Agrologien Liitto on ammatillis-aatteellinen koulukuntajärjestö

Tiistai 20.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Valmistuin agrologiksi Mustialan Maatalousopistosta vuonna 1970 ja olen alusta alkaen ollut Agrologien Liitto ry:n jäsen.

 

”Koulukuntajuureni” tulivat päivitettyä, kun osallistuin vaimoni kanssa Agrologien Liiton järjestämälle matkalle Viron kartanoihin 15.-18.8.2013.

 

Kartanokierroksemme käytännön järjestelyistä vastasi Suomen Matka-Agentit Oy ja hyvin vastasikin, joten voin lämpimästi suositella yrityksen palveluiden käyttämistä.

 

Matkamme oli onnistunut ja sain paljon aineistoa myös näille sivuilla jatkossa kirjoittamiini juttuihin. Aika näyttää, että millaisia juttuja läppärini näppäimistöltä löytyy.

 

Kiertomatkamme keskittyi virolaisiin kartanoihin tutustumisiin, mutta kohtasimme myös paikkoja, jotka liittyvät kiinteästi Suomen historiaan ja sotatoimiin – oikeastaan voidaan jo nyt todeta, että Suomeen liittyviin rauhantoimiin.

 

Maa- ja kotieläintalouteen tutustumiset jäivät lukumääräisesti vähäisiksi, mutta eräs tutustumisemme maatalouteen olikin sitä innostavampi – siitäkin aikanaan.

 

 

 

 

Matkaseurueemme koko oli 21 henkilöä ja se on sopiva koko ryhmälle, jotta kohteisiin pääsee tutustumaan yksityiskohtaisesti.

 

 

 

 

Oppaamme Lea Asso on syntyperäinen tarttolainen, mutta hän tuntui tuntevan koko Viron kuin omat taskunsa; lähes jokaisessa kylässä oli paikka, jonka Lea tunsi henkilökohtaisesti!

 

 

 

 

 

Agrologien Liiton toiminnanjohtaja Esko Lappalainen oli mukana ja hän käytti matkan aikana muutaman puheenvuoron, joissa kertoi agrologikunnan ajankohtaisista asioista.

 

 

********

 

 

Nyt agrologeja valmistuu kahdeksasta opistosta, mutta suurimmillaan agrologeja valmistui perätä 11 opistosta. Sen lisäksi olivat ne muutamat oppilaitokset, joista agrologeja valmistui ns. pätevöittämiskoulutuksen kautta!

 

Valmistuin vuonna 1970 ja silloin Maatalousopistoja oli vain kolme eli Mustialassa, Hyvinkäällä ja ruotsinkielinen opisto Turussa.

 

Valmistumiseni aikana agrologi-tutkinto oli arvossaan, sillä silloin meitä valmistui vuodessa ainoastaan n. 90 uutta agrologia.

 

”Pahimmillaan” agrologeja valmistui vuonna 1990 ja silloin valmistuneiden määrä oli n. 350 uutta agrologia per vuosi.

 

Ihmettelen, että valmistumiseni aikana suomenkieliseen agrologikoulutukseen hakeuduttiin mielellään koko maasta joko Mustialaan tai Hyvinkäälle, mutta kulkuyhteyksien parannuttua agrologeja piti valmistuvan ”joka niemestä ja notkelmasta” sijaitsevasta maatalousoppilaitoksesta! Oli ilmeinen vaara, että agrologien massavalmistuminen rapautti koulukuntamme arvostusta.

 

Onneksi nämä nykyajan agrologit liittävät tittelinsä perään kirjaimet AMK ja se helpottaa heidän tunnistamistaan massavalmistumisen agrologeiksi!

 

Nykyisin hakupaine agrologitutkintoon on vain 1,5 kertainen per aloituspaikka ja sen lisäksi opintojen keskeyttäminen on tavanomaista. Ei hyvä niin!

 

Hakuprosessi maatalousopistoihin oli ennen pitkä, sillä pohjaksi tarvittiin alemman maatalouskoulun suorittamisen lisäksi vuoden kestänyt tilaharjoittelu. Nyt näitä ei kai enää vaadita!

 

******

 

Tiedän omakohtaisen kokemukseni perusteella, että agrologitutkinto ei merkitse suuriakaan valmiuksia työelämään, mutta käytännöllis-tietopuolisena tutkintona se antaa hyvät valmiudet alkaa kouluttautumaan työelämän haasteisiin.

Olen saanut olla tilanteessa, jossa esimiehenäni on ollut agrologi, agronomi, DI, ekonomi, merkonomi "tai muuten virkeä nuorimies", mutta olen ollut myös esimiehenä agrologeille, agronomille, DI:lle, KTM:lle, merkonomille ja "muuten asioita hallitseville". 

Bisnesmaailmassa koulutuksen oppiarvolla ei ole suurtakaan merkitystä, vaan henkilön pystyvyys tehtäviensä hoitamiseen arvioidaan tulosten perusteella. Näin on hyvä, sillä tuloksistaan henkilö tunnistetaan!

 

Liike-elämässä toimii ja on toiminut useita kauppaneuvos- ja vuorineuvostasolle kohonneita agrologeja.

 

Valtioneuvos Martti Miettunen kolminkertaisena Suomen pääministerinä lienee politiikassa parhaiten menestynyt agrologi.

Ministerinä Martti Miettunen toimi 4.316 päivää!

Olen ylpeä, että olen valtioneuvos Miettusen tapaan Mustialan agrologeja!

 

 

-Esko Erkkilä-

Missä olin, kun Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui?

Perjantai 2.8.2013 - -Esko Erkkilä-

Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa, lähellä Prypjatin kaupunkia, tapahtui lauantaina 26. huhtikuuta 1986 ydinvoimalaonnettomuus, joka aiheuttaa vakavia ongelmia ydinvoiman etenemiselle vielä tänäänkin.

 

  

Tšernobyl kuului silloin Neuvostoliittoon ja onnettomuus kirjattiin silloin ja kirjataan nykyisinkin Neuvostoliiton ”piikkiin”.

 

Missäkö olin silloin?

 

Muistan tapahtumahetken hyvin, vaikka tapahtumalla ei ollutkaan välittömiä vaikutuksia suomalaisten elämään.

 

Olin Saariselällä Kakslauttasessa isäntänä jälleenmyyjäporukallemme, sillä mukana palkinto- ja koulutusmatkalla oli Osuuskauppa Keskimaan rehunmyyntihenkilöitä.

 

Matka oli Keskimaan myyntihenkilöstölle tärkeä tilaisuus. Se oli tärkeä heidän yhteishenkensä luojana, sillä olivathan maakunnan osuuskaupat yhdistäneet voimansa vasta vuonna 1984 maakunnalliseksi osuuskaupaksi – Osuuskauppa Keskimaaksi.

 

Vietimme muutaman päivän tiiviisti luennoilla, mutta myös Saariselän ladut tulivat matkan aikana tutuiksi.

 

 

******

 

Olimme lähdössä kotimatkalle, kun kuulimme radiosta, että jossain Neuvostoliitossa oli tapahtunut ydinvoimalaonnettomuus.

 

”Kotiinlähtöpäivämme” saattoi olla sunnuntai eli yksi päivä onnettomuuden jälkeen, sillä eihän siihen aikaan Neuvostoliiton onnettomuuksista kerrottu kovinkaan helposti. Toisaalta Neuvostoliitto yritti salata tapahtuman.

 

******

 

Tuolloin maatalouskaupalla oli merkittävä rooli maatalouden tuotantotarvikkeiden myynnissä, mutta maatalouden rakennemuutos on tehnyt maatalouskaupan lähes tarpeettomaksi.

 

Nykypäivän maataloustuottaja asioi suoraan teollisuuden kanssa ja maatalouskauppa on saanut sopeutua tilanteeseen.

 

Nykytilanne on terve, sillä maatalouskauppa oli aikoinaan tehokas välistävetäjä ja kustannusten kohottaja. Kauppa otti omat siivunsa, kun viljelijä hankki tuotantotarvikkeita ja se otti taas siivunsa, kun tuottaja toimitti vaikkapa viljaa viljanjalostusteollisuudelle!

 

Erityisen ansiokas maatalouden kustannusten kohottajana oli sittemmin konkurssiin päätynyt Keskusosuusliike Hankkija. Hankkijan päätyminen konkurssiin aloitti maatalouskaupan tehostumisajan.

 

******

 

No nyt päädyin hieman sivuraiteille Tšernobylin ydinvoimaonnettomuuden muistelemisessa, mutta tapahtuman omakohtainen muisteleminen johdatteli luontevasti niihin aikoihin, jolloin maatalouskaupalla vielä oli merkitystä ja se oli keskeinen yhteistyötaho mm. silloisissa työtehtävissäni.

 

 

-Esko Erkkilä-

Räisälän kirkko on ristiä lukuun ottamatta saanut säilyttää ulkoasunsa entisellään

Lauantai 20.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Useimmat Neuvostoliitolle pakkoluovutetulla alueella sijaitsevat kirkot kokivat jo sotien aikana ja varsinkin neuvostovallan aikana kovia.

 

Joidenkin kirkkojen kohdalla kohtalo on kuitenkin ollut lempeä, sillä ne ovat ainakin ulkoasultaan entisen näköisiä.

 

Yksi näitä onnekkaista kirkoista on Räisälän kirkko.

 

Pääsimme taannoisella Karjalan Kannaksen matkallamme tutustumaan Räisälän kirkkoon.

 

 

 

 

Räisälän kirkon seinät on tehty pitäjän omasta graniitista ja päätykolmiot tiilestä.

Kirkko valmistui vuonna 1912 eli viime vuonna voitiin juhlia kirkon 100-vuotisjuhlia.

Räisälän kirkon on suunnitellut arkkitehti ja insinööri Josef Stenbäck.

 

Stenbäck on ollut kautta aikain tuottoisin suomalaisten kirkkojen suunnittelija, sillä hän on suunnitellut kaikkiaan 35 suomalaista kirkkoa – osan näiden kirkkojen rakennusprojekteista Stenbäc on myös urakoinut.

Pakkoluovutetulle alueelle Stenbäck´ n suunnittelemista kirkoista jäivät Räisälän lisäksi Koiviston, Kuolemajärven ja Terijoen kirkot.

 

 

 

 

Räisälän kirkko toimii nykyisin Räisälän kulttuuritalona ja sen alttari näyttää tänä päivänä tältä.

Alttaritaulu ehdittiin siirtämään Kokemäelle, jonne monet räisäläläiset asettuivat asumaan.

 

 

 

 

Kirkossa valmisteltiin käyntimme aikana parhaillaan joitain juhlia, sillä kirkkosalia oltiin koristelemassa ilmapalloin ja harsokankain.

 

 

 

 

Sakastissa…

 

 

 

 

…ja kirkon eteisessä oli siistiä.

 

 

 

 

Eteistilassa flyygeli odotti soittajaansa.

 

 

 

 

Kirkonpenkit olivat nykymuotoiset. Huomaa kirkon hienomuotoinen holvikatto.

 

 

 

 

Urkuja kirkonparvella ei enää ole, vaan ne on korvattu nykyaikaisemmilla musiikkipeleillä.

 

 

 

 

Näkymä urkuparvelta alttarille.

 

 

 

 

Urkuparvelle johtavat jykevät kiviportaat ovat nähneet paljon!

 

 

 

 

On ilahduttavaa, että kirkon välitön ympäristö on hoidettu hyvin.

 

 

 

 

Räisälän hautausmaa on tuhottu neuvostovallan aikana,…

 

 

 

 

…mutta suomalaiset ovat vuonna 1992 pystyttäneet Neuvostoliiton tuhoaman sankaripatsaan tilalle uuden muistomerkin, jossa todetaan

 

PAIKKA, JOSSA SEISOT ON PYHÄ

 

 

 

On pysähdyttävää, että Räisälän kirkko seisoo edelleen paikoillaan ja saamme käydä siellä!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kaipiaisten asema sekä Sippolan Enäjärven kylä olivat tärkeitä paikkoja Hämeenkyrön ja Viljakkalan miesten Talvisotataipaleella

Sunnuntai 14.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Talvisota alkoi marraskuun 30. päivänä 1939, mutta Suomen neuvokkaan valtiojohdon ansiosta maamme onnistui valmistautumaan Neuvostoliiton hyökkäykseen.

 

Tuo neuvokas menettely oli YH eli Ylimääräiset harjoitukset. YH oli luonteeltaan kertausharjoitukset ja poliittisesti siten ”miedompi” menettely kuin LKP eli Liikekannallepano.

 

YH aloitettiin lokakuussa 1939 ja sen ansiosta Suomi pystyi ainakin jossain määrin kohtamaan valmistautuneena Neuvostoliiton aloittaman hyökkäyksen.

 

Hämeenkyrön ja Viljakkalan miesten komppaniat perustettiin omissa pitäjissä, mutta varsinaisen joukko-osaston eli JR 17:n perustaminen tapahtui Tampereen Yhteiskoululla ja Lyseolla 20.10.1939.

 

Joukko-osasto siirtyi junakuljetuksella Kaipiaisten asemalle, jonne se saapui seuraavana päivänä eli 21.10.1939.

 

Kaipiainen on minulle hyvinkin tuttu paikka, sillä 40 vuotta minulle leipää tarjonnut työnantajani perusti sinne 1970-luvulla nykyaikaisen rehutehtaan. Häpeä tunnustaa, että en ole koskaan poikennut Kaipiaisten asemalla, mutta Kaipiaisissa sijaitsevalla Rehuraisio Oy:n rehutehtaalla sitäkin useammin.

 

Hämeenkyrön ja Viljakkalan miehet eivät jääneet Kaipiaisiin, vaan jatkoivat matkaansa marssien kymmenkunta kilometriä Sippolan kirkonkylän ja Haminan suuntaan Enäjärvelle.

 

Enäjärvi, kuten Kaipiaisten asemakin kuuluivat tuolloin Sippolan pitäjään.

 

Sippola ja Anjala muodostivat 1975 Anjalankosken kauppalan, josta tuli Anjalankosken kaupunki vuonna 1977.

 

Kuntauudistukset jatkuivat ja Anjalankoski muodosti yhdessä Elimäen, Jaalan, Kouvolan, Kuusankosken sekä Valkealan kanssa Kouvolan kaupungin vuonna 2009. Tämä merkitsee, että Kaipiaisten asema ja Enäjärven kylä kuuluvat nykyään Kouvolan kaupunkiin.

 

 

 

Pysähdyimme taannoisella Hämeenkyrön ja Viljakkalan miesten läheisten sotahistoriamatkamme paluumatkalla Enäjärvellä.

 

Tulimme Enäjärvelle Haminan suunnasta tietä, joka on tullut minulle hyvinkin tutuksi työurani aikana.

 

 

 

 

Hämeenkyrön ja Viljakkalan miesten Talvisotaan valmistava leirikoulutus tapahtui näillä männikkökankailla hieman Enärveltä Haminan suuntaan siten, että joukko siirtyi varsinaiselle sotatoimialueelle eli Viipurin Tienhaaraan Itsenäisyyspäivänä 6.12.1939.

Hämeenkyrön ja Viljakkalan miesten Enäjärvi-vaihe kesti n. 1 ½ kuukautta ja sinä aikana Neuvostoliitto ehti aloittamaan Talvisodan.

 

 

 

 

Kenraaliluutnantti Pentti Lehtimäki on tavannut tarjota shampanjat matkalaisille aina matkan alkupuoliskolla, mutta nyt hän halusi juhlistaan matkamme loppuvaihetta niin, että shampanjat tarjottiin meille vasta Enäjärvellä.

 

 

 

 

Hyvistä yrityksistäni huolimatta en onnistunut kuvaamaan shampanjapullon korkin lentämistä!

 

 

 

 

 

Keskustelen tässä kenraali Lehtimäen kanssa ja lausun hänelle kiitoksia hienosta matkasta!

 

 

Arvostan, että matkamme aikana pääsin tutustumaan isäni sotapolun alkamiseen Kaipiaisissa ja Enäjärvellä.

 

Isäni sotapolku kesti koko Talvisodan sekä Jatkosodan ja niiden lisäksi hän oli mukana vielä Lapinsodassa, kun kenraali Hersalon joukot valtasivat ”laivakoukkauksen” tuloksena Tornion.

 

Olemme paljon velkaa näille sotasankareille!

 

 

-Esko Erkkilä-

Saarioinen Oy:n ja Atria Oyj:n solmima esisopimus teurastamotoimintojen järkeistämisestä on vahva askel eteenpäin kotimaisen elintarviketeollisuuden turvaamisessa

Lauantai 13.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Saarioinen Oy ja Atria Oyj ilmoittivat torstaina 11.7.2013, että ne ovat solmineet esisopimuksen Saarioinen Oy:n teurastamo- ja lihanleikkuutoimintojen myymisestä Atria Oyj:lle.

 

Tunnen molemmat yritykset ja olen työurani aikana tehnyt tiivistä yhteistyötä molempien kanssa.

 

Olen iloinen nyt solmitusta esisopimuksesta ja uskon sen toteuttamisen turvaavan omalta osaltaan kotimaisen lihanjalostuksen tulevaisuuden.

 

Tiedän oman kokemukseni perusteella, että molemmat yritykset ovat tehokkuudessa huippuluokkaa ja sen vuoksi tervehdinkin nyt julkistettua esisopimusta jatkumona sille, että kaksi keskeistä lihanjalostusyritystä "lyö hynttyyt yhteen”.

 

Tunnen tiettyä haikeutta, sillä kauppaan kuluu myös Jyväbroiler-tuotemerkki.

 

Olen Saarioinen Oy:n yhteistyökumppanin roolissa saanut olla mukana kehittämässä Jyväbroileria.

 

Jyväbroiler on Saarioinen Oy:n markkinointiväen ja viimekädessä teollisuusneuvos Pentti Avotien päätös, mutta sen käytännön toteuttaminen oli Saarioinen Oy:n puolelta nyt jo edesmenneen johtaja Touko Koiviston sekä Toivo Jauhiaisen vastuulla.

 

Työnantajani Rehuraisio Oy otti haasteen vastaan ja ryhdyimme yhdessä kehittämään yksinomaan kasvisperäisiin raaka-aineisiin pohjautuvan broilerrehun kehittämistä.

 

Arvata saattaa, että uuden kehittämisessä oli haasteita, mutta pystyimme yhdessä luomaan sellaiset broilerrehut, joiden raaka-aineena olivat ja yhä edelleen ovat ainoastaan kasvisperäiset raaka-aineet;

Jyväbroiler oli syntynyt!

 

Muut broilerteurastamot ja rehutehdaskilpailijamme seurasivat luonnollisesti edelläkävijää, mutta Jyväbroilerin voittokulku osoittaa, että edelläkävijän hankkima etumatka säilyy.

 

Uskon, että Atria Oyj:n ja Saarioinen Oy:n nyt julkistama yhteistyökuvio auttaa omalta osaltaan suomalaisen lihanjalostussektorin kannattavuutta.

 

Toivottelen yhteistyölle mitä parhainta menestystä ja toivon, että Atrialla riittää kanttia säilyttää Jyväbroiler-tuotemerkki markkinoilla ja tehdä edelleen työtä sen hyväksi!

 

********

 

En malta olla vertailematta Atria Oyj:n ja Saarioinen Oy:n nyt alkavaa yhteiseloa ja kuntien yhdistymisiä.

 

Oletan, että nyt tapahtuva yritysjärjestely merkitsee huomattavia henkilöstömuutoksia, sillä yritykset tapaavat näillä järjestelyillä etsiä kustannustehokkuutta ja kohenevaa kannattavaisuutta.

 

Kuntamaailmassa asia on täysin toinen, sillä siellä viiden vuoden koskemattomuusaika henkilöstöön merkitsee turhien henkilöstömäärien säilyttämistä, vaikka työt loppuvatkin monilta ihmisiltä.

 

********

                     

On selvää, että työllisyydestä on kannettava huolta, mutta sen ei pidä tapahtua turhia vakansseja säilyttäen.

 

Milloin kuntamaailma osaa ottaa oppia yrityselämästä?

 

 

-Esko Erkkilä-

Hulvatonta meininkiä Maailmanlopun meiningissä Viitasaarella!

Torstai 11.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Sain torstaina 4.7.2013 olla mukana MSL-Tampereen järjestämällä hienolla kulttuurimatkalla Viitasaarelle.

 

 

 

 

Kohteenamme oli Viitasaaren Savivuorella Kulttuuriyhdistys Taidettako ry:n esittämä hulvaton Maailmanlopun meininki – niminen kesäteatteriesitys.

Kyseessä oli esityksen ensi-ilta, joten näimme jotain ainutlaatuista!

 

Maailmanlopun meininki pohjautuu Mikko Alatalon musiikkiin ja se kertoo fiktiivisesti maaseudun elämästä.

 

Näytelmässä käsitellään maalta kaupunkiin ”ajelehtimaan” lähteneen Kauno Paanasen elämää. Kauno palaa vuosien jälkeen maalle – Viitasaarelle – ja hauskat sekä koskettavat yhteensattumat ja vanhan kaveripiirin kohtaamiset tuovat monia uusia tilanteita esille.

 

Juoni nivoutuu hienosti kokoon Mikko Alatalon suosituimpien musiikkikappaleiden myötä.

 

Kesäteatteriesityksen kaikki viisi näyttelijää osaavat laulaa hyvin ja esityksen aikana yleisö saakin kuulla peräti parisenkymmentä kappaletta, joiden luojana on ollut Mikko Alatalo. Useimmat kappaleet kansantaiteilija Mikko Alatalo on luonut yhdessä Harri Rinteen kanssa.

 

 

************

 

Kesäteatteriesitystä edelsi kaikille avoin ja maksuton Mikko Alatalon johdattelema yhteislaulutilaisuus.

 

 

 

 

Mikko Alatalo ehti laulattaa meitä tunnin aikana kaikkiaan kuudentoista kappaleensa verran.

 

 

 

 

Mikon säestäjänä toimi Jammi Humalamäki. Olen saanut monta kertaa kuunnella Alatalo –Humalamäki –kaksikon esiintymistä, mutta kerta toisensa jälkeen heidän mainio yhteispelinsä yllättää myönteisesti.

 

 

 

 

Monistettujen ja yleisölle jaettujen kappaleiden lisäksi Mikko esitti parikin laulua, joiden sanoja ei ollut monisteessa.

Koskettavin niistä oli Mikon äitinsä hautajaisissa n. puolitoista vuotta sitten ensi kerran esittämä ”On kotipiha hiljainen”.

 

 

 

 

Olimme Viitasaarella parhaan mahdollisen oppaan ohjaamana, sillä saimme oppaaksemme Viitasaaren kaupunginjohtaja Jouko Räsäsen, joka tässä kiittelee Mikko Alataloa hienon yhteislaulutilaisuuden vetämisestä.

 

 

********

 

                     

Maailmanlopun meiningissä oli samoja kappaleita, joita myös Mikko Alatalo esitti yhteislaulutilaisuudessa.

 

 

Kaikki kunnia Mikolle ”Tytöt tahtoo pitää hauskaa” –kappaleesta, mutta kylläpä Kati Hyvärinen Saara Variksena ja Ilona Chevakova Virpi Pasasena esittivät sen todella vauhdikkaasti!

 

Sitä osuutta, jonka Mikko esittää tästä laulusta viroksi, ”tytöt” eivät toki esittäneet. Sehän on se osuus, joka aina hersyttää Mikon yleisön hyvälle tuulelle!

 

 

 

********

 

 

 

 

Kesäteatteriesityksen päätyttyä käsikirjoittaja ja ohjaaja Katri Häti sai yleisöltä ansaitut aplodeeraukset!

 

 

********

 

 

 

Mikko Alatalon viitasaarelainen kansanedustajakollega Teuvo Hakkarainen oli myös paikalla.

 

 

 

 

 

Kaikesta näki, että Mikko Alatalo nautti Maailmanlopun meiningistä oikein sydämensä kyllyydestä – niin muuten mekin!

 

 

*********

 

Maailmanlopun meininki on Viitasaaren kesäteatterin ohjelmistossa 21.7.2013 saakka – kannattaa ehdottomasti poiketa katsomassa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Mikä Arnold Schwarzenegger´llä on pitkä, George Bush´lla lyhyt ja paavilla täysin tarpeeton?

Maanantai 8.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa esitetty klassinen kysymys tuli etsimättä mieleen, kun Tampereen kaupungin tiedotuspäälliköt ja pormestarin avustajat hehkuttivat, että Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen ja Arnold Schwarzenegger olivat esiintyneet samassa tilaisuudessa maanantaina 24.6.2013 Brysselissä EU:n energiaviikon ilmastokokouksessa.

Tamperelaisena veronmaksajana on päällimmäisenä mielessä, että voivatko kaupunkimme päättäjät esiintyä turhemmassa kokouksessa!

On surkuhupaisaa, että pormestarimme laahuksenkantajat olivat myös matkustaneet tamperelaisten veronmaksajien kustannuksella Brysseliin ja Suomeen palattuaan suitsuttivat suurta onnenauvoa, kun Tampereen pormestari pääsi puhumaan samassa tilaisuudessa Kalifornia entisen kuvernöörin kanssa!

Brysselin simpukkatarjoilujen ääressä oli helppo unohtaa, että Tampereen talous saavuttaa tänä vuonna ennätysmäisen 70 miljoonan euron tappion ja kaupungin työttömyys kohoaa aivan uusiin korkeuksiin.

Kertoiko Ikonen puheessaan, että Tampere tekee tänä vuonna tappiota 70 miljoonaa euroa?

Johtajuutta ei ole se, että paetaan Brysseliin suurella joukolla puhumaan maailmaa syleileviä asioita, kun kotipesä horjuu konkurssin partaalla – konkurssin partaalla, jos kyseessä olisi aito yritys.

Niin, se vastaus otsikon kysymykseen on:

Sukunimi!

 

-Esko Erkkilä-

Karhen Markkinat olivat osoitus kylien vetovoimasta

Tiistai 2.7.2013 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalassa Karhen koulun pelikenttä oli vilkas markkinapaikka viime lauantaina eli 29.6.2013, kun Karhen koulun vanhemmat ry järjesti koululla perinteiset Karhen Markkinat.

 

 

 

Tämä yleiskuva on otettu siinä vaiheessa, kun markkinat alkoivat olla lopuillaan, mutta väkeä riittää vielä.

Väki ja myyjät viihtyivät markkinoilla hyvin ja siitä on hyvänä osoituksena se, että myyjät ja toimintaansa esitelleet yhdistykset pääsivät jatkuvan yleisömäärän vuoksi purkamaan kojujaan vasta puolisen tuntia virallisen markkina-ajan jälkeen!

 

*********

 

Olin paikalla ”kahdessakin persoonassa”.

 

Esittelin Viljakkala-neuvoston toimintaa Viljakkala-neuvoston omalla osastolla ja olin kyyti- sekä apupoikana, kun vaimoni oli myymässä markkinoilla mansikoita, varhaisperunoita, taimia ja lasitöitään.

 

Kerroin 30.6.2013 näillä palstoilla Viljakkala-neuvoston esiintymisestä Karhen Markkinoilla ja nyt kerron hieman yleisemmin poikkeuksellisen hyvin onnistuneesta tapahtumasta.

 

 

 

Tässä vaiheessa vaimollani on näköjään vielä myymättä osa Timo-varhaisperunasta, mutta ne menivät kuitenkin kuin kuumille kiville.

Hyvän menekin ymmärtää, sillä markkinaväki näki, että kyse ei ole mistään bulk-tuotannosta, vaan huolella tuotetuista lähiperunoista.

Kävin perunannostoon vasta markkinapäivän aamulla klo seitsemän tienoilla, joten perunat olivat takuulla nostotuoreita.

 

 

 

 

Mansikkaropposet katosivat ostajien torikasseihin vikkelään.

Harmittelen, että en aamukiireissä ehtinyt kuvaamaan houkuttelevan näköisiä mansikkaropposia kuljetuslaatikoissaan!

 

 

 

Varhaisperunoiden ja mansikoiden loputtua myyntipöydällä oli tarjolla omatekoisia lasitöitä.

Minäkin saan osallistua lasitöiden valmistamiseen leikkaamalla lasiveitsellä lasista haluttuja kappaleita sekä saan myös hioa niitä hiomakoneella, mutta tiffany-töissä tärkeään juotostyöhön minulla ei ole ”lisenssiä”.

 

*********

 

 

Oli mukava pikaisella käynnillä todeta, että Keskustan teltalla riitti paljon kävijöitä.

Toimintaa Keskustan teltalla johti Keskustan Ylöjärven kunnallisjärjestön puheenjohtaja Riitta Koskinen (oikealla) ja hänen vierellään Esko Arola sekä Markku Ylijoki olivat paikalla, kun kävin teltalla.

 

Juha Sipilä tuntui olevan monien mielessä Karhellakin!

 

 

*********

                

 

Viljakkalan Pelimannit esiintyivät juhlateltassa muutamaan kertaan ja hienosti esiintyivätkin.

 

Markkinapäivän jälkeen sain Viljakkalan Pelimanneissa soittavalta kaveriltani Mauno Heinoselta sähköpostiviestin, joka sisälsi linkin Youtube-esitykseen, jossa Viljakkalan Pelimannit esittävät vahvennuksineen mielikappaleeni ”Äänisen aallot”!

 

Hieno esitys löytyy googlaamalla ”Viljakkalan Pelimannit Äänisen aallot”. Kannattaa katsoa ja nauttia!

 

********

 

Tapasin markkinoilla paljon tuttuja ja minulle oli pienoinen yllätys, että tapasin siellä varsin paljon tamperelaisia!

 

Markkinoilla liikkui useita tamperelaisia, jotka ovat mukana Tampereen kunnallispolitiikassa.  Se on pelkästään hyvä asia ja toivon, että Viljakkalassa kesäasunnoillaan kesää viettävät tamperelaispäättäjät huomaavat, että maaseutua ei voi tuoda kaupunkiin.

 

Maaseutu pitää kokea maaseudulla ja toivoa sopii, että yhä useampi tamperelaispäättäjä ei hamuile kehyskuntia Tampereen hulvattoman taloudenpidon maksumiehiksi!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kiitokset Karhen Markkinoilla Viljakkala-neuvostolle annetuista runsaista evästyksistä!

Sunnuntai 30.6.2013 - -Esko Erkkilä-

Karhen koulun vanhempainyhdistys ry:n järjestämät Karhen Markkinat Viljakkalassa kasvattavat suosiotaan vuosi vuodelta.

 

Eilen järjestetyillä markkinoilla väkeä oli pienestä sateentihkusta huolimatta ennätysmäärä.

 

 

Viljakkala-neuvosto on Ylöjärven kaupungin virallinen luottamushenkilöorganisaatio ja olin Viljakkala-neuvoston varapuheenjohtajana koko ajan paikalla osastollamme.

 

 

 

 

 

Osastollamme kävi koko ajan melkoinen vilske, kun markkinavieraat halusivat evästää Viljakkala-neuvoston jäseniä ajamaan viljakkalalaisten etua Ylöjärven kaupungin päätöksenteossa.

 

 

 

 

Osastomme kantavia voimia olivat puheenjohtajamme Tiina Isosaari (oikealla) ja Sari Lähde (vasemmalla). Tiina ja Sari edustavat Viljakkalan eri kulmia, joten Ylöjärveen aikanaan liittyneen pitäjän eri alueet tulivat heidänkin kauttaan hyvin esille. Omalta kohdaltani käsitän, että olen valittu Viljakkala-neuvostoon Viljakkalassa vapaa-ajanasunnon omistavien joukosta ja Vipu ry:n mandaatilla.

 

 

 

 

Osastollamme oli leikkimielisenä visailuna se, että piti osata laittaa Viljakkalan kartalle tärkeitä viljakkalalaisia paikannimiä.

Suurimmat haasteet oli löytää oikea paikka nimille Kylmäkoski,  Parvilahti ja Niemenperä.

***********

 

 

Tärkeimpänä tavoitteenamme oli saada esille vakituisten viljakkalalaisen ja kesä-viljakkalalaisten ajatukset siitä, että miten Viljakkalaa pitäisi kehittää.

 

Ylivoimaisena ykkösenä markkinaväen mielipiteissä oli se, että Karhen koulu pitää säilyttää!

 

Karhen koulun tulevaisuuden yllä on jatkuvasti ollut Ylöjärven kaupungin virkahenkilöiden leimakirves, että koulu pitäisi lopettaa. Saimme vahvan mielipiteen siitä, että Karhen koulu pitää säilyttää ja sen toimintaa on kehitettävä!

 

Toisena vahvana asiana tuli esille se, että Viljakkalassa sijaitsevien yksityisteiden avustuksia ei saa leikata, vaan yksityisteiden kehittämiseen pitää kaupungin panostaa.

 

Ylöjärven kaupunki on vast´ikään muuttanut yksityisteiden avustusluokitusta ja luokituksen palauttamista entiselleen toivottiin vahvasti.

 

Kevyenliikenteen olosuhteita toivottiin kohennettavan sekä Karhella, että Kirkonkylän alueella.

 

 

 

 

Saimme ainakin yhden positiivisen palautteenkin ja se oli se, että Karhen koulun remonttitöiden käynnistäminen on luonut uskoa Karhen koulun säilyttämiselle!

 

 

On varmaa, että Viljakkala-neuvosto hyödyntää Karhen Markkinoilla saamansa kuntalaispalautteen ja käsittelee sen seuraavassa kokouksessaan!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Ei kauniimpaa voi olla kuin haitarinsoitto!"

Torstai 27.6.2013 - -Esko Erkkilä-

Viljakkalan Seurojentaloyhdistys ry järjestää kesäkautena Viljakkalan Seurojentalolla kesäkahvilan keskiviikkoisin alkaen klo 10.00.

 

Kesäkahvilassa tarjoillaan kahvia ja ”kastettavaa” edulliseen hintaan sekä sen lisäksi jotain oheisohjelmaa.

 

 

Eilen oheisohjelman esittäjänä oli harmonikkataiteilija Reino Kasittula Ikaalisista.

Kasittulan esitteli nelikymmenhenkiselle yleisölle Viljakkalan Seurojentaloyhdistyksen sihteeri Leena Kunttu.

 

 

Eräs konsertin kuuntelijoista kysyi Kasittulalta, että pitääkö paikkansa, kun kerrotaan hänen soittaneen haitaria jo 5-vuotiaana.

Reino Kasittula totesi, että pitäähän se – hän oli soittanut haitaria jo 5-vuotiaana ja tukenut soittopeliään sängyn laidalla istuessaan.

 

 

 

 

Kasittula kertoi soittavansa ”perustanssimusiikkia”.

Nyt soittotuokio kesti vain tunnin verran, mutta joskus Kasittula kertoi soittaneensa jopa viisi tuntia samaan menoon!

 *********

Entisaikaan hääsoitot alkoivat iltakuudelta ja päättyivät aamuneljältä. Toki soittotaukoja pidettiin ruokailujen ja sahdinnauttimistaukojen merkeissä!

 

Harmonikkataiteilija Reino Kasittulan musisointihetki alkoi Nuoruusmuistoja –kappaleella ja päättyi Suvivalssiin.

 

Metsäkukkia, Tango Notturno, Satumaa, Tähdet meren yllä, Väliaikainen, Vesivehmaan jenkka ja monet muut suositut kappaleet löytyivät taiteilijan repertuaarista helposti.

 

Pyysin Kasittulaa esittämään ”Äänisen aallot” ja sieltähän sekin löytyi!

 

Mieliinpainuvin ”Äänisen aallot” on kohdaltani ollut, kun Petroskoin syysyössä hotellin parvekkeella seurueemme lauloi sen ja Ääninen loiski lähietäisyydellä!

 

 

Valkea ruusu oli eräs kuulijoiden pyytämä kappale ja Kasittula olikin mielissään, kun sai Viljakkalassa soittaa tämän Ikaalisissa kunnallislaulun asemaan nousseen kappaleen.

 

Moni konserttivieras varmaan yhtyi erään kuulijan toteamukseen, jonka olen toistanut tämän jutun otsikossa.

 

 

Kasittulan konsertti oli usealle elämys, sillä moni jalka iski lattiaan soiton tahdissa tahtia, pää keinahteli musiikin myötä ja tapailipa joku viulun otteita ilman viulua!

Kuulemani perusteella uskallan suositella hanuritaiteilija Reino Kasittulaa esiintymään erilaisiin tilaisuuksiin, joissa tarvitaan musisointia!

 

 

 

Kiitän Viljakkalan Seurojentaloyhdistystä kesäkahviloiden järjestämisestä.

 

 

 

 

Kiitän myös harmonikkataiteilija Reino Kasittulaa erään lähelläni istuneen henkilön sanoin, kun hän konsertin jälkeen totesi:

 

Tämä priskas päätä ja niskaa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Projektimme "Juhannuksena uudet perunat omalta maalta" onnistui!

Tiistai 25.6.2013 - -Esko Erkkilä-

Olemme helmikuun viimeisestä päivästä alkaen toteuttaneet projektia ”Juhannuksena uudet perunat omalta maalta” ja näin perinteisen Juhannuspäivän jälkeen on aika todeta, että onnistuimme!

 

Projektimme alkoi helmikuun 28. päivänä, kun valikoimme siemenperunat idätykseen. Idätys tapahtui alkuvaiheessa pannuhuoneessa ja sen jälkeen autotallissa.

 

Idätetyt siemenperunat laitettiin storox-laatikoihin multa-hiekkaseokseen esikasvatukseen huhtikuun alkupuolella ja esikasvatettujen perunataimien istuttaminen tapahtui toukokuun 4. päivänä.

 

Istuttamisen yhteydessä istutusvakoon laitettiin kunnollinen annos perunankasvatukseen suunniteltua lannoitetta, sillä mitään luomuperunakirppuja meillä ei kasvateta!

 

Istutuksen jälkeen perunapenkkien päälle levitettiin nelinkertainen kevytpeitekerros, jotta perunoiden kasvaminen lähtisi heti vauhtiin.

 

 

Kevytpeitteiden poistamisen jälkeen varhaisperunamaamme näytti kovin aneemiselta,…

 

 

 

…mutta haraamisen jälkeen tilanne oli jo vallan toisen näköinen!

 

 

 

 

Kesäkuun 5. päivä varhaisperunamaamme ei vielä ollut ”kasvanut umpeen”, kuten perunamaan seuraavaa kehitysvaihetta kutsutaan.

 

 

Kesäkuun 23. päivänä eli perinteisenä Juhannusaattona varhaisperunamaamme näytti hyvin lupaavalta…

 

 

…ja sitähän se olikin, sillä parhaan kokoiset uudet perunat olivat valmiit keitettäviksi!

 

 

Muutama tillinvarrenpätkä höyrykattilaan,…

 

 

 

 

..jokunen sillinpala lautaselle omasta maasta nostettujen uusien perunoiden kera...

 

...ja herkkuateria oli valmis!

Projektimme "Juhannuksena uudet perunat omalta maalta" onnistui!

 

 

-Esko Erkkilä-

Ruusuretkellä Korpijaakkojen tilalla Hämeenkyrössä

Sunnuntai 23.6.2013 - -Esko Erkkilä-

MTK-Hämeenkyrö oli sopinut Lauri ja Hanna Korpijaakon kanssa, että yhdistyksen jäsenet voivat saapua Korpijaakkojen tilalle ruusuretkelle torstaina 20.6.2013.

 

MTK-Hämeenkyrö kutsui mukaan myös naapuripitäjien MTK-yhdistykset ja sainkin miellyttävän kutsun MTK-Viljakkalan jäsenenä.

 

 

 

Noudatin kutsua ja meitä ruusuista kiinnostuneita olikin paikalla kolmisenkymmentä.

 

 

 

Lauri ja Hanna Korpijaakon tilalla on viitisensataa ruusua ja erilaisia niistä on parisensataa.

 

Oli tihkusateinen päivä ja isäntä valittelikin, että monet ruusut eivät olleet avanneet kukkiaan sateisen sään vuoksi täysin auki.

 

 

Isäntä tuntee jokaisen ruusunsa ja kaikkiin niihin tuntui liittyvän tarina ruusun alkuperästä tai nimestä.

Tämä ruusu on Pietarinruusu.

 

 

Lauri Korpijaakko (vasemmalla) on Ruususeuran puheenjohtaja ja hän tuntee ruusumaailman perusteellisesti.

Oikealla agronomi Tuomo Linnainmaa, joka johdatteli minua aikoinaan maatalousopintojeni alkutaipaleilla.

 

 

Seuraavassa pieni kuvakimara Korpijaakkojen ruusuista ja ”ruusuisännästä”.

 

Kuvista nähdään, että Lauri Korpijaakolla on usein kädessään ruusunverso ja niitä hän jakelikin pistokkaiksi meille vierailleen.

 

Osa kuvista on ilman selitystekstiä.

 

 

 

 

 

 

 

Ruusuihin tutustuttaessa on tärkeää, että tehdään myös tuoksuhavaintoja.

 

 

 

 

 

Korpijaakko kertoi värikkäästi monien ruusujensa löytöpaikan tai muun alkuperän.

Tässä on kyseessä Iitistä löydetty Iitin Tiltu!

 

 

 

 

Tämä ruusu on peräisin Korpijaakon mummon synnyinseudulta Virosta. Ruusun kainalossa on sininen tarharaunioyrtti.

 

 

 

 

Retkipäivä oli sateinen ja kylmäkin. Tilalla pidettiin retkeläisistä kuitenkin hyvää huolta ja tälle pienelle retkeläiselle emäntä kävi juosten noutamassa lisälämmikkeeksi takin; takki oli käyttäjälleen hieman isokokoinen, mutta varmasti lämmin!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Retkemme lopuksi saimme Lauri Korpijaakolta ohjeet pistokkaiden hoitamisesta.

 

Pistokas laitetaan vanhaan maitopurkkiin turpeesta, hiekasta ja mullasta valmistettuun seokseen ja purkin päälle laitetaan tukevahkosta läpinäkyvästä muovista oleva muovipussi.

 

Purkki laitetaan varjoiseen paikkaan ulkona ja kolmisen viikon kuluttua pistokas on juurtunut. Pistokasta säilytetään viileähkössä paikassa talven yli ja keväällä se voidaan istuttaa kasvupaikalleen.

 

Kysyin kellarin sopivuudesta talvisäilytyspaikaksi, mutta isäntäväki ei pitänyt kellaria parhaana säilytyspaikkana, sillä siellä taimeen saattaa muodostua hometta.

 

 

Huomasin muuten retkeltä palattuni, että minulle oli pistokkaita kertynyt kymmenkunta ja istutinkin ne heti isännän antamien ohjeiden mukaisesti väljiin kukkapurkkeihin ja läpinäkyvä muovipussi päälle!

 

 

Kiitokset Lauri ja Hanna Korpijaakolle antoisan ruusuretken tarjoamisesta!

 

 

-Esko Erkkilä-

Miksi päättäjät ovat vammaisten asialla vain ennen vaaleja?

Perjantai 7.6.2013 - -Esko Erkkilä-

Liityin mukaan politiikkaan vasta myöhemmällä iällä, kun olin lopettelemassa hieman yli nelikymmenvuotista työuraani.

 

Opin bisnesmaailmassa, että kolmesta asiasta ei saanut asiakkaiden ja tavarantoimittajien kanssa keskustella; uskonnosta, politiikasta ja pankkipolitiikasta!

 

Pankkipolitiikasta saattoi maatiloilla keskustella sen jälkeen, kun oli nähnyt piirongin päällä joko osuuspankin tai säästöpankin viirin! Uskonnosta ja politiikasta oli viisainta olla kaikissa tapauksissa hiljaa.

 

Olen kokenut vuoden 2008 jälkeen useat vaalit ja lähes kaikki niistä ”lähietäisyydeltä”.

 

Erityislapsen isänä olen huomannut, että vammaisten, erityisnuorten ja erityislasten asioista keskustellaan ainoastaan ennen vaaleja.

 

Kaikki unohtavat vammaiset sen jälkeen, kun äänet on vaaliuurnaan pudotettu!

 

Seuraavat vaalit ovat EU-vaalit ja niiden tiimoilta vammaisasiat ovat taas nousemassa esille.

 

Aiheen tähän kirjoitukseen sain, kun maamme ensimmäinen naispuolinen pääministeri ja europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki kertoi facebook´ssa, että vammaisjärjestöt kävivät hänen luonaan ja esittelivät ensimmäisiä vaaliteemojaan seuraavia EU-vaaleja varten.

 

 

Kirjoitin Jäätteenmäen fb-sivulle seuraavanlaisen kommentin:

 

”Vammaisten, erityisnuorten ja erityislasten asiat ovat puheissa ennen vaaleja, mutta sitten ne hautautuvat kaiken muun alle. On muistettava, että mainitsemillani ryhmillä on yhtälainen äänioikeus kuin kaikilla muillakin.”

 

Jäätteenmäki kommentoi mielipidettäni näin:

 

”Esko, järjestöt olivat asialla, että heidän esityksensä toteutettaisiin.  Mutta palvelut ja sos.etuudet päätetään lähinnä kansallisella tasolla.”

 

Europarlamentaarikko Jäätteenmäki lisäsi myöhemmin kommenttiinsa puhutteluksi: ”Pirkko ja Erkki”.

 

Oletan, että Anneli Jäätteenmäki tarkoitti termillä ”Erkki” minua. Europarlamentaarikko täydensi aiemmin yksinomaan minulle osoittamaansa vastausta yhdellä lauseella, joka kuului näin:

 

”Mutta kyllä Eu voi ja sen pitää oman osuutensa hoitaa.”

 

Arvostan, että Anneli Jäätteenmäki kommentoi mielipidettäni ja arvostan myös hänen myöhemmin lisäämäänsä lausetta eli: ”Mutta kyllä Eu voi ja sen pitää oman osuutensa hoitaa.”

 

En ole nokon nuuka siitä, että etunimeni yhdessä yössä vaihtui MEP:n kielenkäytössä Eskosta virheellisesti Erkiksi - eipä ollut ensimmäinen kerta ja tuskin viimeinenkään!

 

Anneli Jäätteenmäki saa minulta anteeksi etunimivirheensä, kunhan hoitaa seuraavalla MEP-kaudellaan vammaisten asiat Brysselissä parempaan kuntoon, kuin ne nyt ovat!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Kirjeitä rintamalta" - Viljakkalan Mieslaulajien vappukonsertti oli hieno kulttuuritilaisuus

Tiistai 4.6.2013 - -Esko Erkkilä-

Vietämme tänään Puolustusvoimain lippujuhlan päivää. Päivällä on pitkät perinteet, sillä nykyisen päivän edeltäjän eli Sotaväen lippujuhlan päivää vietettiin toukokuun 16. päivänä vuosina 1919 – 1939.

 

Erinäisten vaiheiden jälkeen kesäkuun 4. päivä – Suomen marsalkka Mannerheim´n syntymäpäivä – vakiintui Puolustusvoimain lippujuhlan päiväksi.

 

Arvostan Puolustusvoimain lippujuhlapäivää ja tänään siniristilippu tulee hulmuamaan mökin ja myös kotimme lipputangoissa!

 

************

 

Tämä juttuni liittyy ainakin tietyllä tavalla Puolustusvoimain lippujuhlan päivään, sillä nyt kerron Viljakkalan Mieslaulajien konsertista runsas kuukausi sitten.

 

Viljakkalan Mieslaulajat konsertoi vappuna eli toukokuun 1. päivänä Viljakkalan Seurojentalolla.

 

Konsertin teemana oli ”Kirjeitä rintamalta”.

 

Viljakkalan Mieslaulajilla on vankat perinteet, sillä kuoro on perustettu jo vuonna 1936, joten kolmen vuoden kuluttua on odotettavissa 80-vuotisjuhlakonsertti.

 

Konsertti toteutettiin yhteistyössä Viljakkalan Seurojentaloyhdistys ry:n kanssa.

 

Kiirehdin Tampereen vappujuhlista kotipitäjäni konserttitapahtumaan, sillä tiesin lavalla esiintyvän tuttuja kavereita.

 

 

 

 

Viljakkalan Seurojentalon lava ja sen taustalla hieman kulahtanut taustamaisema olivat puitteet hienolle kulttuurihetkelle.

 

Järjestäjät olivat nähneet sota-ajan tunnelman luomisessa vaivaa, sillä esiintymistilan rekvisiittana oli deaktivoituja museoaseita.

 

 

 

 

Konekivääri,…

 

 

 

 

…Suomi-konepistooli…

 

 

 

…ja pikakivääri Dektarjev eli Emma.

 

 

Isäni, joka oli kahta haavoittumistaan lukuun ottamatta koko ajan mukana Talvisodassa, Jatkosodassa ja vielä Lapin sodassakin kenraali Hersalon johtamassa laivalla tehdyssä koukkauksessa Tornioon, taisteli sodat pikakivääriampujana. Taisteluparinaan hänellä oli autoilijana sittemmin toiminut saman kylän mies eli Simo Niittunen.

 

Kerrotaan, että kun isäni näki jollain Sotaveteraanien matkalla Säkylässä vanhana miehenä Emman, niin hänen silmiinsä tuli innostunut kiilto, kun näki tutun aseen!

 

*********

Viljakkalan Mieslaulajien konsertti käsitti kaikkiaan 18 mieliinpainuvaa kappaletta.

 

Konsertti alkoi naapuripitäjän eli Hämeenkyrön nobelistin F. E. Sillanpään sanoittamalla Marssilaululla.

 

Olen kirjoittanut lyhyen jutun Sillanpään Marssilaulu-kansanoppeeran kantaesityksestä tälle saitille 24.10.2009. Juttuni löytyy googlaten vaikkapa näin: ”Esko Erkkilä Marssilaulu”.

 

Sillanpään sanoittaman ja Aimo Mustosen säveltämän Marssilaulun jälkeen Viljakkalan Mieslaulajat esittivät seuraavat kappaleet:

 

• Porilaisten marssi
• Lottien laulu
• Raatteen tie
• Elämä juoksuhaudoissa
• Kirje isältä
• Karjalan Katjuusa
• Liisa pien´
• Iso Iita
• Meripojan preivi
• Muistoja pohjolasta
• Säkkijärven polkka
• Korsu-valssi
• Vartiossa
• Pienet kukkivat kummut
• Ilta Skanssissa
• Kynttilöiden syttyessä
• Finlandia-hymni

 

 

 

Viljakkalan Mieslaulajat oli asettunut Seurojentalon näyttämölle ja näyttämön eteen siten, että en saanut samalla kerralla kuvaa koko kuorosta, mutta…

 

 

 

 

…kahteen kuvaan laulajat pystyin ikuistamaan.

 

 

 

Kuoroa säesti haitariduo Jarmo Mäkinen ja Pekka Mäkelä.

 

 

 

 

Viljakkalan Mieslaulajia johtaa kanttori Heidi Olkinuora, joka esitti soolona Lottien laulun.

Tässä Olkinuora yhdessä toisen sooloesityksen esittäneen eli Markku Ylijoen kanssa.

 

 

 

Markku Ylijoen soolona esittämän koskettavan kappaleen nimi oli ”Kirje isältä”.

Hieno tulkinta Markulta – kiitos!

 

 

 

Parhaiten olen kuorolaisista oppinut tuntemaan…

 

 

  

…naapurinpoika ja koulukumppani Antti Hietamäen,…

 

 

 

 

…sekä Viljakkalassa pitkään rakennusmestarina toimineen Matti Simosen.

Kiitokset Matille vieläkin niistä opeista ja ohjeista, jotka häneltä olen vuosien saatossa saanut rakentamisessa ja yksityistien toimitsijamiehenä!

 

 

 

 

Hietamäen Antti ja Simosen Matti pistivät esitysten aikana pystyyn…

 

 

 

 

…jopa pienoisen show´n!

 

 

Kiitokset Viljakkalan Mieslaulajille ja Viljakkalan Seurojentaloyhdistykselle hienon kulttuuritapahtuman järjestämisestä.

 

Milloin saamme kokea seuraavan konsertin?

 

Uskallan esittää seuraavaa konserttia varten toiveena oman ja isäni mielikappaleen...

”Äänisen aallot”.

 

Olen kerran saanut olla mukana Petroskoissa hotellissa, kun retkikuntamme laulunosaajat lauloivat hotellin parvekkeella illalla – tai ehkä oli jo yöaikaa – ”Äänisen aallot” ja Ääninen loiski siinä vieressä. Sen tunnelman muistan aina!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kiitokset Mikko Alatalolle: Kunta- ja soteuudistuskeskustelussa aletaan Pirkanmaalla pääsemään asiaan

Tiistai 28.5.2013 - -Esko Erkkilä-

Kataisen hallituksen ja kokoomuksen ajamassa kunta- ja soteuudistuksessa aletaan Pirkanmaalla pääsemään asiaan, kun asioista on alettu keskustelemaan toden teolla.

 

Medialle on annettava täysi tunnustus, kun kriittiset mielipiteet ovat saaneet entistä enemmän palstatilaa ja radioaikaa. Media tajuaa, että pieleen ollaan menossa!

 

Aamulehti osoitti olevansa ajan hermolla, kun se eilen julkaisi kaksi asian ytimeen kunta- ja soteuudistushankkeissa pureutuvaa kirjoitusta.

 

 

Kuntajohtajana yli 30 vuotta toiminut Tapani Leppänen otsikoi kirjoituksensa näin:

 

Sotesta sekametelisoppa, kunnista tulee vaakunan vartijoita

 

 

 

 

Viereisellä sivulla sai palstatilaan viiden palstan verran kansanedustaja Mikko Alatalon kirjoitus, jonka hän oli otsikoinut näin:

 

Pirkkala ei saa itse mitään päätösvaltaa sote-asioihin

 

 

Moninkertainen ex-kunnanjohtaja Tapani Leppäsellä on kanttia sanoa kirjoituksessaan näin: ”…on todettava, että Jyrki Kataisen hallitus on keittämässä sotesta varsinaista sekametelisoppaa.

 

Jotta uudistuksesta saataisiin kelvollinen, tulee valmistelu palauttaa lähtöruutuun tekemällä perusteellinen toiminta-analyysi kunta- ja terveyskeskuskohtaisesti siitä, mitkä palvelut toimivat ja mitkä eivät, toteaa usean kunnan johtamisesta kokemusta omaava Tapani Leppänen.

 

Pirkanmaalaiset saivat taas kerran nauttia kansanedustaja Mikko Alatalon oleelliseen keskittyvästä kynänjäljestä, kun hän otti esimerkiksi Pirkkalan siitä kohtelusta, jonka kohteeksi vireä Tampereen naapurikunta joutuisi, jos Kataisen – Urpilaisen hallituksen katalat suunnitelmat toteutuisivat.

 

Alatalo toteaa, että Petteri Orpon työryhmän linjaukset olisivat karu viesti Pirkkalalle.

 

”Terve kunta laitetaan saattohoitoon ylhäältä määräten, pakkoliittoon Tampereen kanssa.”  

 

Alatalo tiivistää, että hallitus runnoo sote-sotkua eteenpäin mistään piittaamatta. ”Korvat ovat kiinni ja silmillä laput” toteaa kansanedustaja Mikko Alatalo ja taitaa viittata kokoomuksen taannoiseen mainostoimiston kehittämään vaalislouganiin: ”Kokoomuksella on korvat” vai miten se menikään.

 

Mikko Alatalo osoittaa tämän hetken ajan tajunsa, kun hän toteaa kirjoituksessaan, että ei taida Pirkkalaa pelastaa edes uusi maakuntamme ministeri Pia Viitanen (sd).

 

”Puoluetoveri, pormestari Helena Rissanen saa vain pyyhkiä silmistään ruusunpunaisia kyyneleitä” sivaltaa kansanedustaja Mikko Alatalo aiheellisesti.

 

Myös Ylen Tampereen Radio osoitti eilen olevansa ajan hermolla, kun se oli aamulla kutsunut kansanedustajat Mikko Alatalon (keskusta) ja Saara Karhun (sdp) keskustelemaan sote-uudistuksen perimmäisestä tarkoituksesta.

 

Pääsin kuuntelemaan keskustelun tiivistelmän Tampereen Radiosta vasta iltapäivällä, mutta Ylen nettisivujen mukaan maakuntamme senaattori Mikko Alatalo oli todennut keskustelussa ytimekkäästi näin:

 

- Minusta tässäkin on takana hallituksen suurkuntauudistus. Uudistuksen agenda ei ole terveydenhoito vaan sillä halutaan lopettaa maalaiskunnat, jotta Suomen Keskustan valta puolueena vähenisi. Kokoomus ajaa tätä, en tiedä ajavatko demarit. Tämä on valtapolitiikkaa.

 

Kiitän Aamulehteä ja Ylen Tampereen Radiota ajan hermolla olemisesta.

 

Erityisesti kiitän ex-kunnanjohtaja Tapani Leppästä ja kansanedustaja Mikko Alataloa siitä, että he osaavat analysoida Kataisen hallituksen kuntakohellusta ja sote-sotkuja viiltävän tarkasti!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sikomäen Helaavalkeat - uusi kulttuuritapahtuma Hämeenkyrössä

Keskiviikko 15.5.2013 - -Esko Erkkilä-

Katariina ja Eero Pylsy olivat puuhaajina, kun Hämeenkyrö sai helatorstaina toukokuun 9. päivänä uuden hienon kulttuuritapahtuman.  Hämeenkyrön Kierikkalan Sikomäellä saatiin silloin kokea 1900-luvun alkupuoliskon tapahtumiin liittyvä Sikomäen Helaavalkeat –tapahtuma.

 

 

 

Paikalla hienossa kevätsäässä toteutetussa tapahtumassa oli nelisenkymmentä kyröläistä, lähipitäjäläistä sekä kesä-hämeenkyröläistä.

 

 

 

 

 

Katariina Pylsy on monien haastattelujen avulla perehtynyt Sikomäen helavalkeisiin ja nyt vanhat tunnelmat olivat hänen kirjoittamansa näytelmän avulla loihdittu kaikkien koettavaksi.

Haastattelut on perimätiedon säilyttämiseksi tehty viime hetkillä, sillä nykyään Sikomäen helavalkeita kokeneita ei enää ole keskuudessamme.

 

 

 

 

Helaavalkeat toteutettiin kantaesityksessä lukuharjoituksena, mutta se ei tunnelmaa haitannut.

Vasemmalla Katariina Pylsy ja oikealla Niclis Pylsy – he molemmat esittivät useiden roolihahmojen vuorosanat.

 

 

 

Näytelmään toivat musiikkia ja elävyyttä pelimanneina Weijo Koskiranta Hämeenkyröstä…

 

 

  

…sekä Teuvo Suoniemi Tampereelta.

 

 

 

 

Sikomäen helaavalkean sytyttämisestä vastasi Eero Pylsy.

Sata vuotta sitten järjestetyissä Sikomäen Helaavalkeissa roihu oli moninkertainen nyt nähtyyn verrattuna, mutta aitoa helaatunnelmaa tämäkin toi.

 

 

 

Näytelmän tekstit koostuvat aidosta kyröläisestä murteesta ja sattuvista sanonnoista.

Katariina Pylsy (vasemmalla) ja Niclis Pylsy (oikealla) esittivät vuorosanat selkeästi ja yleisöä kiinnostavasti.

Weijo Koskirannan ja Teuvo Suoniemen pelimanniesitykset toivat esitykseen monipuolisuutta ja nautittavuutta.

 

***********

 

Oskari Heikkilä, Heikkilän talon isäntä Kierikkalasta kertoi eräässä repliikissään Sikomäen helaavalkeitten perimmäisen tarkoituksen näin:

 

”Ennen vanhaan helaavalkeitten avulla pyyrettiin suosiollisia henkiä tuleen iloon ja juhlanpitoon mukaan ja samalla valkeella hätistettiin pahansuopia ja vihamielisiä olentoja tiehensä.  Valkee on semmonen voima, jota pahat henket pelkäävät.”

 

***********

Näytelmän kohokohta oli sen loppupuolella, kun kirjailijamestari F. E. Sillanpää saapui yhdessä Sigrin kanssa Sikomäen helaavalkeille. Kantaesityksen katsojat pystyivät hyvin kuvittelemaan Sillanpään Sikomäen maisemissa!

 

 

F. E. Sillanpää kuvaili repliikissään Sikomäeltä avautuvia näkymiä kirjailijamestarille tutulla tavalla:

”Tälle maisemalle antavat leimansa pellot ja haat, talot ja töllit sekä siellä täällä silmänä pilkottava järvi. Tätä rajoitettua maisemaa elävöittää ihminen, kotieläin, lintu tai hyönteinen. Piennarten ja puitten nuori vehmaus on niin ylivoimainen asia ja siinä on sellaista luonnonvoiman mahtia, ettei sen ihasteleminen ole häpeäksi miehiselle miehellekään.”

 

 

 

Paikalla esitystä seuraamassa oli lukuisia hämeenkyröläisiä, jotka ovat saaneet paljon aikaiseksi hämeenkyröläisen kulttuurin saralla.

 

 

Tässä hämeenkyröläinen kulttuurin monitaitaja Kauno Perkiömäki keskustelee Eero Pylsyn kanssa.

 

 

 

Mieliinpainuva Helaavalkee – tapahtuma päättyi Eero Pylsyn 23.3.2010 säveltämään ja sanoittamaan Kierikkalan kylän ylistyslauluun...

”Maisema kaunehin”.

Laulun sanat oli jaettu yleisölle ja esilaulajina toimivat Katariina Pylsy, Eero Pylsy, Jere Lepola ja Niclis Pylsy.

 

 

Kierikkala oi Kierikkala on kylistä kuuluisin Kyrönmaan,

siel syntyi ja varttui kirjailijamme Frans Emil Sillanpää.

Metsät ja pellot niittyjen kellot, soittaa säveltä maiseman

metsät ja pellot niittyjen kellot, soittaa säveltä maiseman, kaunehimman.

 

Kierikkala oi Kierikkala on kylistä rakkahin Kyrönmaan,

siel ahkera kansa kyntää ja kylvää kansallismaisemaa.

 

Kierikkila oi Kierikkala on kylistä viihtyisin Kyrönmaan,

siel isien työt ja kulttuuriarvot auttavat jaksamaan.

 

Kierikkala oi Kierikkala on kylistä kaunehin Kyrönmaan,

siel Luojaamme kiittäen laulumme soi vain kylästä Kierikkalan.

Metsät ja pellot niittyjen kellot, soittaa säveltä maiseman

metsät ja pellot niittyjen kellot, soittaa säveltä maiseman, kaunehimman.

 

 

 

On toivottava, että ensi vuoden helatorstaina Sikomäellä nähdään nyt kantaesityksenä nähty näytelmä täydellisenä esityksenä.

Esitykseen tarvitaan parisenkymmentä näyttelijää ja uskon, että se on hämeenkyröläiselle kulttuuriväelle sopiva voimainponnistus.

 

********

 

 

 

 

Hämeenkyrön Sanomat julkaisi 14.5.2013 ilmestyneessä numerossaan laatimani jutun Sikomäen Helaavalkeista.

 

 

-Esko Erkkilä-

Anneli Jäätteenmäki: Tehtäväni EU-parlamentissa on puolustaa Suomea ja suomalaisia!

Perjantai 10.5.2013 - -Esko Erkkilä-

Kansalaisilla oli keskiviikkona 8.5.2013 mainio tilaisuus kuunnella europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäkeä Kirjastotalo Metsossa Tampereella.

 

Tilaisuuden järjestämisestä vastasi Eurooppatiedotus ja paikalla oli seitsemisenkymmentä kiinnostunutta kuulijaa.

 

 

  

Olen toki tavannut Suomen ensimmäisen naispuolisen pääministerin useinkin, mutta vasta nyt pääsin kuuntelemaan hänen esitystään ”livenä”.

 

Pidin Jäätteenmäen esityksestä moneltakin kantilta.

 

Tärkein on se, että Jäätteenmäki hallitsee asiansa ja tuntee Suomen EU-historian tarkasti.

 

Toisekseen Anneli Jäätteenmäki on mainio esiintyjä; lähes kaksituntinen esitys ilman muistiinpanoihin tukeutumista ja silti hyvin jäsennelty esitys.

 

 

 

Anneli Jäätteenmäki ei tarvinnut mikrofonia, sillä hänellä on kantava ääni. Jäätteenmäen esiintyminen oli parasta oppia esityksen teknisestä toteuttamisesta – lähellä yleisöä ja vapaata liikkumista kuulijoiden edessä.

 

Otan joitain asioita esille, joita Keskustan europarlamentaarikko Jäätteenmäki tilaisuudessa käsitteli:

 

• Jäätteenmäki lupasi palata kymmenen vuoden kuluttua siihen, että tuleeko Turkista EU:n jäsenvaltio

 

• Saksa sekä Ranska ovat käytännössä lopettaneet liittymisneuvottelut Turkin kanssa ja kun EU-kielteisyys myös Turkissa on kasvanut, niin nopeaa edistymistä asiassa ei ole odotettavissa

 

• Jäätteenmäki totesi, että pienenkin maan edustaja pystyy vaikuttamaan EU-parlamentissa. Esimerkkinä vaikuttamisesta Anneli Jäätteenmäki mainitsi, kun hän kokosi ympärilleen tietyn porukan europarlamenttiedustajia ja he pystyivät kumoamaan komission esittämän ja jopa Suomen hallituksen hyväksymän turvemaiden kyntökiellon!

 

• etsin maaliskuulla tänä vuonna ilmestyneen lehtiuutisen, jossa Anneli Jäätteenmäki kommentoi turvemaiden kyntökiellon kaatumista näin:

 

”– Kielto kohtelisi epäreilulla tavalla erityisesti Pohjois-Suomen laajentavia kotieläintiloja. Toivon, että Suomen hallituskin ymmärtää asian tärkeyden ja tukee nyt parlamenttia asiassa.”

Turvemaiden kyntökiellon lakitekninen termi kuuluu muuten näin: "Hiilirikkaiden maiden ensikyntökielto"!

 

 

• Jäätteenmäki kummeksui Suomen hallituksen toimintaa, jolla tuetaan Kreikan pankkeja. Kreikan pankit operoivat rikollisen rahan kanssa ja sitä maan pankeille tukea myöntävät maat eivät saisi hyväksyä.

 

• työttömyys on Euroopan suurin ongelma

 

• eurobondeista Jäätteenmäki totesi, että niiden käyttöönotto johtaisi Euroopassa moraalikatoon

 

• Jäätteenmäki kummeksui, että Suomen saamista aluekehitysrahoista suuret summat kuluvat hallintoon ja rahansaajakohteet saavat rahoista aivan liian pienen osan. Jäätteenmäki vertasi Suomen tilannetta Saksaan ja totesi, että Saksan maakuntaitsehallinnon ansiosta saksalainen aluekehitysrahojen saaja saa samasta rahasummasta enemmän kuin Suomessa. Helsingin väliportaat vievät myönnetyistä aluekehitysrahoista hallinnollisiin kustannuksiin järkyttävän suuren osan.

 

 

 

Oli mannaa kuulla, kun Anneli Jäätteenmäki luonnehti lopuksi toimintaansa EU-parlamentissa näin:

 

En ole hallituksen käskyläinen!

 

 

-Esko Erkkilä-

Sanaristikoiden vakioeläimen vieraana

Keskiviikko 1.5.2013 - -Esko Erkkilä-

Vierailimme taannoisella Slovenian matkallamme maan ykkösnähtävyydellä eli Postojnan tippukiviluolilla. Kohde ei kuulunut alkuperäiseen matkaohjelmaamme, mutta sovitimme Postojnassa käynnin matkamme ainoaa vapaapäivään.

 

 

 

Postojna sijaitsee maan pääkaupungin Ljubljanan ja kohteemme Portoroz´n puolivälissä mainioiden liikenneyhteyksien varrella.

 

 

Postojnan tippukiviluolat on löydetty vuonna 1818. Luolastolla on pituutta yli 20 kilometriä.

 

 

 

Luolastolla on ollut sotilaspoliittistakin merkitystä, sillä saksalaiset miehittäjät käyttivät osaa luolastoa polttoainevarastonaan, jonka slovenialaiset partisaanit tuhosivat 23.4.1944.

 

Partisaanien onnistuneesta operaatiosta kertovat luolaston suun mustuneet seinät.

 

 

 

 

Luolaston turistikierros alkaa ajelulla pienoisrautatievaunuissa, joissa matkataan kierroksen alussa varmaan kilometrin verran vuoren uumeniin.

 

 

 

Meidän kierroksellemme osallistui väkeä ehkä kolmisensataa ja se merkitsi kahden erillisen vaunuletkan matkaamista isoon ”aloitussaliin”.

 

Junamatkalla saimme pientä esimakua mahtavasta kohteestamme.

 

 

 

Kävelymatkan ”aloitussalissa” meidät jaettiin ryhmiin sen mukaan, että mitä kieltä opas puhui.

Kuuluimme englanninkieliseen ryhmään, joka pääsi pienen kokonsa ansiosta ensimmäisenä kävelyosuudelle. Meluisa italiankielinen nuorisoporukka käsitti selvästi yli sata osanottajaa ja se jäi etenemisjärjestyksessä viimeiseksi.

 

 

 

”Aloitussalissa” oli korkeutta useita kymmeniä metrejä ja joka puolella oli mahtavia tippukiviluomuksia. Tippukivet kasvavat joko alhaalta ylöspäin tai ne kasvavat jääpuikkojen tapaan ylhäältä alaspäin.

Vaaleat tippukivet sisältävät runsaasti kalkkia ja tummat puolestaan runsaasti rautaa.

 

 

Kävelyreitti on aidattu hyvin, joten eteneminen reitillä on turvallista. Kävelyalusta on tasaista ja se on päällystetty materiaalilla, jossa jalkineet eivät luista. Tämä mahdollistaa turvallisesti jyrkätkin nousut ja laskut matkan varrella.

Suokaa anteerksi kuvan heikko laatu.

 

 

 

Kävelyreitin loppupuolella on vierekkäinen kaksi erilaista tippukiveä; tummanpuhuva rautapitoinen ja vaalea kalkkipitoinen.

Oppaamme kertoi, että tätä parivaljakkoa käytetään paljon luolaston markkinointiaineistossa.

 

 

  

Kävelymatkamme lopussa oli hämärä erikoishuone, jonka lasi-ikkunoiden takana näimme sanaristikoissamme ehkä eniten esiintyvän eläimen eli olmin.

Alueella ei saanut valokuvata, sillä harvinainen eläin ei kaipaa eikä hyväksy salamavaloja.

 

******

Wikipedia kertoo olmista näin:

 

Olmi (Proteus anguinus) on sokea salamanteri, joka elää Dinaaristen alppien karstimaiden maanalaisissa vesistöissä ja järvissä. Sen pituus on 25–30 cm. Olmin ruumis on pitkulainen ja raajat ovat heikosti kehittyneet. Sen eturaajoissa on kolme sormea ja takaraajoissa kaksi varvasta. Olmilla on kolme ulkoista kidusparia ja sen kidukset ovat punaiset. Väriltään se on valkeankeltainen, mutta se tummenee auringonvalossa. Olmin ruokavalioon kuuluvat kaikki pienet eläimet, jotka ovat ajautuneet ulkoa virran mukana esim. madot ja pienet äyriäiset. Yleensä olmi synnyttää eläviä poikasia mutta yli +15 asteen lämmössä se voi myös munia.

 

*********

 

 

 

Olmi on kuvattuna monissa slovenialaisissa matkamuistoesineissä ja se on päässyt myös…

 

 

 

 

…Slovenian erääseen postimerkkiin.

**********

Postojna Jaman merkityksestä Slovenian tai oikeastaan silloisen Jugoslavian merkittävänä turistikohteena kertoo se, että Jugoslavian presidentti Josip Broz Tito vieraili tippukiviluolastossa ensimmäisen kerran jo 28.5.1945.

********

Kannustan tutustumaan Postojna Jamaan eli Postojnan tippukiviluoliin, kun olette sielläpäin liikkumassa!

 

Siellä näkee ilmielävän olmin!

 

 

-Esko Erkkilä-

Puolisot Annika ja Mikko viettivät talven kaukana toisistaan, mutta löysivät takaisin Hämeenkyröön!

Sunnuntai 28.4.2013 - -Esko Erkkilä-

Vipu Viljakkala ry järjesti petolintuillan Viljakkalan Seurojentalolla torstaina 25.4.2013.

 

 

 

Seurojentalon saliin oli kerääntynyt lähemmäs 40 lintuasioista kiinnostunutta.

 

 

 

Petolintujen elämästä ja niistä tehdyistä havainnoista kertoi asiantuntijana Hannu Järvinen.

Järvinen tuntee erittäin hyvin Hämeenkyrön, Viljakkalan sekä Mouhijärven alueet ja lintuasiat. Saimme siitä monta vakuuttavaa todistusta.

Järvinen mainitsi mm. synnyinkotini lähijärven Kaihtonjärven tunnettuna kurkijärvenä.

 

 

  

Hannu Järvinen on monipuolinen lintumies, mutta hänen erikoisalaansa ovat tuulihaukat.

Järvinen rengasti viime kesänä 704 tuulihaukan poikasta ja kaikkiaan hän on rengastanut 6.415 poikasta!

Tuulihaukan pöntöt on parasta asentaa viiden metrin korkeuteen ladon päätyseinälle siten, että pönttö on räystään suojassa.

Yhteen pönttöön tarvitaan pehmusteeksi 80 litraa moottorisahanpurua.  Järvinen toivoikin vihjeitä, että mistä saisi moottorisahanpurua!

 

 

 

Tässä kuvassa on pohjantikan pesäkolo.

Järvinen kertoi, että pohjantikka ja kanahaukka viihtyvät usein hyvin lähellä toisiaan. Pohjantikka melkein maassa ja kanahaukka korkealla puun latvassa.

 

 

 

Joidenkin lintujen rengastuksessa käytetään ns. lukurenkaita.

 

Lukurenkaat ovat tavanomaista suurempia ja niissä oleva tunniste pystytään lukemaan kaukaakin kiikarilla tai kaukoputkella. Tästä niiden nimi; lukurengas.

 

 

************

 

Tämän jutun otsikossa mainitut Annika ja Mikko olivat mehiläishaukkapariskunta, jotka talvehtivat 2011 – 2012 kaukana etelässä.

 

Annika lensi Hämeenkyröstä Israelin ja Egyptin kautta Kongon Demokraattiseen Tasavaltaan talvehtimaan.

 

Annikan puoliso Mikko lensi suoraan ja talvehti n. tuhannen kilometrin etäisyydellä puolisostaan ”poikamiehenä”.

 

Ihmeellistä oli se, kun Annika palasi menoreittiään pitkin Hämeenkyröön seuraavana keväänä niin Mikko saapui kotosalle omia reittejään pitkin kaksi päivää myöhemmin!

Lintuihin kiinnitetyt satelliittipaikantimet mahdollisivat pariskunnan talvehtimisreitin seuraamisen.

Ihmeellistä!

 

*************

 

Lintuasiantuntija Hannu Järvisen esitys oli niin mielenkiintoinen, että yleisö pysytteli paikoillaan pitkään tilaisuuden ilmoitetun päättymisajankohdan jälkeenkin!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Lempeä kohtelu elukoille tekee ne hiljaisiksi,...

Lauantai 27.4.2013 - -Esko Erkkilä-

…kesyiksi säyseiksi olennoiksi, jotka eivät pelkää ja kammoksu ihmistä, vaan päinvastoin pitävät niitä hyvinä ystävinään ja parhaimpina suojelijoinaan. Lehmää tulee taputtaa ja sille kauniisti puhella lypsämään ruvetessa. Tällä tapaa saadaan ne hyvälle mielelle ja hyvin antamaan maitonsa. ”

 

Näin alkanut Anna Maria Sankarin vuonna 1906 laatima karjanhoitokirja on esillä Viljakkalan Seurojentalolla järjestettävässä Tampereen seudun työväenopiston Viljakkalan perinnepiirin näyttelyssä.

 

Näyttely oli avoinna jo eilen ja myös tänään siihen pääsee tutustumaan klo 10.00 – 15.00.

 

”Perinnettä Viljakkalasta” on näyttelyn teema ja se keskittyy kolmen teeman ympärille;

 

• aito takosepän paja ja taontaa
• maidosta voimaa
• kokkausvälineitä, keittokirjoja ja vispilöitä

 

 

 

Seurojentalon pihassa oli ikaalislaisen Leevi Kasken pyörillä liikkuva aito takosepän paja.

 

 

 

Nuoren takosepän touhuja oli videolle tallentamassa näyttelytapahtuman johtaja ja perinnepiirin vetäjä Hannu Sinisalo.

Sinisalo on tehnyt suuren työn viljakkalalaisen elämänmuodon tallentajana. Työstä saa pientä esimakua googlaamalla vaikkapa; ”viljakkalan perinnepiiri”.

 

 

 

Näyttämön edessä touhusi miesten piiri ja siinä syntyi taitajien käsissä mm. aitoja luutia!

 

 

 

Viljakkalalaiseen maidontuotantoon ja maidonjalostukseen liittyvät esineet ja muistot oli kerätty Seurojentalon seinällä olevan Eero Järnefeltin vuonna 1887 maalaaman Lehmisavu-teoksen kopion eteen.

 

 

 

 

Osaston helmi oli Viljakkalan Karjantarkkailuyhdistykselle aikoinaan kuuluneet karjantarkkailijan työvälineet. Muistan, kun yhdistyksen pitkäaikainen karjantarkkailija Laura Ruokkeinen liikkui näiden välineiden kanssa kylillä. Tarkasti ottaen maidontuottajaisännät kuljettivat laitteita ja Ruokkeista hevosillaan seuraavaan taloon!

 

Ihantolan emäntä Anna-Maija Sankari laittoi pyynnöstäni maidon rasvapitoisuuden määrittämisessä käytetyn sentrifugin pyörimään.

 

 

 

Kokkausvälineitä ja keittokirjoja esitelleellä osastolla huomiota herätti vuonna 1943 painettu ”Pois pula ja puutteet” –kirja. Kirjan alaotsikkona oli ”Keinot ja korvikkeet käyttöön”.

 

*********

Perinnepiirin eräs kulttuuriteko on ollut laatia 32-sivuinen vihkonen, jonka nimi on: ”Uusia vanhoja uutisia Viljakkalasta 1895-1967”.

 

Vihkosessa on aitoja ilmoituksia ja lehdissä julkaistuja juttuja Viljakkalasta tuolta ajalta.

 

On selvää, että ostin vihkosen viidellä eurolla ja nyt minulla on materiaalia tutustua tuohon aikaan.

*******

 

 

Kiitän Hannu Sinisaloa ja Viljakkalan perinnepiiriä tärkeästä työstä ja sen työn saattamisesta julkisuuteen!

 

 

-Esko Erkkilä-