Onko Viljakkalan pappila tuhoutumisen tiellä?

Keskiviikko 8.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Viljakkala on pitäjä, jossa odotellaan viimeisen sammuttavan valot sen jälkeen, kun Ylöjärveen tapahtuneen kuntaliitoksen kaikki seurannaisvaikutukset ovat realisoituneet.

 

Synnyinpitäjäni Viljakkala on esimerkki kuntaliitoksen vaikutuksista ennen niin elinvoimaisen kunnan kuihtumiselle.

 

Eräs kuntaliitoksista vääjäämättömästi tuleva seurannaisvaikutus on oman seurakunnan lopettaminen. Näin on käynyt myös Viljakkalassa, jossa nykyisin kuulutaan erääseen Y-kirjaimella alkavaan seurakuntaan.

 

Seurakunnan tärkeä ilmentymä on pappila. Näin se on ollut myös Viljakkalassa.

Viljakkalan pappila on nykyisin autio ja tyhjä - se on hylätty rakennus. Onneksi rakennuksella on hyvä katto, joten peruuttamattomia vahinkoja ei ehkä vielä ole tapahtunut.

 

Kuntaliitoksen ja sitä seuranneen Viljakkalan seurakunnan lopettamisen lisäksi Viljakkalan pappilan rappiotilan syynä on tietääkseni asuntoedun rankka verotuskäytäntö.

 

Papit eivät pysty asumaan tilavissa pappiloissa, sillä asuntoedun verotus tekee pappien asumisen niissä mahdottomaksi.

 

Viljakkalan kirpputorisuunnistuksen yhteydessä poikkesin Viljakkalan pappilan tontilla ja tässä pieni kuvakertomus synnyinkuntani pappilan nykyisestä alennustilasta:

 

 

 

Viljakkalan tiilirakenteinen pappila on komea rakennus.

 

 

 

Pappilassa on julkisivun puolella kaksi sisäänkäyntiä ja oikeanpuoleisessa sisäänkäynnissä kerrotaan edelleen Kirkkoherranviraston aukioloajat.

Olen monet kerrat käynyt sisään tästä ovesta. Useimmiten käyntini syynä on ollut läheisteni siunaustilaisuuksiin ja hautajaisiin liittyvien asioiden sopiminen Viljakkalan kirkkoherran kanssa.

 

 

Vastapäätä pappilan pääsisäänkäyntiä on pappilan sivurakennus, johon minulla ja monilla muilla viljakkalalaisilla liittyy henkilökohtaisia muistoja.

 

 

 

Sivurakennuksessa kävin rippikoulun ja sen vuoksi siihen liittyy henkilökohtaisia muistoja.

 

 

 

Rippikoulurakennuksen ovet olivat auki ja poikkesin sisälle. Rakennuksessa on komeat hirsiseinät ja sisällä ”Pehtoorintuvan” ovi oli avoinna.

 

 

 

Sivurakennukseen on varastoituna yksi Viljakkalan kirkon penkki. Tämä kirkonpenkki tuo minulle ja varmaan monelle muullekin viljakkalalaiselle mieleen monia muistoja.

 

 

 

Ilmeisen toimiva hella on sivurakennuksen eräässä huoneessa.

 

 

  

Tämä huone saattaa olla se, jossa saimme rippikouluopetuksen.

 

 

 

Komea uuni on sivurakennuksen eräässä huoneessa. Seiniltä on revitty tapetit pois ja hienot hirret on saatu näkyville.

 

 

Käyntini lopuksi kiersin pappilarakennuksen ympäri ja huomasin, että villi luonto on valtaamassa ennen Viljakkalalle niin merkittävän rakennuksen ympäristön.

 

 

 

Pappila takakulmalta.

 

 

 

Pappilan vanha aitta ja myöhemmin rakennettu autotallirakennus. Myös autotallirakennukseen oli kaikilla ”vapaa pääsy”.

 

 

 

Kirkonkylän puoleinen pappilan pääty on hieno ja mahtava kokonaisuus.

 

 

 

Pappilan perunakellari saattaa pitää sisällään vaikka mitä!

 

 

 

Pappilan villiintynyt perennapenkki suorastaan huutaa siistimistä ja toivoo elämää ympärilleen.

 

 

Harras toiveeni on, että Viljakkalan Pappila (kirjoitan ”pappila” –sanan nyt isolla alkukirjaimella) pääsisi palvelemaan viljakkalalaisia tulevina vuosina. Nykyinen alennustila on häpeällinen ennen niin tärkeälle rakennukselle.

Vähin mitä pyydän on se, että rippikoulurakennukseen ja autotalliin hankittaisiin pitävät lukot, jotta vahingonteoilta vältyttäisiin.

 

Olen tyytyväinen, jos tämä kirjoitukseni antaa vauhtia Viljakkalan Pappilan kunnianpalautukselle!

 

 

-Esko Erkkilä-

Hallituksen esitys kilometrikorvausten leikkaamiseksi ja TKL:n bussien korjauttaminen Virossa saivat täystyrmäyksen toriyleisöltä

Tiistai 7.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Tampereen torikauppiaat ry järjesti elokuun Tampereen Markkinat Keskustorilla eilen.

 

Keskusta oli mukana markkinoilla ja tällä kerralla tarjosimme toriyleisölle politiikanteon ohella grillimakkaraa. Toriyleisö kiitteli Keskustaa kotimaisen makkaran tarjoamisesta.

 

Halusimme kotimaista makkaraa tarjoamalla painottaa kotimaisen elintarviketuotannon tärkeyttä ja onnistuimme tavoitteessamme hyvin.

 

 

 

Makkaroiden grillaaminen oli Arja Hirvenojan vastuulla ja ikinuori Johannes Jonov huolehti niiden tarjoilemisesta yleisölle.

 

 

 

Eva Back (oikealla) oli useiden keskustalaisten ohella tapaamassa tamperelaisia.

 

 

Pääsin toritapahtuman aikana keskustelemaan lukuisten tamperelaisten kanssa ja huomasin, että kansalaiset ovat kyllästyneet valtakunnan politiikan venkoiluihin sekä etelä-Euroopan vempulamaiden ja niiden pankkien tukemiseen.

 

Suomen taloustilanteen nopea heikkeneminen oli yleinen puheenaihe markkinoilla. Kokemattoman pääministerin ja koppavan valtiovarainministerin tosiasioista piittaamatonta käyttäytymistä ihmeteltiin.

 

Hallituksen esitystä kilometrikorvausten leikkaamisesta pidettiin käsittämättömänä, sillä se on kaikille selkeä signaali, että Suomen talouselämä halutaan hallituksen toimesta ajaa kerta kaikkiaan ahtaalle. Talouselämän ahdinko heijastuu nopeasti tavallisen kansalaisen elämään.

 

Markkinapäivän jälkeen oli tiedotusvälineiden kautta kuultavissa, että valtiovarainministeriö on rukkaamassa ensi vuoden kasvuennustettaan alaspäin. Ei tarvitse olla suurikaan selvänäkijä, kun ennustaa ensi vuodelle selkeästi miinusmerkkistä kehitystä.

 

Tätä se Kokoomuksen ja SDP:n politiikka saa aikaan!

 

Kaupan liitto tuli eilen julkisuuteen tiedotteellaan, jossa se kertoi kaupan aloittaneen työvoimansa sopeuttamisen. Kauppa on markkinatilanteen herkin indikaattori ja sen eilinen ilmoitus on vakava piikki Kataisen ja Urpilaisen politiikalle.

 

Osoittaa tilannetajua, että Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä käsitteli toissapäivänä julkaistussa blogikirjoituksessaan kilometrikorvausten leikkaamista.

 

Sipilä toteaa aivan oikein, että korvaus oman auton käytöstä pitää osaltaan Suomea liikkeellä ja toimeliaana. Jos tuo toimeliaisuus vähenee nyt tehtyjen päätösten seurauksena, putoavat vastaavasti muut verotulot.

 

Tamperelaisittain suurin kysymys Tampereen Markkinoilla oli TKL:n bussien korjauttaminen Virossa.

 

TKL:n johdon toteuttama ja luottamushenkilöiden hyväksymä toiminta Tampereen kaupungin omistamien sinisten bussien korjaamisessa Virossa herätti ihmetystä ja ärtymystä.

 

Työttömyyden lisääntyminen Tampereella oli kansalaisten suurin huolenaihe, joka seuraa bussien korjaamisesta Virossa.

 

Myös hiilijalanjäljen kasvaminen Virossa suoritetun sinisten bussien korjaamisessa ihmetytti.

 

Korjaamotoiminnan hiilijalanjälki kasvaa mahdottomasti, kun epäkuntoinen bussi joudutaan hinaamaan Tampereelta Helsinkiin, konstailemaan laivaan, hinaamaan virolaiselle korjaamolle, korjaamaan siellä ”halvalla ja hyvin”, kuten vihreiden Petri Siuro kaupunginvaltuustossa totesi, ajamaan satamaan ja laivaan sekä laivamatkan jälkeen ajamaan Helsingistä Tampereelle.

 

TKL:n johdon toteuttama ja TKL:n johtokunnan hyväksymä toiminta sai täystyrmäyksen Tampereen Markkinoilla!

 

Oli mukava todeta, että olen tamperelaisten mielestä oikeassa, kun arvostelen TKL:n bussien korjaamista Virossa!

 

 

-Esko Erkkilä- 

Jäteveden keskuspuhdistamon YVA maksaa jokaisella yrityskerralla miljoona euroa?

Maanantai 6.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Vesi on kunnallinen liikelaitos, jonka tehtävänä on hoitaa kaupungin vesi- ja viemärilaitostoiminta lakien ja viranomaismääräysten mukaisesti sekä kehittää vesihuoltoa siten, että pysytään mukana yhteiskunnan kehityksessä.

 

Kauniisti sanottu, mutta käytännön toteutukset ovat vedenhankintasuunnitelmien sekä jätevesien käsittelysuunnitelmien osalta kaikkea muuta kuin ”kauniita”.

 

Käsittelen tässä jutussa Tampereen Veden keskuspuhdistamohanketta ja tarkemmin ilmaistuna hankkeen ympäristövaikutusten arviointeja eli YVA-hankkeita.

 

Hankkeen ensimmäinen ympäristövaikutusten arviointi kulki nimellä Pirkanmaan keskuspuhdistamohankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus (YVA -selostus). Se valmistui 30.10.2008 ja hankkeen konsulttiyrityksenä toimi Pöyry Environment Oy.

 

Hankkeen yhteysviranomaisen Pirkanmaan ympäristökeskuksen 26.3.2009 antama lausunto keskuspuhdistamon ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta on murheellista luettavaa. Se kuvastaa hankkeesta vastaavan eli Tampereen Veden ylimielistä suhtautumista suureen ja vakavaan hankkeeseen.

 

Oli luonnollista, että yhteysviranomaisen lausunto ei antanut Tampereen Vedelle mahdollisuuksia jatkaa hanketta suunnitelman pohjalta.

 

Tampereen Vesi ei kuitenkaan lannistunut, vaan otti hihastaan mielestään suurenmoisen valttikortin ja esitti, että keskuspuhdistamo sijoitettaisiin Tampereen Sulkavuoreen.

 

Suunnitelmat kyhättiin nopeasti kokoon ja kiireessä useita asioita jäi huomioimatta.

 

Hankkeen toinen ympäristövaikutusten arviointi kulki nimellä Pirkanmaan keskuspuhdistamo, Sulkavuoren vaihtoehto. Tätä arviointiselostusta ei ole kirjattu täsmällisesti millekään päivämäärälle, vaan valmistumishetkeksi todetaan ”heinäkuu 2011”!

 

On luonnollista, että Tampereen Vesi vaihtoi konsulttiyhtiötä ja nyt onneaan koitti FCG Finnish Consulting Group Oy.

 

Sulkavuoren keskuspuhdistamon hankevaihtoehdon yleissuunnitelmat on laatinut Pöyry Finland Oy ja tunnelien yleissuunnitelmat on laatinut Ramboll Finland Oy. Konsultteja esiintyy siis aivan tungokseen saakka!

 

Tampereen Veden keskuspuhdistamohankkeen toisen YVA-yrityksen yhteysviranomaisena toimi Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus).

 

Pirkanmaan ELY-keskuksen lausunto keskuspuhdistamohankkeen Sulkavuoren vaihtoehdon ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta annettiin 22.11.2011.

 

Yhteysviranomaisen lausunto on yhtä masentavaa luettavaa kuin Tampereen Veden ensimmäisenkin YVA-hankkeen lausunto.

 

Lausunnosta löytyy lukemattomia kohtia, jotka olisivat lupahakemuksen epäämisen syitä. Laskin, että lausunnossa yhteysviranomainen toteaa ainakin kymmenen kertaa

 

Arviointiselostus on tältä osin puutteellinen.  

 

Maininta ei jokaisessa kymmenessä kohdassa ole täsmälleen mainitsemani, mutta asiallisesti kuitenkin samaa tarkoittava.

 

Tampereen Vesi ei hätkähdä vähästä, vaan se jatkaa aloittamallaan linjalla ja nyt on vuorossa kolmannen YVA-selvityksen laatiminen, joista toinen ja nyt tekeillä oleva kolmas yritys kohdistuvat Sulkavuoreen.

 

Osallistuin kutsuttuna edustajana Pirkanmaan keskuspuhdistamohankkeen työpajaan 2.8.2012. Edustin Palokallion Omakotiyhdistys ry:tä.

 

Nyt meneillään olevan kolmannen ”YVA-rynnistyksen” konsulttina Tampereen Vesi käyttää Ramboll Finland Oy:tä ja sen vuoksi työpajakutsun olivatkin allekirjoittaneet Tampereen Veden toimitusjohtaja Pekka Pesonen sekä Ramboll Finland Oy:n projektipäällikkö Jukka Hokkanen.

 

Palaan työpajan antiin myöhemmin, mutta kysyin tilaisuudessa Ramboll Finland Oy:n konsultilta, että paljonko tämän suuruusluokan YVA-selvitys maksaa hakijalle. Vastauksen helpottamiseksi heitin hintahaarukaksi 500.000 – 1.000.000 euroa.

 

Konsultti vastasi, että koska kyse on vaativasta hankkeesta, niin kustannusarvio asettuu esittämääni hintahaarukkaan!

 

Kysymykseni ansiosta tamperelaisten tiedossa on nyt, että Tampereen Vesi tulee maksamaan kolmesta keskuspuhdistamohankkeen YVA-arvioinnista todennäköisesti n. kolme miljoonaa euroa!

 

Toistan – 3.000.000 euroa!

 

Ensimmäisestä YVA-lausunnosta suoritemaksu Pirkanmaan Ympäristökeskukselle oli 11.620 euroa ja toisesta YVA-lausunnosta Tampereen Vesi joutui maksamaan suoritemaksua Pirkanmaan ELY-keskukselle 10.700 euroa!

 

On enemmän kuin todennäköistä, että Tampereen Vesi on ykkösluokan asiakas konsulttiyhtiöille!

 

-Esko Erkkilä-

Viroon haudattujen suomalaislentäjien muistomerkillä Viron Velisessä

Sunnuntai 5.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Poikkesimme taannoisella Baltian matkallamme Viron Velisessä sijaitsevalla suomalaislentäjien muistomerkillä, joka on pystytetty hämeenkyröläisen lentäjä Pentti Antilan sekä hänen Helsingin maalaiskunnasta kotoisin olleen tähystäjänsä Antti Sarion muistolle.

 

Kaksi vuotta sitten samanlaiselta kenraali Pentti Lehtimäen johtamalta matkalta palatessamme poikkesimme samalla paikalla ja kirjoitin silloin näille palstoille näin:

 

 

Puolustusvoimain lentokone sai 16.08.1941 käskyn lähteä levittämään lentolehtisiä Hangossa silloin olleille neuvostojoukoille. Lentokonetta ohjasi Hämeenkyröstä kotoisin oleva Pentti Antila ja tähystäjänä oli Helsingin maalaiskunnasta kotoisin oleva Antti Sairio. Kone starttasi Nummelan lentokentältä Vihdistä.

 

Elokuisen yön aikana lentäjät eksyivät ja joutuivat Viron puolelle. Oletettavasti heidän koneestaan loppui polttoaine ja he joutuivat tekemään hallitsemattoman pakkolaskun Veliseen.

 

Elettiin saksalaisten hyökkäysvaihetta ja neuvostojoukot perääntyivät kohti äiti-Venäjää. Velise oli jo vapautunut neuvostojoukoista, mutta saksalaiset eivät vielä olleet siellä. Alueella piileskelevät metsäveljet eli sissitoimintaa harjoittavat virolaiset näkivät lentokoneen putoamisen. He totesivat, että koneessa olleet olivat kuolleet ja hautasivat heidät lähelle koneen putoamispaikkaa. Metsäveljet polttivat lentokoneen jäännökset, sillä he eivät halunneet niiden joutuvan kummankaan miehittäjän haltuun.

 

Matkanjohtajamme kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki on myöhemmin tavannut yhden paikalla olleista metsäveljistä, mutta sankarivainajien tarkkaa hautapaikkaa ei kyseinen metsäveli pystynyt enää paikantamaan. Myös lentolehtisiä ei valitettavasti ole säilynyt.

 

Lentäjänä toiminut alikersantti Pentti Johannes Antila oli syntynyt Hämeenkyrön Osaralla 12.09.1917 eli hän oli kaatuessaan 24-vuotias. Tähystäjänä toiminut lentomekaanikko Antti Adolf Sairio oli parisen vuotta Antilaa nuorempi.

 

Antila ja Sario ovat ainoat Virossa kaatuneet suomalaiset sankarivainajat. Suomen valtio on pystyttänyt heidän lentokoneensa putoamispaikalle muistomerkin. Kyseessä on yli 4 metriä korkea kivi, joka on työstetty lentokoneen potkurin siipeä muistuttavaan muotoon. Muistokivessä on henkilötietojen lisäksi teksti:

 

Pakkolaskussa Velisessä 16.8.1941 menehtyneiden suomalaisten sotilaslentäjien muistoa kunnioittaen

 

Suomen valtio

 

 

****

 

Kaksi vuotta sitten blogikirjoitukseni ei sisältänyt valokuvia, mutta nyt lisään tähän muutaman kuvan 10.7.2012 tapahtuneesta vierailustamme muistomerkillä.

 

 

Muistomerkki on suomalaista graniittia ja se kuvaa lentokoneen potkuria.

Hyvinhoidettu muistomerkin ympäristö kertoo, että virolaiset arvostavat Viroon haudattuja suomalaislentäjiä. Muistomerkistä huolehtii Märjamaan kunta. Märjamaa on Vihannin ystävyyskunta.

 

 

 

Lentäjien henkilötiedot on kirjattu muistokiveen.

 

 

 

Järjestimme muistomerkillä pienimuotoisen juhlatilaisuuden ja luonnonkukista kerätyn kukkakimpun laskivat muistomerkille Tuomo Linnainmaa (vasemmalla), Tuire Luukkanen ja Jarmo Puntalo.

 

 

 

 

Paavo Poussa (vasemmalla) ja Jarmo Puntalo kunnioittivat lentäjien muistoa sotilaallisella kunnianosoituksella.

 

Myös minä pääsin nuorimman poikani ikuistamana kuvaan lentäjien muistomerkillä.

 

 

Käynti suomalaislentäjien muistomerkillä oli monelle seurueemme jäsenelle tärkeä, sillä useat tuntevat hyvin kaatuneen Pentti Antilan kotitalon sekä ovat tunteneet ja tuntevat edelleen myös hänen lähisukulaisiaan.

 

Olen matkamme jälkeen tehnyt internet-tiedusteluja Pentti Antilan ja Antti Sarion sankarikuolemaan päätyneestä lennosta ja löysin Matti Haran asiasta Sotainvalidi-lehteen vuonna 2007 kirjoittaman mielenkiintoisen artikkelin. Lainaan sen tähän:

 

****

Suomalaislentäjät katosivat - iskikö paniikki?

Kaksi suomalaista sotilaslentäjää katosi 16.8.1941 ja menehtyi pakkolaskussa. Heidän piti lentää Nummelasta Hankoon. Tosiasiassa lensivätkin Viroon ja siellä noin 70 kilometriä Tallinnan eteläpuolelle Märjamaan kunnassa sijaitsevaan Velisen kylään. Virallinen taho väittää, että lentäjät eksyivät.

Uskoni eksymiseen alkoi horjua, kun osallistuin Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen 31.7.2007 järjestämään muistotilaisuuden Velisen kylässä, jonne Suomen valtion toimesta on kymmenen vuotta sitten pystytetty muistomerkki.

Muistotilaisuuteen osallistui myös virolainen metsäveli Arseeni Saare (99) tyttärensä Milvi Lõhmuksen kanssa.

Saare oli niiden metsäveljien kanssa, metsäveljien, jotka ensimmäisinä tulivat turmapaikalle. Saare muisteli 66 vuotta sitten sattunutta tapahtumaa kuin eilistä päivää:

”Olin toisten metsäveljien kanssa partioimassa. Kuulimme lähestyvän lentokoneen moottorin äänen. Moottorin ääni oli sen verran voimakas, että kiinnitimme siihen huomiota ja uskoimme sen lentävän lähellä ja hyvin matalalla. Kohta moottorin ääni lakkasi ja kuului voimakas rysähdys. Kiiruhdimme ääntä kohti. Löysimme metsään pudonneen koneen hylyn. Päästyämme koneen luo, totesimme koneen kaksi lentäjää kuolleiksi. Heidän auttamisekseen emme voineet tehdä mitään. Kun koneessa oli Suomen tunnukset, ihmettelimme; millä asioilla Suomen ilmavoimien kansallisuustunnuksilla varustettu kone oli liikkeellä Eestissä? Epätietoisuuttamme lisäsi se, että koneessa oli venäjänkielisiä ja saksankielisiä lentolehtisiä? Meitä ihmetytti, missä mielessä lentolehtiset oli tarkoitettu alueella liikkuville venäläisille ja saksalaisille sotilaille? Meidän oli joka tapauksessa toimittava nopeasti, koska paikalle saattoi tulla missä vaiheessa tahansa toisia etsijöitä. Niinpä päätimme polttaa koneen ja siinä olevat lentolehtiset. Koneen putoamisesta emme ilmoittaneet kenellekään”, Saare muisteli.

”Emme halunneet jättää todistusaineistoa paikalle, koska alueella liikkui jo tähän aikaan saksalaisia ja venäläisiä sotilaita. Lentäjät me hautasimme lähelle koneen putoamispaikkaa”, Saare perusteli koneen välitöntä polttamista.

Saaren muistelu oli vakuuttava. Voiko olla mahdollista, että eksyy näin karkeasti? Antilakin oli jo sen verran kokenut lentäjä, että en usko hänen harhautuneen niin perusteellisesti, mitä virallinen tieto asiasta väittää.

Jotakin olen saanut selville.

Tiedän, että alikersantit Pentti Antila (s.1917) Hämeenkyröstä ja Antti Sairio (s.1919) Helsingin pitäjästä kuuluivat Lentolaivue 6:een, joka oli sijoitettu Nummelan kentälle. Laivueen toiminta-alueena oli 1941 Hangon rintama ja Suomenlahden merialue. Anttila kuului laivueen ohjaajiin ja Sairio lentomekaanikkoihin. Turmalennolla Sairio toimi tähystäjänä.

Seuraavassa sekoitan tosiasiat ja omat kuvitelmani.

16.8.1941 Antila ja Sairio saivat lentotehtävän. Tehtävän suorittamista varten he saivat käyttöönsä hollantilaisvalmisteisen Koolhoven FK.52:n. Se oli kaksitasoinen ja kaksipaikkainen tiedustelukone. Suomella oli näitä koneita kaksi. Talvisodan aikana ruotsalainen kreivi Carl Gustav von Rosen lahjoitti ne ilmavoimille.

Koneen varusteisiin kuului magneettinen kompassi ja kello. Jo näillä kahdella lentosuunnistuksessa käytetyllä perusvälineillä pysyy varmasti Suomen ilmatilassa. Antilallakin oli sen verran lentotunteja takana, että lentäminen Nummelasta Hankoon on pikkujuttu. Säänkin äkillisesti muuttuessa, Antila tuskin lähtisi hoikailemaan etelään, yli Suomenlahden. Itse olisin nopeasti vääntänyt koneen pohjoiseen.

Mikäli kysymyksessä oli todellakin lentäminen Nummelasta Hankoon, tehtävä oli helppo. Nummelan tukikohdasta on sata kilometriä Hankoon. Suunnistustehtävänä lento Nummelasta Hankoon on helppo näkölento-olosuhteissa, koska sinne pääsee rautatien rataa seuraamalla. Kompassiakaan tuskin tarvitsee.

Uskon, että lentotehtävän antajan kanssa he kävivät läpi lentoon liittyvät yksityiskohdat.

He päättivät, että Hankoa on hyvä lähestyä itäpuolelta, riittävän kaukaa ja matalalla. Tällä yllätyksellä vältetään venäläisten vahva ilmatorjunta, eivätkä venäläisten torjuntahävittäjät Täcktomin kentältä ehdi nousta ilmaan ja torjuntaan. Tehtävän suorittamisen jälkeen heidän on palattava takaisin Nummelaan. Mikäli sää yllättäen heikkenee, varalaskupaikkoina voisivat olla Kiikala, Hyvinkää ja Malmi.

Lentoonlähtö tapahtui kello 22. Puolen tunnin kuluttua koneesta ja sen lentäjistä tehtiin Snappertunan ilmavalvonta-asemalla havainto. Se oli viimeinen tieto koneesta ja lentäjistä.

On hyvä muistaa, että tapahtuman kelloaikaan Suomessa ei käytössä ollut ns. kesäaika. Joten elokuussa 1941 ilta oli jo pimeä, kun he lähtivät Nummelasta. Pimeys ei silti ollut este lentotehtävän suorittamiselle. Se oli pikemminkin etu kuin haitta.

Oliko lennolla sittenkin joku toinen tarkoitus kuin pudottaa lentolehtiset Hankoon?

Yhtenä mahdollisena tarkoituksena Viroon suuntautuneella lennolla olisi saattanut olla saksalaisten ja neuvostoliittolaisten senhetkisten rintamalinjojen sijainnin todentaminen. Voisi olettaa, että Suomen sotilasjohto, vaikka sillä oli käytettävissä saksalaisten tiedustelutiedot, halusi ”omin silmin” varmentaa linjojen sijainnin.

Venäläisten Virossa olevien lentokenttien paikantaminen saattaisi olla mahdollista. Näiden jossittelujen haittana on, että lento suoritettiin yölentona ja elokuussa on pimeätä jo siinä vaiheessa kun lähdettiin matkaan. Tässä on hyvä vielä toistaa, että nykyisenä ns. kesäaikana iltakymmeneltä on vielä suhteellisen valoisaa, mutta pilvisellä säällä iltayhdeltätoista on jo lähes säkkipimeää.

Saare mainitsi sään olleen huono. Silti en usko, että Antila olisi lähtenyt Suomenlahden eteläpuolelta etsimään pakkolaskupaikkaa. Olen siinä uskossa, että lentäjät lähetettiin Viroon tiedustelulennolle.

Valitettavasti metsäveljet polttivat kaikki lehtolehtiset. Saaren tilaisuudessa mainitsemista saksan- ja venäjänkielisistä lentolehtisistä ja niiden teksteistä ei ole jäänyt tietoa meille. Se vain ihmetyttää, miksi heillä oli matkassa saksankielisiä lentolehtisiä?

Toivon, että ”eksymiselle” joku keksii paremman selityksen kuin allekirjoittanut.

Yhden mahdollisen tulkinnan kuulin Suomen Sotaveteraaniliiton 50-vuotiastoritapahtumassa, kun kerroin Antilan ja Sarion lennosta neljälle ilmavoimien lentäjäveteraanille, pilvenveikoille. He eivät pitäneet eksymistä mahdottomana. Syyksi he epäilivät paniikkia. Sellaistakin kuulemma sattui. Tähän tulkintaan on kaiketi uskottava - tai sitten ei.

****

Kiitokset Matti Haralle artikkelista joka antaa ainakin joitain lisätietoja hämeenkyröläisen Pentti Antilan viimeisestä lennosta. Toki artikkeli herättää paljon myös kysymyksiä.

 

Haran artikkelissa mainittu Arseeni Saare on ilmeisesti sama henkilö, jonka kenraali Lehtimäki mainitsee tavanneensa muistomerkin paljastustilaisuudessa.

 

Näyttää, että Pentti Antilan ja Antti Sarion Viron Veliseen päätyneen lentomatkan todellinen tarkoitus jää ikiajoiksi selvittämättä – vai jääkö?

 

Jään monien muiden tavoin odottamaan, että löytyykö Sota-arkistosta, Puolustusvoimain tai Ilmavoimien arkistoista Antilan ja Sarion lennon todellista tehtävänantoa! Nyt sen voisi vallan hyvin kertoa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Harvinaista, että samalla metsäretkellä voi poimia mustikoita, kantarelleja sekä lakkoja ja päälle päätteeksi kokea vielä eksyminen!

Lauantai 4.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Kesän sääolot ovat olleet poikkeukselliset, sillä sadetta on riittänyt ja lämpö on ollut ”kateissa”.

 

Luonto vastaa poikkeuksellisiin sääolosuhteisiin omalla tavallaan ja suo antejaan tavanomaisesta poikkeavalla tavalla.

 

Kasvupaikkojen osalta on ilmiönä, että kuivilla kankailla kasvaa nyt esim. mustikoita poikkeuksellisen mukavasti. Mihinkään huippusatoihin ei mustikan osalta päästä, mutta tyhjillä astioilla mustikanpoiminnasta ei tarvitse palata.

 

 

 

Suomuuraimen kohdalla kostea kesä on merkinnyt, että sitä esiintyy nyt tavanomaista runsaammin myös ojitetuilla soilla.

Suomuurain on kasvi, jolla on monta nimeä. Hilla ja lakka ovat nimistä tutuimmat, mutta ainakin Keski-Pohjanmaalla suomuuraimesta käytetään nimiä valokki ja lintti.

 

 

 

 

 

Kantarellit nousevat näkyviin tavallisesti vasta elokuun puolella, mutta nyt niitä on ollut poimittavaksi jo heinäkuulla.

Kantarellilla on suomuuraimen tapaan useita muitakin nimiä. Sen virallinen nimi on keltavahvero, mutta myös nimiä ruskosieni ja keltasieni kuulee käytettävän.

 

En muista aiemmilta vuosilta, että samalla metsäretkellä on oltava kolmet poimintavälineet mukana; mustikalle, suomuuraimella ja kantarellille. Nyt näin on pitänyt varustautua jo heinäkuussa!

 

Pidän itseäni kohtuullisena suunnistaja – mm. yksi pitäjänmestaruus -, mutta niin taas vaan kävi, että eksyin metsässä.

 

Kokemus on vähintään mielenkiintoinen ja alueella jossa eksyin, se on myös turvallista, sillä teitä risteilee alueella tiheään.

 

Lähdimme kiertämään erästä pikkujärveä ja matkaa piti olla järven toisella puolella kulkevalle tielle vain jokunen sata metriä.

 

Kuljimme ennakoidun matkan ja näimme tien kulkevan edessämme. Tulimme tielle ja hetken aikaa tutkailtuamme huomasimme tulleemme täsmälleen samalle tielle ja samaan paikkaan josta hetki sitten lähdimme. Olimme tehneet täydellisen ympyrän oikean kintaan puolelta! Harmittikin, mutta päällimmäisenä oli kuitenkin huvittuneisuus omalle suunnistustaidolle!

 

Hyviä sieni- ja marjastusretkiä!

 

-Esko Erkkilä-

Juha Sipilä ja Suomen Keskusta ottivat aloitteen maamme taloudellisten vastuiden todellisessa selvittämisessä

Perjantai 3.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ilmoitti, että hän kokoaa ryhmän laatimaan Keskustalle selvitystä euron tulevaisuudesta ja Suomen vaihtoehdoista.

 

Sipilän ajatus on saanut laajaa kannatusta mediassa sekä politiikan ja talouselämän piirissä. Ilmoitus ryhmän perustamisesta osoittaa, että Keskusta ja sen puheenjohtaja ”kulkevat ajassa”.

 

Nykyhallituksen heitteillä olemisesta on vakuuttava merkki se, että pääministeri Jyrki Katainen kannattaa puheenjohtaja Juha Sipilän esitystä!

 

Taitaa olla ensimmäinen kerta Suomen historiassa, kun pääministeri kannattaa opposition esitystä, joka nakertaa hallituksen arvovaltaa.

 

Juha Sipilä totesi Hämeenkyrön Kaipiossa perjantaina 20.7.2012 pitämässään puheessa, että...

...Keskustan vastuulliselle kriittiselle näkemykselle on suuri tarve.

(Esko Erkkilän blogikirjoitus 30.7.2012).

Nyt Sipilän kertoma ryhmän perustaminen on vastuullisuutta, jolle jopa maan pääministeri antaa tunnustusta!

 

Sipilä on kutsunut euron tulevaisuutta ja Suomen vaihtoehtoja pohtivan ryhmän jäseniksi europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäen, entisen pääministerin Mari Kiviniemen ja kansanedustaja Mauri Pekkarisen. Suomesta ei sen kokeneempaa ja asiantuntevampaa ryhmää saisikaan koottua! Tunnen kaikki ryhmän jäsenet ja he kaikki tuntevat minut.

 

Euron tulevaisuutta ja Suomen vaihtoehtoja pohtivan ryhmän kokoonpanoa ollaan vahvistamassa suomalaisilla ja kansainvälisillä talouden ja politiikan huippuasiantuntijoilla.

 

Olen varma, että Juha Sipilän aloitteellisuus euron tulevaisuutta ja Suomen mahdollisuuksia pohtivan ryhmän asettamisesta on suomalaisten mieleen.

 

Nyt jos koskaan voidaan perustellusti todeta, että myös oppositiosta voidaan palvella isänmaata!

 

Toivon, että ryhmä löytää keinoja, joilla tavallisen suomalaisen tuntemukset ja kokemukset pystytään asetettavan ryhmän kautta saamaan ohjenuoriksi Suomen tulevaisuutta määriteltäessä!

 

Pääministeri Jyrki Kataisen positiiviset lausunnot ryhmän tarpeellisuudesta rohkaisevat.

 

-Esko Erkkilä-

Käsittämätöntä, että 2-vuotias käärmeenpurema lapsi saa Acutassa odottaa hoitoa useita tunteja!

Torstai 2.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Tampereella Tampereen yliopistollisen sairaalan Ensiapu Acuta vastaa kaikkina vuorokauden aikoina erikoissairaanhoitoa vaativasta päivystysluonteisesta hoidosta.

 

Näin luvataan, mutta Acutan toiminta on aivan liian usein siellä ilmenevien ongelmien vuoksi otsikoissa.

 

Aamulehti kertoi eilen, että maanantaina 30.7.2012 iltakahdeksan aikoihin Acutaan tuotu 2-vuotias käärmeenpurema lapsi  - Ellen Simola - pääsi hoitoon vasta kolmen tunnin odottelun jälkeen!

 

Acutan toiminta on käsittämätöntä, sillä käärmeenpurema on aina vakava juttu ja erityisen vakava se on pienille lapsille.

 

Omaan henkilökohtaista kokemusta käärmeenpuremasta ja siihen saamastani hoidosta.

 

Sain harjoittelupaikassani Pälkäneen Myttäälän koeasemalla käärmeenpureman nilkkaani, kun olin keräämässä opiskeluuni liittyen kasveja pellonlaidalla.

 

Koeaseman johtaja oli ajan tasalla ja tilasi taksin, jolla menin saamaan hoitoa samaiseen paikkaan kuin Ellen. Paikkaa kutsuttiin silloin Tampereen yliopistollisen sairaalan ensiavuksi, sillä nykyisenkaltaista vierasperäistä ”nimittelyä” ei silloin vielä ollut keksitty.

 

Jonossa oli mielestäni sairaampiakin ihmisiä kuin minä, mutta minut ohjattiin kaikkien edelle ja suoraan hoitopöydälle. Sain nilkkaani vasta-ainepistoksen ja voin kertoa, että nilkkaan annettu pistos teki todella kipeää.

 

Jatkohoidoksi sain joitain suun kautta otettavia pillereitä ja viikon sairasloman!

 

Kokemuksiini perustuen pidän kummallisena ja ammattitaidottomana menettelynä, että ensiapuun toimitettua 2-vuotiasta käärmeenpuremaa lasta pidetään hoitoa odottamassa peräti kolme tuntia.

 

Ellenin tapauksessa olisi Acutan henkilökunnan pitänyt huomioida myös se, että käärmeenpistos oli tapahtunut lähes kymmenen tuntia ennen lapsen saapumista ensiapuun.

 

On hyvä, että Aamulehti otti Acutan uusimman töppäyksen näyttävästi esille.

 

Aamulehden mukaan toimialuejohtaja, ylilääkäri Hannu Päivä lupaa otettavan oppia tapahtuneesta. Siihen on todella tarvetta ja tamperelaisena en voi hyväksyä Acutan toimintaa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Vetopelejä ja menopelejä Lavajärven Leirirannassa

Keskiviikko 1.8.2012 - -Esko Erkkilä-

Lavajärven-Komin kyläyhdistys järjesti Lavajärven Leirirannassa kesäjuhlat sunnuntaina 29.7.2012.

 

Kesäjuhlat on pitkään jatkunut perinne kylällä, jossa sijaitsee mm. vapaa-ajanasuntomme.

 

Muistan ajan, jolloin Lavajärven kesäjuhlat järjestettiin Lavajärven Päivölässä

 

Ajat ovat muuttuneet ja niin on muuttunut myös kesäjuhlien sisältö. Ennen kesäjuhlissa oli useita urheilukilpailuja, mutta nyt kesäjuhlat painottuvat leppoisaan yhdessäoloon.

 

Pituushyppy, kuudenkymmenen metrin juoksu ja maastojuoksu olivat entisaikaan Päivölän kesäjuhlien ohjelmanumeroita. Muistan hyvin, että olen saanut Päivölän kesäjuhlilla lusikan palkinnoksi 500 metrin juoksussa!

 

Lavajärven-Komin kesäjuhlilla oli tänä vuonna esillä kaksikin mielenkiintoista meno- ja vetopeliä.

 

 

Kesäjuhlayleisö kohahti, kun Totti Härkönen kurvasi juhlapaikalle hienolla mikroautollaan.

 

 

 

Edestäpäin huomaa selvästi, että Totin auto on Volkkari!

 

 

 

Kesäjuhlien juontaja Tea Pihkoluoma kysyi Totilta haastattelussa, että pääsevätkö tytöt Totin kyytiin?  Totti totesi, että vain pojat pääsevät hänen kyytiinsä. No, ehkä tulee sekin aika, että myös tytöt pääsevät Totin kyytiin!

 

 

 

Hieman järeämpää tekoa oli kesäjuhlien vetopeli eli Ville Koivuniemen omistama Ford 5000.

Ville osallistuu traktorillaan Tractoc Pulling´n SM-kisoihin Farmi 2500 kg –sarjassa.

 

 

 

Tea Pihkoluoman haastattelussa Ville kertoi, että tänä vuonna Tractor Pulling´n SM-sarjassa ajetaan kuusi kilpailua. Neljä on ajettu ja Ville on nyt SM-kisassa toisena.

Ville edustaa SM-sarjassa kilpaillessaan Kauhajoen Traktoriurheilijoita.

 

 

 

Ville Koivuniemi on pystynyt kilpailemaan yllättävän pienellä budjetilla. Kone on kestänyt kaikki vedot, joten suuriin remontteihin ei ole ollut tarvetta.

 

Varsinaiseen harjoitteluun ei ole mahdollisuuksia, sillä jarruvaunuja ei luonnollisesti ole käytössä.

 

Kauden seuraava kisa käydään Nurmeksessa.

 

Ville kertoi, että kauden jälkeen traktoriin tehdään täysremontti ja kustannusarvio on nykynäkymien mukaan n. 5.000 euroa.  Tarvikevaraosilla kustannusarvio olisi pienempi, mutta Ville ei halua riskeerata ja hän tulee käyttämään alkuperäisosia.

 

Traktorin kuljetukseen käytettävä kuorma-auto maksoi Villen mukaan ”mopon hinnan verran”.  Se on kuitenkin pelannut hyvin ja kertaakaan ei ole jääty taipaleelle.

 

Ville Koivuniemi harjoittaa voimaperäistä viljelyä Viljakkalassa ja hän on mm. maatalousyhtymämme vuokramies.

 

 

 

Kesäjuhlilla oli tarjolla mansikoita, makkaraa ja lättyjä maksua vastaan.

Lavajärven-Komi kyläyhdistys tarjosi kesäjuhlaväelle ilmaiset kahvit, teen tai mehun.

 

 

 

Lavajärven Leiriranta on oivallinen paikka järjestää hiekkalinnojen rakennuskilpailu.

 

Kisaan osallistui kuusi joukkuetta ja joukkueen koko oli max. neljä henkilöä.

 

 

 

Näytti olevan yleistä, että hiekkalinnojen ympärille rakennettiin oikeaoppisesti vallihauta.

Marakatti-ryhmä koostui tytöistä ja he turvautuivat vallihaudan täyttämisessä kantoveteen, mutta…

 

 

 

 

…Zombie-pojat rakensivat linnansa niin lähelle vesirajaa, että he hyödynsivät vallihaudan vetenä suoraan Lavajärven vedenpinnan tasoa!

 

Kiitokset Lavajärven-Komin kyläyhdistykselle, jonka aktiivisuuden tuloksena kyläläiset ja mökkikansa saivat tavata toisiaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Heinähupaa Hämeenkyrön Heiskalla

Tiistai 31.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Kylätoimintakeskus Heiska sijaitsee kolmostien varrella, kolmostieltä Hämeenkyrön kirkonkylän eteläpuolella Viljakkalan suuntaan n. kolmensadan metrin päässä.

 

Kylätoimintakeskus Heiskaa isännöi Heiska ry ja se järjesti lauantaina 28.7.2012 Heiskalla Heinähupaa –tapahtuman.

 

Tapahtuma sai suuren suosion, sillä Heiskan paikoitustilojen lisäksi kaikki lähiseudun tienvarret olivat ”täynnä” autoja.

 

Pieni kuvakertomus tapahtumasta kertoo enemmän kuin pelkät sanat:

 

 

Ylätalon tila Hämeenkyrön Lavajärveltä oli tuonut tapahtumaan yhden vuohen ja kaksi lammasta.

Tässä suomenvuohi Haisuli, joka on maidontuotannossa Ylätalon tilalla. Tapahtumapäivän aamunakin siltä oli lypsetty kolme litraa maitoa, vaikka Haisulin viimeisestä poikimisesta on ehtinyt kulua jo vuosi aikaa.

Haisulin suurinta herkkua ovat ohdakkeet ja pujot! Oli uusi tieto ainakin minulle, että vuohet pitävät pujoa suurimpana herkkunaan. Siinäpä mainio ratkaisu pujontorjuntaan!

 

 

 

Ahvenanmaanlammas Lupalla on kotonaan lokoisat olot, sillä se toimii kotomaisemissaan terapialampaana!

 

 

 

Myös kainuunharmaalammas Titiuu´lla on Lavajärven Ylätalon tilalla sama homma kuin Lupalla. Kun hetken seurasi Heinähupaa –tapahtumassa meininkiä Ylätalon lammasten vierellä, niin näytti, että terapialampaiden hommaa ne hoitivat myös Heiskalla.

 

 

 

Heiskalla näin elämäni ensimmäisen kerran kahden kudottavat kangaspuut.

Leveyttä näillä kangaspuilla kudottavilla matoilla ja muilla kudonnaisilla voi olla 2,5 metriä. On selvää, että näin leveän maton kutomisessa tarvitaan kaksi henkilöä!

Heiskan luhdissa kangaspuiden käyttöä esitteli Haukijärven seudun maa- ja kotitalousseura ry.

 

 

 

Heinähupaa –tapahtumassa oli mukana lähes sata vanhaa traktoria. Niiden äärellä konemiehillä riitti muistelemista.

 

 

 

Tapahtuman vanhin traktori oli vuonna 1937 Englannissa Dagenham´ssa valmistettu Fordson N –traktori. Kumiset etupyörät on myöhemmin asennettu lisävarusteena.

 

 

 

Saman tehtaan ”Mörkö” Majuri eli Fordson Major E27N on valmistettu vuonna 1946.

 

 

 

Tapahtuman erikoisuus oli saksalaisvalmisteinen Eicher Diesel ES 202 –traktori, jota esitteli sen saksalainen omistaja Hans-Dieter Wunderlich.

Traktorin painopiste on alhaalla, sillä se on suunniteltu työskentelemään viiniköynnösrivien ja hedelmäpuiden välissä jyrkillä rinteillä.

 

 

 

Eicher –traktorin erikoisuus on Hans-Dieter Wunderlich´n suunnittelema ja asentama kuljettajan takana sijaitseva lisäistuin. Siinä mainio idea niille traktoriharrastajille, jotka haluavat saada puolisonsa mukaan traktorimatkoille!

 

 

 

Tyrwään Seudun Zetoristit olivat saapuneet paikalle ja se merkitsi, että Zetoreita oli paikalla runsaasti.

 

 

 

Tässä on hieman ”kokeneempi” A-mallin Zetor.

 

 

 

Heiskalla järjestetään mm. ”Kaikki päreestä” –kurssi ja sen tiimoilta siellä on rakennettu pärehöylä.

Pärehöylä oli käytössä ja hyviä päreitä syntyi.

 

 

 

Baijerilainen Pastoral Blosn esiintyi ja toi tuulahduksen saksalaisesta puhallinmusiikista.

 

 

 

Pinsiön Mieskuoro esiintyi tapahtuman aikana monesti. Kuoronjohtajana ja sen taiteellisena johtajana toimii Vesa Rantamäki.

 

Jäi harmittamaan, että kiireisen aikataulumme vuoksi emme päässeet näkemään sahdinvalmistuksen kisaa ja emme myöskään Hyvämielisten Sarvipäitten Ritarikunnan esiintymistä ja uuden ritarin lyömistä.

 

Olen saanut jo vuosia sitten kutsun ritarikunnan jäseneksi ja nyt huomaan, että mm. Eduskunnan varapuhemies Anssi Joutsenlahti on saanut ritarikuntamme suurmestari Eero Pylsyltä kutsun liittyä ritarikuntamme jäseneksi.  Ritarikunnan jäsenmäärä lähentelee kuuttasataa jäsentä ja mukana on mm. valtioneuvos Riitta Uosukainen sekä monia muita valtakunnan politiikan, talouselämän, taiteen ja maanpuolustuksen edustajia.

 

 

Heinähupaa –tapahtuman seremoniamestarina toimi Jarmo Puntalo ja oletan, että lähinnä hänen ansiostaan tapahtumalla oli myös kansainvälistä leimaa.

 

On hieno asia, että vapaaehtoisvoimin saadaan aikaiseksi Heinähupaa –tyyppisiä tapahtumia. Osaan arvata, että näin mittavan tapahtuman järjestämiseksi tarvitaan paljon työtä ja toimintaa.

 

Kiitän kaikkia Heinähupaa –tapahtuman järjestäjiä hienon kesäisen tapahtuman järjestämisestä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Jos Espanjassa olisi verotusaste sama kuin Suomessa, maa pystyisi maksamaan nyt heillä ajankohtaisen talouskriisin joka vuosi!

Maanantai 30.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilää on mielenkiintoista kuunnella, sillä hänellä on taito konkretisoida esittämänsä asiat.

 

Tämän jutun otsikko on eräs, jolla Juha Sipilä osasi kertoa Espanjan ”ongelmat” havainnollisesti kuulijoilleen Hämeenkyrön Rientolassa Keskustan Kaipion paikallisyhdistyksen 60-vuotisjuhlassa perjantaina 20.7.2012.

 

Laitoin edellisessä kappaleessa sanan ”ongelmat” lainausmerkkeihin, sillä suomalaisittain ajatellen Espanjan valittelemat ongelmat eivät ole todellisia, vaan ne perustuvat espanjalaisten vastuuttomuuteen.

 

 

 

Minna-Maaria Sipilä, Juha Sipilä ja Kaipion paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Antti Hollo Kaipion paikallisyhdistyksen 60-vuotisjuhlassa.

 

 

 

 

Juha Sipilän johtolankana on pysynyt samat asiat, joita hän painotti Keskustan puheenjohtajaksi pyrkiessään.

 

Nuo asiat ovat;

ihmisyys

kestävä talous

ja

realistinen luontosuhde

 

Juha Sipilä käsitteli jokaista asiakokonaisuutta erikseen ja niiden taustalla on hänen mukaansa mm. nämä näkökohdat:

 

Ihmisyys merkitsee vastuuta itsestä ja lähiyhteisöstä. Se merkitsee köyhän asiasta huolehtimisesta ja sivistyksen sekä koulutuksen huomioimista.

 

Kestävä talous on pitkäjänteistä työtä tulevaisuuden edellytysten turvaamiseksi.

 

Sipilän mukaan ”tila pitää jättää seuraavalle sukupolvelle paremmassa kunnossa kuin sen itse on saanut”.

 

Kestävään talouteen kuuluu Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän mukaan se, että ahneuden oravanpyörästä on irtauduttava ja juuri tämä seikka on näinä holtittomien riskinottojen myötä talouskriisien aikana muistettava.

 

Realistinen luontosuhde hyödyntää luonnon vuosikasvun.

 

Realistisessa luontosuhteessa on muistettava, että Suomi tarvitsee uutta työtä, oli Keskustan puheenjohtajan keskeinen vaatimus nykymenolle.

 

Sipilä ei hyväksy, että Suomessa ajetaan maataloutta alas vaikka ruuasta on pula. Juha Sipilän mielestä maatalouteen pitäisi päinvastoin panostaa.

 

Puunkäytön tehostaminen on Sipilän mukaan eräs lohko, johon olisi panostettava.

 

Tässä tuli taas esille Sipilän taito kertoa asiat havainnollisesti, kun hän totesi, että Suomen metsien vuotuinen kasvu merkitsee metrin korkeana pinona kolmen metrin pituisia pöllejä maapallon ympäri!

 

Sipilä ajaa vapaa-aikoinaan ja taannoisella vaalikiertueellaan puukaasuautolla ja omakohtaiseen kokemukseensa perustuen hän totesi, että kaksi kiloa puuta merkitsee yhtä litraa bensiiniä!

 

 

 

 

Sipilä kysyi, että mihin Keskustaa tarvitaan?

 

Hänen mielestä Suomen Keskustalla on paikka syvää integraatiota sekä liittovaltiota ajavien kokoomuslaisten ja ”töpselit irti” –politiikalla elämöivien perussuomalaisten välissä. Keskustan vastuulliselle kriittiselle näkemykselle on suuri tarve, oli Juha Sipilän mielipide.

 

Sipilä ei Kaipiossa tyytynyt vain kritisoimaan nykymenoa, vaan hän esitti myös ratkaisuja sekä vaihtoehtoja.

 

Juha Sipilä muistutti, että hajautettu malli pystyy pitämään koko Suomen elinvoimaisena. Kuntien elinvoimatekijöihin pitää tukeutua!

 

Sipilä mainitsi hajautetun mallin esimerkkinä, että helsinkiläisten veroilmoitukset voitaisiin vallan hyvin käsitellä vaikkapa Hämeenkyrössä.

 

Malliesimerkki hajautuksesta on hajautettu energiatuotanto. Siinä edellinen hallitus pääsi hyvään alkuun, mutta mykyhallitus on tuhoamassa hyvät päätökset.

 

 

 

Kuntien itsenäisyydestä pitäisi Sipilän mukaan järjestää kuntalaisille kansanäänestys.

 

 

 

 

Juha Sipilä matkasi Hämeenkyröön suoraan Helsingistä, jossa hän oli ollut aamupäivällä mukana eduskunnan äänestäessä Espanjan pankkien tukemisesta.

 

Sipilä kertasi, että Keskusta ei voi hyväksyä espanjalaisten pankkien tukemista. Kun Eduskunta kuitenkin hallituspuolueiden äänillä päätti toisin, on asiassa nyt käännetty ”uusi lehti”.

 

Uusi lehti merkitsee askelta kohti liittovaltiota ja Euroopan liittovaltio taas merkitsee ainakin kolmea yhteistä asiaa koko Euroopalle:

 

• yhteinen verotus
• yhteinen velka
• yhteinen puolustus

 

Suomessa on korkea verotusaste ja suomalaisilla on korkea veronmaksumoraali, mutta kuinka on niissä maissa, jotka nyt ovat tukea vaatimassa?

 

 

Sipilän esityksen jälkeen käydyssä keskustelussa hän pyysi hämeenkyröläisiä ja kaipiolaisia miettimään, että miten alueen elinvoimatekijöitä pystyttäisiin nykyistä paremmin hyödyntämään.

****

 

 

 

Kaipion paikallisyhdistyksen 60-vuotisjuhlassa esiintyjien takana pöydällä oli tämä kaunis kukka-asetelma ja en voi olla liittämättä tätä kuvaa tähän juttuun!

****

Juha Sipilä kannusti keskustalaisia järjestämään keskustelu- ja teematilaisuuksia.

 

Mieleeni tuli tässä vaiheessa Santeri Alkion viisaus:

”Järjestäkää tupailtoja, niissä järki alkaa juoksemaan!”

 

Sipilä mainitsi nykypäivän tekniikan mahdollistamat virtuaalitupaillat ja kertoi, että kuinka hän osallistui Helsingistä Keski-Suomessa järjestettyyn tupailtaan. Sipilä oli kameran kuvattavana ja kuuli kuulokkeista kaiken Keski-Suomessa puhutun sekä pystyi mikrofonin välityksellä osallistumaan tupaillan keskusteluun.

 

Kiitän Juha ja Minna-Maaria Sipilää Pirkanmaalle suuntautuneen kolmen päivän tilaisuuskierroksesta. On hienoa nähdä puolueen puheenjohtaja jalkautuneena kentälle.

 

Valittelen, että pääsin kesäkiireideni vuoksi osallistumaan vain yhteen tilaisuuteen, vaikka niitä olisi ollut maakunnassamme tarjolla peräti viisi!

 

Toivottelin Juha Sipilän tervetulleeksi Tampereelle syksyn aikana ja oli mukava kuulla Sipilältä myönteinen vastaus tervetulotoiveeseeni!

 

-Esko Erkkilä-

Puolustan tamperelaista lähityötä!

Sunnuntai 29.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Atanas Aleksovski (SDP) on Tampereen kaupunginhallituksen edustaja Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksen johtokunnassa.

Toimin Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksen johtokunnan varapuheenjohtajana.

 

Olen jokseenkin kaikista Infran johtamiseen liittyvistä kysymyksistä samaa mieltä Atanaksen kanssa.

 

Arvostan, että Atanas Aleksovski otti Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksessa kesäkuun 18. päivänä esille tärkeän asian. Asia on Tampereen Kaupunkiliikenne Liikelaitoksen toiminta, kun se käyttää Tampereen kaupungin omistamien sinisten bussien korjaamisessa virolaisten korjaamoiden palveluksia.

 

Tarkistin Atanaksen puheenvuoron kaupunginvaltuuston kokouksen videotallenteelta ja se kuului näin:

 

(Välimerkit olen liittänyt puheeseen parhaan taitoni mukaan)

 

”Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut! 

Tämä TKL. Varmasti ne bussit on kaikki sinisiä ja varmasti sinisiä on vaikea arviointi nopeasti. Onko se oma vai joku muu, mutta kyllä sen sen verran sanoisin jos Infran korjaamon joka TKL käyttää vähemmän vähemmän rahaa tähän korjauksiin. Ja osa korjauksista tehdään jopa Virossakin, tota noin. Että kyllä selvästi taso laskenut on kyllä, laskenut näihin näihin juttuihin, että että en tiedä että onko nyt hyvä vai huono. Se on totuus. Kiitos.”

 

Arvostan Aleksovskin puheenvuoroa, sillä siinä hän toi selvästi esille, että Tampereen Kaupunkiliikenne Liikelaitos korjauttaa bussejaan Virossa.

 

Kaupunginvaltuuston jäsenen ja Tampereen Kaupunkiliikenne Liikelaitoksen johtokunnan puheenjohtajan Petri Siuron (vihreät) repliikkipuheenvuoro Aleksovskin esille ottamaan kysymykseen kuului näin:

 

”Kiitos puheenjohtaja!

 

No, TKL:stä oli.

 

Kun me olemme nyt tässä tilaaja-tuottaja –mallissa ja TKL:n tulee ajatella mitenkä mahdollisimman taloudellisesti hoidetaan nämä asiat, että meillä on edullinen joukkoliikenne täällä.

 

Miksi busseja käytetään Virossa?

 

Niin johtuu siitä, että se on huomattavasti halvempaa ja työn laatu on siellä erittäin hyvä.

 

Että valitettavasti Infran nämä korjauskustannukset ovat olleet niin niin korkeat tai siis korotuspaineet niin kovat että voi olla että yksityisiltä markkinoilta TKL saisi edullisemmin näitä korjauksia ostettua kuin kaupungin omalta palveluntuottajalta mikä mikä on ikävää.”

On hieno asia, että Tampereen kaupunginvaltuuston kokoukset videoidaan ja sen avulla tamperelaiset pääsevät myöhemminkin tarkistamaan, että mitä mieltä kaupunginvaltuutetut ovat olleet eri asioista.

 

Vihreiden Petri Siuron puhe oli selvää tekstiä, jossa hän asettui selkeästi puolustamaan Tampereen sinisten bussien korjaamista Virossa.

 

Siuron ja TKL:n linja merkitsee, että Virossa sijaitsevien korjaamoiden suosimisen vuoksi Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksessa on jatkettava korjaamotoimintojen väen vähentämistä! Onko tämä Tampereen Vihreiden valtuustoryhmän kanta?

 

Tämä linjaus on isku vasten kasvojamme, jotka olemme hyvällä menestyksellä ja henkilöstön suurella myötävaikutuksella saaneet aikaan toimintojen tehostumista Tampereen kaupungin korjaamotoiminnoissa eli Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksessa.

 

Kaupunginvaltuuston videoinnit todistavat, että TKL, siurot ja vihreät puolustavat globaalia maailmaa, johon kuuluu vähät välittäminen TKL:n sinisten bussien korjaamotoimintojen hiilijalanjäljestä, energian säästämisestä ja lähipalvelujen ylläpitämisestä.

 

TKL:n luottamushenkilöpäättäjien mielestä tehokasta toimintaa on siis se, että bussi ajetaan Tampereelta Helsinkiin, laivataan Tallinnaan ja ajetaan korjattavaksi virolaiselle korjaamolle. Korjauksen jälkeen sama ralli toisinpäin!

 

Olisiko kuitenkin paikallaan miettiä, että josko se epäkuntoinen bussi siirrettäisiin muutaman sadan metrin verran Infran korjaamolle, jossa Tampereelle veronsa maksava tamperelainen asentaja korjaisi bussin ja TKL:n sininen bussi olisi taas korjauksen jälkeen valmis ilman ulkomaanmatkaa palvelemaan tamperelaisia?

 

Voisivatko päättäjät, TKL:n johtokunta ja TKL:n toimiva johto harkita tätä vaihtoehtoa!

 

Olen varma, että en ole ainoa tamperelainen, joka tätä kysyy!

Puolustan tamperelaista työtä yhtä suurella intohimolla kuin puolustan lähiruokaa!

Tamperelainen lähityö on mielestäni yhtä arvokasta kuin lähiruoka!

 

 

-Esko Erkkilä-

Latvian Sabilessa on viinitarhan vieressä viehättävä nukkepuisto - Lellu darzs

Lauantai 28.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen Latvian Sabilessa sijaitsevasta viinirypäleiden kasvatusrinteestä, joka on maailman pohjoisin paikka, jossa ulkoilmassa harjoitetaan viinirypäleiden kaupallista viljelemistä.

 

”Samalla bussin seisauksella” voi tutustua erään talon pihalle rakennettuun nukkepuutarhaan, jossa on erilaisia nukkeja n. 250 kappaletta.

 

Nukkepuutarha on saanut alkunsa vuonna 2006, kun talonomistaja alkoi täyttää vaatteista tehtyjä nukkeja oljilla. Näkee, että nuket on tehty huolella ja rakkaudella.

 

Nukkepuutarha suomeksi, Lellu darzs latviaksi tai Garden of Dolls englanniksi on erikoinen nähtävyys, sillä sinne rakennetut nuket ovat työn touhussa ja erilaisissa askareissa - monet nuket ovat laittaneet päälleen parhaat vaatteet, sillä kyse on monen nuken kohdalla juhlasta!

 

Pieni kuvakavalkadi selittää asian parhaiten:

 

 

 

  

 

 

 

 

 

 

 

Piilokuva: Löydäthän tästä kuvasta Erkki Hiiren?

Tässä kuvassa, kuten joissakin muissakin kuvissa, näkyy taustalla Sabilen viininviljelyrinne, josta eilen kerroin.

 

 

Lisää kuvia nukkepuutarhasta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nukkepuutarhan osoite on Rigas Street 17 ja sinne ei ole pääsymaksua, mutta pienen vapaaehtoisen tukimaksun voi toki suorittaa.

 

 

Latviassa liikkuessa kannattaa poiketa Sabilessa – siellä on nähtävyyksinä maailman pohjoisin viinirypäleiden viljelyrinne sekä nukkemaailma!

 

 

-Esko Erkkilä-

Zilga-viinirypäleen synnyinmaisemissa Latvian Sabilessa

Perjantai 27.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Tietämykseni viininviljelystä oli ennen Baltian matkaamme perin ohut. Se oli rajoittunut siihen, että latvialainen Zilga-lajike kestää talvehtimisessa neljänkymmenen asteen pakkasen ja sen vuoksi se soveltuu myös Suomessa viljeltäväksi.

 

Olemme luottaneet tietoon Zilgan pakkasenkestävyydestä ja hankimme sitä aikoinaan yhdeksän tainta ja istutimme ne mökillemme kalustovajan eteläseinustalle.

 

Zilgan soveltuvuus näyteruutumuotoiseen viljelyyn Suomessa on totta, sillä olemme saaneet ”viinirypäleviljelykseltämme” muutamana vuonna jokusen viinirypäletertun, jossa rypäleet ovat olleet rusinan kokoisia!

 

Matkallamme viiniviljelyn asiantuntija kertoi, että kirjallisuustieto viininviljelystä tietää Latviassa olevan alueita, jotka maailman pohjoisimpana alueena ovat soveltuvia viinirypäleiden kaupalliseen kasvatukseen.

 

Pääsimme Baltian matkallamme Latviassa tutustumaan viininviljelyrinteeseen, joka Guinnessin World Rekord –tiedoissa on kirjattu maailman pohjoisimmaksi alueeksi, jossa kaupallinen viinirypäleiden viljely avomaalla on mahdollista.

 

 

 

Kyse on Sabilessa sijaitsevasta viinirypäleiden kasvatusrinteestä, jossa Sabilen kunnassa toimii Sabiles Vina Kalns –viinirypäleiden n. 1,5 hehtaarin suuruinen kasvatusalue. 

Korkeutta viinikukkulalla on 33,7 metriä (merenpinnasta 115 metriä) ja kiipesimme kukkulalle johtavia polkuja pitkin hieman kukkulan puoliväliä korkeammalle.

 

 

 

Sabilen viinikukkulalla on viljelyksessä kaikkiaan n. 25 erilaista viinirypälelajiketta.

 

 

Jadviga,…

 

 

 

…Spulga,…

 

 

 

…Lauma,…

 

 

 

…Jodupe,…

 

 

 

…Veldze,…

 

 

 

…ja meilläkin viljelyksessä oleva Zilga olivat ainakin näyteriveinä edustettuina Sabilen viinikukkulalla.

 

 

 

Matkamme viininviljelyn asiantuntija Jarmo Puntalo Zilga-lajikkeen näyterivin vierellä.

 

 

Sabilessa järjestetään aina heinäkuun viimeisenä viikonvaihteena Sabiles Wine Festival.

 

Sabiles´n viinikukkulalla on pitkä historia. Siellä tuotettu vahva ja hapan viini oli tunnettu laajalla alueella Baltiassa ja myös muualla Euroopassa jo varhain.

 

Latvian ensimmäisen itsenäisyyden aikana valtiojohto oli vahvasti tukemassa Sabilen viinintuotantoa.

 

Viininviljelyn merkitystä Sabilelle kuvaa se, että kunnan vaakunassa on kuvattuna viinirypäleterttu.

 

 

****

 

Jutun lopuksi muutama valokuva mökillämme Viljakkalassa kasvavista Zilga-viinirypäleyksilöistä:

 

 

 

Zilga-kasvusto oli ennen leikkausta heinäkuun puolivälissä aivan liiankin rehevää.

 

 

 

 

 

Tämä kuva on otettu leikkauksen jälkeen heinäkuun 25. päivänä.

Nähdään, että yhdeksän yksilöä on kestänyt Suomen paukkuvat pakkaset hyvin ja rehevät kasvit peittävät leikkauksen jälkeenkin vajarakennuksen eteläseinän tehokkaasti.

 

 

 

Rypäletertut ovat heinäkuun lopulla kovin vaatimattoman kokoisia ja siksi ne jäävätkin, mutta vihreyttä riittää!

 

 

Opin Baltian matkallamme paljon uutta viininviljelystä. Alasta ei koskaan tule suurta Suomessa, mutta näyteluonteisena se antaa Viherpeukaloille monia haasteita!

 

 

-Esko Erkkilä- 

Mannerheimin kartanolla Latviassa

Torstai 26.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Carl Gustav Emil Mannerheimin puoliso paronitar Anastasia Mannerheim omisti Latviassa Aprikin kartanon vuosina 1898 – 1912.

 

Vaikka kartanon omistikin Anastasia Mannerheim, on luonnollista että myös hänen puolisonsa Carl Gustav Emil Mannerheim osallistui kartanonpitoon.

 

Saimme taannoisella Baltian matkallamme tutustua Aprikin kartanon nykypäivään ja niihin muistoihin, joita siellä on Mannerheimeistä.

 

Latviassa sijaitseva kartano ostettiin niillä rahoilla, jotka Anastasia Mannerheim o.s. Arapova sai myytyään Venäjällä sijaitsevan kartanonsa.

 

 

Latviassa Lazan kunnassa sijaitseva Mannerheimeille kuulunut Aprikin kartano on nykyisin hyvässä kunnossa. Kartanon rakennuksien barokkityylinen kokonaisuus on muodostunut 1700-luvulla. Kartano ja sen välitön ympäristö ovat valtakunnallisesti arvokas arkkitehtuurinen kohde.

 

 

 

Vastakkaiselta puolelta kartano näyttää tältä.

 

 

 

Rakennuksessa toimii nykyisin Aprikin kylän peruskoulu.

 

 

 

Kartanon toisessa kerroksessa sijaitsee Aprikin kotiseutumuseo, jonka tarkoituksena on seudun historian esittely. Museo avattiin yleisölle 31. lokakuuta 1987.

 

 

Kotiseutumuseossa eräästä huoneesta puolet on omistettu Carl Gustav Emil Mannerheimille ja Anastasia Mannerheimille.

Mannerheimista on museossa useita kuvia:

 

 

 

 

 

 

 

 

****

 

 

Museossa on kuva Mannerheimista ja ote hänen puheestaan Sotainvalidien Veljesliiton perustavassa kokouksessa Jyväskylässä 18.8.1940.

 

 

 

Museossa on kuvataulu Mannerheimista julkaistuista postimerkeistä. Ensimmäinen Mannerheimista julkaistu postimerkki ilmestyi tämän taulun perusteella 1937. 

Vuonna 1941 Mannerheim-postimerkkejä ilmestyi useita ja osassa niistä oli maininta: ”ITÄ-KARJALA Sot. hallinto”.

Seuraavaksi Mannerheim-postimerkkejä julkaistiin vuonna 1952 ja vuonna 1967 Mannerheimista julkaistiin Ratsastajapatsas –postimerkki.

 

 

 

Ylipäällikön päiväkäsky 10.5.1942, jolla Mannerheim myönsi kaikille Suomen äideille yhteisesti Vapaudenristin.

 

 

 

Anastasia Mannerheim

 

 

 

Vuonna 1893 syntynyt Anastasie ja kaksi vuotta myöhemmin syntynyt Sophie. Tyttöjen välissä Mannerheimeille syntyi poika, mutta hän syntyi kuolleena.

 

 

 

 

Aprikin kartanonpito ei ollut Mannerheimille mikään kultakaivos – päinvastoin.

Samanaikainen sotapalvelus Pietarissa ei antanut otollisia mahdollisuuksia tuloksekkaalle talonpidolle.

Tässä kuvassa kartanon päädyssä sijaitseva lammikko, jossa Mannerheim yritti kasvattaa sampia.  Sammenkasvatus ei kuitenkaan onnistunut, sillä kalat kuolivat johonkin sairauteen ja bisnes ei siltäkään osin kannattanut.

 

 

 

Aprikin kotiseutumuseota meille esitteli koulun opettaja, joka tässä hyväntuulisena kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen kanssa.

 

 

Mannerheimin kartanonomistus Latviassa on minulla toki ollut tiedossa, mutta oli hienoa, että nyt sain paikan päällä katsella kartanoa, jonka sittemmin suosituimmaksi suomalaiseksi valittu C. G. E. Mannerheim aikoinaan omisti.

 

 

-Esko Erkkilä-

Keskustan Kaipion paikallisyhdistys sai kuusikymmenvuotisjuhlaansa arvovieraan - puheenjohtaja Juha Sipilän!

Keskiviikko 25.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyrössä toimiva Keskustan Kaipion paikallisyhdistys järjesti perjantaina 20.7.2012 yhdistyksen 60-vuotisjuhlat omistamallaan Rientolan lavalla Hämeenkyrössä.

 

Olin mukana kesäisessä juhlassa.

 

 

Kyrönjoentiellä Kaipiossa sijaitseva Rientolan lava on nykypäivänä harvinaisuus, sillä se on poliittisen puolueen rakentama ja edelleen täydessä kunnossa.

 

 

 

Ravintolasalin seinälle ovat päässeet kunniapaikalle Santeri Alkion ja Urho Kekkosen kuvat.

 

 

 

 

Keskustan Kaipion paikallisyhdistys on perustettu 9.3.1952 ja se sai 60-vuotisjuhliensa arvovieraaksi Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän. 

Kaipion paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Antti Hollo toivottaa puheenjohtaja Juha Sipilän ja Minna-Maaria Sipilän tervetulleiksi kesäiseen juhlatilaisuuteen.

 

 

 

Juhlat alkoivat kahvituksella ja tarjolla oli todella herkullista mansikkakakkua kahvin, teen ja mehun ohella. 

Paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Antti Hollo toivotteli juhlaväen tervetulleeksi ja kertoi lyhyesti Rientolan vaiheista.

Parhaimmillaan Rientolan tansseissa on ollut yli 500 osanottajaa.

 

 

Kunnon juhliin kuuluu aina haitarimusiikkia sekä laulua ja niiden osalta saimmekin kuulla Mirja Paldanin esiintyvän tyttärensä Teija Paldan-Piiponniemen säestämänä.

Mirja Paldan kertoi ottaneensa esiintymispyynnön mielihyvin vastaan, sillä hän on laulanut myös Rientolan avajaisissa viisikymmentä vuotta sitten!

 

 

Hämeenkyrön kunnan tervehdyksen paikallisyhdistyksen juhlaan toi kunnanvaltuuston puheenjohtaja Maria Härkki-Santala. 

Härkki-Santala mainitsi, että kuntalaisten olosuhteet pitää turvata ja aihe on erityisen ajankohtainen nyt, kun valtaapitävät suunnittelevat kuntauudistusta.

 

 

 

Keskustan Hämeenkyrön kunnallisjärjestö ry:n sihteeri Raija Mäensivu toi tilaisuuteen kunnallisjärjestön terveiset. 

Mäensivu painotti, että paikallisyhdistyksillä on Keskustan toiminnassa tärkeä merkitys, sillä ne toimivat puolueen perustasona.

Keskustaa ja keskustalaista arvomaailmaa tarvitaan, oli kunnallisjärjestön sihteerin Raija Mäensivun viesti juhlayleisölle.

 

 

 

Suomen Keskustan ja Keskustan Hämeenkyrön kunnallisjärjestön yhteiset onnittelut juhlivalla paikallisyhdistykselle toivat puheenjohtaja Juha Sipilä ja kunnallisjärjestön sihteeri Raija Mäensivu.

Onnittelut ottivat vastaan Kaipion paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Antti Hollo ja sihteeri Elina Piittala.

 

Vielä joitain kuvia juhlatilaisuudesta:

 

 

 

Juhlivan paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Antti Hollo toivottaa juhlaan tervetulleiksi Elina Siepin ja Esko Arolan Ylöjärveltä.

 

 

 

Pirkanmaan Liiton edunvalvontapäällikkö Jouni Koskela ja Tiina Viilo-Koskela  saapumassa juhlaan.

Jouni Koskela toimi Kaipion paikallisyhdistyksen viisikymmenvuotisjuhlassa kymmenen vuotta sitten tilaisuuden juontajana.

 

 

 

Esko Arolalla (vasemmalla) Ylöjärveltä ja viime eduskuntavaaleissa vapaaehtoisesti luopuneella ex-kansanedustaja Klaus Pentillä riitti puhuttavaa ennen juhlatilaisuuden alkamista.

 

 

 

Puhumista riitti myös Maria Härkki-Santalalla ja Elina Siepillä!

 

 

 

Ilmeistä päätellen Juha Sipilällä, Minna-Maaria Sipilällä, Maria Härkki-Santalalla ja Raija Mäensivulla oli mukavaa yhdessä ennen tilaisuuden alkamista järjestetyssä kahvituksessa!

 

 

 

Juhlatilaisuuden päätteeksi paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Antti Hollo ja sihteeri Elina Piittala luovuttivat puheenjohtaja Juha Sipilälle suuren puukauhan muistoksi Hämeenkyrön vierailusta.

 

Huomaan, että jutulleni on kertynyt pituutta varsin paljon ja puheenjohtaja Juha Sipilän puheen annista kertominen on paikallaan jättää tuonnemmas.

 

Perästä kuuluu!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuurin kynnäs - Liettuan eräs tärkeimmistä turistinähtävyyksistä

Maanantai 23.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Liettuan eräs merkittävimmistä turistinähtävyyksistä on Kuurin kynnäs.

 

Se on Itämereen muodostunut kapea niemimaa, joka on ”kiinnittynyt” mantereeseen Venäjän Kaliningradin alueella ja jatkuu kapeana niemimaana aina Liettuan Klaipedaan saakka.

 

Pituutta Kuurin kynnäksellä on lähes sata kilometriä ja sen leveys vaihtelee vajaasta kilometristä 3,8 kilometriin.

 

Kuurin kynnäs on mantereesta ”irti” Klaipedan kohdalla n. kymmenen minuuttia vaativan lauttamatkan verran.

 

Taannoisella Baltian matkallamme teimme Kuurin kynnästä pitkin matkaa Klaipedasta aina Venäjän rajalla sijaitsevaan Nidan kaupunkiin saakka ja takaisin. Ruokailimme Nidassa.

 

 

Klaipedassa eli Kuurin kynnään Liettuan puoleisessa päässä matka kynnäälle pitää suorittaa lautoilla. Niitä kulkee mantereen ja kynnään välillä jatkuvasti.

Toki täytyy muistaa, että Kuurin kynnäs on myös ”manteretta”, sillä se on kiinni mantereessa Klaipedasta vajaan sadan kilometrin päässä sijaitsevassa Kaliningradissa Venäjällä.

 

 

Tämä kuva on otettu bussin ikkunasta sen jälkeen, kun lauttamme rantautui Kuurin kynnäälle. Bussin ikkunasta näkee Klaipedan taloja ja rakennuksia sillä puolella lahtea, josta juuri olemme lähteneet.

 

 

 

Kuurin kynnään pohjoisosa kuuluu Klaipedaan kaupungin alueeseen, mutta etelään mentäessä siirrytään Neringan kuntaan.

 

 

 

Kuurin kynnään kävijät joutuvat lauttamaksun lisäksi maksamaan pienen ympäristömaksun. Se kerätään Neringan kunnan rajalla.

 

 

Kuurin kynnäällä on aikoinaan ollut vaikeat olosuhteet, sillä vaeltava hiekka on haudannut siellä jopa kyliä alleen.

Metsänistutukset alkoivat tositoimin 1800-luvun puolivälissä ja niiden tuloksena hiekka on saatu asettumaan.

 

 

Kynnään leveimmillä kohdilla luonto on rehevää ja puustovalikoima laaja.

 

 

 

Nida on Kuurin kynnäällä viimeinen paikkakunta ennen Venäjän rajaa. Kylä elää turismista.

 

 

 

Valitettavasti akku hyytyi kamerastani Nidassa ja tämä kuva aaltojen päällä laukkaavasta hevosvaljakosta on viimeinen sinä päivänä ottamistani valokuvista.

 

 

Nida on vilkas turistipaikkakunta ja siellä on monipuoliset lomanviettomahdollisuudet.

 

Lintujen syysmuuton seuraamiseen Kuurin kynnäs luo mahtavat olosuhteet. Monet suomalaisryhmätkin käyvät seuraamassa lintujen syysmuuttoa Kuurin kynnäällä.

 

Kuurin kynnäs erottaa Kuurinhaffin Itämerestä. Kuurinhaffi on laguunimainen matala merenlahti, jossa vesi on lähes suolatonta. Sen keskisyvyys on alle 4 metriä ja syvimmälläkin kohdalla vettä on vain 5,8 metriä.

 

Kuurin kynnäs on v. 2000 hyväksytty Unescon maailmanperintölistalle. Se on Liettuan ja Vänäjän yhteishanke ja se on listalle sen vuoksi, että siellä ihminen on päässyt vaikuttamaan maisemaan.

 

Baltian matkamme suunnitteluvaiheessa oli tarkoituksemme ajaa Kuurin kynnäs päästä päähän ja yöpyä Venäjän puolella Kaliningradissa. Yöpyminen Kaliningradissa olisi kuitenkin merkinnyt ainakin yhtä lisäpäivää, joten käynti Kaliningradiin jäi toteutumattomien haaveiden listalle.

 

-Esko Erkkilä-

Kuparinen kahvipannu, silitysrauta, sokerijuurikkaan harvennuskuokka, maitopurkin tuohinen kaadinteline, matkalaukku ja kissaveistos olivat ostokseni Viljakkalan kirpputorisuunnistukselta

Sunnuntai 22.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan alueella toimiva ”Samassa veneessä yhdessä eteenpäin” –hanke järjesti Viljakkalan kirkonkylässä ja Mannin sekä Korpelankylän alueella kyläkirpparisuunnistuksen 20…22.7.2012.

 

Hankkeen rahoituksesta vastaa ”Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto: Eurooppa investoi maaseutualueisiin” –yksikkö.

 

Kyläkirpparisuunnistuksen toteuttamisesta on kiittäminen Ylöjärven kaupungilla niitä henkilöitä, jotka ovat asian hyväksi tehneet työtä.  

 

Viljakkalassa vastaava kyläkirpparisuunnistus toteutettiin Karhen, Nisun ja Väinänperän alueilla jo 7.7.2012.

 

Kiitän jo tässä vaiheessa kaikkia niitä tahoja, jotka ovat edesauttaneet puuhahenkilöinä molempien kyläkirpparisuunnistusten toteuttamista.

 

Baltian matkani vuoksi en päässyt osallistumaan Karhen, Nisun ja Väinänperän tapahtumaan tänä vuonna, mutta viimevuotisen kokemukseni perusteella tiedän sen onnistuneen hyvin.

 

Viljakkalan kirkonkylän, Mannin ja Korpelankylän kirpputorisuunnistukseen osallistuin, mutta en toki käynyt kaikissa 24:ssa kohteessa.

 

Myyjätkin totesivat, että kaupankäynti ei tapahtumassa ole tärkeintä vaan ihmisiin tutustuminen ja tuttujen tapaaminen sekä uusien tuttavuuksien luominen. Olen vahvasti samaa mieltä!

 

 

 

Hankin kyläkirpparisuunnistukselta jutun otsikossa mainitut ja tässä kuvassa näkyvät tavarat.

 

Kuparinen kahvipannu oli kallein hankintani ja se maksoi 10,00 euroa.

 

Kyseessä on osa tamperelaista teollisuushistoriaa, sillä pannu on Tampereen Epilässä sijainneen EXO Oy:n valmistama.

 

Silitysrauta on aito hellalla kuumennettava pienikokoinen rauta, joka pääsee osaksi silitysrautakokoelmaamme. Se maksoi 5,00 euroa.

 

Sokerijuurikkaan harvennuskuokka palauttaa mieleeni maatalousopiskeluni varhaisvuodet, jolloin sain Hämeenkyrön Laitilassa opetella sokerijuurikkaan viljelyä. Kirpputorikohteen myyjät ihailivat ranneliikettäni kuokan käyttämisessä – ranneliike ei ole vuosien saatossa unohtunut! Harvennuskuokalla oli hintaa tasan euro! Ehkäpä harvennuskuokalle löytyy ensi vuonna käyttöä ryytimaallamme!

 

 

Matkalaukkuja meillä on enemmän kuin tarpeeksi, mutta tähän hyväkuntoiseen ”koppakuoriaiseen” liittyvä taustatarina sai aikaan ostopäätökseni. Myyjä on saanut matkalaukun palkinnoksi vuonna 1981 järjestetystä Osuuspankkien kansainvälisestä kuvaamataitokilpailusta. Hän halusi nyt kuitenkin luopua matkalaukusta nimellisestä puolentoista euron hinnasta ja minä ostin laukun. Ehkä sille jotain käyttöä löytyy!

 

Kissoja esittävä euron maksanut porsliinipatsas saa paikan mökkimme puuvessassa olevan kaapin hyllyltä muiden vastaavien pienoispatsaiden seurassa.

 

 

 

Maitopurkin tuohinen kaatoteline on naapurini Pentti Saarisen valmistama tuohityö. Tässä kuvassa Hämeenkyrön Sanomien toimittaja haastattelee kyläkirpputorisuunnistuksen merkeissä Pentti Saarista (oikealla).

Keskustelimme Pentin kanssa tuohitöistä ja on helppo todeta, että hänen valmistamansa tuohityöt ovat korkeatasoisia ja laadukkaita.

Mielelläni suosittelen Pentti Saarista esim. lahjaksi tarkoitettujen tuohitöiden valmistajaksi.

 

 

Kirpputorisuunnistukseni ensimmäinen kohde oli Kauniston talo Pikkupispalassa. Kauniston talon seinällä on kuva Voisaaresta joskus vuosikymmeniä sitten.

 

 

Tässä on nykypäivän näkymä Voisaaresta Kurjen sillalta eli kuvattuna samalta suunnalta kuin edelliskuvan näkymä. Rehevä kasvusto peittää entisen näkymän, mutta jotain tuttua on edelleen havaittavissa.

 

 

Viljakkalan entinen hammaslääkärintalo ei ollut kirpputorikohteena, mutta naapuritontilta katsellen se näyttää tältä nykyasussaan.

Tässä talossa olen istunut hammaslääkärin tuolilla ja käynyt myös lääkärin vastaanotolla sekä opiskellut talon autotallissa metallitöitä, kun Viljakkalan kansalaiskoulun metallitöiden käytännön harjoittelu suoritettiin täällä.

Onkohan talon nykyomistajalla tietoa, että kuinka monipuolisesti talon historia liittyy viljakkalalaisten elämään?

 

 

Hyvä vinkki henkilöauton kuomullisen peräkärryn hyödyntämiseen oli, kun tapasin makuulaverin sijoittamisen kuomulliseen peräkärryyn – on varmasti unohtumaton kokemus, kun sade ropisee makuupaikan yllä olevaan kuomuun!

Tämän idean minä vielä joskus sadesäällä toteutan!

 

 

Olen yhtä tyytyväinen Viljakkalan kirpputorisuunnistuksen antiin kuin tämä kissa, joka tyytyväisenä seurasi kirpputoriväen vaeltamista kirpputorisuunnistuksen rastilla.

 

Toivon, että ensi vuonna Viljakkalan kirpputorisuunnistuksen entiset rastit jatkavat ja erityisesti toivon uusien rastinpitäjien mukaantuloa tempaukseen!

 

-Esko Erkkilä-

Hitler joutui Klaipedassa puhuessaan katselemaan Annien takapuolta

Lauantai 21.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Klaipeda on Liettuan ainoa satamakaupunki, jossa mm. eräät Suomeen elintarviketeollisuuden raaka-aineita tuovat laivat lastaavat lastinsa.

 

Kun kansallissosialistinen työväenpuolue pääsi Saksassa 1930-luvulla valtaan, se vaati Liettuaa luovuttamaan Memelin alueen (ml. nykyinen Klaipeda) Saksalle. Hitlerin ”asiamiehenä” tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa toimi Saksan ulkoministeri Joachim von Rippentrop.

 

Rippentrop antoi uhkavaatimuksen Liettualle 20.3.1939 ja Liettua taipui Saksan vaatimukseen 22.3.1939.

 

Itse Adolf Hitler saapui Klaipedaan ja puhui torille kokoontuneelle yleisölle.

 

 

Rakennus, jonka parvekkeelta Hitler maaliskuussa 1939 klaipedalaisille puhui, on yhä paikallaan (kuvassa).

Rakennuksen edessä sijaitsi silloin ja sijaitsee kopiona nykyäänkin runoilija Simon Dachn patsas, jonka huipulla on Annie-tyttöä kuvaava herkkä veistos.

 

 

Simon Dach oli saksalainen runoilija, jonka eräs teos on omistettu Annielle…

 

 

 

…ja tämän ansioista Annie on saanut paikan Simon Dach´n muistopatsaan huipulla.

 

 

Patsaan jalustaan on kaiverrettu Annien nimi eli

Aennechen von Iharau

 

 

On luonnollista, että Klaipedan asukkaat eivät hyväksyneet Adolf Hitlerin toimia Memelin alueen (=Klaipeda) liittämiseksi Saksaan.

 

Pieni lohtu Klaipedan asukkaille oli se, että Hitler joutui parvekkeelta puhuessaan katselemaan Annien takapuolta!

 

 

Nyky-Klaipedan torilla sekoittuvat eri aikakausien todelliset tapahtumat sulassa sovussa toisiinsa;

 

• runoilija Simon Dach ja hänen muistopatsaansa
• Aennechen von Iharaun patsas
• Simon Dach´n runo Aennechen von Iharaulle
• Adolf Hitlerin puhe patsaan takana sijaitsevan rakennuksen parvekkeelta maaliskuussa 1939

 

On vielä mainittava, että Memelin alueen liittäminen Hitlerin Saksaan oli viimeinen alueliitos Saksaan, joka tapahtui ilman verenvuodatusta.

 

Kiitokset kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäelle, jonka taidokkaan opastuksen ansiosta saimme taas kerran nähdä ja kokea palan maailman kulttuuri- ja sotahistoriaa - tällä kerralla Klaipedan torilla!

 

 

-Esko Erkkilä-

Hallituspuolueet tulevat tänään viemään Eduskuntaa kuin ennen vietiin sammakkoa äkeen alla

Perjantai 20.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Oli eilen surullista seurata, kun pääministeri Jyrki Katainen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen perustelivat Suomen suorittamaa rahan lapioimista Espanjan pankeille.

 

Eduskunnan keskustelua netistä seuratessa oli masentavaa nähdä, kun hallituspuolueiden kansanedustajat puolustelivat Kataisen ja Urpilaisen toimia.

 

Suomalainen sananlasku…

 

”Joukossa tyhmyys tiivistyy”

 

…tuli eduskuntakeskustelua seuratessa elävästi mieleen.

 

Ovatko hallituspuolueiden kansanedustajat todella niin vailla omaa tahtoa, kuin keskustelua seuratessa näytti?

Hieman ennen puoltayötä puhujalistalla oli pituutta n. viisitoista kansanedustajaa eli puhetta varmaan riitti myös tälle vuorokaudelle.

Klo 23.40 Keskustan Mauri Pekkarinen ojensi Vasemmistoliiton Kari Uotilaa, kun tämä ihannoi Kokoomuksen Jyrki Kataisen Espanjan pankkeja tukevaa toimintapolitiikkaa. Jo on aikoihin eletty, kun äärivasemmisto ajaa äärioikeistolaista politiikkaa - sitä se vallanhimo teettää!  

 

On mielenkiintoista nähdä, että löytyykö hallituspuolueista yhtäkään rahanjakoa vastustavaa kansanedustajaa. Oli mukava kuulla, että Saksan liittopäivillä löytyi hallituspuolueista muutama liittopäiväedustaja, jotka uskalsivat äänestää hallitusrintamaa vastaan.

 

Ennakoin Tampereen asuntomessuja käsitelleessä jutussani tällä saitilla 17.7.2012, että tänään suoritettavassa äänestyksessä

 

...kokoomus, SDP, vihreät, vasemmistoliitto, RKP ja kristillisdemokraatit päättävät

 

”hallitusohjelman mukaisesti”

 

lapioida suomalaisten rahoja Espanjan pankkien tukemiseen.

 

 

Uskon, että ennustukseni toteutuu tänään.

 

 

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä tulee esiintymään tänään, huomenna ja ylihuomenna useassa eri tilaisuudessa Pirkanmaalla.

 

On mielenkiintoista kuulla suoraan Sipilältä, että mitä mieltä hän on hallituksen vastuuttomasta politiikasta.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kulttuurihetki polttopuiden pilkkomisen lomassa

Torstai 19.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Olen jo monena vuonna saanut vapautuksen mansikoiden poiminnan raskaasta tehtävästä.

 

Tänä vuonna olen saanut osittaisvapautuksen myös mansikoiden perkaamisesta pakastuskuntoon. Vapautuksen ”hintana” on se, että huolehdin päivittäin muutaman tunnin ajan polttopuiden pilkkomista klapikoneella ja pilkottujen klapien pinoamisesta kattojen alle.

 

Viljakkalan Seurojentaloyhdistys ry järjesti eilen eli keskiviikkona heinäkuun 18. päivä keskiviikkokahvilan ja sain luvan siirtää polttopuiden pilkkomista parilla tunnilla, jotta pystyin osallistumaan synnyinpitäjäni kulttuuritapahtumaan.

 

 

Keskiviikkokahvilassa tunnelmoi taiteilija Aarre Aalto ja hänen säestäjänään toimi Risto Hiltunen.

 

 

 

Aarre Aalto on syntyjään viljakkalalainen ja muistan hänet jo ”polvihousupoikana”, kun hän esiintyi erilaisissa tilaisuuksissa. Aarre on osannut aina laulaa ja vuodet ja varmaan myös koulutus ovat koulineet hänestä korkeatasoisen esiintyjän.

Aarren taitoja ovat hyödyntäneet ne moninaiset tahot, jotka ovat vuosien saatossa tuottaneet lähiseudulla erilaisia musiikkiprojekteja.

Aarre toimi kylällämme takavuosina sahayrittäjänä ja monet ovat ne tukit, jotka olemme hänen sahallaan laudoiksi sahauttaneet.

 

 

Miellyttävän kulttuuritilaisuuden avasi Viljakkalan Seurojentaloyhdistyksen sihteeri Leena Kunttu.

 

 

 

Risto Hiltusen säestämänä Aarre Aalto esitti yli nelikymmenpäiselle yleisölle mm. seuraavat kappaleet:

 

• Ruusu on punainen
• Alfhild (Lauri Viita)
• Kulkuri ja joutsen
• On suuri sun rantas autius
• Vanhojapoikia viiksekkäitä
• Heijastus
• Albatrossi
• Maailma on kaunis

 

Keskiviikkokahvilan tunnelmoinnin päätti yhteisesti laulettu

”Kotimaani ompi Suomi”.

 

 

Keskiviikkokahvila keräsi Seurojentalolle runsaan kuulijajoukon. Osa tuli paikalle autoilla, mutta myös näillä kulkuvälineillä oltiin matkassa.

 

 

*****

 

 

 

Viljakkalan Seurojentalon kunnostaminen on edennyt hyvin ja mm. talon ulkomaalaus on saatu suoritettua.

Seurojentalolla esteettömyydestä on huolehdittu hyvin ja koska arvostan esteettömyyden huomioimista, sen huomioimisesta suurkiitos kunnostuksesta vastanneille!

 

 

Näyttämön vieressä sijaitseva ”Lasten huone” alkaa olla joitain tapettiratkaisuja vaille valmis. Huoneessa toimi aikoinaan Viljakkalan Kansanhuolto.

Seurojentalon kunnostustöiden rahoittamisessa tietty osuus on saatu kunnostamalla talon kalustoon aina kuuluneet tuolit ja myymällä hopealaatalla varustettuja nimikkotuoleja viljakkalalaisille. Tuolit jäivät luonnollisesti Seurantalon käyttöön.

Olemme vaimoni kanssa hankkineet oman nimikkotuolin, mutta en pienistä etsiskelyistäni huolimatta sitä nyt löytänyt.

Huomasin, että monet nimikkotuolin hankkineet ovat jo siirtyneet viimeisen rajan yli.

 

 

Viljakkalan vaakuna säilyy ylväänä Viljakkalan Seurojentalon ravintolatilan seinällä.

Sitä eivät voi mitkään kuntaliitokset himmentää!

Olen tyytyväinen, että isäni aikoinaan Viljakkalan kunnan luottamushenkilönä hankki minulle Viljakkalan vaakunaviirin – se säilyy arvo-omaisuutenani myös tulevaisuudessa.

 

Olen ylpeä viljakkalalaisuudestani!

 

 

-Esko Erkkilä-