Ensi kesän viljelysuunnitelmat alkavat hahmottumaan!

Tiistai 30.1.2024 - -Esko Erkkilä-

On pikkuhiljaa aika alkaa tarkentamaan ensi kesän viljelysuunnitelmia, sillä esimerkiksi juuresten markkinatilanne on pikkuhiljaa tiedossa.

 

Porkkanan osalta luovuimme jo viime kesänä sen viljelystä, sillä porkkanan tuholaisten esiintyminen ja määrä teki viljelystä kannattamattoman.

 

Ammattimaiset porkkananviljelijät osaavat toteuttaa tuholaisten ja kasvitautien torjunnan niin tehokkaasti, että kotitarveviljelijän ei kannata hommaan ryhtyä.

 

 

Uutena juureksena on…

 

 

…peruna, jota marketeissa tarjotaan 0,49 euroa per kilo –kilohintaan!

 

 

 

Ostin kokeeksi tuota 0,49 euron kilohintaista perunaa muutaman kilon ja totesin, että eipä kannata maksaa perunasta kahden tai jopa kolmen euron hintaista kilohintaa ja eikä sitä tuolla hinnalla kannata itsekään viljellä.

*********************

Ensi kesän trekoolimailla kasvaa tietysti valkosipuli, joka on istutettu jo syksyllä, mansikka ja ilmeisesti myös keväällä kylvettävät erilaiset papukasvit.

 

Punajuuri myös pienessä mittakaavassa sekä myös tavalliset sipulit ja punasipulit pysyvät mukana kuvioissa.

 

Perunan halvat markkinahinnat merkitsevät, että perunasta ainoastaan varhaisperunaa tullaan viljelemään omalla maalla.

 

***************

 

Näin tuntuu tällä hetkellä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Hyvä palvelu ja nopea toiminta ovat autokorjaamoiden menestystekijöitä!

Keskiviikko 12.4.2023 - -Esko Erkkilä-

Rouvalla on autona Ford Fiesta ja minulla Ford Focus.

 

Automme ovat jo iäkkäitä ja osittain sen vuoksi emme tukeudu niiden huoltohommissa Ford-merkkiliikkeisiin, vaan olemme…

 

 

 

…Tampereen Sarankulmassa sijaitsevan Vianor-yrityksen asiakkaita.

 

 ************

 

Taas eilen sain vahvistuksen sille, että olemme oikean yrityksen asiakkaita, sillä Focukseni jarrusysteemi on ilmoitellut viasta jo useita päiviä.

 

Eilen ongelmani kasvoivat, sillä vasemman etupyörän ongelmat kasvoivat suuriksi ja koko pyörän lämpötila kohosi epänormaaliksi.

 

**************

 

Sain korjaamoajan ensi torstaiksi, mutta vei autoni korjaamolle jo eilen ennen puoltapäivää.

 

Iltapäiväkolmen aikaan sain puhelinsoiton, jossa kerrottiin, että autoni on korjattu ja noudettavissa!!!

 

Kiitokset Tampereen Sarankulmassa sijaitsevalle Vianor´lle autoni nopeasta ja hinnaltaan edullisesta korjaamisesta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kyröläismatkojen ohjelmaan kuuluu aina shampanjahetki!

Lauantai 31.7.2021 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyröläissyntyinen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki on järjestänyt jokakesäisen Kyröläismatkan jo lähemmäs kaksikymmentä kertaa.

 

Olen saanut osallistua kaikille Kyröläismatkoille, jotka alkoivat hämeenkyröläisten ja viljakkalalaisten sotaveteraanien sekä heidän läheistensä sotahistoriamatkoina rajan taakse jääneille taistelupaikoille.

 

Nyt heinäkuussa ensimmäisen kerran Kyröläismatka suuntautui pelkästään Suomeen ja syynä oli luonnollisesti korona!

 

 

Kyröläismatkoilla on yksi pysyvä ohjelmanumero ja se on, kun kenraali tarjoaa osanottajille shampanjapullojen poksautuksen. Shampanjapullojen poksautushetki on aina arvoitus, sillä vain kenraali päättää tuon tapahtuman ajankohdan!

 

 

*****************

 

 

 

 

Nyt paikkana oli Ilomantsin mottitaistelujen päämuistomerkki ja siellä ensimmäisen shampanjapullon korkki lensi korkeuksiin!

 

 

 

Mukana oli sotakamreeri Rauno Suhonen,…

 

 

 

…joka toimi Kyröläismatkamme asiantuntevana oppaana matkamme Ilomantsin osuudella.

 

Voin suositella sotakamreeria oppaaksi Ilomantsiin ja sen lähiseuduille suuntautuville matkoille!

 

 

 

Neljän shampanjapullollisen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaamme - tyhjät pullot otimme luonnollisesti mukaamme!

 

 

Arvostan kenraalin tapaa huomioida retkeläiset!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ilomantsin mottitaistelujen päämuistomerkillä on useiden joukko-osastojen muistokiviä

Perjantai 30.7.2021 - -Esko Erkkilä-

Taannoisella Kyröläismatkallamme eräs matkamme pääkohteista oli Ilomantsin mottitaistelujen päämuistomerkki.

 

 

 

Päämuistomerkki koostuu kahdesta 122 mm:n haupitsista, joiden keskellä on…

 

 

…muistomerkin luonnetta kuvaava muistokivi asiaankuuluvine laattoineen.

 

 *****************

 

Tällä avaralla mäellä oli Jatkosodan loppuvaiheessa heinä-elokuussa 1944 tykkipatterin tulenjohtopaikka. Mäeltä oli hyvä näkyvyys 5,7 kilometrin päässä sijaitsevaan Hattuvaaraan, johon pyrkineiden vihollisjoukkojen hyökkäykset tykistökeskityksillä estettiin.

 

 

Muistomerkin on suunnitellut Sulo Leppänen ja se paljastettiin 27.9.1981.

 

 

*****************

 

 

Päämuistomerkin reunoilla on Ilomantsissa taistelleiden eri joukko-osastojen muistokiviä ja niistä voidaan todeta, että Ilomantsin taisteluihin osallistui useita joukko-osastoja eri puolilta Suomea.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilomantsin taisteluja johti kenraalimajuri Erkki Johannes Raappana.

 

 

-Esko Erkkilä-

Koivunlimot tuovat Juhannuksen!

Lauantai 26.6.2021 - -Esko Erkkilä-

Lapsuuteni Juhannuksista ovat mieleeni jääneet rapunpieleen asennetut koivunlimot sekä rappujen eteen läheiseltä suolta noudettu sammalmätäs.

 

Sammalmättään isä irrotti isolla kuokalla ja sen jälkeen se nostettiin aisarekeen, jolla Vappu-hevosemme veti sen pihaan.

 

Sammalmätäs-perinne on jäänyt muistojen unholaan, mutta koivunlimoja edelleen noudamme Juhannuksen kunniaksi.

 

Mökillä koivunlimojen pystyttäminen verannan eteen ei onnistu, sillä kiveys estää sen.

 

Avuksi olemme kuitenkin keksineet eläkepäiville siirtyneet…

 

 

 

…maitotonkat, jotka aina kerran vuodessa saavat kunniatehtävän koivunlimojen pystytyksessä!

 

 

-Esko Erkkilä-

EU:n vähävaraisille tarjoamat ruoka-aputuotteet maksettiin yrityksille interventioviljoilla

Sunnuntai 7.6.2020 - -Esko Erkkilä-

Taidan olla viimeisiä, jotka muistavat tai ainakin niitä viimeisiä, jotka olivat mukana operatiivisessa toiminnassa, kun maamme Euroopan Unioniin liittymisen jälkeen hyödynsi EU:n tarjoaman mahdollisuuden toimittaa rehuohraa maksuvälineenä käyttäen vähävaraisille erilaisia ruoka-aputuotteita.

 

******************

 

 

Suomi liittyi 16.10.1994 suoritetun neuvoa-antavan kansanäänestyksen perusteella Euroopan Unioniin 1.1.1995.

 

 

Kiitokseni Suomen viranomaisille, jotka heti liittymisen jälkeen päättivät hyödyntää EU:n ruoka-avun käyttämisen Suomessa – ruotsalaiset kokivat maansa niin hyvätuloiseksi, että eivät halunneet hyödyntää tässä asiassa EU:n tarjoamaa taloudellista apua!

 

 

Siirryin työnantajani Raisio Yhtymässä EU:hun liittymisen hetkellä myynti- ja markkinointitehtävistä raaka-ainehankinnan tehtäviin ja sain olla mukana, kun työnantajakonsernini oli keskeisellä sijalla EU-ruoka-apuun liittyvissä käytännön toimenpiteissä – uskallan todeta, että olin näistä asioista käytännön tasolla ehkä parhaiten perillä oleva henkilö koko maassa usean vuoden ajan.

 

 

*******************

 

 

Alkuvuosina vähävaraisten ruoka-aputuotteina olivat kuivat elintarvikkeet, joiden säilytyksessä ei ollut ongelmia.   Tuotteina olivat vehnäjauho, sämpyläjauho, puurohiutale, makaroni, näkkileipä, hapankorppu, keksit sekä myslit – lähes kaikki olivat tuotteita, joita Raisio valmisti.

 

 

Ruoka-aputuotteita toimittaneet yritykset eivät saaneet riihikuivaa rahaa, vaan maksuvälineenä olivat Euroopan Unionin omistamat interventioviljat!

 

 

Menettely sopi silloiselle Raisiolle hyvin, sillä työnantajayksikköni Rehuraisio Oy tarvitsi rehuviljaa ja konsernin elintarvikeyksiköt valmistivat ruoka-apuun tarvittavia tuotteita.

 

Aluksi menettelyä hallinnoi Maa- ja metsätalousministeriön interventioyksikkö ja myöhemmin valtion yhteishankintayksikkö Hansel – oli mielenkiintoista tehdä molempien kanssa kaupallista yhteistyötä!

 

 

 

Seuraavassa vuosikohtaiset volyymit (tonneina), joita Suomessa on jaettu Euroopan Unionin rahoittamana elintarvikeapuna vähävaraisille:

 

 

• 1996                                   1815 tonnia

• 1997                                   1605

• 1998                                   1520

• 1999                                     789

• 2000                                   1548

• 2001                                   2020

• 2002                                   2000

• 2003                                   1963

• 2004                                   2140

• 2005                                   1970

• 2006                                   2053

• 2007                                   1893

• 2008                                   1688

• 2009                                   2252

• 2010                                   2707

• 2011                                   3109

• 2012                                   1310

• 2013                                   1908

 

 

Oli oma taiteenlajinsa, kun vaikkapa 800 tonnin suuruiselle Elovena-kaurahiutale-erälle piti sorvata hinnaksi esimerkiksi 2.050 tonnia rehuohraa ajoneuvoon lastattuna vaikkapa Avena Siilot Oy:n Kokemäen viljavarastolla (kummatkaan tonnimäärät eivät ole todellisia, mutta kuvaavat homman etenemistä)!

 

 

No, taskulaskimellahan siitä selvittiin ja pientä bisneksenpoikasta hinnoitteluun piti tietysti ujuttaa.

**********************

Ruoka-aputuotteiden hinnoittelu oli siis tietynmoista ”oravannahkakauppaa”, kun suomalaisen elintarviketeollisuuden valmistamia tuotteita myytiin Huoltovarmuuskeskukselle ja saatiin hintana rehuohraa – loppuvaiheessa välikätenä oli Hansel Oy.

 

EU:n maksaman ruoka-avun tuotteina oli jossain vaiheessa myös sellaisia elintarviketuotteita, joita Raisio ei valmistanut ja tällöin hyvät sekä toimivat henkilökohtaiset suhteeni kilpaileviin elintarvike-alan yrityksiin olivat tärkeitä; joillakin kilpailijoilla oli halu ja kyky toimittaa elintarvikkeita, mutta ei kykyä hyödyntää maksuvälinettä eli rehuohraa. Joskus taas oman työnantajani rehuohran tarve oli jo tyydytetty ja silloin homma piti hinnoitella niin, että saatoin ohjata ”maksuvälineen” eli rehuohran rehualan kilpailijalle!

 

 

Huoltovarmuuskeskus ja/tai Hansel ohjasivat EU:n maksamat elintarvikkeet mm. eri kirkkokuntien jaettavaksi ja esimerkiksi Suomen Punainen risti oli merkittävä ruoka-avun jakelija.

 

 ***************

Tutkailin nettiä ja siellä kerrottiin, että EU:n maksaman ruoka-avun jakelu oli vuoden 2013 jälkeen tauolla, mutta vuonna 2015 se alkoi uudelleen.

 

Käsitän, että nykyisin EU maksaa vähävaraisille suunnatun ruoka-avun ”sileinä seteleinä”, joten entisenmoista interventioviljalla maksamista ei enää tapahdu ja miksi tapahtuisikaan, sillä viljojen interventiotoimintaa ei enää ole!

 

***************

Näin totesi ylitarkastaja Sari T. Niemi Ruokavirastosta 26.11.2019:

 

– Elintarvikkeita jaetaan vuosittain 3,5–4 miljoonan euron edestä. Koko ohjelmakauden 2014-2020 rahoitus Suomessa on 26,5 miljoonaa euroa, josta Suomen maksama osuus on 4 miljoonaa euroa.

– Kaikkiaan ruoka-apua toimitettiin viime vuonna eli vuonna 2018 1 939 tonnia. Siitä saatiin sisältöä 327 856 ruokapakettiin ja aineksia 47 396 ateriaan.

 

Tarkkaan on Ruokavirastossa tuo aterioiden lukumäärä osattu laskea – onkohan nyt varmasti oikein?

 

Tämmöinen muistelus tänään!

 

-Esko Erkkilä-

Ensimmäinen Saabini varastettiin viiden päivän ikäisenä ja 772 ajokilometrin jälkeen

Sunnuntai 6.1.2019 - -Esko Erkkilä-

Lukijani ovat huomanneet, että kirjoittelen tälle saitilleni monenlaisia asioita maan ja taivaan väliltä ja tänään kerron ensimmäisestä Saabistani.

 

 

Ensimmäisen autoni hankin vasta vuonna 1970, kun pääsin leivänsyrjään kiinni eli Raision myyntimieheksi Kokkolaan.

 

 

Olin varannut Viljakkalan Säästöpankista lainakiintiökseni 10.000 markkaa, mutta kun ensimmäinen autoni – FinnDatsun – maksoikin 11.900 merkkaa totesin, että se 900 markkaa minulla on, mutta lainaa pitää saada 11.000 markkaa.

 

 

Viljakkalan Säästöpankin toimitusjohtaja Antti Hietaniemi oli suosiollinen ja myönsi minulle autolainaa 11.000 markkaa.

 

 

Ajokilometrejä minulle kertyi jo silloin n. 60.000 kilometriä vuodessa, joten uuden auton hankinta oli ajankohtainen heti vuoden 1972 alussa, sillä työelämässä pidin alusta alkaen tavoitteena, että runsaan 100.000 kilometrin jälkeen vaihdan autoa.

 

 

 

 

 

Toiseksi autokseni hankin Saab 96:n eli samanlaisen, jonka näin Mobilia-tieliikenteen valtakunnallisessa museossa Kangasalla 14.11.2018 – myös väri täsmäsi täydellisesti.

 

 

Autossa oli vapaakytkin, joka ilmeisesti oli ratkaisevassa roolissa sitten myöhemmin, kun Rovaniemeltä kotoisin ollut vankikarkuri romutti autoni.

 

 

Saab 96 –autoja aloitettiin valmistamaan vuonna 1960 ja viimeiset ysikuutoset valmistuivat Uudenkaupungin autotehtaalta vuonna 1979. Ysikuutosia valmistettiin yhteensä 647.000 kappaletta eli se on siis eräänlainen legenda suomalaisessa autoteollisuudessa.

 

 

Minulla uusia ysikuutosia ehti olla puolisenkymmentä, kunnes siirryin Saab 99 –autoihin.

 

 

Muistelen joskus laskeneeni, että Saab-jaksooni sisältyi 16 erilaista Saabia eli olin jonkinmoinen saabisti!

 

 

Mutta siihen autovarkauteen!

 

 

Ensimmäinen Saabini taisi olla viiden päivän ikäinen, kun jätin sen konttoripäivän ajaksi konttorimme parkkipaikalle ja olin todella tyhmä, sillä jätin avaimet paikoilleen!

 

 

Konttoripäivän jälkeen huomasimme työkaverini kanssa, että autoani ei ole missään vaan se oli varastettu.

 

 

Soitimme poliisille, mutta eihän heillä ollut autostani mitään tietoa.

 

 

Lähdimme työkaverini kanssa – hänen Saabillaan – ajelemaan keski-pohjalaisia teitä, mutta emme löytäneet autoani.

 

 

 

 

 

 

Autoa kuljettanut Rovaniemeltä karannut Evijärveltä kotoisin oleva vankikarkuri oli majoittunut Motelli Marjaanaan Kaustisilla, josta poliisit olivat korjanneet hänet suojiinsa – vankikarkurilta oli autoon jäänyt vaillinainen viinapullo, mutta melkoisesti siitä oli kuulemma nautittukin.

 

 

Tapasin autoni varastaneen vankikarkurin oikeudessa, mutta sattuneesta syystä emme jutelleet. Muistan toki vankikarkurin nimenkin, mutta sitähän ei nykyisin saa ilmoittaa tai joutuu itse lukkojen taakse!

 

 

Autoni oli vakuutettu Y-Vakuutuksessa ja pidin kokeneiden neuvosta luonnollisena, että saan uuden auton. Näin sitten kävikin, mutta nyt varmaan asia ei olisi niin yksiselitteinen.

 

 

Vielä yksi sivujuonne:

 

 

Saabit olivat siihen aikaan suosittuja autoja ja jonotusajat olivat pitkiä. Uusi Saabini oli luvattu hiihtäjälegenda Helena Takalolle, mutta on luonnollista, että Kokkolan Scan-Auto sai paremman kaupan Y-Vakuutuksen kanssa ja Helena Takalo joutui jatkamaan hänelle luvatun auton odottamista vielä jonkin aikaa.

 

 

 

Semmoinen opetuscase se!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Italiassa arvostetaan vanhoja ajoneuvoja

Tiistai 9.10.2018 - -Esko Erkkilä-

Liekö ollut sattumaa vai mitä, mutta osuimme viikon kestäneellä Italian-matkallemme kahdestikin vanhoja ajoneuvoja esittelevään näyttelyyn.

 

 

Ensimmäinen vanhojen ajoneuvojen näyttely, jonka kohtasimme, oli majapaikkaamme Hotel Costabellaa vastapäätä San Zeno di Montagnan vuoristokylässä oleva näyttelykenttä.

 

 

 

 

 

Näyttely oli Lega Antichi Motori – järjestön järjestämä ”Vanhojen historia-ajoneuvojen galleria”.

 

 

Näyttelyssä oli esillä puolensataa erilaista historia-ajoneuvoa ja olipa joukossa muutama entisaikojen maataloustyökonekin.

 

 

 

 

 

Näyttelyn mainosjuliste näytti järjestäjän verkkosivuilta otettuna kuvakaappauksena tältä!

 

 

Julisteen isossa kuvassa näkyy kyläkirkko vasemmassa laidassa ja hotellimme siitä hieman oikealle.

 

 

 

************************

 

 

Tässä pieni kuvakavalkaadi esillä olleista autoista ja muutamasta työkoneesta:

 

 

 

 

 

 

Omnibus vuodelta 1924; huippunopeus 40 kilometriä tunnissa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Käsinsyötettävä puimakone!

 

 

 

 

 

 

Lähes tuollaisella sain minäkin ajaa Keskon omistamalla Länsi-Hahkialan Opetus- ja Koetilalla Hauholla vuonna 1966!

 

 

 

 

 

Se kiinnitti huomiota, kun ajoneuvot alkoivat illansuussa matkata kotiseuduilleen, että raskaista ajoneuvoista ainakin puolet olivat oikealta puolelta ohjattavia.

 

 

Tutkin asiaa ja totesin, että 1900-luvun alun Italiassa Rooma, Milano, Torino, Firenze ja Napoli noudattivat vasemmanpuoleista liikennettä, kun muualla ajettiin oikealla; on siinä ollut sekamelskaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Vihreiden puheenjohtajan toilailut ajavat nyt ohi Trakain linnan kalleudet!

Lauantai 4.8.2018 - -Esko Erkkilä-

Suuri anteeksipyyntö lukijoilleni, sillä tänään en kerrokaan Trakain linnan kammioiden henkeäsalpaavista näkymistä, vaan joudun muutamalla sanalla kommentoimaan Vihreiden puheenjohtaja Touko Aallon toilailuja.

 

 

Vihreiden ykkösmieheltä katosi totaalisesti hyvät käytöstavat, kun hän tukholmalaisella homoklubilla roimi selkää jotain homoystäväänsä.  Taudinkuvaan kuuluu, että vihreiden puheenjohtaja esiintyy kuvissa paidattomana.

 

 

Aalto väitti, että oli ottanut yhden oluen, mutta nuo temput kertovat jostain muusta.

 

 

 Touko Aallon toilailut menevät yli ymmärryksen.

 

 

Olemmeko me suomalaiset niin sairaita, että äänestämme seuraavissa eduskuntavaaleissa vihreitä?

 

 

Heidi Hautalan ja muiden viherpiipertäjien toilailut vielä jotenkin ymmärtää, mutta heidän nykyisen puheenjohtajansa harhahypyt avioliiton kaidalla saralla ja nyt myös homomaailmassa menevät kaiken ymmärryksen yli.

 

 

Tästäkö Suomen seuraava pääministeri – Luojan kiitos ei!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kysymys, jota en haluaisi myyjältä kuulla!

Maanantai 19.2.2018 - -Esko Erkkilä-

Melkein kaikki jakelutiet ja kauppaketjut ovat kehitelleet itselleen erilaisia kanta-asiakasohjelmia tai bonussysteemejä.

 

 

Molemmat systeemit asettavat asiakkaat eriarvoiseen asemaan ja yleensä ilman, että asiakkaalle ei aiheudu ”kanta-asiakasasemastaan” mitään kustannuksia.

 

 

Ymmärrä kanta-asiakasohjelmat, joiden piiriin päästäkseen asiakkaan täytyy täyttää tietyt kriteerit sekä maksaa tästä asemastaan jotain.

 

 

Viimeksi eilen jouduin jälleen kerran vihaani nostattaneeseen tilanteeseen, kun ostin Pirkkalan Motonet´stä pyyhkijänsulat.

 

 

Ostokseni maksoi hieman yli kolmekymmentä euroa ja maksun hetkellä myyjä tiedusteli, että onko minulla kanta-asiakaskortti.  Minulla ei sitä ole ja silloin heti tiesinkin, että maksoin pyyhkijänsulistani muutaman euron verran ylimääräistä pirunkyytirahaa.

 

 

Olen aikaisemminkin saanut kohdata Motonetissä saman kysymyksen ja sen vuoksi siirryinkin lähellä sijaitsevan Isojoen Konehalli Oy:n asiakkaaksi, mutta petyin, sillä myös Isojoen Konehallin kassoilla kysytään kanta-asiakaskorttia!

 

 

Suo siellä, vetelä täällä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Maailman ensimmäisen naiskosmonautin isän sankarihautamuistomerkki sijaitsee Murheen ristin lähellä

Maanantai 20.7.2015 - -Esko Erkkilä-

Impilahdella Koirinojan –Lemetin alueella sijaitseva Murheen risti on ensimmäinen Talvisotaa koskeva muistomerkki Venäjän puolella.

 

 

Talvisota oli Neuvostoliitolle ja vielä nyt myös Venäjälle vaikea pala, sillä suurvalta ei pystynytkään Talvisodassa nitistämään Suomea ja sen itsenäisyyttä.

 

 

 

 

Vuonna 2000 paljastettu Murheen risti kuvaa venäläistä äitiä…

 

 

 

 

 

 

…ja suomalaista äitiä suremassa Talvisodassa kaatuneita poikiaan.

 

 

 

Muistokivessä oleva teksti kuuluu näin:

 

 

1939 – 1940

 

 

Venäjä ja Suomi – kaksi sisarusta

 

Suomi ja Venäjä kaksi äitiä

 

Nyt he muodostavat tämän Murheen ristin

 

itsestään.

 

Heidän päänsä ovat sulautuneet yhdeksi

 

ja kätensä liittyneet yhteen Toivossa

 

Että Rakkaus voittaa

 

Se riippuu meistä

 

Jokaisesta

 

 

*******************

 

Murheen ristin läheisyydessä sijaitsee maailman ensimmäisen naiskosmonautin Valentina Tereskovan isän muistokivi, jonka tytär sai siihen hankittua, vaikka silloinen Neuvostoliitto ei tunnustanutkaan Talvisotaa.

 

 

Avaruuslentonsa jälkeen Valentina Tereskovalla (syntynyt vuonna 1937) oli Puna-armeijassa kuitenkin sellainen asema, että hän sai hankittua Lemetin motissa kaatuneelle isälleen, joka toimi Talvisodassa hyökkäysvaunun kuljettajana, muistomerkin.

 

 

 

 

 

Olen joskus takavuosina käynyt Vladimir Tereskov`n muistomerkin äärellä ja kuvannut sen, mutta nyt joudun tässä tukeutumaan www.matkaviljanen.fi –nettisivuilla olevaan kuvaan. Toivottavasti Matkaviljanen suhtautuu kuvan kopiontiin myötäsukaisesti!

 

*********************

 

Pysähdyimme taannoisella kyröläismatkallamme Murheen ristillä ja nautimme eväskahvit sillä paikalla, jolle Valentina Tereskova aina Voitonpäivänä laskeutui Puna-armeijan helikopterilla, käveli parisensataa metriä pohjoista kohti ja laski isänsä hautamuistomerkille seppeleen.

 

 

Olen kirjoittanut samasta aiheesta kaksikin juttua tälle saitille vuonna 2010 ja ne löytyvät, kun googlaa: ”Esko Erkkilä Murheen Risti” ja ”Esko Erkkilä Valentina Tereskova”.

 

 

-Esko Erkkilä-

"Lähetän raketteja avaruuteen!"

Sunnuntai 14.4.2013 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin jokin aika sitten strategiapalaveriin, jossa pohdimme ”virmamme” pärjäämistä tulevaisuudessa.

 

Pohdiskelu keskittyi luonnollisesti taloudellisen tuloksen takaamiseen, sillä sehän on yritysmuodosta tai omistuspohjasta riippumatta ainoa edellytys, että yrityksellä tai yksiköllä on paikka tulevaisuudessa.

 

Olimme yksimielisiä, että henkilöstön panos yrityksen pärjäämisessä on keskeinen. Emme tyytyneet vain liikuttelemaan huuliamme tämän kaikkien hyväksymän periaatteen kannattamisessa, vaan olimme aidosti tätä mieltä.

 

Henkilöstön tietoisuus oman tehtävänsä tärkeydestä on keskeinen seikka, jotta henkilöstö pystyy olemaan täysillä mukana yrityksen kehittämisessä.

 

Eräs strategiapalaverimme osanottajista kertoi esimerkillisen tarinan Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinnon eli NASA:n palveluksesta olevasta kerrossiivoojasta, jolta kysyttiin hänen tehtäväänsä. Siivooja vastasi otsikossa olevat sanat eli:

 

”Lähetän raketteja avaruuteen!”

 

Juttu on varmasti totta ja se kuvastaa sitä ilmeisen onnistunutta henkilöstöjohtamista, joka NASA:ssa vallitsee.

 

Samaan pitäisi pyrkiä kaikissa suomalaisissa yrityksissä!

 

-Esko Erkkilä-

"Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun"

Keskiviikko 13.3.2013 - -Esko Erkkilä-

Augustin Ehrensvärdin Suomenlinnan Kuninkaanportin kivitauluihin kaiverretut sanat ovat ajankohtaisia tänä päivänä monestakin syystä. Tänään ne ovat aiheellista palauttaa mieliin sen vuoksi, sillä vietämme nyt eli maaliskuun 13. päivänä Talvisodan päättymisen muistopäivää.

 

Aseet hiljenivät itärajallamme tasan 73 vuotta sitten.

 

Talvisodan rauha on meille suuriin ikäluokkiin kuuluville tavallaan omakohtainen kokemus, vaikka emme silloin olleet vielä syntyneetkään.

 

Talvisodan, Jatkosodan ja Lapinsodan taistelut ovat ainakin minulle tuttuja niiden lukuisten muisteluhetkien kautta, jotka sain kuulla isäni ja hänen sotakavereidensa jutuista 1950-, 1960 ja jopa vielä 1970-luvuilla.

 

Talvisodan taistelupaikoilla käyminen ja niihin tutustuminen on meille osa Talvisodan saavutusten kunnioittamista. Talvisodasta on laadittu lukemattomia kirjoja ja myös niiden anti on mielestäni Talvisodan sankareiden arvostamista.

 

Olen vieraillut monilla Talvisodan taistelutantereilla ja siitä mahdollisuudesta on annettava täysi tunnustus manan majoille menneelle Neuvostoliitolle ja nyky-Venäjälle.

 

Hyvä ja asiantunteva opas on kullanarvoinen aarre Talvisodan ja Jatkosodan taistelupaikkoihin tutustumisessa. Mielestäni on rikkaus, jos pääsee tutustumaan taistelupaikkoihin eri oppaiden johdolla – jokaisella oppaalla on hieman erilainen lähestymistapa samoihinkin taistelupaikkoihin.

 

En lähde arvottamaan eri taistelupaikkoihin tutustumista, mutta sen totean, että samaan taistelupaikkaan kannattaa tutustua useita kertoja ja eri oppaiden johdolla.

 

Mm. Kollaa, Kelja, Taipaleen eri lohkot, Laatokan Karjalan mottitaistelut ja Viipurinlahden taistelut ovat Talvisodan taisteluja, joiden tapahtumapaikkoihin olen päässyt tutustumaan.

 

Taistelupaikkoihin tutustuminen antaa todellisen kuvan esim. niistä mittakaavasuhteista, joissa taistelut on käyty.

 

**********

Liitän tähän yhden aiheeseen liittyvän kuvan!

 

***********

Olen huomannut, että facebook´ssa on osallisena

”105 kunnian päivää Talvisodan sankareille”

–niminen toimija.

 

En tiedä ryhmän taustatoimijoita, mutta pidän siitä runsaasta kuva-aineistosta, jota ryhmä tuo esille facebook´ssa.

 

Arvostan ”105 kunnian päivää Talvisodan sankareille” –facebook-ryhmää, sillä se on eräs nykyajan tavoista osoittaa arvostusta heille, jotka taistelivat maamme vapaudesta Talvisodassa!

 

-Esko Erkkilä-

Mozart-makeisia, sydänomenoita, PUMMI ja hattuostoksilla Salzburgissa

Lauantai 26.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Salzburgin vierailumme aikana joulukuun alussa näimme tässä itävaltalaiskaupungissa paljon mielenkiintoista.

 

 

 

Salzburg on Mozartin synnyinkaupunki ja se näkyy monella tavalla katukuvassa.

 

Salzburgin joulutorilla oli myyntipisteitä, jotka olivat erikoistuneet Mozart-makeisten myyntiin – tässä muutama kuva näiden myyntikojujen valikoimista:

 

 

 

 

 

 

 

***********

 

Tapasin Salzburgin eräällä torilla elämäni ensimmäisen kerran ”sydänomenoita”.

 

 

 

Omenat olivat aivan tavallisia, mutta niiden ”pintapunasssa” oli sydämen kuva. 

Olimme asiantuntijoiden matkassa ja he kertoivat, että omenan pinnalle liimataan tietyssä vaiheessa sydänkuvio. Liimattu sydänkuvio saa aikaan sen, että omena ei punerru kuvion kohdalta ja näin kekseliäät omenankasvattajat saavat aikaan luonnollisia sydänkuvioita omenoiden päälle!

 

 

**********

 

 

 

Eräs Salzburgin erikoisuus oli, kun tapasimme eräässä porttikäytävässä Peugeot –henkilöauton, jonka rekisterinumero on PUMMI 1.

Liekö autonomistajalla joitain siteitä Suomeen, mutta meikäläisittäin mielenkiintoinen rekisteritunnus!

 

 

***********

 

 

 

Olen vuosikausia haaveillut kunnollisen hatun hankkimisesta ja Salzburgissa siihen tuli oiva tilaisuus.

Hattuni on valmistettu Kölnissä, joten sen pitäisi olla laadultaan kunnollinen.

Hattuhankintani oli onnistunut – näin päättelen niistä kommenteista, joita olen saanut uuden hattuni kanssa kaupungilla liikkuessani!

 

 

Salzburgin vierailustamme jäi ”hyvä maku”, joten suosittelen siellä poikkeamista mielihyvin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Laatokan jäälle Talvisodassa sankarivainajana kaatunut Elias Simojoki oli mallina Tampereella sijaitsevalle Vapaudenpatsaalle

Torstai 10.1.2013 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Hämeenpuistossa, lähellä Kirjastotalo Metsoa, sijaitsee Vapaudenpatsas.

 

Patsaaseen liittyy useita mielenkiintoisia taustatarinoita ja uskon, että useimmat tamperelaisetkaan eivät tunne niitä.

 

 

 

Tässä patsas talvisessa asussaan – vasemmalla näkyy pieni nurkka Kirjastotalo Metsosta.

 

Vapaudenpatsas on Vapaussodassa tapahtuneen Tampereen valtauksen muistomerkki ja sen vuoksi patsaan varhaishistoriaan liittyy monia ristiriitoja.

 

Patsas on kuvanveistäjä Viktor Janssonin käsialaa ja se on paljastettu vuonna 1921 eli kolme vuotta Vapaussodan päättymisen jälkeen. Patsaan suunnittelu aloitettiin jo vuonna 1918.

 

Patsaan pysyminen nykyisellä paikallaan tarvitsi Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen ja se saatiin vuonna 1923. KHO päätti, että patsas on ”lain suojeluksessa”.

 

Veistoksen mallina toimi Elias Simojoki, jonka sukunimi oli vuoteen 1926 saakka Simelius.

 

Simojoki oli IKL:n kansanedustaja ja Akateemisen Karjala-Seuran perustajajäsen. Koulutukseltaan Simojoki oli pappi.

 

Simojoki oli syntynyt 1899 Rautiossa – Rautio liittyi Kalajokeen vuonna 1973. Opin työvuosieni alkuvaiheessa tuntemaan Raution mukavaksi pitäjäksi. Nykyään Kalajoki ja sen myötä Rautio luetaan kuuluviksi Pohjois-Pohjanmaalle, mutta minun ajatusmaailmassani molemmat ovat yhä edelleen Keski-Pohjanmaalla sijaitsevia paikkakuntia.

 

Elias Simojoki toimi Talvisodan aikana rykmentin pastorina JR39:ssä.

 

Suomalaiset saivat pysäytettyä Neuvostoliiton hyökkäyksen Koirinojalle Pitkärannan ja Impilahden välille, jonne rintamalinjat vakiintuivat tammikuun 1940 aikana.

 

Rintamalinjojen väliin jäi haavoittunut hevonen, joka tuskissaan makasi Laatokan jäällä. Suomalaiset ja neuvostoliittolaiset yrittivät ampumalla lopettaa hevosen kärsimykset, mutta eivät onnistuneet.

 

Elias Simojoki meni kärsivän hevosen luo ja lopetti sen pistoolinlaukauksella. Sen jälkeen Neuvostoliiton sotilaat ampuivat Simojoen ja niin Kiuruveden papista tuli yksi Talvisotamme sankarivainajista.

 

 

 

 

Laatokan jäälle tammikuun 25. päivänä 1940 kaatunut Elias Simojoki on ollut mallina Tampereen Vapaudenpatsaan mieshahmolle.

 

 

-Esko Erkkilä-

Turkistalous tekee arvokasta työtä ruokalaskumme alentamiseksi

Maanantai 17.12.2012 - -Esko Erkkilä-

Eduskunnan käsittelyyn on tulossa kansalaisaloite turkistalouden kieltämiseksi Suomessa.

 

Hankkeen taustatoimijoina ovat Eläinsuojeluliitto Animalia, Luonto-Liitto, Oikeutta eläimille sekä SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto.

 

Luettelo taustatoimijoista kertoo, että kyseessä on porukka, joka yleensäkin haluaa ajaa Suomen nykyistäkin tukalampaan tilanteeseen taloudellisesti.

 

Oletan, että taustatoimijat ovat erilaisten yhteiskunnan tukea nauttivien toimijoiden ”työntekijöitä”, jotka saavat toimeentulonsa muiden työskentelyn tuloksena.

 

Otaksun tietäväni jotain turkisalan toiminnasta, sillä toimin sen lähietäisyydellä useita vuosia.

 

Osallistuin maamme suurimman vapailla markkinoilla toimineen turkiseläinrehutehtaan hallintoon turkisalan vaikeimpina hetkinä, joten myös alan vaikeudet ovat tiedossani.

 

Otan turkisalan merkityksestä esille sen, että teurastamoteollisuuden sivujakeiden hyödyntäminen auttaa jokaista suomalaista kuluttajaa ruokalaskun alentajana.

 

Teurastamoteollisuudessa syntyy sivujakeita, joita ei pystytä hyödyntämään elintarviketeollisuudessa. Tavallisessa kielenkäytössä sivujakeista käytetään termiä ”teurasjätteet”.

 

Kierrätyksen ja taloudellisen toiminnan vinkkelistä katsellen kyseessä ei ole suinkaan mikään jäte, vaan arvokas raaka-aine turkiseläinten rehunvalmistuksessa. Sen vuoksi teurastamoteollisuus kutsuukin teurasjätettään aivan oikein rehujakeeksi.

 

”Teurasjäte” eli rehujae on turkistalouden tarvitsema raaka-aine, josta turkiseläinten rehutehtaat kilpailevat. Ne maksavat siitä teurastamoille hyvän hinnan.

 

Teurastamoille maksettava hyvä hinta rehujakeesta merkitsee alhaisempaa hintaa niille lihajalosteille, joita teurastamot myyvät kaupan jakeluteille ja sitä kautta edelleen kuluttajille. Osa teurastamojen tuotteista päätyy vientiin, joten turkistalouden teurastamoteollisuudelta hankkimat rehujakeet tukevat maamme vientiä.

 

Teurastamoiden toinen vaihtoehto teurasjakeelle olisi sen kuivaaminen energiatarkoituksiin, sillä esimerkiksi teurasjätteen hautaaminen ei EU:ssa ole mahdollista.

 

Teurasjätteen kuivaaminen on teknisesti toki mahdollista, mutta se ei ole taloudellisesti kannattavaa, sillä kuivattu teurasjae tultaisiin kuitenkin kuivaamisen jälkeen käyttämään kunnallisten lämpövoimaloiden energialähteenä. Jos teurasjätteestä kuivattua tavaraa ei pystytä käyttämään kotimaisten lämpövoimaloiden energialähteenä, on se vietävä ulkomaille. On selvää, että silloin syntyy mittavia kustannuksia.

 

Jos teurastamoteollisuuden kaikki sivujakeet jouduttaisiin kuivaamaan ja sen jälkeen käyttämään lämpövoimaloiden energialähteenä, olisi ruokalaskumme selvästi suurempi kuin nykyisin.

 

Turkistalouden puolesta puhuu moni asia, mutta alan merkitys ruokalaskumme alentajana on tämän juttuni aihe.

Jos turkistalous ei olisi teurastamoiden tärkeä yhteistyötaho, niin kotieläintuotteidemme alkutuotanto paineskelisi huomattavasti nykyistä suuremmissa ongelmissa - näin olisi erityisesti sikatalouden kohdalla.

 

 

-Esko Erkkilä-

Tavase-hanke meni mahtavasti eteenpäin toissailtana

Keskiviikko 11.1.2012 - -Esko Erkkilä-

Tampereen ja Valkeakosken seudun kuntien tekopohjavesihanke Tavase nytkähti voimallisesti eteenpäin maanantaina tammikuun 9. päivänä.


Tavasen puolestapuhujat sekä me Tavase-vastustajat odotimme jännityksellä Kangasalan kunnanvaltuuston päätöstä Kangasalan suostumisesta Tavase Oy:n esittämään osakepääoman korottamiseen ja samoin odotimme jännityksellä Tavasesta tehdyn MOT-ohjelman esittämistä televisiossa.


Molemmat onnistuivat yli odotusten ja ne veivät Tavase-kysymystä vahvasti eteenpäin.


Kangasalan kunnanvaltuusto päätti äänin 26-19, että se ei lähde osakepääoman korottamiseen ja MOT-ohjelma poisti viimeisetkin suomut Tavase-uskovien silmistä!


Tavase meni siis vahvasti eteenpäin ja eteenpäinmeno on sitä, että luonnoton hanke vetelee viimeisiä henkosiaan!


Voisiko yhteen maanantai-iltaan mahduttaa enempää hienoja uutisia!


Valkeakoski ja Akaa ovat jo aikaisemmin tehneet päätöksen Tavasesta luopumisesta ja nyt Kangasalla tehty kunnanvaltuuston päätös merkitsee käytännössä Kangasalan irtautumista mielettömästä hankkeesta.


Nyt Tavasessa ovat käytännössä mukana enää Tampere, Lempäälä sekä Vesilahti.


Osakaskuntien joukkopako merkitsee ainakin sitä, että yrityksen nimenä ei voi jatkossa olla Tavase Oy, sillä Va-osuus nimestä on kokonaan pois ja Se-osuuskin merkitsee enää Lempäälää ja Vesilahtea.


Kerrassaan hieno päätös Kangasalan kunnanvaltuutetuilta – Teiltä löytyi sitä kaukokatseisuutta ja oman kuntanne edun ajattelemista, jota Tampereen kaupunginvaltuutetuilta 12.12.2011 Tavase-päätöksen aikana puuttui!


=========

MOT-ohjelma ansaitsisi oman juttunsa, mutta nykyisessä aihepaljoudessa joudun käsittelemään sitä nyt.

Toimittaja Maarit Åström-Kupsanen oli löytänyt ohjelmaan maan parhaat asiantuntijat ja erinäisten vaiheiden jälkeen myös Tavase Oy:n toimitusjohtaja Petri Jokelan.

Åström-Kupsanen taustoittaa ohjelmanteon vaikeutta blogissaan, joka on julkaistu www.yle.fi –sivuilla maanantaina 9.1.2012 klo 17.07.

Hän toteaa mm. näin:


”MOT lähti ohjelmaa tehdessään siitä, että kuntien (lue kuntalaisten) omistama Tavase Oy saa ja sen tulee kertoa omasta hankkeestaan. Tavase Oy:n käyttäytyminen on kuitenkin ollut erikoista. Tavase Oy:n toimitusjohtaja Petri Jokela vältteli viikkokausia haastattelupyyntöjä ja yritti siirtää tapaamista ohjelman ulostulon jälkeiseen aikaan. Tampereen kaupunki sai Jokelan tulemaan kameran eteen mm. koska kaupunki harjoittaa avointa viestintää.

Tavase kuvasi Ylen haastattelutilaisuuden salaa ja lupia kysymättä ja julkaisi aineiston kaikkine kahvinjuonteineen Tavase Oy:n nettisivuilta. Sama aineisto linkitettiin Valkeakosken kunnan sivustolta. Tavase ei myöskään reagoinut Tampereen johtoryhmän määräykseen poistaa tallenne välittömästi, vaan viivytteli lähes koko päivän.

Tavasen viestintäkauhu herättää kysymyksiä siitä mitä yritys yrittää peitellä.”

Tamperelaisena olen tyytyväinen, että kaupunki pakotti Tavase Oy:n toimitusjohtajan kameroiden eteen – tämän käsityksen saa ainakin Åström-Kupsasen blogikirjoituksesta.

On myös tärkeää kuulla, että Tampereen kaupungin johtoryhmä osoitti konserniin kuuluvalle yksikölle miten ilmeisen luvatta kuvattujen videotallenteiden kanssa pitää menetellä.

Toivottavasti nämä toimenpiteet antavat viitteitä siitä, että Tampereen kaupungin päättäjät uskaltavat jatkossa ottaa tiukan otteen selkeää imagohaittaa kaupungille aiheuttavan yhtiön toiminnasta.

Tavasea käsittelevän MOT-ohjelman nimi oli: ”Tekovesikauhu”.
Se on katseltavissa uusintana tänään eli 11.1.2012 klo 14.30 TV1:ssä ja toisena uusintana torstaina 12.1.2012 klo 09.30 samalla kanavalla.

Oletan, että ainakin ohjelman käsikirjoitus on vielä myöhemminkin löydettävissä netistä.

Esitys on niin mielenkiintoinen, että kaikkien tamperelaisten pitäisi se nähdä. Erityisen tärkeää sen näkeminen on Tampereen luottamushenkilöille, jotka ainakin vielä joulukuun 12. päivänä viime vuonna myötäjuoksivat Tavasen esitysten mukaisesti.

Tekovesikauhussa haastatellut todelliset asiantuntijat kumoavat jokaisen Tavase Oy:n esittämän latteuden.

Asiantuntijoina ohjelmassa esiintyvät mm.:

•    Esko Arasalo, Pälkäneen kunnanjohtaja
•    Heljä-Sisko Helmisaari, metsämaatieteen professori, MMT, dosentti, Helsingin Yliopisto
•    Tuula Tuhkanen, bio- ja ympäristötekniikan professori, Tampereen teknillinen yliopisto
•    Kalle Hakalehto, tekniikan tohtori, kaivosinsinööri
•    Ari Nieminen, diplomi-insinööri

Ohjelmaa katsellessa kannattaa kiinnittää huomiota puhujien äänenvoimakkuuteen, puheen vakuuttavuuteen, asioiden argumentointiin sekä puhujien kehonkieleen. Tavase-kriitikot ovat vakuuttavia ja asiastaan varmoja – näin ei ole vastapuolella.

-Esko Erkkilä-

Biojakeita raaka-aineenaan käyttävät ja jopa niitä tuottavat yritykset kutsuvat biojakeita jätteiksi!

Tiistai 21.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Olen työskennellyt elintarviketeollisuuden ja maatalouden parissa yli 40 vuotta.

 

Kummastelen, mutta toisaalta ymmärrän eräiden tahojen innon kutsua elintarviketeollisuuden ja maatalouden tuotantoprosesseissa syntyviä biojakeita jätteiksi.

 

Muistan takavuosilta, kun MTK:n ylimpään luottamushenkilöjohtoon kuulunut henkilö kutsui kotieläintalouden arvokasta rehuraaka-ainetta vehnälesettä jätteeksi! Maatalouden kokonaisnäkemys puuttui siis täysin!

 

Eniten ihmettelen myllyteollisuuden palkollisten keskuudessa vielä nytkin ilmenevää halua kutsua vaikkapa kaurankuorijauhoa sekä muita sivutuotteita jätteeksi. Käsittämätöntä oman työnsä aliarvioimista!

 

Teurastamoteollisuudessa syntyy arvokasta teurasjaetta, joka on turkistaloudessa tärkeä raaka-aine ”häkkivalmiin” rehun valmistamisessa. Ymmärrän turkistalouden halun kutsua sitä teurasjätteeksi, sillä voidaanhan terminologialla ohjata tuotteen hintakuvaa halvempaan suuntaan. En kuitenkaan ymmärrä, että miksi teurastamoteollisuus suostuu kutsumaan teurasjaettaan jätteeksi!

 

Viimeksi törmäsin ongelmaan, kun Gasum Oy:n aamupäiväseminaarissa 31.5.2011 Tampereen Vapriikissa Gasum ´n teknologiapäällikkö Sari Siitonen kutsui elintarviketeollisuuden ja maatalouden biojakeita jätteeksi.

 

Olen tyytyväinen, sillä käyttämäni puheenvuoron jälkeen Siitonen lupasi välittömästi tarkistaa dia-aineistonsa.

 

Ymmärrän biojakeita hyödyntävien yritysten halun käyttää arvokkaista raaka-aineistaan ”jäte” –termiä.  Ne haluavat terminologiallakin painaa biojakeista maksamansa hinnan alas.

 

On paljon yrityksiä, jotka vaativat biojakeita toimittavan yrityksen maksamaan siitä, että niitä hyödyntävät yritykset suostuvat vastaanottamaan biojakeita!

 

Toki on muistettava, että hulluhan ei ole se, joka vaatii kelvollisesta raaka-aineesta maksua kyytipojaksi - hullu on se, joka suostuu maksamaan!

 

Hyviäkin esimerkkejä kuitenkin on!

 

Mainitsin em. tilaisuudessa käyttämässäni puheenvuorossa hyvänä esimerkkinä Tampereelle suunnitellun Tammervoima Oy:n hyötyvoimalaitoksen. Jäte-käsitteellä melskaavat voisivat käyttää hankkeesta ”jätteenpolttolaitos” –termiä, sillä sitähän se teknisesti on.

 

Kiitokset Sari Siitoselle, jos tarkistat dia-esityksesi sanamuotoja!

 

Erityiskiitokset Tammervoiman omistajille oikean ja bisnestänne edistävän termin käyttämisestä!

 

-Esko Erkkilä-

Komeita hyppyjä moottoripyörillä Vappuna Turtolasssa

Keskiviikko 4.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Extreme Motor Show –niminen porukka aloitti kesän näytöskiertueensa Tampereelta.

Porukalla oli Turtolan Citymarket´n vieressä sijaitsevalla asfaltoidulla kentällä kaksi näytöstä: Vappu-aattona ja Vapunpäivänä.

Kyseessä on autojen rusikointiin, moottoriajoneuvojen taitokäsittelyyn ja hienoihin moottoripyörähyppyihin erikoistuneen ryhmän kesäkiertue.

Sain Vappuna määräyksen kuljettaa ”pahnanpohjimmainen” tilaisuuteen ja lopulta sitten menin itsekin katsomoon.

Autojen rääkkääminen ja niiden tahallinen romuttaminen erilaisia temppuja tekemällä ei varmaan ole sieltä ekologisimmasta päästä, mutta oma viihdearvonsa sillä kieltämättä on. Mitään viherpiiperrystä se ei ainakaan ole ja riski loukkaantumiseen on mitä suurin.

Näytöksen parasta antia oli kahden ”moottoripyöräpojan” lennokkaat hypyt sitä varten rakennetuista hyppyreistä.

Tässä kuvareportaasi Extreme Motor Show´sta:

 

 

Motor Show´n juliste kuvaa vauhdikasta menoa.

 

 

Taitava ajaja voi edetä mönkijällä myös kahdella pyörällä...

 

 

..ja myös tässä mönkijällä edetään kahdella pyörällä.

 

 

Show´n aikana tuliseinän läpi ajettiin monella vempeleellä - moottorikelkalla, moottoripyörällä ja tässä autolla.

 

Vappuna, jos koska pätee vanha suomalainen sananlasku: "Yhdeksää säätä syksyinen yö ja kymmentä keväinen päivä".

Sää huononi ja virallista ohjelmaa jouduttiin muuttamaan siten, että moottoripyörähyppyä aikaistettiin ja hyppynäytös jäi yhteen hyppyyn (josta tässä kuva).

 

Sää kuitenkin parani ja tilaisuuden lopuksi katsojat palkittiin todellisella "hyppysateella". Tässä muutama kuva lopuksi näkemistämme moottoripyörähypyistä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hyppyiloittelun lopuksi pojat esittivät tandem-hypyn eli hyppäsivät peräjälkeen. En ehtinyt saamaan jälkimmäisestä hyppääjästä kuvaan kuin etupyörän, mutta selviäähän poikien välimatka toisistaan tästäkin.

 

Oltakoon show´n perimmäisestä tarpeesta mitä mieltä tahansa, niin esiintyjät olivat alansa taitureita.

 

Motor Show´n järjestäjillä oli korkea moraali, sillä sään parannuttua he toteuttivat hyppynäytöksen ihailtavasti. Ihailtavasti erityisesti sen vuoksi, että kylmän vappusään kangistamia maksaneita katselijoita oli paikalla ainoastaan kolmisenkymmentä!

 

Parempaa yleisömenestystä kiertueen muille paikkakunnille!

 

-Esko Erkkilä-

 

 

Sähköauto tuottaa 0 grammaa hiilidioksidia kilometrillä ja ajo on äänetöntä

Perjantai 8.10.2010 - -Esko Erkkilä-

Sain luottamustoimeni vuoksi vierailla Valmet Automotive Oy:n tehtaalla Uudessakaupungissa syyskuun lopulla ja kokeilla sähköautolla ajamista.

 

Tehdasvierailulla noudatettiin ylikorostettua luottamuksellisuutta ja sen vuoksi tässäkin on oltava varuillaan. Ylikorostettu luottamuksellisuus on yritysten perinteinen tapa korostaa vieraille heidän suurta arvoaan isäntäyritykselle.

 

Valokuvaus- ja kännykkäkiellot, erilaisten lupalappujen täyttäminen ja useiden lukkojen taakse isännän ohjauksessa pääseminen ovat halpa tapa korostaa yritysvieraalle hänen ainutkertaisuuttaan. Joissain tapauksissa varotoimenpiteet ovat toki todellisiakin.

 

Metso Oyj:n omistama Valmet Automotive Oy ja norjalainen Think Global AS allekirjoittivat runsas vuosi sitten aiesopimuksen, jonka mukaan Valmet Automotivesta tulee Think City-sähköauton valmistus- ja suunnittelukumppani.

 

Think-sähköauton valmistus alkoi Uudessakaupungissa viime vuoden lopulla.

 

Think City on sähköinen kaupunkiauto, joka soveltuu myös maantieajoon. Sen ajomatka yhdella latauksella on 160 kilometriä.

 

Auton huippunopeus on 110 kilometriä tunnissa.

 

Auton akut painavat 550 kiloa ja niiden latausaika 0 -> 100 % on kahdeksan tuntia. Pikalataus 80 %:n tehoon saadaan alle parinkymmenen minuutin latausajalla.

 

Akkujen lataaminen tapahtuu tavallisesta pistokkeesta ja esim. lohkolämmittimen sähköpistoke soveltuu akkujen lataamiseen. Mainittakoon, eräässä tamperelaisessa pysäköintitalossa on neljä sähköauton akkujen lataamiseen soveltuvaa pistoketta.

 

Think´n hyvinä puolina mainitaan moottorin hiljaisuus sekä ketteryys kaupungissa. Niihin on helppo uskoa lyhyen koeajon perusteella.

 

Helsingin Sanomien autotoimittaja mainitsee Think´n huonoina puolina korkean hinnan sekä huonon ajotuntuman maantiellä. On selvää, että harva yksityinen haluaa maksaa lähes 50.000 euroa kahden hengen miniautosta. Maantiekäyttäytymisestä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, sillä koeajomme tapahtui suljetulla asfalttiradalla.

 

On hienoa, että Think-sähköautoja valmistuu Uudenkaupungin autotehtaalla joka päivä. Sähköauto on mitä ilmeisemmin tulevaisuutta ja sen vuoksi suomalaisen yrityksen mukanaolo sähköautobisneksessä on tärkeää.

 

-Esko Erkkilä-