Ei ole toivoakaan Tampereen talouden kuntoonsaamisesta!

Perjantai 3.2.2017 - -Esko Erkkilä-

Olin eilen osanottajana tilaisuudessa, jonka järjesti…

 

 

 

 

 

…MSL-Tampere.

 

 

 

Tilaisuuden teemana oli…

 

 

 

 

…”Tampereen keskustan liikennejärjestelmä muutoksessa”

 

 

 

 

 

 

Tilaisuuden avasi Keskustan kunniajäsen, kaupunginvaltuutettu ja MSL-Tampereen sihteeri Anna-Kaarina Rantaviita-Tiainen.

 

 

 

 

Tilaisuuden alustajana oli liikennepäällikkö Ari Vandell Tampereen kaupungilta.

 

 

 

Tilaisuuden anti oli tamperelaisittain masentavaa, sillä Tampereen kaupungin keskikaupunkia koskevat suunnitelmat merkitsevät toteutuessaan, että Tampereen kaupungin surkea taloudellinen tilanne tulee jatkumaan ja lähivuosien aikana edelleen vaikeutumaan.

 

 

Yritysmaailmaan ei tulla satsaamaan, mutta ihmisten kuljettamiseen polkupyörillä, ratikalla ja kävellen panostetaan.

 

 

Tilaisuuden annista olisi paljonkin kerrottavaa, mutta se on jo nyt todettava, että surkealta näyttää.

 

 

Se on todettava, että Lempäälän Ideapark, Ylöjärven Elo-kauppakeskus, Koivistonkylän ja Kalevan Prismat sekä Pirkkalan Partolassa sijaitsevat liikkeet tulevat hykertelemään käsiään, kun Tampereen keskustan liike-elämää tullaan vauhdilla ajamaan alas!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Vain saparopossua suomalaiseen ruokapöytään!

Tiistai 31.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Juha Sipilän hallitus antoi 29.6.2016 periaatepäätöksen julkisten elintarvike- ja ruokapalvelujen arviointiperusteista.

 

Periaatepäätöksessä kiinnitetään huomiota ympäristömyönteisiin viljelytapoihin sekä elintarviketurvallisuutta ja eläinten hyvinvointia edistäviin tuotanto-olosuhteisiin.

 

 

**************************

 

VALTIONEUVOSTON PERIAATEPÄÄTÖS JULKISTEN ELINTARVIKE- JA RUOKAPALVELUHANKINTOJEN ARVIOINTIPERUSTEISTA (YMPÄRISTÖMYÖNTEISET VILJELYTAVAT, ELINTARVIKETURVALLISUUTTA JA ELÄINTEN HYVINVOINTIA EDISTÄVÄT TUOTANTO-OLOSUHTEET)

 

Valtioneuvoston tavoite Julkisten elintarvike- ja ruokapalveluhankintojen kriteerejä koskevan Valtioneuvoston periaatepäätöksen tavoitteena on ohjeistaa julkisissa elintarvike- ja ruokapalveluissa sellaisiin hankintoihin, joiden tuottamisessa on noudatettu hyviä tuotantotapoja. Tuotanto-olosuhteissa otetaan tehostetusti huomioon mm. pellon hyvät viljelymenetelmät, ravinteiden kierrätys, tarpeen mukainen kasvinsuojelu ja eläinten hyvinvointi ja terveys sekä elintarviketurvallisuus.

 

Periaatepäätös tukee pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelman tavoitteita parantaa suomalaisen ruuantuotannon kilpailukykyä. Se täydentää muita, julkisiin elintarvikehankintoihin liittyviä strategioita.

 

 

Periaatepäätöksen tarkemmissa määräyksissä todetaan mm. näin:

 

 

- sioilla on saparo sekä tilaa enemmän kuin tietty vaadittu neliömäärä/lihasika

 

 - siipikarjasta saatavat tuotteet ovat peräisin tiloilta, joilla nokkia ei katkaista

 

 

 

*******************

 

 

Harmillista on, että Valtioneuvoston periaatepäätös koskee ainoastaan valtiota ja sen laitoksia, mutta toki…

 

 

…Valtioneuvosto suosittelee, että myös kaikki muut julkiset hankintayksiköt sekä valtion omistusohjauksen piirissä olevat yritykset noudattavat edellä mainittuja periaatteita ja tavoitteita eli Valtioneuvoston vahva suositus on, että myös kunnat noudattavat tämän periaatepäätöksen sisältöä.

 

 

*****************************

 

 

 

 

 

 

 

Kuntavaalit järjestetään 9.4.2017 ja ennen vaaleja on kuntalaisten syytä tarkistaa, että mikä on ehdokkaan kanta esim. siihen, että joutuvatko päiväkotilapset ja vanhainkodin asukkaat syömään sellaista ruokaa, jonka tuottaminen ei ole Suomessa laillista.

 

 

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että suomalaisten ruokapöydässä on tarjoiltava vain saparopossua!

 

 

-Esko Erkkilä-

Demokratia kapeni

Perjantai 27.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Vuoden 2016 päättyminen merkitsi, että kaikki ”pehmeistä asioista” päättäneet johtokunnat lopetettiin Tampereella.

 

Kuoliniskun saivat seuraavat johtokunnat:

 

• Avopalvelujen johtokunta

• Kotihoidon ja asumispalvelujen johtokunta

• Sairaala- ja kuntoutuspalvelujen johtokunta

• Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen johtokunta

• Toisen asteen koulutuksen johtokunta

• Kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelujen johtokunta

 

 

 

 

Tampereen kaupunginvaltuusto päätti jo 14.12.2015 näin;

 

• että avopalvelujen johtokunta, kotihoidon ja asumispalvelujen johtokunta, kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelujen johtokunta, sairaala- ja kuntoutuspalvelujen johtokunta, toisen asteen koulutuksen johtokunta sekä varhaiskasvatuken ja perusopetuksen johtokunta lakkautetaan 1.1.2017 alkaen,

 

• että edellä mainittujen johtokuntien tehtävät siirtyvät hallintosäännössä määriteltävällä tavalla kaupunginhallitukselle, lautakunnille ja viranhaltijoille

 

Olen melkoisen varma, että useimmat kaupunginvaltuutetut eivät ymmärtäneet millaisen demokratiavajeen he päätöksellään siunasivat. 

Taas kerran virkahenkilöt veivät luottamushenkilöitä kuin pässiä narusta!

 

Em. johtokuntien lopettaminen merkitsi, että yhteensä 84 luottamushenkilöpaikkaa hävisi Tampereen luottamushenkilöpaikoista, sillä johtosäännön mukaan johtokunnissa on seitsemän jäsentä ja kaikilla heillä on henkilökohtainen varajäsen.

 

 

Keskusta menetti kuoliniskussa yhteensä kolme johtokuntapaikkaa ja kolme johtokunnan varapaikkaa.

 

 

Uudistuksessa jätettiin ennalleen ”kovat johtokunnat” eli liikelaitosten johtokunnat;

 

• Tampereen Infra Liikelaitos
  • keskustalaisista Esko Erkkilä varsinainen jäsen ja Terhi Mäkinen varajäsen

• Tampereen Kaupunkiliikenne Liikelaitos
  • ei keskustalaisia jäseniä

• Tampereen Tilakeskus Liikelaitos
  • keskustalaisista Raija Kytöharju varsinainen jäsen ja Mervi Karinkanta varajäsen

• Tampereen Vesi Liikelaitos
  • keskustalaisista Antti Juva varsinainen jäsen ja Iina Karppila varajäsen

• Tampereen Voimia Liikelaitos
  • keskustalaisista Titta Mattila varsinainen jäsen ja Mervi Juntunen varajäsen

 

Näiden lisäksi Sara Hildenin taidemuseon johtokunta jatkaa toukokuun 2017 loppuun saakka ja sen keskustalaisena jäsenenä jatkaa Maarit Suonsivu.

 

 

Näin se meni!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomalaisyritysten siirtyminen ulkomaalaisomistukseen lisää tapaturmien tutkimista ja sitä kautta vauhdittaa niiden ehkäisemistä

Torstai 26.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Tapaturmat ovat eräs merkittävä syy yritysten toiminnan heikkouteen.

 

 

Jokainen tapaturma on surullinen tapahtuma tapaturman kokeneelle työntekijälle, hänen läheisilleen, yritykselle, yrityksen henkilöstölle ja koko Suomen talouselämälle.

 

 

Tapaturmat ja niiden ehkäiseminen olivat työelämäni aikana esimiestyössäni keskeinen seikka ja kerran jouduin leivättömän pöydän ääreen johtamassani yksikössä tapahtuneen työtapaturman tiimoilta.  Eräs työntekijämme työnsi jotain tukosta purkaessaan yön pimeimpänä hetkenä sormensa kiilahihnan ja kiilahihnapyörän väliin niin, että yksi sormi katosi "sormien taivaaseen"!

Sain raaka-ainepäällikkönä syytteen, mutta käräjäoikeus katsoi, että olin organisaatiossa "liian kaukana" tapahtuneesta ja minut vapautettiin syytteestä, mutta alaiseni työnjohtaja sai pienen sakon, kun ei ollut riittävällä tavalla opastanut alaistaan.

Luulin pääseväni työsuojeluasioista irti, kun siirryin eläkkeelle.

 

 

Luulo ei ole kuitenkaan tässäkään asiassa tiedon väärtti, sillä luottamushenkilöasemani Tampereen kaupungin luottamushenkilönä on jatkanut sitä murehtimistani, jota sain työelämässä kokea jokaisena työpäivänäni.

 

 

Yritysmaailmassa ja kuntamaailmassa on hieman erilaiset määrittelysäännöt tapaturmille ja niiden laskentaperiaatteille, mutta esimiehen ja luottamushenkilön paineet työtapaturmien esiintymiseen, estämiseen ja niiden lukumäärän alentamiseen ovat samanlaiset.

 

 

Puhun Tampereen Infra Liikelaitoksen johtokunnassa saamani kokemuksen perusteella, kun totean että Tampereella seurataan työtapaturmia ja sairaspoissaoloja yksikkökohtaisesti säännöllisesti ja koko ajan tavoitteena on nolla tapaturmaa ja nolla sairaspoissaolopäivää.

Tampereen kaupungilla työtapaturmien ehkäisyyn panostetaan, mutta nolla-tasolle ei olla päästy.

 

 

Luottamushenkilöt ja yksiköiden toimiva johto eivät syyllistä tapaturmiin tai sairaspoissaoloihin joutuneita, mutta koko ajan pyritään yhdessä henkilöstön ja henkilöstöedustajien kanssa löytämään keinoja tapaturmien ja sairaspoissaolojen vähentämiseksi.

 

 

*********************

 

 

Sain työelämässä seurata yhteistyöyritysten tilannetta ja niiden tapaa vähentää tapaturmia.

 

 

Joudun selkeästi toteamaan, että suomalaisyritysten siirtyminen ulkomaalaisomistukseen merkitsi selkeää menetelmien ja systeemien kiristymistä työtapaturmiin ja yleensäkin työsuojeluun.

 

 

Itse en ollut kertaakaan tilanteessa, että työnantajani olisi siirtynyt ulkomaalaisomistukseen, mutta monet läheltä seuraamani yhteistyöyritykset saivat ulkomaisen omistajan.

 

 

Ulkomaalaisomistukseen siirtyminen tiesi aina työnantajan tiukempaa ja järjestelmällisempää suhtautumista työtapaturmiin.

 

 

Sain seurata läheltä tapauksia, joissa esim. ranskalais- tai jenkkiomistukseen siirtyneen entistä suomalaisomisteista yritystä kohdanneen työtapaturman jälkeen joko Ranskasta tai Amerikoista lensi pikapikaa Suomeen ainakin kaksi asiantuntijaa, jotka tarkoin penkoivat työtapaturmaan liittyvät syyt ja syy-yhteydet.

 

 

Totesin juttuni alussa, että jokainen työtapaturma on tragedia työtapaturman uhrille, hänen läheiselleen ja koko työyhteisölle.

 

 

Suojavälineiden tinkimätön käyttäminen, esimiesten tiukka johtamistapa työsuojeluasioissa ja ”kaverikuri” työsuojelumääräysten noudattamisessa ovat keskeisessä roolissa työtapaturmien ehkäisyssä.

 

 

Eräs seikka, jota ei voida missään tapauksessa väheksyä on ”läheltä piti” –tapausten kirjaaminen ja kirjausten välitön sekä säännöllinen läpikäyminen ovat työsuojelutyötä parhaimmillaan.

 

 

Läheltä piti –tapaukset pitää ehdottomasti käydä läpi oman henkilöstön osalta, mutta erityisen tärkeää niiden läpikäynti on ulkopuolisten komennusmiesten sekä ulkoistettujen palvelujen osalta.

 

 

Toivon, että tämä kirjoitukseni havahduttaa yritykset ja yritysjohdon sekä yritysten esimiehet panostamaan nykyistä enemmän tapaturmien ehkäisyyn ja tapahtuneiden tapaturmien analysointiin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuntavaaliehdokkaiden nimeäminen alkoi

Tiistai 24.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Huhtikuun 9. päivänä järjestetään kuntavaalit ja ehdokkaiden nimeäminen on parhaillaan käynnissä.

 

 

 

 

 

 

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestö – jonka puheenjohtajana aloitin vuodenvaihteessa kolmannen vuoden – nimesi ensimmäiset kuntavaaliehdokkaansa viime viikon torstaina eli 19.1.2017 pitämässään hyvähenkisessä ylimääräisessä kokouksessaan.

 

 

On selvää, että kunnallisjärjestön puheenjohtajana ilmoitin halukkuuteni kuntavaaliehdokkaaksi jo ensimmäisessä nimeämisessä ja niinhän siinä kävi, että ylimääräinen kokous nimesi mm. minut Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön kuntavaaliehdokkaaksi 9.4.2017 pidettävissä kuntavaaleissa.

 

 

Tässä nimiluettelo nimetyistä ehdokkaista:

 

 

• Mikko Alatalo, kansanedustaja

• Seija Alatalo, koulunkäyntiavustaja

• Esko Erkkilä, raaka-ainepäällikkö, agrologi

• Johannes Jonov, piirisihteeri

• Mervi Juntunen, mielenterveyshoitaja, omaishoitaja

• Lotta Järvinen, opiskelija

• Matti Järvinen, yrittäjä, rakentaja

• Mika Karvinen, maanviljelijä, maidontuottaja

• Kalle Kiili, tuotekehitysinsinööri, luottamushenkilö

• Anna Kiiski, toimistosihteeri

• Joona Koskela, yrittäjä, opiskelija

• Reijo Laitinen, psykiatrian erikoislääkäri

• Raija Moilanen, sairaanhoitaja, erityisasiantuntija

• Aino-Riikka Simula, myyntineuvottelija

• Maarit Suonsivu, eläkeläinen

• Jorma Tapaninaho, käytönvalvoja, eläkeläinen

• Timo Vuohensilta, yrittäjä

 

 

Seuraavan kerran ehdokkaita nimetään 30.1.2017 ja silloin voimme julkistaa lisää nimiä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Private label -tuotteet ovat elintarviketeollisuudelle jopa suurempi riesa kuin S-ryhmän halveksimiskampanja

Maanantai 23.1.2017 - -Esko Erkkilä-

S-syhmän halpuuttaminen jota aiheellisesti kutsutaan kotimaisten elintarvikkeiden halveksimiseksi, on vakava paikka Suomen huoltovarmuudelle, suomalaiselle alkutuotannolle ja suomalaiselle elintarviketeollisuudelle.

 

 

Kaikkien, jotka kantavat huolta suomalaisesta alkutuotannosta ja suomalisesta elintarviketeollisuudesta, pitää tuomita S-ryhmän halpuuttaminen, mutta samalla on muistettava, että Kesko ja K-ryhmä aloittivat aikoinaan Suomessa private label-tuotteiden markkinoinnin, kun se toi markkinoille Pirkka-tuotesarjan.

 

 

Muistan hyvin, kun ollessani 1970-luvulla tavallisena rivimyyntimiehenä Etelä-Pohjanmaalla sain ensimmäisen kerran kuulla eräältä kauppiaalta, että Kesko tuo markkinoille jotain ”todella uutta”.  Kyseinen kauppias oli Seinäjoen Keskon luottamushenkilökauppiaita ja hän rehvasteli minulle, että nyt Kesko tulee laittamaan elintarviketeollisuuden polvilleen.

 

 

Kesko aloitti Pirkka-sarjansa tietyillä elintarvikkeilla, joiden valmistajiksi se sai heikoissa taloudellisissa tilanteissa olleita suomalaisia elintarvikeyrityksiä.  Vahvat elintarvikeyritykset eivät taipuneet valmistamaan Pirkka-tuotteita, mutta nyt niitä taitavat valmistaa jo kaikki suomalaiset elintarvikevalmistajat.

 

 

Keskon Pirkka-tuotteiden lumo ylsi jopa rehuseoksiin saakka ja myös minun työnantajani oli kohteena, kun Kesko kinusi sitä ryhtymään Pirkka-rehuseosten valmistajaksi.

 

 

Rehuraisio Oy:n ja Alfa-Rehun osalta Kesko löi kirveensä kiveen, sillä niin alas emme vaipuneet, että olisimme alkaneet valmistamaan Pirkka-rehuseoksia!

 

 

Tänä päivänä K-ryhmän myynnistä Pirkka-tuotteet muodostavat merkittävän osan ja huomattava osa niistä valmistetaan ulkomailla – voi surkeus!

 

 

Minulle on suurta kärsimystä joutua sellaiseen pieneen K-kauppaan, jossa lähes koko tuotesortimentti on Pirkka-tuotteita.

 

 

Kuluttajan on hyvä tiedostaa, että Keskon Pirkka-tuotteet ja S-ryhmän Rainbow-tuotteet ovat talouselämämme suuri ongelma, sillä ne ovat ensinnäkin heikkolaatuisia kopioita kunnon merkkituotteista ja ne nakertavat sitä vaatimatonta taloudellista perustaa, joka suomalaisella elintarviketeollisuudella on ollut ja osin vieläkin on.

 

 

Minun ostoskoriini ei päädy Pirkka-  eikä Rainbow-tuotteita ja kannustan kaikkia Teitä toimimaan samoin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Huhtikuun 9. päivänä valittavat valtuutetut eivät päätä sotesta eivätkä taitetusta indeksistä

Sunnuntai 22.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Kuntavaalit lähestyvät, sillä ne järjestetään jo 9.4.2017.

 

 

Vaalitaistelu on käynnistynyt ja on hupaisaa seurata, että eräät tahot petaavat valintaansa sellaisilla asioilla, joihin ei ole pienintäkään vaikutusvaltaa kunnanvaltuutetuilla tai kaupunginvaltuutetuilla.

 

 

Ammattiyhdistysliikkeen piiristä kuuluu kerrankin järkeviä, kun Opettajien ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen ihmettelee oppositiota, joka on lähdössä kuntavaaleihin sote edellä.

 

 

Luukkainen viittaa ihmettelyssään Kuntalehden artikkeliin, jossa kerrotaan opposition ajavan kuntavaaleihin voimakkaasti sote-teemalla.

 

 

Mainitussa artikkelissa mainitaan nimeltä kuntavaaleihin sote-teemalla ratsastavina RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ja vihreiden kansanedustaja Touko Aalto.

 

 

Tiedoksi oppositioedustajille, että soteasiat siirtyvät kunnilta maakuntien vastuulle 1.1.2019 ja siirtoon ei ole mitään mahdollisuuksia puuttua kunnanvaltuustoilla tai kaupunginvaltuustoilla – ei varsinkaan oppositiopuolueiden valtuutetuilla!

 

 

Toinen harhakuvitelma on niillä kuntavaaliehdokkailla, jotka taittavat peistä eläkeläisten taitetulla indeksillä.

 

 

On totta, että SDP:n entinen kansanedustaja Kimmo Kiljunen yrittää elämöidä eläkeläisten taitetulla indeksillä ja sen muuttamisella nykyisestä niin, että eläkkeen määrä määräytyisi enemmän palkkojen painoarvon suuntaan.

 

 

Turhaa elämöinti kuitenkin tämäkin kuntavaaliehdokkailta, sillä huhtikuussa valittavilla valtuutetuilla ei ole pienintäkään mahdollisuutta puuttua taitettuun indeksiin. Ei varsinkaan oppositiopuolueiden kuntavaltuutetuilla ja vielä vähemmän niiden ryhmien ehdokkailla ja valtuutetuilla, joilla ei ole lainkaan edustusta Arkadianmäellä!

 

 

Kuntavaaleissa kannattaa tutkailla kuntavaaliehdokkaiden ammattia, sillä ne hyötyisivät taitetun indeksi korjaamisesta SDP:n Kimmo Kiljusen haluamaan suuntaan, joilla on suuri eläke; olen huomannut, että korkean eläkkeen – yli 4.000 euroa kuukaudessa – omaavat ovat innokkaimmat puolestapuhujat Kiljusen eläkeremontille.

 

 

Sote-uudistukseen pystyy hieman ottamaan kantaa maakuntavaaleissa vuoden 2018 tammikuussa ja taitettuun eläkeindeksiin vuoden 2019 eduskuntavaaleissa – malttakaa intoilijat ja muistakaa tämä äänestäjät!

 

-Esko Erkkilä-

Sote-ratkaisu ei juurikaan luo paineita Tampereen veroprosenttiin

Lauantai 21.1.2017 - -Esko Erkkilä-

On ollut pelättävissä, että sote-ratkaisu luo paineita kuntien veroprosentin nostamiselle.

Olin pari päivää sitten tilaisuudessa, jossa Tampereen taloushallinnon virkahenkilöt kertoivat ennakkolaskelmista, jos ja kun sote tulee voimaan.

Sääntöhän on se, että 1.1.2019 kun sote tulee voimaan ja sote-henkilöstö siirtyy maakuntien palkkalistoille, niin kuntien vero-% pitää laskea 12,3 %-yksikköä. Tilanne elää, sillä uusimmat tiedot kertovat, että alennus olisi 12,5 %-yksikköä.

Tampereen vero-% on nyt 19,75 ja kun siitä vähennetään 12,3 tai 12,5 %-yksikköä, päästää uuteen veroprosenttiin eli 7,25 tai 7,45.

Oleellista em. kuulemistilaisuudessa oli, että sote-ratkaisu toisi Tampereen osalta ainoastaan 0,11 %-yksikön suuruisen sopeutumispaineen eli ei käytännössä mitään, sillä Tampereella yksi vero-% -yksikkö merkitsee 30 - 35 miljoonaa euroa - kymmenen prosenttia noista luvuista on 3 - 3,5 miljoonaa, yksi prosentti noista luvuista on 300.000 - 350.000 euroa joten 0,11 % ei ole paljon mitään, kun tiedetään, että suunniteltu ratikka maksaisi miljardin eli 1.000 miljoonaa euroa!

Yhteenvetona se, että Tampereella ja tamperelaisilla ei ole mitään syytä jarrutella sote-ratkaisua ainakaan taloudellisessa mielessä!

-Esko Erkkilä-

Kinastelemalla Suomen kehitysapuprosentista Afrikan hätää ei pelasteta

Tiistai 17.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Palaan taas tänäänkin siihen ”Kansakuntamme turvallisuus-iltaan”, jonka kansanedustaja Pertti Hakanen järjesti 12.1.2017 Sastamalassa Sylvään koululla.

 

 

 

 

 

Tein tilaisuudessa yleisökysymyksen, jonka kohdistin ensisijaisesti ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhaselle.

 

 

Johdattelin kysymystäni näin:

 

 

”Seurasin Keskustan puoluekokouksessa kesäkuussa 2016 ulkopoliittista keskustelua, johon osallistuivat Matti Vanhanen, Anneli Jäätteenmäki sekä Nato-selvityksen laatinut suurlähettiläs Rene Nyberg.

 

 

Mieleeni jäi, että keskustelijat olivat yksimielisiä siitä, että Välimeren eteläpuolella saattaa lähiaikoina olla 100, jopa 200 miljoonaa afrikkalaista lähtökuopissa kohti Eurooppaa.”

 

 

Ja varsinainen kysymykseni kuului näin:

 

 

”Kuullussa uhkakuvakeskustelussa ei ole ainakaan vielä käsitelty tätä asiaa – onko tilanne muuttunut, vai miksi siitä ei vielä ole tässä tilaisuudessa puhuttu?”

 

 

 

 

 

Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ja Keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen otti ”kopin” kysymyksestäni ja totesi mm. näin:

 

 

• Afrikan väkiluku saattaa nyt olla tasoa 1 miljardi ihmistä, mutta on odotettavissa, että luku kohoaa kolmeen miljardiin

• esimerkiksi Nigerian väkiluku on nyt hieman alle 200 miljoonaa asukasta, mutta maan väestörakenteen perusteella on ennakoitavissa, että väkiluku on kasvamassa tasolle 500 – 1 100 miljoonaa asukasta

• Afrikan maat ovat talouden ”ulkomuseoita” eli niiden omilla toimilla kasvavaa väestömäärää ei pystytä elättämään

 

Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ja Keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen totesi selkeästi, että Suomen myöntämillä kehitysaluerahoilla kysymystä ei pystytä ratkaisemaan.

 

 

Vanhanen ennakoi, että presidentinvaalikampanajan kunnolla käynnistyessä käydään kovaa kiistaa Suomessa siitä, että pitäisikö kehitysavun olla 0,37 % vaiko 0,41 % - näillä molemmilla luvuilla ei ole mitään merkitystä Afrikan tilanteelle.

 

 

********************

 

 

Faktana voidaan todeta, että maamme myöntämä kehitysapu vuonna 2016 oli 818 miljoonaa euroa eli 0,38 % Suomen bruttokansantulosta.

 

 

Määrärahat ovat edellisiä vuosia pienemmät, koska niitä leikattiin osana julkisen talouden sopeutustoimia. Hallituksen päättämät leikkaukset kohdistuvat vuosille 2016 –2020.

 

 

*******************

 

 

 

Vanhanen piti tärkeänä, että kehitysmaita koskevat vapaakauppakysymykset olisivat vauhdittamassa kehitysmaihin kohdistuvia investointeja – se olisi kestävä tie, jotta hyvinvointi Afrikassa lisääntyisi.

 

 

Matti Vanhanen otti vapaakaupan merkityksestä esimerkiksi Vietmanin, joka vapaakaupan avulla on nousemassa taloudellisesti jaloilleen.

 

  

Kiitän Matti Vanhasta niistä vastauksista, joita hän antoi kysymykseeni!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

S-ryhmä panostaa nyt kotimaisten kasvisten halveksimiseen!

Lauantai 14.1.2017 - -Esko Erkkilä-

S-ryhmä eli SOK ja S-ryhmän osuuskaupat aloittivat viime vuonna monien elintarvikkeiden halveksimisen, kun se oli alentavinaan eräiden elintarvikkeiden hintoja.

 

 

S-ryhmä kutsuu elintarvikkeiden halveksimistaan halpuuttamiseksi.

 

 

Elintarvikkeiden hintojen alentaminen on sinänsä hyvä asia, mutta kun tuntee liike-elämän lainalaisuudet, on selvää, että halpuuttamisessa on kyse tinkiminen ostohinnoista – kauppa ei katteistaan luovu!

 

 

S-ryhmä panostaa 9.1.2017 alkaen erityisesti kotimaisten kasvisten halveksimiseen, sillä se kertoi silloin alentaneensa lähes 900 kotimaisen tuotteen hintaa ja pääpaino oli erityisesti kotimaisissa kasviksissa.

 

 

S-ryhmän liturgian mukaan halveksiminen toteutettaisiin kiertoa nopeuttamalla ja hävikkiä alentamalla.

 

 

Halveksiminen eli hintojen alentaminen toteutettaisiin muka S-ryhmän katteista tinkimisellä, mutta tämä väite osoittautui heti samana tai seuraavana päivänä outoon valoon, kun S-ryhmän sisäänostaja oli tuottajalle perustellut aiempaa halvempaa hintaa sillä, että nyt S-ryhmä alkaa halveksimaan myös kotimaisia kasviksia!

 

 

Kyse oli ilmeisesti johdetusta toiminnasta, sillä mistäpä kauppa muualta halvemmat hinnat taikoisi kuin tuottajan siivua kaventamalla.

 

 

Kotimaisten kasvisten hintojen alentamisessa eli halveksimisessa on kyse silmänkääntötempusta ja se ilmenee mm. SOK:n tiedotteessa, jossa todetaan:

 

 

*******************

 

 

Kasvisten voimakas hintavaihtelu tuo oman haasteensa niiden pitkäaikaisen alhaisemman hintatason määrittelemiseen.

 

 

”Kasvisten hinnat elävät koko ajan esimerkiksi sesongin ja satotilanteiden mukaan. Emme voi luvata sentilleen samoja hintoja kasviksille kuukaudesta toiseen mutta sen lupaamme, että kotimaisten kasvisten hinnat ovat jatkossa meillä halvempia kuin aiempina vastaavina satokausina”.

 

 

****************************

 

 

Hyvä esimerkki kotimaisten kasvisten – tässä tapauksessa perunan – kuluttajahinnan jakautumisesta on analyysi viiden vuoden ajalta eli vuosilta 2011-2015:

 

 

 

 

 

Tuottajahinta on Luonnonvarakeskuksen virallisista tilastoista, kuluttajahinta Tilastokeskuksen tilastoista ja pakkaamohinta Kasvistieto Oy:n tilastoista.

 

 

Kasvistieto Oy kerää ja välittää päivittäin avomaan ja kasvihuonevihannesten sekä hedelmien ja marjojen tuottajahintoja ja markkinatietoa tietokonepohjaisen verkon avulla.

Kasvistieto Oy toimii tiiviissä yhteistyössä myös viranomaisten kanssa. Sen keräämiä hintatietoja toimitetaan myös maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselle (TIKE), joita se edelleen toimittaa EU-komissiolle sekä käyttää tilastoissaan. MMM käyttää hintoja hallinnollisten päätösten pohjana ja esim. kansallisten tukien tulonmenetyslaskelmat perustuvat Kasvistieto Oy:n hintoihin.

 

******

Manittakoon, että viime keskiviikkona eli 11.1.2017 ruokaperunan tuottajahinta Iisalmen seudulla oli 0,16 €/kg.

 

 

************************

 

 

 

S-ryhmä leikkii kotimaisten elintarvikkeiden ja nyt erityisesti kotimaisten kasvisten halveksimisella vakavalla asialla.

 

 

Jos tuottajiin ja tuottajahintoihin kohdistuva elintarvikkeiden halveksiminen jatkuu, on koko kotimainen elintarviketuotanto vaarassa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Menetämmekö lähikauppamme ja lähipostimme?

Perjantai 13.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Kesko osti Suomen Lähikauppa Oy:n pääomasijoittaja Tritonilta 60 miljoonalla eurolla.

 

 

Kesko sai kaupassa 643 Siwaa ja Valintaloa.  Kauppa kasvatti Keskon markkinaosuutta päivittäistavarakaupassa 10 %-yksikköä, mutta kaupan jälkeenkin Kesko jäi päivittäistavarakaupan markkinaosuuksissa S-ryhmää pienemmäksi.

 

 

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) ilmoitti 11.4.2016 hyväksyvänsä yrityskaupan. KKV asetti kaupan ehdoksi velvoitteen myydä 60 Suomen Lähikauppa Oy:n kauppaa kilpailijoille.

 

 

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV):n myyntivelvoite askarruttaa, sillä eräänä kauppana, joka Keskon on myytävä, on lähikauppamme Peltolammin Siwa Tampereella.

 

 

 

 

Ymmärrän KKV:n päätöksen ja se on varmaan myös Keskon tahto, sillä Peltolammilla on jo nyt K-Market, mutta se ei ole lähikappamme, sillä…

 

 

 

 

 

…myytäväksi määrätty Siwa – joka on siis lähikauppamme – sijaitsee nykyisestä K-Marketista n. 600 metrin etäisyydellä.

 

 

Perhekuntani ei voi rehvastella, että olisimme Peltolammin Siwalle kummoinenkaan asiakas, sillä teemme päivittäistavaraostoksemme pääsääntöisesti joko Koivistonkylän Prismasta ja nykyään yhä enemmän Patolan Citymarketista.

 

 

Peltolammin Sivalla on yksi vahvuus ja se on se, että siellä sijaitsee erittäin hienosti palveleva asiamiesposti!

 

 

Emme ole mikään supersuuri asiakas Postillekaan, mutta järjestöelämässä vahvasti elävänä joudun usein lähettämään ”vanhanaikaisesti” kirjeitä, sillä kaikilla jäsenillämme ei ole sähköpostimahdollisuuksia.

Peltolammin Siwan "seinästä saa rahaa", sillä lähin pankkiautomaatti sijaitsee lähikauppamme seinässä.

 

 

Toivon, että Peltolammin Siwaa ei osta ainakaan Lild, sillä sen liikkeen ovea en halua avata jatkossakaan.

 

 

Lild´n joutuminen boikottilistalleni on kyseisen ketjun Suomeen rantautuminen, jolloin Lild suhtautui halveksien suomalaiseen elintarviketeollisuuteen ja yleensäkin suomalaiseen ruokaan.

 

 

Tiedän vallan hyvin, että Lild´n hyllyillä on nykyisin paljon suomalaisia tuotteita, mutta minä en ole vielä päässyt sen yli, miten kyseinen pulju suhtautui suomalaiseen ruokaan Suomeen tullessaan.

 

 

Haluan vielä erikseen antaa tunnustuksen Peltolammin Siwan henkilöstölle, sillä niin ammattitaitoisia ja asiakkaitaan arvostavia myyjiä ei muualla tapaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Eero Elias Sillanpään joulukirje isälleen Nobel-kirjailija Frans Emil Sillanpäälle jouluna 1948

Keskiviikko 11.1.2017 - -Esko Erkkilä-

F. E. Sillanpäällä ja hänen Sigrid-vaimollaan oli kaikkiaan kahdeksan lasta:

 

Saara (s. 1917), Esko (s. 1919), Helmi (s. 1921), Paula (s. 1923), Eero (s. 1924), Juhani (s. 1926), Heikki (1933–1934) ja Kristiina (s. 1938)

 

 

Hämeenkyrö, kuten myös synnyinpitäjäni Viljakkala, on vahvaa sahtialuetta ja kun viime joulukuussa sain Hämeenkyröstä pienen sahtinäytteen, se oli kääritty…

 

 

 

 

 

…24.12.1948 ilmestyneen Hämeenkyrön Sanomat –lehden puolivalmiiseen kirjapainoversioon.

 

 

Kyseessä oli tuolloin ilmestyneen lehden etusivu ja tuolla etusivulla on Nobel-kirjailijan pojan Eero Eliaksen kirje isälleen.

 

 

Naputtelin kirjeen tuohon alle ja tässä kirje sellaisena, kuin se 69 –vuotta sitten on ollut Hämeenkyrön Sanomissa:

 

 

 

 

***********************

 

 

 

 

Joulukirje Papalleni F. E. Sillanpäälle Lauttasaareen.

 

 

  Minä, Sinun kaksikymmentäviisivuotta sitten Porvoon kaupungissa syntynyt poikasi Eero Elias, kirjoitan nyt Sinulle joulukirjeen. Tämän vaatimaton arvo on 15:- (postikuluihin), mutta uskon tällaisen tuulahduksen Saavutuksesta tulevana, jossa tänä jouluna 1949 ainoastaan valvon, jossain määrin ilahduttavan Sinua ja väläyttävän mieleesi muunkinlaisia Saavutus- y.m. jouluja.

 

 

  Minä puolestani, vaikka hyvin tiedänkin, että kaunis on vaikeata, yritän kuvata Sinulle erästä joulua, jolloin minä Eero Elias olin kahdeksan päivän ikäinen.

 

 

  Sinä olet Mamman ja minut pari päivää sitten käynyt hakemassa laitokselta. Minä makaan toivon mukaan tyytyväisenä kopassani. Raottelen silloin tällöin omituisen ryppyisiä, rintamaidon kuolaisia huuliani ja hengitän pienistä kolmionmuotoisista sieraimistani ruumiini tarvitseman ilman. Silmäluomiani tuskin monastikaan viitsin availla, sillä olen varmaan jo kahdeksan päivän aikana ehtinyt kyllästyä siihen katselemiseen, joka on kuin katselisi hiljan kudetun sammakon kudun lävitse.  Minulla ei ole huolia eikä silmälläpidettäviä asioita.  Jouluruokani ei pala pohjaan ja sitä on kylliksi.

 

 

  Sinä, Pappani, kiertelet huoneita Mamman perässä ja todennäköisesti uskot itsekin kuinka kovasti autat Mammaa.  Pääset silloin tällöin salaa huomaamaan, kuinka Mamma hieman horjahtaa, ja kehoitat häntä hosumaan vähemmän, ettei nyt vain niin ja niin kävisi… mutta tiedät jo sanoessasi, että jos ne sen tekisivät, niin sitten vasta hukassa oltaisiin.

 

 

  Mamma siis tekee kaiken. Hänen minun ”valkaisemani”, laitoksella omituisen siroiksi ja ikään kuin läpinäkyviksi tulleet kätensä tekevät tottuneen varmasti ja nopeasti tehtävissä olevat työt.  Hänen liikkumisessaan on hivenen epävarmuutta, jonka Sinä hyvin huomaat, mutta katselet sitä suurella nautinnolla, vaikka tiedätkin sen johtuvan heikkoudesta.

 

 

  Niin kuluu aattopäivä iltaa kohden.  Lapset eivät oikein tahdo pysyä ulkona niin kuin tavallisesti, ja tavan takaa saat nostaa Mamman syliin alvaria pyrkivän alle kaksivuotiaan Paulan käsivarsillesi.  Mamma väsyy iltaa kohti entistä enemmän, ja kun hän kuuden aikaan illalla alkaa minua syöttää, on hänen onnellisen kapeilla ja väsyneillä kasvoillaan sellainen ilme, jota en uskalla kuvitellakaan kuvaavani sanoin.  Sinä huomioit jälleen nautinnolla Paula sylissäsi, mitä minussa ja Mammassa tapahtuu.  Kysyt Mammalta jotakin, saadaksesi edestäpäin katsella hänen puhuvan.  Mamman ääni on hauskasti pienivoimaisempi ja sanat ovat jotenkin pehmeämmin ja selvemmin lausutuita – Sinun on hyvä olla – niin on Mamman ja minunkin.  Sieraimiini tulevassa ilmassa on ”Mamman haju”, sellainen, jonka luulen vielä myöhemminkin, nyt tällaisena varttuneena miehenäkin, löytäväni lapsen, ehkä erikoisesti Saara-sisareni nuorimman tyttären, kaksivuotiaan ”Noonan” kaulalta – tuosta kaulan ja solisluun välimailta – varsinkin hänen juuri herätessään.

 

 

  Katselet tyytyväisenä kuinka Mammakin hiukan herkuttelee minun ja syömiseni syötyä ja nukahdettuani hänen lämpimille rinnoilleen, jossa hänen tasaiset sydämenlyöntinsä saapuvat korvakalvooni niin kuin jotkin unikellot.  Unissani suuni tekee vielä muutaman imuliikkeen.

 

 

  Nyt et uskalla mitään kysyäkään – katselet vain.  Minun käteni on omituisesti Mamman rinnalla peukalo alaspäin.  Katsellessasi sitä tulet tietämättäsi vääntäneeksi omaakin kättäsi sentapaiseen mutkaan.  Syntyneen hiljaisuuden katkaisee Mamman lause: ”Kyllä tälle pojalle sun kätes ainakin tulee”.  Ja sen sanottuaan nostaa Mamma minut koppaan niin, että siinä noutessa vielä esillä oleva syötetty rinta pompahtaa osittain puvun sisään.  Minut ja rinnat peitetään huolellisesti.

 

 

  Seuraavan kerran sinä päivänä tapaamme me kolme joskus kymmenen jälkeen illalla, muitten lasten jo nukahdettua.  Taas minä syön.  Istut vieressä ja katselet syöntiäni.

 

 

  Syötyäni jään nyt pisemmäksi aikaa Mamman syliin.  Mamma pyyhkii poskeltaan pudonneen kyyneleen minun ohimoltani – katselette minua ja toisianne – puhutte hyvin vähän – teillä on siinä jouluja ja joulu.

 

 

Eero Elias.

 

 

 

*********************

 

-Esko Erkkilä-

Alkaako Viljakkalan vanhuksilla tänään mierontie?

Maanantai 9.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Tunnen synnyinkuntani Viljakkalan edelleen kotikunnakseni vaikka asunkin nyt Tampereella ja Viljakkalakin yhdistyi Ylöjärven kaupunkiin 1.1.2007.

 

 

Viljakkalaan kohdistuvaa kotikuntatunnettani lisää se, että olen Ylöjärven kaupungin luottamushenkilö, sillä minut on valittu Ylöjärven kaupungin Viljakkala-neuvoston jäseneksi kulumassa olevaksi vaalikaudeksi.

 

 

Itsenäinen Viljakkala rakensi kirkonkylään hienon vanhustentalon Elokaaren, jota nykyisin kutsutaan Elokaaren palvelukeskukseksi.

 

 

Kuntaliitoksen jälkeen lähes kaikki palvelut on ajettu alas Viljakkalasta ja tänään tulee Ylöjärven kaupunginhallituksen käsittelyyn suunnitelma, jolla päätettäisiin jatkotoimenpiteistä Elokaaren palvelukeskuksen kiinteistön myymisestä Esperi Care – konsernille, joka samalla ryhtyisi tuottamaan palvelukeskuksessa Ylöjärven kaupungin tällä hetkellä tuottamat sosiaali- ja terveyspalvelujen asumispalvelut.

 

 

Elokaaren palvelukeskuksen kiinteistön tasearvo on tällä hetkellä noin 600 000 euroa.  Kaupunginjohtaja esittää tänään kokoontuvalle kaupunginhallitukselle, että tekninen lautakunta aloittaisi valmistelemaan Elokaaren kiinteistön myymistä sillä edellytyksellä, että kaupunki saa kiinteistön myydessään merkittävän tulosvaikutteisen myyntivoiton.

 

 

Valitettavasti minulla ei nyt ole valokuvaa Elokaaresta, mutta on selvää, että 600 000 euron tasearvo on kaukana kiinteistön todellisesta arvosta – toisaalta on tunnustettava, että Viljakkalassa mikään kiinteistö ei alueen kurittamisen jälkeen ole kummoisenkaan arvoinen.

 

 

Asiaa on valmisteltu Ylöjärven kaupungin perusturvalautakunnassa 13.9.2016 ja niihin asiakirjoihin toivon kaupunginhallituksen jäsenten sekä kaupunginvaltuuston jäsenten tutustuvan.

 

 

Vierastan kunnallisten yksiköiden yhtiöittämistä ja kaikkia sellaisia toimenpiteitä, jotka vievät kunnallisilta luottamushenkilöiltä mahdollisuuden puuttua kuntalaisten kannalta tärkeisiin asioihin.

 

 

Elokaaren myyminen brittiläisen sijoitusyhtiö Intermediate Capital Group´n (ICG), Eläkevakuutusyhtiö Eteran ja yhtiön toimivan johdon omistamalle Esperille vie kaiken päätösvallan viljakkalalaisten vanhusten ja heidän omaistensa sekä Ylöjärven kaupungin luottamushenkilöiden ulottumattomiin.

 

 

Kaupunginjohtajan päätösehdotuksessa todetaan, että henkilöstön palvelusuhteet turvataan ja he siirtyvät liikkeen luovutuksen periaatteen mukaisesti Esperin palvelukseen.

 

 

Henkilöstöä koskeva päätösehdotuksen kohta on sanahelinää sen jälkeen, kun nimet on riipustettu kauppasopimukseen.

Olen työelämässä saanut läheltä seurata lukuisia yritysfuusioita, joiden "kauppakirjassa" on samanlainen maininta henkilöstön asemasta.  Puhun kokemuksesta, kun totean, että musteen kuivuttua aloitetaan YT-neuvottelut joiden tarkoituksena on "tehokkuuden lisääminen" eli irtisanomiset.

 

 

Ylöjärven kaupunki on Nokian kaupungin toimiessa ”isäntänä” pyytänyt taannoin eri tahoilta kilpailutuksessa tarjouksia tehostetun palveluasumisen järjestämisestä eräissä kohteissa Ylöjärvellä.

 

 

Kilpailutuksessa ei ole sanallakaan mainittu Viljakkalan Elokaarta ja nyt Ylöjärven kaupunki selvittääkin mahdollisuudet siirtää Esperin em. kilpailutuksessa voittamat tehostetun palveluasumisen paikat koskemaan myös Elokaarta.  Onkohan kaavailtu menettelytapa laillinen?

 

 

Myönnän, että arvostelussani Elokaaren ja sen asukkaiden uhraamisessa kaupallisuuden alttarille on aimo annos kotiseuturakkautta.  Se kuitenkin sallittaneen ja erityisesti, kun siihen sisältyy paljon aitoa huolta kotiseutuni vähäväkisimmistä ja siitä, että Viljakkala olisi haluttu asuinpaikka.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Antonio Guterres - YK:n pääsihteeri 1.1.2017 alkaen

Sunnuntai 8.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Ulkomaanmatkoilla harvoin ehtii paneutumaan kohdemaan päivänpoliittisiin kysymyksiin ja uutisiin, mutta lokakuisella Portugaliin suuntautuneella agrologimatkallamme ehdin torstaina 6.10.2016 seuraamaan hotellihuoneemme televisiosta, kun portugalilaiset saivat suuren tunnustuksen – jopa voiton - maailmanpolitiikassa!

 

 

Lokakuun 6. päivänä viime vuonna varmistui, että Portugalin entinen pääministeri Antonio Guterres on 1.1.2017 alkaen YK:n pääsihteeri.

 

 

Guterresin valinta alkoi varmistumaan jo edellispäivänä, kun Venäjän YK-lähettiläs Vitali Tsurkin kertoi kansainväliselle lehdistölle, että Guterres on turvallisuusneuvoston jäsenmaiden keskuudessa selkeä suosikki.

 

 

Rádio e Televisão de Portugal, eli suomeksi Portugalin radio ja televisio on Portugalin valtion tukema yleisradiotoimintaa harjoittava yritys. Yleensä se lyhennetään kirjaimin RTP.

 

 

Seurasin RTP:n televisiolähetystä Rouvan kanssa huoneessamme 6.10.2016 hieman iltaseitsemän jälkeen, kun Guterresin valinta varmistui.

 

 

Tässä muutama kuva hotellihuoneemme television ruudulta kuvattuna:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

Guterres seuraa YK:n pääsihteerinä eteläkorealaista Ban-Ki-moonia.

 

 

 

Yhdistyneitten kansakuntien turvallisuusneuvosto valitsee YK:n pääsihteerin ja YK:n yleiskokous nimittää hänet viideksi vuodeksi.

 

 

YK:n pääsihteerin virka-asunto sijaitsee Manhattanilla New York´ssa.

 

 

YK:ssa on vakiintunut käytäntö, että pääsihteeriä ei valita turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenmaista, jotka ovat Britannia, Kiina, Ranska, Venäjä ja Yhdysvallat.

 

 ************

 

Portugalilla on aikaisemminkin ollut hyvä ”herraonni” kun jaetaan kansainvälisesti tärkeitä johtopaikkoja – muistamme, että Jose Manuel Barroso toimi kymmenen vuotta Euroopan komission puheenjohtajana vuodesta 2004 alkaen.

 

 

Mainittakoon, että Barroso toimi Portugalin pääministerinä vuosina 2002 – 2004 ja Guterres puolestaan häntä ennen eli vuosina 1995 – 2002.

 

 

Viikon verran YK:n pääsihteerinä toiminut Guterres vieraili YK:n pakolaisavun pääsihteerinä eli UNHCR:n johtajana Suomessa vuonna 2015.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Turistihevosten" lanta pitää ja kannattaa kerätä hyötykäyttöön

Torstai 5.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi lisätä ravinteiden talteenottoa. Tavoitteena on, että vähintään puolet lannasta ja yhdyskuntajätevesilietteestä saadaan kehittyneen prosessoinnin piiriin vuoteen 2025 mennessä. Lisäksi hallitusohjelman tavoitteena on sallia hevosen lannan käyttö energiatuotannossa.

 

Asia on edennyt, sillä maa- ja metsätalousministeriö on käynnistänyt hevosenlannan hyötykäyttöhankkeen ja hankkeen vetäjäksi on yhdeksästä hakijasta valittu ympäristöliiketoimintaan erikoistunut yritys nimeltään Envitecpolis Oy.

 

 

*****************

 

 

 Saimme taannoisella Portugaliin suuntautuneella agrologimatkallamme tutustua turistihevosten lannankeruuseen!

 

 

Tutustuminen tapahtui Obidosin linnoitetussa keskiaikaisessa kylässä, jonne pysähdyimme matkalla Lissabonin lentokentälle.

 

 

 

 

 

Jokseenkin kaikissa keski- ja etelä-Euroopan kaupungeissa turisteilla on mahdollisuus hevosvaunuajeluihin ja niin myös Obidoksessa.

 

 

 

 

 

Hevosvaunuja oli koko ajan liikenteessä, mutta niiden lähtöpaikalla oli aina valmiina vaunuja ajoon.  Huomaa oikean takapyörän edessä tiilenkappale, joka toimii asiakkaita odottavan vaunun seisontajarruna!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hevonen tuottaa lantaa vuodessa 8.000 – 10.000 kiloa ja on selvää, että lantaa ilmestyy myös kaduille, jos sen tuloon ei ole valmistauduttu.

 

 

Olen joskus ulkomailla nähnyt, että ajurilla on käden ulottuvilla eräänlainen haavi, jolla ajuri taitavasti ottaa ”kopin” lannasta, jos hevoselle tulee sontimisen tarve.

 

 

Obidos-ajurit olivat valmistaneet ”hevospotan”, johon lanta putoaa – kätevä ratkaisu!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hevosenlanta on monipuolinen lannoite ja sen vuoksi sen kerääminen…

 

 

 

 

 

…säkkiin on tärkeää ja lannankerääminen turistikylässä on hygieniankin kannalta välttämätön ja onhan se myös ympäristöteko.

 

 

 ***************************

 

 

Suomessa on n. 75.000 hevosta ja niistä poneja n. 10.000.

 

Jos lasketaan 65.000 hevosta x 8 tonnia lantaa per hevonen, päästään todella suuriin volyymeihin eli 520 miljoonaa kiloa.

 

 

Maassamme käytetään lannoitteita vuosittain suuruusluokkaa 580 – 640 miljoonaa kiloa vuodessa ja vuonna 2015 rehuseosten valmistusmäärä oli n. 1.400 miljoonaa kiloa.

 

 

********************

 

 

Yhteenvetona voidaan todeta, että hevosenlannan ja lannoitteiden volyymit ovat samalla tasolla ja rehuseoksia valmistetaan maassamme n. kolminkertainen määrä hevosenlantatuotokseen verrattuna.

 

 

Nämä luvut kertovat, että hevosenlannan hyötykäyttöprojekti on volyymimahdollisuuksiltaan mittava. Näin siitä huolimatta, vaikka hallituksen tavoitteena on saada hevosenlannasta prosessoinnin piiriin vain puolet eli n. 250 miljoonaa kiloa vuoteen 2025 mennessä.

 

 

Projektin nimenä on ”HELMET – hevosenlanta menestystarinoiksi” ja toivotan projektille parhainta menestystä!

 

 

Juttu luiskahti hieman sivuraiteille Obidoksen hevosvaunuajeluista, mutta se sallittakoon, kun kuitenkin samalla tuli kaiveltua faktatietoa eräästä hallituksemme bioalueen kärkihankkeesta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

3F:n Portugali

Tiistai 3.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Fado, Futbol ja Fatima muodostavat F3:n Portugalin.

 

 

Olen Portugalin matkoillani tutustunut kaikkiin noihin kolmeen asiaan, jotka ovat tärkeitä Portugalissa ja ovat tärkeitä portugalilaisille.

 

 

Fatima on katolilaisille tärkeä paikkakunta pohjois-Portugalissa.

 

 

Fatima on tunnettu pyhiinvaelluspaikka, sillä Neitsyt Marian sanotaan ilmestyneen siellä Fatiman ilmestyksessä vuonna 1917 kolmelle lapselle; Lucialle, Jacitalle ja Fransescolle.

 

 

Lokakuisella agrologimatkallamme emme käyneet Fatimassa, mutta tapasimme eri kohteissa turisteja – pyhiinvaeltajia - jotka olivat juuri käyneet tai olivat menossa Fatimaan.

 

 

Olen saanut kerran aiemmin käydä Fatimassa – huomasin, että googlettamalla ”Esko Erkkilä Fatima” löytyi juttujani vain madeiralaisesta Fatima-bussinkuljettajasta, joka ajoi meitä kyyditessämme kolarin eli en ole lainkaan kirjoittanut tälle saitille juttua Fatima-pyhiinvaelluspaikasta. Pitääpä joskus korjata tuo asia.

 

 

Futbol eli jalkapallo on portugalilaisille tärkeä asia.

 

 

Portugali voitti viime heinäkuussa jalkapalloilun Euroopan mestaruuden, joten tulostakin on syntynyt.

 

 

Emme viime kesän agrologimatkallamme käyneet katsomassa jalkapallo-ottelua, mutta hotellihuoneen televisiosta sitä tuli eri kanavilta ympäri vuorokauden.

 

 

 

Fado on 1820-luvulla Portugalissa kehittynyt kansanmusiikin tyylilaji.

 

 

Portugalin kolmesta F:stä näimme ja kuulimme fadoa.

 

 

 

Fado on ilmeeltään surumielistä musiikkia, mutta aina sitä kannattaa kuunnella, kun käy Portugalissa.

 

 

Fado merkitsee suomennettuna kohtaloa.

 

 

Fado on vuonna 2011 liitetty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

 

 

 

Meillä ei ollut agrologimatkamme ohjelmassa fado-esitystä, mutta halusimme sellaisen kokea viimeisenä iltanamme Portugalissa ja asia järjestyi mainion oppaamme Mika Palon toimesta.

 

 

 

 

 

Meille esiintyneessä fado-yhtyeessä oli kolme soittajaa,…

 

 

 

 

 

…miessolisti sekä…

 

 

 

 

 

…naissolisti.

 

 

 

 

 

Fado-esitys sai matkaseurueemme hieman surullisen näköiseksi vai oliko surumielisyyden syynä, että pian matkamme läheni loppuaan!

 

 

 

 

 

Vielä hienot pokkaukset ja fado-esitys oli päättynyt.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ja matka jatkui kohti Portoa!

Sunnuntai 1.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Edellisessä agrologien Portugalin matkastamme kertoneessa jutussani laskeuduimme Douro-joessa olevan Euroopan korkeimman sulun eli Carrapatelon läpi kohti Portoa.

 

 

Carrapatelon sulutuskorkeus on 35 metriä.

 

 

Jatkoimme matkaa ja nyt ohjelmassa laivalla oli…

 

 

 

 

 

…ruokailu.

 

 

 

 

 

Keittoa eturuuaksi,…

 

 

 

 

 

…kunnon pihvi lisukkeineen ja…

 

 

 

 

 

…hyvä juomavalikoima takasivat onnistuneen ruokailun.

 

 

 

 

 

Carrapatelo-sulussa samassa sulutuksessa kanssamme ollut ”Barcadouro” – alus pysyi kiltisti takanamme, mutta sitten se kiristi vauhtiaan ja…

 

 

 

 

 

…porhalsi vasemmalta ohitsemme.

 

 

 

 

 

Lähestyimme Portoa ja jokilaivaliikenne…

 

 

 

 

 

…oli selvästi vilkastumassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sulutustoiminta Crestuma-sululla on vilkasta ja…

 

 

 

 

 

…jouduimmekin odottamaan, että…

 

 

 

 

 

…Douro-jokea ylöspäin menevä risteilylaiva oli päässyt pois sulusta.

 

 

 

 

 

Edellisessä sulussa takamanne ollut Barcadouro-alus pääsi Crestuma-sulkuun ennen meitä, mutta kun Crestuma-sulun pituus on 470 metriä, mahduimme vallan hyvin samaan sulutukseen.

 

 

Crestuma-sulun patohanke alkoi vuonna 1976 ja pato valmistui vuonna 1985 – padon omistaa ”Companhia Portuguesa de Producao de Electricidade” –yhtiö; sama yhtiö omistaa myös Carrapatelo-sulun.

 

 

 

 

 

Nelitoistametrinen sulutus onnistui nopeasti ja pääsimme jatkamaan matkaamme.

 

 

 

 

 

Seuraava laiva oli jo odottamassa, jotta se pääsisi nousemaan Douro-joessa ”seuraavalle tasolle”!

 

 

 

Portugalissa osataan maanteiden ja moottoriteiden rakentaminen, sillä suuret korkeuserot vaativat hyvää sillanrakennustaitoa.

 

 

Voimme antaa hyvän arvosanan myös Portugalin kanavanrakennustaidolle, sillä Euroopan korkein sulku Carrapatelo ja äsken kokemamme Crestuma-sulku on molemmat rakennettu hyvin toimiviksi.

 

 

Carrapatelon sulutuskorkeus 35 metriä ja Crestuma´n sulutuskorkeus 14 metriä merkitsivät, että saimme jokiristeilymme aikana kokea suluissa 49 metrin ”pudotuksen” kohti Atlantia!  "Sulkupudotuksen " lisäksi on huomioitava se pudotus, joka kertyy matkalla ennen sulkuja.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kunnallisissa yhtiöissä päätösvalta karkaa kaupunkilaisten ja luottamushenkilöiden ulottumattomiin

Lauantai 31.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Löysin saunanpesään tulta laittaessani viime huhtikuussa ilmestyneen Tamperelainen-lehden ja lehdessä olleen kirjoituksen, jossa Tampereen kaupungin talousjohtaja Jukka Männikkö ihmettelee näin:

 

 

”Miksei Tampere yhtiöitä enemmän?”

 

 

 

 

 

Tallensin lehden ja ehdin sen jo kadottaakin, mutta ei hätää mitään, sillä internetin syövereistä tuo juttu oli helppo kaivaa esille.

 

Juttu löytyy, kun googlaa ”Tamperelainen Jukka Männikkö”.

 

***************

 

Talousjohtaja ottaa esimerkkeinä hyvin pärjäävistä Tampereen kaupungin yhtiöistä Tampereen Sähkölaitoksen, Vuokratalosäätiön, Finnpark´n, Kotilinnasäätiön, Insinöörioppilastalon ja Särkänniemen.

 

 

Uskallan olla talousjohtajan kanssa tiukasti eri mieltä.

 

 

Helppoakos Sähkölaitoksen, Vuokratalosäätiön ja Kotilinnasäätiön on tehdä hyvää tulosta, kun kaupunkilaiset ja vuokralaiset maksavat – vuokralaiset maksavat korkeita vuokria saamansa asumistuen avulla.

 

 

Insinöörioppilastalon toimintaa en tunne, mutta ihmettelen, että sellainen superyritys kuin Särkänniemi tekee tulosta vain vaivaisen vajaan millin vuodessa – entinen vuorineuvokseksi edennyt eräs esimieheni tapasi sanoa, että tuollaisen summan löytää kadultakin!

 

 

Talousjohtaja haluaisi ottaa Tampereen kaupungin liikelaitoksista Tampereen Kaupunkiliikenne Liikelaitoksen, Tampereen Infra Liikelaitoksen ja Tampereen Voimia Liikelaitoksen ”luonteviksi kohteiksi”, kun puhutaan liikelaitosten yhtiöittämisestä.

 

 

Talousjohtaja saattaa tuntea esim. Tampereen Infra Liikelaitoksen lukujen perusteella, mutta kun olen ollut Infran johtokunnassa liikelaitoksen perustamisesta eli vuodesta 2009 alkaen, uskon tuntevani kyseisen liikelaitoksen talousjohtajaa paremmin.

 

 

Infraa on kehitetty liikelaitoksena näiden vuosien aikana tehokkaasti ja se on tapahtunut nimenomaan liikelaitoksena, ei yhtiönä.  Toki liikelaitoksen johtokunta toimii yhtiön hallituksen tavoin eli periaatteessa johtamisessa ei pitäisi olla eroja.

 

 

Erona on kuitenkin se, että liikelaitoksen johtaminen on läpinäkyvää ja myös henkilöstön hyvinvointi ja kaupunkilaisten etu ovat keskeisiä suuntaviittoja.

 

 

Jos liikelaitos olisi yhtiö, sen toimintaa ohjaisi osakeyhtiölaki, joka selkeästi sivuuttaisi yksikön henkilöstön hyvinvoinnin ja kaupunkilaisten edun.

 

 

Ymmärrän virkamiesbyrokraatin mietteet, sillä osakeyhtiön kohdalla ei tarvitsisi vähääkään välittää toiminnan avoimuudesta, ei henkilöstön hyvinvoinnista ja ei kaupunkilaisten edusta – kaiken edelle menisi yhtiön etu.

 

 

Toivon, että Tampereen kaupungin eri toimintojen yhtiöittämisestä käydään avoin keskustelu ja että siihen osallistuvat kaupunkilaisten valitsemat luottamushenkilöt – palkkarenkien ajatukset me osaamme arvata.

 

 

Virkahenkilöt valmistelevat ja toteuttavat, mutta luottamushenkilöt päättävät!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hyvin mahtuvat samaan kuvaan!

Perjantai 30.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Tervehdys kaikille lukijoilleni!

Pyydän anteeksi niiltä eilisiltä "aamulukijoiltani", jotka pettyivät, kun eilen blogisivuillani ei ollutkaan uutta juttua.

Huomasin virheeni vasta aamukahdeksan tienoilla, kun totesin, että olen töpeksinyt eilisen juttuni tallentamisessa.

Toki olin tallentavanani se ajoissa edellisiltana, mutta jossain tein virheen ja aamulukijani joutuivat pettymään.

Onneksi eilisen jutun valokuvat olivat helposti lisättävissä, joten eilinen juttuni oli katseluvalmis hieman aamukahdeksan jälkeen.

Tunnen melkoista vastuuta Teille arvoisat lukijani, sillä Teitä on viime aikoina ollut melkoinen joukko - puhutaan ..., no en kuitenkaan kerro lukijamäärääni, mutta näen sen reaaliaikaisesti joka hetki. Portugaliin liittyvät jutut ovat kuitenkin nostaneet lukijamääräni uudelle tasolle!

Mutta nyt uusin juttuni!

*******************

Kävin eilen Tampereen Biltemassa, jonne on meiltä matkaa vajaat parisen kilometriä.

 

Käyntini aiheena oli ostaa sellainen värkki, jolla pystyy avaamaan huonosti vetävän kodinhoitohuoneen viemärin.

 

 

Onnistuin ostoksessani ja pihalla huomasin, että nyt on mainio tilaisuus saada samaan kuvaan kahden ruotsalaisfirman liikekyltit.

 

 

 

 

 

Tässä kuva on eli samassa kuvassa Biltema ja Ikea!

 

 

Firmat sijaitsevat Tampereen eri kaupunginosissa eli Biltema Lakalaivassa ja Ikea Lahdesjärvellä – firmojen välissä kulkee Tampere – Helsinki –moottoritie.

 

 

Bilteman perusti ruotsalainen Sten-Åke Lindholm vuonna 1963.

 

 

Tampereen Biltema on ”lähikauppani” monessa asiassa ja arvostan se sijaintia Tampereen Lakalaivassa.

 

 

 

Tampereen Ikea sijaitsee Lahdesjärven kaupunginosassa ja sitä puolestaan en voi arvostaa lainkaan.

 

 

Arvostuksen puutteeni johtuu siitä, että Tampereen Ikean rakennusvaiheessa toteutettiin sellaisia räjäytystöitä, jotka vahingoittivat omaa omakotitaloani hieman, mutta erityisen paljon räjäytysvahingoista kärsivät puolentusinaa omakotialueemme eli Palokallion omakotialueen omakotitaloa – vahingot kohosivat tasolle 30.000 euroa per omakotitalo!

 

 

Ikean Tampereelle tuleminen on syynä, että olen nyt toiminut jonkinlaisena taustatoimijana Tampereen kunnallispolitiikassa vuodesta 2008 alkaen.

 

 

Olen joutunut toimimaan Palokallion alueen ”puhemiehenä” Tampereen kaupunkia vastaan vuodesta 2008 alkaen ja tämä huomattiin Keskustan Tampereen vastuuhenkilöiden toimesta ja he pyysivät minua näkyvän roolini ansiosta kunnallisvaaliehdokkaaksi vuonna 2008 järjestetyissä kunnallisvaaleissa.

 

 

Siitä se kuntavaikuttajan urani urkeni!

 

 

On selvää, että en ole avannut Ikean ovea koskaan Suomessa, sillä niin voimakkaat antipatiat tuon firman rakennustyöt minulle aiheuttivat.

 

 

Palokallion Omakotiyhdistyksellä oli pitävät valitukset Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa Ikeaaa vastaan, mutta me hölmöt peruutimme valituksemme.

 

 

Tampereen silloinen pormestari Timo P. Nieminen ja ”suuri päällikkö” Risto Laaksonen tulivat villapaidat päällään kokoukseemme ja anelivat valituksemme peruttamista.

 

 

Olen yksi niistä Palokallion Omakotiyhdistyksen vastuuhenkilöistä, jotka suostuimme perumaan vedenpitävän valituksemme Hämeenlinnan hallinto-oikeudesta – voin syyttää asiasta vain itseäni.

 

 

Jos olisimme pitäneet valituksemme voimassa, niin koskaan Ikea ei olisi saanut rakennuslupaa Tampereen Lahdesjärvelle ja alueemme omakotitalot olisivat säästyneet suurilta tuhoilta.

 

 

Mitä opimme tästä?

 

 

Herrojen kanssa ei pidä lähteä marjaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

 

Carrapatelo - Euroopan korkein sulku

Torstai 29.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen ”esteestä”, jonka kohtasimme, kun lokakuisella agrologimatkallamme matkasimme jokilaivalla Douro-jokea pitkin Paso da Reguasta kohti Portoa.

 

 

”Este” oli Carrapatelon sulku Douro-joessa.

 

 

Carrapatelo on Euroopan korkein sulku ja sillä on korkeutta 35,5 metriä.

 

 

Monet meistä ovat käyneet Saimaan kanavan kautta Viipurissa ja tässä vertailuksi Saimaan kanavan sulut sekä suluissa kunkin sulun pudotuskorkeudet:

 

 

• Suomen puolella
• Mälkiä (12,4 m)
• Mustola (7,2 m)
• Soskua (8,3 m)

• Venäjän puolella
• Pälli (11,7 m)
• Lietjärvi (10,2 m)
• Rättijärvi (5,5 m)
• Särkijärvi (11,4 m)
• Juustila (10,0 m)

 

*******************

 

Seuraavassa kuvakimara, kun laskeudumme Milenio do Douro –jokilaivalla alas  Carrapatelo –sulusta –pudotuskorkeus on siis Euroopan korkein eli 35,5 metriä!

 

 

Carrapatelo-sulku on pituudeltaan niin tilava, että perässämme tullut Barcadouro-laiva mahtui samaan sulutukseen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saimme siis seuraksemme samaan sulutukseen ”Barcadouro” –aluksen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sulutus on onnellisesti ohi ja myös Barcadouro pääsi jatkamaan matkaansa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-