Eero Elias Sillanpään joulukirje isälleen Nobel-kirjailija Frans Emil Sillanpäälle jouluna 1948

Keskiviikko 11.1.2017 - -Esko Erkkilä-

F. E. Sillanpäällä ja hänen Sigrid-vaimollaan oli kaikkiaan kahdeksan lasta:

 

Saara (s. 1917), Esko (s. 1919), Helmi (s. 1921), Paula (s. 1923), Eero (s. 1924), Juhani (s. 1926), Heikki (1933–1934) ja Kristiina (s. 1938)

 

 

Hämeenkyrö, kuten myös synnyinpitäjäni Viljakkala, on vahvaa sahtialuetta ja kun viime joulukuussa sain Hämeenkyröstä pienen sahtinäytteen, se oli kääritty…

 

 

 

 

 

…24.12.1948 ilmestyneen Hämeenkyrön Sanomat –lehden puolivalmiiseen kirjapainoversioon.

 

 

Kyseessä oli tuolloin ilmestyneen lehden etusivu ja tuolla etusivulla on Nobel-kirjailijan pojan Eero Eliaksen kirje isälleen.

 

 

Naputtelin kirjeen tuohon alle ja tässä kirje sellaisena, kuin se 69 –vuotta sitten on ollut Hämeenkyrön Sanomissa:

 

 

 

 

***********************

 

 

 

 

Joulukirje Papalleni F. E. Sillanpäälle Lauttasaareen.

 

 

  Minä, Sinun kaksikymmentäviisivuotta sitten Porvoon kaupungissa syntynyt poikasi Eero Elias, kirjoitan nyt Sinulle joulukirjeen. Tämän vaatimaton arvo on 15:- (postikuluihin), mutta uskon tällaisen tuulahduksen Saavutuksesta tulevana, jossa tänä jouluna 1949 ainoastaan valvon, jossain määrin ilahduttavan Sinua ja väläyttävän mieleesi muunkinlaisia Saavutus- y.m. jouluja.

 

 

  Minä puolestani, vaikka hyvin tiedänkin, että kaunis on vaikeata, yritän kuvata Sinulle erästä joulua, jolloin minä Eero Elias olin kahdeksan päivän ikäinen.

 

 

  Sinä olet Mamman ja minut pari päivää sitten käynyt hakemassa laitokselta. Minä makaan toivon mukaan tyytyväisenä kopassani. Raottelen silloin tällöin omituisen ryppyisiä, rintamaidon kuolaisia huuliani ja hengitän pienistä kolmionmuotoisista sieraimistani ruumiini tarvitseman ilman. Silmäluomiani tuskin monastikaan viitsin availla, sillä olen varmaan jo kahdeksan päivän aikana ehtinyt kyllästyä siihen katselemiseen, joka on kuin katselisi hiljan kudetun sammakon kudun lävitse.  Minulla ei ole huolia eikä silmälläpidettäviä asioita.  Jouluruokani ei pala pohjaan ja sitä on kylliksi.

 

 

  Sinä, Pappani, kiertelet huoneita Mamman perässä ja todennäköisesti uskot itsekin kuinka kovasti autat Mammaa.  Pääset silloin tällöin salaa huomaamaan, kuinka Mamma hieman horjahtaa, ja kehoitat häntä hosumaan vähemmän, ettei nyt vain niin ja niin kävisi… mutta tiedät jo sanoessasi, että jos ne sen tekisivät, niin sitten vasta hukassa oltaisiin.

 

 

  Mamma siis tekee kaiken. Hänen minun ”valkaisemani”, laitoksella omituisen siroiksi ja ikään kuin läpinäkyviksi tulleet kätensä tekevät tottuneen varmasti ja nopeasti tehtävissä olevat työt.  Hänen liikkumisessaan on hivenen epävarmuutta, jonka Sinä hyvin huomaat, mutta katselet sitä suurella nautinnolla, vaikka tiedätkin sen johtuvan heikkoudesta.

 

 

  Niin kuluu aattopäivä iltaa kohden.  Lapset eivät oikein tahdo pysyä ulkona niin kuin tavallisesti, ja tavan takaa saat nostaa Mamman syliin alvaria pyrkivän alle kaksivuotiaan Paulan käsivarsillesi.  Mamma väsyy iltaa kohti entistä enemmän, ja kun hän kuuden aikaan illalla alkaa minua syöttää, on hänen onnellisen kapeilla ja väsyneillä kasvoillaan sellainen ilme, jota en uskalla kuvitellakaan kuvaavani sanoin.  Sinä huomioit jälleen nautinnolla Paula sylissäsi, mitä minussa ja Mammassa tapahtuu.  Kysyt Mammalta jotakin, saadaksesi edestäpäin katsella hänen puhuvan.  Mamman ääni on hauskasti pienivoimaisempi ja sanat ovat jotenkin pehmeämmin ja selvemmin lausutuita – Sinun on hyvä olla – niin on Mamman ja minunkin.  Sieraimiini tulevassa ilmassa on ”Mamman haju”, sellainen, jonka luulen vielä myöhemminkin, nyt tällaisena varttuneena miehenäkin, löytäväni lapsen, ehkä erikoisesti Saara-sisareni nuorimman tyttären, kaksivuotiaan ”Noonan” kaulalta – tuosta kaulan ja solisluun välimailta – varsinkin hänen juuri herätessään.

 

 

  Katselet tyytyväisenä kuinka Mammakin hiukan herkuttelee minun ja syömiseni syötyä ja nukahdettuani hänen lämpimille rinnoilleen, jossa hänen tasaiset sydämenlyöntinsä saapuvat korvakalvooni niin kuin jotkin unikellot.  Unissani suuni tekee vielä muutaman imuliikkeen.

 

 

  Nyt et uskalla mitään kysyäkään – katselet vain.  Minun käteni on omituisesti Mamman rinnalla peukalo alaspäin.  Katsellessasi sitä tulet tietämättäsi vääntäneeksi omaakin kättäsi sentapaiseen mutkaan.  Syntyneen hiljaisuuden katkaisee Mamman lause: ”Kyllä tälle pojalle sun kätes ainakin tulee”.  Ja sen sanottuaan nostaa Mamma minut koppaan niin, että siinä noutessa vielä esillä oleva syötetty rinta pompahtaa osittain puvun sisään.  Minut ja rinnat peitetään huolellisesti.

 

 

  Seuraavan kerran sinä päivänä tapaamme me kolme joskus kymmenen jälkeen illalla, muitten lasten jo nukahdettua.  Taas minä syön.  Istut vieressä ja katselet syöntiäni.

 

 

  Syötyäni jään nyt pisemmäksi aikaa Mamman syliin.  Mamma pyyhkii poskeltaan pudonneen kyyneleen minun ohimoltani – katselette minua ja toisianne – puhutte hyvin vähän – teillä on siinä jouluja ja joulu.

 

 

Eero Elias.

 

 

 

*********************

 

-Esko Erkkilä-

Alkaako Viljakkalan vanhuksilla tänään mierontie?

Maanantai 9.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Tunnen synnyinkuntani Viljakkalan edelleen kotikunnakseni vaikka asunkin nyt Tampereella ja Viljakkalakin yhdistyi Ylöjärven kaupunkiin 1.1.2007.

 

 

Viljakkalaan kohdistuvaa kotikuntatunnettani lisää se, että olen Ylöjärven kaupungin luottamushenkilö, sillä minut on valittu Ylöjärven kaupungin Viljakkala-neuvoston jäseneksi kulumassa olevaksi vaalikaudeksi.

 

 

Itsenäinen Viljakkala rakensi kirkonkylään hienon vanhustentalon Elokaaren, jota nykyisin kutsutaan Elokaaren palvelukeskukseksi.

 

 

Kuntaliitoksen jälkeen lähes kaikki palvelut on ajettu alas Viljakkalasta ja tänään tulee Ylöjärven kaupunginhallituksen käsittelyyn suunnitelma, jolla päätettäisiin jatkotoimenpiteistä Elokaaren palvelukeskuksen kiinteistön myymisestä Esperi Care – konsernille, joka samalla ryhtyisi tuottamaan palvelukeskuksessa Ylöjärven kaupungin tällä hetkellä tuottamat sosiaali- ja terveyspalvelujen asumispalvelut.

 

 

Elokaaren palvelukeskuksen kiinteistön tasearvo on tällä hetkellä noin 600 000 euroa.  Kaupunginjohtaja esittää tänään kokoontuvalle kaupunginhallitukselle, että tekninen lautakunta aloittaisi valmistelemaan Elokaaren kiinteistön myymistä sillä edellytyksellä, että kaupunki saa kiinteistön myydessään merkittävän tulosvaikutteisen myyntivoiton.

 

 

Valitettavasti minulla ei nyt ole valokuvaa Elokaaresta, mutta on selvää, että 600 000 euron tasearvo on kaukana kiinteistön todellisesta arvosta – toisaalta on tunnustettava, että Viljakkalassa mikään kiinteistö ei alueen kurittamisen jälkeen ole kummoisenkaan arvoinen.

 

 

Asiaa on valmisteltu Ylöjärven kaupungin perusturvalautakunnassa 13.9.2016 ja niihin asiakirjoihin toivon kaupunginhallituksen jäsenten sekä kaupunginvaltuuston jäsenten tutustuvan.

 

 

Vierastan kunnallisten yksiköiden yhtiöittämistä ja kaikkia sellaisia toimenpiteitä, jotka vievät kunnallisilta luottamushenkilöiltä mahdollisuuden puuttua kuntalaisten kannalta tärkeisiin asioihin.

 

 

Elokaaren myyminen brittiläisen sijoitusyhtiö Intermediate Capital Group´n (ICG), Eläkevakuutusyhtiö Eteran ja yhtiön toimivan johdon omistamalle Esperille vie kaiken päätösvallan viljakkalalaisten vanhusten ja heidän omaistensa sekä Ylöjärven kaupungin luottamushenkilöiden ulottumattomiin.

 

 

Kaupunginjohtajan päätösehdotuksessa todetaan, että henkilöstön palvelusuhteet turvataan ja he siirtyvät liikkeen luovutuksen periaatteen mukaisesti Esperin palvelukseen.

 

 

Henkilöstöä koskeva päätösehdotuksen kohta on sanahelinää sen jälkeen, kun nimet on riipustettu kauppasopimukseen.

Olen työelämässä saanut läheltä seurata lukuisia yritysfuusioita, joiden "kauppakirjassa" on samanlainen maininta henkilöstön asemasta.  Puhun kokemuksesta, kun totean, että musteen kuivuttua aloitetaan YT-neuvottelut joiden tarkoituksena on "tehokkuuden lisääminen" eli irtisanomiset.

 

 

Ylöjärven kaupunki on Nokian kaupungin toimiessa ”isäntänä” pyytänyt taannoin eri tahoilta kilpailutuksessa tarjouksia tehostetun palveluasumisen järjestämisestä eräissä kohteissa Ylöjärvellä.

 

 

Kilpailutuksessa ei ole sanallakaan mainittu Viljakkalan Elokaarta ja nyt Ylöjärven kaupunki selvittääkin mahdollisuudet siirtää Esperin em. kilpailutuksessa voittamat tehostetun palveluasumisen paikat koskemaan myös Elokaarta.  Onkohan kaavailtu menettelytapa laillinen?

 

 

Myönnän, että arvostelussani Elokaaren ja sen asukkaiden uhraamisessa kaupallisuuden alttarille on aimo annos kotiseuturakkautta.  Se kuitenkin sallittaneen ja erityisesti, kun siihen sisältyy paljon aitoa huolta kotiseutuni vähäväkisimmistä ja siitä, että Viljakkala olisi haluttu asuinpaikka.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Antonio Guterres - YK:n pääsihteeri 1.1.2017 alkaen

Sunnuntai 8.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Ulkomaanmatkoilla harvoin ehtii paneutumaan kohdemaan päivänpoliittisiin kysymyksiin ja uutisiin, mutta lokakuisella Portugaliin suuntautuneella agrologimatkallamme ehdin torstaina 6.10.2016 seuraamaan hotellihuoneemme televisiosta, kun portugalilaiset saivat suuren tunnustuksen – jopa voiton - maailmanpolitiikassa!

 

 

Lokakuun 6. päivänä viime vuonna varmistui, että Portugalin entinen pääministeri Antonio Guterres on 1.1.2017 alkaen YK:n pääsihteeri.

 

 

Guterresin valinta alkoi varmistumaan jo edellispäivänä, kun Venäjän YK-lähettiläs Vitali Tsurkin kertoi kansainväliselle lehdistölle, että Guterres on turvallisuusneuvoston jäsenmaiden keskuudessa selkeä suosikki.

 

 

Rádio e Televisão de Portugal, eli suomeksi Portugalin radio ja televisio on Portugalin valtion tukema yleisradiotoimintaa harjoittava yritys. Yleensä se lyhennetään kirjaimin RTP.

 

 

Seurasin RTP:n televisiolähetystä Rouvan kanssa huoneessamme 6.10.2016 hieman iltaseitsemän jälkeen, kun Guterresin valinta varmistui.

 

 

Tässä muutama kuva hotellihuoneemme television ruudulta kuvattuna:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******************

 

Guterres seuraa YK:n pääsihteerinä eteläkorealaista Ban-Ki-moonia.

 

 

 

Yhdistyneitten kansakuntien turvallisuusneuvosto valitsee YK:n pääsihteerin ja YK:n yleiskokous nimittää hänet viideksi vuodeksi.

 

 

YK:n pääsihteerin virka-asunto sijaitsee Manhattanilla New York´ssa.

 

 

YK:ssa on vakiintunut käytäntö, että pääsihteeriä ei valita turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenmaista, jotka ovat Britannia, Kiina, Ranska, Venäjä ja Yhdysvallat.

 

 ************

 

Portugalilla on aikaisemminkin ollut hyvä ”herraonni” kun jaetaan kansainvälisesti tärkeitä johtopaikkoja – muistamme, että Jose Manuel Barroso toimi kymmenen vuotta Euroopan komission puheenjohtajana vuodesta 2004 alkaen.

 

 

Mainittakoon, että Barroso toimi Portugalin pääministerinä vuosina 2002 – 2004 ja Guterres puolestaan häntä ennen eli vuosina 1995 – 2002.

 

 

Viikon verran YK:n pääsihteerinä toiminut Guterres vieraili YK:n pakolaisavun pääsihteerinä eli UNHCR:n johtajana Suomessa vuonna 2015.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

"Turistihevosten" lanta pitää ja kannattaa kerätä hyötykäyttöön

Torstai 5.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi lisätä ravinteiden talteenottoa. Tavoitteena on, että vähintään puolet lannasta ja yhdyskuntajätevesilietteestä saadaan kehittyneen prosessoinnin piiriin vuoteen 2025 mennessä. Lisäksi hallitusohjelman tavoitteena on sallia hevosen lannan käyttö energiatuotannossa.

 

Asia on edennyt, sillä maa- ja metsätalousministeriö on käynnistänyt hevosenlannan hyötykäyttöhankkeen ja hankkeen vetäjäksi on yhdeksästä hakijasta valittu ympäristöliiketoimintaan erikoistunut yritys nimeltään Envitecpolis Oy.

 

 

*****************

 

 

 Saimme taannoisella Portugaliin suuntautuneella agrologimatkallamme tutustua turistihevosten lannankeruuseen!

 

 

Tutustuminen tapahtui Obidosin linnoitetussa keskiaikaisessa kylässä, jonne pysähdyimme matkalla Lissabonin lentokentälle.

 

 

 

 

 

Jokseenkin kaikissa keski- ja etelä-Euroopan kaupungeissa turisteilla on mahdollisuus hevosvaunuajeluihin ja niin myös Obidoksessa.

 

 

 

 

 

Hevosvaunuja oli koko ajan liikenteessä, mutta niiden lähtöpaikalla oli aina valmiina vaunuja ajoon.  Huomaa oikean takapyörän edessä tiilenkappale, joka toimii asiakkaita odottavan vaunun seisontajarruna!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hevonen tuottaa lantaa vuodessa 8.000 – 10.000 kiloa ja on selvää, että lantaa ilmestyy myös kaduille, jos sen tuloon ei ole valmistauduttu.

 

 

Olen joskus ulkomailla nähnyt, että ajurilla on käden ulottuvilla eräänlainen haavi, jolla ajuri taitavasti ottaa ”kopin” lannasta, jos hevoselle tulee sontimisen tarve.

 

 

Obidos-ajurit olivat valmistaneet ”hevospotan”, johon lanta putoaa – kätevä ratkaisu!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hevosenlanta on monipuolinen lannoite ja sen vuoksi sen kerääminen…

 

 

 

 

 

…säkkiin on tärkeää ja lannankerääminen turistikylässä on hygieniankin kannalta välttämätön ja onhan se myös ympäristöteko.

 

 

 ***************************

 

 

Suomessa on n. 75.000 hevosta ja niistä poneja n. 10.000.

 

Jos lasketaan 65.000 hevosta x 8 tonnia lantaa per hevonen, päästään todella suuriin volyymeihin eli 520 miljoonaa kiloa.

 

 

Maassamme käytetään lannoitteita vuosittain suuruusluokkaa 580 – 640 miljoonaa kiloa vuodessa ja vuonna 2015 rehuseosten valmistusmäärä oli n. 1.400 miljoonaa kiloa.

 

 

********************

 

 

Yhteenvetona voidaan todeta, että hevosenlannan ja lannoitteiden volyymit ovat samalla tasolla ja rehuseoksia valmistetaan maassamme n. kolminkertainen määrä hevosenlantatuotokseen verrattuna.

 

 

Nämä luvut kertovat, että hevosenlannan hyötykäyttöprojekti on volyymimahdollisuuksiltaan mittava. Näin siitä huolimatta, vaikka hallituksen tavoitteena on saada hevosenlannasta prosessoinnin piiriin vain puolet eli n. 250 miljoonaa kiloa vuoteen 2025 mennessä.

 

 

Projektin nimenä on ”HELMET – hevosenlanta menestystarinoiksi” ja toivotan projektille parhainta menestystä!

 

 

Juttu luiskahti hieman sivuraiteille Obidoksen hevosvaunuajeluista, mutta se sallittakoon, kun kuitenkin samalla tuli kaiveltua faktatietoa eräästä hallituksemme bioalueen kärkihankkeesta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

3F:n Portugali

Tiistai 3.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Fado, Futbol ja Fatima muodostavat F3:n Portugalin.

 

 

Olen Portugalin matkoillani tutustunut kaikkiin noihin kolmeen asiaan, jotka ovat tärkeitä Portugalissa ja ovat tärkeitä portugalilaisille.

 

 

Fatima on katolilaisille tärkeä paikkakunta pohjois-Portugalissa.

 

 

Fatima on tunnettu pyhiinvaelluspaikka, sillä Neitsyt Marian sanotaan ilmestyneen siellä Fatiman ilmestyksessä vuonna 1917 kolmelle lapselle; Lucialle, Jacitalle ja Fransescolle.

 

 

Lokakuisella agrologimatkallamme emme käyneet Fatimassa, mutta tapasimme eri kohteissa turisteja – pyhiinvaeltajia - jotka olivat juuri käyneet tai olivat menossa Fatimaan.

 

 

Olen saanut kerran aiemmin käydä Fatimassa – huomasin, että googlettamalla ”Esko Erkkilä Fatima” löytyi juttujani vain madeiralaisesta Fatima-bussinkuljettajasta, joka ajoi meitä kyyditessämme kolarin eli en ole lainkaan kirjoittanut tälle saitille juttua Fatima-pyhiinvaelluspaikasta. Pitääpä joskus korjata tuo asia.

 

 

Futbol eli jalkapallo on portugalilaisille tärkeä asia.

 

 

Portugali voitti viime heinäkuussa jalkapalloilun Euroopan mestaruuden, joten tulostakin on syntynyt.

 

 

Emme viime kesän agrologimatkallamme käyneet katsomassa jalkapallo-ottelua, mutta hotellihuoneen televisiosta sitä tuli eri kanavilta ympäri vuorokauden.

 

 

 

Fado on 1820-luvulla Portugalissa kehittynyt kansanmusiikin tyylilaji.

 

 

Portugalin kolmesta F:stä näimme ja kuulimme fadoa.

 

 

 

Fado on ilmeeltään surumielistä musiikkia, mutta aina sitä kannattaa kuunnella, kun käy Portugalissa.

 

 

Fado merkitsee suomennettuna kohtaloa.

 

 

Fado on vuonna 2011 liitetty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

 

 

 

Meillä ei ollut agrologimatkamme ohjelmassa fado-esitystä, mutta halusimme sellaisen kokea viimeisenä iltanamme Portugalissa ja asia järjestyi mainion oppaamme Mika Palon toimesta.

 

 

 

 

 

Meille esiintyneessä fado-yhtyeessä oli kolme soittajaa,…

 

 

 

 

 

…miessolisti sekä…

 

 

 

 

 

…naissolisti.

 

 

 

 

 

Fado-esitys sai matkaseurueemme hieman surullisen näköiseksi vai oliko surumielisyyden syynä, että pian matkamme läheni loppuaan!

 

 

 

 

 

Vielä hienot pokkaukset ja fado-esitys oli päättynyt.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Ja matka jatkui kohti Portoa!

Sunnuntai 1.1.2017 - -Esko Erkkilä-

Edellisessä agrologien Portugalin matkastamme kertoneessa jutussani laskeuduimme Douro-joessa olevan Euroopan korkeimman sulun eli Carrapatelon läpi kohti Portoa.

 

 

Carrapatelon sulutuskorkeus on 35 metriä.

 

 

Jatkoimme matkaa ja nyt ohjelmassa laivalla oli…

 

 

 

 

 

…ruokailu.

 

 

 

 

 

Keittoa eturuuaksi,…

 

 

 

 

 

…kunnon pihvi lisukkeineen ja…

 

 

 

 

 

…hyvä juomavalikoima takasivat onnistuneen ruokailun.

 

 

 

 

 

Carrapatelo-sulussa samassa sulutuksessa kanssamme ollut ”Barcadouro” – alus pysyi kiltisti takanamme, mutta sitten se kiristi vauhtiaan ja…

 

 

 

 

 

…porhalsi vasemmalta ohitsemme.

 

 

 

 

 

Lähestyimme Portoa ja jokilaivaliikenne…

 

 

 

 

 

…oli selvästi vilkastumassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sulutustoiminta Crestuma-sululla on vilkasta ja…

 

 

 

 

 

…jouduimmekin odottamaan, että…

 

 

 

 

 

…Douro-jokea ylöspäin menevä risteilylaiva oli päässyt pois sulusta.

 

 

 

 

 

Edellisessä sulussa takamanne ollut Barcadouro-alus pääsi Crestuma-sulkuun ennen meitä, mutta kun Crestuma-sulun pituus on 470 metriä, mahduimme vallan hyvin samaan sulutukseen.

 

 

Crestuma-sulun patohanke alkoi vuonna 1976 ja pato valmistui vuonna 1985 – padon omistaa ”Companhia Portuguesa de Producao de Electricidade” –yhtiö; sama yhtiö omistaa myös Carrapatelo-sulun.

 

 

 

 

 

Nelitoistametrinen sulutus onnistui nopeasti ja pääsimme jatkamaan matkaamme.

 

 

 

 

 

Seuraava laiva oli jo odottamassa, jotta se pääsisi nousemaan Douro-joessa ”seuraavalle tasolle”!

 

 

 

Portugalissa osataan maanteiden ja moottoriteiden rakentaminen, sillä suuret korkeuserot vaativat hyvää sillanrakennustaitoa.

 

 

Voimme antaa hyvän arvosanan myös Portugalin kanavanrakennustaidolle, sillä Euroopan korkein sulku Carrapatelo ja äsken kokemamme Crestuma-sulku on molemmat rakennettu hyvin toimiviksi.

 

 

Carrapatelon sulutuskorkeus 35 metriä ja Crestuma´n sulutuskorkeus 14 metriä merkitsivät, että saimme jokiristeilymme aikana kokea suluissa 49 metrin ”pudotuksen” kohti Atlantia!  "Sulkupudotuksen " lisäksi on huomioitava se pudotus, joka kertyy matkalla ennen sulkuja.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Kunnallisissa yhtiöissä päätösvalta karkaa kaupunkilaisten ja luottamushenkilöiden ulottumattomiin

Lauantai 31.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Löysin saunanpesään tulta laittaessani viime huhtikuussa ilmestyneen Tamperelainen-lehden ja lehdessä olleen kirjoituksen, jossa Tampereen kaupungin talousjohtaja Jukka Männikkö ihmettelee näin:

 

 

”Miksei Tampere yhtiöitä enemmän?”

 

 

 

 

 

Tallensin lehden ja ehdin sen jo kadottaakin, mutta ei hätää mitään, sillä internetin syövereistä tuo juttu oli helppo kaivaa esille.

 

Juttu löytyy, kun googlaa ”Tamperelainen Jukka Männikkö”.

 

***************

 

Talousjohtaja ottaa esimerkkeinä hyvin pärjäävistä Tampereen kaupungin yhtiöistä Tampereen Sähkölaitoksen, Vuokratalosäätiön, Finnpark´n, Kotilinnasäätiön, Insinöörioppilastalon ja Särkänniemen.

 

 

Uskallan olla talousjohtajan kanssa tiukasti eri mieltä.

 

 

Helppoakos Sähkölaitoksen, Vuokratalosäätiön ja Kotilinnasäätiön on tehdä hyvää tulosta, kun kaupunkilaiset ja vuokralaiset maksavat – vuokralaiset maksavat korkeita vuokria saamansa asumistuen avulla.

 

 

Insinöörioppilastalon toimintaa en tunne, mutta ihmettelen, että sellainen superyritys kuin Särkänniemi tekee tulosta vain vaivaisen vajaan millin vuodessa – entinen vuorineuvokseksi edennyt eräs esimieheni tapasi sanoa, että tuollaisen summan löytää kadultakin!

 

 

Talousjohtaja haluaisi ottaa Tampereen kaupungin liikelaitoksista Tampereen Kaupunkiliikenne Liikelaitoksen, Tampereen Infra Liikelaitoksen ja Tampereen Voimia Liikelaitoksen ”luonteviksi kohteiksi”, kun puhutaan liikelaitosten yhtiöittämisestä.

 

 

Talousjohtaja saattaa tuntea esim. Tampereen Infra Liikelaitoksen lukujen perusteella, mutta kun olen ollut Infran johtokunnassa liikelaitoksen perustamisesta eli vuodesta 2009 alkaen, uskon tuntevani kyseisen liikelaitoksen talousjohtajaa paremmin.

 

 

Infraa on kehitetty liikelaitoksena näiden vuosien aikana tehokkaasti ja se on tapahtunut nimenomaan liikelaitoksena, ei yhtiönä.  Toki liikelaitoksen johtokunta toimii yhtiön hallituksen tavoin eli periaatteessa johtamisessa ei pitäisi olla eroja.

 

 

Erona on kuitenkin se, että liikelaitoksen johtaminen on läpinäkyvää ja myös henkilöstön hyvinvointi ja kaupunkilaisten etu ovat keskeisiä suuntaviittoja.

 

 

Jos liikelaitos olisi yhtiö, sen toimintaa ohjaisi osakeyhtiölaki, joka selkeästi sivuuttaisi yksikön henkilöstön hyvinvoinnin ja kaupunkilaisten edun.

 

 

Ymmärrän virkamiesbyrokraatin mietteet, sillä osakeyhtiön kohdalla ei tarvitsisi vähääkään välittää toiminnan avoimuudesta, ei henkilöstön hyvinvoinnista ja ei kaupunkilaisten edusta – kaiken edelle menisi yhtiön etu.

 

 

Toivon, että Tampereen kaupungin eri toimintojen yhtiöittämisestä käydään avoin keskustelu ja että siihen osallistuvat kaupunkilaisten valitsemat luottamushenkilöt – palkkarenkien ajatukset me osaamme arvata.

 

 

Virkahenkilöt valmistelevat ja toteuttavat, mutta luottamushenkilöt päättävät!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Hyvin mahtuvat samaan kuvaan!

Perjantai 30.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Tervehdys kaikille lukijoilleni!

Pyydän anteeksi niiltä eilisiltä "aamulukijoiltani", jotka pettyivät, kun eilen blogisivuillani ei ollutkaan uutta juttua.

Huomasin virheeni vasta aamukahdeksan tienoilla, kun totesin, että olen töpeksinyt eilisen juttuni tallentamisessa.

Toki olin tallentavanani se ajoissa edellisiltana, mutta jossain tein virheen ja aamulukijani joutuivat pettymään.

Onneksi eilisen jutun valokuvat olivat helposti lisättävissä, joten eilinen juttuni oli katseluvalmis hieman aamukahdeksan jälkeen.

Tunnen melkoista vastuuta Teille arvoisat lukijani, sillä Teitä on viime aikoina ollut melkoinen joukko - puhutaan ..., no en kuitenkaan kerro lukijamäärääni, mutta näen sen reaaliaikaisesti joka hetki. Portugaliin liittyvät jutut ovat kuitenkin nostaneet lukijamääräni uudelle tasolle!

Mutta nyt uusin juttuni!

*******************

Kävin eilen Tampereen Biltemassa, jonne on meiltä matkaa vajaat parisen kilometriä.

 

Käyntini aiheena oli ostaa sellainen värkki, jolla pystyy avaamaan huonosti vetävän kodinhoitohuoneen viemärin.

 

 

Onnistuin ostoksessani ja pihalla huomasin, että nyt on mainio tilaisuus saada samaan kuvaan kahden ruotsalaisfirman liikekyltit.

 

 

 

 

 

Tässä kuva on eli samassa kuvassa Biltema ja Ikea!

 

 

Firmat sijaitsevat Tampereen eri kaupunginosissa eli Biltema Lakalaivassa ja Ikea Lahdesjärvellä – firmojen välissä kulkee Tampere – Helsinki –moottoritie.

 

 

Bilteman perusti ruotsalainen Sten-Åke Lindholm vuonna 1963.

 

 

Tampereen Biltema on ”lähikauppani” monessa asiassa ja arvostan se sijaintia Tampereen Lakalaivassa.

 

 

 

Tampereen Ikea sijaitsee Lahdesjärven kaupunginosassa ja sitä puolestaan en voi arvostaa lainkaan.

 

 

Arvostuksen puutteeni johtuu siitä, että Tampereen Ikean rakennusvaiheessa toteutettiin sellaisia räjäytystöitä, jotka vahingoittivat omaa omakotitaloani hieman, mutta erityisen paljon räjäytysvahingoista kärsivät puolentusinaa omakotialueemme eli Palokallion omakotialueen omakotitaloa – vahingot kohosivat tasolle 30.000 euroa per omakotitalo!

 

 

Ikean Tampereelle tuleminen on syynä, että olen nyt toiminut jonkinlaisena taustatoimijana Tampereen kunnallispolitiikassa vuodesta 2008 alkaen.

 

 

Olen joutunut toimimaan Palokallion alueen ”puhemiehenä” Tampereen kaupunkia vastaan vuodesta 2008 alkaen ja tämä huomattiin Keskustan Tampereen vastuuhenkilöiden toimesta ja he pyysivät minua näkyvän roolini ansiosta kunnallisvaaliehdokkaaksi vuonna 2008 järjestetyissä kunnallisvaaleissa.

 

 

Siitä se kuntavaikuttajan urani urkeni!

 

 

On selvää, että en ole avannut Ikean ovea koskaan Suomessa, sillä niin voimakkaat antipatiat tuon firman rakennustyöt minulle aiheuttivat.

 

 

Palokallion Omakotiyhdistyksellä oli pitävät valitukset Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa Ikeaaa vastaan, mutta me hölmöt peruutimme valituksemme.

 

 

Tampereen silloinen pormestari Timo P. Nieminen ja ”suuri päällikkö” Risto Laaksonen tulivat villapaidat päällään kokoukseemme ja anelivat valituksemme peruttamista.

 

 

Olen yksi niistä Palokallion Omakotiyhdistyksen vastuuhenkilöistä, jotka suostuimme perumaan vedenpitävän valituksemme Hämeenlinnan hallinto-oikeudesta – voin syyttää asiasta vain itseäni.

 

 

Jos olisimme pitäneet valituksemme voimassa, niin koskaan Ikea ei olisi saanut rakennuslupaa Tampereen Lahdesjärvelle ja alueemme omakotitalot olisivat säästyneet suurilta tuhoilta.

 

 

Mitä opimme tästä?

 

 

Herrojen kanssa ei pidä lähteä marjaan!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

 

Carrapatelo - Euroopan korkein sulku

Torstai 29.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Kerroin eilen ”esteestä”, jonka kohtasimme, kun lokakuisella agrologimatkallamme matkasimme jokilaivalla Douro-jokea pitkin Paso da Reguasta kohti Portoa.

 

 

”Este” oli Carrapatelon sulku Douro-joessa.

 

 

Carrapatelo on Euroopan korkein sulku ja sillä on korkeutta 35,5 metriä.

 

 

Monet meistä ovat käyneet Saimaan kanavan kautta Viipurissa ja tässä vertailuksi Saimaan kanavan sulut sekä suluissa kunkin sulun pudotuskorkeudet:

 

 

• Suomen puolella
• Mälkiä (12,4 m)
• Mustola (7,2 m)
• Soskua (8,3 m)

• Venäjän puolella
• Pälli (11,7 m)
• Lietjärvi (10,2 m)
• Rättijärvi (5,5 m)
• Särkijärvi (11,4 m)
• Juustila (10,0 m)

 

*******************

 

Seuraavassa kuvakimara, kun laskeudumme Milenio do Douro –jokilaivalla alas  Carrapatelo –sulusta –pudotuskorkeus on siis Euroopan korkein eli 35,5 metriä!

 

 

Carrapatelo-sulku on pituudeltaan niin tilava, että perässämme tullut Barcadouro-laiva mahtui samaan sulutukseen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saimme siis seuraksemme samaan sulutukseen ”Barcadouro” –aluksen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sulutus on onnellisesti ohi ja myös Barcadouro pääsi jatkamaan matkaansa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Alkuperäinen on se ainoa oikea

Sunnuntai 25.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Minun jouluni alkaa, kun käyn sytyttämässä kynttilät jouluaattona iltapäivällä Viljakkalan hautausmaalla lepäävien läheisteni haudoille.

 

 

Kynttilöiden sytyttämisen jälkeen osallistun aattoillan hartauteen Viljakkalan kirkossa.

 

 

Näin taas eilen iltapäivällä!

 

 

 

 

 

Viljakkalan kirkko on kotikirkkoni ja tässä se eilen kuvattuna Karhen porstuan puolelta.

 

 

Karhelaiset tulivat ennenaikaan kirkkoon oman porstuansa kautta, mutta nykyään sen kautta kirkkoon voivat saapua myös muut kuin karhelaiset.

 

 

Karhen porstuan edessä oleviin kivirappusiin liittyy monilla mukavia muistoja, sillä aikaisemmin ne toimivat porrastuksena, kun rippilapset valokuvattiin ennen ripillepääsyä.

 

 

Myös minulla on noilla rappusilla kuvattu oma rippikuvani tallella.

 

 

 

 

 

Sakastin puolelta Viljakkalan kirkko näytti eilen tältä – edessä Viljakkalan sankarihaudat.

 

 

 

********************

 

 

Pidän valitettavana, että nykymuotoinen Jouluevankeliumi on minulle ja ikäpolveni edustajille vieras.

 

 

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vanha Jouluevankeliumi on se oikea Jouluevankeliumi.

 

 

Nykymuotoinen Jouluevankeliumi ei tuo sitä joulutunnelmaa, jota kaipaamme.

 

 

Tässä se ainoa ja oikea Jouluevankeliumi:

 

 

***************

 

 

 

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.

 

Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.

 

Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.

 

Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

 

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"

 

Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti."

 

Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.

 

Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.

 

 

******************

 

 

-Esko Erkkilä-

"Koko perheen joululaulut" -tapahtuma eilen Tampere-talossa aloitti Joulun!

Perjantai 23.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Taisi olla jo kahdeksas kerta, kun Tampere-talo ja Aamulehti järjestivät Tampere-talon Isossa salissa ”Koko perheen joululaulut” –tapahtuman.

 

 

Olin paikalla nuorimmaisen kanssa.

*****************

 

 

 

 

 

Aina pirteä Tampere-talon toimitusjohtaja Pauliina Ahokas toivotti salintäyteisen yleisön tervetulleeksi tilaisuuteen.

 

 

 

 

 

Paavo Hyökin johtama Mieskuoro Laulajat toimi kaikkien yhteislaulujen ”esilaulajana”.

 

 

 

 

 

Tilaisuuden juonsivat Sami Hintsanen ja Suvi Karjula, mutta suurimmat suosionosoitukset sai musiikkineuvos Matti Heinivaho (oikealla).

 

 

 

 

 

Musiikkineuvos Matti Heinivaho on syntynyt Tampereen Messukylässä tammikuussa 1936 eli kuukauden kuluttua hän täyttää 81 –vuotta.

 

 

Minä ja varmaan koko ikäluokkani muistavat, kun Heinivaho vuonna 1960 levytti läpimurtokappaleensa ”Tunturin juurella”.  Sen sanat ”Lapin poika mä oon juurta noitain…” ovat syöpyneet aikalaisten mieliin.

 

 

En olisi vuonna 1960 uskonut, että saan tehdä joskus poliittista yhteistyötä Matti Heinivahon kanssa, mutta niin siinä vaan on käynyt.  Lennämme eri poliittisessa parvessa, mutta meitä on jo vuosikaudet yhdistänyt taistelu mieletöntä Tampereen seudun tekopohjavesihanketta Tavasea vastaan!

 

 

 

 

 

Tilaisuus oli ilmainen, mutta olen erityisen tyytyväinen, että tilaisuudessa oli mahdollisuus vapaaehtoisella keräyksellä tukea Pirkanmaan Pioni Omaishoitajat ry:n toimintaa.

 

 

Minä ja nuorimmaisemme tapasimme tilaisuudessa runsaasti vammaistyön sekä omaishoidon piirissä toimivia aktiivihenkilöitä ja oli ilo antaa pieni roponen Pionin työn tukemiseen.

 

 

 

 

 

Tilaisuus Tampere-talossa päättyi yhteisesti laulettuun ”Maa on niin kaunis” –lauluun ja oli hienoa, kun…

 

 

 

 

 

…sen esilaulajina toimivat kuoron lisäksi vasemmalta lukien Sami Hintsanen, Suvi Karjula, Matti Heinivaho sekä Tampere-talon toimitusjohtaja Pauliina Ahokas.

 

 

 

 

 

Kiitokset Tampere-talolle hienon tilaisuuden puitteista ja sen järjestämisestä – tästä alkaa Joulu!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viinirypäleitten korjuun ja viininpoljennan jälkeen piti syödä!

Tiistai 20.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Agrologimatkamme ohjelma Quinta do Bucheiron –viinitilalla Celeiros´ssa ei päättynyt viininkorjuuseen eikä viininpoljentaan, vaan se jatkui tutustumisella tilanomistaja, enologi Antonio Dias Teixeiran yksityisasuntoon ja sen jälkeiseen perinteiseen viinitilan työläisten lounaaseen.

 

 

Antonio Dias Teixeiran omistama viinitila on omavarainen myös uskonnonharjoittamisen puitteiden osalta, sillä tilalla on oma kirkko.

 

 

 

 

 

Osoituksena oppaamme Mika Palon hyvistä suhteista oli se, kun pääsimme tutustumaan omistajan yksityisasuntoon.

 

 

 

 

 

Saimme nähdä tilan olohuoneessa kadunpuoleisella seinustalla ikkunan edessä olevat ”seurustelupenkit”, joilla istuen talon tyttäret saattoivat itsensä näytille kadulla kulkeville pojille ja mahdollisille sulhaskandidaateille.

 

 

 

 

 

Ennen ruokailua kiersimme vielä tuotantotiloissa ja siellä näimme mm. tilalaboratorion, jossa suoritetaan viinien laadunvalvontaa.

 

 

 

 

 

Viinit kypsyvät suurissa tammitynnyreissä.

 

 

 

 

 

Viinikellarissa tämä viinierä oli ”Vintage 2005” –laatua.

 

 

 

Mutta sitten kävi kutsu ruokailemaan!

 

 

 

 

 

Alkupaloiksi pientä suolaista, vettä ja toki viiniäkin oli heti alusta alkaen tarjolla.

 

 

 

 

 

Ohjelman mukaan kyseessä oli perinteinen viinitilan työläisen lounas. Lounas koostui vahvasta ja sakeasta keitosta sekä sen jälkeen tarjotusta peuranlihaa sisältävästä liharuuasta.

 

 

 

 

 

Viinit kuuluivat luonnollisesti tarjontaan.

 

 

 

 

 

Vierailupäivänämme oppaamme Mika Palo täytti vuosia ja sen kunniaksi saimme jälkiruuaksi herkullista täytekakkua.

 

 

 

 

 

Isäntämme tarjosi oppaamme synttäreiden kunniaksi meille oman tilansa ”Travela” –kuohujuomaa.

 

 

 

 

 

Tarjolla oli ostettavaksi erilaisia tilan viinituotteita.

 

 

 

 

 

Ruokailumme puitteet olivat arvokkaat, sillä talon lippusaloissa liehuivat (oikealta lukien):

 

• Quinta do Bucheiron eli tilan lippu

• Celeiros´n eli paikkakunnan lippu

• EU:n lippu

• Portugalin lippu

 

 

 

 

 

Teimme lähtöä ja pihassa näimme vielä isoissa konteissa juuripoimittuja viinirypäleitä.

 

 

 

 

 

Kiitokset Quinta do Bucheiron viinitilalle – opimme Teillä viininviljelystä paljon!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viininpolkeminen on totta ja se käy työstä

Maanantai 19.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Olen pitänyt juttuja viininpolkemisesta vain juttuina, joilla ei ole todellisuuspohjaa, mutta lokakuisen pohjois-Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme tuloksena tiedän, että viinirypäleiden polkeminen on täyttä totta.

 

 

Näimme viininpoljentaa matkamme aikana useitakin kertoja ja minäkin pääsin kerran osallistumaan viinirypäleiden poljentaan.

 

 

Viininpoljenta, johon osallistuin, tapahtui Quinta do Bucheiron viinitilalla Celeiros-nimisellä paikkakunnalla.

 

 

Olen jo aiemmin kertonut viininrypäleiden korjuustamme samalla tilalla ja nyt pieni kuvakertomus seurueemme korjaamien viinirypäleitten polkemisesta:

 

 

 

 

 

Korjaamamme viinirypäleet, joita kertyi 900 kiloa, kuljetettiin avolava-autolla poljentasammioiden äärelle.

 

 

 

 

 

Riuskat työmiehet…

 

 

 

 

 

…kantoivat täysinäiset viinirypälesaavit sisälle poljentasammioiden äärelle…

 

 

 

 

 

…ja kaatoivat vastapoimimamme viinirypäleet esimurskaimeen.

 

 

 

 

 

Esimurskatut viinirypäleet pumpattiin poljentasammioon…

 

 

 

 

 

…jossa ne erityisellä haravalla tasoitettiin poljentasammioon tasaiseksi kerrokseksi.

 

 

 

Ja sitten alkoi varsinainen polkeminen!

 

 

Kengät ja sukat pois jaloista, pienen vesipaljun kautta poljentasammioon ja siitä se alkoi.

 

 

Viininpolkeminen on rankkaa hommassa, sillä rypäleitä on sammiossa lähes polveen saakka.

 

 

Viininpolkijat tukevat toisiaan tiukassa käsikynkässä, jotta kaatumisia ei pääse tapahtumaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Polkemistamme vauhditti katselijoiden virittämä Mustialan ajoilta tuttu laulu eli ”Jos mie saisin jouten olla”:

 

 

Jos mie saisin jouten olla
hei, jos mie saisin jouten olla kesäkauven.

 

Kesäkauven voita syyvä
hei. kesäkauven voita syyvä
sit mie naimaan.

 

Sit mie naimahan menisin
hei, sit mie naimahan menisin
Revon Kaisaa.

 

Revon Kaisan tyttäristä
hei. Revon Kaisan tyttäristä
sitä Ievaa.

 

Anni mulle annettaisiin
hei, Anni mulle annettaisiin
syltä pitkä.

 

Syltä pitkä toista paksu
hei, syltä pitkä toista paksu
eipä jaksa.

 

Eipä jaksa hepo veellä
hei, eipä jaksa hepo veellä
liinaharja.

 

Liinaharja liikutella
hei, liinaharja liikutella
vesi tippui.

 

Vesi tippui vempeleestä
hei, vesi tippui vempeleestä
rasva rahkeen.

 

Rasva rahkehen nenästä
hei, rasva rahkehen nenästä
nyt se loppu.

 

Nyt se loppui tämä laulu

hei, nyt se loppui tämä laulu

tulee piste.

 

Tulee piste laulun päähän

hei, tulee piste laulun päähän

nyt se loppui!

 

 

 

*******************

 

 

 

Viininpoljennan jälkeen jalkojen peseminen ja olimme taas yhtä kokemusta rikkaampia!

 

 

-Esko Erkkilä-

Agrologien viininkorjuumatka pohjois-Portugaliin oli suuri menestys

Sunnuntai 18.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Joulukuussa ilmestynyt Luonnonvarassa-lehti...

...julkaisi agrologien pohjois-Portugaliin suuntautuneesta viininkorjuumatkastamme...

...laatimani matkakertomuksen.

********************

Tässä otsikkoaiheinen juttuni siinä muodossa, kuin se lehdessä julkaistiin:

*************

Agrologien Liiton yhdessä matkatoimisto SUBLU Tour Portugal´n kanssa lokakuun alussa toteuttama viininkorjuumatka pohjois-Portugaliin oli kokeneellekin matkaajalle hieno kokemus. Mukana matkalla oli yli 30 agrologia ja heidän läheistään. Matkaohjelmassamme oli n. 25 erilaista kohdetta, mutta matkan aikana kohteita kertyi kymmenkunta lisää, joten kahdeksan päivän ohjelma oli tupaten täynnä mielenkiintoisia kokemuksia.

 

Lensimme Helsinki-Vantaalta suoraan Lissaboniin, josta jatkoimme Nazaren-kaupunkiin – kaupunkiin, jonka rannat ovat syksyin surffaajien mielipaikkoja, sillä siellä on tavattu jopa 32 metrisiä aaltoja. Viiden yön verran tukikohtamme oli kaupunki nimeltään Vila Real, josta teimme päivämatkoja viineistään kuuluisan Douro-jokilaakson eri kohteisiin.

 

 

Rypäleitten polkeminen on kovaa työtä

 

 

Viininkorjuumatkamme eräs kokokohta ajoittui keskiviikolle 5.10.2016, kun saimme osallistua Caleirosissa Quinta do Bucheiron viinitilalla viinirypäleiden poimintaan ja sen jälkeen viinirypäleiden polkemiseen.

 

Varsinainen korjuuaika tilalla oli jo loppusuoralla, mutta meitä varten oli jätetty riittävästi viinirypäleitä korjaamatta. Voitte uskoa, että itse puutarhasaksilla viiniköynnöksistä leikatut rypäleet maistuivat herkullisilta! Kypsät rypäletertut kerättiin poimintasankojen avulla keräilytynnyreihin, jotka sitten täysinä kuljetettiin avolavapakettiautolla pihapiirissä sijaitseville poljentasammioille. Saimme vajaan tunnin aikana kerättyä viinirypäleitä 900 kiloa ja niistä kerrottiin saatavan 750 litraa viiniä.

 

Viinirypäleiden poiminnan ja polkemisen jälkeen saavuimme Vila Realiin hotellille ja saimme kokea matkamme vaikuttavimman extra-ohjelman, kun hotellimme ohitse kulki vajaan kahden tunnin ajan sadonkorjuun onnistumista juhliva kulkue. Kulkueessa oli lukemattomia kuorma-autoja ja traktoreita, joiden lavoilla ja peräkärryissä maanviljelijät, vaimot ja lapset esittivät erilaisia kuvaelmia viljelytoimenpiteistä ja sadonkorjuusta.

 

Tanssivia, laulavia ja soittavia ryhmiä oli kulkueessa jatkuvasti. Viljelijät tarjosivat katselijoille viiniä leileistään, juustonviipaleita ja erilaisia hedelmiä. Pitkäsarviset härät ja niiden vetämät vankkurit toivat tiettyä arvaamattomuutta kulkueen käyttäytymiseen. Kulkueen perässä kulkevat uskonnolliset osastot ja ryhmät muistuttivat, että maanviljelyssä tarvitaan myös uskoa asioiden onnistumiseen. Kerrassaan mahtava kokemus!

 

 

Douro-jokea alavirtaan

 

 

Matkamme viimeistä edellisenä päivänä teimme 180 kilometrin mittaisen jokilaivaristeilyn Douro-jokea alavirtaan. Lähdimme jokilaivaristeilylle Peso da Reguasta ja päädyimme valtameren äärelle Portoon. Leppoisa tuulenvire ja muutenkin hieno sää tekivät laivamatkastamme nautittavan.

 

Melkein heti Peso da Reguasta lähdettyämme huomasimme, että hedelmällinen Douro-joen viininviljelyalue loppui ja kohti valtamerta edetessämme rantamaisemat muuttuvat karuiksi. Douro-jokilaakson viinit kuljetettiin Portoon ennen rabelos-laivoilla ja matka kesti alavirtaan 6 – 8 päivää – nousu Portosta Douron alueelle kesti 14 päivästä jopa kolmeen kuukauteen.

 

Agrologien viininkorjuumatkalle osallistuneet kiittävät Agrologien Liittoa ja matkaopastamme Mika Paloa hienosta kokemusviikosta. Uskallamme suositella samanlaisen matkan järjestämistä jo vaikkapa syyskesällä 2017!

 

 

**********************

 

 

Ja sitten jutun kuvituksena olleet kuvat ja niiden selitykset:

 

 

 

 

 

Peso da Reguan ja Porton välillä on kaksi sulkua – Euroopan korkein sulku eli Carraptelon on sulutuskorkeudeltaan 35 metriä ja Crestuma-Lever –sulku, jonka sulutuskorkeus on 14 metriä. Molempien sulkujen sulutukset onnistuivat nopeasti ja olivat nekin matkamme eräät elämykset!

 

 

 

 

 

Ensimmäiset innokkaat viininpolkijamme pääsivät Don Miitun johdolla Quinta da Avessadan viinitilan Enotecassa eli viini-infokeskuksessa kokeilemaan viinirypäleiden polkemista! Polkijoilla ja meillä katselijoilla oli hauskaa! Viinirypäleiden polkeminen on raskas taitolaji.  Polkijat työskentelevät tiiviissä ”käsikynkkäketjussa” ja tukevat näin toisiaan, jotta kukaan ei kaadu poljentasammioon.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saimme matkallamme useita hyviä elämänviisauksia ja yksi niistä oli Quinta da Varzean viinitilan emännän varakreivitär Maria Manuel Cyrnen toteamana: ”Älkää koskaan lakatko unelmoimasta!” Varakreivitär tässä yhdessä mainion oppaamme Mika Palon seurassa.

 

 

 

 

 

Viininkorjuumatkamme huipentui viimeisenä iltana Fado-esitykseen – fado-musiikki on vuonna 2011 lisätty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

 

 

 

 

**********

 

 

Omien kuvieni lisäksi kuvituksena oli yksi mainio agrologi-veli Pertti Keltalan ottama kuva hienosta viiniköynnösviljelmästä ja sen selitystekstinä oli laatimani selitys eli

 

 

”Hyvät – paljolti EU:n rahoituksella rakennetut tiet ja henkeäsalpaavat näkymät tekivät matkastamme nautittavan.”

 

 

 

********************

 

 

 

Kiitän matkamme aikana minulle tuntemattomassa ja salaisessa paikassa kokoontunutta Ikivanhojen Veljien Neuvostoa vuosimallia 1965, joka velvoitti minut Nuorena Veljenä laatimaan matkastamme matkakertomuksen joulukuussa 2016 ilmestyvään LUVA-lehteen.

 

 

Tämmöinen siitä sitten tuli!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pitäkää tunkkinne!

Keskiviikko 14.12.2016

”Pitää tunkkinne” on nykypäivien tunnuslause monissa asioissa.

 

Myös minulla on oma ”tunkkini” ja se on autioitettu Tampereen Hämeenkatu erikoisliikkeineen.

 

 

Olen jättänyt ”tunkkini” niille tamperelaisille virkahenkilöille ja poliittisille päättäjille, jotka päättivät autioittaa Hämeenkadun itäpään ja koristaa sen punaisilla ruukuilla, tekonurmimatoilla ja istumakorkeudeltaan liian korkeilla penkeillä.

 

 

Nyt samaiset autioittajat, jotka kutsuvat itseään elävöittäjiksi, ovat päättäneen laajentaa autioittamistaan koko Tampereen valtasuonen – Hämeenkadun – koko pituudelle.

 

 

En ole koko Hämeenkadun itäpään ”elävöittämiskokeilun” aikana voinut kävellä Hämeenkadulla Koskipuistosta Rautatieasemalle, sillä niin paljon sydäntäni särkee Hämeenkadun turmeleminen – kierrän tuon matkan muuta kautta.

 

 

Minulla ja kaltaisillani ei kuitenkaan ole mitään hätää, sillä saamme kaikki ne palvelut, joita ennen meille tarjosivat Hämeenkadun varrella sijainneet erikoisliikkeet, muualta.

 

 

 

 

 

Perhekuntamme ostospaikaksi on valikoitunut Pirkkalan Partolassa sijaitseva Citymarket.

 

 

Partolan Citymarket tarjoaa päivittäistavarakaupan osalta riittävän valikoiman ”ihmisenkokoisessa” tilassa – esimerkiksi Kalevan Prisma on kooltaan niin suuri, että siellä on käveltävä satoja metriä, jotta saa vaikkapa vain tarvitsemansa elintarvikkeet.

 

 

Partolan Citymarketin ohella saamme perhekuntamme tarvitsemat palvelut Ylöjärven Elosta, Koivistonkylän Prismasta ja jos oikein tiukka tilanne tulee, ajamme minun tai Rouvan autolla Lempäälän Ideapark´iin.

 

 

Kaikissa näissä paikoissa on hienosti ilmaista paikoitustilaa henkilöautoillemme, jotka ovat välttämättömiä, jotta asioita pystyy hoitamaan.

 

 

Oleellista on se, että kaikissa mainituissa paikoissa on saman katon alla päivittäistavarakaupan lisäksi apteekit, kukkakaupat, kultasepänliikkeet, lemmikkieläimiin ja niiden hoitoon liittyvät yritykset, edulliset kahvilat ja ruokapaikat, kännykkäkaupat eli kaikki se, mitä tavallinen kuluttaja tarvitsee.

 

 

Palavereissa ja kokouksissa joudun toki käymään Tampereen keskustassa, mutta sinne pääsen julkisilla kulkuneuvoilla ja sieltä en mitään palveluksia tarvitse.

 

 

Sanon Hämeenkadun autioittajille pontevasti:

 

 

"Pitäkää Hämeenkatunne" ja runnelkaa sitä oikein täydessä vimmassanne!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viininkorjuuta Quinta do Bucheiron viinitilalla Celeiros´ssa pohjois-Portugalissa

Tiistai 13.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme keskeinen kohokohta oli vierailumme Quinta do Bucheiron viinitilalla, sillä siellä pääsimme tositoimiin eli viininkorjuuseen ja viinirypäleiden polkemiseen.

 

 

Nyt pieni kuvakertomus viininkorjuusta.

 

 

Tavanomainen viininkorjuun ajankohta oli jo ohi, mutta kun tilalla tiedettiin tulostamme, viininviljelyksille oli jätetty korjaamatta meitä varten riittävä ala.

 

 

 

 

 

Rypäletertut irrotetaan viiniköynnöksistä tavallisilla sekatööreillä eli puutarhasaksilla ja niitä oli meille varattuna sakset jokaiselle.

 

 

 

 

 

Hajaannuimme viiniköynnösrivien väliin niin, että vai lakit ja puserot vilkkuivat rivien välissä.

 

 

 

 

 

Rypäletertut olivat houkuttelevan näköisiä viiniköynnöksissä.

 

 

 

 

 

Isäntä varoitteli terävistä oksasaksista, mutta kun me agrologit olemme käytännönläheistä koulukuntaa, meille ei sattunut lainkaan vahinkoja.

 

 

 

 

 

Mukavahan näitä on esitellä!

 

 

 

 

 

Rouva oli oikein tehokas viinirypäleitten kerääjänä.

 

 

 

 

 

Kelpasi näitä maistella!

 

 

 

 

 

Keräilyastioina toimineet muovisangot täyttyivät melkein heti.

 

 

 

 

***************

 

 

Muovisankoihin kertynyt saalis tyhjennettiin ajoväylän reunalla olleisiin muovisaaveihin…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…jotka viinitilan vakituiset työntekijät tulivat sitten noutamaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

Saimme kolmenkymmenen hengen voimin kerättyä tunnin aikana 900 kiloa viinirypäleitä, joista isäntäväki ennakoi saatavan 750 litraa viiniä!

 

 

 

 

 

Palasimme onnistuneen korjuutyön jälkeen laaksosta viinitilan pihapiiriin ja katselimme, kun…

 

 

 

 

 

 

 

 

…juurikorjaamiamme viinirypäleitä kuljettava auto kipusi laakson viljelyksiltä pihapiiriin.

 

 

 

Viininkorjuumatkamme osio, jossa pääsimme viinirypäleitten korjuuseen, oli koettu mutta paljon saimme vielä kokea Quinta do Bucheiron viinitilalla. 

Niistä lisää kuitenkin ehkä jo huomenna!

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Saako tavallinen portugalilainen viininviljelijä EU-tukia?

Maanantai 12.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Celeiros on pikkupaikkakunta Portugalissa Douron alueella ja lokakuisen agrologimatkamme eräs pääkohteista oli Celeiroksessa sijaitseva Quinta do Bucheiron viinitila.

 

 

Kyseinen viinitila oli eräs matkamme pääkohde sen vuoksi, että saimme siellä osallistua viininkorjuuseen ja halukkaat pääsivät osallistumaan viinirypäleiden polkemiseen.

 

 

 

 

 

Vierailutilamme isäntä on aikoinaan ollut Portugalin ensimmäisiä ja on yhä edelleen maan johtavia enologeja.

 

Enologia on suomeksi viinitutkimus ja viinioppi. Se on viinien ja viinivalmistuksen tutkimusta tai tuntemusta rypäleiden korjaamisesta pullotukseen saakka. Sana on peräisin kreikan kielen viiniä tarkoittavasta sanasta, johon on liitetty –logia-termi. Enologian asiantuntija on enologi.

 

 

Odotuksemme olivat suuret, että josko nyt saisimme perinpohjaisen selvityksen Euroopan Unionin viinitiloille maksamista tuista sekä tietoa myös niistä kansallisista tukitoimenpiteistä, joita Portugali saa maksaa ja pystyy maksamaan maan viininviljelijöille.

 

 

Petyimme, sillä isäntämme oli kovin haluton kertomaan viininviljelijöiden saamista EU-tuista ja vielä vähemmän isäntämme oli innostunut kertomaan niistä tuista, joita Portugali maksaa maansa viininviljelijöille.

 

 

Emme saaneet mitään vastausta siihen, että millaisia tukia viininviljelijät tilatasolla Portugalissa saavat.

 

 

Isäntämme mainitsi kuulemamme tulkkauksen perusteella, että Portugalin EU:lta saamat tuet menevät suurten viinintuotantotilojen hyväksi ja tavallinen viininviljelytila ei niitä saa.

 

 

En jaksa uskoa isäntämme väitettä, mutta jos niin on, on pikaisesti ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta tavallinen portugalilainen viininviljelijä saa meidän EU:lle maksamista tukieuroista oikeudenmukaisen osuuden itselleen ja tilansa kehittämiseen.

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Quinta da Avessadan viinitilan museo Douron viinialueen sydämessä Favaioksessa...

Lauantai 10.12.2016 - -Esko Erkkilä-

…oli tiistai-päivän 4.10.2016 kolmas kohde agrologimatkallamme syyskuussa Portugaliin.

 

 

 

 

 

Oppaanamme ja isäntänämme täälläkin oli edellispaikan isäntä mosanbikiläissyntyinen Don Mitu, jonka kanssa tässä peukutan.

 

 

"Meillä olet ystävä!"

 

 

 

 

 

Don Mitu kertoi, että museorakennus on rakennettu sata vuotta sitten ja siellä pyritään säilyttämään alueen viininvalmistuksen perinne, mutta huomioidaan myös se interaktiivinen kehitys, jolla viininvalmistusta on kehitetty ja kehitetään!

 

 

 

 

 

Täällä näimme matkamme aikana ensimmäisen kerran viininkorjuuseen liittyvää todellista perinnettä, kun esittelyhuoneessa muutama miesnukke oli polkemassa viinirypäleitä – tosin kuiviltaan ja ilman rypäleitä.

 

 

 

 

 

Viinitilan omistaja löi tahtia viininpolkijoille.

 

 

 

Mutta sitten pääsi ryhmämme vauhtiin ja ensimmäiset viininpolkijamme ammeeseen!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

****************

 

 

 

 

 

Tahtia löivät hanuristi sekä rumpali…

 

 

 

 

 

…ja katsojilla oli hauskaa!

 

 

 

 

 

Ja sitten jalkojen pesulle!

 

 ***************

 

 

 

 

Ovi seuraavaan huoneeseen avattiin…

 

 

 

 

 

…ja nyt pääsimme asiaan eli maistelemaan Moscatel-aperitiiviviiniä!

 

 

 

 

 

Paljon jäi Moscatel-viiniä tynnyreihin,…

 

 

 

 

 

…kun jatkoimme matkaamme kohti majapaikkaamme Vila Realia!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

 

"Lounas Pinhaossa"

Perjantai 9.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa toistamani lause kuului Portugaliin suuntautuneen agrologimatkamme ennakko-ohjelmaan tiistaille 4.10.2016.

 

 

Muistiinpanoissani se hieman laajenee, kun oppaamme totesi muistiinpanojeni mukaan, että kyseessä on perinteinen pohjois-portugalilainen lounas.

 

 

No, katsotaan pienen kuvakertomuksen avulla, että mitä oli perinteinen pohjois-portugalilainen lounas:

 

 

 

Lounaspaikkamme sijaitsi Favaijos-nimisellä paikkakunnalla – paikkakunta on pieni, sillä siellä on ainoastaan n. 1.500 asukasta ja paikkakunnan pinta-ala on vain hieman yli 21 neliökilometriä.

 

 

Lounaspaikkamme sijaitsi merenpinnasta 600 metrin korkeudessa – kylässä on 1.000 hehtaaria Muscatel-viinitarhoja.

 

 

Moscatel on portviinin kaltainen viini ja kylässä tuotetaan sitä n. 30 miljoonaa pulloa vuosittain.

 

 

 

Sitten muutamia kuvia varsinaisesta lounasruokailusta – siitä on paljon opittavaa suomalaisille ravintoloille ja niille, jotka haluavat tehdä rahaa turistien avulla:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viihdeorkesteri johdatteli meidät varsinaisen lounaspaikkamme pihamaalle.

 

 

 

 

 

Asiaan kuului, että tervetuliaisjuomana oli tilan moscatel-viini.

 

 

 

 

 

 

 

 

Pihamaalta oli hulppeat näkymät tilan viiniviljelyksille.

 

 

 

 

 

Oppaamme Mika Palo oli valmistellut meitä toteamalla, että tilanomistaja muistuttaa ulkonäöltään ja esiintymiseltään Mr. Bean´a ja siinä oppaamme luonnehdinta osui täsmälleen oikeaan.

 

 

 

 

 

Oppaamme valmisteli meitä myös siitä, että tilanomistajan kakkosmies on myös melkoinen taitaja.

 

 

Vakuutuimme tästä, sillä Mosambicissa syntynyt Don Mitu (keskellä) esitteli lounaan yhteydessä nautitut viinit. Lisäksi hän kertoi tarinan viini-sanan synnystä. Tarinan pääosissa olivat Olympos-jumalien lisäksi ihmisen viisi aistia, joilla viinin voi havaita.

 

Aistimukset ovat;

 

• tuntoaisti
• näköaisti
• tuoksu
• maku
• viinin ääni

 

 

 

*******************

 

 

Pöydällä oli meitä odottamassa useita viinilaatuja:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

**************

 

 

 

 

Lautasemme ja viinilasimme olivat tyhjät, mutta pian ne alkoivat täyttyä.

 

 

 

 

 

Riistamakkaraa, paneroitua turskaa ja possunlihapaloja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

… ”Voimia töihinne ja harrastuksiinne!”

 

 

 

 

 

Ruokailun edetessä Don Mitu esitteli eri ruokalajien kanssa nautittavat viinit.

 

 

 

***************

 

 

Jälkiruokapöytä oli vapaassa käytössä…

 

 

 

 

 

…ja valittavana oli useita eri vaihtoehtoja:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***************

 

 

 

 

Musikantit viihdyttivät meitä jälkiruokaan ehdittyämme.  He tykkäsivät, jos heidän vyölaukkuunsa sujautti euron tai pari!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…ja hän sekä tarjoilijat toivottivat meille hyvää matkaa seuraavaan kohteeseen…

 

 

 

 

 

…jonka paikallisoppaana jatkoi Don Mitu, mutta siitä joskus toiste – ehkä jo huomenissa!

 

 

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Retkikunnat pitää elintarvikeyrityksissä aina kuljettaa puhtaalta puolelta likaiselle puolelle

Torstai 8.12.2016 - -Esko Erkkilä-

Tehdasvierailujen ehdoton sääntö elintarviketeollisuudessa on, että retkikuntien tehdasvierailut pitää aina aloittaa prosessin puhtaalta puolelta ja päättää ns. likaiselle puolelle.

 

 

Alaa tuntematon saattaa ajatella, että tehdasvierailu toteutettaisiin samalla vuokaaviolla, kuin tuotteen valmistus tapahtuu eli raaka-ainepuolelta valmiiden tuotteiden osastolle. Ei, näin ei saa tehdä.

 

 

”Vastavirtaan” eteneminen perustuu hygieniasyihin eli emme saa tehdasvierailuilla vaarantaa yrityskohteemme tuotteiden hygieniaturvallisuutta.

 

 

Vierailimme lokakuisella agrologimatkallamme Quinta do Bomfimin portviiniä valmistavalla tehtaalla Pinhao´ssa ja isäntämme kuljettivat meitä aivan oikein eli puhtaalta puolelta likaiselle puolelle.

 

 

 

 

 

Quinta do Bomfim on Symington-perheen omistama neljännen polven sukuyritys, joka tuottaa viinirypäleitä 27 viinitilalla ja viinitarha-alaa on tuotannossa yhteensä 940 hehtaaria.

 

 

 

 

 

Oppaanamme tehdaskierroksella oli parrakas Antonio, jonka selostukset oppaamme Mika Palo suomensi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

…pienoismalli ”rabelos”-veneestä, jollaisilla Douron alueella tuotetut viinit entisaikaan kuljetettiin Douro-jokea pitkin Portoon ja sieltä edelleen maailmanmarkkinoille.

 

 

*******************

 

 

Quinta do Bomfim`n tuotanto-ohjelmassa on seitsemän erilaista portviinilaatua ja tunnetuimmat merkit ovat…

 

 

 

 

 

…Dow´s…

 

 

 

 

 

…sekä Graham´s.

 

 

 

 

 

Tehtaanmyymälässä huomasi hinnastosta, että tarjolla oli erilaisia pullokokoja yli kymmenen eri tuotetta molemmista merkeistä.

 

 

 

****************

 

 

Tässä muutama kuva tuotantohallitilasta – kaikesta näki, että tilat olivat puhtaat ja tuotantotilojen hygieniataso oli moitteeton.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuten jo totesinkin, etenimme oikeaoppisesti tuotantoprosessia vastavirtaan ja tehdasvierailumme lopussa saimme nähdä, kun…

 

 

 

 

 

…tehtaalle tuotiin viinirypäleitä…

 

 

 

 

 

…ja tilan kuljetuslaatikot tyhjennettiin suuriin muovilaatikkoihin.

 

 

 

 

 

Laatikoiden sisältö tyhjennettiin kuljettimelle, jossa miesvoimin – naisia ei työntekijöissä ollut – suoritettiin esipuhdistus,…

 

 

 

 

 

…rypäleet riivittiin koneellisesti irti tertuista,…

 

 

 

 

 

 

…tertuista irtiriivityt rypäleet ohjattiin putkea pitkin prosessiin…

 

 

 

 

…ja karat ohjattiin eläinten rehuksi tai vietiin pellolle lannoitteeksi.

 

 

*************

 

 

 

 

 

Yhä edelleenkin Douron alueen viinit kuljetetaan Portoon, jossa viinien loppukypsytys tapahtuu, mutta nykyään kuljetus tapahtuu säiliöautoilla.

 

 

*****************

 

 

 

 

 

 

 

 

Tehtaanmyymälässä oli vierailijoiden ihailtavana ja ilmeisesti myös ostettavissa hieman tavallista kokoa suurempiakin viinipulloja, jotka suuren kokonsa lisäksi olivat ”Vintage”-mallia ja laatua!

 

 

**********************

 

 

 

 

 

 

 

 

On luonnollista, että tehdaskierroksen jälkeen oli portviinin maistajaiset ja täytyy todeta, että kielenkannat kertoivat kyseessä olevan laadukkaat tuotteet.

 

 

 

-Esko Erkkilä-