Missä olin, kun syyskuun 11. päivän terroriteot tapahtuivat Yhdysvalloissa vuonna 2001?

Lauantai 3.8.2013

Vuonna 2001 syyskuun 11. päivänä Yhdysvalloissa tapahtuneet terroriteot muuttivat maailman.

 

Muistan oikein hyvin, että missä oli terroritekojen tapahtumahetkellä.

 

Olin silloin Venäjällä Tverin kaupungissa ja olimme aloittelemassa paluumatkaa mielenkiintoiselta Tverin matkaltamme.

 

Tverinkarjalaisten ystävät ry on valtakunnallinen tverin-karjalaisten ystävyysseura ja Tverinkarjalaisten Kulttuuriautonomian yhteistyökumppani. Seura on perustettu vuonna 1994.

 

Olin mukana Tverinkarjalaisten ystävät ry:n matkalla Tveriin syksyllä vuonna 2001.

 

Matka oli mielenkiintoinen ja haluaisin osallistua uudelleen samanlaiselle matkalle, mutta huomaan, että esim. syksylle 2013 suunniteltu matka on jouduttu peruuttamaan vähäisen kiinnostuksen johdosta.

 

Vuonna 2001 toteutettu matka oli täyspainoinen elämys ja voin ehdottomasti suositella matkaa.

 

Liikuimme eri puolilla Tveriä ja majoituimme joka yö eri perheisiin, joten saimme välittömän kontaktin tveriläisiin.

 

Isäntäperheissämme vanhempi väki puhui auttavaa suomea, mutta nuoremmat osasivat vain venäjää ja osa sen lisäksi englantia.

 

Oletan, että suomenkielen taito on nyt vähentynyt ja vastaavasti englanti on vallannut lisää elintilaa.

 

Matkallamme oli tavallisena matkalaisena mukana mm. sittemmin filosofian tohtoriksi väitellyt Outi Fingerroos, joka on onnistuneesti lanseerannut käsitteen ”varttikarjalainen”.

 

Varttikarjalaisuus on minulle henkilökohtaisesti hyvinkin läheinen käsite, sillä kaikki pojistani - joita muuten on neljännestusina - ovat varttikarjalaisia!

 

Toinen mielenkiintoinen jäsen matkaseurueessamme oli silloinen Karjala Liiton puheenjohtaja, professori, kansliapäällikkö ja maaherra Kauko Sipponen ja tämän jutun otsikko liittyykin Sipposen kanssa käymiini keskusteluihin.

 

Odottelimme paluumatkan alkamista Hotelli Tverin baarissa ja katselimme suorana CNN:n televisiolähetystä, jossa ensimmäinen lentokone juuri oli iskeytynyt World Trade Centerin kaksoistorneihin ja näimme suorana lähetyksenä myös sen, kun toinen kone ohjattiin samoihin torneihin.

Tapahtuma tuntui uskomattomalta, mutta totta se oli.

 

Tunsin Kauko Sipposen työhistorian ja kysyin häneltä, että millaista toimintaa tapahtuu juuri nyt Suomessa?

 

Presidentin entinen kansliapäällikkö vastasi, että nyt tapahtuu tiivistä yhteydenpitoa Suomen ylimmän valtiojohdon kesken.

 

 

*******

 

Henkilökohtaisesti Tverin matkamme jälkeiset ajat olivat merkityksellisiä minulle, sillä sain välittömästi matkan jälkeen tiedon, että minulla on todettu eturauhassyöpä.

 

”Siitäkin selvittiin” – kiitokset varhaisen toteamisen sekä oikeiden hoitotoimenpiteiden, mutta se stoori ei taas kuulu tämän jutun aihepiiriin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Missä olin, kun Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui?

Perjantai 2.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa, lähellä Prypjatin kaupunkia, tapahtui lauantaina 26. huhtikuuta 1986 ydinvoimalaonnettomuus, joka aiheuttaa vakavia ongelmia ydinvoiman etenemiselle vielä tänäänkin.

 

  

Tšernobyl kuului silloin Neuvostoliittoon ja onnettomuus kirjattiin silloin ja kirjataan nykyisinkin Neuvostoliiton ”piikkiin”.

 

Missäkö olin silloin?

 

Muistan tapahtumahetken hyvin, vaikka tapahtumalla ei ollutkaan välittömiä vaikutuksia suomalaisten elämään.

 

Olin Saariselällä Kakslauttasessa isäntänä jälleenmyyjäporukallemme, sillä mukana palkinto- ja koulutusmatkalla oli Osuuskauppa Keskimaan rehunmyyntihenkilöitä.

 

Matka oli Keskimaan myyntihenkilöstölle tärkeä tilaisuus. Se oli tärkeä heidän yhteishenkensä luojana, sillä olivathan maakunnan osuuskaupat yhdistäneet voimansa vasta vuonna 1984 maakunnalliseksi osuuskaupaksi – Osuuskauppa Keskimaaksi.

 

Vietimme muutaman päivän tiiviisti luennoilla, mutta myös Saariselän ladut tulivat matkan aikana tutuiksi.

 

 

******

 

Olimme lähdössä kotimatkalle, kun kuulimme radiosta, että jossain Neuvostoliitossa oli tapahtunut ydinvoimalaonnettomuus.

 

”Kotiinlähtöpäivämme” saattoi olla sunnuntai eli yksi päivä onnettomuuden jälkeen, sillä eihän siihen aikaan Neuvostoliiton onnettomuuksista kerrottu kovinkaan helposti. Toisaalta Neuvostoliitto yritti salata tapahtuman.

 

******

 

Tuolloin maatalouskaupalla oli merkittävä rooli maatalouden tuotantotarvikkeiden myynnissä, mutta maatalouden rakennemuutos on tehnyt maatalouskaupan lähes tarpeettomaksi.

 

Nykypäivän maataloustuottaja asioi suoraan teollisuuden kanssa ja maatalouskauppa on saanut sopeutua tilanteeseen.

 

Nykytilanne on terve, sillä maatalouskauppa oli aikoinaan tehokas välistävetäjä ja kustannusten kohottaja. Kauppa otti omat siivunsa, kun viljelijä hankki tuotantotarvikkeita ja se otti taas siivunsa, kun tuottaja toimitti vaikkapa viljaa viljanjalostusteollisuudelle!

 

Erityisen ansiokas maatalouden kustannusten kohottajana oli sittemmin konkurssiin päätynyt Keskusosuusliike Hankkija. Hankkijan päätyminen konkurssiin aloitti maatalouskaupan tehostumisajan.

 

******

 

No nyt päädyin hieman sivuraiteille Tšernobylin ydinvoimaonnettomuuden muistelemisessa, mutta tapahtuman omakohtainen muisteleminen johdatteli luontevasti niihin aikoihin, jolloin maatalouskaupalla vielä oli merkitystä ja se oli keskeinen yhteistyötaho mm. silloisissa työtehtävissäni.

 

 

-Esko Erkkilä-

Missä olin, kun Lapuan patruunatehdas räjähti huhtikuun 13. päivänä 1976?

Torstai 1.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Monissa yhteyksissä on suosittua kysellä, että missä olit, kun se ja se suuri tapahtuma tapahtui.

 

”Suosituin” tapahtuma näissä yhteyksissä on USA:n presidentti John F. Kennedyn salamurha Dallasissa marraskuun 22. päivänä 1963.

 

Muistan tapahtuman, mutta en sitä missä olin, kun sain tiedon murhasta.

 

Olen kai huonomuistinen, sillä muistan ainoastaan muutaman tapahtuman, jotka muistan siten, että missä olin, kun sain tiedon tapahtumasta.

 

Varhaisin näistä tapahtumista on Lapuan patruunatehtaan räjähdys huhtikuun 13. päivä 1976.

 

Olin silloin töissä Seinäjoella ja konttorimme sijaitsi keskellä Seinäjokea Helsingin Osake-Pankin talon toisessa kerroksessa.

 

Autojemme paikoitustilat olivat HOP-talon toisessa kerroksessa ja ihmettelimme aamulla hälytysajoneuvojen jatkuvaa hälytysääntä, jotka kuuluivat Seinäjoella.

 

Myöhemmin päivällä selvisi, että Lapuan patruunatehtaalla oli tapahtunut aamulla klo 07.43 tuhoisa räjähdys, jonka lopputulemana lopulta 40 henkilöä sai surmansa ja heidän lisäkseen 60 henkilöä loukkaantui.

 

Onnettomuuspaikka sijaitsi aivan Lapuan keskustassa ja sen keskuspaikkana oli lataamo, jossa onnettomuuden tapahtuessa työskenteli viitisenkymmentä ihmistä.

 

Valtaosa onnettomuuden uhreista oli perheellisiä naisia ja heiltä jäi monia orpoja lapsia.

 

*******

 

Onnettomuuden jälkeen Lapuan patruunatehtaan toiminnot siirrettiin Lapuan keskustasta Seinäjoen suuntaan sijaitsevalle Jouttikallion teollisuusalueelle.

 

Olen saanut vierailla Lapuan patruunatehtaan Jouttikalliolla sijaitsevilla tuotantolaitoksilla ja voin todeta, että nykyisellä paikalla on kiinnitetty erityistä huomiota turvallisuuteen.

 

******

 

Lapualla tapahtuva toiminta kuuluu nykyisin Nammo-konserniin – Nammo konsernin omistavat puoliksi Patria ja Norjan valtio!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viherherukka on hieno suomalainen marja!

Tiistai 30.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Viherherukka on monien mielestä paras herukka. Erityisesti lapset pitävät viherherukan miedosta ja makeasta mausta.

 

On ehkä yllätys, että viherherukka on miedosta maustaan huolimatta todellinen C-vitamiinipommi, sillä se sisältää C-vitamiinia lähes yhtä paljon kuin tyrni!

 

Viherherukka on mustaherukan muunnos, joka syntyy mustaherukan itsepölytyksen tuloksena.

 

Viherherukkaa viljellään ainoastaan Suomessa – ehkä tämäkin on yllätys monille.

 

Olemme aikojen kuluessa istuttaneet mökillemme parisenkymmentä viherherukkapensasta ja emme ole sitä katuneet.

 

Siihen aikaan, kun istutimme viherherukkamme, oli ainoa lajike ”Vertti”. Nyt on jalostustyön tuloksena tullut myös muita lajikkeita, mutta niistä meillä ei ole kokemusta.

 

Uusia lajikkeita ovat ainakin ”Vilma” ja ”Venny”.

 

Osa viherherukoistamme on karussa kasvupaikassa metsän vierellä ja siellä viherherukka ei pidä olostaan. Viherherukka vaatii hyvässä kasvukunnossa olevan maan ja sellaisen paikan, jossa kosteutta on sopivasti. Heikosti menestyvien viherherukoidemme vieressä on toinen rivi niitä ja siinä ne menestyvät selvästi paremmin – pienikin kasvupaikan muutos on merkittävä viherherukalle.

 

Vertti-viherherukalla on kaksi heikkoutta; sen kasvutapa on lamoava ja sen marjat varisevat helposti niiden kypsyttyä.

 

Meillä viherherukat kasvavat nurmikolla ja pensasta ympäröivä nurmikko pitää Vertin lamoavan kasvutavan vuoksi leikata lyhyeksi ennen kuin marjat alkavat kypsyä.

 

Viherherukan marjat ovat parhaimmillaan läpikuultavan kypsinä, mutta silloin ne ovat erityisen helppoja varisemaan.

 

 

 

 

Tänä vuonna keksin varisemisongelmaan ainakin osaratkaisun, kun työnsin oksien alle lasten laskettelupulkkia, joihin varisevat marjat sitten ropisivat! Suosittelen.

 

 

 

 

 

Viherherukkasatomme oli tänä vuonna 16 kiloa.

 

Perheessämme herukoiden poimintavastuu on pääosin minulla, mutta vastaavasti minun ei tarvitse osallistua mansikoiden poimintaan eikä marjojen puhdistamiseen. Kuudentoista kilon poimimisessa kuluikin melkein koko toissapäivä.

Olen tulokseen tyytyväinen, sillä pulkkakeksinnön ansiosta jokseenkin kaikki marjat saatiin pakkaseen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Venäjän ja Suomen yhteistyö on tuonut tulosta; Äyräpäähän on saatu hauta- ja kirkkorauha

Sunnuntai 28.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Äyräpään taistelut Jatkosodassa turvasivat raskaista menetyksistä huolimatta Suomen itsenäisyyden, kun puna-armeija pystyttiin pysäyttämään Vuosalmen alueelle ja se ei päässyt yhteyteen Tali-Ihantalassa operoiviin Neuvostoliiton muihin valloittajayksiköihin.

 

Äyräpään taistelut kulminoituivat Äyräpään kirkon seutuville ja Vuosalmeen. Suomalaisten puolelta taisteluita johti everstiluutnantti Adolf Ehrnrooth. Ehrnrooth ylennettiin everstiksi 6.7.1944.

 

Olen saanut vierailla Äyräpään kirkon raunioilla useasti ja olen saanut myös käydä Ehrnrootin komentopaikalla Vuosalmen puolella kymmenkunta vuotta sitten.

 

Surullisena olen seurannut, kun venäläiset ovat saaneet vallata Äyräpään taistelutantereet markkinahumulle ja telttailulle.

 

Ilahduin, kun heinäkuun alussa toteutetun reissumme aikana sain todeta, että Äyräpään kirkonrauniot sekä Äyräpään hautausmaa on saatu rauhoitettua pyhiksi paikoiksi.

 

 

 

Äyräpään kirkko ehti ”elää” ainoastaan kuusi vuotta. Tämä kuva kirkosta on Äyräpään kirkon ja hautausmaan opastaulussa.

 

 

 

 

 

Nyt kirkosta on jäljellä ainoastaan raunioita.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Äyräpääläisten pitäjäseura ry on pystyttänyt kirkon paikalle tämän muistolaatan.

 

 

 

 

 

 

Kirkonraunioiden vieressä on muistolaatta, jossa kerrotaan sillä paikalla sijainneesta sankarihautausmaasta.

 

 

 

 

 

Suomen valtio on saanut pystyttää sankarihautausmaalle hautamuistomerkin.

 

 

 

 

Vuoksi on Äyräpään kirkon kohdalla kapea ja sen kohdan puna-armeija oli valinnut Vuoksen ylityspaikakseen.

Tässä retkiporukkamme kuuntelee kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen selostusta Äyräpään taisteluista.

Vuoksen takana Vuosalmea, jonne Neuvostoliiton Tali-Ihantalaan tähdännyt hyökkäys pystyttiin pysäyttämään.

 

 

 

 

 

Vasikkasaari näytteli Äyräpään taisteluissa tärkeää maastonkohtaa.

 

 

 

*************

 

 

 

 

Vaikka olen käynyt Äyräpään kirkonraunioilla usein, niin vasta nyt pystyin hahmottamaan Äyräpään hautausmaan sijainnin.

 

 

 

 

 

Hautausmaalla on muistolaatta, joka kertoo tarkemmin hautausmaasta.

 

 

 

 

 

Muistolaatan vierellä on Salomon ja Katri Kannisen sekä Juho Juvosen hautakivet.

 

 

 

 

 

Äyräpään hautausmaalla kasvaa nykyisin nuorehkoa männikköä.

 

 

*********

 

 

 

 

Venäläiset ovat vallanneet Äyräpään kiivaimpien taistelujen tantereet Vuoksen rannalta vapaa-ajanviettopaikakseen,…

 

 

 

 

 

…mutta onneksi Äyräpään kirkonraunioille sekä hautausmaille on saatu kirkko- ja hautausmaarauha.

 

 

 

Kiitokset kirkko- ja hautausmaarauhasta niille venäläisille ja suomalaisille, jotka ovat saaneet neuvoteltua asian onnelliseen päätökseen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Käkisalmen luterilaisesta kirkosta on edelleen nähtävissä puna-armeijan perääntymisensä aikana sytyttämän tulipalon jäljet

Perjantai 26.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Olen muutaman kerran päässyt vierailemaan Käkisalmessa eli yhdessä niistä kaupungeista, joita puna-armeija ei koskaan viime sotien aikana pystynyt suomalaisilta asein valloittamaan.

 

Suomi toki menetti Käkisalmen Talvisodan ja Jatkosodan jälkeen; menettäminen tapahtui kynällä rauhanteon yhteydessä, mutta asein Suomi ei Käkisalmea ole menettänyt.

Pääsin taas heinäkuun alussa käymään Käkisalmessa.

 

 

 

 

Käkisalmen luterilainen kirkko ei kärsinyt vahinkoja Talvisodan aikana, mutta neuvostoliittolaisten perääntyessä Käkisalmesta Jatkosodan alussa he polttivat koko kaupungin ja siinä yhteydessä myös kirkko kärsi palovahinkoja. Palovahingot ovat edelleen havaittavissa ainakin kirkontornissa, vaikka tuhopoltosta on kulunut jo yli 70 vuotta!

 

Neuvostoliiton puna-armeijalla oli Käkisalmesta perääntyessään käytössään polttajayksiköitä, jotka laittoivat tuleen lähes koko Käkisalmen kaupungin.

 

Kirkkoa kunnostettiin Jatkosodan aikana, mutta valmiiksi sitä ei ehditty saada ennen kuin kaupunki oli taas jätettävä vuonna 1944.

 

 

 

 

 

Kirkko ei ole ollut kirkollisessa käytössä vuoden 1944 jälkeen ja nyt voi ruohottuneista sisäänkäyntien käytävistä päätellä, että kirkossa ei ole mitään toimintaa nykyisin.

 

 

 

 

 

Käki-säätiö on vuonna 1996 pystyttänyt kirkon läheisyyteen muistomerkin, jonka tekstissä todetaan näin:

 

Tämä on 2. maailmansodassa kaatuneiden 105:n käkisalmelaisen soturin leposija

 

 

Muistomerkin pystyttämisen eri vaiheissa Käki-säätiö oli yhteydessä mm. silloisen suurlähettiläs Juri Derjabinin kanssa.

Toivoa sopii, että Käkisalmen luterilainen kirkko vielä näkisi sen päivän, jolloin siellä julistettaisiin Jumalan Sanaa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Taipaleenjoki - Tuonelanjoki

Keskiviikko 24.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Suomen sotahistorian kuuluisimpia taisteluita ovat Metsäpirtin Taipaleenjoella käydyt taistelut.

 

Vihollinen pääsi Taipaleenjoen yli, mutta Suomen rintama kesti Talvisodassa rauhantekoon saakka.

 

Minulla on ollut tilaisuus tutustua Taipaleenjoen taistelumaastoihin muutamaankin kertaan ja olen saanut näillä matkoillani kerran ylittää veneellä Taipaleenjoen Neosaaresta Terenttilän puolelle ja myös takaisin.

 

Heinäkuun alussa tekemällämme matkallamme saimme tutustua Taipaleenjoen taistelumaastoihin Neosaaren eli neuvostoarmeijan näkövinkkelistä. Nyt emme ylittäneet Taipaleenjokea.

 

 

 

 

 

Metsäpirtistä tulimme Taipaleenjoen rantaan entisen lossin Neosaaren puoleiselle kohdalle.

Joki virtaa vasemmalta oikealle kohti Laatokkaa, jonne ei olekaan pitkä matka.

Vastarannalla joen takamaastossa sijaitsevat kuuluisat Terenttilän tukikohdat.

Kuvasta oikealla mäntykankaalla sijaitsee Taipaleen muinaislinnan rauniot. Harmittelen, että en aikoinaan linnanraunioilla käydessäni mennyt vallihautojen yli varsinaisen linnan alueelle. Taipaleen muinaislinnasta on todella vähän tietoa esim. netissä.

 

 

 

 

 

Katse kohti ylävirtaa.

Taipaleenjoen takana taitaa näkyä sotakirjallisuudesta tutut Kansakoulun metsikkö ja Pärssisen metsikkö.

 

 

 

 

 

Lossirannan viereen on rakennettu korkeatasoinen laituri, sillä monet Taipaleenjoen datsojen asukkaat asuvat Pietarissa ja sinne pääsee parhaiten nopeakulkuisilla veneillä.

Vastarannalla on joen suuntaisesti kiitorata, sillä pienkoneella matka Taipaleenjoelta Pietariin taittuu vielä nopeammin kuin veneellä.

Vastarannalle autotie kulkee Kiviniemen ja Sakkolan kautta – se taitaa nykyisin olla jokseenkin ajokelvoton.

 

 

 

 

Lossirannassa ennen ollut lammasfarmari on saanut väistyä ökyrikkaiden tieltä.

Saatan joskus kertoa tosijutun tällä paikalla ennen sijainneesta lammasfarmarista ja niistä lammaskaupoista, joita hänen kanssaan työporukan kanssa teimme lähes 20 vuotta sitten!

 

 

 

 

Saimme kuljettajamme onnistuneiden neuvottelujen tuloksena pitää ruokailutauon Taipaleenjoen lossirannassa – kiitokset Raivolle!

*******

 

Tästä kuvasta saa pientä esimakua siitä, että veden nykyinen pinta on monia metrejä alempana kuin vedenpinta tässä oli ennen Taipaleenjoen syntymistä 1818.

Tuolloin vedenpinta laski tällä kohdalla seitsemän metriä, kun Suvantojärvestä puhkaistui Taipaleen kylän läpi virtaava Taipaleenjoki.

Kaksisataa vuotta sitten bussimme pysäköintipaikka oli Suvantojärven pohjaa ja tämän kohdan vedet laskivat Käkisalmen kautta Laatokkaan.

*******

Taipaleenjoella suomalaisia kiinnostavat taistelumaastot sijaitsevat joen toisella puolella, sillä nyt katselimme Taipaleenjokea neuvostosotilaiden vinkkelistä.

Nelisen vuotta sitten laatimani juttu Taipaleenjoen suomalaisista taistelupaikoista löytyy googlaten vaikkapa näin: "Esko Erkkilä Taipaleenjoki". Jutussa liikutaan täsmälleen samalla kohtaan Taipaleenjokea kuin nyt, mutta eri puolella jokea.

 

 

On selvää, että Taipaleenjoen taistelumaastot ovat kohta muisto vain. Jos vielä nyt haluaa niihin tutustua, on pidettävä kiirettä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

On kaikki edellytykset, että Konevitsan luostarin viereen tulee joskus komea hotelli

Tiistai 23.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Konevitsan luostarin vierellä on komea monikymmenmetrinen tiilirakenteinen kolmikerroksinen rakennus.

 

 

 

 

 

Kyseessä on kerrassaan hieno rakennus. Se on niin pitkä, että saanut rakennusta koko pituudeltaan mahtumaan yhteen kuvaan!

 

 

Opastuskierroksella oppaamme Andrei-veli sivuutti sen maininnalla ”Kivinen hotelli”.

Onko kyseeessä Konevitsan kasarmirakennus - kuka tietää?

 

 

Ennen luostarisaarelta lähtöämme tapasimme ”Kivisen hotellin” lähellä erään suomalaisen, joka kertoi vetävänsä saarella matkailijoille suunnattuja retkiä.

 

 

Suomalainen – jonka nimeä ei tullut kysyttyä - totesi, että onneksi rakennuksessa on kaiken aikaa ollut hyvä katto, joten rakennuksen perusrakenteet ovat lattioiden heikkoutta lukuun ottamatta kunnossa.

 

 

Hän antoi luvan omalla vastuullamme mennä sisälle rakennukseen ja niin muutaman muun retkeläisen kanssa teinkin.

 

 

 

 

Ovet ”hotelliin” olivat auki, joten sisäänpääsy oli vaivatonta.

 

 

 

 

Portaat yläkerroksiin olivat saastaiset, mutta kaikesta näki, että ne eivät olleet kuluneet.

Rojun poistamisella, portaiden lakaisemisella ja pesulla sisäänkäynti olisi valmis vastaanottamaan vieraat.

 

 

 

 

"Hotellin" - vai onko kyseesssä kasarmi -  kaikissa kolmessa kerroksessa on rakennuksen päästä päähän kulkeva keskikäytävä.

 

Huomaathan käytävän holvikattorakenteet.

 

 

 

 

 

 

Kukin käytävän varrella on huoneita. Nyt ne ovat huonossa kunnossa, mutta perusrakenteiltaan ne varmaan olisivat saneerauksiin erikoistuneen rakennusliikkeen suosikkikohteita.

 

 

 

 

Huoneet ovat erilaisia, mutta silmälle mieluisat holvikatot ovat niissä kaikissa.

 

 

 

 

 

Erään kerroksen aulatilaa on viimeksi käytetty punttisalina.

 

 

 

 

 

”Hotellissa” on tietysti myös sänkyjä, mutta nyt ne on kasattu joihinkin huoneisiin kasaksi.

 

 

 

 

 

Hotellin valaisimista oli jäljellä joitain ja…

 

 

 

 

 

 

…pölyjen pyyhkimisen jälkeen valaisimista löytyi taidokas kukkamaalaus.

 

 

 

 

 

Tunteeko kukaan lukijoistani maalausta – onko se suomalaista vai venäläistä alkuperää?

 

 

********

 

 

Hotellin saneeraamisesta asumiskäyttöön on kuulemma joku rakennusyritys tehnyt tarjouksen, mutta asettanut ehdoksi, että se huolehtisi remontin jälkeen myös hotellitoiminnasta.

 

Luostari ei ole ehtoihin suostunut ja nyt hotelli odottelee entisellään yhä rapistuen tulevia aikoja.

 

Onko kyseeessä Konevitsan varuskunnan kasarmi? Teko on vankkaa ja se jos mikä kertoo, että "hotelli" on suomalaisten rakentama.

Toivon lukijoiltani apua rakennuksen alkuperän selvittämiseksi!

 

Uskon, että Konevitsan luostarin ”kivinen hotelli” tullaan entisöimään, mutta aikataulun veikkaamiseen en uskalla ryhtyä.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Konevitsan luostarissa ei vielä ole kukoistavaa "luostarin puutarhaa"

Maanantai 22.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Luostarin puutarhaa on totuttu pitämään paikkana, jossa luostariveljet tai nunnat pitävät hyvää huolta kasveista ja jossa kauneutta on joka puolella.

 

Olen saanut vierailla Venäjällä Petserin ja Tverin luostareissa sekä myös Lintulan luostarissa ehdin käydä ennen sen tulipaloa. Virossa olen ainakin pariinkin kertaan saanut vierailla Pühtitsan nunnaluostarissa ja sinne on matka taas vajaan kuukauden kuluttua.

 

Erityisesti Tveristä ja Pühtitsasta ovat jääneet mieleeni hyvinhoidetut luostarin puutarhat.

 

Vieraillessamme Konevitsassa totesimme, että siellä ”luostarin puutarhan” luomista ei ole kunnolla vielä ehditty edes aloittamaan.

 

 

 

 

Konevitsassa ”luostarin puutarhaa” hoitaa vasemmalla oleva mies, jonka kanssa eräs matkalaisemme tässä keskustelee.

 

 

 

 

Konevitsassa puutarha sijaitsee kahvilan vierellä, joten puutarhan paikkana se on hyvä.

 

 

 

 

 

Puutarhassa herukkapensaat ovat jonkinlaisessa kunnossa, mutta pensaiden leikkaamisessa on ”säästetty”, joten pensaat tarvitsevat tukea.

Olen vahvasti sitä mieltä, että herukkapensaiden tukeminen kertoo aina sen, että pensaiden leikkaamisesta ei ole osattu huolehtia. Olen ehkä yks´oikoinen, mutta mielestäni herukkapensaiden keinotekoinen tukeminen kertoo aina hoitovirheestä!

 

 

 

 

 

Konevitsan luostarin punaherukkapensaissa näytti olevan sama tuholainen, joka esiintyy myös omissa punaherukkapensaissamme. Kyseessä on karviaispistiäisen vioitus, kuten sain MTT:n asiantuntijoilta kuulla.

 

Karviaispistiäisen torjunta-aika on keväällä heti kukinnan jälkeen ja aion ensi keväänä kokeilla saamani ohjeen tehoa. Konevitsassa luostarin puutarhassa  ongelma tulee varmaan jatkumaan!

 

 

 

 

 

Perunan- ja pavunviljelyssä puutarhassa oli käytössä mielenkiintoinen ”yhdysviljely”.

 Perunat oli istutettu muuallakin Venäjällä käytettyyn tapaan tasamaalle, mutta perunantaimien väliin oli kylvetty pavunsiemeniä!

Pavuntaimet olivat kasvussa, mutta mielestäni niiden kylvö oli suoritettu liian myöhään.

Pavuntaimien riviväli oli kovin kapea, joten rikkakasvien torjunta tulee olemaan haasteellista.

 

 

 

 

 

Tämä kasvi oli mielestäni ruusukvitteni ja tämän kasvin kohdalla saan olla täysi oppipoika Konevitsan luostarin puutarhurille!

 

 

 

 

 

Konevitsan puutarhaviljelysten kastelu hoidetaan korkealle nostettujen vesisäiliöiden kautta omalla paineella tulevan veden avulla. Se ei selvinnyt, että miten vesi saadaan pumpattua säiliöihin.

 

 

 

 

 

En ole aiemmin nähnyt sellaista taimikairaa, jolla Konevitsassa tehdään taimille kasvupaikka. Saattaa olla kätevä väline!

Kuvassa takanani puutarhurin työkatos ja lepotila.

 

 

 

 

Pienessä muovihuoneessa näkyivät taimikairalla kurkuntaimille kairatut kasvupaikat havainnollisesti. Onkohan Suomessa myynnissä noita taimikairoja?

 

 

 

On luonnollista, että Konevitsan luostarissa ei vielä ole kukoistavaa puutarhaa.

 

Mielestäni nyt olisi tärkeää, että Konevitsan puutarha saisi kunnollisen jyrsimen, sillä sen avulla luostarin puutarhaviljelyä voitaisiin viedä eteenpäin vauhdilla.

 

 

-Esko Erkkilä-

Konevitsan luostari on toipumassa Neuvostoliiton aikaisesta alennustilastaan

Sunnuntai 21.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Talvi- ja Jatkosotaan osallistuneiden Hämeenkyrön ja Viljakkalan miesten lähiomaisten ja muidenkin asiasta kiinnostuneiden matka Karjalan Kannakselle toteutettiin heinäkuun alussa kahtenakin eri ryhmänä.

 

Sain paikan ensimmäiseen ryhmään ja toteutimme matkan 5…8.7.2013.

 

Matkamme asiantuntevana johtajana oli jo kymmenentenä peräkkäisenä vuonna hämeenkyröläissyntyinen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki ja vastuullisena matkanjärjestäjänä Lehtimäen perheen omistama Vihdin Liikenne/V-L Matkat.

 

Tämänkertaisen matkamme pääkohde ainakin minun mielestäni oli tutustuminen Konevitsan luostariin.

 

Kyseessä oli kokopäiväretki ja vierailimme Konevitsassa toisena matkapäivänämme eli lauantaina heinäkuun 6. päivänä.

 

Pyrin nyt kertomaan matkastamme Konevitsan luostariin:

 

 

 

 

Yövyimme Käkisalmessa ja maittavan aamupalan jälkeen sonnustauduimme luostarivierailulle.

 

Valmistautuminen merkitsi, että miehillä oli yllään täyspitkät housut ja naiset valmistautuivat kietaisemaan pitkien housujensa päälle jonkinmoisen hameen.

Perillä sitten huomasimme, että Konevitsassa ei olla niin tarkkoja vierailijoiden pukeutumisesta kuin esim. Petserin luostarissa Venäjällä, jossa naisten on pakko pukeutua hiusten peittävään asusteeseen ja kietaista jonkinmoinen vaatekappale vyötäisilleen, jos asusteena on housupuku.

 

 

 

 

Konevitsan luostariin kuljetaan Sortanlahden laiturin kautta ja saavuimmekin sinne hyvissä ajoin ennen aamupäivälaivan lähtemistä. Käkisalmesta Sortanlahteen on matkaa nelisenkymmentä kilometriä.

 

 

 

 

Laivarannassa oli tarjolla mm. savukalaa…

 

 

 

 

…ja siellä meille selvisi lopullisesti, että kyseessä on todella kokopäiväretki.

Tämän vuoksi mm. minä ostin rannalta matkaevääksi kolme erilaista piirakkaa, jotka sitten päivän aikana olivatkin hyvään tarpeeseen. Piirakat maksoivat 40 tai 50 ruplaa ja kun ruplan eurokurssi on n. 40 ruplaa yhdellä eurolla, tuli piirakoiden hinnaksi euron verran – ei lainkaan paha hinta.

 

 

 

 

Sortanlahden satamalaituri olisi suomalaisten viranomaisten mielestä vähintäänkin ”mielenkiintoinen”, mutta kohtuullisella tasapainoaistilla siitäkin selvisimme.

 

 

 

 

”Konevitsa” –laiva saapui ajallaan ja pääsimme nousemaan laivaan.

 

 

 

 

Olen kerran aikaisemminkin käynyt Sortanlahden satamassa ja jo silloin siellä oli samanlainen meininki kuin nyt.  Jotkut aiemmin Sortanlahdessa käyneet kertoivat, että näitä laivanrumiluksia ei silloin ollut.

 

 

 

 

Neljäkymmentä minuuttia Sortanlahdesta Konevitsaan kestänyt laivamatka alkoi turvallisesti, sillä Laatokalla partioiva pelastusalus seurasi lähietäisyydellä matkamme alkamista.

 

 

 

 

Laatokkaa sanotaan ”seitsemän meren järveksi” ja yksi niistä meristä on Sortanlahden ja Konevitsan välillä.

 

 

 

 

Konevitsan luostarien silhuetit näkyivät jo laivamatkamme puolivälissä.

 

 

 

 

 

Kamerani kohtuullisen hyvistä ominaisuuksista kertoo, että tämä kuva on otettu hieman lähempänä Konevitsaa kuin edellinen kuva!

 

 

 

 

 

Konevitsan luostarin silhuetit tarkentuivat, kun lähestyimme luostarin laituria.

 

 

 

 

Konevitsan luostarin laiturirakennelmat eivät nekään ole kauneudella ja viimeistelyllä pilattuja.

 

 

 

 

Laivallamme matkustaneet muut luostarivieraat olivat pukeutuneet ”luostarietiketin” mukaisesti eli naisten hiukset olivat piilotettu huivin alle.

 

 

 

Rannassa meitä oli oppaana vastassa Andrei-veli, mutta kun luostariveljiä ei ole sopivaa kuvata, niin tässä emme näe kuvaa Andreista!

 

 

 

 

Heti laivarannassa on muistomerkki joka on siinä sen kunniaksi, kun keisari Aleksanteri II kävi saarella vuonna 1858.

 

 

 

 

 

Muistomerkin venäjänkielinen teksti on tässä.

Keisari Aleksanteri II oli monen ”naisen mies” ja ainakin kerran hän otti avioeron siten, että passitti silloisen vaimonsa luostariin!

 

 

 

 

 

Rannassa on myös tämä tiilinen rakennus, jossa puna-armeijan valta-aikana sijaitsi saaren voimalaitos.

 

 

 

 

 

Voimalaitoksessa oli ainakin kaksi dieselgeneraattoria, joista toisen ”raato” on edelleen paikoillaan.

 

 

 

 

Generaattorirakennuksessa ei Neuvostoliiton ajan jälkeen ole vielä tehty mitään siivous- tai kunnostustoimenpiteitä, joten siivo on tämän näköistä!

 

 

 

 

Generaattorirakennuksen vieressä on tämä viehättävä tsasouna…

 

 

 

 

…jonka sisällä on kaunis alttari…

 

 

 

 

…ja raamattuaiheisia maalauksia.

 

 

 

 

 

Mutta jatketaanpa matkaa laivarannasta kohti luostarirakennuksia!

 

 

 

 

 

Andrei-veli esitteli meille tämän puurakennuksen ainoastaan sillä perusteella, että päädyssä sijaitsevasta ovesta pääsi aivan kelvolliseen vessaan.

Rakennuksessa näytti sijaitsevan vakituisen väen ja vierailijoiden ruokailutilat, mutta niihin emme päässeet tutustumaan.

 

 

 

 

Varsinaiseen luostariin kuljettiin pääsisäänkäynnin kautta.

 

 

 

 

Konevitsan luostari perustettiin vuonna 1393 Arseni Konevitsalaisen toimesta.

 

Tässä on Arseni Konevitsalaisen pyhäinjäännökset ja tämä on Konevitsan luostarin pyhin paikka.

 

 

Muutama kuva ilman selityksiä luostarin pääkirkosta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*****

 

 

Luostarissa on meneillään seinämaalausten kunnostustyöt.

 

 

 

 

 

Maalausten entisöintitöiden lähtökohta on varsin haastava…

 

 

 

 

…sillä maalaukset ovat aikojen kuluessa päässeet kovin huonoon kuntoon.

 

 

 

 

Luostarin yläkirkko on vihitty käyttöönsä vuonna 1810.

 Se on lämmittämätön eli ns. kesäkirkko.

Yläkirkkoon johtaa askelmat, mutta kannustan kaikkia luostarivierailijoita kapuamaan sinne,…

 

 

 

 

…sillä siellä luostariveljet esittävät mieleenpainuvan lauluhetken.

Lauluhetki on unohtumaton elämys, sillä munkkien esittämä lauluesitys on korkeatasoinen, akustiikka tilassa on mainio ja pääskysten liverrys luostarirakenteissa kruunaa lauluhetken.

 

 

 

 

Luostarin matkamuistomyymälässä olisi ollut paljon mielenkiintoista hankittavaa.

 

 

 

 

Luostarikirkon jälkeen lähdimme Andrein mukaan n. neljä kilometriä pitkälle tutustumismatkalle luostarisaaren ympäri.

Tässä kuvassa pääluostari ”takapuolelta”.

 

 

 

 

Luostarin kirjasto sijaitsee tämän holvikäynnin yläpuolelle. Andrei kertoi, että kirjaston anti on nykyään kovin vaatimaton.

 

 

 

 

Luostarin takapihalla sijaitsee ”työläisten talo”, joka nykyään on vuokrattu Invalidien säätiölle, jonka toimesta lapset saavat viettää talossa kesäänsä ja marjastaa sekä sienestää saarella.

 

 

 

 

Luostarin takapihalla sijaitseva muistomerkki ei selvästikään ollut Andreille mieleen, sillä hän ei olisi esitellyt sitä lainkaan.

Kysyttäessä selvisi, että kyseessä on puna-armeijan Konevitsassa olemisen aikainen marssikentän muistomerkki.

Silloin luostarin elämä oli tyrehdyksissä, joten Andrein käyttäytymisen ymmärtää.

 

 

 

 

Eläimiä luostarissa on sikoja, lehmiä ja hevosia. Myös hanhia on ollut, mutta nyt niitä ei luostarissa ole.

Tämä emakko oli kovin laihassa kunnossa ja onhan se selvää, että luostarisaaren sapuskoilla ei emakko voi kovin hyvässä kunnossa olla.

 

 

 

 

Se jäi epäselväksi, että olivatko nämä pikkupossut emakon porsaita – tuskin.

 

Andrei kertoi kysyessäni, että munkkiveljet eivät syö lihaa, mutta sikoja kasvatetaan luostarin työväen murkinaksi.

 

 

 

 

Täytyy tunnustaa, että tämän tsasounan alkuperä jäi minulta epäselväksi, kun jäin joukon jälkeen kuvaamaan sikoja.

Se tuli selväksi, että suomalaiset ovat huolehtineet tsasounan maalauksesta, sillä Andrei totesi tsasounan olevan ”hyvä Tikkurilan maalimainos”!

 

 

 

 

Tsasounan kohdalta otin taaksepäin kuvan luostarista ja vaikka itse sen sanon ”ei hassumpi”! Hieman nuo kaksi kävelijää haittaavat ja kirkon risti on osittain jäänyt kuvan ulkopuolelle

On taas paikallaan todeta, että nettisivuillani olevia kuvia saa vapaasti käyttää ja eipä tarvitse edes kuvaajaa mainita, mutta toki kuvaajan mainitseminen on sallittua!

 

 

 

 

 

Tsasounan jälkeen kiipesimme ”Pyhälle Vuorelle”.

 

Pyhä Vuori on paikka, jonne Arseni päätyi kovan myrskyn jälkeen, kun hän lähti Valamosta merelle. Arseni pystytti Pyhälle Vuorelle puisen ristin, kun hän rantautui Konevitsan saarelle.

 

 

 

 

Pyhällä Vuorella nyt olevassa skiitassa asuu koko saaren ja luostariyhteiskunnan rippipappi.

 

 

 

 

 

Jatkoimme matkaamme Pyhältä Vuorelta eteenpäin Andrein johdolla.

 

 

 

 

Matkamme jatkui vehmaassa luonnossa pientä polkua pitkin – kaikkialla oli rikkumaton rauha, sillä vain haapojen havina oli seuranamme.

 

 

 

 

Matkalla oli jyrkkä alamäki ja Andrei oli matkalaisten turvana vaikeimmissa kohdissa.

 

 

 

Lopulta saavuimme kävelymatkamme kaukaisimpaan pisteeseen eli Hevoskivelle.

 

Hevoskivi on Konevitsan saaren vanha pakanallinen uhripaikka, jolla pakanat uhrasivat hevosia.

 

Konevitsan luostarin perustaja Arseni nousi tälle kivelle, karkotti pahat henget ja vihmoi paikan pyhitetyllä vedellä.

 

Arsenin toimien seurauksena pahat henget irtosivat kivestä ja lensivät varislaumana Sortanlahteen eli sille satama-alueelle, josta aamupäivällä lähdimme laivalla kohti Konevitsaa.

 

 

 

 

Nousin aitoon pyhiinvaeltajan tyyliin Hevoskivelle rakennettuun tsasounaan ja vietin sen alttarin edessä hetken.

 

 

 

 

Varsinainen Andrein opastama kierros päättyi Hevoskivelle, mutta useimmat meistä jatkoivat vielä hetken matkaa Konevitsan saaren pohjoislaidalle Laatokan rantaan.

Pesen tässä käsiäni Laatokan vedellä ja taustalla rannattoman ulapan takana sijaitsee Laatokan pohjoinen ranta – Koirinoja, Kitelä, Pitkäranta, Salmi, Lunkulansaari ja Mantsinsaari, tuttuja paikkoja kaikki.

 

 

 

 

 

Löysimme rannalta vielä sotaromua; jokin akku oli kyseessä!

 

 

 

 

 

Myös vahvoja sähköjohtoja näimme paluumatkallamme luostarille – saattoivat olla puna-armeijan aikana maastoon asennettuja.

 

 

 

 

Luostarin tutut silhuetit tervehtivät meitä, kun olimme lopettelemassa tutustumistamme Konevitsan saaren saloihin.

 

 

 

 

Ladon vierellä ruosteen patinoima hinattava tiekarhu herätti ainakin joissakin meistä suurta kiinnostusta.

 

 

 

 

Näimme loppumatkalla vielä kilipukin,…

 

 

 

 

…konepelleistä riisutun traktorin…

 

 

 

 

…ja hienot ajopelit!

 

 

 

 

 

Kiertomatkamme päättyi luostarin kahvioon, jossa saimmekin odotella laivan lähtemistä varsin pitkään.

 

 

Kiitän Teitä, jotka jaksoitte käydä mukanani läpi Konevitsan saaren!

Toivon, että tämä ”matkaraporttini” saa aikaan sen, että ainakin jotkut lukijoistani lähtevät matkalle Konevitsaan!

Minä pidän tavoitteenani, että joskus pääsisin käymään Valamossa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Räisälän kirkko on ristiä lukuun ottamatta saanut säilyttää ulkoasunsa entisellään

Lauantai 20.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Useimmat Neuvostoliitolle pakkoluovutetulla alueella sijaitsevat kirkot kokivat jo sotien aikana ja varsinkin neuvostovallan aikana kovia.

 

Joidenkin kirkkojen kohdalla kohtalo on kuitenkin ollut lempeä, sillä ne ovat ainakin ulkoasultaan entisen näköisiä.

 

Yksi näitä onnekkaista kirkoista on Räisälän kirkko.

 

Pääsimme taannoisella Karjalan Kannaksen matkallamme tutustumaan Räisälän kirkkoon.

 

 

 

 

Räisälän kirkon seinät on tehty pitäjän omasta graniitista ja päätykolmiot tiilestä.

Kirkko valmistui vuonna 1912 eli viime vuonna voitiin juhlia kirkon 100-vuotisjuhlia.

Räisälän kirkon on suunnitellut arkkitehti ja insinööri Josef Stenbäck.

 

Stenbäck on ollut kautta aikain tuottoisin suomalaisten kirkkojen suunnittelija, sillä hän on suunnitellut kaikkiaan 35 suomalaista kirkkoa – osan näiden kirkkojen rakennusprojekteista Stenbäc on myös urakoinut.

Pakkoluovutetulle alueelle Stenbäck´ n suunnittelemista kirkoista jäivät Räisälän lisäksi Koiviston, Kuolemajärven ja Terijoen kirkot.

 

 

 

 

Räisälän kirkko toimii nykyisin Räisälän kulttuuritalona ja sen alttari näyttää tänä päivänä tältä.

Alttaritaulu ehdittiin siirtämään Kokemäelle, jonne monet räisäläläiset asettuivat asumaan.

 

 

 

 

Kirkossa valmisteltiin käyntimme aikana parhaillaan joitain juhlia, sillä kirkkosalia oltiin koristelemassa ilmapalloin ja harsokankain.

 

 

 

 

Sakastissa…

 

 

 

 

…ja kirkon eteisessä oli siistiä.

 

 

 

 

Eteistilassa flyygeli odotti soittajaansa.

 

 

 

 

Kirkonpenkit olivat nykymuotoiset. Huomaa kirkon hienomuotoinen holvikatto.

 

 

 

 

Urkuja kirkonparvella ei enää ole, vaan ne on korvattu nykyaikaisemmilla musiikkipeleillä.

 

 

 

 

Näkymä urkuparvelta alttarille.

 

 

 

 

Urkuparvelle johtavat jykevät kiviportaat ovat nähneet paljon!

 

 

 

 

On ilahduttavaa, että kirkon välitön ympäristö on hoidettu hyvin.

 

 

 

 

Räisälän hautausmaa on tuhottu neuvostovallan aikana,…

 

 

 

 

…mutta suomalaiset ovat vuonna 1992 pystyttäneet Neuvostoliiton tuhoaman sankaripatsaan tilalle uuden muistomerkin, jossa todetaan

 

PAIKKA, JOSSA SEISOT ON PYHÄ

 

 

 

On pysähdyttävää, että Räisälän kirkko seisoo edelleen paikoillaan ja saamme käydä siellä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Talikkalan markkinoilla

Keskiviikko 17.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Olen monien muiden suomalaisten kanssa elänyt virhekuvitelmassa, että Talikkalan markkinoiden alkuperäinen paikka olisi sijainnut Viipurissa.

 

Opimme taannoisella matkallamme Karjalan Kannakselle, että näin ei suinkaan ole, vaan alkuperäiset Talikkalan talvimarkkinat on järjestetty Antrean Talikkalan kylässä.

 

”Talvella Talikkalan markkinoilla ja kesällä Tampereella…”

 

Pelkolan raja-aseman jälkeen tulee Jääski ja sen jälkeen vanhoista suomalaisista pitäjistä saavutaan Antreaan.

 

En tiedä, että kutsuttiinko Antrean kirkonkylää Suomen aikana Talikkalaksi, mutta pitäjän kuntakeskuksessa me pysähdyimme matkallamme Käkisalmeen.

 

 

 

 

Antrean keskustassa toimii tori, jossa venäläiset ja muualta tulleet myyjät myyvät elintarvikkeita sekä muutakin tavaraa.

 

 

 

 

Tori on tavanomainen venäläinen tori, jossa osa myyjistä toimii ulkosalla ja osa pienissä kioskeissa torilla.

 

 

 

Olen muuallakin Venäjällä ja myös Virossa tavannut azarbaidzanilaisia kauppamiehiä, jotka heti haluavat, että heitä kuvataan. Näin kävi taas Antreassakin, kun iloiset azarbaidzanilaiset halusivat heitä kuvattavan!

Näillä kauppamiehillä oli menossa jokin peli ja he eivät olleet lainkaan kiinnostuneita kaupanteosta – kuvattavana he kyllä halusivat olla!

 

 

 

 

Kaupanteosta huolehtivat pelimiesten apumiehet, mutta hinnoitteluohjeet tulivat ”pelimiehiltä”.

 

 

 

 

Venäjänkielen taitoni on puutteellinen ja sama tilanne oli meillä kaikilla. Hintojen kertominen tapahtuikin isokokoisen laskimen avulla – tässä ostamiensa kirsikoiden hinta on selviämässä Antti Hollolle!

 

 

Ostin azarbaidzanilaisilta kymmenkunta valkosipulia ja ne on tarkoitus istuttaa ennen talventuloa mökkimaailmamme valkosipulimaalle.

 

Valkosipuliostokseni jälkeen halusin ostaa vielä pari tomaattia heti syötäväksi ja kauppasin niitä punnittavaksi – azard-myyjä viittasi maksulle kintaalla ja sain maittavat tomaatit ilmaiseksi!

 

 

 

 

Antrean keskustassa olevat kerrostalot ovat ulkoapäin kohtuullisessa kunnossa ja kukkarakennelmien myötä myös asukkaiden viihtyisyydestä on pyritty huolehtimaan.

 

 

**********

 

 

Antrea oli Suomen aikaan voimallista maatalousaluetta ja siitä on parhaana esimerkkinä se, että Itä-Suomen Raakasokeritehdas rakennettiin sinne.

 

Yhtiö perustettiin jo vuonna 1928 Viipurissa, mutta tehdas ehti aloittaa toimintansa vasta vuonna 1938. Tehtaan ensimmäisenä Antrean vuonna se vastaanotti sokerijuurikkaita 29,7 miljoonaa kiloa.

 

Itä-Suomen Raakasokeritehdas Oy ehti jalostaa sokerijuurikkaita Antreassa myös toisena vuonna eli 1939 ennen Talvisodan alkamista. Toisena vuonna tehdas vastaanotti sokerijuurikkaita 34 miljoonaa kiloa.

Vertailun vuoksi on hyvä tietää, että viime vuonna sokerijuurikassato Suomessa oli n. 400 miljoonaa kiloa ja kaikki se jalostettiin Sucros Oy:n Säkylän tehtaalla.

 

**********

 

On selvää, että sokerijuurikkaan viljely tämän päivän Antreassa on haavekuva vain, mutta jonkinmoiset Talikkalan markkinat edelleen Antreassa ovat!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kruununprinsessa Victoria täytti eilen 36 vuotta

Maanantai 15.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Ruotsin kruununprinsessa Victoria täytti eilen 36 vuotta ja kruununperillisen synttäreitä vietettiin Ruotsissa asiaankuuluvin menoin.

 

Olen kerran päässyt lähietäisyydeltä seuraamaan kuningasperheen ja sen myötä myös prinsessa Victoriaa.

 

Kyse on eräästä Ruotsi-Suomi –yleisurheilumaaottelusta, joka pidettiin Tukholman Olympiastadionilla.

 

Muistelukseni ajankohta ajoittuu jonnekin 1980-luvun puoliväliin, sillä vuonna 1979 syntynyt prinssi Carl Philip jäi temppuiluineen parhaiten mieleeni.

 

Järjestin erään myyntimiehemme kanssa kahdelle tärkeälle asiakkaallemme neuvottelu- ja osin myös palkintomatkan Ruotsi-Suomi –yleisurheilumaaotteluun Tukholmaan.

 

Meillä oli tavalliset liput, mutta ne oikeuttivat istumaan pääkatsomoon lähelle maalilinjaa.

 

Yläpuolellemme saapui kuninkaallinen perhe ja lapsista olivat mukana Victoria ja Carl Philip - prinsessa Madeleine oli jätetty kotiin.

 

Kuninkaallisen perheen käyttäytyminen oli hillittyä, mutta mieleeni on jäänyt prinssi Carl Philip, joka pikkupojan koko tarmolla eli mukana maaottelun kiihkeissä tunnelmissa.

 

Prinssille oli hankittu Ruotsin väreissä oleva ”lakki”, jossa olevia käsiä pystyi taputtamaan yhteen, kun veteli ”käsiin” kiinnitettyjä siimoja.

 

Arvata saattaa, että prinssi oli innokas taputtaja!

 

*********

 

Kruununprinsessa Victorian eilisiä syntymäpäiviä oli mahdollisuus muistaa facebokissa kertomalla onnittelunsa. Tein niin, sillä arvostan Suomen ja Ruotsin hyviä suhteita – arvostan myös ruotsinkieltä maamme yhteiskunnan elävöittäjänä. Suomessa ruotsinkielen arvostaminen ei nykypäivänä ole suuressa suosiossa, mutta ilmoittaudun tässäkin asiassa vastarannan kiiskeksi.

Huomaan, että Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on lähdössä kansanedustajille tarkoitetulle ruotsinkielen opintokurssille eli myös hän arvostaa ruotsinkieltä. Nykyinen pääministerimme ei taida osatakaan edes ruotsin alkeita - häpeä sinänsä.

 

Fb:ssa onnitteluja pystyi lähettämään osoitteessa ”Kungahuset”. Siellä kerrottiin eilen mm. näin:

 

Idag firas Kronprinsessan Victorias födelsedag med allmän flaggdag och salut från Skeppsholmen. Kronprinsessan tar emot gratulationer på Sollidens slott på Öland, slottsparken öppnar klockan 11. Klockan 21.00 sänder SVT1 ’Grattis Kronprinsessan!’. Den som vill lämna en gratulation till Kronprinsessan kan göra det här på Facebook.

On mielenkiintoista nähdä, että millaiset juhlallisuudet ovat Ruotsissa silloin, kun Victoria täyttää 40 vuotta tai 50 vuotta tai peräti silloin, kun hänet kruunataan Ruotsin hallitsijaksi!

 

 

********

 

Siitä yleisurheilumaaottelusta vielä:

 

Naisten maaottelussa suuri suomalainen sankari oli Helinä Laihorinne, joka urakoi monilla matkoilla.

 

Katselimme lähellä radanpintaa olevilta paikoiltamme, kun Helinä valmistautui kilpailuihinsa.

 

En silloin osannut pienimmissäkään määrin arvata, että runsaan parinkymmenen vuoden kuluttua tekisin yhteistä bisnestä Helinä Laihorinteen kanssa, jonka sukunimi siinä välillä oli muuttunut Marjamaaksi.

 

Vuosia kului paljon ja meidän molempien hiustenväri ehti muuttua; minulla ruskea tukka muuttui vaaleanhallavaksi ja Helinällä vaalea poninhäntä tummaksi hyvinmenestyvän bisnesleidin aistikkaaksi tukaksi!

 

Helinä Laihorinteen (Marjamaan) menestyminen liike-elämässä osoittaa, että huippu-urheilijoissa on ainesta muuhunkin kuin mäkimiesten suosikkilukemiston Aku Ankan lukemiseen ja ainaiseen rähinöintiin kaikkea vastaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaipiaisten asema sekä Sippolan Enäjärven kylä olivat tärkeitä paikkoja Hämeenkyrön ja Viljakkalan miesten Talvisotataipaleella

Sunnuntai 14.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Talvisota alkoi marraskuun 30. päivänä 1939, mutta Suomen neuvokkaan valtiojohdon ansiosta maamme onnistui valmistautumaan Neuvostoliiton hyökkäykseen.

 

Tuo neuvokas menettely oli YH eli Ylimääräiset harjoitukset. YH oli luonteeltaan kertausharjoitukset ja poliittisesti siten ”miedompi” menettely kuin LKP eli Liikekannallepano.

 

YH aloitettiin lokakuussa 1939 ja sen ansiosta Suomi pystyi ainakin jossain määrin kohtamaan valmistautuneena Neuvostoliiton aloittaman hyökkäyksen.

 

Hämeenkyrön ja Viljakkalan miesten komppaniat perustettiin omissa pitäjissä, mutta varsinaisen joukko-osaston eli JR 17:n perustaminen tapahtui Tampereen Yhteiskoululla ja Lyseolla 20.10.1939.

 

Joukko-osasto siirtyi junakuljetuksella Kaipiaisten asemalle, jonne se saapui seuraavana päivänä eli 21.10.1939.

 

Kaipiainen on minulle hyvinkin tuttu paikka, sillä 40 vuotta minulle leipää tarjonnut työnantajani perusti sinne 1970-luvulla nykyaikaisen rehutehtaan. Häpeä tunnustaa, että en ole koskaan poikennut Kaipiaisten asemalla, mutta Kaipiaisissa sijaitsevalla Rehuraisio Oy:n rehutehtaalla sitäkin useammin.

 

Hämeenkyrön ja Viljakkalan miehet eivät jääneet Kaipiaisiin, vaan jatkoivat matkaansa marssien kymmenkunta kilometriä Sippolan kirkonkylän ja Haminan suuntaan Enäjärvelle.

 

Enäjärvi, kuten Kaipiaisten asemakin kuuluivat tuolloin Sippolan pitäjään.

 

Sippola ja Anjala muodostivat 1975 Anjalankosken kauppalan, josta tuli Anjalankosken kaupunki vuonna 1977.

 

Kuntauudistukset jatkuivat ja Anjalankoski muodosti yhdessä Elimäen, Jaalan, Kouvolan, Kuusankosken sekä Valkealan kanssa Kouvolan kaupungin vuonna 2009. Tämä merkitsee, että Kaipiaisten asema ja Enäjärven kylä kuuluvat nykyään Kouvolan kaupunkiin.

 

 

 

Pysähdyimme taannoisella Hämeenkyrön ja Viljakkalan miesten läheisten sotahistoriamatkamme paluumatkalla Enäjärvellä.

 

Tulimme Enäjärvelle Haminan suunnasta tietä, joka on tullut minulle hyvinkin tutuksi työurani aikana.

 

 

 

 

Hämeenkyrön ja Viljakkalan miesten Talvisotaan valmistava leirikoulutus tapahtui näillä männikkökankailla hieman Enärveltä Haminan suuntaan siten, että joukko siirtyi varsinaiselle sotatoimialueelle eli Viipurin Tienhaaraan Itsenäisyyspäivänä 6.12.1939.

Hämeenkyrön ja Viljakkalan miesten Enäjärvi-vaihe kesti n. 1 ½ kuukautta ja sinä aikana Neuvostoliitto ehti aloittamaan Talvisodan.

 

 

 

 

Kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki on tavannut tarjota shampanjat matkalaisille aina matkan alkupuoliskolla, mutta nyt hän halusi juhlistaan matkamme loppuvaihetta niin, että shampanjat tarjottiin meille vasta Enäjärvellä.

 

 

 

 

Hyvistä yrityksistäni huolimatta en onnistunut kuvaamaan shampanjapullon korkin lentämistä!

 

 

 

 

 

Keskustelen tässä kenraali Lehtimäen kanssa ja lausun hänelle kiitoksia hienosta matkasta!

 

 

Arvostan, että matkamme aikana pääsin tutustumaan isäni sotapolun alkamiseen Kaipiaisissa ja Enäjärvellä.

 

Isäni sotapolku kesti koko Talvisodan sekä Jatkosodan ja niiden lisäksi hän oli mukana vielä Lapinsodassa, kun kenraali Hersalon joukot valtasivat ”laivakoukkauksen” tuloksena Tornion.

 

Olemme paljon velkaa näille sotasankareille!

 

 

-Esko Erkkilä-

Saarioinen Oy:n ja Atria Oyj:n solmima esisopimus teurastamotoimintojen järkeistämisestä on vahva askel eteenpäin kotimaisen elintarviketeollisuuden turvaamisessa

Lauantai 13.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Saarioinen Oy ja Atria Oyj ilmoittivat torstaina 11.7.2013, että ne ovat solmineet esisopimuksen Saarioinen Oy:n teurastamo- ja lihanleikkuutoimintojen myymisestä Atria Oyj:lle.

 

Tunnen molemmat yritykset ja olen työurani aikana tehnyt tiivistä yhteistyötä molempien kanssa.

 

Olen iloinen nyt solmitusta esisopimuksesta ja uskon sen toteuttamisen turvaavan omalta osaltaan kotimaisen lihanjalostuksen tulevaisuuden.

 

Tiedän oman kokemukseni perusteella, että molemmat yritykset ovat tehokkuudessa huippuluokkaa ja sen vuoksi tervehdinkin nyt julkistettua esisopimusta jatkumona sille, että kaksi keskeistä lihanjalostusyritystä "lyö hynttyyt yhteen”.

 

Tunnen tiettyä haikeutta, sillä kauppaan kuluu myös Jyväbroiler-tuotemerkki.

 

Olen Saarioinen Oy:n yhteistyökumppanin roolissa saanut olla mukana kehittämässä Jyväbroileria.

 

Jyväbroiler on Saarioinen Oy:n markkinointiväen ja viimekädessä teollisuusneuvos Pentti Avotien päätös, mutta sen käytännön toteuttaminen oli Saarioinen Oy:n puolelta nyt jo edesmenneen johtaja Touko Koiviston sekä Toivo Jauhiaisen vastuulla.

 

Työnantajani Rehuraisio Oy otti haasteen vastaan ja ryhdyimme yhdessä kehittämään yksinomaan kasvisperäisiin raaka-aineisiin pohjautuvan broilerrehun kehittämistä.

 

Arvata saattaa, että uuden kehittämisessä oli haasteita, mutta pystyimme yhdessä luomaan sellaiset broilerrehut, joiden raaka-aineena olivat ja yhä edelleen ovat ainoastaan kasvisperäiset raaka-aineet;

Jyväbroiler oli syntynyt!

 

Muut broilerteurastamot ja rehutehdaskilpailijamme seurasivat luonnollisesti edelläkävijää, mutta Jyväbroilerin voittokulku osoittaa, että edelläkävijän hankkima etumatka säilyy.

 

Uskon, että Atria Oyj:n ja Saarioinen Oy:n nyt julkistama yhteistyökuvio auttaa omalta osaltaan suomalaisen lihanjalostussektorin kannattavuutta.

 

Toivottelen yhteistyölle mitä parhainta menestystä ja toivon, että Atrialla riittää kanttia säilyttää Jyväbroiler-tuotemerkki markkinoilla ja tehdä edelleen työtä sen hyväksi!

 

********

 

En malta olla vertailematta Atria Oyj:n ja Saarioinen Oy:n nyt alkavaa yhteiseloa ja kuntien yhdistymisiä.

 

Oletan, että nyt tapahtuva yritysjärjestely merkitsee huomattavia henkilöstömuutoksia, sillä yritykset tapaavat näillä järjestelyillä etsiä kustannustehokkuutta ja kohenevaa kannattavaisuutta.

 

Kuntamaailmassa asia on täysin toinen, sillä siellä viiden vuoden koskemattomuusaika henkilöstöön merkitsee turhien henkilöstömäärien säilyttämistä, vaikka työt loppuvatkin monilta ihmisiltä.

 

********

                     

On selvää, että työllisyydestä on kannettava huolta, mutta sen ei pidä tapahtua turhia vakansseja säilyttäen.

 

Milloin kuntamaailma osaa ottaa oppia yrityselämästä?

 

 

-Esko Erkkilä-

Kahdella kellolla kerkiää

Perjantai 12.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Kaikki varmaan tuntevat lausahduksen;

 

Kahdella kalenterilla kerkiää

 

Toteamus merkitsee, että merkitessään menojaan kahteen kalenteriin, saa sovittua asioita paljon enemmän kuin merkitsisi menemisensä ainoastaan yhteen kalenteriin.

 

Kahden kalenterin menetelmässä on se heikkous, että tosipaikassa ei ehdikään jokaiseen lupaamaansa paikkaan tai tapahtumaan.

 

 

Koin eilen aamulla hieman samaa, mutta nyt kellon orjana.

 

Meillä on mökillä parikin seinäkelloa ja yleensä ne ovat samassa ajassa.

 

 

 

Nyt kuitenkin ”aito kiinalaisvalmisteinen” punttikellomme oli konstaillut ja sen käyntiinlähdössä oli ollut ongelmia. Sain kellon edellisiltana käymään, mutta en siirtänyt kelloa oikeaan aikaan ja sen vuoksi punttikellomme kulki 2 tuntia etuajassa.

 

 

Tiesin, että muu perhe ja pienet kesävieraamme saapuvat mökille puolilta päivin ja sen vuoksi olin valmistautunut tekemään pienen marjastusretken ennen porukan saapumista.

 

Nousin ylös punttikellon mukaan klo 8.30 ja aloin valmistumaan marjametsälle.

Ihmettelin hieman, että aurinko paistoi matalalta ja maassa oli vahvasti yökastetta.

 

 

 

 

Olin melkein lähdössä, kun katsoin toisessa huoneessa tikuttavaa heilurikelloa ja huomasin oikean ajan – olin elänyt kaksi tuntia etuajassa!

 

 

Kahdella kellolla kerkiää – totuus tuli todistettua, sillä ennen eilistä marjastusretkeäni ehdin ”löytämään” tietokoneeni näppäimistöltä mm. tämän jutun ja tekemään paljon muuta!  

********

 

Ennenaikaan meillä maalla ja myös lähes kaikissa naapuritaloissa elettiin tarkoituksellisesti ”kahdella kellolla”, sillä talon kellot saattoivat olla tarkoituksellisesti puolikin tuntia etuajassa.

 

Menettelyä puolusteltiin sillä, että ehtimisille jäi näin menetellen pelivaraa.

 

*******

Monesti esimerkiksi matkoilla tuntuu, että kroonisille myöhästelijöille olisi suorastaan määrättävä kellot, jotka kulkisivat ainakin vartin etuajassa.

En tosin ole lainkaan varma, että pystyisivätkö nämä ongelmanaiheuttajat siitä huolimatta olemaan aiheuttamatta ongelmia!

 

 

-Esko Erkkilä-

Hulvatonta meininkiä Maailmanlopun meiningissä Viitasaarella!

Torstai 11.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Sain torstaina 4.7.2013 olla mukana MSL-Tampereen järjestämällä hienolla kulttuurimatkalla Viitasaarelle.

 

 

 

 

Kohteenamme oli Viitasaaren Savivuorella Kulttuuriyhdistys Taidettako ry:n esittämä hulvaton Maailmanlopun meininki – niminen kesäteatteriesitys.

Kyseessä oli esityksen ensi-ilta, joten näimme jotain ainutlaatuista!

 

Maailmanlopun meininki pohjautuu Mikko Alatalon musiikkiin ja se kertoo fiktiivisesti maaseudun elämästä.

 

Näytelmässä käsitellään maalta kaupunkiin ”ajelehtimaan” lähteneen Kauno Paanasen elämää. Kauno palaa vuosien jälkeen maalle – Viitasaarelle – ja hauskat sekä koskettavat yhteensattumat ja vanhan kaveripiirin kohtaamiset tuovat monia uusia tilanteita esille.

 

Juoni nivoutuu hienosti kokoon Mikko Alatalon suosituimpien musiikkikappaleiden myötä.

 

Kesäteatteriesityksen kaikki viisi näyttelijää osaavat laulaa hyvin ja esityksen aikana yleisö saakin kuulla peräti parisenkymmentä kappaletta, joiden luojana on ollut Mikko Alatalo. Useimmat kappaleet kansantaiteilija Mikko Alatalo on luonut yhdessä Harri Rinteen kanssa.

 

 

************

 

Kesäteatteriesitystä edelsi kaikille avoin ja maksuton Mikko Alatalon johdattelema yhteislaulutilaisuus.

 

 

 

 

Mikko Alatalo ehti laulattaa meitä tunnin aikana kaikkiaan kuudentoista kappaleensa verran.

 

 

 

 

Mikon säestäjänä toimi Jammi Humalamäki. Olen saanut monta kertaa kuunnella Alatalo –Humalamäki –kaksikon esiintymistä, mutta kerta toisensa jälkeen heidän mainio yhteispelinsä yllättää myönteisesti.

 

 

 

 

Monistettujen ja yleisölle jaettujen kappaleiden lisäksi Mikko esitti parikin laulua, joiden sanoja ei ollut monisteessa.

Koskettavin niistä oli Mikon äitinsä hautajaisissa n. puolitoista vuotta sitten ensi kerran esittämä ”On kotipiha hiljainen”.

 

 

 

 

Olimme Viitasaarella parhaan mahdollisen oppaan ohjaamana, sillä saimme oppaaksemme Viitasaaren kaupunginjohtaja Jouko Räsäsen, joka tässä kiittelee Mikko Alataloa hienon yhteislaulutilaisuuden vetämisestä.

 

 

********

 

                     

Maailmanlopun meiningissä oli samoja kappaleita, joita myös Mikko Alatalo esitti yhteislaulutilaisuudessa.

 

 

Kaikki kunnia Mikolle ”Tytöt tahtoo pitää hauskaa” –kappaleesta, mutta kylläpä Kati Hyvärinen Saara Variksena ja Ilona Chevakova Virpi Pasasena esittivät sen todella vauhdikkaasti!

 

Sitä osuutta, jonka Mikko esittää tästä laulusta viroksi, ”tytöt” eivät toki esittäneet. Sehän on se osuus, joka aina hersyttää Mikon yleisön hyvälle tuulelle!

 

 

 

********

 

 

 

 

Kesäteatteriesityksen päätyttyä käsikirjoittaja ja ohjaaja Katri Häti sai yleisöltä ansaitut aplodeeraukset!

 

 

********

 

 

 

Mikko Alatalon viitasaarelainen kansanedustajakollega Teuvo Hakkarainen oli myös paikalla.

 

 

 

 

 

Kaikesta näki, että Mikko Alatalo nautti Maailmanlopun meiningistä oikein sydämensä kyllyydestä – niin muuten mekin!

 

 

*********

 

Maailmanlopun meininki on Viitasaaren kesäteatterin ohjelmistossa 21.7.2013 saakka – kannattaa ehdottomasti poiketa katsomassa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuka on Eduskunnan istuntosalin seinäsyvennyksessä sijaitsevan "Tulevaisuus" veistoksen mallina olleen pojan eno?

Tiistai 9.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Kaikille ovat ainakin Eduskunnan kyselytuntien televisioinneista tuttuja istuntosalissa sijaitsevat veistokset.

 

Veistossarja on nimeltään Työ ja tulevaisuus ja se on jokaisen Eduskuntatalossa vierailevan nähtävissä.

 

Olen päässyt muutaman kerran vierailemaan Eduskuntatalossa ja tämän juttuni kuvat olen ottanut 13.6.2013, kun pääsin vierailemaan Eduskunnassa Keskustan Sahalahden paikallisosaston järjestämällä retkellä.

 

 

 

Veistossarja on sijoitettu istuntosalin seinäsyvennyksiin puhemieskorokkeen taakse.

Kuva on otettu ennen kyselytunnin alkamista Eduskunnan lehteriltä. Kuvan oikeassa alanurkassa on Eduskuntataloa meille esitellyt asiantunteva opas.

 

Veistossarja on kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen tuotantoa vuodelta 1932.

 

Veistokset ovat lehteriltä katsottuna vasemmalta oikealle seuraavat:

 

 

 

Raivaaja

 

 

 

 

Henkinen työ

 

 

 

Tulevaisuus

 

 

 

 

Usko

 

 

 

 

Sadonkorjaaja

 

 

Lasta käsillään kannattelevan äitihahmon mallina on ollut Wäinö Aaltosen Lempi-sisar, joka oli naimisissa runoilija Aaro Hellaakosken kanssa.

 

Lapsen mallina on ollut Lempi ja Aaro Hellaakosken Eero-poika eli kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen oli "Tulevaisuus"-veistoksen mallina olleen pojan eno!

 

 

-Esko Erkkilä-

Mikä Arnold Schwarzenegger´llä on pitkä, George Bush´lla lyhyt ja paavilla täysin tarpeeton?

Maanantai 8.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa esitetty klassinen kysymys tuli etsimättä mieleen, kun Tampereen kaupungin tiedotuspäälliköt ja pormestarin avustajat hehkuttivat, että Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen ja Arnold Schwarzenegger olivat esiintyneet samassa tilaisuudessa maanantaina 24.6.2013 Brysselissä EU:n energiaviikon ilmastokokouksessa.

Tamperelaisena veronmaksajana on päällimmäisenä mielessä, että voivatko kaupunkimme päättäjät esiintyä turhemmassa kokouksessa!

On surkuhupaisaa, että pormestarimme laahuksenkantajat olivat myös matkustaneet tamperelaisten veronmaksajien kustannuksella Brysseliin ja Suomeen palattuaan suitsuttivat suurta onnenauvoa, kun Tampereen pormestari pääsi puhumaan samassa tilaisuudessa Kalifornia entisen kuvernöörin kanssa!

Brysselin simpukkatarjoilujen ääressä oli helppo unohtaa, että Tampereen talous saavuttaa tänä vuonna ennätysmäisen 70 miljoonan euron tappion ja kaupungin työttömyys kohoaa aivan uusiin korkeuksiin.

Kertoiko Ikonen puheessaan, että Tampere tekee tänä vuonna tappiota 70 miljoonaa euroa?

Johtajuutta ei ole se, että paetaan Brysseliin suurella joukolla puhumaan maailmaa syleileviä asioita, kun kotipesä horjuu konkurssin partaalla – konkurssin partaalla, jos kyseessä olisi aito yritys.

Niin, se vastaus otsikon kysymykseen on:

Sukunimi!

 

-Esko Erkkilä-

Saimme käydä vieraisilla Urho ja Sylvi Kekkosen kodissa - Tamminiemessä!

Lauantai 6.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Sain tilaisuuden vierailla Urho ja Sylvi Kekkosen kodissa kesäkuun 13. päivänä, kun osallistuin Keskustan Sahalahden paikallisosaston järjestämälle matkalle Tamminiemeen ja Eduskuntaan.

 

 

Tamminiemi on nyt museona, mutta se on toiminut kolmen presidenttimme eli Risto Rytin, Garl Gustav Emil Mannerheimin sekä Urho Kekkosen virka-asuntona.

 

Tamminiemestä muodostui presidentti Kekkoselle todellinen koti, sillä se muutettiin hänen palvelukodikseen Kekkosen presidenttikauden päätyttyä.

 

 

 

 

Tamminiemen ovista käy nykyisin melkoinen vilske, kun ”Suomen viimeisestä todellisesta presidentistä” kiinnostuneet kansalaiset ja myös ulkomaalaiset käyvät tutustumassa Tamminiemeen.

 

 

 

 

Amos Anderssonin Suomen Valtiolle Tasavallan Presidentin asunnoksi vuonna 1940 lahjoittama Tamminiemi on mereltä päin katseltuna hieno kokonaisuus.

 

 

 

 

Tamminiemessä ja sen lähipoluilla ovat liikkuneet monet merkittävät henkilöt ja minä sain tilaisuuden tallentaa valokuvaan Tamminiemen edessä sahalahtelaisen Simo Arran.

 

 

 

 

Tamminiemen saunassa on laitettu monia Suomen asioita oikeaan järjestykseen – tässä Tarmo Aaltosen ottamassa kuvassa olen Tamminiemen saunan edustalla.

 

Tamminiemen saunan kopio on Hauholla nykyisin agrologi Karl Fazer´n omistamalla Hahkialan kartanolla. Hahkialan sauna on pohjaratkaisuiltaan täsmälleen samanlainen kuin Tamminiemen kuuluisa sauna, mutta se on Tamminiemen saunan peilikuva.

 

Hahkialan kartanon sauna on minulle ulkopuolelta tuttu jo aikoja sitten, sillä olin vuosiharjoittelijana silloin Keskon omistamalla Länsi-Hahkialan Opetus- ja Koetilalla vuonna 1966!

 

Pääsin sittemmin useitakin kertoja saunomaan Hahkialan saunassa työurani aikana, kun Kesko järjesti Hahkialassa yhteistyökumppaneilleen erilaisia tilaisuuksia ja palavereja.

 

 

 

 

Presidentti Kekkosen työhuone on edelleen siinä kunnossa, että arvostettu presidenttimme voisi milloin vain asettua työpöytänsä taakse.

 

 

 

 

Kekkosen takana tilaustyönä vuonna 1956 teetetyn kirjahyllyn päällä näkyvä ”Vesieste” –taideteos on Multialla syntyneen tamperelaisen Pentti Papinahon veistämä. Sama teos on suurikokoisena nähtävissä Tampereella Ratinan stadionilla.

 

 

 

 

Tässä on vielä uudestaan Kekkosen työpöytä hieman toisesta näkökulmasta.

 

 

Kekkonen tapasi järjestää pienet kokoukset työhuoneessaan.

 

 

Tamminiemessä oli Kekkosen aikana monia merkittävien suomalaisten taiteilijoiden töitä esillä ja ne ovat yhä edelleenkin paikoillaan.

 

 

 

 

Reidar Särestöniemen ”Ilves kohtaa Jäämeren” on massiivinen ja värikylläinen teos.

 

 

 

 

Essi Renwall: ”Ihmisiä työssä”.

 

 

 

 

Portaikossa oli Elsa Montell-Saanion ripsiraanu-työ, jota erityisesti seurueemme naisväki ihasteli.

 

 

 

 

Presidentti Kekkosen makuuhuoneessa olevalla työpöydällä oleva kalenteri on jätetty avoimeksi Kekkosen kuolinpäivän kohdalta.

 

Kekkosen lahjaksi saama ”Ainutlaatuinen Pispala” on saanut paikan päällimmäisenä hänen makuuhuoneensa kirjoista.

 

 

 

 

 

Sylvi Kekkosen makuuhuoneen pöydällä oli yhteiskuva perheen pojista Matista ja Tanelista.

 

 

 

 

 

Perheen ruokapöytänä oli perheen kokoon soveltuva pöytä, jota toki pystyi suurentamaan niin, että pöydän äärelle mahtui kahdeksankin ruokailijaa.

 

 

 

 

Ruokailutilan erikoisuus oli liukuoven taakse ”piilotettu” baariosasto.

 

 

 

 

Tamminiemen keittiössä kaapit olivat standardityötä, joten siellä ei ollut mitään luksusta.

Keittiössä emäntä sekä apuemäntä laittoivat ruuat ja hovimestari huolehti ruokien tarjoilusta. Kekkonen ei käynyt keittiössä, vaan kaikki viestit keittiöön kulkivat hovimestarin välityksellä.

 

****

Käynti Tamminiemessä on elämys ja suosittelen lämpimästi siellä käymistä kaikille!

 

 

-Esko Erkkilä-