

Perjantai 24.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuun 30. päivänä 1939 ja alkoi 105 päivää kestänyt Talvisota.

 

 

Suomi menetti sodan lopputuloksena merkittävästi pinta-alastaan, mutta säilytti itsenäisyytensä.

 

 

Jatkosota alkoi Neuvostoliiton toimenpiteiden seurauksena kesäkuun 25. päivänä 1941 ja se päättyi rauhansopimukseen 19. syyskuuta 1944.

 

 

Myös Jatkosodan lopputuloksena Suomi säilytti itsenäisyytensä.

 

 

Baltianmaille eli Virolle, Latvialle sekä Liettualle kävi huonommin ja ne joutuivat Neuvostoliiton miehittämiksi aina vuoteen 1991 saakka.

 

 

*******************

 

 

Kaikissa Baltian maissa on miehitysmuseot, joissa kerrotaan Neuvostoliiton, mutta myöskin natsi-Saksan miehitysvuosista.

 

 

***

 

Tallinnassa sijaitseva miehitysmuseo on kooltaan pieni, mutta siihen kannattaa tutustua.

 

 

Viron miehityksestä kerrotaan myös Saarenmaan Kuressaaren museossa, jossa on hyvä ja informatiivinen kertomus Viron miehitysvuosista.

 

 

Saarenmaan kärjessä Sörvanniemessä sijaitsee yksityinen sotamuseo ja siihen kannattaa tutustua – googlaa ”Esko Erkkilä Saarenmaan Sotilasmuseo”.

 

 

Viron Sotamuseo Viimsissä kertoo myös omalla tavallaan Viron miehitysvuosista.

Googlaa: ”Esko Erkkilä Viron Sotamuseo”.

 

Myös Sinimäkien äärellä pohjois-Virossa sijaitseva yksityinen museo kertoo Viron neuvostomiehityksestä. Googlaa ”Esko Erkkilä Sinimäen sotamuseo”.

 

 

***

 

Liettuan pääkaupungissa sijaitseva Kansanmurhan uhrien museo on järkyttävä kokemus ja käynnistäni siellä olen kertonut jokin aika sitten tällä saitilla.

 

 

Googlaa ”Esko Erkkilä Kansanmurhien uhrien museo”.

 

***

 

Latvian pääkaupungissa Riikassa sijaitseva Miehitysmuseo on kuvassa näkyvä ”musta laatikko", joka sijaitsee Mustapäidentalon vierellä.

 

Nyt emme käyneet museossa, mutta siellä kannattaa käydä, jos Riikassa on hiemankaan enemmän aikaa.

 

 

Museokävijää tervehtivät maailman suurimmat surmaajat eli Adolf Hitler ja Josef Stalin – kummankaan surmasaldosta ei ole varmuutta, mutta Hitlerin sanotaan surmanneen 4 miljoonaa ihmistä ja Stalinin 10 miljoonaa!

 

 

 

 

 

Riikan miehitysmuseon äärellä on patsas, jossa kaksi puna-armeijan sotilasta valvoo ympäristöä. 

On annettava tunnustus latvialaisille, jotka ovat antaneet olla paikoillaan tämän tuskia mieleen palauttavan veistoksen!

 

 

Googlaa ”Esko Erkkilä Latvian miehitysmuseo”.

 

 

 

Kiitos Talvisodan ja Jatkosodan suomalaistaistelijoiden, että Suomessa ei ole miehitysmuseota!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Haverin räjäytykset laittoivat sodankäyneen miehen maastoutumaan!

Sunnuntai 10.6.2018 - -Esko Erkkilä-

Pieni perhekuntakohtainen muistelus Haverin kultakaivoksen toiminnasta:

Vuonna 1915 syntynyt isäni palveli etulinjassa Talvisodan ja Jatkosodan sekä oli sen lisäksi vielä mukana Hersalon joukoissa Lapinsodassa.

Isäni toimi pikakivääriampujana ja hän haavoittui kahdesti siten, että taisi olla 20 %:n sotainvalidi.

Vanhempani avioituivat sodan jälkeen ja alkoivat voimallisesti paneutua kehittämään äitini kotitaloa Välimäkeä.

Sotien jälkeen Haverin kultakaivos Viljakkalassa oli voimissaan ja kaivoksen toiminta vilkasta.

Haverissa suoritettiin joka päivä kallioräjäytyksiä klo 12.00 ja muistan , kun ne kuuluivat hyvin meille saakka. Meiltä on linnuntietä matkaa Haveriin ehkä vajaa 5 kilometriä, mutta kun matkalla on järvenselkää, niin räjäytysäänet kuuluivat meille.

Isäni kertoi miten sodassa vihollisen tykistön ammuntaan suhtauduttiin siten, että vaistomaisesti katsottiin mihin pystyy heittäytymään kranaateilta suojaan.

Saman reaktion Haverin räjäytykset kuulemma aiheuttivat hieman yli 30-vuotiaalla sotajermulla, sillä alussa Haverista kuuluneet räjäytykset merkitsivät, että piti katsoa sopivaa pellonojaa johon heittäytyä kranaateilta suojaan!

Tässäpä tämä muistelus!

-Esko Erkkilä-

"Kansa taisteli - miehet kertovat" -lehdet ovat väkevää aikalaiskerrontaan sodistamme

Perjantai 4.5.2018 - -Esko Erkkilä-

Sain toissapäivänä pelastettua kolme Kansa taisteli –lehteä joutumasta Tarastenjärven armottomaan kaatopaikkakitaan.

 

 

 

 

 

 

Minulla on jopa Kansa taisteli –lehtien vuosikertoja tallessa, mutta yht´äkkiä en osaa sanoa, että missä ne ovat varastoituna.

 

 

*********************************

 

 

 

Kansa Taisteli lehti ilmestyi vuosina 1957 - 1986. Sitä toimitti Sotamuistoyhdistys ry. Lehden toimituskuntaan kuuluivat mm. K L Oesch, Aarne Blick ja Valo Nihtilä. Kaikkiaan ilmestyi 347 lehteä, joissa oli yli 3400 kirjoitusta ja noin 11 500 sivua.

 

 

Lehden päätoimittajina toimivat Oesch`n lisäksi A. F. Airo, Aarne Blick sekä Reino Kalervo.

 

 

 

********************************

 

 

 

Kävin ”pelastustoiminnastani” innostuneena eilen Tampereella Kirjastotalo Metsossa ja kysyin, että onko heiltä lainattavissa kokonaisia vuosikertoja Kansa taisteli –lehdestä.

 

 

Kirjastovirkailija katsoi tietokoneeltaan ja totesi, että heillä on varastossa kaikki aikoinaan ilmestyneet Kansa taisteli –lehdet. Valitettavasti vuosikertoja ei ole mahdollista lainata kotiin, mutta kirjaston lukusaleissa niitä saa tutkailla.

 

 

**************************

 

 

 

Suomen Sotahistoriallinen Seura teki todellisen kulttuuriteon, kun se kesäkuun 19. päivänä vuonna 2014 julkaisi kaikki Kansa taisteli-lehdet internetissä. Lehdet ovat netissä mainoksineen kaikkineen.

 

 

Arvostan erityisesti Kansa taisteli –lehtien käsinkosketeltavia numeroita, mutta annan suuren arvon sille Suomen Sotahistoriallisen Seuran työlle, jolla kaikki lehdet nyt ovat jokaisen vapaasti selailtavissa netissä.

 

 

Olen käynyt monilla Talvi- ja Jatkosodan taistelutanterilla, jotka jäivät Neuvostoliiton miehittämille alueille.  Tämä merkitsee, että tunnen monet taistelumaastot, joista Kansa taisteli –lehdissä kerrotaan.

 

 

Tutustu Sinäkin Kansa taisteli –lehtiin netissä – niihin pääset tutustumaan, kun googlaat ”Kansa taisteli – miehet kertovat”.

 

 

-Esko Erkkilä-

Parasta eilisissä presidentinvaaleissa oli Juha Sipilän ilmoitus Keskustan vaalivalvojaisissa

Maanantai 29.1.2018 - -Esko Erkkilä-

Eilisten presidentinvaalien tulosyllätykset rajoittuivat siihen, kun kaksi populistiehdokasta sai paljon vähemmän ääniä kuin ounasteltiin ja siihen, että johtavan oppositiopuolueen ehdokas pystyi puolittamaan Paavo Lipposen kuusi vuotta sitten saaman ”kaikkien aikojen pohjanoteerauksen”!

 

 

Vaalivalvojaisissa kuulimme Keskustan ja koko Suomen kannalta huojentavan tiedon, kun Juha Sipilä ilmoitti asettuvansa ehdolle puheenjohtajaksi Keskustan ensi kesäkuussa Sotkamossa järjestettävässä puoluekokouksessa.

 

 

Sipilän ilmoitus selkiinnytti jo nyt Keskustan ja koko Suomen linjaa, sillä erohaihattelut Euroopan Unionista ja eurosta saadaan nyt unohtaa – populisteille varmaan kova paikka!

 

 

-Esko Erkkilä-

Arvostan, kun sankarivainajan hautakivessä on mainittu kaatumispaikkakunta

Torstai 14.9.2017 - -Esko Erkkilä-

Sotahistoriasta kiinnostuneena ja isäni taisteluita Talvi- sekä Jatkosodassa kunnioittavana pidän tapanani poiketa mahdollisuuksien mukaan eri seurakuntien sankarihautausmailla.

 

Maamme itsenäisyyttä kunnioittavana arvostan erityisesti niitä sankarihautausmaitamme, joissa sankarivainajan hautakivessä on maininta kaatumispaikkakunnasta.

 

 

Valitettavan monilla sankarihautausmailla sankarivainajan hautakivessä on ainoastaan syntymä- ja kaatumispäivät, mutta ei kaatumispaikkakuntaa.

 

 

Synnyinseurakuntani Viljakkalan päättäjät ovat aikoinaan olleet viisaita ja Viljakkalan sankarihautausmaalla hautakivissä on joitain poikkeuksia lukuun ottamatta maininta kaatumispaikkakunnasta.

 

 

Panin taannoin tyydytyksellä merkille, että vihkikirkkoni Kälviän sankarihautausmaalla on Vapaussodan sankarivainajien hautakivissä maininta kaatumispaikasta – Talvi- ja Jatkosodassa kaatuneiden kälviäläisten sankarivainajien hautakivissä ei valitettavasti ole mainintaa kaatumispaikkakunnasta.

 

 

 

 

 

Poikkesin Viljakkalan hautausmaalla viimeksi viime lauantaina eli 9.9.2017 ja totesin taas kerran, että sankarihautausmaa on hyvin hoidettu.

 

 

 

 

 

Tässä kolmen viljakkalalaisen sankarivainajan hautakivet, joissa kaatumispaikkamerkinnät kertovat, että he kaikki kaatuivat Äyräpään taistelussa Puna-armeijan suurhyökkäyksen alkaessa 4.7.1944.

 

 

Virtanen ja Ollila ovat kaatuneet Äyräpäässä ja Himola samassa taistelussa Vuoksen toisella puolella Vuokselassa.

 

 

Olen saanut useita kertoja käydä Äyräpään kirkon rauniolla, joka oli keskeinen paikka Äyräpään taistelulle – kerran olen saanut käydä Vuoksen toisella puolella Vuokselassa sillä paikalla, josta Adolf Ehrnrooth johti Äyräpään taistelua.

 

 

 

***********************

 

 

 

Tässä seitsemän kälviäläisen Vapaussodassa kaatuneen vapaussotataistelijan hautakivet; kaatumispaikkakuntina ovat Hauho, Vesilahti, Tampere ja Valkjärvi. 

 

 

Viimeisessä kuvassa nähdään, että samaan hautarivistöön on haudattuna myös kaksi kälviäläistä, jotka osallistuivat Aunuksen retkeen ja kaatuivat siellä.

 

 

Arvokasta sotahistoriatietoa tässäkin!

 

 

****************

 

Esitän, että sankarivainajien kaatumispaikka merkitään kaikissa seurakunnissa sankarivainajien hautakiviin viimeistään silloin, kun kaiverrusten uusintakaiverrus tai uusintakultaus tulee ajankohtaiseksi!

 

 

Maanpuolustusväki ja seurakuntalaiset:

Ideani on vapaasti käytettävissä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ruonan taistelusta tulee tänään kuluneeksi 209 vuotta!

Torstai 31.8.2017 - -Esko Erkkilä-

Tunnen mielestäni kohtuullisen hyvin Talvi- ja Jatkosodan tapahtumat ja olen käynyt rajan taakse jääneillä monilla taistelupaikoilla – joillakin monestikin.

 

 

Myös Vapaussodan tapahtumat tunnen melko hyvin, mutta Suomen Sodan taustat ja taistelutapahtumiin tutustuminen ovat jääneet vähemmälle.

 

 

**************

 

 

Suomen Sota käytiin Venäjän ja Ruotsin välillä vuosina 1808 – 1809 ja sen syynä oli Venäjän ja Ranskan Tilsitissä vuonna 1807 sopima rauha, jolla Ranska antoi Venäjälle valtuudet Suomen valtaamiseen.

 

 

Venäläiset valloittivat Suomen etelästä alkaen ja päätyen pohjoiseen.  Monet tunnetut taistelut olivat osa Suomen Sotaa ja yksi niistä oli Ruonan taistelu Kuortaneella.

 

 

****************

 

 

Ruonan taistelupaikka sijaitsee Valtatie 66:n äärellä lähellä nykyistä Kuortaneen Urheiluopistoa.

 

 

Poikkesin eilen Ruonan taistelun muistomerkillä ja tässä muutama kuva siellä näkemästäni:

 

 

 

 

 

Muistomerkki sijaitsee Kuortaneen Nurminiemessä Valtatie 66:n varrella hieman Kuortaneelta Lapualle päin.

 

Opasteet muistomerkille ovat hyvät.

 

 

Muistomerkki on pohjalaisen rajapyykin muotoinen, jalusta on Mustapään liuskeesta ja obeleskikivi puolestaan Kylmänevan kalliosta.

Muistomerkki on pystytetty paikoilleen taistelun satavuotispäivänä eli vuonna 1908.

 

 

Jalusta on kolmionmuotoinen ja jokaisella kolmella sivulla on tekstiä:

 

 

 

 

 

 

 

Eli taistelu alkoi tasan 209 vuotta sitten ja kesti seuraavaan päivään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Myöhemmin muistomerkkiin on kiinnitetty tämä laatta, jossa todetaan kuortanelaisen Heikki Klemetin laatimat sanat:

 

 "Pyykki on pantu ja pysyy, pysy lujana omalla maallas, oma maa vielä sun kuntoas kysyy"

 

 

Suomen Sodan muistomerkkejä on lukuisia eri puolilla maata; joillakin olen käynyt, mutta valtaosa muistomerkeistä on käymättä.

 

****************

 

Suomen Sota päättyi Venäjän ja Ruotsin välillä syyskuun 17. päivänä vuonna 1809 Haminassa solmittuun rauhansopimukseen.

 

 

Haminan rauha oli suuri nöyryytys Ruotsille, joka menetti Venäjälle koko Suomen. 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Periskoopilla näkee kulman taakse tai näkemäesteen yli

Tiistai 1.8.2017 - -Esko Erkkilä-

1950- ja 1960-luvuilla kouluissa käsitöitä tehneistä pojista useimmat ovat rakentaneet käsityötunneillaan puisen periskoopin.

 

 

Periskooppi on optinen laite, jolla voidaan katsella maisemia kulman takaa tai näkemäesteen yli.

 

 

Poikien käsityötunneilla valmistetut periskoopit olivat puisia suorakaiteen muotoisia putkia, joissa putken molemmissa päissä on 45 asteen kulmaan asennetut peilit.

 

 

 

*********************

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä hallussani olevasta periskooppista pari kuvaa – tuota periskooppia en ole itse valmistanut, mutta samanlaisen kylläkin!

 

 

 

Pari esimerkkiä periskoopin kautta nähtävästä maisemasta:

 

 

 

 

 

Puutarhajyrsin vajan ulko-oven yli tiirailtuna ja…

 

 

 

 

 

…tässä sama jyrsin normaalilla tavalla katseltuna.

 

 

 

 

 

Tienmutka periskoopin kautta ja…

 

 

 

 

 

…tässä sama tienmutka ”luonnossa”!

 

 

 

Periskoopit olivat Talvi- ja Jatkosodassa tärkeitä tähystysvälineitä, sillä niiden avulla sotilaamme pystyivät ilman vaaraa tarkkailemaan juoksuhautojen etumaastoa.

 

 

 

Suomen suurin puinen periskooppi sijaitsee Seinäjoella ja on korkeudeltaan 13 metriä.  Sen avulla katsojat voivat tarkkailla Kyrkösjärven maisemia kolmentoista metrin korkeudelta vaikka eivät ole nousseet askeltakaan maanpintaa ylemmäs!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Olen kiitollinen siitä tunnustuksesta, jonka sain eilen

Sunnuntai 26.3.2017 - -Esko Erkkilä-

Rouva oli eilen nähnyt työpöydälläni kuntavaaliesitteeni ja kommentoi, että olen osannut puuttua aivan oikeisiin asioihin!

 

Kiitän Rouvaa saamastani luottamuksesta ja toivon, että saan samanlaista luottamusta myös tamperelaisilta äänestäjiltä!

 

Otan nyt tarkempaan käsittelyyn kuntavaaliesitteestäni kohdan, jossa totean näin:

 

"On taattava vaikutusmahdollisuuden niille, joilla ei ole tietokonetta – täydet palvelut pitää saada ilman nettiäkin!”

 

 

Kiitän myös Tampereen ex-apulaispormestari Sirkkaliisa Virtasta, joka eilen puuttui fb-seinällään samaan asiaan.

 

 

Kannustan perehtymään Sirkkaliisa Virtasen avaamaan fb-keskusteluun!

 

 

***********************

 

Roikun netissä melkein 24/7, mutta Eläkeliiton koulutettuna nettiopastajana tiedän ne haasteet, jotka liittyvät erityisesti siihen, että senioriväestöllä ei ole tietokonetta ja he eivät halua liittyä internettiin.

 

 

Tässä asiaan liittyvä taannoinen blogikirjoitukseni, joka tänään on entistä ajankohtaisempi:

 

 

**********************

 

 

Ovatko ilman tietokonetta olevat toisen luokan kansalaisia?

 

 

Eläkeläisjärjestöjen mukaan Suomessa on 500.000 yli 65-vuotiasta senioria, joilla ei ole tietokonetta eikä nettiyhteyttä.

 

 

Kun ilman tietokonetta olevien senioreiden lukumäärään lisätään muut ilman tietokonetta ja nettiyhteyttä olevat kansalaiset, päästään ainakin 1.500.000 kansalaiseen.

 

 

Toimin eläkeläisjärjestön koulutettuna nettiopastajana ja tiedän sekä tunnen ne toimenpiteet, joilla eläkeläisjärjestöt panostavat tilanteen muuttumiseen.  Muuttumista tapahtuu, mutta se on hidasta.  Ymmärrän ilman tietokonetta olevia, kun he kokevat nettipainostuksen olevan puuttumista heidän itsemääräämisoikeuteensa.

 

 

Tampereen osalta em. luvut merkitsevät, että kaupungissamme on yli 20.000 senioria, joilla ei ole tietokonetta ja ei siten myöskään nettiyhteyttä.  Luvut antavat perusteen todeta, että Tampereella on n. 60.000 – 70.000 henkilöä, joilla ei ole nettimahdollisuutta.

 

 

Digitaalisuus on kaikessa toiminnassa suunta, johon panostetaan.  Suunta on oikea, mutta päättäjien pitää tiedostaa, että jo yksistään ”netittömän” senioriväestön osuus on n. 10 % koko maan väestöstä. Kun ilman nettiä olevaan senioriväestöön lisätään muiden ikäluokkien netittömät, päästään ainakin neljäsosaan koko väestöstämme.

 

 

Tampereen kaupunki on koko ajan siirtämässä asioiden valmisteluun liittyvää kansalaisvaikuttamaista nettiin.  Tämä merkitsee, että ainakin neljäsosalla kaupunkilaisista ei ole edes teoreettista mahdollisuutta osallistua asioiden valmisteluun.

 

 

Harmillista ja harhaanjohtavaa on sitten esitellä ”kansalaisvaikuttamisen tuloksia” kaupunkilaisten tahtona jonkin asian valmistelussa!

 

 

Olin taannoin tilaisuudessa Peltolammin koululla, jossa kaupungin palveluksessa olevien kahden henkilön voimin esiteltiin alueen ja koulun kehittämiseen tähtääviä toimenpiteitä ja ”tutkimuksen” tulokset perustuivat nettitiedusteluun.  Paljastui, että kysymyksiin oli alkanut vastaamaan viitisenkymmentä asukasta, joista kyselyn olivat loppuun saakka jaksaneet kahlata läpi kolmisenkymmentä henkilöä – tuloksia esiteltiin totena prosentin kymmenesosan tarkkuudella!

 

 

Pankit ovat surkea esimerkki ilman tietokonetta olevien asiakkaiden syrjimisestä.

 

 

Pankissa laskujaan maksavat toki tuovat hiekkaa pankin käytäville, mutta on kohtuutonta, että yhden laskun maksamisesta joutuu maksamaan 6 – 8 euroa/lasku ja sen lisäksi maksamista joutuu odottamaan tuntikaupalla.

 

 

Veronmaksajat maksavat Tampereen joukkoliikenteen aiheuttamia tappioita n. 11 miljoonaa euroa vuodessa ja sen vuoksi onkin ihmeellistä, että esimerkiksi kahden vyöhykkeen kattavaa 90 vuorokauden kausilippua voi ostaa ainoastaan netin kautta!

 

 

Ilman tietokonetta ja nettiyhteyttä vailla olevat tamperelaiset maksavat joukkoliikenteen tappiota ilman, että pystyisivät itse hyödyntämään kaikkia Tampereen joukkoliikenteen tarjoamia etuja!

 

 

Toivon, että Tampereen päättäjät heräävät ja antavat arvon kaikille niille, jotka haluavat elää ilman tietokonetta ja nettiyhteyttä.

 

 

 

Esko Erkkilä

Tampere

 

 

************************

 

 

 

On selvää, että Tampereen kuntavaaliehdokkaat eivät edes päättäjiksi tultuaan pysty vaikuttamaan pankkien toimintapolitiikkaan ilman nettiä olevien palvelemisessa.

 

 

Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, että Tampereen kaupunki joutuu jatkossa ottamaan huomioon myös ilman nettiä olevat kaupunkilaiset.

 

 

Päättäjiksi noustuamme pystymme vaikuttamaan myös siihen, että TKL luopuu ilman nettiä olevien kaupunkilaisten syrjimisestä – toki tämä asia toteutuu ainoastaan siinä tapauksessa, että me päättäjinä pystymme estämään TKL:n yhtiöittämisen.

 

 

Jos TKL yhtiöitetään, niin saamme jättää lopulliset jäähyväiset sille, että nykyinen Tampereen Kaupunkiliikenne Liikelaitos olisi päätöksentekotavaltaan demokraattisesti johdettu yksikkö.

 

 

Näissä mietteissä tänään!

 

 

-Esko Erkkilä-

Lehtileikkeitä ja muuta alkuperäismateriaalia Suomen sodista Sylvään koululla Sastamalassa

Torstai 19.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Sain viikko sitten tutustua Sastamalassa Sylvään koululla Sastamalan Sotaveteraanit ry:n järjestämään pienoisnäyttelyyn, jossa oli esillä alkuperäisaineistoa Suomen sodista vuosilta 1939 – 1945.

 

 

Seuraavassa muutamia valokuvia tästä pienoisnäyttelystä:

 

 

 

 

 

Hyvä yhteenveto Suomen taisteluvuosista alkaen itsenäisyysjulistuksestamme.

 

 

 

 

 

TK-piirtäjien kuvia taistelutilanteista.

 

 

 

Seuraavassa Aamulehden aitoja etusivuja:

 

 

 

 

 

Maailmapalon syttymisuutinen 2.9.1939

 

 

 

 

 

27.11.1939

 

 

 

 

 

30.11.1939

 

 

 

 

 

1.12.1939

 

 

 

 

 

29.2.1940

 

 

 

 

 

6.3.1940

 

 

 

 

 

14.3.1940 Aamulehti kertoi, että rauha on solmittu edellispäivänä.

 

 

 

 ***************

 Ja sitten Jatkosodan vetäytymisajan uutisia:

 

 

 

 

15.6.1944

 

 

 

 

 

16.6.1944

 

 

 

 

 

30.6.1944

 

 

 ******************

 

 

 

 

Näyttelyssä oli esillä myös rintamalla tehtyjä puhdetöitä.

 

 

Puhdetöiden tekeminen on näin jälkeenpäin hyvinkin ristiriitainen kysymys, sillä tuudittiko niiden näpertely joukot ja jopa johtajat luuloon, että vihollinen ei ala suuriin hyökkäyksiin?

 

 

En näin jälkiviisaana osaa arvostaa sitä, että jopa etulinjan komentajat sallivat niin mittavan puhdetöiden näpertelyn, kuin sitten tapahtui.

 

 

Isäni oli täyden ajan Talvisodassa, Jatkosodassa ja vielä myös Lapinsodassa ja hänellä ei ollut lainkaan puhdetöitä.  Sen sijaan isälläni oli ja jossain piironginlaatikossa minulla on edelleenkin ainakin yksi kultainen kirves, joka on rintapieleen neulalla kiinnitettävä tunnustus siitä, että sen haltija on kunnostautunut asemasodan aikana halonhakkuussa.

 

 

Yhden motin hakkaamisesta sai rautakirveen, hopeakirveen sai neljästä motista ja kultakirveen saamiseen piti hakata halkoja 16 mottia.

 

 

Pitääpä joskus tutkailla tuo piironginlaatikko, jotta näkee millaisen halonhakkuukirveen isäni on ansainnut!

 

 

Kiitokset Sastamalan Sotaveteraanit ry:lle mielenkiintoisen pienoisnäyttelyn aikaansaamisesta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sähkökatkos syynä, että aamulukijani pettyivät!

Sunnuntai 28.8.2016 - -Esko Erkkilä-

Pyydän arvoisilta lukijoiltani ymmärrystä, että ensimmäisen kerran kuuteen vuoteen ette saaneet heti puolenyön jälkeen lukea uutta blogijuttuani - syynä on sähkökatkos, joka koettelee kovin ottein Viljakkalan Majajärven seutua ja Viljakkalan Hanhijärvenkulmaa.

Eilinen juttuni saikin aikaan paljon kiinnostusta - kiitokset Tampereen ratikkauskovaisille.

Saavuimme Rouvan kanssa kahdella autolla  puolenpäivän aikaan kivikylään puolisulaneiden pakasteiden kanssa ja nyt käyn läpi sähköpostisumaani ja kirjoitan tämän lyhyen tiedonannon.

Kertaan Keskustan toteamuksen:

Tästäkin selvitään!

-Esko Erkkilä-

Elisenvaara 20.6.1944 - synkkä päivä Suomen sotahistoriassa

Lauantai 30.7.2016 - -Esko Erkkilä-

Kurkijoella sijaitseva Elisenvaaran asema ja sen joutuminen neuvostopommituksen kohteeksi 20.6.1944 on synkkä luku Suomen sotahistoriassa.

 

 

Elisenvaaran asema Käkisalmen ja Sortavalan välillä oli Suomen tärkeimpiä risteysasemia ennen Karjalan pakkoluovuttamista.

 

 

Käkisalmen ja Sortavalan lisäksi Elisenvaarasta ristesi radat myös Lappeenrantaan sekä Savonlinnaan.

 

 

Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua oli Elisenvaaran asema tärkeä siviilien evakuointikuljetusten vuoksi, mutta tärkeä se oli sen vuoksi, että sitä kautta joukkoja voitiin keskittää Karjalan kannakselle, jonne puna-armeija kohdisti suurhyökkäyksensä painopisteen.

 

 

 

****************

 

 

Teimme heinäkuun 11. päivänä kyröläismatkallamme pienen poikkeaman Sortavala-Käkisälmi –tieltä – tai oikeammin Muurmansk-Pietari –tieltä  - ja poikkesimme läpiajona tutustumaan Elisenvaaran asemaan.

 

 

En ole aikaisemmin käynyt Elisenvaarassa, joten koin suurta mielenkiintoa nähdä niitä maisemia, joilla neuvostoliittolaiset Jatkosodan perääntymisvaiheen aikana tuhosivat lukemattomia suomalaisia siviilejä.

 

 

 

 

 

Kyltti ”Elisenvaara” houkuttaa suomalaismatkaajia poikkeamaan Jatkosodan aikaisten tapahtumien murheelliseen paikkakuntaan.

 

 

 

 

 

Pidimme toki kahvitauon, ennen kuin lähdimme koukkaukselle Elisenvaaraan.

 

 

 

 

 

Karjalassa riittää hienoja puroja, mutta…

 

 

 

 

 

…riittää siellä myös suuria jättiputkiesiintymiä.

 

 

 

 

 

Tässä surullisenkuuluisan Elisenvaaran aseman raiteita.

 

 

Elisenvaaran pommitukset olivat suurin suomalaisia siviiliuhreja vaatinut Neuvostoliiton sotatoimi Suomea vastaan.

 

 

Elisenvaaran pommituksissa kuolleiden määrää ei koskaan saada selville, mutta uhrien lukumäärä ylittää 150 uhria – uhreista 2/3 oli lapsia ja naisia.

 

 

Siviiliuhreista suurin osa oli kotoisin Räisälästä, sillä asemalla ollut juna oli juuri lähtemässä kuljettamaan räisäläläisiä turvaan koto-Suomeen.

 

 

Huhutaan, että Elisenvaaran asemapäällikkö olisi ollut kaiken takana ja pidätteli junien lähtöä, jotta neuvostopommittajat ehtivät tekemään tuhoaan.

 

 

Neuvostopommittajat iskivät kolmessa aallossa ja niiden suojana oli hävittäjiä.

 

 

Puna-armeijan pommittajat kylvivät Elisenvaaran asemalle 500 kilon suuruisia pommeja, mutta myös 2,5 kilon sirpalepommeja, joilla oli suuri tuhovaikutus siviileihin.

 

 

Hävittäjäkoneet täydensivät konekivääreillään pommittajien aikaansaaman tuhon, kun ne tulittivat pommituksista selvinneitä suomalaisia.

 

 

Elisenvaaran pommitusten tiedottaminen julkisuuteen jäi Neuvostoliiton hajoamiseen saakka, sillä sotasensuuri esti asiasta kertomisen heti tapahtuman jälkeen ja Valvontakomission toiminta sekä suiden supussa pitäminen Neuvostoliiton hajoamiseen saakka oli valtiojohdon tahto.

 

 

 

 

 

 

 

****************

 

 

 

Ylen Elävässä arkistossa on nähtävissä mainio ohjelma Elisenvaaran pommituksista 20.6.1944.

 

Ohjelma löytyy, kun googlaa ”Elisenvaaran tragedia”.

 

 

Suosittelen katsomaan.

 

 

Elisenvaara lienee Venäjän rajavyöhykettä ja sen vuoksi emme uskaltaneet pysähtyä koukkauksemme aikana – toki missään emme tulosuunnassamme nähneet kieltomerkkejä.

 

 

 

 

 

Koukkaus Elisenvaaran on tehty ja nyt nokka kohti Pietaria - todellisuudessa kohti Käkisalmea - sekä uusia seikkailuja.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Tänään on vuoden 2015 viimeinen päivä!

Torstai 31.12.2015 - -Esko Erkkilä-

…ja tänään tulee kuluneeksi 100 vuotta vuoden 1915 viimeisestä päivästä!

 

 

Sata vuotta on pitkä aika, mutta kuitenkin sellainen aikajänne, joka on käsitettävissä.

 

 

Minulle vuosi 1915 merkitsee isäni syntymävuotta.

 

 

Isäni joutui viettämään vuodet 1939 – 1944 rintamalla puolustamalla Suomea vainolaisen hyökkäyksiltä. 

 

 

Hän selvisi Talvisodasta, Jatkosodasta ja Lapinsodasta kahdella haavoittumiselle, mutta selvisi kuitenkin.

 

 

Minulla on piironginlaatikossa isäni kantakortin kopiot, mutta niihin tutustuminen on jäänyt vähäiseksi, sillä eläkeläisellä on kiireitä.

 

 

Samaisessa piironginlaatikossa on myös isäni kunniamerkit, mutta niihinkin tutustuminen ja paneutuminen on jäänyt liian vähälle.

 

 

Isäni kuului siihen ikäluokkaa, joka elinaikanaan ei saanut ympäröivältä yhteiskunnalta sitä kunnioitusta ja arvonantoa, joka sotiemme veteraaneille olisi kuulunut.  Päinvastoin, nämä veteraanit saivat päälleen vasemmiston ja jopa koko yhteiskunnan halveksunnan, että uhrasivat parhaimman nuoruutensa Isänmaan hyväksi.

 

 

Onneksi ne harvalukuiset sotaveteraanit, jotka vielä ovat elossa, ovat saaneet arvostusta siitä toiminnasta, jolla he puolustivat maatamme vihollista vastaan.

 

 

 

 

Kun tänään illansuussa sytytän kynttilöitä omakotitaloni pihapuiden oksilla riippuviin lyhtyihin, muistelen kunnioituksella niitä isiämme, jotka taistelemalla säilyttivät Suomelle itsenäisyyden Talvisodan, Jatkosodan ja Lapinsodan taisteluissa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Vuoden 1944 taistelut Suomenlahden etelä- ja pohjoispuolella

Sunnuntai 20.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Julkisuudessa on liian vähän käsitelty Suomen itsenäisyyden säilyttämisen kannalta niitä taisteluja, joita saksalaiset ja virolaiset kävivät menestyksekkäästi Neuvostoliiton puna-armeijaa vastaa Viron maaperällä vuonna 1944.

 

 

 

 

 

 

Saarenmaan Museossa Kuressaaren Piispanlinnassa on kartta, jonka avulla on hyvä palauttaa mieliin ne taistelut, joita saksalaiset ja virolaiset kävivät Neuvostoliittoa vastaan Viron maaperällä.

 

 

Viron maaperällä saksalaisten ja virolaisten taistelut vuonna 1944 pitää nähdä osana sitä taistelua, jolla varmistettiin Suomen itsenäisyys.

 

 

Yritän seuraavassa tehdä amatöörisotahistorioitsijan yhteenvedon niistä Neuvostoliittoa vastaan käydyistä taisteluista, joita käytiin Suomenlahden molemmin puolin vuonna 1944:

 

 

• 2.2.1944 alkoivat taistelut Narvan kaupungista ja ne päättyivät Saksan torjuntavoittoon 10.8.1944

 

• Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksensä Suomea vastaan Karjalan Kannaksella 9.6.1944

 

• Viipuri menetettiin 20.6.1944

 

• Tali-Ihantalan voitokkaat taistelut käytiin 25.6 – 9.7.1944

 

• Neuvostoliitto valloitti Narvan 26.7.1944

 

• Sinimäkien taistelut – joita kutsutaan myös Tannenbergin Linjan taisteluiksi – käytiin 25.7 – 10.8.1944. Sinimäkien taistelut varmistivat, että Neuvostoliitto ei pystynyt saamaan Karjalan Kannaksella taistelluita suomalaisjoukkoja jättiläismäiseen mottiin

 

• 9.9.1944 suomalaiset lopettivat tulituksen Neuvostoliittoa vastaan

 

• 10.9.1944 neuvostoliittolaiset lopettivat tulituksen Suomea vastaan

 

• 26.9.1944 Neuvostoliitto miehitti manner-Viron

• 29.9.1944 Neuvostoliitto miehitti Virossa Kuivastun ja taisteluiden kärki siirtyi Saarenmaalle
  

 

• 7.10.1944 Neuvostoliitto miehitti Kuressaaren

 

• 8.10.1944 Saarenmaalla käytiin Tehumardin taistelu

 

• Tehumardin taistelun jälkeen Puna-armeija miehitti koko Viron

 

 

Aikajanatapahtumista voidaan todeta, että mies- ja kalustoylivoiman omaavalta Neuvostoliitolta kului aikaa yli kymmenen kuukautta, jotta se pystyi miehittämään Viron.

 

 

Oleellista on havaita, että saksalaisten ja virolaisten taistelu Viron maaperällä Neuvostoliittoa vastaan merkitsi, että Puna-armeija ei pystynyt Tallinnasta Suomeen tapahtuvalla maihinnousulla saattamaan Karjalan Kannaksella taistelleita suomalaisia jättiläismottiin.

 

 

Tästä syystä meidän suomalaisten on syytä antaa suuri tunnustus niille saksalaisille ja virolaisille, jotka taistelivat Sinimäillä neuvostojoukkoja vastaan ja estivät yhteisen vihollisen nopean etenemisen Tallinnaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuressaaren joukkoliikennebussissa maksu on 55 senttiä/matka

Torstai 3.9.2015 - -Esko Erkkilä-

Kuressaari on Saarenmaan ainoa kaupunki ja siellä on n. 13.000 asukasta. Pienestä koostaan huolimatta kaupungissa on toimiva joukkoliikenne.

 

 

Taannoisen kylpylälomaviikkomme aikana pääsin tutustumaan Kursesaaren joukkoliikenteeseen kattavasti.

 

 

 

 

 

 

Kuressaaressa joukkoliikennettä hoitaa Atko Group AS, jolla on julkista joukkoliikennettä monissa virolaisissa kaupungeissa.

 

 

Atko työllistää yli 600 työntekijää ja sillä on yli 350 matkustajalinjaa eri puolilla Viroa.

 

 

Viime vuonna Atkon linjakapasiteetti oli yli 16.000.000 linjakilometriä.

 

 

 

 

 

 

Ensimmäinen kosketuksemme Kuressaaren julkiseen liikenteeseen oli, kun neljän hengen seurueemme palasi läheisestä ostoskeskuksesta keskikaupungille.

 

 

Suorastaan nauratti, kun neljän hengen matka maksoi yhteensä vain 2,20 euroa!

 

 

 

 

 

 

Lähdin seuraavana päivänä yksikseni seikkailemaan julkisella liikenteellä eri puolille Kuressaarta.

 

 

 

 

 

 

Atkon autojen tuulilasissa on kerrottuna eri linjojen pysäkit ja Kuressaaressa julkisella liikenteellä on turistin helppo liikkua, sillä kaikki linjat palaavat samaan paikkaan puoli tuntia tai tunnin kestävän lenkkinsä jälkeen.

 

 

Maksu koko lenkistä on 0,55 euroa/henkilö.

 

 

 

 

 

 

Tein koelenkit eri kahdella linjalla ja sijoitin kokemukseeni 1,10 euroa.

 

 

Linjat kulkevat kaupungin sivukaduilla eli Kuressaaressa joukkoliikenne palvelee oikeaoppisesti syrjäkulmia!

 

 

 

 

 

 

On ilmeistä, että erillisellä matkalipulla maksettaessa matkan hinta on edullisempi kuin kertamaksu.

 

 

Huomasin, että vakiomatkustajilla oli matkakortti, jonka kuljettaja leimasi maksupäätteen lukulaitteessa.

 

 

Kuljettajan huolehtiminen leimaamisesta on teknisesti mahdollista, sillä matkustajia oli linjaa kohti vain kymmenkunta. Matkustajat olivat pääosin eläkeläisiä tai nuoria.

 

 

 

 

 

 

Toinen ”koelinjoistani” poikkesi Kuressaaren ulkopuolella…

 

 

 

 

 

 

…ja palasi sitten taas Kuressaareen.

 

 

 

 

 

 

Harmittaa, että en jäänyt bussista pois Auriga-kauppakeskuksen takana sijaitsevalla hautausmaan pysäkillä.  Minulla olisi ollut tunti aikaa tutustua Kuressaaren hautausmaahan ja palata sitten keskelle kaupunkia seuraavalla vuorolla.

 

 

 

 

 

 

Atkolla on hyvät nettisivut www.atko.ee ja niihin kannattaa tutustua.

 

 

 

Kun käytte Kuressaaressa, suosittelen, että tutustuttu kaupunkiin mm. siten, että hyppäätte julkisen liikenteen bussiin ja ajatte sillä muutaman puolen tunnin lenkin eri puolilla kaupunkia!

 

 

-Esko Erkkilä-