Suomalaisbusseja Karjalan kannaksella seuraavat "kauppa-autot" ovat monopolisoituneet, mutta eivät ole sortuneet private label -tuotteisiin

Torstai 24.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Karjalan kannaksella suomalaisia turistibusseja seuraavat paikalliset ”kauppa-autot” ovat mielenkiintoinen ilmiö.

 

Olen seurannut tilannetta runsaat kymmenen vuotta ja toiminnassa on tapahtunut muutoksia.

 

Aiemmin suomalaisbusseja seurasi 4 – 6 ”kauppa-autoa” ja kun suomalaisbussi pysähtyi, niin kauppa-autot olivat heti ryhmittyneinä puolikaaren muotoon bussin uloskäynnin eteen.

 

Nykyään toiminta on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta järjestäytynyttä, sillä yhden liikennöitsijän bussia seuraa vain yksi ”kauppa-autoyrittäjä”. Kaupan monopolisoituminen on siis totta Venäjälläkin.

 

Kauppa-autoyrittäjät puhuvat kohtuullista suomea, joten kaupankäynti heidän kanssaan on luontevaa.

 

Tiedustelin joskus bussiamme seuraavalta yrittäjältä, että onko joku ylempi taho jakanut kullekin yrittäjälle oman maantieteellisen reviirin tai tietyt liikennöitsijät, mutta yrittäjä kielsi näin olevan. Kysyin myös, että maksaako hän jollekin taholle toiminnastaan - on luonnollista, että yrittäjä kielsi maksamisen!

 

Olen vuosien saatossa matkaillut Venäjällä ja havaintoni on, että suomalaisilla busseilla on kullakin oma kauppa-autoyrittäjä, joka seuraa bussia pitkin matkaa. Systeemi on siis tietyllä tavalla monopolisoitunut!

 

Olen havainnoinut, että vastaavaa systeemiä ei ole muualla kuin Karjalan kannaksella ja se onkin luonnollista, sillä esimerkiksi Laatokan pohjoispuolella suomalaisbusseja on liikenteessä vain harvoin.

 

Tässäkin pätee siis markkinavoimat; Karjalan kannaksella liikkuu paljon suomalaisbusseja eli markkinat ovat siellä!

 

 

**********

 

 

Muutama kuva kauppa-autosta ja sen valikoimasta, joka oli ”yhteistyökumppaninamme” taannoisella matkallamme Viipurin kautta Pietariin. Voimme kutsua yrittäjää vaikkapa nimellä ”Konstja”.

 

 

 

 

 

 

Konstja odotti meitä Ihantalan muistomerkillä ja valikoima käsitti juomat vedestä väkeviin, kartat sekä myös valuutanvaihtopalvelun.

 

 

 

 

Konstjan myymät tuotteet ovat laatutuotteita – hän ei ole sortunut ”Pirkka”- eikä ”Rainbow” –vedätyksiin!

 

 

 

 

 

 

Ihantalassa oli poikkeustilanne, sillä Konstjan vieressä oli kilpailija ja jokunen meidänkin porukastamme sortui ostamaan Konstjan kilpailijalta.

 

Kilpailija oli liikkeellä vahvalla rekvisiitalla, sillä hänellä oli mukanaan kookas Suomen lippu ja sitä hän heilutteli Ihantalan muistomerkin edessä ennen kuin aloitti kaupanteon.

 

Konstja ei tykännyt kilpailijastaan ja antoikin ohjeen, että älkää ostako tuolta!

 

 

***********

 

 

Muutama kuva Konstjan valikoimasta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

************

Vihjeenä Konstjalle, että hanki autoosi kylmälaitteet, sillä kylmä siideri ja kylmä olut tekisivät varmasti oikein hyvin kauppansa!

Tutkailin Konstjan hintatasoa ja totesin, että vahvin Baltika eli Baltika 9-kutistekalvopakkaus maksoi 23 euroa. Baltika 9 on vahvuudeltaan 8,0 % ja tölkkikoko on 0,5 litraa - kutistekalvopakkauksessa on 24 tölkkiä eli vahvaa olutta olisi ollut saatavilla 12 litraa ja hintana 23,00 €!

Piipahdin Alkon nettisivuilla ja myös Alko myy Baltika 9 -olutta, toki pulloissa. 12 litraa Baltika 9:ä maksaa Alkossa 73,92 €.

 

 

**************

 

Sain Konstjan palveluista omakohtaista kokemusta, kun vaihdoin 50 euroa rupliksi.

 

Konstajan kurssi oli 46 ruplaa yhdestä eurosta ja se oli ihan kohdallaan, sillä katselen edellisellä Viipurin reissulla tekemääni Visa-ostosta ja silloin kurssi on ollut 45,5389.

 

 

************

 

Venäläinen kauppa-autosysteemi Karjalan kannaksella täydentää sitä palveluvarustusta, joka pakkoluovutetussa Karjalassa on varsin vaatimaton.

 

Kauppa-autosysteemi ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että suomalaiset matkanjärjestäjät alkaisivat karttamaan paikallisten kauppojen palvelujen käyttämistä. En ole tämmöistä havainnut, mutta haluan siitä kuitenkin muistuttaa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Paljon ehtii Viipurissa näkemään pari tuntia kestävän aamukävelyn aikana

Keskiviikko 23.7.2014 - -Esko Erkkilä-

 

Viipurissa ehtii vajaan pari tuntia kestävän aamukävelyn aikana näkemään paljon.

 

Tapaan ulkomailla ollessani rajoittaa nukkuma-ajat minimiin ja lähteä ainakin aamuisin varhain liikenteeseen.

 

Noudatin periaatettani 6.7.2014, kun Viipurissa yöpyessäni lähdin aamukävelylle.

 

Lähdin liikenteeseen klo 05.19 eli Suomen aikaa klo 04.19 ja palasin hotellille Venäjän aikaa klo 06.45 eli olin kaupungilla tunti ja 36 minuuttia - tarkat ajat on helppo tarkistaa kameran muistikortilta!

 

Otin aamukävelyni aikana 132 valokuvaa. Jos olet blogini vakituinen seuraaja, olet nähnyt osan valokuvistani, mutta nyt aion esittää aamukävelykierrokseltani muutaman kuvan.

 

Lähdetkö mukaan?

 

 

 

 

 

Aloitin aamukävelyni Hotelli Viipurista, sillä yövyimme siellä.

 

Rakennus, jossa Hotelli Viipuri nykyisin toimii, on entinen Karjala-lehden toimitalo.

 

Helsingin ja Lahden evakkovaiheiden Karjala-lehti asettautui Lappeenrantaan.

 

Olen Karjala-lehden tilaaja.

 

 

 

 

 

 

Hotelli Druzhba Salakkalahden rannalla.

 

Olen yöpynyt Druzhbassa viimeksi ja toistaiseksi ainoan kerran vuonna 1982.

 

 

 

 

 

 

Viipurin linna.

 

 

 

 

 

 

Viipurin Kauppahalli.

 

 

 

 

 

 

Pyöreä torni…

 

 

 

 

 

 

…ja myös tässä.

 

 

 

 

 

 

Ahti Salakkalahden rannalla.

 

 

 

 

**********

 

 

 

 

Tässä muutama kuva Viipurin Tuomiokirkon kellotornista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Onkijoita Salakkalahden rannalla.

 

 

 

 

 

 

Pietari Suuren patsas Tervaniemen kalliolla.

 

 

 

 

 

 

Viipurin maakunta-arkisto Tervaniemellä.

 

 

 

 

 

 

Aamujuopuneita paikallisia sammuneina ja kuseksimassa.

 

 

 

 

 

 

Viipurin satama.

 

 

 

 

 

 

Torkkeli Knuutinpoika.

 

 

 

 

 

 

 

Seinälehti Torkkelinpuistossa.

 

 

 

 

 

 

 

Pietari-Paavalin kirkko Torkkelinpuistossa.

 

 

 

 

 

 

Mikael Agricolan patsas Pietari-Paavalin kirkon vieressä.

 

 

 

 

 

 

Yrjö Liipolan ”Metsänpoika” –veistos Torkkelinpuistossa.

 

 

 

 

 

 

Jussi Mäntysen ”Hirvi” –veistos ja Alvar Aallon suunnittelema Viipurin Kaupunginkirjasto Torkkelinpuistossa.

 

 

 

 

 

 

Tunti ja 36 minuuttia kestänyt aamukävely on päättynyt, sillä bussimme näkyy jo!

Nyt suihkuun ja muiden mukana aamupalalle, johon ehdinkin vallan hyvin!

 

 

 

Kannustan tutustumaan Viipurin keskeisiin nähtävyyksiin – se onnistuu vajaassa kahdessa tunnissa, mutta toki kierrokseen kannattaa varata moninverroin enemmän aikaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viipurissa Pietari-Paavalin kirkon edustalla sijaitseva Mikael Agricolan patsas on osakopio alkuperäisestä patsaasta

Tiistai 22.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Olen elänyt harhakuvitelmissa, kun olen olettanut, että Viipurissa Pietari-Paavalin kirkon edustalla sijaitseva Mikael Agricolan patsas on samanlainen kuin alkuperäinen Viipurin Tuomiokirkon edustalla vuonna 1908 paljastettu alkuperäinen teos.

 

Asia selvisi minulle, kun kävin Viipurin linnassa 10.6.2014.

 

 

 

 

 

 

Viipurissa Pietari-Paavalin kirkon edustalla sijaitseva patsas on kopiovalos sen muistopatsaan yläosasta, jonka Emil Wikström (1864 – 1942) suunnitteli Agricolan muistomerkiksi Viipurin Tuomiokirkon edustalle.

 

 

 

 

 

 

Viipurin Tuomiokirkon edustalla 21.6.1908 paljastettu alkuperäinen Mikael Agricolan muistomerkki on tässä kuvattu Viipurin linnassa esilläolevasta valokuvasta.

 

 

 

 

 

 

Oli ainakin minulle uutta, että alkuperäisessä Mikael Agricolan muistomerkin edessä oli kuvanveistäjä Emil Wikströmin suunnittelema vanhusta ja lasta esittävä pronssiveistos.

 

Agricola on kuvattu alkuperäisessä ja myös kopiovaloksessa puhumassa saarnastuolia kuvaavassa tilanteessa.

 

 

 

****************

 

 

Mikael Agricolan alkuperäinen muistopatsas hävisi Talvisodan loppuvaiheissa ja sitä ei ole löydetty etsinnöistä huolimatta.

 

 

**************

 

On hyvä asia, että Viipuri-säätiön ja Viipurin jälleenrakennus- ja kehityssäätiön ansiosta Agricolan pronssihahmo valettiin Suomessa 1993 pystytettäväksi Viipuriin.

 

 

Muistomerkki paljastettiin 27.6.2009 Pietari-Paavalin kirkon edustalla Torkkelinpuiston äärellä.

 

 

 

 

 

 

Tässä Mikael Agricolan patsas (oikealla) ja Pietari-Paavalin kirkko samassa kuvassa – takana Torkkelinpuisto.

**********

 

 

 

Olen tyytyväinen, että muutaman Viipurin-matkani tuloksena pystyin ainakin suurin piirtein hahmottamaan suomenkielen luojan Mikael Agricolan muistopatsaiden vaiheet Viipurissa.

 

 

**********

 

 

On muistettava, että Mikael Agricolan patsaasta on tehty uusintavalokset seuraavasti:

 

• Turku 1910, esillä Turun Tuomiokirkon eteishallissa

• Lahti 1953, esillä Erkonpuistossa

• Pernaja 1959, esillä Agricolan oletetun kotitalon Sigfridsin pihassa

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sama jalusta, mutta patsas on vaihtunut vallanpitäjien mukaan

Maanantai 21.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Olkoon tämän jutun alaotsikkona vaikkapa...

...patsaiden vaihtovuodet!

 

Olen parin viime vuoden aikana omakohtaisesti havainnut, että Viipurissa on paljon maamme historiaan liittyviä mielenkiintoisia seikkoja havaittavissa ja omin silmin nähtävissä.

 

Käsittelen nyt Viipurin Tervaniemessä sijainneita patsaita ja muistomerkkejä sekä sitä, mitä siellä nykyään on.

 

 

Tervaniemen kalliot sijaitsevat Viipurin keskustasta katsellen Viipurin linnan takana.

 

 

*************

 

Turistikartoissa saattaa ilmetä Pietari Suuren patsas ja sinne kannattaakin kävellä, jotta pääsee eräälle Suomen historian merkkipaikalle.

 

Tervaniemen kalliolle pystytettiin vuonna 1910 Pietari Suuren patsas.

 

Patsas pystytettiin Terveniemeen Suuren Pohjan sodan 200-vuotisjuhlien merkeissä, sillä Pietari Suuri seurasi Tervaniemen kallioilta Viipurin pommituksia vuonna 1710.

 

 

*************

 

Pietari Suuren patsas sai olla Tervaniemessä kahdeksan vuotta, sillä suomalaiset poistivat patsaan paikoiltaan vuonna 1918 ja pystyttivät samalle jalustalle 6. XII 1927 Suomen Itsenäisyydenpatsaan.

Pietari Suuren patsas sai siirtyä Helsinkiin, josta se vuonna 1930 palautettiin Viipuriin ja nyt Viipurin taidemuseoon.

 

 

 

Tässä on Viipurin linnassa oleva valokuva Suomen Leijona-patsaan paljastustilaisuudesta 6.12.1927 eli Suomen itsenäisyysjulistuksen 10-vuotispäivänä.

 

Patsaan huipulla oli ylväs Suomen-leijona ja alla teksti

 

SUOMEN

 

ITSENÄISYYSJULISTUKSEN

 

MUISTOKSI

 

6. XII  1927

 

 

 

 

 

 

Valokuvan selitystekstissä kerrotaan, että muistopatsas on Gunnar Finnen veistämä.

 

 

 

 

 

 

Viipurin linnassa on näytteillä osa muistopatsaan tekstiosakivestä.

 

Leijona oli pitkään kadoksissa, mutta sitten se löytyi runneltuna Monrepos´n puistosta ja on nyt tietääkseni erään omakotitalon nurmikolla olosuhteisiin nähden kohtuullisessa kunnossa.

 

 

 

************

 

 

Pietari Suuren patsas palasi Tervaniemen kalliolle Talvisodan jälkeen, kun Neuvostoliitto valtasi Viipurin.

 

 

 

***********

 

 

 

Tilanne kuitenkin muuttui, kun suomalaiset valtasivat Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Viipurin ja Pietari Suuren patsas sai taas lähteä Tervaniemen kallioilta.

 

 

**********

 

 

 

Pietari Suuren patsas sai palata nykyiselle paikalleen Jatkosodan jälkeen, kun Neuvostoliitto valtasi Viipurin.

 

 

**********

 

 

 

Kävin tapaamassa Pietari Suurta 6.7.2014, kun tein vajaat kaksi tuntia kestäneen aamukävelyn Viipurissa käydessäni.

 

 

Pietari Suuri nojaili tykkiin ja jatkoi Viipuria katsellen samaan tapaan kuin hän teki vuonna 1710.

 

Patsaalle johtavat portaat ja graniittipallot portaiden vierellä ovat vuosien saatossa pysyneet samoina.

 

 

 

 

 

 

Patsaan takana on kallioon hakattuna vuosiluku 1910 eli se, jolloin Pietari Suuren patsas ensimmäisen kerran pystytettiin jalustalleen.

 

 

 

 

 

 

Kalliolla on rautaketjuin ympäröitynä alue, jossa on kyrillisin kirjaimin hakattuna kallioon P-kirjain ja kerrotaan, että Pietari Suuri on itse sen siihen hakannut vuonna 1710!

 

 

 

 

 

 

Lähdin jatkamaan aamukävelyäni ja jätin Pietari Suuren tähyilemään Tervaniemen kalliolta aamuun heräävää Viipuria!

 

 

Kannustan suuntaamaan Viipurissa kävelymatkan Tervaniemen kalliolle Pietari Suuren patsaan juurelle ja suomaan syvälliset ajatukset niille tapahtumille, jotka ovat tapahtuneet Tervaniemen kalliolla runsaan sadan vuoden aikana - oikeastaan jopa runsaan kolmensadan vuoden aikana!

 

Toivon, että joskus tulevaisuudessa Suomen Leijona sekä Pietari Suuri saisivat sulassa sovussa seisoa Viipurissa Tervaniemen kalliolla ja katsella monikulttuurellisen Viipurin elämänmenoa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viipurin Tervaniemessä sijaitseva maakunta-arkisto vaatisi nopeasti kunnostusta

Perjantai 18.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Alvar Aallon suunnittelema Viipurin kaupunginkirjasto on kunnostettu hyvään kuntoon ja siellä on nyt ilo poiketa.

 

On yksityisajatteluani, kun ehdottelen, että myös Viipurin Tervaniemessä sijaitseva Viipurin maakunta-arkistorakennus pitäisi nopeasti kunnostaa.

 

 

 

 

Tutustuin Maakunta-arkistorakennukseen sen ulkopuolelta 6.7.2014, kun olin aamukävelyllä Viipurissa.

 

 

 

 

Maakunta-arkisto sijaitsee Tervaniemessä kaupungista katsellen Viipurin linnan takana kävelymatkan päässä keskustasta.

 

Viipurin maakunta-arkiston on suunnitellut arkkitehti Uno Ullberg ja se on avattu vuonna 1934.

 

Arkkitehti Ullberg suunnitteli monia huomattavia rakennuksia, jotka sittemmin jäivät Neuvostoliitolle pakkoluovutetulle alueella.

 

Hän toimi Viipurin kaupunginarkkitehtinä 1932 – 1936.

 

Uulberg muutti Helsinkiin vuonna 1936 ja ryhtyi Lääkintöhallituksen arkkitehdiksi.

 

Siinä toimessaan hän suunnitteli useita sairaanhoitoon liittyviä rakennuksia ympäri Suomea.

 

 

******************

 

 

Kiersin aamutuimaan Viipurin maakunta-arkistorakennuksen ympäri ja tässä kierrokseni tuloksena muutama valokuva:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Linnansillalta maakunta-arkisto näyttää tältä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

************

 

 

 

 

Viipurin maakunta-arkiston nykykäyttö ilmenee varmaan tästä.

 

 

 ***********

 

 

Kävin Viipurin maakunta-arkiston portailla myös vuosi sitten ja totesin silloin, että kissat ovat ottaneet paikan omakseen – näin myös tänä vuonna:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***********

 

 

 

 

Maakunta-arkiston takana oleva rakennus on päässyt pahasti rappeutumaan ja…

 

 

 

 

 

 

…ja samoin on käynyt myös sille tielle, joka kulkee Viipurin maakunta-arkiston takana.

 

 

 

Toistan yksityisajatteluni, että Viipurin maakunta-arkiston kunnostaminen olisi ajankohtainen!

Toivottavasti Venäjä löytää Viipurin maakunta-arkiston kunnostamiseen rahat, jotta aikakautensa arkkitehtuuriteos saa arvoisensa kohtelun!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viipurin linna on kansallisomaisuuttamme

Keskiviikko 16.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Uskallan sanoa, että Viipurin linna on kansallisomaisuuttamme, vaikka sitä nyt isännöikin vieras vallanpitäjä.

 

Aamulla 6.7.2014 tein varhaisen vajaan kahden tunnin pituisen aamukävelyn Viipurissa ja aamukävelyni reitti kulki mm. vastapäivään Viipurin linnan ympäri.

 

 

Tässä kuvakavalkaadi näkemästäni:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

**************

 

 

Muistutan taas kerran, että julkaisemani kuvat ovat kaikkien vapaasti käytettävissä.

 

Olen tietysti mielissäni, jos käytöstä kerrotaan minulle, mutta välttämätöntä se ei ole!

 

 

*************

 

 

 

 

 

 

Lopuksi kuva siitä kipsiteoksesta, jonka aikoinaan ostin eräästä huutokaupasta Turussa.

 

Huutoni maksoi tasan 10 euroa ja tunnen saaneeni huudolleni vastinetta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hämeenkyröläisten ja viljakkalalaisten matka tapahtui tällä kerralla Suomenlahden ympäri historia-, sotahistoria- ja kulttuurimatkana

Torstai 10.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyrön ja Viljakkalan sotaveteraanit ja oikeammin nyt vain heidän omaisensa suorittivat jokakesäisen matkansa tällä kerralla Suomenlahden ympäri.

 

Matkan ”primus motor” on aina ollut hämeenkyröläissyntyinen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki, joka toimi meillä tälläkin kertaa matkanjohtajana. Vastuullisena matkanjärjestäjänä toimi Lehtimäen perheen omistama Vihdin Liikenne – VL-Matkat Oy.

 

Olen ainoa jo edellisvuodesta lähtien, joka on osallistunut kaikille kenraali Lehtimäen johtamille hämeenkyröläis- ja viljakkalalaismatkoille. Laskujeni mukaan nyt oli kyseessä yhdestoista matka, mutta myös sellaisia mielipiteitä oli matkalaisten keskuudessa, että olimme matkassa jo kahdentenatoista vuonna peräkkäin.

 

***********

 

Lähdimme matkaan Hämeenkyröstä lauantaina heinäkuun 5. päivänä ja ensimmäinen yöpymisetappimme oli Viipuri.

 

 

 

 

Jo ensimmäiseen päivään mahtui paljon kokemuksia ja kohteita.

 

Tali-Ihantala -taistelujen ratkaisumaasto ja siihen tutustuminen oli ensimmäisen matkapäivämme eräs tärkeimmistä kohteista.

 

Olen tässä kuvattuna Ihantalan kirkon portailla – vuonna 1927 rakennetusta ja 1940 tuhoutuneesta kirkosta on jäljellä ainoastaan portaat.

 

 

 

 

 

 

Aloitin toisen matkapäivämme jo klo 05.11 Venäjän aikaa eli klo 04.11 Suomen aikaa – minä kun en yleensä ole mennyt ulkomaille nukkumaan.

 

Lähdin varhain aamusella vajaan kahden tunnin mittaiselle kävelykierrokselle Viipuriin ja kiersin mm. aamuauringossa paistattelevan Viipurinlinnan.

 

 

 

 

 

Kolmas matkapäivämme alkoi, kun heräsimme Hotelli Moskovassa Pietarissa.

 

Olin taas varhain liikkeellä ja tein kävelylenkin Neva-joen yli.

 

Nevan sillalla totesin, että Venäjä on suuri maa, sillä sillalla mm. varjoni oli paljon pidempi kuin tavallisesti!

 

 

 

 

 

Neljännen ja viimeisen matkapäivämme aluksi kenraaliluutnantti Lehtimäki johdatteli meidät Virossa paikkaan, jossa Narvajoki laskee Suomenlahteen.

 

Narvajoki erottaa EU:n Venäjästä, se on Schengen-raja ja se on myös Naton sekä Venäjän raja.

 

Viro vasemmalla ja Venäjä oikealla - punaiset pallot Narvajoen keskellä osoittavat Viron ja Venäjän rajan.

 

 

 

 

***************

 

 

Tarkoitukseni on lähiaikoina kirjoitella juttuja matkan varrella nähdystä ja koetusta.

 

Aineistoa ainakin riittää!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viipurin "Infra Liikelaitos" huolehtii kaupungin siisteydestä

Maanantai 23.6.2014 - -Esko Erkkilä-

Olen toiminut luottamushenkilönä Tampereen Infra Liikelaitoksen johtokunnassa vuodesta 2009 alkaen.

 

Ehkä luottamushenkilöpostini on syynä, että tapaan ulkomailla liikkuessani kiinnittää huomiota vierailukohteiden siisteyteen sekä siihen, että miten ja millaisella kalustolla paikkoja pidetään puhtaina sekä kunnossa.

 

Seurasin taannoisella Viipurin –matkallamme, että kuinka siellä kaupungin infraa hoidetaan.

 

 

 

 

 

Alvar Aallon suunnitteleman Viipurin Kaupunginkirjaston tontin eräällä laidalla on hyvinhoidettu pensasaita. Pensasaita on siinä mielessä erikoinen, että siinä on kaksi pensasaitaa rinnakkain. Pensasaidan leikkaaminen onnistuu kuitenkin hyvin, sillä leikkaaja mahtuu työskentelemään pensasaitojen välissä.

 

 

 

 

 

 

Työ onnistui polttomoottorikäyttöisellä pensasaitaleikkurilla hyvin, mutta tähtäyslangan puuttuminen aiheutti sen, että leikatusta aidasta muodostui hieman ”kuoppainen”.

 

 

 

 

 

 

Torkkelinpuistossa tapasin aamutuimaan ”kaupunginmiesten” kalustoa eli jo neuvostoajalta tutuksi tulleen traktorin…

 

 

 

 

 

 

 

Yritin katsella työmiehiä, mutta he olivat ilmeisesti menneet aamukahville, sillä ketään ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Tyypillistäkö!

 

 

 

 

 

 

Viipurin kaupunkikuva on siisti ja sille on selityksensä eli roskat kerätään kaduilta ja puistoista säntillisesti.

 

 

 

 

 

 

Viipurissa tarjotaan koululaisille ja nuorille kesätöitä kaupungin siistimisessä.

 

Tästä näin esimerkin Salakkalahden rantabulevardilla, kun suuntasin aamukävelyni sinne.

 

 

 

 

 

 

 

On hyvä asia, että nuorille opetetaan puistojen hoitamisessa tarvittavien käsityökalujen käyttöä…

 

 

 

 

 

 

…ja muutenkin opetetaan työntekoa!

 

 

 

 

 

 

Profeetta Elian kirkon lähellä tapasin nuorukaisen, joka raivaussahan siimaleikkurivarustuksella leikkasi pitkäksi ehtinyttä ketoa.

 

Työ sujui joutuisasti ja ilman esimiesten paimentamista.

 

 

 

*************

 

 

Nämä tässä kertomani seikat ovat vain pintaraapaisu siihen työhön, jolla Viipurin kaupunkia pidetään siistinä.

 

Olen matkamme jälkeen tavannut paljon ihmisiä, jotka muistelevat Viipurin taannoista epäsiisteyttä.

 

Nykyään Viipuri on siisti ja myös turvallinen kaupunki, sillä esimerkiksi matkailijoita ahdistelevia kerjäläisiä on siellä paljon vähemmän kuin Tampereella!

 

Suosittelen tutustumista nykypäivän Viipuriin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Viipurin kaupunginkirjasto on nähtävyys, joka kannattaa kokea!

Torstai 19.6.2014 - -Esko Erkkilä-

Viipurin kaupunginkirjasto on monille Viipurin-kävijöille tuttu siitä, että se on pressujen suojaama valkoinen rakennus Torkkelinpuistossa. Sinne ei ole päässyt tutustumaan.

 

Nyt kaikki on toisin, sillä tämä Alvar Aallon suunnittelema ja vuonna 1935 avattu kirjastotalo on päässyt korjaustöiden jälkeen entiseen kukoistukseensa.

 

Sisäänpääsy kirjastoon on ilmainen, mutta kuvaamisesta kirjastossa pitää maksaa 150 ruplaa eli n. 3,5 euroa.

Venäjänkielinen tunnin pituinen opastus maksaa 150 ruplaa ja englanninkielinen opastuskierros 300 ruplaa - oppaan kertoman tekstin kääntämisestä jollekin muulle kielelle on huolehdittava itse.

 

Kirjastoon pääsee tutustumaan klo 11.00 alkaen ja se sulkeutuu klo 19.00.

 

Pääsin käymään kirjastossa 10.6.2014, maksoin kuvauslisenssin ja annoin kamerani muistikortin täyttyä.

 

Tässä osa kuvistani:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Huomasittehan nuo kattoikkunat, joista luonnonvalo siivilöityy kirjastosaliin?

Pidän erityisesti noista muotoilluista puukaiteista - ne osoittavat Alvar Aallon hienon tyylitajun.

*************

 

 

 

 

 

 

Kirjaston lukusaliosastolla voi tutkailla myös suomenkielisiä teoksia.

 

 

 

 

Ottakaa Kaupunginkirjasto ykköskohteeksenne, kun vierailette Viipurissa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Torkkelinpuistossa sijaitsevat Jussi Mäntysen Hirvi-veistos ja Alvar Aallon suunnittelema Viipurin kaupunginkirjasto muodostavat ehjän kokonaisuuden

Sunnuntai 15.6.2014 - -Esko Erkkilä-

Olen iloinen, että Viipurin kaupunginkirjaston ikiaikaiselta tuntunut kunnostustyö on vihdoin saatu päätökseen.

 

Olen iloinen myös siitä, että Jussi Mäntysen vuonna 1923 veistämä Hirvi-veistos ja nyt kunnostettu Viipurin kaupunginkirjasto muodostavat ehjän kokonaisuuden.

 

Seuraavassa muutamia kuvia Viipurin kaupunginkirjaston ulkopuolelta ja joitain kuvia myös Hirvi-veistoksesta – kahdesta ensimmäisestä kuvasta saa käsityksen veistoksen ja kirjaston läheisestä sijainnista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaikka molemmat suomalaiset merkkiteokset ovatkin nyt luovutetulla alueella, olen iloinen, että ne molemmat ovat kaikkien suomalaisten ihailtavissa Viipurissa.

 

Käykäähän ihailemassa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaksisataakuusikymmentäseitsemän porrasta huipulle!

Perjantai 13.6.2014 - -Esko Erkkilä-

Eläkeliiton Tampereen yhdistys teki jäsenmatkan Viipuriin 9. – 11.6.2014.

 

Matkamme eräs kohteista oli tutustuminen Viipurin linnaan.

 

Käyntimme kohokohta oli, kun pääsimme kiipeämään linnan torniin.

 

Olen edellisen kerran kavunnut Viipurin linnan torniin vuonna 1982, joten edellisestä käynnistäni ehti kulua aikaa 32 vuotta.

Olikohan vuonna 1982 niin, että kamerat kerättiin pois torniin kiipeäviltä?

 

 

************

 

 

 

 

 

 

Tällä kerralla en keskittynyt kuvaamaan Viipurin linnaa ulkoapäin, sillä…

 

 

 

 

 

 

…tiesin, että pääsemme kiipeämään linnantorniin.

 

 

 

**********

 

 

 

 

 

Tornin sisäpuolella kiertää kaikkiaan 267 askelmaa…

 

 

 

 

 

 

…ja tornin laitoja kiertävien rappusten keskelle jää erilaisia puisia tukirakennelmia.

 

 

 

 

Huipulta avautuvat hienot näköalat ja niistä tässä muutama kuva:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***********

 

 

Vielä pari yksityiskohtaa, jotka kuvasin kauko-objektiivilla tornista:

 

 

 

 

Hotelli Druzhba hieman poikkeavasta kulmasta kuvattuna…

 

 

 

 

 

…ja harvemmin myöskään Tervaniemellä sijaitsevaa Pietari Suuren patsasta kuvataan täältä!

 

 

Toivon, että Viipurin linnan linnatorni pidetään yleisölle avoinna vast´edeskin, sillä sieltä avautuvat näkymät ovat näkemisen arvoiset!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Aamukävelyllä Viipurissa 8.7.2013

Keskiviikko 14.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Heinäkuun alussa Venäjälle tekemämme matkan viimeinen aamu valkeni Viipurissa aurinkoisena ja lämpimänä.

 

Matkantekomme jatkuisi vasta klo 9.30, joten lähdin pienelle aamukävelylle, sillä Viipurissa riittää mielenkiintoisia kohteita.

 

Olin kartasta illalla havainnut, että hieman kauempana Viipurin linnan takana sijaitsee Pietari Suuren patsas – sitä kohti siis, sillä kohde oli minulle täysin uusi ja outo.

 

 

 

Pyöreä torni piti kuitenkin käydä kuvaamassa aamuauringon loisteessa.

 

 

 

Viipurin linna aamuauringossa.

 

 

  

Linnansillalta sain kauko-objektiivilla jo kohteenikin näkyviin. En silloin tiennyt, että kuinka pitkän matkan joudun taivaltamaan ennen kuin olen patsaan juurella.

 

Tämä ”kaukokuva” on patsaasta reissuni aikana ottamista kuvista paras, vaikka matkaa kohteeseen on parisensataa metriä.

 

 

 

Kello oli paikallista aikaa tasan seitsemän, kun kuljin linnan sisäänkäynnin ohi ja huomasin, että portti on hieman auki.

 

Menin sisään, kuljeskelin linnan pihalla sekä napsin valokuvia. Ketään en nähnyt.

 

 

Tässä muutama kuva linnan pihalta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***********

 

 

 

Linnanpihalla käyntini jälkeen saavuin vähän turhankin pitkän kierroksen jälkeen Pietari Suuren jalkojen juurelle – olin matkani tavoitteessa!

 

Patsaan vierellä kalliossa on vuosiluku 1910. Silloin Pietari Suuri on saanut patsaansa Viipuriin.

 

  

Tätä maisemaa Pietari Suuri Viipurissa katselee.

 

 

 

 

Pietari Suuren vartijoina kalliolla ovat minitykki ja vierailuhetkelläni myös varis vai onko tuo korppi!

 

 

 

 

 

Lintu lähti pois ja niin minäkin – Pietari Suuri jäi taas yksikseen katselemaa Viipuria!

 

 

 

Linnansillalta vielä viimeinen katsahdus kohti Pietari Suurta – kyllä hän paikoilleen jäi!

 

-Esko Erkkilä-

Jussi Mäntysen Hirvi-veistoksen alkuperäinen pronssivalos seisoo ylväänä Viipurissa

Tiistai 13.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Heinäkuun 7. päivänä iltakävelymme pääkohteena Viipurissa oli tutustua Jussi Mäntysen Hirvi-veistokseen.

 

Mielestäni se on Alpo Sailon vuonna 1935 Sortavalassa paljastetun ”Runonlaulaja”-patsaan ohella merkittävin suomalainen veistos, joka on jäänyt Neuvostoliiton ja myöhemmin siis Venäjän haltuun.

 

 

 

 

Jussi Mäntysen vuonna 1928 Viipurin Torkkelinpuistossa paljastettu taideteos kuvaa nelimetrisessä komeudessaan uroshirveä.

 

 

Hirvi-veistos on monien suomalaisten pääkohde, kun he käyvät Viipurissa.

 

 

 

 

 

Halusin, että sukulaismieheni ikuistaisi minut Hirvi-veistoksen äärellä.

Valitan, että pukeutumiseni ei ole riittävän kunnioittava tähän tilaisuuteen.

 

***** 

 

Minulle oli yllätys, että Hirvi-veistoksen kopiota on paljastettu vuonna 1955 Lahdessa Erkonpuistossa, vuonna 1969 Turussa Kupiittaanpuistossa ja vielä vuonna 1972 Helsingissä Luonnontieteellisen museon edessä.

 

Minusta ainoa oikea Hirvi-veistos sijaitsee Viipurissa. Näin siitä huolimatta, että Viipuri on sodassa menetetty viholliselle.

 

 

 

Hirvi-veistos sijaitsee Torkkelinpuistossa Alvar Aallon suunnitteleman Viipurin kirjastotalon vieressä. Kirjastotalo on nyt pressujen ympäröimä kunnostustöiden vuoksi ja sinne ei ole mahdollisuutta päästä tutustumaan.

 

 

 

 

 

Lähellä Hirvi-veistosta on Yrjö Liipolan vuonna 1932 veistämä ”Metsänpoika” –teos.

 

Yrjö Liipolalla on useita veistoksi mm. Tampereella ja Metsänpojan ohella hänen yksi merkittävimmistä teoksistaan on Suomen Vapaudenpatsas Vaasassa.

 

Suomen Vapaudenpatsas sijaitsee Vaasan Kauppatorilla ja ajatus patsaan saamisesta Vaasaan syntyi Vapaussodan ylipäällikön C.G. E. Mannerheimin esikunnasta.

 

Viipurissa sijaitseva Metsänpoika kuuluu Yrjö Liipolan parhaimpiin töihin.

 

 

On mielestäni paikallaan, että Viipurissa suomalaiset käyvät Jussi Mäntysen Hirvi-patsaalla sekä Yrjö Liipolan Metsänpoika-patsaalla!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Kyllä se kuulee suomen kielen, joka ymmärtää kaikkein mielen"

Maanantai 12.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Otsikon sanat ovat Mikael Agricolan Rukouskirjan esipuheesta vuodelta 1544.

 

 

 

 

 

Ne ovat kirjoitettuna myös siinä Agricolan patsaan jalustassa, joka sijaitsee Viipurissa Pietari-Paavali kirkon edustalla.

 

Katselimme patsasta heinäkuun alussa sukulaismiehen kanssa, kun olimme iltakävelyllä Viipurissa.

 

 

 

Tässä otsikon sanat Agricolan patsaan jalustassa.

 

 

Patsas on kopio siitä Emil Wikströmin veistämästä patsaasta, joka asetettiin Viipurin tuomiokirkon edustalle vuonna 1908.

Nykyinen patsas on paljastettu vuonna 2009.

Tämän patsaan jalusta on veistetty Antreassa eli nykyisessä Kamenogorskissa.

 

 

 

 

 

Patsaan kauluskivenä on alkuperäinen, osin vaurioitunut Emil Wikströmin suunnittelema kivi.

 

 

 

 

Patsaassa lukee suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi ”Autuaita ovat rauhantekijät”

 

 

Mikael Agricolan patsas sopii hyvin Viipuriin, sillä hänen todennäköinen hautapaikkansa on Viipurin vanhassa tuomiokirkossa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Iltakävelyllä Viipurissa

Sunnuntai 11.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Saavuimme taannoisen Venäjän-matkamme viimeiseen kohteeseen Viipuriin heinäkuun 7. päivänä.

 

Olen monesti ollut mukana Viipurissa läpiajomatkalla, mutta perusteellisemmasta Viipurin vierailustani on kulunut paljon aikaa, sillä se tapahtui jo vuonna 1985.

 

Majoituimme hotelliin ja päivällisen jälkeen lähdimme sukulaismiehen kanssa iltakävelylle kaupungille.

 

 

Kuljimme Salakkalahden rantoja,…

 

 

 

 

 

…ja ohitimme hotelli Druzhban Salakkalahden toisella puolella.

 

 

 

 

Vielä katse Salakkalahden pohjukkaan…

 

 

 

 

 

…ja samasta paikasta otettu tunnelmakuva Viipurin linnasta.

 

 

 

 

 

Pyöreä torni,…

 

 

 

 

…kauppahalli…

 

 

 

 

…ja vuonna 2009 avattu Victoria hotelli kauppatorin laidalla.

 

 

 

Vuonna 1293 Viipurin perustaneen Ruotsin marskin Tyrgils Knutssonin eli Torkkeli Knuutinpojan patsas…

 

 

 

 

 

…on vuonna 1993 palautettu hänen nimeään kantaneelle torille.

 

 

 

 

 

Viipurin tunnetuin nähtävyys on vanhan tuomiokirkon kellotorni.

 

 

 

 

 

Oli miellyttävä yllätys, kun huomasimme, että rujosta ulkonäöstään huolimatta kellotornista kuuluivat kaupungin ylle kiirineet kellonlyönnit tasa- ja puolitunteina. 

Olen luullut, että kellotorni on mykkä, mutta näin ei olekaan!

Lähes pelästyimme, kun iltayhdeksältä olimme kellotornin äärellä ja kellot alkoivat soida!

 

 

 

Iltakävelymme jatkui, mutta siitä myöhemmin!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuukaupin sillalla on merkittävä paikka Suomen sotahistoriassa!

Torstai 18.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Tietoni Kuukaupin sillasta ovat olleet hyvin puutteelliset ennen sitä Karjalan Kannaksen matkaa, jolle sain osallistua kenraali Pentti Lehtimäen johdolla heinäkuun alkupäivinä.

 

Kuukapin silta ylittää Vuoksen Antreassa.

 

 

 

 

Kuukaupin silta uudelta sillalta kulkevan linja-automme ikkunasta kuvattuna.

 

 

 

 

Vuoksen pintaan Kuukaupin sillalta on matkaa n. kymmenen metriä ja virta on tällä kohdalla vuolas.

 

 

 

 

Tässä Kuukaupin sillan ”Venäjän puoleinen” maatuki.

 

 

 

 

”Vuoksi” venäjäksi.

 

 

 

 

Matkaseurueemme piti kahvinkeittotauon Kuukaupin sillan Antrean puoleisella omalöytöisellä levähdyspaikalla, mutta…

 

 

 

 

…eniten minua ja monia muita kiinnosti lähteä kävellen tutustumaan tarkemmin Kuukaupin siltaan.

 

 

 

 

Sillalle pääseminen oli estetty kiviestein…

 

 

 

 

 

…ja aihetta olikin, sillä sillan kansirakennelmat ovat arveluttavassa kunnossa - alapuolella virtaavaa Vuoksea pystyy havainnoimaan siltakatteen lävitse!

 

 

 

 

Sillalle ei olisi suomalaisten turvallisuusmääräysten mukaan ollut mitään asiaa!

 

 

 

 

 

Kuukaupin sillalta näkymät Vuokselle ovat mahtavat…

 

 

 

 

…ja kuvautinkin itseni mahtavissa Vuoksen maisemissa.

 

 

 

Sillalla oli liikuttava sen huonon kunnon vuoksi varovasti ja uskon, että parin vuoden kuluttua kukaan ei enää uskalla liikkua Kuukaupin vanhalla sillalla!

 

 

************

 

 

 

Tässä on Kuukaupin sillan Antrean puoleinen maatuki.

 

Tästä tai toisesta maatuesta suomalaiset löysivät hyökkäysvaiheessa elokuun 28. päivänä 1941 radiomiinan, jonka henkensä uhalla purki silloinen luutnantti Lauri Sutela, josta myöhemmin tuli Puolustusvoimain komentaja.

 

Radiomiinan toimintamekanismi selvitettiin ja todettiin, että miinat pystyttiin räjäyttämään lähettämällä radiolla tiettyä kolmisointua.

 

Suomalaisten valloittamilla alueilla oli tapahtunut lukuisia selittämättömiä miinaräjähdyksiä ja nyt niiden syyksi selvisivät neuvostoliittolaisten asentamat radiomiinat.

 

Radiomiinojen jatkotuhojen estämiseksi suomalaiset alkoivat soittaa radiossa jatkuvasti Säkkijärven polkkaa ja se esti puna-armeijan kolmisoinnun aiheuttamat miinojen räjäytykset.

Minulle oli uutta, että toisena kappaleena suomalaiset soittivat myös Saariston Sirkkaa!

 

 

Oli hienoa, että pääsin Karjalan Kannakselle suuntautuneella matkallamme käymään Kuukaupin sillalla, sillä sen asema suomalaisessa sotahistoriassa on kiistämätön!

 

 

-Esko Erkkilä-

Terveisiä Käkisalmesta, Konevitsan luostarista ja Viipurista

Keskiviikko 10.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Sain osallistua jo kymmenentenä kesänä peräkkäin matkalle, jonka osanottajat olivat Talvi- ja Jatkosodassa taistelleiden Hämeenkyrön ja Viljakkalan miesten sukulaisia tai muuten tuntevat kiinnostusta mainioon matkaseuraan!

 

Retkemme johtajana toimi edellisvuosien tapaan hämeenkyröläissyntyinen kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki.

 

Sotahistoriaan, alueen kulttuuriin, maantieteeseen ja moneen muuhun osa-alueeseen keskittyvä matkamme suuntautui tämä vuonna Käkisalmeen, Konevitsan luostariin ja Viipuriin – taistelupaikkoihin tutustuminen oli keskeisellä sijalla retkemme ohjelmassa.

 

 

 

Ylitimme rajan Pelkolassa eli vanhan Enson kohdalla.

 

 

Enson jälkeen ajoimme Jääsken, Antrean ja Räisälän kautta Käkisalmeen.

 

 

 

Menomatkan kohokohtia olivat tutustuminen Kuukaupin siltaan…

 

 

 

..ja Räisälän kirkkoon.

 

 

 

 

Toisena matkapäivänä tutustuimme Konevitsan luostariin.

Pyrin laatimaan Konevitsan käynnistämme oman jutun.

 

 

*********

 

 

Kiviniemi, Äyräpää, Taipaleenjoki ja Summa olivat taistelupaikoista taas kerran tutustumisemme kohteita.

 

Vaikka olen käynyt monia kertoja kaikilla näillä kunniakkailla taistelupaikoilla, niin aina jokainen käynti täydentää kuvaa taistelujen etenemisestä.

 

 

********

 

 

Viipurin linnan näkeminen…

 

 

 

 

…ja matkan päätöslounas Pyöreässä tornissa kruunasivat hienon matkamme.

 

 

Matkalta kertyi juttuaineistoa paljon ja pyrin palaamaan matkamme antiin lähipäivinä yksityiskohtaisemmin.

 

Matkustaminen on mukavaa, mutta kotiintulo vielä mukavampaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Muistatko Tallinnan berjozkan?

Perjantai 7.9.2012 - -Esko Erkkilä-

Berjozka oli kummajainen, joka tuli tutuksi kaikille niille, jotka matkailivat neuvostomiehityksen aikana Tallinnassa.

Berjozkat olivat Neuvostoliitossa myymälöitä, joissa oli tarjolla sellaisia tavaroita, joita ei tavallisista kaupoista ollut mahdollisuutta ostaa. Maksuvälineenä berjozkassa kävi ainoastaan vaihdettavat valuutat, sillä ruplia berjozkat eivät hyväksyneet.

 

Berjozkoita oli Tallinnan lisäksi mm. Viipurissa, silloisessa Leningradissa ja Moskovassa.

Tallinnan borjozkan lisäksi olen käynyt Viipurin rautatieasemaa vastapäätä sijainneessa berjozkassa.

 

Tartu maantien ja E. Viiraltin kulmauksessa sijainnut Tallinnan berjozka tuli neuvostomiehityksen aikana tutuksi kaikille Tallinnassa vierailleille.

 

 

Kerrotaan, että Tallinnan berjozka on suomalaisten rakentama ja se on helppo uskoa, kun katselee entistä berjozka-rakennusta nykyään. Tiilet ovat vahvatekoisia ja muuraus on tehty ammattimiesten taidolla - saumat ovat suorassa ja tiilet eivät ole vinksin vonksin.

 

Tiilirakenteinen rakennus on edelleen samalla paikalla kuin berjozkana toimiessaan ja kaikesta näkee, että rakennusta ei ole rakennettu neuvostoliittolaisten spesifikaatioiden mukaan!

 

 

Rakennuksessa näyttää nykyisin toimivan Apollo-niminen cabaret.

 

 

 

Tästä ovesta pääsivät Viron neuvostomiehityksen aikana sisään ainoastaan turistit ja tietyt valtion virkamiehet sekä ulkomaiset asiantuntijat perheineen, joilla oli oikeus pitää hallussaan ulkomaan valuuttaa.

 

Tallinnan berjozkassa oli osittain kaksikerroksinen myymälätila, sillä toisen kerroksen myymälätilat olivat muistaakseni tavallaan päämyymälän yläpuolella seinien vierustoilla.  

Tarjolla olleet tuotteet oli hintalapuissa hinnoiteltu ruplissa, mutta kassalla ruplahinta muutettiin virallisen kurssin mukaisesti vaihdettaviin valuuttoihin. Tämä tuotti monille suomalaisille suuren pettymyksen, sillä katukurssilla vaihdetuilla ruplilla ei ollut lainkaan arvoa berjuzkassa! Berjozkassa ei voinut maksaa lainkaan ruplilla, ei vaikka ne olisi ollut vaihdettu virallisella kurssilla.

 

Pääsin Viron neuvostomiehityksen aikana käymään usein Tallinnassa, sillä se oli suosittu ja edullinen mm. myyntihommissa kunnostautuneille eri jakeluteiden myyntimiehille.

Sain olla mukana järjestämässä ja toteuttamassa monia erilaisiin myyntikilpailuihin liittyneitä asiakkaidemme palkintomatkoja Tallinnaan. Toimin siis isäntänä Tallinnan matkoilla ja matkoihin liittyy lukuisia hupaisia tapahtumia, joista joskus voisi kertoa myös tällä saitilla!

 

Suomalaisturistien kaupankäynti Tallinnassa perustui neuvostovallan aikana rupliksi vaihdettaviin pipoihin, lenkkareihin, farkkuihin ja muihin sellaisiin tavaroihin, joihin Neuvostoliiton kansalaisille ei laillisesti ollut mahdollisuuksia.

 

Tavaravaihdon lisäksi vaihdoimme tavallisesti viisikymmentä markkaa rupliksi virallisella kurssilla – kurssi oli naurettavan heikko ”katukurssiin” verrattuna. Viisikymppinen oli kuitenkin vaihdettava virallisella kurssilla, jotta innokkaat Neuvostoliiton rajavartijat olisivat uskoneet, että jollain summalla sitä on pitänyt elää ja nauttia Tallinnan vilkkaasta yöelämästä!

 

Berjozka-myynti tapahtui virallisella kurssilla ja sen vuoksi berjozka-ostokset jäivät yleensä perin vaatimattomiksi.

 

Muistan, että Alla Pugatšovan levyt olivat ainoita, joiden hankinta berjozkasta oli järkevää.

 

Myönnän, että hieman harmittaa, etten viime viikonvaihteen aikana tapahtuneen Tallinnan-matkani yhteydessä poikennut vanhassa ja muistorikkaassa Tallinnan berjozkassa.

 

Ehkäpä jo seuraavalla Tallinnan-matkalla!

 

 

-Esko Erkkilä-

Itämeren maakaasuputken rakennusvaihe loi Suomeen työpaikkoja

Sunnuntai 16.5.2010 - -Esko Erkkilä-

Nord Stream -kaasuputken asennustyöt Suomanlahden pohjaan alkavat kesäkuussa 2010, mutta putkien pinnoitustuotanto on pyörinyt Kotkassa jo syksystä 2009 alkaen.

 

Pääsin pikaisesti tutustumaan pinnoistusprojektiin taannoisella työmatkallani Kotkan satamiin. Mainittakoon, että Kotkassa on useita satamia - Mussalo, Hietanen, Hietanen etelä (tuttavallisemmin Puolan laituri), Kantasatama sekä Sunilan laituri.

 

Merenpohjaan asennettavat teräsputket...

Lue lisää »