Mannerheimin kartanolla Latviassa

Torstai 26.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Carl Gustav Emil Mannerheimin puoliso paronitar Anastasia Mannerheim omisti Latviassa Aprikin kartanon vuosina 1898 – 1912.

 

Vaikka kartanon omistikin Anastasia Mannerheim, on luonnollista että myös hänen puolisonsa Carl Gustav Emil Mannerheim osallistui kartanonpitoon.

 

Saimme taannoisella Baltian matkallamme tutustua Aprikin kartanon nykypäivään ja niihin muistoihin, joita siellä on Mannerheimeistä.

 

Latviassa sijaitseva kartano ostettiin niillä rahoilla, jotka Anastasia Mannerheim o.s. Arapova sai myytyään Venäjällä sijaitsevan kartanonsa.

 

 

Latviassa Lazan kunnassa sijaitseva Mannerheimeille kuulunut Aprikin kartano on nykyisin hyvässä kunnossa. Kartanon rakennuksien barokkityylinen kokonaisuus on muodostunut 1700-luvulla. Kartano ja sen välitön ympäristö ovat valtakunnallisesti arvokas arkkitehtuurinen kohde.

 

 

 

Vastakkaiselta puolelta kartano näyttää tältä.

 

 

 

Rakennuksessa toimii nykyisin Aprikin kylän peruskoulu.

 

 

 

Kartanon toisessa kerroksessa sijaitsee Aprikin kotiseutumuseo, jonka tarkoituksena on seudun historian esittely. Museo avattiin yleisölle 31. lokakuuta 1987.

 

 

Kotiseutumuseossa eräästä huoneesta puolet on omistettu Carl Gustav Emil Mannerheimille ja Anastasia Mannerheimille.

Mannerheimista on museossa useita kuvia:

 

 

 

 

 

 

 

 

****

 

 

Museossa on kuva Mannerheimista ja ote hänen puheestaan Sotainvalidien Veljesliiton perustavassa kokouksessa Jyväskylässä 18.8.1940.

 

 

 

Museossa on kuvataulu Mannerheimista julkaistuista postimerkeistä. Ensimmäinen Mannerheimista julkaistu postimerkki ilmestyi tämän taulun perusteella 1937. 

Vuonna 1941 Mannerheim-postimerkkejä ilmestyi useita ja osassa niistä oli maininta: ”ITÄ-KARJALA Sot. hallinto”.

Seuraavaksi Mannerheim-postimerkkejä julkaistiin vuonna 1952 ja vuonna 1967 Mannerheimista julkaistiin Ratsastajapatsas –postimerkki.

 

 

 

Ylipäällikön päiväkäsky 10.5.1942, jolla Mannerheim myönsi kaikille Suomen äideille yhteisesti Vapaudenristin.

 

 

 

Anastasia Mannerheim

 

 

 

Vuonna 1893 syntynyt Anastasie ja kaksi vuotta myöhemmin syntynyt Sophie. Tyttöjen välissä Mannerheimeille syntyi poika, mutta hän syntyi kuolleena.

 

 

 

 

Aprikin kartanonpito ei ollut Mannerheimille mikään kultakaivos – päinvastoin.

Samanaikainen sotapalvelus Pietarissa ei antanut otollisia mahdollisuuksia tuloksekkaalle talonpidolle.

Tässä kuvassa kartanon päädyssä sijaitseva lammikko, jossa Mannerheim yritti kasvattaa sampia.  Sammenkasvatus ei kuitenkaan onnistunut, sillä kalat kuolivat johonkin sairauteen ja bisnes ei siltäkään osin kannattanut.

 

 

 

Aprikin kotiseutumuseota meille esitteli koulun opettaja, joka tässä hyväntuulisena kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen kanssa.

 

 

Mannerheimin kartanonomistus Latviassa on minulla toki ollut tiedossa, mutta oli hienoa, että nyt sain paikan päällä katsella kartanoa, jonka sittemmin suosituimmaksi suomalaiseksi valittu C. G. E. Mannerheim aikoinaan omisti.

 

 

-Esko Erkkilä-

Keskustan Kaipion paikallisyhdistys sai kuusikymmenvuotisjuhlaansa arvovieraan - puheenjohtaja Juha Sipilän!

Keskiviikko 25.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyrössä toimiva Keskustan Kaipion paikallisyhdistys järjesti perjantaina 20.7.2012 yhdistyksen 60-vuotisjuhlat omistamallaan Rientolan lavalla Hämeenkyrössä.

 

Olin mukana kesäisessä juhlassa.

 

 

Kyrönjoentiellä Kaipiossa sijaitseva Rientolan lava on nykypäivänä harvinaisuus, sillä se on poliittisen puolueen rakentama ja edelleen täydessä kunnossa.

 

 

 

Ravintolasalin seinälle ovat päässeet kunniapaikalle Santeri Alkion ja Urho Kekkosen kuvat.

 

 

 

 

Keskustan Kaipion paikallisyhdistys on perustettu 9.3.1952 ja se sai 60-vuotisjuhliensa arvovieraaksi Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän. 

Kaipion paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Antti Hollo toivottaa puheenjohtaja Juha Sipilän ja Minna-Maaria Sipilän tervetulleiksi kesäiseen juhlatilaisuuteen.

 

 

 

Juhlat alkoivat kahvituksella ja tarjolla oli todella herkullista mansikkakakkua kahvin, teen ja mehun ohella. 

Paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Antti Hollo toivotteli juhlaväen tervetulleeksi ja kertoi lyhyesti Rientolan vaiheista.

Parhaimmillaan Rientolan tansseissa on ollut yli 500 osanottajaa.

 

 

Kunnon juhliin kuuluu aina haitarimusiikkia sekä laulua ja niiden osalta saimmekin kuulla Mirja Paldanin esiintyvän tyttärensä Teija Paldan-Piiponniemen säestämänä.

Mirja Paldan kertoi ottaneensa esiintymispyynnön mielihyvin vastaan, sillä hän on laulanut myös Rientolan avajaisissa viisikymmentä vuotta sitten!

 

 

Hämeenkyrön kunnan tervehdyksen paikallisyhdistyksen juhlaan toi kunnanvaltuuston puheenjohtaja Maria Härkki-Santala. 

Härkki-Santala mainitsi, että kuntalaisten olosuhteet pitää turvata ja aihe on erityisen ajankohtainen nyt, kun valtaapitävät suunnittelevat kuntauudistusta.

 

 

 

Keskustan Hämeenkyrön kunnallisjärjestö ry:n sihteeri Raija Mäensivu toi tilaisuuteen kunnallisjärjestön terveiset. 

Mäensivu painotti, että paikallisyhdistyksillä on Keskustan toiminnassa tärkeä merkitys, sillä ne toimivat puolueen perustasona.

Keskustaa ja keskustalaista arvomaailmaa tarvitaan, oli kunnallisjärjestön sihteerin Raija Mäensivun viesti juhlayleisölle.

 

 

 

Suomen Keskustan ja Keskustan Hämeenkyrön kunnallisjärjestön yhteiset onnittelut juhlivalla paikallisyhdistykselle toivat puheenjohtaja Juha Sipilä ja kunnallisjärjestön sihteeri Raija Mäensivu.

Onnittelut ottivat vastaan Kaipion paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Antti Hollo ja sihteeri Elina Piittala.

 

Vielä joitain kuvia juhlatilaisuudesta:

 

 

 

Juhlivan paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Antti Hollo toivottaa juhlaan tervetulleiksi Elina Siepin ja Esko Arolan Ylöjärveltä.

 

 

 

Pirkanmaan Liiton edunvalvontapäällikkö Jouni Koskela ja Tiina Viilo-Koskela  saapumassa juhlaan.

Jouni Koskela toimi Kaipion paikallisyhdistyksen viisikymmenvuotisjuhlassa kymmenen vuotta sitten tilaisuuden juontajana.

 

 

 

Esko Arolalla (vasemmalla) Ylöjärveltä ja viime eduskuntavaaleissa vapaaehtoisesti luopuneella ex-kansanedustaja Klaus Pentillä riitti puhuttavaa ennen juhlatilaisuuden alkamista.

 

 

 

Puhumista riitti myös Maria Härkki-Santalalla ja Elina Siepillä!

 

 

 

Ilmeistä päätellen Juha Sipilällä, Minna-Maaria Sipilällä, Maria Härkki-Santalalla ja Raija Mäensivulla oli mukavaa yhdessä ennen tilaisuuden alkamista järjestetyssä kahvituksessa!

 

 

 

Juhlatilaisuuden päätteeksi paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Antti Hollo ja sihteeri Elina Piittala luovuttivat puheenjohtaja Juha Sipilälle suuren puukauhan muistoksi Hämeenkyrön vierailusta.

 

Huomaan, että jutulleni on kertynyt pituutta varsin paljon ja puheenjohtaja Juha Sipilän puheen annista kertominen on paikallaan jättää tuonnemmas.

 

Perästä kuuluu!

 

 

-Esko Erkkilä-

Jääkärien jalanjäljillä Liebajan St. Trinitatis -kirkossa

Tiistai 24.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Liebajan St. Trinitatis-kirkko Latviassa on merkittävä Suomen historian kannalta, sillä siellä suomalaiset jääkärit vannoivat sotilasvalan helmikuun 13. päivänä v. 1918.

 

Jääkäreiden aikana Liebajan nimi oli Libau ja sillä nimellä tämä silloinen varuskuntakaupunki tunnetaan jääkärihistoriassa.

 

Taannoisella Baltian matkallamme vietimme mieliinpainuvan hetken tässä kirkossa.

 

 

 

Liepajan St. Trinitatis-kirkon latviankielinen nimikyltti.

Kyltistä ilmenee, että kirkko on rakennettu v. 1758. 

 

 

Kirkko on ulkoasultaan vielä osin restauroimatta, mutta…

 

 

 

…sisäasultaan se on restauroitu hyvin kauniiksi.

 

Sisätilojen restauroinnista me suomalaiset saamme olla ylpeitä, sillä Seinäjoen Ammattikorkeakoulun Kulttuurialan ja muotoilun yksikön konservoinnin koulutusohjelman oppilaat ovat ”Conservation of the St. Trinitatis Church in Liebaja, Latvia” –hankkeen merkeissä osallistuneet kirkon konservointiin.

 

SEAMK:n hanke on tavallaan jatke jääkäritoiminnalle, sillä hankkeen taustalla on Etelä-Pohjanmaan Maakuntamuseon sekä Etelä-Pohjanmaan Jääkäriperinneyhdistyksen aloitteellisuus.

 

Seinäjoen Ammattikorkeakoulun Liebajan St. Trinitatis-kirkkoon liittyvään hankkeeseen voi tutustua tarkemmin www.extra.seamk.fi/trinitatis -sivuilla.

Erityisesti suosittelen kirkon sisätiloista laaditun videomateriaalin katselemista!

 

 

Matkamme johtaja kenraali Pentti Lehtimäki kertoi kirkossa jääkäreiden sotilasvalatilaisuuden yksityiskohdista.

 

On luonnollista, että kaikki jääkärit eivät voineet valatilaisuudessa olla suorassa yhteydessä jääkärilippuun, vaan he muodostivat ketjun, jossa ensimmäinen piti kiinni lipusta ja seuraavat laskivat kätensä edellisen hartioille. Näin kaikilla jääkäreillä oli elävä yhteys jääkärilippuun.

 

 

Matkamme osanottaja, hämeenkyröläinen ylilääkäri Jarmo Puntalo esitti aikoinaan saksalaisille laatimansa mielenkiintoisen esityksen Suomen jääkäriliikkeestä. Todella hieno esitys ja saimme kuulla sen paikassa, jossa se erityisesti puhutteli.

Puntalo toimi Hämeenkyrössä lääkärinä ollessaan Viljakkalan ja Hämeenkyrön sotaveteraanien nimikkolääkärinä. Hän nautti silloin ja nauttii edelleenkin sotaveteraanien täydellistä luottamusta.

 

 

 

Kirkon seinällä on suomalaisten jääkäreiden sotilasvalan vannomistilaisuuden muistoksi laatta, jonka teksti kuuluu näin:

 

 

Suomalaiset jääkärit vannoivat tääl-

lä 13. helmikuuta 1918 uskollisuutta

Suomen lailliselle hallitukselle

lippunsa vihkimistilaisuudessa ennen

lähtöään maansa vapaustaisteluun

 

Teksti on laatassa latviaksi, suomeksi ja ruotsiksi.

 

Laatta on paljastettu syyskuun 13. päivä 1977.

 

 

 

Ylilääkäri ja res. lääkintämajuri Jarmo Puntalo jääkäreiden muistolaatan äärellä.

Muistolaatan vierellä on Suomenlippu ja Jääkärilippu.

 

 

Kirkossa on tavanomaisen urkuparven lisäksi hallitsijan aitio.

Osa meistä palasi kirkkoon vielä illalla, sillä siellä piti kaksi paikallista neitosta voimallisen urkukonsertin.

Kun neitokaiset tulivat konsertin jälkeen yleisön eteen kiittämään, niin mieleen nousi ajatus, että miten noin hennot tytöt saivat uruilla aikaan niin mahtavan musiikkituokion!

 

Ehkä osa poikkeuksellisen voimallisesta musiikista selittyy sillä, että kirkon urut tunnetaan eräänä maailman vanhimmista ja edelleen käytössä olevista mekaanisista uruista.

 

 

Tärkeä palanen Suomen historiaa tuli koettua, kun meillä oli tilaisuus vierailla St. Trinitatis -kirkossa Liepajassa Latviassa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kuurin kynnäs - Liettuan eräs tärkeimmistä turistinähtävyyksistä

Maanantai 23.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Liettuan eräs merkittävimmistä turistinähtävyyksistä on Kuurin kynnäs.

 

Se on Itämereen muodostunut kapea niemimaa, joka on ”kiinnittynyt” mantereeseen Venäjän Kaliningradin alueella ja jatkuu kapeana niemimaana aina Liettuan Klaipedaan saakka.

 

Pituutta Kuurin kynnäksellä on lähes sata kilometriä ja sen leveys vaihtelee vajaasta kilometristä 3,8 kilometriin.

 

Kuurin kynnäs on mantereesta ”irti” Klaipedan kohdalla n. kymmenen minuuttia vaativan lauttamatkan verran.

 

Taannoisella Baltian matkallamme teimme Kuurin kynnästä pitkin matkaa Klaipedasta aina Venäjän rajalla sijaitsevaan Nidan kaupunkiin saakka ja takaisin. Ruokailimme Nidassa.

 

 

Klaipedassa eli Kuurin kynnään Liettuan puoleisessa päässä matka kynnäälle pitää suorittaa lautoilla. Niitä kulkee mantereen ja kynnään välillä jatkuvasti.

Toki täytyy muistaa, että Kuurin kynnäs on myös ”manteretta”, sillä se on kiinni mantereessa Klaipedasta vajaan sadan kilometrin päässä sijaitsevassa Kaliningradissa Venäjällä.

 

 

Tämä kuva on otettu bussin ikkunasta sen jälkeen, kun lauttamme rantautui Kuurin kynnäälle. Bussin ikkunasta näkee Klaipedan taloja ja rakennuksia sillä puolella lahtea, josta juuri olemme lähteneet.

 

 

 

Kuurin kynnään pohjoisosa kuuluu Klaipedaan kaupungin alueeseen, mutta etelään mentäessä siirrytään Neringan kuntaan.

 

 

 

Kuurin kynnään kävijät joutuvat lauttamaksun lisäksi maksamaan pienen ympäristömaksun. Se kerätään Neringan kunnan rajalla.

 

 

Kuurin kynnäällä on aikoinaan ollut vaikeat olosuhteet, sillä vaeltava hiekka on haudannut siellä jopa kyliä alleen.

Metsänistutukset alkoivat tositoimin 1800-luvun puolivälissä ja niiden tuloksena hiekka on saatu asettumaan.

 

 

Kynnään leveimmillä kohdilla luonto on rehevää ja puustovalikoima laaja.

 

 

 

Nida on Kuurin kynnäällä viimeinen paikkakunta ennen Venäjän rajaa. Kylä elää turismista.

 

 

 

Valitettavasti akku hyytyi kamerastani Nidassa ja tämä kuva aaltojen päällä laukkaavasta hevosvaljakosta on viimeinen sinä päivänä ottamistani valokuvista.

 

 

Nida on vilkas turistipaikkakunta ja siellä on monipuoliset lomanviettomahdollisuudet.

 

Lintujen syysmuuton seuraamiseen Kuurin kynnäs luo mahtavat olosuhteet. Monet suomalaisryhmätkin käyvät seuraamassa lintujen syysmuuttoa Kuurin kynnäällä.

 

Kuurin kynnäs erottaa Kuurinhaffin Itämerestä. Kuurinhaffi on laguunimainen matala merenlahti, jossa vesi on lähes suolatonta. Sen keskisyvyys on alle 4 metriä ja syvimmälläkin kohdalla vettä on vain 5,8 metriä.

 

Kuurin kynnäs on v. 2000 hyväksytty Unescon maailmanperintölistalle. Se on Liettuan ja Vänäjän yhteishanke ja se on listalle sen vuoksi, että siellä ihminen on päässyt vaikuttamaan maisemaan.

 

Baltian matkamme suunnitteluvaiheessa oli tarkoituksemme ajaa Kuurin kynnäs päästä päähän ja yöpyä Venäjän puolella Kaliningradissa. Yöpyminen Kaliningradissa olisi kuitenkin merkinnyt ainakin yhtä lisäpäivää, joten käynti Kaliningradiin jäi toteutumattomien haaveiden listalle.

 

-Esko Erkkilä-

Kuparinen kahvipannu, silitysrauta, sokerijuurikkaan harvennuskuokka, maitopurkin tuohinen kaadinteline, matkalaukku ja kissaveistos olivat ostokseni Viljakkalan kirpputorisuunnistukselta

Sunnuntai 22.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan alueella toimiva ”Samassa veneessä yhdessä eteenpäin” –hanke järjesti Viljakkalan kirkonkylässä ja Mannin sekä Korpelankylän alueella kyläkirpparisuunnistuksen 20…22.7.2012.

 

Hankkeen rahoituksesta vastaa ”Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto: Eurooppa investoi maaseutualueisiin” –yksikkö.

 

Kyläkirpparisuunnistuksen toteuttamisesta on kiittäminen Ylöjärven kaupungilla niitä henkilöitä, jotka ovat asian hyväksi tehneet työtä.  

 

Viljakkalassa vastaava kyläkirpparisuunnistus toteutettiin Karhen, Nisun ja Väinänperän alueilla jo 7.7.2012.

 

Kiitän jo tässä vaiheessa kaikkia niitä tahoja, jotka ovat edesauttaneet puuhahenkilöinä molempien kyläkirpparisuunnistusten toteuttamista.

 

Baltian matkani vuoksi en päässyt osallistumaan Karhen, Nisun ja Väinänperän tapahtumaan tänä vuonna, mutta viimevuotisen kokemukseni perusteella tiedän sen onnistuneen hyvin.

 

Viljakkalan kirkonkylän, Mannin ja Korpelankylän kirpputorisuunnistukseen osallistuin, mutta en toki käynyt kaikissa 24:ssa kohteessa.

 

Myyjätkin totesivat, että kaupankäynti ei tapahtumassa ole tärkeintä vaan ihmisiin tutustuminen ja tuttujen tapaaminen sekä uusien tuttavuuksien luominen. Olen vahvasti samaa mieltä!

 

 

 

Hankin kyläkirpparisuunnistukselta jutun otsikossa mainitut ja tässä kuvassa näkyvät tavarat.

 

Kuparinen kahvipannu oli kallein hankintani ja se maksoi 10,00 euroa.

 

Kyseessä on osa tamperelaista teollisuushistoriaa, sillä pannu on Tampereen Epilässä sijainneen EXO Oy:n valmistama.

 

Silitysrauta on aito hellalla kuumennettava pienikokoinen rauta, joka pääsee osaksi silitysrautakokoelmaamme. Se maksoi 5,00 euroa.

 

Sokerijuurikkaan harvennuskuokka palauttaa mieleeni maatalousopiskeluni varhaisvuodet, jolloin sain Hämeenkyrön Laitilassa opetella sokerijuurikkaan viljelyä. Kirpputorikohteen myyjät ihailivat ranneliikettäni kuokan käyttämisessä – ranneliike ei ole vuosien saatossa unohtunut! Harvennuskuokalla oli hintaa tasan euro! Ehkäpä harvennuskuokalle löytyy ensi vuonna käyttöä ryytimaallamme!

 

 

Matkalaukkuja meillä on enemmän kuin tarpeeksi, mutta tähän hyväkuntoiseen ”koppakuoriaiseen” liittyvä taustatarina sai aikaan ostopäätökseni. Myyjä on saanut matkalaukun palkinnoksi vuonna 1981 järjestetystä Osuuspankkien kansainvälisestä kuvaamataitokilpailusta. Hän halusi nyt kuitenkin luopua matkalaukusta nimellisestä puolentoista euron hinnasta ja minä ostin laukun. Ehkä sille jotain käyttöä löytyy!

 

Kissoja esittävä euron maksanut porsliinipatsas saa paikan mökkimme puuvessassa olevan kaapin hyllyltä muiden vastaavien pienoispatsaiden seurassa.

 

 

 

Maitopurkin tuohinen kaatoteline on naapurini Pentti Saarisen valmistama tuohityö. Tässä kuvassa Hämeenkyrön Sanomien toimittaja haastattelee kyläkirpputorisuunnistuksen merkeissä Pentti Saarista (oikealla).

Keskustelimme Pentin kanssa tuohitöistä ja on helppo todeta, että hänen valmistamansa tuohityöt ovat korkeatasoisia ja laadukkaita.

Mielelläni suosittelen Pentti Saarista esim. lahjaksi tarkoitettujen tuohitöiden valmistajaksi.

 

 

Kirpputorisuunnistukseni ensimmäinen kohde oli Kauniston talo Pikkupispalassa. Kauniston talon seinällä on kuva Voisaaresta joskus vuosikymmeniä sitten.

 

 

Tässä on nykypäivän näkymä Voisaaresta Kurjen sillalta eli kuvattuna samalta suunnalta kuin edelliskuvan näkymä. Rehevä kasvusto peittää entisen näkymän, mutta jotain tuttua on edelleen havaittavissa.

 

 

Viljakkalan entinen hammaslääkärintalo ei ollut kirpputorikohteena, mutta naapuritontilta katsellen se näyttää tältä nykyasussaan.

Tässä talossa olen istunut hammaslääkärin tuolilla ja käynyt myös lääkärin vastaanotolla sekä opiskellut talon autotallissa metallitöitä, kun Viljakkalan kansalaiskoulun metallitöiden käytännön harjoittelu suoritettiin täällä.

Onkohan talon nykyomistajalla tietoa, että kuinka monipuolisesti talon historia liittyy viljakkalalaisten elämään?

 

 

Hyvä vinkki henkilöauton kuomullisen peräkärryn hyödyntämiseen oli, kun tapasin makuulaverin sijoittamisen kuomulliseen peräkärryyn – on varmasti unohtumaton kokemus, kun sade ropisee makuupaikan yllä olevaan kuomuun!

Tämän idean minä vielä joskus sadesäällä toteutan!

 

 

Olen yhtä tyytyväinen Viljakkalan kirpputorisuunnistuksen antiin kuin tämä kissa, joka tyytyväisenä seurasi kirpputoriväen vaeltamista kirpputorisuunnistuksen rastilla.

 

Toivon, että ensi vuonna Viljakkalan kirpputorisuunnistuksen entiset rastit jatkavat ja erityisesti toivon uusien rastinpitäjien mukaantuloa tempaukseen!

 

-Esko Erkkilä-

Hitler joutui Klaipedassa puhuessaan katselemaan Annien takapuolta

Lauantai 21.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Klaipeda on Liettuan ainoa satamakaupunki, jossa mm. eräät Suomeen elintarviketeollisuuden raaka-aineita tuovat laivat lastaavat lastinsa.

 

Kun kansallissosialistinen työväenpuolue pääsi Saksassa 1930-luvulla valtaan, se vaati Liettuaa luovuttamaan Memelin alueen (ml. nykyinen Klaipeda) Saksalle. Hitlerin ”asiamiehenä” tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa toimi Saksan ulkoministeri Joachim von Rippentrop.

 

Rippentrop antoi uhkavaatimuksen Liettualle 20.3.1939 ja Liettua taipui Saksan vaatimukseen 22.3.1939.

 

Itse Adolf Hitler saapui Klaipedaan ja puhui torille kokoontuneelle yleisölle.

 

 

Rakennus, jonka parvekkeelta Hitler maaliskuussa 1939 klaipedalaisille puhui, on yhä paikallaan (kuvassa).

Rakennuksen edessä sijaitsi silloin ja sijaitsee kopiona nykyäänkin runoilija Simon Dachn patsas, jonka huipulla on Annie-tyttöä kuvaava herkkä veistos.

 

 

Simon Dach oli saksalainen runoilija, jonka eräs teos on omistettu Annielle…

 

 

 

…ja tämän ansioista Annie on saanut paikan Simon Dach´n muistopatsaan huipulla.

 

 

Patsaan jalustaan on kaiverrettu Annien nimi eli

Aennechen von Iharau

 

 

On luonnollista, että Klaipedan asukkaat eivät hyväksyneet Adolf Hitlerin toimia Memelin alueen (=Klaipeda) liittämiseksi Saksaan.

 

Pieni lohtu Klaipedan asukkaille oli se, että Hitler joutui parvekkeelta puhuessaan katselemaan Annien takapuolta!

 

 

Nyky-Klaipedan torilla sekoittuvat eri aikakausien todelliset tapahtumat sulassa sovussa toisiinsa;

 

• runoilija Simon Dach ja hänen muistopatsaansa
• Aennechen von Iharaun patsas
• Simon Dach´n runo Aennechen von Iharaulle
• Adolf Hitlerin puhe patsaan takana sijaitsevan rakennuksen parvekkeelta maaliskuussa 1939

 

On vielä mainittava, että Memelin alueen liittäminen Hitlerin Saksaan oli viimeinen alueliitos Saksaan, joka tapahtui ilman verenvuodatusta.

 

Kiitokset kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäelle, jonka taidokkaan opastuksen ansiosta saimme taas kerran nähdä ja kokea palan maailman kulttuuri- ja sotahistoriaa - tällä kerralla Klaipedan torilla!

 

 

-Esko Erkkilä-

Hallituspuolueet tulevat tänään viemään Eduskuntaa kuin ennen vietiin sammakkoa äkeen alla

Perjantai 20.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Oli eilen surullista seurata, kun pääministeri Jyrki Katainen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen perustelivat Suomen suorittamaa rahan lapioimista Espanjan pankeille.

 

Eduskunnan keskustelua netistä seuratessa oli masentavaa nähdä, kun hallituspuolueiden kansanedustajat puolustelivat Kataisen ja Urpilaisen toimia.

 

Suomalainen sananlasku…

 

”Joukossa tyhmyys tiivistyy”

 

…tuli eduskuntakeskustelua seuratessa elävästi mieleen.

 

Ovatko hallituspuolueiden kansanedustajat todella niin vailla omaa tahtoa, kuin keskustelua seuratessa näytti?

Hieman ennen puoltayötä puhujalistalla oli pituutta n. viisitoista kansanedustajaa eli puhetta varmaan riitti myös tälle vuorokaudelle.

Klo 23.40 Keskustan Mauri Pekkarinen ojensi Vasemmistoliiton Kari Uotilaa, kun tämä ihannoi Kokoomuksen Jyrki Kataisen Espanjan pankkeja tukevaa toimintapolitiikkaa. Jo on aikoihin eletty, kun äärivasemmisto ajaa äärioikeistolaista politiikkaa - sitä se vallanhimo teettää!  

 

On mielenkiintoista nähdä, että löytyykö hallituspuolueista yhtäkään rahanjakoa vastustavaa kansanedustajaa. Oli mukava kuulla, että Saksan liittopäivillä löytyi hallituspuolueista muutama liittopäiväedustaja, jotka uskalsivat äänestää hallitusrintamaa vastaan.

 

Ennakoin Tampereen asuntomessuja käsitelleessä jutussani tällä saitilla 17.7.2012, että tänään suoritettavassa äänestyksessä

 

...kokoomus, SDP, vihreät, vasemmistoliitto, RKP ja kristillisdemokraatit päättävät

 

”hallitusohjelman mukaisesti”

 

lapioida suomalaisten rahoja Espanjan pankkien tukemiseen.

 

 

Uskon, että ennustukseni toteutuu tänään.

 

 

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä tulee esiintymään tänään, huomenna ja ylihuomenna useassa eri tilaisuudessa Pirkanmaalla.

 

On mielenkiintoista kuulla suoraan Sipilältä, että mitä mieltä hän on hallituksen vastuuttomasta politiikasta.

 

 

-Esko Erkkilä-

Kulttuurihetki polttopuiden pilkkomisen lomassa

Torstai 19.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Olen jo monena vuonna saanut vapautuksen mansikoiden poiminnan raskaasta tehtävästä.

 

Tänä vuonna olen saanut osittaisvapautuksen myös mansikoiden perkaamisesta pakastuskuntoon. Vapautuksen ”hintana” on se, että huolehdin päivittäin muutaman tunnin ajan polttopuiden pilkkomista klapikoneella ja pilkottujen klapien pinoamisesta kattojen alle.

 

Viljakkalan Seurojentaloyhdistys ry järjesti eilen eli keskiviikkona heinäkuun 18. päivä keskiviikkokahvilan ja sain luvan siirtää polttopuiden pilkkomista parilla tunnilla, jotta pystyin osallistumaan synnyinpitäjäni kulttuuritapahtumaan.

 

 

Keskiviikkokahvilassa tunnelmoi taiteilija Aarre Aalto ja hänen säestäjänään toimi Risto Hiltunen.

 

 

 

Aarre Aalto on syntyjään viljakkalalainen ja muistan hänet jo ”polvihousupoikana”, kun hän esiintyi erilaisissa tilaisuuksissa. Aarre on osannut aina laulaa ja vuodet ja varmaan myös koulutus ovat koulineet hänestä korkeatasoisen esiintyjän.

Aarren taitoja ovat hyödyntäneet ne moninaiset tahot, jotka ovat vuosien saatossa tuottaneet lähiseudulla erilaisia musiikkiprojekteja.

Aarre toimi kylällämme takavuosina sahayrittäjänä ja monet ovat ne tukit, jotka olemme hänen sahallaan laudoiksi sahauttaneet.

 

 

Miellyttävän kulttuuritilaisuuden avasi Viljakkalan Seurojentaloyhdistyksen sihteeri Leena Kunttu.

 

 

 

Risto Hiltusen säestämänä Aarre Aalto esitti yli nelikymmenpäiselle yleisölle mm. seuraavat kappaleet:

 

• Ruusu on punainen
• Alfhild (Lauri Viita)
• Kulkuri ja joutsen
• On suuri sun rantas autius
• Vanhojapoikia viiksekkäitä
• Heijastus
• Albatrossi
• Maailma on kaunis

 

Keskiviikkokahvilan tunnelmoinnin päätti yhteisesti laulettu

”Kotimaani ompi Suomi”.

 

 

Keskiviikkokahvila keräsi Seurojentalolle runsaan kuulijajoukon. Osa tuli paikalle autoilla, mutta myös näillä kulkuvälineillä oltiin matkassa.

 

 

*****

 

 

 

Viljakkalan Seurojentalon kunnostaminen on edennyt hyvin ja mm. talon ulkomaalaus on saatu suoritettua.

Seurojentalolla esteettömyydestä on huolehdittu hyvin ja koska arvostan esteettömyyden huomioimista, sen huomioimisesta suurkiitos kunnostuksesta vastanneille!

 

 

Näyttämön vieressä sijaitseva ”Lasten huone” alkaa olla joitain tapettiratkaisuja vaille valmis. Huoneessa toimi aikoinaan Viljakkalan Kansanhuolto.

Seurojentalon kunnostustöiden rahoittamisessa tietty osuus on saatu kunnostamalla talon kalustoon aina kuuluneet tuolit ja myymällä hopealaatalla varustettuja nimikkotuoleja viljakkalalaisille. Tuolit jäivät luonnollisesti Seurantalon käyttöön.

Olemme vaimoni kanssa hankkineet oman nimikkotuolin, mutta en pienistä etsiskelyistäni huolimatta sitä nyt löytänyt.

Huomasin, että monet nimikkotuolin hankkineet ovat jo siirtyneet viimeisen rajan yli.

 

 

Viljakkalan vaakuna säilyy ylväänä Viljakkalan Seurojentalon ravintolatilan seinällä.

Sitä eivät voi mitkään kuntaliitokset himmentää!

Olen tyytyväinen, että isäni aikoinaan Viljakkalan kunnan luottamushenkilönä hankki minulle Viljakkalan vaakunaviirin – se säilyy arvo-omaisuutenani myös tulevaisuudessa.

 

Olen ylpeä viljakkalalaisuudestani!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ristikukkula Liettuassa on vaikuttava nähtävyys

Keskiviikko 18.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Liettuan kolme merkittävintä matkailukohdetta ovat Trakain linna, Kuurin kynnäs sekä Ristikukkula.

 

Baltian matkallamme tutustuimme Kuurin kynnäkseen sekä Ristikukkulaan.

 

Ristikukkula sijaitsee Siauliain kaupungin läheisyydessä.

 

Ristikukkula on ollut kautta aikojen liettualaisille tärkeä paikka ja sen alku voidaan jäljittää ainakin 1830-luvulle saakka.

 

 

Ristikukkula on kahden pienen kukkulan muodostama mäkimuodostelma, joka on täynnä erikokoisia ristejä.

 

 

 

Neuvostomiehityksen aikana Moskovalle uskolliset joukot tuhosivat Ristikukkulan muutamaan kertaan, mutta aina tuhon jälkeen liettualaiset jatkoivat ristien tuomista paikalle.

Kukkula on suhteellisen tasaisella maalla ja Neuvostoliitto suunnitteli jopa paikan hukuttamista tekojärven alle. Kun NKP:n liettualaiset päättäjätkin vastustivat tekojärven rakentamista, suunnitelma hautautui.

 

 

Ristikukkulan taakse on aivan viime aikoina rakennettu luostari, joten alueen uskonnollinen merkitys on kasvamassa.

 

 

Merkittävä virstanpylväs Ristikukkulan arvostuksen kohoamisessa tapahtui syyskuun 7. päivänä 1993, kun paavi Johannes Paavali II vieraili kukkulalla.

Paavi pystytti kukkulan eteen oman ristinsä…

 

 

 

…ja sen jalustassa on tämä teksti.

 

 

 

Kunniapaikalla Ristikukkulalla on Liettuan maakunnittain ristit niiden partisaanien kunniaksi, jotka sisseinä jatkoivat taistelua Puna-armeijaa vastaa neuvostomiehityksen alkuvuosina.

 

 

Partisaaniristin muistoteksti.

 

 

 

Lahonneet ristit pitää ajoittain poistaa, jotta uusille risteille saataisiin tilaa.

 

 

 

Vierailumme aikana Kaunasin seurakunnan vapaaehtoisryhmä oli talkoilla siistimässä Ristikukkulaa. He raivasivat umpeenkasvaneita polkuja sekä poistivat huonokuntoiset ja lahonneet ristit.

 

 

 

Talkoojoukko oli ehtinyt keräämään traktorin peräkärryllisen verran lahonneita ristejä.

Ristit poltetaan uskonnollisessa tapahtumassa, jossa kirkonmiehet siunaavat Ristikukkulalta poistetut huonokuntoiset ristit.

 

 

Ristikukkula Liettuassa on vaikuttava nähtävyys, jonne kulkijan mielelläni ohjaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

Tervetuloa Tampereen asuntomessuille!

Tiistai 17.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Suomen 43. asuntomessut avattiin Tampereen Vuoreksessa perjantaina 13.7.2012 ja ne ovat avoinna 12.8.2012 saakka.

 

Osallistuin avajaistilaisuuteen ja tässä joitain tuokiokuvia tilaisuudesta:

 

 

 

Avajaistilaisuuden juontajana toimi Simo Frangen.

 

 

 

Opetusministeri Jukka Gustafsson avasi asuntomessut ja hän totesi avauksessaan, että tehtävä on opetusministerille haasteellinen. Gustafsson mainitsi, että tehtävä kuuluisi oikeastaan asuntoministeri Krista Kiurulle. 

Ministeri mainitsi, että kaupunginosien eriytymistä ei Tampereella ole päässyt tapahtumaan.

Gustafsson totesi aivan oikein, että syrjäytymisen ehkäisy lähtee jo lähiympäristöstä – luonnonläheisyys, viljelypalstat ja taide ovat ministerin mielestä asioita, jotka esimerkiksi kuuluvat mielekkääseen lähiympäristöön.

On kiinnostavaa, että demariministeri mainitsee lähiympäristön positiivisina asioina juuri niitä seikkoja, joita nykyhallitus toimenpiteillään kurittaa!

 

 

 

Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Irene Roivaisen tervehdys asuntomessujen avajaisissa oli sopivan lyhyt ja iskevä.

Roivainen maalaili, että Vuoreksessa pyritään luomaan pikkukaupungin elämää luonnon kainalossa.

Näyttelyalueeseen tutustuminen vahvistaa Roivaisen maalailun todeksi.

Sitä vastoin se, kun Roivainen kertoi sujuvat palvelut Vuoreksen tulevaisuudenkuvaksi hieman arveluttaa, sillä mm. monet näyttelytalot on rakennettu niin umpitiiviiksi, että kännykkään puhuminen ei onnistu talojen sisällä! Kenttää ei kerta kaikkiaan ole!

 

Henkilökohtaisesti kannan huolta Vuoreksessa lentomelun häiritsevyydestä.

Odotan mielenkiinnolla niitä valitusvirsiä, joita Pirkkalan lentokenttää käyttävät Hornetit lentomelullaan aiheuttavat – toki Ilmavoimien uudet järjestelyt saattavat helpottaa Vuoreksen lentomeluongelmaa.

 

Olen vuosikaudet aktiivisesti tuonut esille Pirkkalan lentomeluongelmat ja tyytyväisyyteni on suuri, jos Pirkkalan lentokentän itäisellä lähestymisreitillä lentomelu nyt ollaan saamassa ainakin hieman vähenemään.

Ilmavoimissa enimmät kertausharjoituspäiväni palvelleena reservin yliluutnanttina osaan antaa arvoa Ilmavoimien tärkeälle tehtävälle Suomen ilmatilan valvomisessa ja puolustamisessa, mutta se ei saa tapahtua siten, että lentokenttien ja tukikohtien lähellä asuvat asukkaat joutuvat kärsimään kohtuuttomasta lentomelusta. Eteläisellä Tampereella näin on käynyt ja sitä en voi lukuisten muiden etelä-tamperelaisten kanssa hyväksyä.

 

 

 

Avajaistilaisuuden kunniavieras oli puhemies Eero Heinäluoma.

 

Tässä kuvassa Heinäluoma on kiireetön, mutta ennen avajaistilaisuutta hän puhui kynnykkäänsä tai näpräsi sen kautta tekstiviestejä.

 

Heinäluoman kiireet selittyivät sillä, että hän päätti avajaisten aikoihin kutsua Eduskunnan koolle seuraavan viikon torstaiksi ja perjantaiksi.

 

Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja todetessaan, että silloin kokoomus, SDP, vihreät, vasemmistoliitto, RKP ja kristillisdemokraatit päättävät

 

”hallitusohjelman mukaisesti”

 

jatkaa suomalaisten rahojen lapioimista Espanjan pankkien tukemiseen.

 

****

Tampereen asuntomessujen avajaistilaisuus keräsi ”tuvan” – todellisuudessa teltan – täyteen kansaa.

 

Avajaistilaisuuden jälkeen oli hyvä lähteä tutustumaan messutarjontaan.

 

Vuoreksen asuntomessujen tarjonta on monipuolista ja voin jo nyt toivottaa kaikki tervetulleiksi Tampereelle tutustumaan Vuorekseen, asuntomessuihin sekä laajemmaltikin Tampereen kesätarjontaan!

 

Tarjolla oleva juttuaineisto on nyt poikkeuksellisen mittava, mutta saatan tällä saitilla vielä palata Tampereen asuntomessuja kosketteleviin kysymyksiin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Osuin Latvian ensimmäisen presidentin patsaalle aamulenkilläni Jelgavassa

Maanantai 16.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Pidän matkoilla tapanani, että käyn aamulenkillä ennen hotellien tarjoamaa aamupalaa.

 

 

 

 

Yövyimme taannoisella Baltian matkallamme ensimmäisen yön Latviassa Jelgavan kaupungissa. Saksaksi kaupungin nimi Mitau ja  jääkärihistoriassa se esiintyykin sillä nimellä.

Yövyimme Hotelli Jelgavassa.

 

Jelgava on n. 66.000 asukkaan kaupunki keski-Latviassa ja Hotelli Jelgava sijaitsee hieman sivummalla kaupungin keskustasta.

 

Kaupunki oli kuuden jälkeen vasta heräilemässä lauantai-aamuun, kun tein pienen kävelyretken hotellin läheisyydessä.

 

Melkein vastapäätä Hotelli Jelgavaa on kirkko ja sen edessä on hieno patsas.

 

 

Patsas on Latvian ensimmäisen presidentin Jānis Čaksten näköispatsas.

 

Čakste valittiin Latvian ensimmäiseksi presidentiksi 7.11.1922 ja toiselle presidenttikaudelleen hänet valittiin 6.11.1925.

 

Presidenttinä Jānis Čakste oli kuolemaansa eli 14.3.1927 saakka.

 

Jelgavassa presidentti Čaksten patsas on sen vuoksi, että hän syntyi lähellä Jelgavaa sijaitsevalla Lielsesasavaksen paikkakunnalla 14.9.1859.

 

Presidentti Čakste teki hieman yli neljä vuotta kestäneen presidenttikautensa aikana kaksi matkaa ulkomaille – Viroon ja Suomeen. Suomessa Jānis Čakste tapasi virkaveljensä Lauri Kristian Relanderin.

 

Jānis Čaksten puolue oli Demokraattinen keskusta ja hänen jälkeensä Latvian presidentteinä ovat toimineet seuraavat henkilöt:

 

• Gustavs Zemgals (vuosina 1927 – 1930), Demokraattinen keskusta
• Alberts Kviesis (vuosina 1930 – 1936), Latvian maanviljelijöiden liitto
• Kārlis Ulmanis (vuosina 1936 – 1940), Latvian maanviljelijöiden liitto
• Guntis UlmanisKārlis Ulmanis  (vuosina 1993 – 1999), Latvian maanviljelijöiden liitto
• Vaira Vīķe-Freiberga (vuosina 1999 – 2007), Riippumaton
• Valdis Zatlers (vuosina 2007 – 2011), Riippumaton

 

Vuodesta 2011 alkaen Latvian presidenttinä on toiminut Andris Bērziņš, jonka taustaryhmä on Vihreiden ja maanviljelijöiden liitto.

On luonnollista, että Neuvostoliiton miehityksen aikana 1940 – 1993 Latviassa ei ollut presidenttiä.

On mielenkiintoista, että Latvian viimeinen presidentti ennen neuvostomiehitystä eli Kārlis Ulmanis oli miehityksen jälkeen presidentiksi valitun  Guntis Ulmanis´n isoisän veli!

 

 

 

Presidentti Jānis Čaksten patsaan yhteydessä on puoliympyrään kirjoitettu kuvissa näkyvä teksti.

Jätän tekstin tulkinnan latviankieltä taitaville.

 

Olen enemmän kuin tyytyväinen, että lähdin Jelgavassa 7.7.2012 aamukävelylle, sillä sen seurauksena tietämykseni Latvian historiasta kasvoi merkittävästi!

 

-Esko Erkkilä-

Tekikö pääministeri Jyrki Katainen puolueensa kannalta virhearvioinnin, kun todennäköisesti etukäteen hyväksyi Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jan Vapaavuoren Suomen holtitonta rahan jakamista Espanjalle puolustavan puheenvuoron?

Sunnuntai 15.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Kokoomus on onnistuneesti käyttänyt toimintaperiaatteenaan kahden kärjen taktiikkaa.

 

Kahden kärjen taktiikka on tuonut Kokoomukselle tulosta valtakunnallisesti, mutta myös suurissa kaupungeissa.

 

Kokoomuksen valitsema taktiikka on käytännössä sitä, että useista keskeisistä asioista kokoomuslaiset esittävät julkisuudessa täysin vastakkaisia mielipiteitä.

 

Vastakkaisten mielipiteiden esittämisellä Kokoomus pyrkii haalimaan puolueena mahdollisimman suuren äänimäärän vaaleissa.

 

Vakuuttavan näytön Kokoomuksen kahden kärjen politiikasta suomalaiset ja valitettavasti myös koko Eurooppa sai, kun perjantaina 13.7.2012 tuli julkisuuteen kahden merkittävän kokoomuslaisen tyystin toisistaan poikkeavat näkemykset eurotalouden hoitamisessa.

 

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jan Vapaavuori oli torstaina 12.7.7.2012 antanut Helsingin Sanomille haastattelun, jossa hän selkeästi asettui puolustamaan Espanjan pankeille annettavaa vakuudetonta rahan kylvämistä.

 

Vapaavuoren haastattelu julkaistiin Helsingin Sanomissa perjantaina 13.7.2012 ja kaikille on täysin selvää, että Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan kannanotot on etukäteen hyväksynyt Kokoomuksen puheenjohtaja eli tässä tapauksessa Suomen pääministeri Jyrki Katainen.

 

Kokoomuksen kahden kärjen toimintapolitiikka varmistui, kun samaisena perjantaina ja heinäkuun 13. päivänä Kokoomuksen kokenut kansanedustaja Ben Zyskowicz totesi Ylen ykkösaamussa, että hallituksen linja vakuuksien vaatimisesta on täysin oikein!

 

Kupletin juoneen kuului, että Turkista lomamatkaltaan tavoitettu pääministeri Jyrki Katainen sanoi tiedotteessaan, että Suomi voi osallistua lainaohjelmaan vain, jos Suomi saa Euroopan rahoitusvakausvälineen kautta annettavalle takausosuudelleen vakuudet.

 

Tiedotteellaan Katainen veti maton Vapaavuoren jalkojen alta, vaikka varmasti oli etukäteen hyväksynytkin Vapaavuoren Helsingin Sanomien haastattelussa ilmaiseman kannan!

 

Keskustan kanta Espanjan ja Italian pankkien tukemiselle on selkeä EI.

 

Olin paikalla, kun Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä linjapuheessaan Rovaniemellä 10.6.2012 totesi asiasta sanatarkasti näin:

 

”...sanomme kyllä tiukemmalle talouskurille ja ei liittovaltiokehitykselle. Meillä on ollut perusteet ja ymmärrystä pienten euromaiden tukemiselle, koska olemme sitä kautta auttaneet paitsi itseämme myös koko Eurooppaa.

 

Suurten maiden, kuten Espanjan ja Italian auttamiseen perusteet eivät enää riitä. Yhteisvastuun raja tulee vastaan.

Keskustan mielestä jokaisen maan on vastattava pankkijärjestelmänsä toiminnasta. Espanjan on pelastettava espanjalaiset pankit. Näin Suomessakin tehtiin 90-luvun pankkikriisissä.”

 

 

Yhteenvetona viime perjantain tapahtumista voidaan ennustaa, että Kokoomuksen horjahtelu ja kahden kärjen politiikka rahan syytämisessä Espanjalle tulee merkitsemään puolueen kannatuksen nopeaa hupenemista.

Heinäkuun kolmannentoista päivän tapahtumat 2012 saattavat koitua Kokoomukselle todella surkeiksi!

 

-Esko Erkkilä-

"Taa ikiaikojen käy teon uljaan muisto ja maine"

Lauantai 14.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Otsikkoteksti on kaiverrettu Viron Valgassa Pohjan Poikien muistokiveen, jota kävimme katsomassa taannoisella Balkanin kulttuuri-, historia- ja sotahistoriamatkallamme.

 

 

 

Muistokiveen hakattu teksti kuuluu kokonaisuudessaan näin:

**********

 

Pohjan Pojat 1919

 

Taa ikiaikojen käy teon uljaan

muisto ja maine, vapaus

vaalijanaan, siunaus seppelenään.

**********

Tekstin pilkut sekä loppupiste ovat tämän jutun kirjoittajan  lisäämiä.

----

Muistokivi liittyy 31.1.1919 Valgan kaupungin valtaamiseen johtaneeseen Pajun taisteluun, johon Pohjan Pojat – suomalainen vapaaehtoisjoukko – osallistui yhdessä virolaisten kanssa.

 

Virolaisten ja suomalaisen vapaaehtoisjoukon voitollinen Pajun taistelu oli tärkeä osa Viron vapaussodassa, sillä sen tuloksena Neuvosto-Venäjän joukkoina ollut latvialainen tarkk´ampujapataljoona kärsi tappion.

 

Pajun taistelussa molemmat osapuolet käyttivät panssarijunia, mutta lopullinen välienselvittely tapahtui mies miestä vastaan pistimin ja puukoin.

 

Pohjan Poikien komentajana toimi virolaissyntyinen

Hans Kalm.

 

Kalm sai elää pitkän ja värikkään elämän, sillä hän kuoli suomalaisena Jyväskylässä vasta vuonna 1981.

 

Kalm oli koulukuntakaverini, sillä hän valmistui maanviljelysteknikoksi Mustialasta viisi vuotta ennen Pajun taistelua eli vuonna 1914.

Kalm oli Mustialasta valmistuessaan 25 –vuotias. Tuolloin nykyisiä agrologeja kutsuttiin maanviljelysteknikoiksi – opinahjona Kalmilla sekä minulla on ollut Mustiala.

Maatalouden perusopinnot Kalm ehti ennen Mustialaa suorittamaan Päivölän maatalousoppilaitoksella Sääksmäellä!

Hans Kalm on henkilö, joka agrologitutkinnon jälkeen koki elämässään värikkäitä vaiheita.

 

Agrologikoulutuksen lisäksi hänellä oli vuosien saatossa siviiliammatteina mm. hammaslääkäri ja lääkäri.

Viron, Venäjän ja Suomen lisäksi Kalm asui ainakin Yhdysvalloissa, Englannissa, Ruotsissa sekä Meksikossa.

 

Venäjän armeijassa Kalm ehti yletä agrologitutkinnon jälkeen esikuntakapteeniksi, Viron vapaussodassa virolaiseksi everstiksi ja sitten sotilasuransa päätteeksi Suomen Puolustusvoimissa myös everstiksi!

Kalm taisteli ensimmäisessä maailmasodassa Venäjän puolella mm. Riianlahdella tulevia aseveljiään suomalaisia jääkäreitä vastaan.

 

 

Pohjan Poikien muistokiven vierellä on kiven historiasta kertova opastustaulu.

Opastustaulun vasemmassa alakulmassa on Hans Kalm´n kuva.

Pohjan Pojat osallistui Pajun taisteluun 2.200 sotilaan rykmentillä. Suomalaisen vapaaehtoisjoukon ikäjakauma oli suuri, sillä nuorimmat sotilaat olivat alle kaksikymppisiä ja osaston vanhin oli 67 –vuotias.

 

Viron retkellä Pohjan Pojat osallistuivat Pajun taistelun lisäksi taisteluihin Marienburgissa ja Petserissä.

 

 

 

On harvinaista, että kirkon ulkoseinälle on kiinnitetty sodassa kaatuneiden sankarilaatta.

Valgassa näin kuitenkin on, sillä kirkon seinällä on Pohjan Poikien Viron sotaretkellä kaatuneiden sotilaiden muistolaatta, jossa on jokaisen kaatuneen sotilaan nimi.

Sankaritaulu Virossa kaatuneista Pohjan Pojista saatiin kirkon seinälle vuonna 1999.

Harmittelen, että sankarilaatan kiiltävän pinnan vuoksi valokuvassa näkyy häiritsevästi vastapäisen rakennuksen kuva.

 

 

 

Sankarilaatan otsikkona on:

 

Viron vapauden puolesta kaatuivat Valkin, Marienburgin ja Petserin rintamilla seuraavat Pohjan Poikain rykmentin sotilaat

 

Kaatuneiden upseerien ja aliupseerien nimet mahtuivat tähän kuvaan.

 

Sotamiesten nimiluettelo on niin pitkä, että se on kokonaisuudessaan seuraavissa kolmessa kuvassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Yhteenvetona Pohjan Poikien tappioluvuista Viron vapaussodassa se, että heitä kaatui sotaretken aikana 116 (joiden kaikkien nimet on kaiverrettu Valgan kirkon seinällä sijaitsevaan sankarilaattaa) ja haavoittui 214 sotilasta.

 

 

Kerroin eilen Pajun taistelun muistomerkistä ja virolaisesta Julius Kuperjanovista.

Kun siihen lisätään tässä Pohjan Pojista kerrottu, kokonaiskuva Pajun taistelusta on ainakin jutun kirjoittajalle hahmottunut.

 

 

-Esko Erkkilä-

Pajun taistelu oli eräs verisimmistä taisteluista Viron vapaussodassa

Perjantai 13.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Tietämykseni Pajun taistelusta on ollut ennen Baltian matkaamme kovin köykäinen ja sen vuoksi olinkin tyytyväinen, kun kuulin, että eräs kohteemme on Pajun taisteluun liittyvät maastot.

 

Pääsimmekin matkamme aikana tutustumaan 31.1.1919 käydyn Pajun taistelun taistelumaastoon.

 

Viron vapaussotaan liittyvän Pajun taistelun lopputulos oli, että virolaiset ja suomalaisten vapaaehtoisjoukot valtasivat Latvian rajalla sijaitsevan Valgan kaupungin.

 

 

 

Pajun taistelun muistoksi on rakennettu korkea muistomerkki…

 

 

 

…jonka huipulla sijaitsevan muistokiven äärellä tämän jutun kirjoittaja.

 

 

 

Taistelupaikan vierellä sijaitsevassa opastustaulussa kerrotaan taistelun vaiheet viroksi ja englanniksi.

 

 

 

Pajun taistelussa virolaiset ja suomalaisten Pohjan Poikien vapaaehtoisjoukko löivät Neuvosto-Venäjän latvialaisen tarkk´ampujapataljoonan.

Virolaisten komentaja luutnantti Julius Kuperjanov haavoittui Pajun taistelussa kuolettavasti ja hän kuoli 2.2.1919.

Kuperjanov oli mukana vapauttamassa Tarttoa neuvostojoukoilta 14.1.1919.

Pohjan Poikien osuus Pajun taistelun ratkaisussa oli merkittävä. Siitä ehkä oma juttunsa aikanaan!

-Esko Erkkilä-

Terveisiä Liettuasta, Latviasta ja Virosta!

Torstai 12.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Kotiuduin perhekuntani kanssa eilisen varhaistunteina viiden päivän matkalta Baltiasta.

 

Kyseessä oli jo yhdeksäs peräkkäinen kesä, jolloin osallistuin kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäen johtamalle kulttuuri-, historia- ja sotahistoriamatkalle.

 

Matkamme alkoivat hämeenkyröläisten ja viljakkalalaisten sotaveteraanien ja heidän läheistensä matkalla luovutettuun Karjalaan. Porukka on pysynyt pääosiltaan saman taustaryhmän omaavana ja matkamme ovat vuosien saatossa suuntautuneet Venäjän lisäksi Puolaan, Liettuaan, Latviaan sekä Viroon.

 

Kenraali Lehtimäki omaa sotilastaustan lisäksi vahvan otteen historiaan sekä kulttuuriin, joten matkat ovat aina muodostaneet sotahistorian lisäksi mielenkiintoisen kokonaisuuden.

 

Eilen päättyneen matkamme aikana yövyimme Liettuassa yhden yön ja Latviassa kolme yötä. Meno- ja paluumatkan suoritimme Viron ”läpiajona”, mutta mielenkiintoisia kohteita oli myös siellä.

 

Aineistoa matkaltamme kertyi paljon ja pyrin hyödyntämään matkan antia lähipäivinä myös näillä sivuilla.

 

Kesäinen Suomi on poliittisesti lomalla, mutta muuten tapahtumia on paljon. Toivon, että Baltian matkamme anti ei jää näillä sivuilla muiden tapahtuminen varjoon. Naputtelen näitä rivejä tiukan Viherpeukalopäivän jälkeen 11.7.2012 myöhään illalla ja yhtään riviä Baltian matkasta ei ole vielä näppäimistöltä ”löytynyt”.

******

 

Kaikki tiedämme, että Virossa kadut ja puistot ovat kauniita sekä hyvinhoidettuja.

 

Sama tilanne on myös Liettuassa sekä Latviassa. Baltian maat ovat neuvostomiehityksestä vapauduttuaan panostaneet kansalaisten viihtyvyyteen ja elinympäristön huolenpitoon sekä kauneuteen.

 

Tässä pieni kuvakimara Liettuan ja Latvian kaupungeissa näkemistämme kukkaistutuksista. Voidaan todeta, että meillä on opiksi otettavaa!

 

 

Liepajan Yliopistorakennuksen edessä on komea perhosistutus!

 

 

 

Latvian Kansallisoopperatalon edessä Riikassa on aina kesäisin hienot kukkaistutukset!

 

 

Ja sitten ”nimettömiä” kukkaluomuksia:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toivottavasti joku näistä hienoista kukka-asetelmista tuo jollekin lukijoista mieleen saman ajatuksen kuin minulle:

"Tuollainen pitäisi saada aikaiseksi!"

-Esko Erkkilä-

"Juna kulkee Hämeenkyrössäkin"

Keskiviikko 11.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyrön Sanomien päätoimittaja Katri Linnikko laati toimitukseen lähettämäni aineiston pohjalta jutun, jonka liitteenä oli Juhannusjunasta aattoiltana ottamani valokuva.

 

 

Linnikon juttu julkaistiin 26.6.2012 ilmestyneessä Hämeenkyrön Sanomien numerossa ja sen otsikkona oli tämän kirjoituksen otsikko. Julkaistu juttu kuului näin:

 

Komissa mökkeilevä Esko Erkkilä lähetti toimitukseen kuvia juhannusjunan matkasta Hämeenkyrön ja Viljakkalan rajalla Majajärvellä. Kuvat on otettu juhannusaattoiltana noin kello 22.

 

– Aika harva taitaa tietää, että junien päärata kulkee Hämeenkyrön alueella. Matka ei ole kuin puolisentoista kilometriä, mutta kuitenkin. Viljakkalan puolella rata kulkeekin huomattavasti pidemmän matkan, Erkkilä kertoo.

 

Majajärven kohdalla on liikennepaikka, jossa tavarajunat odottavat nopeampia henkilöjunia ja sen vuoksi siellä on kaksi raidetta.

 

– Kauko-objektiivilla otetut kuvat ehkä hieman valehtelevat, kun juhannusjuna näyttää saapuvan Hämeenkyröstä Viljakkalaan lukuisten opastinlaitteiden viidakossa - mitään ei kuitenkaan ole manipuloitu, vaan kaikki on totisinta totta. Aikasmoinen opastinviidakko on pitäjiemme rajalla, Erkkilä tuumaa.

 

Junaliikenne on Erkkilälle tuttua vuosien varrelta, sillä junaraide kulkee hänen mökkimaidensa halki.

 

 

 

Jutun kuvituksena oli tämä Juhannusjunasta ottamani kuva.

 

 

-Esko Erkkilä-

Juhannusruusujen myöhään venynyt kukinnan alkaminen kertoi kesän viivästymisestä

Tiistai 10.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Juhannusruusujen kukinta-aika kertoo kesän varhaisuudesta tai viivästymisestä.

 

Sääoloiltaan normaalina vuonna juhannusruusut kukkivat Tampereen seudulla juhannuksena tai jopa hieman ennen keskikesän juhlaa.

 

Kesä on tänä vuonna vähintään kaksi viikko myöhässä tavanomaisesta, sillä juhannusruusujen kukinta siirtyi pari viikkoa juhannuksen jälkeen.

 

 

Juhannusruusu on todellinen talonpoikainen kulttuurikasvi, sillä sen paikka oli ja on yhä edelleen maalaistalojen kuistin vierellä.

 

Olen aina ihaillut juhannusruusua sen kukkiessa. Ihailuni johtuu varmaan osaltaan siitä, että meillä kotonani ei lapsuudessani ollut juhannusruusuja!

 

Mökillämme olemme pitäneet huolen, että meillä on mökin ympärillä muutama juhannusruusuryhmä.

 

Olemme saaneet oman juhannusruusukantamme naapuritalon kuistin viereltä ja kamarin ikkunan alta.

 

Juhannusruusun kukissa pörräävät kimalaiset täydentävät juhannustunnelman. On varottava, kun laittaa nenänsä nauttimaan oikein läheltä juhannusruusun aitoa tuoksua, että ei samalla saa kimalaisen pistoa nenänpäähänsä!

 

-Esko Erkkilä-

Aiheuttaako Pöyryn joutuminen kolmeksi vuodeksi Maailmanpankin boikottilistalle mitään toimenpiteitä Tampereen kaupungilta?

Maanantai 9.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Maailmanpankki on laittanut suomalaisen konsulttiyhtiö Pöyryn listalle, jolle joutuvat yhtiöt, joiden kanssa pankki kieltäytyy yhteistyöstä. Maailmanpankin Pöyrylle asettama boikotti kestää kolme vuotta.

 

Maailmanpankki perustelee Pöyryn panemista boikottiin sillä, että Pöyry on lähettänyt vääriä laskuja ja tarjonnut Maailmanpankin henkilökunnalle sopimattomia etuja.

 

Tamperelaisia Maailmanpankin asettama kolmen vuoden boikotti koskee myös, sillä Pöyryn eräs yhtiö on ”kunnostautunut” Tavase Oy:lle – eräs Tampereen kaupunkikonserniin kuuluvista yhtiöistä - tekemissään konsulttiselvityksissä vähintään omituisiin loppupäätelmiin.

 

On luonnollista, että Pöyry vähättelee Maailmanpankin boikottipäätöstä ja vetoaa siihen, että päätös koskee vain erästä Pöyry-konserniin kuuluvaa yhtiötä.

 

Viherpesua kiivaimmillaan!

 

Tavase Oy:n tarkoituksena on tekopohjavesihankkeessaan sadettaa Kangasalan ja Pälkäneen harjumaisemiin 863 metrin korkuinen vesipatsas vuosittain, kun alueen vuotuinen sademäärä on alle tuhannesosa suunnitellusta keinosadetuksesta.

 

Pöyryn Tavaselle tekemiä töitä tekevä konsulttiyhtiö näkee, että tavallisen tamperelaisen mielestä mieletön suunnitelma olisi toteuttamiskelpoinen!

 

Kysyn Tampereen johtavilta virkamiehiltä ja luottamushenkilöiltä, että eikö viimeistään nyt olisi aika laittaa lopullinen jenka päähän niille suunnitelmille, joiden mukaan Tavase Oy:n toimintaa pitäisi jatkaa?

 

Mielestäni ainoa oikea tapa on se, että Tavase-suunnitelma kuopataan ja sen myötä Tampereen kaupungin taseeseen kirjataan kuuden miljoonan euron suuruinen kupru.

 

Kuuden miljoonan euron suuruisen kuprun hyväksyminen on paljon pienempi paha kuin se, että Tavase Oy:n sallittaisiin jatkaa.

 

-Esko Erkkilä-

Räjähdysonnettomuus, joka olisi voinut tapahtua Tampereella Ikean rakennustyömaalla ja joka on hyvin todennäköinen, jos jätevesien keskuspuhdistamo rakennetaan Sulkavuoreen tai Lakalaivan suunnitelma toteutetaan

Sunnuntai 8.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Rakennustyömaalla Espoon Matinkylässä sattui tiistaina 3.7.2012 räjähdysonnettomuus, joka olisi aivan hyvin voinut tapahtua myös Tampereella.

Kauppakeskus Isosta Omenasta ja lähistön asuintaloista meni ikkunoita rikki, sillä dynamiittiräjähdys heitti kiviä pitkälle ympäristöön.

Myös ihmisiä loukkaantui kivisateessa. Aineelliset vahingot olivat mittavat ja loukkaantuneita oli lopulta ainakin kaikkiaan kahdeksan, joista viisi kuljetettiin hoitoon ja kaksi tarkastettiin paikan päällä – yksi loukkaantunut ilmoittautui viranomaisille vasta myöhemmin.

On vain hyvää tuuria, että Tampereella Ikean räjäytystöiden aikana ei tapahtunut henkilöihin kohdistuneita onnettomuuksia – lähiseudun omakotitalot vaurioituivat ja osa varsin vakavastikin.

 

Palokallion Omakotiyhdistys ry vastusti viimeiseen saakka Ikean tulemista Lahdesjärven alueelle, mutta tyhmyyksissämme suostuimme mielettömään rakennushankkeeseen. Olin eräs omakotiyhdistyksen vastuuhenkilöistä, joita vedettiin hankkeessa raskaasti nenästä! En siis väistä vastuutani Ikean tulosta Tampereelle – toki kadun toimintaamme nyt vankasti!

 

Uskoimme, että sopimalla asioista Tampereen kaupungin kanssa saisimme kotimme turvattua, mutta toisin kävi!

 

Ikea-räjäytykset aiheuttivat Palokalliolla vakavia vaurioita ja sopimuksestamme huolimatta Tampereen kaupunki vähät välittää korvauksista.

 

Evästykseni Koivistonkylän asukkaille on, että Sulkavuoren keskuspuhdistamon toteuttaminen tekee taloistanne raunioita ja kukaan ei tule korvaamaan talojenne vaurioitumista.

 

Älkää tehkö sitä virhettä, jonka me palokalliolaiset teimme; suostuimme Tampereen kaupungin johtavan luottamushenkilön ja erään virkamiehen katteettomiksi osoittautuneisiin lupauksiin, kun he pyysivät vetämään pois Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa olleen vedenpitävän valituksemme Ikean rakennushankkeen torppaamisesta.

 

Mainitut päättäjät saapuivat kokoukseemme villapaitaan pukeutuneina ja me menimme ansaan – vedimme valituksemme pois hallinto-oikeudesta ja sen tuloksena saimme vakavat vauriot omakotitaloihimme.

 

Pääsin vähällä, sillä talomme tiiliverhous on vahvasti raudoitettu ja vahingot meillä olivat kuudensadan (600,00) euron arvoiset. Kaupunki korvasi ne, mutta joillekin alueemme omakotitaloille syntyneitä yli 30.000 euron arvoisia vahinkoja Tampereen kaupunki ei ole suostunut korvaamaan. Näin siitä huolimatta, että Palokallion Omakotiyhdistys ry:n ja Tampereen kaupungin sopimuksessa näin todetaan.

 

Olen solidaarinen Koivistonkylän asukkaita kohtaan ja vastustan jätevesien keskuspuhdistamon rakentamista Sulkavuoreen.

 

Solidaarisuuteni yltää myös kaikille niille alueille, joiden kautta jätevesien tarvitsemat tunnelit jouduttaisiin räjäyttämään Viinikanlahden puhdistamolta Sulkavuoreen ja Sulkavuoresta Pyhäjärveen.

 

Sulkavuori-vaihtoehto raunioittaisi merkittävän osan eteläisestä Tampereesta.

 

Tähän kehitykseen en halua olla myötävaikuttamassa ja sen vuoksi vastustan jätevesien keskuspuhdistamon rakentamista Sulkavuoreen!

 

-Esko Erkkilä-

Vanhojen aittojen kunnostaminen on kulttuuriteko

Lauantai 7.7.2012 - -Esko Erkkilä-

Olen monien muiden tavoin seurannut, kun Tauno ja Ritva Hanhijärvi ovat ryhtyneet Viljakkalan Hanhijärvellä kunnostamaan kahta pihapiirissään sijaitsevaa aittaa.

 

Olen seurannut aittojen elämää pikkupojasta saakka ja olen nyt iloinen, että aitat ovat ”saamassa uuden elämän”.

 

Hanhijärvi oli ennen pinta-alaltaan suuri tila ja merkittävä kylän keskuspaikka se on yhä edelleen.

 

Jos ainakin pari sataa vuotta vanhat aitat osaisivat kertoa, niillä olisi aivan varmasti kerrottavanaan monta mielenkiintoista tarinaa.

 

Oletan, että Hanhijärven piiat ja rengit ovat viettäneet lukuisia mukavia hetkiä aitojen tunnelmassa. Aitoissa on varmasti lempi leiskunut ja nuoret kuhertaneet raskaan työpäivän jälkeen!

 

Varmaan myös lähitalojen palkolliset ja nuoriväki ovat satakunta vuotta sitten – ehkä kaksikin sataa vuotta sitten - kokoontuneet aitoille tapaamaan toisiaan.

 

 

Aitoista lähempänä Hanhijärven taloa sijaitseva aitta on säilyttänyt hyvin ryhtinsä ja se ei tarvitse muuta kuin yhden alimmaisen hirsikerroksen uusimisen.

Kuvasta nähdään, että uusi hirsikerros on jo paikallaan!

 

 

Toisen aitan entisöinti oli työmaalla poiketessani vasta alkuvaiheessa. 

Tämä aitta on hieman kärsinyt vuosisatojen kuluessa myös ”otsailmeestään”, mutta entisöimällä tästäkin saadaan hieno aitta.

Tauno Hanhijärvi ei ollut vielä käynyt tämän aitan sisällä ja hän odottikin pienoisella jännityksellä, että mitä aitan sisältä löytyy! 

Olisiko siellä vanhoja tarvekaluja, ehkä jopa rajakätkö tai asekätkö asekätkennän ajoilta? Jännittävää!

 

 

Kunnollisen katon laittaminen on vanhojen rakennusten säilymisen kannalta tärkeintä. Hanhijärven aittojen osalta tämä on hoidettu, joten aitat ovat kunnostettavissa.

 

 

Tunkit mahdollistavat vanhojen rakennusten alimmaisten hirsikerrosten uusimisen.

Vanha totuushan on, että alimmat hirsikerrokset lahoavat ja kun ne uusitaan, koittaa rakennukselle uusi elämä!

 

Kiitokset Tauno ja Ritva Hanhijärvelle, kun huolehditte kulmakuntamme merkittävien aittojen entisöinnistä!

 

-Esko Erkkilä-