Muuntogeenisen soijarouheen osuus oli maahantuodusta soijarouheesta viime vuonna jo 13 %

Tiistai 28.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tulee voimassa olevan lannoitevalmiste- ja rehulainsäädännön mukaan julkaista rehujen ja lannoitevalmisteiden valvonnan kannalta oleelliset tulokset puolivuosittain.

Olen kiinnostunut elintarvikkeisiin, ruokaturvallisuuteen, maatalouteen sekä kotieläintalouteen liittyvistä asioista ja sen vuoksi olen hankkiutunut Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran postituslistalle. Saan tämän ansiosta Eviralta tietoa melkein päivittäin.

Kesäkuun 20. päivänä sähköpostiini tuli Eviralta viesti, joka kertoi, että rehujen ja lannoitevalmisteiden valvontanäytteiden tulokset loppuvuodelta 2010 on julkaistu.

 

Kyse on niiden valvontasuunnitelmien mukaan otettujen näytteiden analyysituloksista, jotka ovat valmistuneet ajanjaksona 1.7.–31.12.2010.

 

Mielenkiintoista on se, että raportti sisältää myös rehujen muuntogeenisyyden valvontatulokset koko vuodelta 2010.

Muuntogeenistä soijarouhetta tuotiin Suomeen viime vuonna 20 269 tonnia.

 

Muuntogeenisen soijan osuus soijan kokonaistuontimäärästä vuonna 2010 oli 13 %.

 

Annettujen viranomaislukujen perustella on helppo laskea, että Suomeen tuotiin viime vuonna n. 156 miljoonaa kiloa soijarouhetta. Soijarouhetuonnissa keskimääräinen laivakoko on hieman alle 3.000 tonnia, joten Suomeen tuotiin viime vuonna soijarouhetta keskimäärin yksi laivalastillinen per viikko!

 

Muuntogeenisen soijan osuus on kasvanut joka vuosi. Eviran tilaston mukaan muuntogeenisen soijan suhteellinen osuus soijan koko tuontimäärästä on kasvanut edelliseen vuoteen verrattuna kolme prosenttiyksikköä.

 

Rehujen muuntogeenisyyden valvonnassa löytyi kolme lainsäädännönvastaista näytettä viime vuonna.

 

Lähes humoristiselta kuulostaa, että yksi lainsäädännön vastainen muuntogeenistä ainesta sisältänyt näyte oli kissanruoka, joka oli merkitty luonnonmukaisesti tuotetuksi eli luomuväki kunnostautui taas oikein kunnolla. Luonnollisesti erä asetettiin markkinointikieltoon, sillä luomusäännösten mukaan luomussa GMO-aineksen käyttäminen ei ole sallittua.

 

Suomeen tuoduissa muuntogeenistä soijarouhetta sisältävissä laivalasteissa ei ole mitään laitonta.

Tuojan pitää toki huolehtia, että kyseessä on sellainen soijalajike, jonka muuntogeenisyys on hyväksytty EU:ssa.

Muuntogeenisen soijarouheen käyttäminen raaka-aineena merkitsee rehunvalmistajalle, että sitä sisältävä rehuseos on merkittävä muuntogeenistä ainesta sisältäväksi.

 

Saattaa olla, että muuntogeenisen soijarouheen käyttämisestä sikojen ja siipikarjan ruokinnassa nousee tiettyjen piirien nostama haloo.

 

GMO-soijarouhe on halvempaa kuin ns. perinteinen soijarouhe, joten ymmärrän kotieläintuottajain suuntautumisen GMO-soijarouheen käyttäjiksi. Sika- sekä siipikarjatalouden harjoittaminen on nykyään selkeästi tappiollista, joten ymmärrän tuottajien halun tätäkin kautta täysin laillisesti taistella elinkeinonsa kannattavaisuuden puolesta.

 

-Esko Erkkilä-

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru säilytti 13. sijansa naisten sarjassa pärekorinheiton kaikkien aikojen maailmantilastossa

Sunnuntai 26.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Pärekorinheiton kaikkien aikojen maailmatilasto laitettiin osittain uuteen uskoon Tampereella Vaakonpuistossa kesäkuun 23. päivänä pidetyissä kilpailuissa.

 

Valitettavasti naisia ei ollut paikalla lainkaan ja se merkitsi, että asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru säilytti 13. sijansa naisten sarjan kaikkien aikojen maailmantilastossa.

 

Krista Kiuru on heittänyt tuloksen 10,20 metriä Porin torilla järjestetyssä kisassa vuonna 2010 ja sillä hän pitää edelleenkin hallussaan maailmantilaston 13. sijaa naisten sarjassa.

 

Maaseudun Sivistysliiton Tampereen opinto- ja kulttuuriyhdistys ry eli MSL-Tampere on nostanut viime vuosien toiminnallaan pärekorinheiton suosituksi lajiksi. Yhteistoiminta Suomen pärekorikehdon Porin kanssa on ollut tässä toiminnassa tärkeää.

 

Vanha totuushan on, että kun mennään Poriin, siellä pistetään pärekoriin ja vedetään pitkin torii.

MSL-Tampereen yhteistyökumppanina Porissa järjestettävissä pärekorinheiton MM-kisoissa on Satakunnan Viikko.

 

Mutta ne pärekorinheiton kilpailut 23.6.2011.

 

Tässä MSL-Tampereen nettisivuille Jouni Koskelan toimesta kilpailupäivän iltana ilmestynyt uutinen:

”Juhannuksen läheisyys ja kaksi tuntia ennen kisaa alkanut kova sade verottivat osanottoa MSL-Tampereen piirikunnallisiin pärekorinheittokisoihin. Sivumyötäinen tuuli suosi heittäjiä niin, että kaikki heittäjät heittivät vuoden parhaat tuloksensa. Kilpailun voittanut Jouni Koskela heitti kuluvan vuoden maailman kärkituloksen 17.29. Tulos on Koskelan paras kahteen vuoteen.

Toiseksi heittänyt MSL-Tampereen puheenjohtaja Esko Erkkilä heitti pärekoria ensimmäistä kertaa ja saavutti heti hyvän tuloksen 14.01.

Tulokset:

1. Jouni Koskela 17.29 

2. Esko Erkkilä 14.01 

3. Ari Hirvikoski 13.50 

4. Tuomo Hakkarainen 13.13 

5. Harri Erkkilä 10.05 

6. Johannes Jonov 10.00 

7. Joona Koskela 7.60” 

 

 

 

 

Heittovälineenä on kaksisankainen ns. torikori. Pärekorin on oltava siinä kunnossa, kuin korintekijä on sen valmistanut, sillä mm. ilmastointiteipin käyttäminen korin reikien tukkimisessa on kielletty.

Heitto tapahtuu paikaltaan lankun takaa ja vauhtia – esimerkiksi pyörähdystä – ei saa käyttää.

Heittotekniikoita on tällä hetkellä kolme; alakautta heittäminen, kiekonheittäjän tapaan sivulta heittäminen ja eräät kokeneet heittourheilijat käyttävät yliolan heittoteknikkaa tyyliin ”keihäänheittäjä”.

Heittosektori on sama kuin kuulantyönnössä.

 

 

 

Heittopaikalle oli merkittynä naisten ME-heiton pituus eli 14.99 – ennätystä pitää hallussaan Helmi Hoppu sekä…

 

 

…miesten ME-heiton pituus 18.57, jota pitää hallussaan tämänkin kisan voittanut Jouni Koskela. Koskela heitti kisassa yhden todella pitkän heiton, mutta sektorirajojen ylittäneenä sitä ei luonnollisestikaan mitattu.

 

 

 

ME-mies Jouni Koskela käyttää kiekonheittotyyliä. Tässä hänen heittämänsä pärekori on kadonnut kuvan ulkopuolelle. Heittoa seuraavat vasemmalta Johannes Jonov, Harri Erkkilä sekä Ari Hirvikoski.

 

 

 

Alakautta tapahtuvaa heittoteknikkaa käyttävän Johannes Jonov`n tyylinäyte.

 

Kisan jälkeen näyttää siltä, että epävirallisen tarkastelun mukaan nyt pidetyn kisan ensikertalaiset sijoittuvat kaikkien aikojen maailmantilastossa miesten sarjassa seuraavasti:

 

• Esko Erkkilä sijalle 23 ja…
• …Harri Erkkilä sijalle 63

 

Pärekorinheiton avoimet Tampereen mestaruuskisat järjestetään Vaakonpuistossa 20.8.2011 klo 12.00 ja kesän MM-kisat sekä haasteottelu Tampere – Pori, Porin torilla 24.9.2011.

 

Tervetuloa mukaan!

 

-Esko Erkkilä-

Vietämme tänään Juhannusta, vaikka oikea Juhannus oli jo eilen

Lauantai 25.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Tänään on Juhannus – keskikesän juhla.

Juhannuksella on monta merkitystä. Juhannus on virallinen liputuspäivä eli se on Suomen lipun päivä.

Suomen lipun juhlapäivän ajankohtaa pohdittiin vuonna 1926. Kirjailija Maila Talvion ehdotus juhannuspäivästä voitti. Viralliseksi liputuspäiväksi Juhannus tuli vuonna 1934.

Uskonnolliselta merkitykseltään Juhannus on Johannes Kastajan päivä. Johanneksen alkuperäinen nimi oli Juhannus. Raamatun mukaan Johannes syntyi noin kuusi kuukautta ennen Jeesusta ja sen vuoksi Juhannuksen ”oikea” päivämäärä on kuusi kuukautta ennen Joulua. Se merkitsee, että Juhannuksen oikea päivä on kesäkuun 24. päivä.

Lapsuuden Juhannukseeni (kirjoitan tahallani ”Juhannuksen” ja ”Joulun” isoilla alkukirjaimilla, sillä ne ovat minulle suuria juhlapäiviä) kuului juhannuskoivut sekä suolta rappusten eteen haettu iso sammalmätäs. Sammalmätäs noudettiin suolta hevosreellä ja se sai olla paikallaan seuraavaan Juhannukseen saakka.

Juhannuskoivujen ja ”suotuoreen” sammalmättään haju merkitsivät, että kesä oli kukkeimmillaan.

Juhannuskoivut kuuluvat edelleen meillä Juhannukseen. Viime vuonna haimme myös sammalmättään, mutta nyt se jäi noutamatta.

 

Suomen lipun liehuminen lippusalossa luo juhlavaa tunnelmaa Juhannuksen viettämiselle. Lippu tuo arvokkuutta koko päivään ja se sopivasti rajoittaa esimerkiksi moottorisahan, traktorin tai jyrsimen käyttämistä Juhannuksena. Tänä vuonna Juhannusaattona oli tyyni sää ja Suomen lippu vain riippui lippusalossa.

 

 

Juhannusruusut kuuluvat Juhannukseen. Niiden tuoksu kertoo jostain syvällisemmästä kuin tavallisen kukan tuoksu. Tänä vuonna juhannusruusut ehtivät sopivasti kukkaan Juhannuksena.

 

 

Nyt Juhannuksena Luoja palkitsi Viherpeukalon (ja räkättirastaat) kesän ensimmäisillä mansikoilla. Ensimmäisten mansikoiden ilmestyminen on aina Juhlahetki!

 

 

Myös pionit ehtivät kukkaan Juhannuksena. Tuemme pionit erityisillä tuilla, mutta runsaat vesisateet saattavat kuitenkin piiskata puutarhan parhaat kukat poikki ja ruman näköisiksi. Nyt ne loistavat parhaimmillaan.

 

 

Keltakurjenmiekka pukkaa Juhannuksena hienoa keltaista kukkaansa ja luo osaltaan kuvaa keskikesän värirunsaudesta.

 

Juhannukselta alkaa matka kohti syksyä.

On levollista kuitenkin tietää, että pari kuukautta – jopa kolme kuukautta – tästä eteenpäin on parasta kesäaikaa.

Sadonkorjuuaika koittaa ja saamme korjata monenlaista hyvää.

 

Nauttikaamme siitä!

 

-Esko Erkkilä-

Rakennusliikkeet himoitsevat Viinikanlahden jätevedenpuhdistamon 8,5 hehtaarin tonttia Pyhäjärven rannalta rakennusmaaksi

Keskiviikko 22.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Etelä-Alvarin jäsenillä oli 23.5.2011 mahdollisuus tutustua Tampereen Veden Viinikanlahden jätevedenpuhdistamoon.

Olin mukana, sillä uskoin saavani tutustumisen aikana uutta tietoa Tampereen Veden toiminnoista. En pettynyt, sillä kuulimme ja näimme monipuolisesti uutta tietoa Tampereen vesiasioiden hoidosta ”putken molemmista päistä” eli puhtaan veden tuotannosta ja varsinkin jätevesien käsittelystä.

 

 

Käyttöpäällikkö Heikki Sandelin (seisomassa) toimi asiantuntevana oppaana, kun saimme tutustua laitoksen toimintaan. Vasemmalla Etelä-Alvarin puheenjohtaja Juhani Skogberg ja oikealla Niilo Paldanius.

 

Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla jätevedet puhdistetaan mekaanisesti, kemiallisesti ja biologisesti.

Puhdistamo valmistui vuonna 1968. Viinikanlahti oli ennen puhdistamoa uimakiellossa, mutta vuosina 1980…1982 uimakiellot voitiin purkaa.

Viinikanlahden pohjasedimentti on kuitenkin Nokian kondensaattoritehtaan toiminnan vuoksi siinä kunnossa, että sitä ei voida koskaan mennä käsittelemään. ”Ei koskaan” on ajallisesti voimakas ilmaisu pohjasedimentin rauhoittamiselle, mutta niin se nykytietämyksen ja nykytekniikan valossa on!

Mekaanisen puhdistusvaiheen jälkeen tapahtuvassa kemiallisessa puhdistuksessa käytetään vaikuttavana aineena ferrisulfaattia. Sen ”veljesainetta” ferrosulfaattia eli rautasulfaattia käytetään monissa teollisuuden prosesseissa, joten kyse ei ole mistään ongelmallisesta aineesta.

 

 

 

Puhdistamolla on monenlaista vempelettä, jotta jätevesi saadaan puhdistettua. Nämä kanavat kuuluvat puhdistamon mekaanisen puhdistamisen osaan.

 

 

 

Tässä eräs puhdistamoallas tyhjillään. Tässä vaiheessa prosessiin on lisätty ferrisulfaattia eli kyseessä on puhdistusprosessin kemiallinen vaihe.

 

 

 

Puhdistamolla jätevettä siirretään prosessissa eteenpäin kapeiden kanavien kautta. Kanavat tuovat mieleen kylpylöiden vasta- ja myötävirta-altaat - näihin kanaviin ei tosin vapaaehtoisesti kukaan mene uimaan!

 

 

 

Puhdistusprosessin viimeinen vaihe on biologinen puhdistus. Se tapahtuu  tällä allaskentällä.

Oli mieluisaa huomata, että lintuja ei puhdistamoalueella näkynyt. Siisteys jätevedenpuhdistamollakin on A ja O, jotta linnut pysyvät alueelta poissa!

 

Biologisessa puhdistusvaiheessa - josta ylläoleva kuva - ”työmiehinä” ovat tietyt bakteerit ja alkueläimet, jotka käyttävät ravinnokseen jätevedessä siinä vaiheessa vielä olevat ravinteet. Osa ravinteita syöneistä bakteereista ja alkueläimistä poistetaan ja jätevesi puhdistuu täten sellaiseksi, että se voidaan laskea turvallisin mielin Pyhäjärveen.

 

Tamperelaiset voivat ajoittain todeta, että Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla haisee.

 

Käyttöpäällikkö Sandelin vakuutti, että ainoa hajunmuodostus voi tapahtua, kun puhdistamolla syntyvää lietettä kuormataan autoon.

Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla syntyy lietettä 25 tonnia tunnissa. Osa siitä mädätetään ja osa kuivataan – molemmat prosessit ovat hallittuja. Kiintoainetta syntyy Viinikanlahden puhdistamolla lopulta 50 tonnia vuorokaudessa ja se kuljetetaan Koukkujärven kaatopaikan maisemointiin. Raholan jätevedenpuhdistamolla vastaavaa materiaalia syntyy 5 autokuormaa viikossa.

Tampereella on maan alla 700 kilometriä vesijohtoverkostoa ja saman verran myös jätevesiverkostoa. Sadevesiviemäreitä Tampereella on 500 kilometriä.

 

Miksi Viinikanlahden puhdistamosta pitäisi luopua ja siirtää toiminnot Sulkavuoren sisään?

 

Tampereella on nyt kova paine luopua Viinikanlahden jätevedenpuhdistamosta ja siirtää toiminnot Sulkavuoren sisään. Asian poliittinen tausta selvisi, kun saimme kuulla, että rakennusliikkeet ovat kaavailemassa Viinikanlahden rannalla sijaitsevalle 8,5 hehtaarin tontille ökyrikkaille suunnattuja kerrostaloasuntoja!

Koivistonkylässä ja muuallakin Sulkavuoren ympäristössä on tulossa kovat ajat, jos ja kun Tampereen seudun jäteveden keskuspuhdistamo rakennetaan Sulkavuoren sisään. Erityisesti pelkään rakennustyön aikaisia ongelmia. Saimme esimakua Ikean rakennustyömaasta, jonka vuoksi monet omakotitalot vaurioituivat pahoin ja vaurioiden korvaajaa ei löydy mistään!

Ikean kokemusten perusteella vastustan Sulkavuoreen suunniteltua jäteveden keskuspuhdistamoa.

 

 

Tämä kaikille tamperelaisille tuttu Viinikanlahden tulopumppaamon ruuvipumppu on ollut käytössä 1971 – 1997 ja se on pumpannut vettä kaikkiaan 250 miljoonaa kuutiometriä.

 

Ruuvipumppu on nostettu nykyiselle paikalleen Viinikanlahden puhdistamon pihalle Vesilaitoksen 100-vuotisjuhlavuonna 1998.

 

Kiitän Etelä-Alvaria paljon uutta tietoa antaneen tutustumiskäynnin järjestämisestä.

 

Kiitokset myös käyttöpäällikkö Heikki Sandelin ! Pätevän ja asiantuntevan oppaan esitystä oli mielenkiintoista kuunnella!

 

-Esko Erkkilä-

Biojakeita raaka-aineenaan käyttävät ja jopa niitä tuottavat yritykset kutsuvat biojakeita jätteiksi!

Tiistai 21.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Olen työskennellyt elintarviketeollisuuden ja maatalouden parissa yli 40 vuotta.

 

Kummastelen, mutta toisaalta ymmärrän eräiden tahojen innon kutsua elintarviketeollisuuden ja maatalouden tuotantoprosesseissa syntyviä biojakeita jätteiksi.

 

Muistan takavuosilta, kun MTK:n ylimpään luottamushenkilöjohtoon kuulunut henkilö kutsui kotieläintalouden arvokasta rehuraaka-ainetta vehnälesettä jätteeksi! Maatalouden kokonaisnäkemys puuttui siis täysin!

 

Eniten ihmettelen myllyteollisuuden palkollisten keskuudessa vielä nytkin ilmenevää halua kutsua vaikkapa kaurankuorijauhoa sekä muita sivutuotteita jätteeksi. Käsittämätöntä oman työnsä aliarvioimista!

 

Teurastamoteollisuudessa syntyy arvokasta teurasjaetta, joka on turkistaloudessa tärkeä raaka-aine ”häkkivalmiin” rehun valmistamisessa. Ymmärrän turkistalouden halun kutsua sitä teurasjätteeksi, sillä voidaanhan terminologialla ohjata tuotteen hintakuvaa halvempaan suuntaan. En kuitenkaan ymmärrä, että miksi teurastamoteollisuus suostuu kutsumaan teurasjaettaan jätteeksi!

 

Viimeksi törmäsin ongelmaan, kun Gasum Oy:n aamupäiväseminaarissa 31.5.2011 Tampereen Vapriikissa Gasum ´n teknologiapäällikkö Sari Siitonen kutsui elintarviketeollisuuden ja maatalouden biojakeita jätteeksi.

 

Olen tyytyväinen, sillä käyttämäni puheenvuoron jälkeen Siitonen lupasi välittömästi tarkistaa dia-aineistonsa.

 

Ymmärrän biojakeita hyödyntävien yritysten halun käyttää arvokkaista raaka-aineistaan ”jäte” –termiä.  Ne haluavat terminologiallakin painaa biojakeista maksamansa hinnan alas.

 

On paljon yrityksiä, jotka vaativat biojakeita toimittavan yrityksen maksamaan siitä, että niitä hyödyntävät yritykset suostuvat vastaanottamaan biojakeita!

 

Toki on muistettava, että hulluhan ei ole se, joka vaatii kelvollisesta raaka-aineesta maksua kyytipojaksi - hullu on se, joka suostuu maksamaan!

 

Hyviäkin esimerkkejä kuitenkin on!

 

Mainitsin em. tilaisuudessa käyttämässäni puheenvuorossa hyvänä esimerkkinä Tampereelle suunnitellun Tammervoima Oy:n hyötyvoimalaitoksen. Jäte-käsitteellä melskaavat voisivat käyttää hankkeesta ”jätteenpolttolaitos” –termiä, sillä sitähän se teknisesti on.

 

Kiitokset Sari Siitoselle, jos tarkistat dia-esityksesi sanamuotoja!

 

Erityiskiitokset Tammervoiman omistajille oikean ja bisnestänne edistävän termin käyttämisestä!

 

-Esko Erkkilä-

Pahin sittenkin vältettiin - Vapaavuori on ministerivuoronsa käyttänyt

Sunnuntai 19.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Olen perin tyytyväinen, että eilisen blogikirjoitukseni lähteenä käyttämäni kokoomusvaikuttajat eivät olleet ”kartalla” - Jan Vapaavuoresta ei sittenkään tule uuteen hallitukseen kuntaministeriä.

 

Helsinkiläisen kansanedustajan istuttaminen kuntaministerin pestille olisi tietänyt verisen kuntateurastamisen alkamista. Nyt niin ei ilmeisesti käy, sillä persujen ja Keskustan pelko merkitsee varovaisuutta kuntateurastuksissa.

 

Jokunen ajatus muistakin ministerikaavailuista. Ajatukset ovat täysin omiani:

 

• SDP:n ministerivalinnan ”pahnanpohjimmainen” eli Jukka Gustaffson on sopiva valinta, jos hallitukseen piti saada pirkanmaalainen demari. Toisen sukupuolen edustaja ei puolueensa varapuheenjohtajuuden siivittämänäkään olisi ollut viisas valinta. Gustaffsonilla on edes jonkinmoista kokemusta todellisesta elämästä. Aktiivisen välihuutajan eduskunta nyt kuitenkin menettää.
• Erkki Tuomiojan nimittäminen ulkoministeriksi on vakava taka-askel Suomen ulkopolitiikan kannalta. Stubb selitti itku kurkussa, että Suomen linja ei muutu, mutta uskokoon ken tahtoo.
• kenraalikunta on varmasti mielissään Stefan Wallin´n nimittämisestä puolustusministeriksi. Syy on yksinkertainen – kenraalit haluavat edelleenkin mennä kuselle nurkan taakse puolustusministerin kanssa!
• kristillisdemokraatit taisivat jujuttaa koko porukan – Päivi Räsäsestä saattaa kuoriutua ihan kelvollinen poliisiministeri!

 

Hallituskuvioista vielä se, että eipä olisi muutama vuosikymmenen sitten uskonut Kansallisen Kokoomuksen johdolla syntyvän Suomeen vasemmistohallitusta. Nyt sekin ihme on koettu!

 

-Esko Erkkilä-

Miksi osallistuminen ja vaikuttaminen eivät kiinnosta?

Torstai 16.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin Kuntademokratiayksikkö osallistui omalla osastollaan Keskustorin markkinoille maanantaina kesäkuun 6. päivänä.

Osastolla olivat esittelyssä mm. Valma-valmistelufoorumi, Alvari eli alueellinen vaikuttamiskanava, Mansetori eli paikallinen yhteisöportaali, josta löytyvät eri kaupunginosien sivut seä pormestarin ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajan asukasillat.

Kuntademokratiayksikkö oli nähnyt paljon vaivaa osaston järjestämisessä, sillä mukana torilla olivat vammais- ja esteettömyysasiamies Jukka Kaukola, vanhusasiamies Päivi Kemppainen sekä kolme neljästä apulaispormestarista eli Timo Hanhilahti, Leena Kostiainen ja Anna-Kaisa Ikonen.

 

Poikkesin osastolla puolenpäivän jälkeen, jolloin ohjelman mukaisesti paikalla olivat vanhusasiamies sekä kolme apulaispormestaria.

Hämmästyin, sillä asioista kiinnostuneita tamperelaisia oli paikalla ainoastaan muutama.

Miksi yhteiset asiat eivät kiinnosta ainakaan silloin, jos paikalle on saatu asioista päättäviä?

 

 

Apulaispormestari Timo Hanhilahti – joka tässä keskustelee Länsi-Alvarin vuorovaikutussuunnittelija Birgitta Tunturin kanssa -  vastaa yhdyskuntapalveluista, johon kuuluvat

• maaomaisuuden hallinta ja kehittäminen
• kaupunkiympäristön rakentaminen ja ylläpito
• viranomaispalvelut
• joukkoliikenne ja
• pelastustoimi

 

 

 

Apulaispormestari Anna-Kaisa Ikonen (vasemmalla) vastaa seuraavista alueista:

toimintakykyä ja terveyttä edistävät palvelut, johon kuuluvat

• vammaispalvelut
• perusterveydenhuollon avopalvelut
• päihde- ja mielenterveyspalvelut
• erikoissairaanhoito
• sosiaalisen tuen palvelut

ikäihmisten palvelut, johon kuuluvat

• kotona asumista tukevat palvelut
• asumis- hoito- ja kuntoutuspalvelut
• pitkäaikaishoidon ja –hoivan palvelut

 

Apulaispormestari Anna-Kaisa Ikonen kuvassa vanhusasiamies Päivi Kemppaisen kanssa.

 

 

 

Apulaispormestari Leena Kostiainen - joka kuvassa kirjaa muistiin kaupunkilaisen asioita - vastaa lasten ja nuorten palveluista, johon kuuluvat

• päivähoito
• perusopetus
• neuvola- ja terveydenhuoltopalvelut
• psykososiaalisen tuen palvelut
• vapaa-ajan palvelut

Paikalla olleiden apulaispormestareiden vastuualueet ovat laajat ja koskettavat jokaista kaupunkilaista.

Olisin suonut, että enemmän tamperelaisia olisi ollut paikalla osallistumassa ja vaikuttamassa.

Kiitän Kuntademokratiayksikön vuorovaikutussuunnittelijoita osallistumisesta Keskustorin markkinoille - jaksakaa pitää osallistumiseen ja vaikuttamiseen tähtäävää asukasvaikuttamista yllä!

 

-Esko Erkkilä-

"Enemmän Synttäreitä"

Torstai 9.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Otsikkohuudahdus oli kutsuvierastilaisuuden mottona, johon sain osallistua Finlandia-talolla keskiviikkona 8.6.2011.

Kyse oli Suomen Syöpäyhdistys ry:n 75 -vuotisjuhlasta ja samalla juhlimme myös Suomen Syöpäpotilaat ry:n 40 –vuotistaivalta.

 

 

 

Finlandia-talon lippurivistö kuvattuna hieman epätavanomaisesta suunnasta eli Finlandia-talon sisäänkäynniltä kohti Kansallismuseota!

 

 

 

Juhlatilaisuuden motto "Enemmän Synttäreitä" esiintyi Finlandia-talolla monessa paikassa. Tämä juliste sijaitsi sisääntuloaulassa.

”Enemmän Synttäreitä” pitää paikkansa, sillä molempien järjestöjen työn tuloksena lukemattomat suomalaiset ovat saaneet viettää enemmän synttäreitä, koska kuluneiden vuosien aikana syöpätietoisuus on kasvanut ja taistelu syöpää vastaan on edennyt.

Suomen Syöpäyhdistys ry on maamme suurimpia kansanterveysjärjestöjä. Valtakunnalliseen keskusjärjestöön kuuluu 12 maakunnallista syöpäyhdistystä ja viisi potilasyhdistystä. Yhteensä jäsenjärjestöihin kuuluu noin 140 000 jäsentä – olen yksi jäsenistä.

Jäsenjärjestöineen yhdistys tukee ja kuntouttaa syöpäpotilaita ja heidän läheisiään sekä kannustaa väestöä entistä vastuullisempaan käyttäytymiseen edistämällä terveyttä, tiedottamalla syövästä, ylläpitämällä syöpäpoliklinikoita sekä solu- ja kudoslaboratorioita ja tukemalla tieteellistä syöpätutkimusta.

Suomen Syöpäpotilaat - Cancerpatienterna i Finland ry:n MISSIO on vähentää syöpäsairauksista aiheutuvaa uhkaa ja haittoja yhteiskunnassa ja turvata syöpäpotilaille ja heidän läheisilleen paras mahdollinen tuki hoidon ja kuntoutumisen aikana.

 

Tilaisuuden juontajana hääri esittävän taiteen monitoimimies Nicke Lignell.

Hänen lisäkseen asiantuntijajuontajana toimi Suomen Syöpäyhdistyksen pääsihteeri Harri Vertio.

 

 

Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula ja professori Mats Brommels pohtivat Harri Vertion vetämässä keskustelussa kolmannen sektorin merkitystä terveydenhuollossa ja sairaanhoidossa.

 

Keskustelijat totesivat, että vapaaehtoisuuteen perustuvien järjestöjen aika ei ole ohi. Kumpula ja Brommels näkivät, että suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen tuo vapaaehtoisen järjestötyön piiriin kokeneita kansalaisia, joiden avulla pystytään rakentamaan uusia siltoja sukupolvien välille.

 

Valtiovallan tervehdyksen juhlaan toi peruspalveluministeri Paula Risikko.

Risikko kiitti syöpäjärjestöjä monipuolisesta työstä ja mainitsi erikseen syöpäjärjestöjen taloudellisen tuen syöpätutkimukselle – se on määrältään n. 4 M€ vuodessa!

 

Ministeri Risikko piti mahdollisena Kansallisen Syöpäkeskuksen perustamista lähivuosina.

 

Kirjailija Niina Repo taustoitti kiinnostavalla tavalla omasta rintasyövästään kertovaa Arpi-teosta, johon Laura Malmivaara on valokuvannut kirjailijan eri vaiheet taistelussa syöpää vastaan.

 

Ylen ajankohtaisohjelmien toimittaja Tiina Merikanto – joka on tehnyt lukuisia vanhusten elämää ja arkipäivää käsitteleviä televisio-ohjelmia – sekä Tiede-lehden päätoimittaja Jukka Ruukki pohtivat keskustelussaan median ja syövän suhdetta. Keskustelijat totesivat, että syöpä ja siihen liittyvät pelot, selviämiset ja muut seikat kiinnostavat mediaa.

 

 

 

Juhlatilaisuuden musiikki- ja lauluannista vastasivat Esa Niemisen orkesteri, Johanna Kurkela, Riki Sorsa sekä Medicanto-kuoro.

Tässä he kaikki juhlan päättäneessä yhteisesiintymisessään.

 

Riki Sorsa sai tilaisuuden suurimmat suosionosoitukset, kun saimme kuulla hänen ”Muuttohaukka” –esityksenä. Sorsa sairastui v. 2006 kurkkusyöpään, mutta on kuntoutunut siitä.

Medicanto-kuoro koostuu 25 lääkäristä, jotka harrastavat sekakuorolaulua. Hienosti heiltä onnistui eteläpohjalaishenkisen kansanlaulun ”Veret tuli mun silimihini” esittäminen.

 

 

 

Hieno tilaisuus päättyi kahvitilaisuuteen ja yli 500 juhlavierasta nauttivat suurella mielihyvällä yhdeksän metriä pitkästä vadelma-valkosuklaa –täytekakusta  isot palaset ennen kotimatkan alkamista!

 

Kiitän Suomen Syöpäyhdistystä ja Suomen Syöpäpotilaita mielenkiintoisen ja hyvin järjestetyn tilaisuuden aikaansaamisesta.

Erityiskiitos Pirkanmaan Syöpäyhdistys ry:lle, joka järjesti juhlaan bussikuljetuksen ja siten mahdollisti mm. syöpäyhdistyksen tukihenkilöiden osallistumisen juhlaan!

 

Tilaisuudessa ennakoitiin ”ISOA UUTISTA”, mutta siitä erikseen lähipäivinä tälläkin palstalla!

 

-Esko Erkkilä-

Ovatko pavunidut koko Eurooppaa heiluttelevan EHEC-skandaalin syytä?

Tiistai 7.6.2011 - -Esko Erkkilä-

Saksaa ja jopa koko Eurooppaa heiluttelevan EHEC-epidemian alkusyy ei minulle eikä monille muillekaan ole yllätys, jos syyksi paljastuvat idut.

 

Asiasta ei vielä ole varmuutta, mutta jotain asiasta uskallan sanoa.

 

Suosin vihanneksia, mutta ituihin en koske vaikka kyse olisi kuinka hienosta ruokapaikasta tahansa.

 

Itujen kasvualustana ja kastelussa käytettävän veden laatu on itukasvatuksessa kaiken perusta.

 

En olisi uskonut, että Saksassa itujen kasteluun käytetään paskavettä, mutta niin nyt ilmeisesti on tapahtunut.

 

Ainakin takavuosina Suomeen tuotiin ituja jopa Pakistanista ja muista eksoottisista maista saakka. Siellä paskaveden käyttäminen kasteluvetenä itujen kasvattamisessa on tavallista.

 

Suomessa ei ole todettu iduista peräisin olevia EHEC-epidemioita. Sen sijaan Suomessa on esiintynyt kaksi itujen aiheuttamaa salmonella-ruokamyrkytysepidemiaa vuosina 2007 ja 2009. Kyseessä olivat maahantuodut sinimailasen idut.

 

Siementen idättäminen on jo sinällään herkkä prosessi ja se merkitsee mikrobiologisesti oivallisen kasvualustan muodostumista haitallisille mikro-organismeille. Kun siihen lisätään ulosteiden kanssa kontaminoitunut kasteluvesi (= paskavesi), on selvää, että idut eivät sovellu elintarvikkeeksi.

 

Nyt Saksan terveydenhoitojärjestelmän polvilleen laittanut EHEC-kanta on tyypiltään uusi. Se merkitsee tavatonta riskiä, sillä tuntematon vihollinen on aina vaarallinen.

 

EHEC-kolibakteeri voi aiheuttaa hemolyyttis-ureemisen oireyhtymän, joka vaikuttaa verisoluihin, munuaisiin ja mahdollisesti myös hermostoon. Sairaustapauksia on Saksan lisäksi ilmennyt Itävallassa, Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa ja Britanniassa.

 

Epidemiaan kuolleiden lukumäärä kohosi sunnuntaina 5.6.2011 jo 22:een.

 

Saksalaiset aiheuttivat dioksiiniskandaalillaan kestämättömän tilanteen suomalaiselle sianlihantuotannolle, sillä skandaalin akuutissa vaiheessa jouduttiin saksalaista sianlihaa pakastamaan paljon.

 

Nyt saksalaisen sianlihan pakkasvarastoja puretaan ja sianlihan hinta Euroopassa on sukeltanut ennätysmäisen alas.  Tilanne merkitsee sitä, että sianlihantuotanto on Suomessa täysin kannattamatonta.

 

Pelkään, että vihannesten EHEC-skandaali aiheuttaa suuria ongelmia suomalaiselle vihannestuotannolle. Vihannesten kulutus laskee, hinnat alenevat ja tuotanto on kannattamatonta.

 

Kyseenalainen kiitos kuuluu saksalaiselle kotieläintuotannolle ja heidän vihannestuotannolleen!

 

-Esko Erkkilä-

Hieno ympäristö ja tärkeä tehtävä

Maanantai 6.6.2011 - -Esko Erkkilä-

On kesäkuun 4. päivä, kun kirjoitan näitä rivejä.

 

 

Suomen lippu liehuu salossa Puolustusvoimain lippujuhlan kunniaksi…

 

 

 

…ja sateenkaari luo omaa tunnelmaansa tilanteeseen.

 

Nämä ovat puitteet, kun kirjoitan näitä rivejä. Samalla minulla on tietokoneellani avoinna Suomen Keskustan jäsenilleen lähettämä sähköpostikysely, että pitääkö Keskustan liittyä hallituskysymyksen selvittelyyn.

 

Arvostan Keskustan neuvoa-antavaa jäsenkyselyä. Se poikkeaa täysin muiden puolueiden menettelytavoista.

 

Eero Heinäluoma riisti SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaiselta kaikki neuvotteluoikeudet ja sen vuoksi ns. kuuden puolueen hallitusneuvottelut kariutuivat. Urpilainen tosin vakuutti itku kurkussa television haastattelussa, että hän johtaa SDP:n hallitusneuvottelijoita – uskokoon ken tahtoo. Heinäluoma on tottunut ay-politiikassa lypsämään viimeisenkin edun itselleen, mutta kokoomuksen Jyrki Kataiselle hänen taktiikkansa ei tehonnut.

 

Katainen ei puolestaan kuuntele muita kokoomuslaisia ja hänen kokemattomuutensa on paljolti syy, että nyt kysytään Keskustaa apuun.

 

Persut lähtivät jo hallitustunnustelujen alkuvaiheessa omille teilleen – Soini ei uskonut laumansa pysyvän vastuullisella polulla.

 

Keskustan toiminta tärkeässä asiassa poikkeaa muista – puolue arvostaa tavallisen jäsenen mielipidettä.

 

Olen omakohtaisen pohdinnan tuloksena tullut siihen tulokseen, että Keskustan pitää kantaa vastuunsa.

Vastuunkanto ei kuitenkaan saa tapahtua muiden ehdoilla.

 

Emme saa syyllistyä rintamakarkuruuteen, kun Isänmaa on hädässä. Lyhytnäköiset puoluenäkökannat pitää siirtää taaemmas, kun vastuunkantajia ei löydy. Silloin Keskustan on ryhdyttävä vastuunkantajaksi.

 

Jos vastuunkanto merkitsee yhteistyötä Kokoomuksen kanssa, niin hyvä niin. Sama asia on myös silloin, jos vastuunkanto tapahtuu SDP:n kanssa. Heinäluoman pitää kuitenkin muistaa, että Keskusta ei lähde ammattiyhdistysliikkeen tapaisiin vedätyksiin – ne kuuluvat ehkä SDP:n toimintapolitiikkaan ay-elämässä, mutta eivät kuulu yhteisten asioiden hoitoon.

 

Kannatan Keskustan lähtemistä hallitusneuvotteluihin. Tilanne on nyt toinen, kun vasemmistopuolueet pullauttivat itsensä ulos neuvotteluista.

 

Kokoomuksen aisankannattajaksi Keskustan ei pidä lähteä. Meidän puumerkkimme pitää näkyä hallitusohjelmassa.

 

Ruuan ja lääkkeiden arvonlisäveroprosentin nostamisesta on pidättäydyttävä.

 

Kuntien pakkoliitokset "malliin Vapaavuori" – niitä emme voi sallia. Tampereen seudulle suunnitteilla olevaa haja-asutusalueiden rakennuskieltoa ei voida hyväksyä.

 

Kun vielä muistetaan parhaillaan akuutissa vaiheessa Saksassa jylläävä EHEC-epidemia ja muistetaan dioksiiniskandaali, on selvää, että kotimaisen alkutuotannon ja ruokaturvallisuuden jatkumisesta on hallitusohjelmassa oltava sitova maininta, jos Keskusta halutaan mukaan hallitukseen.

 

-Esko Erkkilä-

Türin mielenkiintoiset kukkamarkkinat

Perjantai 27.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Viron kevätpääkaupungissa Türissä järjestettiin kukkamarkkinat 18…20.5.2011.

Türin kukkamarkkinat – Türi Lillelaat – järjestettiin nyt jo 34. kerran.

Myös suomalaiset markanjärjestäjät ovat todenneet Türin kukkamarkkinoiden vetovoiman, sillä jo avajaispäivänä paikalla oli useita bussilastillisia suomalaisia.

 

Ensimmäisten joukossa – ehkä peräti ensimmäinen – suomalaisista matkanjärjestäjistä on ollut V-H Tuovinen Oy, joka nytkin oli mukana kahdella bussilla. Tässä Tuovisen bussit bussien parkkipaikalla rinnakkain.

 

Olin perhekuntani kanssa Tuovisen matkassa kolmen päivän reissulla. Me yövyimme Rakveressä ja Tuovisen toinen bussilastillinen - joka oli kahden päivän reissulla - yöpyi Vihulan Kartanossa.

 

Türin kukkamarkkinat on monipuolinen tapahtumakokonaisuus.

 

Pääpaino on taimien ja kukkien myyntitoiminnassa, mutta oheen mahtuu paljon muutakin mielenkiintoista nähtävää.

 

Puutarhatekniikalla on tietty osuus markkinatarjonnassa, mutta sen merkitys rajoittuu paljon vähäisemmäksi kuin esim. Lepaan puutarhanäyttelyssä. Virossa puutarhanhoito tapahtuu ainakin harrastelijatasolla käsityökaluin ja siten sen alan tarjontaa ei kannata esitellä kukkamarkkinoilla.

 

Pieni kuvakimara antaa ehkä parhaan kuvan Türin kukkamarkkinoista ja tapahtuman monipuolisesta tarjonnasta:

 

 

Markkina-alueelle oli useita sisäänpääsyportteja. Tässä kuva käytävästä, joka alkoi sisäänpääsyporttimme kohdalta. Tällä käytävällä oli myynnissä kaikkea muuta kuin puutarhanhoitoon liittyviä tavaroita.

Markkinoiden sisäänpääsymaksu oli suomalaisittain kohtuullinen eli kaksi euroa per henkilö!

 

 

 

Markkinapäivänä oli lämmin sää ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Vaimoni halusi ostaa hellehatun ja kas kummaa - heti ensimmäinen oli sopiva!

Pientä opettelua virolaisille euro vielä merkitsee, sillä ainoastaan venäjää puhunut myyjä kirjoitti euron merkin sakarat sojottamaan vasemmalle!

Oikean merkin nähtyään myyjä kovasti kiitteli saamastaan pienestä oppitunnista.

Kukkien amppelitarjonta markkinoilla oli runsasta.Tässä erään myyjän  amppeleita...

 

 

...ja tässä erään toisen myyjän amppeleita!

 

 

Taimien esillepanossa oli lukemattomia viritelmiä. Tästä telineestä oli helppo valita haluttuja taimia.

 

 

 

"Peipsläärne seemne sibull" eli peipsiläinen siemensipuli oli markkinoiden eräs hittituote. Se oli myös varsin hintavaa, sillä kilohintahaarukka oli 15,00...18,00 €/kg.

Ostin sitä kympillä eli sain siemensipulia sillä rahalla 667 grammaa! Oletan, että kyseessä on ryvässipuli, mutta varmuus asiasta saadaan vasta kesän mittaan.

Kuvassa siemensipulipalmikon vieressä on peipsiläistä lahikasta. Käsitän, että kyseessä oli kuivattu lahna. Joku voi ihmetellä, että miten kuivattu lahna kuuluu kukkamarkkinoille, mutta kyllä se markkinatarjontaan usealla osastolla kuului!

 

 

Tällä myyjällä oli myynnissä mahtavia tomaatteja ja kasvihuoneessa kasvatettuja mansikoita.

 

 

Kivikkoryhmään sopivat mehikasvit (oikealla maassa) kiinnostivat meitä. Ne olivat hyvinvoivan näköisiä ja suuria. Hintaa mehikasveilla oli 2,50 €/kpl ja kympin kaupat teimmekin niistä!

 

 

"Oma talu kaup" merkitsee kai suoramyyntitilaa.

 

Vielä muutama kuva osastoista, jotka enemmän tai vähemmän liittyivät puutarhanhoitoon:

 

 

Kananpoikia ja ankanpoikasia oli eräällä myyjällä myytävänä ja hyvin näkyi kauppa käyvän.

 

 

Vuohenmaitosaippuan liittyminen puutarhateemaan oli hieman vaikeampi käsittää, mutta se on varmaa, että asiakaskontakteja syntyi vilkkaan käytävän varrella.

 

 

Löytyihän kukkamarkkinoilta myös tuppeensahattua lautaa. Polttotekniikalla tuppeensahattuun lautaan kirjaillut lauseet ja sananparret olivat osuvia.

 

Yhteenvetona...

 

...Türin kukkamarkkinoista on todettava, että kyseessä on mielenkiintoinen tapahtuma.

Euroopan yhdentyminen merkitsee, että rajat ovat kasvienkin osalta madaltuneet ja voimme tuoda Suomeen monia mielenkiintoisia kasveja, siemeniä ja taimia mm. Virosta. Ennen EU:ta se ei ollut mahdollista.

 

 

Meidän perhekuntamme toi kymmenkunnan erilaisen puutarhakasvin taimia. On haastavaa nähdä, että menestyvätkö ne Suomessa.

Tässä kuva Tuovisen bussin peräkärrytilasta, joka täyttyi isojenkin puutarhakasvien taimista!

 

Kiitokset V-H Tuovinen Oy:lle hienon matkan järjestämisestä. Jokohan pitää alkaa valmistautua uuteen matkaan toukokuussa 2012?

 

-Esko Erkkilä-

Viron maatalousministeri Helir-Valdor Seeder avasi Türin kukkamarkkinat perjantaina 20.5.2011

Torstai 26.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Sain perhekuntani kanssa olla mukana mielenkiintoisella matkalla, jonka nokialainen matkanjärjestäjä V-H Tuovinen Oy järjesti Viroon Türin kukkamarkkinoille.

 

Lähdimme matkaan jo keskiviikkona 18.5.2011, vaikka kukkamarkkinoiden ensimmäinen päivä olikin vasta perjantaina. Matkasimme Tallinnan kautta Rakvereen, vietimme siellä kylpyläpäivän torstaina ja matkasimme Türiin Rakverestä varhain perjantai-aamuna.

 

Suosittelen Türin kukkamarkkinamatkaksi kahden yön ja kolmen päivän matkaa, sillä silloin ehtii näkemään Virossa paljon mielenkiintoista.

 

Türi sijaitsee keski-Virossa, joten sinne on lyhyt matka kaikkialta Virosta.

 

Türi on Viron kevätpääkaupunki. Tämän arvonimen saavuttamisessa on jokakeväisillä kukkamarkkinoilla – Lillelaat – ollut tärkeä merkitys. Nyt järjestetyt olivat järjestyksessä jo 34. markkinat.

 

 

 

Türin kukkamarkkinat ovat tärkeä tapahtuma koko Viron kannalta. Me juhlaväkenä saimme siitä vakuuttavan kuvan, kun Viron maatalousministeri Helir-Valdor Seeder avasi markkinat.

 

Seeder käsitteli lyhyessä puheessaan Viroa ja sen asemaa EU-perheen täysivaltaisena jäsenenä. Hän näki paljon myönteistä Viron EU-jäsenyydessä.

 

 

 

Seeder oli käänteissään niin nopea, että en ehtinyt kuvaamaan, kun hän toi Viron valtiovallan tervehdyksen kukkamarkkinoille ja suoritti niiden virallisen avauksen. Ehdin Seederin vauhtiin, kun hän veti salkoon Viron lipun kukkamarkkinoiden juhlakentällä.

 

Seederin vieressä kukkamarkkinoiden lippua vetää salkoon puuhakas naishenkilö messutoimistosta.

 

 

 

Löysin Suomen Tallinnan suurlähetystön nettisivuilta kuvan, jossa Suomen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila sekä Viron maatalousministeri Helir-Valdor Seeder ovat kesäisessä virolaismaisemassa. Vahvoja vaikuttajia molemmat!

 

Pyrin lähipäivinä kertomaan enemmän kukkamarkkinoiden kuulumisia, mutta myös muusta Viron matkallamme näkemästämme ja kokemastamme.

 

-Esko Erkkilä-

 

Tampereen röllimetsät, lintukodot, takapihat, olohuoneet, kävelykuopat, kohtaamispaikat sekä kaupungin ylpeydenaiheet ja tapahtumaideat

Keskiviikko 25.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereella huhtikuussa 2011 toteutettuun avoimeen vetovoimaisuuskyselyyn saatiin 947 vastausta. Kysely oli perustiedon hankkimista osaksi kaupunkikeskustojen tutkimushanketta. Kyse oli EVE-tutkimushankkeesta.

Tutkimushankkeen yleisötilaisuus pidettiin perjantaina 13. päivä toukokuuta Tampereen kaupungin valtuustosalissa.

Olin paikalla mielenkiintoisessa tilaisuudessa.

Kysely tuotti 4.991 näkemystä ja kehitysideaa kaupunkikeskustan nykytilanteesta ja kehitysideoista.

Käyn läpi muutamia kysymyksiä ja niihin saatuja vastauksia. Voin jo nyt todeta, että vastaukset vastaavat omia näkemyksiäni, joten allekirjoitan ne muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sellaisenaan.

Kerron, että sama paikka saattaa eri ihmisten mielissä olla tyystin toisessa laidassa kuin toisen mielestä. Sen vuoksi sama paikka saattaa esiintyä esim.  röllimetsänä ja lintukotona, vaikka niillä tässä tutkimuksessa tarkoitetaan toistensa vastakohtia.

 

Röllimetsiä...

...tiedusteleva kysymys halusi tietää keskikaupungilta paikat, joissa tamperelaiset suorastaan pelkäävät tai ovat ainakin varuillaan. Vastauksia tähän kysymykseen kertyi 1.349 eli huolestuttavan paljon.

• Keskustori
• Rautatieaseman puisto
• Rautatieasema
• Hämeenkatu
• Vanhan kirjastotalon puisto
• Koskipuisto

 

Lintukoto...

...on paikka, jossa tamperelainen viihtyy ja tuntee olonsa turvalliseksi. Lintukodot saivat 852 mainintaa.

• Hämeenkatu
• Hämeenpuisto
• Keskustori
• Laukontori
• Tavaratalot
• Finlayson
• yleensä sisätilat keskikaupungilla

 

Takapihat...

...tarkoittivat tässä tutkimuksessa paikkoja, jotka ovat ympäristöltään heikkoja ja arveluttavia. Niitä yksilöitiin tässä tutkimuksessa 924.

• Keskustori
• Koskipuisto
• Rautatieasema
• Hämeenkatu
• Koskikeskus

Henkilökohtaisesti yllätyin, että Koskikeskus ei noussut listan kärkeen, sillä varsinkin sen Ratinan puoleisen takasisäänkäynnin vaiheilla on perin epäsiistiä ja levotonta meininkiä. Ehkä kaupunkilaiset eivät siellä joudu (iltaisin) liikkumaan?

 

Olohuone...

...tarkoitti tässä tutkimuksessa paikkaa, jossa tamperelainen viihtyy. ”Olohuoneita” mainittiin 1.288 kertaa eli Tampereelta löytyy paljon paikkoja, joissa kaupunkilaiset tuntevat viihtyvänsä – se on mainio asia.

• Koskipuisto
• Hämeenpuisto
• Finlayson

 

Kävelykuopat...

 

...ovat paikkoja, jossa vastaajat aistivat jalankululle esteitä.

• Hämeenkatu sai eniten mainintoja, mutta ei toki kaikkia 882 vastauksesta

 

Kohtaamispaikkoja...

...tamperelaiset nimesivät yhteensä 1.606 kertaa eli eniten kaikista nimetyistä paikoista. Suuri vastausmäärä kertoo sen, että tamperelaiset kokevat keskikaupungin kokonaisuudessaan viihtyisäksi paikaksi. Lista muodostui seuraavaksi:

• Kahvilat
• Sokos
• Kauppahalli
• Stockman
• Koskikeskus
• Laukontori
• Keskustori

Finlaysonin puuttuminen listalta hämmentää, mutta se saattaa vastaajien mielestä olla liian kaukana, sillä onhan sinne matkaa ydinkeskustasta peräti parisataa metriä!

 

Ylpeydenaiheina...

...tamperelaiset nimesivät tutkimuksessa paikkoja yhteensä 1.069 kertaa.

• Tammerkoski
  • kaupunginvaltuutettu Matti Heinivaho halusi seminaarin tässä kohdin käyttää puheenvuoron ja korostaa Tammerkosken hienoa valaistusta. Heinivahon kanssa on helppo olla samaa mieltä
• Finlayson
• Koskipuisto
• Laukontori
• ”vanhat” –termi nousi tällä kohtaa hyvin näkyvästi esille. Se varmaan tarkoittaa useitakin Tampereen ydinkeskustan vanhoja rakennuksia.

Tapahtumaideat...

...keskittyivät kolmen termin ympärille ja ne ovat:

• Keskustori
• Konsertteja
• Kesällä

Niistä on helppo luoda tamperelaisten tapahtumaidea: ”Keskustorille konsertteja kesällä”!

Muistuu mieleen pormestari Timo P. Niemisen tervetulotervehdys Mikko Alatalon 60-vuotiskonsertissa Tampere-talossa, jossa pormestari toivotteli taiteilija Mikko Alatalon pitämään yhteislaulutilaisuuksia kohta kuntoon saatavassa Vanhan kirjastotalon puistossa!

Kiitän apulaispormestari Timo Hanhilahtea sekä arkkitehti Veikko Vänskää mielenkiintoisen seminaarin järjestämisestä 13.5.2011. Mielestäni sen parasta antia olivat tässä jutussa esitellyt asiat.

-Esko Erkkilä-

Tampereella on puute autojen pysäköintipaikoista, mutta joukkoliikenneyhteydet pelaavat hyvin ja polkupyöräilijät mahtuvat aina ohjaustangon levyisestä paikasta

Tiistai 24.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereella huhtikuussa tehtyyn keskustan elinvoimaisuutta, vetovoimaa ja ekotehokkutta tutkivaan EVE-tutkimukseen vastasi 947 henkilöä.

Vastanneet olivat pääasiassa urbeja eli keskikaupungilla asuvia.

Tutkimusta esiteltiin Tampereen valtuustosalissa 13.5.2011.

Henkilöautoliikennettä, pysäköintiä, julkista liikennettä sekä pyöräilyä koskevat tutkimustulokset olivat mielenkiintoisia.

Tutkimuksentekijät havainnollistivat vastausten yhteenvetoa plussilla ja miinuksilla. Plussat merkitsivät tilanteen olevan kunnossa ja miinukset taas sitä, että asia ei ole kunnossa.

Tässä joidenkin seikkojen plussat ja miinukset:

• pysäköintipaikkojen määrä –
• pysäköintipaikkojen sijainti –
• joukkoliikenneyhteyksien riittävyys ++
• joukkoliikennepysäkkien sijainti +
• pyöräteiden riittävyys –
• pyörien säilytyspaikkojen sijainti –

Samaan tutkimuslohkoon kuului myös kysymys siitä, että onko keskikaupungilla liukkaudentorjunta kunnossa. Muistiinpanoissani lukee OK ja sen vuoksi ihmettelenkin, että Tampereen kaupungin nettisivuilla todetaan saman tilaisuuden annista näin: ”Vastaajista 35 % pitää ydinkeskustan liukkauden torjuntaa epäonnistuneena.”  

Näin eri tavalla me tulkitsemme saman sanoman! Miksi Tampereen kaupungin tiedottaja ei kirjoittanut vaikkapa, että kaksi kolmasosaa tamperelaisista pitää keskikaupungin liukkaudentorjuntaa onnistuneena?

Eräs seminaariosanottaja käytti mielestäni tässä kohtaa ansiokkaan puheenvuoron, kun hän totesi tamperelaisen polkupyöräilijän mahtuvan aina sellaisesta välistä, joka on polkupyörän ohjaustangon levyinen!

Puheenvuoron käyttäjä täsmensi, että paikalla ei ole mitään väliä – yleensä paikka on sellainen, jossa polkupyöräily ei ole lainkaan sallittua!

-Esko Erkkilä-

Tampere on mukana kaupunkikeskustojen elinvoimaisuutta, vetovoimaa ja ekotehokkuutta seuraavassa vertailussa

Maanantai 23.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Tamperelaisilta kysyttiin huhtikuussa kaupungin keskustan vetovoimaisuuteen liittyviä tuntemuksia mm. turvallisuuteen, asiointiin ja keskustan yleiseen ilmeeseen liittyen.

Kysely oli osa laajempaa EVE-tutkimusta, jota esiteltiin seminaarissa 13.5.2011.

Osallistuin seminaariin.

Tampereen osalta hanke kuuluu apulaispormestari Timo Hanhilahden vastuualueelle ja hän avasikin seminaarin.

Hanhilahti totesi, että tamperelaiset ovat aiheellisesti ylpeitä kaupunkikeskustastaan. Siihen on perusteluina mm. se, että Tampereen keskusta on pärjännyt hyvin erilaisissa kyselyissä.

Saattaa kuitenkin olla, että emme ehkä näe kaikkia kehittämiskohteita ja sen vuoksi ulkopuolisen näkemyksen kuuleminen on tärkeää, mainitsi Hanhilahti.

Liikkujan, vierailijan, asukkaan ja matkailijan mielialojen, mielikuvien sekä tunnelmien tietäminen on tärkeää, jotta voimme rakentaa kaupunkikeskustamme entistä turvallisemmaksi, miellyttävämmäksi ja sujuvammaksi, jatkoi apulaispormestari Hanhilahti.

Tampereen kaupungin virkamiehistä projektiarkkitehti Veikko Vänskä kaupunkikehitysryhmän keskustahankkeesta toimii yhdyshenkilönä konsulttiyritysten suuntaan.

Kaupunkikeskustojen EVE index™ -mallinnusjärjestelmä vertailee tutkimuksessa mukanaolevien kaupunkien kaupunkikeskustojen ekotehokkuutta, vetovoimaa ja elinvoimaisuutta – sen vuoksi puhutaan EVE indeksistä.

EVE-tutkimushankkeessa ovat mukana nyt seuraavat kaupungit:

• Jyväskylä
• Kokkola
• Kotka
• Kouvola
• Kuopio
• Mikkeli
• Oulu
• Tampere
• Turku 

Olen aina huolestunut rahasta ja erityisen huolestunut olen yhteisten rahojemme käytöstä.

EVE-tutkimushankkeessa huolestuttaa se, että mukana (rahastamassa) on monia konsulttiyrityksiä sekä eräitä muita tahoja.

Hankkeen tavoite on kasvattaa muutamassa vuodessa nyt mukanaolevien yhdeksän kaupungin lukumäärää tasolle 30…40. Kun sen lisäksi asukkaiden kyselytutkimus tullaan uusimaan kahden vuoden välein, on varmaa, että konsulttiyritykset tulevat pärjäämään hyvin.

Kustannusten välttämiseksi käytinkin seminaarissa puheenvuoron, jossa toki annoin tunnustusta seminaariannille, mutta kannustin Veikko Vänskää tinkimään konsulteille maksettavat summat puoleen nykyisestä. On todettava, että konsulttien palkkioista ja niiden määrästä seminaarissa ei keskusteltu!

Mittavissa projekteissa on hyvä tuntea hankkeen taustayhteisöt ainakin nimeltä.

EVE-tutkimushankkeessa mukana ovat pääyhteistyökumppaneina:

• Stockman
• Sokos
• Kiinko eli Kiinteistöalan Koulutuskeskus Oy ja Kiinteistöalan Koulutussäätiö
• Tekes
• Ympäristöministeriö
• Elävä Kaupunkikeskusta EKK ry

Hankkeen muut yhteistyökumppanit ovat:

• PTY eli Päivittäistavarakauppa ry
• Erikoiskaupan Liitto ry
• Suomen Kauppakeskusyhdistys ry
• Suomalainen Kirjakauppa Oy

Projektin toimijat ovat eli käsittääkseni nämä veloittavat Tampereen kaupunkia tekemästään työstä:

• Art Director Arkkitehdit Oy
• Kotialue Oy
• Promenade Research Oy
• Metael Oy
• Tuula Pohjola Consulting Oy
• Crnet Oy

Toivon, että pääyhteistyökumppaneiden, muiden yhteistyökumppaneiden sekä projetin toimijoiden tietäminen auttaa, kun lähdekritiikkiä käyttäen arvioimme EVE-tutkimustuloksia.

Seminaarin anti oli mielenkiintoista ja palaan siihen näillä palstoilla myöhemmin.

-Esko Erkkilä-

Käsittämätöntä, että Tampereen kaupunki päivittää vammaispoliittisen ohjelmansa vain kymmenen vuoden välein

Sunnuntai 22.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin nettisivuille ilmestyi 29.4.2011 tiedote, että esitys Tampereen kaupungin vammaispoliittiseksi ohjelmaksi vuosille 2011-2016 luovutettiin pormestarille samana päivänä.

Samassa tiedotteessa kerrotaan, että aiempi ohjelma oli peräisin vuodelta 2001.

On mielestäni käsittämätöntä, että vammaispoliittinen ohjelma päivitetään ainoastaan kymmenen vuoden välein! En jaksa ymmärtää, sillä yhteiskunta on tänään tyystin toisenlainen kuin kymmenen vuotta sitten.

Arvosteluni ei välttämättä koske sitä, että vammaisten asiat olisivat Tampereella retuperällä, mutta kymmenen vuoden välein tapahtuva tarkastelu ei ole tästä maailmasta.

Ovatko vammaisjärjestöt nukahtaneet vai onko kyseessä byrokratian välinpitämättömyys?

Tässä vaiheessa purkaustani haluan antaa tunnustuksen Tampereen kaupungin vammais- ja esteettömyysasiamies Jukka Kaukolalle, jonka määrätietoinen työ on vienyt vammaisasiaa Tampereella eteenpäin. Ilman Kaukolan joviaalia asioiden hoitamista vammaisten asiat olisivat Tampereella todella huonolla tolalla.

Kritisoin vammaispoliittisen ohjelman laadinnassa myös sitä, että ohjelmaa ei viedä valtuustokäsittelyyn.

Muistan jostain lukeneeni, että pormestarille luovuttamisen jälkeen ohjelma viedään tiedoksi kaupunginhallitukselle.

On helppo arvata, että sen jälkeen ohjelma haudataan arkistoihin taas kymmeneksi vuodeksi, jotta päättäjien ei tarvitsisi tikullakaan koskea vammaisia koskevia asioita!

Mistä löytyy se rohkea luottamushenkilö, joka uskaltaa ottaa vammaisten asian kunnolla esille?

-----------

Edelläolevien rivien kirjoittamisen jälkeen sain tiedon ja kutsun tilaisuuteen, jossa vammaispoliittista ohjelmaa käydään tarkemmin läpi.

Tilaisuus pidetään Tampereen valtuustosalissa 25.5.2011 klo 16.30. Valittelen, että en pääse tilaisuuteen, mutta toivon sinne runsasta osanottoa.

-Esko Erkkilä-

Sentteri-aika siirtyi muistojen joukkoon

Lauantai 21.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Luovutimme Hallituskadulla sijainneen Keskustan vaalihuoneiston avaimet vuokranantajalle maanantaina 9.5.2011.

Muistorikas ja paljon miellyttäviä kokemuksia sisältänyt aika jäi taakse. Oli hieno tehdä talkootyötä keskustaväen kanssa!

Sentteri vei ajastani valtaosan lähes viiden kuukauden ajan.

Sentteriajan huippuhetkiä olivat monet tilaisuudet, jotka Keskustan Tampereen Kunnallisjärjestö sekä Keskustan Pirkanmaan piiri vaalikampanjan aikana siellä järjestivät.

Pääministeri Mari Kiviniemi, ympäristöministeri Paula Lehtomäki, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen sekä maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila vierailivat vaalikampanjan aikana Sentterissä.

Myös europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki sekä Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko ja Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen vierailivat Sentterissä.

Lehdistö oli kiinnostunut Sentteri-vieraista ja joissakin tilaisuuksissa Sentterin ”ministerihuoneeksi” ristimämme henkilökunnan lepotila kävi ahtaaksi.

Pirkanmaalaiset Keskustan kansanedustajaehdokkaat tarjosivat Sentterissä kuulijoille monet maukkaat tarjoilut. Mielestäni Tarja-Riitta Koskisen tarjoamat uunijuustot olivat yliveto!

Eräs parhaista tilaisuuksista oli Keskustan naisehdokkaiden järjestämä yhteisesiintyminen. Koko päivän ajan oli hienoa ohjelmatarjontaa ja tarjoamiset toinen toistaan herkullisempia.

Sentterissä vierailleiden arvovieraiden osalta kansanedustaja Mikko Alatalon työ ja hyvät suhteet valtakunnan ykköspäättäjiin olivat keskeisiä. Ilman Mikkoa Sentteri-vieraiden lista olisi paljon toteutunutta lyhyempi. 

Jätimme Sentterin siistiin kuntoon odottamaan seuraavia vuokralaisia.

Talo menee syksyn alkaessa täysremonttiin ja siitä on remontin jälkeen tulossa eräs Tampereen keskikaupungin arvokiinteistöistä.

 

Tässä vielä muutama kuva hiljentyneestä Sentteri-tilasta:

  

 

Sentterin yleisilme sai laajaa tunnustusta raikkailla väreillään ja onnistuneilla yksityiskohdillaan. Kunnia tästä kuuluu Sentteri-emäntä Titta Mattilalle, joka muiden naisten kanssa oli onnistuneen sisustuksen "arkkitehtejä".

 

 

 

Yläsalon tasanteen Keskusta-logo ja sen viereen jättämämme pääministeri Mari Kiviniemen kuva jäivät odottamaan aikaa parempaa.

 

 

Alasalin seinällä Arkadianmäelle ensikertaa valittu Arto Pirttilahti sekä kolmannelle kaudelle valtakirjansa uusinut Mikko Alatalo jäivät odottamaan Sentteri-tilan uusia vuokralaisia.

 

 

Sentterin alasalin Keskusta-logon alla pidettiin monta mielenkiintoista ja tärkeää neuvonpitoa.

 

Kiitän kaikkia Pirkanmaan keskustalaisia, että sain toimia vaalikampanjan aikana Sentteri-isäntänä. Ilman Teidän valtuutustanne olisin jäänyt vaille hiehoja kokemuksia. Yhteistyö Sentteri-emäntä Titta Mattilan kanssa oli saumatonta.

 

Opin kampanjan aikana tuntemaan laajan joukon pirkanmaalaista keskustaväkeä, joka on luottavaisin mielin valmis uusiin koitoksiin.

 

Emme jää lepäämään, vaan seuraamme tiiviisti vaalivoittajien tekemisiä ja tulemme harjoittamaan tiukkaa oppositiopolitiikkaa!

 

-Esko Erkkilä-

 

 

"Konsteilla meillä pannaan eikä suurilla munilla"

Perjantai 20.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Otsikossa todettua vanhaa viljakkalalaista kansanviisautta käytettiin, kun pystyttiin keksimään joku hyvä uusi menetelmä tai työtapa jonkin eteentulleen ongelman ratkaisemiseksi. Kansanviisaus tuli mieleeni, kun kehittelin systeemiä, jolla syksyn ja kevään haravointijäte parhaiten saataisiin valkosipulimaan katteeksi.

 

Valkosipulimaan katetteessa ei todellisuudessa ole kyseessä jätteestä, vaan lehtipuhaltimella kerätystä arvokkaasta lehti- ja muuta ainesta sisältävästä materiaalista.

 

Lehtipuhallin on Viherpeukalon työvälineenä todellinen aarre, mutta se asia onkin ihan oman ”messunsa” aihe!

 

Valkosipulia meillä on satakunta rivimetriä ja tänä vuonna sen kehittyminen näyttää parhaalta moniin vuosiin.

 

Valkosipulin kynnet istutetaan syys…lokakuun vaihteessa ja näin ne pääsevät hyvään kasvuvauhtiin heti kevään koittaessa.

 

 

Tässä terhakoita valkosipuleita 14.5.2011.

Oikealla näkyy viime syksynä ja nyt keväällä valkosipulimaan äärelle kasattua haravointijätettä.

 

Keväällä valkosipulin hoitotoimenpiteisiin kuuluvat haraus, voimakas typpilannoitus sekä rivivälien kattaminen lehtijätteellä. On luonnollista ja välttämätöntä, että valkosipulimaan kastelusta huolehditaan heti varhaisesta keväästä alkaen.

 

Meillä kesämökkitontin nurmikkoalueen puhaltaminen suoritetaan syksyin ja keväisin.

 

Lehtipuhaltimella kerätty aines kuljetetaan kottikärryillä valkosipulimaan äärelle. Siitä se keväällä toukokuun puolenvälin tietämillä ujutetaan valkosipulimaan katteeksi.

 

Tänä keväänä kehittelin katteenlevittämistä helpottavan rakennelman ja onnistuin mielestäni hyvin. Uskallan suositella samanlaisen viritelmän kyhäämistä.

 

Valkosipulimaalla riviväli meillä on 40 senttiä. ”Katteenlevittämiskarsinan” ulkoleveys on 30 senttiä, joten kyhäelmä mahtuu hyvin rivien väliin.

 

”Karsina-aitojen” väliin, kun karsina on asennettu valkosipulirivien väliin, mahtuu vallan mainiosti puhaltimella kerättyä materiaalia riittävästi, jotta katevaikutus saadaan aikaiseksi.

 

Rakensin kyhäelmän jätelaudoista, joita tontille oli vuosien varrella kertynyt. Ainoa todellinen kustannus oli naulakustannus, mutta niitäkin on vuosien saatossa kertynyt mökin varastoon aivan liiaksi.

 

Tässä vielä muutama kuva projektistani:

 

 

Jätelaudoista kyhäämäni "karsina" odottaa ensimmäisiä lehtiään. Vieressä vasemmalla työskentelysiltana toimiva lankku, jolla estetään liiallinen tallaaminen.

 

 

Työn alussa haravointijätettä tuntui olevan liiankin kanssa, mutta kaikki se saatiin sijoitettua paikalleen. On selvää, että noin suuri määrä haravointijätettä on arvokas maanparannuslisä seuraavaa vuotta ajatellen.

 

 Ensimmäinen kaukalollinen haravointijätettä on kaukalossa!

Työn edistyessä opin, että kaukalossa olevaa haravointijätettä kannatti hieman tiivistää, jotta se ei kaukalon poistamisen jälkeen menisi valkosipulinnaattien päälle.

 

 

Työ on edennyt, sillä oikealla on jo monta riviväliä saanut katteensa.

 

Kertaan valkosipulinkasvattamisen tärkeät pointit:

• istuttaminen syyskuun lopulla hyvin lannoitettuun ja syvältä jyrsittyyn muhevaan maahan, riviväli 40 senttiä
• hienojen valkosipulintaimien ihailemista toukokuun alkupuoliskolla
• rivivälien haraaminen, voimakas typpilannoitus ja lehtikatteen luominen toukokuun puolenvälin tietämillä
• kastelu, kastelu, kastelu, kastelu
• typpilannoittaminen kasvukauden aikana ainakin kahdesti
• muista kukka-aihioiden erinomaisuus esimerkiksi pannulla ”grillattuina”
• sadonkorjuu tarpeen mukaan ja syksyn lähetessä
• kuivaa valkosipulit kunnolla
• valkosipulin säilöminen antaa hienon aromin keittiöön; nauti syksyllä siitäkin

 

Yksi asia vielä; valkosipulinviljelyssä ei näyttäisi olevan monokulttuuriviljelyn ongelmia.

 

Meillä valkosipulia on viljelty lähes kymmenen vuotta samalla paikalla ja ongelmia ei ole esiintynyt – edes rivivälien suuntaa ei ole muutettu!

 

Plussaa valkosipulinviljelyssä on se, että varsinaisia kasvinsuojelutoimenpiteitä ei tarvita. Lannoituksesta on tietysti huolehdittava!

 

 

-Esko Erkkilä-

Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen 60-vuotisjuhla oli arvokas tilaisuus

Torstai 19.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Syöpään liittyvä yhdistystoiminta alkoi Suomessa v. 1936, koska silloin perustettiin Suomen Syöpäyhdistys.

Sotavuodet viivästyttivät maakunnallisten syöpäyhdistysten perustamista, sillä ensimmäinen maakunnallinen syöpäyhdistys perustettiin Turkuun vasta 12.4.1951.

Tampereelle perustettiin maakunnallinen syöpäyhdistys 10.5.1951 ja se ehtikin ensimmäisenä maakunnallisena yhdistyksenä yhdistysrekisteriin!

Pirkanmaan Syöpäyhdistys ry vietti 60-vuotisjuhliaan Komediateatterin Juhlatalossa Tampereella tiistaina 10.5.2011.

Olen toiminut syöpäyhdistyksessä tukihenkilönä vajaan kymmenen vuotta ja sen vuoksi olinkin kutsuvieraana mukana juhlassa.

Pirkanmaan Syöpäyhdistys ry:n puheenjohtaja sosiaalineuvos Seppo Rantanen käsitteli tervehdyssanoissaan yhdistyksen perustamista sekä tiettyjä virstanpylväitä vuosien varrelta.

Yhdistys perustettiin Hotelli Tammerissa arvovaltaisten tamperelaisten toimesta. Perustajina oli 20 henkilöä, jotka olivat silloin ja myöhemminkin keskeisessä asemassa Tampereella.

Rantanen mainitsi puheessaan ”aseveliakselin” toimineen syöpäyhdistystä perustettaessa. Rantanen oli poliittisen uransa aikana keskeinen toimija Tampereen aseveliakselin päättäjänä ja sen vuoksi – tai siitä huolimatta - poliittisen muisteluksen sisällyttäminen arvokkaan ja puolueettoman juhlan tervetulotoivotukseen voidaan perustellusti kyseenalaistaan.

Pirkanmaan Hoitokodin perustaminen v. 1988 saattohoitoa varten sekä suolistosyövän seulontamenetelmien kehittäminen ovat Rantasen mukaan olleet Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen tärkeitä saavutuksia vuosien varrella – näiden osalta Rantasen ajatuksiin on helppo yhtyä.

Rantanen päätti juhlan avaussanansa ajatukseen Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen valoisasta tulevaisuudesta.

Toimittaja, pastori Hilkka Olkinuoran juhlapuheen teemana oli: ”Elämä, arvot ja etiikka”.

Pastori Olkinuora on tunnettu ja arvostettu mielipiteiden kiteyttäjä. Olen lukenut Olkinuoran tekstejä, mutta kuulin häntä ”livenä” vasta nyt ensimmäisen kerran.

Ei ehkä ole oikeudenmukaista, että esitän pastori Olkinuoran ajatuksia vain teemoina ranskalaisin viivoin, mutta rohkenen sen kuitenkin niin tehdä:

• medisiini ja militarismi ottavat maailmassa tasapäisesti yhteen
• me tuleva, entinen hyvinvointivaltio…
• hoitosuoritteita kirjataan, mutta unohdetaan terveys
• viina, vauraus ja terveyskeskuskäynnit kasaantuvat samoille yksilöille
• ihmiset ovat terveydenhuollon kannalta kahden kerroksen väkeä; ne jotka ovat työterveyshuollon piirissä ja ne, jotka eivät sen piiriin kuulu

Vähän humoristisena, mutta vakavana asiana pastori Olkinuora kertoi nuorten lääkärien keskuudessa tehdystä kyselystä, jossa kysyttiin nuorten lääkärien mielikuvaa hankalasta potilaasta. Epäsuosituin potilas nuorten lääkärien mielestä on ”vanha ämmä, jolla on remppoja”, kertoi Hilkka Olkinuora juhlapuheessaan.

Toimittaja, pastori Hilkka Olkinuora kiteytti juhlapuheensa lopuksi, että juhlikaamme tätä työtä!

 

Potilaan puheenvuoron käytti Pirkko Lehtonen.

Lehtosen runomittainen, pitkä ja liikehdintää sekä hieman kulissejakin vaatinut esitys oli kerrassaan mainio. Puheenjohtaja Seppo Rantasen kommentti oli: ”Ainutlaatuinen puheenvuoro”. Rantasen kommenttiin on helppo yhtyä.

Juhlassa palkittiin parisenkymmentä syöpätyössä ansioitunutta yhdistyksen jäsentä, lääkäriä ja yhdistyksen työntekijää.

Juhlan musiikista vastasi Pushkin Qintett.

Juhla oli arvokas ja mieliinpainuva meille n. seitsemällekymmenelle henkilölle, jotka olimme paikalla.

On paikallaan, että vapaaehtoistyöhön osallistuneita huomioidaan. Myös sellaisten henkilöiden extra-huomiointi on paikallaan, jotka saavat palkan syöpää vastaan tekemästään työstä – näin huomioidaan muitakin palkollisia.  Huomioitujen joukossa oli myös tahoja, jotka ovat taloudellisesti tukeneet Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen toimintaa.

Juhlan aikana tulivat mieleeni ne lukemattomat syöpäpotilaat, jotka parhaillaan kamppailevat syövän kanssa.

Moniko palkituista on henkilökohtaisesti kokenut syövän? Kuinka hyvin me juhlayleisönä osasimme asettautua heidän tilanteeseensa?

Pystyimmekö tällä juhlatilaisuudella auttamaan ja tukemaan todellisessa tilanteessa olevia syöpää sairastavia tai syöpää sairastaneita läheisimpiämme?

Erityisesti juhlan hetkellä on pystyttävä kriittisesti arvioimaan kokonaisuuksia.

-Esko Erkkilä-

Ensimmäinen eläkeläispäivä

Keskiviikko 18.5.2011 - -Esko Erkkilä-

Jäin eläkkeelle 1.12.2010, kun takanani oli 40 ja puoli vuotta yhtäjaksoisesti työelämää. Vasta viime maanantaina eli toissapäivänä 16.5.2011 sain viettää ensimmäisen todellisen eläkeläispäivän, sillä kiireitä on riittänyt.

Kerron, että nautin ensimmäisestä todellisesta eläkeläispäivästäni – ei yhtään merkintää kalenterissa ja sain olla vapaa kuin taivaan lintu.

Ei mitään kalenterimenoja ja vaimonikin armahti minut autotallin ja askarteluhuoneen siivoukselta – sain olla eläkkeellä!

Eläkkeelle siirtymiseni jälkeen eduskuntavaalikuviot ovat täyttäneet kalenterini. Olen kiitollinen, että porukka on tarjonnut minulle hienon kokemuksen. Olen saanut työskennellä hienojen ihmisten kanssa vaalitaistelun ajan.

Sain sen aikana kahteenkin kertaan haastatella Suomen pääministeriä suuren yleisöjoukon edessä. Niitä hetkiä ei suoda kaikille – kiitos siitä Pirkanmaan ja Tampereen Keskustaväelle.

Myös useiden muiden ministereiden kanssa sain tehdä vaalityötä.

Lisäksi Pertti Hakanen, Mikko Alatalo ja Klaus Pentti tarjosivat minulle juontotehtäviä omissa vaalijuhlissaan. Hienoja kokemuksia, joita en enää eläkevaarina uskonut kokevani!

Eniten arvostan niitä 18 pirkanmaalaista kansanedustajaehdokasta ja heidän tukitiimiään, joiden kanssa sain vaalitaistelun aikana olla tekemisissä. Työmme loi vahvaa pohjaa sille, että Keskusta palaa entistä vahvempana valtakunnan johtavaksi voimaksi jo pian. Ajankohta riippuu tulevista vallanpitäjistä ja heidän aikaansaannoksistaan – ennusmerkit heidän onnistumiselleen eivät ole kummoisetkaan.

Läheisin yhteistyökumppanini vaalitaistelun aikana oli Sentteri-emäntä Titta Mattila, jonka kanssa teimme tiivistä yhteistyötä. Titta ajoi omalla kustannuksellaan melkein päivittäin Tampereelle 40 kilometriä, joten minun kahdeksan kilometrin ajomatka Sentteriin oli sen rinnalla todella pieni panos. On sanomattakin selvää, että mitään korvausta talkootyöstämme emme saaneet emmekä pyytäneetkään!

”Eläkeläisvapauttani” ei kestänyt kuin yhden päivän, sillä eilen kalenterissani oli jo kaksi todella tärkeää palaveria ja tietysti täsmälleen samaan aikaan!

Molemmat menot olivat toki mieluisia, sillä sain kutsun Tampereen Raatihuoneelle Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen 60-vuotisjuhlan merkeissä Tampereen kaupungin järjestämälle vastaanotolle ja samaan aikaan alkoi Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön kevätkokous.

Olin hetken Raatihuoneella – sinne kun tavallinen riviluottamushenkilö pääsee perin harvoin – ja sitten suunnistin Keskustan kevätkokoukseen.

Tapasin Raatihuoneella paljon eri yhteyksistä tutuiksi tulleita henkilöitä. Heitä kaikkia yhdisti syövän voittamiseksi tehtävä vapaaehtoistyö. Jälleen kerran tuli todistetuksi se, että naiset ovat syöpäyhdistystyössä selkeänä enemmistönä, nytkin korkeintaan 15 % Raatihuoneen vieraista oli miehiä.

Emäntänä Raatihuoneella toimi apulaispormestari Anna-Kaisa Ikonen. Hänen tietonsa syövästä olivat hyvin päivitettyjä.

Kiitän apulaispormestari Ikosta ja hänen kauttaan Tampereen kaupunkia, että kolmannen sektorin syöpätyö näin arvokkaalla tavalla huomioitiin.

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön kevätkokouksessa oli ilahduttavan paljon tamperelaista keskustaväkeä.

Tulin kokoukseen kolmisen varttia myöhästyneenä, mutta se ei haitannut luottavaiseen tunnelmaan pääsemistä.

Eduskuntavaalikritiikin jälkeen suuntasimme kohti seuraavia haasteita – presidentinvaaleja ja syksyllä 2012 odottavia kunnallisvaaleja.

Presidentinvaalit ovat hyvä ”kertausharjoitus” kunnallisvaaleja ajatellen, sillä kunnallisvaalit ovat kunnallisjärjestön näkökulmasta vaalit, joissa paikallista panostamista tarvitaan. On varmaa, että niihin tamperelainen keskustaväki lähtee yhtenäisenä joukkona ja voimallisesti.

Silloin taas eläkepäivistä ei ole tietoakaan! Toivottavasti terveyttä riittää!

 

-Esko Erkkilä-