Puuvuori - joka hetki muuttuva taideteos Ylöjärvellä

Lauantai 19.11.2011 - -Esko Erkkilä-

Sain olla mukana, kun Pirkanmaan Metsäkeskuksen retkikunta metsäluontoneuvoja Matti Äijön opastuksella tutustui Puuvuori-taideteokseen Ylöjärvellä 11.11.2011.

 

Puuvuori (Treemountain)-maataideteos sijaitsee Pinsiönkankalla Ylöjärvellä Tampereen kaupungin omistamalla soranottoalueella. Se on amerikkalaisen taiteilija Agnes Denesin suunnittelema taideteos, joka koostuu n. kymmenestä tuhannesta matemaattisen kaavan mukaan istutetusta puusta.

 

Biologinen ja taatusti luonnonmukainen sekä luontoa kunnioittava taideteos vihittiin käyttöön vuonna 1996.

 

Teos on 420 metriä pitkä ja 270 metriä leveä eli sen pinta-ala on hieman yli 11 hehtaaria. Korkeutta Puuvuorella on 28 metriä.

 

Teos koostuu 10 600 kartiomaiselle soramäelle matemaattisen mallin mukaan istutetusta männyntaimesta.

 

Taimet on istutettu spiraalin muotoon eli alhaalta pääsisi vuoren huipulle istutustainten väliä etenemällä.

 

Vuorelle on vapaa pääsy ja vuoren juurelta pääsee huipulle taideteoksen rinteelle muodostuneita kulku-uria pitkin.

 

Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaari kävi Ylöjärven Asuntomessujen aikaan istuttamassa muutaman männyntaimen Puuvuoreen vuonna 1996.

 

Puuvuoren alaosassa sijaitsevat männyntaimet kärsivät nykyään ilmiselvästi ravinnevajeesta, sillä ne ovat kärsivän näköisiä. ”Terveyslannoitus” olisi niille paikallaan, sillä ilman lannoitusta niillä on kolkko kohtalo odottamassa.

 

Huipulla ja lähellä huippua kasvavat männyt ovat saaneet kasvaa ravinnerikkaassa siirtomaassa. Siirtomaa on kuljettu istutuskuoppiin kottikärryillä ja muilla tavoilla. Se on männyille selvästi liian ravinnerikasta ja sen vuoksi huipulla kasvavat männyt ovat ”räkämäntyjä” eli kasvumaa ei ole tyypillistä mäntyjen kasvumaata.

 

 

Puuvuori nykyasussaan. Asu muuttuu joka vuosi, sillä männyt kasvavat.

 

Näkyy selvästi, että taideteoksen alaosassa sijaitsevat männyt tarvitsevat lannoitusta, sillä ne ovat ravinnevajauksen vuoksi kuolemassa.

 

Näkymä Puuvuoren laelta pohjoisen suuntaan. Siellä Tampereen kaupungin soranotto jatkuu ja sorakuopan maisemointi saa vielä jonkun vuoden odottaa.

 

Näille seuduilleko Tavase Oy kaavailee Pinsiönkankaan imeytyskenttiään? Tavase Oy:n suunnitelma Pinsiönkankaan tuhoamiseksi on surkea suunnitelma ja sen vuoksi toivonkin, että Tampereen luottamushenkilöt uskaltavat torpata koko mielettömän hankkeen.

Parempi kymppimillin tappio nyt, kuin kahdensadan miljoonan investointi, joka ei toimi, mutta tuhoaa Pälkäneen ja Kangasalan ainutkertaiset harjumaisemat sekä Pinsiönkankaan.

 

 

Näkymä Puuvuoren laelta etelän suuntaan.

 

Retkikuntamme autot odottavat meitä 28 metriä alempana kuin Puuvuoren huippu.

 

 

Puuvuori on merkittävä tutustumiskohde Ylöjärvellä ja mielellään suo, että entistä lukuisammat henkilöt pääsevät näkemään sorakuopan onnistuneen maisemointihankkeen!

 

-Esko Erkkilä-

Pienvedet eli metsäpurot, pienet lammet, norot ja metsälähteet kuuluvat metsälain 10§:ssä lueteltuihin luonnontilaisiin tai luonnontilaisen kaltaisiin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin.

Perjantai 18.11.2011 - -Esko Erkkilä-

Sain marraskuun 11. päivänä osallistua Pirkanmaan metsäkeskuksen järjestämään metsäretkeen, jonka aikana tutustuimme metsien luonnonhoitokohteisiin.

 

Retken järjesti Ryskettä metsiin-hanke.

 

Nykyinen metsälaki tuli voimaan 1997 ja sen 10§:ssä määritellään suojeltavat luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset erityisen tärkeät elinympäristöt.

 

Suojeltavat pienvedet ovat yksi kohderyhmä, jonka suojelua mainittu pykälä edellyttää.

 

Pykälän tarkoittamia pienvesiä ovat mm. purot, alle 2 hehtaarin suuruiset lammet, norot sekä luonnontilaiset lähteet – noro on veden kulkureitti, joka on osan vuodesta kuivana.

 

Tutustuimme retkemme aikana kolmeen metsäpuroon, jotka kuuluvat metsälain 10§:n piiriin.

 

Täytyy ihmetellä, että kuinka hienoja metsäpuroja synnyinkuntani naapurikunnasta eli Hämeenkyröstä löytyy. Kaikki näkemämme purot olivat kivikkoisia luonnonpuroja, joissa vesi virtasi suurien korkeuserojen ansiosta vauhdikkaasti.

 

 

Tämä puro ja sen varsi on suojeltava talousmetsäkäytöltä – toki ”poimimalla” saa täältäkin ottaa puita, mutta on huolehdittava, että puronvarren ominaispiirteet eivät vaarannu.

Suositeltava rauhoituskaistan leveys on puun pituuden verran.

On selvää, että suuret puunostajat eli Stora Enso, UPM ja Metsäliitto huolehtivat varmuudella riittävän suojakaistan jättämisestä puunkorjuussa.

 

 

Rehevä puronvarsi on tavallisesti metsätyypiltään lehtoa. Kotkansiipi on lehdon tyyppikasvi ja kotkansiiven syksyisiä juurakoita esiintyikin purokohteellamme runsaasti.

 

Toisella purokohteella kävimme ”auditoimassa”, että oliko juuri tapahtuneessa puunkorjuussa noudatettu riittävän leveää suojakaistaa. Totesimme, että hakkuutyö oli tehty asianmukaisesti.

 

Kolmanteen purokohteeseemme oli liitetty liito-oravan suojelualue. Liito-orava on ehkä jättänyt kyseisen suojelualueen, sillä emme tavanneet ”päähenkilöä” ja emmekä myöskään sen papanoita.

 

 

Hämeenkangas on suuri puhtaanveden varasto ja sen etelälaidalla tutustuimme muutamaan luonnonlähteeseen  - tässä tyypillinen luonnonlähde, joka kuuluu metsälain kymppi-pykälän tarkoittamiin kohteisiin.

Hyvä luonnonlähde tuottaa vettä 1.000 kuutiometriä vuorokaudessa ja sellaisesta lähteestä tässäkin on kyse.

Metsälain ”kymppi-pykälä” edellyttää, että luonnonlähde rauhoitetaan metsänhoitotoimenpiteiltä puunmittaisen ympyrän suuruiselta alueelta.

 

Vesi on tulevaisuudessa rajallinen rikkaus. Sen vuoksi on paikallaan, että metsiemme pienvedet ovat saaneet metsälain 10§:ssä erityissuojelun.

On selvää, että vastuullinen metsänomistaja suojelisi palstallaan sijaitsevat pienvedet muutenkin, mutta lainsäädäntö tuo suojelulle tervettä selkänojaa.

 

-Esko Erkkilä-

Pirkanmaalla on jo 470 metsäkohdetta, joille valtion varoista maksetaan pientä korvausta biologisen monimuotoisuuden ylläpitämisestä

Torstai 17.11.2011 - -Esko Erkkilä-

Osallistuin 11.11.2011 Pirkanmaan Metsäkeskuksen metsäretkelle, jonka kohteena olivat luonnonhoito- ja talousmetsät.

Retkellä pääsi tutustumaan metsien nykyaikaiseen hoitoon luonnonhoito- ja talousmetsäkohteilla, sai neuvoja ympäristötuen valintaperusteista, kohteiden arvottamisesta ja erilaisista suojeluvaihtoehdoista.

Retkikohteemme olivat mielenkiintoisia ja ne sijaitsivat Ylöjärvellä sekä Hämeenkyrössä.

Retkemme oppaana toimi metsäluontoneuvoja Matti Äijö Pirkanmaan metsäkeskuksesta.

Ensimmäinen kohteemme oli paahderinne. Niitä tavataan Pirkanmaalla ainakin Ylöjärvellä, Pälkäneellä ja Kangasalla.

Paahderinne on suppa eli se on metsässä oleva ”monttu”. Jossakin päin Pirkanmaata suppaa kutsutaan lukoksi.

Supassa lämpötilaerot voivat olla suuria – pohjalla on kylmänä vuodenaikana todella kylmä ja etelää kohti olevassa rinteessä on lämpimällä säällä puolestaan kuuma.

Paahderinne raivataan suojelukohteena puista lähes vapaaksi. Paahderinne on tavallaan metsäpalo-alueen korvike, sillä paahderinteessä kasvaa kasveja, jotka vaativat lämpimät olosuhteet. Näitä ovat mm. kangasajuruoho, kissankäpälä ja idänkeulankärki.

Paahderinteessä viihtyvät myös tietyt kovakuoriaiset, perhoset, myrkkypistiäiset ja hepokatit.

Paahderinnekohteemme sijaitsee Ylöjärvellä. Kuvasta on ehkä vaikea hahmottaa supan syvyyttä, mutta kuvan keskellä näkyy supan pohja ja kuva on otettu etelää kohti viettävältä paahderinteeltä.

Retkioppaamme metsäluontoneuvoja Matti Äijö selvitti paahderinnekohteella tervaskantojen ja yleensä tervaspuun muodostumista.

Äijö kertoi, että Pirkanmaalla on kaikkiaan 470 metsäluontokohdetta, joille maksetaan metsänhoitolain 10 pykälän mukaista ympäristötukea. Tukea saavien metsäluontokohteiden keskikoko Pirkanmaalla on n. 2,5 hehtaaria.

Metsäluontokohteiden sopimukset ovat pitkiä, sillä sopimusaika on 30 vuotta. Solmittu sopimus merkitään kiinteistörekisteriin eli kohteen omistajavaihdos ei päätä aikoinaan solmittua sopimusta.

Nykyaikaiset metsänomistajat kunnioittavat luonnon monimuotoisuutta. On hyvä, että valtio on tukemassa vaatimattomilla summilla niitä metsänomistajia, jotka ovat luopuneet tiettyjen monimuotoisuutta edustavien kohteiden talousmetsäkäytöstä.

-Esko Erkkilä-

Leonardo -muistomerkki Pirkkahallin edessä kertoo alueen ilmailuhistoriasta

Keskiviikko 16.11.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Pirkkahallissa kävijät eivät voi olla huomaamatta sisäänkäynnin edessä nupukivillä päällystetyn kalotin päällä sijaitsevaa hiilikuitukomposiitista rakennettua muistomerkkiä.

 

 

Kyse on kuvanveistäjä Kimmo Kaivannon luomuksesta, joka kuvaa Härmälän lentokentän ilmailusektoreita, lentokoneteollisuuden sekä koko alueen teollisteknistä ja kulttuurillista tietotaitoa.

 

Teoksen nimi on ”Leonardo” ja se on Lentovarikon Kilta ry:n tilaustyö kuvanveistäjä Kimmo Kaivannolta.

 

Teoksen korkeus on 20 metriä, jänneväli ylhäällä 16,5 metriä ja perustana olevan nupukivipäällysteisen kalotin halkaisija on 15 metriä.

 

Muistomerkki on valmistettu Finavitec Oy:ssä Kuoreveden Hallissa. Se siirrettiin 20.9.1999 ilmavoimien Mi-8 helikopterilla pystytyspaikalle Härmälään kokonaisena kopterin ulkopuolisena kuormana. Teos paljastettiin Tampereen 220-vuotispäivänä 1.10.1999 ja Tasavallan presidentti Martti Ahtisaaren kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan.

 

Muistomerkin kalotille johtaa kapea polku, kiitorata, jonka kivilaattoihin on kaiverrettu kuudentoista lentäjäsankarin nimet.

 

Lentäjäsankarien sotilasarvot, nimet ja kuolinpäivät ovat seuraavat:

 

• lentokonemekaanikko K. Putkonen, 29.5.1942
• luutnantti A. Nissinen, 27.10.1941
• kapteeni J. Saarinen, 9.4.1948
• vääpeli S. Vitikainen, 19.2.1944
• kapteeni P. Kokko, 19.2.1944
• lentomestari A. Siltavuori, 19.11.1943
• lentomestari M. Alho, 5.6.1943
• kersantti M. Sukanen, 31.5.1943
• kapteeni A. Järvinen, 7.3.1943
• kapteeni E. Pohjanheimo, 7.3.1943
• radiosähköttäjä E. Lehtinen, 21.5.1942
• kapteeni K. Pirhonen, 21.5.1942
• alikersantti V. Siironmaa, 20.4.1942
• vänrikki T. Kolhonen, 27.10.1941
• lentomestari H. Peltola, 21.4.1941
• lentomestari U. Heiskala, 2.3.1940

 

Härmälän lentokenttä rakennettiin 1932 – 1936 ja lentotoiminta siellä päättyi pääosin vuonna 1979.

 

Minulla on omakohtaista kokemusta Härmälän lentokentästä yhden nousun ja yhden laskun verran, sillä sain 1970-luvun loppupuoliskolla käyttää kahdesti työmatkoihin Härmälän lentokenttää. Käsittääkseni lentokoneena oli kuuluisa Convair Metropolitan. Convair oli luotettava lentokonetyyppi, sillä tyypille ei sattunut Suomessa ainuttakaan onnettomuutta niiden 27 vuoden aikana, jolloin Suomessa niillä lennettiin.

 

Härmälän lentokentältä nousut ja laskut vaativat matkustajakoneen pilotilta paljon taitoa, sillä kenttä oli ”kuopassa”. Nykyisen Bauhaus´n suunnalla metsä oli lähellä ja kiitoradan toisessa päässä Tampere-Helsinki –rautatie merkitsi, että kone oli saatava ennen rautatietä rivakkaan nousuun.

 

Nykypäivänä on vaikea uskoa, että Pirkkahallin edessä oli hieman yli 30 vuotta sitten matkustajakäytössä oleva kiitorata. Näin se kuitenkin on ollut!

 

-Esko Erkkilä-

Väkevä kansanoopperakokemus Hämeenkyrön kirkossa

Maanantai 14.11.2011 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyrön kirkossa sai 24.9.2011 ensi-iltansa hengellinen kansanooppera ”Maan korvessa kulkevi”.

 

Esitys palasi muutaman esityskerran jälkeen Hämeenkyrön kirkkoon taas 12.11.2011 ja olin paikalla, kun vaikuttava kansanooppera silloin siellä esitettiin.

 

 

Hämeenkyrön kirkko syysasussaan ennen Maan korvessa kulkevi –kansanoopperan esitystä 12.11.2011

 

 

Maan korvessa kulkevi –kansanooppera on kertomus hämeenkyröläisen Martti Myllyharjun elämästä.

 

Kansanooppera kertoo vuonna 1880 syntyneen ja vuonna 1970 kuolleen Martti Myllyharjun elämästä.

 

Myllyharju sairastui jo nuorena sairauteen, joka vei häneltä liikuntakyvyn. Se ei kuitenkaan vienyt Myllyharjun elämänvoimaa, sillä hän toimi sen jälkeen mm. kansansoittajana, saarnamiehenä, lehtiasiamiehenä, kirkonrakentajana Pentinmaan rukoushuoneen rakennusprojektissa, pyhäkoulunopettajana, puutarhurina varttaen ja taivukkaita kasvattaen sekä hämeenkyröläisen murresanaston tallentajana.

 

Heiska ry:n hallitus ja sen puuhamies Kauno Perkiömäki ovat tehneet suuren kulttuuriteon, kun ovat tallentaneet Martti Myllyharjun elämän ja aikaansaannokset vaikuttavaksi kansanoopperaksi.

 

Kansanoopperan esitys kestää tunti ja kaksikymmentä minuuttia ja jokainen hetki on nautittavaa sekä väkevää tulkintaa monille tuntemattomasta hämeenkyröläisestä kulttuurihenkilöstä.

 

Kansanoopperassa esiintyy monia tunnettuja harrastaja- sekä ammattilaisosaajia.

 

Martti Myllyharjua nuorena esittävä parkanolainen Sami Penttilä tekee vahvan tulkinnan. Penttilän tulkinta päättyy Myllyharjun lopulliseen sairastumiseen ja hänen osuutensa loppuu kirkon keskikongilla tapahtuvaan dramaattiseen kohtaukseen.

Aikuisikäistä Martti Myllyharjua esittää Ahti Jokinen Tampereelta.

Martti Mäkiharjun äitiä esittää takavuosien viihdelaulajana tunnettu Inga Sulin. On ilo seurata esiintymistaidon ammattilaisen onnistunutta tulkintaa kansanoopperan keskeisessä roolissa.

 

Arkkienkeli Mikaelin roolissa vuorottelevat musiikkineuvos Matti Hannula ja viljakkalalaissyntyinen ”kasvinkumppanini” Aarre Aalto. Olin tyytyväinen, että nyt esiintyjänä oli Aarre Aalto ja hyvin esiintyikin. Muistan Aarre Aallon polvihousuisena esiintyjänä Viljakkalassa järjestetyissä lähetysseuroissa ja olen saanut olla myöhemmin hänen sahausyrityksensä asiakkaana.

 

Arkkienkeli Mikael (Aarre Aalto) ja Martti Mäkiharjun äiti (Inga Sulin) kohtasivat kansanoopperassa kolmesti: ensimmäisen kerran Martin sairastumisen jälkeen, toisen kerran Pentinmaan rukoushuoneen vihkiäisissä vuonna 1939 ja kolmannen kerran Martin kuoleman jälkeen vuonna 1970.  Martin äiti kuoli vuonna 1932, joten hänen kaksi viimeistä esiintymistään arkkienkeli Mikaelin kanssa tapahtuivat sen jälkeen, kun Martin äiti oli jo siirtynyt taivaaseen.

 

Kaikki kolme Aarre Aallon ja Inga Sulinin tulkintaa arkkienkeli Mikaelin ja Martin äidin kohtaamisista olivat kansanoopperan parasta ja puhuttelevinta antia.

 

Martti Mäkiharju keräsi 12.000 lappua hämeenkyröläisestä murteesta. Suomen Kirjallisuuden Seura muisti Myllyharjun mittavaa työtä hänen 70-vuotispäivänään ja arvovaltainen lähetystö luovutti hänelle silloin Suomen Kirjallisuuden Seuran 100-vuotismitalin. Tapahtuma on taltioitu Maan korvessa kulkevi –kansanoopperaan.

 

 

Taitelija Ahti Jokinen (oikealla), Inga Sulin (keskellä) ja Martti Mäkiharjun Iivari-veljeä esittänyt Jarmo Grek (vasemmalla hattu kädessä) siirtymässä kansanoopperan loppunäytöksen jälkeen kiittämään yleisöä suosionosoituksista.

 

Esiintyjät kerääntyivät esityksen jälkeen kiittämään 700- henkistä kirkkokansaa myötäelämisestä kansanoopperan tapahtumiin. Silmälasipäisenä ja valkoinen shaali hartioillaan sekä rusetti kaulassa on arkkienkeli Mikaelia esittänyt Aarre Aalto (keskellä).  Hänen vierellään (oikealla) tummatukkainen nuorimies on nuorta Martti Myllyharjua esittänyt Sami Penttilä.

 

 

Kiitän kaikkia kansanoopperan esiintyjiä hienosta esityksestä ja haluan erityisesti mainita taitelija Ahti Jokisen panoksen aikuisikäisenä Martti Myllyharjuna.

 

Maan korvessa kulkevi – kansanoopperan esitykset jatkuvat vuonna 2012 ja silloin näemme niitä mm. Tampereen Tuomiokirkossa lauantaina 10.3.2012 klo 14.00 ja klo 18.00.  Tampereen Tuomiokirkon lisäksi esityksiä järjestetään mm. Jämijärven kirkossa, Tyrvään kirkossa ja Virtain kirkossa.

 

Esiintymisiä järjestetään tietojeni mukaan Pirkanmaan lisäksi myös Etelä-Pohjanmaalla ja Itä-Suomessa.

 

Pyrin järjestämään menojani niin, että pääsen nauttimaan esityksestä uudestaan ainakin Tampereen Tuomiokirkossa ja suosittelen esityksiä lämpimästi myös muillekin.

Liput esitykseen maksavat 20 euroa ja käsiohjelma 5 euroa. Käsiohjelma taustoittaa esitystä hyvin, joten suosittelen sen hankkimista!

 

-Esko Erkkilä-

Vastuun pallottelu Houkanojalla lopetettava

Torstai 10.11.2011 - -Esko Erkkilä-

Aamulehti julkaisi Hervannan Houkanojan tapahtumista mielipidekirjoitukseni 1.11.2011.

 

Kirjoitus oli otsikoitu ”Houkanojalla muhii ympäristökatastrofi”. Julkaisin kirjoitukseni raakavedoksen näillä sivuilla 2.11.2011 ja havainnollistin sanomaani 4.11.2011 julkaistulla kuvareportaasilla.

 

Toivonen Yhtiöt Oy:n yhteyspäällikkö Tommi Järvinen ja Tampereen kaupungin ympäristönsuojelupäällikkö Harri Willberg kommentoivat kirjoitustani Aamulehdessä 5.11.2011.

 

Molempien kommenttien sisältö ilmenee hyvin kirjoitusten otsikoista, sillä Järvisen kirjoituksen otsikko oli ”Pienennämme päästöjämme monien uudistusten avulla” ja Willberg oli puolestaan otsikoinut kirjoituksensa: ”Houkanojasta otettu näytteitä tänäkin syksynä”.

 

Lähetin vastineiden vastineen Aamulehteen ja se julkaistiin 8.11.2011. Vastineiden vastineeni kuului näin:  

 

 

”Vastuun pallottelu Houkanojalla lopetettava

 

Ympäristö. Toivonen Yhtiöt Oy:n yhteyspäällikkö ja Tampereen kaupungin ympäristönsuojelupäällikkö vastasivat (AL 5.11) mielipidekirjoitukseeni Hervannan Houkanojasta (AL 1.11).

 

Ympäristönsuojelupäällikön kirjoituksesta tulee selväksi, että analyysejä tehdään, mutta toimenpiteisiin ei ryhdytä.

 

Myrkkyojan osalta tavoite ei voi olla se, että tilanne jatkuu samanlaisena kuin se oli vuonna 2005. Kaupungin tavoite pitää olla, että Houkanojan hygieeninen tilanne paranee nopeasti. Houkanojan vedet laskevat Pyhäjärveen ja Kokemäenjoen kautta lopulta mereen. Tamperelaisten puheet Pyhäjärven ja lopulta Itämeren surkeasta tilasta ovat vailla pohjaa, jos me omilla toimenpiteillämme olemme lisäämässä niiden ympäristökuormitusta!

 

Arvostan, että PAH-analysoinnit on tehty, mutta ihmettelen, että raskasmetalleista elohopea (Hg) on tyystin jäänyt analysoimatta eikä myöskään dioksiinianalysointeja ei ole tehty. Molemmat ovat perusanalysointeja esim. elintarvike- ja rehuteollisuuden raaka-ainetutkimuksissa. Suosittelen Hg- ja dioksiinianalysointinäytteiden ottamista louheojan pohjasedimentistä teräsverkkoesteen yläpuolelta.

 

Toivonen Yhtiöt Oy:n edustajan vastineen henki on, että ”ehkä joskus tulevaisuudessa”. Emme voi jäädä odottamaan tulevaisuutta vaan toimenpiteisiin on ryhdyttävä heti.

 

Yritys on suuri veronmaksaja Tampereella. Se ei mielestäni poista eikä vähennä sen yhteiskuntavastuuta, vaan mieluummin päinvastoin.

 

Louheojan osalta todellisuus on toista kuin yhteyspäällikkö kertoo. Jätekentällä ylipursuava materiaali on välittömässä yhteydessä louheojaan, joten myrkkykontaminaatio ojassa virtaavaan veteen on väistämätön.

 

Viranomaisten välillä nyt tapahtuva vastuun pallottelu pitää saada loppumaan.

 

Jos Pirkanmaan Ely-keskukselta ei löydy tarpeellista tahtoa puuttua ilmiselvään ympäristön tuhontaan, on Tampereen kaupungin käytettävä isännän ääntä.

 

Muuten julkisuudessa paljon markkinoidut kaupungin siisteyteen ja ilmanlaatuun liittyvät hankkeet kuulostavat virastotalon uumenissa tapahtuvalta puuhastelulta.  

 

Esko Erkkilä

Tampere”

 

-Esko Erkkilä-

Toivottavasti Tampereen kaupunginvaltuusto tekee tänään yhtä viisaan päätöksen kiinteistöveron kohdalla kuin Yhdyskuntalautakunta teki pysäköintimaksuasiassa viime viikolla

Maanantai 7.11.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Yhdyskuntalautakunta päätti viime torstaina virkamiesten esityksestä poiketen, että kadunvarsipysäköinnissä maksut säilytetään ennallaan.

 

Yhdyskuntalautakunnan päätös oli viisas, sillä oman auton käyttökustannukset ovat muutenkin korkeat. Virkamiesten esitys olisi kääntänyt kehityksen pyörää taaksepäin Tampereen keskustassa, sillä autoilijat olisivat suunnanneet ostosmatkansa lisääntyvästi laitakaupungin marketteihin. Keskustan liikkeet olisivat näivettyneet ja yrittäjien motivaatio näinä vaikeina aikoina olisi laskenut.

 

Tänään Tampereen kaupunginvaltuustossa on virkamieskunnan esityksenä kiinteistöveron korottaminen siten, että yleistä kiinteistöveroprosenttia korotettaisiin 0,20 prosenttiyksikköä ja vakituisten asukkaiden kiinteistöveroprosenttia 0,05 prosenttiyksikköä.

 

Virkamiehet ovat laskeneet, että kiinteistöverojen korottaminen lisäisi kaupungin verotuloja noin 7,5 milj. euroa.

 

Summa on kaupungin mittakaavassa pieni, mutta sen vaikutukset jokaisen tamperelaisen rahakukkarossa olisivat suuret.

 

Vastustan kiinteistöverojen korottamista, sillä se antaisi väärän signaalin mm. Tampereella kipeästi tarvittavien rakenneuudistusten tarpeellisuudesta.

 

Mielestäni luottamushenkilöt ovat vailla todellista tarmoa, jos he nyt menevät siitä yli, jossa aita on matalin eli turvautuvat veronkorotuksiin, kun eivät pysty tekemään todellisia päätöksiä.

 

On päättäväisesti kumottava se joillakin tahoilla elävä harhaluulo, että kiinteistövero ja sen korottaminen koskisivat ainoastaan omakotiasujia. Kiinteistöveron korottaminen kohottaisi välittömästi asumiskustannuksia kaikissa asumismuodoissa. Omistusasunnoissa ja vuokra-asunnoissa asuminen kallistuisi heti ja sama tilanne olisi niin kerrostalo-, rivitalo- kuin omakotitaloasumisessa.

 

Kaikki asumiseen liittyvät maksut ovat kohonneet ja ovat edelleen kohoamassa, joten kaupungin lisärahastaminen asukkaiden asumiskustannuksia korottamalla ei sovi tähän taloudelliseen tilanteeseen.

 

Viittasin jo edellä rakenneuudistusten tarpeellisuuteen.

 

Havaintojeni mukaan Tampereen kaupungin rakenneuudistukset kuluvana valtuustokautena ovat rajoittuneet ainoastaan Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksen virtaviivaistamiseen – mitään muuta rakennemuutosta ei ole pystytty edes käynnistämään ja en ole havainnut, että jostain muusta olisi edes keskusteltu.

 

Tampereen Infratuotanto Liikelaitoksen johtokunnan varapuheenjohtajana voin todeta, että liikelaitoksen virtaviivaistaminen on edennyt kaavaillulla tavalla. Johtokunnan ja toimivan johdon yhteistyö on ollut kitkatonta. Liike-elämän notkeuteen tottuneena on ollut kieltämättä yllätys, että kunnassa muutokset tapahtuvat hitaasti ja paljon puhetta aikaansaaden.

 

Muutokset ovat siis edenneet hyvin ja esimerkiksi henkilöstön näkökannat huomioiden. Henkilöstön hyvinvoinnista pitääkin huolehtia ja se tapahtuu parhaiten silloin, kun muutokset tapahtuvat ”avoimin kortein”. Näin Infrassa on toimittu.

 

Kannustan Tampereen kaupungin muita liikelaitoksia sekä kaikkia hallinnonaloja arkailematta ryhtymään tehostamistoimenpiteisiin – työsarkaa varmasti riittää!

 

Toivon, että kaupunginvaltuusto suurella enemmistöllä hylkää suunnitellun kiinteistöveron korottamisen sekä suuntaa katseensa tulevaisuuteen ja siellä vääjäämättömästi odottaviin tehostamistoimenpiteisiin.

 

Kiinteistöveron korottamatta jättäminen antaa kaupunkiorganisaatiolle potkua alkaa miettimään kustannuksien karsimista ja toimintojen tehostamista. Se edellyttää, että kaupunginvaltuutetut tänä iltana estävät virkamiesten pääsyn tamperelaisten kukkarolle!

 

-Esko Erkkilä-

Yksimielinen puoluekokous ja hieno Presidenttiristeily

Lauantai 5.11.2011 - -Esko Erkkilä-

Suomen Keskusta järjesti ylimääräisen puoluekokouksen Helsingin Jäähallissa lauantaina 29.10.2011. Puoluekokouksessa nimettiin VTT Paavo Väyrynen Keskustan presidenttiehdokkaaksi 22.1.2012 ja 5.2.2012 järjestettävissä presidentinvaaleissa.

 

Välittömästi puoluekokouksen jälkeen alkoi Presidenttiristeily Tallinnaan Baltic Princess –laivalla.

 

Olin puoluekokouksessa virallisena puoluekokousedustajana ja osallistuin vaimoni kanssa myös Presidenttiristeilylle.

 

Puoluekokous oli hieno ja Keskustan kenttäväen uskoa vahvistanut kokemus. Presidenttiristeilyn anti oli mainio ja Keskustaväki sai sieltä paljon eväitä presidentinvaalitaistoon.

 

Keskustan puheenjohtajan Mari Kiviniemen puhe puoluekokouksen alkajaisiksi loi hienon tunnelman kokoukselle ja sitä kautta myös risteilylle.

 

Presidenttiehdokas Paavo Väyrysen puhe puoluekokouksessa käsitteli laajalla kirjolla ajankohtaisia asioita ja tulevaisuudennäkymiä. Puheessa oli oikeassa suhteessa myös menneiden tapausten käsittelyä ja juuri ne antoivat kuulijoille hyvän perustan osata arvostaa Keskustan presidenttiehdokkaan ansioita.

 

Risteilyn pääjuhlassa presidenttiehdokas Paavo Väyrynen oli suorastaan valloittava – varsin erikoinen termi, kun muistelee entisaikojen Väyrystä.

 

Laivaristeilyllä oli monia eri tilaisuuksia ja pyrin lähipäivinä käsittelemään niissä esilletulleita seikkoja.

 

Keskustan ylimääräisestä puoluekokouksesta jäi kaikille 1.596:lle osanottajalle ”hyvä maku” ja sen jälkeen järjestetty Presidenttiristeily oli mainio kuorrutus kahden päivän tapahtumalle!

 

-Esko Erkkilä-

Tavase on tulossa Pinsiöön - ovatko kyläläiset ja Hämeenkyrön, Ylöjärven sekä Nokian kuntapäättäjät hereillä?

Torstai 3.11.2011 - -Esko Erkkilä-

Hämeenkyrön Sanomat julkaisi tämän mielipidekirjoitukseni 1.11.2011. Otsikkona oli ytimekkäästi: "Tavase on tulossa Pinsiöön"

Tässä kuva mielipidekirjoituksesta:

----------------------

Tavase Oy on Tampereen ja Valkeakosken seudun kuntien hanke, jonka tarkoituksena on hankkia osakaskunnilleen tekopohjavettä.

 

Tavasen alkuperäinen suunnitelma on valmistaa tekopohjavettä sadettamalla Roineen vettä Pälkäneen sekä Kangasalan harjuihin ja kerätä harjuihin sadetettu järvivesi ”pohjavetenä” Tampereen ja Valkeakosken seudun asukkaiden talousvedeksi.

 

Sadetusmäärät olisivat yli tuhatkertaiset alueen normaalisadantaan verrattuna, sillä harjuihin tultaisiin sadettamaan Roineen vettä jopa 863 metrin korkuinen vesipatsas vuosittain!

 

On selvää, että Suomen kauneimmat harjumaisemat eivät olisi entisensä, jos tämä toiminta sallittaisiin.

 

Hanke on saanut päivä päivältä entistä suuremman vastarinnan Pälkäneellä sekä Kangasalla ja tämän vuoksi Tavasen jo vuosia taustalla olleet suunnitelmat imeytyskenttien rakentamiseksi Pinsiöön ovat tulleet ajankohtaisiksi.

 

Kangasalan valtuusto joutuu käsittelemään Tavasessa pysymisen uudestaan, sillä 18.10.2011 ilmeni, että 1.400 kuntalaista allekirjoitti adressin, jossa vaaditaan Kangasalan eroamista Tavasesta. Kangasala-prosessi tulee nopeuttamaan Tavasen suunnitelmia aloittaa tekopohjavesilaitoksen rakentaminen Pinsiöön.

 

On luonnollista, että Tavasen toimiva johto kieltää Pinsiön suunnitelmien heti tapahtuvan toteuttamisen, mutta myöntää, että Tampereen ja Valkeakosken seutujen vesitarpeen kasvaessa Pinsiö tulee olemaan laajentumissuunta.

 

Hallinnon perusperiaate on avoimuus, mutta Pälkäneen ja Kangasalan kokemuksista tiedämme, että avoimuus asioiden valmistelussa ei koske kuntien liikelaitoksia ja tässä tapauksessa Tavase Oy:tä.

 

Ovatko Pinsiön asukkaat tietoisia, että kylää uhkaa ”vedenpaisumus” ja toimiminen Tampereen sekä Valkeakosken seutukuntien tekopohjavesialueena?

 

Valmistetaanko tamperelaisten tarpeisiin ohjattava tekopohjavesi Pinsiössä sadettamalla, kaivoimeytyksenä vai allasimeytyksenä?

 

Mistä Pinsiön kankaille imeytettävä vesi otettaisiin?

 

Kuinka maankäyttö Pinsiössä muuttuisi, kun kylään jouduttaisiin rakentamaan veden esikäsittelylaitos vesistön ääreen, putkistot vesistöstä kankaille, imeytysalueet kankaalle ja vesiputkistot, joilla Pinsiössä valmistettu tekopohjavesi johdettaisiin Tampereen vesijohtoverkostoon?

 

Kysymyksiä on paljon ja nyt on kyläläisten aika pohdiskella niitä.

 

Tavase-hanke olisi viisainta lopettaa. Lopettamisen tekee vaikeaksi se, että hankkeeseen on jo nyt tuhlattu kymmenkunta miljoonaa euroa.

 

Pälkäneen ja Kangasalan alueelle suunnitellun tekopohjavesilaitoksen kustannus olisi nykylaskelmien mukaan lähes 150 milj. euroa ja Pinsiön laajennuksen osalta puhutaan n. 65 milj. euron kustannuksesta!

 

Ehdotan, että hanke kuopattaisiin ja Tampereen kaupunki kirjaisi kertyneet tappiot tilinpäätökseensä. On parempi ottaa kymmenen miljoonan tappio nyt, kuin tuhota Pälkäneen, Kangasalan sekä Pinsiön harjut ja saada yhteiskunnan vastuulle toimimaton ja luonnonvastainen tekopohjavesilaitos.

 

On korkea aika, että Hämeenkyrön, Ylöjärven ja Nokian kuntapäättäjät nyt etsivät tietoa Tavase Oy:n suunnitelmista. Suunnitelmat ovat pitkällä, mutta ne ovat vasta toimivan johdon ja Tavase Oy:n hallituksen ”kirjoituspöydillä”, joten jotain on vielä tehtävissä.

 

-Esko Erkkilä-

Tampereen kaupungin siisteyskampanja sekä ECO2-hanke ovat häpeällistä näpertelyä siihen verrattuna, että millaista ympäristöntuhontaa tapahtuu Hervannassa Houkanojalla

Keskiviikko 2.11.2011 - -Esko Erkkilä-

Tässä "raakaversio" Aamulehden mielipidepalstalla eilen julkaistulle kirjoitukselleni.

Mielipidekirjoitustani otsikoitiin Aamulehden etusivulla teemalla: "Ympäristö: Vesi virtaa jätelaitoksen kentältä suoraan Hervannan Houkanojaan. Lukijalta B17"

Kirjoitukseni otsikko sivulla B17 oli:

"Houkanojalla muhii myrkkyskandaalia"

Ja tässä se raakaversio, jota Aamulehden toimitus hieman muokkasi. Muokkaus tapahtui tahtoni mukaisesti.

----------------------

Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajan asukasillassa Kaukajärven koululla 13.4.2010 illan keskeisin kysymys oli Toivonen Yhtiöt Oy:n harjoittama Houkanojan ympäristösaastunta Tauskonkatu 30:ssä.

 

Päättäjät lupasivat silloin puuttua asiaan ”heti huomenna”.

 

Mitään ei luonnollisestikaan runsaat puolitoista vuotta sitten tapahtunut, sillä päättäjien kerman aika kului rattoisasti kaupungin siisteyskampanjan ja ECO2-humpuukin merkeissä.

 

Houkanojan tilanne tuli uudelleen esille kaupunginvaltuuston puheenjohtajan ja pormestarin asukasillassa Hervannassa 27.10.2011.

 

Tunnustan saamattomuuteni, sillä vasta perjantaina 28.10.2011 tein ”auditointimatkan” kyseiselle ympäristöntuhontapaikalle.

 

Näkemäni ylitti kaameimmatkin ounasteluni.

 

Teollisuustontti on eristetty osin kiinteällä aidalla ja osin kunnollisella verkkoaidalla. Kiinteä aita on Tauskonkadun jatkeen kohdalla liian matala, sillä tontilla käsiteltävästä jätteistä osa pääsee lentämään ympäröivään luontoon. Jätekasat ovat tontilla tuplaten niin korkeat kuin Tauskonkadun jatkeella sijaitseva kiinteä aita.

 

Jätteenkäsittelylaitoksen vieressä kulkee n. parinkymmenen metrin päässä Houkanoja. Houkanojaan yhdistyy suoraan jätteenkäsittelylaitoksen tontilta erillinen oja, jota pitkin kaikki jätteenkäsittelyalueen epäpuhtaudet pääsevät Houkanojaan. Matkalla on toki esteenä erään ojarummun yläjuoksulle asennettu teräsverkko, joka osin pystyy estämään suurimpien roinankappaleiden pääsyn eteenpäin. Teollisuuskiinteistöltä tulevan ojan jälkeen Houkanojassa on toinen rumpu, jonka yhteydessä myös on teräsverkko – se estää isojen jätekappaleiden etenemisen Houkanojassa. Todellisten epäpuhtauksien ja myrkkyjen pääsemistä Houkanojaan ja myrkkyjen etenemistä Houkanojassa harvat teräsverkot eivät luonnollisestikaan pysty estämään.

 

Haju alueella on sellainen, että kaikki päälläni olleet vaatteet oli ”auditointimatkan” jälkeen pestävä.

 

Tutustuin jätteenkäsittelylaitoksen ympäristöön tutustumiseni jälkeen Houkanojanraitilla sijaitseviin palstaviljelmiin.

 

Palstaviljelmät ovat siirtyneet talvilepoon, mutta palstojen läpi kulkeva Houkanoja on nyt syksylläkin lohduton näky. Näyn ja hajun tekee lohduttomaksi se, että tällä kohdalla kulkeva Houkanoja sijaitsee Toivonen Yhtiöt Oy:n jätteenkäsittelykeskuksen alapuolella – kaikki jätteenkäsittelykeskuksesta ojaan joutuneet epäpuhtaudet ja myrkyt ovat lisämausteena lähes virtaamattomassa ojassa.

 

Viljelypalstat ovat hervantalaisten käytössä ja erityisesti alueella asuvat maahanmuuttajat ovat innokkaita palstaviljelijöitä.

 

Houkanojanraitin palstaviljelijöitä varoitetaan palstan viereen kiinnitetyssä lapussa käyttämästä Houkanojan vettä kasteluun, sillä Tampereen kaupungin ympäristöviranomaiset ovat todenneet veden olevan vihannesten ja juuresten kasteluun kelvotonta.

 

Kanta-hervantalaiset ymmärtävät kieltotekstin ja kuljettavat tarvittavan kasteluveden kauempaa, mutta maahanmuuttajat kastelevat palstansa kieliongelmien vuoksi Houkanojan myrkkyvedellä.

 

Tampereen kaupungin ympäristöasioista vastaaville viranomaisille on annettava valvonnasta pitkä miinus, sillä Houkanojan veden viimeisin analysointitulos on vuodelta 2005 ja viimeisin kastelukielto vuodelta 2008!  Miten paha Houkanojan myrkkytilanne onkaan nyt?

 

Esitän, että Tampereen siisteyskampanjan vastuuhenkilöt ja ECO2-hankkeen puuhahenkilöt paneutuisivat seuraavaksi todelliseen hervantalaisia uhkaavan myrkkyskandaalin torjuntaan ja unohtaisivat hetkeksi enemmän ja vähän humpuukilta tuntuvat herraväen humputuksensa!

 

Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi, jos vaikkapa pormestarin siisteyskampanja, ECO2-hanke sekä Kaakkois-Alvari järjestävät yhteistalkoot, joiden aikana Toivonen Yhtiöt Oy:n naapuritonteille kulkeutunut roina ja lähiseudun puiden oksille lentäneet muovinkappaleet poistettaisiin!

 

Houkanojan pelastamiseen tavallisten tamperelaisten talkoot eivät riitä, vaan siihen tarvitaan järeämpiä toimenpiteitä.

 

Luottamushenkilöiden olisi nyt aika herätä ja ryhtyä toimenpiteisiin – toimenpiteet eivät voi ainakaan olla sitä, että Toivonen Yhtiöt Oy:lle myönnetään lisää jätteenkäsittelylupia Tauskonkadun teollisuuskiinteistölle!

 

-Esko Erkkilä-

PS. Huomenna kerron Hämeenkyrön Sanomissa 1.11.2011 julkaistusta Tavase-kirjoituksestani ja ylihuomenna näillä sivuillani on pieni kuvakertomus "Houkanojalla muhivasta myrkkyskandaalista".

Toiveunia vai tietoista harhauttamista - miksi?

Tiistai 1.11.2011 - -Esko Erkkilä-

Tavase Oy tuli eilen julkisuuteen kertomalla tekopohjavesihankkeensa yleissuunnitelmasta ja esitteli samalla oman versionsa hankkeen kustannusarviosta.

 

Tekopohjaveden vertaaminen luomuveteen on ennenkuulumatonta luomu-käsitteen raiskaamista.

 

Tekopohjavettä valmistettaisiin pumppaamalla Suomen kauneimpiin harjumaisemiin Roineen vettä 863 metriä korkea vesipatsas vuosittain. Hyväksyykö luomuväki ja pirkanmaalaiset sen, että normaalisadantaan verrattuna suoritetaan keinokastelua tuhatkertaisella määrällä ja näin syntynyttä tekopohjavettä kutsutaan luomuvedeksi?

 

Tavase Oy:n esittelemä kustannusarvio on varsinainen tekeles. Kyseessä on joko ymmärtämättömyydessä laadittu kustannusarvio tai sitten Tavasen tarkoitus on tietoisesti harhauttaa osakaskuntien päättäjiä ja heidän kauttaan Tampereen seutukunnan asukkaita.

 

Tavase Oy kertoo eilen lehdistölle toimittamassaan tiedotteessaan, että kustannusarvio on investointien osalta 57 miljoonaa euroa. Kaiken huippuna Tavasen tiedotteessa todetaan, että kustannusarvioon sisältyvät myös siirtolinjojen investoinnit. Uskokoon ken tahtoo.

 

Olen nähnyt useita varjolaskelmia Tavasen kustannuksista ja on todettava, että Tavasen eilen esittämät luvut pitää vähintään kertoa kahdella ja ehkä jopa kolmella, jotta tarvittavat investoinnit olisivat valmiina.

 

Vastustan Tavase Oy:n suunnitelmia ja esitän, että koko hanke olisi nyt kuopattava.

 

Taloudelliset seikat ovat kuitenkin vasta toisella sijalla vastustamiseni perusteluissa.

 

Tavase Oy:n suunnittelema tekopohjavesilaitos on mielestäni ekologisesti täysin kestämättömällä pohjalla ja se asia on tärkein peruste sille, että vastustan hanketta.

 

Mainitsin jo edellä, että tekopohjaveden valmistamisessa pumpattaisiin Pälkäneen ja Kangasalan harjuihin yli tuhatkertaiset vesimassat alueen normaalisadantaan verrattuna.

 

On selvää, että mikään luontokohde ei kestä 863 metrin korkuisen vesipatsaan pumppaamista luontoon. On täysin varmaa, että harjumaisemaan pumpattuna tuollaiset vesimassat muuttaisivat luonnon täysin toiseksi kuin se on nyt.

 

Toivon, että viimeistään nyt, kun Tavase Oy:n on esittänyt luonnottoman alhaiset kustannusarvioluvut, huomataan että kyse on suuresta bluffista. Ihmettelen ja kysyn, että kenen tarkoitusperiä bluffi palvelee?

 

-Esko Erkkilä-

PS. Huomenna on näille sivuille tulossa mielenkiintoinen kirjoitus Tampereen vesiasioiden eräästä häpeällisimmästä kohteesta eli siinä valotetaan tilannetta Hervannassa Houkanojalla!

Musiikkineuvos Matti Heinivahon 60-vuotistaiteilijajuhlakonsertti veti Tampere-talon Ison salin täyteen kuulijoita

Maanantai 31.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Kaikkien tuntema ja musiikkineuvoksen arvonimen vuonna 2008 saanut Matti Heinivaho järjesti 60-vuotistaiteilijajuhlakonserttinsa Tampere-talon Isossa salissa tiistaina 25.10.2011.

 

Olin vaimoni kanssa paikalla tilaisuudessa.

 

Heinivahon juhlakonsertti kokosi Tampere-talon Ison salin lähes täyteen hänen musiikkinsa ihailijoita.

 

Muistan aikalaisteni tavoin Matti Heinivahon vuonna 1960 julkaiseman levytyksen ”Tunturin juurella”, jolla hän pääsi suosikkilistoilla toiseksi heti toisen tamperelaisen eli Mauno Kuusiston levyttämän ”Kertokaa se hänelle” –kappaleen jälkeen.

 

En 1960-luvulla osannut kuvitellakaan, että viisikymmentä vuotta myöhemmin saisin olla Tampereen kunnallispolitiikan taustahenkilönä monista asioista samaa mieltä kuin Matti Heinivaho. Näin on kuitenkin tapahtunut, vaikka olemmekin eri puolueiden riveissä.

 

”Tunturin juurella” oli Matti Heinivahon läpimurtolevy ja jotkut 60-vuotistaitelijajuhlakonsertin yleisöstä eivät tuntenetkaan suurta iloa, kun Heinivaho nyt esitti läpimurtokappaleensa jazz-sovitteisena.

 

Samaa tunsin minäkin, mutta toisaalta on hyväksyttävä se, että taiteilijat kehittävät tulkintojaan ja Matti Heinivahon kohdalla se on merkinnyt jazz-suuntauksen voimistumista.

 

Suunnittelin Tampere-talon katsomossa istuessani, että kotona pitää netistä kuunnella Matti Heinivahon alkuperäinen tulkinta ”Lapin poika mä oon juurta noitain…” -kappaleesta, mutta kuuntelematta se on ainakin vielä jäänyt.

 

”Messukylän kirkkokuusi” – kappaleen kantaesitys oli eräs juhlakonsertin kohokohdista. Uskon, että se oli kohokohta nimenomaan Matti Heinivaholla!

 

Heikki Kahila toimi Heinivahon juhlakonsertin juontajana ja on suoraan todettava, että Kahila ei onnistunut tehtävässään. Epäselvät juonnot ja tosikkomaisuus olivat leimaa-antavia Kahilan juonnoille.

 

Juuri juontajan osalta tuli elävästi mieleen vertailu Mikko Alatalon 60-vuotisjuhlakonserttiin samassa salissa. On todettava, että Mikon konsertin juontanut Salla Paajanen on täysin toisella tasolla Heikki Kahilaan verrattuna – Kahila on statisti Paajaseen verrattuna!

 

Laila Halme, Kai Lind sekä Tapani Perttu olivat Heinivahon juhlakonsertissa entisaikojen artisteista vielä teräkunnossa ja nuoremmista taitajista Merja Larivaara sekä Jaana Pöllänen kunnostautuivat myös hyvin. Laura Voutilaisen esiintyminen oli myös laadukasta kuunneltavaa ja katseltavaa.

 

Pate Mustajärven ”Hypätään Koskeen” –kappalevalinta herätti katsojissa ristiriitaisia tunteita.

 

Tampereen konservatorion trumpetinsoiton lehtori Juha Untalan trumpettisoolot kirvoittivat puolestaan illan ehkä raikuvimmat suosionosoitukset ja eivätkä suotta.

 

Arvostan Matti Heinivahoa musikanttina ja arvostan häntä sen lisäksi tamperelaisena kunnallispoliitikkona. Tarkastuslautakunnan puheenjohtajana hän on tehnyt arvokasta työtä mm. Tavase-asian tiimoilla.

 

Kiitän Matti Heinivahoa virkistävästä vajaasta kolmituntisesta – viihdyin juhlakonsertissa mainiosti!

 

-Esko Erkkilä-

Olen täsmälleen samaa mieltä ex-apulaispormestari Tarja Jokisen kanssa

Sunnuntai 30.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Olen ilahtunut Tampereen entisen apulaispormestari Tarja Jokisen (sdp) mielipidekirjoituksesta ”Tori – Tampereen kaupunkilehti” –lehdessä 26.10.2011.

 

Jokisen mielipidekirjoitus on otsikoitu ”Siisteyskampanjan varat kunnossapitoon” ja siinä ex-apulaispormestari peräänkuuluttaa pormestarin vuonna 2007 perustaman siisteyskampanjan tuloksia.

 

Pormestari Timo P. Niemisen lanseeraama siisteyskampanja on työllistänyt yhden ihmisen (kok), mutta muuta se ei ole saanutkaan aikaan.

 

Pormestarin siisteyskampanja on esimerkki puolueuskollisten työllistämisestä Tampereen kaupungin palkkalistoilla.

Siisteys opitaan kotona ja sitä on vaikea oppia kaupungin virkahenkilön "opastuksella". Pormestari Nieminen myönsi 27.10.2011 Hervannassa pidetyssä asukastilaisuudessa, että eräillä alueilla Tampereella ei ole paljon saatu väkeä haravanvarteen, kun siisteystalkoita on järjestetty. Pormestarin lausumasta on helppo vetää johtopäätös, että virkamiesjohtoinen siisteyskampanja ei toimi.

 

Odotan seuraavaksi, että joku – vaikkapa ex-apulaispormestari Tarja Jokinen – ottaa riepoteltavakseen Tampereen kaupungin ECO2-humpuukin.

 

Siinä ei työllistetä kokoomuslaisia veronmaksajien varoilla, mutta sitäkin enemmän vihreitä.

 

Otaksun, että parhaillaan työstetään Tampereen kaupungin budjettia vuodelle 2012 ja oletan, että en ole pahasti pielessä, kun otaksun säästökohteita kaivattavan.

 

Siisteyskampanjasta luopuminen ja ECO2-hankkeen saattaminen järkeviin puitteisiin olisivat eräitä alueita, jotka pitäisi huomioida kustannusten säästökohteina.

 

Siisteys on meille jokaiselle elintärkeä asia ja myös ilmastotalkoot pitää kohtuudella huomioida, mutta niistä ei saa muodostua pakkomiellettä, että niiden avulla saataisiin joitain suuria säästöjä heti tai hetken kuluttua aikaan. Kaupungin imagon kannalta molemmat hankkeet aiheuttavat ulkopuolisissa lähinnä naurua tai ainakin huvittuneisuutta.

 

Kiitän ex-apulaispormestari Tarja Jokista tärkeään asiaan puuttumisesta ja kannustan häntä jatkamaan valitsemallaan tiellä. Tie voisi olla ECO2-hankkeen perkaaminen tavallisen tamperelaisen veronmaksajan eduksi!

 

-Esko Erkkilä-

Jäätteenmäen, Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten päättäväinen toiminta merkitsi, että Suomen talous tuhoutuu Euroopan maista vasta viimeisenä - lohduttaako se kuitenkaan ketään?

Sunnuntai 23.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Viime päivinä on Kataisen-Urpilaisen hallituksen toimenpiteistä paljastunut käsittämättömiä piirteitä. Suomen takausvastuut horjuttavat suomalaista yhteiskuntaa!

 

Hallitus on onnistunut harhauttamaan kolmea valiokuntaa niin, että niillä kaikilla on ollut erilainen käsitys Suomen takausvastuista.

 

Arvostan peruskoulun opettajia, mutta se on nyt tullut selväksi, että peruskoulun opettajan pätevyys ei merkitse pätevyyttä Suomen valtiovarainministeriksi.

 

Urpilaisen matematiikkataidot eivät yllä peruskouluoppilaan tasolle, kun hän hehkutti neuvottelemiaan takuiden määrää ja nyt onkin paljastumassa, että Suomen takuut saattavat tuhota koko suomalaisen yhteiskunnan!

 

Kiitän Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikaista, joka selkeästi toi esille Urpilaisen taitamattomuuden.

 

Onneksi perjantaina 21.10.2011 alkoi varmistua, että takausvastuita koskevat lakiesitykset joudutaan tuomaan nyt paljastuneiden tosiasioiden valossa uudestaan eduskunnan käsittelyyn.

 

Viime kuukausien aikana on jäänyt liian vähälle huomiolle se, että Keskustan johdolla pystyttiin kahdeksan vuoden aikana luomaan Suomen taloudelle vahva pohja.

 

Toisaalta meitä ei paljon lohduta se, että Kataisen ja Urpilaisen johdolla olemme tuhoamassa kaiken sen, jonka pystyimme rakentamaan Jäätteenmäen, Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten aikana.

 

Meitä ei myöskään lohduta se, että uppoamme ehkä vasta viimeisenä Euroopan maana talouden syövereihin.

 

Nopeasti Katainen ja Urpilainen ovat tuhoamassa saamansa perinnön!

 

 

-Esko Erkkilä-

Paavo Väyrynen vaatii, että Tiitisen lista pitää julkistaa

Keskiviikko 19.10.2011 - -Esko Erkkilä-

VTT Paavo Väyrynen kiertää ahkerasti vaimonsa Vuokon kanssa maata ja valmistautuu Keskustan presidenttiehdokkaaksi.

 

Sain olla järjestämässä Väyrysen puhetilaisuutta Tampereen Yliopistolle syyskuun 7. päivänä. Tilaisuus oli onnistunut yleisön ja myös puhujan kannalta, sillä Väyryset kiittivät hyvin järjestetystä tilaisuudesta, jossa yleisöä oli runsaasti.

 

Menin ”valmiiseen pöytään” ilman järjestelyvastuuta, kun osallistuin kuuntelijana Paavo Väyrysen puhetilaisuuteen Hämeenkyrön valtuustosalissa lokakuun 13. päivä.

 

Väyryset saapuivat tapansa mukaan paikalle ajoissa, vaikka kyse olikin jo päivän kolmannesta tilaisuudesta. Parkano ja Ikaalinen olivat olleet paikkakunnat, joissa Paavo Väyrynen oli päivän aikana ollut kansan tavattavissa. Hämeenkyrön jälkeen taival jatkui Lempäälään ja päivän päätteeksi viides puhetilaisuus odotti Valkeakoskella.

 

Vuokko Väyrynen toimii Paavon puhematkoilla kuljettajana ja hän kertoi miellyttävään tapaansa, että näin kauniina syyspäivänä on nautinto ajaa Suomen teillä.

 

Paavo Väyrynen on esitystaidon mestari. Kuuluva ja selkeä ääni sekä asioiden johdonmukainen ryhmittely tekevät hänen kuuntelemisensa ”helpoksi” ja mielenkiintoiseksi.

 

Väyrysen Hämeenkyrössä esittämään sisältyi lukuisia poliittisia totuuksia ja kannatettavia mielipiteitä.

 

Luettelonomaisesti tässä muutamia:

 

* kokoomus maksaa äärettömän kovaa hintaa pääministerin paikastaan. Pääministerinä toimii kokoomuslainen, mutta hallituksen toteuttama politiikka on vasemmistolaista.

* olisiko SDP-läisellä pääministerillä ollut mahdollisuuksia saada perussuomalaiset hallitukseen?

* kokoomuksen ja demareiden ajama kuntauudistus ei perustu asiaperusteisiin, vaan on puhdasta ideologiaa ja valtapolitiikkaa. Hallituksen pienpuolueet joutuivat kuntauudistuksessa panttivangeiksi. Kuntauudistuksen pitäisi perustua asumiseen ja asumisrakenteisiin, ei työssäkäyntialueisiin.

 

Kokoomuksen ja demareiden suunnittelema kuntauudistus kaatuu niiden omista joukoista nousseeseen kuntakapinaan, oli Paavo Väyrysen vahva mielipide.

 

Väyrynen peräänkuulutti presidentiltä todellista arvojohtajuutta. Hän listasi kolme itselleen tärkeää arvoihin liittyvää näkökohtaa:

1.      Suomen itsenäisyys ja puolueettomuus

2.      Henkisten, hengellisten ja yhteisöllisten arvojen painottaminen

3.      Oikeudenmukaisuus

Pienituloiset, eläkeläiset, heikot ja naiset jäävät liian usein taka-alalle, mainitsi Väyrynen. Oikeudenmukaisuuden pitää koskea myös eri alueita.

 

”Nuorten kannalta tilanne on vakava, sillä tuleville polville ollaan nyt kasaamassa suurta taakkaa” oli Väyrysen loppukiteytys esitykselleen.

 

Tilaisuuden kyselyosuudessa Väyryseltä kysyttiin hänen kantaansa ns. Tiitisen listan julkistamisesta. Paavo Väyrynen totesi, että lista olisi pitänyt jo aikoja sitten julkaista.

 

Lopuksi jokunen kuva tilaisuuden tiimoilta:

 

 

Hämeenkyrön valtuustosalin seinällä komeilee Hämeenkyrön vaakuna ja puheenjohtajan pöydällä on Hämeenkyrön pöytästandaari.

 

 

Valtuustosalin takaseinällä on pitkät rivistöt kuvia Hämeenkyrön kunnallismiehistä ja naisista. Minulla on kunnia tuntea ja on ollut kunnia tuntea useita kuvissa esiintyvistä henkilöistä. Miellyttävästä kanssakäymisestäni heidän kanssaan olisi aineksia useaankin muistelukseen.

 

1960-luvun lopulla pohjoisesta hämeenkyröläistynyt Sauli Ilomäki ja Paavo Väyrynen kättelevät. Ilomäki kertoi, että hän on ollut "työntämässä" Väyrystä politiikan kärkipaikoille jo varhain.

 

 

Maanviljelijä Jorma Rajakoski Hämeenkyrön Lavajärveltä ja Paavo sekä Vuokko Väyrynen odottelevat tilaisuuden alkamista. Osallistuin "pojankloppina" monesti samoihin hiihtokilpailuihin kuin Jorma ja lopputuloksissa oli eroa Jorman eduksi usein minuuttikaupalla!

 

Asiantunteva, leppoisa ja myhäilevä Paavo Väyrynen hämeenkyröläisten tentittävänä.

 

 

Toivottelen lukuisten muiden tavoin Paavo Väyryselle puhtia ensiksi presidentinvaalien ensimmäiselle kierrokselle ja sitten lopullista menestystä vaalien toisella kierroksella.

 

-Esko Erkkilä-

Onko Tampere sittenkään oikea paikka logistiikkamessuille?

Sunnuntai 16.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa toteutettiin 12.–14.10.2011 materiaalinkäsittelyn ja logistiikan ammattimessut. Kolmipäiväinen messutapahtuma oli suunnattu ammattilaisille ja yrityksille, jotka käyttävät materiaalinkäsittely- ja varastointialan laitteita sekä niihin liittyviä palveluja ja ratkaisuja, varastokalusteita sekä varastointi- ja logistiikkapalveluja.

Pidän itseäni edelleenkin logistiikan asiantuntijana ja osallistuin messuille kriittisenä messuvieraana. Kävelymatka messumatkana osaltaan puolusti osallistumistani messuille. Tein messumatkani messujen ensimmäisenä päivänä.

On todettava, että petyin messujen antiin. Lukuisten opiskelijoiden osallistuminen pelasti ainakin ensimmäisen messupäivän osalta messuvieraiden määrän edes siedettävälle tasolle. Varsinaisia logistiikan asiantuntijoita ei ainakaan ensimmäisenä messupäivänä näkynyt Pirkka-hallissa.

Tiedän kokemuksesta, että ammattimessuille osallistuminen on vilkkainta yleensä perjantaina eli messujen viimeisenä päivänä, sillä se mahdollistaa pienen luistamisen ennaikaisesti viikonloppuvapaalle – sihteerille voi ilmoittaa, että palaa tuloksentekopaikalleen (tai nykyisin kai kustannuspaikalleen) vasta maanantaina!

Logistiikka on nykyisin entistä enemmän tiedonkeräämistä ja kerätyn tiedon perusteella tehtäviä päätöksiä. Tämä näkyi myös Pirkka-hallin logistiikkamessuilla, sillä erilaiset logistiikan hallintaan keskittyneiden tietotekniikkayritysten osastot olivat vallanneet merkittävän osan näyttelytilasta.

 

Logistiikkamessuilla oli toki esillä varastoille sopivia trukkeja…

 

…ja myös järeämpiä lastinkäsittelylaitteita.

 

Turun Satamalle on annettava kiitos, että se oli mittavalla osastollaan mukana Tampereen Pirkka-hallissa. Oli mukava nähdä, että satamajohtaja Christian Ramberg oli itse saapunut Tampereelle! Jouduin työni vuoksi kulkemaan parisenkymmentä vuotta Tampereelta Turun seudulle ja osaan kokemuksen perusteella aavistella, että Varsinais-Suomesta ei ole helppo matkata Tampereelle!

 

Helsingin satama oli mukana mittavalla osastollaan, mutta parituntisen messukäyntini aikana en nähnyt asiakkaita vierailevan Helsingin Sataman osastolla. Vanha totuus, että Helsinki sijaitsee syrjässä tuli taas kerran todistetuksi!

 

Kaakonkulmalla päättäjät tekivät ennakkoluulottoman päätöksen, kun yhdistivät Haminan ja Kotkan satamat. Sen tiimoilta olisi paikka vaikka erilliselle blogikirjoitukselle! Sen voi jo nyt todeta, että kirjoitus tulee olemaan luonteeltaan positiivinen!

 

Yhteenvetona Pirkka-hallin logistiikkamessuista se, että ”suutari pysyköön lestissään” eli Tampere ei ole oikea paikka logistiikkamessuille. Toteamus tekee hieman kipeää meille tamperelaisille, mutta totuus pitää pystyä kohtaamaan, vaikka se ei olisi miellyttävä!

 

-Esko Erkkilä-

Ruuan arvonlisäveroa pitäisi alentaa

Torstai 13.10.2011 - -Esko Erkkilä-

Suomen Keskusta on varjobudjetissaan ehdottamassa, että ruuan arvonlisäveroa alennettaisiin nykyisestä 13 prosentista 9 prosenttiin.

 

Kannatan ehdotusta, sillä ruuan arvonlisävero on tasaveroa pahimmillaan ja tasaveroista pitäisi päästä pois mahdollisimman nopeasti.

 

Keskusta ajoi kolme vuotta sitten ruuan arvonlisäveron alennuksen läpi ja nyt sen esittämä alennus on luonteva jatko Keskustan linjalle.

 

On mainio asia, että Keskusta vastustaa myös hallituksen kaavailemaa työvoimavaltaisten palvelualojen kuten kampaamoiden, ompelimoiden sekä suutarien arvonlisäverokannan korottamista.

 

Hallitus aikoo korottaa tilattavien lehtien arvonlisäveroa nykyisestä nolla-prosentista yhdeksään prosenttiin ja sitä Keskusta vastustaa. Myös tämä Keskustan linjaus on mielestäni kannatettava, sillä siinäkin on kyse tasaverosta.

 

”Halvan ruuan maissa” kuten Saksassa ja Italiassa ruuan arvonlisävero on pienempi kuin Suomessa ja elintarvikkeiden hintaeron kaventamiseksi ruuan arvonlisäveroa pitäisi Suomessa alentaa.

 

Toivon, että kansalaiset kannustaisivat ruuan arvonlisäveron alentamista, jotta voisimme päästä tilanteeseen, jossa valtio ei kävisi nykyiseen tapaan kansalaisen kukkarolla, kun hän suorittaa elintarvikeostoksiaan.

 

-Esko Erkkilä-

Porilaisille kultaa henkilö- ja joukkuekohtaisissa pärekorinheiton MM-kisoissa, mutta maailmanennätykset säilyivät edelleen tamperelaisilla

Sunnuntai 25.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Kuluva vuosi on Porin Päivän juhlavuosi. Maan suurimpiin kotiseutujuhliin kuuluva tapahtuma täyttää pyöreät 50 vuotta.

 

Porin Päivän pääjuhlaa vietettiin Porin torilla lauantaina 24. syyskuuta.

 

Pääjuhlaan kuuluu jo perinteeksi muodostuneet pärekorinheiton MM-kilpailut, jotka Satakunnan Viikko järjestää yhdessä Maaseudun Sivistysliiton Tampereen opinto- ja kulttuuriyhdistys ry:n kanssa.

 

Pärekorinheiton MM-kilpailut ovat avoimet kaikille ja niiden yhteydessä käytiin haasteottelu Porin ja Tampereen kesken.

 

MM-kisoja suosi kuiva ja ajankohtaan kuuluva viileähkö sää. Tuuliolosuhteet olivat mielenkiintoiset, sillä tuuli teki tepposet monelle kilpailijalle.

 

Tulostalo jäi odotettua laimeammaksi, mutta miesten kilpailun voittanut porilainen Mika Parkkali onnistui viimeisellä heitollaan löytämään hyvän tuuliraon ja heiton pituus kolkuttelikin lajin maailmanennätystä.

 

Pieni kuvakertomus lajin MM-koitoksesta:

 

 

Naisten sarjan todellinen yllättäjä oli Anna-Mari Vuollet Porista, joka pienellä lajiharjoittelulla ja ”siviilikamppeissa” nappasi pronssimitalin tuloksella 11.50.

 

Naisten hallitseva maailmanennätysnainen Helmi Hoppu edustaa Tamperetta ja hän käyttää heittotyylinään alakautta tapahtuvaa heittämistä.  Porin torilla – pärekorin kehdossa – pidetyissä MM-kisoissa Hopun tulos 11.70 merkitsi hopeatilan varmistumista.

 

 

Naisten maailmanmestariksi heitti porilainen Suomen paras naisten sarjan painonnostaja Anna Everi. Hänen tuloksensa jäi Helmi Hopun nimissä olevasta maailmanennätyksestä vain runsaat kaksi metriä – Everin tulos oli 12.89. 

 

 

Naisten MM-mitalikolmikko poseerasi pokaalienjaon jälkeen hymyilevänä. Oikealla Anna Everi, keskellä Helmi Hoppu ja vasemmalla kolmanneksi heittänyt Anna-Mari Vuollet.

 

Miesten maailmaennätystä hätyytelleen Mika Parkkalin heitot olivat tasapainoisia ja pysyivät hyvin heittosektorissa. Kaikkien aikojen maailmantilastoa ei tätä kirjoitettaessa vielä ole päivitetty, mutta Parkkalin tulos saattaa yltää tilastossa toiselle sijalle.

 

Maailmanennätyksen haltija tamperelainen Jouni Koskela sijoittui toiseksi tuloksella 14.25. Tulos jäi Koskelan maailmanennätyksestä hieman yli neljä metriä.

Tuomo Hakkarainen oli tuloksissa kolmanneksi paras tamperelainen ja hänen tuloksensa kisassa oli 11.99. Toiseksi paras tamperelainen oli Ari Hirvikoski, joka esiintyy tämän jutun useissa kuvissa kirjurina.

 

 

MSL-Tampereen varapuheenjohtaja Atte Nikkanen heitti tuloksen 11.01 ja sijoittui sillä tuloksella sijaluvulle 21.

 

 

Miesten MM-kisan mitalikolmikon muodostivat maailmanmestari Mika Parkkali (keskellä), hopeamitalimies Jouni Koskela (oikealla) ja pronssipystin palkintokaappiinsa saalistanut porilainen Mika Hakanen (vasemmalla).

 

Pärekorinheitto sai Porin MM-kisoissa paljon uusia ystäviä, sillä neljänkymmenenkuuden ilmoittautuneen heittokisaa seurasi monisatapäinen yleisö.

 

Vuoden kuluttua tapaamme taas Porin torilla – pärekorien kehdossa!

 

 

-Esko Erkkilä-

Kimmo Tiilikainen: Maakuntien rooli on katsoa asioita eteenpäin asukasnäkökulmasta

Keskiviikko 21.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen tarkasteli Pirkanmaan Säätiön juhlaseminaarissa 10.9.2011 maakuntien merkitystä Suomessa nyt ja tulevaisuudessa.

 

Maakuntien ja läänien periaatteellista erosta Tiilikaisella oli osuva tiivistys; maakunnat katsovat asioita eteenpäin asukasnäkökulmasta, kun taas lääninhallinnot toimivat ylhäältä alaspäin.

 

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikaisen esitys käsitteli monipuolisesti periaatteellisia sekä myös ajankohtaisia asioita.

 

Yhteishenki on ihmisistä lähtevää vastuunkantoa, mainitsi Tiilikainen.

 

Todetessaan, että kunnallinen demokratia on vastuullisuuteen kasvamista, pääsi Tiilikainen käsittelemään ajankohtaista kuntauudistusta.

 

Kansalaisten yhdenvertaisuus, palvelujen saatavuus sekä mahdollisuus vaikuttaa lähiyhteisön asioihin ovat keskeisiä seikkoja, joiden pitäisi pysyä myös niiden mielissä, jotka nyt ”ylhäällä” piirtelevät Suomen kuntaverkkoa uusiksi.

 

Ihmisten asuinpaikan valinnan pitää säilyä vapaana myös jatkossa, yritysten toimintaedellytykset on pystyttävä takaamaan koko maassa, opiskelumahdollisuuksien takaaminen vanhempien varallisuudesta piittaamatta ovat asioita, joiden on pysyttävä kirkkaana mielessä, kun kuntaverkkoa ollaan harsimassa uuteen uskoon.

 

Tiilikainen piti suurena uhkana opetusministeriön suunnitelmia, joissa opetukseen suunnattuja varoja leikataan 300 milj. euroa. Uhka koskee koko Suomea, mainitsi Tiilikainen.

 

Uuden kasvun eväiksi Kimmo Tiilikainen linjasi materiaalitehokkuuden, raaka-aineiden jalostamisen pidemmälle, energiatehokkuuden ja sen, että talouskasvun pitää saastuttaa vähemmän kuin ennen.

 

Kimmo Tiilikainen – jolle kertyi aikanaan myös ministerikokemusta - totesi, että Pirkanmaa on varautunut hyvin vuoteen 2030.

 

Hän kuitenkin muistutti, että ihmisiä pitää rohkaista vastuunottoon yrittäjyydellä ja on luotettava yrittäjien luovuuteen sekä muutosvoimaan.

 

Henkisten esteiden poistaminen, lainsäädännön esteiden purkaminen, investointien sekä vientitoiminnan tukeminen ovat seikkoja, joihin on koko ajan panostettava, mainitsi Tiilikainen esityksensä lopuksi.

Tässä jokunen kuva juhlaseminaarin tiimoilta:

 

Säätiön hallituksen puheenjohtaja Anna-Kaarina Rantaviita-Tiainen toivottaa kansanedustaja Mikko Alatalon tervetulleeksi juhlaseminaariin.

 

Talousneuvos Tauno Mäkelä saapuu juhlaseminaariin.

Puheenjohtaja Rantaviita-Tiainen toivottaa Tampereen apulaispormestari Timo Hanhilahden tervetulleeksi ja takana Mikko Kärki Lempäälästä.

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön puheenjohtaja Antti Juva saapuu juhlaseminaariin.

Keskustan Tampereen kunnallisjärjestön johtokunnan jäsen Esko Kärkkäinen saapumassa juhlaseminaariin.

-Esko Erkkilä-

Maakuntajohtajan muisteluksia vuodelta 2030: "Suomen ensimmäinen pitäjähallitus saatiin aikoinaan Hervantaan"

Tiistai 20.9.2011 - -Esko Erkkilä-

Pirkanmaan Säätiön 50-vuotisjuhlaseminaarin eräänä esiintyjänä 10.9.2011 oli maakuntajohtaja Esa Halme.

 

Maakuntajohtajan esityksen aihe oli: ”Pirkanmaa 2030 aluekehityksen näkökulmasta”.

 

Halme toteutti esityksensä asettumalla vuoteen 2030 ja ”muisteli” ajanjaksoa 2011 – 2030.

 

Roolinsa mukaisesti maakuntajohtaja keskittyi muisteluksissaan kuntarakenteen sekä seutuhallinnon kehittymisen tarkasteluun ”muistelusjaksona”.

 

Kuntakentän osalta maakuntajohtajan muisteluksessa nousivat nyt osin uusina käsitteinä esille emäpitäjät sekä regionit. Vanhoina käsitteinä olivat kylät sekä pitäjät.

 

Kylät muodostivat maakuntajohtajan muisteluksissa sen perustan, jolle hallinto perustui muistelusjaksona.

 

Pitäjät muodostuivat kylistä ja…

 

…emäpitäjät pitäjistä.

 

Regionit muodostuivat emäpitäjistä ja myös ne olivat demokraattisesti hallittuja.

 

Pirkanmaan osalta tulevaisuudenuskoa luo se, että maakuntajohtaja Esa Halmeen vuodelle 2030 ajoittuvissa muisteluksissa todetaan Tampereen emäpitäjän säilyttäneen Suomen halutuimman asuinalueen maineen, jota toki sama alue oli jo vuonna 2011, jolloin muisteluksenaikaista hallinto-organisaatiota ei ollut olemassa.

 

Tampere-keskeinen regioni oli vuoteen 2030 mennessä kasvanut rannikkoregioniksi. Tämä merkinnee sitä, että vuonna 2011 itsenäisinä toimineet Pirkanmaa ja Satakunta olivat yhdistyneet Tampere-vetoiseksi hallintoalueeksi vuoteen 2030 mennessä.

 

Kuten otsikossa todetaan, niin Hervantaan oli perustettu Suomen ensimmäinen pitäjähallitus.

 

Tietynasteista itsehallintoa edustavat pitäjät kuuluivat osana vuonna 2013 alkanutta kuntakentän uudistamista. Kuntakentän uudistamisen ensiaskeleet olivat hankalat ja tavoitteeksi olisi maakuntajohtaja Halmeen mielestä pitänyt ottaa jo alusta alkaen asukasdemokratia.

 

Maakuntajohtajan tulevaisuudenkuva Pirkanmaan osalta vuoteen 2030 oli mielenkiintoinen ja myös tapa esittää asia oli poikkeava.

 

Kuvassa juhlaseminaarin yleisöä. Pirkanmaan Säätiön hallituksen puheenjohtajan Anna-Kaarina Rantaviita-Tiaisen vieressä maakuntajohtaja Esa Halme ja hänestä vasemmalle kansanedustajat Arto Pirttilahti sekä Mikko Alatalo.

Tilaisuuden juontajana toiminut Jouni Koskela totesi Halmeen esityksen jälkeen, että maakuntajohtajan esittämä tulevaisuudenkuva on mielenkiintoista aineistoa niille, jotka järjestävät Pirkanmaan Säätiön 70-vuotisjuhlaseminaarin vuonna 2031!

 

Koskelan mielipiteeseen on helppo yhtyä.

 

-Esko Erkkilä-