"Tappajan katse"

Sunnuntai 18.7.2021 - -Esko Erkkilä-

Vuonna 1915 syntynyt isäni taisteli ”täydet” Talvi- sekä Jatkosodassa ja osallistui vielä saksalaisia vastaan käytyihin sotatoimiin Lapinsodassa.

 

Jatkosodassa hänen aseenaan oli Degtarjev-pikakivääri eli ”Emma”.

 

Isäni oli siis pikakivääriampuja ja hänen apulaisenaan oli saman kylän mies Simo Niittunen – monet olivat ne ”taistelut”, joita sotakaverukset kävivät kahvikupin ääressä meidän pirtissä 1950-luvulla!  Väkeviä muistelusten yhteydessä ei nautittu, sillä Simo oli kuorma-autoilija ja siinä hommassa väkevillä ei ollut edes tuolloin tilaa!

 

 

 

 

Näin Gertarjev-pikakiväärin viimeksi taannoisella Kyröläismatkallemme, kun tutustuimme Simo Häyhä-museoon Rautjärvellä.

 

 

Olen toki minäkin saanut ampua Emmalla, mutta oikeastaan vain näytösluontoisesti eräiden kertausharjoitusten yhteydessä.

 

 

Degtarjev-pikakivääri on neuvostoliittolaisvalmisteinen, mutta saimme niitä sotasaaliiksi runsaasti Talvi- sekä Jatkosotien aikana – kerrotaan, että saimme sotasaaliiksi 9.000 Degtarjev-pikakivääriä.

 

 

*******************

 

 

Viljakkalan sotaveteraanit tekivät joskus 1960- tai 1970-luvuilla tutustumisretken Säkylässä toimivaan Porin Prikaatiin ja siellä veteraanimme olivat päässeet tutustumaan mm. erilaisiin aseisiin.

 

 

Kerrotaan, että isäni silmiin oli syttynyt ”tappajan katse”, kun hän oli nähnyt sota-aikaisen työkalunsa eli Degtarjev-pikakiväärin!

 

-Esko Erkkilä-

Lento-osasto Kuhlmeyn toiminta Immolan lentokentältä oli ratkaiseva apu jatkosodassa Suomelle

Lauantai 17.7.2021 - -Esko Erkkilä-

On mielestäni jäänyt aivan liian vähälle huomiolle se toiminta, jolla Adolf Hitlerin käskystä Virosta Suomeen 17.6.1944 saapunut ”Lento-osasto Kuhlmey” kunnostautui Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana.

Osastoa johti everstiluutnantti Kurt Kuhlmey ja vaikka hän ei itse lentänytkään Suomessa, oli hänen panoksensa johtajana ratkaiseva.

Osasto lensi Immolan kentältä ja se suoritti sieltä kaikkiaan 1 200 lentoa tuhoten sata viholliskonetta, kaksisataa tankkia sekä useita muita kohteita.

Lento-osasto Kuhlmeyn saavutuksia on myöhemmin yritetty vähätellä, mutta tuollainen vähättely kuuluu tavallaan asiaan, sillä saksalaisten avun vähättely kuuluu tiettyjen piirien ohjelmaan.

 

********************

 

 

Saimme taannoisella Kyröläismatkallamme vierailla Immolan lentokentälle vuonna 1994 pystytetyllä muistomerkillä, joka kunnioittaa ”Lento-osasto Kuhlmeyn” toimintaa siellä.

 

 

 

Muistomerkkiin kiinnitetyssä laatassa todetaan näin:

 

”Saksalainen lento-osasto Kuhlmey osallistui suomalaisten taistelulentäjien rinnalla tältä Immolan lentokentältä Karjalan Kannaksen torjuntataisteluihin kesällä 1944 vaikuttaen merkittävästi torjuntavoiton saavuttamiseen.”

 

 

Muistokivessä on laatta, jossa on niiden saksalaislentäjien nimet, jotka kaatuivat Immolan kentältä tapahtuneiden sotatoimien seurauksena.

 

********************

 

Kurt Kuhlmey kuoli kenraalimajurina vuonna 1993 ja hänen hautajaisiinsa toimitettiin suomalainen seppele – surunvalittajien joukossa olivat mm. presidentti Martti Ahtisaari sekä Ilmavoimien komentaja Heikki Nikunen.

 

Mainittakoon, että Kuhlmeyn hautajaisissa hänen kunniamerkkitaulussaan oli ainoastaan suomalainen VR2.  Kuhlmey oli kylläkin sodan aikana saanut myös saksalaisen Rautaristin ritarimerkin, mutta siitä olisi sodan jälkeen pitänyt hioa pois hakaristi ja siihen Kuhlmey ei suostunut, joten se ei esiintynyt hänen kunniamerkkitaulussaan.

 

Immolassa on tärkeä palanen Suomen kunniakasta sotahistoriaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sodan ja rauhan Itä-Suomi

Keskiviikko 14.7.2021

Järjestyksessään 18. Kyröläismatka jouduttiin ”sattuneesta syystä” ensimmäisen kerran toteuttamaan kotimaanmatkana 9…12.7.2021 ja matkamme suuntautui itäiseen Suomeen. Matkamme teemana oli ”Sodan ja rauhan Itä-Suomi”.

 

 

 

 

Matkamme keskeisenä henkilöhahmona oli marsalkka Mannerheim, jonka patsaan tapasimme Mikkelin torilla matkamme loppuvaiheessa.

 

Patsaan on veistänyt kuvanveistäjä Kalervo Kallio vuonna 1967 ja voi vain arvata, että patsaaseen ja sen sijoituspaikkaan liittyi aikoinaan monia värikkäitä vaiheita.

 

 

*******************

 

 

Kyröläismatkamme johtajana toimi edelliskertojen tapaan hämeenkyröläissyntyinen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki ja matkamme oli järjestyksessään tosiaan jo 18. Kyröläismatka.

 

Kyröläismatkat ovat aikoinaan alkaneet hämeenkyröläisten ja viljakkalalaisten muistelumatkoina Talvi- ja Jatkosodan taistelupaikoille Venäjälle.

 

Olen osallistunut kaikille Kyröläismatkoille ja tulen varmaan lähipäivinä kertomaan kohteistamme näillä sivuillani.

 

 

-Esko Erkkilä-

Eilen tuli kuluneeksi 76 vuotta, kun viimeinen saksalainen sotilas poistui Suomesta

Keskiviikko 28.4.2021 - -Esko Erkkilä-

Vietimme eilen eli huhtikuun 27. päivänä Kansallista veteraanipäivää.

 

Kansallinen veteraanipäivä on virallinen liputuspäivä ja sitä on vietetty vuodesta 1987 alkaen ja kuten otsikostakin ilmenee, niin päivä ajoittuu siihen, että milloin viimeinen saksalainen sotilas poistui Suomesta.

 

Oli luonnollista, että eilen Suomen lippu…

 

 

 

…liehui lipputangossamme!

 

**************************

 

Kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo lähetti Mannerheimille 28.4.1945 sähkeen: ”Ilmoitan täyttäneeni Ylipäälliköltä syyskuussa 1944 saamani tehtävän. 27.4. kello 13.30 mennessä saksalaiset sotavoimat on karkotettu Pohjois-Suomesta.”

**************************

 

Vuonna 1915 syntynyt isäni osallistui alusta alkaen Talvisotaan sekä myös Jatkosotaan ja olipa hän vielä Lapinsodassa ajamassa saksalaisia pois Suomesta.

 

Kunnia sotaveteraaneillemme, jotka toiminnallaan takasivat Itsenäisen Isänmaamme!

 

 

-Esko Erkkilä-

105-vuotias kuusi on kokenut kapinan, Talvisodan ja Jatkosodan!

Keskiviikko 24.3.2021 - -Esko Erkkilä-

Takka- sekä saunapuiden pilkkominen ovat juuri nyt ajankohtaisia ja sitä hommaa minäkin olen kuluneen parin viikon aikana tehnyt.

 

Noudan kuivuneet tukkipuun kokoiset polttopuurangat pätkittyinä peräkärryllä maalta ja pilkon pätkityt pöllit klapeiksi lopullisella käyttöpaikalla eli omakotitaloni tontilla Tampereella.

 

Tukkipuun kokoiset polttopuut ovat pystyynkuivaneita kuusia, joilla ei enää ole käyttöä sahatavaraksi.

 

 

 

Yksi peräkärrykuormallinen oli suuria kuusipöllejä ja niiden halkominen polttopuukokoon oli hyvinkin haasteellista.

 

 

 

 

Tutkailin tarkemmin yhtä pölliä ja totesin, että sen ikä oli 105-vuotta, halkaisija 45 senttiä eli 17 tuumaa.

 

 

Meneehän se metsäomistaja hiljaiseksi, kun toteaa, että omasta metsästä löytyy kuusi, joka on elänyt taimivaiheensa jo kapinan aikana eli Vapaussodan aikana vuonna 1918!

 

 

-Esko Erkkilä-

Haverin kalliolouhinnat kuulostivat tykistön lähtölaukauksilta

Sunnuntai 28.2.2021 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalassa sijainneen Haverin kultakaivoksen toiminta loppui vuonna 1960.

 

Synnyinkodistani on maanteitse matkaa Haveriin viitisen kilometriä ja linnuntietä luonnollisesti vähemmän.

 

Muistan, kun Haverissa räjäytettiin kalliota joka päivä puolenpäivän tienoilla, sillä ammunta kuului meille saakka hyvin.

 

****************

 

Isäni oli ”sotahommissa” Talvisodan, Jatkosodan sekä vielä myös Lapinsodassa ja päästyään siviiliin hän tuli kotivävyksi äitini synnyintilalle Viljakkalan Välimäkeen.

 

Muistan, kun isäni kertoi ensimmäisistä ajoistaan Välimäessä, että Haverissa suoritetut louhinnat muistuttivat tykistön lähtölaukauksia ja ne saivat hänen katselemaan pellolla ojanpohjia, että minne nyt pitäisi maastoutua.

 

 

-Esko Erkkilä-

Jatkosodan muistomitalia kannetaan tummansinisessä nauhassa, jossa olevat kolme pystyraitaa kuvaavat kotia, uskontoa ja isänmaata

Keskiviikko 6.1.2021 - -Esko Erkkilä-

 
 
Jatkosodan muistomitali (Jsmm) perustettiin vasta vuonna 1957 eli 12 vuotta Jatkosodan päättymisen jälkeen.
 
Muistomitali perustettiin Tasavallan Presidentti Urho Kekkosen 24.5.1957 allekirjoittamalla asetuksella.
 

 
Mitali voitiin myöntää Suomen kansalaiselle tai ulkomaalaiselle henkilölle, joka oli osallistunut sotaan tai toiminut muuten maanpuolustuksen hyväksi 25. kesäkuuta 1941 – 27. huhtikuuta 1945 välisenä aikana. Mitalin jakelu päättyi vuoden 1992 lopussa.
 

Pronssista valmistetun ympyränmuotoisen muistomitalin läpimitta on 31 millimetriä. Mitalin etusivulla on kohokuviona vaakasuorassa asennossa oleva miekka, jota verhoavat kaksi tammenlehvää. Etusivun reunaa kiertää kohokirjoitus, jossa on teksti ”Isänmaa 1941•1945”. Muistomitalin takasivulla on kohokuviona Suomen vaakuna.


Mitalin on suunnitellut jääkärikapteeni Lauri Leppänen.
 
 
Mitalia kannetaan rinnan vasemmalle puolelle kiinnitetyssä tummansinisessä nauhassa. Nauha on 32 mm leveä ja siinä on keskellä ja 2 mm kummastakin reunasta olevat 1 mm levyiset valkoiset pystyjuovat.

Kuten tämän juttuni otsikossa totean, nuo kolme pystyjuovaa kuvaavat kotia, uskontoa ja isänmaata.

 

 

-Esko Erkkilä-

Viljakkala-neuvostoa tarvitaan jatkossakin!

Perjantai 20.11.2020 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala liittyi Ylöjärven kaupunkiin 1.1.2007 ja Viljakkalan kaupunginosan asioita esillepitävän toimielimen nimi on Viljakkala–neuvosto. Se on Viljakkalan kaupunginosan asukkaiden yhteistyöelin. Neuvoston tarkoituksena on seurata Viljakkalan lähipalveluja ja tehdä tarvittaessa ehdotuksia kaupungin osastoille ja lautakunnille palvelujen kehittämisen suhteen.

 

 

Viljakkala-neuvosto on yksi kuudesta Ylöjärven kaupungin neuvostoista ja muut neuvostot ovat nimeltään;

 

• Lapsi- ja nuorisoneuvosto

• Mielenterveysneuvosto

• Vammaisneuvosto

• Vanhusneuvosto

• Kuru-neuvosto

 

Ylöjärven kaupungin kaikki neuvostot ovat Asukaslautakunnan alaisia.

 

 

************************

 

 

Olen ollut Viljakkala-neuvoston jäsen vuodesta 2013 alkaen eli ensi vuoden huhtikuussa järjestettävien kuntavaalien aikaan tulen olleeksi Viljakkala-neuvoston jäsen yli kahdeksan vuotta.

 

Useat neuvostojen jäsenet ovat neuvostoissa puolueiden mandaatilla, mutta minä olen siellä Vipu Viljakkala ry:n ehdottamana ja Viljakkalassa vapaa-ajanasunnon omistavien edustajana.

 

Kaksi ensimmäistä vuottani olin Viljakkala-neuvoston varapuheenjohtajana, sitten kaksi vuotta neuvoston rivijäsenenä ja tämän kuntavaalikauden olen toiminut Viljakkala-neuvoston puheenjohtajana.

 

Ylöjärvellä käydään päättäjien keskuudessa nyt keskustelua, että jatkavatko Viljakkala- ja Kuru-neuvostot toimintaansa myös ensi vuonna, sillä ne ovat kunnalle ns. vapaaehtoisia neuvostoja.

 

Eräänä vaihtoehtona on tietojeni mukaan se, että Viljakkala- ja Kuru-neuvostot yhdistettäisiin.

 

Pidän ehdottoman tärkeänä, että Viljakkala-neuvosto saisi jatkaa toimintaansa itsenäisenä myös ensi kuntavaalien jälkeen.

 

Mielipiteeseeni ei vaikuta henkilökohtaiset syyt, sillä olen kiitollinen niistä kahdeksasta vuodesta, jotka olen saanut toimia Viljakkala-neuvostossa ja en hae jatkokaudelle.

 

Ylöjärvi tarvitsee erilliset puolestapuhujat entisille liitoskunnille ja Viljakkalan sekä Kurun olosuhteet ovat niin erilaiset, että molempien alueellisten neuvostojen on syytä jatkaa.

 

Annan vihjeen ensi vuoden kuntavaalien äänestäjille Ylöjärvellä:

 

Antakaa äänenne niille kuntavaaliehdokkaille, jotka haluavat Viljakkala- ja Kuru-neuvostojen jatkavan itsenäisinä myös seuraavalla kuntavaalikaudella!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vasta sähkökatkos herättää huomaamaan, miten tärkeää sähkö on meille!

Maanantai 12.10.2020 - -Esko Erkkilä-

Vanha totuus, että vasta jonkun elämällemme tärkeän asian puuttuminen herättää meidät huomaamaan miten tärkeä jokin jokapäiväinen asia meille on.

 

Me Viljakkalan Majajärvellä ja Hämeenkyrön Komin alueella asuvat jouduimme eilen kokemaan sen, että miten hankalaa elämä on ilman sähköä.

 

Sähköt katkesivat ainakin 96 taloudesta tuolla alueella eilen n. klo aamuyhdeksältä ja palasivat vasta puolenpäivän tienoilla.

 

Naapurimme lypsykarjatilan osalta tilanne oli varmaan vaikea, mutta toki he ovat valmistautuneet häiriötilanteisiin varavoimalaitteistoilla.

 

Meillä mökkimaailmassa tilanne merkitsi aamukahvien puuttumista, nettiyhteyksien katkeamista, pakastimien sekä jääkaappinen toiminnan seisahtumista. Astianpesukone ja pyykkikone olivat luonnollisesti poissa pelistä.

 

Soittelin naapureille ja sain varmuuden, että sähkökatkos koski koko kylää.

 

*****************

 

Mitäkö opin eilisestä sähkökatkoksesta ja sen syiden sekä pituuden arvioinnista?

 

 

Alueellamme sähköverkostosta ja sen kunnosta vastaa Elenia.

 

Elenialla on 24 tunnin vikapäivystys ja puhelinnumerosta 0800 100 100 saa tiedot sähkökatkosten syistä, alueellisesta laajuudesta sekä ennusteen siitä, että milloin häiriötilanne on päättymässä – palvelu on maksutonta, joten rohkeasti soittamaan, jos ongelmia ilmenee.

 

Puheluuni vastasi naishenkilö, joka esitteli itsensä ja sain häneltä tarvitsemani tiedot.

 

Meillä oli puhelun aikana se tilanne, että vain joihinkin huoneisiin ja pistorasioihin tuli sähkö, mutta naishenkilö otti kaukoyhteyden sähkömittariimme ja sen seurauksena kaikkiin mökkimaailmamme valo- ja pistorasioihin tuli ”täyssähkö”!

 

Eilisen sähkökatkoksen syyksi ilmeni sähkölinjoille kaatunut puu ja se aiheutti ongelmia lähes sadalle Elenian asiakkaalle.

 

Onneksi ongelmatilanne on nyt ohi!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomen elohopeaisimman miehen viimeinen leposija sai jatkoaikaa

Tiistai 2.6.2020 - -Esko Erkkilä-

Professori Pekka Nuorteva nimesi aikoinaan Hämeenkyrön Mahnalassa Arostensalmen äärellä eläkepäiviään viettäneen Toivo Järvisen Suomen elohopeaisimmaksi mieheksi.

 

Syynä Nuortevan määritykseen olivat tosiasiat - mm. näytteet Toivon hiuksista - ja ne taas perustuivat sille, että Toivo oli innokas kalastaja ja hän kalasti juuri niillä alueilla, jotka olivat 1960- ja 1970- luvuilla Kyro Oy Ab:n puunjalostustoiminnan toimesta pahiten saastuneita vesistöjä.

 

Toivon elohopeapitoisuutta lisäsi se, että hänellä oli muutama kymmenen kanaa joille hän syötti kalastamiensa kalojen perkuujätteet – Toivo söi hyvällä ruokahalulla kanojensa munineet kananmunat ja nehän olivat todellisia elohopeapommeja!

 

 

Tunsin Toivo Järvisen hyvin vuodesta 1965 alkaen, sillä silloin hän meni naimisiin tätini kanssa.

 

**********************

 

Oli mielenkiintoista käydä Toivo Järvisen ja hänen vaimonsa Helmin pientilalla Arostensalmen rannalla. Kaikesta aisti, että he viihtyivät yhdessä ja olivat suorastaan onnellisia Hämeenkyrön Mahnalassa Arostensalmen äärellä.

 

Toivolla ja Helmillä oli myös mehiläisiä ja niitähän on ainoastaan henkilöillä, jotka ovat intellektuelleja!  Helmillä oli ennen avioliittoa erilaisia särkyjä, mutta ne kuulemma hävisivät mehiläisten pistojen jälkeen – saikohan Helmi-tätini avioliiton myötä myös muita ”pistoja”!

 

 *****************

Toivo kuoli vuonna 1975 ja mielessäni oli, että pitäisikö ilmoittaa professori Nuortevalla, mutta se jäi ja Toivon elohopeaisuus jäi lopulta tutkimatta!

 

 *****************

 

Toivo Järvisellä on verisukulaisiakin, mutta maailmanmeno on ollut sellaista, että hänen hautansa Hämeenkyrön Mäntyrinteen hautausmaalla on hoitovastuullani.

 

 

 

Hämeenkyrön seurakunta antoi Toivo Järvisen haudalle kaksikin varoitusta eli hautakivi piti oikaista ja hauta oli hoitamattoman näköinen!

 

 

 

Korjasimme molemmat puutteet eilen, joten Suomen elohopeaisin mies voi edelleen jatkaa lepoaan Hämeenkyrön Mäntyrinteen hautausmaalla lähellä Irwin Goodmanin hautaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Siniristilippu liehuu tänään sotaveteraanien kunniaksi!

Maanantai 27.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Vietämme tänään kansallista veteraanipäivää ja sen kunniaksi siniristiliput liehuvat saloissaan.

 

 

 

 

Kansallista veteraanipäivää vietettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1987 ja siihen liittyvä juhlatilaisuus järjestettiin Lahdessa osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta.

 

Valtioneuvostossa kansallisen veteraanipäivän viettäminen vahvistettiin puolustusministeri Veikko Pihlajamäen esityksestä vuonna 1986.

 

Lapin sota ja samalla Suomen osuus toisessa maailmansodassa päättyi 75-vuotta sitten, kun loputkin Saksan 20. vuoristoarmaijan sotilaista vetäytyivät klo 13.30 mennessä Kilpisjärveltä Norjan puolelle.

 

Vuonna 1915 syntynyt isäni taisteli ”täydet” Talvisodassa sekä Jatkosodassa ja oli sen lisäksi ajamassa saksalaisia pois maasta myös Lapinsodassa, joten sotaveteraanin poikana olen suurta kunnioitusta osoittaen tänään heti aamulla vetämässä siniristilippua lipputankoomme.

 

Hyvää kansallista veteraanipäivää!

 

 

-Esko Erkkilä-

Karjalassa Pitkärannan sairaalassa on karut olosuhteet

Lauantai 4.4.2020 - -Esko Erkkilä-

Pitkäranta sijaitsee Laatokan pohjoispuolella noin sadan kilometrin etäisyydellä Suomen rajasta. Pitkäranta on niiden alueiden joukossa, jotka jouduttiin Talvi- ja Jatkosodan jälkeen luovuttamaan Neuvostoliitolle.

 

Ilta-Sanomat kertoi eilen, että Pitkärannan sairaalasta on irtisanoutunut lääkäreitä sen vuoksi, että sairaalaan ei ole saatu kunnollisia suojavälineitä lääkäreille ja hoitajille.

 

Lääkäreille oli Ilta-Sanomien mukaan toimitettu suoja-asuiksi maalaus- ja rakennustöissä käytettäviä suojia. Hengityssuojaimet ovat likaisia ja ”miten-kuten" ommeltuja.

 

******************

 

Minulla on henkilökohtainen kokemus Pitkärannan sairaalasta vuodelta 1995, sillä silloin olin mukana sukumatkalla anoppini synnyin paikan raunioille Mantsinsaarella - onneksi kokemukseni ei ole potilaana!

 

Yövyimme muistaakseni kolmekin yötä Pitkärannassa ”hotellissa”, joka todellisuudessa oli ränsistynyt kerrostalo.

 

Joissakin ”hotellihuoneissa” oli sähköhelloja, mutta ei niillä voinut vettä keittää tai ruokaa laittaa, sillä helloja oli kylmänä vuodenaikana käytetty huoneiden lämmittämiseen ja sen vuoksi hellojen levyt olivat käpristyneet melkein puolipallon muotoisiksi!

 

*****************

 

Mutta siihen tutustumiseeni Pitkärannan sairaalaan!

 

Kävin jonain iltana kävelylenkillä Pitkärannan sairaalan portilla - sairaala-alueelle en mennyt.

 

Portilla oli muovirakenteinen roska-astia ja kannen nostettuani näin kuution kokoisen roska-astian olevan puolillaan verisiä riepuja ja siteitä sekä lukemattoman määrän verisiä ruiskuja, joita oli ilmeisesti käytetty hoitotoimenpiteissä!

 

Paiskasin kannen kiinni ja olin tyytyväinen, että ei tarvinnut tuonne mennä potilaana!

 

*************

 

Omasta kokemuksestani on aikaa kulunut 25 –vuotta, mutta sen perusteella uskon, että eilinen Ilta-Sanomien juttu on täyttä totta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Häpeäpaaluun ne jotka nimittelevät Lapin sotaa "lasten sodaksi"!

Maanantai 16.3.2020 - -Esko Erkkilä-

Talvisota sekä Jatkosota ja sitä seurannut Lapinsota varmistivat Suomen itsenäisyyden.

 

Isäni osallistui kaikkiin noihin sotiin ja lapsena sain lukemattomat kerrat kuunnella, kun sotajermut muistelivat kaikkia noita sotia pirtissämme Viljakkalan Hanhijärvenkulmalla.

 

Harmittelen, että en silloin merkinnyt muistiin taistelukuvauksia Summassa, Kiviniemessä ja sitten aikoinaan Lapinsodan aikana laivamatkalla Tornion Röytään ja maihinnousua sinne.

 

 

Isäni oli syntynyt vuonna 1915 ja minua surettaa, että jotkut lapselliset, muka sotahistoriaan perehtyneet, nimittelevät Lapin sotaa ”lasten sodaksi”!

 

Kohdistan moitteeni ja raukkamaisen sisällön omaavan katseeni tässä asiassa erääseen nimimerkkiin, joka internetissä ”Sotahistoriallinen keskusteluryhmä” halveksii Lapinsodan veteraaneja nimitellen heitä lapsisotilaiksi ja Lapin sotaa lasten sodaksi!

 

 
-Esko Erkkilä-

"Äänisen aallot" ja "Vanhat toverit"...

Torstai 20.2.2020 - -Esko Erkkilä-

…olivat vuonna 1915 syntyneen Talvisodan, Jatkosodan sekä vielä myös Lapin sodan kokeneelle isälleni huippuhetkiä, joka 1950-luvulla korva tarkkana halusi radiosta kuunnella Lauantain toivotut levyt.

 

”Vanhat toverit” on Kipparikvartetin vuonna 1956 levyttämä kappale, mutta savikiekkoversio siitä taitaa olla jo vuodelta 1928 ja uskonkin, että siihen perustui isäni ihailu kyseistä levytystä kohtaan!

 

”Äänisen aallot” –kappaleeseen minulla liittyy oikein mukava muisto ja siitä jokunen muistelus.

 

Oli joskus 2000-luvun alussa, kun osallistuin Lomalinjat Oy;n matkalle mm. Petroskoihin ja erään yön yövyimme Hotelli Kareliassa melko lähellä Äänisen rantaa.

 

Jossain vaiheessa iltahämärän jo koittaessa melkoinen osa matkaporukastamme kokoontui hotellihuoneeseemme, sillä huonekaverinani oli vilkas kaveri, joka matkan aikana oli hankkinut seurueemme luottamuksen.

 

Huone oli illalla yhdentoista maisemissa täpötäynnä alkusyksyisenä yönä ja Ääninen loiskehti melkein parvekkeemme alapuolella ja silloin seurueemme laulutaitoiset virittivät ”Äänisen aallot”!

 

Sen hetken muistan aina ja olipa se hetki hienoin kokemani ”Äänisen aallot”!

 

Taisimme ottaa juhlahetken kunniaksi muutamat vodkapaukutkin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen yliopistollinen sairaala Tays investoi tarpeeseen!

Perjantai 31.1.2020 - -Esko Erkkilä-

Vietin alkuviikon kolme ensimmäistä päivää Tampereen yliopistollisessa sairaalassa Tays:ssä.

 

Syynä sairaalassaolooni oli vasemman reisivaltimoni puhdistusleikkaus eli endarterektomia. Toimenpiteessä poistettiin kirurgisesti valtimon sairas sisäkerros ja siitä johtuva ahtauma.

 

Leikkaus tehtiin nivusen alueella ja sen avulla verenkierto-olosuhteet normalisoituvat – pitää yhden yön mittaisen kokemuksen perusteella muuten paikkansa.

 

Alaraajojen valtimoiden puhdistusleikkauksen tarpeellisuuden huomaa ns. katkokävelyoireina ja niitä minullakin oli yhä pahenevina jo vuosikausia.

 

 

**************

 

Mutta tuohon juttuni otsikkoon!

 

TAYS eli Tampereen yliopistollinen sairaala investointivauhti on ollut ripeää ja minäkin sain kokea tuon omakohtaisesti, sillä olin ensimmäinen asiakas, joka maanantaina 26.1.2020 leikattiin TAYS:n verisuoni- ja toimenpideradiologisessa keskuksessa.

 

Leikkauksen jälkeen pääsin osastolle ja sielläkin sellaiseen huoneeseen ja paikalle, jossa olin siinäkin ensimmäinen asiakas.

 

Varmaan huomaatte, että käytän systemaattisesti termiä ”asiakas” ja en vahingossakaan puhu potilaasta.

 

Lyhyesti päiväohjelmani leikkauspäivänä:

 

• saapuminen TAYS:iin klo 7.30 ja sairaalakamppeet päälle

• kahden tunnin mittainen odottelu ja leikkauksen aloittaminen klo 9.30

• leikkaus kesti hieman yli 2 tuntia, sillä se oli ohi klo 11.40

• heräämössä kuluikin sitten aikaa oikein kunnolla, sillä pääsin osastolle vasta klo 17.00. Leikkaus tehtiin selkäpuudutuksessa, joten olin koko ajan hereillä, mutta heräämössä seurattiin puudutuksen poistumista ja muutenkin seurattiin vointiani.

 

Tampereen yliopistollisen sairaalan tiedotusosasto oli kiinnostunut minusta, sillä olinhan ensimmäinen asiakas, jolle verisuoni- ja toimenpideradiologisessa keskuksessa tehtiin toimenpide.

 

Annoin tiedostusosastolle luvan tehdä minusta jutun ja leikkausta seuranneena tiistaina se ilmestyikin TAYS:n fb-sivuille – ja tässä se on:

 

****************

 

Kaikki uudet tilamme ovat nyt käytössä, kun viimeisenä muuttanut verisuoni- ja toimenpideradiologinen keskus on aloittanut toimintansa Keskussairaalan D-rakennuksen 2. kerroksessa. 👍

Tamperelainen Esko Erkkilä on kautta aikojen ensimmäinen asiakas, joka operoitiin keskuksen uusissa tiloissa. Hänelle tehtiin maanantaina reisivaltimon puhdistusleikkaus. Toimenpide kesti reilut pari tuntia, ja sen jälkeen meni vielä useampi tunti heräämön puolella. Nyt hän on jo virkeässä jaloittelukunnossa.

Osastolla parhaillaan toipuva Esko kiittelee saamaansa hoitoa ja palvelua. On ollut mielenkiintoinen kokemus olla aivan ensimmäinen asiakas uudessa leikkaussalissa ja osaston vuoteessa.
– Minusta on pidetty hyvää huolta kaikissa vaiheissa. Myös uudet tilat ovat yllättäneet positiivisesti. Pirkanmaalaisten kannalta on tärkeä asia, että niin sanotusti työkalut ovat kunnossa sairaalassa, Esko summaa.

Toivotamme pikaista toipumista! 🌹

*******************

Juttun liityvä kuva minusta näyttää tältä  - kohtuullisessa kunnossa jo leikkausta seuranneena päivänä!

 

 

 

*************************

 

-Esko Erkkilä-

"Älkää minusta sellaista herraa tehkö"

Tiistai 17.12.2019 - -Esko Erkkilä-

Jatkan tänäänkin sotajuttujen kertomista isästäni ja nyt lähteenäni on…

 

 

 

 

 

…vuonna 2006 ilmestynyt Viljakkalan Sotaveteraanit ry:n julkaisema ”Viljakkalan sotaveteraanien KERTOMUKSIA SODASTA”.

 

 

Kirjassa 27.5.1923 syntynyt Paavo Mäntyniemi muistelee isääni näin:

 

 

 

 

 

”Monta hyvää kertojaa oli jo ehtinyt kuolla, mutta tulkoon tässä yhteydessä mainituksi Oiva Erkkilä.

 

Hän kertoi, että hän oli molemmat sodat pikakivääriampujana. Hän sanoi, että on ampunut niin paljon vihollisia, ettei sitä määrää pysty kukaan lukemaan.

 

Hän haavoittui vuonna 1941 elokuussa ja Aamulehdessä oli etusivulla kuva ja haastattelu hänestä. Harmi, etten löytänyt sitä lehteä myöhemmin.

 

Joku korkea-arvoinen upseeri toi Erkkilälle kunniamerkin sairaalaan.  Hän kertoi minulle ajasta, jolloin oltiin Talvisodassa ja linja meni Viipurin kaupungissa.

 

Erkkilä määrättiin työntämään pikakivääri erään talon puuluukusta ulos.  Hän laittoi pikakiväärin vinoon luukusta ulos ja ampui koko päivän vihollisia.

 

Venäläiset tulivat manttelin napit auki ja lakki poikittain päässä. He hurrasivat ja hän ampui taas sarjan ja pienen päästä tuli uusi porukka. Kun iltahämärä saapui, oli talon rästäisiin asti ruumiita.

 

Todennäköisesti tämä oli sitä porukkaa, jonka vihollinen tahtoi saada muonavahvuuksista pois, muttei itse tahtonut tuhlata luoteja. Venäläiset olivat vahvassa humalassa.

 

Joukkueenjohtaja sanoi ehdottavansa Oivalle korpaalin sotilasarvoa. Oiva kertoi vastanneensa,…

 

…älkää minusta sellaista herraa tehkö, vaan antakaa korpraalin arvo apumiehelleni Simo Niittuselle. Niittunen kantoi minulle ruokaa, korviketta ja tupakkaa ja ehti vielä täyttämään pikakiväärin lippaat.

 

Joka tapauksessa molemmat ylennettiin korpraaleiksi. Oiva sanoi, että hänellä oli hyvä työkalu, venäläinen sotasaalispikakivääri. Tämä ase oli hänellä molemmat sodat ja hän tuhosi sen avulla hirvittävän paljon vihollisia.”

 

 

 

 

Mainittakoon, että isäni sai vielä vanhoilla päivilläänkin alikersantin jämät!

 

 

 

Aikamoisia velikultia!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Johan me kiitimme Laatikaista!"

Lauantai 30.11.2019 - -Esko Erkkilä-

Sain jokin aika sitten eräältä kaveriltani…

 

 

 

 

 

…seitsenkiloisen hauen ja sen tiimoilta muistui mieleeni eräs ilmeinen tositarina Jatkosodan ajalta, jonka olen kuullut.

 

 

Kas näin:

 

Jääkäriupseeri, kenraali (myöhemmin Jalkaväenkenraali) sekä Mannerheim-ristin ritari numero 17 Taavetti Laatikainen oli ansioitunut sotilas, joka nautti Jatkosodan taisteluissa Ylipäällikkö Mannerheimin täyttä luottamusta.

 

Jossain vaiheessa Laatikainen lähetti ystävyyden osoituksena Ylipäällikkö Mannerheimille hauen.

 

Mannerheimin adjutantti kysyi muutama päivä hauen saapumisen jälkeen Ylipäälliköltä, että pitäisikö se Laatikaisen lähettämä hauki laittaa ruuaksi.

 

 

Mannerheim totesi adjutantilleen ykskantaan: ”Johan me kiitimme Laatikaista!”

 

Mannerheim oli suuri kulinaristi ja hän ei arvostanut petokaloja, joten tätä taustaa vasten on ymmärrettävä hänen vastauksensa adjutantilleen!

 

 

Arvostan hyvää ruokaa ja nyt pyrin syömään saamaani ja sähkösavustimessa valmistamaani haukea joka päivä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Olipahan ilotulitusta - Pirkanmaalta numerot 140 ja 151 jatkoon!

Keskiviikko 10.4.2019 - -Esko Erkkilä-

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys päättyy tänään ja varsinainen vaalipäivä eli 14.4.2019 lähestyy.

 

 

Keskustalla on Pirkanmaalta ollut pian päättyvällä vaalikaudella kolme erinomaista kansanedustajaa eli Mikko Alatalo, Arto Pirttilahti ja Pertti Hakanen.

 

 

Kolmikko on saanut paljon aikaiseksi kuluneen nelivuotiskauden aikana ja mikä parasta, heidän keskinäinen yhteistyönsä on pelannut.

 

 

Sain olla paikalla, kun senaattorihommat jättävä kansanedustaja Mikko Alatalo kannusti Pirttilahtea ja Hakasta tilaisuudessa, joka järjestettiin Tampereella Koskikeskuksessa 5.4.2019.

 

 

Pirttilahden vahvaa maantieteellistä aluetta ovat perinteisesti olleet Pohjois-Pirkanmaa ja Hakanen on ylivoimaisesti suosituin kansanedustaja puolestaan läntisellä Pirkanmaalla.

 

 

Molemmat ovat saamassa hyvän äänisaaliin Tampereelta ja myös sen naapurikunnista eli Ylöjärveltä, Hämeenkyröstä, Pirkkalasta sekä muista Tampereen ns. kehyskunnista.

 

 

Koko Pirkanmaan kannalta on keskeistä, että Arto Pirttilahti ja Pertti Hakanen jatkavat kansanedustajina myös jatkossa.

 

 

Tässä muutamia valokuvia, kun Mikko Alatalo kannusti Artsia ja Perttiä jatkoon yleisötilaisuudessa Koskikeskuksessa 5.4.2019.

 

 

 

 

 

 

 

 

****************

 

 

Laulavan senaattorin tukemat Arto ja Pertti olivat tilaisuudessa juuri sellaisia, kuin kansanedustajan pitääkin olla eli sydämellisiä, yhteistyöhaluisia, ammattitaitoisia, muita arvostavia ja sen vuoksi äänestämisen arvoisia:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toivottelen kaikille Pirkanmaan keskustalaisille kansanedustajaehdokkaille äänirikasta vaalisunnuntaina ja uskon sekä toivon, että Pertin ja Arton lisäksi Pirkanmaalla ollaan valmiit valitsemaan kolmanneksi keskustan kansanedustajaksi nainen – laadukkuutta ja valinnanvaraa on yllin kyllin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Talvisodan ja Jatkosodan taistelujen ansiosta Suomessa ei ole miehitysmuseota!

Perjantai 24.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuun 30. päivänä 1939 ja alkoi 105 päivää kestänyt Talvisota.

 

 

Suomi menetti sodan lopputuloksena merkittävästi pinta-alastaan, mutta säilytti itsenäisyytensä.

 

 

Jatkosota alkoi Neuvostoliiton toimenpiteiden seurauksena kesäkuun 25. päivänä 1941 ja se päättyi rauhansopimukseen 19. syyskuuta 1944.

 

 

Myös Jatkosodan lopputuloksena Suomi säilytti itsenäisyytensä.

 

 

Baltianmaille eli Virolle, Latvialle sekä Liettualle kävi huonommin ja ne joutuivat Neuvostoliiton miehittämiksi aina vuoteen 1991 saakka.

 

 

*******************

 

 

Kaikissa Baltian maissa on miehitysmuseot, joissa kerrotaan Neuvostoliiton, mutta myöskin natsi-Saksan miehitysvuosista.

 

 

***

 

Tallinnassa sijaitseva miehitysmuseo on kooltaan pieni, mutta siihen kannattaa tutustua.

 

 

Viron miehityksestä kerrotaan myös Saarenmaan Kuressaaren museossa, jossa on hyvä ja informatiivinen kertomus Viron miehitysvuosista.

 

 

Saarenmaan kärjessä Sörvanniemessä sijaitsee yksityinen sotamuseo ja siihen kannattaa tutustua – googlaa ”Esko Erkkilä Saarenmaan Sotilasmuseo”.

 

 

Viron Sotamuseo Viimsissä kertoo myös omalla tavallaan Viron miehitysvuosista.

Googlaa: ”Esko Erkkilä Viron Sotamuseo”.

 

Myös Sinimäkien äärellä pohjois-Virossa sijaitseva yksityinen museo kertoo Viron neuvostomiehityksestä. Googlaa ”Esko Erkkilä Sinimäen sotamuseo”.

 

 

***

 

Liettuan pääkaupungissa sijaitseva Kansanmurhan uhrien museo on järkyttävä kokemus ja käynnistäni siellä olen kertonut jokin aika sitten tällä saitilla.

 

 

Googlaa ”Esko Erkkilä Kansanmurhien uhrien museo”.

 

***

 

Latvian pääkaupungissa Riikassa sijaitseva Miehitysmuseo on kuvassa näkyvä ”musta laatikko", joka sijaitsee Mustapäidentalon vierellä.

 

Nyt emme käyneet museossa, mutta siellä kannattaa käydä, jos Riikassa on hiemankaan enemmän aikaa.

 

 

Museokävijää tervehtivät maailman suurimmat surmaajat eli Adolf Hitler ja Josef Stalin – kummankaan surmasaldosta ei ole varmuutta, mutta Hitlerin sanotaan surmanneen 4 miljoonaa ihmistä ja Stalinin 10 miljoonaa!

 

 

 

 

 

Riikan miehitysmuseon äärellä on patsas, jossa kaksi puna-armeijan sotilasta valvoo ympäristöä. 

On annettava tunnustus latvialaisille, jotka ovat antaneet olla paikoillaan tämän tuskia mieleen palauttavan veistoksen!

 

 

Googlaa ”Esko Erkkilä Latvian miehitysmuseo”.

 

 

 

Kiitos Talvisodan ja Jatkosodan suomalaistaistelijoiden, että Suomessa ei ole miehitysmuseota!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Haverin räjäytykset laittoivat sodankäyneen miehen maastoutumaan!

Sunnuntai 10.6.2018 - -Esko Erkkilä-

Pieni perhekuntakohtainen muistelus Haverin kultakaivoksen toiminnasta:

Vuonna 1915 syntynyt isäni palveli etulinjassa Talvisodan ja Jatkosodan sekä oli sen lisäksi vielä mukana Hersalon joukoissa Lapinsodassa.

Isäni toimi pikakivääriampujana ja hän haavoittui kahdesti siten, että taisi olla 20 %:n sotainvalidi.

Vanhempani avioituivat sodan jälkeen ja alkoivat voimallisesti paneutua kehittämään äitini kotitaloa Välimäkeä.

Sotien jälkeen Haverin kultakaivos Viljakkalassa oli voimissaan ja kaivoksen toiminta vilkasta.

Haverissa suoritettiin joka päivä kallioräjäytyksiä klo 12.00 ja muistan , kun ne kuuluivat hyvin meille saakka. Meiltä on linnuntietä matkaa Haveriin ehkä vajaa 5 kilometriä, mutta kun matkalla on järvenselkää, niin räjäytysäänet kuuluivat meille.

Isäni kertoi miten sodassa vihollisen tykistön ammuntaan suhtauduttiin siten, että vaistomaisesti katsottiin mihin pystyy heittäytymään kranaateilta suojaan.

Saman reaktion Haverin räjäytykset kuulemma aiheuttivat hieman yli 30-vuotiaalla sotajermulla, sillä alussa Haverista kuuluneet räjäytykset merkitsivät, että piti katsoa sopivaa pellonojaa johon heittäytyä kranaateilta suojaan!

Tässäpä tämä muistelus!

-Esko Erkkilä-