Kyröläismatkan kuvakertomus Murheen ristiltä Petroskoihin 1.7.2015

Tiistai 21.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Lukijani ovat varmaan huomanneet, että 30.6. – 4.7.2015 toteutuneen kyröläismatkan juttuni ovat edenneet aikajärjestyksessä Säkkijärven kenttähautausmaalta alkaen.

 

 

Tänään on vuorossa kuvakertomus – bussin ikkunan läpi kuvattuna – Murheen ristiltä Prääsän kautta Petroskoihin.

 

 

Olen kuluneen parinkymmenen vuoden aikana saanut matkata tuon matkan useasti, mutta en milloinkaan niin hyviä teitä pitkin kuin nyt.

 

 

Neuvostoliiton aikana maanteitä arvosteltiin PIM-luvulla eli PerseeseenIskujaMinuutissa, mutta sen mittayksikön saa nykyisillä venäläisillä pääteillä unohtaa – sivukylien maantiet ovat asia erikseen ja niillä humoristisella PIM-luvulla on edelleen käyttöä.

 

 

Silmiinpistävää nyt jutun aiheena olevalla tienpätkällä oli se, että tienparannusprojekteja oli edelleen käynnissä.  On varmaa, että tienparannusprojektit ovat osa naapurivaltiomme strategista suunnittelua ja ajattelua.

 

 

Mutta nyt niihin kuviin:

 

 

 

 

 

Tienparannustyömaiden keskukset ovat mittavia henkilömääriltään ja materiaalimääriltään.

 

 

 

 

 

 

Siltoja…

 

 

 

 

 

 

…ja siltoja.

 

 

 

 

 

 

Kauniita näkymiä.

 

 

 

 

 

 

Ja taas siltoja!

 

 

 

 

 

 

Saavuimme Petroskoi – Aunus –valtatielle; oikealla Aunus ja vasemmalla Petroskoi.

 

 

 

 

 

 

Poikkesimme valtatieltä ihailemaan Prääsän näkymiä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

Suoraan Muurmansk ja oikealle Petroskoi.

 

 

Ilmeisesti näiltä paikoilta tai tästä hieman Petroskoihin päin Tuntemattoman sotilaan miehet katselivat hyökkäysvaiheen aikana Petroskoita – ”siellä se siintää Petroskoi”!

 

 

 

 

 

 

Muurmansk 945 kilometriä ja Petroskoi 14 kilometriä.

 

 

 

 

 

 

Ja sitten saavuimmekin Petroskoin rautatieasemalle!

 

 

Tästä eteenpäin se onkin taas uuden jutun aihe!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Loppuunmyyty" -läimäkin laittaminen myyntihinnastoon on myyjän kannalta aina hyvä asia

Sunnuntai 19.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan Seurojentalolla järjestettiin eilen Viljakkalan kirpputorisuunnistukseen liittyen myyntitapahtuma, johon osallistuin Rouvan sijaishenkilönä.

Seurojentalon sali oli täynnä kirpputoritavaraa myyvien myyntipöytiä.

 

 

******************

 

 

Myyntipöydälläni oli myynnissä Viljakkalan Majajärven mökkitontillamme kasvatettuja perunoita, sipulia, mansikkaa sekä lehtikaalia.

 

 

 

 

 

 

Jouduin jo varhain kirjoittamaan perunoiden ja sipulien hinnastolappuun läimäkin: ”Loppuunmyyty”.

 

 

****************

 

 

Elintarvikkeiden myymisellä kirpputoritapahtumassa on kaksi puolta; on se positiivinen puoli ja on se negatiivinen puoli.

 

 

 

Negatiivinen puoli on se, kun myyntipaikan haju ja aromi on vanhojen tavaroiden tunkkainen haju ja se ei ole elintarvikkeiden myyntiä ajatellen positiivinen asia.

 

 

Positiivinen asia on se, että euron ja kahden euron hintaisten kirpputoritavaroiden rinnalla raikkaiden elintarvikkeiden myynti on asiakkaiden kannalta piristävää ja ostamiseen houkuttelevaa.

 

 

Olen tyytyväinen eiliseen myyntitulokseeni.

 

 

Seuraavan kerran pystytämme myyntipöytämme Viljakkalan Seurojentalolle 5.9.2015, kun siellä järjestetään ”Läheltä Sinulle” –myyntitapahtuma!

 

 

Poikkea silloin Viljakkalan Seurojentalolle, sillä tuolloin myyntipöytämme valikoima on paljon runsaampi kuin eilen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kalanviljelylaitokset eivät sovi Kirjavanlahdelle

Lauantai 18.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Laatokan sanotaan olevan seitsemän järven meri. Sanonnalla kuvataan Laatokan moni-ilmeisyyttä.

 

 

Sortavalasta Pitkärantaa kohti ajettaessa tie kulkee Laatokan Kirjavanlahden rantamaisemia pitkin.

 

 

Tässä muutama bussin ikkunasta otettu kuva Kirjavanlahden maisemista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

 

 

 

 

 

 

Tien toisella puolella Kirjavanlahden alkupäässä sijaitsee kuuluisa apteekkari Jääskeläisen huvila.

 

En tiedä, että millaisessa käytössä apteekkari Jääskeläisen huvila nykyisin on, mutta joskus kauan sitten siellä oli viihtyisä kahvila – poikkesin apteekkarin huvilassa, kun siellä oli kahvila.

 

 

 

******************

 

 

 

Pidän valitettavana, että Kirjavanlahdelle on apteekkari Jääskeläisen huvilan kohdalle rakennettu kalanviljelylaitos.

 

 

En pidä kalanviljelylaitoksen rakentamista haitallisena sen ympäristövaikutusten vuoksi, sillä todennäköisesti siellä käytetään suomalaisia kalanrehuseoksia, jotka tunnetusti ovat ympäristöystävällisiä.

 

 

Pidän kalanviljelylaitosten rakentamista Kirjavalanlahdelle maisemahaittana ja suurena sellaisena.

 

 

Vaikka Kirjavanlahti nyt onkin Venäjän hallussa, pidän Kirjavanlahtea suomalaisena maisemana ja sen vuoksi en soisi sen tuhoutua.

 

 

 

************************

 

 

 

 

 

 

 

En ehtinyt kuvaamaan apteekkari Jääskeläisen huvilan kohdalla ollutta kalanviljelylaitosta, mutta huomasin, että siitä hieman Pitkärannan suuntaan on rakenteilla toinen teollisuuslaitos – ilmeisesti kalanviljelylaitos sekin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Karjala on saanut olla maisemallisesti neitseellisessä tilassa seitsemänkymmentä vuotta, mutta nyt näyttää, että hienoimmillekin paikoille on kaikenlainen nykyelämä levittäytymässä – valitettavasti.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kurkijoki - suomalaisen maatalousopetuksen kehto

Perjantai 17.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Pariisin rauhansopimuksessa Neuvostoliitolle luovutetuista pitäjistä pidetään maatalousvaltaisimpana Sakkolaa.

 

Näin ehkä sikatalouden osalta onkin, mutta Kurkijoki on ehdottomasti se pitäjä, joka on suomalaisen maatalousopetuksen kehto.

 

 

Kurkijoen maamiesopisto on opistotasoisen maatalousopetuksen aloittaja Suomessa.

 

 

Olen saanut poiketa Kurkijoella kerran aikaisemminkin ja nyt toinen poikkeamiseni tapahtui kyröläismatkan aikana 1.7.2015.

Presidentti Lauri Kristian Relander sekä Veikko Hakulinen ovat syntyneet Kurkijoella.

 

 

 

 

 

 

Tulimme Kurkijoelle Käkisalmen suunnalta ja ensimmäisessä kuvassa on Kurkijoen nimiviitta (vai onko?).

 

 

 

 

 

 

Hylätty huoltoasema.

 

 

 

 

 

 

Maatalousmaisemaa…

 

 

 

 

 

 

…Kurkijoelle…

 

 

 

 

 

 

…Käkisalmen suunnalta tultaessa.

 

 

 

 

 

 

Takana suomalaistalo ja edessä nykyisäntien rakennuksia.

 

 

 

 

 

 

Näkymää Käkisalmesta päin Kurkijoelle tultaessa.

 

 

 

 

 

 

Tällä paikalla sijaitsi Kurkijoen puukirkko ennen sen tuhonnutta tulipaloa.

 

 

Googlaa ”Kurkijoen kirkko” ja kuvittele se tälle paikalle - tulee surullinen olo.

 

 

 

 

 

 

Näkymää joen yli…

 

 

 

 

 

 

…Kurkijoen kirkon paikalta (onko kyseessä Kurkijoen kansanopiston rakennukset?).

 

 

 

 

 

 

Sankarihautausmaan muistokivi.

 

 

 

 

 

 

Kurkijokelaista maisemaa Kurkijoelta kohti Sortavalaa.

 

 

 

Maatalousmiehenä tunnen suurta surua Kurkijoen nykykohtalosta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pianotaiteilija Janne Anttila ja musiikin monitaituri Jouni Joronen olivat kesän viimeisen (!) keskiviikkokahvilan musikantit Viljakkalan Seurojentalolla

Torstai 16.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Arvostan korkealle, että Viljakkalan Seurojentaloyhdistys järjestää kesäisinä keskiviikkoina keskiviikkokahvilan Viljakkalan Seurojentalolla.

 

 

Keskiviikkokahvilaan kuuluu kahvittelua ja mukavaa musisointia.

 

 

Kesä ei ole vielä kuin alussa, mutta eilen Viljakkalan Seurojentalolla järjestettiin kesän viimeinen keskiviikkokahvila.

 

 

Pystyin sovittamaan menoni niin, että pääsin osallistumaan eiliseen keskiviikkokahvilaan.

 

 

 

 

 

 

 

Viljakkalan Seurojentaloyhdistyksen puuhanainen ja yhdistyksen sihteeri Leena Kunttu toivotti yleisön tervetulleeksi tapahtumaan.

 

 

 

 

 

 

Kesän viimeinen keskiviikkokahvila veti salin melkein salin täyteen, sillä paikalla oli yli 60 paikkakuntalaista ja Viljakkalan kesäasukasta.

 

 

 

 

 

 

Pianotaiteilija Janne Anttila loihti ilmoille kesäisiä musiikkitunnelmia, sikermän ”Josef Josef etsii metsäkukkia Eldankajärven jäältä” ja löytyihän pianon koskettimilta myös aito Säkkijärven polkka!

 

 

 

 

 

 

Ennakkotiedoista mukavasti poiketen Janne Anttila esitteli toisena musikanttina Hämeenkyrön Lavajärvellä asuvan Jouni Jorosen (vasemmalla), joka urkurin, pianistin, kitaristin ja laulajan taidoillaan esitti Anttilan kanssa duettona useita yleisölle mieluisia kappaleita.

 

 

 

 

 

 

Kiitokset Viljakkalan Seurojentaloyhdistykselle, sillä meillä kaikilla oli yhtä hauskaa kuin tilaisuudesta kiittäneellä Leena Kuntulla!

 

 

-Esko Erkkilä-

Peter von Nottbeck rakensi Milavidan Tampereen Näsikalliolle, mutta ei ehtinyt asua siellä päivääkään

Tiistai 14.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Lupailin eilen, että viivyn tänään vielä hetken Nottbeckkien perheen parissa ja kerron, kun patruuna Wilhelm von Nottbeckin poika Peter von Nottbeck rakensi Tampereen Näsikalliolle Milavida-palatsin.

 

 

 

 

 

 

Patruunalla oli kreivitär Constance Marie Elise Mangden kanssa seitsemän poikaa, joista yksi kuoli heti synnytyksessä.

 

 

Muut olivat nimeltään Carl Samuel, Wilhelm Fredrik, Edvard Alexander, Peter Burchard, Alexander Johan Ferdinand ja Ernst Friedrich Rembert.

 

 

 

 

 

 

Pojista Peter von Nottbeck avioitui Olga von Tobiesenin kanssa ja he saivat Tampereella kaksi lasta.

 

 

Peter ja Olga päättivät rakentaa Näsikalliolle Milavida-palatsin.

 

 

 

 

 

 

Olga halusi kolmannen raskautensa aikana päästä synnyttämään Baden-Bedeniin ja niin he matkustivat Peterin kanssa sinne.

 

 

Raskaus oli kaksoisraskaus ja se päättyi lasten kannalta onnellisesti, mutta Olga kuoli synnytykseen.

 

 

Kun myös Peter kuoli seuraavana vuonna umpisuolentulehdukseen, siirtyi Tampereen Näsikalliolla sijainneen upouuden Milavida-palatsin omistus neljälle orpolapselle – Iris, Andree, Alfred ja Olga.

 

 

 

 

 

 

 

Vanhemmat lapset Milavida-museon näköisnukkeina tässä ja…

 

 

 

 

 

 

…kaksoset puolestaan tässä.

 

 

Lasten holhooja Edvard von Nottbeck myi Milavidan Tampereen kaupungille vuonna 1905 ja siitä alkoi Milavidan 110-vuotinen taival Näsilinnana, kunnes sen nimi tänä vuonna palasi Molavidaksi.

 

 

***************

Von Nottbeck-suvun jäsenet jättivät Tampereen yksi toisensa jälkeen 1900-luvun alussa. Nykyisin heidän jälkeläisiään asuu mm. Sveitsissä ja Kanadassa.

 

 

Wilhelm von Nottbec saapui pikkukaupunkiin ja hän sekä hänen jälkeläisensä kehittivät Tampereesta aivan uudentyyppisen kaupungin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Wilhelm von Nottbeck - Tampereella Finlaysonin puuvillatehtaan patruuna vuosina 1860 - 1890

Maanantai 13.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Tampereen uusimmassa museossa Milavidassa Näsikalliolla on pysyvä näyttely

 

 

 

 

Nottbeckit – Tampereen kosmopoliitit

 

 

 

Sain tutustua näyttelyyn 10.7.2015.

 

 

 

Tampereen ja koko Suomen talouselämään merkittävästi vaikuttanut Wilhelm von Nottbeck syntyi Pietarissa 1816.

 

 

 

 

 

 

 

Wilhelm muutti vuonna 1836 Pietarista Viipurin, Imatran, Puumalan, Sulkavan, Varkauden, Kuopion, Pieksämäen, Mikkelin, Heinolan, Lahden ja Tuuloksen kautta Tampereelle.

 

 

Wilhelmin isä oli ostanut erään toisen liikemiehen kanssa Tampereella toimivan Finlaysonin tehtaat ja Wilhelm lähetettiin Tampereelle oppimaan tehtaan hoitamista ja myöhemmin sen johtamista.

 

 

 

 

 

Wilhelm von Nottbeck avioitui vuonna 1847…

 

 

 

 

 

…Constance von Mengdenin kanssa.

 

 

Nottbeck aateloitiin vuonna 1855 ja seuraavana vuonna hän sai toimia isäntänä, kun Venäjän keisari Aleksanteri II vieraili Tampereella Nottbeckien luona.

 

 

 

 

 

Tässä Milavida-museossa oleva kuvitelma siitä ruokapöydästä, jonka ääreen keisaria odotetaan.

 

 

 

 

 

 

Miespuolisten ruokailijoiden ruokaliinat on keisarin pöydässä taitettu muistuttamaan ristikkäin asetettuja kiväärejä, mutta…

 

 

 

 

 

…naisten ruokaliinataitokset ovat huomattavasti sovinnollisempia.

 

 

Kannattaa huomata, että kuvan kulho on alkuperäinen, sillä siinä on Nottbeck-suvun vaakuna.

 

 

 

 

 

Patruunasta on säilynyt useita valokuvia, mutta hänen vaimostaan ainoastaan tässä näkyvä.

 

 

 

Wilhelm von Nottbeck vaikutti monin tavoin Tampereella, mutta se olisikin uuden jutun aihe.

 

 

Uuden jutun aihe on myös se, kun Wilhelm von Nottbeckin poika Peter päätti rakentaa Näsikalliolle Milavidan – siitä ehkä jo huomenissa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Milavida - Tampereen uusin museo

Sunnuntai 12.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Ympäri käydään ja yhteen tullaan – tämä vanha suomalainen sanonta pätee täydellisesti, kun tarkastelemme Tampereen uusimman museon Milavidan vaiheita.

 

 

 

 

 

 

Milavidan rakensi Näsikalliolle Finlaysonin patruunan Wilhelm von Nottbeck´n poika Peter von Nottbeck.

 

 

Uusbarokkityylinen palatsi valmistui 1898, mutta sen rakennuttaja ei päässyt asumaan siellä koskaan.

 

 

Peter von Nottbeck’ n vaimo Olga von Tobiesen ehti Tampereella synnyttää kaksi lasta, mutta kolmannen raskautensa aikana hän halusi miehensä kanssa matkustaa Baden-Badeniin synnyttämään.

 

 

Raskaus oli kaksoisraskaus ja lapset pelastuivat, mutta Olga kuoli synnytykseen.

 

 

Kun myös Peter kuoli umpisuolentulehdukseen, niin Tampereen Näsikalliolla sijainneen Milavidan omistajiksi tulivat neljä orpolasta.

 

 

Lasten holhooja myi Milavidan Tampereen kaupungille vuonna 1905.

 

 

Tampereen kaupunki muutti Milavidan nimeksi Näsilinna ja avasi siellä vuonna 1908 Hämeen Museon.

 

 

Vapaussodassa Näsilinnan toimi punaisten Tampereen Päämajana.

 

 

Valkoiset hyökkäsivät Tampereen vapauttamista enteillen Näsilinnaan 3.4.1918. Olen kertonut valkoisten hyökkäyksestä tällä saitilla vuonna 2011 ja löydät juttuni, kun googlaat ”Esko Erkkilä kuolemanlaatta”.

 

 

Näsilinna sai rappeutua Näsikalliolla 17 vuotta, mutta nyt se on entisöity ja nimeksi on palautunut Milavida!

 

 

Tarkoitukseni on lähipäivinä kertoa, kun sain Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen joukoissa tutustua Milavida-museoon 10.7.2015.

 

 

Pysykää kanavalla!

 

 

-Esko Erkkilä-

Käkisalmessa näkymä hotellihuoneesta - Lenin!

Lauantai 11.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Kukapa ei matkoilla ollessaan kuvaisi näkymää hotellihuoneestaan – ainakin minä tapaan niin tehdä.

 

 

Voittopuolisesti näkymät hotellihuoneista ovat ankeita, mutta toki poikkeuksiakin on.

 

 

Useinkin näkymänä on vastapäisen rakennuksen seinä tai korkealla ollessa alempana sijaitsevien naapurirakennusten katot.

 

 

Keväällä Portugalissa ollessamme saimme ihailla merinäkymää – poikkeus tavanomaisesta.

 

 

 

 

 

 

Käkisalmessa yövyimme hotelli Korelassa (osoite: ul. Kalinina 11) Lenin-aukion vierellä.

 

 

 

 

 

 

Hotellia kuvataan ”vaatimaton hotelli ydinkeskustassa”, mutta ainakin minun mittapuuni mukaan se oli aivan OK-hotelli.

 

 

 

 

 

 

Hotellihuoneemme erikoisuus oli, että saimme katsella Leninin patsasta – se alkaa olla harvinaista herkkua nykymaailmassa!

 

 

 

 

 

 

Omien aamutoimien lomassa oli mukava seurata aamulla, kun kaupungin työntekijä saapui kastelemaan kukat Leninin patsaan ympärillä ja samalla hän antoi aamupesun myös Leninille!

 

 

 

 

 

 

Toki olimme jo edellisiltana käyneet tutustumassa Käkisalmen Lenin-aukiota hallitsevaan bolsevikkipuolueen perustajan ja leninismin ideologian perustajan patsaaseen.

 

 

Käkisalmen Leninillä ei ole lainkaan lakkia. Kerrotaan, että Lenin-patsaita kun aikoinaan valmistettiin määrättömiä määriä Neuvostoliitossa, niin osalla patsaita oli lakki päässä ja osalla lakki on Leninin kädessä.

 

 

Patsaita kun tehtiin moduleista, niin kerran paljastustilaisuudessa huomattiin, että juuri paljastetulla Leninillä oli lakki päässä, mutta sen lisäksi lakki oli myös kädessä!  Samaan patsaaseen oli siis lakkipäiseen hahmoon hitsattu sellainen moduli, jolla oli lakki kädessä!

 

 

No, sattuuhan sitä paremmissakin perheissä!

 

 

 

 

 

 

Käkisalmessa olevalla Leninillä ei ole lakkia kädessään ja ei myöskään päässään!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuusaan hovi Muolaassa oli Aleksandra Kollontain nuoruuden kesänviettopaikka

Torstai 9.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Muolaassa sijainneella Kuusaan hovilla on paikkansa Suomen historiassa.     

 

 

Joudun käyttämään mennyttä aikamuotoa, sillä Kuusaan hovia ei rakennuksena enää ole olemassa. 

 

 

Muistan nähneeni Kuusaan hovin menneinä aikoina hirsikasana, kun olin matkoilla Venäjällä.  Loputkin Kuusaan hovista paloivat tuhkaksi tuhopoltossa vuonna 2006.

 

 

Kuusaan hovi oli siro pikkukartano, joka selvisi tsaarin ajasta, Suomen Vapaussodasta, Talvisodasta, Jatkosodasta ja jopa neuvostomiehityksestä Neuvostoliiton loppuun saakka.

 

 

Kuusaan hovilla on rooli Suomen historiassa, sillä se oli madame Kollontain kesänviettopaikka hänen lapsuudessaan.  Madame Kollontain (1872 – 1952) isoisä omisti Kuusaan hovin ja Aleksandra Kollontain muistelee Kuusaan hovia lämpimästi muistelmissaan.

 

 

Aleksandra Kollontain toimi Neuvostoliiton täysvaltaisena edustajana Tukholmassa vuodesta 1930 alkaen aina vuoteen 1945 saakka – Kollontaille myönnettiin suulähettilään arvo vuonna 1943.

 

 

Kollontai toimi rauhanvälittäjänä Suomen ja Neuvostoliiton välillä Talvisodan ja Jatkosodan rauhanneuvottelujen aloittamisessa – mm. Paasikivi tapasi Kollontain Tukholmaassa useasti.

 

 

Kerrotaan, että rauhanneuvottelujen idea syntyi Kollontain ja Hella Vuolijoen välisissä tapaamisissa.

 

 

 

*******************

 

 

Poikkesimme Kuusaan hovin porteilla kesäkuun lopulla, kun teimme kyröläismatkan Äänisen ja Laatokan ympäri.

 

 

 

 

 

 

Nykyään Kuusaan hoviin johtava kartanokuja ei muistuta vähääkään siitä elämästä, jota siellä ennen sotia vietettiin.

 

 

Jos haluaa tutustua Kuusaan hovin kartanorakennukseen, kannattaa googlata ”Kuusaan hovi” ja ihailla kuvia Kuusaan hovista ennen sotia.               

 

 

 

 

 

 

Tällä jalustalla kartanokujan alussa on joskus seisonut ylväs Lenin-patsas!

 

 

Matkanjohtajamme kenraali Pentti Lehtimäki kertoo meille retkeläisille Kuusaan hovista.

 

 

En ole aiemmin tiennytkään, että Kuusaan hovin puistossa on joskus ollut patsas myös Juri Gagarin´lle – nyt sitäkään ei enää ole.

 

 

 

 

 

 

Kuusaan hovin kartanopaikan lähistöllä on varmaankin nautakarjatila, sillä Kuusaan vastapäisestä tienhaarasta valtatielle tuli kuorma-auto, jolla oli kyydissään säilörehua.

 

 

 

 

 

 

Kuusaan hovin tienhaarassa on rakennuksen seinässä ilmeisen toimiva puhelin, sillä luurin nostamisen jälkeen kuului kirkas vapaa-ääni.  Puhelinta ei ole käytetty varmaan vuosikausiin, sillä niin korkea heinikko on ehtinyt kasvamaan puhelimen eteen.

 

 

Kiitän kenraali Lehtimäkeä, että saimme viettää hetkisen Kuusaan hovin maisemissa ja muistella niitä tapahtumia, jotka tuolla paikalla sijainneella kartanolla on ollut Suomen kohtaloissa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Näyttelijällä on vaarana joutua suosikkiroolinsa vangiksi

Lauantai 4.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Myynnissä ja markkinoinnissa – erityisesti tuotantotarvikkeiden myynnissä oli ainakin ennen tavanomaista, luvallista, tarkoituksenmukaista ja asiakassuhteen lujittumisen kannalta toivottavaakin käyttää kehittyneitä kilpailukeinoja asiakkaan ja tavarantoimittajan yhteistyön kehittämisen keinoina.

 

 

Mielestäni yhteiset teatterikäynnit avainhenkilöiden kesken olivat ja ovat toivottavasti yhä edelleen tapoja, joilla asiakas ja tavarantoimittaja tai palveluntuottaja lujittavat sekä kehittävät suhdettaan.

 

 

Teatterikappaleen valinta on erityisesti tilaisuuden isännän huoli, mutta toki myös asiakkaan mielipidettä pitää kuunnella.

 

 

Raskassoutuinen ja negatiivisia mielleyhtymiä ruokkiva teatterikappale ei myynnin kehittämisen ja yhteistyön parantamisen kannalta ole suotavaa.

 

 

Muistan, kun joskus tilaisuuden isäntänä epäonnistuin teatterikappaleen valinnassa, kun valitsin kappaleeksi hyvin raskassoutuisen ja sanomaltaan vakavahenkisen esityksen.

 

 

Esityksen aikana yleisöä ei naurattanut kuin kerran ja sekin kerta ei kertakaikkiaan ollut sovelias kohta.

 

 

Kyse oli Tampereen Työväen Teatterissa esityksestä, jonka tapahtumat ajoittuivat jonnekin 1500-luvulle ja Leonardo da Vincin aikaan.

 

 

Konstaapeli Reinikainen ja näyttelijä Tenho Sauren elivät silloin suomalaisten mielissä kukoistuskauttaan.

 

 

TTT:n johto oli nähnyt hyväksi, että Tenho Sauren esiintyi tässä vakavahenkisessä teatterikappaleessa eräässä roolissa.

 

 

Salintäysi yleisö oli seurannut esitystä hiirenhiljaa, mutta kun Sauren avasi suunsa ensimmäiseen repliikkiin, niin yleisö purskahti remakkaan nauruun – konstaapeli Reinikainenhan se siinä!

 

 

Reinikaisen – eikun Saurenin kohtalona oli samaistua konstaapeli Reinikaiseksi!

 

 

 

 

Kuuntelen monesti Pirkka-Pekka Peteliusta luonto-ohjelmien juontajana ja arvostan, että P-PP on pystynyt luonto-ohjelmissa karistamaan harteiltaan nunnuka-nunnuka-lai-lai-lai-lai –maineen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuusi agrologia jatkaa kansanedustajina

Torstai 2.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Mustialasta vuonna 1970 valmistuneena agrologina on mukava todeta, että koulukuntamme jäsenistä kuusi agrologia jatkaa kansanedustajina myös uudessa eduskunnassa.

 

 

Agrologi-kansanedustajien määrä oli sama myös edellisessä eduskunnassa ja eduskuntavaalit merkitsivät, että entiset agrologi-kansanedustajat saivat kansalta jatkopestin.

 

 

On luonnollista, että tunnen kaikki koulukuntamme agrologi-kansanedustajat, mutta nyt löydän kuvan heistä ainoastaan Lasse Hautalasta ja Arto Pirttilahdesta.

 

 

 

 

 

 

 

Kuva on Keskustan puoluevaltuuston ja Keskustan eduskuntaryhmän yhteiskokouksen aloittaneelta lounastarjoilulta Helsingistä 27.5.2015, jossa sain olla samassa pöydässä agrologi-veljien Lasse Hautala (vasemmalla) ja Arto Pirttilahden kanssa. Olin mukana Keskustan puoluevaltuuston varajäsenen ominaisuudessa.

 

 

Kaikki valituiksi tulleet agrologit ovat Agrologien Liitto ry:n jäseniä kuten myös minä.

 

 

Suurimman äänimäärän kansanedustajiksi valituista agrologeista sai

 

 

Elsi Katainen, 7.084 ääntä.

 

 

 

Seuraavina äänimääräjärjestyksessä olivat:

 

 

• Lasse Hautala, 7.037 ääntä
• Arto Pirttilahti, 6.629 ääntä
• Eeva-Maria Maijala, 5.515 ääntä
• Antti Rantakangas, 5.960 ääntä
• Timo Korhonen, 5.180 ääntä

 

 

Kaikki valituiksi tulleet agrologit edustavat Keskustaa.

 

 

Onnittelen Elsiä ja Eeva-Mariaa sekä kaikkia neljää agrologi-veljeä kansanedustajapaikasta!

 

 

 

-Esko-

On hienoa, että kuntaliitos ei ole sammuttanut Viljakkalan VPK:n toimintaa!

Maanantai 29.6.2015 - -

Kuntaliitokset merkitsevät yleensä, että kaikkinainen paikallistoiminta halvaantuu, kun se yhdistetään uuden suurkunnan toimintoihin.

 

 

Halvaantuminen koskee mm. seurakuntatoimintaa, sillä uudessa suurkunnassa paikallinen seurakuntatoiminta jää ”orvon osalle”. Suurkunnalle ja sitä myöstä syntyvälle suurseurakunnalle kelpaavat vallan mainiosti liittyvän seurakunnan metsät ja muut varallisuus, mutta mitään vastiketta suurseurakunta ei suo liittyvälle seurakunnalle.

 

 

Nykyinen Keskusta-vetoinen hallitus on myös pienseurakuntien oljenkorsi ja edellisen hallituskauden suunnitelmat ovat muisto vain!

 

 

Piti kuitenkin kirjoittamani Viljakkalan VPK:n toiminnasta.

 

 

Viljakkalan VPK osallistui viime lauantaina järjestetyille Karhen Markkinoille ja oli hienoa todeta, että Viljakkalan taannoinen kuntaliitos Ylöjärven kanssa ei ole lamaannuttanut Viljakkalan VPK:n toimintaa,.

 

 

Viljakkalan VPK:lla on omat nettisivut ja siellä todetaan mm. että;

 

 

• Viljakkalan VPK toimii valmiuspalokuntana Ylöjärven Viljakkalassa

• VPK:lla on sopimus pelastustoimen tehtävien hoitamisesta Pirkanmaan pelastuslaitoksen kanssa

• VPK:lla on esivastesopimus Ylöjärven kaupungin terveyskeskuksen kanssa

 

 

VPK-toiminnan säilyttäminen itsenäisenä toimintana myös kuntaliitoksissa on kiitettävää toimintaa.

 

 

Viljakkalan VPK:lla on vuosittain n. 70 hälytystehtävää ja VPK:n jäsenet pitävät avunsaajien kannalta ensiarvoisen tärkeänä, että hälytystilanteissa apua on antamassa oma VPK – Viljakkalan VPK!

 

 

Kannustan ottamaan oppia VPK-toiminnan säilyttämisestä ”omissa käsissä” myös muiden toimintojen kohdalla, kun joudutaan kuntaliitoksiin!

 

 

Tässä muutama kuva Viljakkalan VPK:n kalustosta, joka oli suuren mielenkiinnon kohteena Karhen Markkinoilla 27.6.2015.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kylmä alkukesä on viivästyttänyt alppiruusujen kukintaa

Lauantai 27.6.2015 - -Esko Erkkilä-

Alppiruusujen kukinta alkaa Tampereen maisemissa tavallisesti kesäkuun 4. – 10. päivän tienoilla.

 

 

Viileä alkukesä on nyt merkinnyt kukinnan alkamisen viivästymistä parilla viikolla.

 

 

 

 

Istutimme mökillemme männikköön hieman toistakymmentä alppiruusua viitisentoista vuotta sitten.

 

 

Panostimme istutukseen, sillä yritimme tehdä sen ”kaikkien taiteen sääntöjen mukaan”.

 

 

Alppiruusuille varattu alue on periaatteessa kuivaa männikköä, mutta kun mökkitonttimme on lähteinen, niin jokaisesta istutuskuopasta johtaa salaoja avo-ojaan.

 

 

Istutuskuopat olivat tilavia ja laitoimme sinne pohja-ainekseksi kaikenlaista kariketta, käpyjä ja muuta materiaalia, joka teki istutuskuopan maa-aineksen kuohkeaksi. Pidin mielessäni vanhan viisauden, että alppiruusun juuristoon pitää päästä paljain käsin kaivautumaan ainakin ranteiden syvyydelle saakka.

 

 

 

Olen aina tuntenut pienoista kateutta niitä alppiruusun kasvattajia kohtaan, jotka kasvattavat alppiruusuja Turun seudulla tai yleensäkin etelä-Suomessa – he pystyvät hyödyntämään sen suuren lajikevalikoiman, joita puutarhamyymälät tarjoavat.

 

 

Meidän korkeudella lajikevalintaan piti silloin ja pitää yhä kiinnittää suurta huomiota.

 

 

Olin muutama päivä sitten tyytyväinen, kun kuulin jonkun alppiruusun kasvattajan sanovan, että P.M.A. Tigerstedt, Haaga, Helsingin Yliopisto sekä Mikkeli ovat edelleenkin lajikkeita, jotka menestyvät hieman pohjoisempanakin.

 

 

Meillä on kasvamassa juuri noita lajikkeita!

 

 

 

 

P.M.A. Tigerstedt

 

 

 

 

 

 

Haaga

 

 

 

 

 

 

Helsingin Yliopisto

 

 

 

 

 

 

Mikkeli

Ainakin meillä Mikkeli on kasvanut selvästi kookkaimmaksi, sillä sen korkeus on jo nyt yli kaksi metriä.

 

 

Muistakaa, että alppiruusu kuuluu männikköön, sillä matalajuurisena kasvina alppiruusu soveltuu hyvin syväjuurisen männyn rinnalle.

 

 

Alppiruusua ei milloinkaan pidä istuttaa kuusen alle, sillä molemmat ovat matalajuurisia kasveja ja siten ne eivät sovellu yhteen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Milloin olet ollut kesäteatterissa palelematta ja ilman kastumista?

Perjantai 26.6.2015 - -Esko Erkkilä-

Miesmuisti on varmaankin kohdallani vain pari – kolme vuotta ja käyn kesäteatterissa vain pari kertaa kesässä, mutta en miesmuistiin muista, että kesäteatterin katsomossa olisi pärjännyt t-paidalla ja siellä ei olisi kastunut.

 

 

Kylmä oli ja ilman sadevaatteita ei olisi pärjännyt myös eilen, kun olin katsomassa Viljakkalassa toimivan ”Teatteriyhdistys Wimman” esittämää

 

 

Serkkupojan setelipaino

 

 

-nimistä kesäteatteriesitystä.

 

 

Käsikirjoituksen esitykseen on laatinut Matti Wanne ja sen ohjasi tuttuun tapaan Jari Hiltunen.

 

 

 

 

 

 

 

Wimman kesäteatteriohjelma on näyttävästi esillä Viljakkalassa mainostaululla ja nytkin eilinen näytös keräsi lähes täyden katsomon.

 

 

 

 

 

 

Täysi katsomo merkitsee Viljakkalassa kolmea ”telineellistä” katsojia ja jokaiselle telineelle mahtuu n. 80 katsojaa.

 

 

 

Maalaispaikkakunnalla esitettävä kesäteatteriesitys on paljon muutakin kuin vain teatteriesitys – se on tuttujen tapaamista  ja kotopaikan kaikkinaisen elämän virkistämistä.

 

 

Oman vivahteensa eiliseen esitykseen toi kohdaltani se, että se oli MTK-Viljakkalan jäsenilleen järjestämä mahdollisuus kulttuurin kokemiseen.

 

 

Kiitokset MTK-Viljakkalalle, joka vuosittain muistaa jäseniään tarjoamalla Wimman kesäteatteriesityksen ryhmälipun hinnalla sekä tarjoamalla väliajalla leivoskahvit.

 

 

Serkkupojan setelipaino –esityksellä oli eilen neljäs esityskerta ja esityksiä tulee tänä vuonna olemaan kaikkiaan kymmenen – viimeinen esitys on sunnuntaina 5.7.2015 klo 18.00.

 

 

-Esko Erkkilä-

Myöhästelijä väheksyy muita ja ei ansaitse heidän luottamustaan

Keskiviikko 24.6.2015 - -Esko Erkkilä-

Saatan joskus myöhästyä kokouksesta, neuvottelusta tai tapaamisesta, mutta uskallan silti sanoa, että suorastaan halveksin myöhästelijöitä.

 

 

Myöhästelijä puolestaan halveksii käytöksellään muita ja muiden ajankäyttöä.

 

 

Krooninen myöhästelijä on rasite sille ryhmälle, jonka jäsen hän on.

 

 

Myönnän, että olen oppinut työelämässä, mutta sen jälkeen myös järjestömaailmassa, että myöhästelijää ei arvosteta – se on aivan oikein.

 

 

On arvostettavaa menettelyä, että etukäteen kertoo myöhästyvänsä vaikkapa yhteisesti sovitusta palaverista – etukäteisilmoittaminen jopa lisää tämän tilapäisen myöhästyjän asemaa yhteisössä.

 

 

Mielestäni sen, joka myöhästyy etukäteen syytä ilmoittamatta palaverista vaikkapa 15 minuuttia, niin hänen ei pitäisi ilmestyä paikalle lainkaan.  Jälkikäteen annettu ”valkoinen valhe” olisi parempi kuin saapuminen kokoukseen vartin myöhässä.

 

 

Muistan työelämästä ja luottamushenkilömaailmasta molemmista yhdet nuoret juipit, jotka olivat aina myöhässä. Kummatkaan eivät osanneet edes pyydellä anteeksi myöhästymisiään.

En osannut arvostaa kummankaan mielipiteitä ja syynä oli paljolti se, että he eivät olleet myöhästelemisensä vuoksi muiden luottamuksen arvoisia.

 

 

Lennart Meri oli kuuleman mukaan armoitettu myöhästelijä, mutta taiteilijaluonteelle se kai piti antaa anteeksi.

 

 

Myöhästeleminen on myös keino näyttää valtaansa ja Vladimir Putin lienee tässä pahin esimerkki. En hyväksy myöhästelyä vallankäytön välineenä.

 

 

Työpaikallani oli tapana palaverin alkamisen jälkeen laittaa fläppitaululle ”Avoimet työpaikat” ja kirjata sinne niiden tehtävänimikkeet, jotka eivät olleet paikalla sovittuna aikana. Menettelymme vähensi palavereista myöhästymistä.

 

 

Opiskeluaikana Mustialassa meillä oli tapana huutaa ”Oijoi” niille, jotka myöhästyivät luennolta. Myös se ja myöhästelijöille annetut ”paskahommat” vähensivät myöhästelyä.

 

 

 

Kannatan, että myöhästelijät eivät saa esimerkiksi järjestömaailmassa jatkopaikkaa kokouksessa, jossa valitaan järjestön vastuuhenkilöitä seuraavalle kaudelle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kauppa pakottaa elintarviketeollisuuden valmistamaan omia merkkejään

Tiistai 23.6.2015 - -Esko Erkkilä-

Kaupan omat merkit – tunnetuimpina S-ryhmän Rainbow ja K-ryhmän Pirkka, ovat suuri ongelma suomalaiselle elintarviketeollisuudelle, alkutuotannolle ja lopulta myös kuluttajalle.

 

 

Maaseudun Tulevaisuus -lehdellä ei ole ilmoitustuloja päivittäistavarakaupan mainonnasta ja ehkä paljolti sen vuoksi se uskalsi ottaa esille sen kytkykaupan, jolla suomalaiset päivittäistavarakauppaketjut painostavat elintarviketeollisuutta tanssimaan kaupan määräämässä tahdissa.

 

 

 

 

 

 

Maaseudun Tulevaisuus teki 17.6.2015 etusivun jutun aiheesta ja otsikoi sen totuudenmukaisesti

 

 

Ketjut pakottavat valmistajia kaupan omiin merkkeihin

 

 

 

 

Ilmiö on suomalaisen elintarviketeollisuuden tuttu jo vuosien ajalta, mutta vasta nyt siitä uskalletaan puhua.

 

 

Kaupan keskittyminen Suomessa on aiheuttanut monia ongelmia ja eräs kasvavista ongelmista on se, että suomalaisen elintarviketeollisuuden on yhä enenevässä määrin taivuttava kaupan omien merkkien valmistamiseen, jos aikovat säilyttää edes jonkinlaisen hyllytilan päivittäistavarakaupoissa.

 

 

Eniten kaupan omat merkit ovat vallanneet hyllytilaa niissä tuoteryhmissä, joissa jalostusaste on matalin.

 

 

En tunne yksityiskohtia, mutta on helppo kuvitella, että vaikkapa kananmunakaupassa päivittäistavaraketjujen hiillostaminen on rajua.

 

 

Peräänkuulutan kuluttajilta vastuullisuutta ja tässä asiassa se merkitsee, että emme ”pitkällä tikullakaan” koske Rainbow- tai Pirkka-tuotteisiin.

 

 

Ainakaan minun ostoskoriini kaupan omilla merkeillä ei ole mahdollisuuksia!

 

 

-Esko Erkkilä-

Eduskuntavaalit muuttivat Arto Satosta lukuunottamatta edellisen vaalikauden ryhmänjohtajien asemaa

Maanantai 22.6.2015 - -Esko Erkkilä-

Viime vaalikaudella neljän suurimman puolueen eduskuntaryhmien puheenjohtajat järjestivät kukin omassa vaalipiirissään tilaisuuden, johon muut kolme ryhmänjohtajaa osallistuivat.

 

 

 

 

 

 

Kokoomuksen ryhmänjohtaja Arto Satonen järjesti ”oman” tilaisuutensa Tampereella ja me pirkanmaalaiset saimme tutustua neljän suurimman puolueen eduskuntaryhmän silloiseen puheenjohtajaan.

 

 

 

 

 

 

Vaalien jälkeen Arto Satonen säilytti paikkansa Kokoomuksen eduskuntaryhmän johdossa, mutta haikailtua ministeripostia hänelle ei suotu.

 

 

 

 

 

 

Viime vaalikaudella toiseksi suurin ryhmä oli SDP:n eduskuntaryhmä ja sen puheenjohtajana toimi Jouni Backman.

 

 

 

 

 

 

Backman´lle ja koko SDP:lle kävi vaaleissa kalpaten, sillä demarit putosivat oppositioon ja vaalitulos merkitsi, että myös Backman jäi valitsematta kansanedustajaksi.

 

 

 

 

 

 

Perussuomalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jari Lindström oli estynyt pääsemästä Tampereelle ja häntä sijaitsi eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Maria Lohela.

 

 

 

 

 

 

Emme 2.3.2015 osanneet aavistaa, kun em. tilaisuus Tampereella järjestettiin, että Maria Lohela on seuraava Eduskunnan puhemies!

 

 

Niin siinä vaan sitten kävi!

 

 

 

 

 

 

Pientä aavistusta oli puolestaan jo silloin, että Keskustan eduskuntaryhmän silloinen puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen kohoaa vaalien jälkeen entistä merkittävämpään asemaan.

 

 

 

 

 

 

Pienoinen yllätys, mutta toki vain pienoinen yllätys oli se, että Kimmo Tiilikaisesta tuli eduskuntavaalien jälkeen todellinen superministeri, joka sai johtoonsa maa- ja metsätalousministeriön lisäksi myös ympäristöministeriön!

 

 

Onnittelut Kimmolle ja parhaimmat onnentoivotukset, jotta saamme nyt myös hänen johtamaansa ympäristöministeriöön järkeä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kolme partasuuta Trier´ssä

Sunnuntai 21.6.2015 - -Esko Erkkilä-

Selailin vanhoja muistikorttejani, kun etsin eräästä henkilöstä aikoinaan ottamiani kuvia.

 

 

En löytänyt etsimääni, mutta paljon mielenkiintoisia kuvia löysin.

 

 

 

 

 

 

Eräs mielenkiintoisista kuvistani oli kuva, jonka nimi voisi olla vaikkapa ”Kolme partasuuta”.

 

 

Kuvassa poseeraan ylväästi ylöspäin katsoen yhdessä Karl Marx´n ja Friedrich Engels´n kanssa.  Minulla oli tuohon aikaan kesäparta, joten siinä mielessä sovin hyvin samaan kuvaan

 

 

Kuva on otettu Trier´n kaupungissa Saksassa ja siellä Karl Marx´n museossa 1.10.2013.

 

 

Marx´n museossa kannattaa käydä, vaikka ei erikoisemmin kannattaisikaan sitä poliittista suuntausta, jota Karl Marx ja Friedrich Engels edustivat.

 

 ***************

 

 

Ehkä tapaan nämä herrat uudestaan taas pikapuoliin, kun olen mukana ryhmässä, joka kiertää Äänisen ja Laatokan!

 

 

Petroskoissa on patsas, jossa Marx ja Engels istuskelevat ja juttelevat maailmaa polttavista kysymyksistä.

 

 

Tapaamista Marx´n ja Engels´n kanssa odotellen – nyt minä ilman partaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Työmme tuotti tulosta!

Perjantai 19.6.2015 - -Esko Erkkilä-

Saimme virallisesti eilen tiedon, että Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on hylännyt Tavase Oy:n hakemuksen tekopohjavesilaitoksen rakentamiseksi Pälkäneelle ja Kangasalle.

 

 

Toki asiasta liikkui alustavaa tietoa jo edellispäivänä, mutta virallisesti asia vahvistui eilen.

 

 

Sanotaan, että hyvällä ja myönteisellä asialla on monta isää.

 

 

Olen varma, että Te, jotka olette vuosikausia seuranneet näitä sivujani, allekirjoitatte, että Esko Erkkilä on eräs Tavasen kuoppaamiseen liittyneen prosessin isistä!

 

 

Olen kuitenkin pieni tekijä siinä monien henkilöiden joukossa, jotka olemme taistelleet järjetöntä hanketta vastaan.

 

 

Haluan nostaa esille muutaman henkilön, jotka ovat olleet etulinjassa, kun Tavasea ollaan kuopattu.

 

 

Ari Nieminen Valkeakoskelta saa suurimmat kiitokseni, sillä hänen laskelmiin ja tosiasioihin perustuvat kirjoituksensa ja kannanottonsa ovat antaneet meille ”vesialan amatööreille” sitä selkänojaa, jota olemme tarvinneet.

 

 

Politiikan saralta kansanedustaja Pauli Kiurun selkeä toiminta Tavasen kuoppaamiseksi on ollut ratkaisevaa. Kansanedustaja Mikko Alatalo on yhdessä Pauli Kiurun kanssa muodostanut sen parivaljakon, jotka kansanedustajan mandaatilla ovat toimineet porkanmaalaisten parhaaksi.

Muistan päivän tarkkuudella sen hetken, jolloin kansanedustaja Mikko Alatalo vei silloisen ympäristöministeri Paula Lehtomäen Pälkäneelle tutustumaan järjettömään Tavase-hankkeeseen - tuo päivä oli tammikuun 24. päivä vuonna 2011!

*************

 

 

Saavuttamamme voitto on kirvelevä tappio Tampereen Vedelle ja Tavasen johdolle.

 

 

AVI:n päätös on tappio myös niille monille tamperelaispoliitikoille, jotka ovat aikoneet Tavasen kautta alistaa Tampereen naapurikunnat keskuskaupungin määräysvallan alle.

 

 

Päätös on tappio myös niille henkilöille, jotka joissain poliittisissa yhteyksissä ovat todenneet, että ”Tavasen vastustaminen on Eskon omaa toimintaa”.

 

 

*****************

 

 

 

On aihetta iloon, mutta pelkään, että Tavase-kysymyksessä on nyt nähty vasta ensimmäinen alkuerä.

 

 

Olen melko varma, että Tavase-taistelun nyt hävinneet tahot alkavat suunnitella tekopohjavesilaitoksen rakentamista Pinsiöön.

 

 

Hämeenkyrön ja Ylöjärven päättäjät!

 

Nyt pitää olla hereillä ja alkaa heti tekemään työtä, jotta Tavasen kannattajat eivät uskaltaisi alkaa tekemään suunnitelmia Pinsiönharjun tuhoamiseksi, jotta Tampereen tarpeisiin saataisiin tekopohjavettä!

 

 

Tavasen kannattajien mukaan Tampereelle eivät riitä Näsijärvi ja Pyhäjärvi raakaveden lähteiksi – sitä pitää heidän mukaansa tehdä keinotekoisilla sadetuksilla ja tuhota korvaamattomat luontoarvot.

 

 

Tavasen toinen ja todellinen taistelu on vasta alkamassa – sitä pelkään!

 

 

-Esko Erkkilä-