Sain takautuvasti tunnustusta työstäni!

Perjantai 22.8.2014 - -Esko Erkkilä-

Olin eilen muiden Eläkeliiton Tampereen yhdistyksen vastuuhenkilöiden kanssa esittelemässä yhdistyksemme toimintaa Tampereella Laikun lavalla järjestetyssä ”Kotitori” –tapahtumassa.

 

 

 

 

 

Harkitsin aamulla, että miten pukeutuisin ja päädyin, että otan T-paidan, jossa kerrotaan hyvän maidon tulevan läheltä.

 

Päätökseni oli ilmiselvästi oikea, sillä en ole milloinkaan saanut niin paljon kannustusta ja kiitoksia pukeutumisestani kuin sain eilen.

 

***********

Olen 40 ja puoli vuotta kestäneen työurani aikana saanut tehdä työtä suomalaisen maatalouden, viljanviljelyn ja erityisesti kotieläintalouden sekä ruokaturvallisuuden hyväksi ja koen, että eiliset kannustukset sekä kiitokset olivat tietynlaista palkanlisää siitä työstä, jota sain tehdä yli 40 vuotta!

 

Yhä edelleen on kuitenkin olemassa ”elinalepomäkiä” – Jyrki Kataisen jälkeen kansanedustajaksi noussut kokoomuslainen – jotka haluavat sotkea suomalaisen viljelijän ja kotieläintuottajan suohon, mutta eilen saamani palaute T-paitani tekstistä osoittaa, että Elina Lepomäki ja muut hänen kokoomuslaiset hengenheimolaisensa potkivat kansalaisten mielipidettä vastaan.

 

Suomalaiset haluavat perustaa ruokansa kotimaisuuteen vaikka Elina Lepomäki ja kumppaninsa kuinka mesoavatkin globaalin maailmantalouden puolesta.

 

Kotimaisen alkutuotannon ja kotimaisen elintarviketuotannon puolestapuhujina toimivat Keskustan ohella SDP sekä Vasemmistoliitto, koska merkittävä osa vasemmistopuolueiden kannattajista saa leipänsä suomalaisen elintarviketeollisuuden toiminnasta.

 

Toki on olemassa myös kokoomuslaisia maataloudesta leipänsä saavia kansalaisia, mutta päälinjana Kokoomuksella on maatalouden merkityksen vähättely.

 

Se on myönnettävä, että poliittisten irtopisteiden keruuseen maatalous ja kotimainen alkutuotanto kelpaavat Kokoomuksellekin.

 

Kiitokset kaikille Teille, jotka eilen Laikun lavan tietämillä kommentoitte myönteisesti pukeutumistani!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Ketterästi polkee faari, faarilla on Jaguaari"

Torstai 21.8.2014 - -Esko Erkkilä-

Uskon, että monet muistavat otsikossa toistetun mainossanoman, mutta harvat varmaan tietävät sen taustan.

 

Kyseessä on tamperelaisen polkupyörävalmistajan Kone ja Terä Oy:n mainos, joka löi itsensä läpi 1950 –luvulla.

 

Mainoslause tuli taas kerran mieleeni osallistuessani eilen pienellä osuudella Keskustan ”Pyörät Pyörimään” –tapahtumaan, kun pyöräilykaravaani lähti kello 08.00 Tampereen Keskustorilta kohti Lempäälää.

 

Hankin Kone ja Terä Oy:n valmistaman Jupiter-polkupyörän jo markka-aikana ja maksoin siitä silloin 300 markkaa.

 

 

 

 

 

 

Pyöräni sai ansaittua huomiota, kun ilmestyin sen kanssa Pyörät Pyörimään –tapahtumaan eilen aamulla eli 20.8.2014.

 

 

************

 

Kone ja Terä Oy:n varhaisvaiheet juontavat juurensa vuonna 1897 perustetun konepaja Sommers & af Hällström & Waldens:n perustamiseen. Mainittu yritys aloitti polkupyöränrunkojen valmistuksen vuonna 1933 ja silloin yrityksen nimeksi muutettiin Kone ja Terä Oy.

Kone ja Terä Oy valmisti polkupyöriä useilla tuotemerkeillä ja niitä olivat Jaguar –merkin lisäksi mm. Peto ja Tammer.

 

Polkupyörän valmistus Tampereella löi leiville 1960 –luvulle saakka, mutta sitten mm. mopojen yleistyminen merkitsi yritykselle vaikeuksia ja se hakeutuikin konkurssiin vuonna 1962.

 

 

 

 

 

 

 

Tässä Jupiterini taakse ovat ryhmittyneet minun lisäkseni Pyörät Pyörimään –tempauksen keskeinen toimija, Keskustan Pohjois-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja Minna Siira, tamperelainen yrittäjä Timo Vuohensilta sekä kansanedustaja Arto Pirttilahti.

 

 ************

Timo Vuohensillan isä on aikoinaan ollut töissä Kone ja Terä Oy:ssä.

 

Isänsä laatutyöhön liittyen Timo Vuohensilta antoikin pyörälleni ”Yrittäjän takuun” eli sen, että jos isänsä tekemään Jupiter –pyörääni tulee vikaa, niin hän korjaa vian!

 

Jos Isän tekemä pyörä menee rikki, niin kyllä poika korjaa, totesi Timo Vuohensilta!

 

 

-Esko Erkkilä- 

PS: Korjaus 23.7.2018:

Pyöräni onkin merkiltään Jaguar, kuten allaolevasta kuvasta ilmenee:

Käärmeenpurema mies!

Sunnuntai 17.8.2014 - -Esko Erkkilä-

Kyykäärme kuuluu Suomen luontoon, mutta on muistettava, että se  on ehkä elinympäristömme vaarallisin eläin.

 

 

 

 

 

 

Tapasin kesän kolmannen kyyn eilen kesäkurpitsamaamme laidalla.

 

 

************

 

 

Omaan omakohtaista kokemusta kyyn vaarallisuudesta, sillä kyykäärme puri minua kesällä 1968, kun olin keräämässä kasveja opinnäytetyötä varten Pälkäneellä Maatalouden Tutkimuskeskuksen Koeasemalla.

 

Etenin kolmantena pöheikössä, kun sain nilkkaani kyyn pureman.

 

 

************

 

 

Onneksi Koeaseman johtaja oli tilanteen tasalla ja hommasi paikalle taksin, jolla matkustin Tampereen Keskussairaalan ensiapuun. 

 

Ensiavussa tilanteeni arvioitiin asiantuntijoiden toimesta ja ohitin kaikki muut jonossa olleet potilaat. Minut ohjattiin hoitopöydälle ja sain nilkkaani piikin vasta-aineseerumia.

 

Piikitys oli tuskallinen kokemus ja olisinkin halusta potkaissut hajalle hoitopöydän yläpuolella olleet valaisimet!

 

Kyynpureman tuloksena sain viikon sairasloman ja en saanut jälkioireita.

 

 

Koeaseman johtaja tapasi aina tavatessamme myöhemminkin todeta, että…

 

 

…"käärmeenpurema mies"!

 

 

*************

 

 

 

Muistan, kun melkein naapurissa asunut nainen sai 1950-luvulla kyynpureman ja lähti vasta seuraavana päivänä hoitoon.

 

Valitettavasti nainen meni lääkärille polkupyörällä, jotta kyyn myrkky ehti oikein perusteellisesti vaikuttamaan.

 

Nainen on jo nyt edesmennyt, mutta hän kärsi kyynpureman jälkivaikutuksista koko loppuelämänsä.

 

Tämän tarinan opetus on, että kyynpurema vaatii aina lääkärinhoitoa ja lääkärinhoitoon pitää hakeutua heti pureman jälkeen!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Pietari Suuri jaksaa Kronstadt´ssa tähyillä hiljenneen sotasataman suuntaan

Torstai 14.8.2014 - -Esko Erkkilä-

Venäjällä on lukemattomia Pietari Suuren patsaita ja yksi niistä sijaitsee Kronstadt´ssa.

 

 

 

 

 

Olen monesti käynyt Kronstad´ssa ja siellä käydään tietysti aina Pietari Suuren patsaalla sekä hänen valvovan katseensa alla tutustutaan myös sotasatamaan.

Kävin Kronstadt`ssa taas kerran 7.7.2014.

 

 

 

 

 

 

Pietari Suuri oli Venäjän hallitsija 1682 – 1725.

 

Pietari Suuri oli uudistaja ja hänen aikanaan Venäjästä muodostui eurooppalainen suurvalta.

 

 

 

 

 

 

Ihmetytti, että miten Pietari Suuren patsaan kohdalla oleva ennen niin vilkas satamaranta on hiljentynyt.

 

Aikaisemmin ranta-alueella oli lukemattomia matkamuistokojuja ja kaikissa kävi kauppa vilkkaasti.

 

Nyt ranta oli hiljennyt, sillä ranta-alueella oli ainoastaan yksi pieni koju matkamuistojen myyntiä varten sekä tämä taulukauppias.

 

Minne turistit ovat hävinneet?

 

 

 

 

 

Sama entinen taideteosmainen satamalaite,…

 

 

 

 

 

 

…nostokurjet,…

 

 

 

 

 

 

…alkava aava meri…

 

 

 

 

 

 

…ja sotalaivat,…

 

 

 

…mutta missä turistit?

 

 

 

 

 

 

Pietari Suuri jaksaa kuitenkin odottaa aikaa parempaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Piskaryovskoye Memorial Cemetery eli Piskarjovkan hautausmaa on maailman suurin toisen maailmansodan uhrien hautausmaa

Keskiviikko 13.8.2014 - -Esko Erkkilä-

Piskarjovkan hautausmaa sijaitsee Pietarin lähellä ja se on maailman suurin toisen maailmansodan uhrien hautausmaa.

 

Piskarjovkan hautausmaalle on haudattu yli 400.000 Leningradin piirityksen aikana kuolleita siviilejä ja yli 50.000 piirityksen aikana kaatuneita puna-armeijan sotilaita.

 

Kävimme Piskarjovkan hautausmaalla heinäkuun 7. päivänä 2014.

 

 

 

 

 

Piskarjovkan hautausmaa on pinta-alaltaan 26 hehtaaria ja siellä on kaikkiaan 186 suurta hautakumpua, joiden alla lepää Leningradin piirityksen aikana nälkään ja sotatoimiin kuolleita siviileitä sekä taisteluihin osallistuneita sotilaita.

 

On luonnollista, että yksityisten vainajien hautapaikkaa ei pystytä yksilöimään vaan kyse on joukkohaudoista.

Hautausmaan sisäänkäynnillä palaa ikuinen tuli.

 

 

 

 

 

 

Hautakummut sijaitsevat hautausmaan pääkäytävän molemmin puolin. Pääkäytävällä on pituutta 300 metriä.

 

 

 

 

Siviilivainajat ovat omissa hautakummuissaan – tässä kummussa lepää niitä neuvostokansalaisia, jotka kuolivat nälkään tai pommituksiin vuonna 1942…

 

 

 

 

 

 

…ja tässä hautakummussa puolestaan niitä puna-armeijan sotilaita, jotka kaatuivat samana vuonna eli vuonna 1942.

 

 

 

 

 

 

Kukin 186:sta hautakummusta kätkee alleen tuhansia sodan uhreja.

 

 

 

 

 

 

Hautausmaalla soi vaimea surumusiikki ja se kuuluu hautausmaalle rakennetun hyvin maisemoidun kovaäänisverkon kautta.

 

 

 

 

 

 

Hautausmaan hallitseva hahmo on kuvanveistäjien Vera Isajevan ja Robert Taurit´n veistämä ”Äiti - kotimaa” –veistos.

 

Veistoksen taustalla olevaan kivimuuriin on venäjäksi hakattu nämä sanat:

 

 

Tässä lepää leningradilaisia.

Kaupunkilaisia – miehiä, naisia, lapsia.

Heidän vierellään puna-armeijalaisia.

Koko elämällään

puolustivat he sinua, Leningrad,

vallankumouksen kehto.

Heidän jaloja nimiään ei tässä voi luetella.

Niin monta on heitä graniitin ikuisen alla.

Vaan tiedä, näiden kivien eteen seisahtunut,

ketään ei ole unohdettu, mikään ei ole unohtunut

 

 

****************

 

 

 

Lähikuva ”Äiti – kotimaa” –veistoksen kasvoista.

Veistoksen nimen voi suomentaa myös näin: "Äiti - synnyinmaa"

 

**********

 

 

 

 

Piskarjovkan hautausmaan sisäänkäyntiä reunustaa kaksi paviljonkia, joissa on esillä Leningradin piiritykseen liittyvää aineistoa.

Tässä sisäkuva toisesta paviljongista.

 

 

 

 

 

Tässä paviljongissa ovat puhuttelevat kopiot pienen Tanja Savitsevan päiväkirjoista.

Tanja kertoo lyhyissä päiväkirjamerkinnöissään, että kuka perheenjäsenistä milloinkin kuoli ja viimeisessä lapussa hän toteaa:

 

”Nyt minä olen yksin.”

Tanjan päiväkirjamerkintöjä voi hyvin verrata Anne Frank´n päiväkirjoihin - vertaus sopii myös ajallisesti yhteen!

 

 

***********

 

 

Piskarjovkan hautausmaa on hieman etäällä Pietarin keskustasta, mutta sinne kannattaa ehdottomasti poiketa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kekkonen oli viisas mies!

Tiistai 12.8.2014 - -Esko Erkkilä-

Varmaan kaikki muistavat jutun, että mitä Kekkonen vastasi, kun Brezhnev ehdotteli, että poistetaan tuo raja Neuvostoliiton ja Suomen väliltä.

Kekkonen vastasi, että ei hän välitä johtaa niin suurta maata!

Kekkosmaiset ajatukset tulevat mieleen, kun pikaisesti on tutustumassa Pietariin eli en tunne omakseni niin suurta kaupunkia.

Pietarissa on 5 miljoonaa asukasta ja se on Venäjän toiseksi suurin kaupunki.  

Eurooppalaisista kaupungeista Pietari on suuruusjärjestyksessä neljäs!

Pietariin pitäisi tutustua pala kerrallaan ja se tietysti vaatisi useita käyntejä kaupungissa.

Olen käynyt Pietarissa muutaman kerran ja kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ovat tulleet tutuiksi.

Pääsin käymään Pietarissa 6.7.2014 ja seuraavassa pieni kuvakimara kiertoajelun aikana nähdystä.

Uskon, että kuvissa on tuttuja näkymiä niille, jotka tuntevat Pietarin.

Kuvat on otettu pääasiassa bussin ikkunan läpi, joten mikään taiteellinen elämys kuvakimarani ei ole!

Kiitoksia "kuvakimaraseurasta"!

-Esko Erkkilä-

Miksi purevat kättä, joka syöttää heitä?

Maanantai 11.8.2014 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin heinäkuun alussa kiertomatkaan Viipurin, Pietarin, Narvan ja Tallinnan kautta takaisin Suomeen.

 

Matkalla näin kaksikin kertaa tapauksen, jota en ole aiemmin nähnyt Venäjällä enkä Virossa.

 

Kyse oli siitä, kun muutaman venäläispojan ryhmä Kronstadt´ssa ja myös Narvassa näytti meille keskisormeaan.

 

Tuntui pahalta kun alueilla, jotka kipeästi tarvitsevat kaikki ne ruplat ja eurot, jotka turistit tuovat alueelle, näytetään keskisormea hyvinvointia tuoville naapurimaan kansalaisille.

 

Ovatko Venäjällä asuvat alle 15-vuotiaat pojat saaneet paikallisista tiedotusvälineistä länsimaita parjaavaa tietoa vai miksi he osoittavat vihamielisyyttään suomalaisille?

 

 

************

 

 

Narva kuuluu Viroon ja sitä kautta Euroopan Unioniin.

 

Narvan asukkaista lähes 95 % on venäjänkielisiä ja kaupungin n. 65.000 asukkaasta vain vajaat puolet omaa Viron kansalaisuuden – Venäjän kansalaisuus narvalaisista on n. 35 %:lla.

 

Ovatko meille Narvassa keskisormeaan näyttäneet sitä samanlaista riskiporukkaa, jotka nyt röttelöivät itä-Ukrainassa?

 

 

Parin kolliporukan keskisormen näyttämiseen ei tietysti kannata paljon laittaa painoarvoa, mutta nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa pieniinkin tunnusmerkkeihin tulee kiinnitettyä huomiota.

 

Luotan, että Narvan venäjänkielisillä ja Venäjän passin omaavilla on Narvassa niin hyvät oltavat, että eivät he ainakaan lähde rakentelemaan mitään eriskummallista.

 

 

-Esko Erkkilä-

Olisi ollut mahdollista valita limusiineista!

Sunnuntai 10.8.2014 - -Esko Erkkilä-

Yövyimme taannoisella Pietarin-matkallamme Moscow Hotellissa Nevan vierellä.

 

 

 

 

 

 

Hotelli on komealla paikalla…

 

 

 

 

 

 

…ja myös palvelut pelasivat kohtuullisesti – vain jonot aamupalalle olivat pitkät.

 

 

 **************

 

Olen Suomessa kerran päässyt 9-metrisen limusiinin kyytiin, kun työkaverit kyyditsivät minut eläkkeelle.

 

Moscow Hotellin edessä olisi ollut melkoinen valinnanvara limusiineista, mutta jäipä tällä kertaa valitsematta.

 

 

 

Limusiinirivistön laidalla oli vuokrattavana ihan kohtuullinen menopeli sekin, mutta sen rinnalla olikin sitten seitsemän kappaletta kunnon kaaroja:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

En tiedä, että montako 9-metristä limuusinia on Suomessa, mutta…

 

…Pietarissa oli seitsemän sellaista yhden hotellin edessä odottamassa kyyditettäviä!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Risteily Nevalla kuuluu oleellisena osana vierailuun Pietarissa

Lauantai 9.8.2014 - -Esko Erkkilä-

Pietari ja Neva ovat erottamattomat, sillä Neva kuuluu Pietariin ja Pietari kuuluu Nevaan.

 

Laatokan vedet virtaavat Nevan kautta Suomenlahteen.

 

Neva on lyhyt joki, sillä sen pituus on ainoastaan 74 kilometriä.

 

Laatokka on vain 4 metriä korkeammalla kuin Suomenlahti, joten Neva etenee kohti Suomenlahtea rauhaisaa vauhtia.

 

Nevan rauhallista juoksua hyödyntävät Pietarin monet laivayrittäjät, jotka järjestävät matkailijoille risteilyjä Nevalle.

 

Olen muutaman kerran päässyt käymään Pietarissa – kävin siellä jo silloin, kun kaupungin nimi oli Leningrad – Leningradiksi Pietaria kutsuttiin vuodesta 1924 vuoteen 1991 saakka.

 

Lähes joka kerta, kun olen käynyt Pietarissa, olen osallistunut Nevajoelle tehdylle risteilylle.

 

Usein Neva-risteily ei sisälly matkan hintaan, vaan se pitää erikseen maksaa paikan päällä.

 

Olin Pietarissa 6.7.2014 ja osallistuimme Neva-risteilylle.

 

Risteily ei sisältynyt matkamme hintaan ja maksoimmekin siitä 25,00 euroa per henkilö. Retkueemme käsitti hieman yli 40 henkilöä ja lähes kaikki osallistuivat risteilylle – yrittäjän saama euromäärä ylitti 1.000 euroa ja se on aikasmoinen summa Venäjällä. Nevaristeilyt pitää maksaa euroissa – rupla ei kelpaa.

 

Panostus kannatti, sillä risteily Nevalla on aina elämys.

 

Tässä kuvakimara risteilystämme Nevalla 6.7.2014:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pietarissa on paljon nähtävää ja koettavaa, mutta risteilyä Nevalla kannattaa aina harkita!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Jokohan aika ja Suomenlahden aallot ovat ennallistaneet Terijoen hiekkarannat?

Maanantai 4.8.2014 - -Esko Erkkilä-

Terijoen tunnusmerkki ovat kautta aikain olleet Terijoen hiekkarannat.

 

Terijoen huvila-asutukset ja 24 kilometriä pitkät hiekkarannat olivat Suomen aikana tyyssija tavalliselle kansalle, mutta erityisesti Terijoki ja sen hiekkarantojen tienoot olivat monikulttuurellisten taiteilijoiden suosima kesänviettopaikka.

 

Terijokea kutsuttiin Suomen Rivieraksi.

 

 

************

 

 

Olen vuosien saatossa päässyt muutaman kerran matkailemaan Terijoella – viimeksi heinäkuun alussa 2014.

 

Viitisentoista vuotta sitten sain erään pienretkueen mukana yöpyä Terijoella Suomenlahden rannalla sijaitsevassa hotellissa ja käydä huonekumppanini – naapurini sukulaismies - kanssa uimassa Suomenlahdessa Terijoen hiekkarannalla.

 

 

Kokemus ei ollut nautinto, sillä neuvostoliittolais/venäläinen –komento oli imenyt kaiken hiekan rantavedestä Kronstadt´n pengertien rakennustarpeiksi.

 

Vain vedessä olevat suuret kivet olivat jääneet paikoilleen ja kaikki hiekka kivien välistä oli imetty pois.

 

Terijoen hiekkarannoilla Suomenlahti on niin matalaa, että viidenkymmenen metrin päässä rannasta vesi yltää vasta reisiin saakka eli sinne asti pitäisi kävellä, jos uimaan haluaa.

 

Kävely vedessä, jossa on vain suuria kiviä, on koettelemus ja vaarallistakin, sillä kivien väliin jäänyt jalka saattaa vaurioitua. Uiminen matalassa vedessä on liki mahdotonta – myös käsipohjalla eteneminen ei ollut mahdollista, sillä vettä oli aivan liian vähän.

 

 

*************

 

 

 

Tämän juttuni otsikko viittaa siihen, että joko Suomenlahden aallot ovat tuoneet Kronstadt´n pengertien rakennustarpeiksi imetyn hiekan tilalle uutta hiekkaa, jotta Terijoen rannoilla nyt taas pystyisi turvallisesti uimaan?

 

 

Tämän jutun lopuksi muutama bussin ikkunasta otettu valokuva nykyisistä Terijoen hiekkarannoista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

**************

 

 

Millaisethan nuo näkymät olisivat, jos Terijoki olisi edelleen Suomea?

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Otto Wille Kuusisen johtaman Terijoen hallituksen hallituspalatsi pitäisi pelastaa

Sunnuntai 3.8.2014 - -Esko Erkkilä-

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939 ja alkoi Talvisota.

 

Sota päättyi Moskovassa solmittuun rauhansopimukseen 13.3.1940.

 

Sodan vaiheisiin kuului, että Neuvostoliiton diktaattori Josef Stalin nimitti Otto Wille Kuusisen johtaman ns. Terijoen hallituksen, jonka piti edustaman Suomea Neuvostoliiton kanssa käydyissä neuvotteluissa.

 

Terijoen hallitus perustettiin 1.12.1939 ja sen jäseniä olivat ”pääministeri” Otto Wille Kuusisen lisäksi seuraavat henkilöt:

 

• varapuheenjohtaja ja valtiovarainministeri Mauritz Rosenberg

• puolustusministeri Akseli Anttila

• sisäasiainministeri Tuure Lehen

• maanviljelysministeri Armas Äikiä

• valistusministeri Inkeri Lehtinen

• Karjalan asiain ministeri Paavo Prokkonen

 

Kuusinen hoiti "pääministeriytensä" lisäksi myös ulkoasiainministerin tehtäviä.

 

******************

 

Mainitsen, että olen joskus takavuosina ostanut joltain kirpputorilta Armas Äikiän kirjoittaman pienen kirjasen, jossa on myös Äikiän signeeraus.

 

En nyt muista, että missä tämä kirjanen on, mutta kyllä se arkistoissani jossain on – pitäisiköhän etsiä?

 

******************

 

 

Suomen vastarinta oli suurta vihollista vastaan Talvisodassa niin tehokasta, että Otto Wille Kuusisen johtama hallitus kuopattiin Neuvostoliitossa vähin äänin ja rauhanneuvottelut käytiin Suomen virallisen hallituksen kanssa.

 

 

***************

 

Sain heinäkuun 6. päivänä tutustua siihen rakennukseen Terijoella, jota voidaan kutsua Kuusisen hallituspalatsiksi.

 

 

 

Rakennus on päässyt heikkoon kuntoon, mutta ehkä joitain suunnitelmia sen kunnostamiseksi on, sillä rakennusraunio on saanut pressuja katolleen.

 

 

 

 

 

 

On selvää, että Otto Wille Kuusisen hallituksen muisteleminen ei ole keskeisimpiä asioita nyky-Venäjän toimenpidelistoilla, mutta toivon, että tuo Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin liittyvä tärkeä rakennus voitaisiin suojella ja saattaa vaikkapa turistikohteeksi.

 

Selvennyksenä toiveestani se, että ei kuitenkaan Suomen kustannuksella!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Eläkää sovussa toinen toistenne kanssa"

Perjantai 1.8.2014 - -Esko Erkkilä-

Otsikon sanat on kaiverrettu siihen muistomerkkiin, joka sijaitsee Terijoen evankelisluterilaisen kirkon kirkkopuistossa Terijoella.

 

Yleensä suomalaisretkikunnat pysähtyvät Terijoella ihailemaan Terijoen ortodoksikirkkoa ja komeahan se onkin.

 

 

 

 

 

 

Tässä bussin ikkunasta kuvattu huono ja vajavainen kuva Terijoen ortodoksikirkosta 6.7.2014, jolloin sain olla mukana Karjalan kannakselle ja Pietariin suuntautuneella matkalla.

 

Olen useasti käynyt Terijoella, mutta milloinkaan en ole päässyt vierailemaan Terijoen ortodoksikirkossa – tavoitteita pitää olla ja vierailu siellä on yksi tavoitteeni tulevina vuosina!

 

 

 

 

 

 

Terijoen ortodoksikirkossa oli meneillään jumalanpalvelus ja emme halunneet mennä sitä häiritsemään, joten ajoimme ylämäkeen Terijoen keskustaan.

 

Terijoen evankelisluterilainen kirkko kirkkopuistoineen oli tutustumiskohteemme ja hyvä niin, sillä kohde oli minulle ja monelle muullekin seurueemme jäsenelle ennenkäymätön.

 

 

***********

 

 

Terijoen kirkko on Josef Stenbäck`n suunnittelema.

 

Stenbäck (1854 – 1929) oli aikakautensa tuotteliain kirkkoarkkitehti. Hänen kynänsä on tuottanut Suomeen kaikkiaan 35 kirkkoa.

 

Pääsin viime kesä tutustumaan pakkoluovutetulla alueella sijaitsevaan Räisälän kirkkoon ja on helppo uskoa, että Räisälän ja Terijoen kirkot ovat saman arkkitehdin luomuksia.

 

Stenbäck suunnitteli Suomeen puukirkkoja, tiilikirkkoja, kivikirkkoja sekä rapattuja fasadipintakirkkoja – Terijoen kirkko on rapattu fasadipintakirkko.

 

 

***********

 

 

 

 

 

 

Terijoen kirkon vierellä sijaitsee sankarihautausmaa, jonne haudattujen sankarivainajien hautoja ei enää ole yksilöitävissä, mutta…

 

 

 

 

 

 

…paikalla on kuitenkin Terijoki-Seura ry:n ja Terijoki Säätiön pystyttämä muistomerkki.

 

Muistomerkissä todetaan, että tälle paikalle on haudattu ja siunattu 75 sodissa 1939 – 1944 kaatunutta suomalaista, terijokelaista sotilasta.

 

 

 

 

************

 

 

Muistomerkin sivuilla on mainittu nimin, syntymävuosin ja kaatumisvuosin ne terijokelaiset sotilaat, jotka antoivat henkensä Suomea puolustaessaan:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***********

 

 

Meillä oli tavanmukainen kiire, mutta onneksi poikkesin kirkkoon sisälle.

 

 

 

Terijoen ev. luterilainen kirkko on poikkeuksellinen kohde, sillä kirkossa on satunnaiskävijänkin aistittavissa herkkä, kirkollinen tunnelma.

 

 

 

 

 

 

Kirkon alkuperäinen, Ilmari Launiksen maalaama alttaritaulu ”Jeesus asettaa myrskyn” on sodan melskeissä kadonnut ja nyt alttaritaulun paikalla on paikallisen seurakunnan asettamana krusifiksi – venäläiset kutsuvat Terijokea Zelenogorskiksi.

 

 

 

 

 

 

Terijoen kirkon saarnastuoli…

 

 

 

 

 

 

…ja urkuparvi korostavat kirkon levollista ilmettä.

 

 

*************

 

 

 

 

 

 

Terijoen kirkon kirkkopuistossa on taideteos, jossa kaksi kivääriä muuntuu piippujensa kohdalla monimuotoisiksi rauhan elementeiksi eli puiksi.

 

 

 

 

 

 

Toisen kiväärin piipun ”oksalla” istuu rauhaa kuvaten rauhankyyhkynen ja muistomerkkiin on kaiverrettu

 

 

”NEUVOSTOLIITTOLAIS – SUOMALAINEN SOTA 1939 – 1940”

 

sekä tämän jutun otsikossa esiintyvät Markuksen evankeliumin sanat

 

”Eläkää sovussa toinen toistenne kanssa”.

 

Erityisen ajankohtainen viesti nykypäivänä!

 

 

Terijoella käydessä kannattaa pyytää opasta ohjaamaan matkaseurue tutustumaan Terijoen evankelisluterilaiseen kirkkoon ja sen kirkkopuistoon!

 

 

-Esko Erkkilä-

"Himmetä ei muistot koskaan saa"

Keskiviikko 30.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Otsikon sanat on kultakirjaimin kirjoitettu siihen muistokiveen, joka seisoo Kuuterselän taistelun muistoksi 18.8.2006 Kanneljärven Kuuterselän kylässä paljastetussa muistomerkissä.

 

Kuuterselän taistelu oli merkittävä taistelu niiden taisteluiden joukossa, jotka varmistivat Suomelle itsenäisyyden vuonna 1944.

 

Pääsin käymään Kuuterselän taistelujen muistomerkillä 6.7.2014.

 

Olen käynyt aiemminkin muutaman kerran Kuuterselässä, mutta tunnustan, että taistelumaaston jäsentäminen ei ole ennen minulle onnistunut.

 

Totean selkeästi, että parantamisen varaa jäi tämänkin käynnin jälkeen.

 

 

 

 

 

 

Vuonna 2006 paljastettu muistomerkki auttaa hahmottamaan Kuuterselän taistelun kulkua.

 

Suomalaisten ongelmaksi koitui käsitykseni mukaan se, että muistomerkistä suomalaisten torjuntasuunnassa oikealla oleva rintamaosa murtui. Murtunut rintamanosa sijaitsee kuvassa näkyvän muistomerkin takamaastossa.

 

Ylipäällikkö Mannerheim toteaa muistelmissaan Kuuterselän taisteluista näin:

 

Kesäkuun 13. päivä kului vihollisen onnistumatta tunkeutua VT-asemiin, mutta seuraavana päivänä se oli valmis heittämään taisteluun materiaalimassansa. Rannikolla hyökkäykset torjuttiin, mutta pääradan pohjoispuolella sijaitsevan Kuuterselän kylän luona venäläisten onnistui saada aikaan murtuma, jonka merkitys osoittautui ratkaisevaksi. Yön kuluessa tosin kenraalimajuri Lagus valtasi Panssaridivisioonallaan kylän lähellä sijaitsevat kukkulat takaisin, mutta sen jälkeen ne siirtyivät hurjissa taisteluissa kädestä käteen, kunnes vihdoin kesäkuun 15. päivän aamuna jäivät vihollisen valtaan. Ylivoima oli niin suuri, että puolustuslinjan uudelleen muodostaminen ei tuntunut vastaavan tarkoitustaan, jonka vuoksi joukot vedettiin tällä kaistalla viisi kilometriä taaksepäin.

 

 

************

                                                                                                   

Kuuterselän muistomerkin äärellä on puna-armeijan suuntaan värittäytyneet opastintaulut, joiden teksti ei varmasti näissä kuvissa välity tämän kirjoituksen lukijoille.

 

Liitän kuitenkin kuvat opastintauluista tähän:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pystyn omalla kuvankäsittelyohjelmallani helposti lukemaan opastintauluissa olevan tekstin, mutta en sitä nyt toista tässä.

 

 

Kuuterselän taistelusta on valitettavan vähän olemassa julkista historia-aineistoa.

 

 

 

 

 

**************

 

 

 

 

Hämeenkyrön ja Viljakkalan seudun veteraanien läheisistä monet halusivat ikuistaan itsensä Kuuterselän muistomerkin äärellä…

 

 

 

 

 

 

…ja näin halusin myös minä, vaikka isäni ei osallistunutkaan Kuuterselän taisteluihin!

 

 

 

 

Kannustan Suomen Talvisodasta, Jatkosodasta ja Lapinsodasta kiinnostuneita tutustumaan eri oppaiden johdolla niihin taistelupaikkoihin, joilla käydyillä taisteluilla varmistettiin Suomen itsenäisyys – Kuuterselän taistelu oli suomalaisten tappiosta huolimatta yksi näistä kunniakkaista taisteluista!

 

 

-Esko Erkkilä-

OECD:n apulaispääsihteeri Mari Kiviniemi: "Parhaat onnittelut!"

Sunnuntai 27.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Kansanedustaja ja entinen pääministeri Mari Kiviniemi nimitettiin 25. heinäkuuta OECD:n neuvoston päätöksellä järjestön apulaispääsihteerin tehtävään kahdeksi vuodeksi.

 

OECD  on lyhenne järjestön englanninkielisestä nimestä eli Organisation for Economic Cooperation and Development.

 

Suomeksi OECD käännetään näin:

 

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö.

 

OECD on perustettu vuonna 1961 harmonisoimaan ja kehittämään jäsenmaidensa talouskasvua ja vapaakauppaa sekä lisäämään yhteiskunnallista hyvinvointia.

 

Suomi liittyi OECD:n jäseneksi vuonna 1969.

 

Kiviniemen nimittäminen OECD:n korkeaan virkaan on luottamuksenosoitus Suomelle ja sen ovat todenneet mm. ulkoministeri Erkki Tuomioja sekä Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Leena Toivakka.

 

 

************

 

 

Mari Kiviniemi on yksi niistä kolmesta Suomen entisistä pääministereistä, jotka tunnen henkilökohtaisesti. Anneli Jäätteenmäki ja Matti Vanhanen ovat ne kaksi muuta.

 

 

************

 

Olen haastatellut pääministeri Mari Kiviniemeä muutaman kerran ja huomasin, että haastattelut ovat edelleen katseltavissa netistä.

 

 

Googlaa vaikkapa näin...

 

 

youtube esko erkkilä mari kiviniemi

 

 

…niin voit katsella, kun haastattelen silloista pääministeri Mari Kiviniemeä.

 

Haastattelunpätkiä on useitakin ja ne on nettiin tallentanut kansanedustaja Mikko Alatalon eduskunta-avustaja Tero Mäenpää.

 

 

*************

 

 

OECD:n pääsihteeri on meksikolainen Jose Angel Gurria.

 

OECD:n kolme muuta apulaispääsihteeriä ovat Yhdysvalloista, Japanista ja Saksasta. Kolmen muun apulaispääsihteerin kotimaat osoittavat, että Mari Kiviniemi on valittu tärkeään tehtävään.

 

 

Toivon, että Mari Kiviniemen valinta OECD:n apulaispääsihteeriksi antaa suomalaisille poliitikoille kaivattua jämäkkyyttä päätöksentekoon, kun OECD antaa lausuntoja Suomen taloudesta!

 

 

Vielä kerran:

 

Onnentoivotukset apulaispääsihteeri

Mari Kiviniemelle!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Suomalaisbusseja Karjalan kannaksella seuraavat "kauppa-autot" ovat monopolisoituneet, mutta eivät ole sortuneet private label -tuotteisiin

Torstai 24.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Karjalan kannaksella suomalaisia turistibusseja seuraavat paikalliset ”kauppa-autot” ovat mielenkiintoinen ilmiö.

 

Olen seurannut tilannetta runsaat kymmenen vuotta ja toiminnassa on tapahtunut muutoksia.

 

Aiemmin suomalaisbusseja seurasi 4 – 6 ”kauppa-autoa” ja kun suomalaisbussi pysähtyi, niin kauppa-autot olivat heti ryhmittyneinä puolikaaren muotoon bussin uloskäynnin eteen.

 

Nykyään toiminta on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta järjestäytynyttä, sillä yhden liikennöitsijän bussia seuraa vain yksi ”kauppa-autoyrittäjä”. Kaupan monopolisoituminen on siis totta Venäjälläkin.

 

Kauppa-autoyrittäjät puhuvat kohtuullista suomea, joten kaupankäynti heidän kanssaan on luontevaa.

 

Tiedustelin joskus bussiamme seuraavalta yrittäjältä, että onko joku ylempi taho jakanut kullekin yrittäjälle oman maantieteellisen reviirin tai tietyt liikennöitsijät, mutta yrittäjä kielsi näin olevan. Kysyin myös, että maksaako hän jollekin taholle toiminnastaan - on luonnollista, että yrittäjä kielsi maksamisen!

 

Olen vuosien saatossa matkaillut Venäjällä ja havaintoni on, että suomalaisilla busseilla on kullakin oma kauppa-autoyrittäjä, joka seuraa bussia pitkin matkaa. Systeemi on siis tietyllä tavalla monopolisoitunut!

 

Olen havainnoinut, että vastaavaa systeemiä ei ole muualla kuin Karjalan kannaksella ja se onkin luonnollista, sillä esimerkiksi Laatokan pohjoispuolella suomalaisbusseja on liikenteessä vain harvoin.

 

Tässäkin pätee siis markkinavoimat; Karjalan kannaksella liikkuu paljon suomalaisbusseja eli markkinat ovat siellä!

 

 

**********

 

 

Muutama kuva kauppa-autosta ja sen valikoimasta, joka oli ”yhteistyökumppaninamme” taannoisella matkallamme Viipurin kautta Pietariin. Voimme kutsua yrittäjää vaikkapa nimellä ”Konstja”.

 

 

 

 

 

 

Konstja odotti meitä Ihantalan muistomerkillä ja valikoima käsitti juomat vedestä väkeviin, kartat sekä myös valuutanvaihtopalvelun.

 

 

 

 

Konstjan myymät tuotteet ovat laatutuotteita – hän ei ole sortunut ”Pirkka”- eikä ”Rainbow” –vedätyksiin!

 

 

 

 

 

 

Ihantalassa oli poikkeustilanne, sillä Konstjan vieressä oli kilpailija ja jokunen meidänkin porukastamme sortui ostamaan Konstjan kilpailijalta.

 

Kilpailija oli liikkeellä vahvalla rekvisiitalla, sillä hänellä oli mukanaan kookas Suomen lippu ja sitä hän heilutteli Ihantalan muistomerkin edessä ennen kuin aloitti kaupanteon.

 

Konstja ei tykännyt kilpailijastaan ja antoikin ohjeen, että älkää ostako tuolta!

 

 

***********

 

 

Muutama kuva Konstjan valikoimasta:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

************

Vihjeenä Konstjalle, että hanki autoosi kylmälaitteet, sillä kylmä siideri ja kylmä olut tekisivät varmasti oikein hyvin kauppansa!

Tutkailin Konstjan hintatasoa ja totesin, että vahvin Baltika eli Baltika 9-kutistekalvopakkaus maksoi 23 euroa. Baltika 9 on vahvuudeltaan 8,0 % ja tölkkikoko on 0,5 litraa - kutistekalvopakkauksessa on 24 tölkkiä eli vahvaa olutta olisi ollut saatavilla 12 litraa ja hintana 23,00 €!

Piipahdin Alkon nettisivuilla ja myös Alko myy Baltika 9 -olutta, toki pulloissa. 12 litraa Baltika 9:ä maksaa Alkossa 73,92 €.

 

 

**************

 

Sain Konstjan palveluista omakohtaista kokemusta, kun vaihdoin 50 euroa rupliksi.

 

Konstajan kurssi oli 46 ruplaa yhdestä eurosta ja se oli ihan kohdallaan, sillä katselen edellisellä Viipurin reissulla tekemääni Visa-ostosta ja silloin kurssi on ollut 45,5389.

 

 

************

 

Venäläinen kauppa-autosysteemi Karjalan kannaksella täydentää sitä palveluvarustusta, joka pakkoluovutetussa Karjalassa on varsin vaatimaton.

 

Kauppa-autosysteemi ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että suomalaiset matkanjärjestäjät alkaisivat karttamaan paikallisten kauppojen palvelujen käyttämistä. En ole tämmöistä havainnut, mutta haluan siitä kuitenkin muistuttaa.

 

 

-Esko Erkkilä-

Paljon ehtii Viipurissa näkemään pari tuntia kestävän aamukävelyn aikana

Keskiviikko 23.7.2014 - -Esko Erkkilä-

 

Viipurissa ehtii vajaan pari tuntia kestävän aamukävelyn aikana näkemään paljon.

 

Tapaan ulkomailla ollessani rajoittaa nukkuma-ajat minimiin ja lähteä ainakin aamuisin varhain liikenteeseen.

 

Noudatin periaatettani 6.7.2014, kun Viipurissa yöpyessäni lähdin aamukävelylle.

 

Lähdin liikenteeseen klo 05.19 eli Suomen aikaa klo 04.19 ja palasin hotellille Venäjän aikaa klo 06.45 eli olin kaupungilla tunti ja 36 minuuttia - tarkat ajat on helppo tarkistaa kameran muistikortilta!

 

Otin aamukävelyni aikana 132 valokuvaa. Jos olet blogini vakituinen seuraaja, olet nähnyt osan valokuvistani, mutta nyt aion esittää aamukävelykierrokseltani muutaman kuvan.

 

Lähdetkö mukaan?

 

 

 

 

 

Aloitin aamukävelyni Hotelli Viipurista, sillä yövyimme siellä.

 

Rakennus, jossa Hotelli Viipuri nykyisin toimii, on entinen Karjala-lehden toimitalo.

 

Helsingin ja Lahden evakkovaiheiden Karjala-lehti asettautui Lappeenrantaan.

 

Olen Karjala-lehden tilaaja.

 

 

 

 

 

 

Hotelli Druzhba Salakkalahden rannalla.

 

Olen yöpynyt Druzhbassa viimeksi ja toistaiseksi ainoan kerran vuonna 1982.

 

 

 

 

 

 

Viipurin linna.

 

 

 

 

 

 

Viipurin Kauppahalli.

 

 

 

 

 

 

Pyöreä torni…

 

 

 

 

 

 

…ja myös tässä.

 

 

 

 

 

 

Ahti Salakkalahden rannalla.

 

 

 

 

**********

 

 

 

 

Tässä muutama kuva Viipurin Tuomiokirkon kellotornista:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

*******

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Onkijoita Salakkalahden rannalla.

 

 

 

 

 

 

Pietari Suuren patsas Tervaniemen kalliolla.

 

 

 

 

 

 

Viipurin maakunta-arkisto Tervaniemellä.

 

 

 

 

 

 

Aamujuopuneita paikallisia sammuneina ja kuseksimassa.

 

 

 

 

 

 

Viipurin satama.

 

 

 

 

 

 

Torkkeli Knuutinpoika.

 

 

 

 

 

 

 

Seinälehti Torkkelinpuistossa.

 

 

 

 

 

 

 

Pietari-Paavalin kirkko Torkkelinpuistossa.

 

 

 

 

 

 

Mikael Agricolan patsas Pietari-Paavalin kirkon vieressä.

 

 

 

 

 

 

Yrjö Liipolan ”Metsänpoika” –veistos Torkkelinpuistossa.

 

 

 

 

 

 

Jussi Mäntysen ”Hirvi” –veistos ja Alvar Aallon suunnittelema Viipurin Kaupunginkirjasto Torkkelinpuistossa.

 

 

 

 

 

 

Tunti ja 36 minuuttia kestänyt aamukävely on päättynyt, sillä bussimme näkyy jo!

Nyt suihkuun ja muiden mukana aamupalalle, johon ehdinkin vallan hyvin!

 

 

 

Kannustan tutustumaan Viipurin keskeisiin nähtävyyksiin – se onnistuu vajaassa kahdessa tunnissa, mutta toki kierrokseen kannattaa varata moninverroin enemmän aikaa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viipurissa Pietari-Paavalin kirkon edustalla sijaitseva Mikael Agricolan patsas on osakopio alkuperäisestä patsaasta

Tiistai 22.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Olen elänyt harhakuvitelmissa, kun olen olettanut, että Viipurissa Pietari-Paavalin kirkon edustalla sijaitseva Mikael Agricolan patsas on samanlainen kuin alkuperäinen Viipurin Tuomiokirkon edustalla vuonna 1908 paljastettu alkuperäinen teos.

 

Asia selvisi minulle, kun kävin Viipurin linnassa 10.6.2014.

 

 

 

 

 

 

Viipurissa Pietari-Paavalin kirkon edustalla sijaitseva patsas on kopiovalos sen muistopatsaan yläosasta, jonka Emil Wikström (1864 – 1942) suunnitteli Agricolan muistomerkiksi Viipurin Tuomiokirkon edustalle.

 

 

 

 

 

 

Viipurin Tuomiokirkon edustalla 21.6.1908 paljastettu alkuperäinen Mikael Agricolan muistomerkki on tässä kuvattu Viipurin linnassa esilläolevasta valokuvasta.

 

 

 

 

 

 

Oli ainakin minulle uutta, että alkuperäisessä Mikael Agricolan muistomerkin edessä oli kuvanveistäjä Emil Wikströmin suunnittelema vanhusta ja lasta esittävä pronssiveistos.

 

Agricola on kuvattu alkuperäisessä ja myös kopiovaloksessa puhumassa saarnastuolia kuvaavassa tilanteessa.

 

 

 

****************

 

 

Mikael Agricolan alkuperäinen muistopatsas hävisi Talvisodan loppuvaiheissa ja sitä ei ole löydetty etsinnöistä huolimatta.

 

 

**************

 

On hyvä asia, että Viipuri-säätiön ja Viipurin jälleenrakennus- ja kehityssäätiön ansiosta Agricolan pronssihahmo valettiin Suomessa 1993 pystytettäväksi Viipuriin.

 

 

Muistomerkki paljastettiin 27.6.2009 Pietari-Paavalin kirkon edustalla Torkkelinpuiston äärellä.

 

 

 

 

 

 

Tässä Mikael Agricolan patsas (oikealla) ja Pietari-Paavalin kirkko samassa kuvassa – takana Torkkelinpuisto.

**********

 

 

 

Olen tyytyväinen, että muutaman Viipurin-matkani tuloksena pystyin ainakin suurin piirtein hahmottamaan suomenkielen luojan Mikael Agricolan muistopatsaiden vaiheet Viipurissa.

 

 

**********

 

 

On muistettava, että Mikael Agricolan patsaasta on tehty uusintavalokset seuraavasti:

 

• Turku 1910, esillä Turun Tuomiokirkon eteishallissa

• Lahti 1953, esillä Erkonpuistossa

• Pernaja 1959, esillä Agricolan oletetun kotitalon Sigfridsin pihassa

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Sama jalusta, mutta patsas on vaihtunut vallanpitäjien mukaan

Maanantai 21.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Olkoon tämän jutun alaotsikkona vaikkapa...

...patsaiden vaihtovuodet!

 

Olen parin viime vuoden aikana omakohtaisesti havainnut, että Viipurissa on paljon maamme historiaan liittyviä mielenkiintoisia seikkoja havaittavissa ja omin silmin nähtävissä.

 

Käsittelen nyt Viipurin Tervaniemessä sijainneita patsaita ja muistomerkkejä sekä sitä, mitä siellä nykyään on.

 

 

Tervaniemen kalliot sijaitsevat Viipurin keskustasta katsellen Viipurin linnan takana.

 

 

*************

 

Turistikartoissa saattaa ilmetä Pietari Suuren patsas ja sinne kannattaakin kävellä, jotta pääsee eräälle Suomen historian merkkipaikalle.

 

Tervaniemen kalliolle pystytettiin vuonna 1910 Pietari Suuren patsas.

 

Patsas pystytettiin Terveniemeen Suuren Pohjan sodan 200-vuotisjuhlien merkeissä, sillä Pietari Suuri seurasi Tervaniemen kallioilta Viipurin pommituksia vuonna 1710.

 

 

*************

 

Pietari Suuren patsas sai olla Tervaniemessä kahdeksan vuotta, sillä suomalaiset poistivat patsaan paikoiltaan vuonna 1918 ja pystyttivät samalle jalustalle 6. XII 1927 Suomen Itsenäisyydenpatsaan.

Pietari Suuren patsas sai siirtyä Helsinkiin, josta se vuonna 1930 palautettiin Viipuriin ja nyt Viipurin taidemuseoon.

 

 

 

Tässä on Viipurin linnassa oleva valokuva Suomen Leijona-patsaan paljastustilaisuudesta 6.12.1927 eli Suomen itsenäisyysjulistuksen 10-vuotispäivänä.

 

Patsaan huipulla oli ylväs Suomen-leijona ja alla teksti

 

SUOMEN

 

ITSENÄISYYSJULISTUKSEN

 

MUISTOKSI

 

6. XII  1927

 

 

 

 

 

 

Valokuvan selitystekstissä kerrotaan, että muistopatsas on Gunnar Finnen veistämä.

 

 

 

 

 

 

Viipurin linnassa on näytteillä osa muistopatsaan tekstiosakivestä.

 

Leijona oli pitkään kadoksissa, mutta sitten se löytyi runneltuna Monrepos´n puistosta ja on nyt tietääkseni erään omakotitalon nurmikolla olosuhteisiin nähden kohtuullisessa kunnossa.

 

 

 

************

 

 

Pietari Suuren patsas palasi Tervaniemen kalliolle Talvisodan jälkeen, kun Neuvostoliitto valtasi Viipurin.

 

 

 

***********

 

 

 

Tilanne kuitenkin muuttui, kun suomalaiset valtasivat Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Viipurin ja Pietari Suuren patsas sai taas lähteä Tervaniemen kallioilta.

 

 

**********

 

 

 

Pietari Suuren patsas sai palata nykyiselle paikalleen Jatkosodan jälkeen, kun Neuvostoliitto valtasi Viipurin.

 

 

**********

 

 

 

Kävin tapaamassa Pietari Suurta 6.7.2014, kun tein vajaat kaksi tuntia kestäneen aamukävelyn Viipurissa käydessäni.

 

 

Pietari Suuri nojaili tykkiin ja jatkoi Viipuria katsellen samaan tapaan kuin hän teki vuonna 1710.

 

Patsaalle johtavat portaat ja graniittipallot portaiden vierellä ovat vuosien saatossa pysyneet samoina.

 

 

 

 

 

 

Patsaan takana on kallioon hakattuna vuosiluku 1910 eli se, jolloin Pietari Suuren patsas ensimmäisen kerran pystytettiin jalustalleen.

 

 

 

 

 

 

Kalliolla on rautaketjuin ympäröitynä alue, jossa on kyrillisin kirjaimin hakattuna kallioon P-kirjain ja kerrotaan, että Pietari Suuri on itse sen siihen hakannut vuonna 1710!

 

 

 

 

 

 

Lähdin jatkamaan aamukävelyäni ja jätin Pietari Suuren tähyilemään Tervaniemen kalliolta aamuun heräävää Viipuria!

 

 

Kannustan suuntaamaan Viipurissa kävelymatkan Tervaniemen kalliolle Pietari Suuren patsaan juurelle ja suomaan syvälliset ajatukset niille tapahtumille, jotka ovat tapahtuneet Tervaniemen kalliolla runsaan sadan vuoden aikana - oikeastaan jopa runsaan kolmensadan vuoden aikana!

 

Toivon, että joskus tulevaisuudessa Suomen Leijona sekä Pietari Suuri saisivat sulassa sovussa seisoa Viipurissa Tervaniemen kalliolla ja katsella monikulttuurellisen Viipurin elämänmenoa!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viipurin Tervaniemessä sijaitseva maakunta-arkisto vaatisi nopeasti kunnostusta

Perjantai 18.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Alvar Aallon suunnittelema Viipurin kaupunginkirjasto on kunnostettu hyvään kuntoon ja siellä on nyt ilo poiketa.

 

On yksityisajatteluani, kun ehdottelen, että myös Viipurin Tervaniemessä sijaitseva Viipurin maakunta-arkistorakennus pitäisi nopeasti kunnostaa.

 

 

 

 

Tutustuin Maakunta-arkistorakennukseen sen ulkopuolelta 6.7.2014, kun olin aamukävelyllä Viipurissa.

 

 

 

 

Maakunta-arkisto sijaitsee Tervaniemessä kaupungista katsellen Viipurin linnan takana kävelymatkan päässä keskustasta.

 

Viipurin maakunta-arkiston on suunnitellut arkkitehti Uno Ullberg ja se on avattu vuonna 1934.

 

Arkkitehti Ullberg suunnitteli monia huomattavia rakennuksia, jotka sittemmin jäivät Neuvostoliitolle pakkoluovutetulle alueella.

 

Hän toimi Viipurin kaupunginarkkitehtinä 1932 – 1936.

 

Uulberg muutti Helsinkiin vuonna 1936 ja ryhtyi Lääkintöhallituksen arkkitehdiksi.

 

Siinä toimessaan hän suunnitteli useita sairaanhoitoon liittyviä rakennuksia ympäri Suomea.

 

 

******************

 

 

Kiersin aamutuimaan Viipurin maakunta-arkistorakennuksen ympäri ja tässä kierrokseni tuloksena muutama valokuva:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Linnansillalta maakunta-arkisto näyttää tältä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

************

 

 

 

 

Viipurin maakunta-arkiston nykykäyttö ilmenee varmaan tästä.

 

 

 ***********

 

 

Kävin Viipurin maakunta-arkiston portailla myös vuosi sitten ja totesin silloin, että kissat ovat ottaneet paikan omakseen – näin myös tänä vuonna:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

***********

 

 

 

 

Maakunta-arkiston takana oleva rakennus on päässyt pahasti rappeutumaan ja…

 

 

 

 

 

 

…ja samoin on käynyt myös sille tielle, joka kulkee Viipurin maakunta-arkiston takana.

 

 

 

Toistan yksityisajatteluni, että Viipurin maakunta-arkiston kunnostaminen olisi ajankohtainen!

Toivottavasti Venäjä löytää Viipurin maakunta-arkiston kunnostamiseen rahat, jotta aikakautensa arkkitehtuuriteos saa arvoisensa kohtelun!

 

 

 

-Esko Erkkilä-

Viipurin linna on kansallisomaisuuttamme

Keskiviikko 16.7.2014 - -Esko Erkkilä-

Uskallan sanoa, että Viipurin linna on kansallisomaisuuttamme, vaikka sitä nyt isännöikin vieras vallanpitäjä.

 

Aamulla 6.7.2014 tein varhaisen vajaan kahden tunnin pituisen aamukävelyn Viipurissa ja aamukävelyni reitti kulki mm. vastapäivään Viipurin linnan ympäri.

 

 

Tässä kuvakavalkaadi näkemästäni:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

**************

 

 

Muistutan taas kerran, että julkaisemani kuvat ovat kaikkien vapaasti käytettävissä.

 

Olen tietysti mielissäni, jos käytöstä kerrotaan minulle, mutta välttämätöntä se ei ole!

 

 

*************

 

 

 

 

 

 

Lopuksi kuva siitä kipsiteoksesta, jonka aikoinaan ostin eräästä huutokaupasta Turussa.

 

Huutoni maksoi tasan 10 euroa ja tunnen saaneeni huudolleni vastinetta!

 

 

 

-Esko Erkkilä-