Sangasten linna on suosittu "pulmapidu" pitopaikka!

Maanantai 2.9.2013 - -Esko Erkkilä-

Sangasten linna oli eräs mielenkiintoisimmista kohteista Viroon 15. – 18.8.2013 suuntautuneella agrologien kartanomatkallamme.

 

Linna on sinänsä jo melkoinen nähtävyys, mutta sillä on ollut omistajansa kautta myös merkittävä rooli maatalouden ja erityisesti kasvinviljelytalouden edistämisessä.

 

Tässä jutussa keskityn kuitenkin lyhyeen kartanon esittelyyn ja sitä kautta myös siihen, että miten kartano liittyy ”pulm” iin!

 

 

 

 

Sangasten linna eli viroksi Sangaste loss sijaitsee Valgamaalla ja sinne on Tallinnasta matkaa 250 kilometriä, Tartosta 65 kilometriä ja Otepäästä 25 kilometriä.

 

 

 

 

 

Sangasten linna on eräs omaperäisempiä kartanorakennuksia Virossa. 

Kartanon tiiliseiniin on muurattu 1.450.000 tiiltä. 

Linnan on rakentanut kreivi Friedrich von Berg, mutta hänestä myöhemmissä jutuissa enemmän.

 

 

 

 

Linnan sisäänkäynnin tiilisessä katoksessa on hieno akustiikka, sillä yhdessä nurkassa lausuttu kuiskaus kuuluu ihmeellisen selvänä vastakkaisessa nurkkauksessa seisovan korviin – kokeiltu on!

 

 

 

Kartanoa ympäröi vehmas puisto…

 

 

 

 

…ja viereinen järvi tuo eläväisyyttä maisemaan.

 

 

 

 

 

Pengerrykset ja kukkaistutukset antavat kartanoympäristöstä viimeistellyn vaikutuksen.

 

 

 

 

Kartanon tornista näkee…

 

 

 

 

 

…ympäröivän luonnon vihreyden.

 

 

 

Jutun otsikossa mainitaan ”pulmapidu”.

 

Pulmapidu on viroa ja tarkoittaa suomeksi hääjuhla. Hääthän ovat viroksi pulm!

 

 

 

 

Sangasten kartanon nykyistä juhlasalia on vaikea kuvitella siihen tilaan, jossa se oli neuvostomiehityksen jälkeen.

Neuvostojoukot olivat käyttäneet tätä 300 neliömetrin suuruista salia hevostallina ja puimasuulina! Lattiassa oli suuria aukkoja ja kulkeminen salissa oli ollut vaivalloista.

 

 

 

 

Nyt kaikki on toisin ja sen vuoksi Sangasten kartano onkin suosittu ja romanttinen hääjuhlien eli ”pulmapitojen” järjestämispaikka. 

Sangasten linna lupaa, että heiltä löytyy tiloja 150 hengen suuruiselle juhlajoukolle.

 

 

 

 

Käyntiämme seuraavana yönä linnassa tuli yöpymään 70 häävierasta…

 

 

 

…ja häiden järjestelijät parhaillaan plaseerasivat häävieraille oikeita paikkoja.

 

Muutamia kuvia juhlasalin viereisistä tiloista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******

 

 

 

Poikkesimme hieman salaa yhdessä hotellihuoneessakin ja totesimme, että siellä oli saniteettitilat rakennettu myöhemmin ja täällä niiden soveltaminen vanhaan ympäristöön ei ollut onnistunut yhtä hyvin kuin esim. Taageperan linnassa.

 

 

Joskus myöhemmin pyrin kertomaan Sangasten linnan merkityksestä kasvinviljelytalouden kehittymisessä.

 

 

-Esko Erkkilä-

Hella Wuolijoki oli syntynyt Viron Taageperassa

Sunnuntai 1.9.2013 - -Esko Erkkilä-

Näytelmäkirjailija, poliitikko, Yleisradion pääjohtaja ja liikenainen Hella Wuolijoki syntyi Virossa Helmen kunnan...

 

 

 

...Taageperan kylässä.

 

Olen jo parissa aiemmassa jutussani kertonut Taageperan kartanolinnasta ja Hella Wuolijoen synnyintalo sijaitsee lähellä Taageperan kartanolinnaa.

 

 

 

 

Tässä talossa syntyi Ella Murrik vuonna 1886.

 

 

 

 

Hella Wuolijoen synnyinkodin seinässä on tämä laatta, jossa kait kerrotaan, että EU sekä Viron valtio ovat osallistuneet kohteen kunnostamiseen.

 

Vastaavia laattoja näkee hyvin monien uusien EU-maiden erilaisissa kohteissa.

 

********

 

Ella Murrik siirtyi Suomeen 1904 ja aloitti opiskelunsa Helsingin Yliopistossa, jota silloin kutsuttiin Aleksanterin yliopistoksi.

 

Ella avioitui kansanedustaja Sulo Wuolijoen kanssa 1908 ja sen jälkeen hän käytti nimeä Hella Wuolijoki.

 

Hella Wuolijoella on ollut merkittäviä rooleja Suomen historiassa.

 

Eräs hänen ”nykypäivän rooleistaan” on se, että hän on ulkoministeri Erkki Tuomiojan isoäiti, sillä Hella ja Sulo Wuolijoen tytär Vappu oli suurlähettiläs Sakari Tuomiojan puoliso.

 

Yksi tekemättömistä töistäni on se, että pitäisi lukea Erkki Tuomiojan kirja ”Häivähdys punaista”. Kirjassa ulkoministeri Erkki Tuomioja kertoo isoäidistään Hella Wuolijoesta ja tämän sisaresta Salme Pekkalasta.

 

Agrologien Viron-matkamme opas kertoi, että hän toimi oppaana, kun Erkki Tuomioja kävi tutustumassa isoäitinsä lapsuudenmaisemiin.

 

Hella Wuolijoen asema on Suomen historiassa värikäs ja osin myös kiistanalainen.

 

Jaksan henkilökohtaisesti uskoa, että Hella Wuolijoella oli tietty rooli, kun Neuvostoliiton Tukholman suurlähettiläs Aleksandra Kollontai toimi välittäjänä Talvisodan rauhaan päätyneissä Suomen ja Neuvostoliiton välisissä neuvotteluissa.

 

Aleksanda Kollontain isä oli venäläinen kenraali ja äiti suomalaisen puutavarakauppiaan tytär ja Aleksandra viettikin lapsena kesiään Kuusaan hovissa Muolaalla.  Muistan, kun Muolaan hovista oli jotain jäljellä vielä kymmenkunta vuotta sitten, mutta nyt hienosta kartanosta ei liene enää mitään jäljellä.

 

Pysähtykää edes valokuvaamaan Hella Wuolijoen syntymäkoti, kun olette liikenteessä Helmen kunnan Taageperan kylässä, sillä niin merkittävästä henkilöstä on kyse, kun puhutaan Hella Wuolijoesta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Aamureippailulla Taageperan linnan puistossa

Lauantai 31.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Agrologimatkamme ensimmäisen yöpymisen aamu elokuun 16. päivänä valkeni Taageperan linnassa kauniin sään vallitessa ja kun en tapaa ulkomaanmatkoillani makoilla aamuisin pitkään, niin lähdin varhain aamureippailulle kartanon ympäristöön ja puistoon.

 

 

 

 

Jätin muut nukkumaan kartanolinnan hienoihin huoneisiin ja aloin tutustumaan Taageperan puistoon sekä kartanoympäristöön.

 

 

 

 

Taageperan linnan kanssa samassa pihapiirissä on toiminut sairaalarakennus, jossa on neuvostovallan aikana saatu monenlaisia hoitoja. Matkamme aikana huomasimme, että useat virolaiset hoitolat ovat olleet neuvostomiehityksen aikana mielenterveyskuntoutukseen tähtääviä laitoksia.

 

 

Taageperan sairaalarakennuksen on suunnitellut arkkitehti Alar Kotli (1904 – 1963).

 

 

 

 

Taageperan linnan sairaalarakennus on päässyt huonoon kuntoon, mutta perusrakenteet ovat sellaiset, että saamme rauhallisin mielin odottaa rakennuksen kunnostamista.

 

Alar Kotli oli aikoinaan tunnettu ja tunnustettu arkkitehti Neuvosto-Virossa, sillä hän toimi mm. Viron Neuvostoliiton Arkkitehdit –säätiön puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana.

 

Kotlin tunnetuin työ on Tallinnan Laululavan suunnittelu. Sen lisäksi hänen työnsä jälkeä voi ihailla mm. Kadriorgin palatsissa Tallinnassa, joka on nykyisin Viron presidentin virallinen asunto, vaikka Viron nykyinen presidentti Toomas Hendrik Ilves ei asu siellä.

 

Palatsi on tyyliltään uusbarokkia.

 

Onko Taageperan sairaalarakennuksessa joitain vaikutteita Alvar Aallon töistä?

 

 

 

 

Tässä sairaalarakennus on toiselta puoleltaan nähtynä.

 

 

 

 

 

Kartanolinnan puisto on hoidettu hyvin ja nurmikon leikkaamisesta on huolehdittu.

 

 

 

 

 

Lyhyeksi leikatulla nurmikolla oli korkeita ja nopeakasvuisia kasveja, joita en tuntenut.

Tuntevatko lukijani tämän kasvin?

 

 

 

 

Minulle tuntemattomia kasveja esiintyi nurmikolla runsaasti.

 

 

 

 

 

Taageperan kartanolinnaan ja sen puistoon pääsee kulkemaan kahden kiviportin kautta – tässä porteista toinen.

 

 

Muutamia kuvia kartanolinnan puistosta ja laajemminkin kartanon alueesta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

********

 

 

 

 

Aamureippailun jälkeen oli aika hiiviskellä hotellin käytävällä, jotta en herättäisi sikeässä unessa olevia matkatovereitani…

 

 

 

 

 

…ja palasin omaan korkeaan hotellihuoneeseeni.

 

Hotellihuoneeseen on remonttitöiden aikana saatu suhteellisen onnistuneesti rakennettua saniteettitilat siten, että ne eivät heikennä huoneen aistikkuutta!

 

 

 

-Esko Erkkilä- 

Taitavat olla yksinäisiä omissa joukoissaankin

Perjantai 30.8.2013

Hallituksen puheenjohtajat olivat eilen illalla äänessä Yle Areenan kautta suoraan lähetetyssä ohjelmassa, jossa Katainen, Urpilainen, Arhinmäki, Niinistö, Haglund sekä Räsänen yrittivät perustella hallituksen päättämiä kansalaisia kurittavia toimiaan.

 

Kuuntelin ns. toisella korvalla puheenjohtajien jorinoita ja ajattelin, että nyt hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat varmasti perin yksinäisiä myös oman puolueensa keskuudessa. Yksinäisiä sen vuoksi, että kukaan järkevä poliitikko ei voi kannattaa hallituksen esityksiä.

 

Ruoska heilui ja se heilui jälleen kerran pahiten niiden selkäpiissä, jotka pystyvät vähiten vastustamaan itseensä tai lähipiiriinsä kohdistuvia heikennyksiä.

 

Hallituksen pakkovalta lasten kodinhoitotuen määrittelyssä on malliesimerkki siitä, että miten Kataisen-Urpilaisen hallitus kurittaa lapsia ja lapsiperheitä. Hallitus kertoo tavoittelevansa kodinhoitotuen heikennyksillä sitä, että äidit palaisivat työelämään nykyistä pikaisemmin!

Oletan, että harva demari tai kokoomuslainen pystyy tukemaan tätä lapsiperheiden ja äitien kurittamista. No, Keskustassa on tilaa järkeville ex-demareille ja ex-kokoomuslaisille!

 

Mielenkiintoista oli seurata, että kristillisdemokraatitkin hyväksyivät lapsiperheitä kurittavat linjaukset. On kummallista, että kaikki kristillisdemokraatit ovat niin tykästyneitä ministeri-Audin nahkapenkillä istumiseen, vaikka siellä pääseekin istumaan heistä ainoastaan Päivi Räsänen!

 

Kehyskuntien kokoomuslaiset ja demarit eivät varmaankaan tänään kehtaa tunnustautua demareiksi tai kokoomuslaisiksi, kun hallitus kaikista ennakkoilmoituksistaan huolimatta on päätymässä kuntien pakkoliitoksiin suurimmilla kaupunkiseuduilla.

 

Jos hallituksen linjaus tältä osin toteutuu, niin Tampereen seudullakin asiansa hyvin hoitaneet kehyskunnat joutuvat alistumaan Tampereen tehottomaan toimintaan.

 

On vankka totuus, että nyt istuvan hallituksen toimia joudutaan korjaamaan seuraavat kymmenen vuotta – yksi vaalikausi ei riitä Kataisen-Urpilaisen hallituksen tekemien virheiden korjaamiseen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Olen ylpeä!

Keskiviikko 28.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Elinkeinoelämän keskusliiton tekemä investointitiedustelu kertoo, että elintarviketeollisuus on nyt Suomessa teollisuudenala, ”joka tuikkii valopilkkuna” teollisuuden investoinneissa.

 

Tienasin leipäni tasan neljänkymmenen vuoden ajan elintarviketeollisuuden palveluksessa ja olen ylpeä ”oman teollisuudenalani” nyt nauttimasta eteenpäin menosta.

 

Elintarviketeollisuudessa on ollut vaikeitakin aikoja, sillä sen eri toimialat ovat vuosien saatossa olleet esim. valtiovallan kaltoin kohtelun kohteina.

 

On ollut erilaisia veroja ja muita maksuja, joihin sopeutuminen on ollut työlästä.

 

Erityisen läheltä olen vuosien saatossa saanut seurata elintarviketeollisuuden erästä volyymitoimialaa eli rehuteollisuutta. Valkuaisverot, rasvaverot, maitojauheen käyttöpakot, valkuaisraaka-aineiden käyttörajoitukset ja muut valtiovallan kulloinkin keksimät rajoitukset ovat olleet suuria haasteita rehuteollisuuden vastuuhenkilöille.

 

On muistettava, että rehuteollisuus on kotimaisen elintarviketeollisuuden ja elintarvikevalmistuksen kivijalka ja siinä kivijalassa esiintyvät ongelmat heijastuvat ongelmina tavallisen suomalaisen ruokapöytään saakka.  

 

Elintarviketeollisuus oli entisaikaan hyvin herkkä erilaisille työmarkkinahäiriöille, kun poliittiset puolueet kävivät kovaa kiistaa määräysvallasta.

 

Työmarkkinaongelmat on osattu elintarviketeollisuudessa viime vuosina ratkaista, sillä eri osapuolet ovat nähneet, että tuontiruoka ja tuontielintarvikkeet ovat teollisuudenalan ja sitä kautta myös elintarviketeollisuudessa työskentelevien pahin uhka.

 

********

Elinkeinoelämän keskusliiton hiljattain julkaisema investointiselvitys kertoo, että elintarviketeollisuuden investoinnit tulevat tänä vuonna olemaan 18 % suuremmat kuin viime vuonna. Miljoonissa euroissa investoinnit ovat 353 -> 418!

 

 

Suurien teollisuudenalojen investoinneista kemianteollisuuden investoinnit tulevat tänä vuonna alenemaan 27 % ja metallien jalostuksessa peräti 50 %!

 

********     

 

Suomalaisen teollisuuden vaikeudet ovat valitettava asia, mutta elintarviketeollisuuden usko omaan tulevaisuuteensa antaa toivottavasti laajempaakin luottamusta kotimaisen teollisuuden pärjäämiselle.

 

Tässä pohdiskelussa on keskeinen haaste se, että osaisimme kansakuntana arvostaa suomalaista alkutuotantoa – kasvinviljely ja kotieläintuotanto tuottavat raaka-ainetta elintarviketeollisuudelle!

Se merkitsee, että alkutuotannon kannattavaisuudesta on huolehdittava – toivottavasti maan hallitus tiedostaa tämän.

 

 

Hyvä alkutuotanto ja hyvä elintarviketeollisuus!

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomi tarvitsee johtajuutta!

Maanantai 26.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Poikkean tänään tavoistani, sillä tänään juttuni on ”suulla suuremmalla” kirjoitettu.

 

Tämänpäiväinen juttuni on Tampereen Keskustan valtuustoryhmän varavaltuutetun ja Keskustanuorten liittohallituksen jäsenen Vilhartti Hanhilahden kynästä.

 

Vilhartti on 24-vuotias tamperelainen, joka oli Keskustan eduskuntavaaliehdokkaana viime eduskuntavaaleissa. Hän oli ehdokkaana jo vuoden 2008 kunnallisvaaleissa ja viime kunnallisvaaleissa hän ylti varavaltuutetuksi.

 

Jaan Vilhartin mielipiteet, jotka hän esitti Suomenmaa-lehdessä 21.8.2013 julkaistussa ”Puheenvuoro” –osiossa ja sen vuoksi mielelläni saatan Vilhartin ajatukset myös tämän saitin lukijoiden tietoon – on luonnollista, että olen saanut tähän Vilhartilta luvan:

 

*********

 

Suomi tarvitsee johtajuutta

 

Suomen tasavalta on ajautunut kriisiin. Yksi ja ainoa syy tämän kriisin muotoutumiseen on Suomen täysin kädetön hallitus.

 

Olen henkilökohtaisesti yrittänyt keksiä asioita, missä nykyinen hallitus on onnistunut. Vaikka olen miettinyt asioita kaikkein positiivisimpien suodattimien läpi, niin en pysty löytämään yhtäkään asiaa, johon voisin todeta: ”Tässä asiassa hallitus on onnistunut, eikä minulla ole tähän asiaan nokankopauttamista oppositiosta”.

 

Tämän hallituksen vastuunkanto on ollut suorastaan surkeaa.

 

Erityisesti olen pettynyt pääministeri Jyrki Kataiseen. Hän pärjäsi hyvin keskustajohtoisissa hallituksissa, mutta nyt tilanne on aivan toinen. Tiukan paikan tullen hän on monesti vetäytynyt hallituksen taakse, ja hallituksen toiminta on näyttäytynyt sekavampana kuin Kellokosken yleisen osaston kokoukset.

 

Mitä pidemmälle hänen hallituskautensa on jatkunut, sitä harmaampi hänestä on tullut. Hän tuntuu olevan täysin lamaantunut. Ironiseksi tämän muuttaa vielä se fakta, että hän edustaa puoluetta, jonka aateperinnössä ollaan arvostettu johtajuutta ja yksilöiden menestystä.

 

Anteeksi Jyrki, mutta sinä et ole se johtaja, jonka Suomi tarvitsee. Sinä et ole se johtaja, jonka Suomi ansaitsee.

 

Osansa tästä kritiikistä saa myös valtiovarainministeri Jutta Urpilainen. Hän on jatkanut SDP:n tuttua linjaa tehdä suuria lupauksia, jotka sitten voidaan ampua alas hallituskauden vanhetessa.

Ensimmäiseksi jäädytettiin aiemmin luvattu opintotuen indeksiin sitominen. Toiseksi ennen vaaleja paljon hehkutettu nuorisotakuu on lässähtämässä 2010-luvun suurimmaksi poliittiseksi pannukakuksi.

 

Nuorisotakuun kohdalla surullisinta on, että suurimmiksi kärsijöiksi osoittautuvat juuri ne nuoret, joita piti tällä uudistuksella auttaa. Hienoa sosiaalidemokratiaa.

 

Mielenkiintoinen oli myös se tapa, jolla Jutta Urpilainen perusteli muutama viikko sitten valtion lisälainan ottamista ensi vuoden budjettiin. Hän totesi, että ajat ovat muuttuneet ja paluuta entiseen ei enää ole.

 

Hyvä, että myös valtioneuvostossa on herätty tähän. Suomalaiset ovat varmasti ymmärtäneet jo pitkän aikaa sitten, että olemme vyötäröä myöten suossa. En usko, että tarvitsemme valtiovarainministeriä sitä meille kertomaan.

 

Kokoomuksen ja SDP:n johtamasta hallituksesta huokuu ehdottomuuden politiikka. Putkinäkö päällä yritetään selviytyä pois kriisistä, mutta oikeastaan mitään todellisia ratkaisuita ei edes etsitä. Pyritään vain sammuttelemaan tulipaloja bensiinillä.

 

Hallitus, joka muodostettiin fantastisuudella, innovaatioilla ja eteenpäin menemisellä, on ajautunut luovuuden puutteeseen, pysähtyneisyyteen ja surkeuteen. Suomen vankkureita vetää valjakko ilman ohjastajaa.

 

Se, mitä Suomi nyt tarvitsee, on luova johtajuus. Me tarvitsemme johtajan, joka ymmärtää tilanteen vakavuuden, mutta jolla on usko selviytymisestä kriisin ylitse.

 

Me tarvitsemme johtajan, joka kannustaa meitä talkoisiin yhteisen tulevaisuuden eteen, ja joka osaa myös vaatia meiltä toimia silloin, kun sen aika on.

 

Me emme tarvitse valtion päämiestä. Me tarvitsemme johtajan johtamaan kansakuntaa.

 

 

Vilhartti Hanhilahti

Keskustanuorten liittohallituksen jäsen”

 

********

Painavaa tekstiä – kiitos Vilhartti!

 

-Esko Erkkilä-

Kenraali Johan Laidoner´n ratsastajapatsas Viljandissa on sotahistoriasta kiinnostuneille mielenkiintoinen kohde

Sunnuntai 25.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Johan Laidoner oli Viron itsenäisyystaistelun sotilaallinen johtaja 1919 - 1920 ja toimi sittemmin Viron puolustusvoimain komentajana vuoteen 1940 saakka.

 

Puolustusvoimain komentajana Laidoner teki läheistä yhteistyötä presidentti Konstantin Päts´n kanssa.

 

Laidoner erotettiin tehtävistään 1940 ja sen jälkeen hänet kyydittiin vaimonsa kanssa Moskovaan.

 

Laidoner virui Neuvostoliiton eri vankiloissa 13 vuoden ajan. Kenraali Lainoder kuoli vuonna 1953 vankeudessa kokemiinsa rasituksiin ja saattaa olla, että hänet teloitettiin, mutta varmuutta siitä ei ole.

 

 

Johan Laidoner on ollut arvostettu henkilö Virossa, sillä hänelle omistettuja puistoja, kylpylöitä ja muita kohteita oli ennen vuotta 1940 mm. Rakveressä, Pärnussa ja Haapsalussa.

 

 

 

 

 

Kenraali Johan Laidoner oli syntynyt Viiratsissa ja sen vuoksi hänellä on hieman luonnollista kokoa suurempi ratsastajapatsas Viljandissa.

 

 

 

 

Laidonerin patsas sijaitsee Viljandin kaupungin keskustassa ja sen lähellä sijaitsevat mm. Viljandin laululava, jota parhaillaan rakennetaan uuteen uskoon…

 

 

 

 

…sekä Pyhän Johanneksen kirkko.

 

 

Tunnustan, että ennen agrologien Viron matkaa en tiennyt mitään kenraali Johan Laidoneristä, mutta olen matkamme jälkeen pyrkinyt muodostamaan kuvaa hänestä.

 

Tunnelmani ovat ristiriitaiset, sillä en osaa päätellä, että olivatko presidentti Päts ja kenraali Laidoner liian pehmeitä Stalinin vaatimuksille 1939 – 1940.

 

Jossain lähteessä todetaan, että Talvisodan aikana Stalin arvosti Suomen tiukkaa vastarintaa, mutta halveksi Viron hampaattomia toimia.

 

Mene ja tiedä, mutta toivon, että historiantutkijat jatkavat tutkimuksiaan siitä, miten Viro joutui Neuvostoliiton miehityksen alle n. viideksikymmeneksi vuodeksi! Oliko siinä ja millainen rooli presidentti Päts´n ja kenraali Laidoner´n toiminnalla?

 

Laidoner´n puolustukseksi on mainittava, että joutui virumaan Neuvostoliiton vankiloissa kolmetoista vuotta ennen kuolemaansa.

 

Totuus kuitenkin on, että kenraali Johan Laidoner´n ratsastajapatsas sijaitsee tänäänkin Viljandin eräässä keskikaupungin puistossa – kannattaa tutustua!

 

 

-Esko Erkkilä-

Onnistunut johtaminen on johtamista "maaston mukaan"!

Lauantai 24.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Otsikon toteamus ja siitä saamani omakohtaiset kokemukset tulivat mieleeni, kun luin Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän todenneen Mikkelin torilla kiveen hakatusta hallitusohjelmasta ja sen noudattamisesta näin:

 

”Sellainen ei ole tämän päivän johtamista.”

 

Omakohtainen kokemukseni tulee työelämästä ja muistan, kun eräs nuori jääräpäinen päällikkö – vai oliko hänellä peräti johtajan titteli – vaati myyntimiehiltä tarkat käyntisuunnitelmat yli vuoden päähän tulevaisuuteen; jos ei nyt päiväkohtaisesti, mutta ainakin kuukausitasolla jos ei viikkotasolla!

 

Myyntimiesten suoranaisena esimiehenä tunsin, että pieleen mennään ja pahasti.

 

Tämä aika oli raskainta aikaa työssäni, mutta…

 

 

…siitäkin selvittiin!

 

Selviäminen oli sitä, että saimme yksikkömme johtajaksi sittemmin vuorineuvokseksi kohonneen yritysjohtajan, joka halusi johtaa yritystä ”maaston mukaan”, kuten hän itse johtamistapaansa luonnehti.

 

Maaston mukaan johtaminen oli sitä, että suunnitelmia toki laadittiin, mutta päivän markkinatilanne oli se pohja, jonka mukaan toimittiin.

 

No, tuleva vuorineuvos hoiteli hommat siten, että jääräpäinen nuorimies osasi lähteä etsimään töitä muualta ja hänen päätöksensä oli suuri helpotus koko organisaatiolle.

 

Jääräpäisen nuorukaisen lähdön jälkeen ja tulevan vuorineuvoksen johtamana alkoi yksikkömme voimakas kehittyminen. Töissä oli taas mukava olla ja tulosta syntyi!

 

 

*******

 

Nykyhallituksen pilkuntarkka hallitusohjelma ja sen pilkuntarkka noudattaminen eivät mahdollista hallituksen tekemään sellaisia päätöksiä, joita nyt tarvittaisiin.

 

Sellainen ei ole tämän päivän johtamista!

 

Lukijani voivat itse päätellä, että kuka tai ketkä ovat nykyhallituksessa niitä jääräpäisiä vastavalmistuneita nuorukaisia, jotka ovat ammentaneet oppinsa oppikirjoista tai peräti jenkeistä, mutta joilla ei ole näkemystä ympärillä tapahtuneista muutoksista.

 

On valmistauduttava siihen, että vasta seuraavat eduskuntavaalit on se ”vuorineuvos”, joka pystyy syrjäyttämään vallasta nämä jääräpäiset ja kokemattomat nuoret?

 

 

-Esko Erkkilä-

Agrologien Liitto on ammatillis-aatteellinen koulukuntajärjestö

Tiistai 20.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Valmistuin agrologiksi Mustialan Maatalousopistosta vuonna 1970 ja olen alusta alkaen ollut Agrologien Liitto ry:n jäsen.

 

”Koulukuntajuureni” tulivat päivitettyä, kun osallistuin vaimoni kanssa Agrologien Liiton järjestämälle matkalle Viron kartanoihin 15.-18.8.2013.

 

Kartanokierroksemme käytännön järjestelyistä vastasi Suomen Matka-Agentit Oy ja hyvin vastasikin, joten voin lämpimästi suositella yrityksen palveluiden käyttämistä.

 

Matkamme oli onnistunut ja sain paljon aineistoa myös näille sivuilla jatkossa kirjoittamiini juttuihin. Aika näyttää, että millaisia juttuja läppärini näppäimistöltä löytyy.

 

Kiertomatkamme keskittyi virolaisiin kartanoihin tutustumisiin, mutta kohtasimme myös paikkoja, jotka liittyvät kiinteästi Suomen historiaan ja sotatoimiin – oikeastaan voidaan jo nyt todeta, että Suomeen liittyviin rauhantoimiin.

 

Maa- ja kotieläintalouteen tutustumiset jäivät lukumääräisesti vähäisiksi, mutta eräs tutustumisemme maatalouteen olikin sitä innostavampi – siitäkin aikanaan.

 

 

 

 

Matkaseurueemme koko oli 21 henkilöä ja se on sopiva koko ryhmälle, jotta kohteisiin pääsee tutustumaan yksityiskohtaisesti.

 

 

 

 

Oppaamme Lea Asso on syntyperäinen tarttolainen, mutta hän tuntui tuntevan koko Viron kuin omat taskunsa; lähes jokaisessa kylässä oli paikka, jonka Lea tunsi henkilökohtaisesti!

 

 

 

 

 

Agrologien Liiton toiminnanjohtaja Esko Lappalainen oli mukana ja hän käytti matkan aikana muutaman puheenvuoron, joissa kertoi agrologikunnan ajankohtaisista asioista.

 

 

********

 

 

Nyt agrologeja valmistuu kahdeksasta opistosta, mutta suurimmillaan agrologeja valmistui perätä 11 opistosta. Sen lisäksi olivat ne muutamat oppilaitokset, joista agrologeja valmistui ns. pätevöittämiskoulutuksen kautta!

 

Valmistuin vuonna 1970 ja silloin Maatalousopistoja oli vain kolme eli Mustialassa, Hyvinkäällä ja ruotsinkielinen opisto Turussa.

 

Valmistumiseni aikana agrologi-tutkinto oli arvossaan, sillä silloin meitä valmistui vuodessa ainoastaan n. 90 uutta agrologia.

 

”Pahimmillaan” agrologeja valmistui vuonna 1990 ja silloin valmistuneiden määrä oli n. 350 uutta agrologia per vuosi.

 

Ihmettelen, että valmistumiseni aikana suomenkieliseen agrologikoulutukseen hakeuduttiin mielellään koko maasta joko Mustialaan tai Hyvinkäälle, mutta kulkuyhteyksien parannuttua agrologeja piti valmistuvan ”joka niemestä ja notkelmasta” sijaitsevasta maatalousoppilaitoksesta! Oli ilmeinen vaara, että agrologien massavalmistuminen rapautti koulukuntamme arvostusta.

 

Onneksi nämä nykyajan agrologit liittävät tittelinsä perään kirjaimet AMK ja se helpottaa heidän tunnistamistaan massavalmistumisen agrologeiksi!

 

Nykyisin hakupaine agrologitutkintoon on vain 1,5 kertainen per aloituspaikka ja sen lisäksi opintojen keskeyttäminen on tavanomaista. Ei hyvä niin!

 

Hakuprosessi maatalousopistoihin oli ennen pitkä, sillä pohjaksi tarvittiin alemman maatalouskoulun suorittamisen lisäksi vuoden kestänyt tilaharjoittelu. Nyt näitä ei kai enää vaadita!

 

******

 

Tiedän omakohtaisen kokemukseni perusteella, että agrologitutkinto ei merkitse suuriakaan valmiuksia työelämään, mutta käytännöllis-tietopuolisena tutkintona se antaa hyvät valmiudet alkaa kouluttautumaan työelämän haasteisiin.

Olen saanut olla tilanteessa, jossa esimiehenäni on ollut agrologi, agronomi, DI, ekonomi, merkonomi "tai muuten virkeä nuorimies", mutta olen ollut myös esimiehenä agrologeille, agronomille, DI:lle, KTM:lle, merkonomille ja "muuten asioita hallitseville". 

Bisnesmaailmassa koulutuksen oppiarvolla ei ole suurtakaan merkitystä, vaan henkilön pystyvyys tehtäviensä hoitamiseen arvioidaan tulosten perusteella. Näin on hyvä, sillä tuloksistaan henkilö tunnistetaan!

 

Liike-elämässä toimii ja on toiminut useita kauppaneuvos- ja vuorineuvostasolle kohonneita agrologeja.

 

Valtioneuvos Martti Miettunen kolminkertaisena Suomen pääministerinä lienee politiikassa parhaiten menestynyt agrologi.

Ministerinä Martti Miettunen toimi 4.316 päivää!

Olen ylpeä, että olen valtioneuvos Miettusen tapaan Mustialan agrologeja!

 

 

-Esko Erkkilä-

Yhteinen Tampere - näköalaton kaupunki?

Maanantai 19.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Tämän jutun otsikko on valitettavan tosi muunnos Tampereen kaupunkistrategialuonnoksesta, joka tänään esitellään Tampereen kaupunginvaltuuston hyväksyttäväksi.

 

Virkahenkilöiden laatimassa luonnoksessa on hyvää ja hyväksyttävää sen tekninen rakenne, sillä siinä esitetään aihepiirikohtaisesti Tampereen kaupungin strategiset painotukset vuonna 2025 ja tavoitteet vuosille 2014 – 2017.

 

Tekniseen oikeaoppisuuteen kuuluu se, että näiden lisäksi samalla A4-sivulla on aihepiirikohtaisesti lueteltu ne mittarit, joilla vuosien 2014 – 2017 onnistumista tarkastellaan.

 

******

 

Strategialuonnoksen positiiviset piirteet rajoittuvatkin teelmäksen tekniseen rakenteeseen, sillä asiakirjan tekstisisältö on paljolti tyhjän puhumista.

 

******

 

Olen työurani aikana saanut muutamankin kerran olla osallisena yrityksen strategian päivitysprosessissa – pienenä tekijänä, mutta osallisena kuitenkin.

 

En ole milloinkaan kuullut tai nähnyt näin hölynpölyä ja kevyttä asioiden käsittelyä täynnä olevaa strategialuonnosta, kuin tänään Tampereen kaupunginvaltuutetuille esitetään hyväksyttäväksi!

 

On kuitenkin epärealistista kuvitella, että tänään tapahtuvassa valtuustokäsittelyssä tultaisiin muuttamaan virkahenkilöiden, pormestarin ja apulaispormestareiden sekä johtavien viranhaltijoiden laatimasta strategialuonnoksesta pilkkuakaan. Valitettavaa, mutta totta!

 

******

 

Strategiset painotukset voisivat vallan hyvin olla noin yleisluonteisia, kuin tänään kaupunginvaltuustolle esitettävässä asiakirjassa kerrotaan.

 

Homma menee pieleen – ja pahasti -, kun tavoitteissa vuosille 2014 – 2017 esitetään samanlaista tyhjänpäiväistä soopaa, kuin kohdassa ”Strategiset painotukset 2025”.

 

Peräänkuulutan konkreettisia toimenpiteitä, jotta asetettuihin strategisiin tavoitteisiin päästäisiin.

 

******

 

Asiakirjaluonnoksesta löytyy ihan oikeitakin asioita:

 

Osiossa ” Ennaltaehkäisy ja hyvinvointierojen kaventaminen” on ”Tavoitteet 2014 – 2017” kohdassa esitetty aivan tarkkojakin tavoitteita sekä niiden toteutumamittareita. Aivan kaikki ei ole siis niin hampaatonta, kuin Tampereen kaupunkistrategia-luonnoksessa noin yleisesti maalaillaan.

 

Annan ehdot Tampereen kaupunkistrategialuonnokselle ja valittelen, että kaupunginvaltuutetut joutuvat tänään hyväksymään täydellistä höttöä sisältävän asiakirjan lähivuosien ohjenuoraksi.

 

Tästä ei Tampereelle hyvää seuraa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Jos Tampereen välttämättä halutaan velkaantuvan, miksi sen pitää tapahtua Rantaväylän tunnelin vuoksi?

Sunnuntai 18.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Sain muutama päivä sitten olla paikalla erikoisessa tilaisuudessa, kun Tampereen korkein luottamushenkilö ja kaksi johtavaa virkahenkilöä yrittivät perustella luottamushenkilöille, että kuinka tärkeää ja kuinka vaihtoehdotonta on tukea Rantaväylän tunnelin rakentamista.

 

Korkeimman luottamushenkilön puolustamiseksi on toki todettava, että hän kahteenkin kertaan lyhyessä tervehdyksessään korosti, että jokainen päättää suhtautumisensa itse.

 

Rahoitusalan expertti lateli powerpoint-kuvia, joissa perusteltiin, että Rantaväylän tunnelin rahoitus on järjesteltävissä.

 

Tampereen kaupunki saa kuulemma helposti 100.000.000 euroa (= 100 M€) uutta pitkäaikaista lainaa ja sen lisäksi kaupunki saisi vielä 50.000.000 euroa (= 50 M€) Rantaväylän tunneliin rakennusaikaista lainaa!

 

Jos Tampereen kaupunki ottaisi uutta lainaa 130.000.000 euroa (=130 M€), niin silloin Tampereen kaupungin lainamäärä kohoaisi asukasta kohti rahoitusexpertin vakuuttelujen mukaan ”vain” 3.000 euroon per asukas.

 

Ihmettelen ylimmän luottamushenkilöjohdon ja johtavien rahoitusalan virkahenkilöiden kovaa halua kasvattaa Tampereen kaupungin lainamäärää Rantaväylän tunnelin rakentamisen vuoksi.

 

Jos Tampereen kaupungin lainamäärää on ”pakko” kasvattaa, niin miksi sitä ei tehdä parantamalla esimerkiksi ikääntyneiden, lapsiperheiden, vammaisten, työttömien, syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ja muiden yhteiskunnan vähempiosaisten olosuhteita? Miksi Tampereen lainataakkaa halutaan kasvattaa Rantaväylän tunnelin vuoksi?

 

Omaan nelikymmenvuotisen yritystaustan ja erityisesti työurani loppupuoliskolla sain jatkuvasti painiskella taloudellisten realiteettien puristuksessa.Talousasiat kohosivat työssäni työurani lopussa tärkeiksi, sillä jouduin asemaan, jossa piti vastata vastuualueeni taloudellisesta tuloksesta.

 

Velaksi elämiseen turvautuminen on yrityselämässä kauhistus, mutta sitä se ei näytä olevan kuntamaailmassa! Miksi näin on?

 

Vastaan itse ja totean, että talousasioiden holtiton hoitaminen kuntamaailmassa on hyväksyttyä, sillä päätöksentekijät eivät koskaan joudu siitä tilille – asukkaat ja veronmaksajat maksavat holtittoman elämän ja holtittomat päätökset.  

 

Mainitsemani erikoinen tilaisuus vahvisti käsitystäni, että Rantaväylän tunnelin rakentamiseen ei ole mitään tarvetta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Onneksi Tavase on tipahtanut joukosta pois!

Lauantai 17.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Tampereen ylin luottamushenkilöjohto ja pari johtavaa virkamiestä järjestivät alkuviikolla valtuustoryhmille ”opastustilaisuuden”, jossa kerrottiin, että miten pitää suhtautua Rantaväylän tunneliin.

 

Kukin valtuustoryhmä käsiteltiin erikseen – pienemmät valtuusryhmät käsiteltiin yhdessä ronttakaupalla.

 

On mielestäni kerrassaan sopimatonta ja nurinkurista, että virkahenkilöt patistavat luottamushenkilöitä päättämään virkahenkilöiden haluamalla tavalla. Onneksi ylin luottamushenkilö painotti pariinkin kertaan, että jokainen tekee oman päätöksensä.

 

Tilaisuus kallistui lopputulemaltaan Rantaväylän tunnelin osalta tukemaan niitä kielteisiä tuntemuksia, jotka ovat prosessin aikana vahvistuneet.

 

Junttaustilaisuuden positiivisin anti oli, kun totesimme, että Tavase on pudonnut pois Tampereen kaupungin suurinvestointien joukosta – järki on siis tältä osin voittamassa!

 

Tampereen kaupungin lähivuosien investointikohteeksi junttaajat mainitsivat seuraavat projektit:

 

• Rantaväylän tunneli
• Ratikka
• Jätevesien keskuspuhdistamo
• Energiahankkeet
• Uudet asuinalueet
• Pysäköintiratkaisut

 

Positiivista listauksessa on se, että junttaporukka ei maininnut Tampereen lähivuosien investointikohteena tekopohjavesiprojekti Tavasea!

 

Tampereen päätöksentekoprosessi on nyt siis jopa virkahenkilöiden osalta päätynyt siihen, että Tavase-hanke tullaan kuoppaamaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Vasemmistoliittolainen liikenneministeri Merja Kyllönen alueellistaa valtion toimintoja Helsinkiin ja Viroon!

Torstai 15.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Valtiovarainministeriön nettisivuilla todetaan alueellistamisesta näin:

 

”Alueellistamisella tarkoitetaan valtion yksikköjen ja toimintojen sijoittamista pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.”

 

Samainen tietolähde toteaa alueellistamisen tavoitteista seuraavaa:

 

”Alueellistamisen tavoitteista säädetään alueellistamislaissa.

Tavoitteena on

• turvata valtion tehtävien tuloksellista hoitamista ja työvoiman saantia valtion tehtäviin,
• edistää maan tasapainoista alueellista kehitystä; sekä
• tukea työllisyyttä maan eri osissa.”

 

Kaiken pitäisi siis olla kunnossa, mutta nyt värikkäästä kielenkäytöstään tunnetun liikenneministeri Merja Kyllösen ”peukalon alla” oleva Finavia Oyj toteuttaa alueellistamista perin oudosti.

 

Finavia ilmoitti maanantaina 12.8.2013, että Tampereella Aitovuoressa sijaitsevat aluelennonjohtopalvelut siirrettäneen Helsinki-Vantaan lentoasemalle.

 

Aluelennonjohdolla on tärkeä osuus lentotuvallisuuden varmistamisessa, sillä Aitovuoresta valvotaan kaikkia Suomen ylilentoja ja sen lisäksi sieltä valvotaan lentoliikenteen sujumista Suomen kaikkien 25 lentoaseman välillä.

 

 

Mutta ei tässä vielä kaikki!

 

 

Liikenneministeri Merja Kyllösen (vasemmistoliitto) vastuulle kuuluva Finavia Oyj ilmoitti aluelennonjohtoon liittyvistä järjestelyistä kertoessaan, että se tutkii mahdollisuuksia ulkoistaa lennonneuvontapalvelut Viroon!

 

 

Kerrassaan luovaa alueellistamista!

 

 

Lennonneuvontapalvelut ovat lentoliikenteen sujumisen ja lentoturvallisuuden kannalta elintärkeä toiminto, sillä niillä palvellaan lentoyhtiöitä ja lentäjiä heidän operatiivisessa toiminnassaan. Lentosään kertominen ja reittiselostukset ovat sitä toimintaa, jota lennonneuvontapalvelut tarjoavat.

 

 

********

 

 

Julkisuudessa kerrotaan, että ministeri Kyllösen vastuualueelle kuuluvan Finavia Oyj:n toimet ovat tulleet liikenneministerille ”puun takaa”.

 

Tuntuu suorastaan pelottavalta, että lentoliikenteestä ja sen turvallisuudesta vastaavalla ministerillä ei ole tietoa hän vastuualueensa eräästä tärkeimmästä seikasta.

 

Ihmettelen myös sitä, että Kataisen-Urpilaisen hallitus on nyt romuttamassa Matti Vanhasen hallitusten ja Mari Kiviniemen hallituksen aikana liikkeelle lähtenyttä alueellistamista.

 

Kataisen hallituksen alueellistamisen ”miedontamista” saattoi kyllä jo odottaakin, sillä Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa siitä todetaan näin:

 

”Valtion toimintojen alueellistamisen tulokset ja menettelytavat selvitetään ja sen pohjalta jatketaan alueellistamista; sekä valtion toimintojen alueellistamisen laatua ja kustannustehokkuutta arvioidaan.”

Ainakin näin jälkikäteen on helppo huomata, että jo hallitusohjelmaan on kirjattu se, jota Kataisen-Urpilaisen hallitus on johdonmukaisesti noudattanut eli maakuntien kurjistaminen ja heikompien alueiden lyömistä!

 

 

********

 

Toivoa sopii, että nyt kun Finavia Oyj:n suunnitelmat on saatu ”puun takaa” myös liikenneministeri Merja Kyllösen tietoon, hän menettelee Finavia Oyj:n suunnitelmien kanssa samoin kuin hän menetteli ns. Kyllösen giljotiinilistan paljastuttua.

 

Giljotiinilistahan koski Valtatie 8:n uudistamistöiden jäädyttämistä Turun ja Porin välillä.

 

Listan tultua julkisuuteen Kyllönen lupasi näin:

 

”Kun saan sen käsiini, revin sen tuhanneksi kappaleeksi. Varmuuden vuoksi vielä poltan sen.”

 

 

-Esko Erkkilä-

Jussi Mäntysen Hirvi-veistoksen alkuperäinen pronssivalos seisoo ylväänä Viipurissa

Tiistai 13.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Heinäkuun 7. päivänä iltakävelymme pääkohteena Viipurissa oli tutustua Jussi Mäntysen Hirvi-veistokseen.

 

Mielestäni se on Alpo Sailon vuonna 1935 Sortavalassa paljastetun ”Runonlaulaja”-patsaan ohella merkittävin suomalainen veistos, joka on jäänyt Neuvostoliiton ja myöhemmin siis Venäjän haltuun.

 

 

 

 

Jussi Mäntysen vuonna 1928 Viipurin Torkkelinpuistossa paljastettu taideteos kuvaa nelimetrisessä komeudessaan uroshirveä.

 

 

Hirvi-veistos on monien suomalaisten pääkohde, kun he käyvät Viipurissa.

 

 

 

 

 

Halusin, että sukulaismieheni ikuistaisi minut Hirvi-veistoksen äärellä.

Valitan, että pukeutumiseni ei ole riittävän kunnioittava tähän tilaisuuteen.

 

***** 

 

Minulle oli yllätys, että Hirvi-veistoksen kopiota on paljastettu vuonna 1955 Lahdessa Erkonpuistossa, vuonna 1969 Turussa Kupiittaanpuistossa ja vielä vuonna 1972 Helsingissä Luonnontieteellisen museon edessä.

 

Minusta ainoa oikea Hirvi-veistos sijaitsee Viipurissa. Näin siitä huolimatta, että Viipuri on sodassa menetetty viholliselle.

 

 

 

Hirvi-veistos sijaitsee Torkkelinpuistossa Alvar Aallon suunnitteleman Viipurin kirjastotalon vieressä. Kirjastotalo on nyt pressujen ympäröimä kunnostustöiden vuoksi ja sinne ei ole mahdollisuutta päästä tutustumaan.

 

 

 

 

 

Lähellä Hirvi-veistosta on Yrjö Liipolan vuonna 1932 veistämä ”Metsänpoika” –teos.

 

Yrjö Liipolalla on useita veistoksi mm. Tampereella ja Metsänpojan ohella hänen yksi merkittävimmistä teoksistaan on Suomen Vapaudenpatsas Vaasassa.

 

Suomen Vapaudenpatsas sijaitsee Vaasan Kauppatorilla ja ajatus patsaan saamisesta Vaasaan syntyi Vapaussodan ylipäällikön C.G. E. Mannerheimin esikunnasta.

 

Viipurissa sijaitseva Metsänpoika kuuluu Yrjö Liipolan parhaimpiin töihin.

 

 

On mielestäni paikallaan, että Viipurissa suomalaiset käyvät Jussi Mäntysen Hirvi-patsaalla sekä Yrjö Liipolan Metsänpoika-patsaalla!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Kyllä se kuulee suomen kielen, joka ymmärtää kaikkein mielen"

Maanantai 12.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Otsikon sanat ovat Mikael Agricolan Rukouskirjan esipuheesta vuodelta 1544.

 

 

 

 

 

Ne ovat kirjoitettuna myös siinä Agricolan patsaan jalustassa, joka sijaitsee Viipurissa Pietari-Paavali kirkon edustalla.

 

Katselimme patsasta heinäkuun alussa sukulaismiehen kanssa, kun olimme iltakävelyllä Viipurissa.

 

 

 

Tässä otsikon sanat Agricolan patsaan jalustassa.

 

 

Patsas on kopio siitä Emil Wikströmin veistämästä patsaasta, joka asetettiin Viipurin tuomiokirkon edustalle vuonna 1908.

Nykyinen patsas on paljastettu vuonna 2009.

Tämän patsaan jalusta on veistetty Antreassa eli nykyisessä Kamenogorskissa.

 

 

 

 

 

Patsaan kauluskivenä on alkuperäinen, osin vaurioitunut Emil Wikströmin suunnittelema kivi.

 

 

 

 

Patsaassa lukee suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi ”Autuaita ovat rauhantekijät”

 

 

Mikael Agricolan patsas sopii hyvin Viipuriin, sillä hänen todennäköinen hautapaikkansa on Viipurin vanhassa tuomiokirkossa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Iltakävelyllä Viipurissa

Sunnuntai 11.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Saavuimme taannoisen Venäjän-matkamme viimeiseen kohteeseen Viipuriin heinäkuun 7. päivänä.

 

Olen monesti ollut mukana Viipurissa läpiajomatkalla, mutta perusteellisemmasta Viipurin vierailustani on kulunut paljon aikaa, sillä se tapahtui jo vuonna 1985.

 

Majoituimme hotelliin ja päivällisen jälkeen lähdimme sukulaismiehen kanssa iltakävelylle kaupungille.

 

 

Kuljimme Salakkalahden rantoja,…

 

 

 

 

 

…ja ohitimme hotelli Druzhban Salakkalahden toisella puolella.

 

 

 

 

Vielä katse Salakkalahden pohjukkaan…

 

 

 

 

 

…ja samasta paikasta otettu tunnelmakuva Viipurin linnasta.

 

 

 

 

 

Pyöreä torni,…

 

 

 

 

…kauppahalli…

 

 

 

 

…ja vuonna 2009 avattu Victoria hotelli kauppatorin laidalla.

 

 

 

Vuonna 1293 Viipurin perustaneen Ruotsin marskin Tyrgils Knutssonin eli Torkkeli Knuutinpojan patsas…

 

 

 

 

 

…on vuonna 1993 palautettu hänen nimeään kantaneelle torille.

 

 

 

 

 

Viipurin tunnetuin nähtävyys on vanhan tuomiokirkon kellotorni.

 

 

 

 

 

Oli miellyttävä yllätys, kun huomasimme, että rujosta ulkonäöstään huolimatta kellotornista kuuluivat kaupungin ylle kiirineet kellonlyönnit tasa- ja puolitunteina. 

Olen luullut, että kellotorni on mykkä, mutta näin ei olekaan!

Lähes pelästyimme, kun iltayhdeksältä olimme kellotornin äärellä ja kellot alkoivat soida!

 

 

 

Iltakävelymme jatkui, mutta siitä myöhemmin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Taitamatonta menettelyä, kun Sastamalan kuntaliitoksista päättäneet muuttivat kaikki entiset uuden kunnan alueella sijaitsevat kunnianarvoiset postitoimipaikat "Sastamala" -nimisiksi

Keskiviikko 7.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Sastamalan kaupunki on muodostunut Karkun, Tyrvään, Suodenniemen, Vammalan, Kiikan, Keikyän, Mouhijärven ja Kiikoisten kuntien yhdistyessä erinäisten vaiheiden jälkeen Sastamalaksi.

 

Käsitän ulkopuolisena, että kuntaliitokset ovat olleet valtaosan mielestä tarpeellisia ja ne on osattu hoitaa suurin piirtein oikein.

 

Yksi asia minua kuitenkin ihmetyttää suuresti ja se on se, että kuntaliitosten tapahtuessa kaikki entiset postitoimipaikat on nimetty nimellä ”Sastamala”.

 

Mielestäni kyseessä on alokasmainen virhe kuntaliitoksen päättäjiltä.

 

Kuntaliitospäättäjien virheen vuoksi monet sastamalalaiset ovat nyt kotoisin ”ei mistään”.

 

Sastamalan kuntaliitospäättäjien kuvitelmat ovat ilmeisesti edenneet siten, että postitoimipaikkojen yhtenäistämisellä viestitään suurkunnan muodostumisesta. Onko osan syynä myös se, että annetaan ”vahingon kiertää”, kun on itse menetetty hienot paikannimet eli Tyrvää ja Vammala?

 

Vuonna 1915 syntynyt anoppini koki kolmenkymmenen vuoden ajan karkkulaisten, tyrvääläisten, suodenniemiläisten, vammalalaisten, kiikkalaisten, keikyäläisten, mouhijärveläisten ja kiukaislaisten kohtalon, kun hänen virallisissa henkilötiedoissaan luki syntymäpaikan kohdalla ”Ulkomaat”. Anoppini oli syntynyt Salmin pitäjän Mantsinsaarella ja se ei hänen syntymäaikanaan ollut mitään ulkomaita, vaan Suomea.

 

Anoppini kohdalla vääryys oikaistiin Neuvostoliiton luhistuessa ja samoin toivon postitoimipaikkojen osalta  lähiaikoina käyvän myös niille Karkun, Tyrvään, Suodenniemen, Vammalan, Kiikan, Keikyän, Mouhijärven ja Kiikoisten asukkaille, jotka ovat erinäisten vaiheiden jälkeen tulleet nykyisen Sastamalan kaupungin asukkaiksi.

 

Synnyinkuntani Viljakkala liittyi toistaiseksi tutkimattomien kuvioiden lopputulemana Ylöjärveen vuonna 2007, mutta meillä kuntaliitospäättäjät olivat sen verran viisaita, että eivät lopettaneet ”39310 Viljakkala” ja ”39340 Karhe” postiosoitteita, vaikka kumpaakaan postitoimistoa ei fyysisesti ole ollut olemassa enää vuosikymmeniin.

 

Vapaa-ajanasuntoni sijaitsee Viljakkalassa, mutta sen postitoimipaikkana toimii Hämeenkyrön puolella sijaitseva ”39360 Komi”. Olen ylpeä komilaisuudestani, sillä menettäisin suuren osan identiteetistäni, jos joutuisin ilmoittamaan kesänaikaiseksi postiosoitteekseni ”jotain Ylöjärvi”.

 

 

*********

 

 

Kuntaliitoksia tullaan tekemään varmaan tulevaisuudessakin ja kuntaliitospäättäjien työkalupakin perusvälineenä pitää olla se, että liitoskuntien postitoimipaikat säilytetään nimeltään entisellään – Sastamalan tielle ei saa sortua!

 

 

-Esko Erkkilä- 

"Hohental voitti"

Tiistai 6.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Työskentelin työurani alkuaikoina Seinäjoella ja siellä kokoontui vielä 1970-luvun puolivälissä vuonna 1958 perustettu Seinäjoen Seudun Yhteistoimintakerho.

 

Yhteistoimintakerhon toimintaan osallistuivat silloin voimissaan olleiden osuustoiminnallisten yritysten henkilöt ja mukaan oli kelpuutettu myös työnantajani Raision Tehtaat, vaikka sen yritysmuoto olikin jo silloin osakeyhtiö.

 

Kerhon puitteissa oli monenlaista vapaamuotoista toimintaa ja kerrotaan, että joskus tapaamisen jälkeen, kun mentiin saunaan, järjestettiin löylykilpailu.

 

Lähes kaikki lähtivät kisaan mukaan, mutta Etelä-Pohjanmaan Maataloustuottajaliiton silloinen toiminnanjohtaja lupasi lähteä lauteille, mutta ei kilpailijaksi vaan tuomariksi.

 

Tuomariksi lupautunut toiminnanjohtaja valitsi lauteilta kuumimman paikan ja ryhtyi löylynheittäjäksi.

 

Yksi toisensa jälkeen lähti lauteilta ja lopulta kisassa oli mukana enää kaksi kilpailijaa.

 

Tuomari heitti taas kipakat löylyt ja niin lauteille jäi ainoastaan Hohenthal –niminen henkilö, joka myös sitten siirtyi ulos vilvoittelemaan.

 

Tuomarimme heitti itselleen vielä parit löylyt ja kertoi ulos tullessaan kilpailun lopputuloksen: ”Hohental voitti!”

 

 

*********

 

Tämä vanha juttu tuli etsimättä mieleeni, kun olin yleisönä Hämeenkyrön Heiskalla viime lauantaina järjestetyillä...

...”Sahdinvalmistuksen Suomen mestaruuskilpailuissa”.

 

Yleisöllä oli tilaisuus ostaa grilliporsasta, salaattia ja sahtia sisältänyt ruoka-annos.

 

 

 

 

Porsas oli grillattu paikan päällä ja voin kertoa, että lihan kypsyysaste oli kohdallaan.

 

 

 

 

 

Ostin kympillä maittavan annoksen ja totesin, että annokseen sisältänyt sahti oli suorastaan ylivertaista!

 

Sain omien kanavieni kautta tiedon, että ruoka-annokseen sisältynyt sahti oli hämeenkyröläisen Paavo Poussan valmistamaa!

 

 

 

 

Tässä Paavo Poussa (toinen vasemmalta) myhäilee yhdessä tapahtuman keskeisen voimahahmon Jarmo Puntalon (vasemmalla) kanssa.

 

 

*******

 

 

En tätä kirjoittaessani tiedä, että kuka voitti Sahdinvalmistuksen Suomen mestaruuden, mutta sen sanon, että ihmeellisen hyvää voittosahdin piti olla, jos se olisi ollut parempaa kuin Paavo Poussan valmistama ruoka-annokseen sisältynyt sahti!

 

 

-Esko Erkkilä-

Karhen ja Nisun kyläkirpparisuunnistuksella ostoksia monin verroin tärkeämpää oli moni muu seikka!

Maanantai 5.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan Karhella ja Nisulla järjestettiin eilen kyläkirpparisuunnistus, jonka rasteina oli kaikkiaan 12 eri kohdetta.

 

Useat kirpputorimyynnistä kiinnostuneet kohteet halusivat osallistua ”siivellä” tapahtumaan, sillä kirpputoritapahtumista kertovia kylttejä oli myös useilla sellaisilla kohteilla, jotka eivät olleet virallisia kirpputorisuunnistuksen kohteita.

 

Osallistuin kirpputorisuunnistukseen valituille kohteille ja valitsin ne yleensä sillä perusteella, jotka eivät olleet kohteina edellisvuotena.

 

Ostokseni olivat hyvin rajalliset, mutta pyrin noudattamaan kirpputorisuunnistuksen etikettiä, että kaikilta kohteilta on kohteliasta ostaa jotain.

 

Tein parituntisen matkani aikana toki hankintojakin, mutta enemmän keskityin keskusteluihin kirpputorikohteiden henkilöiden kanssa ja havainnoimaan kirpputorikohteiden maisemaa sekä yleistä ilmettä.

 

 

 

 

Ensimmäisessä kohteessani annoin arvostusta sille kultapallopenkille, joka kasvoi kirpputorikohteena olleen vanhan navetan seinustalla.

Tässä on tavoitetta kelle tahansa viherpeukalolle!

 

 

 

 

 

Toisessa käyntikohteessani valtaväylistä syrjässä oleva omakotitalo oli rakennettu Kyntöjärven äärelle, mutta pudotusta järven pintaa on parisenkymmentä metriä!

Kukapa ei haluaisi asua tällä paikalla!

 

 

 

Olen jo useana vuonna ihastellut Anneli ja Yrjö Kivimäen kaunista pihaa, jossa humalisto on saanut arvoisensa paikan.

Mökilläni on valmis paikka humalistolle, joka voisi joskus vetää vertoja Anneli ja Yrjö Kivimäen humalistolle!

 

 

 

 

Anneli ja Yrjö Kivimäen pasuunakukat ovat jotain ainutkertaista nähtävää, vaikka ne ovatkin nyt lakastumisvaiheessa.

Sain Anneli Kivimäeltä ohjeita, että miten pasuunakukan talvehtiminen onnistuu!

 

 

 

 

 

Karhen koulun kunnostaminen etenee ja se on myönteistä, sillä kunnostamisen eteneminen merkitsee, että koulun tulevaisuus on lähivuosina turvattu – toivottavasti!

 

 

 

 

 

Eräällä kirpparisuunnistuksen ulkopuolisella kohteella havainnoin yhtä pahat herukkapistiäisen aiheuttamat vauriot punaherukkapensaisiin kuin meillä ja Konevitsan luostarissa Venäjällä olen nähnyt.

 

Kyseessä tässä tapauksessa oli ilmeisesti herukkapistiäisen toisen sukupolven tänä kesänä aiheuttamat vahingot, sillä punaherukan marjat olivat ehtineet ennen vaurioita kehittyä lähes normaaleiksi.

 

 

****** 

 

 

Vielä kyläkirpparisuunnistuksesta se, että matkalla minut tunnistettiin pariinkin kertaan, mutta minä en tunnistanut tunnistajaani!

 

Asiasta voi vetää sen johtopäätöksen, että apinan (=minut) tuntee kaikki, mutta apina ei ketään.

 

Toinen johtopäätös kirpparisuunnistuksella oli taas kerran se, että "kaikki" viljakkalalaiset (ja hämeenkyröläiset) huomaavat olevansa sukua keskenään, kun hetken keskustelevat – näin ainakin vaimoni tapaa todeta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaksi poistuu ja vain yksi nousee uutena viljelykiertoon?

Sunnuntai 4.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Olen huolestunut Suomen kasvinviljelyn yksipuolistumisesta, sillä vaarana on kahden merkittävän kasvin poistuminen viljelykierrosta.

 

Rukiin viljelyala alkaa olla huoltovarmuusnäkökohdankin kannalta kriittinen, sillä syksyllä korjattavan ruissadon lisukkeeksi on tuotava ruista kaksinkertainen määrä kotimaasta saatavan määrän lisäksi.

 

Rukiin kylvöaika asettuu elokuun puolenvälin ja syyskuun alkupäivien välille. Pelkään, että rukiinviljelyn kiinnostavuus on nyt niin alhainen, että merkittävää parannusta ainakaan parempaan suuntaan ei ole nähtävissä.

 

 

 

 

Nämä näkymät, joissa esiintyy suomalainen ruispelto, ovat tulevina vuosina entistä harvinaisempia – näin pelkään.

 

 

 

 

Toinen uhanalainen viljelykasvimme rukiin ohella on rypsi.

 

EU:n uunituoretta peittausainepäätöstä saamme kiittää siitä, että tämä maaseutumaisemaa kaunistava näkymä on tulevina vuosina yhä harvinaisempi.

 

 

 

 

Jos ruis ja rypsi ovat poistumassa Suomen pelloilta viljelyskasveina, niin niiden tilalle on ehkä kohoamassa maissi!

Kyseessä on rehumaissi, joka olisikin erinomainen raaka-aine nautaeläinten ruokintaan.

Maissin suomalainen viljelytekniikka on vielä kehittelyn alla, mutta on varmaa, että oikeat viljelymenetelmät löydetään.

 

 

*********

 

Kannan huolta suomalaisesta kotieläintaloudesta, kasvinviljelyn tulevaisuudesta, huoltovarmuudesta sekä kuluttajien ruokaturvallisuudesta ja toivottelen maissin lämpimästi tervetulleeksi suomalaisten peltoviljelykasvien joukkoon.

 

Mutta miten turvaisimme rukiin ja rypsin tulevaisuuden Suomessa?

 

Rukiin osalta ratkaisu on suomalaisen kuluttajan päätettävissä. On vaadittava sellaista leipää, joka on leivottu suomalaisesta rukiista!

 

Rypsin osalta tilanne on haastavampi.

 

Tiedän, että suomalaisesta rypsistä saatava rypsirouhe on haluttua tavaraa kotieläinten rehuseoksissa. Samaa on toki sanottava rypsistä saatavan rypsiöljyn osalta elintarviketeollisuudessa, mutta kun rypsinsiemenestä saadaan öljyä lähes yksi kolmannes, on kotimaisesta rypsistä saatavan öljyn määrä niin suuri, että valtaosa rypsiöljystä on vietävä maailmanmarkkinoille tai kotimaisen öljynjalostuksen raaka-aineeksi ja molemmat markkinasegmentit pystyvät maksamaan rypsiöljystä niin huonon hinnan, että tilanne on vaikea.

 

*********

 

Rypsi – käytän tässä yhteydessä termiä ”rypsi” synonyyminä myös rapsille – on viljelytekniikan vinkkelistä merkittävä kasvi viljelykierrossa.

Toivon, että suomalaiset talonpojat pitävät sen viljelyohjelmissaan, vaikka lyhytnäköiset ja heikosti perustellut EU-päätökset peittaussäännösten osalta sen viljelyä nyt karsastavatkin!

 

 

-Esko Erkkilä-